Maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettely, väliarviointi

Transkriptio

1 Luonnos v Maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettely, väliarviointi Sisällys 1. Johdanto Sopimusperusteinen kaupunkipolitiikka ja kuntauudistus Sopimusperusteinen kaupunkipolitiikka hallitusohjelmassa Kaupunkipolitiikka ja sopimusmenettely työryhmät ja valmistelu... 2 Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä... 2 Kaupunkipolitiikka suurilla kaupunkiseuduilla... 3 MAL aiesopimusmenettely ja valtio-osapuolen valmisteluryhmä... 3 Kasvusopimusmenettely... 3 Kuntarakenneuudistus kaupunkiseuduilla Nykyisten, voimassaolevien MAL aiesopimusten sisältö ja valmistelun tausta Menettelyn lähtökohdat ja kehittämisen tavoitteet Sopimuskumppanit, vastuutahot Voimassa olevien MAL -aiesopimusten lähtökohtana olevat kuntien ja kaupunkiseutujen suunnitelmat, ohjelmat ja strategiset asiakirjat Voimassa olevien MAL aiesopimusten valmistelun kytkennät muihin valtio-osapuolta sitoviin asiakirjoihin Resurssit, rahoitus MAL -aiesopimusten voimassaolo Seuranta ja vaikuttavuus Kasvusopimusmenettely Kuntarakenneuudistus kaupunkiseuduilla ja metropolialueella... 8 Metropolialueen erityisasema Muita prosesseja ja vaikuttavia tekijöitä MAL aiesopimusmenettelyn kehittämisehdotukset Tavoitteena yksi yhteinen sopimus Aiesopimusmenettelyyn liittyviä valmistelu-, neuvottelu- ja seurantaprosesseja kehitetään Sopimuskumppanit ja vastuutahot Aiesopimusten lähtökohtana olevat kaupunkiseutujen suunnitelmat, ohjelmat ja asiakirjat Aiesopimusten valmistelun kytkennät muihin valtio-osapuolen asiakirjoihin ja prosesseihin... 13

2 1. Johdanto Ympäristöministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö asettivat suurten kaupunkiseutujen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusten valtio-osapuolen valmisteluryhmän arvioimaan tähänastisten sopimusten valmistelua ja sisältöä ja tekemään ehdotuksia aiesopimusmenettelyn kehittämiseksi. Ensimmäinen, Paras -selontekoon perustunut MAL -aiesopimus vuosille allekirjoitettiin keväällä 2011 Tampereen kaupunkiseudun kuntien ja valtion välillä. Nykyisen hallituksen ohjelman mukaiset Helsingin ja Turun kaupunkiseutujen MAL - aiesopimukset allekirjoitettiin kesäkuussa Tampereen seudun uusi aiesopimus allekirjoitettiin helmikuussa 2013 ja Oulun seudun MAL -aiesopimus huhtikuussa Aiesopimusten lähtökohtana on koota kaupunkiseutujen kehittämisen keskeiset elementit yhteen. Tavoitteena on muodostaa työkalu, jonka avulla kaupunkiseudun kunnat yhdessä sopivat seudun kehittämistoimenpiteistä ja joka kuntalähtöisten ratkaisujen sijaan tukee kaupunkiseutujen kokonaisetua ja siihen liittyvien kansallisten tavoitteiden toteuttamista kuntien hallinnollisista rajoista riippumatta. Aiesopimukset kytkevät yhteen maankäytön kehittämisperiaatteet ja liikennejärjestelmäsuunnittelun, toimenpiteiden toteutuksen ja aikataulut sekä asuntopoliittiset toimenpiteet. Kysymys on uudenlaisesta tavasta koota julkisia voimavaroja, vahvistaa kaupunkiseutujen kilpailukykyä ja elinvoimaa sekä tehostaa ilmastomuutokseen vaikuttamista. Valmisteluryhmä on tehtävänsä mukaisesti arvioinut sopimusten valmistelua ja sisältöä sekä pohtinut menettelyn kytkeytymistä muuhun hallituksen sopimusperusteiseen kaupunkipolitiikkaan ja esittää väliarvionaan tässä vaiheessa seuraavanlaisen nykytilan kuvauksen sekä kehittämisehdotukset. 2. Sopimusperusteinen kaupunkipolitiikka ja kuntauudistus 1.1. Sopimusperusteinen kaupunkipolitiikka hallitusohjelmassa Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaisesti jatketaan sopimusperusteista kaupunkiseutupolitiikkaa, jolla valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, kaupunkiseudut ja elinkeinokehitysyhtiöt sopivat alueen pitkäjänteisistä kehittämistoimista. Aie- ja kasvusopimuspolitiikkaa tehdään suurissa kaupunkikeskuksissa koko maassa. Sopimuksilla ohjataan maankäytön, asumisen ja liikenteen ratkaisuja yhdyskuntarakenteen tiivistymiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Myös alueiden sosiaalinen eheys otetaan huomioon ja kiinnitetään erityistä huomiota kaupunkiköyhyyden ehkäisyyn. Sopimusperusteisen kaupunkipolitiikan edistämiseksi on perustettu useita työryhmiä, jotka eri näkökulmista pohtivat kaupunkiseutujen kehittymistä tukevia prosesseja ja menettelytapoja Kaupunkipolitiikka ja sopimusmenettely työryhmät ja valmistelu Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä VN:n asettaman kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän (pj ministeri Vapaavuori) tehtävänä on yleisesti yhteistyömuotojen ja sopimusmenettelyjen kehittäminen valtion ja kaupunkiseutujen kesken. Yhteistyöryhmän jäseninä on kymmenen suurinta kaupunkia ja seutukaupunkijaoston edustajana Salo.

