GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/ /81/1/10 Jyväskylämlk Palolaa Ossi Ikävalko MALMITUTKIMUKSET JYVÄSKYLÄN ALUEELLA KESÄLLÄ 1981

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/ /81/1/10 Jyväskylämlk Palolaa Ossi Ikävalko MALMITUTKIMUKSET JYVÄSKYLÄN ALUEELLA KESÄLLÄ 1981

2 - 2 - SISÄLLYS Sivu 1 JOHDANTO Yleistä Tutkimusalue Työskentelymenetelmistä 4 2 ALUSTAVA KARTTATULKINTA 4 3 KALLIOPERÄKARTOITUS Petrografinen kuvaus Dioriitti-kvartsidioriittisarja (GR 4) Karkeaporfyyriset kivet (GR 3) Mikrokliinigraniitit (GR 2) Biotiittigraniitti (GR 1) Karkearakeiset graniitit (GR 5) Majajärven kataklastinen vyöhyke Tektoniikkaa Deformaatiovaiheet ja liuskeisuudet Juonet, siirrokset ja hiertotasot 14 4 LITOGEOKEMIAN NÄYTTEENOTTO 15 5 MINERALISAATIOT Mineralisaatiotyypit Arseenikiisu-tyyppi Sinkkivälke-lyijyhohde-tyyppi 18 6 MALMILOHKAREET 19 7 GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET 20 8 YHTEENVETO JA JATKOTUTKIMUKSISTA 21 9 LOPPULAUSE LIITTEET

3 3 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä Herätteenä malmitutkimuksiin Jyväskylän alueella olivat J. Kaunisojan kansannäytteiden perusteella syksyllä 1980 löydetty Riuttamäen arseenikiisu-kuparikiisumineralisaatio sekä alueelta tunnetut lueuisat muut malmiaiheet (liitteet 1 ja 2). Useimmat malmiaiheet liittyivät lähinnä granitoideihin. Alustava karttamateriaalin revidointi tapahtui Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksella keväällä. Tällöin pyrittiin luomaan kuva mahdollisista granitoiditektoniikkaan liittyvistä suuremman mittakaavan rakenteista, joihin haettiin korrelaatiota kesän kenttätöissä (kappale 2). Kenttätöistä vastasi allekirjoittanut. Lisäksi tutkimuksiin osallistuivat apulaisenani V. Hänninen, E. Niskanen, O. Nupponen ja H. Sikanen. Loppukesästä selvitettiin yhdessä malminetsintää palvelevan maaperätutkimusryhmän (K. Nenonen ja H. Hirvas) kanssa malmilohkareiden kulkeutumista. Yhteistoiminta Helsingin yliopiston geologian laitoksen Porfyyriprojektin (P. Nurmi) edesauttoi ratkaisevasti työn edistymistä. Tutkimusten yleisvastuu oli A.J. Laitakarilla. 1.2 Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsee n. 10 km Jyväskylästä pohjoiseen, pääosin karttalehdellä sekä osaksi lehdellä (A ja B). Lisäksi tehtiin joitakin hajahavaintoja laajemmalla alueen ympäristössä.

4 Työskentelymenetelmistä Työskentelymenetelminä olivat alustava karttatulkinta, kallioperäkartoitus, lohkare-etsintä, paljastumaharavan käyttö, laajamuotoinen litogeokemiallisen aineiston kerääminen sekä maaperätutkimukset. Lisäksi suunniteltiin alustavia geofysiikan mittauksia. Litogeokemian näytteenotossa noudatettiin Porfyyriprojektin kenttätyöohjetta. Kallioperäkartoituksessa kiinnitettiin huomiota eri granitoidifaaseihin sekä erityisesti niiden kontaktisuhteisiin. Tektoniset havainnot pyrittiin tekemään asteen tarkkuudella, huomiota kiinnitettiin erityisesti juoniin ja erilaisiin siirroksiin ja hiertotasoihin. Mineralisoituneet kohteet ja muuttumisvyöhykkeet kartoitettiin yksityiskohtaisesti, niistä pyrittiin keräämään runsas ja edustava näytemateriaali. 2 ALUSTAVA KARTTATULKINTA Alustavassa karttatulkinnassa etsittiin kaikilta mahdollisilta saatavilla olevilta geofysikaalisilta ja topografisilta kartoilta rakenteita, jotka liittyisivät kallioperän rakenteisiin. Varsinkin keskityttiin rengas- ja kaarirakenteisiin, koska on ilmeistä, että ne liittyvät nuoriin granitoidifaaseihin (esim. rengasrakoilusysteemit). Näin pyrittiin hahmoittamaan intruusioiden sijaintia ja saamaan kuvaa niiden mahdollisista sisärakenteista. Koska erilainen ja eri mittakaavassa oleva materiaali kuvastaa osaksi erilaista syvyysulottuvuutta, koottiin informaatio samaan mittakaavaan (tässä yhteydessä 1 : ).

5 - 5 - Tulkinnassa käytetty karttamateriaali : 1. Peruskartta 1 : Aeromagneettinen kartta 1 : Ilmakuvat (1 : ja 1 :30 000) 4. Satelliittikuva 1 : (väärävärikuva) 5. Satelliittikuva 1 : (mustavalkoinen) 6. Aerosähköiset kartat 1 : Näistä koottiin seuraavat elementit (1 : ) : a) yleistä topografiaa kuvaava elementti (liite 3). b) suoelementti (liite 4) - suurin osa soista sijoitttuu alueen topografiassa korkeimmille alueille ( m), usein suot ovat pitkiä ja kapeita sekä "verkkomaisia", jolloin ne oletettavasti kuvastavat kallioperän rakoilusysteemiä. c) aeromagneettinen kartta (liite 5) d) ilmakuvaelementti (liite 6), johon hahmoteltiin erityisesti kaarevia, oletettavasti kallioperän rakenteista johtuvia muotoja e) kartta (liite 7), johon koottiin satelliittikuvista selvästi erottuvia rakenteita f) tulkintaelementti (liite 8), johon hahmoteltiin eri kalvoilta selvästi erottuvat, ilmeisesti merkitykselliset rakenteet. Kartalla katkoviivoitus kuvastaa oletettua kallioperän yleistä rakenteellista kulkua, kiinteät ohuemmat viivat kuvastavat oletettuja intruusioista johtuvia rakenteita sekä kiinteät paksummat viivat todennäköisiä suurempia siirrossysteemejä (vyöhykkeitä).

6 6 3 KALLIOPERÄKARTOITUS Kallioperäkartoitus suoritettiin 1 : mittakaavassa pääosin lehdellä Kartoituksessa pyrittiin käymään kaikki mahdolliset paljastumat, paijastumatiheys jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi, joten kivilajikontaktien esittäminen on suhteellisen vaikeaa. Sen sijaan kartoituksessa pyrittiin löytämään kaikki mahdolliset granitoidifaasit, sekä selvittämään niiden väliset kontaktisuhteet. Lisäksi mineralisaatiot pyrittiin kuvaamaan yksityiskohtaisesti. Granitoidifaaseja erotettiin viisi, joita kutsutaan lyhyesti GR 1 - GR 5. Liitteenä esitetään kallioperäkartta ja paljastumaelementti (liitteet 9 ja 10). Granitoidifaasien lisäksi erotettiin kartoituksessa erilaiset juonet ja mahdolliset granitoidien muuttumisilmiöt, jotka saattoivat olla tekemisissä mineralisaatioiden kanssa. Kivilajit kuvataan seuraavassa vanhimmasta nuorimpaan. Suprakrustiset kivet jätetään kuvaamatta, koska ne ovat selvästi vähemmistönä esiintyen sulkeumina tai osueina granitoideissa, eikä niillä ilmeisesti ole merkitystä mineralisaatioiden isäntäkivinä. 3.1 Petrografinen kuvaus Dioriitti-kvartsidioriittisarja (GR 4) Tähän granitoidiluokkaan luetaan tasarakeiset, keskirakeiset kivet, jotka ovat yleensä varsin tummia. Näitä on nimitetty kentällä dioriiteiksi. Lisäksi on erotettu vaaleampi

