KESKUSPUISTO. uskoisi olevan enää Suomen pääkaupungissa. Vantaanjoen rannoilla on myös hyvin säilynyttä maaseudun kulttuurimaisemaa.

Transkriptio

1 uskoisi olevan enää Suomen pääkaupungissa. Vantaanjoen rannoilla on myös hyvin säilynyttä maaseudun kulttuurimaisemaa. Kulkuyhteydet Keskuspuiston eteläosa on kävelymatkan päässä Helsingin keskustasta. Metsäisempi osuus ja talvella erinomaiset hiihtoladut alkavat Laaksosta, jonne pääsee mm. raitiovaunuilla 3B ja 3T (Auroran sairaalan pysäkki). Täältä voi hiihtää tai kävellä metsissä vaikka Lappiin asti! Hyvä lähtöpaikka Keskuspuiston pohjoisosan metsiin on etenkin talvella Paloheinän ulkoilumaja, jonne kulkevat bussit 66, 66A, 66B (päätepysäkki, keskustasta 30 min). Bussit 67 ja 67X vievät Torpparinmäkeen (päätepysäkki, keskustasta 30 min), josta Torpparinmäenpolku vie nopeasti Helsingin hienoimpien peltojen reunaan. Tämä lähtöpaikka tarjoaa mahdollisuudet ehkä vieläkin monipuolisempaan kierrokseen Keskuspuiston parhailla alueilla. Henkilöautolla tultaessa keskustasta suunnasta suosittu reitti on seuraava: Tuusulanväylältä Tuomarinkylän liittymästä 1,6 km Vanhaa Tuusulantietä ja juuri ennen Vantaanjokea vasemmalle Laamannintielle, jota ajetaan 1,7 km. Pysäköintialue on tämän peltotien varressa joen ylittävän kevyen liikenteen sillan kohdalla. Mikäli haluaa mennä suoraan metsiin, voi tästä jatkaa vielä 1,2 km Kuninkaantammentien päähän pysäköintialueelle. Eteläinen Keskuspuisto K y ö s t i H u o t a r i Helsingin Keskuspuisto alkaa kaupungin ytimestä Rautatieaseman vierestä. Puistoalueet vaihtuvat pohjoiseen mentäessä luonnontilaisiin metsiin ja viljelysalueisiin. Hienoimmat alueet ovat pohjoisosassa. Alueen luontoon pääsee tutustumaan helposti sekä kävellen, pyörällä että talvisin suksilla. Kaupungin pohjoisella rajalla Vantaanjoen rannalla istuessa ei Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista näkee yli kantakaupungin ja kauas Keskuspuistoon. Sieltä voi tarkistaa, kuinka vihreä Suomen pääkaupunki oikeastaan on. Stadionin torni on urheilu- tai muita yleisötapahtumapäiviä lukuun ottamatta avoinna ma-pe klo 9-20, la-su Pääsymaksu on aikuisilta 2, 6-16 vuotiailta 1. Keskuspuiston kokonaispituus on noin 11 kilometriä. Jo kilometrin päässä Stadionilta pohjoiseen, Laaksossa, eteläosan puistometsät vaihtuvat kallioisemmaksi ja soisemmaksi metsämaaksi. Ulkoilutieverkko on valaistu ja opastettu. Talvella osaa kävelyteistä pidetään 72 R E T K I K O H T E E T - RETKIOPAS HELSINGIN LUONTOON 73

2 H a n n a H e n t i n e n aurattuina ja osalla kulkee erinomaiset hiihtoladut. Pohjoiseen kuljettaessa alueen puusto on välillä rehevää ja hämärää, paikoitellen jopa synkkää kuusikkoa, vaihtuen taas valoisaan koivikkoon. Maunulassa vastaan tulee punertavanruskeita männiköitä. Täällä on myös 1930-luvulla perustettu eläinten hautausmaa sekä hyvä taukopaikka: perinteikäs ja tunnelmallinen Maunulan ulkoilumaja, jossa voi hörppiä kahvia ja tutkiskella reittivaihtoehtoja. Tarjolla on myös suksivuokraamo ja suksien voitelupalvelu. Ulkoilumaja on auki ti-to ja la-su Keskiviikkoisin klo on miesten saunavuoro ja torstaisin samaan aikaan naisten vuoro. Saunominen puulämmitteisessä saunassa maksaa 2 henkilöltä. Oma pyyhe mukaan. N KOSKI JA SUVANTO RAPIDS AND RIVERPOOLS HALTIALAN KARTANO HALTIALA MANOR L M SUOJELTU TAMMIMETSÄ PROTECTED OAK FOREST m Nature KOSKI JA RINNELEHDOT RAPIDS AND SLOPING FOREST L Nature reserve PITKÄKOSKEN ULKOILUMAJA REFRESHMENT LODGE Nature reserve AARNIOMETSÄ PRIMEVAL FOREST 67 ULKOILUMAJA LODGE d 66 TUOMARINKYLÄN KARTANO TUOMARIKYLÄ MANOR 74 75

