Copyright Pöyry Finland Oy Kallioperä

Transkriptio

1 141(352) Kallioperä Alueella suoritetut tutkimukset Kevitsan kerrosintruusioon liittyvän malmin löytymiseen johtaneet tutkimukset alkoivat Tapani Mutasen toimesta vuonna Kevitsan Ni-Cu-PGE -esiintymän löytymisen (1987) jälkeen GTK:ssa käynnistettiin kaksivuotinen tutkimushanke vuonna Kevitsan alueella tehtiin kallioperäkartoitusta ja alueen karttalehdiltä laadittiin 1: mittakaavaiset kallioperäkartat (Manninen et al., 1996). Outokumpu Mining Oy tutki Kevitsan aluetta vuosina , mutta luopui valtauksista todettuaan, etteivät mineraalivarannot olleet riittävät taloudellisesti kannattavan kaivostoiminnan aloittamiseen (Korkalo, 2000). Scandinavian Minerals Ltd. on tutkinut aluetta vuodesta Vuonna 2007 First Quantum Ltd. osti esiintymän oikeudet ja on sittemmin suorittanut alueella mittavan timanttikairausohjelman, geofysikaalisia mittauksia ja kallioperäkartoitusta. Kuva alueen kallioperästä on tarkentunut entisestään ja tulee edelleen tarkentumaan tutkimusten jatkuessa Kallioperän kuvaus Kevitsan kerrosintruusio sijaitsee Keski-Lapin vihreäkivialueen itäosassa. Intruusion koillispuolella, noin kilometrin päässä, sijaitsee suuri Koitelaisen kerrosintruusio. Alueen kallioperäkartta on esitettynä kuvassa (Kuva 9-11). Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke on jaettu seitsemään stratigrafiseen ryhmään, jotka poikkeavat toisistaan iän ja kivilajien perusteella. Ryhmät ovat (vanhimmasta nuorimpaan) Salla, Onkamo, Sodankylä, Savukoski, Kittilä, Lainio ja Kumpu. (Lehtonen et al., 1998) Kevitsan intruusio sijaitsee Savukosken ryhmää kuuluvassa Matarakosken muodostumassa, joka koostuu pääosin hienorakeisista, veteen kerrostuneista fylliiteistä ja mustaliuskeista.(manninen et al., 1996) Kevitsan intruusio on muodostunut noin Ma sitten (Mutanen and Huhma, 2001), kun mafinen magma tunkeutui ympäröiviin sedimentteihin ja vulkaniitteihin. Kiteytymisen aikana syntynyt magmaattinen kerroksellisuus on kerrossarjan alaosissa pohjan kontaktin suuntainen (45-50º), mutta kaade loivenee intruusion yläosissa ollen lähes horisontaalinen yläosan gabroissa. Intruusion pinta-ala maanpintaleikkauksessa on noin 16 km 2. Intruusion kontaktit sivukiviin ovat säilyneet deformoitumattomina intruusion pohjois- ja etelälaidalla. Intruusion itäreunalla on Satovaaran siirros. (Mutanen, 1994) Intruusion kivilajit ovat pääosin gabroja ja ultramafisia kumulaatteja, lähinnä oliviinipyrokseniitteja. Ultramafiset kumulaatit edustavat intruusion pohjalle ensimmäisinä kiteytyneitä kiviä ja ne sijaitsevat intruusion pohjoisreunalla muodostaen yli kilometrin paksuisen vyöhykkeen (Manninen et al., 1996). Kumulusmineraaleina ovat lähinnä oliviini, klinopyrokseeni ja ortopyrokseeni. Myös plagioklaasia ja flogopiittia esiintyy. Mineraalien runsaussuhteet ja kiven tekstuuri vaihtelevat ultramafisen yksikön sisällä johtuen magman differentioitumisesta, uusista magmapulsseista ja sivukivien kontaminaatiosta. (Lappalainen and White, 2009). Kevitsan intruusion keskellä sijaitsee ultramafinen duniittiyksikkö, joka leikkaa magmaattista kerroksellisuutta. Intruusiossa on myös runsaasti ksenoliitteja, sivukiven palasia, jotka ovat joutuneet intruusion muodostaneen magman sekaan. Näiden ksenoliittien koko vaihtelee muutamista senttimetreistä kymmeniin metreihin. Intruusiota halkovat myös useat mafiset juonet, jotka ovat intruusiota nuorempia. Myöhemmät prosessit kallioperässä ovat muuttaneet intruusion kivilajien mineraalikoostumusta. Yleisintä on oliviinin ja pyrokseenien amfiboliit-