3 Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmässä valmisteltiin keväällä 2012 Kaupunkipolitiikan toimenpideohjelma, joka pohjautuu Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan ja alueiden kehittämisen tavoitepäätökseen. Se sisältää kaupunkipolitiikan keskeiset tehtävät ja toimenpiteet vuosiksi Toimenpideohjelmassa ovat mukana myös metropolipolitiikan painopisteet. Toimenpideohjelman mukaisesti valtion ja kaupunkiseutujen yhteistyötä vahvistetaan sekä sopimuksilla että muilla kumppanuusjärjestelyillä hallitusohjelman ja sitä tarkentavan tavoitepäätöksen mukaisesti. Metropolialueen ja muiden suurten kaupunkikeskusten kanssa toteutetaan aie- ja kasvusopimuspolitiikkaa koko maassa. Valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, kaupunkiseudut, elinkeinokehitysyhtiöt ja muut keskeiset toimijat sopivat alueen pitkäjänteisistä kehittämistoimista. Sopimuksia tehdään kolmesta kehittämisteemasta: 1) Kasvusopimuksilla vahvistetaan suurten kaupunkiseutujen kansainvälistä vetovoimaa ja roolia Suomen talouden vetureina, edistetään elinkeinoelämän uudistumista, kasvua ja kansainvälistymistä sekä kannustetaan kaupunkeja strategiseen kehittämistyöhön ja strategisiin valintoihin. Tavoitteena on strategisten painopistevalintojen ja teemojen määrittely. 2) MAL -aiesopimuksilla ohjataan maankäytön, asumisen ja liikenteen ratkaisuja yhdyskuntarakenteen tiivistymiseksi, kestävän kehityksen edistämiseksi sekä kaupunkiseudun toiminnallisuuden ja arjen sujuvuuden vahvistamiseksi. 3) Sosiaalisen eheyden kumppanuusohjelmilla vahvistetaan kaupunkiseutujen sosiaalista kestävyyttä, edistetään työllisyyttä, hyvinvointia ja terveyttä sekä ehkäistään sosiaalista segregaatiota ja kaupunkiköyhyyttä. Kaupunkipolitiikan toimenpiteitä eriytetään metropolialueelle, suurille kaupunkiseuduille, maakuntakeskuksiin ja seutukaupungeille, minkä takia kumppanuusjärjestelyt voivat poiketa toisistaan eri kaupunkiseuduilla. Kaupunkipolitiikka suurilla kaupunkiseuduilla TEM:n asettaman kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän suurkaupunkijaoston tehtävänä on koordinoida ministeriöiden kaupunkipoliittisia toimenpiteitä suurilla kaupunkiseuduilla, sekä kehittää yhteistyömuotoja ja sopimusmenettelyjä valtion ja suurten kaupunkiseutujen kesken. Suurkaupunkijaostossa ovat edustettuna YM, TEM, OKM, LVM, STM ja SM. Kaupunkeja edustavat kuntaliiton lisäksi 12 suurinta kaupunkiseutua (14 kaupunkia). Kokoonpano vastaa kuntauudistuksen kaupunkiseutujen tuki -työryhmän kokoonpanoa ja kasvusopimusmenettelyn piirissä olevia kaupunkiseutuja. MAL aiesopimusmenettely ja valtio-osapuolen valmisteluryhmä Ympäristöministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön asettama suurten kaupunkiseutujen maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL-) aiesopimusten valtioosapuolen valmisteluryhmä arvioi tähänastisten sopimusten valmistelua ja sisältöä sekä valmistelee ehdotuksia menettelyn kehittämiseksi, laajentamiseksi ja sitovuuden lisäämiseksi. Työryhmässä on myös valtiovarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön sekä ARA:n ja liikenneviraston edustus. Työryhmässä ei ole kuntien edustusta. Kasvusopimusmenettely TEM:n asettama kasvusopimustyöryhmä valmistelee kaupunkipolitiikan toimenpideohjelman mukaisia kasvusopimuksia. Työryhmässä ministeriöistä ovat edustettuna TEM, OKM, LVM, YM, VM ja STM. Lisäksi työryhmään on nimetty maakuntaliiton, ELY-keskusten, TEKES:n ja Suomen Yrittäjien edustajat. Kuntien

4 edustusta ei ole. Kasvusopimuksien seurannasta niiden toimeenpanon käynnistyttyä vastaa kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän suurkaupunkijaosto. Kuntarakenneuudistus kaupunkiseuduilla Valtiovarainministeriö asetti syyskuussa 2012 työryhmän tukemaan suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistymistä, valmistelua sekä seurantaa ja arvioimaan selvitystyön edistymistä. Työryhmässä mukana ovat Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden, Kuopion, Porin, Joensuun, Seinäjoen, Vaasan ja Lappeenrannan kaupunkiseudut. Tärkeä osa työryhmän työtä on keskinäisen vuoropuhelun vahvistaminen valtion, seutujen ja kuntien kanssa kuntauudistuksen edistämiseksi suurilla kaupunkiseuduilla. Vuoropuhelun vahvistamiseksi työryhmän työn tueksi on koottu yhteistyöverkosto. Hallituksen kevään 2013 kehysriihen yhteydessä tekemän linjauksen mukaan valtio varautuu asettamaan 12 suurimmalle kaupunkiseudulle erityiset kuntajakoselvitykset. Näistä yhdeksällä seudulla on jo käynnissä joko kuntien oma selvitys tai ministeriön erityinen kuntajakoselvitys. Kolmelle kaupunkiseudulle, jossa kaupunkiseudun kattavia selvityksiä ei ole käynnissä (Kuopio,, Seinäjoki ja Vaasa) varaudutaan linjauksen mukaisesti asettamaan erityiset kuntajakoselvitykset kevään 2014 aikana. Metropolialueen osalta hallitus linjasi uudistuksen etenemistä rakennepoliittisessa ohjelmassa ( ) sekä tätä koskevassa toimeenpanopäätöksessä ( ). Asiaa käsitellään jäljempänä. 