HENKILÖSTÖN ARVIOITA POTILASTURVALLISUUSKULTTUURISTA YHDESSÄ SOSIAALI- JA TERVEYSYHTYMÄSSÄ

Transkriptio

1 HENKILÖSTÖN ARVIOITA POTILASTURVALLISUUSKULTTUURISTA YHDESSÄ SOSIAALI- JA TERVEYSYHTYMÄSSÄ Seija Suokas Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Terveystieteiden opettajakoulutus Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Joulukuu 2018

2 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO POTILASTURVALLISUUSKULTTUURI TERVEYDENHUOLLOSSA Tiedonhaun kuvaus Määritelmiä potilasturvallisuuskulttuurista Potilasturvallisuuskulttuurin johtaminen Potilasturvallisuuskulttuuri ja tiimityöskentely Potilasturvallisuuskulttuuri ja vaaratapahtumien käsittely Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Sosiaali- ja terveysyhtymä Aineiston keruu Kyselyn toteutus ja mittari Aineiston analyysi TULOKSET Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Henkilöstön arvioinnit johtamisesta Henkilöstön arvioinnit tiimityöstä Henkilöstön arvioinnit vaaratapahtumien käsittelystä Potilasturvallisuuskulttuurin arvioinnit eri osa-alueittain Tulosryhmien positiiviset arvioinnit johtamisesta Tulosryhmien positiiviset arvioinnit tiimityöstä Tulosryhmien positiiviset arvioinnit vaaratapahtumien käsittelystä POHDINTA Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Johtopäätökset ja suositukset Jatkotutkimushaasteet LÄHTEET LIITTEET Liitetaulukko 1. Teoreettisessa viitekehyksessä käytettyjä potilasturvallisuuskulttuuria käsitteleviä artikkeleita.

3 TAULUKOT Taulukko 1: Kirjallisuuden hakuprosessi. Taulukko 2: Vastaajien (n=818) sukupuoli, ikäluokka, ammattiryhmä ja työyksikkö (%, n). Taulukko 3: Vastaajien (n=818) työkokemus nykyisessä yksikössä ja ammatissa, työsuhteen muoto sekä työyksikkö (%, n). Taulukko 4: Vastaajien (n=818) työaikamuodot ja välitön vuorovaikutus potilaan kanssa (%, n). Taulukko 5: Vastaajien arvioinnit (%, n) lähijohtajien odotuksista ja toiminnasta potilasturvallisuuden edistämiseksi, johdon tuesta ja henkilöstömitoituksesta. Taulukko 6: Vastaajien arvioinnit (%, n) tiimityöskentelystä työyksikössä ja yksiköiden välillä ja työvuorojen vaihdoista ja siirtymisistä. Taulukko 7: Vastaajien arvioinnit (%, n) kommunikoinnin avoimuudesta. Taulukko 8: Vastaajien arvioinnit (%, n) organisaation oppimisesta ja jatkuvasta kehittämisestä, yleisnäkemyksestä potilasturvallisuudesta ja ei-rankaisevasta virheiden käsittelystä. Taulukko 9: Vastaajien arvioinnit (%, n) palautteesta ja kommunikaatiosta vaaratapahtumiin liittyen ja vaaratapahtumien raportoinnista. Taulukko 10: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) lähijohtajien odotuksista ja toimista potilasturvallisuuden edistämiseksi ja johdon tuesta potilasturvallisuuden hyväksi ja vastausten keskiarvot. Taulukko 11: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) henkilöstömitoituksesta ja vastausten keskiarvot. Taulukko 12: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) tiimityöskentelystä työyksikössä ja yksköiden välillä ja vastausten keskiarvot. Taulukko 13: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) työvuorojen vaihdosta ja siirtymisistä sekä kommunikoinnin avoimuudesta ja vastausten keskiarvot. Taulukko 14: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) oppimisesta ja jatkuvasta kehittämisestä organisaatiossa sekä yleisnäkemyksistä potilasturvallisuudesta ja vastausten keskiarvot. Taulukko 15: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) ei-rankaisevasta ja virheiden käsittelystä sekä palautteesta ja kommunikaatiosta vaaratapahtumiin liittyen ja vastausten keskiarvot. Taulukko 16: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) vaaratapahtumien raportoinnista ja vastausten keskiarvot

4 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Terveystieteiden opettajan koulutus Suokas, Seija Ohjaajat: TIIVISTELMÄ Henkilöstön arvioita potilasturvallisuuskulttuurista yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä Pro gradu -tutkielma, 61 sivua, 1 liite (8 sivua) Professori, TtT Hannele Turunen ja yliopistonlehtori TtT Pirjo Partanen Joulukuu 2018 Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilasturvallisuuskulttuurin tilaa yhdessä suomalaisessa sosiaali- ja terveysyhtymässä koko henkilöstön arvioimana. Lisäksi oli tarkoituksena selvittää miten eri tulosalueiden arvioinnit eroavat toisistaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä vuonna 2012 kokonaisotoksella. Kyselyyn vastasi 818 vastaajaa ja vastausaktiivisuus oli 19,7 %. Kyselylomakkeena käytettiin standardoitua, suomennettua versiota Hospital Survey on Patient Safety Culture-kyselystä, joka mittaa näkemyksiä potilasturvallisuuskulttuurista 12 osa-alueella Likert-asteikollisilla väittämillä. Tutkielman aineisto analysoitiin käyttäen IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmaa. Aineiston kuvailussa käytetään frekvenssejä, prosentteja, keskiarvoja ja keskiarvon luottamusvälejä. Lisäksi jokaisesta potilasturvallisuuskulttuurin osa-alueesta esitetään siihen positiivisesti vastanneiden osuus tulosryhmittäin prosenttiosuuksina sekä potilasturvallisuuskulttuurin osaalueista muodostettujen summamuuttujien keskiarvoina. Yhtymän työyksiköiden sisäinen yhteistyö oli ainoa potilasturvallisuuskulttuurin osa-alue, joka täytti vahvan osa-alueen kriteerit, sitä arvioi myönteisesti 82,1 % vastaajista. Potilasturvallisuuskulttuurin kannalta kriittisimmin arvioitiin työvuorojen vaihtojen ja siirtymisten osaaluetta (8,5-37,5 %) Lähijohtajien huomioita potilasturvallisuusongelmien toistuessa arvioitiin myönteisesti (63,3 %), mutta sairaalan johdon toimintatapaan reagoida potilasturvallisuuteen vasta, kun vaaratapahtuma on sattunut, arvioitiin kriittisesti (34,8 %). Kommunikaation avoimuudessa oli myönteisesti arvioitu osa-alue: henkilöstö rohkenee kysellä asioista, jotka eivät näytä olevan oikein (60 %). Samoin henkilöstö arvioi myönteisesti aktiivisuuttaan parantaa potilasturvallisuutta (59,5 %). Kehittämiskohteeksi henkilöstö arvioi saadun palautteen vaaratapahtumien pohjalta tehdyistä muutoksista, vastaajista 47,1 % arvioi saavansa palautetta harvoin tai ei koskaan. Yksiköiden välisen tiimityön kehittämiskohteeksi arvioi 44,7 % vastaajista. Yhtymän henkilöstön arvioinnit potilasturvallisuuskulttuurista olivat kriittisiä usealla osaalueella ja niistä nousevia kehittämistarpeita on useita. Lähijohtajien toimintaa potilasturvallisuuden edistämiseksi arvioidaan melko myönteisesti, mutta sairaalan johto koetaan etäiseksi. Tiimityöskentely yksiköissä on vahvaa ja henkilöstö on erittäin motivoitunut kehittämään potilasturvallisuutta. Tiedonvälityksessä potilassiirroissa on kehittämistarpeita. Koko henkilökunnan näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia on lisättävä, jotta voidaan tehdä vertailevaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteena olleessa organisaatiossa on tapahtunut suuria muutoksia organisatorisesti ja toiminnallisesti. Uusi tutkimus samanlaisena kyselytutkimuksena olisi mielenkiitoinen. Asiasanat: potilasturvallisuuskulttuuri, johtaminen, tiimityö ja vaaratapahtumat.

