Etukäteen annettu tieto sitoo kuin sopimusehto - Etukäteisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ja vakuutussopimuksen

Transkriptio

1 Etukäteen annettu tieto sitoo kuin sopimusehto - Etukäteisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ja vakuutussopimuksen tulkinta Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro Gradu -tutkielma Tekijä: Jani Nummi Ohjaaja: Antti Kolehmainen

2 II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Jani Nummi Työn nimi Yksikkö Oikeustieteiden laitos Etukäteen annettu tieto sitoo kuin sopimusehto - Etukäteisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ja vakuutussopimuksen tulkinta Pääaine Siviilioikeus Työn laji Pro Gradu -tutkielma Aika Sivuja XI-81 Tiivistelmä Vakuutussopimusoikeudelle on kehittynyt yksilölliset erityispiirteensä, jotka erottavat vakuutussopimukset perinteisistä sopimuksista. Tutkielmassa tutkitaan sopimusosapuolien etukäteistä tiedonantovelvollisuutta sekä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvia seuraamuksia vapaaehtoisissa vakuutussopimuksissa. Vapaaehtoinen vakuuttaminen tapahtuu sopimussuhteessa vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välillä, eikä sopimuksen tulkintaa voida kutsua yksiselitteiseksi. Vakuuttaminen sekä vakuutussopimuksen tulkinta toteutuvat vakuutussopimuslain, vakuutusalan erityispiirteiden, vakiosopimusoikeudellisen periaatteiden sekä siviilioikeudellisten prosessiperiaatteiden mukaisesti. Tulkinnassa tulee huomioida yksilöllisten sopimusseikkojen ja laiminlyönnin aiheuttaman todellisen vahingon lisäksi oikeudenkäytön massavaikutus laajaan kohderyhmään, jotka ovat ottaneet ehdoiltaan samansisältöisen vakuutuksen. Vakuutussopimuslain keskeisenä tarkoituksena on suojata heikompaa sopimusosapuolta, mutta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvat seuraamukset eivät ole tasapainoisessa suhteessa toisiinsa. Vakuutuksenottaja voi todetun laiminlyönnin vuoksi jäädä ilman vakuutuskorvausta ja menettää vakuutuksensa voimassaolon sekä maksamansa vakuutusmaksut. Vakuutuksenantaja joutuu todetun laiminlyönnin vuoksi maksamaan sopimuksen mukaisen vakuutuskorvauksen, joten tosiasiallista sanktioseuraamusta ei kohdistu vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiö päättää vakuutuskorvauksen alentamisesta tai epäämisestä yksipuolisella päätöksellä, johon vakuutuksenottaja voi hakea muutosta esimerkiksi ratkaisusuosituksella tai tuomioistuinmenettelyssä. Vakuutusyhtiöiden tulee noudattaa hyvää vakuutustapaa toiminnassaan, mutta hyvää vakuutustapaa määrittävää normistoa ei ole julkaistu. Heikomman osapuolen oikeusturvan tehostamiseksi vapaaehtoisen vakuutustoiminnan kontekstissa on tarvetta riippumattomalle päätös- tai muutoksenhakuelimelle sekä hyvää vakuutustapaa koskevalle velvoittavalle sääntelylle. Avainsanat Vakuutussopimusoikeus, vapaaehtoinen vakuutussopimus, vakuutussopimuksen tulkinta, etukäteinen tiedonantovelvollisuus, tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti

3 III SISÄLLYS LÄHTEET...V LYHENNELUETTELO...X KUVIOT JA TAULUKOT... XI 1 JOHDANTO Vakuutustoiminnan yhteiskunnallinen merkitys Tutkimusongelma ja tutkimusmetodi Tutkielman osiot ja eteneminen VAKUUTUSSOPIMUSOIKEUDESTA Suhde sopimusoikeuteen ja kansainväliseen lainsäädäntöön Juuret sopimusoikeudessa Kansainvälisiä yhteneväisyyksiä Vakuutussopimusoikeuden erityispiirteet Vakuutuksen luonne sitoumuksena ja hyödykkeenä Vakuutuspäätös yksipuolisena oikeustoimena Vakuutuksenottajan oikeussuojakeinot ETUKÄTEISET TIEDONANTOVELVOLLISUUDET Periaatteellinen, sovittu tai pakottava tiedonantovelvollisuus Vakuutuksenantajan etukäteiset tiedonantovelvollisuudet Velvollisuus neuvoa ja selvittää vakuutustarve Velvollisuus luovuttaa tietoja vastuullisesti ja oma-aloitteisesti Velvollisuus ilmoittaa vakuutusturvan olennaisista rajoituksista Velvollisuus kertoa hylkäysperusteesta Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus Velvollisuus vastata esitettyihin kysymyksiin Oikeat ja täydelliset vastaukset Suojasäännökset suojaavat kohtuuttomalta tulkinnalta Muiden henkilöiden samastaminen vakuutuksenottajaan SOPIMUSPERIAATTEET JA TULKINTA Yleiset sopimusperiaatteet Yleisten sopimusperiaatteiden ilmeneminen ja merkitys Sopimusvapauden periaate ilmentää valinnanvapautta... 36

4 IV Kohtuusperiaate edistäjää tasapuolisuusajattelua Lojaliteettiperiaate tiedollisen tapapainon turvaajana Vakiosopimusoikeuden periaatteiden kehittyminen Vakuutussopimuksen tulkintaan vaikuttavat erityispiirteet Vakuutussopimuksen syntymekanismi Pakottavan lain etusija Vakuutusehdot ovat vakioehtoja Vakiintunut oikeudellinen ratkaisutoiminta Riitaisen normin tulkinta Itsesääntelyn asema tulkinnassa TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNTI Vakuutuksenantajan vastuu vääristä tai puutteellisista tiedoista Markkinointivirheet Oleellisten rajoitusehtojen mainitsematta jättäminen Virheellisistä tiedoista johtuva pätemättömyys Vakuutuksenottajan vastuu puutteellisista tai harhaanjohtavista vastauksista Vakuutuskorvauksen alentamisen tai epäämisen edellytykset Kysymysten asettelu suhteessa vastauksen vilpillisyyteen Laiminlyönnin moitittavuus ja syy-yhteys vakuutustapahtumaan Harhaanjohtaminen vilpillisesti ja hyötymistarkoituksessa Tahallisesti tai tuottamuksellisesti annetut virheelliset tiedot Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin laadun arviointi JOHTOPÄÄTÖKSET... 75

5 V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis, Oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta, s teoksessa Juha Häyhä (toim.): Minun metodini. Werner Söderström lakitieto Aho, Matti, L, Varallisuusoikeudellisen oikeustoimen tulkinnasta. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja nro WSOY Annola, Vesa, Sopimustulkinta: teoria, vaiheet, menettely. Talentum Media Boucht, Johan Frände Dan, Suomen rikosoikeus. Rikosoikeuden yleisten oppien perusteet. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 17/2008. Clarke, Malcolm, Policies and perceptions of insurance law in the twenty-first century. Oxford university press E. R. Hardy Ivamy, General principles of insurance law. Sixth edition. Butterworth & Co Ervasti, Kaijus, Lakimies, oikeus, yhteiskunta. Edita Publishing Halila, Heikki Hemmo, Mika, Sopimustyypit. Lakimiesliiton kustannus Heis, Helmut, Principles of European insurance contract law (PEICL). Sellier, European law publishers Hemmo, Mika, Sopimusoikeus I. Talentum Media (Hemmo 2003a) Hemmo, Mika, Sopimusoikeus II. Talentum Media (Hemmo 2003b) Hemmo, Mika, Velvoiteoikeuden perusteet. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17/2011. Hoppu, Esko, Suomen vakuutusoikeus, toinen uudistettu painos. Econlaw Hoppu, Esko Hemmo, Mika, Vakuutusoikeus. Sanoma Pro Häyhä, Juha, Sopimus, laki ja vakuutustoiminta. Suomalainen lakimiesyhdistys Häyhä, Juha (toim.), Minun metodini. Werner Söderström lakitieto Jokela, Teemu Lammi, Veera Lohi, Ilkka Silvola, Timo, Vapaaehtoinen henkilövakuutus. Finanssi- ja vakuutuskustannus Kavonius, Petter, Oikeusperiaatekin velvoittaa! Suomalainen lakimiesyhdistys Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s teoksessa Tarmo Miettinen (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustie-

