TOHOLAMMIN KUNTA LÄNSI-TOHOLAMMIN TUULI- PUISTON OSAYLEISKAAVA

Transkriptio

1 Päivämäärä Hyväksyminen xx TOHOLAMMIN KUNTA LÄNSI-TOHOLAMMIN TUULI- PUISTON OSAYLEISKAAVA KAAVASELOSTUS

2 TOHOLAMMIN KUNTA LÄNSI-TOHOLAMMIN TUULIPUISTON OSAYLEISKAAVA KAAVASELOSTUS Tarkastus , , Päivämäärä (ehdotus), (luonnos) Laatija Jutta Piispanen, Petri Hertteli, Ville Vihanta Tarkastaja Minna Vesisenaho Hyväksyjä Toholammin kunnanvaltuusto Kaavaselostus Kuvaus Ramboll Pitkänsillankatu KOKKOLA P F

3 SISÄLTÖ 1. PERUSTIEDOT Suunnittelun kohde ja vaikutusalue Kaavan nimi ja tarkoitus Yhteyshenkilöt Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet KAAVA-ALUEEN NYKYTILA Ympäristön nykytila Aluerakenne, maankäyttö ja elinkeinot Liikenne ja kuljetusreitistöt Virkistyskäyttö ja matkailu Luonnonympäristö ja kasvillisuus Arvokkaat luontokohteet suunnittelualueella ja niiden läheisyydessä Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt Linnusto ja muu eläimistö Linnusto Lepakot Liito-orava Viitasammakko Uhanalaiset lajit Muu eläimistö Natura-alueet ja muut suojelualueet Maisema ja kulttuuriympäristö Muinaisjäännökset Maa-alueiden omistus Lähialueen muut tuulivoima-alueet Suunnittelutilanne Keski-Pohjanmaan maakuntakaava Yleiskaavat Asemakaavat ja ranta-asemakaavat Pohjakartta SELVITYKSET OSAYLEISKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET Suunnittelun vaiheet Osalliset Osallistuminen ja yhteistyö Aloitusvaihe Valmisteluvaiheen kuuleminen Kaavaehdotusvaiheen kuuleminen YVA-lausunnon huomioiminen KAAVARATKAISU Laaditut vaihtoehdot Kaavan yleisrakenne ja kaavamerkinnät Mitoitus ja sen perusteet Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen Suhde maakuntakaavaan Kaavaehdotuksen suhde kaavaluonnokseen VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Melu Välke Metsästys Vaikutukset maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin 58

4 6.3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto Lepakot ja liito-oravat Viitasammakko Muu eläimistö Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä yhdyskunta- ja energiatalouteen Vaikutukset liikenteeseen, tutkiin ja tietoliikenteeseen Vaikutukset maisemaan Vaikutukset tuulipuiston lähialueen (< 3 km) visuaaliseen maisemakuvaan Vaikutukset tuulipuiston välialueen (3-10 km) visuaaliseen maisemakuvaan Vaikutukset tuulipuiston kaukoalueen (10 20 km) visuaaliseen maisemakuvaan Vaikutukset arvokkaisiin maisema-alueisiin ja rakennettuun ympäristöön Lestijokilaakson valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue Lestijokivarren maakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue Härkänevan pika-asutus, maakunnallisesti arvokas maisema-alue Ullavanjärven maakunnallisesti arvokas maisema-alue Iso Hongistonjärvi, maakunnallisesti arvokas maisema-alue Vaikutukset muinaisjäännöksiin Vaikutukset Natura- ja suojelualueisiin Yhteisvaikutukset Riski- ja häiriötilanteet Yhteenveto vaikutuksista HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA Toteuttamisaikataulu Jatkosuunnitelmat Maankäyttöoikeudet Turvetuotanto Rakennuslupa Lentoestelupa Puolustusvoimien hyväksyntä Ympäristölupa Sähkömarkkinalain mukainen lupa ja sähköverkkoon liittyminen Tutkimuslupa Liikenne Tuulivoimapuiston käytöstä poisto Ympäristövaikutusten seurantaohjelma Luontovaikutusten seuranta Meluvaikutusten seuranta Sosiaalisten vaikutusten seuranta LÄHTEET 82

5 ERILLISLIITTEET Kaavaehdotuskartta (lehdet 1 ja 2, 1:10 000) Liite 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Liite 2. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Liite 3. Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta Liite 4. YVA-lausunnon huomioiminen Liite 5. Maisemaselvitys Liite 6. Arkeologinen inventointi 2013 Liite 7. Arkeologinen täydennysinventointi 2014 Liite 8. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Liite 9. Linnustoselvitys Liite 10. Lepakkoselvitys Liite 11. Vaikutukset Natura-alueisiin Liite 12. Melumallinnusraportti Liite 13. Välkemallinnuskuvat Liite 14. Länsi-Toholammin tuulipuiston 110 kv sisäinen voimalinja, ympäristöselvitys Liite kv siirtolinja Länsi-Toholampi-Toholampi-Lestijärvi, ympäristöselvitys Liite kv siirtolinja Länsi-Toholammin tuulipuisto-lestijärven asema, ympäristöselvitys Liite 17 Kaavan laatijan vastineet Länsi-Toholammin tuulivoimapuiston kaavaluonnoksesta annettuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin Liite 18 Kalasääskiseuranta Toholammin alueella. VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Vain viranomaiskäyttöön toimitetaan liite 18.

6 1. PERUSTIEDOT 1.1 Suunnittelun kohde ja vaikutusalue Toholammin kunta on päättänyt käynnistää osayleiskaavan laatimisen Länsi-Toholammin alueelle. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ohjaamaan tuulivoimaloiden rakentamista. Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus (MRL 48 ) ja siinä tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava yleiskaavoituksen perustaksi. Yleiskaavaa laadittaessa on yleiskaavan sisältövaatimuksissa tarkoitetut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus edellyttävät. Huhtikuussa 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä tuulivoimarakentaminen voi perustua suoraan yleiskaavaan (MRL 77 a ). Osayleiskaava-alue (yhteensä n. 12 km 2 ) sijaitsee Toholammin kuntataajaman lounaispuolella, lähimmillään vajaan 4 kilometrin päässä. Kaava-alue jakautuu neljään pienempään osaalueeseen A, C, E ja F. Osayleiskaava-alueelle on tavoitteena toteuttaa 33 yksikköteholtaan noin 3 MW tuulivoimalaa. Tuulivoimalan tornin korkeus on noin metriä ja lavan pituus noin 65 metriä. Voimalan kokonaiskorkeus on enintään 230 metriä. Alueelle on laadittu kaavoituksen kanssa samanaikaisesti ympäristövaikutusten arviointi. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hankkeesta tarkasteltiin kahta eri vaihtoehtoa VE 1 (34 voimalaa) ja VE 2 (29 voimalaa). Tuulivoimalat liitetään toisiinsa maakaapelein ja yhdistetään maakaapelein tai ilmajohdoilla osaalueille C ja E rakennettaviin sähköasemiin. Osa-alueelta A sähkönsiirto osa-alueen C sähköasemalle hoidetaan maakaapelin avulla. Myös osa-alueelta F sähkönsiirto hoidetaan maakaapelin avulla osa-alueen E vaihtoehtoisille sähköasemille. Alueiden C ja E välinen sähkönsiirto hoidetaan yhteensä noin 6 km pitkällä ilmajohdolla (110 kv), joka rakennetaan uuteen maastokäytävään. Osa-alueella E sijaitsevat sähköasemat ovat vaihtoehtoisia ja niiden välinen sähkönsiirto hoidetaan ilmajohdolla. Liityntä valtakunnan verkkoon toteutetaan joko Fingridin Uusnivalan sähköasemalle Nivalaan 110 kv ilmajohdolla (vaihtoehtoisesti Lestijoen alituksen osalta maakaapelilla) tai Lestijärven koontiasemalle Lestijärvelle, josta edelleen uudella 400 kv ilmajohdolla etelään Alajärven sähköasemalle (kuva 3). Voimalinjojen osalta on laadittu erilliset ympäristöselvitykset (liitteenä). Lestijärven ja Alajärven välisestä 400 kv voimajohto-osuudesta on meneillään erillinen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Kuva 1. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti. Pohjakartta Maanmittauslaitos. 6

