NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEYS LUONTOSELVITYS LUONTO NELLIM-PAATSJOKI TIEYHTEYS

Transkriptio

1 1 NELLIM-PAATSJOKI -TIEYHTEYS SELVITYS

2 2

3 3 Tiivistelmä Suomen Luontotieto Oy selvitti kesällä 2004 Inarin Nellimin ja Norjan Kirkkoniemen välille suunnitellun ns. Paatsjoen tien Suomen puoleisen osuuden luontoarvot. Selvityksessä tutkittiin useiden eri linjausvaihtoehtojen luontoarvot maastoselvityksin. Esiselvitysvaiheen jälkeen alueelle tehtiin kaksi maastoinventointia, joista toinen kesäkuussa ja toinen elokuussa. Luontotyyppiselvityksen lisäksi alueen pesimälinnustoa inventoitiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Luontotyyppiselvityksessä alueelta haettiin luontoarvoiltaan merkittäviä pienkohteita, joista useimmat olivat erityyppisiä kosteikoita tai pienvesiä. Inventointialueen merkittävimmät luontokohteet ovat pienialaisia lettosoita, puroja tai soiden ja lampareiden muodostamia maisemallisesti merkittäviä kokonaisuuksia. Erityishuomio inventoinnissa kiinnitettiin vesitaloudeltaan herkkiin suunniteltujen tielinjavaihtoehtojen lähellä sijaitseviin kohteisiin. Yhteensä inventoinnissa tarkistettiin noin 80 erillistä kohdetta, joista 34 katsottiin eri perustein luontoarvoiltaan merkittäviksi kohteiksi. Kohteet rajattiin kartalle ja niistä tehtiin lyhyt kuvaus, jossa selvitettiin kohteen putkilokasviston valtalajit, mahdollinen vaateliaampi lajisto ja muut kohteen luontoarvot. Linnustoselvityksessä keskityttiin uhanalaisen ja vaateliaamman lajiston reviirien selvittämiseen. Alueella tavataan useita vanhan metsän pesimälajeja, mutta ympäristön karuudesta johtuen useimpien uhanalaisten lajien tiheys on pieni. Vanhojen metsien lajeista metso ja kuukkeli esiintyvät runsaina kun taas kosteikkolajeista valkoviklo ja liro ovat runsaita. Varpuslinnuista leppälintu on paikoin jopa runsas. Alueen uhanalaista nisäkäslajistoa ei inventoitu, mutta jätösten perusteella esim. alueen karhukanta on elinvoimainen. Muista nisäkäshavainnoista mainittakoon saukko. Luontoarvojen perusselvityksen johtopäätös on, että tarveselvityksen ehdotuksista kaikkein itäisin linjaus (VE2a) on välittömien luontovaikutusten perusteella ekologisesti järkevin ja suorat rakentamisen luontokohteille aiheuttamat haitat ovat vähäisempiä kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös tässä vaihtoehdossa erityisesti kosteikkojen ja purojen ylityksiin on kiinnitettävä tiesuunnittelussa erityishuomiota.

4 Sisällys 1. Johdanto Tutkimusalueen rajaus Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen ympäristötyyppien yleiskuvaus Erityiskohteiden yleiskuvaus Linnustoselvitys Nisäkkäät Tielinjavaihtoehtojen ekologinen vertailu Kiitokset Lähteet ja kirjallisuus Liitteet SELVITYS Julkaisija: Inarin kunta Selvitys: Suomen Luontotieto Oy /Jyrki Matikainen (vast.) Toimitus: Kari Kuvaja, Hilkka Piippo Kannen kuva: Vaihtopukuinen riekko poseeraa. Jyrki Matikainen Paatsjoen silta. Lentokuva Vallas Oy /Inarin kunta Taitto: Laura Suhonen /Rokodiili Tuotanto Oy Paino: Kopioniini, Turku

5 5 1. Johdanto Suomen Luontotieto Oy selvitti kesällä 2004 Inarin Nellimin ja Norjan Kirkkoniemen välille suunnitellun ns. Paatsjoen tien Suomen puoleisen osuuden luontoarvot. Luontoarvojen selvitys on osa tiehankkeen tarveselvityksiä. Luonteeltaan selvitys oli luontoarvojen perusselvitys, jossa ensisijaisena tarkoituksena oli hakea suunnittelualueelta arvokkaat luontokohteet ja rajata ne. Koska tielinjan tarkkaa sijaintia ei hankkeen tässä vaiheessa ole määritelty, tehtiin inventointi huomattavasti tielinjaa leveämmältä alueelta. Selvityksen perusteella oli mahdollista arvioida ympäristön kannalta paras tielinjavaihtoehto. 2. Tutkimusalueen rajaus Suunniteltu alustava tielinjaus kulkee kokonaan Kessin alueella ja inventointialue rajautuu lännessä Vätsärin erämaa-alueeseen ja idässä Venäjän rajaan. Alueelle on rakennettu metsäautotie, joka kulkee Kessijärven itäpuolitse kohti Norjan rajaa. Yleinen tie päättyy pian Paatsjoen sillan ylityksen jälkeen. Tämän jälkeen tie jatkuu melko hyväkuntoisena metsätienä noin 9,8 kilometrin matkan. Loppuosa metsätiestä eli reilut 8 kilometriä on uutta vuonna rakennettua metsäautotietä. Valittavasta vaihtoehdosta riippuen kokonaan rakentamatonta osuutta Norjan rajalle on noin 13 kilometriä. Koko suunniteltavan tielinjan pituus Suomen puolella on noin 30 kilometriä. Jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa kävi ilmeiseksi, että vanhaa metsäautotien linjausta kannattaa noudattaa uutta tieuraa suunniteltaessa. Luontoselvityksen inventointialueen rajaus tehtiin siten, että vanhan metsäautotien varrelta (9,8 km) selvitettiin vain mahdollisen uhanalaisen linnuston esiintyminen noin 30 metrin etäisyydeltä tielinjasta. Myös arvokkaista luontokohteista tehtiin kuvaus mikäli niitä tämän vanhan tielinjan varrella esiintyi. Uuden metsäautotien alun jälkeen inventointialuetta levennettiin siten, että sen leveys oli noin 200 metriä suunnitellun tielinjan kummaltakin puolen maastomuotojen vaikuttaessa leveyteen. Linnustoselvitys tehtiin paikoitellen hieman kauempaakin. Kantojärven pohjoispuolelta alkaen selvitettiin kahta eri linjausvaihtoehtoa, joista itäisempi noudatti uutta metsätielinjausta ja läntisempi kulki melko suoraviivaisesti Ristijärven eteläpuolelta Norjan rajalle. Lisäksi itäisemmästä vaihtoehdosta tutkittiin kahta eri linjausta Käyräjärven ohitukseen (länsitai itäpuolinen vaihtoehto). Luontoselvitys ulotettiin itäisemmässä vaihtoehdossa myös Kantojärven eteläpuolelle, jossa yhtenä vaihtoehtona olisi uusi linjaus Kantojärven eteläpuolitse nykyisen metsäautotien päähän.

