Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK

Transkriptio

1 Aktiviteetti: Pysyväisrakennelmat Taso 1: Leirijakkara Tavoite: Tarpoja rakentaa vartionjohtajan ohjauksessa yksin tai kaverin kanssa leirijakkaran tappiliitoksia käyttäen. Vartionjohtajan ohje: Leirijakkarat ovat usein tilapäisiä ja hataria kolmijalkasurrauksia. Tässä aktiviteetissa esitellään astetta uskottavampi ja kestävämpi versio leirijakkarasta. Tätä työtä ei voi toteuttaa leiriolosuhteissa sen vaatimien työvaiheiden takia. Sen vuoksi toteutus tapahtuu puutyöverstaalla. Turussa toimii Linnan Paja- niminen yritys, joka tarjoaa yksityisille henkilöille sekä seuroille verstastyökalujen ja laitteiden käytön. Siellä saa maksua vastaan käyttää kaikkia koneita ja tarvikkeita ja valmistaa mieleisiään puutöitä. Paikalla on aina henkilökuntaa, joka auttaa ja opastaa tarvittaessa. Linnan Paja sijaitsee Ilpoisissa osoitteessa Lauklähteenkatu 10. Vartionjohtajan on syytä tarjota tarpojille mahdollisuus yhteiseen julkisen liikenteen bussikyytiin kokouksesta tiedottaessa, eikä tyytyä pelkästään vanhempien kyyteihin. Bussi 61:n pysäkiltä on 50m verstaaseen. Vartionjohtaja tai luotsi ottaa yhteyttä verstaaseen (puh , ja sopii hinnoista (n.20e) sekä puutavarasta. Verstas on avoinna arkisin klo ja viikonloppuisin klo Jalkojen mitat = 45 x 45 x3 50mm (4kpl) Jalkojen välinen lauta = 45 x 120 x 240mm (4kpl) Istuinosa = 120 x 20 x 360mm (työvara) (3kpl) 1. Ensin sahataan jalat n.350 mm ja hiotaan ne. 2. Sahaa välilaudat ja kiinnitä ne esim. puutappiliitoksella ja liimalla jalkoihin. (Kaksi jalkaa kerrallaan puristuksiin.) 3. Istuinosan liimalevy tehdään kolmesta laudasta. (Työvara) 4. Istuinosa esim. sirkkelöidään n. 0,5-1 cm leveämmäksi kuin jakkaran kehikko. 5. Kiinnitä istuinosa ruuveilla kehikon alapuolelta. Näin ruuvit jäävät piiloon. 6. Hio ja lakkaa työsi. Luotsi: Luotsi auttaa yhteydenotoissa verstaalle ja tarvittaessa puutavaran hankinnassa.

2 Aktiviteetti: Pysyväisrakennelmat Taso 2: Leirirakennelma Tavoite: Vartio rakentaa lippukunnalle tarpeellisen pysyväisrakennelman käyttäen kirvestä, sahaa ja puukkoa sekä tappiliitoksia, nauloja tai ruuveja. Vartionjohtajan ohje: Rakennelma voi olla komposti, roskakatos, nuotiorinki tai muu suurempi rakennelma, joka vaatii koko vartion panoksen. Ks. Reppu, s , Tässä aktiviteetissä esittelemme nuotioringin teko-ohjeet. Nuotiopenkkiringin idea näkyy kuvassa 1. Tukit on väritetty eri väreillä selvennyksen vuoksi. Voitte joko tehdä ringistä niin suuren, että sisäpuolelle mahtuu leiriläisiä makuualustoille istumaan tai vaihtoehtoisesti tehdä ringistä ns. sudaripenkkiringin. Tällöin muut istuvat ringin ulkopuolella puupölkyillä tai makuualustoilla. Huippua olisi, jos koko leiri mahtuisi istumaan rinkiin!