6 VI teellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat [ Lehtipuro, Katriina Luukkonen, Irene Mäntyniemi, Lea Raulos, Ville Santavirta, Pia, Vakuutuslainsäädäntö. Finanssi- ja vakuutuskustannus (Lehtipuro ym. 2010) Miettinen Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäytetyö. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja 10/2004. Mäenpää, Kalle, Vakuutuksenantajan oikeudesta määritellä vakuutustapahtuma, s teoksessa Sisula-Tulokas, Lena Luukkonen, Irene Síren, Erik Raulos Ville (toim.), Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 40 vuotta. Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Mähönen, Jukka, Lojaliteettivelvollisuus ja tiedonantovelvollisuus, s teoksessa Ari Saarnilehto (toim.), Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet. Sanoma Pro Norio-Timonen, Jaana, Kuluttajavakuutusten vertailtavuus ja sääntely. Lakimiesliiton kustannus Norio-Timonen, Jaana, Vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta. Talentum Norio-Timonen, Jaana, Voiko vakuutustapahtumalla rikastua? Lakimies 7-8/2008 s Norio-Timonen, Jaana, Vakuutussopimuslain pääkohdat. Talentum Norri, Matti, Laki ja miten sitä luetaan. Helsinki Norros, Olli, Vakuutuksenantajan korvauspäätös. Talentum Pro Norros, Olli, Velvoiteoikeuden perusteet. Toinen uudistettu painos. Alma Talent Nykänen, Pekka (toim.), Johdatus oikeusjärjestykseen. Tampereen yliopiston julkaisuja Raulos, Ville, Hyvä vakuutustapa ja vakuutuslautakunta Fine Rissanen, Kirsti, Vakuutusneuvonta ja Vakuutuslautakunta yhteissääntelyn näkökulmasta, s teoksessa Sisula-Tulokas, Lena Luukkonen, Irene Síren, Erik Raulos Ville (toim.), Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 40 vuotta. Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Saarikoski, Michael, Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin merkityksettömäksi tulemisesta, s teoksessa Sisula-Tulokas, Lena Luukkonen, Irene Síren, Erik Raulos Ville (toim.), Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 40 vuotta. Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 2011.

7 VII Saarnilehto, Ari (toim.), Heikomman suojasta. Turun yliopisto Salo, Hanna, Vakuutusasiakkaan muutoksenhakunavat, s teoksessa Sisula- Tulokas, Lena Luukkonen, Irene Síren, Erik Raulos Ville (toim.), Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 40 vuotta. Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Santanen, Pentti Laitinen, Erkki. K Kekäle, Tauno, Vakuutus ja riskit - Tasapuolista riskienhallintaa. Edita Publishing Saarnilehto, Ari Annola, Vesa Hemmo, Mika Karhu, Juha Kartio, Leena - Tammi- Salminen, Eva Tolonen, Juha Tuomisto, Jarmo Viljanen, Mika, Varallisuusoikeus. Toinen, uudistettu painos. Sanoma Pro (Saarnilehto ym. 2012) Siltala, Raimo, Johdatus oikeusteoriaan. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Helsingin yliopisto Tolonen, Juha, Oikeustiede tieteenä, s teoksessa Juha Häyhä (toim.), Minun metodini. Werner Söderström lakitieto Tuori, Kaarlo, Oikeuden ratio ja voluntas. WSOY Pro Wilhelmsson, Thomas, Vakiosopimus. Sopimussidonnaisuudesta ja kohtuuttomista sopimusehdoista. Toinen uudistettu painos. Lakimiesliiton kustannus Ämmälä, Tuula, Kielloista käskyihin Heikomman suojaa koskevien normien kehittymisestä. Teoksessa Ari Saarnilehto (toim.), Heikomman suojasta. Turun yliopisto VIRALLISLÄHTEET HE 66/1927 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista. HE 114/1993 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 63/2009 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vakuutussopimuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 172/2017 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vakuutuksien tarjoamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. INTERNETLÄHTEET Esko, Timo, Korkeimman oikeuden esitys lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä [ ( )

8 VIII FINE, FINE vuosikertomus [ ( ) (sisällöntuottaja FINE vakuutus- ja rahoitusneuvonta.) Heiss, Helmut, Principles of European Insurance Contract Law: An optional instrument? [ 9/ ATT73919EN.pdf] ( ) Salo, Hanna, liikennevakuutusten bonusjärjestelmät. [ 2017/liikennevakuutusten-bonusjarjestelmat-2017.pdf] ( ) Siirala, Tuomas, Perustietoa vapaaehtoisista autovakuutuksista. [ ( ) Helsingin sanomat: Nainen ajoi yhteisellä autolla yli 40 vuotta. Eron jälkeen mies sai kaikki bonukset liikennevakuutuksesta. Päivitetty [ ( ) Yle: Liikennevakuutusten bonustaulukko poistuu Mitä riskaabelimpi kuski, sitä kalliimpi vakuutus [ ( ) Yle: Autovakuutuskikkailu voi poikia jättilaskun. Päivitetty [ ( ) Yle: Vakuutusmaksua ei voi enää perustella sukupuolella [ ( ) OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 1985 II 94 KKO 1992:193 KKO 1994:108 KKO 2000:67 KKO 2001:52 KKO 2005:100 KKO 2006:79 KKO 2007:23

9 IX Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset VKL dnro 175/05 VKL dnro 01/07 VKL dnro 334/08 VKL dnro 338/12 VKL dnro 368/12 VKL dnro 397/12 VKL dnro 615/12 VKL dnro 3/13 VKL dnro 451/13 VKL dnro 121/14 VKL dnro 699/13 VKL dnro 362/14 VKL dnro 706/14 VKL dnro 121/16 VKL dnro 100/16 VKL dnro 113/15 FINE dnro FINE (2017)

10 X LYHENNELUETTELO dnro diaarinumero EY Euroopan yhteisö FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE HE hallituksen esitys KKO korkein oikeus mom. momentti Oikeustoimilaki laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 PL Suomen perustuslaki 731/1999 Ry rekisteröity yhdistys VakSL vakuutussopimuslaki 543/1994 VKL vakuutuslautakunta VYL vakuutusyhtiölaki 521/2008 vp valtiopäivät

11 XI KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin arviointi. Kuvio 2. Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin arviointi.