6 3. Aineisto ja menetelmät Ennen maastotyövaihetta koottiin yhteen ja analysoitiin aiemmat Kessin alueelta tehdyt luontoselvitykset. Alueelta ei ole olemassa luontotyyppiselvityksiä, eikä erityiskohteita kuten lettosoita ole systemaattisesti inventoitu. Alueelta on olemassa kuitenkin 50 vuoden aikana kerättyä systemaattista kasvillisuustietoa. Turun Yliopiston Kevon tutkimuslaitoksen toimesta Inarin Lapin kasvistoa on selvitetty systemaattisesti ruutukartoitusmenetelmällä. Inventointiruudun kokona on ollut vanhan peruskartan neliökilometrin ruutu. Kultakin ruudulta on tehty systemaattinen lajilista ja inventointilomakkeissa on saatettu kuvata ruudun kasvilajistoa hyvinkin seikkaperäisesti. Alueen ruuduista on tutkittu noin neljäsosa ja osa tutkituista ruuduista sijoittui nyt inventoinnin kohteena olleelle alueelle. Lajisto- ja paikkatiedon lisäksi inventointilomakkeet helpottivat uusien kohteiden arvottamista ja kuvaamista. Kesän 2004 selvitykseen osallistuneista asiantuntijoista professori Yrjö Mäkinen on ollut alusta lähtien mukana Inarin Lapin kasvistoselvityksessä ja hän on henkilökohtaisesti inventoinut Kessin alueen kohteita ja tuntee alueen kasvillisuuden perusteellisesti. Esiselvitysvaiheen jälkeen alueelle tehtiin kaksi viikon mittaista maastoinventointia. Ensimmäinen maastokierros tehtiin välisenä aikana ja toinen välisenä aikana. Lisäksi alueen eteläosaan tehtiin kahden päivän maastokierros heinäkuun alkupuolella osana Inarin Lapin kasvillisuusselvitystä. Esiselvitysvaiheesta ja maastotöistä vastasivat biologi, FM Jyrki Matikainen ja fil.yo Suvi Kiviluoto Suomen Luontotieto Oy:stä. Professori (eläk.) Yrjö Mäkinen Turun yliopiston kasvimuseolta selvitti alueelta tehtyä Inarin Lapin kasvistoselvitystä ja antoi käyttöömme laajan aluetta koskevan inventointiaineiston. Yrjö Mäkinen antoi lisäksi tunnistusapua ja määritti alueelta kerättyjä maastonäytteitä. Työn raportoinnista vastasi Jyrki Matikainen. Yrjö Mäkinen avusti kohteiden arvon määrittämisessä ja luokittelussa. 6

7 7 4. Tulokset 4.1 Alueen ympäristötyyppien yleiskuvaus Metsät Alueen mäntymetsät edustavat hyvin karua pohjoisboreaalista havumetsää. Männiköt ovat hyvin avaria ja aluspuusto ja pensaskerros puuttuvat yleensä kokonaan. Suurin osa inventointialueesta on metsätalouskäytössä ja melkoisella osalla alueesta on myös tehty tuoreita poimintahakkuita. Hakkuissa arvokkaampi puusto ja hyväkuntoiset kelot on hakattu. Avohakkuualueita ei tielinjalla kuitenkaan ole. Kessin alueen hakkuut on aloitettu jo 1920-luvulla ja vanhoja hakkuukohteita on myös tielinjan alueella. Vanhoja paloalueita, joissa männikkö on nuorta ja paikoin jopa tiheää, on erityisesti itäisemmän tielinjavaihtoehdon varrella. Todella vanhaa metsää on suunnitellun tielinjan varrella niukasti. Komeimmat männiköt löytyvät Ristijärven pohjoispuolelta, Pahtavaaralta, Kiviluppovaaralta ja Muotkavaaralta. Täällä mäntyjen keski-ikä saattaa olla jopa 200 vuotta. Alueen käsittelemättömissä männiköissä lahopuun määrä on suuri ja erityisesti pystykeloja on runsaasti. Näillä alueilla on myös runsaasti kolopuita ja kololinnuista erityisesti leppälintu on runsas. Sen sijaan pitkälle lahonneen puuaineksen ja maakelojen määrä on suhteellisen pieni. Aluskasvillisuus on vanhoissa männiköissä paikoin äärimmäisen niukkaa ja lajisto koostuu puolukasta, variksenmarjasta, mustikasta ja muista varvuista. Paikoin metsätyyppi on hyvin karua jäkälätyypin kuivaa kangasta, jossa kenttäkerroksen valtalajina on palleroporonjäkälä. Vaateliaampi putkilokasvilajisto puuttuu vanhoista männiköistä kokonaan. Männiköiden uhanalaisimmat ja harvinaisimmat lajit löytyvät vanhojen mäntyjen lajistosta. Kessin-Vätsärin alueen mäntyihin sidoksissa oleva kääpälajisto on erityisen arvokas ja lajistoon kuuluu runsaasti lahopuita ja erityisesti maakeloja vaativia uhanalaisia lajeja (mm. Kotiranta 1996). Koko inventointialue sijaitsee kuusirajan pohjoispuolella ja alueella tavataan vain yksittäisiä tai pienissä ryhmissä kasvavia kuusia. Kessin alueella kuusi näyttää usein esiintyvän yhdessä harmaalepän kanssa. Kuusia osui tielinjalle ainoastaan läntisemmällä tielinjavaihtoehdolla ja täälläkin vain Ristijärven koillispuolella, jossa havaittiin noin 10 kuusen muodostama kasvusto. Lehtipuuvaltaista aluetta on tielinjan varrella lähinnä vain soiden ja purojen reunamilla. Alueella kasvavat koivut ovat pääasiassa tunturikoivuja (Betula pendula czerepanovii), mutta osa lienee tavallisia hieskoivuja (Betula pendula). Lapinrauduskoivu (Betula pendula lapponica) on Inarinjärven itäpuolella harvinaisuus ja ainoat inventoinnissa tavatut rauduskoivut havaittiin lähellä Paatsjokea. Kolmas koivulaji eli vaivaiskoivu kasvaa Kessin alueella paikoin myös kosteapohjaisissa kangasmetsissä. Runsaimmillaan se on kuitenkin puronvarsilla ja soilla. Kuolanharmaaleppä (Alnus incana kolaensis) on alueella tavallinen, mutta laajoja kas-

8 Suot vustoja on alueella niukasti. Harmaalepän seurassa esiintyy myös harvinaisempaa putkilokasvilajistoa ja se on hyvä indikaattorilaji näiden löytämiseksi. Alueen pajuista ainoastaan raita saavuttaa puun mittasuhteet. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kookkaita raitoja kasvaa alueella jonkin verran, mutta tielinjalle niitä ei juurikaan osunut. Toinen monimuotoisuuden kannalta merkittävä puulaji on haapa (Populus tremula), mutta laji on inventointialueella hyvin niukka. Ristijärven pohjoispuolisen lammen rantahaavikko on alueella erityiskohde, jossa haavat ovat kookkaita ja todennäköisesti hyvin vanhoja. Suunnitellun tielinjan varrella sijaitsevat suot ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta melko pienialaisia ja osa niistä on järven tai lammen rantasoistumia. Suuria aapasoita ei alueella ole, mutta muutamia puuttomia nevoja alueella esiintyy. Hyvin pieni osa soista on myös mäntyä kasvavia ja ravinteisuudeltaan karuja rämeitä Vanhojen metsälaikkujen ohella alueen arvokkaimmat luontokohteet ovat pienialaisia ja usein selvärajaisia lettoja. Letot ovat ravinteisia ja siten reheviä soita, joiden putkilokasvisto- ja sammallajisto on muuta ympäristöä selvästi monimuotoisempaa. Kessin alueen maaperässä on niukasti kalkkia, mutta kasvillisuuden perusteella paikoin maaperässä on mineraaleista peräisin olevaa kalkkivaikutusta. Kaikkein vaateliaimmat kalkinvaatijalajit puuttuvat kokonaan inventointialueelta. Hyviä soiden lettomaisuutta osoittavia putkilokasvilajeja ovat tällä alueella mm. rätvänä, siniheinä, maariankämmekkä ja kolmikkovihvilä. Näistä siniheinä ja rätvänä kasvavat yleensä yhdessä. Kuivemmilla soilla myös kataja voi olla ravinteisuuden indikaattori. Alueen lettosuot ovat hyvin pienialaisia ja ne ovat usein syntyneet pohjavesipurkaumien tai lähteikköjen yhteyteen. Louhikot Alueen luonnon ja maiseman erityispiirteisiin kuuluvat laajat ja usein hyvin vaikeakulkuiset louhikot. Kasvillisuudeltaan useimmat louhikot ovat äärimmäisen Alueen erityispiirteisiin kuuluvat laajat louhikot. JM 8