3 Kuvassa 2 näkyy tukkien liitoskohdat. Joka toinen tukki on ns. raakatukki, eli siihen ei ole vuoltu ohuempaa liitoskohtaa. Tämä tarkoittaa, että kuudesta tukista kolmeen tulee molempiin päihin vuoluohennukset. Tämä näkyy kuvasta 1. Kun tukit on vuoltu, on aika yhdistää tukit ringiksi. Liitoskotiin lyödään joko pitkä naula tai porataan pitkä ruuvi, mutta se ei ole välttämätöntä. Viimeistelkää luomuksenne hiomalla istuinosista irtonaiset tikut ja oksakodat. Vinkkejä muihin rakennelmiin löydät aktiviteetin Tilapäisrakennelmat tason 3 kohdalta. Luotsin ohje: Auttaa toteutuksessa. Tarvikkeet: Taltta ja nuija (monta), höylä (monta), vasara ja pitkiä nauloja/ porakone ja pitkiä ruuveja, hiomapaperia, saha (monia), 6 puutukkia.

4 Aktiviteetti: Retkiaskartelu 1 Taso 1: Retkiaskarteluprojekti Tavoite: Tarpoja tekee yksin, parin tai vartion kanssa retkiaskarteluprojektin. Tämä tarkoittaa puukon ja muutaman muun tarvittavan työkalun kanssa tehtyä työtä, jota on helppo työstää leirin kuluessa. Vartionjohtajan ohje: Retkiaskartelulla tarkoitetaan siinä mielessä helppoa työtä, että sen tarvikkeiksi riittävät pääasiassa puukko ja pala puuta. Parasta puuta veistämiseen ovat koivu, lehmus ja paju. Ideoita: lusikka voiveitsi tuohitorvi ritsa jousipyssy linnunpönttö köysitikkaat kävelykeppi onki kuksa huiviholkki kaarnavene hyrrä Kaikkien edellä mainittujen töiden ohjeet löytyvät kirjasta nimeltä Vuoleminen puukko työkaluna, Qystein Kohn Luotsin ohje: Auttaa järjestelyissä ja huolehtii turvallisuudesta.

5 Aktiviteetti: Retkiaskartelu 1 Taso 2: Teemme puukon Tavoite: Tarpoja osaa tehdä itse puukon. Hän harjaantuu kädentaidoissa ja oppii tekemään hyödyllisen käyttöesineen. Vartionjohtajan ohje: Tarpojat tekevät itse itselleen puukot ja tupet. Kahvan voi tehdä joko yhdestä kokonaisesta puupalasta (ylempi kuva) tai useammasta osasta (alempi kuva). Jos kahvan tekee useammasta osasta, voi eri osiin käyttää eri puulajeja tai osien väliin laittaa koristeeksi esimerkiksi nahanpalat, jotka näkyvät raitoina kahvassa (alempi kuva). Kahvaan voi tehdä koristeita esimerkiksi polttamalla oman nimensä kahvaan tai tekemällä muita kuvioita. Puukolle voi tehdä tupen puusta (ylempi kuva) tai nahasta (alempi kuva). Nahkaisen tupen sisälle voi tehdä lestan eli puuosan, joka suojaa nahkaista tuppea (kuva sivussa). Jos koko puukon tekeminen tuntuu liian työläältä ja vaikealta, voitte tehdä omiin vanhoihin puukkoihinne vain uudet tupet.

6 Puukon teriä ja heloja voi ostaa esimerkiksi internetistä: (ulkoilu & vapaa-aika -> retkivarusteet -> puukontekotarvikkeet). Terien hinnat vaihtelevat suuresti eri materiaalien ja terien koon mukaan. Tarvikkeet: Puuta kahvaan, puukon terä, nahkaa tuppeen, mahdollinen hela, vahvaa lankaa, tukeva neula, naskali, puupuristin, puuliima, hiomapaperi (eri karekusasteita), taltta, viila, lakkaa, ym. tarvikkeita puukon tyylin mukaan. Liitteet: Puukko

