MAATILA SENIORIASUMISEN TUOTTAJANA JA VANHUSTUKIPALVELUJEN TARJOAJANA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "MAATILA SENIORIASUMISEN TUOTTAJANA JA VANHUSTUKIPALVELUJEN TARJOAJANA"

Transkriptio

1 MAATILA SENIORIASUMISEN TUOTTAJANA JA VANHUSTUKIPALVELUJEN TARJOAJANA Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma Hämeenlinna Sinikka Sahramaa

2 OPINNÄYTETYÖ Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma Visamäki Hämeenlinna Työn nimi Maatila senioriasumisen tuottajana ja vanhustukipalvelujen tarjoajana Tekijä Sinikka Sahramaa Ohjaava opettaja Anja Yli-Viikari (MTT), Antti Peltola Hyväksytty..20 Hyväksyjä

3 TIIVISTELMÄ HÄMEENLINNA VISAMÄKI Ylemmät amk-tutkinnot Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma Tekijä Sinikka Sahramaa Vuosi 2012 Työn nimi Työn säilytyspaikka Maatila senioriasumisen tuottajana ja vanhustukipalvelujen tarjoajana HAMK, Visamäki TIIVISTELMÄ Suomalaiset maatilat tarvitsevat monipuolisempia toimintamalleja ja sivutuloja. Yksinelävät eläkkeelle siirtyvät viljelijät tarvitsevat tukiverkkoja. Yksinelävät seniorit puolestaan kaipaavat turvallista ja aiempaa edullisempia aktiviteetteja tarjoavaa elinympäristöä. Ongelmat voi puolittaa, kun ne yhdistetään. Suomi on osana Eurooppaa joutunut arvioimaan yhteiskunnan palveluja uudelleen ja laman pakottamista muutoksista ei vielä ole tietoa. Omavastuun lisääntyminen on ilmeistä ja siten vanhuspalvelujen tarjontaan tarvitaan uusia vaihtoehtoja. Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuuksia senioriasumisen sijoittamisesta maatilaympäristöön. Asiakasnäkökulmasta katsoen kyselytutkimuksen tuloksena kyselyyn osallistuneista suomalaisista 97 prosenttia suhtautui myönteisesti yleensä maatilalla tarjottavaan senioriasumiseen. Kyselyyn vastanneista 12 prosenttia ilmoitti haluavansa itse asua seniorina yhteisöllisellä maatilalla. Yritysnäkökulmasta katsoen koulutetuille viljelijöille aukeaisi lisäelinkeino hyödyntäen olemassa olevaa maatilan rakennuskantaa senioriasumiseen ja tukipalveluita tarjoavaan toimintaan, jopa hoivamaatalouteen asti. Senioriasumiseen maatilalla sopivia malleja löytyi kaksi. Perhehoidossa seniori asuu yhdessä viljelijäperheen kanssa. Yhteisöllinen maatila voi tarjota myös senioriasumiseen vuokra-asuntoja. Kummankin toimintamallin juuret löytyvät maatilan perinteistä. Maatilalla eri sukupolvien asuminen rinnakkain on ollut tavallista. Tulevaisuuden maatilaa ajatellen tutkimuksessa esiteltiin kolmas malli, monen polven aktiivinen kylä kylässä. Maatilaympäristöön tukeutuvaan kiinteistöyhtiöön lisättäisiin mahdollisuus rakentaa omakotitaloja, oma vanhusten palvelutalo ja lasten päivähoitoon sopivat tilat. Asuinalue sopisi ratsastaville perheille. Maatilan liiketoimintaan kuuluisi asumiseen ja harrastukseen liittyvät palvelut niin vanhuksille kuin muillekin suurperheeseen kuuluville ikäryhmille. Avainsanat Senioriasunnot, maatilalla asuminen, maatilan sivuelinkeino, Sivut 108 s. + liitteet 10 s.

4 ABSTRACT VISAMÄKI Degree programme in Rural Development Author Sinikka Sahramaa Year 2012 Subject of Master s thesis Archives Farm as a provider of senior housing and support services for the elderly HAMK University of Applied Sciences ABSTRACT Finnish farms need wider varieties of business models and sources of supplemental income. Retired farmers living alone need support networks, and seniors living alone need safe environments in which to live and more affordably priced activities. Linking these interests together can prove to be mutually beneficial and cut these problems in half. Through its inclusion in Europe, Finland has had to reevaluate its approach to its domestic social services, and the recession has likely caused repercussions that have yet to be seen. Increases in the need for personal liability are evident, and thus the supply of services for the elderly must produce new alternatives. This study uncovers opportunities for placing senior housing in farm environments. As an indicator of customer demand, a survey administered for this study found that 97% of Finns welcome farms offering senior living services. Of those respondents, 12% said that, as seniors, they would like to live on a community-farm. For trained, participating farmers, community-farms offer opportunities for supplemental income as existing farm buildings can be used as senior housing facilities and support service centers. Currently, two models exist for senior housing at farms: 1) the senior in care lives together with the farmer s family; and, 2) leased apartments are offered at the farm as senior housing facilities. The foundations of each approach can be traced back to the traditions of the farm, where different generations of the family living side-by-side have been a common occurrence. With the future of farms in mind, the study introduces a third model: the multi-generational village model. Farm owners supporting this model would have an opportunity to build single-family homes and senior housing facilities, as well as children s daycare centers. Then, operations for the farm would include housing and other services related more to seniors than other family segments. Keywords Senior housing, farm living, supplemental farming income Pages 108 p. + appendices 10 p.

5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TUTKIMUSONGELMAN JA TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS Tutkimusongelma ja sen selvittämiseen liittyvät kysymykset Tutkimusprosessi ja menetelmät Tutkimuksen rajaus Tutkimusaihetta käsitelleet aiemmat aineistot SENIORI- JA HYVINVOINTIPALVELUJA ENNEN JA NYT Syytinki talollisväestön vanhuudenajan turva Häivähdys pensionaateista viipyilevää asumista ja rentouttavaa elämää Elätehoidosta nykyaikaiseen palveluasumiseen Ikäihmisten palveluja ja etuuksia koskeva lainsäädäntö Kotihoito kotona selviytymisen tukena Kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistettynä kotihoidoksi Omaishoito Perhehoito Palveluasuminen Palveluseteli Yksityiseksi sosiaalipalveluja tuottavaksi yrittäjäksi Senioritalo Senioriasuminen yhteisöllisesti kaupungissa Vanhuspalvelujen nykytila Päivätoimintaa maatilalla VIISAASTI JA VALPPAASTI VANHUUTEEN Vanhuus käsitteenä ja iäkkäiden kasvava määrä Vanhuuteen varautuminen Vapaaehtoinen hoitotahto ja vapaaehtoinen edunvalvontavaltuutus Omat kokemukset tiennäyttäjinä MAHDOLLISUUKSIEN MAATILA Maatilan ja yrittäjän resurssit Maatila haasteiden edessä Asunto maatilalla, vaihtoehto monimuotoiseen senioriasumiseen Vanhojen rakennusten uudelleenarviointi Maatilan vanhat rakennukset tuottamaan Taloudellista ja järkevää rakentamista Paloturvallisuus, kalliinakin kannattavaa Energiatehokkaita ratkaisuja Asuttavuutta lisäävät tekijät KYSELYTUTKIMUS PALVELUTARPEEN SELVITTÄMISEKSI Kysely- eli survey-tutkimus Kyselytutkimuksen toteutus Kyselytutkimuksen kaikki lomakkeet ja päätulos pohdintoineen... 53

6 Rajattu aineisto ja suljetut kysymykset tuloksineen ja pohdintoineen Rajatun aineiston avoimet kysymykset tuloksineen Kaikkien vastaajien puhuttavimmat kommentit Vastaukset tutkimuksen neljään pääkysymykseen Maatilaympäristön mielekkyys iäkkään ihmisen asuinpaikkana Maatilaympäristön hintataso ja toimivuus asuinpaikkana Senioriasuntoon liitettävät asiat ja palvelujen toivelista Senioreiden eläkkeet YRITYSIDEOISTA TOTEUTETTAVUUSTUTKIMUS Toteutettavuustutkimus Tutkimuksen kohteena oleva esimerkkitila ja viljelijät Ideamallit yritystoimintaan Malli A: Vanhukset perheenjäseninä Malli B: Seniorit ja ikäihmiset vuokralaisina Malli C: Maatilalla monipolvisten perheiden kylä kylä kylässä Laskelmat Ensimmäinen karikko TUTKIMUKSEN YHTEENVETO Tutkimusmenetelmien tarkastelua: reliaabelius ja validius Sisällöllistä pohdintaa ja tutkimuksen yhteenveto Kaikeksi lopuksi LÄHTEET LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 LIITE 5 LIITE 6 Kyselytutkimuksen liitekirje Kyselytutkimuksen lomake Pivot taulukko kyselytutkimuksen koko aineistosta Pivot taulukko kyselytutkimuksen rajatusta aineistosta Vuokrauksen hyvät käytännöt Vanhetaan yhdessä maatilalla

7 1 JOHDANTO Senioreita, kuten muunkin ikäisiä ihmisiä, on monenlaisia. Siksi on johdonmukaista, että myös senioreiden asumiseen tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehdoista on asua maatilalla. Mennyttä aikaa muistellen suomalaisilla maatiloilla eri sukupolvet elivät yhdessä samalla tilalla. Vanhuutta ei kohdattu yksin, vaan lähiomaiset ja tuttu maatilan ympäristö loivat yhdessä turvaa seniorikansalaisilleen. Arjen rutiinit, erilaiset askareet ja työt pitivät nuoret kuin myös vanhat toimeliaina. Ympäröivä elävä luonto toi elämään tuttua, maanläheistä sisältöä. Ruoka tuotettiin pääasiassa tilalla. Maatila tarjosi monelle työtä ja toimeentuloa sekä maatilayhteisön tukea ja turvaa. Maatilat ovat tarjonneet monentasoista turvaa kaikkina aikoina. Työ oli ennen fyysisesti raskaampaa, mutta viljelyä harjoittavan ruokapöytään on ruoka lähes aina saatu. Pihapiiriin ovat mahtuneet vaivaiset ja vanhukset, vaikka arkielämä on saattanut olla karua ja fyysisen työn rasittamaa. Elämämme on helpottunut koneitten myötä siten, että toimet ovat keventyneet ja aikaa säästyy nykyään muuhunkin kuin ruuan tuottamiseen. Maalla yksinkertainen, kiireetönkin elämä voi tuntua rikkaalta ja eheältä. Kirjoitusotsikoistakin on viime aikoina voinut lukea maalla olevan mukavaa. Entisajasta elämänmeno on monella tapaa muuttunut. Nykyään osa vanhuksista, joiden juuret ovat maalla, sinnittelevät kasvavissa taajamissa sijaitsevissa kodeissaan turvattomuutta ja yksinäisyyttäkin tuntien hokien huulillaan Wilhelmi Malmivaaran virrenvärssyä Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Huomattava osa ja 1950-luvulla syntyneistä suomalaisista syntyi maaseudulla tai maaseututaajamissa. Nämä suuriksi ikäluokiksi kutsutut ovat nyt siirtymässä eläkkeelle. Nykyajan menevät seniorit ja tulevat virkeät vanhukset haluavat ja tarvitsevat toimiinsa ja arjessa selviytymisiinsä erilaisia ja eritasoisia palveluja. Ratkaistavana on nyt kysymys, onko menneen ajan yhteisöllisestä, virikkeellisestä ja sykkeisestä maatilamallista siementä tulevaisuuden senioriasumisvaihtoehtoon. Voiko siemenestä kasvattaa jalostuneen ja toimivan senioreille ja vanhuksille tarkoitetun asumismuodon. Voimmeko vielä toivoa, että vanhenemme toinen toisistamme huolehtien moneen yltävällä, elämän- ja maanläheisellä maatilalla? Virkeän, ehtoopuolella elävän ihmisen mahdollisuudeksi ja elinvoimaisen maaseudun olemassaolon säilyttämiseksi tutkimuksella etsitään entisajan hyvien nykyaikaiseen muotoon hiottujen tapojen käyttöönottoa. Tutkimus liittyy esimerkkitilana maatilamme kehittämiseen ja samalla myös oman vanhuuden järjestelyyn. Maatilalla myös elinkeinoa sekä eläkeikää pohtivana ja maatilalla jo aikoinaan omien vanhempien vanhuutta tukeneena ja turvanneena, on myös omasta kokemuksesta sekä esimerkkitilan tilanteesta lähtenyt kimmoke selvittää, voisiko tulevaisuudessakin vanhuutensa viettää maaseudulla, maatilalla turvallisesti ja terveellisesti. 1

8 2 TUTKIMUSONGELMAN JA TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS Tutkimuksen keskeisenä teemana on unelma maatilasta senioriasumisen tuottajana ja vanhustukipalvelujen tarjoajana. Miten tähän aiheeseen olen päätynyt? Se on tapahtunut omakohtaisten, vanhustenhoitoon liittyvien kokemusteni kautta ja tunnustamalla ne tosiasiat, miten yhteiskunta toimii ja tulee toimimaan hyvinä ja huonoina aikoina. Yhteiskunnalla on omat reunaehtonsa, mutta niin on sen jokaisella kansalaisellakin. Olen selvittänyt itselleni omat reunaehtoni. Rahat ovat tiukalla yhteiskunnalla niin kuin ovat minullakin. Puolet työurastani olen tehnyt alkuaan maatilamme yhteyteen perustetun talonrakennusyrityksen palveluksessa Helsingissä ja lähes toisen puolen tulen toimineeksi viljelijänä. Käydessäni Helsingin keskustassa, tunnen eltaantuneen rasvan- ja tunkkaisen tupakan hajun ympärilläni. Maatilallamme olen nauttinut päivistä avaralla, raikkaalla pellollamme. Siellä olen nähnyt luonnon heräävän ja vaipuvan uneen. Lisääntyneet satakieletkin laulavat aina kirkkaasti ja niiden ääni kantautuu ylös korkeuksiin. Joutsenparvi lentää usein lampemme siimekseen, jossa hirvet, valkohäntäpeurat, ilvekset, ketut ja monet muut eläimet hakevat ruokamatkoillaan suojaa. Ympäristöni voimavarat ovat pitäneet mieleni virkeänä ja kuntoni reippaana. Fyysinen tekeminen luonnon ihmeiden äärellä on ollut unelmaa verrattuna työhön pimeässä kaupunkitoimistossa. Senioriaikaa ja vanhuutta ajatellessani olen kartoittanut ympäristöni voimavaroja. Nyt pohdin, voisinko viettää yhdessä maatilalla mahdollisesti seniori- ja vanhuusaikani toisten samanikäisten kanssa tyytyväisenä, terveenä ja onnellisena? Ihmiset ovat erilaisia, senioreinakin. Elämän kulussa tilanteet ja tarpeet muuttuvat. Ne vaikuttavat matkamme laatuun ja selviytymisiimme. Resurssit yksillä seesteiseen vanhuuteen saattavat vankkana jo olla olemassa, toisilla varmistus turvattuun elämään edellyttäisi ajoissa omakohtaisen vastuunottamisen siten, että pään vielä toimiessa ihminen kirjaisi toiveensa ohjeeksi tai järjestäisi jo ajoissa omatoimisesti itselleen mahdollisuuden elää turvatussa ympäristössä. Elämme maailmassa, jossa on paljon tarvitsijoita ja jonottaminen valitettavan yleistä ja näivettävääkin. Elämässä on varmaa vain jatkuva muutos kohti maanpäällisen vaelluksen loppumista. Varmaa ei ole se, että jokainen heikkoihin hetkiin apua tarvitseva automaattisesti löytäisi kiireisestä, työssäkäyvästä lähipiiristään tai yhteiskunnan taholta tukea. Yhteiskunnan rattaita pyörittää pääasiassa raha, ja rahalla maksetaan ostetut palvelut sekä tarvitsijoiden elämän ehtoopuolen hoitajien palkat. Jos veroja korotetaan kattamaan palvelut, niin toisesta päästä tarvitsijoiden, tässä eläkeläisten, nettoeläkkeet entisestään pienenisivät ja ostovoima entisestään heikkenisi. Lämpimän ja hauraan käden tarjoaminen maksuksi harvoin riittänee. Elämme siis oravanpyörässä, jossa suhdanteet vaihtelevat. Valtiona Suomenkin selviytyminen on ennakoimista ja tulevaisuuteen varautumista. 2

9 Valtiolla julkisen velan pitäminen turvallisella tasolla edellyttää mittavia vakautusohjelmia, priorisointia. Eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat ovat luoneet valtiolle omia paineitaan. Toisaalta asuntojen, asumispalvelujen ja hoivan tarjoajille on luotu mahdollisuudet ideoida ja tarjota erilaisia ja eritasoisia asumiskonsepteja. Näiden tarjoajien joukkoon soveltunevat myös kehityskykyiset, monimuotoiset ja viihtyisät maatilat. 2.1 Tutkimusongelma ja sen selvittämiseen liittyvät kysymykset Esikuvana menneen ajan yhteisöllinen ja sykkeinen maatila, tutkimusongelmana on nyt selvittää esimerkkitilana maatilamme mahdollisuus tarjota seniori- ja vanhusikäisille asialliset ja moitteettomat asumistarpeita tyydyttävät asunnot ja näihin liittyvänä virikkeellinen ympäristö ja lisäksi tarvittaessa tarjota myös jokapäiväiseen elämiseen tarvittavia tukipalveluja. Tutkimuksen tarkoituksena on siis selvittää, onko entisajan maatilamallista siementä tilamme yhteyteen suunnitelluista vaihtoehdoista senioriasumiseen. Tutkimuksen onnistumisen kannalta nostetaan esiin neljä merkittävää kysymysasettelua: Ensimmäisenä etsitään vastaus keskeiseen kysymykseen, onko maatilaympäristö asuinympäristönä seniori-ikäisille ja myöhemmin tukipalveluja tarvitseville vanhuksille mielekäs asuinpaikka? Toiseksi kysytään, voisiko maatilaympäristö olla kustannuksiltaan ja toimivuudeltaan kohtuullinen asumiseen liittyvä paikka? Kolmanneksi tarkasteluun tuodaan oleelliset käytännöllisyyteen liittyvä kysymykset, minkälaisia asuntojen tulisi olla ja minkälaisia palveluja ihmiset yleensä toivovat ja edellyttävät? Neljänneksi on löydettävä investointien kannalta välttämätön tieto, minkä tasoiseen elämään heterogeenisillä ihmisryhmillä senioreina ja vanhuksina on mahdollisuus, mihin heillä on varaa? Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen on vauhdittanut ikäihmisiä ja vanhuksia käsitteleviin, monesta näkökulmasta tarkasteltuihin tutkimuksiin. Tutkimukset käsittelevät pääosin heikkenevän elämän loppupään tarpeita eli hoivaa. Sana hoivata, jonka synonyymit ovat vaalia, helliä, huoltaa, huolehtia, hoitaa voi asiayhteydestään tarkasteltuna tarkoittaa hieman eri asioita ja yhteiskunnalliselta kannalta sanalle tulee myös lainsäädäntöä huomioonotettava merkitys. Tutkimuksessa hoiva on etäännytetty, vaikka siihen liittyvää rajapintaa halutaankin kartoittaa. Asetettuihin tutkimuskysymyksiin toivotaan löytyvän vastauksia jo tutkimuksen kirjallisesta osasta. Tarkoituksenmukaista on hyödyntää jo olemassa olevaa tutkittua tietoa. Kysymyksiin haetaan myös laajasta Internetaineistosta ydinsanojen mukaan näkemyksiä ja tuloksia viemään tätä tutkimusta eteenpäin toimivaan päätelmään. 3

10 2.2 Tutkimusprosessi ja menetelmät Tutkimusta tullaan selvittämään ja viemään eteenpäin siten, että ensin perusta rakennetaan historiataustaan, siihen miten seniorit ja vanhukset ovat ennen selviytyneet ja toisaalta miten kehityksen kautta yhteiskunta on halunnut tulla mukaan palveluineen auttamaan apua tarvitsevia, jos yhteiskunnalla on ollut palvelut mahdollistava rahoitus olemassa. Tutkimusta viedään nykyisten palvelutarpeitten ja saatavilla olevien vaihtoehtojen, ja erityisesti niihin liittyvät rajoitteet ja vaateet huomioiden, maatilalle sopivien senioreille tarjottavien asumispalvelujen vaihtoehtoisten mallien kehittämiseen. Varsinaisia tutkimusmenetelmiä on kaksi. Ensiksi esitellään palvelutarpeesta, asiakasnäkökulmasta, tehty kyselytutkimus ihmisten suhtautumisesta mahdollisuuteen senioreina ja vanhuksina asua maatilalla. Toisena on yritysnäkökulmasta, esimerkkitilana maatilallemme, suunniteltu kolme mahdollista toteutuskelpoista senioriasumisvaihtoehtoa mukaillen toteutettavuustutkimusmenetelmää. Kolme esittelyssä olevaa ideaa ovat: Malli A: Vanhukset perheenjäseninä, Malli B: Seniorit ja ikäihmiset vuokralaisina, Malli C: Maatilalla monipolvisten perheiden kylä - kylä kylässä, monimuotoinen, omavarainen kylä maatilalla. Asiakasnäkökulmasta ja yritysnäkökulmasta tehtyihin selvityksiin paneudutaan tarkemmin tulevissa luvuissa 6 ja Tutkimuksen rajaus Tutkimus rajataan esimerkkitilana toimivan maatilamme olemassa oleviin resursseihin. Tarkoituksenmukaista on kuitenkin ollut selvittää, puhuttaessa senioreista tai vaihtoehtoisesti ikäihmisistä tai vaikkapa vanhuksista, missä rajoissa nykyiset tarjolla olevat ikäihmisille tarkoitetut asumismuodot toimivat herkillä rajapinnoillaan. Tärkeää on myös tuntea ikäihmisiin liittyvät lait ja niiden reunaehdot. Niiden tiedostaminen ja tunteminen aivan oleellisesti määräävät tai rajaavat suunnitelmissa olevia toimintoja. Tutkimusaihe on rajattu varsinaiseen senioriasumiseen maatilalla, mutta tutkimuksessa on haluttu myös herkistellä mahdollisuuksia vanhuksiin liittyviin tukipalveluihin. Hoivaan liittyvät reunaehdot ovat olleet varjona matkassa. 2.4 Tutkimusaihetta käsitelleet aiemmat aineistot Johdatuksena tutkimusaiheeseen ja varsinaiseen tutkimukseen esitetään tässä kappaleessa asiaan liittyvää aiempaa tutkimusta ja asiaan liittyvää uudistettua ajattelua. Luvuissa 3, 4 ja 5 perehdytään varsinaiseen tutkimusaihetta käsittelevään kirjallisuuteen sekä Internet- ja muihin tietolähteisiin. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen Suomessa on kirvoittanut senioreihin liittyviä keskusteluja ja hoivaan liittyviä tutkimuksia, mutta ainoastaan Schäfer on käsitellyt tutkimuksissaan ja muun muassa artikkeleissaan vuosilta 2009 ja 2011 juuri maatiloilla tarjottavaa senioriasumista. 4

11 Schäfer on löytänyt Saksasta toimivia mallitiloja, joissa tarjotaan senioreille ja vanhuksille lähinnä asumista, mutta myös vaativampaa palvelua, hoivaa. Saksassa on viime vuosina myös tehty muutamia senioriasumiseen liittyviä tutkimuksia. Asuminen maatilalla on Suomessa vasta syntymävaiheessa. Schäfer (2011, 6) vakuuttaa: Maatila voi olla hyvä asumispaikka. Sosiaalisessa maataloudessa se on osa kulttuurimaisemaa, jossa kansalaiset etsivät virkistystä, rauhaa ja lepoa ja identiteettiään. Sosiaalisessa maataloudessa maataloudesta löytyy sosiaalinen lisäarvo. Elintarvikkeiden lisäksi päätuotteina ovat terveys, työ, koulutus tai terapia. Sosiaalisessa maataloudessa maanviljelyn päivä- ja vuosirytmin nähdään tarjoavan ihmisille monipuoliset mahdollisuudet osallistua toimiin pelloilla, puutarhoissa tai kotieläinten parissa. Sosiaalinen maatalous integroi fyysisesti tai psyykkisesti vajaatoiminnasta kärsiviä ihmisiä. Toimeliaille vanhuksille sosiaalinen maatalous tarjoaa myös virikkeitä. Sosiaalisen maatalouden kulmakivet ovat vuonna 2007 Wizenhausenin Maatalouden sosiaalinen lisäarvo kokouksen mukaan ennalta varautuminen, osallisuus ja parempi elämänlaatu. (Schäfer 2011, 8.) Sosiaalinen maatalous liittyy läheisesti Green Care ja Care Farming - käsitteisiin. Green Care käsitetään laajempana kokonaisuutena kuin Care Farming. Green Care toimintaan liittyy maatilan ohella muutakin luontoja eläinavusteista toimintaa. (Yli-Viikari, esitelmä ) 5

12 3 SENIORI- JA HYVINVOINTIPALVELUJA ENNEN JA NYT Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, elintason parannuttua keski-ikä on noussut. Virkeät 2000-luvun vuotiaat eivät ole kummajaisia, sillä suomalaisten elämänkaaresta tiedetään 1700-luvullakin eläneen jopa 100 vuoden iän saavuttaneita tervaskantoja (Markkola, 2007, 268). Ilman huolenpitoa ja hoivaa elämänkaari jäisi lyhyeksi. Aikojen saatossa huolenpidon ja hoivan käytännöt ovat monipuolistuneet ja hioutuneet, mutta maatilayhteisöistä löydämme toiminnoille yhden alkukodin. Maatiloilla on saattanut elää oman ydinperheen lisäksi isovanhempia, lähisukulaisia, palkollisia ja hoidokkeja. Voitaneen nykytermein sanoa, että talollinen on tuolloin toteuttanut ajan hengenmukaista sosiaalipolitiikkaa. (Jaakkola, Pulma, Satka & Urponen 1994, 25, 88.) Suomessa vielä ja 1960-luvulla pienviljelmävaltaisessa ja karjatalouteen keskittyneessä maataloudessa vallitsi sukupuolenmukainen työnjako. Emäntä ei vain astellut aitanpolulla, vaan kiirehti monta kertaa päivässä tuvan ja navetan väliä. Perinteisesti emännän vastuihin kuuluivat kotitaloustyöt, lapset ja vanhukset sekä tilan karja. Vielä vuosina toteutetun laajan Emäntätutkimusaineiston mukaan tutkimukseen osallistuneista viljelijäperheistä 25 prosentilla oli huollettavanaan joku pysyvää hoitoa tarvitseva vanhus tai kroonikko. (Siiskonen 2004, 295, 301, 303.) 3.1 Syytinki talollisväestön vanhuudenajan turva Viljelijäväestön elinkaaren loppupään eloa turvaamaan tarvittiin toimiva järjestelmä. Talollisen luopuessa tilanpidostaan, hän asettui eläkeläisenä syytingille eli hän kiinteistönsä kaupassa tai luovutuksessa joko itselleen tai muille sopimuksella pidätti oikeuden tiettyyn määrätuloon tai etuun: elinkautiseen eläkkeeseen tai hoitoon, mahdollisesti myös huoneiden ja tilusten käyttöön (Nykysuomen sanakirja 1959, 428). Syytinkiä eli kiinteistöeläkesopimusta alettiin käyttää varhain etenkin Länsi-Suomen talollisväestön keskuudessa. Vanhoissa syytinkisopimuksissa tiedetään hyvinkin tarkasti kuvatun tilastaan luopuvan isäntäväen oikeudet ja määräykset liittyen asuntoon ja ravintoon ja tilan rakennuksien käyttöön. Vanhalla emännällä mahdollisesti oli oikeus lehmään talon navetassa, ja vanhalla isännällä todennäköisesti oli oikeus hevosensa pilttuuseen talon tallissa. Merkittävää syytinkisopimuksessa oli myös se, että syytinkisopimus oli sitova kaikissa tilanteissa. (Markkola 2007, ) Syytinki on edelleen käytössä maatiloilla sukupolvenvaihdoksissa. Tilastaan luopuvan myydessään tilansa jatkajalle, kauppakirjassa voidaan edelleen sopia, että osa kauppahinnasta maksetaan kiinteistöeläkkeenä eli syytinkinä. Syytinkiehtoa pidetään edelleen toimivana, ovathan sopijapuolet päätyneet siihen omista lähtökohdistaan ja kukin omasta tahdostaan. Sopijapuolet voivat kuitenkin halutessaan yhdessä hyväksyen myös myöhemmin muuttaa ehtoja. (Svinhufvud n.d.) 6

13 3.2 Häivähdys pensionaateista viipyilevää asumista ja rentouttavaa elämää Pensionaatti tarkoittaa täysihoitolaa tai virkistyskotia, mutta sanaa voidaan käyttää myös tarkoittamaan yksityistä lähinnä tyttöjen sisäoppilaitosta (Nykysuomen sanakirja 1956, 260). Tutkimuksessa pensionaatilla on ensiksi mainittu merkitys. Viime vuosisadan vaihteessa pensionaatteja oli tapana rakentaa luonnonrauhaan ja romanttisiin maisemiin. Etenkin kaupunkioloista tultiin pensionaatteihin rentoutumaan ja lomailemaan, hakemaan erilaista elämää. Asiakkaille tarjottiin täysihoitoa, vaihtelua ja virkistystä. (Ketola 1997, 13.) Pensionaatin pitäjäksi päädyttiin myös tilanteessa, jossa katkennut toimeentulo voitiin elvyttää tarjoamalla viihtyisässä, tilavassa omassa kodissa pensionaattipalveluja (Pohls 2011, 43, 59; ks. myös Vainio-Korhonen 2007, 127). Kuva 1 Päivölän Virkistyskoti Vihdissä. Maisema terassilta Hiidenvedelle. Kuva: Päivölän kokoelma. Monet tunnetut kansallisen kulttuuriperinnön jättäneet luomisvoimaiset suomalaiset taiteilijat viihtyivät pääkaupunkiseudun lähellä sijaitsevassa Päivölässä, Vihdissä. Päivölä rakennettiin runsaat sata vuotta sitten Hiidenveden ja hiljaisen harjumaiseman taitekohtaan. Sinne saattoi sodan jälkeen tulla pakoon myös kaupunkien elintarvikepulaa. Täysihoitola maatilayhteyksineen oli epävakaassa maailmassa hyvinvoinnin keskus. Kasvillisuudeltaan rikkaat puistometsät kävelypolkuineen ja näköalapaikkoineen olivat voimaannuttavia ja rauhaa tarjoavia tyyssijoja. (Mäkelä, haastattelu ; ks. myös Ketola 1997, 13-14, 74.) Päivölän maisemiin tulivat uskollisesti vuodesta toiseen myös iäkkäät sukulaiseni. Taiteilijapariskunnan rouvan juuret olivat Päivölän läheiseltä maatilalta. Rouvan tarmokkuus ja neuvokkuus oli perua toimestaan äitinsä perustamasta, kansallisromantiikan aikaisen arkkitehtimme Eliel Saarisen piirtämästä Munkkiniemen Pensionaatista. Merellisessä Hangon kaupungissa entisajan kylpylävieraat viettivät kesiään vähintään kuukauden kerrallaan. Vieraille oli omat huoneet asumiseen ja nukkumiseen, mutta vieraat viettivät aikaa myös kaikille osoitetuissa 7