2 142(352) tiutuminen. Lisäksi paikoin oliviini on serpentiiniytynyt. Muuttumistuloksina tavataan myös aktinoliittia, kloriittia, talkkia, karbonaattia ja magnetiittia. (Lappalainen and White, 2009) Kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeet Paikoitellen alueen kallioperän pintaosa on rikkonainen, mutta Kevitsan intrusiivikivet ovat yleensä eheitä. Poikkeuksena on suunnitellun louhoksen lounaispuolella oleva serpentiniitti. Rikkonaista kiveä pidetään louhinnan kannalta ongelmallisena, koska se murtuu rasituksen vaikutuksesta melko herkästi. Tällöin sen vedenjohtavuus voi vaihdella ja olla myös erittäin suuri. Intruusion ympäristössä olevista kivilajeista metasedimentit, kuten liuskeet ja kvartsiitit ovat Lapin alueella usein pintaosistaan erittäin rikkonaisia. Rikkonaisen alueen soveltuvuus esim. läjitysalueen pohjaksi on varmistettava huolella, jos kallion päällä on vain ohut maapeite. (GTK, 2005) Alueella on havaittavissa epäjatkuvuusvyöhykkeitä, jotka voivat aiheutua siirroksista ja murrosvyöhykkeistä. Geodeettisten havaintojen perusteella alueella vallitsee luode-kaakkosuuntainen puristus, jolloin murrosvyöhykkeisiin liittyvät luode-kaakko suuntaiset raot voivat olla ns. avoimia ruhjeita. Louhosalueeseen yhteydessä olevat siirrokset voivat aiheuttaa veden virtausta louhokseen päin, jolloin kuivatuspumppausten vesimäärät kasvavat suuriksi ja lähialueen pohjavedenpinnat voivat laskea. Läjitysalueilla sijaitsevat kallion rikkonaisuusvyöhykkeet voivat toimia reunapatojen alapuolisina vesien virtausreitteinä, jos läjitys tehdään vettä johtavalle maapohjalle. (GTK, 2005)

3 143(352) Kuva Kevitsan alueen kallioperäkartta (yksinkertaistettu GTK:n 1:20000 mittakaavaisesta kallioperäkartasta) Malmio Kevitsan intruusioon liittyvä malmio sijaitsee Kevitsansarvessa, Kevitsanvaaran pohjoispuolella. Malmion maanpintaleikkauksen pinta-ala on 13,3 hehtaaria. Malmion kaade vaihtelee, eteläosissa se myötäilee loivaa magmaattista kerroksellisuutta, keskiosissa malmio on lukuisten pohjois-/luode suuntaisten siirrosten pirstoma. Kevitsan malmin kolmiulotteinen malli ja suunniteltu avolouhos on esitetty kuvassa (Kuva 9-12). Kevitsan esiintymä on suuri ja suhteellisen matalapitoinen Ni-Cu-PGE -malmi. Metallit ovat sitoutuneet sulfidimineraaleihin, jotka esiintyvät pirotteena intruusion ultramafisissa kumulaateissa, lähinnä oliviinipyrokseniiteissa (Kuva 9-13). Nikkelin ja kuparin lisäksi malmissa esiintyy myös kobolttia, platinaa, palladiumia ja kultaa. Mineralisaation on todettu jatkuvan vähintään 750 metrin syvyyteen. (Lappalainen and White, 2009).

4 144(352) Kuva Kevitsan malmin 3D-malli ja suunniteltu avolouhos Yleisimmät sulfidimineraalit ovat magneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitti. Sulfidit ovat raekooltaan hieno- ja keskirakeisia. Malmion pintaosissa magneettikiisu on paikoin korvautunut rikkikiisulla ja pentlandiitti milleriitillä ja heazlewoodiitilla. Platina ja palladium esiintyvät yleensä sulfosuoloissa, kuten tellurideissa ja arsenideissa. Uusimpien mineralogisten ja metallurgisten testien mukaan yleisin platinaa ja palladiumia sisältävä mineraali on meloniitti (NiTe 2 ). Muita platinaa ja palladiumia sisältäviä mineraaleja ovat merenskyiitti, montsheiitti, micheneriitti ja sperryliitti. Yli puolet näistä mineraaleista esiintyy sulkeumina amfibolissa, serpentiinissä ja kloriitissa. Tämä merkitsee sitä, että platinaryhmän alkuaineet ovat mobilisoituneet amfiboliittiutumisen aikana. (Lappalainen and White, 2009). Esiintymän uraanipitoisuudet ovat alhaisia, eikä myöskään uraanin tytäralkuaineita tavata malmissa tai sivukivessä merkittäviä määriä. Kuva Oliviinipyrokseniitti

