Linnut. vuosikirja 2015

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2015

2 Merellisiä IBA-alueita täydennettiin kerääntymisalueilla Timo Metsänen, Markku Mikkola-Roos, Aki Aintila, Margus Ellermaa & Pekka Rusanen Natura verkoston muodostamisen loppuunsaattaminen myös avomerialueilla on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi EU:ssa vuoteen 2020 mennessä (Euroopan unioni 2011). Jäsenmaat hyväksyivät tavoitteen vuonna 2011 (Council of the EU 2011). Tärkeiden alueiden tunnistaminen ja suojeleminen on kuitenkin edennyt hitaasti (BirdLife Europe 2014, 2015). Myös allin kansainvälinen lajisuojelusuunnitelma edellyttää tärkeiden levähdysalueiden nimeämistä ja suojelua (Hearn ym. 2015). Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden, jäljempänä IBA-alueiden, tunnistaminen 152 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015 ja seuranta on kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen (CBD) yhtenä osapuolena BirdLife Internationalin velvollisuus. Hankkeen tietopohjaa ja julkaisukanavia on hyödynnetty EU:ssa yleensä Natura-alueiden valinnassa, etenkin muiden tieteellisten selvitysten puuttuessa. Merellisten IBA -alueiden (Marine IBA, Marine Important Bird and Biodiversity Areas) tunnistaminen on ollut yksi BirdLife Internationalin toiminnan painopisteistä viime vuosina. Merellisten alueiden selvittäminen on ollut aikaisempina vuosikymmeninä puutteellista ja puutteita on nyt järjestelmällisesti pyritty paikkaamaan (esim. org/datazone/info/marintro). Hankkeessa tunnistetaan merilinnuille tärkeimpiä kerääntymis- ja ruokailualueita, jotka olisi tärkeää suojella. Hanke on saanut tuulta purjeisiin mm. tieteellisten menetelmien, kuten satelliittipaikannusseurannan, kehittyessä. BirdLife Suomi selvitti vuonna 2015 kolmen Marine IBA -hankkeessa merilinnuksi luokitellun sukeltajasorsalajin tärkeimpiä kerääntymisalueita Suomen merialueilla. Muiden merilintujen edustavimpien levähdysalueiden tunnistamiseen tietopohja ei toistaiseksi riitä. Selvitys perustui edellisinä vuosina koottuihin linnustotietoihin ja hankkeessa teetettyihin linnustolas-

3 Suomenlahdella talvehtivien allien määrä on moninkertaistunut 2010-luvulla. Hyvillä ruoka-apajilla allien tiheys voi nousta tuhansiin yksilöihin hehtaarilla. Markku Mikkola-Roos kentoihin. Tammikuussa 2016 tärkeimmät selvityksessä löydetyt alueet hyväksyttiin osaksi kansainvälistä IBA-alueiden verkostoa (BirdlLife 2016a). Aiemmin Suomeen nimetyt merelliset IBA-alueet ovat olleet pääosin saaristolinnuston tärkeitä pesimäalueita. Nyt tarkastelua on laajennettu siten, että uusiksi alueiksi nimettiin tärkeimmät ruokailu-, kerääntymis- ja sulkimisalueet kansainvälisesti uhanalaiselle allille ja pilkkasiivelle sekä Suomen viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi (VU) luokitellulle haahkalle. Aineisto ja menetelmät Selvityksen lähtökohtana oli potentiaalisten kohdealueiden tunnistaminen merenpohjan korkeusmallinnuksen ja hajahavaintojen perusteella. Tämän jälkeen potentiaalisimpien alueiden osalta hankittiin lisätietoa. Aineistoa saatiin alueellisten lintuyhdistysten tekemistä selvityksistä ja yhdistysten asiantuntijoilta, lintujen paikannusaineistoista (movebank.org), Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston tekemistä lentolaskennoista sekä satelliittilähettimillä varustettujen haahkojen paikannustiedoista. Rajausten