7 Kuva 2. Suunnittelualueen rajaus. Pohjakartta Maanmittauslaitos. Kuva 3. Alustavat sähkönsiirtoreittivaihtoehdot. wpd Finland Oy. 7

8 Vaikutusalue Tarkastelualueen laajuus riippuu arvioitavasta ympäristövaikutuksesta, sillä osa vaikutuksista rajoittuu rakennuskohteiden läheisyyteen ja osa levittäytyy laajemmalle alueelle. Keskeiset vaikutusten tarkastelualueet on esitetty alla olevassa kuvassa. Kaavan vaikutusalue voidaan jakaa lähivaikutusalueeseen, joka sisältää välittömästi tuulivoimaalueisiin liittyvät maa-alueet. Laajempi vaikutusalue muodostuu alueista, joiden kaukomaisemassa alue on havaittavissa. Lähimpänä vaikutusalueena voidaan pitää noin metrin etäisyyttä voimalasta. Tällä etäisyydellä vaikutuksia ovat esim. jään mahdollisesta lentämisestä koituvat riskit ja viereiselle maanomistusyksikölle mahdollisesti tuleva häiriö. Myös tieliikenteen osalta vaikutusalueena pidetään ohjeistuksen mukaisesti likimain kyseistä etäisyyttä. Vaikka voimalan kaatuminen onkin erittäin epätodennäköistä, puhutaan tässä yhteydessä yleisesti ns. kaatuma-alueesta, joka on tämän kaavan alueella 230m. Melun vaikutusalueena ymmärretään metrin etäisyyttä voimalasta. Vaikutusalueen laajuus riippuu mm. häiriintyvän toiminnan luonteesta (esim. vapaa-ajanasutus / pysyvä asutus) ja voimalan tyypistä. Lähimaisema-alue ulottuu useimmin noin metrin päähän. Tällöin voimalat, näkyessään, hallitsevat maisemaa ja muodostavat selvän uuden elementin maisemakuvassa. Kaukomaisema-alue ajatellaan olevan yli 6 km päähän ulottuva alue, jolloin voimalat ovat (hyvällä säällä) näkyvissä mutta ne eivät enää hallitse maisemaan. Kaukomaisemavaikutusalue voi ulottua kauaskin, voimalat saattavat näkyä vielä kilometrin päästä mikäli maisema on avointa (peltoalueet ja vesistöt). Kuva 4. Länsi-Toholammin tuulipuisto vaikutusvyöhykkeineen. 8

9 1.2 Kaavan nimi ja tarkoitus Kaavan nimi on Länsi-Toholammin tuulipuiston osayleiskaava. Tarkoituksena on laatia alueelle oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka perusteella voidaan myöntää rakennusluvat tuulivoimalayksiköiden rakentamiselle. 1.3 Yhteyshenkilöt Kaavoittajana on Toholammin kunta, jossa hankkeesta vastaa: Toholammin kunta Lampintie 5, TOHOLAMPI Kunnanjohtaja Jukka Hillukkala puh Sähköposti: Rakennustarkastaja, ympäristösihteeri Jukka Nurmela puh Sähköposti: Kaavakonsultti: Ramboll Finland Oy Projektipäällikkö Jutta Piispanen Pitkänsillankatu 1, KOKKOLA puh Sähköposti: Tuulivoimatoimijat: Scandinavian Wind Energy SWE Oy Toimitusjohtaja Kaarel Kõllo Loviisantie 6, ELIMÄKI puh Sähköposti: wpd Finland Oy Projektipäällikkö Tero Elo Keilaranta 13, Espoo puh Sähköposti: 9

10 1.4 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Wpd Finland Oy ja Toholammin kunta ovat tehneet Länsi-Toholammin tuulipuiston osayleiskaavan laatimista koskevan sopimuksen. Toholammin kunnanhallitus on pitämässään kokouksessa hyväksynyt kaavoituksen käynnistämisestä ja kaavan toteuttamisesta. Suunnittelun tavoitteena on laatia oikeusvaikutteinen osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvän tiestön, sähkönsiirtoverkoston ja sähköasemien rakentamisen kaava-alueelle sekä alueen muiden toimintojen ja tuulivoimatuotannon yhteensovittamisen. Osayleiskaava laaditaan siten, että sen perusteella voidaan myöntää suorat rakennusluvat tuulivoimaloille. Muut kuin tuulivoimaloille, tuulipuiston sisäisille kaapeleille ja tiestölle tarkoitetut alueet säilyvät pääosin nykyisessä käytössään. Voimaloiden rakennuspaikat, uusi tiestö ja muu tarvittava infrastruktuuri osoitetaan kaavassa lähinnä maa- ja metsätalousalueiden sisään jäävinä erillisinä alueen osina. Suunnittelun kautta varmistetaan, että kaavassa osoitetuista toiminnoista ei aiheudu esimerkiksi kaava-alueen luonnonympäristön, eläimistöön ja linnustoon, ympäröivän alueen asukkaisiin, alueella harjoitettavaan maa- ja metsätalouteen tai muihin elinkeinoihin kohdistuvia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tärkeänä kaavan tavoitteena pidetään myös sitä, ettei uusi maankäyttö aseta merkittäviä rajoitteita osayleiskaava-alueen lähiympäristön kehittämiselle tulevaisuudessa. Osayleiskaavan laadinta sovitetaan soveltuvin osin yhteen samanaikaisesti alueella meneillään olevan YVA lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös ) ovat saaneet lainvoiman ja niiden muutokset ovat tulleet voimaan Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä lukuun ottamatta koskevat suunnittelualuetta: 1. Toimiva aluerakenne 2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan neljä, Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto, yleistavoitteissa todetaan: "Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia". Erityistavoitteiden mukaan: "Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin." Tuulivoimahanke osaltaan tukee alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista (kohta 5.4). 10

11 2. KAAVA-ALUEEN NYKYTILA 2.1 Ympäristön nykytila Aluerakenne, maankäyttö ja elinkeinot Aluerakenteellisesti suunnittelualue sijoittuu Keski-Pohjanmaalle, lähelle Toholammin taajamaa. Aluerakenteellinen keskusverkosto muodostuu kuntakeskusten taajama-alueista (lähinnä Kaustinen, Lestijärvi, Toholampi ja Kannus) sekä maaseudun kyläalueista. Maakuntakeskukseen Kokkolaan on matkaa noin 70 km. Palvelut ja työpaikat ovat keskittyneet suurimpiin taajamiin ja taajamien välillä myös pendelöidään. Aluerakenteessa suunnittelualue sijoittuu pääasiassa asumattomalle seudulle, mutta kuitenkin lähelle valta/kantateitä tai alueille, joista alempiasteisella tieverkostolla on hyvä yhteydet ylempiasteiseen tieverkostoon. Tieverkostoa on kuvattu tarkemmin osiossa Suunnittelualuekokonaisuus koostuu neljästä erillisestä suunnittelualueesta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 12 km 2. Alueet ovat pääosin metsätalouden piirissä. Osa-alueen C keskellä sijaitsee tuotannossa oleva turvetuotantoalue ja sen eteläpuolella uusi ympäristöluvan saanut turvetuotantoalue. Osa-alueella F Suksimäen alueella sijaitsee sora- ja kalliokiviaineksen ottoalue ja osa-alueen E pohjoisosassa Soidinkankaalla kaksi kalliomurskeen ottoaluetta. Matkanevalla, osa-alueen A pohjoispuolella sijaitsee kaksi kalliomurskeen ottoaluetta. Osaalueella F on lisäksi vireillä lupahakemus kalliokiviaineksen ottoalueeseen. Muutamia pienialaisia peltoja sijaitsee suunnittelualueella tai niiden välittömässä läheisyydessä. Laajempia viljelys- ja laidunalueita sekä maatalousyksikköjä sijaitsee Lestijokilaaksossa ja Härkänevan alueella. Toholampi on Suomen tärkeimpiä maidontuottajakuntia. Suunnittelualueen eteläpuolella, Härkänevan ja Sykäräisten kylissä, on runsaasti maatalousyrityksiä sekä useita pienyrityksiä. Toholammin keskustassa on runsaammin palveluja. Suunnittelualueen lähiympäristöön sijoittuu myös muutamia järviä ja lampia, joiden rannoilla on vapaa-ajanasutusta ja muuta virkistyskäyttöä. Virkistyskäyttöä on kuvattu osiossa Asutus Varsinaisten suunnittelualueen sisällä ei sijaitse asutusta. Lähimmät kylät ja asutus sijaitsevat suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä (Tokonperä, Purontaka ja Kantola Lylyneva). Koillispuolella sijaitsee Toholammin keskustaajamaan liittyvää asutusta. Itäpuolella sijaitsevat mm. Lahnalammen, Määttälän ja Purontakasen kylät, eteläpuolella Sykäräisten ja Härkänevan kylät ja länsipuolella Ullavan Törbackan ja Viitasalon kylät (kuva 5). 11