5 145(352) 9.5 Pohjavedet Alueella suoritetut tutkimukset Kevitsan alueella on suoritettu pohjavesitutkimuksia: GTK (1994), Kevitsan alueen pohjavesiputkien asennus (5 kpl) LVT Oy (2004), pohjavesiputkien asennus koekuoppiin (8 kpl) LVT Oy ( ), pohjaveden pinnan havainnot koekuopista Geobotnia (2009), pohjavesiputkien asennus kaivoksen tulotien varrelle (8 kpl) Geobotnia (2010), pohjavesiputkien kaivosalueelle ja sen ympäristöön (23 kpl) Pöyry Finland Oy, hydrologiset tutkimukset (vesimenekki-, pumppaus- ja spinnerikokeet, 2010) Vuosina 1994 ja 2004 asennetut pohjavesiputket ovat tuhoutuneet, eivätkä ole enää käytettävissä näytteenottoon tai pohjavesipintojen mittaukseen. Putkista otetuista vesinäytteistä tehdyt analyysit kuitenkin edustavat kaivosalueen perustilaa. Syksyn 2010 aikana asennettiin 16 pohjaveden tarkkailuputkea tarkkailuohjelman mukaisesti vedenlaadun ja vedenpinnan korkeuden havainnointia varten. Lisäksi YVA-tarkastelua varten asennettiin 8 pohjavesiputkea. Vuoden 2010 aikana alueella on lisäksi suoritettu laajoja hydrogeologisia tutkimuksia. Tutkimustuloksia hyödynnetään kaivosalueen hydrologisen mallin laadinnassa. Mallinnus on parhaillaan meneillään, eikä sen tuloksia voida siten kokonaisuudessaan hyödyntää tässä YVA-selostuksessa. Tulokset ovat käytettävissä ympäristölupahakemusvaiheessa Pohjavesialueet Kevitsan kaivoksen alueella tai sen lähistöllä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue on noin 8 km kaivospiirin rajalta etelään sijoittuva III-luokan pohjavesialue Moskuvaara ( ), jonka kokonaispinta-ala on 0,84 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen ala 0,23 km 2. Pohjavesivarannon muodostaa lähde, joka saa vetensä pohjoispuoliselta soramoreenirinteeltä. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä 50 m 3 /vrk. Alueella ei ole vedenottamoita. Muut pohjavesialueet sijoittuvat tätä etäämmäksi 12,5-17,5 km etäisyydelle kaivosalueelta. (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta) Kuljetusreitin varrella Sodankylän kunnassa Sattasen ja Kersilön kylien välillä on kolme pohjavesialuetta; Myllymaan II luokan pohjavesialue (kokonaispinta-ala 1,0 km 2, ei ottamoita), Hietakankaan III luokan pohjavesialue (1,7 km 2 ) ja Ahvenjärvenkankaan II luokan pohjavesialue (4,86 km 2, ei ottamoita). Lisäksi Kitisen toisella puolella on Kersilönkankaan (IIIluokka, 2,77 km 2 ) ja Pahalaksonmaan (III-luokka, 1,88 km 2 ) pohjavesialueet, mutta kuljetusreitillä ei ole näihin hydrologista yhteyttä. Pohjavesialueiden sijainnit on esitettynä kartalla (Kuva 9-14).