tarkennuksissa hyödynnettiin lintuharrastajien Tiira-lintutietopalveluun tallentamia havaintoja ja vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (VEL- MU 2016) sinisimpukkamallinnuksia. Alueiden valinnassa sovellettiin seuraavia kansainvälisiä IBA-kriteerejä: Kerääntymät muodostavat yli 1 % (tietyn) maantieteellisen alueen kokonaisyksilömäärästä, jolloin kohteille kerääntyy vähintään haahkaa (1 % Itämeren ja Pohjanmeren talvikannasta), allia (1 % Itämeren talvikannasta) tai pilkkasiipeä (1 % Itämeren talvikannasta) Kerääntymät ovat säännöllisiä BirdLifen IBA-työn ja Ramsarin kosteikkosuojeluohjelman käytäntöjen mukaan 1 %:n katsotaan täyttyvän, kun samanaikaisesti havaitaan vähintään 0,5 % tarkastelussa olevasta kannasta. Tällä menettelyllä pyritään huomioimaan lintujen vaihdunta (eng. turnover) ja laskentametodeista johtuva epätarkkuus. Kerääntymisalueiden rajauksissa hyödynnettiin seuraavia seikkoja: lintujen esiintyminen syvyyskäyrät (lajista riippuen pääsääntöisesti enintään metriä syvät alueet) alueellisten asiantuntijoiden tarkennukset lintujen esiintymiskuvaan sinisimpukoiden esiintymisellä tarkennettiin aluerajauksia erityisesti simpukkamallinnusten tukiessa lintuhavaintoja LINNUT-VUOSIKIRJA

4 Merellisten IBA-alueiden Täydennys Kolme uutta IBA-aluetta ja muutoksia seitsemään IBA-alueeseen Selvityksessä tunnistettiin kolme uutta IBAaluetta ja lisäksi seitsemään IBA-alueeseen tehtiin laajennuksia ja rajausten muutoksia, jotta rajaus kattaisi myös kerääntymis- ja ruokailualueet. Kohteiden yksityiskohtaiset kartat löytyvät BirdLife Suomen nettisivuilta Kohdenumerointi viittaa kuvan 3 karttaan. Uudet alueet 1. Örö Bengtskär: Tärkeä haahkojen kerääntymisalue Kemiönsaaren edustalla. Alue täydentää eteläisen Saaristomeren IBA-alueiden ketjua, jolloin haahkojen sulkimisalueet saadaan entistä kattavammin IBA-verkoston piiriin. 2. Espoon Helsingin matalikot: Seitsemästä osa-alueesta muodostuva matalikkojen kokonaisuus, joka on 2010-luvulla korostunut erityisesti allien tärkeänä levähdys- ja talvehtimisalueena. t ovat käyttäneet alueita kuitenkin aikaisemminkin ainakin 1990-luvulta lähtien. t liikkuvat säännöllisesti kaikkien osa-alueiden välillä, levähtäen satunnaisemmin tai pienissä määrin rajatun ja nimetyn alueen ulkopuolellakin. Vuotuiset määrät vaihtelevat jossain määrin, todennäköisesti pesintämenestyksen mukaan. 3. Uudenkaupungin matalikot: Alue on voimakkaasti taantuneen pilkkasiiven tärkein keväinen kerääntymisalue Suomessa. Alueet, joiden rajauksia muutettiin 4. Lågskär Nyhamn: Tärkeitä haahkan levähdys- ja sulkasatoalueita lisätty. 5. Föglön eteläinen saaristo: Tärkeitä haahkan levähdys- ja sulkasatoalueita lisätty. 6. Korppoon Nauvon eteläinen saaristo : Tärkeitä haahkan levähdys- ja sulkasatoalueita lisätty. 7. Hangon läntinen saaristo: Tärkeitä haahkan levähdys- ja sulkasatoalueita ja allin levähdysalueita lisätty. 8. Tammisaaren Inkoon läntinen saaristo: Tärkeitä haahkan levähdys- ja sulkasatoalueita ja allin levähdysalueita lisätty. 9. Kirkkonummen saaristo: Tärkeitä allin levähdysalueita lisätty. 