7 PUUKKO Puukon osat 1.ponsi 2.kahva 3.tyvi 4. hela 5.hamara 6.terä 7.kärki Kara on se osa terästä, joka on puukon kahvan sisällä. Kahvamateriaali luonnosta Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa kahvan tekeminen kaadetusta koivusta. Edellä mainitussa tapauksessa on kuitenkin muutamia huomioonotettavia seikkoja, ennen kuin puusta voidaan ryhtyä valmistamaan kahvaa. 1. Juuri hankitusta kahvamateriaalista on ensimmäisenä selvitettävä, kuinka tuoretta puu on. Ennen kuin puuainesta voidaan työstää huoletta, sen tulisi olla ainakin kuivunut noin vuoden verran ollakseen käsittelykelpoista. Tässä ajassa puun oma kosteus kerkiää haihtumaan ja puuaines saavuttaa sitkeyden ja pysyy ehjänä. 2. Jos haluaa ottaa kahvamateriaalia kasvavasta puusta, suositeltavia ajankohta olisi talvella tai vielä mieluummin kevättalvella. Tuolloin puun oma kosteus on pienimmillään. Viimeinen kuukausi ennen kuin puu alkaa jälleen imeä uutta nestettä itseensä on huhtikuu. 3. Tuoretta puuta ei saa kuivata kuumassa ja kuivassa paikassa vaikka äkkiä ajatellen sen luulisi nopeuttavan prosessia, mitä se tietenkin tekee, mutta ei kuitenkaan toivotulla tavalla. Liian nopea kuivuminen aiheuttaa puun halkeilua. 4. Tuoreena kaadettu puuaines pitäisi viedä kellarin tapaiseen viileään ja kosteahkoon tilaan muutamaksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen puuaines tulisi siirtää ulkokuivaukseen. 5. Ulkokuivauksen jälkeen sisätiloihin tuodun puun kanssa pitää varoa liian kuivaa ja kuumaa paikkaa, sillä puuaines saattaa ulkokuivauksesta huolimatta halkeilla ainakin päistään. Vasta kun puu on kunnolla kuivunut, se voidaan sahata pienempään mittaan, jolloin jää vielä varaa poistaa viallisia tai haljenneita kohtia. Kahvaksi sopivan aihion mitat ovat luokkaa 5 x 15 cm. 6. Jos hankkimasi kahvamateriaali on mielestäsi todella hyvää ja jotakin ainutkertaista, kannattaa sahattuihin päihin levittää mehiläisvahaa. Vaha estää liian nopeaa kuivumista ja halkeilu estyy. Teksti: Petri Leivaara

8 Kahvan valmistus 1. Aloita puukon tekeminen piirtämällä haluamasi muotoinen kahvan malli ylhäältä ja sivulta nähtynä kovalle paperille. Leikkaa sapluunat irti ja piirrä muodot kahvamateriaalin pinnalle. 2. Tee seuraavaksi piirros porausta varten käyttäen karaa apuna. Samalla määritetään karan reiän paikka. On tärkeää, että reikä tulee suoraan kahvaan nähden sekä sivu-, että korkeus suunnassa ja keskelle kahva-aihiota. 3. Mittaa karan vahvuus työntömitalla. Käytä porauksessa poranterää, joka on halkaisijaltaan sama tai hieman suurempi kuin karan paksuus 4. Poraa kahva-aihioon kolme reikää kuvan mukaisesti. Katkaise kara sen pituiseksi kuin haluat ja poraa keskireikä katkaistun karan mittaiseksi. Porauksen jälkeen taltataan varovasti reunimmaisten reikien väli auki siten, että terä mahtuu kahvan sisään. Sovituksesta on tehtävä melko tiivis (kts. kuva). Puukossa olisi edullista käyttää ainakin yhtä helaa. Etuhela suojaa terän ja kahvan välistä saumaa ja antaa tietenkin lisää ulkonäköä. Takahela toimii lähes aina koristeena, mutta sitä hyödynnetään myös kiinnitysalustana, johon karan pää niitataan. Heloja voi ostaa valmiina tai tehdä itse esim. messingistä. 5. Seuraavaksi on vuorossa kahvan liimaaminen karaan kiinni. Ennen liimausta tarkistetaan vielä karan ja etuhelan tiivis sovitus. Ennen liiman levittämistä teippaa terä huolellisesti esim. maalarin teipillä terän pinnan suojaamiseksi. Aloita liimaus painamalla hela terän kaulalle ja levitä liimaan karan ympärille. Paina kara paikoilleen kahvan sisään. Puristamisessa voi käyttää apuna puupuristinta ja puupalikkaa. 6. Liiman kuivuttua aloitetaan kahvan muotoilu. Kiinnitä puukko viilatai höyläpenkkiin ja sahaa tai viilaa kahvan muotoja lähemmäksi haluamaasi mallia. Älä kuitenkaan paina viilalla tai raspilla liian lujaa, koska puukonterä voi vääntyä vinoksi tai jopa katketa. 7. Kahva hiotaan karkeasti muotoonsa karkealla hiomapaperilla ja kun halutut muodot on saavutettu viimeistellään kahvan pinta hienolla hiomapaperilla (karheus ). Varo jättämästä poikittaisia hiomajälkiä, koska ne saattavat näkyä pintakäsittelynkin jälkeen. Teksti: Petri Leivaara Kuvat: Bo Bergman, Knivar

