Helsingin Kaupunkikaavan ilmastovaikutukset

Transkriptio

1 Helsingin Kaupunkikaavan ilmastovaikutukset Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority Päästöskenaariot 2035 ja 2050

2 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A Helsinki puhelin faksi Lisätietoja Johannes Lounasheimo, puhelin johannes.lounasheimo@hsy.fi Copyright Kartat, graafit, ja muut kuvat: HSY Edita Prima Oy, Helsinki 2015

3

4 Tiivistelmä Tässä raportissa on arvioitu Helsingin uuden yleiskaavan, Kaupunkikaavan, ilmastovaikutuksia kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Lähtökohtana on kaupungin nykyinen vuosittainen päästöseuranta (HSY 2014a), siinä käytetty laskentamenetelmä ja skenaariotyökalu Ilmastoveivi (HSY 2014b). Pääviestit: Kaupunkikaava ei lukitse Helsinkiä ilmaston kannalta kestämättömälle kehityspolulle ja hiilineutraaliustavoite voidaan saavuttaa. Väestönkasvu ja uusi rakennusmassa lähtökohtaisesti kasvattavat kaupungin kasvihuonekaasupäästöjä, mutta Kaupunkikaava mahdollistaa 33 prosenttia ja välillisesti 87 prosenttia pienemmät päästöt pelkän kasvun s kenaarioon verrattuna. Toteuttamalla Kaupunkikaava yhdessä erilaisten ilmastotoimien kanssa Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat asukasta kohti 2,0 hiilidioksiditonnia vuonna 2035 ja 0,6 tonnia vuonna Suurimmat päästövähennyspotentiaalit sisältyvät nollaenergiatason uudisrakentamiseen, kaukolämmön polttoainevalintoihin, vähäpäästöiseen sähköön, ajoneuvotekniikan kehittymiseen ja energiaremontteihin. Vuoteen 2050 mennessä kulutussähkö ja liikenne nousevat suurimmiksi päästölähteiksi ja rakennusten lämmittämisen merkitys pienenee. Kaupunkialueen päästöjen vähenemisen lisäksi Kaupunkikaavan toteuttaminen voi estää yhdyskuntarakenteen hajautumisen ja päästöjen kasvun muualla Helsingin seudulla Päästöjen kehityksen havainnollistamiseksi on laadittu kaksi skenaariota, joissa kummassakin uusi yleiskaava toteutetaan suunnitellusti. Lisää ihmisiä -skenaario (LI) kuvaa kaupungin kasvua nykyisillä päästöihin vaikuttavilla reunaehdoilla ja Vähemmän päästöjä -skenaario (VP) tilannetta, jossa ilmastojohtamista ja -toimenpiteitä jatketaan tavoitevuoteen 2050 asti. Erikseen arvioidaan Kaupunkikaavan mahdollisuuksia vähentää päästöjä. LI-skenaariossa Helsingin kasvihuonekaasupäästöt kasvavat yli 4 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuoteen 2050 mennessä (kuva 1). Tilanne vastaa nykyisen Helsingin paisumista uuden yleiskaavan väestönkasvu-, työpaikka- ja kerrosalatavoitteiden mukaisesti, ja toimii vertailupohjana muille skenaarioille. VP-skenaariota voidaan pitää ilmastomyönteisenä business as usual -kehityspolkuna. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet vuodesta 1990 yli 20 prosenttia (HSY 2014a) ja suotuisa päästökehitys oletettavasti jatkuu. Vuoden 2020 jälkeen päästöt vähenevät entistä jyrkemmin Kaupunkikaavan mahdollistamien sekä muiden ilmastotoimien ansiosta. VP-skenaarion taustaoletuksilla kaupungin vuotuiset kasvihuonekaasupääs- töt pienenevät lähelle 500 tuhatta tonnia vuoteen 2050 mennessä (kuva 1). Asukasta kohti laskettuna tämä on noin 0,6 tonnia, mikä on ilmaston kannalta kestävä suuruusluokka. VP-skenaariossa päästöt ovat pelkkään kasvuun (LI) verrattuna vuonna 2035 lähes 60 prosenttia ja vuonna 2050 lähes 90 prosenttia pienemmät. Päästövähennyspotentiaali muodostuu nollaenergiatason uudisrakentamisesta, vanhan rakennuskannan energiaremonteista, liikkumistottumusten muutoksista, kaukolämmön polttoainevalinnoista, vähäpäästöisestä sähköstä, ajoneuvotekniikan kehittymisestä, maalämpöön siirtymisestä ja aurinkopaneelien yleistymisestä. Kaupunkikaavan vaikutusta päästöihin ei voi yksiselitteisesti erottaa muusta kaupunkikehityksestä. Tässä raportissa on tulkittu kaavan mahdollistavan uudisrakentamisen, energiaremonttien ja liikkumisen tuottamat päästövähennykset. Yhteenlaskettuna näiden toimien vähennyspotentiaali (K-skenaario) on vuoden 2035 päästöjen osalta 0,8 miljoonaa tonnia ja vuonna 2050 noin 1,3 miljoonaa tonnia. Kaksinkertaistamalla energiaremontit, kantakaupunkimaisemmalla liikkumisella ja merituulivoiman rakentamisella (K+-skenaario) voitaisiin päästä 1,2 ja 1,8 miljoonaan tonnin päästövähennyksiin. 4

5 PÄÄSTÖVÄHENNYKSET Uudisrakentaminen Energiaremontit Liikkuminen Julkaisija Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät Johannes Lounasheimo Päivämäärä KHK-päästöt t CO 2 -ekv Kaukolämpö Verkkosähkö Maalämpö Aurinkopaneelit Ajoneuvotekniikka KHK-PÄÄSTÖT Maatalous Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Erillislämmitys Kaukolämpö Julkaisun nimi Helsingin Kaupunkikaavan ilmastovaikutukset Päästöskenaariot 2035 ja 2050 Avainsanat ilmanlaatu, pääkaupunkiseutu Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 8/2015 issn l isbn (nid.) isbn (pdf) issn (nid.) issn (pdf) "Lisää ihmisiä" "Vähemmän päästöjä" Kuva 1. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt LI-skenaariossa ja sektoreittain VP-skenaariossa sekä eri toimenpiteiden päästöjä vähentävä vaikutus. Kaupunkikaavan osuus päästövähennyspotentiaalista on merkitty vihreällä. Kieli: suomi Sivuja: 40 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100, HSY puhelin , faksi

6 6

7 Sisällys 1 Johdanto 8 2 Kasvutrendit ja yleiset oletukset Väestömäärän kehitys Työpaikat Kerrosalan kasvu Lämmitystavat ja energiankulutus Liikenne Teollisuus ja työkoneet, jätteiden käsittely ja maatalous 17 3 Päästöskenaariot Lisää ihmisiä (LI-skenaario) Vähemmän päästöjä (VP-skenaario) VP-skenaarion oletukset Päästökehitys VP-skenaariossa Toimenpiteiden päästövähennyspotentiaali Kaupunkikaavan (K) vaikutus päästöihin VP-skenaariossa Energiatehokas uudisrakentaminen Energiaremontit Liikkuminen Kaupunkikaava+ (K+) 29 4 Johtopäätökset 32 5 Lähdeluettelo 37