12 Kuva 5. Rakennukset suunnittelualueella ja sen läheisyydessä. Tuulipuiston lähialueiden asukkaiden ja loma- ja asuinrakennusten lukumäärät on esitetty etäisyysvyöhykkeittäin taulukossa 1. Taulukko 1. Tuulipuiston lähialueen asukkaiden, asuinrakennusten ja lomarakennusten määrä. Lähde: Tilastokeskus 2013 (asukkaat) ja Maanmittauslaitos 2013 (asuinrakennukset ja loma-asunnot). Etäisyys lähimpään tuulivoimalaan Asukkaita Asuinrakennuksia Loma-asuntoja 0-1 km km km Lähin vakituinen asuinrakennus sijaitsee Lylynevan Kantolassa noin 1,1 km etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta. Myös Määttälä-Tokonperän alueella lähin vakituinen asuinrakennus (Toko) sijaitsee noin 1,1 km etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta. Lähin loma-asunto sijaitsee osa-alueen C eteläpuolella Härkkilä -järven länsirannalla noin 1050 metrin etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta. Yksittäisiä lomarakennuksia sijaitsee myös kauempana Hongistonjärven ja Toristojanlammen rannalla, Lehtolassa osa-alueen E itäpuolella ja Ala-Loukkuunjärven rannalla. Lomarakennuksia sijaitsee runsaammin mm. Ullavanjärven rannalla ja Lestijokilaaksossa. Suunnittelualueella ja sen lähiympäristössä on useita muuhun käyttötarkoitukseen merkittyjä rakennuksia (esim. maa- ja metsätaloutta tukevat rakennukset, metsästysmajat tms.). 12

13 Kuva 6. Suunnittelualueen lähiympäristössä sijaitsevat asuin- ja lomarakennukset sekä 1 km ja 2 km etäisyysvyöhykkeet kuvattuna lähimmästä voimalasta. Kuvassa 7 on esitetty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) tietoja suunnittelualueen läheisyydestä. Yhdyskuntarakenteen kuvaamista ja muutoksen seurantaa varten on tehty YKR-aluejaot yhdistelemällä ja lajittelemalla 250x250 metrin ruutuja rakennustehokkuuden, rakennusten käyttötarkoituksen ja väestömäärän mukaan. YKR-aluejaot: Taajama on vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettu alue. Kylät ovat yli 39 asukkaan taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät. Pienkylät ovat asukkaan taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät. Maaseutuasutusta on taajamiin, kyliin ja pienkyliin kuulumattomat alueet, joissa on vähintään yksi asuttu rakennus kilometrin säteellä. Länsi-Toholammin alue on lähes täysin YKR-aluejaon ulkopuolelle jäävää aluetta. 13

14 Kuva 7. YKR-rekisterin tiedot suunnittelualueen läheisyydestä. Keskimmäisen osa-alueen C huoltotieverkosto on muuttunut vähäisiltä osin Liikenne ja kuljetusreitistöt Suunnittelualueen pohjoispuolella kulkee kantatie 63 (Kauhava-Ylivieska), joka kulkee myös lounas-koillinen suuntaisesti Toholammin keskustan läpi. Suunnittelualueen itäpuolella kulkee seututie 775 (Viitasaari-Himanka). Suunnittelualueen eteläosassa kulkee Sykäräisen kylästä Härkänevalle ja Läntän kylälle johtava yhdystie (18097). Näiden teiden välissä suunnittelualueella ja niiden ympärillä kulkee pienempien teiden ja metsäteiden verkosto. Suunnittelualueen tiestö ja tiestön keskimääräiset liikennemäärät on esitetty kuvassa 8. Raskaan liikenteen määrä alueella on esitetty kuvassa 9. Tuulivoimaloiden erikoiskuljetuksia varten todennäköisimmin käytettävät reitit on esitetty osiossa 6.5. Lähin suunnittelualuetta sijaitseva lentokenttä/lentopaikka on Kannuksen lentopaikka (EFKN), joka sijaitsee noin 20 km suunnittelualueesta koilliseen. Seuraavaksi lähin on Vetelin Sulkaharjun lentopaikka (EFVT), joka sijaitsee noin 30 km suunnittelualueesta lounaaseen. Kokkola- Pietarsaari lentoasema sijoittuu noin 50 km päähän luoteispuolelle. Suunnittelualueelle ulottuu ko. lentoaseman 340 metrin korkeusrajoitusalue. 14

15 Kuva 8. Suunnittelualueen tiestö ja keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL). Kuva 9. Keskimääräinen raskaan liikenteen vuorokausiliikenne (KVL ras) Virkistyskäyttö ja matkailu Suunnittelualueella tai niiden läheisyydessä ei ole virallisia virkistysalueita tai reittejä (OIVApalvelu). Keski-Pohjanmaan maakuntakaavaan ja kelkkareitit.fi sivustolle merkitty moottorikelkkareitti sijoittuu osittain osa-alueille C ja E ja on samalla osa laajempaa Lestijokilaakson moottorikelkkareitistöä. Kelkkareittiä ylläpitää Toholammin moottorikelkkailijat ry. Toholammin kuntakeskuksen eteläosassa sijaitsee urheilukeskus ja Taipaleenharjun kuntorata. Iso Hongistonjärven rannalla, suunnittelualueen A länsipuolella on Keski-Pohjanmaan maakuntakaavassakin virkistyskohteeksi osoitettu Toholammin seurakunnan omistama leirikeskus, jonka ympäristössä on myös luontopolkuja ja hiihtoreittejä. Hongistonjärvi on myös suosittu kalastuspaikka. Erämaaladuista pisin reitti kulkee Hongiston leirikeskuksen parkkipaikalta Lylyn Pisaraan Härkänevalle, jonne matkaa kertyy yhteen suuntaan noin 16 km. Puolessa välissä reittiä sijaitsee taukopaikkakämppä. Iso Hongistonjärven pohjoisrannalla Saparoniemessä on laavu, jonne johtaa leirikeskuksesta pitkospuupolku. Laavun läheisyydessä sen itäpuolella sijaitsee myös kaksi loma- 15