3. Nykyisten, voimassaolevien MAL aiesopimusten sisältö ja valmistelun tausta 3.1. Menettelyn lähtökohdat ja kehittämisen tavoitteet Nykymuotoisen MAL -aiesopimusmenettelyn alkuperäisenä lähtökohtana olivat vuoteen 2012 voimassa olleen PARAS lainsäädännön toteutumista koskevan valtioneuvoston selonteon kaupunkiseutu- ja metropolipolitiikan linjaukset. Linjausten mukaiset MAL -aiesopimukset on solmittu neljällä kaupunkiseudulla. Tampereen ja Turun sekä Oulun kaupunkiseuduilla ensimmäiset MALaiesopimukset perustuivat PARAS -selonteon kaupunkiseutulinjauksiin. Helsingin seudulla tavoitteena oli yhdistää liikennejärjestelmän kehittämistä koskeva sekä asunto- ja tonttitarjontaa koskevat aiesopimukset yhdeksi sopimukseksi. Menettelyn tavoitteena on pyritty löytämään uusi hallinnonalojen rajat rikkova työkalu, joka kuntakohtaisten intressien sijaan tukee kaupunkiseudun kokonaisetua ja siihen liittyvien kansallisten tavoitteiden toteuttamista. Aiesopimusten avulla maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisperiaatteet yhdistetään seudullisesti samaan prosessiin siten, että linjaukset ohjaavat seudun kuntien sisäistä päätöksentekoa, vahvistavat seudun kuntien keskinäistä sekä koko kaupunkiseudun ja valtion välistä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. MAL-aiesopimusten yleiset kansalliset tavoitteet koskevat ilmastonmuutoksen ja yhdyskuntarakenteiden hajaantumisen haasteisiin vastaamista sekä yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa ja sosiaalisen eheyden kysymyksiä. Aiesopimusten sisältö koostuu maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevista toimenpiteistä. Liikennejärjestelmän tavoitteet tähtäävät turvallisuuteen, ympäristön reunaehtojen huomioimiseen, toimivuuteen sekä taloudellisuuteen. Käytännössä tämä merkitsee

5 kaupunkiliikenteessä jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistämistä ja kulkumuoto-osuuksien lisäämistä. Asuntopolitiikan keskeinen kysymys on kohtuuhintaisen asuntotuotannon riittävyys ja sen edellytysten parantaminen kasvukeskuksissa, missä työvoiman saatavuus, palveluiden saavutettavuus ja ikääntymiseen liittyvät kysymykset edellyttävät toimenpiteitä. Yleinen uuden liikennepoliittisen ajattelun kehittyminen sekä taloudellisten mahdollisuuksien supistuminen ovat ohjanneet liikenteeseen kohdistuvia investointeja ja resurssien käyttöä. Liikennettä on alettu entistä enemmän käsittelemään palveluna, jonka kehittäminen tulee nivoutua aiempaa paremmin asumisen, palveluiden, työpaikkojen ja muiden toimintojen sijoittumiseen. Samalla on alettu ymmärtää aiempaa paremmin palveluverkon ja elinkeinoelämän kehittymisen ja toimintojen sijoittumisen vuorovaikutusta maankäyttöön ja liikkumiseen, mikä on lisännyt myös tarvetta nostaa palveluverkkoihin ja elinkeinoelämään liittyvät kysymykset osaksi aiesopimuskäytäntöjä. Seutujen lähtökohtana ja vahvana motiivina neuvotteluihin osallistumisessa on yleisesti nähty mahdollisuus päästä neuvottelemaan valtion eri hallintosektoreiden kanssa seutuja koskevista asioista, jolloin tavoitteena on ollut tuoda esiin kokonaisvaltaisesti seudun erityiskysymyksiä ja kehittämistarpeita Sopimuskumppanit, vastuutahot MAL -aiesopimusmenettelyssä keskeiset sopimuskumppanit ovat seudun kunnat, jotka näin sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Kunnat yhdessä muodostavat kaupunkiseudun, joka valtion näkökulmasta muodostaa yhtenäisen seudullisesti merkittävän kehittämisalueen. Valtio voi osapuolena ohjata, vahvistaa ja tukea seudun kehittymistä. Valtion puolelta MAL aiesopimusten sopimuskumppaneina ovat sopimuksen asiakohtia koskevien hallinnonalojen vastuutahot. Liikenteen kysymyksistä vastaavina tahoina allekirjoittajina ovat liikenne- ja viestintäministeriö sekä liikennevirasto. Ympäristöministeriö sekä asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ovat allekirjoittajina maankäyttöön ja asumiseen liittyvistä kysymyksistä vastaavina tahoina. ELY-keskus on allekirjoittajana seudullisena valtion toimijana. Joillakin seuduilla on nähty tarpeellisena ELY-keskusten liikenteen ja ympäristön vastuualueiden erilliset allekirjoitukset. Maakuntaliitto on joko osallistunut neuvotteluihin tai sitä on informoitu neuvotteluista. Vain Oulun seudun aiesopimuksessa maakuntaliitto on allekirjoittajaosapuolena. Valtio-osapuolen edustajina aiesopimusneuvotteluihin ovat osallistuneet myös valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö Voimassa olevien MAL -aiesopimusten lähtökohtana olevat kuntien ja kaupunkiseutujen suunnitelmat, ohjelmat ja strategiset asiakirjat MAL aiesopimus koskee nykyisessä laajuudessaan maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyviä sekä suunniteltuja toimenpiteitä tai kehittämistarpeita että uusien suunnitelmien laatimista. Useimmilla seuduilla on laadittu ilmastostrategioita, joiden sisältämät linjaukset ovat lähtökohtana muulle toiminnalle ja suunnittelulle. Maankäyttöön liittyvien toimenpiteiden lähtökohtana on ensisijaisesti voimassa olevat lainvoimaiset kaavat. Kuntatasolla asemakaavoituksen ohjauksen keskeisin