5 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Nurse Teacher Education Suokas, Seija Supervisors: December 2018 ABSTRACT Assessments by staff on patient safety culture in one social and health care group Master's thesis, 61 pages, 1 appendix (8 pages) Professor Hannele Turunen, PhD and University Lecturer Pirjo Partanen, PhD The purpose of this study was to describe the status of patient safety culture in one Finnish social and health care group as assessed by its entire staff. A further aim was to determine how the assessments of different divisions differed from one another. The research data were collected using an electronic survey with a total population sampling approach in The survey was filled out by 818 respondents, amounting to 19.7% response activity. A standardised version of the Hospital Survey on Patient Safety Culture translated into Finnish was used as the questionnaire form. The survey measured views of patient safety culture in 12 areas with statements on a Likert scale. The research data were analysed using the IBM SPSS Statistics 24 software. Frequencies, percentages, means and confidence intervals for the mean were used in describing the data. In addition, the share of positive responses to each area of patient safety culture is given in percentages per division and in mean averages formed of the sum variables formed out of the areas of patient safety culture. The cooperation between the work units in the group was the only area fulfilling the criteria set for a strong area, as 82.1% of the respondents gave positive assessments to this. From the perspective of patient safety culture, the respondents were most critical in assessing the area of work shift changes and transitions ( %). While the respondents gave positive assessments on the observations by immediate supervisors on recurrent patient safety problems (63.3%), they were critical about the way the hospital management reacted on patient safety only once an incident had occurred (34.8%). The area of the openness of communication also received positive assessments: the staff do not hesitate to address issues that appear to not be in order (60%). The staff also positively assessed their activity in improving patient safety (59.5%). The personnel considered the changes made based on feedback on patient safety incidents as a development target; 47.1% evaluated that they rarely or never received feedback. 44.7% of the respondents considered team work between the units as a development target. The assessments of the group s staff on patient safety culture are critical in a number of areas, and several development needs arise from these. While the efforts made by immediate supervisors to promote patient safety are assessed fairly positively, the hospital s management is perceived as distant. Team work at the units is strong and their staff is highly motivated to develop patient safety. There are development needs in the information flow of patient transfers. In order to carry out comparative research, there is a need for more studies from the perspective of the entire staff. Major organisational and operative changes have occurred in the organisation that this study concerned. It would be interesting to carry out a new study with a similar questionnaire survey approach. Keywords: patient safety culture, management, team work, patient safety incidents.

6 1 JOHDANTO Potilasturvallisuuskulttuuri sisältää systemaattisen toimintatavan sekä sitä tukevan johtamisen. Riskien arviointi, ehkäisevät ja toimintaa korjaavat toimenpiteet ja jatkuva kehittäminen kuuluvat potilasturvallisuuskulttuuriin. Turvallisuuskulttuuria vahvistamalla parannetaan hoidon turvallisuutta ja laatua. (STM 2009.) Potilasturvallisuuden valtakunnallisessa ohjauksessa painotetaan, että terveydenhuollon toiminta on oltava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytänteisiin perustuvaa. Toiminta on oltava turvallista ja asianmukaista ja laadukkaasti toteutettua. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010: 8.) Kansainvälisesti Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti vuonna 2004 maailmanlaajuisen kampanjan potilasturvallisuuden hoidon takaamiseksi. Kampanjan sisältönä olivat potilasturvallinen hoito ja haittatapahtumien vähentäminen. (WHO 2014.) Euroopan unionin (EU) neuvosto esitteli vuonna 2009 julkilausuman potilasturvallisuuden kehittämiskohteista jäsenvaltioilleen. Julkilausumassa tuotiin esille, että 8-12 % terveydenhuollon asiakkaista kärsivät haittatapahtumasta hoidon aikana. Haittatapahtumia on sekä sairaalassa että perusterveydenhuollossa. 4,1 miljoonaa potilasta saa sairaalainfektion EU-maissa. (EU 2009.) Potilasturvallisuuden eteen edistyksellisesti tehdystä työstä mainittiin myös WHO, the Council of Europe ja the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD). Vuoden 2014 tärkeimmissä löydöksissä esiteltiin haittatapahtumailmoitusten hyvin erilaiset määrät eri maissa. Tämä vääristää tuloksia. Suosituksissa tuotiin esiin tarve saada ilmoitusten tekijät paremmin ymmärtämään omaan toimintaan tuleva hyöty. Ilmoitusten käsittely on tehtävä huolellisesti ja ei-rankaisevalla menettelyillä. Hyvän johtamisen avulla luodaan potilasturvallinen kulttuuri työyhteisöön. (EU 2014.) Potilasturvallisuuskulttuuria on tutkittu Suomessa (Laurema 2015, Kvist ym. 2013, Turunen ym. 2013) etupäässä sairaalan hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Potilasturvallisuuskulttuuria koko henkilöstön näkökulmasta on tutkittu selvästi vähemmän ja tutkimukselle on esitetty tarve (Laurema 2015, Turunen ym. 2013). Potilasturvallisuuskulttuuri on arvosidonnaista potilaan hoitoa edistävää, johdon tukemaa toimintaa. Toimintatavat kohdistuvat riskien arviointiin ja haittatapahtumien ennakointiin. Ereh-

7 2 tyminen on mahdollista ja vaaratapahtumista opitaan jatkuvasti. Avoin ja syyllistämätön toimintakulttuuri sisältyy turvallista toimintaa tukevaan johtamistapaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissa haittatapahtumia ja läheltä piti -tapahtumia käsitellään luontevasti osana päivittäisen toiminnan kehittämistä. Moniammatillinen toimintatapa vahvistaa potilasturvallisuutta. Ammattikoulutuksen tavoitteissa luodaan jo pohjaa tulevan työn turvallisuuskulttuuriin. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011.) Organisaation toimintaa, päätöksiä ja valintoja ohjaavat yhteisesti jaettavat arvot. Terveydenhuollossa tavoitteena on suojella ja vaalia elämää. Hoitotyön- tekijän arvojen kohdatessa organisaation arvot toiminta on etenevää, samansuuntaista. Sitoutuessaan työpaikkansa arvoihin terveydenhuollon työntekijä hyväksyy ne osaksi työn arvomaailmaa, jota omat arvot täydentävät. (Törmänen & Paasivaara 2012, ) Tällä hetkellä kunnat järjestävät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Tulevassa sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) uudistuksessa palvelujen järjestämisvastuu siirtyy muodostuville maakunnille. Uusilla järjestelyillä tavoitellaan kansalaisille tasapuolista ja yhdenvertaista mahdollisuutta saada lainmukaiset sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut. Asiakkaalla on vahvistuva valinnanvapaus. Asiakas voi vapaammin valita terveyspalvelujen tarjoajan. Suunnitelman mukaisen palvelun voi saada omasta maakunnasta tai sitten palvelusetelien tai muun rahoituksen turvin muulta palveluntuottajalta. Hoitoon pääsyä varmistetaan sujuvalla hoitopolulla ja nopeasti liikkuvilla potilastiedoilla. Jono muodostusta ei ole ja potilaat pääsevät nopeammin lääkäriin. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2021 alussa ja uudistuminen tapahtuu vaiheittain. (Valtioneuvosto 2018.) Potilas- ja asiakasturvallisuuteen kuuluu osaava henkilökunta ja tarpeenmukaiset tilat, laitteet, tarvikkeet ja lääkkeet ja asianmukainen käyttö. Ajankohtaisen potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian keskeisenä sisältönä on `oikea-aikainen, turvallinen ja vaikuttava hoito, hoiva ja palvelut, joista on mahdollisimman vähän haittaa potilaalle ja asiakkaalle`. Potilas/asiakas on aktiivinen toimija hoitonsa laadun ja turvallisuuden varmistamisessa. (STM 2017.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata potilasturvallisuuskulttuuria henkilöstön näkökulmasta yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä. Tavoitteena on potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta tutkia koko henkilökunnan arvioita johtamisesta, tiimityöstä ja vaaratapahtumien käsittelystä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kehittäessä potilasturvallisuuskulttuuria sosiaali- ja terveysyhtymässä.