7 7 muunnos, jota on kutsuttu kvartsidioriitiksi. Syvänen (1952) on kuvannut varsin seikkaperäisesti Jyväskylän alueen dioriitteja, joihin tutkimusalueen granitoidiryhmä GR 4 on rinnastettavissa. Dioriitteja ja kvartsidioriitteja tavataan pääosin tutkimusalueen S-osassa, jossa voidaan erottaa epämääräisen muotoinen muodostuma, johon kuuluu osana dioriittimuodostuma ja kvartsidioriittimuodostuma. Näiden välillä ei ole voitu havaita selvää kontaktia, on ilmeistä, että ne edustavat samaa faasia, kvartsidioriitit sen pitemmälle differentoitunutta muunnosta. Lisäksi voidaan erottaa Riuttamäen ja Lehesvuorten alueilla epämääräisiä pienempiä osueita GR 4 :ää, lähinnä kvartsidioriittityyppiä. Tyypillinen dioriitiksi luettu kivi on hyvin tasarakeinen ja tumma kivi, minkä vuoksi sitä on käytetty yleisesti rakennuskivenä. Yleensä se on lievästi suuntautunutta, pilsteistä. Paikoin siinä tavataan sulkeumina vanhimpia, suprakrustisia kiviä. Välilänmäellä alueen lounaisosassa (havainto OJI ) voidaan paikoin puhua jopa intrusiivibreksiasta. Dioriitissa tavataan paikoin hajarakeina kalimaasälpää, varsinkin sen ollessa kontaktissa mikrokliinigraniitin (GR 2) kanssa. Tällöin voidaan kontaktin läheisyydessä havaita dioriitissa läpimitaltaan 0 n. 1 cm kalimaasälpärakeita. Sama ilmiö on havaittavissa paikoin kontaktissa karkeaporfyyrisiin granitoideihin nähden (GR 3). Dioriittia luonnehtii varsin tumma asu. Kvartsia on yleensä vähän, plagioklaasin väri on tumma. Tummina mineraaleina tavataan sarvivälkettä, biotiittia on yleisesti läsnä, paikoin voidaan havaita hypersteeniä. Alustavassa ohuthietarkastelussa hypersteeni osoittautui varsin yleiseksi seuralaiseksi, usein tosin muuttuneeksi (sarvivälkkeeksi tai biotiitiksi).

8 8 Kvartsidioriiteiksi kutsutut tyypit ovat selvästi edellisiä vaaleampia ja sisältävät runsaammin kvartsia Karkeaporfyyriset kivet (GR 3) Granitoidiryhmään GR 3 luetaan suuri joukko koostumukseltaan vaihtelevia granitoideja, joita luonnehtii kiven selvä porfyyrinen ulkoasu. Maasälpähajarakeet ovat suuria, läpimitaltaan 1-2 cm, ja niitä esiintyy kohtalaisesti. Tällaiset granitoidit ovat väriltään aina harmaita. Karkeaporfyyriset kivet ovat yleensä suuntautuneita, tutkimusalueen pohjoisosassa (Riuttamäestä pohjoisen) yleisesti varsin voimakkaasti. Näitä luonnehtivat lisäksi lukuisat kapeat hiertotasot. Kartoituksessa on pyritty erittelemään nämä voimakkaasti tektonisoituneena, gneissimäisenä tyyppinä ja massamaisena, homogeenisempana (isotrooppisempana) tyyppinä. Porfyyristen kivien (GR 3) ja dioriitti-kvartsidioriittien (GR 4) ikäsuhdetta ei ole pystytty tutkimusalueella varmasti paljastumissa todistamaan, usein on kontaktia päästy lähestymään, paikoin jopa paljastamaan (esim. Riuttamäen alueella), mutta selviä leikkaussuhteita ei ole havaittu. Näitä ei ole havaittu myöskään selvinä leikkaavina juonina toisissaan. Sen sijaan lähellä Jyväskylää, Keltinmäen alueella, on eräässä paljastumassa dioriittia sulkeumana karkeaporfyyrisessä kivessä, mikä oikeuttaa pitämään dioriittia vanhempana faasina Mikrokliinigraniitit (GR 2) Mikrokliinigraniitit (kaligraniitit) ovat voimakkaan punaisia graniitteja. Niillä on selvä leikkaussuhde edellisiin, ne ovat nuorempia.

9 - 9 - Mikrokliinigraniittia voidaan erottaa neljänä suurempana erillisenä yksikkönä, Lehesvuorilla, Punavuorilla, Alvajärven länsirannalla sekä tutkimusalueen itäosassa Leppälahden alueella. Lehesvuorten ja Punavuorten mikrokliinigraniitit muodostavat yhdessä mahdollisesti suuremman intruusion, jonka katto-osa on näkyvissä nykyisessä leikkauksessa erillisessä pahkussa. Lehesjärven alueella on havaittavissa mm. topografiassa hyvin selvää kaari-tai kehärakennetta. Mikrokliinigraniitteja tavataan lisäksi runsaasti juonina mm. Alvajärven kaakkoispuoleisilla alueilla ja Riuttamäen länsipuoleisella alueella. Mikrokliinigraniitteja tavataan hienorakeisina (raekoko alle 2 mm) ja keskirakeisina (raekoko 2-5 mm) muunnoksina. Päämineraaleina esiintyy mikrokliini, kvartsi ja sarvivälke. Tyypillisiä hienorakeisia muunnoksia esiintyy juonissa (leikkaavana GR 3 :ssa ja GR 4 :ssä), sekä eo. suuremmissa intruusioissa, jolloin hienorakeisempi faasi yleensä leikkaa karkeampirakeista. Alvajärven länsipuoleisessa muodostumassa esiintyy runsaasti hienorakeisia tyyppejä mikrokliinigraniittia, joissa esiintyy silmäkkeitä (läpimitta $ n. 0,5 cm), jotka koostuvat kvartsirakeista. Paikoin voidaan puhua jopa kvartsihajarakeista. Hienorakeisissa muunnoksissa esiintyy usein myös maasälpähajarakeita. Myös Leppäveden graniitissa on kvartsisilmäkkeinen asu hyvin yleinen. Mikrokliinigraniitin suhde edellä mainittuihin granitoideihin on selvä. Se esiintyy usein selvästi edellisiä leikkaavana, paikoin Alvajärven graniitissa (Gr 2) esiintyy sulkeumina karkeaporfyyrisiä kiviä. Topografiassa mikrokliinigraniitit erottuvat selvästi korkeimpina (jyrkimpinä) mäkinä, mm. Touruvuorten alueella

10 esiintyy runsaasti paljastuneena tätä kivilajia, mutta useimmiten on kyse leveistä juonimaisista muodostumista. Näin ollen mikrokiiinigraniittien levinneisyydestä saa helposti väärän kuvan huonosti paljastuneella alueella Biotiittigraniitti (GR 1) Biotiittigraniitiksi on kutsuttu hienorakeista (raekoko n. 1-3 mm) harmaata intrusiivikiveä, jota tavataan n. 1,5 1 km 2 soikeana pahkuna karkeaporfyyrisen granodioriitin (GR 3) sisässä Hiidenjärven eteläpuolella sekä lukuisina GR 3 :a leikkaavina juonina intruusion läheisyydessä. Granitoidin tarkempaa mineraalikoostumusta ei tunneta, joten sen nimeäminen on epävarmaa, biotiittigraniitti on ollut lähinnä kenttänimenä. Biotiittigraniitti on hienorakeista ja väriltään harmaata. Juonissa se esiintyy tasarakeisena muunnoksena, mutta intruusiossa (pääosin sen eteläosassa) tavataan siitä yleisesti esiintyvä muunnos, missä esiintyy runsaasti läpimitaltaan n. 2 cm raekasaumia. Raekasaumat vaikuttavat koostuvan pääosin vaaleista mineraaleista, maasälvistä, usein kasaumien keskellä erottuu rypäs violetin värisiä tummia mineraaleja, joita ei ole pystytty tunnistamaan (ilman ohuthiettä). Intruusiossa voi paikoin havaita tasarakeisen tyypin lävistävän juonina mineraalikasaumia sisältävää tyyppiä (havainto OJI ). Tämän granitoidifaasin (GR 1) ikäsuhdetta kaligraniitteihin (GR 2) ei tutkimusalueella tunneta. Se on kuitenkin selvästi nuorempi kuin karkeaporfyyriset (GR 3) kivet, mitä se lävistää usein juonina. Jyväskylän kaupungista n. 3 km itään (Halssilan alue, havainto OJI-81-58) tunnetaan eräästä rata-