6 väline on lainvoimainen yleiskaava, joka voi olla myös kuntien yhteinen. MRL:n sisältämät yksityiskohtaisempien kaavojen sisältövaatimukset ohjaavat kaavoitukseen liittyvää liikenteen suunnittelua. Asuntotuotannon sijoittumista ohjaavat voimassa olevat asemakaavat kuntien tai seudun hyväksymiin yhteisiin asuntopoliittisiin tavoitteisiin perustuen. Rakennemalli tai suunnitelma on todettu hyväksi sekä seudun suunnittelua että osapuolten välisiä neuvotteluja tukevaksi ja ohjaavaksi strategisen tason asiakirjaksi. Liikenteen osalta sopimukset pohjautuvat eri viranomaistahojen yhteistyönä laadittuihin liikennejärjestelmäsuunnitelmiin ja niiden lopputuloksena syntyneisiin toimenpideohjelmiin Voimassa olevien MAL aiesopimusten valmistelun kytkennät muihin valtio-osapuolta sitoviin asiakirjoihin Liikennepoliittinen selonteko Voimassa olevia aiesopimuksia valmisteltiin samanaikaisesti liikennepoliittisen selonteon sekä asuntopoliittisen toimenpideohjelman valmistelun kanssa, minkä on todettu edistäneen sekä kaupunkiseutujen omien että kansallisten tavoitteiden toteutumista ja lisänneen kaikkien osapuolten sitoutumista. Aiesopimusten valmistelu ajoittui nykyisen hallituskauden toiselle vuodelle ja niiden voimassaolo päättyy vuoden 2015 lopussa. Liikennepoliittisen selonteon valmistelu on perustunut hallitusohjelmaan, mikä on vaikuttanut myös valmisteluaikatauluun. Asuntopoliittinen toimenpideohjelma Asuntopoliittista toimenpideohjelmaa valmisteltiin myös samanaikaisesti ja se kytkettiin osaksi MAL -aiesopimusten valmistelua. Menettely on todettu hyväksi välineeksi edistää osapuolten sitoutumista asuntopoliittisiin tavoitteisiin, ja sitä tulee vahvistaa myös seuraavilla hallituskausilla Resurssit, rahoitus MAL -aiesopimusten yhtenä keskeisenä tavoitteena on ohjata käytettävissä olevia resursseja kustannustehokkaasti, ekotehokkaasti ja sosiaalisen eheyden näkökulma huomioon ottaen. Nykyisten aiesopimusten toteuttamiseen osoitetut valtion varat on määritelty liikennepoliittisen selonteon ja asuntopoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti, mutta viime kädessä valtion osallistumista määrittelee koko valtion talousarvion sisällä tapahtuvat linjaukset. Liikennepoliittisen selonteon mukaisesti MAL -aiesopimusseuduille on osoitettu ns. MAL-rahaa, jonka saamisen edellytyksenä on kuntien yhtä suuri panostus. MAL-raha on tarkoitettu sellaisten pienten kustannustehokkaiden hankkeiden toteuttamiseen, joiden avulla voidaan tukea erityisesti kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edellytyksiä. Liikenteen kokonaisrahoituksen näkökulmasta MAL raha on osa perusväylänpidon rahoitusta, ja sillä on siten ollut vaikutuksia muiden, erityisesti kuntien tärkeinä pitämien tiehankkeiden edistämiseen. Valtion osoittamaa MAL rahaa voidaan käyttää vain yleisen liikenneverkon yhteydessä oleviin hankkeisiin, eikä sillä voi edistää kokonaisuuden kannalta keskeisten katuverkkoon liittyvien hankkeiden etenemistä.

7 Asuntopoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti asuntotuotannon toteuttaminen kytketään eheän yhdyskuntarakenteen kehittämiseen osoittamalla varoja MAL aiesopimusalueiden infra-avustuksiin. Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA) korkotukilainojen ja takauslainojen käyttösuunnitelman. Vuonna 2014 valtion tukemasta asuntotuotannosta pääosa suunnataan tarpeiden mukaisesti suurimpiin kasvukeskuksiin, erityisesti Helsingin seudulle. Yhdyskuntarakennetta eheytetään erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvalla asuntojen täydennysrakentamisella MAL -aiesopimusten voimassaolo Nykyisten MAL -aiesopimusten voimassaolo päättyy vuoden 2015 lopussa. Aiesopimukset ovat siten voimassa vielä uuden hallituskauden alussa, ja valtioosapuolen poliittisessa ohjauksessa mahdollisesti tapahtuvat muutokset saattavat vaikuttaa aiesopimusten valmisteluun. Seuraavat kuntavaalit käydään syksyllä 2016, ja uusi valtuustokausi alkaa vuoden 2017 alussa, mikä tarkoittaa, että uusien aiesopimusten valmistelu tapahtuu kuluvalla valtuustokaudella, mutta sopimusten voimassaolo jatkuu kuitenkin osin seuraavalle valtuustokaudelle Seuranta ja vaikuttavuus MAL aiesopimusmenettelyn tavoitteena on ohjata kuntien sisäistä päätöksentekoa ja vahvistaa seudun kuntien keskinäistä sekä koko kaupunkiseudun ja valtion välistä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin tavoitteena eheän, toimivan ja kilpailukykyisen kaupunkiseudun luominen. Aiesopimuksilla on saatu aikaan seudun kuntien yhteisen vision ja tahdon hakemista, joka on johtanut myös yhteisesti hyväksyttyihin kehittämislinjauksiin. Valtion puolella aiesopimusmenettely on puolestaan parantanut ministeriöiden ja eri virastojen välistä yhteistyötä kaupunkiseutuja koskevissa, usein varsin poikkihallinnollisissa haasteissa. Kolmanneksi aiesopimusmenettely on luonut foorumin seudun ja valtion väliselle vuoropuhelulle MAL -asioissa. Aiesopimukset ovat kokonaisuuksia ja sisältävät kaikkia sopijaosapuolia velvoittavia sekä taloudellisia että ohjausvaikutuksiin liittyviä toimenpiteitä. Kaupunkiseutujen erilaiset kuntakohtaiset ja seudulliset käytännöt ja hallintorakenteet sekä kulttuuri ohjaavat maankäytön ja liikenteen toimenpiteiden toteutumista ja yhdyskuntarakenteen muodostumista. Sopimuksiin sisältyy myös kaikkia osapuolia koskeva seurantamenettely, missä arvioidaan kokonaisuuden toteutumista ja tehdään tarvittavat johtopäätökset. Muita konkreettisia seuraamuksia toteutumatta jäämisestä ei sopimuksiin ole sisällytetty. Aiesopimusten seuranta on tehnyt aikaansaannokset näkyviksi, mikä antaa hyvän pohjan seuraavan kierroksen neuvotteluille. Tällöin voidaan arvioida sopijapuolten sitoutumista, panosten vaikuttavuutta ja siten sopimuksen tarkoituksenmukaisuutta. 4. Kasvusopimusmenettely Kasvusopimus on valtion ja kaupunkiseudun välinen sopimus, joka on hallitusohjelman mukainen kaupunkipolitiikan työkalu. Menettelyn keskeisenä tavoitteena on tukea suuria kaupunkeja kehittämistoimijoina, ja tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattaminen ja uusien työpaikkojen synnyttäminen. Sopimuksen lähtökohtana on aluelähtöinen, kumppanuuteen perustuva