8 3 2 POTILASTURVALLISUUSKULTTUURI TERVEYDENHUOLLOSSA 2.1 Tiedonhaun kuvaus Tiedonhaku tehtiin konsultoiden Itä-Suomen yliopiston informaatikkoa. Lopullisen valinnan jälkeen tutkimuksia on 24. Manuaalisen haun kautta on viisi tutkimusta. Tiedonhaun tarkoituksena oli hakea tietoa potilasturvallisuuskulttuurista johtamisen, tiimityön ja vaaratapahtumien näkökulmista. Tiedonhaku tehtiin kotimaisesta Medic-tietokannasta kansainvälisistä Cinahl ja PubMed tietokannoista. Hakusanoina käytettiin Medic- tietokannassa potilasturvall* AND kultt*, potilasturvall* AND johtam*, potilasturvall* AND tiimit* ja potilasturvall* AND vaaratapaht*. Cinahl-tietokannassa patient safety culture, safety culture AND management, safety culture AND teamwork, safety culture AND adverse event. Pub- Med- tietokannassa käytettiin patient safety culture, patient safety culture AND management, patient safety AND teamwork, safety culture AND adverse event. Vaaratapahtumien käsittelylle ei löytynyt tuloksia tuottavaa hakusanaa. Rajauksina käytettiin Medicissä asiasanojen synonyymit käytössä, kaikki kielet, kaikki julkaisutyypit, vuosirajaus ad , Cinahlin hakua rajattiin peer reviewed eli vertaisarvioinnilla, abstracct eli tiivistelmä saatavilla, englannin kielivalinnalla, research articles eli tutkimusartikkelit ja references eli lähdeluettelo oli oltava saatavilla ja vuosirajaus oli , PubMedissa rajattiin hakua Clinical study/trial eli kliininen tutkimus, review eli tarkastus, tiivistelmä saatavilla, full text eli kokoteksti saatavilla, humans eli ihmisiin liittyvät tulokset, vuodet , /2018, 02/ /2018 ja englannin kieli. Viimeisin tiedon haku on tehty joulukuussa Tarkastelun perusteella valittiin 24 tutkimusta. Lähdemateriaalia on haettu myös manuaalisesti valittujen artikkelien lähdeluetteloa lukemalla. Hakutuloksista käytiin läpi otsikot ja tiivistelmät.

9 4 Taulukko 1. Tutkimusartikkelien tiedonhaku tietokannoista Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Valitut Medic potilasturvall* AND year kultt* OR johtam* 19 0 OR tiimit* OR 3 1 vaaratapaht* 21 3 Cinahl patient safety culture 43 4 safety culture AND management OR year teamwork OR adverse event 11 4 PubMed patient safety culture patient safety culture AND management five years 57 0 patient safety AND /2018 teamwork 2/ safety culture AND 12/2018 adverse event Määritelmiä potilasturvallisuuskulttuurista Potilasturvallisuuskulttuuri organisaatiossa muodostuu yksilön ja ryhmien arvoista, asenteista, havaintokyvystä, pätevyydestä ja tavoitteisiin sitoutuneista toimintavoista sekä taitavasta terveyden ja turvallisuuden johtamisesta. Vahva potilasturvallisuuskulttuuri näkyy organisaatiossa keskinäisenä luottamuksena, yhteisesti jaettuina turvallisuuden arvoina ja ennaltaehkäisevän työn painottamisena. (AHRQ 2016.) Suomalainen potilasturvallisuusstrategia määrittelee potilasturvallisuuskulttuurin sosiaali- ja terveydenhuollossa yhteiseksi vastuunottamiseksi ja kulttuurin vahvistuessa riskienhallinta paranee ja potilaat ja asiakkaat kohtaavat vähemmän toiminnasta aiheutuvia haittoja. Potilaiden, asiakkaiden ja omaisten rooli on aktiivinen toimija

10 5 laadun ja turvallisuuden kehittämisessä. Avoin ilmapiiri ja nopea puuttuminen epäkohtiin tukee turvallisuuskulttuurin jatkuvaa kehittämistä. (STM 2017.) Terveydenhuoltojärjestelmämme on moniulotteinen ja toimii jatkuvassa muutoksessa. Toimijoina ovat erilaiset terveydenhuollon peruspalvelut ja erikoissairaanhoidon palvelut ja terveydenhuollon ammattilaiset. Huolellinen toiminnan suunnittelu ja yhteistoiminta turvaavat potilaalle parhaan mahdollisen hoidon. Järjestelmän monimutkaisuus tekee siitä haavoittuvan ja virheiden mahdollisuus kasvaa. (Bagnasco ym ) Potilasturvallisuuskulttuurin vahvistaminen pienentää hoidon riskien mahdollisuutta ja vähentää potilaalle tapahtuvia haittatapahtumia hoidon aikana (Helovuo ym. 2011, 93). Tutkimusten mukaan asian esiin nostaminen vahvistaa potilasturvallisuuskulttuurin tiedostamista. Kouluttaminen ja ohjaaminen lisäävät henkilökunnan osaamista ja vähentävät haittatapahtumien mahdollisuutta potilaille. Henkilökunnan suorittama haittatapahtumien raportoiminen erityiseen haittatapahtumajärjestelmään on informatiivinen ja toimiva. Suurin este raporttien kirjoittamiselle on henkilökunnan asenteet ja työssä vallitseva kulttuuri. Aktiivisen raportoinnin luomiseksi on järjestettävä koulutusta, tuettava koko organisaation sitoutumista potilasturvallisuuden edistämiseen ja luotava positiivinen, turvallinen ilmapiiri. Luottamuksellinen työyhteisö ei etsi syyllisiä, vaan oppii virheistään. (Bagnasco ym. 2011, Vaismoraldi ym ) Potilasturvallisuuskulttuurilla on yhteyttä haittatapahtumien lisäksi potilaan kuolleisuuteen, infektioihin ja asiakkaan/potilaan palvelukokemukseen (Kuosmanen ym. 2018). Osaston sisäinen hoitohenkilökunnan välinen yhteistyö on yleensä hyvää (Khater 2014, Kuosmanen 2013), mutta ammattiryhmien välinen hierarkkinen eriarvoisuus voi aiheuttaa jännitteitä avoimelle kommunikaatiolle (Abdi ym. 2015). Haittatapahtumien raportoinnin tulokset on tuotava potilasturvallisuusasioista. Johdon tuki on tärkeää sallivan ympäristön luomiselle virheiden esiin tulemiseksi ja haluksi tehdä haittailmoituksia. (Abdi ym. 2015, Ling ym. 2016, Smits ym ) 2.3 Potilasturvallisuuskulttuurin johtaminen Terveydenhuoltolaissa (2010, 8) velvoitetaan terveydenhuollon toimintayksikön laatimaan toimintasuunnitelma potilasturvallisuuden ja laadunvarmistuksen täytäntöönpanosta (Terveydenhuoltolaki 2010). STM:n asetus 1 1 momentti 1 määrittää suunnitelman sisällön. Potilasturvallisuussuunnitelmassa osoitetaan terveydenhuollon johdon sekä henkilöstön vastuu poti-