3 Keskuspuiston keskiosassa liikutaan Pirkkolan urheilupuistossa, joka on lenkkeilijöiden suosiossa. Nämä sekametsät ovat kasvaneet sodan jälkeisten polttopuiden hätähakkuiden autioittamille maille. Pohjoinen Keskuspuisto (Haltiala) Paloheinästä pohjoiseen Keskuspuisto levenee huomattavasti. Täällä metsäalueet ovat suurimpia ja luonnonmukaisimpia. Alueella on neljä luonnonsuojelualuetta: Pitkäkoski, Ruutinkoski, Haltialan aarnialue ja Tammiston tammimetsä. Metsää on Haltialassa 300 hehtaaria. Kuusi on valtapuu, mutta myös komeita haavikoita ja tervaleppäkorpia sekä vanhoja mäntyjä löytyy. Seudun erikoisuus on Vantaanjoki ja sen rehevä rantaluonto, johon pääsee tutustumaan opastettuja polkuja pitkin. Haltialassa elää tyypillisiä vanhojen metsien asukkaita: pyy, palokärki, töyhtötiainen ja jopa kanahaukka. Sirittäjä on hyvin tavallinen laulaja alueen koivua kasvavissa sekametsissä. Haltialan aarnialue on Haltialan ja koko Helsingin metsien luonnontilaisin osa. Muualla Haltialassa metsiä hoidetaan ja uudistetaan kulottamalla, pienimuotoisilla hakkuilla ja savotoilla, mutta tähän 23 hehtaarin metsään ei ole koskettu yli 60 vuoteen. Idänuunilintu ja pikkusieppo pesivät täällä. A r t o N i r o n e n Paloheinä on Keskuspuiston ulkoliikunnan keskus. Paloheinästä pääsee useille ulkoilureiteille. Siellä on myös 38 metriä korkea (yli 60 m merenpinnan yläpuolella) ylijäämämaasta kasattu kukkula. Sen 120 metriä pitkä rinne on talvikuukausina kaupungin parhaita pulkkamäkiä. Huipulta nähtynä Helsinki näyttää sangen metsäiseltä. Paloheinän maja on osoitteessa Pakilantie 124, , on avoinna ma-pe klo 8-21, la-su Kahvila, , on avoinna kesällä ma-to klo , pe-su ja talvella ma-to klo 10-20, pe-su Majalla voi myös saunoa ma ja pe klo sekä la klo Saunat ovat erikseen naisille ja miehille. Hinta on 2,50 aikuisilta ja lapsilta 1. Oma pyyhe mukaan. Talvisin viereiseltä Suomen Ladun majalta voi vuokrata suksia ma-pe klo 16-20, la-su klo Tarjolla on myös suksien voitelupalvelua. Haltialassa on kaksi erillistä luontopolkua, jotka molemmat lähtevät Paloheinän ulkoilumajalta. Luontopoluista pitempi (n. 7 km) kulkee ulkoiluteitä pitkin Vantaanjoen varteen ja Haltiavuorelle, ja lyhyempi (3 km) tekee kapeita pikkupolkuja pitkin metsäkierroksen. Haltialan metsän länsilaidalla on tekolampi, joka on Vantaanjoesta otetun juomaveden puhdistuksessa syntyneen sakan entinen varastoallas. Lammessa pesii harvinainen ja korea mustakurkku-uikku, jota on helppo kiikaroida lammen rannan kallionyppylältä