8 kehittäminen. Kasvusopimusten avulla lisätään yhteistyötä ja kumppanuutta valtiotoimijoiden kanssa. Valtio on tehnyt kasvusopimukset 12 suurimman kaupunkiseudun kanssa joulukuussa Kasvusopimuksissa on sovittu valtion ja kaupunkiseutujen kesken strategisista kehittämisen painopisteistä ja kasvun esteiden purkamisesta vuosille Sopimuksen toimenpiteet koskevat mm. seudun elinkeinopolitiikan keskeisiä kärkiä ja innovaatiopolitiikan kärkiä (INKA -ohjelman teemat) kaupunkirakenteen ja keskustojen kehittämistä, asemanseutuja, kampuksia, liikenneyhteyksiä, työllistämistä, maahanmuuttajia jne. Kasvusopimusmenettelyyn ei sisälly erityistä rahoituselementtiä, mutta sen avulla voidaan ohjata jo olemassa olevia resursseja (mm. EU-ohjelmat, INKA -ohjelma ja muut Tekesin ohjelmat). Kasvusopimuksissa käsitellään suoraan alueen kasvuun liittyviä toiveita ja mm. liikenteeseen liittyvät toimenpiteet nähdään useilla seuduilla keskeisinä elinkeinoelämän kehittymiseen vaikuttavina kysymyksinä. Myös INKA -ohjelmassa on mukana osittain kaupunkien fyysistä ympäristöä koskettavia sisältöjä erityisesti Älykäs kaupunki teemassa. Kasvusopimuksiin on sisällytetty sellaisia MAL -elementtejä, joilla on tiivis kytkentä kasvustrategiaan. Tavoitteena näissä on uudentyyppisen näkökulman löytäminen siten, että ne pohjautuvat seudun olemassa oleviin suunnitelmiin, joiden tavoitteena on keskustojen kehittäminen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Erityisesti keskustojen asemanseutujen kehittäminen on mukana 10 kasvusopimuksessa. Valtion hajaantunut maanomistus on koettu kehittämisen esteeksi. Valtion maanomistajien toimenpiteiden koordinoinniksi perustetaan työryhmä VM:n johdolla kevään 2014 aikana. 5. Kuntarakenneuudistus kaupunkiseuduilla ja metropolialueella Kuntauudistuksen toteuttaminen perustuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan. Kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Hallitusohjelmassa peruskunnalle asetetaan alueellisia ja toiminnallisia tavoitteita. Kaupunkiseutujen näkökulmasta tärkeimmät linjaukset koskevat vahvan peruskunnan muodostumista luonnollisesta työssäkäyntialueesta sekä linjauksia, joiden mukaan vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitykseen. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisen ja yhdyskuntarakenteen seudullisen ohjauksen tarve korostuu suurimmilla kaupunkiseuduilla, missä yhtenäinen kaupunkirakenne ulottuu keskuskaupungin rajojen yli kehyskuntiin ja joskus vielä kauemmaksikin. Kaupunkiseutujen tuki työryhmä esitti toimeksiantonsa perusteella keväällä 2013 julkaistussa raportissaan (VM:n julkaisu7/2013) toimenpiteitä kaupunkiseuduille kuntarakenneuudistuksen etenemiseksi. Työryhmä esitti aiesopimusmenettelyn kehittämistä niin, että kaupunkiseuduille valmistellaan uusi sopimusmalli, jossa on sekä MAL- että kasvusopimuksen elementtejä. Sopimukset solmittaisiin kaupunkiseutujen kuntaliitosten yhteydessä vuosina ja sopimuksen solmiminen edellyttäisi kuntarakenteen muutoksia kaupunkiseuduilla. Työryhmä ehdotti myös, että kuntajakoselvitysten käynnistämiseksi ja kuntauudistuksen edistämiseksi suurille kaupunkiseuduille tulisi asettaa erityiset kuntajakoselvittäjät ja kuntarakenneselvitysten tekemisen määräaikaa kaupunkiseuduilla tulisi jatkaa syksyyn Lisäksi kuntauudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tulisi arvioida valtioneuvoston toimivallan laajentamista koskemaan

9 suurten kaupunkiseutujen kuntien yhdistymistä. Lisäksi työryhmä esitti kaupunkiseudun toiminnallisen kokonaisuuden arviointimenettelyn kehittämistä, jota voitaisiin hyödyntää, kaavajärjestelmän toimivuuden arviointia erityisesti kaupunkiseutujen osalta sekä liikennepoliittisen selonteon kehittämistä. Työryhmän sihteeristö on valmistellut syksyn 2013 aikana toiminnallisen kokonaisuuden arviointimenettelyn pohjalta ns. kaupunkiseutuperusteet. Kaupunkiseutuperusteet toimivat pohjana hallituksen esitykselle kuntarakennelain muuttamisesta, joka on lausuntokierroksella ja on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä Lain on tarkoitus tulla voimaan Metropolialueen erityisasema Hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan metropolialueen osalta, että käynnistetään valmistelu metropolihallinnon perustamiseksi alueelle ja että alueelle asetetaan erityinen kuntajakoselvitys kuntien omien selvitysten lisäksi. Valtiovarainministeriö asetti 4. lokakuuta 2013 työryhmän valmistelemaan lainsäädäntöä metropolihallinnosta. Asetettu työryhmä valmistelee ehdotukset muun muassa metropolihallinnon rahoituksen ja päätöksenteon järjestämisestä, metropolihallinnon tehtävistä sekä kuntien, valtion, muiden toimijoiden ja metropolihallinnon välisestä toimivallasta ja työnjaosta. Työryhmän tulee myös tehdä ehdotus metropolihallinnon aluerajauksista. Työssä