9 9 karuja ja esim. putkilokasveille ne eivät juurikaan elinmahdollisuuksia anna. Ainoastaan purojen reunoilla louhikon kivien väliin on saattanut kertyä maata, jolloin kivikot saattavat olla hyvinkin runsaslajisia. Louhikoita peittää usein monilajinen jäkäläkasvusto, mutta sammalia niillä kasvaa yllättävän niukasti. Osa louhikoista muodostaa hehtaarien laajuisia tasaisia kenttiä, mutta osa on sijoittunut harjanteiden päälle. Harjanteiden päälle kasautuneita lohkaremuodostelmia on erityisesti Kiviluppovaarassa, jossa lohkareikon seassa kasvava männikkö on jo nähtävyys sinänsä. Järvet ja lammet Alueella on lukuisia järviä ja lampia, jotka pääasiassa ovat kirkasvetisiä ja hyvin karuja. Vesistöjen rannat ovat joko suopohjaisia tai kivikkoisia. Hiekka- tai lieterantoja on niukasti. Osa lammista on humuspitoisia ja erityisesti nämä lammet ovat selvästi muita ravinteikkaampia. Hieman ravinteisimpien vesistöjen indikaattorilajeja ovat mm. järviruoko ja vesisara. Purot Inventointialueella on useita puroja ja suunniteltu tielinja ylittää useita puroiksi luokiteltavia uomia. Nämä kaikki ovat kasvillisuudeltaan melko reheviä ja osa niistä on lisäksi lajistoltaan runsaita. Luontoarvoiltaan merkittävimmät purot ovat Muotkavaaranoja, Käyräjärven purot, Meireslompolan puro ja Keinojärven rehevä puro. Tielinjauksen ulkopuolelle jäävistä puroista /joista merkittävimpiä ovat Sorstijoki ja Kantojärven lasku-uoma. Alueen purojen yhteydessä on usein soistumia ja osa soistumista on letoiksi luokiteltavia. Alueen purot eivät ole erityisen kalaisia, mutta osassa niistä on luontainen purotaimenkanta. Ristijärven rantaviivaa. JM

10 4.2 Erityiskohteiden yleiskuvaus Selvitykseen erityisalueiksi valitut kohteet ovat suurimmaksi osaksi kosteikkoja ja suurin osa niistä on letoiksi luokiteltavia soita. Osa kohteista on reheviä puronvarsia. Kohteiden arvoluokitus perustuu kosteikkojen putkilokasvilajistoon, kohteiden yleiseen näyttävyyteen, häiriöherkkyyteen sekä linnustolliseen arvoon. Yhteensä suunniteltujen tielinjavaihtoehtojen varsilta inventoitiin noin 80 kohdetta. Soiden luokittelu perustuu lähes puhtaasti lettolajiston esiintymiseen ja mikäli suokohteiden lajisto oli karujen soiden tyyppilajistoa ei kohteista tehty erilliskuvausta. Koska kyseessä on vasta tarveselvitysvaihe ei kohteilta laadittu täydellisiä putkilokasvilistoja ja esim. sammallajistoa ei inventoitu. Koska kaikki suoluontokohteet eroavat aina jollain tavoin toisistaan on vakioitua arvoluokitusta mahdotonta laatia. Tällöin kohteiden valinta on aina jollain tavoin subjektiivista. Arvokohteiden sijainti on esitetty liitekartoissa. Osa kohteista on rajattu kartalle, mutta pienimmät kohteet on esitetty pistemäisenä kohteena. Kohteiden kuvauksen yhteydessä on esitetty kohteiden koordinaattitiedot. Kohde 1. Ristijärven eteläpuoleinen suolampi GPS: ; Rehevähkö Ristijärvestä kuroutunut lampi, jonka keskellä sijaitsee noin aarin kokoinen järviruokokasvusto (Phragmites australis). Suuri osa lammesta ja lammen reunavyöhykkeestä on ruoppapintaista ja paikoin reunukset ovat kasvitonta 10

11 11 turveliejua. Valtaosaa lammen reunuksesta peittää kuitenkin yhtenäinen rahkasammalkasvusto (Spaghnum spp.). Kasvillisuus on selvästi keskimääräistä rehevämpää, johon viittaa mm. raatteen (Menyanthes trifoliata) runsas esiintyminen Raatteen lisäksi lammen ja sen reunan putkilokasvilajistoon kuuluvat mm. pitkälehtikihokki (Drosera longifolia), karhunruoho (Tofieldia pusilla), luhtavilla (Eriophorum angustifolium), tuppisara (Carex vaginata) ja vaaleasara (Carex livida). Lammen ja sen reunan kasvilajistossa on selkeitä lettomaisia piirteitä. Lampi saanee osittain vetensä pohjavetenä Ristijärven eteläpuolisesta harjanteesta. Kohteen pesimälinnustoon kuuluu liro. Kohde 2. Ristijärven eteläpuoleinen rehevä lettolaikku GPS: ; Pienialainen, mutta ympäristöön verrattuna huomattavan reheväkasvuinen lettomainen laikku, jonka kosteus tihkuu maaperästä. Kohteella on pohjavesipurkauma, vaikka kunnon lähdettä ei kohteelle ole kehittynytkään. Putkilokasvilajiston valtalajina luhtavilla ja mätässara (Carex cespitosa). Sammallajistoon kuuluu kultasammal (Tomentypnum nitens) ja rassisammal (Paludella squarrosa).

12 Kohde 3. Pohjavesipurkauma GPS: ; Ristijärveen asti ulottuva suomaisen kasvillisuuden laikku, jonka keskivaiheilla sijaitsee pienialainen, kosteapohjaisempi lettolaikku. Laikun aiheuttaja on luultavasti pohjavesipurkauma, joka tuo ravinteikasta vettä suon keskelle. Laikun kasvisto on huomattavasti monilajisempaa kuin ympäröivän suoalueen. Putkilokasveista yleisimpiä laikulla ovat pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum), pitkälehtikihokki, luhtavilla, kolmikkovihvilä (Juncus triglumis) ja riippasara (Carex magellanica). 12

13 13 Kohde 4. Lettolähteikkö GPS: : Pienialainen lähteikkö, johon pohjavesi tihkuu Ristijärven eteläpuolisesta rinteestä. Lähteikkö reunustoineen on putkilokasvilajistoltaan melko niukka, valtalajeja riippasara ja tuppisara. Muita putkilokasveja lähteikössä ovat kirjokorte (Equisetum variegatum), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), karhunruoho ja kolmikkovihvilä. Sammallajisto alueella on runsaampi ja lajistoon kuuluu useita lähdelajeja (mm. Philonotis fontana, Tomentypnum nitens), valtalajina on kuitenkin rassisammal (Paludella squarrosa). Lähteikön itäpuolella on näyttävä siirtolohkareikko. Lähteiköstä lähtee epämääräinen vesiuoma kohden Ristijärveä. Uoma häviää nopeasti alapuoliseen maastoon.

14 Kohde 5. Rehevähkö suo GPS: ; Rinnettä myöten Ristijärveen laskeva suoalue, joka on keskimääräistä huomattavasti rehevämpi. Suovyöhykkeen reunamilla on runsaasti upottavia ruoppapintoja, joilla pitkälehtikihokki esiintyy yleisenä. Kohteella on laajoja lähes kasvittomia pintoja. Muita putkilokasveja suolla edustavat suokukka (Andromeda polifolia), leväkkö (Scheuchzeria palustris) ja riippasara. Sammalista yleisimpiä sirppisammalet (Warnstorfia sp.). Suoaluetta halkovat pitkospuut. Kohde 6. Reheväreunainen lampi GPS: ; Suuren louhikon ympäröimä, malliltaan pitkänomainen lampi, jolla on melko rehevät reunukset. Ympäröivän kosteikon lajistosta mainittakoon pohjanpaju (Salix lapponum), riippasara, mutasara (Carex limosa), raate, pitkälehtikihokki ja karhunruoho. Kohteen pesimälinnustoon kuuluvat liro ja niittykirvinen.