14 täysihoitolan yhteisissä tiloissa. Pensionaattivieraat lueskelivat, pelasivat ja seurustelivat toistensa kanssa. Ajanvietto oli tuolloin viipyilevää ja perustui lähinnä passaamiseen. Yhteiset ateriat, aamiaiset, lounaat ja päivälliset olivat kesävierailla tärkein yhdessäolon muoto. Liikuntaa vieraat harjoittivat puistoalueen tenniskentillä. (Arvoasunto 2008.) Hangossa kartanomaisessa puuhuvilassa, Villa Thalattassa, kerrotaan myös Suomen marsalkka Mannerheimin viettäneen kesiään (Pensionat Tellina n.d.). Luumäellä, järvimaisemaan sijoittuneella Kotkaniemen tilalla vuosisata sitten, käytännönläheinen, maalaiselämästä nauttiva, toimelias perheenäiti, Ellen Svinhufvud, piti täysihoitolaa turvatakseen perheensä elannon silloin, kun puolisonsa, asessori, myöhemmin Suomen presidentiksi valittu, P. E. Svinhufvud oli karkotettuna poliittisista syistä Siperiaan. Kivijärven sininen ja valkoinen, suomalainen luonto, terveellinen havumetsäympäristö ja hyvät junayhteydet Pietariin edesauttoivat ja saivat sieltä asiakkaat liikkeelle suuntaamaan matkansa kohti Luumäkeä, mihin oli syntynyt jo perinteet täysihoitolapalveluihin. (Laijoki, haastattelu ; ks. myös Pohls 2011, 43, 59.) 3.3 Elätehoidosta nykyaikaiseen palveluasumiseen Vanhustenhoidon ja asumisen historiankuvauksissa on valotettu ensin vaivaishoidon historiaa. Sosiaalitoimi aiemmin vaivaishoito oli alkujaan seurakunnan vastuulla. Seurakunnilla oli oikeus kerätä verovaroja vaivaishoitoa varten, vaivaishoitoveroa, jota voidaan pitää nykyisen kunnallisveron esiasteena. (Pulma 2007, 73.) 1800-luvulla niin kutsuttu vaivainen annettiin yhden talon huollettavaksi seurakunnan maksukorvausta vastaan. Vuotuisessa vaivaishoitokokouksessa hoidokit huudettiin hoidettavaksi vähiten pyytävälle talonpojalle luvulla kunnallisen itsehallinnon myötä vaivaishoito lakisääteisesti siirtyi kunnille. Kuntien avunannon periaatteet pitäytyivät myös niukkuudessa ja tiukkuudessa. Toimilla tavoiteltiin vaivaisten ja vanhusten turvautuvan ensisijaisesti omaan tai sukulaistensa apuun. (Lähteenmäki 2003, 27; ks. myös Pulma 2007, ) Lähteenmäen (2003, 27) mukaan entiset vanhusten hoitojärjestelmät olivat kuitenkin edelleen käytössä 1800-luvun lopulla. Toisilla oli syytinki, jotkut elelivät koroillaan, osa kävi kerjuulla tai kiersivät ruoduissa, ja toimeentulon turvaa haettiin myös askartelemalla työtuvissa. Vuonna 1923 voimaan astuneessa köyhäinhoitolaissa edellytettiin, että kunnilla tuli olla kunnalliskoteja ja työlaitoksia. Laitoshoidon taso määriteltiin yksityiskohtaisilla säännöillä. (Palviainen 2008, 10; ks. myös Jaakkola ym. 1994, ) Kunnat velvoitettiin hoitamaan köyhänsä, mutta ensisijainen vastuu köyhistä oli heidän omaisillaan. Jos omaiset eivät pystyneet tähän, kunta otti köyhät hoitoonsa. Avunsaajat olivat velvollisia korvaamaan kunnalle saamansa hoidon. Vanhukset ja muut, joiden katsottiin olevan avuntarpeessa lopun elämäänsä, joutuivat luovuttamaan olemassa olevan ja mahdollisesti tulevan omaisuutensa köyhäinhoitolautakunnalle. Köyhäinapua tarjottiin kotiavustuksina, hoitona yksityiskodeissa tai laitoshoitona. (Lähteenmäki 2003, ) 8

15 Vuoden 1923 köyhäinhoitolaki muutti vaivaistalot kunnalliskodeiksi. Kunnalliskodit pyrittiin rakentamaan kulkuyhteyksien päähän, mutta mieluummin asutuskeskusten ulkopuolelle rauhallisille ja terveellisiksi arvioiduille paikoille. Laitosten viihtyvyyteen kiinnitettiin huomiota puustoa ja puutarhaa lisäämällä. Maalaiskuntien maatiloina toimivat kunnalliskodit pyrkivät maatalouden turvin omavaraisuuteen ja siksi myös kunnalliskotien vanhukset olivat velvollisia kykyjensä mukaan tekemään tilalla työtä. Kunnalliskodit 1940-luvulla olivat edelleen koteja, joissa oli yhdistetty vanhainkoti, elatuskoti ja hoitokoti. Vanhukset eriytettiin 1950-luvulla yhteislaitoksista omiin laitoksiinsa, vanhainkoteihin. (Lähteenmäki 2003, 32-33, 50, 166.) Lähteenmäki (2003, 51) kuvaa sadan vuoden takaista yrityskulttuuria. Varkaudessa A. Ahlström Oy:llä oli työntekijöilleen vanhainkoti entisessä maatilan päärakennuksessa, jonne asukkaat saivat tuoda myös omat huonekalunsa. Tapana oli, että kukin osallistui tilan töihin voimiensa mukaan. Kalastus oli osa toimeentuloa. Vanhukset elivät osittain raha- ja osittain luontaisavustuksin. Rahat vanhukset saivat nostaa kerran kuukaudessa tehtaan kassasta. Luontaisavustuksiin kuuluivat ilmainen asunto, valo ja lämpö sekä jauhoja ja maitoa. Vanhainkotilaisilla kullakin oli mahdollisuus saada oma maapalsta vihannesten ja juuresten viljelyyn. Asukkaiden pyykistä ja taloudenhoidosta huolehdittiin maksua vastaan. Kodissa hoidettaville heikoille sairaille järjestettiin kodin taholta yövalvonta. Toimeliaille vanhuksille maksettiin palkkaa osallistumisesta sellaisiin tilan töihin, joihin muuten olisi tarvittu ulkopuolista työvoimaa. Agraarivaltaisessa Suomessa vanhusten asumiseen liittyvät ongelmat syntyivät 1960-luvulla prosessista, jolloin suurista perheyhteisöistä muutettiin asumaan ydinperheisiin. Suurperheet pirstoutuivat muuttoaallon suuntautuessa kaupunkeihin. Vanhukset olivat rakennemuutoksessa menettäneet edun, joka heillä oli ollut suurissa monen sukupolven perheissä. Sukupolvien verkko oli toiminut sosiaalisena ja taloudellisena turvajärjestelmänä. (Lähteenmäki 2003, ) Maalaiskylän yhteisöllinen riippuvuus oli särkynyt ja uudet riippuvuudet tulivat tilalle. Siltaa menneestä mallista uuteen ei luotu hetkessä. (Jaakkola ym. 1994, 327.) Köyhyyden ja vanhuuden sidos poistui, kun astui voimaan yleinen työeläkelaki. Köyhistä vanhuksista tuli eläkeläisiä. Tätä ennen merkittävä sodanjälkeisen kehittelyn aikaansaannos oli vuoden 1956 kansaneläkelaki sekä 1952 vanhuusavustuslaki. (Lähteenmäki 2003, 166, 173.) Asuntohallitus alkoi liikehtivän 1960-luvun lopulla Siitosen (1997) mukaan rahoittaa vanhusten vuokra-asuntoja. Palvelukeskusyhdistelmien rakentaminen sai näin alkunsa. Tästä päätöksestä ja myös vuoden 1984 sosiaalihallituksen kyselystä perinteisille palveluntuottajille heidän aikeistaan kehitellä tarjontaa joko palveluasumisen vai laitoshoidon suuntaan, pohjautuu idea vanhusten asuintaloissa tarjottavista palveluista. Sosiaalihallitus antoi myös selkeät ohjeet koskien laitoshoidon palveluja ja palveluasumisen sisältöä. (Talala 2004, 5.) 9

16 Vuodelta 1956 peräisin oleva huoltoapulaki oli vuoteen 1983 saakka sosiaalihuollon ja -palvelujen yleislaki. Huoltoapu oli tuolloin yleinen julkisen vanhustenhuollon muoto. Huoltoapu jakautui kotiavustukseen ja laitoshuoltoon. Laitoshuolto merkitsi hoitoa vanhainkodissa, sairaskodissa tai erityishoitolaitoksessa. Omaisten huolenpitovelvollisuus kuului edelleen ajan henkeen. Huoltoapulain mukaan jokaisen velvollisuus oli kykyjensä mukaan tarvittaessa pitää huolta vanhemmistaan ja iso-vanhemmistaan ja päinvastoin. (Heikkilä 2005, 46.) Vuoden 1984 sosiaalihuoltolaki sosiaalipalvelujen puitelakina ja kansanterveyslain paralleelina muodostavat säännöspohjan nykyaikaiselle sosiaalipalvelulle ja näin ollen myös vanhusten palveluille. Sosiaalihuoltolaissa säädetyt vanhuksiin liittyvät keskeiset palvelut ovat kotipalvelu, asumispalvelut, laitoshuolto ja omaishoidon tuki. (Heikkilä 2005, ) Palvelu- ja hoitokäytänteissä puhutaan avo- ja laitoshoidosta. Avohoidossa henkilö voi omaehtoisesti vaikuttaa palvelujensa ja asumisensa järjestämiseen. Avohoidolle on tunnusomaista se, että henkilö asuu vuokraasunnossa, josta on tehty huoneenvuokralain mukainen vuokrasopimus tai vaihtoehtoisesti henkilö asuu omistusasunnossa. Avohoidossa olevaksi katsotaan myös sosiaalihuoltolain 22 :ssä tarkoitettuja asumispalveluja (palvelu- tai tukiasuminen) ja lain 23 :ssä määritellyin perustein saava henkilö. Asumiseen liittyvät tukipalvelut mahdollistavat sen, että henkilö voi itse hoitaa haluamallaan tavalla henkilökohtaiset asiansa. Avohoidossa asukas maksaa vuokraa, vastaa elinkustannuksistaan ja saamistaan palveluista. Laitoshoito on sairaalan tai terveyskeskuksen vuodeosaston hoito sekä vanhainkotihoito. (Andersson 2007, 10.) Ikäihmisillä kuin ei muillakaan sosiaalihuollon asiakkailla ole subjektiivista eli jokaiselle kuuluvaa oikeutta sosiaalihuoltolaissa säänneltyihin avopalveluihin, vaan palvelut ovat määrärahasidonnaisia. Vanhustenhuoltoa koskevien palvelujen saantien perusteet ovat myös säädetty epätäsmällisemmin ja ehdollisemmin kuin esimerkiksi alle kouluikäisten lasten hoitopalvelut. (Heikkilä 2005, 47.) 3.4 Ikäihmisten palveluja ja etuuksia koskeva lainsäädäntö Sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta Suomen perustuslain 731/1999 keskeisin TSS-oikeus (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset) on 19.1 :n mukaan oikeus sosiaaliturvaan. Säännöksen mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vaikka säännöstä voidaan pitää esimerkkinä suoraan perustuslaissa turvatusta subjektiivisesta eli jokaiselle kuuluvasta oikeudesta, sitä perustellen tulkitaan niin, että avun saamisen edellytykset tulisi selvittää yksilöllisellä tarveharkinnalla. Perustuslain 19.3 :ssä on säädetty oikeudesta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Palveluja ei säännöksen mukaan turvata subjektiivisina oikeuksina, vaan päätöksenteko jää lainsäätäjän tehtäväksi. Kunnan erityinen velvollisuus on järjestää juuri subjektiivisina oikeuksina 10

17 turvattuja palveluja kaikille niille henkilöille, jotka täyttävät säädetyt ehdot. Mikäli subjektiivinen oikeus ei täyty, vastaava velvollisuus sitoo heikommin kuntaa. Yleisesti puhutaan, että kunnalla on palvelujen järjestämisvelvollisuus, mutta on huomioitava, että palvelut ovat määrärahasidonnaisia. (Heikkilä 2005, 47-48; ks. myös Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2005, 5.) Subjektiivinen oikeus saada palvelu liittyy muun muassa eräisiin vammaisille henkilöille säädettyihin palveluihin ja oikeuteen kiireelliseen sairaanhoitoon. Kunnan velvollisuus on varata riittävä määräraha turvaamaan kaikissa tilanteissa nämä palvelut. Kun suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista on määrärahasidonnaisia, on yksilöllä oikeus saada palveluja kunnan varaamien määrärahojen rajoissa. Palvelut kohdentuvat siten niitä eniten tarvitseville. Tosin kuitenkin korostetaan, että palvelun tarve tulee kunkin kohdalla aina silti arvioida yksilöllisesti. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2005, 5.) Kuntalain (365/1995) 65 antaa valtuustolle laajan budjettivallan ja sen puitteissa mahdollisuuden määritellä hyvin yksityiskohtaisesti kunnan talousarviossa ja -suunnitelmassa kunnan toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet. Päätäntävaltaa ohjaavat lainsäädännölliset puitteet. Subjektiivisina oikeuksina taatut palvelu- ja rahamääräiset etuudet sitovat vahvasti kunnan budjettivaltaa ja sen käyttöä. Määrärahasidonnaisten lakisääteisten etuuksien kohdalla liikkumatila on suurempi. (Hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden 2011, 63.) Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö voidaan jakaa sekä keskeisiin yleislakeihin, joiden nojalla sosiaali- ja terveyspalvelut ensisijaisesti pyritään järjestämään, että tiettyjä aloja erikseen sääteleviin erityislakeihin. Vanhustenhuoltoa koskevia erillisiä säännöksiä ei vielä ole, vaan vanhusten oikeuksista palveluihin on säädetty yleisissä kansallisissa säädöksissä ja palveluja järjestetään osana yleisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2005, 6.) Uusi lakiesitys, nk. vanhuspalvelulaki, on ollut vuoden 2012 alussa lausuntokierroksella. Suunnitteilla olevan lain tavoitteena on turvata iäkkäille henkilöille sosiaali- ja terveyspalvelut. Lailla halutaan edistää ikääntyneiden hyvinvointia ja kaventaa hyvinvointieroja, tukea ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja, edistää ja mahdollistaa ikääntyneille itsenäinen suoriutuminen sillä, että puututaan ajoissa heikkenevään toimintakykyyn ja sen riskitekijöihin. Tavoitteena on myös turvata ikääntyneiden pääsy palvelutarpeen arviointiin ja turvata määrältään ja laadultaan riittävät palvelut. Lain voimaantulon on kaavailtu toteutuvan vuoden 2013 aikana. (Iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaaminen 2012.) Ikäihmisten palveluja ja etuuksia koskeva lainsäädäntöä on nyt hajallaan monessa valtion säädöstiedosto Finlexin eri säädöksissä. Julkisia sosiaalija terveyspalveluja koskevaa lainsäädäntöä, liittyen kotihoitoon ja palveluasumiseen, esitetään taulukossa 1 ja taulukossa 2 esitetään vastaavien yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaa lainsäädäntöä. Mukaan on otettu myös lähinnä senioriasumiseen liittyvä kuluttajansuojalaki. 11

18 Taulukko 1 Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaa lainsäädäntöä liittyen kotihoitoon ja palveluasumiseen. Suomen perustuslaki 731/1999 Kansaneläkelaki 568/2007 Kansanterveyslaki 66/1972 Sairausvakuutuslaki 1224/2004 Sosiaalihuoltolaki 710/1982 ja Sosiaalihuoltoasetus 607/1983 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 Kotikuntalaki 201/1994 Laki vammaisetuuksista 570/2007 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987 Lääninhallituslaki 22/1997 Laki sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta 669/2008 Asiakasmaksulaki Yhteistä lainsäädäntöä Kunnan tuotettavia sosiaalipalveluja: - sosiaalityö - kotipalvelut - asumispalvelut - laitoshuolto - perhehoito - omaishoidon tuki - muut sosiaalipalvelut 734/1992 Palveluasuminen Asiakasmaksuasetus 912/1992 Palveluasuminen Laki eläkkeensaajien asumistuesta 571/2007 Kotihoito Laki aluehallintovirastoista 896/2009 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 733/1992 Palveluasuminen Asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista 804/1992 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009 Oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Mm. 10, oikeus vanhuuseläkkeeseen. Hoitotakuu eli terveyspalveluihin pääsyn aikarajoista. Perusterveydenhuolto. Kotipalvelu + Kotisairaanhoito = Kotihoito Yksityisten sairaanhoidon- ja lääkekorvaukset. 75 vuotta täyttäneet pääsy määräajassa kunnan sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin. Palvelujen toteuttamisesta on lisäksi voimassa, mitä laissa 812/2000 ja muutoin sosiaalipalveluista säädetään. 3 a :ssä kotikunnan valintaoikeus. Eläkettä saavan hoitotuesta. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuista. Alueilla lainsäädännön toimeenpano, ohjaus- ja valvontatehtävät. Palvelujen ostoa yksityisiltä palvelujentuottajilta rinnastetaan kunnan järjestämiin palveluihin. Lähihoitaja Palvelusetelillä vaihtoehtona palvelut yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Myös kuluttajansuojalainsäädäntö koskee asiakasta. (Ikäihmisten palveluja ja etuuksia koskevaa lainsäädäntöä 2011; ks. myös Willberg 2002, 16.) 12

19 Taulukko 2 Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva lainsäädäntö liittyen kotihoitoon ja palveluasumiseen, sekä lähinnä senioriasumiseen liittyvä kuluttajansuojalaki. Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 Perhehoitajalaki 312/1992 Ammatillinen perhehoito. Vaaditaan lupa sekä koulutus ja kokemus. Varmistetaan toiminnan asianmukaisuus. Palvelukokonaisuuden on täytettävä sille asetetut vaatimukset. Palvelusetelin käyttämiseen kuntien järjestämissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Myös kuluttajansuojalainsäädäntö koskee asiakasta. Omavalvontasuunnitelma Laki sosiaalija terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009 Kotihoito (Omaishoidon tuki (937/2005) ja toimeksiantosopimukseen perustuva perhehoito ovat sosiaalipalveluja, mutta eivät kuulu lain soveltamisalaan, koska kyse ei ole liike- eikä ammattitoiminnasta.) Palveluasuminen Kotihoito Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yksityisistä sosiaalipalveluista 1053/2011 Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005 Palveluasuminen Palveluasuminen Kotihoito Palveluasuminen Kotihoito Kaikki toiminta Kotihoito Palveluasuminen Lakia sovelletaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamiseen, toteuttamiseen ja valvontaan, jos laissa ei toisin säädetä. Yksityisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 710/ :ssä mainittuja palveluja: - sosiaalityö - kotipalvelut - asumispalvelut - laitoshuolto - perhehoito - omaishoidon tuki ja niiden järjestämiseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa, joita yksityinen henkilö, yhteisö, säätiö tai julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittaen. (922/2011) 4 :ssä: - toimintayksikössä tulee olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja varusteet. - sekä toiminnan edellyttämä henkilöstö: palvelutarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden. 1 :ssä on yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 8 :ssä tarkoitettuun lupahakemukseen ja 11 :ssä tarkoitettuun, toiminnan aloittamista koskevaan ilmoitukseen liitettävät liitteet. - mm. lähihoitaja (sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Tätä lakia ei sovelleta sosiaalihuoltolain (710/1982) 20 :ssä tarkoitettuun kotipalvelun tukipalveluissa vaadittaviin kelpoisuuksiin: asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon ja muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Palvelujen toteuttamisesta on lisäksi voimassa, mitä laissa 812/2000 ja muutoin sosiaalipalveluista säädetään. Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan, joka jatkuvasti tuottaa ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on saatava lupaviranomaiselta lupa palvelujen tuottamiseen ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Lupa kattaa kaikki palvelujen tuottajan toimintayksiköt, joissa tuotetaan ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja. Toimintayksikkö: jossa tuotetaan asiakkaalle lain tarkoittamia palveluja. Lupaviranomainen: aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Valvontaviranomainen: kunnan toimielin tai sen määräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Kuntia ja yksityisiä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia valvovat aluehallintovirastot. Näitä ohjaa ja koordinoi Sosiaalija terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Virastot toimivat sosiaali- ja terveysministeriön alaisina. Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan, joka tuottaa muita kuin ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnasta ennen sen aloittamista tai olennaista muuttamista sen kunnan toimielimelle jossa palveluja tuotetaan.. 13

20 Kuluttajansuojalaki /38 Senioriasuminen Yksityiset markkinoilla toimivat palveluntuottajat (Yksityiset palveluntuottajat - Sosiaali- ja terveysministeriö 2010; ks. myös Yksityisten sosiaalipalvelujen omavalvontaa vahvistetaan - Sosiaalija terveysministeriö 2010; ks. myös Willberg 2002, 16; ks. myös Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettely Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011.) Yksityiset palveluntuottajat täydentävät sosiaali- ja terveyspalvelujen julkisia palveluja. Yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannosta on kasvusuuntainen. Sosiaalihuollossa seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen toiminnalla on pitkät perinteet. Vuonna 2004 yksityiset palveluntuottajat tuottivat noin neljänneksen sosiaali- ja terveyspalveluista. Toiminnassa oli toimipaikkaa. (Yksityiset palveluntuottajat - Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Vuonna 2010 oli jo toimintayksikköä ja palveluntuottajaa (Yksityiset sosiaalipalvelut - THL 2012), yleisimpinä vanhuksiin liittyvät asumispalvelut ja kotipalvelut. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä on odotettavissa, että tilaaja-tuottajamallinen palvelujen järjestämistapa yleistyy. Palvelusetelin käytön laajentamisella pyritään synnyttämään ja lisäämään monipuolisia palvelumarkkinoita. (Yksityiset palveluntuottajat - Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä säädetyn lain (569/2009) tarkoituksena onkin lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelin avulla asiakkaan ja potilaan valintaa, parantaa palvelujen saatavuutta ja edistää kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä elinkeinotoimen ja yksityisten palvelujen tuottajien yhteistyötä Kotihoito kotona selviytymisen tukena Nykyisessä suomalaisessa vanhuspolitiikassa korostetaan ikäihmisten kotona asumista ja itsenäisen suoriutumisen tukemista. Kunta vastaa pääosin ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Kunnalla on mahdollisuus yhdistää sosiaalihuoltolakiin (710/1982) perustuva kotipalvelu ja kansanterveyslakiin (66/1972) pohjautuva kotisairaanhoito kotihoidoksi, jos kunta muuten itse tuottaa kummankin organisaation palvelut. Muissa kunnissa kotihoidon on voinut järjestää kotihoidon kokeilulakien mukaan. (Kotihoito - Sosiaali- ja terveysministeriö 2011.) Kotihoitoon luetaan kuuluvaksi myös sosiaalihuoltolaissa olevat avohoitoon kuuluvat omaishoito ja perhehoito. Valtio on 2000-luvulla ohjannut kuntia laatusuosituksin. Laatusuosituksissa korostetaan kunnan kaikkien hallintokuntien yhteistä vastuuta tukea ikääntyneiden kuntalaisten asumista ja itsenäistä suoriutumista. Sosiaalija terveysviranomaisille on osoitettu erityinen vastuu järjestää palveluja kohdistuen ikääntyneiden kuntalaisten tarpeisiin laadukkaaseen ja oikeaaikaiseen akuutti- ja pitkäaikaishoitoon. Avainasemassa ovat siis asukkaiden tarpeet ja palvelujen laatuun liittyvinä tavoitteina asiakaslähtöisyys. Näihin liittyen palvelujen sisältö ja määrä on tarkasteltava vastaamaan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ja voimavaroja huomioiden hänen omaisensa ja 14

21 lähipiirinsä. Palvelutarpeen arviointi suosituksen mukaan tulee tehdä kattavasti. Palveluja saavat pääasiassa ikäihmiset, vammaiset ja sairaat. (Kotihoito - Sosiaali- ja terveysministeriö 2011.) Kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistettynä kotihoidoksi Kotipalvelun tarkoituksena on auttaa ja tukea avun tarpeessa olevaa ihmistä arkipäivän askareissa ja henkilökohtaisissa toiminnoissa, kuten ovat esimerkiksi hygieniapalvelut. Avun tarve voi liittyä sairauteen tai muuten alentuneeseen toimintakykyyn ja myös ylivoimaiseen elämäntilanteeseen. Kotipalvelussa pääasiassa toimivat kodinhoitajat, kotiavustajat ja lähihoitajat. Kotipalvelun saannista päättää kotipalvelun esimies. (Kotihoito - Sosiaali- ja terveysministeriö 2011.) Kotisairaanhoidossa pääasiassa koulutukseltaan sairaanhoitajat tekevät kotona lääkärin määräämiä sairaanhoidollisia toimia. Kotisairaanhoitajat ottavat näytteitä, valvovat lääkitystä ja seuraavat asiakkaan vointia. Kotisairaanhoidon järjestämisen vastuu on kunnan terveyskeskuksella ja hoitotoimista päättää kotisairaanhoidosta vastaava lääkäri. (Kotihoito - Sosiaalija terveysministeriö 2011.) Erilaiset tukipalvelut kuten aterioiden tuonti kotiin, kylvetys, siivous ja kuljetukseen liittyvät palvelut täydentävät kotipalveluja. Kotipalvelumaksu määräytyy tilapäisen tai jatkuvan avuntarpeen mukaan. Jatkuvassa avuntarpeessa olevan kuukausimaksu määrittyy perheen henkilömäärän ja tulojen mukaan. (Kotihoito - Sosiaali- ja terveysministeriö 2011.) Kotihoidon todellisuus saattaa olla erilaista kuin sen kuvaus tavoitteiden tasolla. Iäkkään äitini jouduttua viikoiksi sairaalahoitoon, olin päivisin hänen luonaan. Hoitotoimenpiteiden ajaksi minut ajettiin näkymättömiin. Kisälliopetus mestareilta jäi saamatta, mutta äitini kotiuduttua kotisairaanhoitajan pikaohjein jouduin tai sain hoitaa äitiäni toimenpiteellä, mikä olisi kuulunut pitkäaikaisemman koulutuksen omaavalle sairaanhoitajalle. Kotisairaanhoidossa oli ainakin tuolloin liian vähän hoitajia ja omaisen tehtäväksi tuli välttämätön hoitotoimenpide. Soili Paljärven (2012, ) väitöksen mukaan kotihoidossa on ollut koordinointiongelmia ja sen seurauksena työntekijät ovat olleet kiireisiä ja asiakkaalle annettu aika on ollut siksi riittämätön. Ikäihmisillä kotona asumisen ongelmana myös usein saattaa olla yksinäisyys ja ennen kaikkea turvattomuus. Iäkäs kansaneläkkeensä turvin elävä ja yksin omakotitalossaan asuva 95-vuotias tuttavani ei päässyt toiveistaan huolimatta kunnalliseen palvelutaloon, koska hänet luokiteltiin fyysisesti liian hyväkuntoiseksi. Psyykkinen huonovointi ei näyttänyt vaikuttavan kunnallisten palvelujen päättäjien päätökseen. Näin tylysti yhteiskunta kohteli iäkästä veronmaksajaansa, joka esimerkillisesti oli hoitanut itsensä lähes satavuotiaaksi ja kunnioitettavan elämänpolkunsa lähes päätepisteessä toivoi yhteiskunnalta todellisuudessa vain pieneksi ajaksi itselleen turvapaikkaa. Vilkon (2010) mukaan, Susiluoman (2010, 3) yhteenvedossa, koti on muuttumassa hoidon paikaksi ja kotona hoidettavia ikäihmisiä uhkaa yksinäisyys ja eristäytyneisyys. 15

22 Kunnallisen kotihoidon ulkopuolelle jää siis paljon tehtäviä, jotka edellyttävät joko omaisten, naapureiden ja ystävien tukea tai sitten kaupallisten lisäpalvelujen ostamista. Kaupallisten lisäpalvelujen saatavuudessa voi usein olla ongelmia, myös omaiset voivat asua kaukana ja ystävät myös ikääntyvät ja myös harvenevat. Talkoohenkinen yhteisö voi hälventää yksinäisyyden tunteen ja antaa turvaa jokapäiväiseen elämään. Nykyisin yksityisilläkin sosiaalipalveluyrityksillä on mahdollisuus tarjota palvelujaan suoraan niitä tarvitseville asiakkaille, toisille yrityksille ja kunnille. Sosiaalipalvelujen yksityisyys merkitsee kasvavaa vastuuta palvelujen tuottajille, mutta myös asiakkaille. Yksityinen sosiaalipalvelu perustuu kuluttajan ja yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajan kanssa tehtyyn sopimukseen. Palvelun markkinointiin, sopimiseen, laatuun, hintaan tai epäonnistumiseen liittyvät asiat kuuluvat kuluttajansuojalain (38/1978) piiriin. Täysin julkinen, eli kunnan tai valtion tarjoama palvelu, jää kuluttajansuojalain ulkopuolelle. Jos kunnalla on ostopalvelusopimus yksityisen palvelujen tuottajan kanssa, kyseessä on julkinen palvelu. (Husso, Ahonen, Lehtonen & Haapala 2012, 3.) Taulukko 3 Yksityiset sosiaalipalvelut: kotipalvelut Sosiaalihuoltolaki 710/1982 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011 Omavalvonta Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009 Kuluttajansuojalaki /38 Lakia sovelletaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamiseen, toteuttamiseen ja valvontaan, jos laissa ei toisin säädetä. Yksityisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 710/ :ssä mm tarkoitettuja: - kotipalveluja Kotipalvelu: - kodinhoitaja, kotiavustaja ja lähihoitaja - asiakkaalle apua selviytymiseen arkipäivän askareissa Tukipalvelut: - aterioiden tuonti kotiin - siivous - kylvetys - kuljetuspalvelu Omavalvonta myös yksityisiin ilmoituksenvaraisiin sosiaalipalveluihin: kotipalvelun tukipalvelut Lähihoitaja (sosiaali- ja terveysalan perustutkinto). Palvelujen toteuttamisesta on voimassa ja mitä laissa 812/2000 ja muutoin yleensä sosiaalipalveluista säädetään. Palvelusetelin käyttämiseen kuntien järjestämissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yksityiset markkinoilla toimivat palveluntuottajat. Kirjallinen ilmoitus sille kunnalle, missä palveluja annetaan. Aluehallintovirasto saa kunnalta tiedot pidettävää rekisteriä varten. Tukipalvelut ei rekisteriin. Ostopalvelusopimuksella: - on yritystoimintaa - lupa aluehallintovirastolta Omavalvonta: yrityksissä, jotka tarjoavat sosiaalihuollon palveluja. Kuluttajansuojalain (38/1978) piirissä. (Taulukon lait; ks. myös Omavalvontasuunnitelma Valvira 2012.) 16