tulee ottaa huomioon alueen kuntarakenteen kehitys. Metropolihallinnon tehtävien tarkka sisältö ja laajuus ovat kytköksissä alueella tapahtuvien kuntaliitosten laajuuteen ja merkittävyyteen. Työryhmän toimikausi päättyy Työryhmän tulee antaa maaliskuussa väliraportti ainakin metropolin hallintomallia, tehtäviä ja rahoitusta koskevista alustavista ehdotuksistaan. Alueella on käynnistetty erityinen kuntajakoselvitys, joka koskee Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Keravan ja Vantaan kaupunkeja sekä Kirkkonummen, Sipoon, Tuusulan ja Vihdin kuntia. Tehtävänä on laatia selvitys, jonka perusteella voidaan arvioida edellytyksiä yhdistää selvityksessä mukana olevat kunnat tai osa kunnista yhdeksi tai useammaksi kunnaksi. Selvityksessä tulee huomioida metropolialueen esiselvityksessä ehdotetut vaihtoehdot kuntajakoselvitysalueiksi. Myös osaliitosvaihtoehdot voivat tarvittaessa sisältyä selvitykseen. Selvityksen tulee valmistua mennessä. Hallitus linjasi päätöksessään rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta ( ), että uudistuksen sisällöstä päätetään syksyllä 2014 metropolihallintoa valmistelevan työryhmän työn päätyttyä ja kunnat päättävät liitoksista todennäköisesti Mahdolliset liitokset tullevat voimaan valtuustokauden 2017 alussa. Hallitus linjasi metropolilain valmistelun osalta lisäksi, että sitä koskeva hallituksen esitys annetaan kevätistuntokauden 2015 alusta ja, että lainsäädäntö tulee voimaan siten, että uusi hallintorakenne on käyttöön otettavissa 2017 alusta lukien. Rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanopäätökseen sisältyi liite 5, jossa hallitus linjasi sekä erityisesti metropolialueen osalta maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvistä tavoitteista. Sen mukaisesti ja rakennepoliittisessa ohjelmassa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi MAL -aiesopimuksissa harkitaan valtion kannusteiden lisäksi myös sanktioiden käyttöä, jos sopimus jää toteutumatta kunnista johtuvista syistä (metropolialue). Metropolialueen osalta metropolihallintoa koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän arvioitavana ovat myös metropolihallinnolle siirrettävät, maankäyttöön ja asumiseen liittyvät tehtävät ml. metropolikaava. Metropolialueen MAL - aiesopimuskäytäntöjä arvioidaan nykyisen sopimuskauden ( ) päätyttyä

10 mm. sen perusteella, millaisia ehdotuksia metropolihallintoa koskevaa lainsäädäntöä valmisteleva työryhmä metropolikaavan osalta tulee tekemään. 6. Muita prosesseja ja vaikuttavia tekijöitä Liikennejärjestelmän osalta valtio-osapuolen tehtävänä on huolehtia siitä, että paikalliset liikenneverkkoon kohdistuvat tavoitteet eivät ole ristiriidassa valtakunnallisten tavoitteiden kanssa. Toisaalta valtio-osapuoli pyrkii yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa aikaansaamaan tarvetta vastaavaa liikenteen palvelutasoa kustannustehokkaasti. Keinovalikoimaan kuuluu mm. liikkumisen ohjaus, liikenteenhallinta, joukkoliikenne sekä väylien hoito ja ylläpito. Myös erikokoiset väylähankkeet voivat kuulua keinovalikoimaan, mutta sopimusmenettelyä ei tule nähdä yksittäisten hankkeiden edistämismenettelynä. Joukkoliikenteessä uuden lainsäädännön myötä tärkeä rooli on toimivaltaisilla joukkoliikenneviranomaisilla (kunnat ja ELY -keskukset). Joukkoliikenteen suunnittelua ja kehittämistä tehdään isoilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla ja näihin liittyy operatiivisen tason sopimuksia valtion ja kuntien kesken. Meneillään olevassa Alli-työssä (aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva) käsitellään ML kokonaisuutta valtakunnallisesta näkökulmasta. Saatujen kokemusten mukaan neljän MAL -aiesopimuksen seuranta vaatii nykyisin paljon resursseja. Kehittämisen tueksi tulisi arvioida, paljonko nykyisten aiesopimusten valmisteluun ja seurantaan on käytetty eri osapuolten resursseja (ministeriöt, ELY -keskukset, kunnat). On esitetty, että jos aiesopimus edellyttää kuntaliitoksia, valtio varaa myös resursseja siihen. Vuoden 2013 alusta käynnistetyllä asuinalueohjelmalla tavoitellaan kaupunkien elinvoiman parantamista ja strategisen kehittämisotteen vahvistamista sosiaalinen eheys ja hyvinvointi viihtyisyyttä ja kilpailukykyä vahvistavina tekijöinä huomioiden. Ohjelman toteuttamista edistetään joillakin kaupunkiseuduilla mm. kasvusopimusmenettelyn avulla. Asuinalueiden kehittämiseen liittyvät myös erityisryhmien asunto-olojen parantamista koskevat periaatepäätökset ja ohjelmat (Vnp pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi, Vnp kehitysvammaistenyksilöllisen asumisen ja palveluiden turvaamisesta, Vnp ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi). 7. MAL aiesopimusmenettelyn kehittämisehdotukset Työryhmän arvio on, että aiesopimusmenettelyä on tarkoituksenmukaista jatkaa. Kehittämisen painopisteet riippuvat luonnollisesti osaltaan siitä, millaisia päätöksiä tullaan tekemään kuntarakenteen tai esimerkiksi metropolihallinnon suhteen. Joka tapauksessa tarvitaan jonkinlainen yhteinen foorumi ja sopimusmenettely kaupunkiseutujen ja valtion kesken kaupunkiseutujen kilpailukyvyn kehittämiseksi kestävällä tavalla. Seuraavassa on esitetty työryhmän tämän vaiheen esitykset aiesopimusmenettelyn kehittämiseksi.