11 6 lasturvallisuudesta. Johto kantaa aina kokonaisvastuun potilasturvallisuudesta ja vastuuta ei voi siirtää muille. Johdon vastuulla on riittävän osaava henkilökunta ja riittävät resurssit potilasturvallisuuden takaamiseksi. Johto vastaa turvallisuusriskien arvioinnista ja huolehtii tiedonkulusta riskeistä, vaaratilanteista sekä haittatapahtumista. Johto vastaa myös potilasturvallisuuden ja palvelujärjestelmän kehittämistoiminnasta. (STM 2009.) Hyvä potilasturvallisuuskulttuuri on kaikkien yhteistä, tarvittaessa rajoja ylittävää toimintaa. Hyvin organisoitu toiminta takaa laadukkaan työn. Esimiesten tehtävänä on luoda turvallisuuskulttuuria tukevat olosuhteet, johon kuuluu riittävät resurssit, osaamisen taso, selkeä vastuunjako ja järjestelmällinen toiminta poikkeustilanteissakin. (Helovuo ym. 2011, ) Palautteen saaminen ja keskustelu haittatapahtumista lisää haittatapahtumien ilmoitusten teon aktiivisuutta (Ammouri ym. 2014). Haittatapahtumaan osallisena olleet työntekijät ovat herkässä tilassa osallistumaan potilasturvallisuuden kehittämiseen ja jakamaan arvokasta tietoutta turvallisuutta lisäävien toimenpiteiden luomisessa (Buchanan & Moore, 2015). Hoitotyön johtajien keskeisiä tehtäviä on järjestää potilasturvallinen työympäristö riittävällä ja osaavalla henkilökunnalla sekä tuen antaminen potilasturvallisuuden edistämiselle (Turunen ym. 2015, Turunen ym. 2013). Hoitotyön johtajilla on tärkeä rooli potilasturvallisuuskulttuurin vahvistamisessa ja edistämisessä (Kuosmanen ym. 2013, Turunen ym. 2013). Hoitotyön johtamisen tärkeä päämäärä on työntekijöiden kuunteleminen ja tukeminen ja selkeä osallistuminen päätöksentekoon (Berland 2012). Tämän tutkimuksen mukaan hoitotyötekijöillä voi olla alentunut työmoraali ja välinpitämätön asenne potilasturvallisuuteen. Työvuorojen väliset suulliset raportoinnit jäävät helposti jopa väliin kiireen vuoksi. Aika kirjoitetun raportin lukemiselle voi tulla vasta pitkän ajan kuluttua vuoron alkamisesta. Sähköiset kirjaamisjärjestelmät voivat olla vaikeita omaksua ja opetella. Riittämätön pätevyys on riski potilasturvallisuudelle. Työn tekeminen ilman selkeitä ohjeistuksia luo epävarmuutta nopeasti vaihtuviin tilanteisiin. Työnjaon epävarmuus on osoitus toimimattomasta johtajuudesta. Vahva johtaja huolehtii alaisten kouluttamisesta ja kannustaa heitä keskustelemaan hoitotyön toiminnoista päivän aikana ja vuorojen vaihtuessa. Potilasturvallisuussuunnitelmien tekeminen on laissa määrätty ja on jokaisen hoitotyön johtajan velvollisuus luoda ohjeeksi alaisilleen. (Berland 2012.) Hoitotyön johtajien osallistuminen ja näkyvä tuki potilasturvallisuuden kehittämiselle lisää henkilökunnan luottamusta johtoa kohtaan ja motivoi edistämään potilasturvallista hoitoa. Tuen antava ympäristö ja avoin, aktiivinen kommunikaatio mahdollisista haittatapahtumista ja hoidon mahdollisista vaaroista vahvistaa potilasturvallisuutta. (Auer ym. 2014, Ammouri ym ) Hoitotyön johtajalla on keskeinen asema innovatiivisen palvelu-

12 7 kulttuurin luomisessa. Työssä oppiminen vahvistaa myös hoitotyön opiskelijoiden itseluottamusta ja urakehitystä. Palvelukeskeinen oppiminen on valmistuville hoitajille hyödyllistä ja voimaannuttavaa. Luova ja edistyksellinen työkulttuuri edistää potilasturvallisuutta. (Christiansen ym ) Sairaanhoitajaopiskelijoiden opinnot potilasturvallisuudesta vahvistavat turvallisuutta terveydenhuollossa (Tella 2015). Vaismoradin ym. (2014) mukaan terveydenhuoltojärjestelmämme olisi kannustettava asiakkaitaan osallistumaan aktiivisena toimijana omaan hoitoonsa. Potilashoidon esimiesten olisi luotava salliva kulttuuri, joka rohkaisee potilaita tuomaan esille mahdolliset virheet. Potilaan aktiivinen rooli vahvistaa itsemääräämisoikeuden tunnetta. Henkilökunnan rohkaiseva tuki potilaalle helpottaa päätöstä osallistua oman hoidon turvallisuuden lisäämiseen. 2.4 Potilasturvallisuuskulttuuri ja tiimityöskentely Tiimi on enemmän kuin osiensa summa. Kliininen tiimityö on enemmän kuin tiimin yksittäisen työntekijän taidot ja osaaminen. Toimivan yhteistyön puuttuminen heikentää potilasturvallisuutta. Tehokas tiimi havaitsee nopeasti muuttuvat tilanteet ja toimii tehokkaasti kommunikoiden. Suljettu silmukka - kommunikaatio on todettu toimivaksi. Suljettu silmukka on suunnitelmallinen tapa toimia, jossa tehtävät jaetaan selkeästi ja kuuluvasti, otetaan selkeästi vastaan, suoritetaan ja ilmoitetaan tehdyksi. (Siassakos ym ) Hyvin toimivassa tiimissä kaikista niin sanotuista normaaleistakin asioista mainitaan ääneen ja kaikki tietävät tapahtumien kulun ja mahdolliset poikkeamat ajoissa (Mustajoki ym. 2014). Haittatapahtuman syntymiseen vaikuttaa huono kommunikaatioyhteys tiimin jäsenten välillä. Heikko tiedonkulku on ilmoitusten perusteella usein syynä haittatapahtumassa. (Mustajoki ym ) Simulaatiot, harjoitukset ja roolipelit kuvastavat hyvin todellisia tilanteita ja parantavat tiimin kommunikaatiota ja yhteistyötä (Weaver ym. 2014, Siassakos ym. 2011). Simuloidussa tiimiharjoituksessa opiskelijat lisäävät tietojaan potilasturvallisuudesta ja vahvistavat positiivista asennettaan tiimityöhön (Badowski 2017). Tiimityön harjoitteleminen yksipuolisesti ei johda tehokkaaseen lopputulokseen ja pysyvyyteen. Samoin organisaation toiminnan parantaminen ei johtanut yksilön työn integroitumiseen jokapäiväiseen potilasturvallisen työn ideologiaan. Yhdistelmä yksilöllisestä oppimisesta ja organisaation kehittämisestä teki työntekijät voimaantuneiksi ja motivoituneiksi potilasturvallisessa tiimityössä. (McCulloch ym )