11 leikkauksesta hyvin samankaltaista mineraalikasaumia sisältävää kiveä, joka on ehkä hieman vaaleampaa ja karkearakeisempaa kiveä kuin edellinen. Samassa rataleikkauksessa esiintyy hyvin runsaasti karkeaporfyyrisiä kiviä (GR 3), leikkaavia pegmatiitti- ja kaligraniittijuonia, jotka eivät tunkeudu mineraalikasaumia sisältävään granitoidiin. Mineraalikasaumia sisältävä harmaa kivi on kontaktisuhteiltaan hyvin terävä ja vaikuttaa kaikin puolin hyvin "hygieeniseltä" joten sitä on pidetty alueen nuorimpana granitoidifaasina. Hiidenjärven granitoidin (GR 1) ja tämän Halssilan alueen kiven samankaltainen asu on saanut kirjoittajan rinnastamaan nämä kaksi kiveä samaan granitoidifaasiin. Näin ollen voitaisiin pitää biotiittigraniitteja (GR 1) alueen nuorimpina granitoideina. Halssilan kivestä tehdystä ohuthieestä mineraalikasaumit osoittautuivat usein suuriksi ortoklaasihajarakeiksi (ristikaksostumaton kalimaasälpä), joissa esiintyi runsaasti plagioklaasiliistakkeita poikiliittisinä sulkeumina. Lisäksi kivessä on hyvin vähän kvartsia, jolloin sitä Streckeisenin mukaan olisi kutsuttava syeniitiksi - montsodioriitiksi? Karkearakeiset graniitit (GR 5) Omaksi granitoidiryhmäksi on erotettu vielä karkearakeiset graniitit, joita tavataan epämääräisinä osueina Majajärven pohjoispuolella ja pitkin Majajärven kataklastista vyöhykettä. Väriltään ne ovat haalean punertavia ja raekooltaan 0,5-1,0 cm. Kaligraniitteihin verrattuna ne ovat selvästi karkeampirakeisia ja vaaleamman punaisia väriltään, mikä johtuu valkoisen maasälvän suuremmasta määrästä. Usein ne ovat voimakkaasti ruhjoutuneita ja rikkoutuneita. Niiden suhde edelläoleviin granitoideihin on epäselvä, kirjoittaja pitää niitä kuuluvana samaan faasiin kaligraniittien kanssa, ja yhdistää ne kataklastisiin hiertovyöhykkeisiin (unakiitteja?).

12 3.1.6 Majajärven kataklastinen vyöhyke Majajärven kataklastisekti vyöhykkeeksi kutsutaan lähes lounaissuuntaista topografiassa selvästi erottuvaa vyöhykettä, joka kulkee oletettavan suoraviivaisesti Majajärven eteläpuolitse Rajakallion alueelle. Tämä muodostaa selvän kallioperäkartoituksessa erottuneen litologisen kokonaisuuden, johon on yhdistettävissä voimakas kataklastinen deformaatio ja erilaiset kivien muuttumisilmiöt sekä eo. granitoidi GR 5. Vyöhyke edustanee suurempaa siirrosvyöhykettä. Aivan vyöhykkeen keskiosassa kivet ovat paikoin hyvin kataklastisia luonteeltaan, lähes myloniittimäisiä (ks. liite 9). Tällainen kivi on väriltään hyvin punaista, väri johtunee maasälpien raudan hapettumisesta tai kiven kalimaasälpäytymisestä. Tyypillistä tällaista kiveä esiintyy Rajakalliolla (liite, havainto OJI-81-40, näytesarja MV ). Kivi on hienorakeista ja se lohkeaa teräväsärmäisesti johtuen läpikotaisesta hiusrakoverkostosta, joka vyöhykkeen keskiosassa on täyttynyt epidootilla. Hieman kauempana vyöhykkeestä kivet ovat paremmin säilyneitä, maasälvät ovat punertavia, mutta kiven alkuperäinen rakenne on tunnistettavissa. Tällaisissa kivissä esiintyy myös kvartsijuonia yleisesti epidoottitäytteisten rakojen rinnalla. Vyöhykkeen läheisyydessä karkeaporfyyristen kivien maasälpähajarakeet ovat usein selvästi punertavia. Vyöhykkeen välittömästä läheisyydestä (n. 300 m) löydettiin kartoituksen yhteydessä laajahkoalainen kvartsijuonibreksia (havainto OJI , näytesarja MV-81-2). Breksia on hyvin läpikotainen, kvartsijuonia tavataan leveämpinä (läpimitaltaan cm) sekä runsaasti kapeina, hiusjuonimaisina. Kivi muistuttaa lähinnä kataklastisesti breksioitunutta granitoidia, jonka raot ovat täyttyneet kvartsilla. Breksialla on leveyttä ainakin m, pituutta vähintään 100 m,

13 joten laaja-alaisuutensa puolesta sillä voi olla jopa malmigeneettistä merkitystä. Breksian pohjoispuolella esiintyy paljastumassa voimakkaasti tektonisoitunutta karkeaporfyyristä kiveä, joka on pinnaltaan ruosteista. Kiisuja ei tässä kohtaa tavattu, paljastuma loppui kesken. 3.2 Tektoniikka Deformaatiovaiheet ja liuskeisuudet Tutkimusalueella on havaittavissa mahdollisesti kuusi eri deformaatiovaihetta ja niihin liittyvät liuskeisuudet, mikäli granitoidien ikäsuhteet pitävät paikkansa. Deformaatiovaiheita nimitetään tässä D n, D n+l..., D n+5 ja vastaavia liuskeisuuksia Ln, Ln+l..., Ln+5, vanhimmasta nuorimpaan. Deformaatiovaiheet Dn ja Dn+1 ovat nähtävissä Jyväskylän alueella dioriiteissa (GR 4) olevissa gneissisulkeimissa. Tällä deformaatiovaiheella ei ole merkitystä tutkimusalueella. Tutkimusalueella olevat karkeaporfyyriset kivet (GR 3) ovat yleensä voimakkaasti liuskeisia, usein lähes gneissimäisiä. Näissä voimakkaimpana näkyvä suuntaus, mikä yleensä vastaa niissä vanhimpana olevaa liuskeisuutta ja samalla muodostuman suuntaa on kutsuttu Ln+2 (liite 11). Lisäksi karkeaporfyyrisiin kiviin (GR 3) on yhdistettävissä ainakin toinen deformaatiovaihe, koska niissä on usein nähtävissä voimakas leikkaava granulaatio. Tämä suunta on kuitenkin epämääräinen, eikä muodosta kovinkaan yhtenäistä suuntaa. Sitä on nimitetty L n+3 :ksi, se saattaa olla yhdistettävissä Ln+4 :een. Ln+4 on yleinen kaligraniiteissa (GR 2) näkyvä liuskeisuus. L n+5 on lähes itä-länsi-suuntainen liuskeisuus, mikä on nähtävissä hyvin säännöllisenä alueen nuorimmissa biotiittigraniiteissa (juonissa ja intruusioissa). Kartalla (liite 11) on hahmoteltu eo. liuskeisuuksia, lisäksi

