Yleiskuvaus. Universidad Nacional Mayor de San Marcos, kevätlukukausi 2015 Vaihto-ohjelma: Free mover Kieli: espanja

Transkriptio

1 Universidad Nacional Mayor de San Marcos, kevätlukukausi 2015 Vaihto-ohjelma: Free mover Kieli: espanja Lima, Peru - Universidad Nacional Mayor de San Marcos Olin puoli vuotta vaihdossa Perun pääkaupungissa Limassa. Yliopistoni oli Universidad Nacional Mayor de San Marcos, joka on maan tunnetuin ja arvostetuin yliopisto ja jonne perulaisten on vaikea päästä sisään vaikeiden pääsykokeiden ja valtavan hakijajoukon vuoksi. Itse hain sinne vaihtoon free moverina, koska koulullamme ei ole sopimusta mihinkään yliopistoon Perussa. Maan valitsin lopulta siksi, että halusin lähteä mahdollisimman kauas, halusin oppia espanjaa ja perulainen kaverini sai minut ylipuhuttua. Hänen perheensä oli minua lopulta auttamassa paikan päällä. Yleiskuvaus Ennen vaihtoa Peru oli minulle suhteellisen tuntematon maa. Olin kuullut Machu Picchusta ja laamoista, mutta juuri muuta en tiennytkään. Maa on kuitenkin paljon muutakin. Perun voi jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan: rannikkoon, ylänköalueeseen sekä sademetsään. Maassa pääsee näkemään aavikkoa, vuoria, jäätikköä ja viidakkoa sekä erikoisia eläimiä ja outoja lintuja. Ilmasto vaihtelee riippuen paljon koko Perun alueella. Lima on maailman toiseksi kuivin pääkaupunki eikä siellä lähes koskaan sada, ja jos sataa sen on todella pientä tihkua, jota ei oikein sateeksi voi edes kutsua. Limassa on kesä joulukuusta maaliskuulle, jolloin on todella lämmin ja hiostava keli. Lämpötila on noin 30 astetta mutta ilmankosteuden takia tuntuu kuin olisi saunassa. Liman talvi on pilvinen ja ankea. Pahimpaan aikaan aurinkoa ei näy päiviin ja kaupunkia peittää paksu ja harmaa pilvimassa. Lämpötila on noin asteen välillä, mutta tuntuu huomattavasti kylmemmältä suuren ilmankosteuden vuoksi. Jos kuitenkin kaipaa aurinkoa, niin ei tarvitse kuin lähteä parin tunnin päähän Limasta ylänkömaille, jossa sää saattaa olla todella kesäinen. Kuva 1. Liman historiallinen keskusta

2 Kuva 2. Lima, Miraflores Perun kulttuuri on monimuotoinen. Perulaiset ovat kaikkien latinoiden tapaan innokkaita tanssimaan ja erityisesti salsa on suosittua. Maan ruokakulttuuri on monimuotoinen ja se on ehkä suurin perulaisen ylpeyden aihe. Perussa siis syödään muutakin kuin marsuja, vaikka sekin kieltämättä oli hyvää. Kuva 3. Marsua lounaaksi.