23 Omaishoito Omaishoito määritellään sosiaalihuoltolaissa (710/1982) avohoitoon kuuluvaksi kotihoidoksi. Omaishoidon tuesta säädetyssä laissa (937/2005) omaishoito määritellään toimeksiantosuhteessa tehdyksi hoivatyöksi. Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu. Se on kokonaisuus, joka koostuu hoidettavalle annetuista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja palveluista, jotka tukevat omaishoitoa. Omaishoitajalla tarkoitetaan laissa omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen. On paljon uupuneita omaishoitajia, jotka auttamisen halusta tekevät pyyteetöntä työtään ja yrittävät tehdä hoidettavan elämän niin hyväksi kuin mahdollista. Sairaalassa myönteiset ja huolehtivat hoitajat kertoivat intervallipaikoista. He tarjosivat äitini hoitoon vaihtoehtoa, jos olen itse väsynyt. Jouduin leikkaukseen ja äitini oli siksi viikon sairaalahoidossa. Iäkäs äitini oli kuihtunut viikossa puutteellisen nesteytyksen takia. Toki halusin äitini heti takaisin kotiin, vaikka olin itse vasta kotiutunut. Luottamus vanhusten hoitoon sai pahan kolhun. Susiluoman (2010, 14) mukaan erään hoivayrittäjän näkemys kunnan terveyskeskuksen ja vanhainkodin intervallipaikoista oli se, että omaishoitaja ei halua käyttää intervallipaikkoja, koska viikon lomansa jälkeen omaishoitaja saa viikon kuntouttaa hoidettavaansa hoidettavan palattua voipuneena hoidettavaksi jälleen takaisin omaan kotiinsa. Taulukko 4 Yksityinen sosiaalipalvelu: omaishoidon tuki Sosiaalihuoltolaki 710/1982 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011 Kotihoito (Avohoito): - Omaishoito Lakia sovelletaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamiseen, toteuttamiseen ja valvontaan, jos laissa ei toisin säädetä. Yksityisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 710/ :ssä mm: Laki omaishoidon tuesta 937/ omaishoidon tukea ja siihen liittyvää ohjausta ja neuvontaa. Edistää hoidettavan edun mukaista omaishoitoa ja turvata omaishoidon tuen järjestelyjä. Koostuu: - hoidettavan palveluista - omaishoitajan hoitopalkkiosta, vapaasta ja palveluista Omaishoito Toimeksiantosuhteinen hoivatyö. Omaishoitosopimus kunnan kanssa: - liitteinä hoito- ja palvelusuunnitelmat Hoitajana omainen tai hoidettavalle läheinen henkilö. (Taulukon lait.) 17

24 Perhehoito Sosiaalihuoltolaki (710/1982) määrittelee perhehoidon myös avohoitoon kuuluvaksi kotihoidoksi. Sosiaalihuoltolain muuttamisesta (311/1992) annetun lain mukaan perhehoidolla tarkoitetaan hoitoa tarvitsevan henkilön ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Perhehoidon tavoitteena on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon sekä läheisiin ja jatkuviin ihmissuhteisiin. Tavoitteena on myös edistää hoidettavan henkilön perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Perhehoitoa annetaan henkilölle, jonka hoitoa, kasvatusta tai jotain muuta huolenpitoa ei voida tarkoituksenmukaisesti järjestää henkilön omassa kodissa tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita hyväksi käyttäen ja jonka ei katsota tarvitsevan laitoshoitoa. Suomessa perhehoitoon on sijoitettu lasta, mutta vain 67 vanhusta (Susiluoma 2010, 25). Ikäihmisten perhehoidossa, perhehoitajan kodissa, järjestetään ympärivuorokautisesti vanhuksille hoivaa ja huolenpitoa. Hoito voi olla lyhytaikaista, jolloin esimerkiksi omaishoitajalle tarjoutuu aikaa lepoon ja lomaan. Hoito voi olla myös jatkuvaa, jolloin hoitajaperheen turva ja seura tuo vanhukselle tukea ja iloa elämään. Perhehoito on vaihtoehto vaiheessa, missä laitoshoitoon ei vielä ole tarve, mutta omassa kodissa eläminen tuntuu turvattomalta ja yksinäiseltä. Maaseudulla perhehoito sopii erityisesti sellaisille tiloille, joissa on lapsia tai muita omaisia, ehkä vanhuksia, joita halutaan hoitaa myös kotona. Perhehoitajan taidot ja kyvyt, oikeanlainen sitoutuminen, asenne ja halu huolehtia ikäihmisen hyvinvoinnista, ovat edellytyksiä toimia perhehoitajana. Myös halu auttaa ja tukea ikäihmistä hänen omien voimavarojensa hyödyntämiseen ja toimintakyvyn ylläpitoon ovat olennaisia taitoja ja edellytys sopivuuteen vanhusten perhehoitajaksi. (Maa- ja kotitalousnaisten Keskus 2012.) Kunnat järjestävät vanhusten perhehoitoa. Perhehoitoa järjestetään toimeksianto- tai ostopalvelusopimuksella. Toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa sijoittava taho sijoittaa vanhuksen perhehoitajan kotiin. Kunnan ja perhehoitajan kesken tehdään perhehoidosta toimeksiantosopimus. Toimeksiantosuhde ei säädöksen mukaan ole työsuhde. Toimeksiantosopimuksella toimiva henkilö on perhehoitaja ja koti on perhekoti. Toimeksiantosopimussuhteisen perhekodin hyväksyy sijoittaja. (Perhehoitajalaki 312/1992.) Perhehoitaja voi toimia myös toiminimellä toimeksiantosopimussuhteessa. Tässäkin tapauksessa perhehoitoa määrittävät perhehoitajalaki ja sosiaalihuoltolaki asetuksineen. Perhehoitaja saa y-tunnuksen haettuaan sen maistraatilta. Veronsa perhehoitajan tulee maksaa ennakonpidätysrekisteriin. Hänen tulee myös itse maksaa omat eläkevakuutusmaksunsa. Kunta ottaa perhehoitajalle, myös toiminimellä toimivalle perhehoitajalle, tapaturmavakuutuksen. Perhehoitaja voi liittyä työttömyyskassaan. Hän saa sillä oikeuden ansiosidonnaiseen päivärahaan. Toimiessaan toiminimellä perhehoitajan kannattaa tutkia myös mahdollisuudet sekä starttirahaan että investointiavustuksiin. (Sosiaalihuoltolaki 1992, 26 a ; ks. myös Perhehoitoliitto n.d.) 18

25 Toimeksiantosopimussuhteisessa perhehoidossa perhekotiin voi sijoittaa neljä hoidettavaa. Neljän hoidettavan määrään lasketaan kuuluvaksi myös perhehoitajan omat alle kouluikäiset lapset ja muut erityishoitoa edellyttävät henkilöt. Hoidettavien lukumäärä on mahdollista ylittää, jos hoitoa annetaan sisaruksille tai saman perheen jäsenille. Enimmäismäärän saa myös ylittää, jos hoidossa on samanaikaisesti vain täysi-ikäisiä henkilöitä ja heidän toimintakykynsä ja keskinäinen sopivuutensa sallii tämän ylityksen. Perhehoitajana toimimiseen ei edellytetä erityistä hoitoalan koulutusta tai kokemusta. Toimeen kuitenkin edellytetään henkilökohtaisia valmiuksia sekä ennakkovalmennukseen osallistuminen. (Sosiaalihuoltolaki 1992, 26 a ; ks. myös Perhehoitoliitto n.d.) Jos perhekodissa asuu kaksi vastuussa olevaa henkilöä ja toisella on tehtävään soveltuva ammatillinen sosiaali- tai terveysalan koulutus ja tarvittava kokemus hoitotehtävistä, voi hoidettavia siinä tapauksessa olla enintään seitsemän henkilöä. Soveltuva koulutus toimeen on vähintään nykyinen toisen asteen tutkinto. (Sosiaalihuoltolaki 1992, 26 a ; ks. myös Perhehoitoliitto n.d.) Perhehoitoa tarjoavalla osapuolella tulee olla toiminnalleen perhehoidon toimintaohje. Siinä kuvataan kuinka osapuoli toteuttaa perhehoitoa. Toimintaohjeasiakirja sisältää tietoa muun muassa perhehoidon käytännöistä, menettelytavoista ja esimerkiksi tuen muodoista. Asiakirja palvelee yhtäläisesti sekä sijoittajaa että perhehoitajaa. Kattava perhehoidon toimintaohje tukee suunnitelmallisuutta ja ennakoitavuutta. (Hakkarainen, Kuukkanen & Piispanen 2012, ) Perhehoitajalaissa (312/1992) perhehoitajalla on oikeus palkkioon, kustannusten korvaukseen ja yhteen vapaaseen arkipäivään kuukaudessa. Perhehoitajalla on myös oikeus päästä kunnallisen peruseläketurvan piiriin (Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki 202/1964) ja tapaturmavakuutuksen piiriin (Tapaturmavakuutuslaki 608/1948). Perhehoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, 15 ). Hoidon onnistumisen kannalta on merkittävää myös se, että perhehoitaja saa oleelliset tiedot sijoitettavan henkilön elämäntilanteesta, historiasta ja terveydentilasta (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, 17 ). Perhehoitoa ostopalveluna tuotettaessa kyseessä on yritystoiminta. Perhekotiyrittäjä tarvitsee yritystoimintaansa luvan lääninhallitukselta (aluehallintovirasto ). Perhehoitajalta edellytetään tällöin asianomaiseen toimintaan sekä koulutus että kokemus. Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (603/1996, 1 ) säätää toimintaa. (Perhehoitoliitto n.d.) Omavalvontasuunnitelma (määräys voimaan ) tulee myös laatia luvanvaraiseen, yksityiskodissa annettavaan, ammatilliseen perhehoitoon. Tasalaatuisten palvelujen turvaamiseksi sosiaalipalveluja tarjoavilta yksityisiltä yrityksiltä edellytetään jatkossa omavalvontaa. Omavalvonta tulee myös käynnistää ilmoituksenvaraisissa yksityisissä sosiaalipalveluissa. (Husso, Ahonen, Lehtonen & Haapala 2012, 5.) 19

26 Taulukko 5 Yksityinen sosiaalipalvelu: perhehoito. Perhehoitajalaki 312/1992 Kotihoito: - Perhehoito --- lyhytaikaista --- jatkuvaa - Toimeksiantosopimus kunnan ja perhehoitajan kesken Sijoittava taho sijoittaa vanhuksen perhehoitajan kotiin: - 4 hoidettavaa - 7 hoidettavaa: jos on kaksi vastuullista hoitajaa ja toisella toimeen soveltuva sosiaali- tai terveysalan koulutus (= toisen asteen tutkinto) ja tarvittava kokemus hoitotyöstä. Toimeksiantosopimussuhde: Perhehoitaja (voi toimia myös toiminimellä): kyky, taito, sitoutuminen ja halu hoitaa hoidettavaa. Valmennus, työnohjaus. Perhekoti: sijoittaja hyväksyy - Ostopalvelusopimus Ostopalvelusopimuksella: - on yritystoimintaa - lupa aluehallintovirastolta - vaaditaan tarvittava koulutus ja kokemus Perhehoidon toimintaohje: - kuvaus perhehoidon toteutuksesta - käytännöistä - menettelytavoista - tuen muodoista Vaitiolovelvollisuus Tiedot hoidettavasta Perhehoitajalla oikeus: - palkkioon - kustannusten korvaukseen - yksi vapaapäivä kuukaudessa Omavalvontasuunnitelma:. Varmistetaan toiminnan asianmukaisuus. Palvelukokonaisuuden on täytettävä sille asetetut vaatimukset. (Perhehoitajalaki 312/1992; ks. myös Omavalvontasuunnitelma Valvira 2012.) Palveluasuminen Palveluasuminen on sosiaalihuoltolain (710/1982) määrittelemää sosiaalipalvelua. Hyvään palveluasumiseen oppaan (1989, 33-40) mukaan palveluasumiseen kuuluu asunto ja asuntoon liittyviksi luokitellut palvelut. Palvelut ovat sellaisia tukitoimia, joita asukas välttämättä tarvitsee suoriutuakseen jokapäiväisistä toiminnoistaan. Tämänkaltaisiksi tukipalveluiksi luokitellaan ateriapalvelut, hygieniapalvelut, asiointiapu, siivousapu sekä mahdollisuus välittömään apuun kaikkina vuorokauden aikoina. 20

27 Kansaneläkelaitos määrittelee palveluasumisen yksiköt avohoidon yksiköiksi. Palveluasumisessa tähdennetään sitä, että sen ja siihen liittyvien toimintatapojen tulee olla myös ikäihmisten itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta arvostavaa. (Andersson 2007, 9.) Tavallisessa tuetussa palveluasumisessa, asutaan joko vuokra- tai omistusasunnossa. Talon palveluja käytetään tarvittaessa. Henkilökunta on asumisyksikössä paikalla päiväsaikaan. Kun tehostetussa palveluasumisessa fyysisesti huonokuntoisille tai dementoituneille heidän ryhmäkodissaan tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa, silloin henkilökunta on paikalla vuorokauden ympäri. (Palveluasuminen Kuluttajavirasto 2012.) Palvelutaloon kuuluu myös yhteisiä tiloja. Palveluasumisessa korostetaan yhteisöllisyyttä. Palvelutalossa vanhukset pystyvät itsenäiseen elämään tarjolla olevien palvelujen avulla. Asiakkaalle voidaan tarjota palveluasumista joko kunnan sosiaalipalveluja koskevan järjestämisvelvollisuuden perusteella tai yksityisesti. (Palviainen 2008.) Palveluasuntoon voi siis päästä kunnan kautta tai palveluasunnon voi myös itse hankkia ja maksaa. Kunnat, järjestöt sekä yksityiset yrittäjät tarjoavat palveluasumispaketteja palvelutaloissa, palveluasuntoryhmissä tai yksittäisissä palveluasunnoissa. Kunnalla on vaihtoehtoja järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut. Kunta mahdollisesti hoitaa toiminnan itse tai yhdessä toisen kunnan kanssa tai osakkaana kuntayhtymässä tai järjestää palvelun ostopalveluna julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta tai tarjoaa palvelun käyttäjälle palvelusetelin. (Palveluasuminen Kuluttajavirasto 2012.) Vanhusten ympärivuorokautista laitoshoitoa voidaan tuottaa myös yksityisenä sosiaalipalveluna. Sopimus ei kylläkään ole palveluasumiseen rinnastettava sopimus. Vanhusten palveluasumiseen sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon alan erityislainsäädäntöä. Kuluttajansuojalain (38/1978) säännökset ja sopimusoikeuden yleiset periaatteet ovat myös huomioitava, sillä kyseessä on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen sopimussuhde. Elinkeinonharjoittajan tarjotessa kulutushyödykkeitä kuluttajalle, kuten tavaroita tai palveluja, tällöin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Elinkeinonharjoittaja voi olla joko luonnollinen henkilö tai yksityinen tai julkinen oikeushenkilö, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen tarjoaa ammattimaisesti kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittavaksi. Toiminta pohjautuu kaupallisiin periaatteisiin. Säätiö-, yhdistys- tai osakeyhtiömuotoisen yksityisen palvelutalon ja asukkaan välinen sopimussuhde lähinnä kuuluu kuluttajansuojalain piiriin. (Palveluasuminen - Kuluttajavirasto 2012.) Kuluttajansuojalain piiriin kuuluvan ja sen ulkopuolelle jäävän palveluasumisen välinen raja ei ole aivan selvä. Asukkaan ollessa kunnan ja palvelutalon välisen ostopalvelusopimuksen piirissä tai jos asukkaalle on annettu kunnan maksusitoumus (palvelun tarjoajan oltava ennakkoperintärekisterissä), silloin sopimussuhteessa ei käytetä kuluttajansuojalakia. Kuluttajansuojalakia käytetään, jos sama asiakas ostaa palvelutalolta muita palveluja, joihin kuluttajansuojalaki tulee sovellettavaksi. Kuluttajansuojalain (38/1978) mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa kulutushyödykkeitä tarjotessaan käyttää sopimusehtoa, jonka mukaan kulutushyödykkeen hinta ja 21

28 muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen katsotaan olevan kuluttajan kannalta kohtuuton. (Palveluasuminen Kuluttajavirasto 2012.) Iäkkäälle 90-vuotiaalle sukulaiselleni hänen toiveittensa mukaisesti olivat hänen lapsensa järjestäneet pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan tasokkaaseen palvelutaloon asunnon leskirouvan tuntiessa kerrostaloasunnossaan itsensä jo turvattomaksi. Rouvan asetuttua asumaan itsenäisesti palvelutaloon hänelle oli eräänä päivänä tullut huono olo ja tästä hän oli myös kertonut henkilökunnalle. Vanhan ihmisen valitusta ei jostain syystä noteerattu, ei ainakaan oikealla tavalla, sillä jalkahoitaja vain oli kehottanut rouvaa ostamaan turvonneiden jalkojensa takia itselleen suuremmat kengät. Rouvalle tulikin hoitamattomasta tilanteesta pitkä sairaalassaoloaika jalassa olleen laskimotukoksen takia. Sairaalahoidon jälkeen leskirouva ei enää pystynyt asumaan yksin palvelutalossa, vaan hänet siirrettiin yhteisölliseen, huolehtivaan palvelukotiin, missä hän viihtyi loppuelämänsä. Susiluoma (2010, 10) kysyy: Pienet hoivayritykset ja -yhdistykset vai pääomasijoitusyhtiöt? Susiluoman mukaan monen alan toimijan ja veronmaksajankin on vaikea ymmärtää sitä, että pääosin verovaroin hoidetun hyvinvointipalvelun järjestämistyössä voi harrastaa kannattavaa sijoitustoimintaa tuoden voittoa osakkeenomistajille. Susiluoma lainaa entistä Nokian juristia Anne-Liisa Palmu-Jorosta. Palmu-Joronen pitää vaarallisena sitä, että välttämättömyyshyödykkeiden tontille tulee isoja pääomasijoittajien toimijoita, jotka pyrkivät määräävään asemaan ja tappamaan pienemmät toimijat. Vihdin alueen lehti, Luoteis-Uusimaa ( , 6), otsikoi ruotsalaistaustaisesta yrityksestä: Attendo MedOne hakee korkotukilainaa Ridalin palvelutalolle. Vihdin kunnanhallitus on päättänyt puoltaa korkotukilainahakemusta ja päättänyt myydä yhtiölle myös tontin. Yhtiö mahdollisesti saa tontille poikkeusluvalla rakennusoikeuden. Mikäli yritys saa poikkeusluvan, silloin se aikoo ostaa tontin kaupantekohetkellä kyseisellä alueella voimassa olevan ARA:n pientalorakentamiseen annetun enimmäistonttihinnan mukaisella hinnalla. Hinta alueella on 155 euroa/kem2. ARA:n toimista otsikoi taloussivuillaan puolestaan Rakennuslehti ( ): Ara jakoi vastoin ministerin ohjeita miljoona-avustukset Attendo MedOnen yhtiölle. Päättäjiltä on lyhytnäköistä toimintaa päästää suuria ulkomaisia yrityksiä pienen Suomen palvelu- ja hoivamarkkinoille. Suomessa, velkaisessa maassa, tulisi valtion ja kuntien tukea erityisesti suomalaisia yrityksiä erilaisin kannustimin. Toimenpiteellä raha saataisiin kiertämään kotimaassa. Nyt köyhdytetään entisestään Suomen kansantaloutta. Käsittämätöntä on myös se, miten ARA:ssa, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksessa (ARA n.d.), jaetaan suomalaisten rahoja myös ulkomaisiin yrityksiin. Toimenpiteellä pahasti kavennetaan suomalaista yrittäjyyttä. 22

29 Taulukko 6 Yksityisten palveluntuottajien tarjoamat sosiaalihuollon palvelut ympärivuorokautisina: palveluasuminen. Sosiaalihuoltolaki 710/1982 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011 Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 Kuluttajansuojalaki /38 Omavalvontasuunnitelma Sosiaalihuoltolaki 710/1982, 17 : - kotipalvelut - kotipalveluihin kuuluvat tukipalvelut tai niihin rinnastettavat palvelut Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009 Lakia sovelletaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamiseen, toteuttamiseen ja valvontaan, jos laissa ei toisin säädetä. Yksityisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 710/ :ssä mm. mainittua - palveluasumista ja siihen liittyvää ohjausta ja neuvontaa, joita yksityinen henkilö, yhteisö, säätiö tai julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan ammattitoimintaa harjoittaen. Toimintayksikössä: - riittävät ja asianmukaiset tilat ja varusteet - toiminnan edellyttämä henkilöstö - mm. lähihoitaja (sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Palvelujen toteuttamisesta on voimassa, mitä laissa 812/2000 ja muutoin yleensä sosiaalipalveluista säädetään. Yksityiset markkinoilla toimivat palveluntuottajat. Varmistetaan toiminnan asianmukaisuus. Palvelukokonaisuuden on täytettävä sille asetetut vaatimukset. Kotipalvelu: - kodinhoitaja, kotiavustaja ja lähihoitaja - asiakkaalle apua selviytymiseen arkipäivän askareissa. Tukipalvelut: - aterioiden tuonti kotiin - siivous - kylvetys - kuljetuspalvelu Palvelusetelin käyttämiseen kuntien järjestämissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaalihuollon palvelut ympärivuorokautisina = luvanvarainen. Lupa saatava palvelun tuottamiseen ennen toiminnan aloittamista. Lupaviranomainen: aluehallintovirasto. Yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia valvovat aluehallintovirastot. Näitä puolestaan ohjaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Molemmat virastot toimivat sosiaali- ja terveysministeriön alaisina. Kotipalvelusta kirjallinen ilmoitus sille kunnalle, missä palveluja annetaan. Aluehallintovirasto saa kunnalta tiedot pidettävää rekisteriä varten. Tukipalvelu ei rekisteriin. Omavalvonta myös yksityisiin ilmoituksenvaraisiin sosiaalipalveluihin: kotipalvelun tukipalvelut Myös kuluttajansuojalainsäädäntö koskee asiakasta. (Taulukon lait; ks. myös Omavalvontasuunnitelma Valvira 2012.) Palveluseteli Palvelusetelillä on tarkoitus edistää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien valinnanvapautta ja myös mahdollisuuksia hankkia yksityisiltä palvelujen tuottajilta tarvitsemiaan palveluja. Sosiaalihuoltolain 710/ a :n mukaan kunta voi hyväksyä vain ennakkoperintärekisteriin merkityn 23

30 yksityisen palvelujen tuottajan. Palvelusetelillä hankittava palvelu on vaihtoehto kunnan- tai kuntayhtymän asiakkailleen järjestämille palveluille. Palveluseteli ei sovellu käytettäväksi kiireellisessä hoidossa eikä tahdosta riippumattomassa hoidossa. Kunta tai kuntayhtymä myös päättää, ottaako se palvelusetelin käyttöön. Se myös päättää mihin palveluihin setelit kuuluvat. Jos asiakas tai potilas kieltäytyy käyttämästä palveluseteliä, kunnan on kuitenkin ohjattava asiakas muulla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin. (Palveluseteli Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) Palveluseteli on tarkoitettu kaikille niille, jotka tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluja. Setelin saanti edellyttää henkilön palvelun tarpeesta kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon edustajan arvioinnin. Palvelusetelin saa asuinkunnan terveysasemalta, sosiaalivirastosta ja niistä kunnan palveluyksiköistä, jotka myös antavat lisätietoja palvelusetelistä. (Palveluseteli Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) Palveluseteli voi olla kaikille käyttäjille samanarvoinen tai se voi olla tulosidonnainen. Jatkuvassa ja säännöllisessä kotihoidossa käytetään tulosidonnaista palveluseteliä. Setelin on katettava kokonaan kustannukset niistä palveluista, jotka sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan ovat asiakkaalle maksuttomat. (Palveluseteli Sosiaalija terveysministeriö 2012.) Kunta pitää hyväksymistään palvelujen tuottajista luetteloa ja tiedot palveluista ja niiden hinnoista ovat saatavilla muun muassa Internetissä. Palvelusetelillä ostetuissa palveluissa asiakkaalla ja potilaalla on samat oikeudet kuin muissakin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kuluttajansuojalainsäädäntö koskee palvelusetelillä hankittujen yksityisten sosiaalipalveluiden asiakasta ja terveyspalveluiden potilasta. (Palveluseteli Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain (569/2009) 6 :n mukaan palvelusetelin saanut asiakas tekee sopimuksen palvelun tuottajan kanssa palvelun antamisesta. Sopimukseen vaikuttavat sen sisällön mukaan määräytyvät kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset ja oikeusperiaatteet. Kunnan tulee selvittää palveluseteliä käyttävälle asiakkaalle tämän asema, palvelusetelin arvo, palvelujen tuottajien hinnat, omavastuuosuuden perusteet ja sen arvioitu suuruus sekä vastaavasta palvelusta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan säädetty asiakasmaksu. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 1 :n mukaan varmistetaan, että yksityisiä sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oikeus laadultaan hyviin sosiaalipalveluihin toteutuu. Lain 5 :n mukaan palvelujen on perustuttava sopimukseen tai kunnan tekemään hallintopäätökseen sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 :n mukaisesti laadittuun palvelu-, hoito-, huolto- tai kuntoutussuunnitelmaan tai vastaavaan muuhun suunnitelmaan. 24

31 Taulukko 7 Kunnan järjestämä palvelu palvelusetelillä. Yksityinen palveluntuottaja. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009 Palvelut ja palvelujen tuottajat: - kunta päättää korvattavista palveluista - kunta hyväksyy palvelujen tuottajat. Asiakkaan tiedot palvelusetelin myöntämistä varten. Lakia sovelletaan palvelusetelin käyttämiseen kuntien järjestämissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hyväksyminen sosiaalipalvelujen tuottajaksi: - ennakkoperintärekisterissä - täytettävä lain 922/2011 vaatimukset - palvelut vastattava vastaavaa kunnallista toimintaa - vastuuvakuutus - täytettävä: -- asiakkaiden tarpeet: -- palvelujen määrään -- laatuun -- kunnan olosuhteisiin liittyvät -- muut vastaavat vaatimukset. Kotona annettavat palvelut: - sosiaalihuoltolaki 29 a-29g :ssä ja - kansanterveyslaki (66/1972) 20 :ssä. Asiakas (812/ :n 1 kohdan mukaan): - sosiaalihuoltoa hakeva henkilö - sosiaalihuoltoa käyttävä henkilö. Asiakaan ja palvelun tuottajan välillä sopimus: - kuluttajaoikeus - sopimusoikeus Palveluseteli: - kunnan määräämä arvo - tulosidonnainen: päätös asiakkaalle - omavastuuosuus: osa Kunnan selvitettävä asiakkaalle: - palvelusetelin arvo - palvelujen hinnat - omavastuuosuus - vastaavasta palvelusta 734/1992 lain mukaan määräytyvä asiakasmaksu ( Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009) Yksityiseksi sosiaalipalveluja tuottavaksi yrittäjäksi Asiakkaat voivat hankkia sosiaalihuoltopalveluja viranomaisten järjestämän sosiaalihuollon lisäksi yksityisiltä palvelujen antajilta. Luvanvaraisten ja ilmoituksenvaraisten sosiaalipalvelujen tuottamista suunniteltaessa on käytännössä osoittautunut keskeiseksi toiminnan onnistumisen kannalta toimintayksikön sijaintikunnan rooli ja yhteistyö. Siksi on perusteltua ottaa yhteys sijaintikunnan viranomaisiin jo toiminnan ja sen resurssoinnin suunnittelun alussa. (Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettelyt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011.) Lainsäädäntö määrittää, ohjaa ja rajaa yksityisen palveluntuottajan toimintaa ikäihmisten palvelujen etuuksien tuottajana. Lain yksityisistä sosiaalipalveluista /922 tarkoituksena on varmistaa, että yksityisiä sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oikeus laadultaan hyviin sosiaalipalveluihin toteutuu. Soveltamisala. Lakia (922/2011) sovelletaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamiseen, toteuttamiseen ja valvontaan, jollei lailla toisin säädetä. Yksityisten sosiaalipalvelujen toteuttamisesta on lisäksi voimassa, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) ja muutoin sosiaalipalveluista säädetään. 25

32 Yksityisten sosiaalipalvelujen määritelmä. Yksityisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 :ssä mainittuja sosiaalihuollon palveluja (sosiaalityö, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshoito, perhehoito ja omaishoidon tuki) sekä niiden järjestämiseen liittyvää sosiaalialan ammatillista ohjausta ja neuvontaa, joita yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan harjoittaessaan liike- tai ammattitoimintaa. Kotipalvelut. Lain (710/1982) 20 :n mukaan kotipalveluilla tarkoitetaan muun muassa asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 :n mukaan kotipalveluina järjestetään kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista. Kotipalveluina järjestettäviä tukipalveluja ovat muun muassa ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Valvontalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 22/1996) mukaan lain soveltamisalan ulkopuolella olisivat liiketaloudellisesti hoidetut yleispalvelut kuten ateria- ja siivouspalvelut, joita tuotetaan muillekin kuin sosiaalipalvelujen asiakkaille. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 2 :n mukaan lakia ei sovelleta sosiaalihuoltolain (710/1982) 20 :ssä tarkoitetun kotipalvelun tukipalveluissa vaadittaviin kelpoisuuksiin. Lupamenettely. Lain (922/2011) 7 :n mukaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan, joka jatkuvasti tuottaa ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on saatava lupaviranomaiselta lupa palvelujen tuottamiseen ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Lupa koskee kaikkia palvelujen tuottajan toimintayksiköitä, joissa tuotetaan ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja. Lupa haetaan 8 :n mukaan siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella palveluja tuotetaan. Jos palveluja tuotetaan useamman kuin yhden aluehallintoviraston toimialueella, lupaa haetaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta. Ilmoitusmenettely. Lain (922/2011) 11 :n mukaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan, joka tuottaa muita kuin ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnasta ennen sen aloittamista tai olennaista muuttamista kunnan toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja tuotetaan. Ilmoituksessa on annettava vastaavat tiedot kuin lupahakemuksessa. Palvelujen tuottajan, joka on hakenut 7 :ssä tarkoitettua lupaa, ei tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta tuottamistaan muista kuin ympärivuorokautisista sosiaalipalveluista, jos ne käyvät ilmi lupahakemuksesta. Luvan myöntämisen jälkeen aloitettavista uusista ei-ympärivuorokautisista toiminnoista tulee kuitenkin tehdä ilmoitus sijaintikunnalle (Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettelyt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011). 26

33 Palvelujen tuottajan on tehtävä lain (922/2011) 12 :n mukaan kirjallinen ilmoitus vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta luvan myöntäneelle lupaviranomaiselle tai 11 :ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottaneelle kunnan toimielimelle. Toimintaedellytykset. Lain (922/2011) 4 :n mukaan yksityisiä sosiaalipalveluja antavassa toimintayksikössä tulee olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja varusteet sekä toiminnan edellyttämä henkilöstö. Toimitilojen tulee olla terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle ja muulle huolenpidolle sopiva. Henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden. Henkilöstöltä vaadittavista kelpoisuuksista säädetään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa (272/2005). Henkilöstön mitoitukseen ja kelpoisuusvaatimuksiin sovelletaan perhekodin osalta sosiaalihuoltolain 26a :n 2 momenttia. Lain (922/2011) 10 :n mukaan lupa myönnetään palvelujen tuottajalle, jos sen toimintayksiköt täyttävät 4 :ssä säädetyt edellytykset ja jos se kykenee asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan. Vastuu palvelujen laadusta. Lain (922/2011) 5 :n mukaan yksityisten sosiaalipalvelujen on perustuttava sopimukseen tai kunnan tekemään hallintopäätökseen sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 :n mukaisesti laadittuun palvelu-, hoito-, huolto- tai kuntoutussuunnitelmaan taikka muuhun vastaavaan suunnitelmaan. Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottaja vastaa siitä, että 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen, hallintopäätöksen ja suunnitelman perusteella asiakkaalle järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. Vastuuhenkilö: Toimintayksiköllä tulee olla lain (922/2011) 5 :n mukaan vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että toimintayksikössä toteutettavat palvelut täyttävät niille asetetut vaatimukset. Ympärivuorokautista sosiaalipalvelua antavan toimintayksikön vastuuhenkilöllä tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuudesta annetun lain (272/2005) 10 :n 4 momentin mukainen kelpoisuus. Sen mukaan kelpoisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, alan tuntemus sekä riittävä johtamistaito. Korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan edellä sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa suoritettua tutkintoa. Ammattikorkeakoulututkintoon rinnastetaan vastaavat aikaisemmin opistoasteiset tutkinnot. Muuta kuin ympärivuorokautista sosiaalipalvelua antavan toimintayksikön vastuuhenkilön tulee täyttää sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuudesta annetun lain (272/2005) 11 :n mukainen kelpoisuus eli hänellä tulee olla tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Omavalvontasuunnitelma. Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan on laadittava toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi (922/2011) 6 :n mukaan omavalvontasuunnitelma, joka kattaa kaikki palvelujen tuottajan sosiaalipalvelut ja 5 :n 2 momentissa tarkoitetut palvelukokonaisuudet. Palvelujen tuottajan on pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä ja seurattava sen toteutumista. 27