13 8 Tiimityön pätevyys vahvistuu hyvän kommunikaation, toimivan johtamisen ja tilannetietoisuuden avulla. Organisaation tukitoimet (hoitoprosessien ja tiimien kokoonpanojen suunnittelu) tehostavat tiimityötä. Selkeät ohjeet ja tarkistuslistat tukevat jokapäiväistä tiimityötä. Tehokas tiimityön koulutus sisältää alkuarvioinnin, moniammatillisen osallistujaryhmän, ohjeistetun ja huolellisesti kommunikoivan toiminnan, loppuarvioinnin, kouluttamisen ja tiimityön sisällön kehittämisehdotukset. (Weaver 2014.) Aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut esille, että tiimityö toimii paremmin oman työyksikön sisällä verrattuna tiimityöhön muiden yksiköiden kanssa (Khater 2014, Kuosmanen ym. 2013, Kvist ym. 2013, Turunen ym. 2015). 2.5 Potilasturvallisuuskulttuuri ja vaaratapahtumien käsittely Turvallisen hoitokulttuurin luomiseen tarvitaan jokaista terveydenhuollon ammattilaista. Ohje potilasturvallisen hoidon turvaamiseksi ei ole monimutkainen. Terveydenhuollon ammattilainen hoitaa potilasta laadukkaasti ja pyrkii kaikin mahdollisin keinoin ehkäisemään haittatapahtumien syntymistä potilaan hoidon aikana. Turvallinen ja tuen antava työympäristö vahvistaa potilasturvallisuuskulttuuria. (Ulrich & Kear 2014.) Haittatapahtumien kerääminen rekisteriin ei ole itsetarkoitus, vaan niiden pohjalta tapahtuva toiminnan kehittäminen ja henkilökunnan oppiminen. Terveydenhuollon läpinäkyvyys lisääntyy haittatapahtumajärjestelmän käytön kautta. (Keistinen ym ) Työntekijät ovat ilmaisseet huolensa vaaratapahtumien raportoinnin vähäisyydestä. Vaaratapahtumailmoitusten tekeminen koetaan hankalaksi ja vaikeaksi. Ilmoitukset saattavat olla puutteellisia. Kiire vähentää ilmoitusten tekemistä. Monet hoitajat kokevat koulutuksen ja kannustuksen tärkeäksi tekijäksi raportoinnin lisäämiseksi. Hoitajat pelkäävät joutuvansa syytöksien kohteeksi ilmoituksen tekemisen jälkeen. Syyllistävä toimintakulttuuri ei tue haittailmoitusraporttien tekemistä, vaan jopa lisää virheiden mahdollisuutta. (Birk ym. 2016, Ulrich & Kear 2014.) Sairaanhoitajat haluavat käsitellä tarkasti tapahtuneet haittatapahtumat ja suunnitella tarvittavat toimenpiteet potilasturvallisuuden lisäämiseksi. Potilaan ja potilaan omaisten informoiminen tapahtui kuitenkin yleisesti vasta todellisen haittatapahtuman vaaran ollessa kyseessä. (De Freitas ym ) Sairaanhoitajien tekemien vaaratapahtumailmoitusten määrä on merkittävästi suurempi kuin lääkäreiden (Salonpää ym. 2017). Henkilökunnan on oltava jatkuvasti tietoinen potilasturvallisuusasioista. Tietoisuus lisää aktiivisuutta jokapäiväisten hoitotoimenpiteiden turvallisuuden arviointiin. Haittatapahtumien ilmoittaminen on osa hoitohenkilökunnan ammatillisuutta. (Birk ym ) Kehittämistoimenpiteitä tehdään vain pieneen osaan ilmoituksista, vaikka poikkeama on aiheuttanut potilaalle haittaa (Salonpää ym. 2017). Henkilöstön on tunnistettava ja rapor-

14 9 toitava vaaratapahtumiin liittyviä tekijöitä entistä paremmin. Potilasturvallisuuden riskienhallinta muodostuu näiden olosuhteiden tunnistamisesta. (Rauhala ym ) Organisaation johto ja lähijohtaminen luovat perustan potilasturvallisuuskulttuurille. Virheiden käsittely tapahtuu avoimesti ja turvallisessa ilmapiirissä. Virheiden mahdollisuus hyväksytään ja ne käsitellään koko systeemin tasolla tapahtuvana ongelman ratkaisuna. Systeemi sisältää organisaation, työntekijät ja tekniset toimenpiteet. Toimivan haittapahtumajärjestelmän kautta organisaatio saa merkittävää tietoa potilasturvallisuuden suojamekanismien toimivuudesta. Johtaminen tukee turvallisen työilmapiirin luomista. Henkilökuntaa kuunnellaan ja kehittämistarpeet huomioidaan. Henkilökunnalle järjestetään tukitoimenpiteitä haittatapahtuman tapahtuessa. (Kanerva ym ) Ulrich ja Kear (2014) ja Kanerva ym. (2012) tuovat esiin oppivan organisaation positiivisen vaikutuksen potilasturvallisuutta edistäviin muutoksiin. Avoimuus, yhteistoiminnallinen työympäristö, kaikkien osallistujien välinen kommunikaatio, uusien asioiden kouluttaminen ja ajantasaisten ohjeistuksien ylläpito edistävät potilaan turvallista hoitoa. Kvist ym. (2013) ja Turunen ym. (2013) korostavat oppivan organisaation ja jatkuvan koulutuksen merkitystä potilasturvallisuuskulttuurin vahvistamiseksi. 2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista Vahva potilaskulttuuri rakentuu henkilöstön yhteisesti jaetuista arvoista ja asenteista sekä taitavasta potilasturvallisuuden johtamisesta. Suomalainen potilasturvallisuusstrategian keskeinen määritelmä on `oikea-aikainen, turvallinen ja vaikuttava hoito, hoiva ja palvelut, joista on mahdollisimman vähän haittaa potilaalle ja asiakkaalle`. Potilas/asiakas on aktiivinen toimija hoitonsa laadun ja turvallisuuden varmistamisessa. Terveydenhuoltojärjestelmämme moniulotteisuus ja jatkuva muutos tekevät siitä haavoittuvan ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Jatkuva kouluttaminen ja ohjaaminen tukevat henkilökunnan osaamista ja vähentävät haittatapahtumien määrää. Johdon aktiivinen tuki vahvistaa sallivaa ympäristöä virheiden esiin tulemiseksi ja haluksi tehdä haittailmoituksia. Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee terveydenhuollon toimintayksikön laatiman potilasturvallisuussuunnitelman sisällön. Suunnitelmassa määritellään johdon ja henkilökunnan vastuu potilasturvallisuudesta. Johto on aina vastuussa kokonaisuudesta, varmistamalla osaavan henkilökunnan ja riittävät resurssit potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Johdon vastuulla on myös tiedottaminen, erityistilanteet ja jatkuva kehittäminen. Kaikkien yhteinen, rajojakin ylit-