9 Kahvan pintakäsittely Tässä esitellään kolme erilaista pintakäsittelymenetelmää, joilla kahvasta saadaan varsin näyttävän näköinen. Knife Handle Oil Pellavaöljy Danish Oi Alkutilanne: kolme tasalaatuista visapalaa, jotka on hiottu sileiksi 400:lla hiomapaperilla. Lopputulos: vas.1.knife Handel oil 2.Pellavaöljy 3.Danish Oil Knife Handle Oil + Petsi 1. Käytettäessä petsiä ensimmäiseksi on saatava aikaan haluttu värisävy sekoittamalla valittu petsi sopivaan määrään vettä ja kokeilemalla hukkapalaan kunnes sopiva sävy löytyy. Esim Herdinin valmistamat petsit sopivat tarkoitukseen erinomaisesti ja vaihtoehtojakin on joka makuun. 2. Aloita kahvan käsittely levittämällä petsiä esim. pensselillä kahvan pintaan. Sävyä voi vielä halutessa muuttaa jonkin verran huuhtelemalla kahvaa runsaalla vedellä. 3. Levittämisen jälkeen kuivata kahva käyttäen hiustenkuivaajaa. Hio pois koholle nousseet kuidut esim. 800:lla hiomapaperilla. Edellinen kohta voidaan toistaa moneen kertaan käyttäen samaa tai laimeampaa petsiseosta. 4. Petsauksen jälkeen hio kahva lopulliseen sileyteensä käyttäen hiomapaperilla. 5. Tämän jälkeen aloita käsittely Knife Handle Oil:lla. Pakkauksessa on kaksi pulloa: puuntäyte ja nopeasti kovettuva öljy. Levitä ensin puuntäyte joka tukkii puun huokoset. Tämän jälkeen sivele öljy kahvan pintaan ja anna kovettua jonkin aikaa kunnes pinta on kuivunut. Parhaaseen lopputuloksen pääset seuraamalla pakkauksen mukana tulevaa käyttöohjetta, jossa aineiden käyttö on selitetty seikkaperäisemmin. -Tällä menetelmällä saat kosteutta ja likaa hylkivän pinnan menettämättä puun alkuperäistä tunnetta. Pellavaöljy + Tärpätti (+Terva) 1. Aloita tekemällä pellavaöljystä ja tärpätistä (ja tervasta, jos haluat saada kahvaan tervan tuoksun, tällöin kahvasta tulee myös huomattavasti tummempi) sopiva liuos. Tärpättiä lisätään pellavaöljyyn siksi, että puhdas pellavaöljy kuivuu todella hitaasti jos ollenkaan. Sopiva suhde on 50:50 % (40:40:20 % jos haluat käyttää tervaa). 2. Sivele liuosta kahvalle tai upota kahva kokonaan liuokseen n. puolen tunnin ajaksi. Liian pitkä aika tekee kahvasta helposti tahmean ja kuivumisaika pitenee.

