Selostus Tallinnan 10 km:n juoksusta 2014 ja juoksijoiden Tallinnan matkasta yleensä

Transkriptio

1 Selostus Tallinnan 10 km:n juoksusta 2014 ja juoksijoiden Tallinnan matkasta yleensä Juoksijakerhomme oli päättänyt osallistua ( Tallinnan 10 km:n juoksuun 2014 kahden juoksijan voimin. Matkaan lähtivät Kari R ja Olli T. Enemmänkin juoksijoita olisi mukaan mahtunut, mutta kaikille muille ehdokkaille tuli työesteitä. Majoittautuminen tapahtui Ollin ay-osaston sijoitusasunnossa, joten hotellikustannuksia ei tullut. Laivaliput maksoivat 71 sisältäen kuohariaamiaisen. Juoksun lähtö tapahtui Pärnu maantee:ltä (ao. kartassa oikealla alhaalla oleva keltainen katu koilliseen, merkitty punaisella numerolla 8), tulo maaliin taas tapahtui Vapauden aukiolle (merkitty ao. karttaan) lounaasta käsin, kun vanha kaupunki on kierretty vastapäivään (ylempi keltainen katu alhaalla vasemmalla). Ollin ay-kämppä on Roosikrantsi-kadulla, joka on aukiolta suoraan etelään, matkaa aukiolta kämpälle oli vain pari sataa metriä.

2 1. päivä: Lauantai Laivamatka Tallinnaan, numerolappujen haku Karin työkaverit olivat kehuneet Eckerö Line:n meriaamiaista, joten liput ostettiin sieltä. Laiva Tallinnaan lähti lauantaiaamuna lähti klo 8:30. Kari oli ostanut liput netistä (ja printannut itselleen maihinnousukortin), mutta Ollin nettiostoksen kanssa oli hankaluuksia, joten hän joutui hakemaan maihinnousukortin terminaalista. Tapasimme kuitenkin terminaalissa oli hyvissä ajoin ennen klo 8.00:aa. Matkat maksoivat 71 / henkilö, ja hintaan sisältyi meriaamiainen (kuoharin kera) menomatkalla. Laivassa marssimme suoraan meriaamiaiselle. Saimme kahden hengen pöydän läheltä ikkunaa, ja pöydässä pienet kuoharipullot odottivat jo valmiina. Syötiin tukeva aamiainen samalla kun katsottiin laivan lähtöä. Lopuksi aikaa mentiin keulabaariin, ja samaan pöytään osui kaksi kaverusta, joista vanhempi oli varsinainen supliikkimies. Ainakin omien sanojensa mukaan hän oli ollut vaikka minkälaisissa seikkailuissa; no, ajoi rekkaa ja bussia työkseen, joten kyllähän siinä hommassa maailmaa näkee Laiva saapui Tallinnaan ajallaan. Satamasta käveltiin Vapauden aukiolle kasseja kantaen. Päivä oli lämmin, joten hiki tuli. Vapauden aukiolla löydettiin oikea teltta ja saatiin kilpailunumerot.

3 Sieltä jatkettiin kämpille. Kämppä on hieno: 7 makuupaikkaa, sauna, täysin varusteltu avokeittiö ja olohuone. Telkkarissa näkyi satakunta kanavaa, mukana YLE1 ja YLE2. Pienen lepäilyn jälkeen iltapäivällä mentiin ensin pyörimään kisapaikalle. Siellä oli jo jotain lasten ja nuorten juoksutapahtumia, joten meno oli vilkasta.

4 Myös Kauppahallissa käytiin, että saatiin ostettua aamiaistarvikkeet seuraavalle päivälle. Tuliaisiakin etsittiin, mutta ei löydetty. Sitten käytiin Toompean mäelläkin, kuten Tallinnan reissuun kuuluu. Kämppää vastapäätä on Baijerilainen ravintola, siellä nautittiin päivällinen.