6 146(352) Kuva Kevitsan kaivosta ja kuljetusreittiä lähimmät pohjavesialueet Pohjavedenpinnan taso ja virtaussuunnat Kevitsan kaivosalueen maaperä koostuu pääosin ohuesta moreenikerroksesta. Maanpaksuus on alle 10 metriä noin 90 % havainnoista. Maaperä on pääasiassa silttistä hiekkamoreenia, jonka vedenjohtavuus on heikko (1,5-9, m/s). Alueen olosuhteet eivät ole suotuisia merkittävälle pohjaveden muodostumiselle. Tämä koskee myös kaivosalueen länsipuolisia katkonaisia harjumuodostumia (Johansson 1995). Karkeampaa maa-ainesta on paikoitellen syvemmällä maaperässä kallion päällä, lähinnä Kevitsansarven itä- ja länsipuolella. Syvemmällä sijaitseva karkeampi moreeni ja rapautunut kallio johtavat pohjavettä paremmin, mikä havaittiin Lapin Vesitutkimus Oy:n tutkimuksissa veden virtauksessa koekuoppaan, kun kaivussa saavutettiin soramoreenikerros (GTK, 2005; LVT Oy, 2006). Kevitsan alueen pohjavedenpinnan tasoja on mitattu useaan otteeseen (koekuopat, pohjavesiputket vuosina 1994, 2004, 2005, 2009 ja 2010). Pohjavedenpinnan taso alueella vaihtelee topografiasta riippuen tasojen välillä. Pohjaveden syvyys vaihtelee 0,0 5,5 m maanpinnasta. Suoalueilla pohjaveden taso on lähellä maanpintaa. Kevitsansarven (avolouhoksen alue) pohjaveden pinta on noin 3 metriä maanpinnan alapuolella. Kevitsansarvesta pohjoiseen pohjaveden pinta on noin 2 metriä maanpinnan alapuolella. Syvimmillään

7 147(352) pohjavesi on Kevitsanvaaran alarinteellä ja Kitisen rannan tuntumassa (noin 5 metriä maan pinnan alapuolella). Kevitsansarven alueella ja muiden mäkien ja vaarojen rinteillä pohjavesi virtaa kohti suoalueita. Suoalueilla pohjaveden virtaus noudattaa todennäköisesti pintaveden virtaussuuntia. Geologian tutkimuskeskuksen topografian ja pintavesien virtaussuuntien mukaan tehdyn arvion perusteella alueella on seitsemän pienvaluma-aluetta. Alueella tehdyn laserkeilauksen ja uusista pohjavesiputkista saadun mittausaineiston perusteella valuma-alueiden rajoja on pystytty tarkentamaan kartalla (Kuva 9-15). Pohjoisosan valuma-alueilla vesien virtaussuunta on pohjoiseen ja luoteeseen kohti Ala- Liesijokea ja edelleen Kitiseen. Luoteisosassa vesien virtaussuunta on länteen kohti Mataraojaa ja sieltä Kitiseen. Keski- ja eteläosissa virtaussuunta on etelään ja kaakkoon kohti Viivajokea ja sieltä edelleen Ympärysjoen, Ylijoen ja Kelujoen kautta Kitiseen. Lounaisosassa virtaussuunta on etelään Ison Moskujärven kautta Ympärysjokeen, Ylijokeen, Kelujokeen ja edelleen Kitiseen ja osin lounaaseen kohti Kitistä. Koillis- ja itäosissa vedet virtaavat itään ja kaakkoon mm. Louejoen ja Allemaojan kautta kohti Luiroa. Suoalueilla vedenjakajien määrittäminen on vaikeaa ja lisäksi ojitukset voivat osin muuttaa virtaussuuntia. (GTK, 2005) Kuva Pohjaveden virtaussuunnat ja valuma-alueet.