12 1 JOHDANTO 1.1 Vakuutustoiminnan yhteiskunnallinen merkitys Vakuutukset ja vakuuttaminen ovat osa yksityishenkilön ja elinkeinonharjoittajan arkea läpi elämänkaaren. Vakuuttaminen on muutoinkin yhteiskunnallisesti merkittävä sekä keskeinen riskienhallintakeino, jonka tarkoituksena on varautua yksilöllisiin riskeihin ja jakaa kustannuksia vakuutuksenottajien kesken riskin toteutumisesta. Maksetuista vakuutusmaksuista korvataan kustannukset sille, johon vahinko kohdistuu. 1 Vakuutukset ovat vakuutusyhtiöiden elinkeinotoiminnan perusta sekä yhteiskunnallisen sosiaaliturvan ja yksilöllisen riskienhallinnan toteutumista ohjaavia instrumentteja. Perinteisen vakuutustoiminnan luonne on kuitenkin viime vuosina kehittynyt vakuutuspalveluiden laajennuttua niin säästö-, kuin sijoitusmuodoksikin. Vakuutukset jakautuvat pakollisiin ja vapaaehtoisiin vakuutuksiin. Myös vakuutuksia käsittelevä oikeudellinen säätely eritellään julkiseen ja yksityiseen vakuutusoikeuteen. Julkisen vakuutusoikeuden piiriin kuuluvat pakolliset lakisääteiset sosiaalivakuutukset, kuten työvakuutukset, sairausvakuutukset sekä eläkevakuutukset. Pakollisen vakuuttamisvelvollisuuden piiriin lukeutuvat myös ajoneuvojen liikennevakuutukset sekä työnantajalle velvoitteelliset työntekijän tapaturmavakuutukset. 2 Sosiaalivakuutuksen tarkoituksena on varautua riskeihin, jotka kohdistuvat toimeentuloon hyvinvointiyhteiskunnassa minkä vuoksi niitä säädellään useilla erityissäädöksillä. Sosiaalivakuutukset turvaavat välttämättömiä yhteiskunnallisia hyödykkeitä, kuten eläkettä, työkykyä ja terveydenhoitamista. Sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluvat myös hallinto-oikeudelliset valitus- ja oikaisumekanismit sekä riippumattomat muutoksenhakulautakunnat, joiden välityksellä riitaisiin päätöksiin voidaan hakea muutosta. Oikaisuvaatimusvaatimusväylää voi jatkaa muutoksenhakulautakunnan päätöksen jälkeen vakuutusoikeuteen, joka toimii erityistuomioistuimena sosiaalivakuutusten alalla. Myös vakuutusoikeuden päätöksiin voidaan hakea muutosta korkeimmista tuomioistuimista. Vapaaehtoisia vakuutuksia koskevat seikat ovat olleet myös korostuneesti esillä julkisessa keskustelussa. Vakuutusalan vakiintuneisiin käytäntöihin on tehty korjausliikkeitä esimerkiksi sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi tai perusteettomasti toiselle 1 Norri 2014, s Hoppu Hemmo 2006, s. 6 7.

13 2 henkilölle pysyvästi siirtyneiden yksilöllisten etuuksien johdosta. 3 Yhteiskunnallinen keskustelu vakuutusturvan nykytilasta on vilkastunut ja vakuutuspäätöksiä on kääntynyt päälaelleen oikaisulautakunnissa sekä tuomioistuimissa. Lisääntyvästä sääntelytarpeesta kertoo esimerkiksi se, että korkein oikeus (KKO) on jättänyt harvinaisen lainsäädäntöaloitteen eduskunnalle yksilön oikeusturvan takaamiseksi tilanteissa, joissa KKO käsittelee vakuutusoikeuden päätöksen perusteella tehtyä valitusta. KKO:n tarpeena on saada lääkärijäsen korkeimpaan oikeuteen tai vaihtoehtoisesti KKO voisi omasta aloitteestaan pyytää asiantuntijalausuntoa riippumattomalta taholta, jolle lausunnonantovelvollisuus säänneltäisiin velvoitteelliseksi tehtäväksi. 4 KKO:n aloitteen taustalla on yksityishenkilön oikeusturvan suojaaminen vakuutusalan toimintaympäristössä, jossa yhteiskunnalliset sääntelytarpeet ovat kehittyneet lainsäädäntöä nopeammin. Vakuuttamisen vapaaehtoisuus perustuu omaisuuden ja terveyden suojaksi päätetyn riskienhallintakeinon valinnan vapauteen. Riskit ovat yksilöllisiä ja varautuminen voi kohdistua esimerkiksi omaisuuteen, matkustamiseen tai terveyteen kohdistuvaan vaaraan. Vapaaehtoisuuden vuoksi vakuuttaminen tapahtuu vakuutussopimuslain (VakSL, 543/1994) säännösten mukaisesti ja erimielisyydet ratkaistaan siviiliprosessille tyypillisellä tavalla, kuten neuvottelemalla, hakemalla lautakuntaratkaisusuositus tai oikeusteitse siviilioikeusprosessissa. Erimielisyyksien ratkaisuvaihtoehdot ovat tosiasiallisesti rajallisempia verraten pakollisiin vakuutuksiin ja vakuutuspäätökseen tyytymätön kantaa itsenäisesti kuluriskin tuomioistuinkäsittelystä. Vapaaehtoisen vakuuttamisen kontekstissa ei ole yhteiskunnan takaamia valitus- ja muutoksenhakukeinoja riippumattoman ratkaisuelimen toimesta. Vakuutusoikeus tai muu hallintotuomioistuin ei ota käsiteltäväksi ja viranpuolesta selvitettäväksi vapaaehtoisiin vakuutuksiin liittyviä erimielisyyksiä. Vapaaehtoisiin vakuutussopimuksiin liittyvä sääntely ei ole tyhjentävää eikä yksiselitteistä. Erityislainsäädännön lisäksi joudutaan ratkaisemaan esimerkiksi vakiosopimuksiin liittyviä yksityisoikeudellisia tulkintakysymyksiä. Varsinaisen vakuutussopimuksen solmimiseen sovelletaan sopimusoikeudellisia periaatteita ja säännöksiä 5. Vakuutussopimuksia koskevan säätelyn laaja-alaisuus ja erityinen luonne johtuu vakiosopimusoikeuden kehityksestä sekä lisääntyneestä pakottavasta säätelystä. Vakuutussääntelyn erityiset piirteet ovat muo- 3 Ks. mm. Yle , ja sekä Helsingin sanomat Esko 2018, Kohta: Esitys lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä. 5 Hoppu Hemmo 2006, s. 7 8.