8 1 Johdanto 8

9 Helsingissä kaupungin yhdyskuntarakenteen kehittämistä ohjaavia, pitkän aikavälin maankäytön suunnitelmia on laadittu noin kymmenen vuoden välein. Nykyinen yleiskaava, Yleiskaava 2002, sai lainvoiman vuonna Uutta yleiskaavaa valmistellaan Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa parhaillaan niin, että kaupunginvaltuusto voi tehdä siitä päätöksen viimeistään vuonna Vuoden 2014 loppuun mennessä kaavasta valmistuu luonnos, josta tehdään laaja vaikutusten arviointi. Tärkeä osa vaikutusten arviointia on ympäristö- ja ilmastovaikutukset. Helsingin uusi yleiskaava, Kaupunkikaava, perustuu voimakkaaseen väestönkasvuun. Vuoteen 2050 ulottuvan vision mukaan Helsingissä on vuosisadan puoleenväliin mennessä noin asukasta ja työpaikkaa. Vision lisäksi yleiskaava koostuu vuoteen 2035 tähtäävästä, asemakaavoitusta ohjaavasta yleiskaavakartasta sekä toteutusohjelmasta (KSV 2014a). Kymmenet tuhannet uudet ihmiset, kasvava rakennuskanta ja liikenne vaikuttavat suoraan kaupungin kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmaston lämpenemiseen. Helsingin päästöt ovat viime vuosina vähentyneet kaupungin kasvusta huolimatta. Sama kehitys voi jatkua tulevina vuosina Kaupunkikaavaa toteutettaessa. Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan merkittävä tavoite on hiilineutraalius vuonna 2050 (Helsinki 2012). Välitavoitteena on vähentää päästöjä 30 % vuoteen 2020 mennessä (Helsinki 2013a). Kaavan tulisi omalta osaltaan vastata näihin tavoitteisiin visiovuoteen 2050 asti. HSY laskee vuosittain pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt. Vuonna 2013 Helsingin päästöt olivat yhteensä 2,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Tämä on yli 20 prosenttia vähemmän kuin vuonna luvulla päästöt ovat vähentyneet lähes 13 prosenttia. Suurin osa päästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, liikenteestä ja sähkönkulutuksesta (kuva 2). Kaupunkikaavan ilmastovaikutuksia tarkasteltaessa on keskeistä arvioida Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen määrä tavoitevuosina 2035 ja Tässä raportissa esitetyt päästöskenaariot perustuvat HSY:n laskentamenetelmään ja Helsingin päästöjen vuosiseurantaan. Laskennan tukena on käytetty skenaariotyökalu Ilmastoveiviä (HSY 2014b). Skenaarioilla havainnollistetaan kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä erilaisiin taustaoletuksiin perustuen. Lisää ihmisiä -skenaario kuvaa pelkän väestön- ja rakennuskannan kasvun vaikutusta kaupungin päästöihin. Vähem- 9

10 KHK-päästöt (1000t CO 2 -ekv.) % Vuosi Jätteiden käsittely Liikenne Teollisuus ja työkoneet Sähkölämmitys Öljylämmitys Kulutussähkö Kaukolämpö Kuva 2. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt (1000 t CO 2 -ekv.) vuosina 1990 ja Punainen viiva kuvaa 30 prosentin päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä. (HSY 2014a) 10

11 män päästöjä -skenaariossa Kaupunkikaavan tavoitteiden ohella ilmastotoimia jatketaan Helsingin kaupungin, Suomen ja EU:n suunnitelmien ja tavoitteiden mukaisesti. Skenaarioita tarkastellaan myös toimenpiteittäin. Esimerkiksi rakennusten energiaremonttien tai liikkumistapojen muutosten päästövähennyspotentiaalit lasketaan omina kokonaisuuksinaan. Yleiskaavan ilmastovaikutuksia arvioidaan kaupungin päästölaskentojen lisäksi muilla tavoilla. Esimerkiksi kaavan toteuttamisen edellyttämän uuden asuin- ja toimitilarakentamisen päästöt lasketaan erikseen, ja kaavan ekotehokkuutta arvioidaan Keko -kaupunkien ja kuntien alueellisella ekolaskurilla. Kaupungin kasvua ja ilmastotoimia kuvaavien kokonaisvaltaisten kehityspolkujen lisäksi raportissa arvioidaan erikseen uuden yleiskaavan mahdollistamia päästövähennyksiä. Kaupunkikaava ja Kaupunkikaava+ -skenaariot keskittyvät rakennusten energiankulutuksen ja liikkumisen aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin. Ilmastoveivi-skenaariotarkastelut kuvaavat koko kaupungin pääasiassa energiankulutukseen perustuvia kasvihuonekaasupäästöjä tiettynä vuonna. Kaavan toteuttamisen vaikutukset Helsingin rajojen ulkopuolella eivät näy päästölaskennoissa. Tulevaisuuden tavoitetila on tiivis, raideliikenteen verkostokaupunki. Tällöin yhdyskuntarakenne ei välttämättä enää hajaudu muualla Helsingin seudulla, mikä vähentää päästöjä kansallisella ja globaalilla tasolla. Myös välilliset päästöt esimerkiksi rakennusmateriaalien tai kulutushyödykkeiden tuottamisesta jäävät tarkastelun ulkopuolelle. 11

12 2 Kasvutrendit ja yleiset oletukset 12

13 Skenaariotarkastelujen taustalla on joukko yleisiä trendejä ja oletuksia, jotka perustuvat yleiskaavan tavoitteisin ja aineistoihin, asiantuntija-arvioihin tai kirjallisiin lähteisiin. Monessa tapauksessa taustaoletukset on pidetty konservatiivisesti skenaarioiden perusvuoden 2012 tasolla, jos yhdensuuntaisia arvioita kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavien tekijöiden muutoksista ei ole saatavissa. Tässä raportissa esitellyissä päästöskenaarioissa on voimassa seuraavat oletukset: Väestönkasvu Työpaikat Kerrosala enintään +23 milj. k-m 2 Kaukolämmön osuus rakennusten lämmityksestä 86 % Sähkönkulutus kasvaa samassa suhteessa väestön ja työpaikkojen kanssa Ilmaston lämpeneminen vähentää lämmitystarvetta 9 % Pakettiautoliikenne kasvaa väkiluvun mukaisesti vuoteen 2035 asti, mutta ei enää tämän jälkeen Kuorma-autoliikenne ja satamaliikenne eivät kasva nykyisestä Teollisuuden ja työkoneiden, jätteiden käsittelyn ja maatalouden päästöt pienenevät nykyisen kehityksen mukaisesti Luvussa 3 esitellään vuoteen 2050 asti ulottuvia päästöskenaarioita, jotka kaikki sisältävät nämä yleiset oletukset. Muuttujia kehityspoluissa ovat toisaalta liikkumismuodot ja -määrä, ajoneuvotekniikan kehitys ja biopolttoaineet, rakennusten energiatehokkuus, kaukolämmön polttoaineet, lämmitystavat kaukolämpöverkon ulkopuolella, Suomen sähkönhankinta sekä kiinteistökohtainen sähköntuotanto. Seuraavassa samoina pysyviä taustaoletuksia käsitellään eritellysti. 2.1 Väestömäärän kehitys Helsingin asukasluku on kasvanut melko tasaisesti luvun alun tasaisemman vaiheen jälkeen kasvu on ollut reilusti yli yhden prosentin vuodessa. Tulevasta kehityksestä on esitetty vaihtelevia arvioita. Uuden yleiskaavan tavoitteet noudattavat nopean kasvun ennustetta, jossa asukasluku kasvaa lähes asukkaalla vuoteen 2035 mennessä. Vuonna 2050 kaupungissa asuu lähes ihmistä enemmän kuin nyt (kuva 3). Pääsääntöisesti väestönkasvu lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Uudet asukkaat tarvitsevat lämpöä ja sähköä kuluttavia asuntoja, ja yksityisten ja julkisten liikennevälineiden käyttö lisääntyy. 2.2 Työpaikat Työpaikkojen määrä kuvaa kaupungin kasvua yhdessä asukasluvun kehityksen kanssa. Päästötarkastelussa työpaikat vaikuttavat palveluiden, julkisen sektorin ja teollisuuden sähkönkulutukseen ja muiden kuin asuinrakennusten kerrosalaan. Kaupunkikaavaan suunnitellaan runsaasti uutta toimitilarakentamista. Työpaikkojen määrän ennustetaan kasvavan Helsingissä kasvaa yli :lla vuoteen 2035 ja lähes :lla vuoteen 2050 mennessä (kuva 4). Työpaikkojen kokonaismäärän lisäksi päästöihin vaikuttaa sektorijako palveluiden ja julkisen sektorin ja toisaalta teollisuustyöpaikkojen välillä. Selvästi enemmän toimitilaa vaativien teollisuuden työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista oli Helsingissä 5,5 prosenttia vuonna Sen ennustetaan olevan alle 5 prosenttia vuonna 2020 ja laskevan toteutuneen kehityksen perusteella 2,2 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä (kuva 5). 13