14 piirroksissa I-IV (liite 12) on esitetty muutamia avainpaljastumia. Liuskeisuuden Ln+2 suunta on lähes pohjoiskoillinen, sen suunta vaihtelee suhteellisen paljon, se ilmenee gneissimäisissä GR 3 tyypeissä voimakkaana tummien mineraalien suuntauksena, vähemmän liuskeisissa tyypeissä pilsteisyytenä. Ln+4 esiintyy kaligraniiteissa, tämän liuskeisuuden suunta on lähes luoteinen. Liuskeisuus Ln+5 esiintyy nuorimmissa granitoideissa (GR 5), ja se on säännöllisesti lähes itä-länsi-suuntainen Juonet, siirrokset ja hiertotasot Liitteessä 13 (kuva a) on esitetty kaikkien mitattujen juonten pintanapojen yläpalloprojektiot. Suurin osa juonista on karkeaporfyyrisissä kivissä olevia pegmatiittijuonia ja kvartsijuonia. Nuorempia juonia on mitattu vähän, tilastollisesti niitä on mahdoton käsitellä. Mitään selviä juonten pääsuuntia ei vaikuta muodostuvan. Kuvassa b on esitetty hiertotasojen ja erilaisten siirrosten pintanapojen yläpalloprojektiot. Siirroksen tai hierron kätisyys pyrittiin havainnoimaan, useimmat niistä on mitattu karkeaporfyyrisistä kivistä. Hiertotasoja ja siirroksia vaikuttaisi olevan kahdessa pääsuunnassa, joita kirjoittaja pitää merkityksellisinä, tosin aineisto on pieni aivan selvän tilastollisen kuvan saamiseksi. Pääsuunnat ovat suunnissa luode ja koillinen, suunnassa luode vaikuttaisi olevan vasenkätinen systeemi ja suunnassa koillinen oikeakätinen systeemi. Lisäksi voidaan erottaa itälänsi-suuntainen siirros/hiertosysteemi, mikä saattaa olla yhdistettävissä nuorissa granitoideissa näkyvään liuskeisuuteen Ln+S.

15 4 LITOGEOKEMIAN NÄYTTEENOTTO Tutkimusalueella suoritettiin varsin perusteellinen litogeokemian näytteenotto. Näytteenotossa pyrittiin ottamaan vähintään 15 näytettä kustakin granitoidifaasista. Näytteenotto suoritettiin osaksi vasaralla ja suureksi osaksi ILO- Kallella. Jokaisesta näytepisteestä pyrittiin ottamaan kolme rapautumatonta osanäytettä. Näytepisteistä täytettiin porfyyriprojektin käyttämä litogeokemian näytteenottokortti. Näytteitä otettiin yhteensä 72 kpl, rinnakkaisnäytteitä 2 kpl. Näytepisteet on esitetty liitteessä 14. Näytteitä otettiin : GR 1 20 kpl GR 2 16 " GR 3 14 " GR 4 17 " GR 5 5 " 5 MINERALISAATIOT Tässä kappaleessa käsitellään kalliosta tavatut mineralisaatiot. Mineralisaatiot on merkitty mineralisaatiokartalle (liite 15). Lisäksi ne on koottu liitteeseen 16. Mineralisaatioista valmistettu ohuthie- ja analyysimateriaali on koottu liitteeseen 17. Mineralisaatiot on merkitty etumerkinnällä MR-vuosiluku, samasta mineralisaatiosta otetut näytteet ovat samalla numerolla, osanäytteet on erotettu desimaalipisteellä (esim. havainto MR , joka tarkoittaa mineralisaatiossa 61 olevaa näytettä 3).

16 5.1 Mineralisaatiotyypit Kalliossa havaitut mineralisaatiot ovat keskenään samankaltaisia, ne ovat kaikki voimakkaasti tektonisoituneissa kivissä, tavallisesti nämä edustavat hiertovyöhykkeitä. Näitä kaikkia luonnehtii samankaltaiset muuttumisilmiöt, mineraaliseurueet. Mineralisaatiot on jaettu kahteen tyyppiin, arseenikiisu- ja sinkkivälke-lyijyhohde-tyyppeihin Arseenikiisu-tyyppi Parhaiten tunnetut arseenikiisu-mineralisaatiot ovat Halsvuori ja Riuttamäki, lisäksi merkityksellinen on Karhuvuoren mineralisaatio. Muut mineralisaatiot ovat pieniä, eikä niitä kuvata tässä yksityiskohtaisemmin. HALSVUOREN arseenikiisu-mineralisaatio (havainto MR-80-5) on tunnettu kauan, sitä on jopa aikoinaan louhi~tu. Tämä käsittää lähinnä kapean (n. 20 cm) terävästä karkeaporfyyristä kiveä leikkaavan arseenikiisujuonen, sivukivi vaikuttaa hyvin puhtaalta (ei malmimineraaleja). RIUTTAMÄEN arseenikiisu-kuparikiisu-mineralisaation muodostaa cm leveä kompakti arseenikiisujuoni suunnassa 55/78 NW sekä sen reunoilla oleva runsas kuparikiisu-pirote, joka on paikoin havaittavissa 5-10 m päässä kompaktista arseenikiisujuonesta. Syksyllä 1980 otettiin juonesta (havainto MR-80-54) runsas näytesarja, (havainto OJI ) sekä laadittiin alustava raportti (liite 18). Mineralisaatiosta valmistetut ohuthieet ilmenevät liitteessä 17. Analyysitulokset ovat malmiosaston analyysiarkistossa. Mineralisaatiosta erotettiin silmämääräisesti kompakti arseeni-

17 kiisu- ja pirotteinen kuparikiisumalmi (liite 19). Kompakti malmi sisältää X Cu XAg = ppm ja X Zn = ppm, tavat huonosti ppm, X Zn = ppm, pirotemalmi XCu = ppm, X Ag = ppm. Keskiarvot kuvasmineralisaatiota, koska hajonnat ovat suuria. Edellä olevan lisäksi anomaalisina pitoisuuksina esiintyvät Mo ja W. Alkuaineiden jakautumista on esitetty liitteessä 20. Zn muodostaa selvästi laajimman aureolin juonen ympärille. Kulta vaikuttaa lähes puuttuvan. Alustavassa ohuthieiden tarkastelussa havaittiin joukko tyypillisiä mineraalien muuttumisilmiöitä, joita on havainnollistettu liitteessä 21 ja 22. Muuttumisilmiöt jaettiin neljään ryhmään, jotka vaikuttavat olevan vyöhykkeittäin juonen ympärillä. Kauimpana juonesta (vyöhyke I) voidaan havaita sarvivälkkeen hajoaminen (poikiliittisten kvartsisilmäkkeiden synty) ja värittömän rombisen amfibolin syntyminen. Vyöhyke II on kaikkein laaja-alaisin, missä esiintyy runsaasti kvartsia, granaattia ja kalimaasälpää. Lähellä juonta vyöhykkeessä III esiintyy runsaasti muskoviittia kvartsin, granaatin ja kalimaasälvän ohella. Paikoin aivan juonen kontaktissa esiintyy sillimaniittia (vyöhyke IV). Mineralisaation yhteydestä on havaittu paikoin Zn-spinelliä gahniittia. KARHUVUOREN arseenikiisu-mineralisaatio (havainto MR-81-57) on tyypiltään pesäkkeinen, arseenikiisu esiintyy linssimäisinä pesäkkeinä voimakkaasti liuskettuneessa, hienorakeisessa kivessä. Mineralisaatio on ainakin 3 m leveä, sitä ei saatu paljastettua kokonaan. Kiisuuntuma edustanee voimakkaasti hiertynyttä vyöhykettä suunnassa 40/65 SE (havainto OIJ ). Paikoin voidaan havaita heikkoa kuparikiisupirotetta, kiisuuntuneessa kivessä on hyvin runsaasti granaattia. Kiisuuntuman yhteydessä esiintyy magnetiittipitoista tasarakeista, keskirakeista granodioriittia todennäköisesti mineralisaatiota leikkaavana juonena. Minerali-