3 Lisäksi maassa elää vielä suuri joukko alkuperäisväestöä, joka pääosin puhuu kechuaa. Katolinen kirkko on Perussa hyvin vaikutusvaltainen ja etenkin maaseudulla ihmiset ovat hyvin uskonnollisia. Kuva 4. Uskonto näkyy Perussa kaikkialla. Peru on suhteellisen köyhä maa ja korruptio on yleistä. Ryöstöt ovat yleisiä ja etenkin kännyköitä varastetaan paljon. En kuitenkaan kokenut oloani turvattomaksi, enkä pidä Perua niin vaarallisena maana, vaikka monet paikalliset minua niin varoittelivat. Etenkin Limassa ei suositella ottamaan taksia kadulta, mutta itse kapinnallisena tein niin ainakin yli sata kertaa ja aina pääsin turvallisesti määränpäähäni. Pahinta, mitä minulle tapahtui neljän kuukauden aikana Perussa, oli se, että minun kännykkäni akku vaihdettiin huollossa huonompaan, mistä sain sitten kärsiä loppuaikani. Varovainen on kuitenkin syytä olla ja miettiä, millä kadulla kannattaa kävellä ja mihin aikaan, sekä milloin voi ottaa omaisuuttaan esiin kadulla. Aseelliset ryöstöt tai kaappaukset ovat todella harvinaisia ja yleensä ne liittyvät huumerikollisten keskinäiseen välien selvittelyyn, eikä niistä useimmiten aiheudu vaaraa sivullisille. Järjestelyt ja hakuprosessi Aallolla ei ole sopimusta mihinkään yliopistoon Peruun, joten hain siis free moverina. Prosessi oli hyvin työläs johtuen etenkin siitä, että kaikki informaatio oli espanjaksi eikä kielitaitoni ollut silloin vielä kovin hyvä. Lisäksi Latinalaisessa Amerikassa nettisivut ovat pääosin hyvin outoja ja

4 vanhanaikaisia. Ne toivat mieleen 90-luvun glamourin hienoine fonttivalintoineen. Kesti siis oikeasti aikansa ennen kuin edes opin käyttämään oikein heidän nettisivujaan. Googlen kääntäjä oli myös todella hyvä ystäväni ja lopulta sain kaivettua kaiken oleellisen tiedon ja lähetettyä paperini eteenpäin. Hain neljään eri yliopistoon Limassa. Yhdestä ei koskaan kuulunut mitään ja kahteen pääsin sisään, joista toinen oli yksityinen. Valitsin kansallisen koulun, koska sinne minun ei tarvinnut maksaa lukukausimaksua, joka olisi ollut yksityiseen kouluun lähes 3000 euroa. Jälkikäteen ajateltuna hakuprosessi ei ollutkaan niin vaikea, etenkään jos jo valmiiksi osaa hyvin espanjaa. Kuva 5. Ilmeeni kun yritin etsiä tietoa hakuprosessista. Sain aallolta normaalin apurahan vaihtoon lähteville ja minulle myönnettiin lisäksi sähköinsinööriliiton apuraha. Peruun ei tarvitse erikseen hakea viisumia. Sen kun saapuu maahan ja lentokentällä sanoo, että tarvitsee 180 päivän viisumin, niin se myönnetään. Varalta on tietenkin hyvä olla mukana todistus yliopistolta opiskelupaikasta. Viisumi on tavallinen turistiviisumi, eikä sitä tarvitse muuttaa opiskelijaviisumiksi. Otin vakuutukseksi Kilroyn Goudan, koska se on ainoa joka jotenkin järkevään hintaan kattaa myös extreme-lajit ja esimerkiksi vuoristotaudin, jos lähtee vaeltelemaan korkeuksiin. Hintaa seitsemälle kuukaudelle tuli päälle 500 euroa.