11 Tavoitteena yksi yhteinen sopimus Työryhmän arvio on, että aiesopimusmenettelyä on tarkoituksenmukaista jatkaa. Kehittämisen painopisteet riippuvat luonnollisesti osaltaan siitä, millaisia päätöksiä tullaan tekemään kuntarakenteen tai esimerkiksi metropolihallinnon suhteen. Joka tapauksessa tarvitaan jonkinlainen yhteinen foorumi ja sopimusmenettely kaupunkiseutujen ja valtion kesken kaupunkiseutujen kilpailukyvyn kehittämiseksi kestävällä tavalla. Seuraavassa on esitetty työryhmän tämän vaiheen esitykset aiesopimusmenettelyn kehittämiseksi. Alueilla, missä MAL -aiesopimusten ja kasvusopimusten tavoitteilla ja niihin perustuvilla sopimuksilla on sisällöllisiä päällekkäisyyksiä, tulisi tarkastella yhden yhteisen sopimuksen laatimista. Sopimusmenettelyiden kehittämisen tavoitteena voisi olla uusi yhteinen ns. kaupunkiseutusopimus. Sopimusten laadinta on sekä kuntien että valtion ja valmisteluun osallistuvien muiden osapuolten näkökulmasta resursseja ja aikaa sitovaa sekä työlästä, minkä vuoksi tulee kiinnittää huomiota sopimuksen valmisteluprosessin kehittämiseen. Vaikka yksi sopimus tuo prosessiin lisää toimijoita, yhden sopimuksen laadinnassa voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon eri sektoreiden toisiinsa kytkeytyvät tavoitteet (esim. maankäytön, asumisen ja liikenteen alueilla), parantaa valmisteluun liittyvää resurssien käyttöä ja saada aikaan sopimuksia, joihin paremmin valikoituvat vain strategisesti merkittävimmät kehittämiskokonaisuudet. Tunnistetaan eri kaupunkiseutujen keskeiset kysymykset ja valmistellaan kullekin seudulle sopiva sopimusmalli. Valmistelussa huomioidaan muu sopimusperusteinen kaupunkiseutupolitiikka ja kasvusopimusmenettely sekä metropolihallinnon valmistelu. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteeseen ja hajautumiseen liittyviä kysymyksiä tarkastellaan elinkeinoelämän kehittymisen ja työvoiman saatavuuden sekä asumiskustannusten näkökulmasta. Tunnistetaan myös seudut, missä hajaantuminen ei ole kansallisten tavoitteiden kannalta merkittävää. Aiesopimuksissa huomioidaan seutujen erityispiirteet. Aiesopimusten keskeinen lähestymistapa on kuntien ja seudun kokonaisvaltainen kehittäminen. Aiesopimusten sisällössä ja toimenpiteissä otetaan aiempaa paremmin huomioon palveluverkon, palveluiden sijoittumisen sekä elinkeinoelämän tarpeet. Palveluverkkoselvitysten merkitys kasvaa. Sekä kuntien sisäisen että seudun kuntien sosiaalitoimen, peruspalveluiden ja opetustoimen välisen yhteistyön tiivistämistä ja huomioimista kaavoituksessa kehitetään. Kaupallisten ja julkisten palveluiden yhteensovittamista edistetään. Aiesopimuksiin sisällytetään seudun elinkeinoelämän ja kilpailukyvyn kehittymistä tukevia toimenpiteitä. Tunnistetaan maankäytön, asumisen ja liikkumisen toimenpiteiden vuorovaikutus sekä toimintojen sijoittumisen vaikutukset liikkumiseen ja saavutettavuuteen. Tarkasteluissa nostetaan keskiöön maantieteellinen ja liikenteellinen saavutettavuus, henkilöautoriippuvuus sekä kuljetuskustannukset. Tavoitteiden mukainen keskuskaupungin elinvoiman kasvu ei saa aiheuttaa tarpeetonta hajautumiskehitystä seudulla. Menettelyn laajentuminen voi samalla merkitä neuvotteluprosessin monimutkaistumista ja siihen käytettävien resurssien lisääntymistä. Tarkoituksenmukaista voisi tällöin olla, että sopimuksen valmistelua jaotellaan useaan osaan esimerkiksi siten, että seutu tekisi ensin omalla tahollaan strategia- ja suunnittelutyön ja vasta tämän jälkeen käytäisiin seudun ja valtion väliset neuvottelut.