14 Asukasluku % % % Kuva 3. Helsingin asukasluku vuosina 1990 ja (VRK 2014), väestöennuste 2020 (Helsinki 2013) sekä yleiskaavan tavoitteet 2035 ja Prosentit ilmaisevat muutosta vuoteen 2012 verrattuna Vuosi % 93 % 95 % 95 % Teollisuus 98 % 97 % Työpaikat % Kuva 4. Työpaikkojen määrä Helsingissä vuosina 1990 ja (Aluesarjat 2014), nopean kasvun ennuste vuoteen 2020 asti (Kaupunkitutkimus 2014) sekä yleiskaavan tavoitteet 2035 ja Prosentit kuvaavat muutosta vuoteen 2012 verrattuna. Vuosi +31 % +48 % Palvelut ja julkinen sektori Kuva 5. Palveluiden ja julkisen sektorin osuus työpaikoista Helsingissä. Vuosien 1990 ja 2000 luvut ovat tilastotietoa (Aluesarjat 2014) ja 2020 perustuvat Uudenmaan ja Helsingin seudun työpaikkaprojektioihin (Kaupunkitutkimus 2014). Vuosien 2035 ja 2050 osuudet on johdettu toteutuneesta kehityksestä ja vuoteen 2020 ulottuvasta ennusteesta. 14

15 80 70 Kerrosala (milj. kerrosneliömetriä) ,4 milj. m 2 +11,3 milj. m 2 +5,6 milj. m 2 +17,5 milj. m 2 Teollisuus ja muut Palvelut Asuminen Kuva 6. Kaupunkikaavan tavoitteiden mukainen asumisen ja toimitilojen kerrosalan kasvu vuoteen 2012 verrattuna. Haaleampi kuviotäyttö kuvaa olemassa olevaa rakennuskantaa. Luvut tarkoittavat kaavan mahdollistamia kerrosalojen enimmäismääriä. Teollisuuden toimitilojen kokonaismäärän ennustetaan jonkin verran supistuvan. 2.3 Kerrosalan kasvu Helsingin uuden yleiskaavan lähtökohta on voimakkaasti kasvava kaupunki. Mittava uuden kerrosalan kaavoittaminen mahdollistaa uusien asukkaiden muuttamisen Helsinkiin ja omalta osaltaan työpaikkojen syntymisen. Kerrosalan kasvu vaikuttaa suoraan kaupungin energiankulutukseen ja lisää sitä kautta kasvihuonekaasupäästöjä, jos muutoksia rakennusten energiatehokkuudessa ei tapahdu. Toisaalta tiiviin ja energiataloudeltaan laadukkaan kaupungin rakentaminen ehkäisee yhdyskuntarakenteen hajautumista ja voi vähentää välillisesti päästöjä muualla Suomessa. Tässä tarkastelussa päästölaskenta rajautuu kuitenkin kaupunkialueen suoriin päästöihin. Yleiskaava mahdollistaa Helsinkiin uutta asuinpinta-alaa useita miljoonia kerrosneliömetrejä. Maksimissaan kaavassa valmistaudutaan yli 17 miljoonan k-m 2 :n kasvuun. Myös toimitilojen osalta kaupunki täydentyy merkittävästi, vuoteen 2050 mennessä jopa yli 5 miljoonalla neliömetrillä (kuva 6). Osa yleiskaavan varauksista putoaa tarkemmassa suunnittelussa pois, joten kaava on väestönkasvuennusteisiin nähden tarkoituksella hieman ylimitoitettu. Kerrosalan määrään vaikuttaa väestö- ja työpaikkamäärän kehityksen lisäksi oleellisesti asumisväljyys ja tilatehokkuus. Kerrosneliömetreissä laskien helsinkiläisellä oli asuintilaa käytettävissä keskimäärin 41,7 m 2 vuonna 1990 ja 45,5 m 2 vuonna 2012 (Tilastokeskus 2014a). Asiantuntija-arvioissa on esitetty erilaisia näkemyksiä tulevasta kehityksestä. Kaupunkikaavan vuosien 2035 ja 2050 enimmäiskerrosaloista ja väestönkasvuennusteista laskettuna asumisväljyys näyttäisi kasvavan ja toimitilojen tilatehokkuus pysyvän ennallaan (taulukko1). Nämä eivät kuitenkaan ole ennusteita tai Kaupunkikaavan tavoitteita, vaan tämän raportin päästöskenaarioissa käytettyjä laskennallisia lähtöarvoja. Taulukko 1. Päästölaskentojen pohjana käytetty laskennallinen asumisväljyys ja toimitilatehokkuus (k-m 2 /as./tp.) Huom. luvut perustuvat kerrosalojen maksimikasvuun, eivätkä ole Kaupunkikaavan tavoitteita Asuminen 45,5 51,0 52,1 Palvelut 38,9 38,7 39,2 Teollisuus 223,2 223,2 223,2 15

16 4 100 Keskimääräinen lämmitystarveluku ,2 % ,4 % ,6 % Kuva 7. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämmitystarpeen muutos Helsingissä. Vuosien keskimääräinen lämmitystarveluku oli 3986 ja vuosina vastaavasti 3902 (Ilmatieteen laitos 2014). Vuosien 2020, 2035 ja 2050 luvut ja lämmitystarpeen muutos perustuvat näistä laskettuun lineaariseen trendiin. 2.4 Lämmitystavat ja energiankulutus Helsingissä vallitseva rakennusten lämmitysmuoto on kaukolämpö. Vuonna 2012 sen osuus lämmitystavoista oli asuinrakennuksissa 86 prosenttia ja toimitiloissa tätäkin enemmän. Kaupunkikaavan päästötarkasteluissa yleinen oletus kaikissa skenaarioissa on, että kaukolämmön suhteellinen osuus pysyy muuttumattomana. Sähkönkulutuksen osalta laskelmissa on käytetty konservatiivista arvioita, jonka mukaan sähkön ominaiskulutus asuinrakennuksissa henkilöä kohti ja palveluissa, julkisella sektorilla ja teollisuudessa työpaikkaa kohti säilyy ennallaan eli vuoden 2012 tasolla. Sähkölaitteiden määrä oletettavasti kasvaa, mutta toisaalta niiden energiatehokkuus paranee. Kokonaisuudessaan Helsingin sähkönkulu- tus kasvaa samassa suhteessa asukasluvun ja työpaikkojen kanssa. Rakennusten lämmitysenergian kulutukseen vaikuttaa ilmaston lämpeneminen. Maapallon keskilämpötila on kohonnut runsaassa sadassa vuodessa jo 0,85 astetta, ja lämpenemisen odotetaan jatkuvan (IPCC 2014). Jos ilmastonmuutoksen hillinnässä pystytään ottamaan maailmanlaajuisesti merkittäviä edistysaskelia ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lopetetaan vähitellen kokonaan, voidaan lämpeneminen rajoittaa +2 asteeseen. Tässä raportissa käytetty ennuste lämmitystarpeesta vastaa suurin piirtein mainitun kaltaista positiivista kehitystä, jossa globaali lämpenemisvauhti ei kovin paljon kiihdy nykyisestä. Lämmitystarpeen muutos on arvioitu Ilmatieteenlaitoksella vuodesta 1971 laskettujen lämmitystarvelukujen perusteella (kuva 7). Ilmastonmuutoksen aikaansaama vähennys lämmitysenergian kulutuksessa on nykyisellä tahdillakin merkittävä, vuoteen 2050 mennessä lähes 9 prosenttia. 2.5 Liikenne Liikenteen osalta kaikissa tässä esitetyissä skenaarioissa on perusoletuksena, että pakettiautoliikenne kasvaa väkiluvun mukaisesti vuoteen 2035 asti, mutta ei enää tämän 16