5 Käytännön asiat Limassa sain asunnon sattumalta. Ensimmäisenä päivänä, kun saavuin koulun toimistolle, törmäsin kahteen muuhun suomalaiseen, jotka tulivat Turun yliopistosta. He lähtivät katsomaan joitain asuntoja yksityisiltä, joiden kanssa yliopistolla oli jotain suhteita. Päätin lähteä mukaan ja lopulta saimme huoneet samasta talosta läheltä koulua. Ei kannata katsella asuntoja Suomesta käsin, eikä varsinkaan sopia mitään. Kaikki järjestyy paikan päällä ja yllättävän nopeasti aina. Itse asuin ensimmäisen viikon hostellissa ennen kuin muutin omaan huoneeseeni. Siellä minulla oli jääkaappi, televisio, vessa ja suihku. Vuokran hinta oli 550 solea eli noin 170 euroa ja se sisälsi sähkön ja netin. Lisäksi talossa oli yhteinen keittiö. Tykkäsin asua siellä, koska oli lyhyt matka kouluun, mutta toisaalta muut riennot olivatkin sitten kauempana. Lisäksi vuokraisäntä oli hieman epärehellinen velmu, jonka kanssa asioitaessa sai olla tarkkana. Yliopistolla oli ruokala, jossa sai syödä ilmaiseksi aamiaisen, lounaan ja illallisen. Kuulin karmeita huhuja ruoasta ja palvelusta, joten kävin aina syömässä muissa ravintoloissa kampuksen alueella, paitsi viimeisenä päivänä, jolloin halusin kokea koulun tarjoaman makuelämyksen. Muissa ravintoloissa ruoka ei ollut ilmaista muttei reilun kahden euron hinta kovin kalliskaan ollut. Kampuksen alueella kulkee bussi, jota opiskelijat voivat käyttää ilmaiseksi. Tosin itse normaalisti kävelin, koska etäisyydet eivät kuitenkaan niin isot olleet. Yliopistolla on myös sairaala, johon kerran menin asioimaan pitkittyneiden vatsaongelmien takia. Lääkäri vain tutkimatta määräsi enempiä selittelemättä antibiootteja ja käski syömään aina samassa ravintolassa. Hänellä ei ollut minua kohtaan juuri yhtään auktoriteettia, joten jätin antibiootit ostamatta. Vierailu sairaalassa oli muutenkin melkoinen kokemus: koirat jolkottelivat käytävillä, yksityisyyttä ei ollut tutkimushuoneessa ja opiskelijat saattoivat vaan puskea sisään toisen vuorolla, koska eivät jaksaneet enää odottaa. Kuva 6. Ilmainen kouluruoka. Riisiä riisillä.

6 Liikenne on jotain aivan hirveää Limassa. Autoja on liikaa, sääntöjä ei kunnioiteta, kaistaviivat ovat suuntaa-antavia ja pahinta on ehdottomasti jatkuva tööttäily, joka ei taukoa edes öisin. Julkinen liikenne on valtaosin pikkubusseja, combeja ja microja. Järjestelmä on kaoottinen eikä kenellekään tai millään taholla ole tietoa kaikista linjoista, sillä ne ovat yksityisiä toimijoita, jotka saattavat vain jonain päivänä muuttaa reittiä ja joskus jopa kesken matkan, jos kuljettajaa ei vain huvita. Busseja ei yleensä ole mitenkään numeroitu ja niissä yleensä lukee määränpää tai joitain teitä, joita pitkin ne kulkevat. Systeemin opettelu vei aikaa ja panee miettimään, voisiko asian tehdä jollain toisella tavalla. Taksit ovat halpoja ja niitä on riittävästi. Tarkkana kannattaa olla eikä hypätä ihan minkä tahansa taksin kyytiin, sillä päivittäin tapahtuu taksiryöstöjä. Jos epäilyttää, niin aina voi käyttää esimerkiksi jotain taksisovellusta, jolla saa tilattua turvallisen taksin, joka on kuitenkin aina kalliimpi kuin kadulta otettu. Opinnot Suoritin vaihdossa neljä tietotekniikan kurssia. Tiesin, ettei taso varmaankaan vastaa Suomen tasoa, mutta sen alhaisuus lopulta alitti roimasti odotukseni. Tietotekniikka Perussa on monta vuotta Suomea jäljessä. Esimerkiksi osassa tietotekniikan laitoksen luokkahuoneissa oli vielä käytössä Windows XP -koneet. Lisäksi opetustyyli on vanhanaikaista eikä varsinaista ohjelmointia opeteta. Luennoilla professori puhuu kolme tuntia ja käy välillä vuoropuhelua opiskelijoiden kanssa. Luennoilla käydään teoriaa ja kotiin luettavaksi tulee suuri määrä materiaalia. Konkreettisia tehtäviä on kuitenkin hyvin vähän. Luennoilla otetaan läsnäolot ja kurssista riippuen pitää olla noin 70 % paikalla. Kuva 7. Ensimmäinen luento. Ei kannata saapua ajoissa, sillä edes luennoitsija ei ole luokassa odottamasssa. Hora peruana.