15 10 tävä toiminta vahvistavat potilasturvallisuuskulttuuria. Hyvin organisoitu toiminta takaa laadukkaan työn. Palautteen saaminen ja keskustelu tapahtuneesta haittatapahtumasta lisää haittatapahtumailmoitusten tekemistä. Riittämätön pätevyys on riski potilasturvallisuudelle. Työnjaon epävarmuus on osoitus toimimattomasta johtajuudesta. Vahva johtaja huolehtii alaisten kouluttamisesta ja kannustaa avoimeen kommunikaatioon päivän tapahtumista. Hoitotyön johtajien luoma innovatiivinen palvelukulttuuri voimaannuttaa myös valmistuvia hoitotyön opiskelijoita. Hoitotyön johtajilla on keskeinen asema potilasturvallisuuskulttuurin vahvistamisessa ja edistämisessä. Tehokas tiimi havaitsee nopeasti muuttuvat tilanteet ja toimii tehokkaasti kommunikoiden. Toimimaton yhteistyö heikentää potilasturvallisuutta. Haittatapahtumalle altistaa heikko kommunikaatioyhteys tiimin sisällä. Simulaatiot, harjoitukset ja roolipelit vahvistavat tiimin yhteistyötä. Yhdistelmä yksilöllisestä oppimisesta ja organisaation kehittämisestä voimaannuttaa työntekijät toimimaan potilasturvallisesti tiimityössä. Tiimityön pätevyys vahvistuu hyvällä kommunikoinnilla, toimivalla johtajuudella ja herkällä tilannetietoisuudella. Jokapäiväistä tiimitoimintaa tukee tarkistuslistat ja selkeät toimintaohjeet. Terveydenhuollon läpinäkyvyys lisääntyy haittatapahtumailmoitusten kautta. Haittatapahtumien keräämisen kautta tapahtuu toiminnan kehittäminen ja henkilökunnan oppiminen. Työntekijät ovat ilmaisseet huolensa haittatapahtumailmoitusten vähäisyydestä. Kiire ja osaamattomuus tehdä ilmoitusta vähentää ilmoitusten tekemistä. Hoitajat pelkäävät joutuvansa syytöksien kohteeksi raportoimisen seurauksena. Johtaminen tukee turvallisen työilmapiirin luomista. Virheiden mahdollisuus hyväksytään ja ne käsitellään koko systeemin tasolla tapahtuvana ongelman ratkaisuna. Henkilökuntaa kuunnellaan ja haittatapahtuman tapahtuessa järjestetään tukitoimenpiteitä. Jatkuva koulutus ja oppiva organisaatio vahvistavat potilasturvallisuuskulttuuria.

16 11 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata potilasturvallisuuskulttuuria yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä. Tutkimuksen tulosten ja johtopäätösten perusteella voidaan kehittää yhtymän potilasturvallista hoitoa henkilökunnan arvioimien johtamisen, tiimityöskentelyn ja vaaratapahtumien käsittelyn näkökulmista. Tutkimuskysymykset: 1. Millaiseksi henkilöstö arvioi johtamista potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta? 2. Millaiseksi henkilöstö arvioi tiimityötä potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta? 3. Millaiseksi henkilöstö arvioi vaaratapahtumien käsittelyä potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta? 4. Miten tulosryhmien (Peruspalveluskeskus, Ensihoito- ja päivystyskeskus, Keskussairaala, Lääketieteellisten palvelujen keskus, Kuntoutuskeskus ja Tukipalvelukeskus) arvioinnit eroavat toisistaan?

17 12 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Sosiaali- ja terveysyhtymä Tutkimuskontekstina on sosiaali- ja terveysyhtymä eri tulosryhmineen. Tulosryhmiä on yhteensä kuusi (6): 1.Peruspalvelukeskus (Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen) johon kuuluvat Sosiaalipalvelut (Sosiaalityön palvelut, Vammaispalvelut ja työtoiminta, Kevahuolto, Pd ja mt- palvelut), Koti- ja asumispalvelut (Vuodeosastopalvelut, Kotija asumispalvelut) ja Terveyden ja sairaanhoidon vastaanottopalvelut (Terveydenhuollon vastaanottopalvelut, Suun terveydenhuollon vastaanottopalvelut, Mielenterveyspalvelut), 2.Ensihoito- ja päivystys, johon kuuluvat Ensihoito- ja sairaankuljetus sekä Päivystys- ja tarkkailuyksikkö, 3.Keskussairaala, johon kuuluvat Operatiivinen tulosalue (Kirurgia, Naistentaudit, Silmätaudit, Korva- nenä- ja kurkkutaudit sekä hammassairaudet, Leikkaus- ja anestesiatoiminta (päiki, kipupkl, kesle ja teho)), Konservatiivinen tulosalue (Sisätaudit, Lastentaudit ja lastenneurologia, Ihotaudit, Neurologia, Hengityshalvausyksikkö ja Keuhkosairaudet) ja Psykiatrinen tulosalue (Sairaalapsykiatria, Psykiatrian avohoito sekä Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria), 4. Lääketieteellisten palvelujen keskus, johon kuuluvat Laboratoriotoiminnot, Kuvantaminen ja Lääkehuolto, 5.Kuntoutuskeskus, johon kuuluvat Fysiatria ja Kuntoutustutkimusyksikkö ja 6.Tukipalvelukeskus, johon kuuluu Ravintopalvelut. 4.2 Aineiston keruu Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin vuonna 2012 yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä koottua potilasturvallisuuskulttuurikysely -aineistoa. Henkilöstöä oli tuolloin yhteensä 3993, joista vakinaisia 3157 (79,1 %). Kyselyyn vastasi 818 henkilöä seuraavasti: Peruspalveluskeskus (n=160), ensihoito- ja päivystys (n=43), keskussairaala (n=397) (operatiivinen (n=181), konservatiivinen (n=106) ja psykiatrinen (n=68)), lääketieteellisten palvelujen keskus (n=60), kuntoutuskeskus (n=36) ja tukipalvelukeskus (n=109). Vastausprosentti oli 19,7 %.

18 Kyselyn toteutus ja mittari Kysely on suoritettu sähköisesti huhtikuussa Kyselylomake oli lähetetty koko yhtymän henkilöstölle sähköpostin välityksellä. Vastausaikaa oli 11 pv. Muistutusviesti tutkimuksesta oli lähetetty päivää ennen vastausajan loppumista. Muistutusviestejä lähetettiin yhden kerran. Kyselyn yhteyshenkilönä ja toteuttajana oli sosiaali- ja terveysyhtymän potilasturvallisuuskoordinaattori. Kysely tehtiin potilasturvallisuuskulttuuria henkilöstön näkökulmasta mittaavalla HSPSC Hospital Survey on Patient Safety Culture kyselylomakkeen suomennetulla versiolla. Mittaria on käytetty maassamme eri tyyppisissä sairaaloissa ja organisaatioissa ja todettu luotettavaksi. AHRQ (the Agency for Health Research and Quality) on ollut mittarin kehittämisen takana rahoituksen ja muun tukemisen antajana. Mittari on kehitetty sairaalan henkilöstön näkökulmasta kuvaamaan potilasturvallisuuskulttuuria. Henkilöstö tarkoittaa kaikkea henkilöstöä siivoojista, turvallisuushenkilöistä aina välitöntä potilastyötä tekevään hoitohenkilöstöön ja sairaalan johtoon asti. Kysymykset etsivät tietoa potilasturvallisuuteen liittyvillä aiheilla ja kartoittavat myös virhe- ja haittatapahtuma- raportoinnin kysymyksiä. Kysymykset ovat sekä toimintayksikön että sairaalan tasolla. Lisäksi on neljä yleistä kysymystä. Mittarin kehittäjät ohjaavat mahdollisimman pieniin muutoksiin eri maiden käyttäessä mittaria. Muutokset voivat vaikuttaa mittarin reliabiliteettiin ja validiteettiin. (Sorra & Nieva 2004.) Hospital Survey on Patient safety Culture mittari soveltuu keskeisten potilasturvallisuuden osaalueiden arviointiin yksilö-, yksikkö- ja organisaatiotasolla. Mittari on hyödyllinen väline potilasturvallisuushankkeiden suunnittelussa. Kyselyn tuottaman sisällön avulla potilasturvallisuuskulttuurin tilaa voidaan arvioida lisäämällä tietoisuutta potilasturvallisuudesta, arvioimalla potilasturvallisuushankkeiden vaikuttavuutta ja vertaamalla tuloksia muihin sairaaloihin. (Sorra & Dyer 2010.) Mittarissa on taustakysymyksiä ja Likert-arviointiskaalalla vastattavia väittämiä (1 = Täysin eri mieltä/ei koskaan, 2 = eri mieltä/harvoin, 3 = vaikea sanoa/joskus, 4 = samaa mieltä/usein ja 5 = täysin samaa mieltä/jatkuvasti). Tutkimuksessa käytetty mittari on käännetty suomen kielelle ja takaisin englannin kielelle. Sen jälkeen mittaria verrattiin alkuperäisen kanssa ja tehtiin tarvittavat muutokset. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta on arvioitu Cronbachin alfakertoimella. Kaikkien osa-alueiden sisäinen johdonmukaisuus oli >0.70 eli hyvä. (Turunen ym )