34 Omavalvontasuunnitelma tulee myös laatia yksityiskodissa annettuun, luvanvaraisesti tuotettuun ammatilliseen perhehoitoon. Omavalvontasuunnitelma toimii informaationa palvelun sisällöstä ja laadusta asiakkaille ja heidän läheisilleen. Omavalvonta tulee myös käynnistää ilmoituksenvaraisissa yksityisissä sosiaalipalveluissa, joita ovat kotipalvelun tukipalvelut. (Omavalvontasuunnitelma - Valvira, 2012.) Valvontaviranomaiset. Valvontaviranomaisia ovat sosiaalihuoltolain (710/1982) 6.ssä tarkoitettu kunnan toimielin tai sen määräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Lain (922/2011) 25 :n mukaan lupaviranomaiset (aluehallintovirastot ja Valvira) pitävät yhdessä valtakunnallista tietojärjestelmää (yksityisten palvelujen antajien rekisteri) lupa- ja ilmoitusasioiden käsittelyä sekä toiminnan valvontaa ja tilastointia varten. Myönnettyään palvelujen tuottajalle luvan, lain 26 :n mukaan, ympärivuorokautisten sosiaalipalvelujen tuottamiseen, lupaviranomainen huolehtii lupaan liittyvien tietojen tallentamisesta rekisteriin. Ilmoituksenvaraisen palvelun osalta lupaviranomainen päättää palvelua koskevien tietojen tallettamisesta rekisteriin. Rekisteriin ei talleteta. Lain (922/2011) 27 :n mukaan rekisteriin ei talleteta tietoja sellaisista palvelujen tuottajista, jotka tuottavat ainoastaan lain (710/1982) 17 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin kotipalveluihin kuuluvia tukipalveluja tai niihin rinnastettavia palveluja. Sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 :ssä kotipalvelun tukipalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. Kunnan toimielimen, lain (922/2011) 13 :n mukaan, on viipymättä annettava aluehallintovirastolle ilmoituksenvaraisesta toiminnasta saamansa ilmoitukset ja tiedot. Kunnan on ennen tietojen ilmoittamista aluehallintovirastolle huolehdittava siitä, että kyseessä oleva palvelutoiminta täyttää sille asetettavat ammatilliset kelpoisuus- ja muut toimintaedellytykset sekä siitä, että tarvittavat asiakirjat ovat asianmukaisessa kunnossa. Ilmoituksen liitteenä olevasta kunnan lausunnosta on ilmettävä palvelutoiminnasta kunnan oma kanta. (Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettelyt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011.) Muille viranomaisille tehtävät ilmoitukset. Terveydensuojelulain (TsL, 763/1994) mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista sen kunnan tai kuntayhtymän terveydensuojeluviranomaiselle, jonka alueella toimintaa aiotaan harjoittaa. Kunnan tai kuntayhtymän terveydensuojeluviranomainen valvoo terveydellisiä ja hygieenisiä olosuhteita. Terveydensuojelulain mukainen ilmoitus käsitellään yrittäjän toimipaikan kunnan tai kuntayhtymän terveydensuojeluviranomaisen toimielimessä. Terveydensuojeluviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee siitä päätöksen. Pelastusviranomaiset vastaavat mm. paloturvallisuudesta. Palotarkastuksesta säädetään pelastuslaissa (379/2011). (Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettelyt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011.) 28

35 Ilmoituksessa ja lupahakemuksessa vaadittavat tiedot (Laki 922/2011 8, 11 ). Lupahakemuksessa on mainittava: 1) palvelujen tuottajan nimi, henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä yrityksen toimitusjohtajan tai muun liiketoiminnasta vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot; 2) niiden toimintayksiköiden nimet ja yhteystiedot, joita varten lupaa haetaan; 3) haettavan luvan perusteella annettavien sosiaalipalvelujen sisältö ja tuottamistapa sekä niiden suunniteltu laajuus kussakin toimintayksikössä; 4) asiakaspaikkojen lukumäärä kussakin toimintayksikössä; 5) vastuuhenkilön nimi, henkilötunnus, yhteystiedot, koulutus, työkokemus ja tehtävä toimintayksikössä; 6) muun henkilöstön määrä ja koulutus; 7) tieto rekisteröitymisestä ennakkoperintälaissa (1118/1996) tarkoitettuun työnantajarekisteriin; 8) toiminnan suunniteltu aloittamispäivä; 9) asiakasasiakirjojen säilyttämispaikka, selvitys asiakasrekisterinpidon keskeisistä periaatteista ja rekisterinpidosta vastaava henkilö sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain (159/2007) 20 :n 4 momentissa tarkoitettu tietosuojavastaava; 10) palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden arvioimiseksi tarvittavat muut tiedot. Lupahakemuksessa ja ilmoituksessa vaadittavat liitteet. Lupahakemukseen ja ilmoitukseen on liitettävä: 1) jäljennös yhtiöjärjestyksestä, yhtiösopimuksesta, yhteisön tai säätiön säännöistä taikka muu vastaava selvitys; 2) kaupparekisteriote tai jäljennös elinkeinoilmoituksesta; 3) omavaraisuustodistus ja todistus ulosottorekisteristä; 4) toimintasuunnitelma; 5) toiminnassa käytettävien tilojen pohjapiirustus ja käyttösuunnitelma; 6) pelastuslaissa (379/2011) tarkoitettu pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys; 7) pelastusviranomaisen lausunto; 8) terveydensuojeluviranomaisen lausunto; 9) sen kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tai toimielimen määräämän viranhaltijan lausunto, jossa palveluja annetaan; 10) jäljennös palvelujen vastuuhenkilön tutkintotodistuksista ja selvitys työkokemuksesta; sekä 11) jäljennös henkilötietolain (523/1999) 10 :n mukaisesta rekisteriselosteesta. Toiminnan olennaista muuttamista koskevaan lupahakemukseen ja ilmoitukseen on myös liitettävä ne 1 momentissa tarkoitetut liitteet, jotka kuvaavat toiminnan muutosta. (Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettelyt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011.) 29

36 Yksityisten sosiaalipalvelujen antajien rekisteri. Toiminnan lupahakemuksen lisäksi myös toiminnan olennaisesta muuttamisesta ja lopettamisesta on tehtävä ilmoitus. Kunnan toimielin välittää saamansa tiedot aluehallintovirastolle, joka merkitsee palvelun tarjoajan yksityisten sosiaalipalvelujen antajien rekisteriin. Se on Valviran ja aluehallintovirastojen yhdessä pitämä valtakunnallinen tietojärjestelmä. Luvanvaraista sekä ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavat yksityiset palveluntuottajat merkitään kyseiseen rekisteriin. Kotipalvelujen tukipalvelujen tuottajia ei merkitä tähän rekisteriin. Näistä palveluista on kuitenkin ilmoituksenantovelvollisuus. Toimintaa valvoo ja neuvoo sen kunnan sosiaalihuollosta vastaava elin, jonka alueella palveluja tuotetaan. (Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus 2011.) Asiakirjojen toimittaminen aluehallintovirastoon. Palveluntuottajan tulee toimittaa lupahakemus aluehallintoviraston kirjaamoon. Ilmoituksenvaraista toimintaa koskeva ilmoitus tehdään siihen kuntaan, jossa palveluja annetaan. Kunta toimittaa ilmoituksen tiedot edelleen aluehallintovirastolle rekisteriin merkitsemistä varten. (Yksityisten sosiaalipalvelujen ilmoitus- ja lupamenettelyt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 2011.) Arvonlisäverolainsäädäntö. Arvonlisäverolain (1501/1993) 37 :n mukaan sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Lain 38 :ssä määritellään sosiaalihuolto. Säännöksen mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia muun muassa lasten- ja vanhustenhuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta. Hallituksen esityksessä arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) verottomaksi sosiaalihuolloksi katsotaan valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittaman toiminnan lisäksi vastaava aluehallintoviraston ja kunnan sosiaalilautakunnan valvoma yksityisten harjoittama toiminta. Verottomia sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ovat esimerkiksi asumisen ja tukitoimien järjestäminen sekä muu huolenpito ja ylläpito. Verovapaus koskee sekä laitoshuollon että avohuollon tavoin luovutettavia palveluja ja tavaroita. Huollonantajan huoltoon oikeutetuille henkilöille maksua vastaan tarjoamat ateria-, siivous-, ruokaostos-, kylvetys-, kuljetus-, saattaja- ja lumenluontipalvelut ovat esimerkkeinä verottomista palveluista. (Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus 2011.) Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) säädetään sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet koskien kaikkia sosiaalihuollon toimintamuotoja. Lakia sovelletaan sekä viranomaisten että yksityisen asiakkaan ja yksityisen toteuttajan väliseen sopimukseen perustuvaan sosiaalihuoltoon. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/1999) todetaan, että julkisen sosiaalihuollon toimeksiannosta järjestettävä ostopalvelusopimuksella annettava palvelu katsotaan viranomaisten järjestämäksi sosiaalihuolloksi. (Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus 2011.) 30

37 Edellytykset arvonlisäverottomaan sosiaalihuoltopalveluun. Julkisyhteisöjen eli valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittama sosiaalihuolto on arvonlisäverotonta, joten näiden sosiaalihuollosta asiakkailtaan perimät maksut ovat verottomia. Verottomia ovat myös julkisyhteisöjen yksityisten sosiaalipalvelujen tarjoajien rekisteriin merkityltä tai kunnalle ilmoituksen tehneiltä palvelujen tuottajilta ostamat palvelut, jotka julkisyhteisö joko maksaa kokonaan tai osittain. Verottomia ovat siis sekä julkisyhteisön että asiakkaan maksama osuus palvelusta. Yksityisen asiakkaan ostaessa määrällisesti enemmän tai muita hyödykkeitä kuin mitä julkisyhteisön maksusitoumus koskee, myydyt palvelut ovat verottomia. Edellytyksenä kuitenkin on, että palveluntuottajan suoraan myymien palvelujen tietyt verottomuusedellytykset täyttyvät. Yksityiset sosiaalipalvelut ovat verottomia seuraavin edellytyksin: Palveluntuottaja on rekisteröity yksityisten palvelujen tarjoajien reksiteriin tai hän on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen siihen kuntaan, jonka alueella hän tuottaa palveluja. Kunnan, jonka alueella palveluja tuotetaan, sen sosiaalihuollosta vastaava toimielin valvoo toimintaa ja neuvoo ilmoituksenantovelvollisuuteen liittyvissä asioissa. Sosiaalihuolto perustuu joko viranomaispäätökseen tai palveluntuottajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen. Palveluntuottajalla on yhteistyössä asiakkaan kanssa tehty palvelutai muu vastaava suunnitelma. Palveluntuottajalla on omavalvontasuunnitelma, jonka toteutumista palveluntuottaja myös seuraa. (Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus 2011.) Kotitalousvähennys. Kotitalousvähennykseen oikeuttaa kotitaloustyö, asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö, hoiva- tai hoitotyö sekä tietoja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotyö. Maksaja saa vähennyksen työn osuudesta riippumatta siitä, ostaako hän työn yritykseltä tai yrittäjältä vai palkkaako hän itse työn tekijän. Yrityksen tai yrittäjän on kuuluttava ennakkoperintärekisteriin. Työ on tehtävä joko maksajan asunnossa tai hänen vanhempiensa, isovanhempiensa tai appivanhempiensa asunnossa. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2000 euroa vuonna 2012 ja puolisoiden osalta yhteensä 4000 euroa. Omavastuu on 100 euroa. Kotitalousvähennys vähentää maksettavaa veroa. (Verohallinto - Kotitalousvähennys 2012.) Kotitalousvähennykseen ei oikeuta palvelusetelillä maksettu palvelu (Palveluseteli Rovaniemi.fi 2012). Sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö. Laissa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005) 2 :n mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan tehtäviä, jotka kuuluvat yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin, jotka ovat sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 :ssä mainitut palvelut. Vanhuspalveluihin vaadittava kelpoisuusvaatimus (272/2005) on lähihoitajan tutkinto. 31

38 3.5 Senioritalo Senioritalo sijoittuu asumismuotona tavallisen asunnon ja palvelutalon väliin. Senioritaloon päästäkseen henkilön tulee olla vähintään vuoden ikäinen. Senioritaloissa asunnot ovat esteettömiä. Asunnot ovat omistus-, asumisoikeus- tai vuokra-asuntoja. Talot rakennetaan usein lähelle yleisiä palveluja, kuten palvelukeskuksena toimivaa palvelutaloa, sillä itse senioritalossa ei yleensä ole palveluja. Asukkailla on mahdollisuus ostaa palveluja yksityisiltä kotipalveluyrityksiltä tai hankkia kotihoitoa terveyskeskuksista tai sosiaalitoimistosta. Asumisen ja palvelun laatuun viitataan kuluttajansuojalain (38/1978) virhesäännöksessä (8 luku 12 ). Kyseisen pykälän mukaan palvelun on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä katsotaan sovitun. (Palveluasuminen - Kuluttajavirasto 2012.) Seniori-ikäisten moninaiset elämäntilanteet edellyttävät asumiseen yksilöllisiä vaihtoehtoja. Asiakaslähtöisyys tukee ja ylläpitää ikä-ihmisten identiteettiä, tietoisuutta itsestään ja tukee liittymistä yhteisöön. Ikääntynyt nähdään aktiivisena ja toimivana yksilönä. Senioriasunnolle ei ole annettu tarkempaa määritelmää millainen senioriasunnon tulisi olla, tai mitkä olisivat asunnolta vaadittavat ominaisuudet. Yksityiset rakennuttajat ja myös yleishyödylliset yhteisöt ovat ottaneet tavaksi markkinoida senioriasuntonimikkeellä ikääntyneille asuntoja, jos kohteen lähellä vain on runsaasti palveluja. (Olsbo-Rusanen & Väänänen-Sainio 2003, 7, 25.) Laurinkarin ym. (2005, 47-48) tutkimustulosten mukaan keskeisimmät senioritaloasumiseen liitetyt toivomukset olivat: palvelut lähellä, kuten elintarvikekauppa, apteekki, kirjasto kotiin tuotettavien palvelujen mahdollisuuksien saatavuus esteetön asuinympäristö, asuinrakennus ja asunto, hissi asuinympäristön ja -rakennuksen rauhallisuus ja turvallisuus mahdollisuus ulkoiluun ja liikuntaan samanikäisten seura, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiseen tekemiseen tarvittavat tilat Tutkimuksen vastaajat perustelivat valintojaan senioritaloon siirtymiseen: oman tai puolison terveydentilan ja toimintakyvyn heikkeneminen edellisen asunnon työläys (omakoti- tai rivitaloasunto), liikkumista haittaavat esteet (hissitön kerrostalo) ja asuinympäristön maaston korkeuserot halu päästä lähemmäs palveluja yksin jääminen ja/tai yksinäisyyden ja turvattomuuden pelko halu saada aiempaa parempi ja/tai pienempi asunto Kuluttajatutkimuskeskuksen (Työselosteita ja esitelmiä 92:2005) raportissa senioritalojen käytännöistä hyvän vastaanoton saivat konkreettisesti ikääntyvien elämänlaatua parantavat innovaatiot, kuten henkilökohtaiset palvelut, yleiset tilat, älykoti ja neuvontapalvelut. Senioritalossa tarjottavat palvelut edellyttävätkin riittävää asukaspohjaa, jotta palvelujen tarjoaminen olisi kannattavaa - etenkin kun usein on myös niitä, jotka eivät ole halukkaita ostamaan palveluja. Toisaalta pettymyksiä on esiintynyt luvattujen palvelujen puutteista. (Ahlqvist, Heiskanen & Kallio 2005, ) 32

39 Heikkilä (2008, 8) tutkimuksessaan senioritalon asukkaiden rooleista on kiteyttänyt senioritalon vireäksi ja sosiaaliseksi elinympäristöksi. Hänen mukaansa senioritalo tarjoaa asukkailleen palveluja, ohjelmaa, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Senioritalossa asutaankin elävästi. Senioreiden asumispreferenssit vastaako todellisuus unelmaa Tyvimaan (2010a; ks. myös 2010b) tutkimuksen mukaan suomalaisille ikääntyville ympäristön palvelut ja aktiviteetit ovat tärkeämpiä kuin mitä kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu. Tutkimuksen mukaan juuri luonto ja mahdollisuus liikkua ulkona merkitsevät ikääntyville paljon. Seniorille, tutkimuksen mukaan, on toistaiseksi riittänyt, kun lähiympäristöstä on löytynyt palveluja. Seniorit, Tyvimaan mukaan, erityisesti arvostavat kuntosalia, kotiapu- ja remonttipalveluja, haastavia aktiviteetteja ja mahdollisuutta ruokailuun. Seniori ei halua tutkimuksen mukaan myöskään tulla aliarvioiduksi. Tuolijumppa on saanut runsaasti negatiivista palautetta. Sosiaalinen ympäristö on seniorille hyvin merkityksellinen. Tutkimuksen mukaan moni seniori-ikäinen asuu todellisuudessa yksin ja eristyksissä ja muun muassa yksinäisyys altistaa fyysisille sairauksille. Ikääntyneet osaavat huonosti etsiä aktiviteetteja. Harrastusten tai kahvituokioiden tarjoaminen ovat ehkä siksi olleet mieluisia palautteissa. Tutkimuksen mukaan senioritaloon yleensä siirrytään asumaan, jotta turvattaisiin ikääntyneenäkin aktiivinen elämä. Seniorit ovat antaneet myös palautetta, kritiikkiä. Aktiviteetit ovat olleet yksipuolisia. Asukkaiden toiveita ja tarpeita ei myöskään ole noteerattu. Ikäihmiset toisaalta kaipaavat ohjausta ja kannustusta. Valitusaiheista yhtenä on ollut hintataso ja toisena toisaalta liian vähäiset palvelut. Lähinnä huonokuntoisille on tarjottu palveluja. Tiedotuksen toimivuutta, tutkimuksen mukaan, on myös moitittu. Taulukko 8 Senioritalo Senioritalo: - omistus-, asumisoikeus- tai vuokra-asuntoja - asunnot esteettömiä - sijaitsee lähellä yleisiä palveluja - palvelujen osto: -- yksityisiltä kotipalveluyrityksiltä -- kotihoito sosiaalitoimistosta tai -- terveyskeskuksesta - senioritalo tarjoaa: -- ohjelmaa, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä, turvallisuutta - asukkaat arvostavat: -- haastavia aktiviteetteja, luontoa, ulkona liikkumista, kuntosalia ja ruokailumahdollisuutta, Kuluttajansuojalaki /38 Vuokraukseen liittyvä lainsäädäntö. Asukkaat: ikä vähintään vuotta Asumiseen teema-ajattelua: samaistuminen: - Casa Verdi - Lallukan taiteilijakoti (Kooste kappaleesta 3.5) 33

40 Rakennusten elinkaari on pitkä. Tanskassa pohditaankin jo nykyisten nelikymppisten tulevia senioriasumistarpeita. Tärkeänä pidetään samaistumismahdollisuutta yhteisöön eli yhteisen teeman sisältävää asumista, jossa on asukkaita yhdistäviä tekijöitä. Elämäntapaa ei haluta vanhenemisen takia muuttaa. Asukkaiden samanhenkisyys mielletään tärkeäksi. (Nord 2011.) Samanhenkisyyteen kiinnitti huomionsa aikanaan myös säveltäjä Giuseppe Verdi, joka perusti Casa Verdin ikääntyneille muusikoille. Talossa asuu nykyään sekä iäkkäitä että nuoria muusikoita. Nuoret opiskelevat myös musiikkia vanhempien taiteilijoiden johdolla. (Casa Verdi n.d.) Suomalainen teema-asumiseen liittyvä esimerkki on Gösta Juslénin suunnittelema funkistyylinen Lallukan taiteilijakoti Helsingissä. Talon käyttötarkoitus oli määrätty lahjoittajapuolisoiden Juho ja Maria Lallukan testamentissa tarkoittamaan kodiksi ansioituneille taiteenharrastajille. Heille haluttiin antaa turvapaikka, jossa saattoi häiriöttä keskittyä taiteenalaansa. Lallukan taiteilijakoti ei ole vanhainkoti, mutta iän karttuminen ei kuitenkaan karkota taiteilijaa talosta. (Lallukan taitelijakoti n.d.) 3.6 Senioriasuminen yhteisöllisesti kaupungissa Aktiiviset seniorit ry on suunnitellut ja rakennuttanut kaupunkiin sovelletun yhteisöllisen, mutta myös yksilöllisen senioreille kohdennetun Loppukiri-kerrostalon Helsinkiin. Suunnittelultaan asunnot ovat esteettömiä ja asuntojen perusvarustukseen kuuluu keittiö tai keittokomero, kylpyhuone, parveke, ei kuitenkaan huonekohtaista saunaa. Talon asukkaiden yhteiskäyttöön on suunniteltu keittiö, ruokasali, kirjasto, talopesula, saunatilat takkahuoneineen ja liikuntasali. Suunnitellun Loppukirin toimintatavat poikkeavat nykyisestä senioriasumisesta siinä, että Loppukirin asumisessa hyvin voimakkaasti korostetaan asukkaiden omaa aktiivisuutta. Tulevilta asukkailta edellytetään sitoutumista yhteistoimintaan. Omatoimisuuden painottamisella uskotaan kunnon, virkeyden ja taitojen ylläpidon onnistuvan. Talossa on runsaasti ekotehokkuutta edistäviä innovaatioita. Yhteistiloja on runsaasti, missä asukkaille on suunniteltu pidettäväksi harrastetoimintaa. Asukkaiden on myös määrä valmistaa keskenään arkipäivän tarjottava yhteinen ateria, huolehtia yleisten tilojen sisustuksesta, kunnossapidosta ja siivouksesta sekä talon ja sen yhteisten tilojen toimintojen hallinnosta. (Ahlqvist ym. 2005, ) Loppukirin asukkaiden on määrä vuorotellen päivystää toimistossa, huolehtien turvallisuudesta ja juoksevista asioista. Asukkailla on myös yhteinen kasvimaa talon lähellä Helsingin Arabianrannassa. Loppukirin asukkaat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. He ovat huomattavasti nuorempia kuin tavallisten palvelutalojen asukkaat. Loppukirin seniorit ovat hyvin aktiivisessa iässä ja monilla on monipuolinen osaaminen hallussaan. Loppukirin esimerkki osoittaa, että itsenäisyyttä, yhdessä tekemistä, sähköisten palvelujen hyödyntämistä ja ulkopuolisten palvelujen käyttöä voidaan tulevaisuudessa yhdistellä monin eri tavoin. (Ahlqvist ym. 2005, ) 34

41 3.7 Vanhuspalvelujen nykytila Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen on vauhdittanut keskustelua ikäihmisille tarjottavista palveluista ja niiden haasteellisuudesta. Ikäihmisille tarjottavia palveluita ovat viimeaikoina miettineet poliitikot, vanhustenhoitoon perehtyneet tahot, vanhusten omaiset sekä markkinaraon havainneet yrittäjät ja rakentajat. Vanhustenhuollon nykyiset kuin tulevaisuudenkin haasteet nähdään moninaisina. Vähittäisessä muutoksessa kysymys on vanhustenhuollon rahoituksesta, rahoituksen riittävyydestä ja jakautumisesta kansalaisten (verotuksen kautta) ja palvelujen asiakkaiden (asiakasmaksujen kautta) sekä toisaalta kuntien ja valtion kesken. Vanhustenhuollon turvaamiseen etsitään oikeaa tasapainoa omaishoidon, kotihoidon sekä kotipalvelujen, palveluasumisen ja vanhusten laitoshoidon välillä. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus Stakesissa (Stakes THL: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos alkaen ) on ollut mietittävänä, mikä on ihmisen oma vastuu, mikä julkisen sektorin vastuu, mikä yksityisten palveluntuottajien rooli, mikä järjestöjen rooli, sekä mistä palveluihin tarvittavat henkilöt saadaan ja mikä on heidän koulutuksensa. (Kautto 2006, 3.) Suomessa 1990-luvulta alkaen vanhuspoliittisena tavoitteena on ollut, että kunnat tukevat ikäihmisten mahdollisimman itsenäistä asumista ja hyvinvointia heidän omissa kodeissaan. Kuntien tehtävänä on laatia ja ajantasaistaa vanhuspoliittisia strategioita ja palvelurakenteen kehittämisohjelmia ja työ on tehtävä yhteistyössä sosiaali-, terveys-, hallinto- ja taloustoimen, teknisen toimen, liikenne-, kulttuuri- ja sivistystoimen sekä vanhusneuvostojen, eläkeläis- ja vanhusjärjestöjen ja yritysten kanssa. (Olsbo- Rusanen & Väänänen-Sainio 2003, 13.) Kunnilla on siis vastuu palveluista ja palveluiden rahoituksesta. Kunnat rahoittavat toimintaansa pääasiassa verotuloilla sekä valtionosuuksilla ja maksuilla. Verotuloista merkittävin osuus muodostuu kunnallisverosta. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2005, 18.) Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Suomen kuntaliiton kanssa antoivat ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen vuonna Vuoden 2008 uudistetussa laatusuosituksessa tavoitteeksi on annettu edistää ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia, kaventaa ikääntyneiden hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Laatusuosituksen tarkoituksena on myös tukea kuntien ja yhteistoimintaalueiden omista tarpeista ja voimavaroista lähtevää ikäihmisten palvelujen kehittämistä. Kunnilta edellytetään valtuustojen hyväksymät ikäpoliittiset strategiat. Näiden toimeenpanot ovat kytketyt kuntien talousarvioihin ja - suunnitelmiin. Tavoitteena uudistetulla palvelurakenteella on myös hillitä sosiaali- ja terveyspalvelujen määrätöntä kustannusten kasvua. (Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008, 3.) Yhteiskunnan vaakakupeissa toisessa on raha. Kevään lehtiartikkelin mukaan OECD:n (Organisation for Economic Cooperation and Development) näkemys on se, että Suomen julkisen velan pitäminen turvallisella tasolla edellyttää mittavia vakautusohjelmia valtiotalouden tasapainottamiseen. Artikkelin mukaan rahassa arvioitu säästötarve vastaa nyt liki 11 miljardia 35

42 euroa ja se suhteutettuna bruttokansantuotteeseen edellyttää noin 5,5 prosentin vakautustoimia. Hallituksen maaliskuun vakautuspäätökset vastasivat 1,5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Talouden vakautus voidaan hoitaa lisäämällä valtion tuloja ja vähentämällä valtion menoja. Menoissa suurimmat säästöt artikkelin mukaan saavutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa tehostamalla, kuntareformilla ja verotukien karsimisilla. (OECD: Suomen säästötarve liki 11 miljardia euroa. Kauppalehti.fi ) Kunnat peräävät pitkäjänteistä ennakoitavuutta ja valtiolta osoitettua rahoitusta, jos kuntien vastuita lisätään. Vuosia odotettu vanhuspalvelulaki eli ikälaki on ollut pitkään valmisteilla ja lausuntakierrokselta tunnelmia kuvataan ristiriitaisiksi. Muun muassa kysytään, miksi asioita on jätetty avoimeksi. Yksi puheenaiheista on vanhustenhoidon laitos- ja kotihoidossa koulutetun henkilömäärän mitoitus. Peruspalveluministeri Gutzenina- Richardson kirjoittaa HS.fi olevassa pääkirjoituksessaan Ikälaki tuo sekä parannuksia että säästöjä, että ilman riittävää henkilöstön määrää on mahdotonta toteuttaa ihmisarvoista ja laadukasta hoivaa. Myöskään yksiselitteistä ikärajaa sosiaalipalvelujen saannille ei oltaisi kirjaamassa lakiin ja perusteena on se, että ihmisten toimintakyvyn heikkeneminen ilmenee toisilla aikaisemmin kuin toisilla. Julkaistu: Päivitetty Kuvio 1 Ikääntyneiden sosiaalipalvelujen peittävyys (Ikääntyneiden sosiaalipalvelut - THL 2012.) 36

43 Ikääntyneiden palveluista keskeisimmät ovat kotipalvelu ja kotisairaanhoito, ateria-, siivous- ja muut tukipalvelut, laitos- ja asumispalvelut, omaishoidon tuki sekä kuntoutus- ja terveyspalvelut. Vuoden 2009 lopussa oli ikääntyneiden laitos- ja asumispalveluissa 12 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Samaan ikäluokkaan kuuluvista tuolloin sai 11 prosenttia säännöllistä kotihoitoa. Hoitoon tulon syy oli useimmiten fyysinen tai vajavuus hoitaa itseään. Kuntien näkökulmasta katsottuna iäkkäiden henkilöiden palveluasumisen järjestäminen tuotti kunnissa palvelutarpeen arvioinnissa katsotuista palveluista eniten vaikeuksia. Ryhmään huomattavasti vaikeuksia palveluasumisen tuottamisessa kuului kunnista 13 prosenttia. (Ikääntyneiden sosiaalipalvelut - THL 2012.) Vanhuspalveluja tarkastellessa voi havaita samankaltaisuutta nykyajan ja vuoden 1923 köyhäinhoitolain säädöksellä kunnalle asetettujen velvoitteiden välillä. Palveluseteli ja omaishoidontuki muistuttavat vuoden 1923 köyhäinhoitolain tarkoittamaa kotiavustusta, jota voitiin antaa rahana, ruokana tai tavarana. Nykyinen perhehoito muistuttaa vuoden 1923 lain tarkoittamaa hoitoa ja huolenpitoa yksityiskodissa. Se on myös kuin entinen elätehoito. Entisen vaivaishoidon korvasi hoito kunnalliskodissa. Tätä vastaavat nykypäivän laitoshoidon yksikköjen hoitomuodot, kuten ovat vanhainkotien, palvelukeskusten ja tehostetun palveluasumisen hoitomuodot. (Tepponen 2009, 76.) Nykyään elämää tukevilla yhteiskunnan monilla kauniilla ajatuksilla ja tavoitteilla halutaan ensin syleillä kansakuntaa, mutta lupaukset saman tien vesitetään maininnalla sana määräraha. Määrärahat ovat olleet aina niukat ja niukkuutta luvataan edelleenkin, ainakin vanhuspalveluiden kohdalla. Nykyään mietitään toisaalta myös ihmisen omaa vastuuta. Niukkuudessa elävä ihminen käyttää yleensä luovuuttaan selviytymiseensä. Elämiseen vaikuttavat olosuhteet on kuitenkin hyvä tiedostaa ja tunnistaa mahdollisuutensa viedä omaa elämäänsä eteenpäin. Silloin ihminen on pisteessä, jossa historia ja oma aika kertovat omaa tarinaansa. Havahtumisen taitekohdassa katse suunnattuna eteenpäin, ihminen voi rakentaa myös omaa tulevaisuuttaan, ainakin silloin, jos elää rahallisesti vaatimattomasti, mutta rikkauksia täynnä olevalla maatilalla. 3.8 Päivätoimintaa maatilalla Puhutaan terveestä maalaiselämästä ja puhutaan talonpoikasjärjen käytöstä. Näillä sanonnoilla tarkoitetaan elämänläheistä arkista toimintaa sekä käytännönläheisesti lähestyttävien ongelmien ratkaisumalleja. Toimintaa ja elämää maaseudulla ja maatilalla kokemuksellisesti ja perinteeseen nojautuen pidetään mitä ilmeisimmin siis hyvänä. Maatilalla elo ja toiminta nähdään jopa hoivaavana, siis tasapainottavana ja eheyttävänä tekemisenä. Tällaisesta ajatuksesta on maailmalla saatu hyviä kokemuksia ja ajatusta nykyään markkinoidaankin vihreänä hoivana, Green Care toimintana. Suomeenkin rantautuneen Green Care ajatuksen mukaisesti yhteiskunnan tarjoamia hyvinvointi- ja hoivapalveluja voi onnistuneesti täydentää toiminnassaan maaseutu- ja maatilaympäristöä hyödyntäen. Green Care tarkoittaa maatilojen ja maaseudun resurssien eläinten, kasvien, puutarhan, 37