12 Aiesopimusmenettely ei poista kaupunkiseutujen kuntien välistä osaoptimointia. Työryhmän arvion mukaan aiesopimusmenettelyn lisäksi jatkossakin tarvitaan myös kuntarakenneratkaisuja yhdyskuntarakenteen ohjauksen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi. Aiesopimusmenettelyyn liittyviä valmistelu-, neuvottelu- ja seurantaprosesseja kehitetään Aiesopimusmenettelyyn liittyen on tarkasteltava myös sopimusten valmistelu- ja käsittelyprosesseja sekä hyväksymismenettelyitä. Yhteisen kaupunkiseutusopimuksen valmistelussa on tunnistettava eri sopimustyypeille asetettujen tavoitteiden sisältö ja keinot niiden saavuttamiseksi. Aiesopimusmenettelyn kehittämisen tavoitteena tulee entistä strategisempia linjauksia. Laajentuminen kaupunkiseutusopimuksen suuntaan tarkoittaisi entistä useampien näkökulmien huomioimista samanaikaisesti. Kaikkia osapuolia tyydyttävän ja sitoutumista edistävän aiesopimuksen lähtökohtana on seudun kuntien oma yhteinen tahtotila, joka tulisi olla selkeästi määriteltynä sopimusneuvottelujen alkuvaiheessa. Sopimusten seurannan kannalta on tärkeä kuvata nykytila, missä tapahtuvien aiesopimuksen toteuttamisen aiheuttamien muutosten todentaminen on keskeistä. Seurannassa tulee arvioida myös eri osapuolten panostusten vaikuttavuutta. Sopimusten seurannan organisointia tulee myös vahvistaa ja sen tueksi tulee luoda uusia seudullisia työvälineitä. Parhaimmillaan sopimusseurannan tulokset muodostavat keskeisen seudullisen tietopohjan kuntien maankäyttöpäätöksien tueksi. Työryhmä tulee tekemään ehdotuksen aiesopimusten valmistelu- ja neuvotteluprosessien sekä niiden seurannan ohjeistamiseksi tämän vuoden loppuun mennessä. Sopimuskumppanit ja vastuutahot Aiesopimusten allekirjoittajina ja sopimuskumppaneina on oltava mukana kaikki relevantit toimenpiteiden suunnittelusta ja toteuttamista vastuussa olevat tahot. Kysymykseen voivat tulla myös muut ministeriöt tai esim. valtion laitokset silloin, kun se seudun kehittämisen näkökulmasta on tarpeen. Myös maakuntaliitolla kuntayhtymänä voi olla oma roolinsa aiesopimuksen toteuttajana. Valtion sisäisenä tavoitteena on tukea seutujen kehittämistä valtakunnallisesta näkökulmasta. Valtion eri toimijoiden tavoitteena tulee entistä paremmin koordinoida valtion rahoitusvälineiden ja tukien osoittamista niin, että maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvät toimet näkyvät. Aiesopimusten lähtökohtana olevat kaupunkiseutujen suunnitelmat, ohjelmat ja asiakirjat Rakennemallin tai suunnitelman sitovuuden vahvistaminen tarjoaisi entistä järjestelmällisemmän suunnitteluvälineen kaupunkiseuduille. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvioinnin yhteydessä on tarkasteltu rakennemallien käyttöä suunnitteluvälineenä kaupunkiseuduilla. Samoin maakuntakaavaprosessin ja kaupunkiseututasoisen suunnittelun ja toimenpiteiden toteutuksen ajoitusta, sekä vuorovaikutuksen ja vaikutusten tunnistamista tulisi edistää.

13 Aiesopimusten valmistelun kytkennät muihin valtio-osapuolen asiakirjoihin ja prosesseihin MAL -aiesopimusten valmistelun ja toteuttamisen myötä valtion ja kaupunkiseutujen kumppanuudesta on saatu hyviä kokemuksia, joita on voitu soveltaa myös muilla kaupunkiseuduilla. Menettely on tiivistänyt eri toimijoiden välistä yhteistyötä MAL - kysymyksissä. Samalla on todettu selkeä tarve kytkeä aiesopimusmenettely valtion ohjausasiakirjoihin, kuten liikennepoliittiseen selontekoon ja asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan. Maankäyttöä, asumisen sijoittumista sekä liikennettä koskevia tavoitteita ja toimenpiteitä tulee tarkastella kokonaisuutena. Kokoavana asiakirjana ehdotetaan kaupunkipoliittisen selonteon valmistelua, missä painottuisi liikenteeseen, maankäyttöön, asumiseen ja segregaatioon liittyvät kysymykset, mutta joka sisältäisi myös elinkeinopolitiikkaa sekä muita sektorirajat ylittäviä, poikkihallinnollisia kaupunkiseutujen kehittämistä koskevia teemoja. Selonteon keskeisiä kaupunkiseutuja koskevia kysymyksiä ja sisältöä valmistellaan samanaikaisesti isojen kaupunkiseutujen MAL -aiesopimusten kanssa. Valmistelua tehdään aiempaa selkeämmin poikkihallinnollisena yhteistyönä, mihin liittyen selvitetään maankäytön vaikutuksia, palvelurakenteeseen liittyviä kysymyksiä sekä asumisen sijoittumista ja näiden vaikutuksia liikkumiseen. Liikkumisessa huomioidaan sekä henkilöliikenne sujuvan arjen näkökulmasta että elinkeinoelämän liikennejärjestelmälle asettamat vaatimukset. Selontekoon sisällytettävissä kaupunkiseutuja koskevissa linjauksissa selkeytetään kaupunkiseuduille osoitettavia taloudellisia tukia ja niiden kohdistamista sekä tehostetaan vaikuttavuutta ja sen seurantaa. Linjauksilla edistetään liikkumiseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon tarkoitettujen tukien yhteisvastuullista käyttöä ja aiesopimuksen sekä yleisten kansallisten ilmastonmuutosta ja yhdyskuntarakenteen eheyttämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista. Myös asuntopoliittisen toimenpideohjelman valmistelu ja sen sisältämät valtiontuet kytketään aiesopimusten valmisteluun.