8 148(352) Pohjaveden laatu Kevitsan alueelta on analysoitu pohjavettä useaan eri otteeseen. GTK:n tutkimuksissa 1994 ja Lapin Vesitutkimus Oy:n YVA-menettelyn ja ympäristöluvan hakemisen yhteydessä (2005) otetut pohjavesinäytteet edustavat luonnontilaisia pohjavesiä, joiden laatuun ovat vaikuttaneet geologisten tekijöiden lisäksi vain mahdolliset kaukolaskeumat. Vuonna 2008 Geobotnia Oy asensi kaivoksen tulotien varrelle 8 pohjavesiputkea, joista on tarkkailtu pohjaveden laatua. Syksyn 2010 aikana asennettiin 23 pohjavesiputkea vedenlaadun tarkkailua varten. Vaiskoselän lähteestä on otettu näytteitä vuosina ja Vaiskoselän lähde sijaitsee noin 3 kilometrin päässä louhosalueelta pohjoiseen. Alueen pohjavesiputkien sijainnit on esitetty kartalla (Kuva 9-16). Kuva Kevitsan kaivosalueen pohjavesiputket. Pohjavesiputkista otettujen näytteiden analyysitulokset on esitetty liitteessä 5. Näytesarjoista lasketut keskiarvot on esitetty taulukossa (Taulukko 9-13). Keskiarvot on laskettu sekä kaikista näytteistä että näytteenotto-ohjelman mukaan. Alle määritysrajan jääneet pitoisuudet on laskettu keskiarvoihin mukaan määritysraja-arvona (esim <1 = 1). Taulukossa on esitetty viitearvoina talousvedelle annetut enimmäispitoisuusrajat sekä Pohjois-Suomen pohjaveden analyysitulosten ja Geologian tutkimuskeskuksen aineiston (lähteet ja kuilukaivot) mediaaniarvot. Vesianalyysitulokset osoittavat pohjavesien laadun olevan pääosin hyvää ja luonnontilaista. Pohjavesinäytteissä ph:n keski- ja mediaaniarvo on 6,4. Matalin ph arvo (4,37) on mitattu tienvarsitarkkailuun kuuluvasta pohjavesiputkesta SP5. Tästä putkesta, kuten myös viereisestä vertailuputkesta mitatut ph-arvot ovat olleet aina matalia (<6). Tämä johtuu alueen geolo-

9 149(352) giasta, nämä pohjavesiputket ovat Kevitsan intruusion ulkopuolella, sulfidi- ja grafiittipitoisen liuskeyksikön kohdalla. Toista ääripäätä edustaa putki VP2, josta mitatut ph-arvot ovat olleet noin 8. Sähkönjohtavuuden keskiarvo kaikista analyyseista on 8,6 ms/m ja mediaaniarvo 6,2 ms/m, mikä osoittaa veteen liuenneiden elektrolyyttien vähäistä määrää. Metallipitoisuudet olivat pääosin kaikissa näytteissä hyvin pieniä. Arseenin, kadmiumin, lyijyn, sinkin ja antimonin pitoisuudet ovat olleet hyvin alhaisia, usein alle määritysrajan. Elohopeapitoisuus on aina ollut alle määritysrajan. Sinkin keskipitoisuus on 17 µg/l ja mediaanipitoisuus 7,5 µg/l, ollen näin Suomesta mitattujen mediaanipitoisuuksien rajoissa. Koboltin, kromin, kuparin ja nikkelin keskipitoisuudet ovat Suomessa mitattuja mediaaniarvoja korkeammalla kuvastaen alueen kallioperän koostumusta. Pitoisuudet ovat kuitenkin talousvedelle asetettujen arvojen puitteissa, paitsi nikkelin osalta, jonka keskipitoisuus on hieman talousvedelle asetettua korkeampi. Korkeimmat nikkelipitoisuudet on havaittu luonnollisesti Kevitsan malmion päältä (Kuva 9-17). Kuva Nikkelipitoisuuksien jakauma pohjavedessä. Suurimmassa osassa näytteitä nikkelin määritysraja on ollut 3 µg/l. Raudan ja mangaanin pitoisuudet ovat suhteellisen korkeat. Raudan mediaanipitoisuus mitatuista näytteistä on 160 µg/l ja mangaanin 50.3 µg/l. Noin 50 % näytteiden pitoisuuksista ylitti talousvesinormin raudan (200 µg/l) ja mangaanin osalta (50 µg/l). Tyypillisesti ihmistoiminnan vaikutusta vesissä ilmaisevat kloori-, nitraatti- ja sulfaattipitoisuudet olivat myös pieniä, osa alle määritysrajan.