15 15 Kohde 7. Puro GPS: ; Hitaasti virtaava puro, jonka varrella on kapea ja paikoin liejuinen suoreunus. Runsaslajisella alueella yleisimpiä putkilokasveja ovat tuppisara, ruohokanukka (Cornus suecida) ja kurjenjalka (Potentilla palustris). Muita lajeja edustavat raate, pitkälehtikihokki, karhunheinä, juolukka (Vaccinium uliginosum), metsätähti (Trietalis europaea), lapinnuijasara (Carex buxbaumii mutica) ja vaivaiskoivu (Betula nana). Puron pohjoisen puoleisella rannalla sijaitsee pienehkö, suhteellisen kuiva suolaikku, jonka lajistoon kuuluvat mm. harmaasara (Carex canescens), lapinsara (Carex lapponica), korpi-imarre (Thelypteris phegopteris), kultapiisku (Solidago virgaurea) sekä tunturisara (Carex bigelowii). Puro ympäristöineen on linnustoltaan runsas ja paikalla oli mm järripeippo-, pajulintu- ja leppälintureviirit. Puron varressa tavattiin myös riekkopoikue. Viereisellä männikköalueella äänteli palokärki.

16 Kohde 8. Harmaaleppäkasvusto GPS: ; Rehevä harmaaleppäkasvusto (Alnus incana), jonka kenttäkerroksessa valtalajina on laajoja yhtenäisiä kasvustoja muodostava korpi-imarre (Phegopteris connectilis). Muita putkilokasveja laikulla edustavat ruohokanukka, tuppisara, mesimarja (Rubus arcticus) ja metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum). Lepikon länsireunalla sijaitsee matala ja pienialainen kalliojyrkänne, jonka tihkupinnoilla esiintyy runsaasti sammalia. Jyrkänteen alapuolella putkilokasvilajistoon kuului mm. juolukka ja kirjokorte. 16

17 17 Kohde 9. Muotkavaaranoja (läntinen ylitys) GPS: ; Melko rehevä puronvarsi, jonka reunoilla on useita hieman laajempia soistumia ja muutamia harmaaleppäkasvustoja. Tavallisimpien puronvarsilajien lisäksi alueella esiintyy siniyökönlehteä (Pinguicula vulgaris), mesimarjaa, tuppisaraa, tupassaraa (Carex juncella), kurjenjalkaa, metsätähteä, korpi-orvokkia (Viola epipsila), ruohokanukkaa ja luhtavillaa. Puron liepeillä kuivemmilla alueilla kasvaa myös lapinorvokki (Viola biflora), idänniittyleinikki (Ranunculus acris borealis) sekä muutamia katajia (Juniperus communis). Puron varren linnustoon kuuluu riekko ja viereisen harjanteen männikössä oli ampuhaukan pesä. Kohde 10. Muotkavaaranoja (itäinen ylitys) GPS: ; Suoreunainen syvä puro, jonka laidoilla laajoja ruoppapintaisia reunuksia. Puron reunamilla on monimuotoinen putkilokasvilajisto, josta esimerkkeinä mainittakoon siniyökönlehti, kurjenjalka, luhtavilla, pitkälehtikihokki, karhunruoho, lapinorvokki, riippusara, rentukka (Caltha palustris) mesiangervo (Filipendula ulmaris) ja metsätähti. Purossa lähinnä uposvesikasvina kasvaa uistinvita (Potamogeton natans).

18 Kohde 11. Rehevä lampi ja haapaesiintymä GPS: ; Erittäin rehevärantainen, pienehkö lampi, jonka reunamilla kasvaa toistakymmentä kookasta haapaa. Syvässä notkossa sijaitseva lampi, jonka rannat reheväkasvuisia. Valtalajina on vesisara. Haapojen alla kasvaa mm. metsätähteä ja tuppisaraa. Osa haavoista on keloontuneita ja niissä on runsaasti koloja. Kohteella havaittiin tuoreita näädän jätöksiä. Kohde 12. Maisemallisesti merkittävä suoalue GPS: ; Melko niukkaravinteinen suoalue, jolla on vain vähän ruoppapintaisia osia. Kuivakalla suolla kasvavat mm. pitkälehtikihokki, riippasara, lapinnuijasara, tupasvilla (Eriophorum vaginatum), luhtavilla, sekä raate. Suoalueen keskiosa on osittain puustoinen ja eteläpäässä sijaitsee pienehkö lampare. 18

19 19 Kohde 13. Maisemallisesti merkittäviä suolampia GPS: ; Pieni suolampien sarja, jossa suotyyppi on keskimääräistä hieman ravinteikkaampi. Lajistoltaan melko monimuotoisella alueella putkilokasveja edustavat mm. kurjenjalka, riippasara, lapinorvokki, maariankämmekkä, raate, kataja, jouhisara (Carex lasiocarpa), tupasvilla ja luhtavilla. Letoille tyypillistä kasvillisuutta alueella edustaa rätvänä (Potentilla erecta), siniheinä (Molinia caerulea) ja kolmikkovihvilä. Kohde 14. Suoalue GPS: ; Pitkä, kapea suoalue, jonka molemmissa päissä on pienehköt suolammet. Suon muodostavat laajat yhtenäiset rahkasammalpinnat ovat hyvin hetteisiä ja upottavia ja putkilokasvilajisto suoalueella on hyvin niukkaa. Alueella kasvavat mm. raate, pikkukarpalo, tupasvilla, luhtavilla, leväkkö ja jokapaikansara (Carex nigra). Kohteen pesimälinnustoon kuuluu valkoviklo ja liro. Kohde 15. Suo-järviyhdistelmä GPS: ; Kolmesta pienestä järvestä ja niitä yhdistävästä suovyöhykkeestä koostuva kosteikkoalue, jonka rannoilla on runsaasti ruoppapintoja. Matalassa avovedessä putkilokasveista valtalajina kasvaa raate. Kosteilla rantavyöhykkeillä valtalajeja ovat luhtavilla, jouhisara, riippasara sekä pitkälehtikihokki. Muutamin paikoin rannan rahkasammaleen joukossa esiintyy laajoja, yhtenäisiä luhtavillakasvustoja.

20 Kohde 16. Siltasuovajärvi GPS: ; Kapea Siltasuovanjärvi, jolla on huomattavan leveät soiset rannat, joilla esiintyy laajoja jouhisarakasvustoja. Laajin soistuma järven länsipäässä. Järven itä- ja eteläpäässä laajoja louhikoita. Karu järvi, jonka putkilokasvilajisto hyvin niukkaa. Vaateliaampaa lajistoa ei kohteella esiinny. Vaikka kasvilajisto on niukkaa on järvellä maisemallisia arvoja. Järven länsipään soistumalla havaittiin varoitteleva valkoviklo. Kohde 17. Edustava puronvarsi GPS: ; Kivikkoinen, lyhyt puronpätkä, jonka yli metsäautotie on rakennettu. Tien länsipuolella puro on luonnontilainen, kivikkoinen ja maisemallisesti merkittävä. Kasvillisuus kivikon keskellä ja reunamilla on monimuotoista ja melko rehevää. Lajistosta mainittakoon kataja, maariankämmekkä, metsätähti, lapinorvokki, kullero ja rätvänä. Tien itäpuolella puro kulkee laajahkon suoalueen poikki laajeten metsätien lähellä pieneksi lampareeksi. Putkilokasvilajisto on melko niukkaa, valtalajeja ovat jouhisara ja raate. Paikoitellen alueella esiintyy laajoja ja näyttäviä luhtavillakasvustoja. Maisemallisesti herkkä kohde, jossa metsäautotien rakentaminen on aiheuttanut maastovaurioita erityisesti tien itäpuolelle. 20

21 21 Kohde 18. Purnujärven puro GPS: ; Mutkitteleva Purnujärvestä lähtevä puro, jonka varrella paikoitellen hyvinkin rehevät suomaiset alueet ja kivikot vuorottelevat. Runsaslajisen puronvarren merkittävimpiä putkilokasveja ovat maariankämmekkä, mesimarja, siniyökönlehti, pullosara (Carex rostrata), rätvänä, siniheinä, kataja, lapinnuijasara sekä metsätähti. Puronvarret ovat paikoin hyvin pensaikkoiset ja kohteella on linnustollista arvoa. Alueella havaittiin riekko ja laulava sinirinta. Kohde 19. Hetteinen suo GPS: ; Useista pienialaisesta lampareista koostuva hetteinen suoalue, jonka laitamilla on runsaasti ruoppapintoja. Kenttäkerros on paikoin yhtenäisen rahkasammalkasvuston peittämä. Putkilokasvilajisto on tavanomaista ja niukkaa, valtalajeja riippasara, tupasvilla, raate ja pitkälehtikihokki. Suon reunukselta löytyi tuoreet karhun jäljet. Kohde 20. Longinlampi (GPS puuttuu) Soiden yhdistämien pienten lampareiden joukko, joka ulottuu Longinlammelta Pitkälammelle. Lampareista kaikkein rehevin on Pitkälampi, jonka eteläreunalla sijaitsee laajahko järviruokokasvillisuus. Muut lampareet ovat melko karureunaisia eikä vaateliaampaa putkilokasvilajistoa esiinny. Lampareita yhdistävät soistuvat kannakset, joilla kasvaa töppövillaa (Eriophorum scheuchzeri).