16 asuntoa. Osa-alueen A pohjoispuolella Ullavantien pohjoispuolella on Toholammin riistanhoitoyhdistyksen ampumarata, kota ja luontopolku. Osa-alueen C eteläpuolella sijaitsevaan Härkkilä järveen on istutettu siikaa, ja siten paikalla käy myös vapaa-ajankalastajia. Osa-alueen C pohjoispuolella Isokankaalla sijaitsee ravirata. Toholammin alueella on runsaasti hevostoimintaa. Suunnittelualueella ja sen ympäristössä on useita metsästysmajoja ja metsäkämppiä sekä riistapeltoja. Alueella on myös useita linnustonseurantapaikkoja. Suunnittelualueella on kolmen metsästysseuran alueita, joista suurin osa kuuluu Järvisalon metsästysseuralle ja muita ovat Toholammin metsästysseura ja Kälviän Hirsimetsän yhteismetsä. Alueella metsästetään aktiivisesti hirviä, mutta myös pienriistaa. Osa-alueen E itäpuolella sijaitsee Järvisalon metsästysseuran metsästysmaja ja Toholammin Urheiluautoilijoiden jokamiesluokan moottoriurheilurata (Huhan jm-rata). Suunnittelualueen F luoteispuolella Ullavan Rytinevan alueella sijaitsee metsästysmaja. Suunnittelualueella ja niiden ympäristössä myös marjastetaan, sienestetään ja oleillaan luonnossa sekä metsästetään ja kalastetaan. Härkänevan ja Sykäräisten kylien alueella on patikointi- ja hiihtoreittejä. Sykäräisestä Lestintien yli kulkee Härkänevalle ja edelleen Ullavanjärvelle ja pohjoiseen Toholammille moottorikelkkaura. Sykäräisessä Lestintien länsipuolella sijaitsee kuntorata, metsästysmaja ja ampumarata. Lisäksi Härkänevan kylässä on pieni uimahalli. Lestijoen rannalla on verrattain vähän loma-asutusta, sillä varsinkin Toholammin keskustan etelä- ja pohjoispuolella Jämsä-Kleemola välillä viljellään peltoja aivan joen rantaan saakka. Lestijoen rannoilla on myös muutamia uimapaikkoja, kuten Kirkkojärven rannalla, Kopsalan alueella ja Pyörteenlammella Sykäräisessä. Lestijoki on myös suosittu veneily- ja kanoottireitti sekä kalastuskohde. Lestijokiuomassa kulkee myös moottorikelkkareitti Luonnonympäristö ja kasvillisuus Suunnittelualueella ja niiden lähiympäristöissä on myös havaittavissa maisemamaakunnalle ominainen karujen ja kivisten moreeniselänteiden ja soisten alueiden vuorottelu. Maanpinnan korkeus vaihtelee pohjois- ja keskiosan +118 m mpy ja eteläosan +155 m mpy välillä. Pääosa suunnittelualueesta on ojitettua suota ja suoalueiden välissä ja reunamilla on moreenialueita. Alueiden soilla on ohut turvekerros (<1 m) ja turvekerroksen alla on hienorakeisia kerrostumia. Suunnittelualueen läheisyyteen sijoittuu muutamia pieniä kallioalueita (Raikoharjulla ja Harjakankaalla). Kallioperä koostuu pääosin granodioriitista ja graniitista. Jonkin verran suunnittelualueen kallioperässä on myös erilaisia vulkaniittisia kallioperän juonteita ja kiilleliusketta. Suunnittelualueelle tai niiden läheisyyteen ei sijoitu arvokkaita maaperämuodostumia (arvokkaita kallio- tai harjualueita tai moreenimuodostumia). Lähimpänä, noin neljä kilometriä pohjoisimman suunnittelualueen länsipuolella sijaitsee Metsoharju Korkeakankaan valtakunnallisesti arvokas moreenimuodostuma (MOR-Y10-009). Suunnittelualueet eivät sijoitu varsinaiselle sulfaattimaavyöhykkeellä (litorinameren alue), joten riski happamien sulfaattimaiden esiintymiseen suunnittelualueella on hyvin pieni. Suunnittelualueet ovat Perhonjoen (49.0) ja Lestijoen (51.0) valuma-alueilla, tarkemmin Hongistonojan valuma-alueella (49.056), Ullavanjärven alueella (49.054), Loukkuunojan valumaalueella (51.038), Toristoranpuron valuma-alueella (51.037), Purontaan alueella (51.031) ja Härkäojan valuma-alueella (51.08). Alueilla ei ole tiedossa olevia luonnontilaisia vesilain mukaisia kohteita. Keskimmäisen osa-alueen (C) pohjoisosassa sijaitsee ympäristöltään ojitettu Pieni Terva-pirkko suolampi. Suunnittelualueen ympäristössä on Iso Hongistonjärvi, Iso Tervapirkko, Pieni Hongistonjärvi, Härkkilä, Toristojanlampi ja Raikolampi. Lisäksi Lestijoki virtaa lähimmillään 0,5 kilometrin päässä osa-alue E:stä (2,2 km päässä lähimmistä voimaloista). Lähialueen pienemmät vesistöt ovat tummavetisiä ja ravinteikkaita. Kalastoon kuuluu mm. hauki, särki, ahven, kiiski, siika, lahna ja made. Suojellun Lestinjoen (Natura alue) kalalajisto on monipuolisempi. Suunnittelualueella ei ole luokiteltuja pohjavesialueita tai tiedossa olevia kaivoja. Lähin pohjavesialue Hirsikangas A:n I-luokan pohjavesialue ( ) sijoittuu osa-alueiden C ja E väliin ol- 16

17 len lähimmillään noin 600 metrin päässä osa-alue E:stä ja noin 1,4 kilometrin päässä lähimmästä voimalasta. Kuva 10. Valuma-alueet, vesistöt ja pohjavesialueet suunnittelualueen läheisyydessä. Kasvitieteellisessä jaottelussa suunnittelualueet sijaitsevat keskiboreaalisella havumetsävyöhykkeellä (3a). Suokasvillisuusvyöhykejaossa suunnittelualueet sijoittuvat keskiboreaalisten aapasoiden ja viettokeitaitten raja-vyöhykkeelle. Suunnittelualuekokonaisuuden luonto on metsäja suotyyppien osalta pääsääntöisesti voimakkaasti ihmistoimin käsiteltyä ja suurin osa suoran vaikutuksen alueella olevista luontotyypeistä on tavanomaisia. Suunnittelualueella esiintyy lisäksi muutama vanhempi, uudistuskypsä metsäkuvio kuivahkoa mäntykangasta sekä tuoreen kankaan sekametsää, joilla voi olla paikallisella tasolla merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Näillä talousmetsäkuvioilla ei ole tiedossa uhanalaisten tai muutoin suojelullisista syistä huomioon otettavien kasvilajien esiintymiä. Luontoselvityksestä poiketen osa-alueella F esiintyvä 10 ha laajuinen kuusi-lehtipuusekametsäalue on hakattu kaavaluonnosvaiheen jälkeen. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys on kokonaisuudessaan liitteenä 8. Osa-alue A on suurimmaksi osaksi moreeniselänteillä esiintyvää mäntyvaltaista kuivahkoa kangasmetsää. Kangasmetsäselänteiden välissä sijaitsevat suoalueet ovat lähinnä ojitettua rämettä. Alueen luoteisosassa sijaitsee Toholammin ja Kaustisen väliseen tiehen rajoittuva ojittamaton osa Matkanevasta. Matkaneva on ojitusten ympäröimä pääosin rahkoittunutta puoli-avointa sekä puustoista rämettä. Osa-alueen A metsät ovat metsätalouskäytössä ja ne painottuvat pääosin ikäluokkaan vuotta. Yli sata vuotta vanhoja metsäkuvioita esiintyy alueella hyvin vähän. Osa-alue A rajoittuu etelässä laajaan Loukkuunnevan ojittamattomaan avosuohon, jolle tehtiin tarkempi kartoitus (ks. jäljempänä). Osa-alue sijoittuu suurimmaksi osaksi Loukkuunojan valuma-alueeseen; sen pohjoisosa on Ronkaisenpuron valuma-alueella. Osa-alue C koostuu Isonevan laajahkosta turvetuotantoalueesta, ojitetuista rämesoista ja turvekankaista, kolmesta ojittamattomasta suo-osasta sekä pääosin kuivahkoa kangasmetsää kasva- 17