17 KHK-päästöt (1000t CO 2 -ekv.) Kuva 8. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön, jätteiden käsittelyn ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen kehitys. Katkoviiva ilmaisee vuosien 1990 ja 2012 toteutuneet päästöt ja yhtenäinen viiva on eksponentiaalinen trendikuvaaja, jonka mukaan on laskettu vuosien 2020, 2035 ja 2050 päästöt. Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous jälkeen. Kuorma-autojen liikennesuoritteen on arvioitu pysyvän nykyisellä tasolla logistiikan kehittymisen ja autojen keskimääräisen koon lisääntymisen takia. Myöskään laivaliikenteessä ei ole laskettu tapahtuvan muutoksia. 2.6 Teollisuus ja työkoneet, jätteiden käsittely ja maatalous Suurin osa Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, sähkönkulutuksesta ja liikenteestä (ks. kuva 2). Teollisuuden ja työkoneiden polttoainekäytön, jätteiden käsittelyn sekä maatalouden päästöjen osuus oli vuonna 2012 yhteensä vain runsaat 3 prosenttia kokonaispäästöistä (HSY 2014a). Näiden sektorien päästöt ovat vähentyneet selvästi ja kehityksen oletetaan jatkuvan Kaupunkikaavan tavoite- ja visiovuoteen saakka. Ilmastoveivi-skenaariotyökalu havainnollistaa vain tärkeimpien päästölähteiden vaikutuksia, eikä sisällä erillistä mahdollisuutta muuttaa muiden sektorien päästöihin vaikuttavia tekijöitä. Tässä raportissa esitetään kuitenkin pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöjen seurannan mukaisesti kaikkien sektorien päästöt ja niiden muutokset eri skenaarioissa. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön, jätteiden käsittelyn sekä maatalouden päästöjen kehitys on laskettu yksinkertaisella matemaattisella mallilla vuosien 1990 ja 2012 toteutuneisiin päästöihin perustuen (kuva 8). 17

18 3 Päästöskenaariot 18

19 3.1 Lisää ihmisiä (LI-skenaario) Lisää ihmisiä -skenaario (LI) on vertailupohja jäljempänä esitetyille muille kehityspoluille. Se kuvaa Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä tilanteessa, jossa väkiluku kasvaa, mutta kaupunki on muilta osin samanlainen kuin nyt. Käynnissä olevat päästövähennystoimenpiteet ja suunnitelmat ikään kuin jäädytetään vuoden 2012 tilanteeseen. Yleiset kasvutrendit toteutuvat (ks. luku 2). Lisää ihmisiä taustaoletukset: Ihmiset liikkuvat kuten nyt, ja ajoneuvokanta ja polttoaineet ovat nykyisen kaltaisia Rakennusten energiatehokkuus, myös uudisrakennusten, on sama kuin nykyään keskimäärin Öljy- ja sähkölämmityksen osuus säilyy ennallaan Kaukolämmön tuotantotavat ja polttoainevalikoima eivät muutu Ei muutoksia Suomen sähköntuotannossa LI-kehityspolkua voi pitää eräänlaisena worst case -skenaariona, jossa ilmastonmuutoksen hillintä ei kuulu kau- punkisuunnittelun ja strategisen johtamisen painopisteisiin. Esimerkiksi liikennejärjestelmiä tai kaukolämmön tuotantoa on laajennettu uusien asukkaiden tarpeisiin, mutta ei niinkään kehitetty kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen näkökulmasta. Päästökehitys LI-skenaariossa Väestönkasvu, uudet rakennukset ja liikenne lisäävät yksiselitteisesti kasvihuonekaasupäästöjä, jos status quo -asetelma säilyy muilta osin. Vuonna 2012 Helsingin pääs- Taulukko 2. Lisää ihmisiä -skenaarion päästöt sektoreittain (1 000 t CO 2 -ekv.) vuosina 2012, 2020, 2035 ja 2050 sekä muutos vuoteen 2012 verrattuna. LI %-muutos %-muutos Kaukolämpö Erillislämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous YHTEENSÄ Per as. (t) 4,9 4,7 4,8 4,

20 KHK-päästöt (1000t CO 2 -ekv.) % % +4 % Kuva 9. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt LI-skenaariossa. Näiden, ja muiden kaikille skenaarioille yhteisten kasvutrendien ja taustaoletusten (ks. luku 2) lisäksi VP-skenaariossa on tehty useita muita kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavia valintoja, jotka tukevat ilmastomyönteistä Business as usual -kehityspolkua: Rakennusten energiatehokkuus paranee Olemassa olevasta rakennuskannasta peruskorjataan 2 % vuosittain, jolloin energiansäästöä syntyy 0,75 % vuodessa (ERA ). Uudisrakennusten lämmitysenergian ominaiskulutuksen oletetaan vähenevän lineaarisesti vuoteen 2020 asti, jonka jälkeen uudet rakennukset ovat nollaenergiatasoa. Ilmastonmuutoksen vaikutus (ks. kuva 7) mukaan luettuna rakennusten energiatehokkuus paranee merkittävästi (taulukko 3). Taulukko 3. Rakennusten lämmitysenergian ominaiskulutuksen muutos vuoteen 2012 verrattuna Helsingin rakennuskannassa vuosina 2020, 2035 ja töt olivat vähän alle 3 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Lisää ihmisiä -skenaariossa vuotuisten päästöjen arvioidaan kasvavan yli miljoonalla tonnilla vuoteen 2050 mennessä (kuva 9). Pelkän kasvun malli tuottaa Helsingissä vuodelle 2035 lähes neljänneksen nykyistä suuremmat kasvihuonekaasupäästöt. Vuonna 2050 muutos on +35 %. Asukasta kohti laskettuna päästöt eivät juuri muutu (taulukko 2). Myöskään päästölähteiden suuruusluokka suhteessa toisiinsa ei LI-skenaariossa poikkea tulevaisuudessa kovin paljon nykyisestä. 3.2 Vähemmän päästöjä (VP-skenaario) Vähemmän päästöjä -skenaariota (VP) voidaan pitää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen perusurana, tai Business as usual -skenaariona (BAU) vuoteen 2050 asti. BAU tarkoittaa yleisesti tulevaisuutta, jossa nykyiset kehityssuunnat jatkuvat. Helsingin päästökehitys on ollut ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta suotuisa, ja kehityksen jatkuessa päästöt pienentyvät selvästi. VP-skenaariossa Kaupunkikaava toteutetaan suunnitellusti ja päästövähennystoimenpiteitä jatketaan. Rakentamisessa EU:n normit ja tavoitteet viedään läpi täysimääräisesti ja joukkoliikenteen kehittämistä jatketaan. Helsingin Energia vastaa osaltaan kaupungin päästövähennystavoitteisiin VP-skenaarion oletukset Vähemmän päästöjä -skenaariossa kaupunki kasvaa yleiskaavan tavoitteiden mukaisesti asukkaalla ja työpaikalla. Uutta kerrosalaa rakennetaan vuoteen 2050 mennessä yli 23 miljoonaa neliömetriä. VP Asuintalot -12 % -42 % -60 % Palvelut ja julkinen sektori -11 % -40 % -58 % Teollisuus -8 % -21 % -33 % Ilmastoveivi ei erottele uutta ja vanhaa rakennuskantaa toisistaan. Näin ollen olemassa olevien rakennusten energiaremonttien ja uudisrakennusten nollaenergianormien vaikutukset on laskettu yhteen kerrosalojen suhteessa. Lisäksi taulukon 3 lukuihin on lisätty ilmaston lämpenemisen aiheuttama lämmitystarpeen väheneminen. Kaukolämmön tuotannossa otetaan käyttöön biopolttoaineita Helenin kehitysohjelma toteutetaan seuraavasti: vuonna prosenttia kivihiilestä on korvattu 20