18 1 8 saatiosta otettiin näytesarja MR (liite 23). Muut vastaavanlaiset arseenikiisua sisältävät mineralisaatiot ovat pieniä, merkityksettömiä, ne ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia Karhuvuoren mineralisaation kanssa. Ne esiintyvät kaikki voimakkaasti liuskeisissa kivissä, jotka edustanevat hiertovyöhykkeitä GR 3 :ssa tai GR 4 :ssä. Yleisesti arseenikiisun yhteydessä kivessä esiintyy hyvin runsaasti granaattia, paikoin pöperömäistä kvartsia ja maasälpää. Usein heikosti kiisuuntuneessa (pirotteisessa) kivessä on havaittavissa väritöntä kuituista mineraalia (sillimaniittia?). Lisäksi useista heikosti mineralisoituneista kivistä kerättiin näytteitä, joista valmistetaan ohuthieitä ja analyysejä liitteiden 17 ja 24 mukaisesti Sinkkivälke-lyijyhohde-tyyppi Tästä tyypistä tunnetaan kalliossa vain yksi esimerkki, havainto MR-81-61, Katajamäki (havainto OJI ja 125). Mineralisaation muodostavat lyijyhohdetta sisältävät raot voimakkaasti hiertyneessä vyöhykkeessä suunnassa 42/67 SE karkeaporfyyrisessä kivessä (GR 3 :ssa). Tästä otettiin näytesarja MR (liite 25), josta tehdään analyysit ja hieet liitteiden 17 ja 24 mukaisesti. Huomionarvoista on, että mineralisoituneessa kivessä esiintyy amatsoniittia (vihreää maasälpää) läpimitaltaan 0,5-1,5 cm hajarakeina, granaattia ei esiinny yhtä tyypillisenä kuin arseenikiisu-tyypeissä.

19 6 MALMILOHKAREET Alueelta löytyneet merkitykselliset malmilohkareet ovat koottu liitteisiin 15 ja 26. Tarkempi tieto on koottu lohkarekortteihin. Lohkareet ovat merkitty etumerkinnällä MRLvuosiluku-lohkareen numero. Lohkareiden numerointi edellä mainituissa liitteissä vastaavat toisiaan. Lohkareet voidaan jakaa karkeasti lyijyhohdetta ja sinkkivälkettä sisältäviin sekä arseenikiisua (ja kuparikiisua) sisältäviin tyyppeihin. HAMPPULAN lohkareet (havainnot MRL-81-50, 66 ja 69) : Hamppulan maastosta tunnettiin tutkimuksia aloitettaessa hyvälaatuinen sinkkivälke-lyijyhohde-lohkare (kansannäyte, J. Kaunis~ oja), joka sisälsi 99 ppm Ag, 0,04 % Cu, 2,68 %Ni,2,48 Pb ja 1000 ppm Sn (havainto MRL-81-50). Lohkare oli kooltaan n. 1/4 m 3, ja lyijyhohde ja sinkkivälke esiintyivät siinä lähes läpikotaisena hyvin hienona pirotteena. Kivi on lähinnä hyvin hienorakeista, voimakkaasti liuskeista kvartsimaasälpäkiveä, joka saattaa edustaa jonkinlaista voimakasta granitoidin tektonisoitunutta muotoa. Lohkaretta lävistää (läpimitaltaan n. 5 cm) karkeahkorakeinen pegmatiittijuöni, johon liittyy amatsoniittimaasälpää. Ohuthieessä kivi on voimakkaasti muskoviittiutunutta, samalla esiintyy runsaasti granaattia ja sinkkispinelliä (gahniittia). Hamppulan maastossa tehtiin runsaasti lohkaretöitä, mutta vastaavanlaisia kiviä ei löydetty. Loppukesästä malminetsintää palvelevan maaperätutkimusryhmän kaivinkonekuopista löytyi aivan eo. lohkareen maastosta kaksi aivan samankaltaista sinkkivälke-lyijyhohdelohkaretta, sekä lukuisia arseenikiisutyyppisiä lohkareita. Moreenitutkimuksissa päädyttiin alustavasti siihen tulokseen, että lohkareet saattavat olla kulkeutuneet aivan läheltä. Tätä käsitystä tukee myös lohkareiden läheisyydestä kalliosta tavattu amatsoniitti karkea-.

20 porfyyrisessä kivessä (ilmeisesti amatsoniitilla on geneettinen yhteys sinkkivälke-lyijyhohde-mineralisaatioihin). KARHUJÄRVEN lohkareet (havainto MRL-81-58) : Karhujärven maastosta oli J. Kaunisoja löytänyt useita heikkoja arseenikiisu-tyyppisiä lohkareita (kansannäytteitä), jotka muistuttavat esim. Karhuvuorella kalliossa tavattua kiveä. Lohkareita oli runsaasti, n. 5 kpl muutaman kymmenen neliömetrin alueella. Myöhemmin syksyllä tätä raporttia kirjoitettaessa löydettiin moreenitutkimusten yhteydessä arseenikiisu-kuparikiisu-mineralisaatio n. 40 m lohkareikosta. Alustavien tietojen mukaan mineralisaatio on vastaavanlainen kuin aikaisemmin tunnetut pirotteiset mineralisaatiot. KATAJAMÄELTÄ löytyi (J. Kaunisoja, kansannäyte) kaligraniittilohkare (havainto MR-81-63), jossa esiintyy arseenikiisua kauniina pyöreinä pesäkkeinä (läpimitaltaan n. 0,5 cm). Kaligraniittilohkare oli hyvin hienorakeinen. Lohkareen perusteella arseenikiisumineralisaatiot voivat olla geneettisessä yhteydessä kaligraniitteihin. 7 GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET Paljastumaharavaa käytettiin runsaasti kenttätutkimusten yhteydessä. Riuttamäen arseenikiisu-mineralisaatio tuli sillä selvästi näkyviin, mikä aiheutui ilmeisesti mineralisaatiossa esiintyvästä grafiitista. Muita tunnettuja mineralisaatioita sillä ei pystynyt havaitsemaan. Usein magnetiittipitoiset granodioriitit aiheuttivat anomalioita. Lehesvuoren graniitin itäpuoleiselle kontaktivyöhykkeelle suunniteltiin muutamia koeluontoisia haravalinjoja, mutta työskentely todettiin turhaksi. Haravaa käytettiin myös Hamppulan maastossa, mutta tuloksettomasti. Syksyllä testattiin lähes kaikki mineralisoituneet näytteet

21 geofyysikko J. Lehtimäen toimesta IP-mittausta varten. Testissä todettiin, että lyijyhohdetta sisältävät näytteet polaroituivat selvästi, arseenikiisu-tyyppiset näytteet heikommin (tai ei juuri lainkaan). Hamppulan maastoon ja siitä n. 2 km NWW suunniteltiin muutamia koeluontoisia IPlinjoja NWW-suuntaisesti (oletettavasti useimmat mineralisaatiot ovat koillissuuntaisia). Mittaukset ovat parhaillaan käynnissä raporttia kirjoitettaessa. Koska useimmat mineralisaatiot ovat voimakkaasti tektonisoituneissa vyöhykkeissä (pääosin koillissuuntaisissa), päätettiin muutamia topografiassa selvästi erottuvia rakenteita testata VLF :llä. Tällä pyritään selvittämään ovatko lineaariset topografiassa erottuvat laaksot mahdollisia tektonisoituneita vyöhykkeitä (todellisia kallioperän rakenteita, ruhjeita tms.) 8 YHTEENVETO JA JATKOTUTKIMUKSISTA Tutkimusalueella voitiin erottaa neljä selvää syväkivifaasia, GR 1, GR 2, GR 3 ja GR 4, mikä vastaa ikäjärjestystä nuorimmasta vanhimpaan. Vanhimmissa granitoideissa (GR 3 ja GR 4) on useita pieniä arseenikiisu-tyyppisiä ja sinkkivälkelyijyhohde-tyyppisiä mineralisaatioita, jotka liittyvät voimakkaasti.hiertyneisiin tavallisesti koillissuuntaisiin vyöhykkeisiin. Kirjoittaja yhdistää mineralisaatiot geneettisesti mikrokliinigraniitteihin (GR 2), myöskin (GR 1) nuorimmat harmaat graniitit voivat tulla kyseeseen (Hiidenjärven intruusio). Arseenikiisu-tyyppiset mineralisaatiot sisältävät tavallisesti runsaasti kuparikiisua, anomaalisina pitoisuuksina esiintyy Zn, Mo, W ja Ag. Sinkkivälke-lyijyhohde-tyypit sisältävät tinaa huomionarvoisessa määrin. Arseenikiisutyyppisissä mineralisaatioissa on runsaasti muuttumisilmiöitä,