5 2. päivä: Sunnuntai Tunnelmointia, juoksu, terassilla Aamulla syötiin runsas aamianen kämpällä jo klo 8:00, että päästiin nopeasti baanalle. Ensin tutustuttiin tulevan 10 km:n juoksureitin loppupäähän. Käytiin myös juoksualueella katsomassa maratonin voittajan maaliintulo (sama etiopialainen oli voittanut myös viime vuonna, joten hänen kilpailunumeronsa oli sopivasti 1) sekä puolimaratonin lähtö.

6 Sitten palattiin kämpälle valmistautumaan omaan lähtöön. Pantiin juoksuasut päälle ja käveltiin lähtöalueelle. Juoksijat pantiin erillisiin karsinoihin lähtönumeron perusteella, jotka oli annettu ilmoittautumisjärjestyksessä. Valitettavasti Karin numero oli vähän alle 3000, ja Ollin taas vähän yli, joten jouduimme eri karsinoihin. Mutta puolimaratonin lähtöä seuratessamme olimme nähneet, että karsinoita erottava nauha poistettiin juuri ennen lähtöä, joten Kari meni oman karsinansa loppupäähän, Olli omansa alkupäähän, joten saimme sitten lähteä yhdessä. Alussa oli kova puikkelehtiminen hitaampien ohi, ja Karin vauhti kohosi turhankin lujaksi. Viime vuonna alkuvauhti oli ollut 5:15/km, nyt 5:10/km. Parin kilometrin jälkeen Kari näki viisaammaksi vähän hiljentää, mutta Olli sanoi, että hyvin menee, joten hän jatkaa riskillä tällä kovemmalla vauhdilla. Ja hyvin tämä onnistuikin! Kari siis joutui vähän hidastamaan, mutta ei kuitenkaan sipannut. Runsaan 3 km:n jälkeen oltiin rannalla, jossa reitti kääntyy takaisin kohti Tallinnan keskustaa. Karin polvi oli loppukesän aikana ajoittain vähän vihoitellut, ja nyt kova vauhti ja rannan laattakivetys saivat polven taas ärtymään. Kari jo pelkäsi, että joutuu keskeyttämään, mutta onneksi siirtyminen laattakivetykseltä viereiselle asfaltille ja välillä ruoholla juoksu saivat polven taas rauhoittumaan, ja niin juoksu pääsi jatkumaan. Maksimirasituksella mentiin n. 7 km:n kohdalle, jolloin tultiin sataman edustalle. Juomat jätettiin juomatta, ettei aikaa turhaan tuhlautuisi. Sitten tuli reitin kaunein osuus, kun käytiin vanhan kaupungin muurien sisällä, ja sen jälkeen juostiin puistoissa muurien ulkopuolella. Toisaalta reitin ainoat mäet olivat tällä loppuosuudella, joka tietysti väsyneelle miehelle tuntui. Ihan lopussa oli kuitenkin alamäkeä, jota pitkin saattoi lasketella maaliin. Ollin juoksu taas sujui vauhdikkaasti n. 6 ekaa kilometriä, jonka jälkeen vauhti vähän hyytyi. Mutta vanhassa kaupungissa taas loppu oli jo sen verran lähellä, että Olli sai lisää voimia ja rutisti loppuun asti. Kova alkuvauhti Karin peesissä auttoi tuloksen teossa siten, että Olli paransi viime vuoden Prahan aikaansa yli minuutilla. Karikin paransi omaa aikaansa 15 sekunnilla.

7 10 km:n juoksuun oli 6706 lähtijää (maraton: 2141, puolimaraton: 3047, sauvakävely: 5333), kun taas maaliin asti pääsi 5756 juoksijaa. Olli juoksi kokonaiskilpailun sijalle 891, ja omassa ikäryhmässään M60 hän oli komeasti kahdeksas (/37)! Kari taas päätyi sijalle 1350, omassa ikäryhmässä M50 sija oli 31/91. Tulossivuilla on myös linkit videoihin, joissa voi käydä katsomassa juoksijoiden tyylinäytteitä reitin useasta eri kohdasta! Seuraavalla sivulla on kuvakaappaukset videoista.