21 puupelletillä. Vuonna 2035 on rakennettu uusi monipolttoainevoimalaitos Vuosaari C, jossa bio-osuus on 80 % polttoaineista. Salmisaaren kivihiilivoimalan tuotanto jatkuu 5 prosentin bio-osuudella (Helen 2014). Vuonna 2050 Vuosaari C käyttää 100 % bioperäisiä polttoaineita ja Helsingin Energian kaukolämmön tuotanto on kehitysohjelman mukaisesti hiilineutraalia. Katri Valan lämpöpumppulaitoksen tuotanto säilyy ennallaan. Erillislämmityksessä siirrytään maalämpöön Nykyisellä lämmitysjärjestelmien muutosvauhdilla öljylämmittäminen voi loppua Suomen pientalokannassa jo noin 15 vuodessa (Vihola & Heljo 2012). Pääasiallinen uusi lämmitystapa on maalämpöpumput. VPskenaariossa öljylämmityksen arvioidaan vähenevän kolmanneksella vuoteen 2020 mennessä ja loppuvan kokonaan vuoteen 2035 mennessä. Myös sähkölämmityksen osuus pienenee, ja maalämmön osuus nousee 70 prosenttiin erillislämmitteisten kiinteistöjen lämmitystavoista vuonna Suomen sähkönhankinnan päästöt pienenevät Pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöjen seurannassa kulutussähkön päästöt lasketaan valtakunnallisella sähkönkulutuksen päästökertoimella. Lisäksi lämmityssähkölle käytetään korkeampaa vakiopäästökerrointa 400 gco 2 -ekv./kwh (Ympäristöministeriö 2001). Viime vuosina kulutussähkön päästökertoimen viiden vuoden keskiarvo on ollut välillä g/kwh. Tulevaisuudessa kertoimen odotetaan pienenevän merkittävästi lähinnä ydinvoiman ja tuulivoiman lisäämisen ansiosta (kuva 10). Sähköntuotannon rakenteen ennustaminen luotettavasti pitkälle tulevaisuuteen on vaikeaa. VP-skenaarion oletukset perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön energia- ja ilmastostrategia 2013 päivitykseen vuoteen 2030 asti (TEM 2013) sekä Gaia Consulting Oy:n asiantuntija-arvioihin. Suurimmat muutokset tapahtuvat vuoteen 2030 mennessä. Tämän jälkeen CHP- g CO 2 -ekv./kwh Kuva 10. Kulutussähkön valtakunnallinen päästökerroin vuosina 1990 ja sekä arvioidut päästökertoimet vuosille 2020, 2035 ja 2050 (Tilastokeskus 2014b; Energiateollisuus 2014; Ympäristöministeriö 2001). Taulukko 4. Työ- ja elinkeinoministeriön energia- ja ilmastostrategia 2013 päivityksen mukaiset Suomen sähköntuotanto-osuudet vuoteen 2030 asti. Tämän jälkeen status quo pois lukien vähenevä sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) ja kasvava kysyntä (TEM 2013; Gaia 2014; Energiateollisuus 2013) Vesivoima Tuulivoima 0, Ydinvoima Kivihiili Öljy 0,3 0,7 0,3 0,3 0,2 Maakaasu Turve Biomassa Jäte Sähkön tuonti/ muut uusiutuvat Vuosi Päästökerroin 5 v. keskiarvo 21

22 tuotanto vähenee ja sähkön kysyntä kasvaa (Gaia 2014). Vuoteen 2050 mennessä ydinvoiman osuus sähkönhankinnasta kasvaa runsaaseen 50 prosenttiin nykyisestä noin 25 prosentista. Tuulivoiman osuus kasvaa selvästi nykyisestä 1 prosentista 7 prosenttiin. Myös jätteen osuus kasvaa. Sen sijaan maakaasun, kivihiilen ja turpeen käyttö sähköntuotannossa vähentyy. Laskennoissa käytetyt sähköntuotanto-osuudet ovat taulukossa 4. Ilmastoveiviin ei voi suoraan syöttää TEM:n ja Gaian arvioimia sähköntuotanto-osuuksia polttoaineittain (taulukko 4), koska Ilmastoveivi vertaa tilannetta vuoden 2012 khk-laskennoissa käytettyyn päästökertoimen viiden vuoden keskiarvoon. Tämä on huomattavasti korkeampi kuin ko. vuoden todelliset päästöt, ja näin olleen 2035 ja 2050 päästöistä tulee niin ikään liian suuret. Tarkempi tulos saadaan, kun uutta polttoainejakaumaa verrataan vuoden 2012 polttoaineisiin, toteutuneisiin päästöihin ja edelleen ei-tasoitettuun päästökertoimeen (taulukko 5) Taulukko 5. Kulutussähkön päästökertoimet (gco 2 -ekv./kwh). 5-vuoden keskiarvo -rivin kertoimet saadaan Ilmastoveivistä taulukon 4 tuotanto-osuuksilla. Ei tasoitusta -kertoimet on laskettu vastaavasti suhteessa vuoden 2012 todelliseen kertoimeen. Skenaariolaskennassa käytetään lihavoituja kertoimia. 5-vuoden keskiarvo ,6 211,8 103,7 76,2 Ei tasoitusta 81,4 113,8 55,7 40,9 Aurinkopaneelit yleistyvät VP-skenaariossa aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön osuus kasvaa tasaisesti 10 prosenttiin kaikesta Helsingissä kulutetusta sähköstä vuoteen 2050 mennessä. Muutos tarkoittaa aurinkopaneelien määrän räjähdysmäistä kasvua. Aurinkosähköä tuotettaisiin tässä arvioissa noin 580 gigawattituntia vuonna Nykytekniikalla (Motiva 2014) tämä vaatisi lähes 400 hehtaarin paneelipinta-alan eli 4,5 neliömetriä yhtä asukasta kohti. Toisaalta aurinkoenergian läpimurto voi tapahtua Suomessakin. Teknologinen kehitys etenee suurin harppauksin, ja entistä tehokkaammat, rakenteisiin integroitavat aurinkoenergiaratkaisut yleistyvät. Liikkuminen Tiivistyvä kaupunkirakenne tuo muutoksia ihmisten arkiliikenteeseen. Yleiskaavan visiossa Helsinki on verkostokaupunki, jossa päivittäiset palvelut ovat lähellä asukkaita. Kaupungin useita keskuksia yhdistävät metro, junat ja poikittaiset pikaraitiotiet (KSV Taulukko 6. Helsinkiläisen liikkumistottumukset (km/vrk/hlö) vuonna 2012 kantakaupungissa ja koko Helsingin alueella (HSL 2013) sekä Kaupunkikaavan tavoitevuosina 2035 ja VP Kantakaupunki Helsinki yhteensä (km/vrk/hlö) Henkilöautot 4,9 10,5 9,4 8,8 Linja-auto 3,0 4,1 3,8 3,7 Raideliikenne 3,2 4,3 4,1 4,0 Kävely ja pyöräily 2,7 2,1 2,2 2,3 Yhteensä 13,7 21,0 19,5 18,8 2013a). VP-skenaariossa arvio liikkumistottumusten muutoksista on kuitenkin melko maltillinen. Sen mukaan uudet asukkaat liikkuvat kuten nykyiset kantakaupunkilaiset, ja muut 1 kuten ennenkin. Taulukossa 6 on esitetty yhden helsinkiläisen eri liikkumistavoilla kulkema keskimääräinen matka vuorokauden aikana kantakaupungissa, ja toisaalta koko Helsingin keskiarvo. Vuosien 2035 ja 2050 arvot on laskettu väestönkasvun ja yllä mainitun oletuksen perusteella. Ajoneuvotekniikka Ajoneuvotekniikan kehittymisellä ja uusilla liikennepolttoaineilla on suuri merkitys kaupunkialueen kasvihuonekaasupäästöihin. Vuoden 2008 autoverouudistus on jo laskenut tehokkaasti henkilöautojen ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 2007, 132 g/km vuonna 2013 ja 127 g/km vuoden 2014 elokuussa (TraFi 2014). VP-skenaariossa on vuodelle 2020 käytetty VTT:n arviota, jonka mukaan keskimääräinen polttoaineen kulutus pienenee 1,3 prosenttia vuodessa (Nylund 2013). Vuonna 2020 polttoaineiden nollapäästöiseksi laskettavan biokomponentin osuus on 15 prosenttia. Suomi täyttää vuoden 2020 tavoitteensa biopolttoaineiden 20 prosentin osuudesta kyseisellä 15 prosentin bioosuudella, koska 5 prosenttiyksikköä biopolttoaineista on ns. toisen sukupolven biopolttoaineina, jotka voidaan laskea tuplana (Finlex 2010). Vuonna 2050 oletuksena on kansainvälisen energiajärjestö IEA:n Nordic Energy Technology Perspectives -tutkimuksen ilmastomyönteinen 2DS-skenaario (IEA 2013). NETP:n arviota mukaillen vuonna 2050 sähköautojen osuus ajoneuvokannasta on 45 prosenttia, ja biokaasu- ja bioetanoliautojen yhteensä 15 prosenttia. Polttoaineen kulutus vähenee 55 prosenttia ja polttoaineiden bio-komponentin osuus kasvaa 35 prosent- 1 Jako uusiin ja vanhoihin asukkaisiin on skenaariotarkasteluja varten tehty yksinkertaistus. Käytännössä tämä tarkoittaa väestönkasvun ja nykyisen asukasluvun suuruisia osuuksia koko väestöstä. 22