22 Kohde 21. Hopiavaaran suo GPS: ; Melko rehevä suoalue, jonka lettomaisuutta kuvaavat laajat siniheinäkasvustot, joiden joukossa kasvaa jonkun verran rätvänää ja pohjanluhtakuusiota (Pedicularis palustris borealis). Osa suosta upottavaa ja ruoppapintoja on suhteellisen runsaasti. Osa alueesta on näyttävien luhtavillakasvustojen peitossa ja kuivimmat osat suon keskiosasta kasvavat katajaa. Suoalue jatkuu kapeana kaitaleena Suovaselkäjärven lounaispuolelle, missä se laajenee kosteaksi ja soiseksi järvenrannaksi. 22

23 23 Kohde 22. Rehevä suo GPS: ; Lampareiden ja kostean suon muodostama laajahko ja maisemallisesti merkittävä kosteikkomosaiikki. Avosuota ympäröi rämereunus, jossa suurvarpurämeen tunnusmerkkejä ja lajistoon kuuluu mm. suopursu. Avovesilampareiden reunoilla runsaasti ruoppapintoja, muu reunus oranssia rahkasammalta. Putkilokasvilajisto niukahkoa: luhtavilla, kolmikkovihvilä, pitkälehtikihokki, hilla, raate, suokukka, leväkkö, riippasara, pullosara ja vesisara. Kosteikon ravinnepitoisuudesta kielii sen reunalla kasvava pieni järviruokokasvusto.

24 Kohde 23. Kantojärven eteläpää GPS: ; Kantojärven eteläpuolella sijaitsee laajahko leveästä purosta ja suoreunuksista muodostuva kosteikkoalue, joka laskee Kantojärveen. Suunnitellulla ylityskohdalla ja sen eteläpuolella purouomaa reunustavat leveät ruoppapinnat. Vesikasvilajistosta mainittakoon pullosara, järviruoko ja raate. Rahkasammal- ja ruoppapinnoilla putkilokasvilajistoa edustavat riippasara, hilla, juolukka, karhunruoho, kirjokorte ja harmaasara. Puron varressa liikuskeli poikkeuksellisen runsaasti sammakoita. Ruoppapinnoilla ja soistumilla on lettomaisia piirteitä ja kohteella on maisemallista merkitystä. Uoman tyvellä varoitteli valkoviklo ja Kantojärvellä havaittiin uivelopariskunta. 24

25 25 Kohde 24. Laaja neva GPS: ; Hyvin laaja suoalue, jonka keskellä muutamia puustoisia kuivia laikkuja. Nevaksi luokiteltava avosuo, jossa avovettä on niukasti, mutta mutapintoja runsaasti. Suon keskiosat ovat paikoin hyvinkin hetteisiä. Itäreunalla suo rajoittuu selvästi moreeniharjanteeseen, länsireuna vaiheittuu epäselvemmin kangasmetsään. Valtalajistoa edustavat luhtavilla, riippasara ja pullosara. Muuta lajistoa raate, järvikorte, suokukka, leväkkö, pitkälehtikihokki, kolmikkovihvilä, pikkukarpalo. Kuivemmalla reunuksella kasvaa hillaa, suopursua, kanervaa ja sen valkokukkaista muotoa useassa eri kohdin.

26 Kohde 25. Rehevä suo GPS: ; Puustoinen suo, jossa ei ole allikoita, avovettä eikä ruoppapintoja. Suosta ei laske puroa mihinkään, ja sen itäreunalla on laaja harmaaleppäkasvusto, jossa aluskasvillisuuden putkilokasvisto on vaateliaampaa. Lajeista mainittakoon mähkä, ruohokanukka, kirjokorte, raate, harmaasara ja kultapiisku. Myös varsinaisen suon putkilokasvilajisto melko runsas ja lajistoon kuuluu mm. riippasara, luhtavilla, kurjenjalka, pikkukarpalo, pitkälehtikihokki, hilla, kolmikkovihvilä ja suokukka. Yleisvaikutelmaltaan hyvin rehevä suolaikku karun männikön keskellä. 26

27 27 Kohde 26. Karu suoalue GPS: ; Pienen lampareen eteläpuolella sijaitseva, valumavesistä muodostunut y:n muotoinen karuhko suoalue, jossa ei esiinny avovesi- eikä allikkoalueita. Valtalajeja luhtavilla ja vihvilät. Niukkalajinen kohde, jossa vaateliaampaa lajistoa ei esiinny. Muusta lajistosta mainittakoon pikkukarpalo, vaivaiskoivu, juolukka ja hilla. Suon reunamilla on kuivempia, puustoisia alueita. Kohde maisemallisesti hieno ja lampareen reunoilla pesii lapintiira.

28 Kohde 27. Suolampare GPS: ; Umpeutuva, pullosaraa ja rahkasammalta kasvava lampare, jonka virtausta vanha majavapato on kymmeniä vuosia aikaisemmin muuttanut. Padon alapuolella rehevä soistuma, jonka valtalajina on siniheinä. Muita putkilokasveja alueella ovat siniyökönlehti, luhtavilla, raate, rätvänä, tuppisara, kataja, kolmikkovihvilä, riippasara ja pohjanrölli (Agrostris mertensii). 28

29 29 Kohde 28. Puronuoma GPS: ; Rehevä, soistumisen myötä osittain umpeutunut puronuoma, joka on putkilokasvilajistoltaan huomattava monimuotoinen. Valtalajeja ovat mm. siniheinä, kanerva ja suopursu. Vaateliaampaa lajistoa alueella edustavat rätvänä, tuppisara, riippasara, kolmikkovihvilä, nuokkuhelmikkä, maariankämmekkä, kultapiisku, siniyökönlehti. Muusta putkilokasvilajistosta mainittakoon raate, harmaasara, tupasvilla, luhtavilla, ruohokanukka, hilla, juolukka, vanamo, metsätähti ja lapinorvokki.

30 Kohde 29. Puro (GPS puuttuu) Pieneen järveen (korkeusmerkki 162 järven keskellä) laskeva liejupohjainen puro, jota reunustavat kapeahkot lietevyöhykkeet. Valtalajisto muodostuu pullosarasta, siniheinästä ja luhtavillasta. Muuta putkilokasvilajistoa alueella edustavat raate, siniyökönlehti, ulpukka, rätvänä, hilla, karhunruoho, tuppi- ja riippasara, lapinkuusio, kolmikkovihvilä ja maariankämmekkä. Kohteen putkilokasvilajisto viittaa lievään kalkkivaikutukseen. 30

31 31 Kohde 30. Rotko GPS: ; Suurista lohkareista muodostunut, loivasti Käyräjärveen viettävä rotko, jonka pohjalla sijaitsee pieni kausikostea, liejupohjainen lampare. Kivikkoa peittävät paksuhkot karhun- ja rahkasammalmatot. Putkilokasveista alueella esiintyvät harmaasara, metsäimarre, ruohokanukka, metsätähti ja kultapiisku. Erikoinen luonnonmuodostelma, jonka pohjalla havaittiin lisäksi tuoreet karhunjäljet. Kohde 31. Lampi GPS: ; Umpeen kasvava lampi, joka muodostuu kahdesta avovesilampareesta ja niitä ympäröivästä vetisestä suoalueesta. Lampareiden reunat muodostuvat rahkasammaleesta, jolla kasvavista putkilokasveista valtalajeja ovat tupas- ja luhtavilla ja pullosara. Muita vaateliaampia putkilokasveja alueella ovat hilla, suokukka, pikkukarpalo, raate, kolmikkovihvilä, hentokorte, riippasara, mähkä, lapinorvokki sekä pitkälehtikihokki. Vesistön lähialueella pesivät pohjantikka ja lapintiainen.