8

9 Juoksun jälkeen löysimme toisemme maalialueelta. Mentiin kämpille ja pantiin sauna lämpiämään. Olli haki kioskilta oluet, ja näillä eväillä yritettiin toipua kilpailun koettelemuksista. Saunan jälkeen pukeuduttiin ja mentiin kilpailualueen lähellä olevaan kreikkalaiseen ravintolaan, jossa oli iltaauringossa mukavasti kylpevä terassi. Ruoka oli oivallista, ja aterian jälkeen otettiin vielä lasilliset kreikkalaista valkoviiniä (ks. alla). Sitten siirryttiin ravintolanpitäjän suosituksesta naapuriterassille nauttimaan jälkiruoaksi kahvia ja kakkua, ja kakut olivatkin aivan oivallisia.

10 3. päivä: Maanantai Kävelyä, Lennusadam, iltalaivalla kotiin Juoksijat eivät ole ennenkään kavahtaneet turismia kävellen juoksun jälkeen, ja eipä nytkään. Taas syötiin runsas aamiainen klo 8, ja sitten lähdettiin kävelemään kohti Lennusadam:ia (=lentosatama), jota kaksikin Karin työkaveria oli suositellut. Se on rannalla satamasta länteen oleva museo, joka on rakennettu entiseen vesitasojen hangaariin. Vähän oli vaikeuksia löytää Lennusadam, koska sinne johtava Kulttuuripolku on tällä hetkellä suljettuna, mutta löytyihän se lopulta. Lennusadamassa on paljon lentokoneita ja veneitä ihmeteltäväksi. Myös kokonainen sukellusvene, johon pääsee myös sisään. Alla kuva torpedoputkista. Sen verran on ahdasta, että Kari totesi, ettei hänellä ainakaan sukellusvenematruusiksi ollut taipumuksia. Itse museon ulkopuolella on rannassa vielä laivoja, joihin myös pääsee tutustumaan sisään, hienoimpana viime vuosisadan alussa rakennettu höyrykäyttöinen jäänmurtaja. Tyytyväisenä Olli pani merkille, että kapteenin ja muun päällystön hyttien verhoilu oli juuri samaa punaista kuin mitä Ollillakin on veneessään. Mennessämme Lennusadamia kohti olimme huomanneet risteilyalussatamassa ison heliumpallon, jolla lennätetään ihmisiä maisemia katsomaan. Olimme harkinneet menevämme TV-torniin maisemia ihailemaan, mutta koska tämä oli lähempänä, menimme paluumatkalle sinne. Maksoi 25, jolla sai 10 min:n lennätyksen 120 m:n korkeudessa. Pallo oli täytetty heliumilla, ja iso vaijeri piti sen paikallaan. Vaijerin toisessa päässä oli sitten moottori, jolla pallo vedettiin alas ja päästettiin taas ylös. Komeat olivat näkymät, ja sopivasti pikkuisen pelottavaakin.

11 Ja reissun lopuksi ostimme vielä tuliaisia Kaubamajasta. Pakkasimme ja siivosimme kämpän, jonka jälkeen ehdimme vielä nauttia tukevan aterian kämpän viereisessä Baijerilaisessa ravintolassa (kuva alla). Sitten matkalaukkujen raahaamista satamaan ja laivaan. Laivassa majoituimme taas keulabaariin. Vähän tax-free-ostoksia tehtiin. Ja lopulta ajettiin julkisilla kotiin: sen verran ripeästi pääsimme laivasta ulos, että mahduimme lähtevään raitiovaunuun 9. Loppuviikon ajan oli ainakin Karilla polvi sen verran ärtynyt, että juokseminen ei mitenkään onnistunut, eli kaikki oli pantu peliin!