19 Aineiston analyysi Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24- ohjelmalla. Aineiston analyysissä käytetään aineiston kuvailuun frekvenssejä ja prosenttiosuuksia, keskiarvoa ja keskiarvon luottamusväliä. Luottamusvälissä lasketaan otoskeskiarvolle sen 95 %:n tai 99 %:n todennäköisyys perusjoukossa, johon yleistetään tuloksia (Metsämuuronen 2009, 457). Tavallisesti tiivistetään havaintoaineiston antama informaatio esittämällä muuttujan arvot frekvensseinä eli lukumäärinä tai suhteellisina frekvensseinä eli prosenttiosuuksina (Karjalainen 2010, 39). Tässä tutkimuksessa käytettiin aineiston kuvailussa frekvenssejä, prosentteja, keskiarvoja ja keskiarvon luottamusvälejä. Kahden muuttujan välisen riippuvuuden testaamiseen käytetään X2 - riippumattomuustestiä. Testin käytön edellytyksenä on satunnaisesti poimittu otos, korkeintaan 20 % odotetuista frekvensseistä saa olla pienempiä kuin 5 ja kaikki odotetut frekvenssit ovat suurempia kuin 1. (Karjalainen 2010, 224.) Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteena oli koko yhtymän henkilökunta ja riippumattomuustestin käytön edellytykset eivät toteutuneet. Vastaajien taustatiedoista esitetään sukupuoli, ikä, ammattiryhmä, työsuhteen muoto, työajan muoto, työskentelyalue, toimiiko vastaaja välittömässä kontaktissa potilaan kanssa tai välittömässä vuorovaikutuksessa potilaan kanssa ja työkokemuksen pituus nykyisessä ammatissa ja nykyisessä yksikössä. Tässä tutkimuksessa ei ollut tarkoituksena selvittää taustatekijöiden yhteyttä potilasturvallisuuskulttuurin arviointiin, joten se jää raportoinnin ulkopuolelle. Tutkimuskysymysten mukaisesti henkilöstön arvioita potilasturvallisuuskulttuurista kuvataan frekvensseinä ja prosenttiosuuksina alkuperäisten väittämien mukaisesti. Mittarissa suuri osa väittämistä oli ilmaistu niin, että väittämän arvot 4 ja 5 (samaa mieltä ja täysin samaa mieltä) tarkoittavat potilasturvallisuuskulttuurin kannalta myönteisiä arvioita. Mittarissa oli kuitenkin käänteisessä muodossa olevia väittämiä, jolloin näiden väittämien potilasturvallisuuden kannalta myönteisiä arvioita olivat arvot 1 ja 2 (täysin eri mieltä ja eri mieltä). Näihin väittämiin on taulukoissa 4-6 liitetty merkintä (k) osoittamaan käänteistä merkitystä. Taulukoiden alla on lisäksi erillinen selite. Vastausten jakaumien lisäksi esitetään jokaisesta potilasturvallisuuskulttuurin osa-alueesta siihen potilasturvallisuuskulttuurin kannalta positiivisesti vastanneiden osuus tulosryhmissä (Taulukot 10-16). Positiivisten vastausten esittäminen ja vertailu ovat yleistä tämän ilmiön raportoinnissa. Vahvoina osa-alueina pidetään arvioita, joiden myönteisten arvioiden osuus on

20 15 75 % tai yli. Kriittiset, kehittämistä vaativien osa-alueiden myönteisten arvioiden osuus 50 % tai alle. (AHRQ 2016, Turunen ym. 2015)

21 16 5 TULOKSET 5.1 Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Koko sosiaali- ja terveysyhtymän henkilöstöstä kyselyyn vastasi 818 henkilöä. Sairaanhoitajat, kätilöt, terveydenhoitajat, suuhygienistit ja apulaisosastonhoitajat muodostivat ammattiryhmistä suurimman vastaajaryhmän. Heitä oli vastaajista 40 %. Toiseksi suurimpaan ammattiryhmään kuuluivat lähi-/perus-/mielenterveyshoitajat, hammashoitajat, välinehuoltajat, lääkintävahtimestarit ja kuntoutusohjaajat, yhteensä 17,2 %. Seuraavaksi suurimpia ryhmiä olivat lääkärit (6,1 %), hoitotyön johtajat (5,5 %), fysioterapeutit, röntgenhoitajat ja laboratorionhoitajat (6,7 %) sekä osastonsihteerit, tekstinkäsittelijät, toimistosihteerit ja terveyskeskusavustajat (7,2 %). Naisvastaajia (88,1 %) oli miehiä enemmän. Iältään suurimmat ryhmät olivat vuotiaat (15,4 %), vuotiaat (18,5 %) ja vuotiaat (35,1 %). Vastaajien iän keskiarvo (ẍ) oli 43 vuotta. Vastaajien iän keskiarvo sijoittui 95 %:n todennäköisyydellä välille 42,2-43,6 vuotta. (Taulukko 2.)

22 17 Taulukko 2. Vastaajien (n=818) sukupuoli, ikäluokka, ammattiryhmä ja työyksikkö (%, n) Taustatieto % n Sukupuoli nainen 88,1 721 mies 11,9 97 Ikä 30 vuotta tai alle 12, vuotta 7, vuotta 10, vuotta 15, vuotta 18, vuotta tai enemmän 35,1 287 Ammattiryhmä Sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, 40,0 327 suuhygienisti, apulaisosastonhoitaja Lähi-/perus-/mielenterveyshoitaja, hammashoitaja, välinehuoltaja, lääkintävahtimestari, kun- 17,2 141 toutusohjaaja Osastonsihteeri, tekstinkäsittelijä, toimistosihteeri, terveyskeskusavustaja 7,2 59 Fysioterapeutti, röntgenhoitaja, laboratorionhoitaja 6,7 55 Lääkäri 6,1 50 Hoitotyön johtaja (ylihoitaja, osastonhoitaja, 5,5 45 lähiesimies) Muu 5,4 44 Laitoshuoltaja, hoitoapulainen 2,7 22 Puhe-, toiminta- tai muu terapeutti, psykologi 2,3 19 Yhtymän, tulosryhmän tai -alueen hallintotehtävä 1,7 14 Sosiaalityöntekijä, -ohjaaja 1,6 13 Lääkärijohtaja (esim. ylilääkäri) 1,5 12