44 metsän, maiseman ja maatilan töiden hyödyntämistä erilaisten asiakasryhmien henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseen. Green Care käsitteelle (Green Care, Farming for Health, Social Farming, Care Farms) ei vielä ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Joissain yhteyksissä puhutaan vihreästä hoivasta tai toisaalla hoivamaataloudesta. Yhteisenä Green Care ajatuksen punaisena lankana on kuitenkin se, että maatila- ja maaseutuympäristö tarjoavat erilaiset fyysiset, sosiaaliset ja kulttuuriset puitteet hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Tällaisia puitteita voidaan esimerkiksi tarjota myös vanhusten sosiaalipalveluissa kuten perhe- ja hoivakodeissa. (Roos 2009, ) Maatilaympäristöstä voivat hyötyä myös erityisryhmien kuntoutuspalvelut, joten maatila voi toimia monimuotoisena sosiaalisena yrityksenä. Maatila- ja maaseutuympäristössä hyvinvointipalvelujen tuottaminen on kansainvälisesti voimakkaasti kasvussa, kärkimaina Hollanti, Norja, Iso- Britannia ja Italia. (Roos 2009, ) Ruotsalaisilla maatiloilla käynnistyneessä uudessa liiketoimintamuodossa - Grön Omsorg - tarjotaan erilaisille asiakasryhmille kuten esimerkiksi lapsille, nuorille, vammaisille ja vanhuksille vihreää hoivaa. Ruotsalaisella Högbyn tilalla on järjestetty päivätoimintaa vuodesta 2007 lähtien. Kunnan kanssa palvelut järjestetään yhteistyönä siten, että tila vastaa maatilaympäristöstä ja töiden suunnittelusta ja maatilalla päivätoiminnan ohjauksesta vastaavat kunnan kolme palveluksessa olevaa sosiaalialan koulutuksen saanutta työntekijää. Maatila eläimineen, puutarhoineen ja verstaineen on tarjonnut runsaasti työtehtäviä. Ulkoilu sekä mielekkään toiminnan ja tekemisen myönteiset vaikutukset ovat näkyneet asiakkaiden fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Lääkityksiä on voitu vähentää ja monen toimintaan osallistuneen asiakkaan paino on myös laskenut. Töistä suoriutuminen on myös vahvistanut asiakkaiden itsetuntoa. (Roos, esitelmä ; ks. myös Yli-Viikari, Ilmarinen & Roos 2011, ) Högbyn malli on siis mixed model. Maatila vuokraa tilat ja kunta tuo sosiaalipalveluna tarjottavan päivätoiminnan asiakkaat ja ammattiin koulutetut ohjaajat maatilalle. Maatilan isäntäväeltä ei vaadita erityiskoulutusta, toiminnalle ei vaadita lääninhallitukselta lupia (Suomessa aluehallintovirasto), dokumentointia ei tilan puolelta tehdä. Kumpikin osapuoli, maatila ja kunta, hoitavat niin sanotut omat tonttinsa ja ovat asiantuntijoita omilla alueillaan. (Roos, esitelmä ) Maatilalla tarjotun toimintamahdollisuuden kustannukset tosin ovat samat kuin kunnan järjestämässä omassa päivätoiminnassa, mutta tulokset Högbyn mallissa ovat olleet selkeästi paremmat (Yli-Viikari, Ilmarinen & Roos 2011, 15). 38

45 4 VIISAASTI JA VALPPAASTI VANHUUTEEN Tarkasteluun tuodaan vanhuus käsitteenä, huoltosuhde, vanhuuteen varautuminen, ennakkotoimenpiteinä kirjoitettavat hoitoon liittyvät tahdonilmaisut sekä valtuutus. Omat kokemukset viitoittavat myös tietä vanhuuteen. Vaikka vanhuus tulee yleensä hiipien, se ei saisi tulla yllättäen. Maa- ja metsätalousväestön kotona olevien lasten lukumäärä nousi vuonna 1950 runsaaseen puoleen miljoonaan ja vuonna 1960 yli :n. Nämä pääosin maaseudulla syntyneet suuret ikäluokat ovat nyt siirtymässä eläkkeelle. (Haapala 2004, ) 4.1 Vanhuus käsitteenä ja iäkkäiden kasvava määrä Vanhuus käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Ikääntyvien elämäntyyli ja odotukset muuttuvat ja tarpeet yksilöllistyvät. Nykyään puhutaan kolmannesta ja neljännestä iästä, joilla tarkoitetaan seniori- ja vanhuusikää. Kolmas ikä käsittää vuotta työelämän jälkeistä hyvinvoinnin aikaa, vapaata, aktiivia, tuottavaa ja harrastuksiin liittyvää elämänvaihetta. Neljäs ikä liittyy varsinaiseen vanhuuteen, jolloin iän mukanaan tuomat sairaudet ja selviytymisvaikeudet lisääntyvät ja avun- ja hoidon tarpeet kasvavat, autonomia kaventuu ja pelko joutua toisista ihmisistä riippuvaiseksi painaa. (Olsbo-Rusanen & Väänänen-Sainio 2003, 7; ks. myös Özer- Kemppainen 2005, 7; ks. myös Tuominen (toim.) 2008, 16.) Kuvio 2 Väestöllinen huoltosuhde (Suomen virallinen tilasto: Väestöennuste 2009.) 39

46 Väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja eläkeläisten määrä sataa työikäistä kohden noussee lähitulevaisuudessa nopeasti (ks. kuvio 2, sivu 39). Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 17 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä ja työikäisten ( vuotiaiden) osuuden väestöstä pienenevän nykyisestä 66 prosentista 58 prosenttiin. Vuoden 2009 eläkeläisten eli 65 vuotta täyttäneiden ja tätä vanhempien henkilöiden määrä noussee 1,79 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä ja väestöllinen huoltosuhde olisi tuolloin jo yli 79. (Suomen virallinen tilasto: Väestöennuste 2009.) Vuonna 2010 yli 75-vuotiaita oli Vihdissä ja ennusteen mukaan määrä kasvaa vuoteen 2025 mennessä 3 463:een. (Lundbom 2011). 4.2 Vanhuuteen varautuminen Lauri Pohjanpään runossa Maailman meno on ajatuksia herättävät säkeet. Varis kantaa sivutuulessa poikaansa ja sanoo Kun vanhenen pian, alan kangistua, kai kannat sa mua, kuin minä nyt sua? En, vastaa poika, sun jäädä annan. Ketä kannat sa sitten? Ma poikaani kannan. Omaa vanhuuttaan ja sitä, missä ja miten eläisi hyvää elämää pitkään ja toivoen vieläpä mahdollisimman terveenä, on järkevää kunkin miettiä ajoissa, kun ajatukset ja käsityskyky vielä toimivat. Ikääntymiseen kuuluviin elämänmuutoksiin kannattaa vastuuntuntoisesti varautua hyväkuntoisena ja ennakoida heikkenevän elämänvaiheensa tarpeet. Eläkeaikaan monet lataavat unelmiaan. Suunnitelmallisuus mahdollistaa elämän arvojen mukaista vanhuutta. Ongelmien siirto tuonnemmaksi vaikeutuisi aikanaan pattitilanteina ja loppupään myös arvokasta elämää ei soisi kenenkään tuhlaavan avun jonottamiseen tai pelkoon näivettävästä yksinäisyydestä ja turvattomuudentunteesta. Elämä on nousukausia ja taantumia. Nousukausina yhteiskunnalla on varaa yhteiseen hyvään, mutta taantumissa kaikkea tarjontaa karsitaan. Taantumien sykleissä on kuitenkin hyvä muistaa, että oman avun järjestelyt ovat käyttökelpoinen tapa luoda sosiaalista turvallisuutta ja huolenpitoa. Valtiolla ja kunnilla velkataakka painaa ja maksuvoimaa nykyrakenteen mukaisiin palveluihin ei siis ole. Elintärkeää kansantalouden kannalta lieneekin se, että iäkkäät säilyvät terveinä ja omatoimisina mahdollisimman pitkään kodinomaisissa oloissaan. Ikääntyvien asumiseen liittyviä kysymyksiä on yritetty ratkaista, mutta tähänastinen tarjonta ei ole oikein sisäistänyt vanhan ihmisen toimivaa asumiseen liittyvää reviiriä. Rakennuttajat haluavat halvalla paljon yksiköitä ja ahtaus ja sokkelot ovat monista niin sanottujen senioritalojen piirustuksista esiinnoussut piirre. Sisäistettynä kohderyhmän tarpeet ja ne vietyinä senioritalojen suunnitelmiin ratkaistaisiin monia pieniä ja suurempiakin ikäihmisten elämään liittyviä ongelmia. Asumisessa yhteisöllisyys on avainasemassa. Yhteisöllisyys hälventää yksinäisyyttä, mistä Vanhustyön keskusliiton mukaan kärsii ainakin toisinaan runsas kolmannes yli 75-vuotiaista suomalaisista. Yksinäisyyden tuomaan ahdistukseen viittaa myös se, että lähes joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias tekee itsemurhan. (TS: Vakava ilmiö: Itsemurha joka toinen päivä. Uusi Suomi ) Suomessa oli vuonna 2011 yli miljoona 40

47 yhden hengen asuntokuntaa. Yksinasuvista yli 65-vuotiaita oli runsas kolmannes. Yhteensä vuoden 2011 lopulla Suomessa oli asuntokuntaa. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2011.) 4.3 Vapaaehtoinen hoitotahto ja vapaaehtoinen edunvalvontavaltuutus Elämäntilanne voi muuttua hetkessä ja sellaiseenkin mahdollisuuteen on järkevää varautua. Vapaaehtoinen hoitotahto antaa eväät hoitajalle hoitaa hoidettavaa. Edunvalvontavaltuutuksella toinen valtuutetaan hoitamaan taloudellisia ja muitakin asioita, jos oma toimintakyky heikkenee, eikä itse pysty ilmaisemaan itseään tai huolehtimaan asioistaan. Laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) 6 :n mukaan valtakirjassa tulee ilmetä valtuuttamistarkoitus sekä ne asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa. Valtakirjasta ilmenee valtuuttaja ja valtuutettu sekä selvennys, jonka mukaan valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. (Nuutinen 2011, 28.) 4.4 Omat kokemukset tiennäyttäjinä Hoidin yli 90-vuotiaita vanhempiani kotona maatilallamme, silloin kun he tarvitsivat vierellä kulkijaa. Isäni sanojen mukaan hän sai yhteiskunnalta nuorena pelkät kasapanokset sotaan ja vanhana epäkelvon pyörätuolin, mikä sitten aiheutti hänelle vakavan onnettomuuden. Sairaalassa kysyessäni isältäni, kun hänet oli pesty ennen tarkoitettua kotiutusta kohdeltiinko sinua hyvin, sain vastauksen ei oikein. Vastaus on askarruttanut. Suunniteltuna kotiutuspäivänään isäni siirtyi ajasta iäisyyteen. Maatilalla ikäni asuneena olen elänyt nuoruuden ja vanhuuden tuomat haasteet ihmisten ja eläinten matkassa. Ihminen vuosien saatossa elämän kokemuksen muokkaamana henkisesti rikastuu, viisastuu ja nöyrtyy ymmärtäen oman pienuutensa. Ihmisellä on kuitenkin aina lähes samat perustarpeet niin nuorena kuin vanhanakin. Olkoon kyseessä heikkenevä, apuun tukeutuva ihminen tai eläin, sielunmaisemiinsa voimme lähimmäisinä tai tovereina vaikuttaa yhdessä kulkemalla ja kokemalla, välittämällä ja vaikuttamalla, tuntemalla ja toimimalla. Maatilan arkipäivässä ihmisistä ja eläimistä on totuttu ottamaan vastuuta seitsemänä päivänä viikossa. Nykyajan hyvinvointiyhteiskunnassa rattaat pyörivät kokemusteni mukaan lähinnä arkipäivisin ja todellisia vastuunottajia on harmillisen vähän, juuri silloin kun konkreettinen todellinen apu olisi välttämätön. Asioita ja ihmisiä pallotellaan. Mihin ovat kadonneet kutsumusammatit? Puuttuuko nykyään työstä ilo ja työn palo? Jos yksittäisellä ihmisellä on niukat rahavarat, mutta hyvät geenit, niin ainakin hyviksi koetut elämäntavat ja oikeanlaiset asumisen ympäristöt tukisivat tervettä, itsenäistä selviytymistä pitkälle vanhuuteen. Tervettä elämää tukevia hyviä elementtejä kannattaisi tavoitteellisesti kerätä omaan elämäänsä, siis palvella siten itse itseään, sillä muista hoitajista ennustetaan pulaa tulevaisuudessa (Suomen sairaanhoitajaliitto ry tilastoja n.d.). 41

48 5 MAHDOLLISUUKSIEN MAATILA Luvussa lähdetään tutkimaan, mitä mahdollisuuksia maatilalla olisi tuottaa senioriasumisen palveluja. Erityisesti perehdytään senioriasumisen fyysisten puitteiden järjestämiseen. Tutkiminen aloitetaan määrittelemällä ensin maatila. Maatilan tunnusmerkit EU määritelmän mukaan ovat hyvin paragrafiset, mutta talonpoikaisittain ymmärrettynä ja ilmaistuna maatilalla tarkoitetaan viljelijän johtamaa yhden tai useamman kiinteistön tai kiinteistön osan tai tuotantorakennuksen ja sen maapohjan muodostamaa, maatalouden harjoittamiseen käytettävää toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäistä tuotantoyksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai vuokrauksen perusteella. Taloudellisesti itsenäisiksi maatiloiksi katsotaan maatilat, jotka muodostavat itsenäisen verotuksellisen yksikön. Tällainen itsenäinen verotuksellinen yksikkö on myös tuloverolain 4 :ssä tarkoitettu yhtymä. (Verso ) Viljelijänä kuvailen työ- ja elinympäristöäni siten, että maatilan omistaa yleensä yksi perhe, tilalla on metsää, peltoa, koneita ja eläimiä sekä asuinja tuotantorakennukset. Maatilalla harjoitetaan maatalouteen liittyvää tuotantotoimintaa. Operatiivisesti yhtenäisenä viljelty maataloudellinen kokonaisuus voi koostua myös yhdestä tai useammasta tilasta tai tilan osasta. 5.1 Maatilan ja yrittäjän resurssit Maatilan kokonaisresurssit eli voimavarat koostuvat maatilan puitteista ja siellä elävistä ihmisistä. Kyse on pellosta metsästä, muista maa-alueista, eläimistä, rakennuksista, koneista ja varastoista, maatilan sijainnista, liikenneyhteyksistä, historiasta, ympärillä olevasta luonnosta tai vaikkapa hyvästä innovaatiosta. Yrittäjän voimavarat, sitoutuminen, motivoituminen, osaaminen, tarvittava koulutus, kehitysmahdollisuudet ja jaksaminen, ratkaisevat toiminnan menestyksen. (Haapanen, Heikura & Leino 2004, ) Maatiloilla on monia rakennuksia. Rakennukset on vuosien saatossa vaiheittain tarpeen mukaan suunniteltu ja rakennettu. Tästä johtuukin maatilojen eri-ikäiset, muotoiset ja väriset rakennusryhmät. Maatilojen rakennuskannasta välittyy sukupolvien työn tulos ajallisesti kerrostuneina rakennusryppäinä, missä piilee niiden kansanomainen viehätys. Tila- ja yksikkökoon kasvaessa tuotantoa jatkavat maatilat rakentavat uusia suurempia tuotantorakennuksia (Kivinen 2005, 3) ja vanhoille rakennuksille tulisi löytää järkevää ja tuottavaa toimintaa. Ratkaisijana ja resurssina toimintavaihtoehdoille on yhtenä viljelijöiden ammattitaito ja toisena nykyään usein myös viljelijäpuolison monipuolinen koulutus. Nämä saattavat olla hyvinkin oleellisia resursseja suunniteltuun maatilan sivuelinkeinoon. 42

49 Maatila antaa tunnusomaisen ilmeen maaseutumaisemaan. Avoin peltomaisema on miellyttänyt suomalaisten silmää ja koettu vähitellen jopa suojelemisen arvoiseksi. Maisemassa näkyy merkkejä ihmisen vuorovaikutuksesta luonnon kanssa - karjanhoidosta, maanviljelystä ja metsänhoidosta. (Vihinen 2004, 414.) Jones (1993) ja Hietala-Koivu (1996a) arvioivat maisema-arvojen perustuvan yksilöllisiin kokemuksiin ja mielteisiin siitä, miten maisema voi taloudellisesti, virkistyksellisesti tai turvallisuuden tunteen kautta tyydyttää ihmistä tai ihmisryhmää (Hietala-Koivu 2000, 63). Yli-Viikarin ym. (2000, ) mukaan teknistyvässä tietoyhteiskunnassamme maaseudulla on oma roolinsa maaseutukulttuurin, asumisen ja virkistyksen vaihtoehtoisena ympäristönä. Yli-Viikarin ym. mukaan maaseudun sosioekonomiset ja kulttuuriset rakenteet ovat myös syntyneet vuosisatojen kuluessa ja ne muun muassa käsittävät taitoja, inhimillistä osaamista ja elämänmallia. Maatilan sijainti ja ympäröivä maisema ovat siis myös maatilan resursseja. Osa maaseudun viehätysvoimaa perustuu juuri perinteisiin maaseudun kulttuurimaisemiin, rakennuksiin, pihapiireihin ja kyläympäristöihin. Yhtenäisinä säilyneet vanhat kulttuuriympäristöt, jotka esimerkiksi henkivät kartanokulttuurin aikaa, ovat houkutelleet kaupungeista erityisesti taide- ja kulttuurisuuntautuneita ihmisiä, kuten on nähty Fiskarsin kartanon ympärille syntyneen Fiskarsin ruukinkylän kehityksessä. (Vihinen 2004, 421, 424.) Yhteydet maatilalta maailmalle ovat moniarvoinen resurssi. Suomen maatalouden rooli maaseudun runkoasutuksen säilyttäjänä ja taloudellisesti merkittävimpänä elinkeinotoiminnan muotona jatkui Suomessa pidempään kuin keskisessä Euroopassa. Suomi on edelleen hyvin maaseutumainen maa ja maataloudella on monia merkityksiä maaseututyypistä riippuen. Vuoden 2010 kuntajaon mukaisesti vuonna 2009 väestöstämme 36 prosenttia asui maaseudun kolmijaon (harvaan asuttu maaseutu, ydin maaseutu ja kaupunkien läheinen maaseutu) mukaisella maaseudulla. Valtaosa kaupunkien läheisestä maaseudusta sijaitsee Etelä- ja Länsi Suomessa. Näillä alueilla maatalouden harjoittamisen luontaiset edellytykset ovat parhaimmat ja monipuolisimmat. Myös paikallismarkkinat ovat muuhun maaseutuun verrattuna toimivimmat. Mahdollisuus myös vaihtoehtoisesti käydä työssä tilan ulkopuolella onnistuu helpommin lyhyempien etäisyyksien vuoksi. Kaupunkien läheisellä maaseudulla varsinaisen maataloustuotannon arvioidaan vähenevän, ja tilalle tulevan tuotannosta irtautunutta korkeamman lisäarvon palvelutoimintaa esimerkkeinä hevostalous tai maatilamatkailu. (Niemi & Ahlstedt (toim.) 2011, 80.) 5.2 Maatila haasteiden edessä Maatila on kehittynyt talonpoikaisvaiheen ja maatilatuottajavaiheen kautta maatilayrittäjyyteen. Monialaisuus ja maatalouden ulkopuolisen yritystoiminnan osuus tilojen taloudesta on nopeasti kasvanut (Haapanen ym. 2004, 15-27). Suomalaisista maatiloista vuonna 2010 oli monialaisia tilaa eli 31 prosenttia kaikista tiloista. Hoito- ja hoivapalveluja tarjosi 290 tilaa. (Niemi & Ahlstedt (toim.) 2012, 9-11.) 43

50 Suomalainen maatila on EU:n aikana joutunut tekemään ratkaisujaan maastossa, missä ennakoimattomuus maatalouspoliittista päätöksentekoa ja sen seurauksia kohtaan on ollut vallitseva piirre. Maatalous on nyt tilanteessa, jossa vanhoissa malleissa pysyttäytyminen näyttää johtavan maatilan laskevaan taloudelliseen tulokseen. Yritystoimintaa pidetään keskeisenä maaseudun kehittämisen ja elinvoimaisuuden säilyttäjänä. Yrityssuunnittelun merkitys korostuu epävarmassa poliittisessa ympäristössä. Taloudellisesti menestyvä yritys on kuitenkin yhteiskunnalle tärkeä. Yritys tällöin toimii ja toteuttaa omaa osaansa yhteiskuntavastuusta, mikä merkitsee myös ympäristövastuun ja sosiaalivastuun huomioimista. Kyseessä laajasti ajatellen on ihmisten hyvinvointi. Ilman hyvää kilpailukykyä, tuottavuutta ja tuloksen tekoa yritys ei kuitenkaan pysty vastaamaan sille asetettuihin moniin haasteisiin. (Haapanen ym. 2004, ) Maatilalla ja yrityksellä on selkeästi yhteisiä tyypillisiä tunnistettavia tuntomerkkejä: toiminta-ajatus, liikeidea sekä kannattavuuteen tähtäävä toiminta, riskien olemassaolo, toiminnan jatkuvuus ja toiminnan kehittäminen. Yrityksen perustajalla tulee olla ymmärrys, miten yritys alkaa tuottaa toiminnallaan rahaa. Toiminta-ajatus pohjautuu yrittäjän osaamiseen ja markkinoiden tunnistamiseen. Yritysideana maatalouden harjoittaminen on edellisten sukupolvien keksintöä, mutta uusi yritysidea voi syntyä uudesta keksinnöstä, tuotantomenetelmästä tai markkinointitavasta. Yksimielisyys vallitsee siitä, että yritystoiminta tähtää taloudelliseen kannattavuuteen. Maatilalle myös vaurastuminen ja rahan tienaaminen on jatkuvuuden kannalta välttämätön päämäärä. (Haapanen ym. 2004, ) Riskit, menetyksen tai epäonnistumisen mahdollisuudet, liittyvät aina yritystoimintaan. Vahinkoriskit voivat olla toistuvia ja toisaalta ennakoitavia, mutta liiketoimintaan liittyy myös liikeriskejä. Nämä voivat tarkoittaa epävarmaa toimintaa, joita ovat esimerkiksi kysynnän muutokset tai kilpailijan toimista mahdollisesti johtuvat vahingot. Yrityksen kehittäminen edellyttää muutoksia, joista voi seurata myös epävarmuutta. Liiketoiminnan muutosten virheet ja tappiot realisoituvat heti. Hyötyjä voi arvioida yleensä pidemmän ajan kuluttua. (Haapanen ym. 2004, ) 5.3 Asunto maatilalla, vaihtoehto monimuotoiseen senioriasumiseen Senioriasumisvaihtoehtona asunto maatilalla, pienimuotoisessa yhteisössä, missä vanheneminen on tuettua ja turvallista, saattaisi onnistua myös Suomessa. Vuonna 2001 pohjoissaksalaiselle Klosterseen maatilalle muutti eri-ikäisiä eläkeläisiä. Vanhaan suurikokoiseen latoon rakennettiin seitsemän erillistä vuokra-asuntoa. Muuttajat elävät siellä nyt haaveitaan toteuttaen aitoa ja mutkatonta talonpoikaiselämää. Heille kaikille tärkeällä maatilalla päivät täyttyvät ja vaihtuvat pieniä tuotantoeläimiä hoitaen, tuotteita jatkojalostaen ja myyden. (Schäfer 2009, 7, ks. myös Nägel 2007.) Miten Suomessa yksin elävä ja eläkkeelle siirtyvä maanviljelijä tai vaikkapa monimuotoisuutta harrastava nuori perheellinen viljelijä voisivat satsata maatilan elinvoimaisuuden ja jatkuvuuden eteen? Eläkkeelle siirtyvälle maanviljelijälle eräs punnittava vaihtoehto olisi se, että tilan pelloista 44

51 pääosa vuokrattaisiin ulkopuoliselle viljelijälle. Saneeratuista maatilan rakennuksista vuokrattaisiin asuntoja senioreille. Vuokralaisten yhteistoimintoihin kuuluisi terapeuttinen maatilan ympäristön ja mahdollisten lemmikkien hoito. Osalla pelloista viljelyä harrastaen tuotettaisiin yhdessä heille, asutetun maatilayhteisön toimesta, puhdasta ja edullista lähiruokaa. Kasvun ihmeestä voitaisiin iloita, iloa jakaa ja hyödyntää. Näin voisi toimia myös nuori viljelijä, mutta hänelle saattaisi aueta laajemmat mahdollisuudet tuottaa eläkeläisille asumispalveluja vanhustukipalveluihin asti. Heinolan tilalla Mäntsälässä on mietitty tilan tulevaisuutta. Yksi mahdollisuus kehittää maatilaa eteenpäin, ja tehdä se houkuttelevaksi myös seuraajalle, Schäferin (2009, 5; ks. myös 2011, 7) mukaan olisi uusi toimintamalli. Schäfer ehdottaa, että maatilalle kehitettäisiin tilayhteisöä, jossa tulevaisuudessa asuisi nuorten yrittäjien lisäksi eläkeläisiä. He myös osallistuisivat kyseisen biodynaamisen maatilan monimuotoiseen elämään. Maatalousyrittäjän toimeentuloa kartuttaisi sekä suoramyynti tilan asukkaille, että vuokratulot, talonmies-, kuljetus- perus- ja muut palvelut. Eläkeläiset nauttisivat maatilan tuotteista ja maatilan monipuolisesta voimaannuttavasta ympäristöstä. Vanhenevien asukkaiden vuoksi syntyisi myös uusia työpaikkoja. Mikäli asukkaat myöhemmin tarvitsisivat hoitoa, tila voisi tarjota hoitajille myös asunnot. Schäfer (2009, 5) on pohtinut myös hoitajan näkökulmaa. Kun Helsingin kaupungin kotihoidon lähihoitaja hoitaa kymmenkunta asiakasta päivässä, jää asiakkaalle aikaa vain neljännestunti. Päivän työtunneista osa kuluu myös matkoihin ja toimistotyöhön. Johtopäätöksenä Schäfer toteaa sen, että kiire aiheuttaa osapuolille stressaavaa kärsimystä, mitä kukaan ei jaksane pitkään, vaan sairastuu. Samaan tulokseen on päätynyt aiemmin kotihoidossa toiminut, nykyinen hoivakodin toinen perustaja, jonka ideana on nyt tarjota kiireetöntä, kodinomaista hoitoa uudessa yksikössään, vanhan emäntäkoulun miljöössä Sammatissa. (Vakkuri, haastattelu ) Win-win mahdollisuuteen Wietheger (2003) tutkimuksessaan Schäferin (2009, 6) mukaan lanseeraa erään vanhainkoti maatilalla -idean kehittäjän ajatuksen: Vanhoilla ihmisillä on suhteellisen vähän rahaa ja viljelijöilläkin on rahanpuute. On olemassa vanha salaisuus: Jos yhdistetään kaksi ongelmaa, jokaisella on vain puoli ongelmaa. Kun katsoo hoitolaitoksessa istuvia vanhuksia ja niitä, jotka tekevät siellä työtä, ymmärtää että he kestävät sellaista hoitotyötä korkeintaan viisi tai kahdeksan vuotta, koska kysymyksessä on pikemminkin sairaala ja kuolemisen talo. Tärkeää olisi, että ne vanhat ihmiset, jotka haluavat vielä tehdä jotain uutta viimeisessä elämänvaiheessa, saavat tilaisuuden toimia. Schäferin (2009, 6) mukaan Wietheger (2003) kuvaa idean isän kehittämän ajatuksen, minkä hän oli saanut maatalouden ja vanhusten hoidon kokemuksistaan: voimaa yhden työn tekemiseen saadaan toisesta työstä. Maataloustyötä ja luonnossa elämistä voidaan pitää voimanlähteenä vanhojen ihmisten hoitamiseen. Jos vanhana ihmisenä emme voi enää hoitaa itseämme, voisi olla toinen ihminen, joka työskentelee osan päivää puutarhurina tai viljelijänä. Idean isä perää lempeäluonteisia kanssaihmisiä. Meillä on riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ansaita vain rahaa. Meilläkin 45