14 3 dostuneet pitkän ajanjakson aikana. Vakuutusala vaikutti pitkään itse alaa koskevaan lainvalmisteluun, joten ongelmakohdat ovat rakentuneet järjestelmän sisään, eikä niitä voida muuttaa kuin viranomaisten myötävaikutuksella. 6 Vakuutussopimuksia koskevan lainsäädännön tarkoituksena onkin lainsäätäjän toimesta asetettujen vähimmäisvaatimuksien turvaaminen. 7 Lainsäätäjä on tasapainottanut sopimusosapuolien välistä sopimussuhdetta säännösuudistuksilla, jonka tarkoituksena on ollut selkeyttää vakuutussopimuksen osapuolten asemaa, velvollisuuksia ja oikeuksia. Pakottava lainsäädäntö saattaa selkeyttää sopimustulkintaa vakuutusalaan orientoituneen asiantuntijan silmissä, mutta yksilön silmissä yhtälö on saattanut muuttua vaikeammin ymmärrettäväksi, koska tulkinnassa tulee huomioida lainsäädäntönormien ohella myös sopimusnormit yhdessä tai erikseen. 8 Vakuutus on helppo tuote myydä, mutta vaikea ostaa. Tyypillisesti vakuutuksenottajalle on ilmennyt vakuutuksenottamistarve omaisuuden suojaksi jo ennen vakuutusneuvottelua, joten myyntitilanteessa ostaja on jo valmiiksi motivoitunut ja myyjän tavoitteena on saada asiakas valitsemaan edustamansa vakuutusyhtiön palvelu tarjolla olevien joukosta. Vakuutuksenottajalle kerrotaan mieluusti positiivisia seikkoja vakuutuksesta, joten negatiivisia tuntemuksia herättävien seikkojen kertominen ei todennäköisesti ole etusijalla myyntitilanteessa. Vakuutuksenottajalle tulisi kertoa riittävästi vakuutuksen negatiivisista puolista, kuten yllättävistä rajoitusehdoista ja muista kielteisistä asioista. 9 Tilanne on arkisesti ymmärrettävä, mutta tosiasiassa myyntitilanteessa vakuutuksenantajan tulisi kertoa kaikki tarpeelliset tiedot vakuutuksesta ja vastavuoroisesti vakuutuksenottajan tulisi vastata tarkasti ja täsmällisesti esitettyihin kysymyksiin. Riittävien tietojen antaminen vakuutuksesta neuvotellessa on tärkeää vakuutuksenottajan kannalta. Vakuutussopimuksen sisältö määräytyy vakuutuksenantajan asettamien ehtojen mukaisesti, joita vakuutuksenottajan on usein vaikeaa ymmärtää. Jos ehdoista ei kerrota riittävästi etukäteen, niin todennäköisesti vakuutuksenottaja ei niihin myöhemminkään perehdy. 1.2 Tutkimusongelma ja tutkimusmetodi Vakuutussopimukselle on tyypillistä, että molemmilla osapuolilla on velvollisuus antaa sopimusosapuolelle tiettyjä tietoja jo ennen vakuutussopimuksen voimaantuloa, erityisesti jos 6 Santanen Laitinen Kekäle, s Vakuutusala toimitti lakiesitysluonnokset toimialan valvojalle, joka puolestaan toimitti esitysluonnokset hallitukselle esitettäväksi eduskunnalle. Lain voimaantullessa valvojan tehtävänä oli valvoa kyseisen lain toteutumista. 7 Norio-Timonen 1997, s Tulkittava normi voi olla esimerkiksi riidan kohteena lainsäännös tai sopimusehto. 9 Santanen Laitinen Kekäle, s

15 4 tiedoilla voi olla vaikutusta sopimuksen sisältöön. Kuitenkin vasta voimaantullut sopimus perustaa osapuolten välille sitovia oikeuksia ja velvollisuuksia. Näitä velvoitteita kutsutaan tutkielmassa etukäteisiksi tiedonantovelvollisuuksiksi, jotta tutkielman tarkastelun kohteena olevat velvoitteet voidaan erotella vakuutussuhteen voimassaolon aikaisista tiedonantovelvollisuuksista. Tutkielmassa tutkimuksen kohteena on voimassa oleva vakuutussopimusoikeus, jota tutkitaan oikeusdogmaattisen eli lainopillisen näkökulman mukaisesti. Lainoppi systematisoi ja tulkitsee voimassa olevaa oikeutta hyödyntäen tuomarikunnan ja ratkaisuelinten käyttämiä oikeuslähde- ja tulkintakäytäntöjä. Lainopillinen näkökulma edellyttää oikeuslähteiden kokonaisuuden hahmottamista sekä tulkintateorioiden soveltamista tuomarin näkökulmasta voimassaolevaan oikeuteen. Lainoppi systematisoi oikeudellisen tiedon tulkintaa, lainsäätäjän tarkoitusta, oikeudenkäytössä vakiintuneita käytäntöjä sekä ennakoitavissa olevia yhteiskunnallisia vaikutuksia 10. Jotta etukäteisen tiedonantovelvollisuuden täyttämiselle säännellyt edellytykset voidaan tunnistaa ja arvioida, on tiedostettava velvollisuuden syntymisen taustavaikuttimet voimassaolevan oikeuden mukaisesti. Voimassaolevaa oikeutta tulkitaan oikeuslähdeopin mukaisesti. Vakuutussopimusoikeuden oikeuslähteisiin kuuluvat vahvasti velvoittavana oikeuslähteenä laki, heikosti velvoittavat oikeuslähteet, kuten lain esityöt, prejudikaatit ja oikeuskäytäntö sekä sallittuina oikeuslähteinä oikeuskirjallisuus ja oikeudelliset julkaisut 11. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten vakuutussopimusoikeuden erityispiirteet vaikuttavat vakuutussopimuksen normien tulkintaan? 2) Miten etukäteisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin sopimusvaikutusta tulee arvioida? 3) Minkälaisia seuraamuksia tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä voi aiheutua sopimuksen osapuolille? 10 Siltala 2001, s , Nykänen 2013, s

16 5 Tutkielman metodinen tiedonintressi on laintulkinnallinen ja säännöstöä systematisoiva 12. Vakuutussopimuksen tiedollisten velvollisuuksien toteutumisen arviointiin vaikuttavat vakuutussopimuslain ja soveltuvin osin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (OikTL, 228/1929) säännökset sekä yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet, vakiosopimusoikeuden erityiset periaatteet sekä vakuutussopimusoikeuden erityiset piirteet ja periaatteet. Laintulkinta kohdistuu vallitsevaan ja käytännölliseen lainoppiin 13. Vakuutussopimuksen tulkintaprosessissa on huomioitava lisäksi tulkintaa ohjaavat oikeusperiaatteet sekä sopimusosapuolten yksilöllinen toiminta ja siitä johtuvat vaikutukset itse sopimuksen sisältöön. Vakuutussopimus voi olla voimassa jopa useita vuosia ennen vakuutustapahtumaa, jonka jälkeen voidaan joutua tarkastelemaan ennen vakuutussopimuksen voimaantuloa annettuja tietoja ja niiden paikkansapitävyyttä. Näiden tietojen puutteellisuudella voi olla vaikutusta vakuutuskorvauksen täysimääräiseen maksamiseen, korvaussumman alentamiseen tai jopa vakuutuskorvauksen hylkäämiseen kokonaan. Tutkielmassa on myös oikeussosiologisia ja yhteiskuntatieteellisiä piirteitä, koska tutkielmani tarkastelun kohteena on Tuorin määritelmän mukaan oikeustieteen kaksoiskansalaisuus. Vakuutussopimusoikeutta tutkitaan oikeuden sisäisen näkökulman välityksellä, joka asettaa myös tieteellisen tavan suhtautua oikeudellisiin tosiseikkoihin. Samalla tarkastellaan vakuutusoikeuden ratkaisutoiminnan oikeudellisia käytäntöjä, eli tosiasiallista lainkäyttöä, jotka sitovat oikeusnormit tosiasioiden maailmaan. Oikeusdogmaattinen tulkintasuositus oikeudellisiin ongelmiin syntyy näiden kannanottojen ja tosiseikka-asetelmien perusteella. 14 Tutkielmassa tosiseikkojen ja osapuoliasetelman tarkastelu tulee tehdä objektiivisesti ja hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Miettisen mukaan hyvässä tieteellisessä käytännössä korostuu rehellisyys, huolellisuus, tarkkuus sekä eettinen käytäntö. 15 Erityisenä piirteenä tutkielmassa on sopimusvelvoitteen laiminlyöntiä koskevan normin tulkinta sopimuksissa, joissa tulkinnan vaikutus voi ulottua laajaan kohderyhmään. Vakuutussopimuksiin liittyvässä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on huomioitava myös refleksiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset, koska hyvin suurella todennäköisyydellä saman 12 Häyhä 1997, s ; Kolehmainen 2015, s Metodi on työkaluna muuttumaton, itsenäinen ja erillinen suhteessa hankittavan teoriatiedon sisältöön. Systematisoinnilla tarkoitetaan oikeudellisen informaation jäsentämistä hallittavaan muotoon. 13 Aarnio 1997, s Tuori 2007, s Miettinen 2004, s