10 150(352) Taulukko Pohjavesinäytteistä lasketut keskiarvot Keskiarvot Viitearvot Keskiarvo, kaikki näytteet Median, kaikki näytteet GTK 1994 LVT 2005 Lähde Pohjavesi 2010 Tienvarsi Näitteiden määrä O2_mg/l O2% STM 461/2000 ph Johansson ym median EC_mS/m Alkal_mmol/l Kiintoaine_mg/l Väri_mg Pt/l COD_Mn_mg/l Sameus_FTU Ntot_ g/l NH4-N_ g/l NO2,3-N_ g/l NO3-N_ g/l Ptot_ g/l PO4-P_ g/l <20 SO4_mg/l As_ g/l <1 0.1 Cd_ g/l <1 0.0 Kloridi_mg/l Co_ g/l <1 0.1 Cr_ g/l <1 0.3 Cu_ g/l Fe_ g/l Hg_ g/l Mn_ g/l Ni_µg/l Pb_ g/l S_mg/l Sb_ g/l <1 0.0 Zn_ g/l Backman ym median Hydrologiset tutkimukset Vuoden 2010 aikana alueella suoritettiin hydrogeologisia tutkimuksia. Tutkimustuloksia hyödynnetään avolouhoksen ja kaivosalueen hydrologisen mallin laadinnassa. Mallinnus on parhaillaan meneillään, eikä sen tuloksia voida siten kokonaisuudessaan hyödyntää tässä vaiheessa. Analysoimalla olemassa olevaa tietoa kallioperän rikkonaisuudesta, kallioperä jaettiin neljään eri luokkaan, joilla oletettiin olevan erilaiset hydrologiset ominaisuudet. Hydrologiset tutkimukset suunniteltiin niin, että tuloksia saatiin kattavasti kaikista eri luokista. Luokka A, kallion rikkonainen pintaosa (0-80 metriä) Luokka C, kallion rikkonainen pintaosa (0-80 metriä), jossa lisäksi ruhjevyöhykkeitä Luokka B, kallion syvempi osa (syvyys > 80 m)

11 151(352) Luokka D, kallion syvempi osa (syvyys > 80 m), jossa lisäksi ruhjevyöhykkeitä Vesimenekkikokeiden tulokset osoittavat, että noin 20 % kaikista mittauksista omaa selkeästi suuremman vedenjohtavuuden. Suurimmat vesimenekkiarvot keskittyvät kallion pintaosiin (0-40 m), mutta myös syvemmällä (<250 m) on vyöhykkeitä, joissa vesimenekki on suuri. Tunnettujen ruhjevyöhykkeiden ja vesimenekin välistä yhteyttä ei ole vielä analysoitu. 9.6 Luonto ja kasvillisuus Luonto Kevitsan hankealueen kasvillisuuden kuvaus vaihtoehtoisten rikastushiekka-altaiden ja sivukiven läjitysalueilta on tehty kesän 2010 maastoselvitysten pohjalta (kuvia maastokohteilta liitteessä 6). Kaivospiirin sisäpuolelle jäävän luonnon ja kasvillisuuden perustila on kuvattu aikaisemman YVA-menettelyn sekä lupahakemusten yhteydessä tehtyjen selvitysten pohjalta (LVT Oy 2005, 2006). Kevitsan kaivosalue on tyypillistä Keski-Lapin loivaa suo-, mäki- ja vaaramaisemaa. Kaivospiirin kasvillisuus muodostuu pääpiirteissään kuivahkojen kankaiden mänty- ja tuoreiden kankaiden sekametsistä sekä avoimista aapasoista ja puustoisista räme- ja korpisoista. Kaivosalueen kangasmetsät ovat nuoria tasarakenteisia kasvatusmetsiä, jotka on hakkuiden päätteeksi kulotettu. Soistuneet ja alavan maan metsät on ojitettu. Järeämpää puustoa, lähinnä mäntyä, kasvaa vain Kevitsan vaaran laella ja pienialaisesti esimerkiksi soiden laidoilla. Lahopuuta on vain märimmissä korvissa ja keloja on harvassa rämeillä ja Kevitsanvaaran huipulla. Kaivospiirin alueen suot ovat pääosin luonnontilan hyvin säilyttäneitä ja monimuotoisia suokokonaisuuksia. Puustoiset suot ovat suurimmaksi osaksi rämeitä, joista tyypillisimpiä ovat isovarpu-, vaivaiskoivu- ja lettorämeet. Rämeet muodostavat myös suoyhdistelmätyyppejä alueen kahden muun yleisen pääsuotyyppiryhmän, lettojen ja nevojen kanssa. Kaivospiirin laajin puustoinen suoalue sijoittuu Kevitsansarven länsipuoliselle alueelle lettorämeiden, nevarämeiden, suursaranevojen, isovarpurämeiden ja pounikoiden vaihettumina. Korpia löytyy pienialaisena lähes kaikkialta avosoiden reunamilta. Laajimmat korpialueet ja luhtaiset koivikot sijoittuvat Kevitsanaavan pohjoispuolelle. Kaivospiirin avosuot ovat pääosin keski- ja runsasravinteisia rimpinevoja. Näitä suotyyppejä edustavat Kevitsansarven ja Satovaarankuusikon välinen avosuo sekä Kevitsanaavan avosuo. Kaikilla mainituilla soilla tavataan myös puhtaita lettotyyppejä. Rikastushiekka-allas vaihtoehtojen alueiden soita leimaavat laajat avosuot, jotka ovat rimpi-, koivu- ja välipintalettoja sekä rimpi- ja saranevoja. Rimmet ovat usein hyvin laajoja ja vetisiä, joita kapeat jänteet ylittävät. Suurin yhtenäinen lettoalue on Sippiöaavalla. Varsinaisista puustoisista rämeistä yleisimmät ovat isovarpu- ja vaivaiskoivurämeet. Korvet ovat keskittyneet vesistöjen lähistöille. Saiveljärven ja Satojärven rannalla sekä Sato-ojan varrella esiintyy ruohokangaskorven ja muurainkorven mosaiikkia. Yhdistelmätyypeistä yleisimmät ja laajaalaisimmat ovat oligo- ja mesotrofiset sararämeet sekä mesotrofiset rimpinevarämeet. Rikastushiekka-allas vaihtoehtojen alueilla on kaksi isoa järveä Satojärvi ja Saiveljärvi. Satojärvi on aikoinaan kuivattu. Sen rantaa kiertää sara- ja ruoholuhta. Myös Saiveljärven rannoilla on avoluhtaa. Tarkastelualueella on lisäksi kaksi lampea. Rikastushiekka-allas RH1 alueella on Pikku Vaiskonlampi, jonka ympäristö on luhtanevaa. Osa Iso Vaiskonlammesta sijoittuu sivukiven läjitysvaihtoehto 1.3 alueelle. Lammen rannassa on kapealti soistunutta kangasta, joka muuttuu melko jyrkäksi paikoin lohkareiseksi rinteeksi. Tarkastelualueelle sijoituu muutamia puroja / jokia. Mataraoja kulkee rikastushiekka-allas RH1 alueella sen eteläosan nevan poikki. Sen varrella on pajuviitaluhtaa ja avoluhtaa. Saiveljärvestä laskee Viivajoki,