23 KHK-päästöt (1 000 t CO 2 -ekv.) % -50 % % Kuva 11. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt VP-skenaariossa. tiin. Vuoden 2035 tilanne on laskettu näihin lukuihin johtavaa lineaarisesta kehityspolkua pitkin vuoden 2020 lähtötilanteesta Päästökehitys VP-skenaariossa Vähemmän päästöjä -skenaariossa Helsinki kasvaa uuden yleiskaavan tavoitteiden mukaisesti, ja ilmastonmuutoksen hillintä on kaupunkiorganisaation ja kaupunkialueen eri toimijoiden keskeinen toimintaa ohjaava tekijä. Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen edellyttää päästöjen vähentämistä prosentilla vuoteen 2050 mennessä (IPCC 2013). VP-skenaarion taustaoletuksilla Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat vuonna 2035 puolet pienemmät ja vuosisadan puo- livälissä yli 80 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2012 (kuva 11). Tällä kehityksellä Helsinki vastaisi melko hyvin kansallisiin ja kansainvälisiin ilmastotavoitteisiin. Päästövähennystavoitteiden perusvuoteen 1990 verrattuna prosentuaaliset muutokset ovat vielä suurempia (taulukko 7). Taulukko 7. Kasvihuonekaasupäästöjen muutos Vähemmän päästöjä -skenaariossa verrattuna vuosien 1990 ja 2012 toteutuneisiin päästöihin. Vuonna 1990 Helsingin kasvihuonekaasupäästöt olivat tuhatta hiilidioksiditonnia (HSY 2014a). Vrt % -50 % -83 % % -59 % -86 % Taulukossa 8 on esitetty VP-skenaarion taustaoletuksilla laskettu Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain. Kokonaisuudessaan päästöt vähenevät tarkasteluvuosien välillä melko tasaisesti, mutta päästölähteiden jakaumassa syntyy merkittäviä eroja vuosien 2035 ja 2050 välillä. Tällöin kaukolämmössä siirrytään kokonaan hiilineutraaliin tuotantoon, mikä pienentää päästöjä jyrkästi. Vastaavasti liikenteen ja sähkönkulutuksen merkitys kasvaa (kuva 12). Asukasta kohti laskettuna arvioidut päästöt vuonna 2050 ovat 0,6 tonnia, joka on globaalisti ajatellen kestävää suuruusluokkaa. 23

24 Osuus kokonaispäästöistä VP %-muutos % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Maatalous Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Erillislämmitys Kaukolämpö %-muutos Kaukolämpö Erillislämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous YHTEENSÄ Muutos vrt. LI %-muutos vrt. LI Per as. (t) 4,9 3,9 2,0 0, Taulukko 8. Vähemmän päästöjä -skenaarion päästöt sektoreittain (1 000 t CO 2 -ekv.) vuosina 2012, 2020, 2035 ja 2050 sekä muutokset vuoteen 2012 ja Lisää ihmisiä -skenaarioon verrattuna. Kuva 12. Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen jakauma vuonna 2012 ja VP-skenaariossa vuosina 2020, 2035 ja Toimenpiteiden päästövähennyspotentiaali Vähemmän päästöjä -skenaarion kehityspolkua on mielekästä verrata vuoden 2012 lähtötilanteen lisäksi Lisää ihmisiä -skenaarion päästökehitykseen. Tällöin voidaan havainnollistaa eri toimenpiteiden vaikutuksia ja suhdetta toisiinsa. Kaupunkikaavan merkitystä päästöjen vähentämisessä käsitellään erikseen seuraavassa luvussa. Suurin potentiaali päästöjen vähentämisessä on energiatehokkaassa uudisrakentamisessa, kaukolämmön polttoainevalinnoissa, verkkosähkön vähäpäästöisyydessä ja ajoneuvotekniikan kehittymisessä (kuva 13). Kaiken kaikkiaan päästöjä on mahdollista vähentää vuoteen 2035 mennessä yli 2 miljoonaa tonnia nykyisiin ratkaisuihin ja kaupungin kasvuun perustuvaan kehitykseen verrattuna. Vuoteen 2050 mennessä tällä tavoin laskettu päästövähennyspotentiaali Helsingissä on lähes 3,5 miljoonaa tonnia. Toimenpiteiden vaikutuksia on tarkasteltu siten, että Ilmastoveiviin on syötetty VP-skenaarion lähtöoletuksia kuvassa 13 esitetyssä järjestyksessä uudisrakentamisesta ajoneuvotekniikkaan. Periaatteena on, että ensin vaikutetaan energiankulutukseen ja sen jälkeen siihen millaista energiaa kulutetaan. Näin esimerkiksi liikkumistapojen muutokset painottuvat suhteessa ajoneuvotekniikan kehittymiseen ja biopolttoaineiden lisäämiseen. Kaupungin kasvihuonekaasupäästöt ovat kuitenkin aina kokonaisuus, johon vaikuttavat useat eri tekijät. Liikenteen päästöjenkin osalta lopputulos on sama, riippumatta siitä mitä osaaluetta tarkastellaan ensimmäisenä. VP-skenaariossa oletetaan, että vuoden 2020 jälkeen kaikki uudet rakennukset rakennetaan nollaenergiaperiaatteella. Vuoteen 2035 mennessä tällä saavutettaisiin yli 0,5 miljoonan tonnin päästösäästöt verrattuna tilanteeseen, jossa kiinteistökanta olisi samanlaista kuin nyt keskimäärin. Käytännössä täysin nollatasolle lämmitysenergian kulutuksessa ei päästä, mutta vuoteen 2035 mennessä uudisrakentaminen on tärkein yksittäinen päästöihin vaikuttava tekijä Helsingissä. Vuonna 2050 merkittävimmät päästövähennykset voidaan saada kaukolämmön tuotannosta (kuva 14). 24

25 4 500 Uudisrakentaminen KHK-päästöt (1 000 t CO 2 -ekv.) Energiaremontit Kaukolämpö Verkkosähkö Maalämpö Aurinkopaneelit Liikkuminen Ajoneuvotekniikka "Lisää ihmisiä" "Vähemmän päästöjä" Kuva 13. VP-skenaarion eri toimenpiteiden vaikutus Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen kehitykseen LI-skenaarioon verrattuna. Päästövähennyspotentiaali (1 000 t CO 2 -ekv.) Uudisrakentaminen Verkkosähkö Ajoneuvotekniikka Kaukolämpö 251 Energiaremontit 86 Maalämpö Liikkuminen Aurinkopaneelit Kuva 14. Eri toimenpiteiden päästövähennyspotentiaalit Helsingissä vuosina 2035 ja Luvut kuvaavat kunkin toimenpiteen kohdalla kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää nykyisiin ratkaisuihin ja kaupungin kasvuun perustuvaan Lisää ihmisiä -skenaarioon verrattuna. Päästövähennyspotentiaali (1 000 t CO 2 -ekv.) Kaukolämpö Uudisrakentaminen 669 Verkkosähkö 534 Ajoneuvotekniikka 389 Energiaremontit Maalämpö Liikkuminen Aurinkopaneelit 25