52 on hoitajia, jotka hankkivat rahaa hoitotyöllään. Mutta se ei riitä. Vanhoina ihmisinä me haluamme, että hoitava ihminen on lempeä ja syöttää meitä mielellään. Ja voimaa tehdä vanhustenhoitotyötä lempeästi saa vain, jos hoitaja itse voi myös tehdä jotain rakentavaa. Tämä voisi olla työtä puutarhassa tai maataloudessa. Eläinten kanssa toimiminen, olla yksin navetassa ja lypsää rauhassa, voi olla suuri elämys. Saksassa on tehty viime vuosina kiintoisia opinnäytteitä, jotka käsittelevät maatilalla asumista. Esimerkkitilat ovat Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä. Tutkimustulokset osoittavat maatiloilla ikäihmisten elämisen, asumisen ja tarjottavien asumispalvelujen lisäävän isäntien tyytyväisyyttä ja toimeentuloa. Uusia työpaikkoja on myös avautunut. Tulokset myös kertovat, että asumistilaa ja kotitalouspalveluja tarjoavat maatalousyrittäjät toimivat viljelijöinä entiseen tapaan. He, jotka tarjoavat lisäksi hoito- ja/tai hoivapalveluja usein luopuvat tehoviljelystä, koska palvelutoiminta on maataloutta kannattavampaa. Hoito- ja/hoivapalveluihin siirtyjät toimivat sen jälkeen sivutoimisina viljelijöinä. (Schäfer 2011, 7-8.) 5.4 Vanhojen rakennusten uudelleenarviointi Suomessa käytiin 1980-luvulla kiivas yhteiskunnallinen keskustelu vanhojen teollisuustilojen uusiokäytöstä etenkin Tampereella ja Forssassa. Asenteet ja toimintamallit uudistuivat eurooppalaisten esimerkkien kannustamina. Vanhat teollisuustilat uudistettuina uusiin käyttötarkoituksiin ovat osoittaneet, että vanhoja rakennuksia voidaan siedettävin kustannuksin muuttaa aivan erilaisiin käyttötarkoituksiin. Asenteiden muutos on herätellyt ihmisiä ajattelemaan, ei yksistään suurten vaan myös pienten, vanhojen rakennusten uusiokäyttöä. Rakennustaiteellisen arvon mahdollinen puute ymmärretään korvautuvan sillä, että on voitu säilyttää rakennetun ympäristön korvaamattomia ikäkerrostumia. (Taloja Tiloja 2003, 2, 3.) Vanha rakennus voi myös olla erinomainen ponnistuslauta tyydyttää yrityksen tilantarpeet, jos yrityksellä sen kehityskaaren alussa ei ole varaa investoida kalliimpiin tiloihin. Vanhalle rakennukselle hyviä uusia käyttötapoja etsien ja löytäen, saatetaan onnistuneesti moni lähes arvoton, mutta elävään ympäristöön ja paikalliseen historiaan kuuluva rakennuskohde säilyttää. Kulttuuriympäristöjen ja paikallisten erikoispiirteiden säilyttäminen askarruttaa ja antaa päättäjille ja alueiden asukkaille pohdittavaa, samoin kuin ekologinen asuminen ja ympäristöystävällinen rakentaminen. Omaleimainen ympäristö nähdään hyvänä kilpailuvalttina ja vetovoimatekijänä. (Taloja Tiloja 2003, 3, 5.) Ensisijaisesti vanhojen rakennusten säilyttämisen puolesta puhuvat myös Laine ja Orrenmaa kirjassaan Rakkaat vanhat puutalot (Ånäs Kauppalehti , 31). 5.5 Maatilan vanhat rakennukset tuottamaan Maatilalla muutoksen yhtenä lähtökohtana on se, että vanhoja tyhjiä rakennuksia halutaan saada aktiiviseen käyttöön. Vanhoista tuotantorakennuksista voi korjausrakentamisen keinoin saada esimerkiksi kohtuuhintaisia, hyvin toimivia ja viihtyisiä asuntoja. Vanhoihin tuotantorakennuksiin 46

53 on mahdollisuus hakea myös kunnostus- ja käyttötarpeen muutoslupaa. Muutosluvan jo olemassa olevaan rakennukseen saa helpommin kuin rakennusluvan aivan uuteen asuntoon. (Miekkala & Kirkkari 2006, 10.) Rimmele (2004, 11, 69) tutkimuksessaan on myös päätynyt siihen, että maatilojen kannattaa hyödyntää usein rakennemuutoksen myötä vapautuneita voimavarojaan. Tällaisia vapaiksi jääneitä resursseja tarjoavat muun muassa käytöstä poistetut vanhat ladot, tallit tai kokonaan itse maatila-alue rakennuksineen. Rakennusten käyttötarkoituksen muuntaminen vaikuttaisi elvyttävästi inhimilliseen hyvinvoivaan asutukseen, maaseutumaisemaan, työmarkkinoille, ihmisten tulotasoon ja siten koko alueen kehitykseen. Työtehoseurassa on tutkittu vanhojen maatalousrakennusten uutta käyttöä. Heidän kyselytutkimuksensa tulosten mukaan vanhojen rakennusten muutostyöt olivat tiloilla pääsääntöisesti onnistuneet hyvin. Yllätyksiäkin oli tullut vastaan, mutta kukaan ei ollut keskeyttänyt muutosta. Vanhan kunnostus voi tutkimuksen mukaan toisaalta tulla yhtä kalliiksi, ehkä kalliimmaksikin kuin uuden rakentaminen, mutta vanhan rakennuksen omaleimaisuus ja erilainen henki luo kiehtovaa ilmettä ja tarjoaa sillä suunnitellulle elinkeinolle mahdollisen tarvittavan edun. (Miekkala & Kirkkari 2006, 61.) Joskus huono rakennus kannattanee purkaa lähes perustuskiviä myöten siihen mittaan, että peruskorjauksen nimike silti vielä täyttyy. Pelkkä rakennuspaikka kuitenkin nähdään jo arvokkaana. Vanhaa pihapiiriä arvostetaan viihtyisänä, kun puusto on jo olemassa. Pihapiirin rakennukset antavat toisilleen suojaa ja tämä myös vähentää energiakustannuksia. Pihapiirin uskotaan myös sitovan asujistaan läheisen yhteisön. (Hyvä asuminen lähtee asunnon pohjaratkaisusta. Luoteis-Uusimaa , 15.) 5.6 Taloudellista ja järkevää rakentamista Tärkeintä rakentamisessa on rakentaa vain tarkoituksenmukaisia tiloja. Liian suuri, etenkin vuokraukseen tarkoitettu asunto, on epäedullinen vuokranantajalle suurten kiinteistönhoitokustannusten vuoksi ja vuokraajalle turhan korkean vuokran takia. (Arjanne, luento ) Vanhojen rakennusten remontoinnilla voidaan toisaalta saada monenlaista säästöä. Rakennusmateriaalien kierrätyksellä säästetään kustannuksia, ympäristöä ja arvokasta rakennuskulttuuria. Vanhan pihapiirin säilyttäminen entisen kaltaisena edellyttänee korjauksissa käytettävän vanhanmallisia rakennustarvikkeita, joita löytyy eri puolilta Suomea monilta rakennuskierrätystoreilta. Käytetyille rakennusmateriaaleille on kysyntää ja tavaran hinta on murto osa uuden hinnasta. Ekologisuus toteutuu tavaraa kierrätettäessä, sen sijaan, että tavara hylättäisiin jätteeksi. (Haaso 2009, Maaseudun Tulevaisuus , 13.) Alalla pitkään toimineet yrittäjät ovat havainneet, että hyväkuntoisia materiaaleja, kuten vanhat kattotiilet, kannattaa säästää ja myös pitkäaikainen varastointi tulee hyödyllisenä kysymykseen (Haaso 2010a, Maaseudun Tulevaisuus , 15). 47

54 Remontit tulee toteuttaa asiantuntijoiden ohjauksessa. Kaikessa toiminnassa, myös korjausrakentamisessa, on ensin tarkoin suunniteltava. Hyvällä suunnittelulla säästyy ylimääräisiltä kustannuksilta ja hyvällä suunnittelulla saa varmimmin kerralla toteutettua toimivan kokonaisuuden. Yleisen käsityksen mukaan asuntojen suunnitteluun kannattaisi käyttää arkkitehtia, koska heidät on koulutettu tietämään, kuinka talon sisällä asutaan (Hyvä asuminen lähtee asunnon pohjaratkaisusta. Luoteis-Uusimaa , 15). Käsitystä vastaan saatiin tukea, kun Sata Senioriahankkeessa tutkittiin muun muassa nettikeskustelujen perusteella senioriasuntojen toiminnallisuuden- ja turvallisuuden parantamista. Vakuututtiin, että vain seniori itse tietää, kuinka hän haluaa asua. Huoneistokohtainen sauna muun muassa katsottiin tarpeettomaksi. (Pelto-Timperi 2011, 13, 15.) Heikkilän (2010) mukaan roomalainen 1. vuosisadalla e. Kr. elänyt arkkitehti, insinööri ja kirjailija Marcus Vitruvius Pollio määrittelee arkkitehtuurin pyrkimyksenä kolmeen päämäärään: kauneuteen, kestävyyteen ja käyttökelpoisuuteen (venustas, firmitas, utilitas). Heikkilä (2010) esittääkin, että uutta taloa suunniteltaessa nykytarpeiden lisäksi on syytä varautua tulevaisuuteen ja silloin on huomioitava: toiminnallinen kestävyys: elämän tilanteen mukaan tarpeet muuttuvat - laajennettavuus, joustavuus, yhdistettävyys/erotettavuus, muunneltavuus, esteettömyys esteettinen kestävyys: tyylit muuttuvat muodin ja trendien mukaan - ajattomuus tekninen kestävyys: kosteuden kestävyys, energiatalous, sisäilmasto, ympäristövaikutukset Maatilan vanhoja rakennuksia korjattaessa huomaa, että uuden rakennuksen suunnitteluvaiheessa rakennuksen muunneltavuus myöhemmän muutoksen varalle myös kannattaa miettiä. Niemi, Aarrevaara, Kivinen ja Metsälä (2005) ovat listanneet Käenniemen (2012) mukaan etenkin tuotantorakennusten muuntojoustavuuteen vaikuttavia tekijöitä, joita muun muassa ovat: sisätilan riittävä korkeus runkorakenteen laajentamismahdollisuudet kantavien, kiinteiden ja osastoivien rakenteiden sijainnit teknisten laitteiden sijainnit ja muutosmahdollisuudet materiaalien kestävyys rakennuksen sijainti ympäröivään pihapiiriin ja maastoon nähden 48

55 5.7 Paloturvallisuus, kalliinakin kannattavaa Rakennusmateriaalien tulee olla palonkestäviä. Kipsilevyä on helppo työstää. Rakennuksen sisäpinnoissa seinävuorauksena luonnonmukainen kipsilevy parantaa paloturvallisuutta. (Pienrakentajan käsikirja 2008, 1, 7.) Teknisten laitteiden sisällytys asuntoihin turvallisuuden lisäämiseksi tulee harkita. Palohälyttimet ovat pakolliset, yksi alkavaa 60 m2 kohti. Sprinklausta, automaattista sammutusjärjestelmää ei Suomessa laajasti vielä käytetä. Puukerrostaloihin järjestelmä vaaditaan. Seniorikoteihin ja palvelutaloihin spriklausta on myös vaadittu. Sprinkler laitetta pidetään kalliina ja vaikeana asentaa varsinkin vanhoihin rakennuksiin. Sprinklauksen etu on siinä, että se estää myös tappavan savukaasun muodostumisen. (Sirén 2010, ) Palokuolemat ovat Suomessa poikkeuksellinen yleisiä verrattuna muihin länsimaihin. Suomessa menehtyy vuosittain tulipaloihin yli sata ihmistä. Ihmisten ikääntyessä todennäköisyys kuolla tulipalossa kasvaa. Spriklauksella voidaan säästää neljän henki viidestä. (Kihl & Mononen 2009, 35.) 5.8 Energiatehokkaita ratkaisuja EU-direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta on tuonut energiatodistukset myös rakennuksille. Energiatodistus on tarvittu vuoden 2009 alusta lähtien olemassa olevilta rakennuksilta niitä myytäessä tai vuokrattaessa. Pientaloista ja enintään kuuden asunnon rakennuksista energiatodistus esitetään vapaaehtoisesti. Energiatodistuksen tietojen perusteella kuluttajalla on mahdollisuus vertailla eri kohteiden lämmityskustannuksia toisiinsa. Rakennusten energialuokka jaotellaan A:sta G:hen, missä A on vähiten energiaa kuluttava luokka. Vuoden 2008 uusien rakennusmääräysten mukaan siihenastisesti, tavanmukaisesti rakennettu rakennus kuuluu yleensä D-luokkaan. (Motiva/energiatodistus 2011.) A-luokan asuinrakennuksen tarvitsema vuotuinen energiamäärä on 150 kwh/m2, G-luokan on yli nelinkertainen (Toivio 2010, 61). A-luokan energiataso edellyttää, että seinissä ja alapohjassa eristysaineena villaa on 300 mm ja yläpohjassa 500 mm (Eko-ostaja 2010.). Lämmöneristeen lisäys korjausrakentamisessa edistää asumisviihtyvyyttä ja energiatehokkuus myös paranee. Passiivitalot ja nollaenergiatalot ovat uusia nimikkeitä rakennuksille, joiden rakenteissa on käytetty energiatehokkaita ratkaisuja. Nollaenergiatalossa tuotetaan energiaa vähintään yhtä paljon kuin mitä talo kuluttaa. Energian lähteenä on maalämpö ja aurinkopaneelit. Energiankulutusta säästetään myös ilmanvaihdon energian talteenotolla. Kodinkoneet ovat näissä ratkaisuissa kaikki parhaan A-luokan mukaiset. Luonnonvaloa käytetään myös tehokkaasti. (Toivio, 2010, 63.) Haastavinta versiota nollaenergiatalosta kutsutaan off-the-grid-nollaenergiataloksi ( irti-verkostanollaenergiatalo ). Off-the-grid-nollaenergiatalo toimii vuoden ympäri kokonaan riippumatta sähköverkosta. (Lylykangas 2009, 11.) 49

56 Energiatehokas pieni passiivitalo kuluttaa energiaa puolet vähemmän kuin minimivaatimuksin rakennettu perinteinen talo. Passiivitalon rakentamiskustannukset ovat 3-4 prosenttia kalliimmat verrattuna normaalirakentamiseen, mutta lisäinvestointi maksaa nykyenergiahinnoin itsensä takaisin 6-10 vuodessa. (Millainen on energiatehokas pientalo? 2011.) 5.9 Asuttavuutta lisäävät tekijät Senioreiden ollessa kohderyhmänä, heille suunnatuissa asunnoissa asuttavuus lisääntyy, kun suunnittelussa on huomioitu senioreiden erityistarpeet ja tulevat rajoitteet. Esteetön kulku on ehdoton vaatimus. Suurimman avun ikäihmisten asumismukavuuteen tuo kunnollinen wc- ja suihkutila, missä wc-istuimessa on korotus ja saniteettitilassa on käsituet. Kynnykset ovat myös pois. (Lensu 2010, Maaseudun Tulevaisuus , 12.) Lattialämmitys vaikuttaa lisäävästi senioriasuntojen viihtyvyyteen. Vanhojen ihmisten huonon verenkierron takia jalat helposti ovat kylmät, mutta jalatkin pysyvät lämpiminä, kun lattia itsessään on jo lämmin. Lämmön kohotessa alhaalta lattiasta on asunnossa silloin suhteellisen tasainen lämpö joka paikassa. Arjen helppous on tärkeää senioriasunnoissa. Ihmisten ikääntyessä näkökyky heikkenee. Silloin riittävän valaistuksen tarve kasvaa. Vaikka energiansäästö on yhä tärkeämpää, tulisi sisävalaistus kuitenkin suunnitella juuri näkemistä varten. Häikäistymistä, liian kirkasta valoa ja väärää valon suuntaa on vältettävä. Valoa tulee järjestää sinne, missä sitä tarvitaan. (Kihl & Mononen 2008, ) Valaistukseen vaikuttaa myös ympäristön väritys. Valaistus tehostuu vaaleiden värien valoa heijastavista pinnoista paremmin kuin tummista pinnoista. Kuulon heikkeneminen asettaa vaatimuksia akustiikkasuunnittelulle. Liikkumisen rajoitteet edellyttävät tukea antavia kaiteita. Asunnon tulee olla kuitenkin aidosti esteetön ja asunnosta ulospääsyn tulee olla myös vaivatonta. Rollaattorille tulee olla eteisessä myös hyvä parkkipaikka. (Kilpelä 2011.) Senioritalossa ja erityisesti seniorille tarkoitetussa asunnossa tulisi ennakoida tulevat ihmisen vanhenemisen ja heikkenemisen tarpeet arkkitehtonisesti hienovaraisesti ja kiinnostavasti. Vanhempiani hoitaneena, käytäntö on osoittanut, että tärkeintä on ratkaista makuuhuoneesta välitön suora yhteys saniteettitiloihin eli sängyn vierestä tukea antava balettitanko tulisi johtaa suoraan hygieniatilaan ja myös kätevään vaatehuoneeseen. Kaiteet ja tukitangot, riittävä valaistus, pyörätuolin ja rollaattorin vaatimat liikkumatilat, käden ulottuvilla olevat runsaat ja kunnolliset säilytystilat, LVI-laitteisiin liittyvät oikein mitoitetut paikat ja helppohoitoiset, mutta liukastumista estävät pintamateriaalit sekä turvalaitteiden tuleva tarve tulee seniori-ikäistä ajatellen ratkaista. Arjen sujuvuutta tukevat järjestelyt auttavat ikäihmisiä selviytymään pidempään itsenäisesti ja omatoimisesti. Tärkeät tukipisteet estävät kaatumisilta ja säästävät kaatumisten aiheuttamilta ikäviltä ja pahoilta loukkaantumisilta. 50

57 6 KYSELYTUTKIMUS PALVELUTARPEEN SELVITTÄMISEKSI Kyselytutkimuksella haetaan asiakasnäkökulmasta muun muassa vastaus siihen oleelliseen kysymykseen, pidetäänkö maatilaa senioriasumiseen sopivana paikkana. Historiakuvauksen mukaan eri sukupolvet asuivat ennen yhdessä samalla maatilalla. Aika on nyt toinen, mutta miten ajattelevat ihmiset nykyään. 6.1 Kysely- eli survey-tutkimus Kysely- eli survey-tutkimuksella on tarkoitus koota tietyin kriteerein valitulta joukolta vastauksia samoihin annettuihin kysymyksiin. Tutkimuksessa, mikä voi olla kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen, tutkitaan suurehkoa rajattua kohderyhmää. Survey-tutkimuksena pidetään myös sellaista kyselytutkimusta, jossa tutkija yksinkertaisesti vain käyttää tutkimuksessaan kyselymenetelmää. Kyselyaineistot hankitaan, analysoidaan ja tutkitaan. Pelkkien vastausten ei katsota riittävän johtopäätösten tekoon. Tutkimuksen tarkoituksena on saada yksityiskohtaista, tosiasioihin perustuvaa tietoa eli esimerkiksi käsityksiä, mielipiteitä ja asenteita. Tiedosta voi tehdä vertailuja ja siitä voi arvioida ilmiöitä ja yksinkertaisemmin tulkita, mikä vastausfrekvenssi on kullakin muuttujalla. Näistä kokemuksista saatu tieto voi hyödyttää tekemään tulevaisuutta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä. (Anttila 2006, 182, 260.) Survey-tutkimukseen kuuluu systemaattisuus. Tällä varmistetaan se, että tutkittava ilmiö katetaan sisällöltään riittävästi. Tutkimukseen kuuluu myös edustavuus. Tutkimuksen tulee kattaa koko populaatio tai otos, mikä on valittu tieteellistä edustavuutta silmällä pitäen. Oleellista on myös objektiivisuus. Aineisto kootaan niin tarkastelua kestäväksi ja täsmälliseksi kuin on mahdollista. Määrällisyys tulee myös olla olemassa, jolloin kysely tuottaa sellaista tietoa, joka on ilmaistavissa myös numeromuodossa. Onnistunutta kyselytutkimusta varten tulisi saada vastausta. (Anttila 2006, ) Kysymykset voidaan laatia muodoltaan avoimiksi tai suljetuiksi. Avoimeen kysymykseen vastaaja voi kirjoittaa mieleisensä ilmaisun tai antaa yksiselitteisen vastauksensa. Suljettuja kysymyksiä käytettäessä vastausten annossa käytetään nominaaliasteikkoa, järjestysasteikkoa tai Likertasteikkoa tai vaihtoehtoisia asteikkovastauksia. (Anttila 2006, 262.) Asennetutkimuksissa käytetään usein Likert-asteikkoa etenkin semanttisen differentiaalin asteikkona. Semanttisen differentiaalin useat osiot voidaan katsoa edustavan suhtautumista johonkin ilmiöön. Vastaaja merkitsee, millä voimakkuudella hän suhtautuu osioihin. Osioiden asteikot voidaan määritellä muotoon: täysin samaa mieltä, osittain samaa mieltä, en osaa sanoa, osittain eri mieltä ja täysin eri mieltä. Tutkija valitsee sellaisia käsitteitä, joiden merkitykset ovat vastaajalle yksiselitteisiä ja kaikille tuttuja. Tutkija kuitenkin odottaa käsitteiden merkityksissä olevan 51

58 yksilökohtaisia eroja. Edellytys tulosten tulkinnalle on tutkijan oman alueensa tuntemus ja saamiensa tietojen tulkitsemistaito. Oletuksena on myös se, että tutkija hallitsee vastaajien käsitemaailman. (Anttila 2006, 264.) Kyselyaineiston analysoinnissa koottu aineisto muokataan sellaiseen kuntoon, että sen analysoiva käsittely voi alkaa. Ensin aineisto tarkistetaan. Tämän jälkeen aineisto koodataan. Aineistosta tarkistetaan mahdolliset virheelliset vastaukset ja kokonaan puutteelliset lomakkeet. Huomio kiinnitetään myös täydellisyyteen, siis siihen, onko jokaiseen kysymykseen vastattu, sekä täsmällisyyteen, eli onko jokaiseen kysymykseen vastattu täsmällisesti. Myös huomio kiinnitetään yhtenäisyyteen eli ovatko kaikki ymmärtäneet ja tulkinneet kysymykset ja annetut ohjeet samalla tavalla. (Anttila 2006, ) Suomalainen tutkimusetiikka korostaa tutkimuksen henkilösuojaoikeutta. Se todellisuudessa karsii kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia. Anttilan (2006, 268) mukaan Isaac ja Michael (1987, 135) viittaavat joihinkin tutkimuksiin, joiden mukaan tuloksissa ei juuri ole eroa palautettiinpa vastaukset nimettöminä tai nimellisinä. Tutkimuksen ajaksi vastaajarekisterin pitoa voi harkita myös siihen asti, kunnes aineisto on käsitelty ja sen jälkeen tuhottu. Vastaajat tulee myös saada vakuuttuneeksi siitä, että aineiston käyttö liittyy ainoastaan tutkimustarkoitukseen. Vastaajille myös tähdennetään, että aineisto suojataan ulkopuolisilta. (Anttila 2006, 269.) 6.2 Kyselytutkimuksen toteutus Maatilalla senioriasumiseen ja vanhustukipalveluihin liittyvän kyselytutkimukseni (ks. liite 2) koostin neljään väittämäryhmään, jotka olivat yhtenä maatila asuinpaikkana, toisena yhteisöllisyys ja toisista välittäminen, kolmantena maatilan viriketoimintaan tarjoamat mahdollisuudet ja neljäntenä lähiympäristö. Suljettuja kysymyksiä, jotka olivat väittämämuodossa, oli yhteensä 22. Avoimia kysymyksiä oli neljä. Asennetutkimuksessani käytin Likert-asteikkoa, jolloin ryhmän väittämien asteikot määrittelin muotoon: 1 = täysin samaa mieltä, 2 = osittain samaa mieltä, 3 = en osaa sanoa, 4 = osittain eri mieltä ja 5 = täysin eri mieltä. Valitsin väittämiini asioita, joita kohdataan maatilayhteisössä, mutta oli väittämissä myös maatilaa haastaviakin tekijöitä. Aineistollani pyrin saamaan vastaukset yksilöiden asenteista, käsityksistä ja mielipiteistä korostetusti maatilalla tarjottavaan senioriasumiseen ja hieman tukipalveluihinkin. Kylämme Monitoimitalolla torstaituvassa esitestautin kyselyni viiden seniori-ikäisen vastatessa kysymyksiini. Esitestauksen palautteet hyödynsin viimeistellessäni varsinaista kyselylomakettani. Kysymysten ja väittämien määrän rajasin pieneksi. Tällä halusin varmistua siitä, että kevätauringon ilmestyessä ihmiset hetkeksi malttaisivat keskittyä asiaani. 52

59 Esitestauksen jälkeisellä viikolla jaoin lomakkeet silloisille torstaitupaan osallistuville, pääasiassa eläkeläisille, joita en edes kaikkia tuntenut. Läsnä oli 19 henkilöä. Kerroin heille ensin tutkimuksestani. Lomakkeiden täytön jälkeen sain lomakkeet heti takaisin. Kyselylomakkeeni lähetin myös saatteen kera sähköpostiosoitteistoni 55 henkilölle. Osoitteistoni henkilöt lähestyvät seniori-ikää, mutta ikähaitari on teini-iästä neljänteen ikään kuuluvia. Osa on pariskuntia, osa on yksinasuvia. Ammattitaustat käsittävät yhteiskuntamme laajan kirjon. Tutkimuksessa mukana oli työttömiä, työllistettyjä ja jo eläkkeelläkin olevia. Toinen tapa olisi ollut lähettää kysely vain eläkeaikaa lähestyville, yksinasuville henkilöille, joille yhteisöllisyys olisi saattanut antaa enemmän arvoja kuin turvallisessa parisuhteessa asuville. Kiinnostukseni heräsi ensivaiheessa kuitenkin omaan tuntemaani joukkoon, koska halusin selvittää samalla, löytyisikö tuttujeni joukosta kiinnostuneita senioreina ja vanhuksina yhteisölliseen asumiseen maatilalla. Käytin sähköpostia tuttujeni tavoittamiseen. Sähköposti on henkilökohtainen, nopea ja taloudellinen lähestymistapa. Sähköposteihin normaalisti myös vastataan, joskus ehkä pienellä viiveellä, mutta hyvän tavan mukaan useimmiten vastataan jollain lailla. Jaetut 74 kyselylomaketta kattavat hyvin koko otoksen eli tutkimus täyttää siltä osin edustavuuden kriteerin. Tutkimus on myös systemaattinen, sillä tutkittavaa ilmiötä on käsitelty neljältä tutkimuksen kannalta merkittävältä näkökulmalta. Objektiivisuus ja määrällisyys myös täyttyvät. Vastauksia sain takaisin yhteensä 60 lomaketta, joista tosin tarkistuksen jälkeen jouduin kolme puutteellisuuden takia hylkäämään. Siksi käsittelyyn otin 57 lomaketta. Vastausprosentti 77 varmistaa uskottavuuden. Tulos on tältä osin hyvä. Tutkimuksen päätyttyä poltan aineistomateriaalin. Tällä varmistan sen, että luottamuksellinen tieto pysyy luottamuksellisena Kyselytutkimuksen kaikki lomakkeet ja päätulos pohdintoineen Numeroin kaikki 57 käsittelyyn otettua lomaketta. Maatila asuinpaikkana osasta tein Excel-taulukkolaskentaohjelman avulla Pivot taulukon kaikkien vastanneiden tiedoista ja myös kaaviokuvan (kuvio 3), mikä havainnollistaa suljettujen vastausten annin. Yleisellä tasolla lähes kaikki vastaajat tukivat ajatusta, että maatila on seniori-ikäiselle hyvä paikka asua. Yleisellä tasolla ymmärrettävästi on helpompi ottaa myös asioihin kantaa kuin tehdä todellisia henkilökohtaisia ratkaisuja. Kaikista vastaajista 51 prosenttia oli täysin sitä mieltä, että maatila on senioriasumiseen sopiva paikka ja jokseenkin samaa mieltä oli 46 prosenttia vastaajista. Kaikista vastaajista yhteensä 97 prosenttia suhtautui myönteisesti ajatukseen maatilalla senioreille tarjottavasta asumismuodosta. Yhteisössä asuminen tuntunee monelle toisaalta vieraalta ajatukselta, sillä kaikista vastaajista vain 12 prosenttia ilmoitti haluavansa asua varmasti seniorina yhteisössä maatilalla. Ehdollisesti eli jokseenkin samaa mieltä tästä oli jo huomattavasti enemmän eli jopa 42 prosenttia vastaajista. 53

60 Jätin kysymättä vastaajilta asuvatko he jo nyt maatilalla tai voisivatko he mahdollisesti muuttaa seniori-ikäisinä vieraalle maatilalle yhteisöön. Samoin jätin kysymättä, elävätkö vastaajat nyt parisuhteessa ja onko heillä lapsia. Neljässä vastauksessa kuitenkin ilmeni, että asumaan vieraalle tilalle tuskin tultaisiin. Jätin nämä lomakkeet lopullisesta käsittelystä pois. Syvällisempi tutkimus tarvitsisi enemmän yksilöityä tietoa. Toisaalta moni kommentoi avoimissa kysymyksissä elämän tilanteen vaikuttavan yleensä asioihin ja valintoihin. Maatila asuinpaikkana - Verrataan kunkin kysymyksen sisällä annettuja eri arvoja keskenään Täysin samaa mieltä. Jokseenkin samaa mieltä. En osaa sanoa. Jokseenkin eri mieltä. Täysin eri mieltä. Pylväissä olevat luvut kertovat arvioijien määrän. 1. Maatila on seniori-ikäiselle hyvä asuinpaikka. 2. Haluan asua seniori-ikäisenä yhteisössä maatilalla. 3. Muuttaisin mielelläni vuokralle omaan senioriasuntoon maatilalle jo heti eläkkeelle siirtyessäni. 4. Haluan viettää seniori-ikäni taajamassa tai kaupungissa. Kuvio 3 Maatila asuinpaikkana koko aineiston tuloksen mukaan. Maatilalle muuttaisi heti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä vuokralle 10 prosenttia vastaajista. Sitä selittää se, että suomalaiset ovat kesämökkeilyä harrastavaa kansaa. Moni puurtaa seniori-ikäisenä kesämökkiensä pienillä palstoilla kuten maanviljelijät pelloillaan. Pariskunnat lapsineen tukeutuvat toisiinsa. Siksi perheellisille ei nähtävästi ole tarvetta päästä yhteisölliseen maatilaympäristöön. Arvioiden annot sokkona, tietämättä asumiseen liittyvistä olosuhteista tai lähiympäristöstä, hankaloittavat myös vastaamista. Maatilan yhteyteen sijoitettuja senioriasumiseen liittyviä valmiita ja onnistuneita esimerkkejä Suomessa ei vielä ole. Mielikuvat puuttuvat. Maatilat ovat myös olosuhteiltaan hyvin erilaiset. Verrattaessa esimerkiksi suomalaisia ja ruotsalaisia maatilamiljöitä, ruotsalaisten eduksi voi sanoa jo kaukaa katsoenkin yhtenäisen ja siistin kokonaisuuden. Heillä on Carl Larsson henkeä veressään, hyvä värimaailma ja arkkitehtonisesti huolitellut rakennukset ja niiden ympärillä olevat maa-alueet siintävässä maisemassa. 54

61 Maatilalla tai taajamassa ja kaupungissa haluaisi viettää kummassakin 12 prosenttia vastaajista, mutta eläkeajan paikkana vaihtoehdossa taajamassa ja kaupungissa oli täysin eri mieltä kaksinkertainen määrä henkilöitä. Kantaa ottamattomia henkilöitä oli kolmessa jälkimmäisessä kysymyksessä suhteellisen paljon, joten heidän mielikuviaan maatilasta tulisi voida kohentaa Rajattu aineisto ja suljetut kysymykset tuloksineen ja pohdintoineen Seuraavaksi siirryin rajaamaan aineistoa. Maatila asuinpaikkana väittämistä otin tarkasteluun mukaan nyt vain kolmen ensimmäisen maatilaan liittyvän kysymyksen täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä olevat vastaukset. Kysymys kolme on tutkimuksen kannalta merkittävin ja kiintoisin ja sen vastaajamäärät juuri vaikuttivat myös otetun tarkastelukulman mukaisten lomakkeiden määrään. Käsittelyyn olisi jäänyt 20 lomaketta, mutta neljä lomakettahan olin jo poistanut, joten kaiken kaikkiaan sain 16 lomaketta tarkasteluun. Rajatusta 16 lomakkeen ryhmästä tein toisen Pivot taulukon Exceltaulukkolaskentaohjelman avulla ja kaikista neljästä osasta edelleen kaaviot (kuviot 4-7). Näistä jokaisen kuvion ensimmäisessä pylväsrivistössä verrataan kysymyksen sisällä olevia arvoja. Toisessa pylväsrivistössä verrataan eri kysymysten saman merkityksen antaneita osioita henkilömäärineen. Kuviosta 4 ilmenee, että senioriasumiseen maatilalla ollaan kyllä kiinnostuneita, mutta kiinnostus on laimeampaa eläkkeelle siirtymisen yhteydessä kuin myöhemmin. Kuvioista 4-7 selkeästi näkyy yksituumaisuus henkilöiden ajatusmaailmassa. Yksi poikkeuskin löytyy, sillä eräs vastaajista haluaa asua sekä maatilalla että kaupungissa eläkeaikanaan. Ehkä sellainenkin ratkaisu onnistuisi jos asunnot olisivat edulliset asumiskustannuksiltaan. Ratkaisevasti mielipiteiden antoihin varmasti vaikuttavat vastaajien käsitykset maatilan olosuhteista ja asumiseen liittyvistä tiloista. Asuinpaikan markkinoinnissa siksi tulisi voida näyttää kohteesta edustavat kuvat, asuinpaikan pohjapiirustukset sekä kartta miljöökuvauksineen ja toiminnan sisällön kuvauksineen. Maatila on yhtenä kilpailijana yhteisöllisen asumismuodon tarjonnoissa ja maatilan luonnollisesti tulisi voida esitellä heti omat valttinsa. Uuden senioriasumisen toimintamallin maatilan yhteyteen tai oikeammin vanhan uusiin puihin suunnitellun parannetun version sisäänajo vie oman aikansa. Sisäänajossa tekijältä edellytetään sitkeyttä ja tarmokkuutta, sillä helppoja ratkaisuja on harvoin. Hyvät esimerkit luonnollisesti tukevat ja herättävät ihmisissä positiivisia mielikuvia. Tunnettuutta saanut hyvä esimerkki määrittelee myös laatutason ja luo vertailuun sopivan ja merkittävän mallin. 55