18 vista moreeniselänteistä. Alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja niiden ikärakenne on vaihteleva. Alueen koillisosassa Isonnevankankaalla (lisäalue) sijaitsee kaksi hakkuista säästettyä metsikköä, jota ovat lehtomaista kangasta sekä lehtokorpea. Isonevan turvetuotantoalueen pohjoispuolella on ojittamaton vetinen aapasuoalue. Osa-alue C rajoittuu etelässä Toristojannevan luonnontilaisen kaltaiseen pohjoisosaan. Toristojannevalle tehtiin tarkempi kasvillisuusselvitys. Osa-alue C sijoittuu Loukkuunojan sekä Toristojanpuron valuma-alueisiin. Osa-alueen E pohjoisosa on suurimmaksi osaksi kuivahkoa sekä paikoin kuivaa mäntyvaltaista kangasmetsää (Soidinkangas, Haukkakangas, Huhanharju). Alueen eteläosassa on lähinnä ojitettua rämesuoaluetta, joiden välissä on kangasmetsäselänteitä. Metsät ovat metsätalouskäytössä ja pääosin varttuneita (61 80 vuotta), mutta taimikot sekä uudistuskypsät metsät ovat myös yleisiä. Osa-alueen kaakkoisnurkassa sijaitsee ojittamaton Hietapakannevan avosuo. Osa-alue E sijoittuu Purontaan, Toristojanpuron sekä Härkäojan valuma-alueisiin. Osa-alue F koostuu lähinnä Vellikankaan ja Raikonharjuun kuuluvista kangasmetsäselänteistä sekä niiden väliin sijoittuvista soistumista. Kangasmetsät ovat tyypiltään pääosin kuusi- tai mäntyvaltaisia tuoreita kangasmetsiä sekä kuivahkoja mäntykankaita. Alueen soistumat ovat ojitettuja ja luontotyypeiltään rämemuuttumia sekä turvekankaita. Alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja painottuvat suurimmaksi osaksi varttuviin tai uudistuskypsiin ikäluokkiin. Osa-alue F sijaitsee Härkäojan ja Ullavanjärven valuma-alueella Arvokkaat luontokohteet suunnittelualueella ja niiden läheisyydessä Alueen yleistä talousmetsää vanhemmat metsäkuviot Osa-alue C:n koillisosassa sijaitsevalla Isonnevankankaalla on hakkuuaukko, jossa on kaksi hakkuilta säästettyä metsikköä (noin 0,2 ja 0,1 ha). Metsiköt ovat luontotyypeiltään lehtomaista kangasta (silmälläpidettävä, NT) sekä lehtokorpea (vaarantunut, VU). Puusto on lehtipuuvoittoista; harmaaleppää, hieskoivua ja haapaa. Lisäksi esiintyy kuusta. Muita metsiköiden kasvilajeja ovat virpapaju, kataja, kultapiisku, pallosara, metsämaitikka, lillukka, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal. Itäisessä metsikössä kasvaa lisäksi rauhoitettua valkolehdokkia (Plantathera bifolia). Metsiköissä esiintyy kohtalaisesti lahopuuta. Molemmat metsiköt kuuluvat metsälain 10 piiriin ja ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta paikallisesti arvokkaita kohteita. Suunnittelualueelle sekä sen läheisyyteen sijoittuvat luonnontilaisen kaltaiset suot ovat: Osa-alue A: Matkaneva, Loukkuunneva Osa-alue C: Loukkuunneva, Tervapirkonneva, Isonevan pohjoisosan ojittamaton osa, Toristojannevan pohjoisosa Osa-alue E: Hietapakanneva Osa-alue F: Raikoneva Matkanevan eteläosa on reunaojitusten ympäröimä ojittamaton suoalue, joka rajoittuu luoteessa Toholammin ja Kaustisen väliselle maantielle. Suoalueen eteläosa on reunoiltaan rahkoittunutta välipintaista keskiboreaalista aapasuota (erittäin uhanalainen, EN). Suon keskiosassa on rimpinen juotti. Matkanevan keskiosa on lähinnä vähäpuustoista rahkarämettä ja sen pohjoisosalla on keidasrämeen piirteitä. Matkaneva on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas kohde ja myös Kemera -kohde. Loukkuunneva on luonnontilaisen kaltaista rimpistä (vaarantunut, VU) ja välipintaista (erittäin uhanalainen, EN) keskiboreaalista aapasuota. Selvitysalue rajoittuu koillisessa ja lännessä ojitusalueisiin. Alueen itäpuolella on turvetuotantoalue. Suo jatkuu etelä-kaakossa luonnontilaisen kaltaisena avosuona. Loukkuunneva on reunoiltaan rahkoittunut. Keskustaa kohti tultaessa suon kasvillisuus vaihettuu oligotrofiseksi lyhytkorsinevaksi (OlLkN). Suon keskiosa on luonnontilaisen 18

19 kaltaista rimpinevaa (RiN), jossa on suon pohjoisosassa melko laajoja avovetisiä allikoita. Loukkuunnevan länsi- ja pohjoisosa on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas kohde ja myös Kemera -kohde. Tervapirkonnevan selvitysalue on suoyhdistymätyypiltään rimpistä (vaarantunut, VU) ja välipintaista (erittäin uhanalainen, EN) keskiboreaalista aapasuota. Alueen yleisin suotyyppi on luonnontilaisen kaltainen rahkoittunut oligotrofinen lyhytkorsineva (OlLkN). Oligotrofista Spagnumrimpinevaa (OlSphRiN) ja oligotrofista suursaranevaa (OlSN) esiintyy pienemmällä peittävyydellä. Tervapirkonnevan keskiosaan sijoittuu Iso Tervapirkko -niminen suolampi. Suon luoteisosa rajoittuu Iso Hongistonjärveen. Suoalueen läpi sekä suon reunoja pitkin kulkee muutama oja, jotka ovat jossain määrin kuivattaneet niiden läheisyydessä olevia suoalueita. Isoneva on suurimmaksi osaksi turvetuotantoaluetta. Turvetuotantoalueen luoteispuolella on jäljellä noin 26 ha kokoinen rimpinen avosuoalue (RiN). Avosuoalueen ympäri sekä sen läpi on kaivettu ojia. Suon läheisyydessä sijaitseva osa turvetuotantoalueesta sekä suurin osa selvitysalueen ojista on melko uusia, joten niiden kuivattava vaikutus ei kartoitushetkellä ollut vielä havaittavissa kasvillisuudessa. Suo on pääosin rimpistä keskiboreaalista aapasuota (vaarantunut, VU), jossa on avovetisiä allikoita. Lisäksi alueella esiintyy oligotrofista kalvakkanevaa (OlKaN). Ojien kuivattava vaikutus ei ole vielä huomattavissa suon keskiosan allikoissa. Alueen reuna-alueiden rimpipinnoissa on kuitenkin havaittavissa kuivumisen merkkejä kuten vähävetisyys ja turpeen tiivistyminen. Toristojannevan pohjoisosan selvitysalue käsittää Härkkilä -nimisen suolammen ympäristön ja sen eteläpuolella sijaitsevan suoalueen. Selvitysalue on suurimmaksi osaksi reunaojitusten ympäröimää luonnontilaisen kaltaista suota. Alueen lounaiskulmassa suon luontotyypit vaihettuvat luontaisesti reunalla kivennäismaaselänteen metsäkasvillisuustyyppeihin. Toristojannevan pohjoisosan lammen ympäristö on suoyhdistymätyypiltään välipintaista (erittäin uhanalainen, EN) ja rimpistä (vaarantunut, VU) keskiboreaalista aapasuota. Alueella tavataan minerotrofisia suotyyppejä. Etelämpänä suo on karumpi ja sillä on kehittyvän keidassuon piirteitä. Toristojanneva on maakunnallisesti arvokas suo (maakuntakaavan luo-suo) sekä MAALI-kohde. Raikonevan kaakkoisosa on luonnontilaista rimpistä (vaarantunut, VU) ja välipintaista (erittäin uhanalainen, EN) keskiboreaalista aapasuota. Suon luontotyypit vaihettuvat suurimmaksi osaksi luonnollisesti suota ympäröiviin kivennäismaaselänteillä esiintyviin metsäluontotyyppeihin. Kartoitetun alueen lounaisosassa esiintyy luonnontilaisen kaltaista sararämettä (SR). Alueen pohjoisosaa leimaa vetinen rimpineva-alue (RiN), joilla on melko laajoja ja syviä avovetisiä allikoita. Ravinteisuustaso on kartoitetun alueen pohjoisessa lähinnä mesotrofinen, etelämpänä oligotrofinen. Rimpineva-alueella ja sen tuntumassa havaittiin suojelullisesti arvokkaista kasvilajeista ruskopiirtoheinää (valtakunnallisesti silmälläpidettävä, NT ja alueellisesti uhanalainen, RT), rimpivihvilää (RT) ja vaaleasaraa (RT, Suomen kansainvälinen vastuulaji, VA). Raikoneva on maakunnallisesti arvokas suo (maakuntakaavan luo-suo) sekä MAALI-kohde. Valtio on hankkinut Raikonevan eteläosan suojelutarkoitukseen. Kyseessä saattaa olla soidensuojeluohjelman täydennyskohde tai mahdollisesti tuleva METSO-ohjelmakohde Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt Lailla suojellut luontotyypit ja elinympäristöt: Tervapirkonnevan kartoitetun alueen kaakkoisosassa esiintyvä luonnontilaisen kaltainen rahkaräme sekä Raikonevan lounaisosassa esiintyvä sararäme kuuluvat metsälain 10 :n tarkoittamiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin vähäpuustoiset suot. Isonnevankankaan hakkuuaukon keskelle sijoittuu kaksi hakkuilta säästettyä metsikköä, jotka sisältyvät metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin rehevät lehtolaikut sekä lehtokorvet. 19