23 18 Tekninen henkilöstö, ammattimies 1,1 9 Ravitsemustyöntekijä 0,6 5 Järjestelmäasiantuntija 0,4 3 Tulosalueista vastaajia oli eniten keskussairaalassa (48,5 %), peruspalvelukeskuksessa (19,6 %) ja tukipalvelukeskuksessa (13,3 %). Lääketieteellisten palvelujen keskuksessa oli 7.3 %, ensihoitokeskuksessa oli 5,3 % ja kuntoutuskeskuksessa oli 4,4 %. Yhtymän, tulosryhmien ja tulosalueiden hallinnossa vastaajia oli 1,6 %. (Taulukko 3.) Suurin osa vastaajista (85,6 %) toimi vakituisessa työsuhteessa ja 14,4 % oli tutkimusajankohtana määräaikaisessa työsuhteessa. Suurin vastaajaryhmä oli 1-5 työkokemusvuotta (33 %), kun tarkastellaan työkokemusta nykyisessä yksikössä vuotta nykyisessä yksikössä työskennelleitä oli 18,6 %. Alle vuoden nykyisessä yksikössä työssä olleiden osuus oli 11,4 % ja yli 25 vuotta 10.9 %. Vastaajien työkokemus nykyisessä yksikössä keskiarvo (ẍ) oli 7,4 vuotta. Vastaajien työkokemus nykyisessä yksikössä keskiarvo sijoittui 95 %:n todennäköisyydellä välille 6,9-7,9 vuotta. Nykyisessä ammatissa 1-5 vuotta (22,6 %) työkokemusta oli suurimmalla osalla vastaajia. Lähes yhtä paljon vastaajista omaavat yli 25 vuotta (19,2 %) työkokemusta nykyisessä ammatissa. Nykyisessä ammatissa vuotta työssä olleita oli 15,4 %. Vastaajien työkokemus nykyisessä ammatissa keskiarvo (ẍ) on 12,3 vuotta ja vastaajien työkokemus nykyisessä ammatissa keskiarvo sijoittuu 95 %:n todennäköisyydellä välille 11,8-12,8 vuotta. (Taulukko 3.)

24 19 Taulukko 3. Vastaajien (n=818) työkokemus nykyisessä yksikössä ja ammatissa, työsuhteen muoto sekä työyksikkö (%, n). Taustatieto % n Työkokemus nykyisessä yksikössä alle 1 vuosi 11, vuotta 33, vuotta 18, vuotta 11, vuotta 7, vuotta ja enemmän 18,0 147 Työkokemus nykyisessä ammatissa 5 vuotta tai alle 22, vuotta 17, vuotta 15, vuotta 12, vuotta 13, vuotta ja enemmän 19,2 157 Työsuhteen muoto Toistaiseksi voimassa (vakinainen) 85,6 700 Määräaikainen 14,4 118 Työyksikkö Keskussairaala 48,5 397 Peruspalvelukeskus 19,6 160 Tukipalvelukeskus 13,3 109 Lääketieteellisten palvelujen keskus 7,3 60 Ensihoito ja päivystyskeskus 5,3 43 Kuntoutuskeskus 4,4 36 Yhtymän hallinto, tulosryhmien hallinto, tulosalueiden hallinto 1,6 13 Suurin osa vastaajista (79,4 %) toimi välittömässä vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Pääasiallisena työaikamuotona vastaajilla oli hieman enemmän päivätyö (53,4 %). Valtaosalla vastaajista viikkotyöaika oli tuntia (87,4 %). Vastaajista 6,4 % työskenteli tuntia ja vastaajista 1,5% työskenteli alle 20 tuntia viikossa. (Taulukko 4.)

25 20 Taulukko 4. Vastaajien (n=818) työaikamuodot ja välitön vuorovaikutus potilaan kanssa (%, n). Taustatieto % n Pääasiallinen työaikamuoto (n=818) Päivätyö 53,4 437 Vuorotyö 46,6 381 Viikkotyöaika nykyisessä tehtävässä (n=818) Alle 30 tuntia 7, tuntia 87, tuntia tai enemmän 4,7 39 Välitön vuorovaikutus tai kontakti potilaan kanssa (n=815) Kyllä 79,4 647 En 20, Henkilöstön arvioinnit johtamisesta Taulukossa 5 on esitetty johtamisen arviointia kolmella eri osa-alueella, jotka olivat lähijohtajien odotukset ja toiminta potilasturvallisuuden edistämiseksi, johdon tuki potilasturvallisuudelle ja henkilöstömitoitus (väittämiä yhteensä 11). Lähijohtajien toiminnan ja odotusten alueella vastaajista 40,7 % arvioi oman esimiehensä antavan myönteistä palautetta, kun huomaa työn tehdyn potilasturvallisesti. Lähijohtajan toiminnassa suurin kriittisyys kohdistui palautteen antamiseen. Useampi kuin joka kolmas (37,4 %) vastaaja arvioi, että myönteistä palautetta potilasturvallisesti tehdystä työstä ei tule riittävästi. Noin kuusi kymmenestä (63,3 %) oli sitä mieltä, että esimies huomioi potilasturvallisuusongelmia niiden toistuessa. Noin kuusi kymmenestä (61,7 %) oli samaa mieltä, että esimies ottaa vakavasti henkilökunnan ehdotukset potilasturvallisuuden parantamiseksi. Vastaajista 58,1 %:n mielestä esimies ei painosta työskentelyyn nopeammin paineen alla, jolloin toiminta mahdollisesti lipsuisi. (Taulukko 5.) Sairaalan johdon tukea potilasturvallisuudelle oli vastaajien mielestä paljon vaikeampi arvioida kuin lähiesimiesten toimintaa. Vaikea sanoa -vastauksen osuus tällä osa-alueella oli melkein puolet (40,0-44,3 %). Lähes joka kolmas (30 %) vastaajista arvioi, että sairaalan johdolla on mahdollistajan rooli edistää potilasturvallista työympäristöä. Potilasturvallisuutta johdon

26 21 prioriteettina arvioi myönteisesti 27 % sekä kielteisesti lähes neljännes vastaajista (24,4 %). Sairaalan johdon kiinnostukseen potilasturvallisuutta kohtaan suhtauduttiin kriittisimmin: vastaajista yli kolmannes (34,8 %) arvioi johdon olevan kiinnostunut potilasturvallisuudesta vain, kun vaaratapahtuma on sattunut. (Taulukko 5.) Henkilöstömitoituksessa vastaajat arvioivat tilapäistyövoimaa käytettävän maltillisesti. Yli puolet vastaajista (51,7 %) arvioivat, että tilapaistyövoimaa ei käytetä enempää kuin tarpeellista. Myös yli puolet vastaajista (52,7 %) arvioi, että osaston työvuorot ovat sopivan pituisia parhaalle mahdolliselle potilashoidolle. Työtä tehdään liian paljon, liian nopeasti 44, 1 %:n mielestä, kun vastaajista 38 %:n mielestä työtä tehdään sopivasti sopivalla nopeudella. Henkilökunnan määrään osoitettiin suurinta kriittisyyttä. Alle kolmannes (29,8 %) vastaajista arvioi myönteisesti henkilökunnan riittävyyttä työmäärään nähden. Yli puolet (57,4 %) vastaajista suhtautui kriittisesti henkilökunnan riittävyyteen. (Taulukko 5.)