10. Kristiinankaupungin eteläinen saaristo: Tärkeitä haahkan levähdysalueita lisätty. on arktisilla alueilla pesivä vesilintu, jonka Luoteis-Euroopan tärkein talvehtimisalue on Itämeri. Suomen oma Lapin pohjoisosiin keskittyvä pesimäkanta on arvioitu parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Valtaosa Itämerellä talvehtivista linnuista pesii Venäjän tundralla. on maailmanlaajuisesti vaarantunut (VU) laji (BirdLife 2016b). n talvikanta Itämerellä on vähentynyt peräti 75 prosenttia kolmessa sukupolvessa eli 21 vuodessa. Vuosina talvikannan suuruudeksi arvioitiin 4,3 miljoonaa yksilöä, kun vuosien laskennoissa havaittiin enää 1,5 miljoonaa yksilöä (Skov ym. 2011). Vähenemisen yhdeksi syyksi on arveltu poikastuoton voimakasta heikkenemistä Venäjällä (Ellermaa ja Lindén 2015, Hario ym. 2009). Itämeren talvikanta on arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) (HELCOM 2013). n on tiedetty esiintyvän Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä Kuva 1. Esimerkki Korppoon-Nauvon työkartasta, jossa on esillä haahkan lentolaskentahavaintoja (tummansiniset ja vaaleansiniset pallot), Tiiran havaintoja, joista on ilmoitettu linnun paikka (vihreät pallot) tai vain havainnoijan paikka (oranssit pallot), syvyyskäyrät, yksittäiset satelliittihaahkat (pieni sininen pallo) ja punaisella yhtenäisellä viivalla vanha IBA-rajaus sekä violetilla katkoviivalla muodostumassa oleva uusi IBA-rajaus. Karttaselitteessä olevat luvut ovat yksilömääräluokkia. 154 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

5 Tutkimus Kuva 2. Esimerkki Tammisaaren työkartasta, jossa on esillä lentolaskentahavaintoja (tumman- ja vaaleansiniset pallot), Tiiran havaintoja haahkoista, joista on ilmoitettu linnun paikka (vihreät pallot) tai vain havainnoijan paikka (oranssit pallot), Tiiran havaintoja alleista (mustat pallot) ja punaisella yhtenäisellä viivalla vanha IBA-rajaus sekä violetilla katkoviivalla muodostumassa oleva uusi IBA-rajaus. Karttaselitteessä olevat luvut ovat yksilömääräluokkia. isin ja talvisin jo vuosikymmenien ajan (Hario ym. 1993,Lehikoinen ym. 2003, Solonen ym. 2010). Talvehtivien allien mää rät ovat pysyneet vakaina Ahvenanmaalla, jossa niitä on seurattu vakioiduilla merilintulaskennoilla 1970-luvun alusta lähtien. Suomenlahdella talvehtivien allien määrät ovat kuitenkin moninkertaistuneet 2010-luvulla. Viiden viime talven aikana kymmeniä tuhansia alleja on talvehtinut Helsingin ja Porkkalan välisellä alueella aina meren jäätymiseen asti. t käyttävät talvisin ravinnokseen pääasiassa sinisimpukoita. Tuoreimpien tietojen mukaan sinisimpukoiden määrä on lisääntynyt ja niiden koko on kasvanut läntisellä Suomenlahdella (Westerbom 2006, VELMU). Esimerkiksi Porkkalan edustalla sinisimpukat peittävät kallioisia pohjia paikoitellen yhtenäisenä mattona (Westerbom suullinen, Kurvinen & Westerbom julkaisematon). Jääpeitteen voimakkaan vähenemisen ohella (Luomaranta ym. 2014) mahdollisesti myös parantunut ravintotilanne selittää allien nykyiset korkeat iset ja talviset levähtäjämäärät Suomenlahdella. Suomenlahden osalta tarkempi maantieteellinen ja lukumäärällinen esiintyminen kartoitettiin llä 2011 (Ellermaa & Lehikoinen 2011) ja SYKE jatkoi tietojen kerää- Haahkoilla on myös keväisiä kerääntymisalueita, joilla ne odottavat pesimäluotojen vapautumista lumesta ja jäästä. Matti Rekilä LINNUT-VUOSIKIRJA