20 Suunnittelualueella sekä sen lähiympäristössä sijaitsevat METSO-ohjelman kohteet: Suurin osa hankealuekokonaisuuden metsistä on melko tehokkaassa metsätalouskäytössä eikä niissä havaittu erityisiä luontoarvoja. Osa-alueella E sijaitsevalla Huhanharjun metsäkuviolla esiintyy karukkokangasta, jolla kasvaa yli 120 vuotta vanhoja mäntyjä. Metsäkuvio saattaa täyttää MET- SO-ohjelman mukaiset kriteerit (muut monimuotoisuudelle merkittävät kallio- ja louhikkometsät, luokka 2). Muut suojelullisesti arvokkaat kohteet: osa-alueella A sijaitsevan Matkanevan etelä-reunalla on metsäsaareke, joka on mainittu metsätaloussuunnitelmassa kuviotiedoissa (MHY 2013) muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Metsäsaareke sijoittuu suon reuna-ojan läheisyyteen, jossa suo on todennäköisesti ojan kuivattamisvaikutuksista johtuen muuttunut. Ojan läheisyydestä johtuen metsäsaareke ei täytä Metsälain 10 kriteeriä (pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla), mutta sillä voi olla suojelullista arvoa paikallisella tasolla. Luontoselvityksen (Ramboll Finland Oy 2013) aikana havaitulla osa-alueen C Isonevan turvetuotantoalueen pohjoispuolella sijaitsevalla kankaalla erikoisen näköisellä männyllä on paikallista arvoa luonnon monimuotoisuuden kannalta. Osa-alueen E eteläosassa sijaitseva Hietapakanneva on merkitty metsätaloussuunnitelmaan (MHY 2013) muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi (vähäpuustoinen suo). Suoalue on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas kohde ja Kemera -kohde. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita Kemera-kohteita tuulipuiston läheisyydessä sijaitsee Matkanevalla, Loukkuunnevalla, Hongistonnevalla, Kuikkalamminnevalla ja Hietapakannevalla. Kuva 11. Suojelullisista syistä huomioon otettavien luontokohteiden sijainnit. 20

21 2.1.5 Linnusto ja muu eläimistö Linnusto Selvitysten tarkemmat menetelmät ja tulokset on esitetty liitteenä olevassa YVA-selostuksessa (liite 2) ja linnustoselvityksessä liitteessä 9. Pesimälinnuston osalta tavoitteena oli saada yleiskuva hankealueiden linnustosta, selvittää hankealueiden ja sen läheisten alueiden arvokkaat linnustokohteet ja uhanalaisten lajien esiintymistä alueella. Maastotyö kohdistettiin voimalapaikkojen linnuston selvittämiseen. Läpimuuttavien lintujen kohdalla tavoitteena oli selvittää hankealuekokonaisuuden merkitys lintujen muuttoväylänä sekä ruokailu- ja levähdysalueena. Rakentamiskohteiden lisäksi kartoitettiin hankealueiden muilla osilla ja lähiympäristössä suojelullisesti merkittävien lajien esiintymistä. Linnustonsuojelun kannalta merkittävimmiksi lajeiksi katsottiin tässä yhteydessä luonnonsuojelulain 46 :n ja 47 :n nojalla uhanalaisiksi ja erityisestä suojelua vaativat lintulajit, Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisiksi määritellyt lajit (Rassi ym. 2010, Birdlife Suomi 2013) sekä Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteen I mukaiset lajit, joiden elinympäristöjä jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin sekä Suomen kansainväliset vastuulajit. Selvitysalueen pesimälinnustoa selvitettiin vuosina 2013 ja Selvityksiin sisältyi: metson soidinpaikkakartoitus , 8 päivänä pöllökartoitus osin metsokartoitukseen yhdistettynä ja yönä. maalinnuston pistelaskennat voimalapaikoilla , 76 pistettä maalinnuston pistelaskennat voimalapaikoilla , 56 pistettä petolintuseurannat: pistehavainnointi ja kiertolaskennat kohdennetut kierto- ja kartoituslaskennat Kesän 2013 pistelaskennat tehtiin silloisten sijoitussuunnitelmien mukaisesti, jotka sittemmin muuttuivat. Kesäkuussa 2014 pistelaskennat tehtiin muuttuneiden sijoitussuunnitelmien mukaisilla voimalapaikoilla. Lisäksi kesän 2015 aikana tehtiin kalasääskiseuranta ( , 8 päivänä) Maastoselvityksissä tehtyjen havaintojen ja tausta-aineistojen perusteella Länsi-Toholammin alueella on havaittu pesimäaikana 36 suojelullisesti merkittävää lajia, joista 30 tulkitaan suunnittelualueella tai sen läheisyydessä pesiviksi. Hankkeen kannalta merkittävimpiä lajeja ovat lähialueiden soiden pesimälinnusto sekä alueen petolinnusto. Suojelullisesti merkittävää metsälajistoa alueella havaittiin melko vähän. Voimalapaikoilla, kuten selvitysalueen muillakin metsämailla, pesimälinnusto koostuu pitkälti yleisistä metsälajeista. Voimalapaikoilla pesiviin huomionarvoisiin lajeihin kuuluivat leppälintu, pikkusieppo, sirittäjä ja järripeippo. Lisäksi voimalapaikoilla havaittiin teeriä ja metsokukkoja. Metson soidinkartoituksissa löydettiin yksi soidinalue, eteläiseltä osaalueelta F. Suunnittelualueen läheisten ojittamattomien nevojen pesimälajeihin kuuluvat useimmat Keski- Pohjanmaan alueella esiintyvät suolajit, lukuun ottamatta vaateliaimpia rimpisoiden ja laajojen aapasoiden lajeja (mm. metsähanhi, muuttohaukka, jänkäkurppa). Suojelullisesti huomioitavista päiväpetolinnuista suunnittelualueella tai niiden läheisyydessä pesivät mehiläishaukka, sääksi, sinisuohaukka ja ampuhaukka. Muita alueella pesiviä päiväpetolintuja ovat kana- ja varpushaukka ja tuulihaukka. Pöllölajeista suunnittelualueella ja sen läheisyydestä esiintyvät ainakin viirupöllö, helmipöllö ja suopöllö. Selvitysalueen ruokailuvieraiksi ja epäsäännöllisesti tavattavaan, valtakunnallisesti uhanalaiseen lajistoon kuuluvat erittäin uhanalaiseksi luokiteltu niittysuohaukka sekä e.m. vaarantuneiksi luokitellut, erityisesti suojeltavat maakotka ja muuttohaukka. Lisäksi alueella tavataan ruokailuvieraana lintudirektiivin liitteen I lajeihin kuuluvaa ruskosuohaukkaa. Valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista pesimälintuselvityksissä havaittiin em. erittäin uhanalaiseksi luokiteltu (EN) niittysuohaukka, vaarantuneeksi (VU) luokitellut jouhisorsa, sinisuohaukka, keltavästäräkki, kivitasku, mehiläishaukka, muuttohaukka ja maakotka, joista maakotka ja muuttohaukka pesivät varmuudella ja mehiläishaukka ja sinisuohaukka todennäköisesti suunnittelualueen ulkopuolella. Silmälläpidettäviä lajeja selvityksissä löytyi kymmenen. Silmälläpidettävien lajien kantoja ei Suomessa määritellä vielä valtakunnallisesti uhanalaisiksi, mutta niiden 21