10 3. Ota kahva pois liuoksesta ja kuivaa liika öljy pois pinnalta käyttäen kangasta, josta ei irtoa nukkaa. 4. Pellava öljy kovettuu varsin hitaasti, joten puukon kannattaa antaa kuivua viikko tai kaksi ennen käyttönottoa. Näin varmistat myös ettei kahvasta tule tahmeaa. -Menetelmä on sopiva kovaan käyttöön tuleville puukoille. Danish Oil 1. Aloita käsittely kastelemalla kahva kevyesti vedellä ja kuivaamalla hiustenkuivaajalla. Hio koholle nousseet kuidut pois hiomapaperilla. Toista vaihe muutamaan kertaan. 2. Seuraavaksi sivele Danish Oil:a kahvalle pehmeällä pensselillä. Öljy kovettuu noin puolessa tunnissa. Toista vaihe muutamaan kertaan saadaksesi hyvän pinnan kahvallesi. -Tällä menetelmällä puun luonnollinen väri säilyy parhaiten. Lakka Kahvan voi käsitellä myös pelkällä lakalla. Tällöin puu ei värjäänny lainkaan vaan saa vain kiiltävän lakkapinnan, joka suojaa puuta. Kahva upotetaan lakkapurkkiin noin 10 kertaa. Jokaisen upotuksen jälkeen lakkapinnan annetaan kuivua hetki. Teksti: Petri Leivaara Kuvat: Dennis Holmbacka

11 Nahan valinta Kasviparkittu nahka Suomessa parkittu ja käsitelty luonnollinen vaalean värinen nahka. Nahka on varsin kovaa ja jäykkää, joten ennen käyttöä nahkaa täytyy liottaa vedessä noin tunnin ajan. Liotettaessa voi aina välillä käydä vääntelemässä nahkapalaa ja kun se on pehmennyt tarpeeksi, taipuisaksi voidaan liotus lopettaa. Kasviparkittu nahka kutistuu ja kovettuu hiukan kuivuttuaan. Jos nahan luonnollinen väri ei miellytä, nahan voi värjätä narvivärillä halutunväriseksi. Lapinnahka Lapinnahka parkitaan Pohjois-Ruotsissa ja väriltään se on tumman ruskeaa. Lapinnahka on Suomessa käytössä olevista nahkalaaduista hiukan muita ohuempi eli noin 1,8 mm. Tämä nahka vaatii hivenen pitemmän liotusajan ennen käyttöä verrattuna parkkinahkaan ja kuivuessaan se kutistuu ja kovettuu melko kovaksi. Lapinnahka soveltuukin hyvin käytettäväksi tupissa, joihin tehdään alaosa puusta tai luusta. Raakareunanahka Raakareunanahka tulee meille Saksasta ja laadultaan se on erittäin tasaista ja korkealaatuista. Raakareunanahka on väriltään perkkinahan tavoin vaaleata ja narvivärin avulla nahka voidaan "maalata" halutun sävyiseksi. Raakareuna nahka on erittäin kovaa ja vaatii pitkän liotusajan, mutta vastaavasti kauan liotettaessa se turpoaa ja kutistuu aika paljon. Hyvä keino on liottaa nahkaa kunnes siitä ei enää nouse ilmakuplia. Tämän jälkeen nahka kääritään muovifoolioon ja annetaan pehmetä siinä muutama tunti. Näin toimittaessa veden pitäisi levitä tasaisemmin ja nahan kutistuminen jäisi näin ollen vähäisemmäksi. Kannakenahka Kannakenahka on pehmeää ja varsin taipuisaa. Vahvuudeltaan se on noin millimetrin luokkaa ja se sopii erinomaisesti puukon kannakkeiden valmistukseen. Kannakenahasta voidaan valmistaa myös erilaisia pusseja, laukkuja yms. Teksti: Petri Leivaara Kuvat: Dennis Holmbacka