4 Niskalan puulajipuisto eli arboretum perustettiin vuosina Puiston perusti jo 16-vuotiaana kartanon isännäksi tullut innokas metsätalouden harrastaja Jakob Kavaleff. Nykyisin 2,2 hehtaarin arboretumissa kasvaa nelisenkymmentä puulajia. Arboretumissa risteilee tiheä polkuverkosto, jonka varrella olevat puulajit on merkitty pienin opastauluin suomeksi, ruotsiksi ja tieteellisellä nimellä. Haltialan tavallisia metsäkasveja: kielo (Convallaria majalis), valkovuokko (Anemone nemorosa), sinivuokko (Hepatia nobilis), metsätähti (Trientalis europaea), oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis aetosella), sudenmarja (Paris quadrifolia) Haltialan pesimälintuja: telkkä, palokärki, käpytikka, töyhtötiainen, puukiipijä, pajulintu, sirittäjä, mustarastas, punakylkirastas, närhi, mustapääkerttu, vihervarpunen Haltialan nisäkkäitä: metsäpäästäinen, metsäjänis, rusakko,orava, metsähiiri,kettu, supikoira, kärppä, lumikko, minkki, hilleri,näätä, mäyrä ilves, hirvi, valkohäntäpeura. Arboretumissa on nähtävää kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisen hieno se on keväällä ja alkukesällä kasvien kukkiessa. Vantaanjoki Jo muinoin Vantaanjoella on ollut tärkeä merkitys kauppareittinä, taimenjokena ja puutavaran uittoväylänä. Nykyään sen valuma-alueella (1680 km 2 ) asuu miljoona ihmistä. Joki on 99 km pitkä ja lisäksi sillä on useita sivujokia. Vesi on luontaisestikin saven samentamaa, mitä joen varren rantapellot vielä lisäävät. Vantaanjoessa elää peräti 28 kalalajia. Joessa on myös rapuja. Pitkäkosken luonnonsuojelualue sijaitsee molemmin puolin Vantaanjokea. Se on joen alajuoksun pisin luonnontilainen koski. Kosken pituus on 1,1 km (pudotuskorkeus 5 m). Kuohuja ja pikkusaaria reunustavat kuusikkoiset rinnelehdot. Etelärannan 120-vuotias kuusikko on komean aarnimaista. Osa puista makaa tuulenkaatoina. Kuusten alla kasvaa kuusamia, tuomiryteiköitä ja näsiää. Pohjoisrannalta löytyy hieno pähkinäpensaslehto. Koskessa talvehtii useita koskikaroja, joita näkee kosken rannalta ja joen ylittävältä kävelysillalta. Alueella saa liikkua vain osoitetuilla reiteillä. Itse joessa kävely on kuitenkin sallittu, mikä ilahduttaa lohta perholla kalastavia. A r t o N i r o n e n 78 79