62 Maatila asuinpaikkana - Verrataan kunkin kysymyksen sisällä annettuja eri arvoja keskenään Täysin samaa mieltä. Jokseenkin samaa mieltä. En osaa sanoa. Jokseenkin eri mieltä. Täysin eri mieltä. 2 - Verrataan eri kysymyksille annettuja samoja arvoja toisiina. 1. Maatila on Haluan asua 3. Muuttaisin 4. Haluan viettää. Pylväissä olevat luvut kertovat arvioijien määrän. 1. Maatila on seniori-ikäiselle hyvä asuinpaikka. 2. Haluan asua seniori-ikäisenä yhteisössä maatilalla. 3. Muuttaisin mielelläni vuokralle omaan senioriasuntoon maatilalle jo heti eläkkeelle siirtyessäni. 4. Haluan viettää seniori-ikäni taajamassa tai kaupungissa. Kuvio 4 Maatila asuinpaikkana. Rajatun aineiston vastaajista 41 prosenttia sisältyi ensimmäisen väittämän kaikkiin täysin samaa mieltä oleviin vastauksiin. Vastaavasti vastaajista 86 prosenttia sisältyi toisen väittämän kaikkiin samaa mieltä oleviin vastauksiin. Vastaajista 50 prosenttia sisältyi kolmannen väittämän kaikkiin täysin samaa mieltä oleviin vastauksiin. 56

63 Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen - Verrataan kunkin kysymyksen sisällä annettuja eri arvoja keskenään Täysin samaa mieltä. Jokseenkin samaa mieltä. En osaa sanoa. Jokseenkin eri mieltä. Täysin eri mieltä Verrataan eri kysymyksille annettuja samoja arvoja toisiinsa Ihmiset 7. Osallistun 8. Olen valmis 9. Pelkään 10. Huoltosuhde Pärjään Arvostan Pylväissä olevat luvut kertovat arvioijien määrän. 6. Ihmiset ympärillä luovat turvaa. 7. Osallistun mielelläni vuorollani yhteisön ruuanlaittoon. 8. Olen valmis auttamaan heikkenevää lähimmäistäni. 9. Pelkään vanhuusajan yksinäisyyttä ja turvattomuutta. 10. Huoltosuhde heikkenee 70,5:een vuoteen 2026 mennessä. Olen valmis panostamaan yhteisön tukemaan selviytymiseeni. 11. Pärjään myös vanhana ja heikkona kotona yhteiskunnan pienentyvienkin palvelujen turvin. 12. Arvostan talkoohenkeä. Kuvio 5 Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen. 57

64 Maatilan viriketoimintaan tarjoamat mahdollisuudet - Verrataan kunkin kysymyksen sisällä annettuja eri arvoja keskenään Täysin samaa mieltä. Jokseenkin samaa mieltä. En osaa sanoa. Jokseenkin eri mieltä. Täysin eri mieltä Verrataan eri kysymyksille annettuja samoja arvoja toisiinsa Haluan helliä Haluan tuottaa Arvostan maatilalla 16. Arvostan leipomista Pidän 18. Eläkkeellä Pylväissä olevat luvut kertovat arvioijien määrän. 13. Haluan helliä maatilalla lampaita ja kanoja. 14. Haluan tuottaa vihanneksia ja marjoja yhteisössä omaan tarpeeseemme. 15. Arvostan maatilalla tuotettua ruokaa. 16. Arvostan leipomista maatilan jauhoista ja pidän lämpimän pullan tuoksusta. 17. Pidän mahdollisuudesta tehdä askartelutöitä maatilan tiloissa. 18. Eläkkeellä haluan vain loikoilla ja olla toimettomana. Kuvio 6 Maatilan viriketoimintaan tarjoamat mahdollisuudet. 58

65 Lähiympäristö - Verrataan kunkin kysymyksen sisällä annettuja eri arvoja keskenään Täysin samaa mieltä. Jokseenkin samaa mieltä. En osaa sanoa. Jokseenkin eri mieltä. Täysin eri mieltä. - Verrataan eri kysymyksille annettuja samoja arvoja toisiinsa Arvostan maaseudun Pihanhoito 21. Pidän On tärkeää Asun Pylväissä olevat luvut kertovat arvioijien määrän. 19. Arvostan maaseudun rauhaa ja puhdasta ilmaa. 20. Pihanhoito, haravoiminen ja kukkien hoito on mukavaa lintujen viserrystä kuunnellen. 21. Pidän kävelyretkistä ja luontoelämyksistä maatilan tiluksilla. 22. On tärkeää asua taajamassa terveyskeskuksen lähellä, että matka sinne on kävellen 15 min. 23. Asun mielelläni maatilalla, koska matka maatilalta terveyskeskukseen kestää autolla vain 15 min. Kuvio 7 Lähiympäristö. 59

66 Tarkastelun kohteeksi otin myös kysymysten 6-23 (ks. taulukko 9, sivulla 61) ne kohdat, missä vastausvaihtoehdot olivat - en osaa sanoa, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä. Yksi ei halunnut osallistua ruuanlaittoon lainkaan. Kuusi henkilöä ei osannut sanoa, pelkäävätkö vanhuusajan yksinäisyyttä. Heille ei ollut vielä muodostunut asiaan selkeää kantaa. Viisi henkilöä vastasi kysymykseen yksinäisyydenpelosta vanhana, että he ovat jokseenkin eri mieltä. Tulkitsen vastaukset niin, että yksinäisyyden pelko ei ehkä ole syy tulla maatilalle, syy painottuu johonkin muuhun. Vastaajilla lienee jo entuudestaan hyvä sosiaalinen verkosto tai huolehtivat lapset. Kysymykseen uskooko henkilö pärjäävänsä myös vanhana ja heikkona kotona yhteiskunnan pienentyvienkin palvelujen turvin, vastasi neljä henkilöä olevansa jokseenkin eri mieltä ja neljä henkilöä olevansa täysin eri mieltä. Henkilöistä kahdeksan siis luottavat pärjäävänsä, vaikka eivät saisi yhteiskunnalta kaikkia palveluja. Heillä on jonkinlainen turvaverkko jo omasta takaa. Kolme henkilöä eivät osanneet ottaa kantaa väittämään. Neljä ei tiennyt haluaako helliä lampaita ja kanoja. Syitä voi olla monia, allergisuus tai kiinnostus muita eläimiä kohtaan. Ehkä heille vain eläinten katselu riittää. Ehkä eläkkeellä työ ja harrastus tuotantoeläinten parissa tuntuisivat oudoilta. Väittämään tärkeydestä asua taajamassa terveyskeskuksen lähellä, koska matka sinne kestäisi kävellen 15 minuuttia, kolme henkilöä ei osannut sanoa, neljä oli jokseenkin eri mieltä ja kaksi oli täysin eri mieltä. Terveyskeskuksen läheisyys 15 minuutin kävelymatkan päässä oli toissijainen mahdollisuus. Seuraavassa väittämässä kerrottiin, että autolla pääsisi maatilalta saman ajan puitteissa terveyskeskukseen. Jos taajamassa asuessaan vanhana on sairas, todennäköisemmin terveyskeskukseen joutuu joka tapauksessa tilaamaan taksin tai ambulanssin. Kysymyksillä, jotka olivat väittämämuodoissa, haettiin tietoa, olisivatko ihmiset kiinnostuneita tulemaan asumaan maatilalle. Vastauksissa varmistui selvä kiinnostus senioriasumiseen maatilalla, vaikkakaan mitään vyöryvää innostusta toistaiseksi ei vielä ollut. Tavoitteena oli saada myös tieto, olisivatko ihmiset valmiit panostamaan ja toimimaan, sekä myös osallistumaan ruuan valmistamiseen, -kasvattamiseen, -poimimiseen tai - keräämiseen yhteisön yhteisen ruokavarannon eteen. Ihmiset olivat valmiit yhteisön talkoisiin. Tarkoitus olisi saada ruoka tarjolle edullisesti, kun ruoka valmistetaan yhdessä. Työvoimakulut nostavat kustannuksia. Maatilalla viljelty ruoka tuo säästöjä. Suoramyynnin kautta tuotteiden osto lähituottajalta olisi myös varteenotettava vaihtoehto. Palvelut nostavat myös kustannuksia. Talkoohenki ja lähimmäisen apu tuovat säästöjä, kun niiden tukemana hoidetaan yhteisön pienet ja hieman suuremmatkin tarpeet. Kolmanteen ikäryhmään kuuluvat, jos pysyvät terveinä, selviytyvät mahdollisesti pitkään omatoimisina. Neljännellä iällä sairaudet mitä ilmeisimmin lisääntyvät, voimat heikkenevät, ja avuntarve tulee päivittäiseksi. Hoivaan liittyvät palvelut lisääntyvät ja silloin tarvitaan enemmän myös säästöjä. 60

67 Taulukko 9 Rajatun ryhmän mielipiteiden hajonta. Nro Kysymys En osaa sanoa, henkilöt 6. Ihmiset ympärillä luovat turvaa Osallistun mielelläni vuorollani yhteisön ruuanlaittoon. 8. Olen valmis auttamaan heikkenevää 1 lähimmäistäni. 9. Pelkään vanhuusajan yksinäisyyttä Huoltosuhde heikkenee vuoteen 2026 mennessä 70,5:een. Olen valmis panostamaan yhteisön tukemaan selviytymiseeni Pärjään myös vanhana ja heikkona kotona yhteiskunnan pienentyvienkin palvelujen turvin. 13. Haluan helliä maatilalla lampaita ja kanoja. 14. Haluan tuottaa vihanneksia ja marjoja yhteisössä omaan tarpeeseemme. 16. Arvostan leipomista maatilan jauhoista ja pidän lämpimän pullan tuoksusta. 17. Pidän mahdollisuudesta tehdä askartelutöitä maatilan tiloissa. 18. Eläkkeellä haluan vain loikoilla ja olla toimettomana. 20. Pihanhoito, haravoiminen ja kukkien hoito ovat mukavia lintujen viserrystä kuunnellen. 22. On tärkeää asua taajamassa terveyskeskuksen lähellä, että matka sinne on kävellen 15 min. 23. Asun mielelläni maatilalla, koska matka maatilalta terveyskeskukseen kestää autolla vain 15 min. Jokseenkin eri mieltä, henkilöt Täysin eri mieltä, henkilöt Rajatun aineiston avoimet kysymykset tuloksineen Kyselylomakkeessa oli vielä neljä avointa kysymystä, kysymykset 5, 24, 25 ja 26 (ks. taulukko 10, sivulla 62), joiden rajatun 16 lomakkeen arvioinnit aloitin kirjaamalla ensin eniten halutut palvelut ja harrastustoiveet. Yhteensä näistä nousi kahdeksan erilaista asiaa: apteekki- ja terveyspalvelut kauppa kirjasto, elokuvat, teatteri musiikki, konsertit käsityöt, metallityöt, harrastuskerhot seurakunta matkailu, taide esitelmät lounas, siivous 61

68 Taulukko 10 Avointen kysymysten 5, 24, 25 ja 26 vastauskoonti. Kysymys 5. Kysymys 24. Kysymys 25. Kysymys 26. Minkä ikäisenä ja missä elämäsi vaiheessa Henkilöä olisit valmis muuttamaan vuokralle omaan maatilalla olevaan senioriasuntoon, jos Sinulle tarjoutuisi mahdollisuus tällaiseen asumismuotoon? ikäisenä muutto maatilalle senioriasuntoon olisi mahdollista, mutta elä- 14 henkilöä mäntilanne myös vaikuttaa henkilöä Mitä palveluja kaipaat eniten? Minkälaista kulttuuria haluat harrastaa yhteisössä ja yhteisön ulkopuolella? Apteekki- ja terveyspalvelut 9 henkilöä Kauppa 8 henkilöä Kirjasto, elokuvat, teatteri 7 henkilöä Musiikki, konsertit 6 henkilöä Käsityöt, metallityöt, harrastuskerhot 6 henkilöä Seurakunta 4 henkilöä Matkailu, taide, esitelmät 3 henkilöä Lounas, siivous 2 henkilöä Avoin paikka ajatuksille, selvennyksiä vastauksiin. Muutto tulisi tapahtua jokseenkin hyväkuntoisena, jotta kotiutuminen olisi helpompaa. Ikä ei mielestäni ole ratkaiseva, vaan muuttajan kunto ja tahto. Hyvä vaihtoehto vaikka heti eläkkeelle siirtymisen jälkeen, jos on yksinäinen ihminen. maalla asumiselle tulee olla realistiset edellytykset; fyysinen jaksaminen, henkinen tasapaino ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan rientoihin. Toivon käyttäväni kulttuuripalveluja, seurustelua ystävien ja sidosryhmien kanssa ja osallistuvani vireänä elämään. Minulla on ollut työelämässä kiirettä. Tiloja ei ole ollut kotona myöskään kaikkeen kivaan. Nyt haluaisin tehdä sellaista, mikä on jäänyt tekemättä. Kyllä puutyöpajakin olisi mukava ja siellä lehtisaha ja CNC-työstölaite. Tietenkin haluan Internet yhteyden. Haluaisin enemmän kuvausta siitä, mitä tämä eläminen olisi ja minkälaisessa talossa huoneeni olisi. Mikä on huoneen vuokrahinta ja miten muut palvelut hinnoitellaan. Onko Internet- TV ja oma suihku? Näenkö ikkunasta kuka on tulossa ovelleni? Joutuisinko ostamaan jotain optiopalvelupaketteja vuodeksi eteenpäin ja kun haluan lopettaa, niin paljonko joudun maksamaan sakkoa? Minulla on pieni eläke sos lisäksi; teettekö minulle laskelman siitä, miten pystyisin siellä elämään? Voinko valittaa naapuristani? Voinko osallistua valitsemaan uusia asukkaita? Yhteisössä soisin olevan keskustelu- ja harrastuspiirejä sekä yhteisiä juhlia. Siellä voitaisiin järjestää silloin tällöin myös pienimuotoisia konsertteja. 62

69 6.2.2 Kaikkien vastaajien puhuttavimmat kommentit Kaikkien vastaajien vastauksista nousi muutamia puhuttavia kommentteja. Yksinäiselle ihmiselle suositeltiin yhteisöllistä maatilalla asumista. Maaseutua pidettiin myös edullisempana asuinpaikkana kuin kaupunkia. Tähän päätelmään liitettiin siksi myös maatila. Liian kiinteää yhteisöä pidettiin toisaalta ahdistavana. Taulukko 11 Kaikkien vastaajien lomakkeista nostettuja ajatuksia. Kaikki vastaajat Kysymys 1. Kysymys 5. Kysymys 5. Kysymys 5. Kysymys 5. Kysymys 26. Kiinnostavia kommentteja En ole jaksanut miettiä lainkaan omaa vanhuutta! Tällä hetkellä haluan vain elää päivän kerrallaan enkä ole tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Tähän asenteeseen on varmasti vaikuttanut pitkä ja raskas 7 vuoden jakso, jona äitini asui palvelutalossa. Parkinsonin taudin ja Alzheimerin taudin eteneminen oli minulle äärimmäisen rankkaa seurattavaa! Järjellisesti ajatellen asiahan pitäisi olla päinvastoin. Tuettua asumista toivoisin vasta siinä vaiheessa, kun en yksin pysty tulemaan enää toimeen. Ehkä aikaisemmin, jos olisin jäänyt leskeksi ja lapseni olisivat kaukana ulkomailla. Kun tarvitsisin yhteisön korvaamaan yksinäisyyttä. vanhempana eläkeläisenä, leskenä... Nykyiseen asumiseen verrattuna maatila-asumisen pitäisi tarjota enemmän turvallisuutta, mukaan lukein terveydenhoitoa, mukavuutta kuten kodinhoitoapua ja helppoa liikkumista, sekä miellyttävää yhteisöllisyyttä.. Pitäisi tietää enemmän siitä maatila-asumisesta. Idea on hyvä, oletan, että kaupungeissa on paljon ihmisiä, joille se sopisi, myös taloudellisista syistä..joko siinä vaiheessa, kun tunnen tarvitsevani turvaa, enkä enää selviä arjestani yksin, tai sitten siinä vaiheessa, kun joudun muuttamaan pois nykyisestä kodistani. (esim. jos asuisin työsuhdeasunnossa, taikka nykyinen koti käy minulle liian suureksi ). Aktiivinen yhteisö voi parhaimmassa tapauksessa inspiroida uusia harrastuksia. Ei sellaista ohjelmaa, mitä yleisesti näytetään palvelukodeissa olevan, ei sovellu sellaiselle, joilla päänuppi vielä pelaa. Yhteisöstä en tiedä..en ole kovin sosiaalinen, joten hyvin tiivis yhteisö, jossa pitää koko ajan puuhastella, tuntuu vankilalta! Loistavaa ideaa olet tutkimassa ja toivottavasti myös eteenpäinviemässä. Jos tuollainen tulee Vihtiin, voisi jo lähettää ennakkovarauksenkin! 63

70 Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen 3 - Verrataan eri kysymyksille annettuja samoja arvoja toisiinsa Pärjään myös vanhana ja heikkona kotona 9. Pelkään vanhuusajan yksinäisyyttä ja turvattomutta Olen valmis auttamaan heikkenevää lähimmäistäni Ihmiset ympärillä luovat turvaa Pylväissä olevat luvut kertovat arvioijien määrän. Kuvio 8 Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen. Kaikkien vastaajien vastaukset. 6.3 Vastaukset tutkimuksen neljään pääkysymykseen Tutkimuksessa on haettu neljään erilliseen kysymykseen vastaukset kyselytutkimuksen, tutkimuksen kirjallisen aineiston ja Internet aineiston avulla. Suoritetun kyselytutkimuksen sekä kirjallisen että Internet aineiston tuloksiin pohjautuen esitellään seuraavaksi vastaukset neljään ennalta asetettuun tutkimuskysymykseen. Kysymysten vastaukset käsitellään seuraavien otsikoiden alla: Maatilaympäristön mielekkyys iäkkään ihmisen asuinpaikkana Maatilaympäristön hintataso ja toimivuus asuinpaikkana Senioriasuntoon liitettävät asiat ja palvelujen toivelista Senioreiden eläkkeet 64

Ikäihmisten sosiaaliturva. Marja Palmgren, YTM, Vanhustyön lehtori Lapin AMK

Ikäihmisten sosiaaliturva. Marja Palmgren, YTM, Vanhustyön lehtori Lapin AMK Ikäihmisten sosiaaliturva Marja Palmgren, YTM, Vanhustyön lehtori Lapin AMK Yleistä Ikäihmisten sosiaaliturva koostuu sosiaali- ja terveyspalveluista ja toimeentuloturvasta Kunnat järjestävät ikäihmisten

Lisätiedot

Oikeat palvelut oikeaan aikaan

Oikeat palvelut oikeaan aikaan Kotipalvelut kuntoon Olemme Suomessa onnistuneet yhteisessä tavoitteessamme, mahdollisuudesta nauttia terveistä ja laadukkaista elinvuosista yhä pidempään. Toisaalta olemme Euroopan nopeimmin ikääntyvä

Lisätiedot

Mitä palvelusetelillä tarkoitetaan. Infotilaisuus 23.2.2012. Maritta Koskinen 1 22.2.2012

Mitä palvelusetelillä tarkoitetaan. Infotilaisuus 23.2.2012. Maritta Koskinen 1 22.2.2012 Mitä palvelusetelillä tarkoitetaan Infotilaisuus 23.2.2012 Maritta Koskinen 1 Taustaa palvelusetelille Aiemmat säädökset palvelusetelistä vuonna 2004 Laajentui vuonna 2008 Palvelusetelilaki (569/2009)

Lisätiedot

Ikäihmisten palveluiden kehittäminen Minna-Liisa Luoma RISTO hankkeen tuotosten esittely ja päätösseminaari Näin me sen teimme

Ikäihmisten palveluiden kehittäminen Minna-Liisa Luoma RISTO hankkeen tuotosten esittely ja päätösseminaari Näin me sen teimme Ikäihmisten palveluiden kehittäminen Minna-Liisa Luoma RISTO hankkeen tuotosten esittely ja päätösseminaari Näin me sen teimme Minna-Liisa Luoma 1 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä

Lisätiedot

TeHoSa-Lappeenranta Lappeenranta / Taipalsaari. TeHoSa-Savitaipale Savitaipale / Lemi. TeHoSa-Luumäki Luumäki / Ylämaa

TeHoSa-Lappeenranta Lappeenranta / Taipalsaari. TeHoSa-Savitaipale Savitaipale / Lemi. TeHoSa-Luumäki Luumäki / Ylämaa akohtaiset palvelut Kunt Kotiin annettavat palvelut Ikäihmisten kotona selviytymistä tuetaan järjestämällä erilaisia palveluja kotiin. Kotiin annettavia palveluita on kotihoito, kotihoidon tukipalvelut,

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2004:4. Palveluseteli. ohjeita käyttäjälle SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2004:4. Palveluseteli. ohjeita käyttäjälle SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2004:4 Palveluseteli ohjeita käyttäjälle SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Helsinki 2004 ISSN 1236-2123 ISBN 952-00-1505-1 Painosmäärä: 10.000 kpl Taitto: AT-Julkaisutoimisto

Lisätiedot

Iäkäs ihminen, asuminen, hoito ja huolenpito

Iäkäs ihminen, asuminen, hoito ja huolenpito Iäkäs ihminen, asuminen, hoito ja huolenpito RAI-seminaari 24.3.2011 Kirsi Kiviniemi TtT, kehittämispäällikkö Sisältö Ihmislähtöisen asumisen sekä hoidon ja huolenpidon yhdistäminen Iäkäs ihminen Asuminen

Lisätiedot

Eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle Eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle Kirjallinen kannanotto ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta Viite: Kutsunne

Lisätiedot

KOTITYÖPALVELUT eli arjen tukipalvelut (mm. siivous ) - milloin arvonlisäverottomana?

KOTITYÖPALVELUT eli arjen tukipalvelut (mm. siivous ) - milloin arvonlisäverottomana? KOTITYÖPALVELUT eli arjen tukipalvelut (mm. siivous ) - milloin arvonlisäverottomana? Lähteet: verohallinnon ohjeistus, Valviran ohjeistus, www.elias.fi (Taija Härkki), Sosiaalihuoltolaki, Arvonlisäverolaki,

Lisätiedot

Kotihoidon sisältö ja myöntämisperusteet. Johdanto

Kotihoidon sisältö ja myöntämisperusteet. Johdanto Kotihoidon sisältö ja myöntämisperusteet 1 (5) Kotihoidon sisältö ja myöntämisperusteet Johdanto n ja Imatran kaupungin kotihoidon toiminta perustuu lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista,

Lisätiedot

Marja Kuhmonen Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue

Marja Kuhmonen Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Marja Kuhmonen Sosiaalihuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Itä-Suomen aluehallintovirasto 13.12.2010 1 YKSITYINEN SOSIAALIPALVELU: Laki

Lisätiedot

Suomen lääketieteen filosofian seuran 20-vuotisjuhlaseminaari

Suomen lääketieteen filosofian seuran 20-vuotisjuhlaseminaari Suomen lääketieteen filosofian seuran 20-vuotisjuhlaseminaari Tieteiden talo, Helsinki 8.11.2014 Potilaan omavastuu KTM Vesa Ekroos VE 1 Esityksen sisältöä Järjestämisestä, tuotannosta ja rahoituksesta

Lisätiedot

LAITOS- JA AVOHOIDON SEKÄ YKSITYISEN JA JULKISEN PALVELUN VÄLI- NEN RAJANVETO

LAITOS- JA AVOHOIDON SEKÄ YKSITYISEN JA JULKISEN PALVELUN VÄLI- NEN RAJANVETO 4900 N:o 1241 Liite LAITOS- JA AVOHOIDON SEKÄ YKSITYISEN JA JULKISEN PALVELUN VÄLI- NEN RAJANVETO 1. Laitoshoito Henkilölle järjestetty hoito on laitoshoitoa aina kun hoito on järjestetty sairaalan tai

Lisätiedot

Green Care- seminaarisarja 27.11.2012 Peruspalvelujohtaja Tarja Oikarinen-Nybacka

Green Care- seminaarisarja 27.11.2012 Peruspalvelujohtaja Tarja Oikarinen-Nybacka Green Care- seminaarisarja 27.11.2012 Peruspalvelujohtaja Tarja Oikarinen-Nybacka Peruspalveluliikelaitos sosiaali- ja terveydenhuollon toimijana Vastannut Halsua, Kannus, Kaustinen, Lestijärvi, Perho,

Lisätiedot

Mahdolliset linkit valtioneuvoston strategioihin ja muuhun selvitys- ja tutkimustoimintaan:

Mahdolliset linkit valtioneuvoston strategioihin ja muuhun selvitys- ja tutkimustoimintaan: 3.3.1 Miten eri maissa lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut tuotetaan eri hallintokuntien kuten sosiaali-, terveys- ja koulutoimen yhteistyöllä? Koko: 100 000 Aikajänne: 3/2016

Lisätiedot

VAMMAISPALVELUN PALVELUASUMINEN

VAMMAISPALVELUN PALVELUASUMINEN POHJOIS-SATAKUNNAN HANKEKUNNAT HONKAJOKI, JÄMIJÄRVI, KANKAANPÄÄ, KARVIA VAMMAISPALVELUN PALVELUASUMINEN TOIMINTAOHJE Palvelun määritelmä Vaikeavammaisen määritelmä Palveluasumiseen liittyvät palvelut ja

Lisätiedot

Ikäihmisten perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon

Ikäihmisten perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon IKÄIHMISTEN PERHEHOITO Hoivaa ja huolenpitoa perheessä Ikäihmisten perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella LLKY:n valmentamassa ja hyväksymässä

Lisätiedot

Mikkeli 3.11.2015. Sirkka Koponen Sosiaalihuollon ylitarkastaja

Mikkeli 3.11.2015. Sirkka Koponen Sosiaalihuollon ylitarkastaja Mikkeli 3.11.2015 Sirkka Koponen Sosiaalihuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualue Itä-Suomen aluehallintovirasto, Sirkka Koponen, PEOL 3.11.2015

Lisätiedot

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista - pääkohtia

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista - pääkohtia Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista - pääkohtia Satu Loippo 27.3.2013 Satu Loippo 1 Vanhuspalvelulain tarkoitus 1 Tuetaan ikääntyneen väestön

Lisätiedot

Marja Kuhmonen Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue

Marja Kuhmonen Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Marja Kuhmonen Sosiaalihuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Itä-Suomen aluehallintovirasto 15.2.2012 1 YKSITYINEN SOSIAALIPALVELU: Laki yksityisistä

Lisätiedot

Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI. Omaishoidon tuen ohje

Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI. Omaishoidon tuen ohje Sosiaalilautakunta 5.5.2015 27 NURMEKSEN KAUPUNKI Omaishoidon tuen ohje SISÄLLYS 1. Yleistä... 1 2. Omaishoidon tuen myöntäminen... 1 2.1. Tuen hakeminen... 1 2.2. Tuen myöntämisedellytykset... 1 3. Hoitopalkkio...

Lisätiedot

Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun toimintasuunnitelma 1.9.2009

Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun toimintasuunnitelma 1.9.2009 Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun toimintasuunnitelma 1.9.2009 Vammaispalvelulakiin tulee muutoksia 1.9.2009. Lakiin on lisätty säädökset vaikeavammaisille henkilöille järjestettävästä

Lisätiedot

Apua, tukea ja toimintaa

Apua, tukea ja toimintaa Soita meille numeroon 050 4440 199 tai lähetä sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@mereo.fi. Tavataan ja keskustellaan yhdessä tilanteestasi. Teemme sinulle henkilökohtaisen, hyvin vointiasi tukevan

Lisätiedot

Millaista vanhustenhoidon tulisi sinun mielestäsi olla tulevaisuudessa?