12 Tupen valmistus 1.Tupen tekeminen aloitetaan piirtämällä halutun muotoinen tupen malli puukon äärirajojen mukaan kahtia taitetulle paperille, siten että piirretty viiva tulee 5-10 mm:ä kahvan ja terän äärimittojen yli. Jos haluaa käyttää tupessa lestaa vahvikkeena, täytyy tupen muotoa ja kokoa piirrettäessä huomioida lestan vaatima tila ja ompeluvara. -Tuppeen kuuluu oleellisena osana myös lesta (puinen osa nahkatupen sisällä). Lesta suojaa nahkaa estäen terää leikkaamasta sitä halki. Lestan voi ostaa valmiina tai tehdä itse puusta. Itsetehdyn etuna on se, että voit lestan muotoilulla vaikuttaa tupen ulkonäköön. 2. Piirretty malli leikataan irti paperista ja siirretään tuppinahan päälle. Seuraavaksi tuppiaihio leikataan irti nahasta. -Huom! Nahkaa käsitellessäsi huolehdi, että kätesi ovat puhtaat koska rasva ja lika tarttuvat suojaamattomaan nahkaan todella herkästi. Uusi, likainen tuppi on paljon nähneen oloinen. 3. Seuraavaksi puristetaan tuppiaihio tiukasti puukon ja lestan ympärile ja merkataan nahkaan ompeleiden paikat. Merkitsemisessä voit käyttää apuna kuvassa käytettävää merkkausrissaa (joka jättää pistemäisiä jälkiä tasaisin välimatkoin) tai tavallista lyijykynää. Sopivana ompeleiden välinä voi pitää 5-10 mm:ä.

13 4.Sauman ompelemista varten tehdään naskalilla reiät merkattuihin kohtiin. Pyri tekemään reikiä parillinen määrä tasaisin välimatkoin. Se helpottaa ompelemista ja silloin ompeleista tulee yhtä pitkiä. Tasapitkät ompeleet parantavat myös lopputulosta ja ulkonäöstä tulee huolellisesti tehdyn näköinen. 5. Ennen ompelemisen aloittamista nahka täytyy kastellaan haaleassa vedessä noin minuuttia uittaen, jonka jälkeen liika vesi kuivataan pois. Nahka on lionnut tarpeeksi kauan silloin kun siitä ei enää nouse ilmakuplia pintaan. Kastelemisen ansiosta nahka pehmenee ja sitä on helpompi käsitellä. Nahan liotusaika riippuu puhtaasti siitä minkälaista nahkaa käyttää. 6. Muista suojata puukkosi kahva ja terä esim. keittiökelmulla ompelemisen ajaksi, jottei vesi pääse vaurioittamaan sitä. Suojaamaton terä saattaa ruostua nahkan kuivuessa paitsi jos terä on valmistettu ruostumattomasta teräksestä, mutta ei sekään liiallista kosteutta pitkään kestä. 7. Ompeleminen aloitetaan alimmista rei'istä ja edetään ylöspäin. Lankana voidaan käyttää nailon- tai pellavalankaa. Langan molempiin päihin pujotetaan neulat ja ompelu tehdään ns. satulasepänsaumaa käyttäen (neulat työnnetään seuraavista rei'istä läpi toinen toiselta ja toinen toiselta puolen). Ensimmäiset ja viimeiset reiät ommellaan kahteen kertaan kiinnityksen varmistamiseksi. Tuppi ommellaan kahvan ja lestan ympärille ja lopuksi langanpäät työnnetään nahkojen väliin ja sidotaan vaikkapa kontakti- tai maitoliimalla. 8. Kun ompeleminen on saatu valmiiksi, painellaan lastalla (tai esim. muovisella veitsenkahvalla) tuppi koko pituudeltaan kiinni puukkoon ja lestaan. Samalla nahan pinta siliää ja nahka myötäilee lestan ja puukon linjoja. Kun tämä on valmis, jätetään tuppi kuivumaan muutamaksi tunniksi. 9. Tämän jälkeen aloitetaan nahan kuviointi (mikäli haluaa). Kuvioinnissa voidaan käyttää muotoilupuikkoa tai yms. jolla painellaan halutut kuviot märkään nahkaan. Nahan kosteusaste on olennainen asia kuvioinnin onnistumiselle. Kun jälki tummuu painettaessa ruskeaksi, on nahan kosteus oikea. Kuvioinnin jälkeen tuppi puukkoineen jätetään kuivumaan, jonka jälkeen viimeistellään tupen sauma leikkaamalla liika nahka pois.