5 Helsingissä harvinainen saukkokin kalastaa joskus joessa. Pitkäkosken perinteikäs ulkoilumaja on avoinna hiihtokelien aikana 10-18, keväällä maanantaisin suljettu, ti-la avoinna klo ja su klo Huonolla säällä ja kelirikon aikaan maja on suljettu Pitkäkosken luonnonsuojelualueen kasveja: mustakonnanmarja (Ataea spiata), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium), näsiä (Daphne mezereum), metsä- ja lehtokorte (Equisetum sylvatium, E. pratense), keltakurjenmiekka (Iris pseudaorus), lehtokuusama (Loniera xylosteum), ranta-alpi (Lysimahia vulgaris), rantakukka (Lythurum saliaria), kotkansiipi (Matteuia struthiopteris), korpipaatsama (Rhamnus frangula), taikinamarja (Ribes alpinum), käenkaali (Oxalis aetosella), tuomi (Prunus padus), mukulaleinikki (Ranunulus fiaria), lehtotähtimö (Stellaria nemorum). Hieman Pitkäkoskesta alajuoksulle päin löytyy luonnontilainen Ruutinkoski, jossa verkkaisesti virtaava vesi ryöpsähtää jälleen kohisevaksi koskeksi. Koskikohdan (pituus 300 m, pudotuskorkeus 3m) jälkeen tulee leveä, lähes järvimäinen suvantokohta. Suvannosta irti kuroutuneen lammen vesipintaa ja rantoja luonnehtii ällistyttävän rehevä kasvillisuus. Suvannon jokitörmällä kasvavat Helsingin ainoat alkuperäisenä pidetyt kynäjalavat (Ulmus laevis). Alueen tiheissä pensastoissa ja rehevillä niityillä elää runsaslajinen ja edustava kosteikkolinnusto. Ruutinkoski ympäristöineen on erityisen vaikuttava alkukesällä yöaikaan, kun satakielet ja kerttuset musisoivat. Tämä on Helsingin varmimpia paikkoja kuulla luhtakerttusen mestarillista laulua. Yleensä lintuja on useita. Tarkkasilmäinen huomaa myös suvannon yllä lentävät lepakot. Ruutinkosken kasveja: keltavuokko (Anemone ranunuloides), pystykiurunkannus (Corydalis solida), rentukka (Caltha palustris), kurjenmiekka (Iris pseudaorus), isokäenrieska (Gagea lutea), mukulaleinikki, lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), ulpukka (Nuphar lutea), uistinvita (Potamogeton natans), myrkkykeiso (Ciuta virosa, tappavan myrkyllinen). Haltialan ja Niskalan pellot A r t o N i r o n e n Helsingin laajimmat pellot ovat Vantaanjoen rannalla Haltialassa ja Niskalassa jatkuen Vantaan Bakakseen. Osalle pelloista kylvetään ihmisten iloksi auringonkukkia, pellavaa, hunajakukkia ja herneitä. Kun ne ovat kypsiä, niitä saa poimia ilmaiseksi omaan käyttöönsä (ei myyntiin). Omatarvepoiminnasta ilmoitetaan erillisillä ilmoitustauluilla ja Haltialan tilan , Haltialan tilalla on monia kotieläimiä, kuten lehmiä, lampaita, sikoja ja kanoja. Ne ovat kesällä ulkona, jolloin niitä pääsee piha-alueella katsomaan aamusta iltaan. Muun osan vuotta niitä pääsee katsomaan sisätiloissa arkisin klo ja viikonloppuisin klo R E T K I K O H T E E T - RETKIOPAS HELSINGIN LUONTOON 81

6 Maatilan rakennusten vieressä Kuninkaantammentie kulkee pienen kumpareella olevan pihapiirin poikki. Tällä Kellarimäellä kasvaa vanhoja kultturikasveja, mm. harvinainen tummatulikukka (Verbasum nigrum), jonka keltaisena kukkiva pitkä latva kohoaa komeasti loppukesäiseltä kedolta. Pellot ovat tärkeät myös linnuille. Muuttoaikoina niillä ruokailee satapäisiä lintuparvia ja saalistavia petolintuja. Kanahaukka saalistaa ympäri vuoden, paras hetki sen näkemiseen on alkuillan hämärä. Syyskesällä sepel- ja uuttukyyhkyt kerääntyvät parvina sähkölangoille. Kesäyönä viljelyksillä ääntelee rytmikkään narisevasti ruisrääkkä, joka on maailmanlaajuisesti uhanalainen lintulaji. Parhaimmillaan huutavia rääkkiä on ollut täällä peräti kymmenen! Olimme maaliskuun alussa 1997 suunnittelemassa toisen luonto-oppaan kanssa seuraavaa yleisöretkeä, kun metsärinteessä, vain parikymmentä metriä ulkoilutiestä, silmiimme osuivat suuret, pyöreät tassunpainaumat lumella. Ilves! Se oli jäljistä päätellen vaaninut ja tehnyt sitten 4 metrisen loikan. Kun sitten tulimme itse opastetulla retkellä kohdalle, oli mukava sanoa, että tuossa on muuten ilveksen jäljet. Maatilan eteläpuolella on kävelysilta Vantaanjoen yli. Sillan tyven metsikössä on talvella linturuokinta, joka kerää erityisesti keltasirkkuja. Sillalta on 0,5 km Tammistoon, pääkaupunkiseudun ainoaan luontaiseen tammimetsään. Metsä on luonnonsuojelualuetta, jossa näkee mahtavaan kokoon kasvaneita tammijättejä. Haltilan tilasta 2 km etelään on Tuomarinkartano. Sen maat ovat olleet viljelyskäytössä ainakin vuodesta 1417 asti. Nykyinen päärakennus on 1700-luvun lopulta. Tilalla on Helsingin suurin ratsutalli, museo ja kahvila. Yhdessä Haltialan maiden kanssa se muodostaa arvokkaan kultturimaiseman, johon tutustumalla voi ymmärtää paremmin Helsingin menneisyyttä. 82 R E T K I K O H T E E T - RETKIOPAS HELSINGIN LUONTOON 83