12 152(352) jonka rannoilla on avoluhtaa ja ruoho- ja heinäkorpea. Satojärvestä laskevan Sato-ojan varrella esiintyy ruohokangaskorven ja muurainkorven mosaiikkia. Pikku Vaiskonlammesta lähtevän puron varsi on ruoho- ja heinäkorpea. Lisäksi Saiveljärveen ja Satojärveen laskee muutamia pieniä suopuroja. Kolme lähdettä/ tihkupintaa havaittiin Satojärven ympäristöstä Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet Luonnon monimuotoisuuden osoittajina käytetään yleisesti mm. erilaisia suojeltuja luontotyyppejä. Tarkastelualueella esiintyy metsälain 10 erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvia ruoho- ja heinäkorpia, rantaluhtia, soiden kangasmetsäsaarekkeita, kivikkoja sekä lampien, purojen ja lähteiden lähiympäristöjä. Vesilain 17 a :n mukaisista suojelluista luontotyypeistä alueella on luonnontilaisia lähteitä Satojärven itäpuolella. Näiden kohteiden muuttaminen on luvanvaraista. Alueella ei ole havaittu luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 nojalla suojeltavia luontotyyppejä. Kuva Lähde Satojärven itäpuolella (vasemmalla) ja Pikku Vaiskonlammesta lähtevän puron varren ruoho- ja heinäkorpea (oikealla). (kuvat: Sauvola) Kevitsan kaivosalue kuuluu luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa Pohjois-Suomen osaalueeseen. Uhanalaisia luontotyyppejä ovat äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut tyypit. Selvitysalueella esiintyvien luontotyyppien uhanalaisuus on esitetty taulukossa (Taulukko 9-14) (Raunio ym mukaan). Selvitysalueella uhanalaisiksi luontotyypeiksi luokitellaan erittäin uhanalaiset luontotyypit (EN) välipintaletot sekä vaarantuneet (VU) metsäkortekorvet, lettokorvet, lettorämeet, lettonevarämeet sekä serpentiinikivikot. Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet on esitetty liitekartassa 7.