17 6 vakuutuslajin säätelyn piiriin kuuluu useita muita vakuutuksenottajina, joiden vakuutussopimukseen, oikeuksiin tai velvollisuuksiin ratkaisu saattaa vaikuttaa. Ainoastaan oikeuden sisäiseen näkökulmaan perustuvat ratkaisut saattaisivat vääristää tulevaisuuden ratkaisutoimintaa vakuutusoikeuden alalla. Tästä johtuen lainkäytön kokonaisarvioinnissa tulee huomioida yksilöllisesti tapauskohtaiset olosuhteet sekä ratkaisun tosiasiallinen massavaikutus useisiin vakuutussopimuksiin. Vakuutussopimuslakia sovelletaan vapaaehtoisiin vakuutuksiin erityislakina, jossa pakottavan lain suoja on ulotettu kuluttajaa laajempaan käsitykseen. 16 Heikomman osapuolen suojan piiriin lukeutuvat kuluttaja ja kuluttajaan rinnastettava elinkeinonharjoittaja. Oikeushenkilöt, jotka eivät ole rinnastettavissa kuluttajaan eivät kuulu vakuutussopimuslain sääntelyn piiriin. Heikomman suojaa on edellä mainittujen lisäksi ulotettu aatteellisiin yhdistyksiin, asunto-osakeyhtiöihin sekä kuolinpesiin 17. Tutkielmassa tarkastellaan vakuutussopimuslakia tämän laajennetun heikomman suojan piiriin kuuluvien vakuutuksenottajien näkökulmasta, joten ainoastaan kuluttajia suojaava lainsäädäntö on pääosin rajattu tutkielman tarkastelukehikon ulkopuolelle. Suojasta on erikseen mainittu, jos sillä on ollut erityistä merkitystä käsiteltävään aiheen kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan vapaaehtoisia vahinkovakuutuksia ajoneuvovakuuttamisen riskienhallintakeinona. 18 VakSL 2 :n 1 mom. 2 kohdan mukaisella vahinkovakuutuksella tarkoitetaan esineen, kuten ajoneuvon, kodin tai muun omaisuuden suojaksi otettavaa vakuutusta. Vakuutustapahtuman aiheuttajana on pääasiallisesti suora esinevahinko, jolla tarkoitetaan yllättävää, vakuutettuun esineeseen itsessään kohdistuvaa vahinkoa. Normaali käytössä kuluminen ei kuulu vakuutuksen suojan piiriin vaan kyseessä tulee olla vahinkotapahtuma, josta korvattava vahinko aiheutuu. 19 Ajoneuvovakuutuksien kohdalla vakuutustapahtuma voi johtua esimerkiksi kolarista, tieltä suistumisesta, törmäysvahingosta eläimen kanssa, varkausvahingosta, tulipalosta tai ilkivallasta. 16 Halila Hemmo 1996, s. 7 8; Norio-Timonen 2010, s Vakuutussopimuslaki on ensimmäinen erityislaki, joka laajensi kuluttajia koskevan pakottavan oikeussuojan myös pienyritystoiminnan parissa toimiviin elinkeinonharjoittajiin. 17 Lehtipuro, ym. 2010, s Sosiaalioikeudelliset ja pakolliset vakuutukset ovat rajattu tutkielmassa tarkastelun ulkopuolelle, kuten myös ryhmävakuutukset, henkilövakuutukset, henkilövahinkoja koskevat vakuutukset sekä vakuutus säästämis- ja sijoittamismuotona. 19 Norio-Timonen 2010, s. 8.

18 7 Tutkielman lainkäytön tarkastelukehikko on rajattu vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 10.5 :n mukaisen omaisuusvahinkovakuutusten vahinkovakuutusluokkaryhmän moottoriajoneuvojen vapaaehtoisiin vahinkovakuutuksiin, jotka tunnetaan paremmin nimellä kaskovakuutus. Kaskovakuutus turvaa ajoneuvoa vakuutuksen laajuuden mukaan suppeassa tai laajassa vahinkomittakaavassa ja sen tarkoituksena on varautua vahinkoihin, joiden kustannus kohdistuisi muutoin kokonaisuudessaan vakuutuksenottajaan. Kaskovakuutus korvaa ajoneuvoon kohdistuvia yllättäviä ja ulkoisia vahinkoja. Vakuutuksen piirin voivat kuulua esimerkiksi palo-, törmäys-, varkaus-, eläin- ja ilkivaltavahingot. 20 Tutkielmassa tarkastelun kohteena on pääasiallisesti kaskovakuutuksen korvausalaan kuuluvat omaisuusvahingot. Ajoneuvon lisäksi vakuutusturvan piirin kuuluvat ajoneuvoon kiinteästi asennetut laitteet ja muut sen käyttöön olennaisesti kuuluvat varusteet. Kaskovakuutuksissa on lisäksi erilaisia rajoitusehtoja, joilla rajataan tietyn tyyppiset vahingot korvausvastuun ulkopuolelle. Matkatavarat, ajoneuvon kuluminen ja tekniset viat eivät yleensä täytä kaskovakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman määritelmää. 21 Tutkielman tarkastelun ulkopuolelle on rajattu vakuutusyhtiökohtaiset sopimusehdot siltä osin kuin niillä ei ole vaikutusta yksittäisen ratkaisun tiedollisiin velvollisuuksiin. Myös vakuutusmaksuihin ja -korvauksiin vaikuttavat seikat, kuten yli- ja alivakuuttaminen on rajattu tutkielman ulkopuolelle. Vakuutuksenottajalla tarkoitetaan tutkielmassa vakuutuksenottajan lisäksi vakuutuksenottajaan samastettavaa henkilöä, jonka hyväksi vahinkovakuutus on voimassa. Vakuutuksenantajalla tarkoitetaan sopimusosapuolena toimivaa vakuutusyhtiötä, jonka käsitteeseen lukeutuvat myös vakuutusyhtiön henkilöstö sekä vakuutusyhtiön puolesta toimivat asiamiehet, kuten autokauppiaat, kun he toimivat vakuutusyhtiön puolesta sopimuksen tekijänä. 1.3 Tutkielman osiot ja eteneminen Tutkielma jakautuu neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa avataan vakuutussopimusoikeuden alan erityispiirteitä, kansainvälisiä yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia sekä vakuutussopimusoikeuden liityntäpintaa sopimusoikeuden alaan. Vakuutus on sopimus, mutta ei perusta samalla tavalla oikeuksia ja velvollisuuksia osapuolten välille, kuten perinteinen sopimus. Vakuutussopimusalan erityispiirteiden ja samalla eroavaisuuksien ymmärtäminen 20 Santanen Laitinen Kekäle, s Siirala 2018, s. 5, 13.