6 Merellisten IBA-alueiden Täydennys Yksittäinen pilkkasiipikoiras erittäin uhanalaiseksi (EN) luokitellun pilkkasiiven kerääntymiä näkee yhä harvemmin. Matti Rekilä mistä vuoteen 2014 (Rusanen 2014). Talvella allien ruokailualueet kartoitettiin laajalti Helsingin edustalla (Nieminen 2014). t ruokailivat tuolloin pääasiassa 5 10 metriä syvillä matalikoilla. Parvet yöpyvät avomerellä ja palaavat ruokailualueilleen aamuisin auringonnousun jälkeen. Suurin yksittäinen ruokailuparvi kohdattiin Katajaluodon rantamatalikolla, missä vain muutamien kymmenien aarien alueella ruokaili lähes allia. Koko vuorokauden laskentatulos oli allia kuudessa suuressa parvessa (Nieminen 2014). Talvehtivia alleja on laskettu Helsingin edustalta enimmillään yksilöä yhdellä alueella 2010-luvulla (taulukko 1). Kirkkonummen saariston loppun kerääntymissä suurimmat määrät ovat käsittäneet yksilöä (taulukko 1). on yleinen pesimälintu Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisilla rannikoilla. Suomessa se pesii Perämerta lukuun ottamatta kaikkialla rannikolla. Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin paria vuonna 2013 (Hario & Rintala 2014). Vuoden 2015 uhanalaisarvioinnissa haahka arvioitiin vaarantuneeksi (VU) voimakkaan taantumisen takia (Tiainen ym. 2016). Myös koko Itämeren pesimäkanta on arvioitu vaarantuneeksi (HELCOM 2013). Suomessa haahkan pääravintona ovat sinisimpukat, joita se sukeltaa yleensä alle metrin syvyydestä. Poikaset syövät muun muassa äyriäisiä ruokaillen lähempänä rantaa. koiraat jättävät puolisonsa toukokuun lopulla ja yhtyvät suuriksi parviksi ulkomerellä. Osa koiraista sulkii Suomen merialueella ja osa jatkaa alkukesällä Itämeren eteläosan sulkasatoalueille (Hildén & Hario 1993). Suomessa valtaosa haahkoista kerääntyy sulkimaan ulkokarien ympäristöön Ahvenanmaan Föglön ja Hankoniemen väliselle alueelle. Viime vuosina sulkivia haahkoja on esiintynyt myös Suomenlahden länsiosassa ja Selkämerellä. Sulkivien haahkakoiraiden määriä arvioitiin lentolaskennoilla Saaristomerellä vuosina 2007 ja , Suomenlahdella 2015 ja Selkämerellä (Ijäs ym. 2013). Kesäkuun alun kerääntymissä on 2010 luvulla havaittu haahkoja enimmillään Kristiinankaupungin saaristossa yksilöä, Ahvenanmaan eteläosissa yksilöä, Saaristomeren eteläosissa yksilöä, Hangon läntisessä saaristossa yksilöä ja Tammisaaren-Inkoon läntisessä saaristossa yksilöä (taulukko 1). Pilkkasiipi Pilkkasiivellä on Suomessa kaksitahoinen levinneisyys: se pesii kaikkialla meren saaristoissa, mutta myös Lapissa erityisesti tunturialueilla. Merialueilla tärkeimmät pesimäalueet ovat Merenkurkun, Ahvenanmaan ja Saaristomeren saaristot. Suomen merialueiden pesimäkannaksi on arvioitu paria (Hario & Rintala 2014) ja Poh- Taulukko 1. Rajausten perusteina olleet havaintotiedot levähtäjämääristä merellisillä IBA-alueilla 2000-luvulla. Havainnointitavan ilmoittavien koodien selitykset: H = hajahavainto, L= levähtäjälaskenta, VL= venelaskenta ja LL=lentolaskenta. Alue Laji Kausi 1. Örö-Bengtskär (110154) 2. Espoon-Helsingin matalikot (210793) talvi 3. Uudenkaupungin matalikot (110155) Pilkkasiipi 4. Lågskär-Nyhamn (100001) Pilkkasiipi 5. Föglön eteläinen saaristo (100004) 6. Korppoon-Nauvon eteläinen saaristo (110100) 7. Hangon läntinen saaristo (210175) 8. Tammisaaren-Inkoon läntinen saaristo (21082) 9. Kirkkonummen saaristo (210107) talvi 10. Kristiinankaupungin eteläinen saaristo (720062) Pilkkasiipi 156 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