22 ne vaikuttavat syntyneen korkeammassa lämpötilassa kuin sinkkivälke-lyijyhohde-tyypin muuttumisilmiöt. Molemmissa tyypeissä esiintyy mm. gahniittia, mikä saattaa olla geneettisesti yhdistävä tekijä. Sinkkivälke-lyijyhohde-tyyppeihin vaikuttaa liittyvän poikkeuksetta hyvin vihreä maasälpä, amatsoniitti, jonka havaitsemisella kallioperässä saattaa olla malminetsinnällistä merkitystä. Koska useimmat mineralisaatiot liittyvät selvästi hiertovyöhykkeisiin, saattaa suurempien topografiassa erottuvien rakenteiden selvittämisellä olla merkitystä malminetsinnässä. Varsinkin Majajärven kataklastinen vyöhyke on mielenkiintoinen, koska se on myös kallioperässä havaittu rakenne, johon liittyy hyvin voimakkaita muuttumisilmiöitä, kuten propyliittiytymistä ja kvartsijuonibreksioita. Lohkareista on selvittämättä lähinnä Hamppulan alueen lohkareet ja Tyyppälän järven lohkareet. Lohkare-etsintään vaikuttaa Jyväskylän reunamuodostuman läheisyys, koska kuljetukset saattavat olla kompleksisia. Toisaalta lohkareiden kulkeutuminen vaikuttaa jääneen hyvin pieneksi, usein mineralisaatio on löytynyt lähes lohkareiden alta tai välittömästä läheisyydestä. Lohkareiden löytymiseen vaikuttaa myös se, että varsinkin arseenikiisu-tyyppiset lohkareet rapautuvat hyvin voimakkaasti moreenin pinnassa. Myös on selvittämisen arvoista irtoaako mineralisaatioista lohkareita, mikäli mineralisaatiot ovat kallioperän painanteissa, mahdollisissa ruhjelaaksoissa, kun työskennellään lähellä reunamuodostumaa, missä jäätikön viimeisen virtauksen kallioperää kuluttava vaikutus ei ilmeisesti ole ollut kovinkaan voimakas. Syksyllä suoritetut moreenitutkimukset (H. Hirvas ja K. Nenonen) selvittänevät myös näitä seikkoja. Moreenitutkimusten yhteydessä päätettiin testata mm. raskasmineraalien separoimista, millä saattaa olla tutkimusalueella malminetsinnässä merkitystä, koska mineralisaatioihin vaikuttaa liittyvän

23 runsaasti eo. mineraaleja (lyijyhohde, arseenikiisu, granaatti, gahniitti yms.). Tutkimusalueen granitoidifaaseista ja mineralisoituneista kivistä kerättiin runsas näytemateriaali, joista valmistetaan monipuolinen litogeokemiallinen ja mineraloginen aineisto. Litogeokemiallinen informaatio käsitellään Helsingin yliopistossa porfyyriprojektin toimesta. Lisäksi mineralogisesta materiaalista LuK Leake Hangala (Helsingin yliopisto) tekee pro gradu tutkielman, missä pyritään kuvaamaan malmigeologisesti mineralisaatioita, tutkimaan granitoidien kemiallista koostumusta sekä vertaamaan niitä Viitasaaren vastaaviin esiintymiin. 9 LOPPULAUSE Kuluneena kenttäkesänä löydettiin Jyväskylän alueelta useita pieniä mineralisaatioita sekä lukuisia merkkejä kiisuuntumista, vaikka alueen paljastuneisuus on hyvin huono. Tutkimuksissa kävi ilmi, että mineralisaatiot ovat monimetallisia, varsinkin tinan esiintyminen on huomionarvoista. Jyväskylän ympäristön molybdeenihohdehavaintojen tutkiminen saattaa myös tulla kyseeseen tulevaisuudessa. Tietääkseni ei aikaisemmin Jyväskylän alueella (Keski-Suomen graniittialueella) ole paneuduttu yhtä perusteellisesti granitoideihin liittyvien mineralisaatioiden selvittämiseen. Tällöin ongelmakenttä on uusi, jolloin on kokeiltava erilaisia menetelmiä malmigenetiikan selvittämiseksi ja ekonomisten esiintymien löytämiseksi. Uskon, että litogeokemiallinen ja mineraloginen tutkimus sekä perusteelliset kenttätyöt yhdessä maaperägeologien kanssa ja sopivien geofysikaalisten menetelmien löytäminen johtaa tulokseen. 2!1 Ossi Ikävalko

24 24-10 LIITTEET l. Jyväskylän ja ympäristön malmiaiheita, taulukko (P. Oivasen mukaan, 1972) 2. Jyväskylän ympäristön malmiaiheet, kartta (P. Oivasen mukaan, 1972) 3. Korkeuskäyräkartta, 1 : Suoelementti, 1 : Aeromagneettinen kartta, 1 : Ilmakuvaelementti, 1 : Satelliittikuvatulkinta, 1 : Tulkintaelementti, 1 : Kallioperäkartta, n. 1 : Paljastumaelementti, n. 1 : Tektoninen tulkintakartta, n. 1 : Avoinpaljastumia (vrt. liite 11) 13. Juonien, siirrosten ja hiertotasojen suuntaus 14. Litogeokemian näytepistekartta, n. 1 : Mineralisaatiokartta, n. 1 : Mineralisaatiot, luettelo

25 Ohuthieet ja analyysimateriaali, luettelo 18. Riuttamäen arseenikiisu-kuparikiisumineralisaatio Jyväskylän mlk :ssa 19. Riuttamäen arseenikiisu-kuparikiisumineralisaation paljastumapiirros 20. Alkuainejakauma Riuttamäessä 21. Riuttamäen muuttumisilmiöitä 22. Näytepisteet Rajakallion muuttumisvyöhykkeestä 23. Näytepisteet Karhuvuoren mineralisaatiosta 24. Analyysilista 25. Katajamäen mineralisaation näytepisteet 26. Malmilohkareet, taulukko LIITTYY Kenttähavaintolomakkeet ja -kartat säilytetään tutkimuslaitoksen arkistossa.