22 kannankehitystä pyritään seuraamaan tehostetusti niiden havaitun taantumisen seurauksena. Valtakunnallisesti elinvoimaiset (LC) tai silmälläpidettävät lajit (NT) voidaan lisäksi määritellä jossain maan osassa alueellisesti uhanalaisiin lajeihin, mikäli riski niiden häviämiselle on tällä alueella ilmeinen. Selvitysalueella pesivistä lajeista riekko, metso, liro, pikkusieppo ja järripeippo luokitellaan Pohjanmaan keskiboreaalisella vyöhykkeellä (vyöhyke 3a) alueellisesti uhanalaisiin lajeihin (RT). EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja, jotka ovat yhteisön alueella erityisen suojelun kohteena, esiintyy suunnittelualueella tai sen läheisyydessä pesivinä 16 (yhteensä 21 lajista havaintoja). Vastaavasti Suomen kansainvälisistä vastuulajeista on alueelta havaintoja 13 eri lajista, joista ainoastaan yksi esiintyy selvästi suunnittelualueen ulkopuolella. Vastuulajien kohdalla Suomen kannan osuus on vähintään 15 % Euroopan kannasta. Selvitysalue sijoittuu Perämeren rannikkoa seuraavan muuttoreitin itäpuolelle. Rannikon läheisyydessä ns. pullonkaula-alueilla useimpien lajien muuttovirrat ovat moninkertaisesti tai jopa monikymmenkertaisesti tiheämpiä kuin selvitysalueella. Monista lajeista poiketen kurkien syksyinen päämuuttoreitti sijoittuu sisämaahan. Päämuuttoreitti sijoittuu suunnittelualueen itäpuolelle, mutta tietyissä tuulioloissa runsasta muuttoa voi esiintyä myös suunnittelualueella, kuten syksyllä Lisäksi suunnittelualueen lähiympäristöllä on alueellista merkitystä kurkien syysaikaisena lepäily- ja ruokailualueena (kuva 12). Muiden lajien kohdalla vastaava merkitystä ei todettu. Valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitelluista lintualueista (FINIBA) (Leivo ym. 2002) lähimmäksi sijoittuu suunnittelualueen luoteispuolella sijaitseva Kälviän-Toholammin rajaseudun suot (Toholampi, Kannus, Kokkola) ja eteläpuolella sijaitseva Kotkanneva (Kälviä). Kälviän-Toholammin rajaseudun soiden FINIBA-alueen pinta-ala on 6366 hehtaaria ja se on suurelta osin suojeltu. FINI- BA-kohteet on valittu tiettyjen lajitason kriteerirajojen perusteella, jotka Kälviän-Toholammin rajaseudun soiden kohdalla ylittyvät pikkukuovin (30-70 paria) ja valkoviklon (21-50 paria) pesimäkantojen kohdalla. Suunnittelualueesta etelään lähimmillään 4,5 km sijaitseva Kotkannevalla (3344 ha) valtakunnallisesti arvokkaan linnustokohteet kriteerit täyttyvät pikkukuovin pesimäkannan kohdalla (11-50 paria). FINIBA-alueista Kälviän-Toholammin rajaseudun soiden lähialueet kuuluvat valtaosin Ritaneva-Vipusalonneva-Märsynnevan (FI ) Natura-alueeseen ja Kotkanneva puolestaan Kotkannevan ja Pikku-Koppelon metsien (FI100034) Natura-alueisiin. MAALI-alueet ovat maakunnallisella tasolla arvokkaiksi todettuja lintujen pesimä- tai kerääntymisalueita. Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella MAALI-alueiden valintaprosessi on kesken. Alustavasti (Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys) suunnittelualueen läheisyydessä (<10 km) sijaitsee kahdeksan MAALI-aluetta, joista lähimpänä suunnittelualuetta sijaitsevat Raikoneva, Salmineva-Höyläsalonneva ja Kopsanneva. Isonevan Rimpineva ja Raikonharjun eteläpuolinen metsäalue on tippunut pois MAALI tarkastelusta kaavaluonnosvaiheen jälkeen. Edellisessä kappaleessa käsitellyt FINIBA-aluerajaukset sisältävät MAALI-alueita. Kaikki kohteet ovat Hanhilahtea lukuun ottamatta suokohteita. MAALI-kohteiden valintaperusteina ovat pesivä suolajisto. 22

23 Kuva 12. FINIBA- ja Natura-alueiden sekä MAALI-kohteiden ja kurkien kerääntymisalueen sijoittuminen Länsi-Toholammin suunnittelualueen läheisyydessä Lepakot Lepakoiden esiintymistä selvitysalueella kartoitettiin passiivisilla menetelmillä reilun kolmen kuukauden ajan välisenä aikana reilut 1160 tuntia. Lepakkoselvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 9. Hankealueelle oli vaihtuvin paikoin sijoitettuna yhtäaikaisesti 2-4 passiiviseurantadetektoria, jotka oli sijoitettu eri puolille hankealuetta mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan saamiseksi, painottaen samalla lepakoiden kannalta oleellisia elinympäristöjä. Passiiviseurantalaite oli kartoitusjakson aikana 24 eri paikassa selvitysalueella ja sen läheisyydessä (kuva 13). Passiivimenetelmän lisäksi lepakkoja kartoitettiin ns. aktiivimenetelmällä kiertolaskentana käyttäen avuksi ultraääni-ilmaisinta. Menetelmäksi valikoitui kiertolaskenta pääosin metsäteitä pitkin. Aktiivisia kiertolaskentoja tehtiin ja välisinä öinä yhteensä noin 12 tuntia. Tuulivoimaloiden rakentamisalueiden soveltuvuutta lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi (luontotyypit, kolopuut) arvioitiin tarkemmin muiden valoisaan aikaan tehtyjen luontoselvityskäyntien yhteydessä. Kuvassa 13 on esitetty passiivisten seurantalaitteiden (vihreät neliöt) tekemät lepakkohavaintojen määrät mustilla numeroilla ja aktiivikierrosten lepakkohavainnot violetin värisin palloin. Lepakkokartoituksessa havaittiin kahta eri lepakkolajia, pohjanlepakkoa ja siippalaji. Aktiivisissa kartoituksissa tehtiin vain neljä pohjanlepakkohavaintoa, ei muita lepakkohavaintoja. Passiivilaitteet rekisteröivät maastokauden aikana kaikkiaan 31 lepakkohavaintoa, joista 24 oli pohjanlepakoista ja 7 siippalajeista. Lepakkohavaintoja kertyi selvityksessä vähän, laajahkosta tutkimuksesta huolimatta. Lepakkohavainnot liittyivät pääosin tiestön vaikutukseen ja toisaalta kosteikkojen läheisyyteen. Osa havainnoista edustaa mahdollisesti reunavyöhykkeellä tapahtunutta liikettä saalistusalueelle tai levähdysalueelle 23