32 Kohde 32. Puro GPS: ; Pieni, soistunut lampare ja siitä laskeva puro, jonka varrella kasvaa laajahko siniheinäesiintymä. Kosteikon muuta hieman vaateliaampaa putkilokasvilajistoa edustavat vilukko, rätvänä, pullosara, kurjenjalka, ruohokanukka, lapinorvokki ja kuivemmissa kohdissa juolukka. Kohde 33. Suolampare GPS: ; Kaksiosainen lampare, jota reunustavat kapeat suovyöhykkeet. Vesialueet ovat liejupohjaisia, vaikka liejurantoja onkin niukasti. Soinen reunus on leveimmillään lampareiden länsipuolella. Putkilokasvilajisto on tavanomaista, valtalajeja ovat tupas- ja luhtavillat, hilla ja osalla alueesta variksenmarja. Muusta lajistosta mainittakoon suokukka, raate, ja vesisara. Alueen pesimälajistoon kuuluu mm. sinisorsa. 32

33 33 Kohde 34. Suoyhdistelmä GPS: ; Kiviluppovaaran eteläpuolelle sijoittuu järvien ja soiden muodostama mosaiikki, jossa suot ovat hieman keskimääräistä rehevämpiä. Soisten alueiden keskellä on muutamia hyllyviä rahkasammalallikoita, joita erottavat toisistaan kapeat, kuivat ja mäntyä kasvavat suonreunajuoteet. Putkilokasvilajistoon kuuluvat mm. pikkukarpalo, riippasara, pitkälehtikihokki, hilla, pullosara, karhunruoho, vaivaiskoivu, tupasvilla, luhtavilla, kolmikkovihvilä, kanerva ja juolukka.

34 4.3 Linnustoselvitys Hankkeeseen liittyvän linnustoselvityksen ensisijaisena tarkoituksena oli selvittää mahdollisen uhanalaisen lintulajiston sijoittuminen inventointialueelle. Erityishuomio kiinnitettiin pysyvän pesän rakentavien petolintujen esiintymiseen alueella sekä arvokkaan kosteikkolajiston esiintymiseen. Alueen metsälinnusto on metsän rakenteesta johtuen äärimmäisen niukkaa, mutta lajistoon kuuluu useita vanhan metsän lajeja. Inventointialueen linnustoselvitys tehtiin soveltaen kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988). Kartoituslaskenta on menetelmä, joka yleensä perustuu useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimäaikaiset laskentamenetelmät, kartoitus perustuu lintujen reviirikäyttäytymiseen. Reviirien tulkinnan perusteena voivat olla laulu, reviirikahakat, kaikki pesintään viittaavat käyttäytymishavainnot, sekä pesät ja pienet maastopoikaset. Laskennassa tärkeintä ovat laulavien koiraiden ja parien samanaikaisuushavainnot, jotka helpottavat reviirien tulkintaa. Reviiriä osoittavat havainnot merkitään kullakin käyntikerralla pienimittakaavaiselle kartalle, jotka lopuksi yhdistetään yhdeksi kartaksi. Kartoituslaskenta on pesimälinnuston selvitysmenetelmistä kaikkein tarkin, mutta samalla aikaa vievin ja työläin. Tieteellisen käyttöön soveltuvan aineiston keruu vaatii vähintään 8 käyntikertaa laskenta-alueella pesimäkauden aikana. Oi- 34 Kuukkeli on tyypillinen vanhan metsän paikkalintu. JM

35 35 kein toteutettuna menetelmä antaa tarkan kuvan alueen pesimälinnuston todellisesta parimäärästä. Kaavoituksen ja maankäytön suunnitteluun liittyvissä hankkeissa on yleensä 2-3 laskentakertaa pidetty riittävän luotettavana selvitystyönä mahdollisen uhanalaisen lajiston havaitsemiseksi. Tutkimusalueen suuruuden takia koko alueen pesimälinnustoa ei voitu selvittää toistettavaa vakiomenetelmää käyttäen. Inventointialueen pesimälinnusto selvitettiin yhden laskentakerran avulla (tosin pieni osa alueesta kyettiin laskemaan uudelleen neljän päivän päästä). Myös alueella pesivät vesilinnut ja kahlaajat laskettiin sovellettua kartoitusmenetelmää käyttäen siten, että pesivien vesilintujen parien arvioinnissa pesiväksi pariksi tulkittiin vesilintuparit, yksinäiset naaraat ja luonnollisesti myös vesilintupoikueet. Elokuussa tehdyn kasvillisuusselvityksen yhteydessä merkittiin ylös paikkalinnuista tehdyt havainnot, mutta niitä ei huomioitu laskentatuloksia arvioidessa. Linnustoselvitys toteutettiin välisenä aikana. Hankkeen nopean aikataulun johdosta selvitys tehtiin aikaisin pesintänsä aloittavien lajien osalta hieman myöhään. Inventointituloksiin ei tällä kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta, sillä alueen avara ja helposti havainnoitava maasto mahdollistaa myös hiljaisten, jo laulunsa lopettavien lintujen havainnoinnin. Lisäsi hyönteissyöjien pesintä oli useimpien lajien osalta selvästi myöhässä, johtuen alkukesän koleista säistä. Esimerkiksi leppälintujen pesintä oli edennyt useimmilla pareilla vasta munintavaiheeseen. Kolean alkukesän johdosta todennäköisesti osa alueen linnuista jätti pesinnän kokonaan väliin. Esimerkiksi laulavia pajulintuja tavattiin alueella erittäin vähän. Kahlaajien ja mm. kuukkelin havaitsemistodennäköisyys oli myöhäisen inventointiajankohdan vuoksi todennäköisesti suurempi kuin jos selvitys olisi tehty aiemmin. Kahlaajapoikueet olivat juuri kuoriutuneet ja emot varoittelivat lähestyvää ihmistä jo kaukaa. Kesällä 2004 myyräkannat olivat Itä-Lapissa hyvin alhaiset ja ainoatakaan pöllöhavaintoa ei alueella tehty. Myöskään piekanasta tai hiirihaukasta ei tehty pesimähavaintoja, vaikka nämäkin lajit myyrävuosina kuuluvat alueen pesimälinnustoon. Hyvinä myyrävuosina alueen pesimälinnustoon kuuluu sekä hiiripöllö, lapinpöllö että suopöllö ja mahdollisesti myös muita pöllölajeja. Nämä lajit eivät muodosta pysyviä useita vuosia käytettyjä reviirejä, joten tiehankkeen vaikutukset näihin lajeihin vaihtelevat vuodesta riippuen. Lapinpöllö, joka vaatii melko suuren pesäalustan (esim. vanhan petolinnun pesän), voi käyttää samaa pesäalustaa eri vuosina. Suunnitelluilla tielinjoilla ei näitä vanhoja pesäalustoja kuitenkaan havaittu.