19 8 suhteessa perinteiseen sopimukseen on tärkeässä asemassa vakuutussopimukseen liittyvien velvollisuuksien tunnistamisessa, arvioimisessa ja tulkitsemisessa. Laissa ja vakuutusehdoissa käytetyillä sanamuodoilla on tärkeä rooli vakuutussopimuksen tulkinnassa. Toisessa osiossa tarkastellaan tutkielman etukäteisiin tiedonantovelvollisuuksiin liittyviä normeja vakuutussopimuslain, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden sekä oikeudellisen ratkaisutoiminnan mukaisesti, jotta lain säännöksen tarkoitus ja pakottavuus voidaan tunnistaa lain kirjoitettua sanamuotoa laajemmassa käsityksessä. Samalla tunnistetaan etukäteisten tiedonantovelvollisuuksien laajuus ja eroavaisuudet osapuolten välillä. Kolmannessa osiossa tutkitaan vakuutussopimuksen tulkintaa. Riidan kohteena olevan normin tulkinnassa oikeusperiaatteet ovat merkittävässä roolissa ja tästä syystä on tärkeää perehtyä yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin, jotka vaikuttavat kaikkien sopimuksien taustalla. Vakuutussopimuksessa käytetään vakiomuotoisia vakuutusehtoja, joten myös vakiosopimusoikeudelliset periaatteet ovat keskeisessä roolissa vakuutussopimuksen ehtojen tulkinnassa. Vakuutussopimuksien tulkintaan vaikuttavat myös vakuutusalaa koskevan sääntelyn erityispiirteet sekä pakottava vakuutussopimuslainsäädäntö. Neljänteen osassa tutkitaan etukäteiselle tiedonantovelvollisuudelle säänneltyjä edellytyksiä suhteessa vakuutuslautakunnan ja KKO:n oikeudenkäyttöön, joissa riidan kohteena on ollut etukäteinen tiedonantovelvollisuus. Ratkaisut liittyvät pääasiallisesti kaskovakuutuksiin, mutta mukana on myös muita ratkaisuja, joissa vakuutussopimuksien objektiivisella tulkinnalla on ollut merkitystä. Oikeudellisten ratkaisujen avulla punnitaan vakuutussopimuksen normeja, tulkintajärjestystä ja tunnistetaan vakuutussopimuksen tulkinnassa vakiintuneita menettelyitä, tapauksien tosiseikkojen merkitystä sekä tulkintatapoja oikeudellisen ratkaisutoiminnan avulla.

20 9 2 VAKUUTUSSOPIMUSOIKEUDESTA 2.1 Suhde sopimusoikeuteen ja kansainväliseen lainsäädäntöön Juuret sopimusoikeudessa Sopimusoikeuden taustalla ei ole harmonisoitua kansainvälistä säätelyä, saati perustuslakiin (PL, 731/1999) tai Euroopan unionin säätelyyn juonnettavia oikeudellisia velvoitteita. 22 Oikeusperiaatteista löytyy kansainvälisiä yhteneväisyyksiä niin sopimusoikeuden kuin vakuutusoikeudenkin osalta. Amerikkalaisessa ja englantilaisessa oikeudessa on erityisesti korostettu sopimusosapuolien tiedollisia velvollisuuksia. Sopimusoikeuden kantavia periaatteita ovat sopimuksen syntyminen vilpittömällä mielellä ja hyvässä uskossa. 23 Vakuutussopimusoikeus sen sijaan edellyttää sopimusosapuolilta korostuneesti erittäin hyvää uskoa ja luottamusta sopimuskumppanin antamiin tietoihin. Erimielisyystilanteessa osapuolilla on velvollisuus auttaa toisiaan rehellisesti oikean, faktoihin perustuvan ratkaisun löytämiseksi. 24 Vakuutussopimus perustaa tyypillisesti pitkäikäisen sopimussuhteen, joka perustuu luottamukseen sopimusosapuolten välillä. Pitkäaikaisessa sopimussuhteessa tiedollisten velvollisuuksien tulee toteutua oikeassa suhteessa toisiinsa, joten tietojen luovuttamisen merkitys on vakuutussopimusoikeudessa erityisen korostunut. Vakuutussopimus syntyy tahdonilmaisulla kuten muutkin sopimukset ja sopimuksen sisältöä voidaan täsmentää sopimuksen tulkinnan keinoin. Suomessa sopimusoikeudelliset käytännöt ovat kehittyneet sopimusoikeudellisen lainsäädännön, oikeusperiaatteiden, oikeustieteellisen tutkimuksen, sekä oikeudellisen ratkaisutoiminnan myötävaikutuksella. Hemmon mukaan sopimuksen tulkinnasta ei ole mainittavasti olemassa lainsäädäntöä, joten sopimusoikeudellinen tulkinta on kehittynyt tuomioistuinten ja ratkaisuelinten oikeudenkäytön sekä oikeustieteen kehityksen välityksellä 25. Sopimusoikeutta voidaan kuvata hyvin periaatepainotteiseksi oikeudenalaksi, sillä oikeudellisen ratkaisutoiminnan kaksipuolisuus sovellettavan oikeusnormin ja oikeusperiaatteen välillä korostuu sopimusoikeudessa. 26 Myös vakuutussopimusoikeus on oikeudenalana periaatesidonnainen, mutta tulkinnalliset painopisteet ovat painottuneet eri tavoin kuin perinteisessä sopimusoikeudessa. 22 Saarnilehto, ym. 2012, s Clarke 2007, s Ivamy 1993, s , Clarke 2007, s Hemmo 2018, s Tolonen 1997, s. 300.

21 Kansainvälisiä yhteneväisyyksiä Suomen ensimmäinen vakuutussopimuslaki (132/1933) syntyi pohjoismaisen yhteistyön tuloksena Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Voimassa oleva vakuutussopimuslaki tuli voimaan 1995, eikä laki perustu enää kuin osittain yhteiseen pohjoismaiseen säätelyyn. Vakuutusoikeudellista säätelyä ei ole myöskään harmonisoitu Euroopan unionin jäsenmaiden kesken. Yhtymäkohtia tosin molempiin vertailupintoihin on olemassa. Vakuutusyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä on esimerkiksi yhtenäistetty EU-direktiiveillä ja asetuksilla, mutta vapaaehtoisia vakuutussopimuksia koskeva lainsäädäntö toteutuu yhä kansallisen säätelyn mukaisesti. Euroopan yhteisön ja sittemmin EU:n vakuutussopimuksia koskevaa lainsäädännön yhtenäistämistä on tosin yritetty työstää 1970-luvulta saakka useaan otteeseen, mutta ongelmaksi ovat osoittautuneet jäsenmaiden vakuutuslainsäädännön olennaiset eroavaisuudet. 27 Lehtipuron, ym. mukaan yksittäisiä vakuutuskysymyksiä koskevaa EU:n sääntelyä on tosin olemassa Suomen kansallisessa lainsäädännössä. EU:n vakuutustoimintadirektiivin 2002/92/EY (uudelleen laadittu 2016/97) mukaiset määräykset koskien vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta on huomioitu Suomen vakuutussopimuslaissa. VakSL:n tiedonantovelvollisuutta käsittelevät säännökset kattavat direktiivin sisällölliset vaatimukset. Kansainvälisestä näkökulmassa merkityksellisiä ovat olleet EU:n kuluttajasuojan harmonisointia ajavat päätökset, joiden piiriin kuuluvat myös vakuutussopimukset. Suomen lainsäädäntöön tällä ei ole ollut mainittavaa muutosvaikutusta Suomessa jo ennestään vallitsevan korkean kuluttajansuojan tason vuoksi. 28 Kokonaisvaltaisten harmonisointiyrityksien kaaduttua on vakuutussopimuksia koskevaa lainsäädäntöä saatu yhtenäistettyä pienin askelin ja kohtuullisin muutoksin. Todennäköisesti harmonisointia joudutaan jatkamaan hitain muutoksin myös tulevina vuosina. Jokainen harmonisointia edistävä toimi on kuitenkin samalla positiivinen askel kohti yhteistä, kansainvälistä vakuuutusopimuslainsäädäntöä. Vakuutussopimuslakien harmonisoinnin edesauttamiseksi on laadittu eurooppalainen mallivakuutussopimuslaki (Principles of European insurance contract law, PEICL) kansainvälisen tutkijatyöryhmän toimesta. Hank- 27 Hoppu Hemmo 2006, s. 3 4; Norio-Timonen 2010, s Lehtipuro, ym. 2010, s