14 10. Seuraavaksi tehdään kantolenkki. Voit tehdä kannakkeen käyttämällä D -rengasta ja nahan suikaletta, joka pujotetaan renkaan läpi ja niitataan kiinni. Tai jotakin muunlaista kannatin mallia. Malleja lisää ohjeiden alapuolella. 11. Valmis tuppi värjätään narvivärillä halutun sävyiseksi tai vahataan nahkarasvalla. Teksti: Petri Leivaara Kuvat: Bo Bergman, Knivslidor

15 Aktiviteetti: Solmut ja köydet Taso 1: Uudet versiot Tavoite: Tarpoja oppii uusia solmuja vanhoihin käyttötarkoituksiin. Vartionjohtajan ohje: Harjoitelkaa solmut seuraaviin tilanteisiin: pidäkesolmu (kahdeksikon tilalle isompi, esimerkiksi Ashleyn päätesolmu) kahden hyvin eripaksuisen köyden tai liinan kiinnittäminen (esimerkiksi sidoskytky) heittopaino (esimerkiksi apinannyrkki) telttakeppien yhteenköyttämiseen sopiva kytky (esimerkiksi aisakytky) köyden kiinnittäminen renkaaseen (esimerkiksi kalastajansorkka) kiinnityssolmu kytkyllä (esimerkiksi polvikytky ja tukkikytky) kiinnityssolmu sorkalla (esimerkiksi sisäsorkka ja vanttisolmu) Kirjastosta solmutietoa: Kaiken maailman solmut Geoffrey Budworth. (Erittäin kattava tietopaketti ja todella selkeät ja isot kuvat!) Solmut ja köysityöt Geoffrey Budworth Lisäksi ks. Reppu, s Tarvikkeet: Solmunarua Liitteet: Solmujen uudet versiot

16 Solmujen uudet versiot Lähde: Geoffrey Budworth - Kaiken maailman solmut

17

18

19

20

21

22

23

24

25 Aktiviteetti: Solmut ja köydet Taso 2: Köydet Tavoite: Vartio opettelee, miten köysiä kuuluu käyttää ja käsitellä. Tarpojat vyyhtivät pitkiä köysiä ja harjoittelevat köyden käyttöä tositilanteissa. Vartionjohtajan ohje: Aloittakaa kokous tarkastelemalla erilaisia köysimateriaaleja. Sen jälkeen voitte harjoitella köyden vyyhtämistä. Harjoitelkaa lopuksi yleisimmät solmut ja kytkyt käyttäen apuna tason 1 kuvia. Köysimateriaaleista: Purkakaa köyttä ja erottakaa toisistaan säikeet. Säie purkautuu langoiksi ja langan kuidutkin voivat olla eroteltavissa. Onko köydellä sisällä kulkeva sydän, joka vahvistaa köyttä? Vertailkaa luonnonkuiduista tehtyä köyttä tekokuituun. Arvioikaa vahvuutta. Luonnonkuituköydet ovat heikompia, mutta tilapäiseen leirirakenteluun yleensä kätevämpiä. Tekokuitu nailon venyy ja sopii siten ankkuri- tai hinausköydeksi. Polyesteri ei veny ja sitä käytetäänkin takilassa. Polypropeeniköysi on kevyt mutta heikko, siitä saa käteviä heittoliinoja. Vyyhtämisestä: Kisatkaa, kuka vyyhteää köyden nopeimmin. Miten vyyhdin saa kiinnitettyä reppuun? Hyvä vyyhti on sellainen, jonka saa avattua näppärästi käyttökuntoon. Vyyhti on köyden säilytysmuoto. Ks. Reppu, s (lähde). Tarvikkeet: Eripaksuisia ja eri materiaalista valmistettuja köysiä (mm. luonnokuitu, tekokuitu, polyesteri, polypropeeni).