36 4.3.1 Tulokset Koska inventointialueen kokoa ei tarkoin määritelty ja suurin osa alueesta laskettiin vain kerran ei lintujen pesimätiheyksiä pyritty selvittämään. Karttaliitteessä on esitetty arvokkaimman pesimälajiston sijoittuminen. Kartalla esiintyvä piste edustaa joko todennäköistä reviirin keskipistettä, pesää tai juuri pesästä lähtenyttä poikuetta. Metson kohdalla piste edustaa havaintopaikkaa ja kahdessa tapauksessa poikuetta. Numero metsohavainnon vieressä kertoo havaitun yksilömäärän. Arvokkaimmat pesimälajit Uivelo (Mergus albellus) 1 pari EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Inventoinneissa havaittiin Kantojärvellä uivelopariskunta. Havainto tehtiin kesäkuun lopussa, jolloin naaraslinnun todennäköisesti pitäisi olla jo hautomassa tai paimentamassa juuri kuoriutuneita poikasia. Kyseessä lienee ollut joko pesimätön pariskunta. Laji on kololintu ja alueella on jonkin verran uuttuja ja myös luonnonkoloja lajin pesimäpaikaksi. Hankkeen vaikutukset alueen uivelopopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin pesimämahdollisuuksia alueella. Maakotka (Aquila chrysaetos) EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Ei pesi inventointialueella, mutta aikuinen lintu havaittiin kahdesti saalistuslennolla Kessijärven ympäristössä (mahdollisesti sama yksilö). Lähialueella ja myös Venäjän puolella on useita asuttuja reviireitä ja koko Kessin alue kuuluu lajin saalistusmaastoon. Ilmeisesti kaikki alueen tunnetut pesäpaikat tarkastetaan vuosittain ja poikaset rengastetaan. Selvitystä varten haastateltiin alueen petolintujen pesintöjen tarkastuksista viime vuosina vastannutta Sami Lyytistä. Hankkeen vaikutukset alueen maakotkapopulaatioon: Hanke ei heikennä alueella saalistelevien maakotkien elinmahdollisuuksia eikä suunniteltu tielinja uhkaa lajin pesimämahdollisuuksia alueella. 36

37 37 Ampuhaukka (Falco columbarius) 2 paria Varpuslintuja syövä pieni jalohaukka, joka pesii mieluusti vanhassa varislinnun pesässä tai sopivan pesäpaikan puuttuessa jopa maakummun päällä. Lajin pesä löytyi Muotkavaaranojan varrelta ja varoitteleva pariskunta tavattiin Kessijärven lähettyvillä. Hankkeen vaikutukset alueen ampuhaukkapopulaatioon: Läntisempi tielinjaus kulkee varsin läheltä nyt havaittua ampuhaukan pesää ja tielinjan rakentaminen todennäköisesti autioittaisi tämän pesäpaikan. Lajin pesäpaikka ei kuitenkaan yleensä ole käytössä kovinkaan montaa vuotta, joten hankkeen vaikutuksia täytyy tarkastella vuosittain. Alueen ampuhaukkapopulaatioon ei tiehankkeella ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta, sillä lajille sopivia pesäpaikkoja alueella on riittävästi. Metso (Tetrao urogallus) 32 yksilöä EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Kessin kuten Vätsärinkin alue on tunnettu elinvoimaisesta metsopopulaatiosta. Metson havaitsemistodennäköisyys on alueella erittäin suuri, johtuen harvasta puustosta ja matalista pinnanmuodoista. Selvitysaikana metso havaittiin yhteensä 32 kertaa, osa havainnoista koskee kuitenkin varmasti samoja lintuja. Kylmän alkukesän takia metsopoikueita havaittiin vain 2 (näissäkin poikuekoko oli pieni eli 2 ja 3 maastopoikasta). Osa pesinnässä epäonnistuneista linnuista parveutui kesällä, sillä Ristijärven maastossa havaittiin kesäkuun lopulla peräti 14 naaraspukuisen aikuisen metson parvi. Parvi havaittiin samalla alueella vielä elokuussa. Yksinäisiä koirasmetsoja havaittiin tasaisesti ympäri aluetta. Metson kannalta olennaisia soidinalueita ei ajankohdan vuoksi kyetty selvittämään, mutta varsinaista yleissuunnitelmaa tehtäessä soidinpaikkaselvitys olisi syytä tehdä. Hankkeen vaikutukset alueen metsopopulaatioon: Tiehanke ei uhkaa metson elinmahdollisuuksia alueella, mikäli tielinjaus kulkee riittävän kaukana metson soidinpaikoista. Tiehankkeen välillisinä seurauksina metsästys alueella tulee helpottumaan kulkuyhteyksien parantuessa ja tällä saattaa olla vaikutusta metsoon kohdistuvaan metsästyspaineeseen. Lapintiira (Sterna paradisaea) 4 paria EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Lapintiira pesii alueella niin pienillä suolammilla kuin järvien saarissakin. Lajin pesimäpaikat ja ruokailualueet voivat sijaita etäällä toisistaan. Kaikki havaitut parit olivat yksittäispesijöitä. Hankkeen vaikutukset alueen lapintiirapopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin elinmahdollisuuksia alueella.

38 Poh ohjantikka (Picoides tridactylus) 3 paria EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Pohjantikka on vanhojen metsien tyyppilaji, jonka optimaalisinta pesimäympäristöä ovat vanhat, runsaasti lahopuuta sisältävät kuusikot. Kesiin alueella laji on harvalukuinen, koska kuusikot puuttuvat. Laji voi pesiä myös vanhoissa männiköissä ja hyvinkin karuissa elinympäristössä, kunhan vain ravintokohteeksi soveltuvaa lahopuuta on tarjolla riittävästi. Inventoinnin pohjantikkahavainnot ovat kaikki pesimähavaintoja. Kaikki löydetyt pesäkolot oli hakattu kookkaaseen mäntyyn. Laji pesi ainakin Muotkavaaralla, Kiviluppovaaralla ja Kantojängällä. Hankkeen vaikutukset alueen pohjantikkapopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin pesimämahdollisuuksia alueella. Sen sijaan alueella suoritettavat metsänhakkuut heikentävät lajin elinmahdollisuuksia. Pal alokärki (Dryocopus martius) 2 paria EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Palokärki pesii hyvin harvalukuisena alueen männiköissä. Lajin reviiri on neliökilometrien laajuinen joten alueelle mahtuu useita pareja. Lajille kolopuuksi sopivia riittävän paksurunkoisia puita on alueella runsaasti, joten pesäpaikoistakaan ei ole pulaa. Hankkeen vaikutukset alueen palokärkipopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin elinmahdollisuuksia alueella. Selviää pohjantikkaa paremmin myös niukemmin lahopuuta sisältävissä talousmetsissä. Kuukkeli (Perisoreus infaustus) 9 paria Linnustoselvityksen suurin yllätys oli alueen tiheä kuukkelipopulaatio. Inventoinnissa alueelta löytyi yhteensä 9 kuukkelipesyettä. Lajin kanta lienee tihein kuusivaltaisissa luonnontilaisissa metsissä, mutta laji voi pesiä jopa muutaman havupuun rykelmässä tunturikoivikossakin. Kuukkeli on tyypillinen vanhan metsän paikkalintu. Laji pesii tasaisesti koko inventointialueella. Hankkeen vaikutukset alueen kuukkelipopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin elinmahdollisuuksia alueella. Sen sijaan alueella suoritettavat metsänhakkuut heikentävät lajin elinmahdollisuuksia. 38

39 39 Lapintiainen (Parus cinctus) 5 paria Lapintiainen pesii harvalukuisena Kessin alueen männiköissä. Useimmat havaintopaikat sijaitsivat hieman rehevimmillä alueilla (esim. purojen varsilla). Pesii täällä männynkoloissa vaikka muualla suosii selvästi koivupökkelöitä. Hankkeen vaikutukset alueen lapintiaispopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin pesimämahdollisuuksia alueella. Sen sijaan alueella suoritettavat metsänhakkuut heikentävät lajin elinmahdollisuuksia. Taviokuurna (Pinicola enucleator) 1 pari EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji Pesii alueella äärimmäisen harvalukuisena. Ainoa havainto koskee Muotkavaaralla ylilentänyttä lintua. Laji suosii kuusivaltaisia vanhoja metsiä, mutta voi joskus pesiä vaikka tunturikoivikon katajikossa. Hankkeen vaikutukset alueen lapintiaispopulaatioon: Suunniteltu tielinja ei uhkaa lajin pesimämahdollisuuksia alueella. Sen sijaan alueella suoritettavat metsänhakkuut heikentävät lajin elinmahdollisuuksia.