7 Tutkimus jois-suomen sisämaakannaksi paria (Väisänen ym. 1998). Vuoden 2015 uhanalaisarvioinnissa pilkkasiipi arvioitiin erittäin uhanalaiseksi (EN) voimakkaan taantumisen takia (Tiainen ym. 2016). Euroopan pesimäkanta on arvioitu vaarantuneeksi (VU) (BirdLife International 2015). Itämerellä pilkkasiiven talvikanta on vähentynyt 60 prosenttia kolmessa sukupolvessa eli 21 vuodessa. Vuosina talvikannan suuruudeksi arvioitiin yksilöä, kun taas vuosien laskennoissa pilkkasiipiä havaittiin enää yksilöä (Skov ym. 2011). Itämeren talvikanta on arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) (HELCOM 2013). Itämerellä talvehtivat pilkkasiivet muuttavat keväällä Suomenlahden kautta, mutta niistä valtaosa ohittaa Suomen eteläpuolelta. Laji ruokailee sukeltamalla yleensä 2 10, mutta toisinaan jopa 20 metrin syvyydestä. Pilkkasiipi syö pääasiassa simpukoita, kotiloita ja äyriäisiä. Suomen tärkeät kerääntymisalueet ovat suurelta osin samoja kuin tärkeät pesimäalueet ja useimmat niistä sijaitsevat Pohjanlahdella Rauman ja Oulun välillä. Selvästi tärkein keväinen kerääntymisalue on Uudenkaupungin matalikot, missä on enimmillään havaittu yli yksilöä 2010-luvulla (taulukko 1) Kuva 3. Yleiskartta uusista ja päivitetyistä mereisistä IBA-alueista. Kohdenumerointi viittaa tekstin luetteloon uusista ja päivitetyistä IBA-alueista. Tarkemmat kohderajaukset löytyvät BirdLife Suomen nettisivuilta: , H , H , H 6900, LL , H 6600, H 18650, H , LL 17716, LL+H - 500, H , H , H 3000, H , H 37670, L , H 6500, H , LL 200, H 840, H , H 855, H 700, H 8218, H 1200, H 2000, H 1100, H 27000, H 5000, H 15000, VL 11190, H , H 500, H , H , H 5000, H 1700, H 6200, H 1200, H , H 1220, H , L , H 5550, H 16240, H, L , L 6350, H , H 8000, H , H 13600, L 7200, L 6500, L , L , L , L , H , L , L , H 110, H 130, H 140, H , LL 9726, VL , H 10459, H 11000, H 11525, H , H 19500, H , H 11500, H 24000, , 12034, - LL+H LL+VL+H LL+H , L 16000, L , L , H 6200, L 6000, L 4000, L 30000, L 4000, L 7500, L 10000, L 26000, L 5000, L , H , H , H , H , H , H 4500, H 7200, H 13800, H 18000, H , H , H , H , H , H 4000, H 9726, VL 4000, H 6700, H , H 16000, H 4500, H , H , H 15000, H 30000, H 16000, H 40000, H 45350, 45480, H 55000, H VL+H , H , H , H , H , H , H , H 8000, H 4500, H 6200, H 7000, H 15500, LL 10000, H 5000, H 12330, H , H , H LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Merellisten IBA-alueiden Täydennys Kiitokset Erityiskiitokset ulkomerellä retkeilleille lintuharrastajille, jotka ovat ilmoittaneet havaintonsa paikkatietoina Tiira-lintutietopalveluun. Markus Ahola ja Roland Vösa luovutti haahkan lentolaskenta-aineiston tiedot käyttöömme. Mats Westerbom luovutti sinisimpukkatiedot. Alueellisten lintuyhdistysten asiantuntijatyöhön osallistuivat ainakin seuraavat henkilöt: Pekka Alho, Patrik Byholm, Johan Ekholm, Antti Halkka, Jari Helstola, Tatu Hokkanen, Markku Hyvärinen, Asko Ijäs, Jouni Kannonlahti, Kari Korhonen, Kim Kuntze, Aleksi Lehikoinen, Ari Lehtinen, Erkki Lehtovirta, Mauri Leivo, Jan Lungren, Seppo Löfgren, Mauno Mustakangas, Jarmo Nieminen, Mikael Nordström, Ismo Nousiainen, Kimmo Nuotio, Jörgen Palmgren, Tarja Pajari, Antti Tanskanen, Jorma Tenovuo ja Olli Tenovuo, Risto Vilen sekä Ramunas Zydelis. BirdLifen puolesta Teemu Lehtiniemi ja Tero Toivanen antoivat arvokkaita kommentteja. Kirjoittajien osoite / Authors address BirdLife Suomi ry PL 1285, HELSINKI Kirjallisuus BirdLife Europe 2014: Marine Natura 2000 progress assessment. Protection of marine Important Bird and Biodiversity Areas (mibas), and sites at sea for seabirds. [ org/sites/default/files/attachments/ _ MarinaN2K_ProgressReport_0.pdf]. BirdLife Europe 2015: Halfway there? Mid-term assessment of progress on The EU 2020 Biodiversity strategy. BirdLife Europe and Central Asia. [ attachments/birdlife%20mid-term%20 ASSESSMENT%20MID-RES.pdf]. BirdLife International 2015: European Red List of Birds. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. [ pdf]. BirdLife International 2016a: Country profile: Finland. [ finland, luettu ]. BirdLife International 2016b: Species factsheet: Clangula hyemalis. Downloaded from on 16/08/2016. Ellermaa, M. & Lehikoinen, A. 2011: Uudenmaan ulkosaariston runsain vesilintu llä Tringa 38 (4): Ellermaa, M. & Lindén, A. 2015: Autumn migration at Cape Põõsaspea in Hirundo 28(1): In Estonian with English summary. Euroopan unioni 2011: Luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia vuoteen [ ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/comm2006/2020.htm]. Council of the EU 2011: EU Biodiversity Strategy to 2020: towards implementation - Council conclusions. ST INIT. Hario, M., Lammi, E., Mikkola, M. & Södersved, J. 1993: Ovatko Ahvenanmaan vesilinnut talvenkärkkyjiä kansainvälisten vesilintulaskentojen tuloksia vuosilta Suomen Riista 39: Hario, M., Rintala, J. & Nordenswan, G. 2009: n aallonpohjat Itämerellä taustalla öljyvahingot, sopulisyklit vai metsästys? Suomen Riista 55: Hario, M. & Rintala, J. 2014: Saaristolinnuston kehitys Suomen rannikoilla Linnut-vuosikirja 2013:46 53 Hearn, R.D., A.L. Harrison och P.A. Cranswick, 2015: International Single Species Action Plan for the conservation of the Long-tailed Duck Clangula hyemalis, AEWA Technical Series. HELCOM 2013: HELCOM Red List of Baltic Sea species in danger of becoming extinct. Balt. Sea Environ. Proc. No Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. Forssan kirjapaino Oy, Forssa. 317 s. Ijäs, A., Nuotio, K. & Sjöholm, J. 2013: Merilintujen lentolaskennat Selkämeren rannikkoalueella Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuja B 199, Lehikoinen, E., Gustafsson, E., Aalto, T., Alho, P., Klemola, H., Laine, J., Normaja, J., Numminen, T. & Rainio, K. 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys r.y. Turku. 416 s. Luomaranta, A., Ruosteenoja, K., Jylhä, K., Gregow, H., Haapala, J. & Laaksonen, A. 2014: Multimodel estimates of the changes in the Baltic Sea ice cover during the present century. Tellus A 2014, 66, [ org/ /tellusa.v ]. Nieminen, J. 2014: Helsingin merialueella talvehtivat allit. Raportti 7. s. Solonen, T., Lehikoinen, A. & Lammi, E. (toim.) 2010: Uudenmaan linnusto. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry, Helsinki. Rusanen. P. 2014: Critical wintertime staging areas of waterfowl the Finnish part of the Gulf of Finland; WINOIL -Winter navigation risks and oil contingency plan; Final Seminar in St. Petersburg on [ dropbox.com/sh/hwz34m3rras2vs/aaabqniqzxdh2go1sponuxya/08_critical%20 wintertime%20staging%20areas%20of%20 waterfowl%20-%20the%20finnish%20 part%20of%20the%20gulf%20of%20finland_pekka%20rusanen_syke.pdf?dl=0]. Skov, H., Heinänen, S., Žydelis, R., Bellebaum, J., Bzoma, S., Dagys, M., Durinck, J., Garthe,S., Grishanov, G., Hario, M., Kieckbusch, J., Kube, J., Kuresoo, A., Larsson, K., Luigujoe, L., Meissner, W., Nehls, H., Nilsson, L., Petersen, K., Mikkola-Roos, M., Pihl, S., Sonntag, N., Stock, A., Stipniece, A. and Wahl, J. 2011: Waterbird Populations and Pressures in the Baltic Sea. TemaNord 2011: s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. [ luettu ]. ISBN VELMU 2016: [ Westerbom, M. 2006: Population dynamics of blue mussels in a variable environment at the edge of their range. University of Helsinki. PhD-thesis. 