Taonta. Kuuma- ja kylmätaonta

Transkriptio

1 Taonta Seppä kuumentamassa metallia ahjossa Taonta eli takominen tarkoittaa metalliesineiden muokkaamista iskemällä useasti esimerkiksi vasaralla. Taonta suoritetaan usein alasimen päällä. Taonnan suorittajaa kutsutaan sepäksi. Muototyökaluilla tehtyä taontaa kutsutaan muottitaonnaksi ja vastaavasti muotoilemattomilla työkaluilla, kuten esimerkiksi vasaran ja alasimen välissä tehty taonta, kutsutaan avotaonnaksi. Kuuma- ja kylmätaonta Kuumataonnassa metalli kuumennetaan hehkuvaksi, mutta ei kuitenkaan nesteeksi, jolloin metalli on muokattavissa helposti halkeamatta. Kuumentamiseen käytetään ahjoa, joka voi toimia joko hiilellä, kaasulla tai sähköllä. Perinteisin malli on hiiliahjo, joka juontaa juurensa yli vuoden päähän. Hiiliahjon polttoaineena toimii kivi- tai puuhiili. Kuumataonta on metallin kuumamuokkausta. Metallia voidaan takoa myös kylmänä. Kylmätaonnassa kappale lujittuu ja menettää muodonmuutoskykyään. Kappaleelle tehtävän plastisen deformaation määrä on rajallinen. Mikäli kappaletta muokataan liikaa, se murtuu. Kylmätaonta on metallin kylmämuokkausta.

2 Terän takominen Puukon valmistus alkaa aina päätöksestä minkälaisen terän puukkoonsa valitsee. Terän hankkimiseen on monia tapoja. Sen voi hankkia valmiina teriä myyviltä puukkomateriaalien toimittajilta tai mielenkiintoisinta on tehdä terä alusta loppuun itse. Tälle sivulle on koottu ohjeet taonnan eri vaiheista, karkaisun perusteista sekä terän viimeistelystä. materiaalin valinta Ennen varsinaisen takomisen aloittamista on syytä kiinnittää terä materiaalin valintaan. Hyvä terä ei synny huonosta materiaalista, teräs on valittava käyttötarkoituksen mukaan. Hiili on teräksessä se ainesosa, joka saa teräksen karkenemaan. Yleensä suositeltavinta on käyttää hiiliterästä, jonka hiilipitoisuus on 0,7% tai enemmän. Myös seosteräksistä saadaan ominaisuuksiltaan erlaisia teriä riippuen käytetyistä seosaineista ja niiden määristä. Näissä teräksissä on esimerkiksi korroosion kestävyyttä lisääviä seosaineita. Tähän ryhmään voidaan lukea karkeasti myös ns. ruostumattomat teräkset. Seosaineiden ominaisuuksia Hiili C kovuus Mangaani Mn kulumiskestävyys Molybdeeni Mb lisää läpikarkaisukykyä Volframi V lisää kovuutta Nikkeli Ni lisää sitkeyttä ja korroosion kestävyyttä Kromi Cr lisää korroosion kestävyyttä Pii Si lisää kovuutta ja joustavuutta Valmis terä on aina kompromissi, kaikkia hyviä ominaisuuksia ei voi saada samaan terään. Taonta vaiheittain. Taonnan vaiheet: 1. Olasteen ja ruodon teko 2. Aihion katkaisu oikeaan mittaan 3. Kärjen muotoilu 4. Teränsuun taonta 5. Lappeen ja hamaran taonta 6. Viimeistely

3 1. On helpointa aloittaa terän valmistus hiiliteräs latasta tai pyörötangosta, joka ensin taotaan lataksi. Olaste lyödään lämmitetyn latan sivuun alasimen kulmaa vasten, noin 3mm syvyiseksi. (kuva yllä ) Tästä jatketaan ruodon venytystä niin, että ruoto kapenee ja ohenee päähänsä tasaisesti. Ruodon lähtökohta olisi oltava terän keskellä, eikä olaste saa olla liian syvä. 2.Katkaise aihio terän hamarapuolelta viistosti lyhemmäksi kuin teränsuu. Tämä siksi, että teränsuun taottaessa venyy ja terän kärki kääntyy ylöspäin. 3. Muotoile kärki nuolimaiseksi, huomioi materiaalin siirtyminen, ettei terä jää liian paksuksi kärjestään. 4.Teränsuu taotaan noin 1.5mm vahvuuteen, niin, että siinä on huomioitu teroituskulma molemmin puolin symmetrisesti. 5. Tao ja siisti teränlape ja hamara. 6. Jännityksen poistaminen. Taottu terä lämmitetään noin 600 asteeseen ja annetaan jäähtyä hitaasti. Ennen tätä muista tarkistaa, että terä on suora. Karkaisu: Karkaisussa lämmitetään teräs lämpötilaan, jossa sen sisäinen rakenne on mahdollisimman tiivis. Jäähdytys / sammutus suoritetaan niin nopeasti, ettei teräksen raekoko ehdi muuttua. Karkaisuastia ei tarvitse olla suuri, riittää kun karkaistava esine peittyy reilusti nesteeseen. Karkaisu voidaan tehdä kerralla tai niin, että terän hamara jää karkaisematta. Tällöin sammutetaan ensin koko terän aluetta muutamia sekunteja, ja nostetaan terän hamara karkaisunesteen yläpuolelle. Lopuksi sammutetaan koko terä nesteeseen. Karkaisulämpötilan voi hiiliteräkselle ( C % ) varmistaa magneetilla. Magneettisuus häviää noin 770 asteessa. Päästö:

4 Päästössä haetaan terään kovuuden ja sitkeyden kompromissi. Liian kova terä on vaikea teroittaa ja liina pehmeä taa tylsyy helposti. Kaikissa lämpökäsittelyissä on syytä seurata valmistajan / toimittajan antamia ohjeita. Puukonterän kovuudeksi voi suositella noin 60 HRC:tä. (Esim. teräs C 0.8%, päästö 170 astetta sähköuunissa 1 1,5 tuntia). Sähköuuni on helppokäyttöinen päästössä ja siinä voidaan käsitellä useita teriä yhtä aikaa, lisäksi päästöaika saadaan riittävän pitkäksi. 7. Viimeistely. Viimeistelyssä aihioon tehdään olasteet tarkasti vastakkain, ruodossa mahdollisesti olevat epätasaisuudet hiotaan pois. Terä teroitetaan ja kiillotetaan huolellisesti, jonka jälkeen sen voi suojata maalarinteipillä. Teksti: Petri Leivaara Kuvat: Pekka Väyrynen Kahvan valmistus 1. Aloita puukon tekeminen piirtämällä haluamasi muotoinen kahvan malli ylhäätä ja sivulta nähtynä kovalle paperille. Leikkaa sapluunat irti ja piirrä muodot kahvamateriaalin pinnalle. 2. Tee seuraavaksi piirrotus porausta varten käyttäen karaa apuna. Samalla määritetään karan reiän paikka. On tärkeää, että reikä tulee suoraan kahvaan nähden sekä sivu-, että korkeus suunnassa ja keskelle kahva-aihiota. 3. Mittaa karan vahvuus työntömitalla. Käytä porauksessa poranterää, joka on halkaisijaltaan sama tai hieman suurempi kuin karan paksuus 4. Poraa kahva-aihioon kolme reikää kuvan mukaisesti. Ennen poraamista päätä haluatko käyttää niittaamista lujittamaan rakenneta. Jos haluat niitata niin poraa keskimmäinen reikä kahvan läpi ja katkaise kara siten, että 5mm jää päästä näkyviin. Jos et halua niitata niin katkaise karaa lyhyemmäksi ja poraa keskireikä katkaistun karan mittaiseksi. Porauksen jälkeen taltataan varovasti reunimmaisten reikien väli auki siten, että terä mahtuu kahvan sisään. Sovituksesta on

5 tehtävä melko tiivis (kts. kuva). -Puukossa olisi edullista käyttää ainakin yhtä helaa. Etuhela suojaa terän ja kahvan välistä saumaa ja antaa tietenkin lisää ulkonäköä. Takahela toimii lähes aina koristeena, mutta sitä hyödynnetään myös kiinnitysalustana, johon karan pää niitataan. Heloja voi ostaa valmiina tai tehdä itse esim. messingistä. 5. Seuraavaksi on vuorossa kahvan liimaaminen karaan kiinni. Ennen liimausta tarkistetaan vielä karan ja etuhelan tiivis sovitus. Ennen liiman levitämistä teippaa terä huolellisesti esim. maalarin teipillä terän pinnan suojaamiseksi. Aloita liimaus painamalla hela terän kaulalle ja levitä liimaan karan ympärille. Paina kara paikoilleen kahvan sisään. Puristamisessa voi käyttää apuna puupuristinta ja puupalikkaa. Jos liiman lisäksi käytät niittausta tulee terä painaa pohjaan, laittaa niitti paikoilleen ja niitata karan pää iskemällä kuulapää vasaralla suuri määrä pieniä iskuja karan päähän. 6. Liiman kuivutua aloitetaan kahvan muotoilu. Kiinnitä puukko viila- tai höyläpenkkiin ja sahaa tai viilaa kahvan muotoja lähemmäksi haluamaasi mallia. Älä kuitenkaan paina viilalla tai raspilla liian lujaa, koska puukonterä voi vääntyä vinoksi tai jopa katketa. 7. Kahva hiotaan karkeasti muotoonsa karkealla hiomapaperilla ja kun halutut muodot on saavutettu viimeistellään kahvan pinta hienolla hiomapaperilla (karheus ). Varo jättämästä poikittaisia hiomajälkiä, koska ne saattavat näkyä pintakäsittelynkin jälkeen. Teksti: Petri Leivaara Kuvat: Bo Bergman, Knivar