7 Jotkut opiskelijat tulevat viisi minuuttia ennen luennon loppua vain laittaakseen nimensä listaan. Lisäksi hallintotasolla esiintyy paljon korruptiota, minkä vuoksi muun muassa laitokseni oli noin kaksi viikkoa suljettuna. Kukaan ei oikein tiedottanut, onko luentoa vai ei, joten kaksi viikkoa kului epätietoisuudessa ja siinä, että kävin turhaan kampuksella vain toteamassa, että luento onkin peruttu. Kursseilla ei käytetä mitään Nopan tai Oodin tapaista järjestelmää. Sähköposteja sentään lähetellään. Joillain kursseilla opiskelijat perustavat Facebook-ryhmän, joka toimii kurssin tiedotukseen, sen jälkeen kun opettaja on ensin valinnut suosikkioppilaansa, jolle hän luovuttaa materiaalin. Tämä oppilas sitten julkaisee materiaalin muiden käytettäväksi. Arvosanat julkaistaan kaikkine henkilötietoineen käytävillä. Kampuksen alueelle tullaan sisään porteista, joilla on vartijat. Välillä kysytään kaikilta opiskelijakortti, mutta useimmiten heitä ei vain kiinnosta tehdä töitä ja sisään voi vaan kävellä kuka vain. Kurssien kanssa minulla oli paljon hallinnollisia vaikeuksia ja kulutin varmaan yhteensä yhden työviikon verran aikaa juosten eri toimistoissa ja hoitaen paperiasioita. Kaikista vaikeuksista ja kurssien vaihdoista huolimatta sai kuin sainkin suoritettua kaikki neljä kurssia, jotka lopulta valitsin ja sain luvan suorittaa. Ne tulevat kansainvälisen sivuaineen moduuliin Aallossa. Kuva 8. Kuvan laamat eivät liity tekstiin millään tavalla.

8 Muuta Koulu vei lopulta melko vähän aikaa ja kursseista pääsi suhteellisen helposti läpi johtuen luultavasti pitkälti siitä, että vaihto-opiskelijan tehtäviä ja tenttejä arvosteltiin aika kepeästi. Minulle jäi siis enemmän aikaa matkustella ja lähes koko Peru tuli tutuksi. Vaihdon jälkeen jäin myös reissaamaan ja tutustuin myös muihin maihin. Yhteensä olin lähes yhdeksän kuukautta poissa Suomesta ja tällä hetkellä arvostan kotimaatani todella paljon. Erityisesti arvostan ihmisten rehellisyyttä. Välillä oli tosi rasittavaa ja kuluttavaa, kun ei voinut olla rennosti vaan koko ajan piti vahdata omaisuuden ja oman turvallisuuden puolesta. Lisäksi arvostan suomalaista tehokkuutta. Paluun jälkeen sain päivässä hoidettua monessa eri paikassa saman verran asioita, johon olisi voinut Perussa mennä viikko. Tranquila, tranquila, no te preocupes alkoi jo kuulostaa isolta vitsiltä loppuaikoina. Lisäksi tärkeä muistisääntö: neuvoa kysyttäessä älä luota ensimmäiseen, äläkä toiseen, vaan kysy vähintään kolmelta henkilöltä ja muodosta keskiarvo. Tyypillistä kun on olla ystävällinen ja auttaa vaikkei itsellä olisi mitään tietoa, joten sitten vain sanotaan jotain ja pahimmassa tapauksessa ohjataan kysyjä aivan väärään suuntaan. Toisaalta suomalaiset voisivat oppia iloitsemaan enemmän ja ottamaan hieman rennomman elämänasenteen. Kuva 9. Leijalautailua Paracaksessa.

9 Kuva 10. Viidakkoseikkailu. Kuva 11. Machu Picchu valloitettu.

10 Kuva 12. Vaeltamassa Huarazissa.