62 s. [ Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Summary: The new Marine Important Bird Areas recognized in Finland. Supplementing the Natura 2000 network on remote sea areas is one of the most important actions when aiming to halt biodiversity loss in the EU. BirdLife International s program, Important Bird and Biodiversity Areas (IBAs), has had a wide benefit for the selection of Natura 2000 areas. Recently, recognising Marine Important Bird and Biodiversity Areas (Marine IBAs), with focus to identify most important congregation and feeding areas for marine priority species, has become one of BirdLife International s major projects. BirdLife Finland identified some new Marine IBAs during The selection was based on three threatened seaduck species (Common Eider, Long-tailed Duck, Velvet Scoter). Previously the identified Finnish Marine IBAs have mainly resulted as breeding areas composed of islands and skerries. For the first time important congregation, feeding and moulting sites, both inshore and offshore, were extensively surveyed and recognised. The data was acquired from three main sources: 1) The BirdLife Finland s observation database Tiira ( 2) The survey data of Finnish Environment Institute, local ornithological societies, Natural Resources Institute Finland and University of Turku, 3) The data from satellite tracked ducks. Additionally, BirdLife Finland consulted local experts from its member organizations. The area boundaries were defined with open-source GIS program QGIS, together with depth curve maps and both distribution and abundance models of Blue Mussel, provided by Finnish Environment Institute. We restricted the area designations to shallow banks with maximum depths of meters. We applied the international IBA criteria: congregation thresholds are based on 1% total number of flyway or other distinct populations. The used thresholds were 6,000 Common Eiders (1% of winter population in Baltic Sea and the North Sea), 15,000 Long-tailed Ducks and 3,000 Velvet Scoters (1% of the winter population in the Baltic Sea).The thresholds have been reached on a regular basis in all the designated IBAs. In result, three brand new Marine IBAs were identified and confirmed. Örö-Bengtskär area is an important moulting area for Common Eider completing the Marine IBA network in the Archipelago Sea. Shallow banks of Espoo Helsinki archipelago is an important congregation area for Long-tailed Duck. The area consists of seven subareas which importance has been highlighted by the steeply growing numbers during the 2010 s. Shallow banks of Uusikaupunki archipelago is the most important single congregation area for Velvet Scoter in Finland. Additionally, seven previously identified Marine IBAs were redefined as the congregation data was collected and analysed. Most of the modifications of existing IBAs consider congregation of Common Eider and staging and wintering areas of Long-tailed Duck. 158 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015