22 11 keen tarkoitus on valistuksellinen ja informatiivinen, jotta jäsenvaltioiden välisiä sääntelyeroja saataisiin kavennettua kansallisin sääntelytoimin. Mallilaki ei sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä, mutta tarkoituksena on esittää vakuutustoiminnan yleiset puitteet sekä periaatteet riittävällä kansallisen säätelyn liikkumatilalla, joiden mukaisesti vakuutussuhde tulisi toteuttaa 29. Mallilaki painottuu heikomman suojan yhtenäistämiseen, koska vakuutuksenantajan asema sopimuksen sisällöstä päättävänä osapuolena on kaikissa Euroopan valtioissa vahva. PEICL:n mallivakuutussopimuslain artikla 4:103 koskee vakuutusyhtiöiden vastuuvapautta tilanteissa joissa vakuutuksenottaja laiminlyö tiedonantovelvollisuutensa. Artiklan mukaan vakuutuskorvausta voidaan alentaa tai hylätä se kokonaan vakuutuksenottajan aiheuttaessa vakuutustapahtuman tahallaan tai huolimattomuudellaan tietäen, että toiminta todennäköisesti johtaa vahinkoon. Laiminlyönnin tulee lisäksi olla syy-yhteyssuhteessa vakuutustapahtumaan. Vakuutuksenantajalla on mallilain mukaan oikeus saada vakuutusmaksuista korvaus laiminlyönnin aiheuttaman vahingon johdosta. 30 PEICL:n mallilakiin ei sisälly säännöksiä vakuutuksenottajan toimintaa koskevista velvollisuuksista, mutta se on velvollisuuden laiminlyöntitilanteessa seuraamusvaikutuksiltaan yhteneväinen tutkielman kannalta keskeisen VakSL 23 :n mukaisen vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntisäännöksen kanssa. VakSL 23 :n mukaan vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa, jos vakuutuksenottaja on toiminut vilpillisesti VakSL 22 :n mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään. Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä kokonaan. Suomen vakuutussopimuslain esitöiden mukaan korvauksen alentaminen edellyttää syyyhteyttä laiminlyönnin ja vakuutustapahtuman välillä, joten edellytys on yhteneväisen Suomessa voimassa olevan sääntelyn kanssa 31. PEICL:n mukaan Ranskan, Luxemburgin ja Belgian vakuutussopimuslainsäädäntö edellyttää samalla tavalla syy-yhteyttä laiminlyönnin ja vahingon välillä. Yhdistyneissä kuningaskunnissa syy-yhteyssuhdetta ei edellytetä. 29 Heiss 2010, s Heiss 2009, s HE 113/1994, s. 48.

23 12 Itävallassa ja Saksassa syy-yhteyssuhdetta edellytetään muutoin, paitsi tilanteissa, joissa vakuutuksenottaja toimii petollisesti. Alankomaissa syy-yhteyssuhdetta ei lähtökohtaisesti edellytetä, mutta vakuutuksenottaja voi kuitenkin vedota syy-yhteyssuhteen puuttumiseen hylkäävän vakuutuspäätöksen jälkeen, joten puuttuva syy-yhteys voi johtaa vakuutuskorvauksen maksamisvelvoitteeseen oikaisuvaatimuksen muodossa. 32 Kokonaisuutena arvioiden erot valtioiden välillä korostuvat erityisesti periaatetasolla. Säänneltyjä yhtymäkohtia on havaittavissa, mutta vakiintuneet valtiokohtaiset tavat ja toimintamallit tulee uudistaa hitaasti, koska nopeilla ja laajoilla sääntelymuutoksilla voisi olla merkittäviä ja yhdenaikaisia vaikutuksia useisiin vakuutussuhteisiin. Suomen vakuutussopimuslaissa laiminlyöntiperusteisen vakuutuskorvauksen hylkäämisen edellytyksenä on tahallisuus tai vähäistä suurempi tuottamuksellisuus ja hylkäämisen edellytyksenä tahallinen vilpillisyys (VakSL 23 ). Euroopan maiden vakuutussopimuslainsäädännöllä on yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen vakuutussopimuslain kanssa vakuutuksenottajan laiminlyönnistä johtuvien seuraamuksien osalta. Yhdistävänä tekijänä on vakuutuskorvauksen alentaminen tai kokonaan hylkääminen vakuutuksenottajan laiminlyötyä tiedonantovelvollisuutensa. Valtaosassa valtioista tahallisuus tai tuottamus on edellytyksenä korvauksen alentamiselle. Ainoastaan Saksan ja Suomen vakuutussopimuslaissa on PEICL:n kanssa yhteneväinen kahden edellytyksen järjestelmä: vakuutuskorvausta alentavan laiminlyönnin edellytyksenä on vakuutuksenottajan huolimattomuus tai piittaamaton toiminta sekä tietoisuus siitä, että toiminta aiheuttaa todennäköisesti vahinkoa. Alankomaat, Ranska ja Yhdistyneet kuningaskunnat poikkeavat muista, koska vakuutuksenottajan velvollisuuksien laiminlyöminen vapauttaa vakuutuksenantajan kokonaan vastuusta, ellei sopimuksen sanamuoto sitä erityisesti edellytä Vakuutussopimusoikeuden erityispiirteet Vakuutuksen luonne sitoumuksena ja hyödykkeenä Vakuutus voi toimia vakuutuksenottajan arvokkaimman omaisuuden ainoana turvana, joten vakuutussopimussuhteen tasapainoisuudelle tulee antaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta suurta painoarvoa. Vakuutussopimuksissa on sopimuksen yleisiä piirteitä ja vakuutusalan erityisiä piirteitä. Vakuutusalan erityisluonteen vuoksi sopimuksia tulkitaan ensisi- 32 Heiss 2009, s Heiss 2009, s

24 13 jaisesti vakuutusoikeuden erityisten piirteiden näkökulmasta ja toissijaisesti sopimusoikeudellisten oppien mukaisesti 34. Norroksen mukaan perinteinen oikeudenalajaottelu vakuutusoikeuden, sopimusoikeuden tai yleisen varallisuusoikeuden välillä ei ole tarpeellista eikä edes mahdollista. Vakuutusoikeuden alalla huomio on kiinnittynyt vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan väliseen oikeussuhteeseen ja niistä johtuviin sopimus- ja velvoiteoikeudellisiin ongelmiin, joista muodostuu käsite vakuutussopimusoikeus. Norros kutsuu vakuutussopimusoikeutta alaksi, jossa yleiset velvoiteoikeudelliset ja oikeustoimiopilliset normit sekä ajattelutavat sekoittuvat vakuutussopimusoikeuden yksityiskohtaiseen säätelyyn, jossa tarkastellaan vakuutussopimussuhteeseen liittyviä oikeuskysymyksiä. 35 Vakuutus on sopimuksen ohella tuote, jonka vakuutusyhtiö markkinoi ja myy hyödykkeenä sovittuun hintaan ja tietyin ehdoin vakuutuksenottajalle. Vakuutus on hyödykenäkökulman ohella myös vakiosopimus, jolloin vakuutuksen sisältö muodostuu viimekädessä vakiosopimusten tulkintaa koskevien periaatteiden mukaisesti. 36 Lehtipuron, ym. mukaan vakuutusta voi kuvata myös pitkäaikaiseksi, abstraktiksi sitoumukseksi jolla on merkitystä vakuutuksenottajan taloudellisen turvan kannalta. Vakuutuksenantajan maksuvelvollisuus ei välttämättä aktualisoidu milloinkaan, tai kuten useimmissa tapauksissa, korvausten maksaminen voi ajankohtaistua vasta vuosien päästä vakuutussopimuksen tekemisestä. 37 Jos aikaa sopimuksen tekemisestä on kulunut useita vuosia ja sopimusehdot sekä mahdollisesti myös sopimuksen sisältö ovat muuttunut merkittävästi, tiedollisten velvollisuuksien laiminlyöntiä voi olla haastavaa osoittaa jälkeenpäin sen sopimusosapuolen toimesta, joka laiminlyöntiin vetoaa. Toki vakuutusyhtiö säilyttää sopimusdokumentaation, mutta on epätodennäköistä, että vakuutuksenottaja ymmärtää kirjata muistiin saamansa tiedot tai ymmärtää säilyttää saamansa tuote-esitteet. Vakuutussopimuslaki on vaikutusalaltaan laaja, sillä sitä sovelletaan kaikkeen vapaaehtoiseen vakuuttamiseen. 38 Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan vakuutussopimuslain keskeisenä tavoitteena on suojata heikomman osapuolen asemaa vakuutussopimussuhteessa ja 34 Häyhä 1996, s. 125, Norros 2016, s Norio-Timonen 1997, s. 28; Hoppu Hemmo 2006, s Lehtipuro, ym. 2010, s Vakuutussopimuslaki on erityislaki, jota kuitenkin sovelletaan toissijaisesti ja soveltuvin osin suhteessa VakSL 1 :ssä määriteltyihin muihin vakuutuksista annettuihin lakeihin.