26 3.3 Kaupunkikaavan (K) vaikutus päästöihin VP-skenaariossa Maankäytön suunnittelun ratkaisut voivat vaikuttaa kaupungin kasvihuonekaasupäästöihin suoraan tai välillisesti. Yleiskaavatasolla painopiste on tyypillisesti jälkimmäisessä. Liikenteen päästöihin vaikutus on kuitenkin liikkumistapojen ja -tarpeen muutosten kautta kohtalaisen suora. Muun energiankulutuksen, energiantuotannon ja esimerkiksi rakentamisen päästöjen osalta yleiskaavan rooli on lähtökohtaisesti mahdollistava. Lisäksi Helsingin uusi yleiskaava on tärkeä esimerkki kaupunkikehityksen suurista linjanvedoista ja vaikuttaa tällä tavoin välillisesti, mutta parhaimmillaan erittäin merkittävästi, kaupungin kasvihuonekaasupäästöihin. Kaavoituksessa voidaan tehdä pitkän aikavälin päätöksiä niin, että päästöjä ylipäänsä on mahdollista vähentää, tai toisaalta synnyttää niin sanottuja hiililukkiutumia 2. Yleiskaavatason toimia päästöjen vähentämiseksi (KSV 2013b): Ilmastopäästöjen vähentämistä vaikeuttavien ratkaisuiden estäminen Riittävän aluetehokkuuden varmistaminen Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja täydentäminen Kaupungin fyysisten rajojen määrittäminen Kestävä palveluiden mitoitus ja sijainti Joukkoliikenteen toteuttaminen riittävän aikaisin Uusiutuvan energiantuotannon tukeminen Pyöräilyn ja kävelyn edellytysten parantaminen Pysäköinnin tavoitteellinen suunnittelu Energian kulutusta ja ilmastopäästöjä vähentävän rakentamisen suosiminen Alueellisten energiasaneeraustoimien mahdollistaminen Yllä mainittujen toimien päästövaikutuksia ei sellaisenaan pystytä käytössä olevilla työkaluilla arvioimaan. Sen sijaan on arvioitava laajempia kokonaisuuksia kuten energiankulutusta ja -tuotantoa, liikkumista ja ajoneuvotekniikkaa. Tässä raportissa Helsingin uuden yleiskaavan ilmastovaikutuksia arvioidaan Ilmastoveivi-skenaarioiden pohjalta. Skenaarioihin on rakennettu tietyt lähtöoletukset, ja lopputulos kuvaa kaupunkialueen kasvihuonekaasupäästöjä tavoitevuosina 2035 ja Laskenta perustuu kaupungin nykyiseen, vuosittaiseen päästöseurantaan, joka sisältää rakennusten lämmityksen, kulutussähkön, liikenteen, teollisuuden ja työkoneet, jätehuollon ja maatalouden. Rakentamisen päästöt rajautuvat tarkastelun ulkopuolelle. Vähemmän päästöjä -skenaariossa on kuvattu 1. energiatehokkaan uudisrakentamisen, 2. Suomen sähkönhankinnan, 3. ajoneuvotekniikan, 4. kaukolämmön polttoaineiden, 5. energiaremonttien, 6. maalämpöön siirtymisen, Päästövähennyspotentiaali (1 000 t CO 2 -ekv.) Uudisrakentaminen Verkkosähkö Ajoneuvotekniikka Kaukolämpö 251 Energiaremontit Maalämpö 49 Liikkuminen 2035 Aurinkopaneelit Päästövähennyspotentiaali (1 000 t CO 2 -ekv.) Kaukolämpö 851 Uudisrakentaminen Verkkosähkö Ajoneuvotekniikka 389 Energiaremontit Maalämpö Liikkuminen Aurinkopaneelit Kuva 15. Eri toimenpiteiden päästövähennyspotentiaalit Helsingissä Lisää ihmisiä -skenaarioon verrattuna. Punaisella on kuvattu yleiskaavan mahdollistamat päästövähennykset, ilman kaukolämpöä yhteensä 816 ja tuhatta hiilidioksiditonnia vuosina 2035 ja =carbon lock-in: kehityspolku, joka sitoo korkeaan päästötasoon pitkälle tulevaisuuteen. 26

27 Taulukko 9. Kaupunkikaava -skenaarion päästöt sektoreittain (1000t CO 2 -ekv.)vuosina 2012, 2020, 2035 ja 2050 sekä muutokset vuoteen 2012 ja Lisää ihmisiä -skenaarioon verrattuna. K %-muutos %-muutos Kaukolämpö Erillislämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous YHTEENSÄ Muutos vrt. LI %-muutos vrt. LI Per as. (t) 4,9 4,4 3,7 3, liikkumistottumusten muutoksien ja 8. aurinkopaneelien vaikutuksia (kuva 14). Toimenpiteiden yhteenlaskettu päästövähennyspotentiaali on 2,1 miljoonaa tonnia vuonna 2035 ja 3,5 miljoonaa tonnia vuonna 2050 verrattuna pelkän kasvun LI-skenaarioon. Kahdeksasta toimenpiteestä Kaupunkikaavan voidaan ajatella vaikuttavan uudisrakentamiseen, energiaremontteihin ja liikkumiseen, jotka mahdollistavat yhteensä 0,8 ja 1,3 miljoonan tonnin päästövähennykset vuosille 2035 ja 2050 (kuva 15). Kaukolämmön polttoaineilla on huomattava merkitys tavoitevuosien päästöihin, mutta niiden valintaan Kaupunkikaava ei voi vaikuttaa. Toisaalta kaava mahdollistaa riittävän tiiviin yhdyskuntarakenteen, jotta kaukolämmön osuus lämmitystavoista voi pysyä tulevaisuudessa vähintään samana kuin nykyisin. Kaupunkikaavan toimia ei todellisuudessa voi perustellusti erottaa muusta kaupunkikehityksen kokonaisuudesta, mutta teoreettisena kehityspolkuna voidaan tarkastella myös Kaupunkikaava -skenaariota (K). Taulukossa 9 on esitetty uudisrakentamisen, energiaremonttien ja liikkumisen muutosten vaikutus päästöihin sektoreittain Energiatehokas uudisrakentaminen Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD edellyttää, että 2019 alkaen uudet julkisen sektorin rakennukset, ja 2021 alkaen kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia (EU 2010). Tällaisella rakennuksella tulee direktiivin mukaan olla lähes olematon energiankulutus, joka voidaan kattaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettu uusiutuva energia. Direktiivi jättää paljon tulkinnanvaraa, ja kansallisia määrityksiä tehdään parhaillaan (FInZEB 2014). Vähemmän päästöjä -skenaariossa nollaenergiarakentamista on tulkittu tiukasti. Vuodesta 2020 eteenpäin uusien rakennusten oletettu lämmitysenergian kulutus on määritelty nollaksi. Toisin sanoen uudisrakennusten hyvin pieni kulutus katetaan laskennallisesti aurinkokeräimillä tai lämpöpumpuilla. Todellisuudessa Helsingissä kysymykseen tulee myös puhtaasti tuotettu kaukolämpö. Helsingin uuden yleiskaavan toteutuessa kaupunkiin tulee nykyiseen verrattuna puolet lisää rakennusmassaa. Enin- 27