Millaista vanhustenhoidon tulisi sinun mielestäsi olla tulevaisuudessa? Millaista vanhustenhoidon tulisi sinun mielestäsi olla tulevaisuudessa? Vastaa sen pohjalta, millaista Ruotsin paras vanhustenhoito sinun mielestäsi olisi. Yritä pohtia, miten haluaisit asioiden olevan

Lisätiedot

IKÄIHMISTEN PERHEHOITO

IKÄIHMISTEN PERHEHOITO IKÄIHMISTEN PERHEHOITO Palveluvaliokunta Raija Inkala 15.10.2014 PERHEHOIDOSTA YLEISTÄ tarkoitetaan henkilön hoidon, hoivan tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella

Lisätiedot

SENIORIASUMISEN LIIKETOIMINTAMAHDOLLISUUDET. Asuntotuotannon ja korjausrakentamisen kehittyminen Asumisen trendejä Palvelumarkkinat

SENIORIASUMISEN LIIKETOIMINTAMAHDOLLISUUDET. Asuntotuotannon ja korjausrakentamisen kehittyminen Asumisen trendejä Palvelumarkkinat SENIORIASUMISEN LIIKETOIMINTAMAHDOLLISUUDET Asuntotuotannon ja korjausrakentamisen kehittyminen Asumisen trendejä Palvelumarkkinat Senioriasuntokunnat maakunnittain Vuosi 2020 56 000 206 000 (3) 41 000

Lisätiedot

Asumisen palveluiden konseptit - kehämalli

Asumisen palveluiden konseptit - kehämalli Asumisen palveluiden konseptit - kehämalli Tulevaisuuden senioriasuminen Tampereella - Omassa kodissa palveluiden turvin 14.12.2005 Markku Riihimäki TULEVAISUUDEN SENIORIASUMINEN - Omassa kodissa asumisen

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita

Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita Sosiaali- ja terveydenhuollon taustaa ja tulevaisuuden haasteita Sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavat sekä julkiset että yksityiset palveluntuottajat Kunta voi järjestää palvelut tuottamalla ne itse

Lisätiedot

Koko kunta ikääntyneen asialla

Koko kunta ikääntyneen asialla 1 Kuka hoitaa ikäihmiset tulevaisuudessa? 21.9.2010 Rita Oinas palvelujohtaja Vanhuspalvelut Oulun kaupunki Koko kunta ikääntyneen asialla 2 Oulun kaupungin vanhustyötä ohjaa kaupungin strateginen tavoite,

Lisätiedot

Perhehoitolaki 263/2015

Perhehoitolaki 263/2015 Perhehoitolaki 263/2015 10.9.2015 Valtakunnalliset erityishuoltopäivät Maria Porko Keskeinen sisältö Perhehoitoa koskevat säännökset yhteen lakiin Perhehoitoa mahdollista antaa perhehoidossa olevan kotona

Lisätiedot

Ikäihminen toimintakykynsä ylläpitäjänä HOITO- JA VANHUSTYÖ

Ikäihminen toimintakykynsä ylläpitäjänä HOITO- JA VANHUSTYÖ Ikäihminen toimintakykynsä ylläpitäjänä HOITO- JA VANHUSTYÖ Kotiin annettavat palvelut Kotiin annettavien palveluiden tavoitteena on tukea ikäihmisten selviytymistä omassa asuinympäristössään. Ikääntyvän

Lisätiedot

LAKI SOSIAALITYÖN AMMATILLISEN HENKILÖSTÖN KELPOISUUDESTA YKSITYISISSÄ SOSIAALIPALVELUISSA

LAKI SOSIAALITYÖN AMMATILLISEN HENKILÖSTÖN KELPOISUUDESTA YKSITYISISSÄ SOSIAALIPALVELUISSA PALVELULAITOSTEN TYÖNANTAJAYHDISTYS RY JÄSENKIRJE 11/2005 Tast 20.5.2005 Palvelulaitosten työnantajayhdistys ry:n jäsenyhteisöille LAKI SOSIAALITYÖN AMMATILLISEN HENKILÖSTÖN KELPOISUUDESTA YKSITYISISSÄ

Lisätiedot

Ajankohtaisia asioita lakiuudistuksesta ja kehitysvammahuollon valvonnasta

Ajankohtaisia asioita lakiuudistuksesta ja kehitysvammahuollon valvonnasta Ajankohtaisia asioita lakiuudistuksesta ja kehitysvammahuollon valvonnasta Kehitysvammahuollon yhteistyökokous 8.11.2011 23.11.2011 1 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista voimaan 1.10.2011 Lain keskeisimmät

Lisätiedot

Omaishoidon tuen yleiset myöntämisedellytykset omaishoitolain 937/2005 mukaan

Omaishoidon tuen yleiset myöntämisedellytykset omaishoitolain 937/2005 mukaan OMAISHOIDON TUEN MYÖNTÄMISPERUSTEET 1.1.2015 Mitä omaishoidon tuki on? Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä kunnan tulee huolehtia määrärahojensa puitteissa. Omaishoidon

Lisätiedot

Kiteen kaupunki Ikäihmisten asumispalvelut ja myöntämisperusteet

Kiteen kaupunki Ikäihmisten asumispalvelut ja myöntämisperusteet Perusturvalautakunta 17.12.2013 167, Liite 2. Kiteen kaupunki Ikäihmisten asumispalvelut ja myöntämisperusteet 1 Ikäihmisten asumispalvelut Lyhytaikainen asuminen Lyhytaikaisella asumispalvelulla pyritään

Lisätiedot

Paletti palveluja erityistä tukea tarvitseville Lasten palvelut (alle 18v) Palveluohjaaja Tarja Kaskiluoto 18.3.2011

Paletti palveluja erityistä tukea tarvitseville Lasten palvelut (alle 18v) Palveluohjaaja Tarja Kaskiluoto 18.3.2011 Paletti palveluja erityistä tukea tarvitseville Lasten palvelut (alle 18v) Palveluohjaaja Tarja Kaskiluoto 18.3.2011 Omaishoidon tuki Laki omaishoidon tuesta (2.12.2005/937) lakisääteinen sosiaalipalvelu,

Lisätiedot

Kotipalvelut ja kotihoito kunnissa

Kotipalvelut ja kotihoito kunnissa Kotipalvelut ja kotihoito kunnissa Kotipalvelut tukevat itsenäistä asumista ja toimintakykyä Kunnat tarjoavat kotipalveluja vanhuksille, lapsiperheille, vammaisille henkilöille ja pitkäaikaissairaille

Lisätiedot

Avohoito, laitoshoito ja Kelan etuudet

Avohoito, laitoshoito ja Kelan etuudet Avohoito, laitoshoito ja Kelan etuudet Eija Puutinen Muokkaa alaotsikon perustyyliä napsautt. Luento Kaste-hankkeen teemapäivässä 14.1.2010 Julkisen laitoshoidon vaikutus Kelan etuuksiin sairaanhoidosta

Lisätiedot

VANHUSTEN ASUMISPALVELUJEN VISIOT LAHDESSA

VANHUSTEN ASUMISPALVELUJEN VISIOT LAHDESSA 29.8.2013 VANHUSTEN ASUMISPALVELUJEN VISIOT LAHDESSA VALVANNE SYMPOSIUM - HYVÄN VANHUUDEN PUOLESTA 26.8.2013 Ismo Rautiainen Vanhusten palvelujen ja kuntoutuksen johtaja Lahden sosiaali- ja terveystoimiala

Lisätiedot

Tasa-arvoa terveyteen

Tasa-arvoa terveyteen Tasa-arvoa terveyteen Perusterveydenhoito tarvitsee lisää voimavaroja. Sosialidemokraattien tavoitteena on satsaaminen terveyteen ennen kuin sairaudet syntyvät. Terveydellisten haittojen ennaltaehkäisyn

Lisätiedot

Ikääntyneiden palvelut Asiakasmaksut 2016

Ikääntyneiden palvelut Asiakasmaksut 2016 Ikääntyneiden palvelut Asiakasmaksut 2016 Kotihoidon asiakasmaksut Kotihoitoon kuuluvan kotipalvelun järjestäminen perustuu sosiaalihuoltolain (1301/2014) 19 :n ja kotisairaanhoidon järjestäminen terveydenhuoltolain

Lisätiedot

Vanhustyö 2015. 10.2.2015 Finlandia-talo, Helsinki. Tuula Haatainen varatoimitusjohtaja

Vanhustyö 2015. 10.2.2015 Finlandia-talo, Helsinki. Tuula Haatainen varatoimitusjohtaja Vanhustyö 2015 10.2.2015 Finlandia-talo, Helsinki Tuula Haatainen varatoimitusjohtaja Lähde: Laatusuositus 2013 2 Tavoitteena ikäystävällinen Suomi Seitsemän teema-aluetta ikäystävällisen Suomen rakentamiseksi

Lisätiedot

1 (6) 30.12.2013 777/62/2014. Viite: Tukes Valvira yhteistyökokous 9.4.2013 1. TURVAPUHELIN JA VASTAAVAT PALVELUT

1 (6) 30.12.2013 777/62/2014. Viite: Tukes Valvira yhteistyökokous 9.4.2013 1. TURVAPUHELIN JA VASTAAVAT PALVELUT 1 (6) Muistio Tukes diaarinro 30.12.2013 777/62/2014 Viite: Tukes Valvira yhteistyökokous 9.4.2013 1. TURVAPUHELIN JA VASTAAVAT PALVELUT Turvapuhelimella ja sitä täydentävillä laitteilla, kuten esimerkiksi

Lisätiedot

Vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidon trendit. Leena Forma tutkijatohtori tutkijakollegium Kollegiumluento 12.11.2013

Vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidon trendit. Leena Forma tutkijatohtori tutkijakollegium Kollegiumluento 12.11.2013 Vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidon trendit Leena Forma tutkijatohtori tutkijakollegium Kollegiumluento 12.11.2013 Case Tampere Tampere myllää perusteellisesti vanhuspalvelunsa (Yle 18.9.2013) Asiakkaalle

Lisätiedot

Ikäihmisten palvelujen nykytila

Ikäihmisten palvelujen nykytila Ikäihmisten palvelujen nykytila Leena Forma Tutkijatohtori 28.9.2015 Vanhojen ihmisten palvelujen tutkimus Tampereen yliopistossa Terveystieteiden yksikkö: Yleistyvä pitkäikäisyys ja sosiaali- ja terveyspalvelujen

Lisätiedot

Sosiaalipalvelujen toimiala

Sosiaalipalvelujen toimiala Sosiaalipalvelujen toimiala HTSY Verohallinto 23.10.2012 Verohallinto 2 (5) SOSIAALIPALVELUJEN TOIMIALA on laatinut ilmiöselvityksen 32/2011 Sosiaalipalvelujen toimialasta. Selvityksessä on käsitelty toimialan

Lisätiedot

Palveluseteli. tuo uusia vaihtoehtoja sosiaalipalveluihin. Tietoa palvelusetelin käytöstä

Palveluseteli. tuo uusia vaihtoehtoja sosiaalipalveluihin. Tietoa palvelusetelin käytöstä Palveluseteli tuo uusia vaihtoehtoja sosiaalipalveluihin Tietoa palvelusetelin käytöstä 1 Palveluseteli Palvelusetelin käyttö merkitsee uutta tapaa järjestää ja saada kaupungin palveluja. Helsingissä sosiaalivirastossa

Lisätiedot

Laatua luvalla. HYVÄ-kehittäjäristeily 1.10.2014. Hanna Ahonen. Valvira. 1.10.2014 Hanna Ahonen 1

Laatua luvalla. HYVÄ-kehittäjäristeily 1.10.2014. Hanna Ahonen. Valvira. 1.10.2014 Hanna Ahonen 1 Laatua luvalla HYVÄ-kehittäjäristeily 1.10.2014 Hanna Ahonen Sosiaalineuvos Valvira 1.10.2014 Hanna Ahonen 1 Luvan ja ilmoituksenvaraiset sosiaalipalvelut - Ympärivuorokautinen (asiakkailla säännöllinen

Lisätiedot

Ikääntyvän väestön kodinomainen ja toimintakykyä tukeva palvelu

Ikääntyvän väestön kodinomainen ja toimintakykyä tukeva palvelu PERHEHOITO Ikääntyvän väestön kodinomainen ja toimintakykyä tukeva palvelu PERHEHOITO PALVELUNA Perhehoidolla tarkoitetaan iäkkään henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella

Lisätiedot

Lähtökohta: Myöntämisperusteet ohjaavat kotihoidon palvelujen. voimavarojen käyttöä ja päätöksentekoa kotihoidossa.

Lähtökohta: Myöntämisperusteet ohjaavat kotihoidon palvelujen. voimavarojen käyttöä ja päätöksentekoa kotihoidossa. Kotihoidon id myöntämisen perusteet 1.4.2014 alkaen - Rovaniemi Lähtökohta: Myöntämisperusteet ohjaavat kotihoidon palvelujen kohdentumista t (oikea-aikaisuus, i saavutettavuus), tt varattujen voimavarojen

Lisätiedot

SUONENJOEN KAUPUNKI VANHUSPALVELUJA KOSKEVA PALVELU- SETELIOPAS ASIAKKAILLE JA OMAISILLE

SUONENJOEN KAUPUNKI VANHUSPALVELUJA KOSKEVA PALVELU- SETELIOPAS ASIAKKAILLE JA OMAISILLE SUONENJOEN KAUPUNKI VANHUSPALVELUJA KOSKEVA PALVELU- SETELIOPAS ASIAKKAILLE JA OMAISILLE Sivu 2 / 6 SISÄLLYSLUETTELO 1. MITÄ PALVELUSETELI TARKOITTAA?... 3 SUONENJOEN KAUPUNGILLA KÄYTÖSSÄ OLEVAT PALVELUSETELIT...

Lisätiedot

Sirkka Jakonen Johtaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualue. Vanhuspalvelulaki seminaari 27.3.

Sirkka Jakonen Johtaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualue. Vanhuspalvelulaki seminaari 27.3. Vanhuspalvelulain valvonta Sirkka Jakonen Johtaja Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualue Vanhuspalvelulaki seminaari 27.3.2014 Tavoitteena ikäystävällinen Suomi! Vanhuspalvelulailla pyritään turvaamaan

Lisätiedot

Terveys- ja Sosiaalialan Yrittäjät TESO ry. Marjo Rönkä toiminnanjohtaja

Terveys- ja Sosiaalialan Yrittäjät TESO ry. Marjo Rönkä toiminnanjohtaja Terveys- ja Sosiaalialan Yrittäjät TESO ry Marjo Rönkä toiminnanjohtaja Yleistä Sosiaalialan Yrityksiä noin 3 300 kpl 1 282 kpl vuonna 1999 2 186 kpl vuonna 2004 o Terveyspalveluyrityksiä noin 14 100 kpl

Lisätiedot

VANHUSTEN YMPÄRIVUOROKAUTISTEN PALVELUJEN VALVONTA Valviran kysely palvelua tuottaville yksiköille maalis-huhtikuussa 2010

VANHUSTEN YMPÄRIVUOROKAUTISTEN PALVELUJEN VALVONTA Valviran kysely palvelua tuottaville yksiköille maalis-huhtikuussa 2010 Raportti 1 (2) 1882/05.01.05.07/2010 22.06.2010 VANHUSTEN YMPÄRIVUOROKAUTISTEN PALVELUJEN VALVONTA Valviran kysely palvelua tuottaville yksiköille maalis-huhtikuussa 2010 Valviran ja Aluehallintovirastojen

Lisätiedot

Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille

Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille Sosiaaliviraston palvelut autismin kirjon asiakkaille Sosiaalityöntekijä Ulla Åkerfelt Helsingin sosiaalivirasto Vammaisten sosiaalityö 26.1.2010 www.hel.fi Sosiaalityö ja palveluohjaus Sosiaaliturvaa

Lisätiedot

Voimaa Vanhuuteen toimintaohjelma JIK :kyssä. ENSIO-projekti, Ensiote ikääntymiseen Hanna Leskelä, fysioterapeutti Reetta Kananoja, avopalveluohjaaja

Voimaa Vanhuuteen toimintaohjelma JIK :kyssä. ENSIO-projekti, Ensiote ikääntymiseen Hanna Leskelä, fysioterapeutti Reetta Kananoja, avopalveluohjaaja Voimaa Vanhuuteen toimintaohjelma JIK :kyssä ENSIO-projekti, Ensiote ikääntymiseen Hanna Leskelä, fysioterapeutti Reetta Kananoja, avopalveluohjaaja Keskeisimmät toimintamuodot Hyvinvointi -75 päivät Kunnon

Lisätiedot

Tampereen PEKKA-hanke

Tampereen PEKKA-hanke Tampereen PEKKA-hanke Yksi Väli-Suomen IKÄKASTE-ÄLDRE KASTE-hankkeista Toimii ajalla 1.11.2011-31.10.2013 Projektipäällikkönä Laura Selin-Hannola Projektisuunnittelijana Wilhelmina Karikko Tavoitteet:

Lisätiedot

Miten onnistutaan palvelurakenteen keventämisessä. 30.9.2010 Eeva Laine Kotihoidon johtaja. Järvenpään kaupunki 1

Miten onnistutaan palvelurakenteen keventämisessä. 30.9.2010 Eeva Laine Kotihoidon johtaja. Järvenpään kaupunki 1 Miten onnistutaan palvelurakenteen keventämisessä 30.9.2010 Eeva Laine Kotihoidon johtaja 1 30.9.2010 Miksi tarvittiin palvelurakenteen keventäminen? Kaupunginhallitus päätti v. 2007, että kaikkien hoidon

Lisätiedot

PALVELUTARPEEN MONIPUOLINEN ARVIOINTI

PALVELUTARPEEN MONIPUOLINEN ARVIOINTI PALVELUTARPEEN MONIPUOLINEN ARVIOINTI Asiakasohjauspäällikkö Kaisa Taimi Ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitäminen/ Tilaajaryhmä/ Tampereen kaupunki LAKI IKÄÄNTYNEEN VÄESTÖN TOIMINTAKYVYN TUKEMISESTA SEKÄ

Lisätiedot

Vanhuspalvelut vastuutyöntekijä

Vanhuspalvelut vastuutyöntekijä Vanhuspalvelut vastuutyöntekijä Toimintaohje 1.1.2015 Palvelutuotantolautakunta xx.xx.2015 Sisältö 1. VASTUUTYÖNTEKIJÄ VANHUSPALVELULAKI 17 3 2. VASTUUTYÖNTEKIJÄ OULUNKAARELLA 4 2.1 Vastuutyöntekijän tarpeen

Lisätiedot

Palveluseteli: hyötyä kunnalle ja yrittäjälle palveluiden joustoa, elinkeinojen elinvoimaisuutta, valinnan vapautta

Palveluseteli: hyötyä kunnalle ja yrittäjälle palveluiden joustoa, elinkeinojen elinvoimaisuutta, valinnan vapautta Palveluseteli: hyötyä kunnalle ja yrittäjälle palveluiden joustoa, elinkeinojen elinvoimaisuutta, valinnan vapautta Pekka Utriainen Apulaiskaupunginjohtaja Kunta / Tuotannon arviointi Seuranta arviointi

Lisätiedot

Miten perusoikeudet toteutuvat. Kansalainen hankintalain hetteikössä - seminaari Johtaja Riitta Särkelä, 14.1.2013

Miten perusoikeudet toteutuvat. Kansalainen hankintalain hetteikössä - seminaari Johtaja Riitta Särkelä, 14.1.2013 Miten perusoikeudet toteutuvat hankinnoissa Kansalainen hankintalain hetteikössä - seminaari Johtaja Riitta Särkelä, 14.1.2013 Perusoikeuksien ja sisämarkkinavapauksien jännite Jännitteinen lähtökohta

Lisätiedot

MIELENTERVEYSPALVELUT JA OIKEUDET

MIELENTERVEYSPALVELUT JA OIKEUDET MIELENTERVEYSPALVELUT JA OIKEUDET Merja Karinen lakimies 06052015 OIKEUS SOSIAALITURVAAN JA TERVEYSPALVELUIHIN Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus

Lisätiedot

1. Ratkaista toimialallaan kaupungille kuuluvat asiat, ellei niitä ole tällä johtosäännöllä määrätty sen alaisen viranhaltijan ratkaistavaksi.

1. Ratkaista toimialallaan kaupungille kuuluvat asiat, ellei niitä ole tällä johtosäännöllä määrätty sen alaisen viranhaltijan ratkaistavaksi. HEINOLAN KAUPUNKI KUNNALLINEN III/PER SÄÄNTÖKOKOELMA Sosiaali- ja terveystoimi Kaupunginvaltuuston 17.11.2008 hyväksymä Kaupunginvaltuuston 9.2.2009 hyväksymä muutos Kaupunginvaltuuston 11.5.2009 hyväksymä

Lisätiedot

STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet

STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet Gerontologisen kuntoutuksen seminaari 23.9.2011 Kehitysjohtaja Klaus Halla Sosiaali- ja terveysministeriö Missä toimimme 2010-luvulla Globalisaatio

Lisätiedot

VANHUSTEN PALVELUASUMISEEN JA YMPÄRIVUOROKAUTISEEN HOITOON PÄÄSYN KRITEERIT

VANHUSTEN PALVELUASUMISEEN JA YMPÄRIVUOROKAUTISEEN HOITOON PÄÄSYN KRITEERIT VANHUSTEN PALVELUASUMISEEN JA YMPÄRIVUOROKAUTISEEN HOITOON PÄÄSYN KRITEERIT Sallan kunta Sosiaali- ja terveyslautakunta SAS-työryhmä 2015 VANHUSTEN PALVELUASUMISEEN JA YMPÄRIVUOROKAUTISEEN HOITOON PÄÄSYN

Lisätiedot

Palveluja kotiin - vuonna 2015?

Palveluja kotiin - vuonna 2015? Palveluja kotiin - vuonna 2015? MMM Taija Härkki p. 0400 432 585 1 2 3 Perustuslaki Jokaisella on oikeus välttämättömään huolenpitoon Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut

Lisätiedot

HE 52/2015 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilasvammalain 6 e :n muuttamisesta

HE 52/2015 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilasvammalain 6 e :n muuttamisesta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilasvammalain :n muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sotilasvammalakia siten, että kunnan järjestämistä kotipalveluista

Lisätiedot

Ikäihmisten palvelut

Ikäihmisten palvelut Ikäihmisten palvelut Ikäihmisten palvelut sisältävät palveluohjauksen, kotihoidon tukipalveluineen, omaishoidontuen, palveluasumisen ja terveyskeskussairaalan palvelut ja ennakoivan ja kuntouttavan toiminnan

Lisätiedot

Uudelle polulle. Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry Närståendevårdare och Vänner Förbundet rf

Uudelle polulle. Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry Närståendevårdare och Vänner Förbundet rf Uudelle polulle Omaishoitajako. Kuka hän on? Mitä hän tekee? Hän nostaa, kantaa, pesee, pukee, syöttää, juottaa. Touhuaa päivät, valvoo yöt. Hän itkee, rukoilee, nauraa, laulaa. Hän väsyy tiuskii, komentaa.

Lisätiedot

Opas omaishoidontuesta

Opas omaishoidontuesta Opas omaishoidontuesta 1 2 Omaishoito Omaishoito on hoidettavan kotona tapahtuvaa hänen henkilökohtaista hoitoa. Omaishoitajana voi toimia hoidettavan avo- tai aviopuoliso, vanhempi, lapsi tai muu hoidettavalle

Lisätiedot

Terveyden ja hyvinvoinnin tähden

Terveyden ja hyvinvoinnin tähden Terveyden ja hyvinvoinnin tähden Sosiaalipalvelut Ympäristöpalvelut Terveyspalvelut Suupohjan peruspalvelu- liikelaitoskuntayhtymä Sosiaalipalvelut Tuotamme ja kehitämme lapsiperheiden sosiaalityötä, aikuissosiaalityötä

Lisätiedot

Omaishoidontuen toimintaohje, kriteerit ja palkkiot 1.1.2011

Omaishoidontuen toimintaohje, kriteerit ja palkkiot 1.1.2011 Li 2 Ikla 15.12.2010 3 Omaishoidontuen toimintaohje, kriteerit ja palkkiot 1.1.2011 Yleiset perusteet Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvaa säännöllisen

Lisätiedot

MAINIO OPAS IÄKKÄÄN PALVELUJEN HANKKIMISEEN

MAINIO OPAS IÄKKÄÄN PALVELUJEN HANKKIMISEEN MAINIO OPAS IÄKKÄÄN PALVELUJEN HANKKIMISEEN ELÄKKEENSAAJAN ETUUDET PALVELUJEN HANKINTAAN Eläkkeensaajana sinun kannattaa hyödyntää yhteiskunnan tarjoamat tuet ja vähennykset palvelujen hankinnassa. Tuen

Lisätiedot

Vanhusten asumisen maksut Kuusamossa 1.10.2015 alkaen

Vanhusten asumisen maksut Kuusamossa 1.10.2015 alkaen Vanhusten asumisen maksut Kuusamossa 1.10.2015 alkaen Asumispalveluiden järjestäminen perustuu sosiaalihuoltolain (1982/710) 17 ja asetuksen (1983/607) 10 säädöksiin, joiden mukaan kunnan on huolehdittava

Lisätiedot

Omavalvonta sosiaalihuollossa

Omavalvonta sosiaalihuollossa Omavalvonta sosiaalihuollossa 26.11.2013 Jaana Mäklin Vastuualuepäällikkö, TtM Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä / Jaana Mäklin Esityksen rakenne Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän

Lisätiedot

PIELAVEDEN KUNNAN IKÄIHMISTEN OMAISHOIDON MYÖNTAMISEN PERUSTEET

PIELAVEDEN KUNNAN IKÄIHMISTEN OMAISHOIDON MYÖNTAMISEN PERUSTEET perusturvaltk 17.3.2015 LIITE 2. PIELAVEDEN KUNNAN IKÄIHMISTEN OMAISHOIDON MYÖNTAMISEN PERUSTEET 1 SÄÄDÖKSET 1.1 Ohjaava lainsäädäntö - Omaishoidon tuki perustuu lakiin omaishoidontuesta (937/2005). -

Lisätiedot

Sosiaalijohdon neuvottelupäivä

Sosiaalijohdon neuvottelupäivä Sosiaalijohdon neuvottelupäivä Teemaryhmä: Ikäihmisten hyvinvointi ja sosiaalipalvelut Erityisasiantuntija Eevaliisa Virnes 27.3.2014 Kuntatalo, Helsinki Ikäihmisten hyvinvointi ja sosiaalipalvelut Kansallinen

Lisätiedot

Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry

Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry VAIKUTA KUNNALLISVAALEISSA Kunnallisvaalimateriaali omaishoidosta paikallisyhdistyksille ja puolueiden ehdokkaille Kunnallisvaalit 28.10.2012 ennakkoäänestys kotimaassa

Lisätiedot

Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä. 9.4.2014 Tuomo Melin & Eeva Päivärinta, Sitra

Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä. 9.4.2014 Tuomo Melin & Eeva Päivärinta, Sitra Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä Lähtökohtia Ikäihmiset ovat voimavara - mahdollisuus - Suomen eläkeläiset ovat maailman koulutetuimpia ja terveimpiä - Vapaaehtoistyöhön ja -toimintaan osallistumiseen

Lisätiedot

Anitta Mikkola, kotihoidon osastonhoitaja, Ikäihminen toimijana kehittämisjakson vetäjä Sodankylän hyvinvointisuunnitelman laatija

Anitta Mikkola, kotihoidon osastonhoitaja, Ikäihminen toimijana kehittämisjakson vetäjä Sodankylän hyvinvointisuunnitelman laatija Anitta Mikkola, kotihoidon osastonhoitaja, Ikäihminen toimijana kehittämisjakson vetäjä Sodankylän hyvinvointisuunnitelman laatija Väestökehitys - painopiste ennaltaehkäisevään työhön, hyviä vuosia kotona

Lisätiedot

Tietoa Borlängen kunnan vanhustenhuollosta

Tietoa Borlängen kunnan vanhustenhuollosta Tietoa Borlängen kunnan vanhustenhuollosta Borlänge kommun 781 81 Borlänge Tel: 0243-740 00 kommun@borlange.se www.borlange.se Kun tarvitset apua tai tukea Kun tarvitset apua arkiaskareisiin voit hakea

Lisätiedot

Kiireellinen sosiaalipalvelu - sosiaalipäivystys Lapissa

Kiireellinen sosiaalipalvelu - sosiaalipäivystys Lapissa Kiireellinen sosiaalipalvelu - sosiaalipäivystys Lapissa Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien ja kuntien sosiaali- ja terveysjohdon seminaari, Pohtimolampi 7.11.2013 Lapin aluehallintovirasto, sosiaalihuollon

Lisätiedot

Neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten asumisen tarpeet Sari Valjakka

Neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten asumisen tarpeet Sari Valjakka Neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten asumisen tarpeet Sari Valjakka Miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030-seminaari 20.3.2014 Tavoitteet ja toteutus Selvittää neurologisesti pitkäaikaissairaiden

Lisätiedot

Palveluasumisen linjaukset, sisältö ja järjestämistavat

Palveluasumisen linjaukset, sisältö ja järjestämistavat Palveluasumisen linjaukset, sisältö ja järjestämistavat Kuntamarkkinat 14.9.2011 Palveluasumisen järjestäminen kunnissa va. sosiaali- ja terveysyksikön johtaja Sami Uotinen Asumispalvelujen järjestäminen

Lisätiedot

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Ikääntyneiden asumistilanne 75-vuotta täyttäneistä vuoden 2010 lopussa Suositus, 2008 Asui

Lisätiedot

Henkilökohtainen apu ja erityishuolto osana palvelusuunnittelua. KVTL Salla Pyykkönen 9.11.2012

Henkilökohtainen apu ja erityishuolto osana palvelusuunnittelua. KVTL Salla Pyykkönen 9.11.2012 Henkilökohtainen apu ja erityishuolto osana palvelusuunnittelua KVTL Salla Pyykkönen 9.11.2012 Palvelujen suunnittelun olemassa oleva säädöspohja Perustuslaki yhdenvertaisuus, sosiaaliturva, oikeusturva

Lisätiedot

Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla

Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Vanhustyön vastuunkantajat 15.5.2014 Hanna Ahonen Sosiaalineuvos Valvira 15.5.2014 Hanna Ahonen 1 Omavalvonta Palveluntuottaja

Lisätiedot

Henkilökohtainen apu -järjestelmä periaatteet ja lakitausta

Henkilökohtainen apu -järjestelmä periaatteet ja lakitausta Henkilökohtainen apu -järjestelmä periaatteet ja lakitausta Lakimies Mika Välimaa 13.5.2014, Turku Kynnys ry Säädökset Vammaispalvelulaki (8-8 d, 3 a ) subjektiivinen oikeus palvelusuunnitelma Laki sosiaalihuollon

Lisätiedot

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu?

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Juha Jolkkonen geriatrian erikoislääkäri osastopäällikkö Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveysvirasto sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut

Lisätiedot

TOIMEKSIANTOSUHTEINEN PERHEHOITO LAPSEN, NUOREN JA PERHEEN TUKENA. Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö

TOIMEKSIANTOSUHTEINEN PERHEHOITO LAPSEN, NUOREN JA PERHEEN TUKENA. Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö TOIMEKSIANTOSUHTEINEN PERHEHOITO LAPSEN, NUOREN JA PERHEEN TUKENA Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö MITÄ PERHEHOITO ON? Perhehoito on henkilön hoidon, kasvatuksen ja muun ympärivuorokautisen huolenpidon

Lisätiedot

Ikäihmisten perhehoito

Ikäihmisten perhehoito Ikäihmisten perhehoito Riitta Lappi Diakoniaammattikorkeakoulu Pieksämäki Mitä ikäihmisten perhehoito on? Ympärivuorokautisen hoivan ja muun huolenpidon järjestämistä ikäihmisen oman kodin ulkopuolella,

Lisätiedot

Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn. Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto

Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn. Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto Ammattiliiton näkökulmia ammatillisen ja vapaaehtoisen työn rajapintojen määrittelyyn Yhdessä enemmän yli rajojen 4.3.2010 Marjo Katajisto Missä JHL:n jäsen kohtaa vapaaehtoisen? Kotityöpalvelu Kiinteistönhoito

Lisätiedot

TUUSULAN KUNNAN SÄÄDÖSKOKOELMA SOSIAALI- JA TERVEYSLAUTAKUNNAN TOIMINTASÄÄNTÖ

TUUSULAN KUNNAN SÄÄDÖSKOKOELMA SOSIAALI- JA TERVEYSLAUTAKUNNAN TOIMINTASÄÄNTÖ TUUSULAN KUNNAN SÄÄDÖSKOKOELMA SOSIAALI- JA TERVEYSLAUTAKUNNAN TOIMINTASÄÄNTÖ Sosiaali- ja terveyslautakunta 9.12.2015 94 Voimaantulo 1.1.2016 Sisällysluettelo I LUKU... 2 1 Toimintasääntö... 2 II LUKU...

Lisätiedot

Ajankohtaista ikäihmisten palveluiden kehittämisessä. HEHKO-seminaari 22.3.2010 Peruspalveluministeri, TtT Paula Risikko

Ajankohtaista ikäihmisten palveluiden kehittämisessä. HEHKO-seminaari 22.3.2010 Peruspalveluministeri, TtT Paula Risikko Ajankohtaista ikäihmisten palveluiden kehittämisessä HEHKO-seminaari 22.3.2010 Peruspalveluministeri, TtT Paula Risikko Ikäihmisten palvelujen kehittämistä linjaavat Suosituksen tavoitteena on lisätä ikäihmisten

Lisätiedot