25 14 tasapainottaa sopijapuolten välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. 39 Sopimusosapuolille säännellyt tiedonantovelvollisuudet toteuttavat osaltaan tätä heikomman suojaa. Vakuutussopimuslaki toimii pakottavana erityislakina suhteessa sopimusoikeuteen ja sitä sovelletaan etusijaisesti sopimuksia koskeviin säännöksiin, periaatteisiin ja tulkintamekanismeihin. Heikomman osapuolen suojaamistarve on yhteneväinen ja joiltain osin jopa korostuneempi vakiosopimusoikeudelle tyypillisten periaatteiden kanssa. Heikomman osapuolen suojan tarvetta kuvaa valta-asema, jossa vakuutuksenantaja päättää yksipuolisesti vakuutuksen myöntämisestä, vakuutusehdoista ja hinnasta vakuutuksenottajan antamien tietojen perusteella. 40 Vakuutuksenottaja sen sijaan tuntee myös vakuutettavan omaisuuden sekä sen käyttöön liittyvät riskit paremmin kuin vakuutuksenantaja. 41 Vakuuttamisen riskit arvioidaan näiden vakuutuksenottajan luovuttamien tietojen perusteella, joten velvoitteellisesti ennen sopimuksen voimaantuloa annetut tiedot toimivat vaikutuksiltaan sopimusehdon lailla. 42 Tyypillisesti sopimuksen ehdot sisältyvät sopimusasiakirjaan tai sen liitteisiin. Etukäteen annetun tiedon velvoittavuus ja sen muuttuminen sitovaksi vakuutussopimuksen voimaantullessa, sekä etukäteen annettujen, mutta sopimukseen kirjaamattomien tietojen mahdollinen vaikutus vakuutussopimukseen edustavat tutkielman kannalta keskeistä vakuutussopimusoikeuden yksilöllistä erityispiirrettä. Vapaaehtoisen vakuutussopimuksen vaikutusalaan ei kuulu ainoastaan vahinkoriskeihin varautuminen. Vakuutussopimuksen ehdoissa on määritetty lisäksi useita vakuutuksenottajan toimintaan ja käytökseen liittyviä ehtoja, toimintaohjeita ja velvoitteita vakuutuksenantajan toimesta 43. Vakuutussopimuksen ehdoissa määritetään tyypillisesti korvauksen piiriin kuuluvat vahingot ja vakuutusyhtiön vastuunrajoitukset, joita täydennetään suojeluohjeilla. Tietynlaiseen käytökseen tai tietojen luovuttamiseen ohjaavat velvoitteet tekevät vakuutussopimuksesta sopimustyyppinä erityisen. Sopimuksen tulkinnassa arvioidaan pakottavan lain ja sopimusehtojen lisäksi henkilön toimintaa tai käytöstä ohjaavia ohjeita osana vakuutusehtoja. Osa velvoitteista on säädetty lain tasoisena ja osa asetettu vakuutuksenantajan toimesta vakuutusehtoina tai esimerkiksi suojeluohjeena. 39 HE 114/1993 vp, s Norio-Timonen 2008, s Norio-Timonen 2010, s Norri 2014, s Clarke 2007, s

26 15 Arkisesti ajatellen on täysin ymmärrettävää ja luonnollista, että ajoneuvon tulee olla lukittu, jotta vakuutus voi korvata varkauden. Vaihtoehtoisesti on loogista, että vakuutus ei korvaa vahinkoa jos vakuutuksenottaja ajaa kolarin alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos asiaa tarkastellaan oikeudellisesti sopimustyyppejä vertailemalla, vahvemman osapuolen asettamat ja heikomman sopimusosapuolen käyttäytymistä ohjaavat velvoitteet tai ohjeet eivät ole sopimusoikeudessa kovinkaan tyypillisiä. Käyttäytymis- tai toimintavelvoitteista asetetut sanktiot ovat vielä harvinaisempia. Nämä piirre tekee vakuutussopimusoikeudesta erityisen sopimusalan verraten yleisen sopimusoikeuden tai vakiosopimusoikeuden periaatteisiin, etenkin kun osa näistä heikomman osapuolen toimintaa ohjaavista velvoitteista on asetettu sääntelemällä asiasta pakottavien lainsäännösten tasoisena Vakuutuspäätös yksipuolisena oikeustoimena Vakuutuskorvaus perustuu vakuutussopimuksen ehtoihin, joiden toteutuessa vakuutustapahtuma perustaa yksipuolisen korvausvelvoitteen 44. Vakuutustapahtuman jälkeen vakuutusyhtiöllä on velvollisuus antaa päätös korvauksen maksamisesta tai hylkäämisestä kuukauden kuluessa VakSL 69:n mukaisien selvityspyyntöperusteisten dokumenttien saapumisesta. Lisäksi on säännelty velvollisuus antaa päätöksen yhteydessä tieto vakuutuksenottajan oikeusturvakeinoista, jos se ei ole ilmeisen tarpeetonta (VakSL 8 ). Tarpeellisuus poistuu esimerkiksi vakuutusyhtiön hyväksyessä korvausvaatimuksen muuttamattomana. Vakuutussopimuslaissa ei säädetä vakuutuspäätöksen sisällöstä, muotoseikoista ja perusteluista päätöksen kielteisyyden tai myönteisyyden osalta. Korvaushakemuksen perusteella annetun päätöksen määrämuotoisuus onkin jäänyt alan itsesäätelyn piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korvaustoiminta tulisi toteuttaa Finanssiala Ry:n antamien ohjeiden mukaisesti. Korvauspäätöksen yleinen malli on samankaltainen oikeudellisen ratkaisun kanssa. Päätöksessä todetaan 1) mitä on tapahtunut, 2) sovellettavat vakuutusehdot ja lain säädökset, 3) asiayhteys tosiseikkojen sekä sopimusehtojen / lain välillä sekä 4) asian ratkaisu. 45 Kahden osapuolen välisen sopimussuhteen aikana tapahtuneesta vakuutustapahtumasta annetaan yksipuolinen vakuutuspäätös vahingon korvattavuudesta. Tämä vakiintunut käytäntö poikkeaa perinteisestä sopimussuhteesta, jossa sopimuksen sisältö määrittelee osapuolien oikeudet ja velvollisuudet, eikä näiden oikeuksien voimaansaattaminen edellytä yksi- 44 Norros 2018, s Lehtipuro, ym. 2010, s. 278.