26 Jyväskylän ja ympäelst.2 malr:+tai.heita, kirtta l ehdet :J, 01, 0!. ja C,6 N :o Näyte N :o Alue Kartt6lehti Palkka y 1 :.',tu Kirilaji Lohkarcpaljats. Ag Au Cu Ilf Zn Pb 1 1-JK-72 M..jnj~irvun alue D Jaskamoaestli :I 6916,75 1,,29 Ins, 2'b.11 "kgn" L spi+gra pit X D :3,29 Pbh, zns " L " - 3 K/ C M,,jajärvust :i SE 6914, :0 439,91 Ask, Cuk, Znr K/ D - " - S' ,00 Ask, Cuk " L K/1836 Ilalsvuorcn a Luo -06 D Hlidenjärvestä E G919,11 438,45 A sk.cuk,sk,fek si)1-gn P Bill-pit. 6 1-VM-72 Tyyppällinj.irven alue -06 C Tyyppälän).irvostL( E 4911,12 437,20 Zna, : h(,,cuk, k-,n. L Vt C " - E 13911,05 43),25 2,. ::, 111, l,,sk " L K/Vi4-06 C 6910,550 43"',500 Ask,Cuk Ei ole lähtototty CT :ile,tark tiedot pculi. 3-VM-7 2 Alvajärven alue -06 A Alvajdirven N-pää ,14 Ask,Cuk,Fek "yr" L i0 P7-J2,, A Riutt.a,aäk t 6914, ,920 Cuh afb P KN/452/65-06 C Alvajärvostä E 6313, ,5a0 Cuk apl L 1.65 SMO7 :n näyte 12 K/53'-.2 Seppälänkankaan alue -05 D Iiautausntanlla , ,340 Ask,Cuk sv- 911 L D ,603 Ins.96-h L Tark. tiedot puuttuvat. Näytteet 14 K/2.V D 6300, ,420 Ask,Cuk L lähetetty O1U :lie 15 K/SV D G 1.09, ,630 Cuk. 16,. '--JPc-72 Lahjahurjun alue -05 D TVL :n sorakuoopa 6907, ,520 Cuk,Zns,Sk "gr" L p3--pit.sulk. 17 K/VM D 6907, ,650 'Cuk,Ask ym. L Näyte låh.oku :lle 18 6/377 Lohikosken' alue -05 D Kankaan p.tehdas 6906, ,700 11oh pyr- 9r L 19 11/ , ,690 Ask,Cuk,Fek "gr" L gra+spi-nlt.solk. 20 1' /'!M -05 D Edellisestä 2.00,n E (905, ,920 Cuk. Hyvä m-lohkare, Lark. tiedot puuttuvat )yskän alue -05 C Jyskiinvuorosta S (-902, ,420 Cub, Zns,Pbh jr-dr L fluoriitti-pit. 2 2 K! S,1 Rautpohjan alue -05 A Rautpohjan tehdas 6904, ,360 Cuk,Zns afb L Näyte iänetotty OKU :lie 23 K/ V-71 Keskus-sair. :n alue -05 A Sokeatn koulu 6903, ,900 Zns,Cuk Tark.tled.puutt / A Rautpohjan rataleikk. 6903, ,603 Fek,Cuk,Zne afb P kurvningt.-pit. 2i K/S'J -C5 A Keskus-sairaalast4 N 6903, ,930 Zns,Cuk kohtal. hyvä ja-lohkare, näyte lä$l. ME :11o 2o K/SV Kukkumäen aloe -05 A Kyllhsen aatto 4902, ,180 2nn,Pbh,Cuk hyvä m-lohkaro 27 6/ A Myllytontti 6902, ,510 I'bh, 2.ns afb 1, K/sV -05 A Keljonkadun lclkk. 6902, ,.5.20 Cuk,Zns L tark. tied. puutt., ei ole 1,äh. G'TL :lle 29 K/2193 Roninrnäen alue -05 A Mäkeläntalon pelto 6301, ,830 Cuk ep).d.karsi L K/ A )ljkelästä N 6901, ,640 Cvk,Zns "kgn" L spi-oit. 31 6/52-05 A 0901, ,920 Zns,Pbh Tark.tied.puutt., näyte 1ä3. OGU :1le 32 K/ Mc KShmdnjärven alue -05 A Kotalamnlesta }1 6903, ,530 Iloh dr P Näyte 18h :llo 31 K/SV A KÖhmilnjärvea soisake 6334, ,900 Zne.Fbh 9'ark.tied.puutt., näyte l1h. ME :lle 34 K/ A K.iih,nOniärvestä fl : 6903, ,080 Cuk gra-kgn L K/5366 y:n. -05 B Killurjärvastä USE 8332, ,500 Cuk,Fek,Sk afb,karsi P kuuuningt.- pit. 3 i K/VM Laajavuoron alue -05 B Useita Cuk,Sk+i ' ni:+7.ns+fbh-'it. lohkare- ja paljastwnanäytteitä, tark.tied.puutt.,näytteet 1ä3. OKU.lle 37 Kl2018 Kypärämäen alue -05 A Koivukatu , ,630 Cuk,Zns,Pbh äfb P a K/vM -05 B Riuuninl :nnmesta NE 6905, , Cuk Ilyvä m-lohkare, näyte lähetetty OfU :lle, Lark, tied. puutt. 39 1/VM -05 B - " - 6.)05, :!53 432,200 Pek,Cuk,Ask-olt.kallio 40 K/ME Alvajärven alue -06 C Alvajäivoslä 1 : 6913, ,13') Cuk,Zns aft, L gra+kununingt.-pit. 41 K/ME-71 Tikkamannilan alue A Tienhaaranta 1::1 n920 U ,00(2 Cul : unak. L , ntiyte 1äh. 1:E :lle 42 SC/NIP-66 Vertaalan alue , ,010 ('uk,nio prd L SM :n näyte : r Keljonl :n Sl.jysäilil5t, pui).:'l :omina. Cuk,3ns ja Moh-pit.,yra-kgn*aol 43 K/ME Ileljonkankaan alue D näytt. ME :llc H 44 K/SV -04 B S :,rvivuozc. ca IN 1893, ,19') Ask-oit.lo Näyte 1äb. OKU :lle, Lark. tied. puutt. H 45 K/SV -04 B - " - 398,020_434, " - H Li 46 K/SV -04 B 6d93,000' 434,160 Cuk+A ::'c hyvä m-lohkare K = Kansanaihe ME = Oy Malminetsijä Ab SV = Sin :o Vuorinen SM = Sumncn Malmi Oy VM = Viljo.L,lilainen OKU = Outoku:apu Oy JK Jaakko Kaunisoja P = Paljaatun,an2yte L - Lol :k ::rer.äyte

27 3221 TOPOGRAFINEṆ. KARTTA 1 : ui 0 I a. r A vNI. (oib 1 wa u,`. \ Sm n -CT ~, js ~,2}SaJ ~Ivi,a nm, ~ ma1, yy2n16s' N la U.LIL s 1 b 'Oli 4 2. P O nm,~ M1dnr set IÄ. 5;. 'I 1 ^11 Vm ( I IP 1 F N V.Il. rv4 1 I,I Lmnr ṇ (ei p, 0 ul 4,08k, 1 Mo1v.\ 1^ ze I O Lb,e\ka t~ L 1 wl ti 1 1[ IS a t I k w ~ro.i In..._ saal PT al t a ~ ^.y ul M., ~ I I. ö 1 6r r... yj606 ~utmli~ p.o AIM,, um P... 1 uues~.v6.m 4 ll Y1.6 P lt r 1.- v..ie 4.I fn 1 Y M 1?,eud. eu h 2,. a 14 8 yk d aail. l~ ne.i V Iy S m.1 mp ai`t4b w kl. M M ''. Yyl ). 1 r t, ynue a ak. ke u r r 5'{j A/pp,~t*.II0M rw.{ L.pp1 ' 1 rr s ti i.. N 220.6, wino II.SV6.. r r d, I I 12 e onken,. 4 / SELITYS YLEISKATSAUSKARTTA tiuul:.la,i Malmitohkare 4- MG lmimineraale)a pal jasturnassa JYVÄSKYLÄN YMPÄRISTÖN MALMIAIHEET 13 Numero viitlna liitteesec~n n'o 1

28 LIITE KORKEUSKÄYRÄKARTTA, 1 : i 07 < 120 m m 180 m

29 SUOELEPENTTI, 1 : LIITE 4

30 LIITE 5 AEROMAGNEETTINEN KARTTA, 1 : Kävrävälit : >4500 nt nt nt nt nt nt < 4280 nt

31 ILMAKUVAELEMENTTI, 1 : LIITE

32 LIITE 06 SATELLIITTIKUVATULKINTA, 1 :

33 LIITE 06 TULKINTAELE VENTTI, 1 :

34 LI ITLE 9 L = liuskeita D = dioriitti KD= kvartsidioriitti = kvartsijuonibreksiaa '11~ 6 IN. KALLIOPE FÄKARTTA, n. 1 :40 000

35 6920 T LIITE 10 ca o t5 O 2~ 014, 109 o,e 4\ p c ` 9'1 52 O o4 123 A AQi ,s~ ~11 '48, O) 412 ; ö O 96 ot D45 94i,2A 3a4 4A4 a b 0 0:68 o7a C A i la Q10B'412A~tÖÅ 1 A 1A 3A v8.14'a 34 e1s-16a Q35 017A 115 ' , 93 0 op 4 o 0 4q o7p af d d o22 ~26 0, ~, QD~ ~0 og57 ~ '120 '11 e e e. 62 e O 4> e ~ Up1Q t bd 56 Q1 c, Q O 171~ PALJASTU NAELEMENTTI, n. 1 :40 000