24 kasvillisuusvyöhykkeen reunaa tai tieuraa pitkin. Suurin osa lepakkohavainnoista liittyy liikkuneisiin, todennäköisesti matkallansa saalistaneisiin pohjanlepakoihin. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei kartoituksessa havaittu. Varttuneissa metsissä saattaa kuitenkin esiintyä lepakoiden käyttämiä koloja, joita selvityksessä ei havaittu. Lepakoiden havaintomäärät Länsi-Toholammin suunnittelualuiella olivat vähäisiä. Uhanalaisista lepakkolajeista ei tehty havaintoja. Lepakkomuuttoa ei olemassa olevan tiedon perusteella tapahdu suunnittelualueen kautta. Merkittävimmät muuttoreitit lepakoiden kannalta kulkevat todennäköisesti lähempänä rannikon tuntumassa selvitysalueen ulkopuolella. Lepakkoselvitys on esitetty kokonaisuudessaan kaavaselostuksen liittessä 10. Kuva 13. Passiivisten lepakkodetektorien sijoittelu suunnittelualueella, laitteiden tallentamien havaintojen määrät sekä aktiivikartoituksen reitit ja pohjanlepakkohavainnot Liito-orava Liito-oravaselvityksen tarkoituksena oli kartoittaa selvitysalueen liito-oravaesiintymät sekä kirjata ylös lajille soveltuvat metsäalueet hankealueilta, kuten varttuneet kuusi-lehtipuusekametsät. Liito-oravalle soveltuvat metsiköt tutkittiin papanakartoitusmenetelmällä liito-oravan ruokailu- ja pesimäpaikoiksi sopivien järeiden puiden ja puuryhmien alta, sekä inventoimalla mahdollisia luonnonkoloja ja risupesiä. Tarkkaa pesimäpaikkojen inventointia ei kuitenkaan suoritettu. Lisäksi havainnoitiin syönnösjälkiä niille soveltuvilla kohteilla. Merkkejä liito-oravan esiintymisestä etsittiin myös muiden selvitysten yhteydessä. Suunnittelualuekokonaisuus on suurimmaksi osaksi voimakkaassa metsätalouskäytössä olevaa kangasmetsää sekä ojitettua puustoista suota. Suurin osa osa-alueista A, C ja E on eri-ikäistä mäntyvaltaista metsää, joka ei täytä liito-oravan elinympäristövaatimuksia. Laji elää varttuneissa, kuusivaltaisissa metsissä, joissa kasvaa sekapuustona lehtipuita, haapaa, koivua ja leppää. Haapa on tärkeä puu pesä- ja ravintopuuna (Hanski 2006). 24

25 Osa-alueella F esiintyy varttunutta ja uudistuskypsää kuusi-mänty-koivu sekametsää, joka ei välttämättä vielä täytä liito-oravan vaatimuksia pesimäympäristölle (esim. sopivien pesimäpuiden olemassaoloa ajatellen), mutta se voi toimia ruokailualueena sekä ekologisena käytävänä. Osaalueella F on lisäksi hakkuu-aukkoja, joille on jätetty järeitä koloisia haapoja. Kyse voi olla aikaisemmasta liito-oravan pesimäympäristöstä, joka on hakkuutoimenpiteiden jälkeen hylätty. Vähemmän tyypillisiä, mutta kuitenkin mahdollisia liito-oravan elinalueita ovat osa-alueella E Soidinkankaalla mäntyvaltaisen metsän lomassa esiintyvät kuviot vanhaa kuusi-mäntykoivu sekametsää, jossa kasvaa paikoin haapaakin. Osa-alueen F ulkopuolella, Raikonharjun pohjoisosassa esiintyy yli 60 vuotta sekä yli 90 vuotta vanhoja kuusivaltaisia metsäkuvioita. Kuusen seassa kasvaa koivua. Osa-alueen F Vellikankaan ja Raikonharjun Jyrkänkallion väliin sijoittuva laaja kuusi-lehtipuusekametsä, jolla luontoselvityksessä havaittiin liito-oravan papanoita, on sittemmin hakattu kaavaluonnosvaiheen jälkeen. Selvitysten tarkemmat menetelmät ja tulokset on esitetty YVA-selostuksessa (liite 2) Viitasammakko Viitasammakoiden lisääntymispaikkoja ovat mm. suolammet, soiden reunaojat sekä aapasoiden rimmet ja allikot. Laji suosii luhtaisia tai keskiravinteisia suoympäristöjä. Viitasammakon levähdyspaikoiksi katsotaan sen kesäelinympäristöt (suot sekä vesistöjen ranta-alueet) sekä sen talvehtimispaikat (vesistöjen pohjat, maalla karikkeessa). Lajilla on oltava mahdollisuus liikkua lisääntymispaikkojensa, kesäelinympäristönsä ja talvehtimispaikkojensa välillä. Länsi-Toholammin suunnittelualueen kangasmetsät ovat pääosin tavanomaista talousmetsää ja alueen suot suurimmaksi osaksi ojitettuja ja puustoisia. Ojittamattomia soita sijoittuu osa-alueen A luoteisosaan (Matkaneva), osa-alueelle C (Isonevan rimpinen osa ja turvetuotantoalue, Toristojannevan koillisnurkka sekä ojitusten ympäröimä avosuo alueen lounaisosassa) sekä osa-alueen E kaakkoisnurkkaan (Hietapakanneva). Viitasammakon elinympäristövaatimusten perusteella arvioidaan osa-alueella C sijaitsevan Isonevan sekä Pieni Tervapirkko -lammen olevan mahdollisia viitasammakon esiintymispaikkoja. Muita potentiaalisia viitasammakon elinympäristöjä ovat suunnittelualueen ulkopuolella sijaitsevat kohteet; Loukkuunnevan pohjoisosa (rimpineva ja allikot), suolampi Iso Tervapirkko, suolampi Härkkilä sekä Raikonevan rimpineva ja vetiset allikot. Matkanevan, osa-alueen C lounaisosaan sijoittuvan suon sekä Hietapakannevan ei arvioida olevan tarpeeksi vetisiä soveltuakseen viitasammakon elinympäristöksi. Elinympäristöt on tarkemmin kuvattu YVA-selostuksessa (liite 2). Linnustoselvityksen maastotöiden sekä muiden maastoselvitysten aikana ei havaittu viitasammakkoa Uhanalaiset lajit Uhanalaisten eliölajien tilanne on tarkastettu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajittietojärjestelmästä (poiminta Eliölajit-tietokannasta ). Suunnittelualueelta tai voimajohtolinjalta ei löytynyt havaintoja uhanalaisista eliölajeista Muu eläimistö Suurpedot Luontodirektiivin liitteen IV (a) suurpedoista suunnittelualueella ja niiden lähiympäristöissä liikkuvat varmuudella kaikki neljä lajia; ahma, karhu, susi ja ilves. Ahma on arvioitu uhanalaisluokituksessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), susi erittäin uhanalaiseksi (EN) ja karhu sekä ilves vaarantuneiksi (VU) (Rassi ym. 2010). Suurpedot suosivat ensisijaisesti rauhallisia ja asumattomia erämaita ja niiden reviirit ja elinpiirit ovat laajoja jopa useiden satojen neliökilometrien laajuisia, käsittäen erämaa-alueita, talousmetsäalueita ja osin viljelyalueitakin. RKTL:n Tassuaineiston mukaan suunnittelualueilta ja niiden läheisyydestä on havaintoja suurepedoista useilta vuosilta. Karhun, ahman, suden ja ilveksenkin esiintyminen on osittain riippuvaista myös peurojen ja hirvien liikkeistä. Havainnot keskittyvät luonnollisesti sinne missä seurantaa tehdään, siten aineistosta ei voida suoraan päätellä alueen merkittävyyttä lajien kannalta. Suomenselän suojelu- 25