26 Aktiviteetti: Köydet Taso 3: Rihmokset Köysien päät rihmataan purkaantumisen estämiseksi. Muoviköysissä sulatetaan päät. Kuvassa näkyy kaksi erilaista rihmaustapaa. Ks. Reppu, s (lähde). Tarvikkeet: Köysi, lankaa sekä tarvittaessa päättelemiseen neuloja.

27 Aktiviteetti: Solmut ja köydet Taso 4: Koristesolmut ja solmutaulut Tavoite: Tarpoja tekee koristesolmutekniikalla esimerkiksi pannunalusen. Vartio voi myös tehdä yhdessä solmutaulun. Vartionjohtajan ohje: Valmiin mallin käytön sijaan suunnitelkaa myös omia malleja ja soveltakaa valmiita työohjeita. Solmutaulua varten selatkaa solmukirjaa, josta jokainen valitsee oman näyttävän solmun. Solmu tehdään ja kiinnitetään nimettynä solmutauluun. Kololta löytyy solmukirja, mutta seuraavat solmuoppaat kirjastosta: Kaiken maailman solmut Geoffrey Budworth. (Erittäin kattava tietopaketti ja todella selkeät ja isot kuvat!) Solmut ja köysityöt Geoffrey Budworth Lisäksi ks. Reppu, s Köydestä tehty pannunalunen (Lähde Reppu-taitokirja): 1. Tee köyden puoliväliin vastapäivään yläpuolinen polvi. 2. Siirrä irtopää (kuvassa vasemmalla) polven takana alas ja muodosta rinkelin näköinen kuvio. 3. Ota köyden toinen pää ja pujota se vinosti ylös vasemmalle yli/ali/yli. 4. Jatka päällä myötäpäivään ympäri ja pujota se vinosti alas oikealle ali/yli/ali/yli. 5. Pujota pää kiintopään viereen vastakkaiseen suuntaan. Pujota toista köyttä seuraten matto kaksin- tai kolminkertaiseksi. Ompele tai liimaa päät yhteen. 6. Silitä työ muotoonsa. (Huom! Muoviköysi ei sovi pannualuseksi!) Tarvikkeet: Narua, lankaa, vanerilevy, nauloja, vasara ja köydet.

28 Aktiviteetti: Tilapäisrakennelmat Taso 1: Teen kolmijalan Tavoite: Tarpoja oppii leirirakentelun perusteet: kolmijalkaköytöksen; pukkiköytöksen; sen, että kolmio on jäykkä ja huojumaton rakennelma; sen, että painon on oltava puiden kontaktipinnalla. Vartionjohtajan ohje: Kolmijalassa on kolme yhteen sidottua rankaa, joiden alaosissa on kolme tukipuuta siten, että rakennelmasta muodostuu jalallinen pyramidi. Kolmijalkaa voidaan käyttää esimerkiksi nuotiopannun ripustamiseen, tuuletuspuuna tai perustana monimutkaisemmille rakennelmille. Kerrataan pukkiköytös kolmijalkaa tehdessä, mahdollisesti myös ristiköytös. Kolmijalan valmistuttua sitä tietenkin kannattaa myös käyttää. Sen avulla voi vaikkapa tehdä ruokaa. Ks. Reppu, s. 227 (lähde). Tarvikkeet: Puutavaraa, köyttä ja kangasta.

29 Aktiviteetti: Tilapäisrakennelmat Taso 2: Tilapäisrakennelma Tavoite: Vartio rakentaa yhdessä suurehkon tilapäisrakennelman käyttäen köytöksiä ja rankoja. Rakennelma voi olla ruokailukatos, leiriportti, tähystystorni tai muu niin suuri rakennelma, että se vaatii koko vartion panoksen. Rakennelmaa tehdessä kerrataan pukki- ja ristiköytös. Vartionjohtajan ohje: Tässä muutama kuvaesimerkki:

30 Ks. Reppu, s (lähde). Tarvikkeet: Työkalut ja puutavaraa.