36 TEKTONINEN TULKINTAKARTTA, n. 1 :40 000

37 LIITE 12 G23 T \ L h + - cyl - sv1~cevona. Piirros I. Hav. OJI Piirros II. Esim. hav. OJI-E / / ~A, / / T J I ( J J / / l111 J /1) J, I I ~~ l / ' G2 j r r ",L~~ J % _~ 1 h~= ' il Il fv /i I/ r ',f G K L~, f Piirros III. Hav, OJI-81-9 Piirros IV. Hav. OJI AVAINPALJASTUMIA (vrt. liite 11)

38 LIITE 13 5 Kuva a). Juonien pintanapojen yläpalloprojektio. Pistetiheys (%) 5, 3.75, 2..5 ja Havaintoja yhteensä 80. N Kuva b). Siirrosten ja hiertotasojen pintanapojen yläpaliprojektiot. Pistetiheys 6.7, 4.4 ja 2.2, havaintoja 45,

39 Tsea0 a35 '6 LIITE 14,35 a32 a 34 ' a , ,63.31, a4 6 a47.9 sl1,40 43 ~42 (2 33 '10. i a 39,26 ' ' '11 f i!t.45.t.st L '51, '15 ' i, ,24 '21 '12,7 2,59 ' LITOGEOKEMIAN NÄYTEPISTE- KARTTA, n. 1 : a

40 LIITE Z060 0 : :4 s 56 CSN 65-7t 2m O O S2 t C 011 o 6a 0 57 MINERALISAATIOKARTTA, q7 n. 1 : , a

41 LIITE 16 MIN.RALISAATIOT : MR- Nimi X= Y= Tyyppi Muu hav.no 80'-5 Halsvuori ASK OJI Pieni Kuokkanen ASK OJI Riuttamäki ASK, CUK -OJI Heinälampi CUK OJI Ra.jakallio ASK OJI Karhuvuori ASK, CUK. OJI Honkala ASK OJI Katajamäki PBH, ZNS OJI Rapavuoret SK Norola UK OKU/rap Hä.ntymäki CUK_ OKU/rap

42 MR OHUTHIEET JA ANALYYSIAATERIAALI, LUETTELO MRL MV KIVILAJI OH KOH PH LIITE 17 1 (3) X 54.4 X.5 X X

43 LIITE 'I-7 MR MRL MV KIVILAJI OH KOH PH 2 (3) (56.).1 ( )

44 LIITE 17 MR MRL KIVILAJI OH KOE PH 3 (3) ' MR= mineralisaatio (kalliossa) 12.L= malmilohkare MV= muuttumisvyöhyke OH= ohuthie KOH= kiillotettu ohuthie PH= pintahie

45 LIITE 18 RIUTTAMÄEN ARSEENIKIISEU ; --1K LPARIKIISU rineralisaatio JYVÄSKYLÄN 1' MLK : SSA Sijainti : Kartta C, = Y= Mineralisation luonne : Mineralisaatio on pääosin Aski-Cuki-rako/juonityyppinen. Kiisut ' esiintyvät kompaktina juonissa ja raoissa, näiden reunoilla pirotteena. Paikoin esiintyy magneettikiisua, kuparik. liittyy selvästi pirotetyyppiin, tällöin kivessä on usein silmäänpistävästi granaattia. Sivukivi on tasarakeinen, keskirakeinen harmaa kvartsi-tai granodioriitti. Paikoin esiintymään liittyy pegmatiittisiä osueita. Mineralisation aiheuttaja (kartta) on ilmeisesti n. 50 cm leveä kompakti Aski-juoni, joka on tihkuttanut kiisuainesta rakoja pitkin. * Varsin selvä merkitys on hyvin loivalla rakosysteemillä. Tämä ilmeisesti aiheuttaa kiisuuntuman levenemisen mäen ylärinteessä. Paikoin sivukivessä pirotetta seurattavissa n. 20m. Rakosysteemiä hahmoteltu kartalla. Mineralisaatiosta kerätty näytesarjat, hieet ja analyysit jätetty tehtäväksi näyteluettelon mukaisesti. Kangasniemellä Ossi Ikävalko

46 LIITE 18 2 (3) NÄYTELUETTELO, NÄYTTEET OJI Näyte no Kivilaji OH PH ANAL 1 pegm 2 kvdr 3 kvdr, tumma 4 5 kvdr 6 kvdr 7 kvdr. 8 KM 9 PM, vahva 10. ggn 11 kvdr 12 kvdr, tumma, PM 13 kvdr, 14 kvdr 15 KM j a PM. 16 KM ja PM 17 ggn, kvdr 18 kvdr ja juoni 19 kvdr 20 pegm 21 pegm 22 PT1 23 KM 24 KM j a PM X * 25 kvdr 26 kvdr X 27

47 LIITE 18 3 (3) Näyte no V PM 31 PM 32 kvdr. pegm. 33 KM. ja PM KM j a PM 35 KM j a PM 36 kvdr, tumma 3.? 38 ggn, PM 39 ggn, PM 40 PM 41 kvdr, tumma 42 kvdr/juoni kvdr, tumma kvdr, tumma KM KM KM KM KM KM KN, Halsvuori kvdr, Halsvuori 54 PM, Halsvuori 55 PM, Pieni Kuukkanen

48 MR RIUTTAMÄKI PALJASTUMAPIIRROS 0 a c X= Y i OJI jne. KM = kompakti ASK i,, : pirotekiisu k muuttuneita kivilajeja c (granaattia yms. ) D 0 0 O 0 C><51 kvartsi- ja granodioriitti 0 5 O 18 O 6 d 0 O '4~ ', 14 h >< 10 ~~ v o u 15 sc 30 V ~ q1 ~ > 25 I X 36 X 27 VA~me& X35,A ( X VEIr 0 r 31 - O o o O O p p a o 32 o p P O\J UN, r~o.j

49 MR RIUTTAMAKI Xs Yo i jne. Cu (ppm) LIITE MR RIUTTAMAKI X= Y Zn (ppm) 0J jne, G1 0EU> ln 10 2e ti MR RIUTTAMAKI X= Y i J jne _ -1 RGS

50 MR RIUTTAMÄKI X= Ya OJI jne, 42 t, 0 X 0 O U 41 i 40, / 9 X %C' Xk 15, k 19 k 'c- -r E _ 't X49 -L u n K k > 04rAAW -27 X 28 29, t I >< 30 X/ 31 Ci 38 X X,Y 32. O Vyöhyke I (amfibolien muuttumista) Vyöhyke II (kvartsi+kalimaasälpä+granaatti) Vyöhyke III (muskoviitti+kalimaasälpä+kavartsi+granaatti) 'Vyöhyke IV (sillimaniittia)

51 MV RAJAKALLIO I.3 I II III I1T ks. raportti 412 / / r H H.rI.13 N

52 LIITE j / j' F A granitoidi kieleke mineralisoitunutta kiveä 1- :100 MR-81-57_ KARHUVUORI NÄYTEPISTEET KARHUVUOREN MINERALISAATIOSTA

53 LIITE 2 4 ANALYYSILISTA Seuraavan taulukon mukaisesti analysoidaan näytteistä (GTL) Cu, Zn, Pb, Ag, Sn, Mo, W ja As. teistä porfyyriprojekti analysoinee Vastaavista näytlisäkomponentteja (neutronaktivointi/vtt) : MR MR-L NV I-IR L I,R MR MR= mineralisaatio kalliossa MRRL= malmilohkare MV= muuttumisvyöhyke, listasta.puuttuu näytteet IY V-81-2, näytteet otetaan myöhemmin

54

55 LIITE 2 6 MALMILOHKAREET MRL Nimi = Tyyppi Hamppula ZNS, PBH Karhujärven lohkareet, ASK, CUK Kallioharju ZNS, PBH Lintukangas ZNS, BBH? Katajamäki ASK, CtJK Katajamäki --"-- --"-- ASK Hamppula ASK "-- --"-- ZNS, PBH, " ASK "-- --It --IT- - ASK "-- --" -- ZNS, PBH "-- --" -- ASK "-- ASK