13 153(352) Taulukko Selvitysalueella esiintyvien luontotyyppien uhanalaisuus Raunion ym. (2008) mukaan (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä). Luontotyyppien pääryhmät Korvet Neva- ja lettokorvet Rämeet Neva- ja lettorämeet Nevat Letot Luhdat Suoyhdistymät Vesistöt Kalliot ja kivikot Luontotyyppi Uhanalaisuus Pohjois- Suomessa Uhanalaisuus koko maassa Metsäkortekorvet VU EN Ruohokangaskorvet NT EN Ruoho- ja heinäkorvet NT VU Muurainkorvet NT VU Lettokorvet VU VU Sarakorvet NT NT Korpirämeet NT VU Tupasvillarämeet LC LC Isovarpurämeet LC LC Rahkarämeet LC LC Pallosararämeet LC NT Lettorämeet VU VU Lettonevarämeet VU VU Lyhytkorsirämeet NT NT Rimpinevarämeet LC LC Sararämeet LC LC Lettonevat NT VU Saranevat LC LC Rimpinevat LC LC Luhtanevat LC LC Minerotrofiset lyhytkorsinnevat LC LC Välipintaletot EN EN Rimpiset koivuletot NT VU Rimpiletot NT NT Koivuluhdat LC NT Pajuluhdat LC NT Avoluhdat LC LC Pajuviitaluhdat LC LC Eteläiset pohjoisboreaaliset aapasuot LC LC Lähteiköt LC VU Serpentiinikalliot, -kivikot ja - soraikot VU VU Uhanalaisten kasvi- ja kääväkäslajien esiintymät Kevitsan hankealueella on useita uhanalaisten ja muutoin huomioitavien putkilokasvi- ja kääväkäslajien esiintymiä. Alueelta ei ole tiedossa uhanalaisia jäkälä- tai sammallajeja. Lajien esiintymätiedot on saatu kesän 2010 maastoselvityksistä, Lapin ELY-keskuksen tiedostoista

14 154(352) (Lapin ELY-keskus, Eliölajit tietojärjestelmä ) sekä LVT:n tekemistä kasvillisuusselvityksistä. Lajien suojelustatus ja esiintyminen on esitetty alla (Taulukko 9-15 ja Kuva 9-19). Lajien valtakunnallinen uhanalaisuus on uuden julkastun (Rassi ym.) uhanalaisarvioinnin mukainen. Taulukko Selvitysalueelta havaitut uhanalaisten ja huomioitavien kasvi- ja kääväkäslajien suojelustatus. Laji Valtak. Alueel. Rauh. Erit. Vastuu Esiintyminen Carex capitata lettonuppisara LC RT Esiintymä Mataraojan latvoilla sen pohjoispuolella sijaitsevan suon kangassaarekkeessa. 1 esiintymä Sippiöaavalla. Carex heleonastes lettosara VU x Carex livida vaaleasara LC x Dactylorhiza incarnata ssp. Incarnata suopunakämmekkä Listera ovata soikkokaksikko LC x Lychnis alpina var. serpentinicola serpentiinipikkutervakko NT x x VU Amylocystis lapponica pursukääpä NT Fomitopsis rosea rusokantokääpä NT Phlebia centrifuga pohjanrypykkä NT Useita laajoja esiintymiä Sippiöaapa, Saiveljärven ympäristö, Kevitsanaapa sekä suoalueilla Keivitsansarven itä- ja länsipuolella. Useita esiintymiä: Kevitsanaavan pohjoispuoli, Kevitsanvaaran ja Kevitsansarven välinen lettokorpi, Satojärven ympäristö, Sippiöaapa ja Loivonen. Esiintymä RH1 itäosassa Loivonen suoalueella. 2 esiintymää Vaiskonselällä. Esiintymät Satojärven länsi- ja lounaispuolella 1 esiintymä Satovaaran lounaispuolella 2 esiintymää Satojärven itäpuolella valtak. = valtakunnallinen uhanalaisuus (Rassi ym. 2010):VU = Vulnerable l. vaarantunut, NT = Near Threatened l. silmälläpidettävä, LC= Least Concern l. elinvoimainen; alueel. = alueellinen uhanalaisuus; RT = Regionally Threatened l. alueellisesti uhanalainen; rauh. =rauhoitettu; erit.= erityisesti suojeltava; vastuu = Suomen kansainvälinen vastuulaji. Hankealueen tiedossa olevista kasvilajeista vankimman suojelullisen aseman omaavat erityisesti suojeltava serpentiinipikkutervakko ja rauhoitettu soikkokaksikko (Kuva 9-20).