28 tään noin 23 miljoonaa lämmitettävää uutta kerrosneliömetriä tarkoittaisi nykyisellä keskimääräisellä energiatehokkuudella valtavaa lisäystä kasvihuonekaasupäästöihin. Lähes nollaenergiarakentamisen edetessä vuoden 2035 päästöt voivat tämän ansiosta olla yli 500 tuhatta tonnia, ja vuonna 2050 noin 850 tuhatta tonnia pienemmät nykyratkaisuihin verrattuna. Yleiskaavan rooli ei kuitenkaan ole uudisrakentamisen päästöjen vähentämisessä yksioikoinen. Se ei sinänsä ohjaa uudisrakennusten energiatehokkuutta, vaan velvoitteet tulevat direktiivien ja rakennusmääräysten kautta. Yleiskaavan rooli onkin mahdollistava. Sen myötä Helsingissä voidaan toteuttaa suuren mittaluokan nollaenergiarakentamista, minkä ansiosta rakennusten käytönaikaiset päästöt jäävät hyvin pieniksi. Uudisrakentamisen suhteen on muistettava itse rakentamisvaiheessa syntyvät kasvihuonekaasupäästöt, jotka eivät näy tämän raportin päästöskenaarioissa Energiaremontit Helsingissä on Kaupunkikaavan visiovuonna 2050 edelleen selvästi enemmän ennen vuotta 2020 kuin sen jälkeen rakennettuja rakennuksia. Ilmastotavoitteisiin pääsemisen kannalta on erittäin tärkeää, että olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuus paranee huomattavasti. Erityisesti ja 1970-luvuilla rakennettu rakennuskanta on pääsääntöisesti runsaasti lämmitysenergiaa kuluttavaa. Helsingissä tällaisia rakennuksia on runsaasti etenkin esikaupunkivyöhykkeellä. Vähemmän päästöjä -skenaariossa oletuksena on ERA17- raporttiin perustuen, että rakennuskannasta peruskorjataan vuosittain 2 prosenttia, mikä vähentää energiankulutusta 0,75 prosenttia. Vuoteen 2035 mennessä vanhojen rakennusten energiatehokkuus paranee 16 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 25 prosenttia. Muutos koko rakennuskannan energiankulutuksessa on esitetty taulukossa 3. VP-skenaariossa energiaremontit pienentävät Helsingin päästöjä vuonna 2035 noin 250 tuhatta tonnia ja vuonna 2050 noin 390 tuhatta tonnia hiilidioksidia. Valtaosa rakennetuista kerrostaloista on peruskorjauksen edessä lähivuosina. Tällä tavoin energiakorjausten merkitys pienenee lähestyttäessä vuotta Peruskorjausten yhteydessä syntyy kuitenkin erinomainen mahdollisuus rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen kustannustehokkaasti. Kaavoituksen keinoin on mahdollista tukea energiaremonttien toteuttamiseen vaadittavia investointeja. Kaupunkikaavassa monia alueita tiivistetään voimakkaasti. Samalla edistetään rakennuskannan uusiutumista, jos omistustonteille myönnetään lisärakentamisoikeuksia ja vuokratonteille täydennysrakentamiskorvauksia Liikkuminen Yleiskaavalla voidaan vaikuttaa erilaisista kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavista tekijöistä suorimmin liikenteeseen ja asukkaiden liikkumistapoihin. Helsingissä liikenteen päästöt ovat kääntyneet loivaan laskuun vuoden 2007 jälkeen (HSY 2014a), mikä johtuu lähinnä aiempaa vähäpäästöisemmästä ajoneuvokannasta. Kaupungin katu- ja tieverkossa liikennemäärät ovat yhteenlaskettuna vuotta 2013 lukuun ottamatta kuitenkin edelleen kasvaneet (VTT 2014). Viime vuonna myös pyöräily lisääntyi merkittävästi (KSV 2014b). Helsingissä ei toistaiseksi ole tapahtunut merkittäviä muutoksia liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen kannalta. Helsingin uuden yleiskaavan visio vuodelle 2050 on sen sijaan nykytilanteeseen nähden aivan toisenlainen. Liikkumisen on määrä perustua lähinnä raideliikenteeseen ja muihin kestäviin kulkumuotoihin. Henkilöautoilu on edelleen vaihtoehto, mutta kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen houkuttelevuus on selvästi parantunut (KSV 2013a). VP-skenaarion lähtöoletuksen mukaan Helsingin kasvava väestö käyttää entistä vähemmän henkilöautoa arkiliikkumiseen. Päästölaskelmissa on oletettu, että niin sanotut uudet asukkaat liikkuvat kuten nykyiset kantakaupunkilaiset, ja muut kuten ennenkin. Päästöt olisivat tällöin vuosien 2035 ja 2050 Helsingissä noin 50 ja 80 tuhatta hiili- 28

29 dioksiditonnia pienemmät verrattuna tilanteeseen, jossa kaupunkilaisten liikkumistottumukset eivät muutu. Tiivistyvä kaupunkirakenne parantaa joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edellytyksiä. Kaupunkikaavan liikennevision toteutuminen edellyttää kuitenkin mittavia rahallisia panostuksia joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn. Erityisesti investoinnit raideliikenteeseen voivat tuottaa VP-skenaariossa esitettyjä paljon suuremmatkin päästövähennykset, jos tieliikenteestä siirrytään entistä enemmän raiteille (vrt. taulukko 6). Taulukko 10. Rakennusten lämmitysenergian ominaiskulutuksen muutos (%) K+-skenaariossa vuoteen 2012 verrattuna Helsingin rakennuskannassa vuosina 2020, 2035 ja K Asuintalot -17 % -52 % -71 % Palvelut ja julkinen sektori -16 % -50 % -70 % Teollisuus -14 % -35 % -52 % Kaupunkikaava+ (K+) Vähemmän päästöjä -skenaariossa on arvioitu Kaupunkikaavan mahdollisuudet vaikuttaa Helsingin kasvihuonekaasupäästöihin energiatehokkaan uudisrakentamisen, olemassa olevan rakennuskannan energiaremonttien ja liikkumistapojen muutosten kautta. Yhteensä päästöt voisivat näiden muutosten ansiosta olla pelkän kasvun Lisää ihmisiä -skenaarioon verrattuna 0,8 ja 1,3 miljoonaa tonnin pienemmät vuosina 2035 ja 2050 (kuva 15). VP-skenaariossa lähtöoletukset ovat etenkin liikkumisen suhteen melko maltilliset. Tämän ilmastomyönteisten peruskehityksen rinnalla voidaan tarkastella tilannetta, jossa Kaupunkikaava on vaikuttanut voimakkaammin vanhan rakennuskannan energiatehokkuuden paranemiseen ja liikkumistottumusten muutoksiin. Lisäksi teollisen mittakaavan tuulivoiman rakentaminen Helsingin edustalle on tehty mahdolliseksi. Kaupunkikaava+ -skenaarion lähtöoletukset eroavat VP-skenaariosta seuraavasti: Energiaremonttien määrä kaksinkertaistuu, ja olemassa olevasta rakennuskantaa peruskorjataan niin, että energiansäästöä syntyy 1,5 % vuodessa. Vanhojen rakennusten lämmitysenergian tarve pienenee vuoteen 2012 verrattuna 11, 29 ja 44 prosenttia vuosiin 2020, 2035 ja 2050 mennessä. Koko rakennuskannan lämmitystarpeen muutos K+-skenaariossa on esitetty taulukossa 10. Liikkumistottumukset muuttuvat K+skenaariossa peruskehitystä voimakkaammin kohti kantakaupunkimaista liikkumista. Uusien asukkaiden lisäksi vanhoista asukkaista vuoteen 2035 mennessä puolet ja vuoteen 2050 mennessä kaikki liikkuvat kuten nykyiset kantakaupunkilaiset. Taulukossa 11 on esitetty yhden helsinkiläisen eri liikkumistavoilla kulkema matka vuorokauden aikana kantakaupungissa ja koko Helsingissä keskimäärin. Vuosien 2035 ja 2050 arvot on laskettu väestönkasvun ja yllä mainitun oletuksen perusteella. Taulukko 11. Helsinkiläisen liikkumistottumukset (km/vrk/hlö) vuonna 2012 kantakaupungissa ja koko Helsingin alueella (HSL 2013) sekä K+-skenaariossa vuosina 2035 ja K+ Kantakaupunki Helsinki yhteensä (km/vrk/hlö) Henkilöautot 4,9 10,5 7,1 4,9 Linja-auto 3,0 4,1 3,4 3,0 Raideliikenne 3,2 4,3 3,6 3,2 Kävely ja pyöräily 2,7 2,1 2,4 2,7 Yhteensä 13,7 21,0 16,6 13,7 29