40 Muu huomionarvoinen lajisto Riekko (Lagopus lagopus) 4 paria Laji on alueella hyvin vähälukuinen, koska lajille sopivia elinpaikkoja eli koivuvaltaisia suonreunuksia ja puronvarsia on inventointialueella niukasti. Laji havaittiin inventoinneissa vain purojen varsilla. Kuten metsonkin kohdalla riekon pesintä epäonnistui kylmän alkukesän vuoksi. Lajista tehtiin vain yksi poikuehavainto. Valk alkovikl viklo (Tringa nebularia) 8 paria Alueelle tyypillinen kahlaajalaji, joka pesii mäntykankailla, mutta poikaset viedään heti kuoriutumisen jälkeen soille ruokailemaan. Inventoinnin kannalta helpoimpia lajeja, sillä emo varoittelee kulkijan nähdessään jo kaukaa. Liro (Tringa glareola) n.15 paria Alueen runsain kahlaajalaji, joka pesii kaikilla suuremmilla soilla ja voi pesiä myös hyvinkin pienillä kosteikoilla. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) n. 20 paria Paikoitellen mäntykankaiden runsain pesimälaji. Laji on erityisen runsas vanhoissa, avarissa männiköissä mm. Kiviluppovaaralla ja Ristijärven ympäristössä. Tilhi (Bombycilla garrulus) n.10 paria Alueen metsien karuudesta huolimatta alueella on varsin tiheä tilhikanta ja tilhi on paikoitellen alueen kuuluvimpia ja näkyvimpiä lintuja. Inventoinneissa havaittiin muutama juuri pesästä lähtenyt tilhipoikue. Riekon pesintä epäonnistui alueella kylmän alkukesän vuoksi. JM 40

41 Nisäkkäät Alueen nisäkkäitä ei systemaattisesti inventoitu ja useimpien lajien yksilömäärien laskeminen tai edes arvioiminen ilman erillisselvityksiä on mahdotonta. Alue on tunnettu suurpedoistaan ja ilmeisesti kaikki Suomen suurpetolajit esiintyvät alueella säännöllisesti. Alueella on tiheä karhukanta ja karhun jätöksiä ja jälkiä tavattiin koko inventointialueella. Elokuun inventoinnissa tehtiin myös näköhavainto pienikokoisesta karhusta Kiviluppovaaran länsipuolella. Muutamia karhun tappamia poronraatoja löytyi inventoinnissa (mm. tuore raato Ristijärven rannasta) sekä ilmeisesti karhun tappaman ja hautaaman hirven jäännökset alueen keskiosasta (kohde 25). Karhun jätöksillä kasvavaa sompasammaliin kuuluvaa sammallajia (Kuva) havaittiin erityisen runsaasti juuri inventointialueen pohjoisosissa. Suunnitelluilla tielinjoilla ei havaittu karhun talvipesiä, joskin Kiviluppovaaran alueella sopivia suurten lohkareiden alla sijaitsevia maakoloja on useita. Alueella esiintyy myös muita suurpetoja mutta niiden kannanarviointi edellyttää esim. vakioitua lumijälkihavainnointia. Alueella tavataan kaikkia suuria näätäeläimiä (ahma, saukko, näätä). Inventoinnissa havaittiin saukko Sorstijoen ja Ristijärven yhtymäkohdassa. Näädän jätöksiä havaittiin useissa paikoissa erityisesti kolopuiden tyvillä. Hankkeen vaikutuksia suurpetokantaan ja erityisesti hankkeen tuomia välillisiä vaikutuksia siihen on arvioitava yleissuunnitteluvaiheessa. Luotettava arviointi edellyttää jonkinlaista kannanlaskentaa ja talvisin liikkuvien suurpetojen osalta esim. vakioitua jälkiseurantaa.

42 5. Tielinjavaihtoehtojen ekologinen vertailu Kesän ja syksyn 2004 aikana vahvistui tarveselvityksen tekijöille kanta, jonka mukaan tielinjaus kannattaa suunnitella niin että se pääpiirteissään noudattelee jo nyt rakennettua metsäautotietä. Tielinjan loppuosan kokonaan uudelle linjalle on tarveselvityksessä ehdotettu kahta vaihtoehtoa. Näistä itäisempi vaihtoehto lähtisi nykyisen metsäautotien päästä ja kulkisi Käyräjärven ohi Kiviluppovaaran itäpuolitse Norjan rajalle Muotkavaaraan (VE2). Vaihtoehdossa Käyräjärven ohitus tapahtuisi joko läntistä tai itäistä reittiä (VE2a). Läntisempi vaihtoehto (VE1) alkaisi vanhalta metsäautotieltä Ristijärven eteläpuolelta ja kulkisi melko suoraviivaista reittiä Ristijärven itäpuolitse Luppovaaran ja Pahtavaaran kautta Norjan rajalle. Pituudeltaan vaihtoehdot ovat lähes yhtä pitkiä, ja niiden rakentamiseen vaadittava maa-ala on lähes tulkoon sama kummassakin vaihtoehdossa. Luontoarvojen perusteella arvioiden vaihtoehdot eroavat selvästi toisistaan. Läntisempi vaihtoehto (VE1) kulkee lähes koko alkumatkan Ristijärven etelä- ja itäpuolista maastoa, jossa on runsaasti luontoarvoiltaan merkittäviä arvokkaita pienvesiä ja jossa alueen vesitase on herkkää häiriölle. Myös rakentamisen kannalta vaativia suon ja kosteikkojen ylityksiä on tässä vaihtoehdossa välttämättä tehtävä. Pahtavaaran ja Luppovaaran metsät ovat lisäksi huomattavasti vanhempia kuin Itäisen vaihtoehdon alueella sijaitsevat metsät. Erityisesti monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lahopuita ja maakeloja on näillä alueilla paikoin runsaasti. Lisäksi alueen jäkäliköillä ja luppopuilla on todennäköisesti merkitystä porojen talviravintokohteena. Metsäautotien päästä erkaannuttuaan itäisempi linjausvaihtoehto (VE2) kulkee melko nuorta männikköä pitkin. Linjan varrelle osuu useita paloalueita ja puusto on näillä alueilla melko nuorta. Kosteikkoja on tielinjan varrella vasta Käyräjärven lähellä. Käyräjärven itäpuolella on tielinjan varrella useita luontoarvoiltaan merkittäviä pienvesiä, mutta tielinjan vaikutus niiden vesitaseeseen on todennäköisesti helpommin estettävissä (korkeuserot ovat suurempia ja kosteikot on mahdollista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mahdollista ohittaa). Mikäli Käyräjärvi on mahdollista ohittaa itäpuolitse jäävät luontovaikutukset vähäisemmiksi kuin järven länsipuolisessa ohitusvaihtoehdossa. Lähellä Muotkavaaraa männikkö muuttuu myös itäisemmän tielinjavaihtoehdon alueella selvästi vanhemmaksi ja luonnontilaisemman tuntuiseksi. Luontoarvojen perusselvityksen johtopäätös on että tarveselvityksen ehdotuksista kaikkein itäisin linjaus on välittömien luontovaikutusten perusteella ekologisesti järkevin ja suorat rakentamisen luontokohteille aiheuttamat haitat ovat vähäisempiä kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös tässä vaihtoehdossa erityisesti kosteikkojen ja purojen ylityksiin on kiinnitettävä tiesuunnittelussa erityishuomiota. Näiltä kohdin luontoarvoja ja linjausvaihtoja kannattaa tarkistaa vielä varsinaista tiesuunnitelmaa tehtäessä. 42

43 43 Kiitokset Rajavartiolaitokselle rajavyöhykkeen kulkulupien joustavasta järjestämisestä ja neuvoista. Biologi Sami Lyytiselle joka antoi tietoja alueen pesivistä petolinnuista. Turun Yliopiston kasvimuseolle ja Kevon tutkimusasemalle Inarin Lapin kasvillisuusselvityksen aineiston vapaasta käytöstä.

44 Lähteet ja kirjallisuus Hämet- Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Kalliola, R.1973:Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. 308 s Koskimies, P. & Väisänen, R. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Monitoring bird populations in Finland:A manual. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 2 painos Kotiranta, H.& Niemelä, T. 1996: Uhanalaiset käävät Suomessa. Ympäristöopas 10: Suomen ympäristökeskus. Edita. Kumpulainen, K., Itkonen, P., Jäkäläniemi, A., Leivo, A., Tikkanen, E. 1997: Pohjois- Suomen vanhojen metsien inventointimenetelmä. - Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Niemelä, T. 1997: Suomen kääpien määritysopas. Helsingin Yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 152. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Pöysä, H., Wikman, M., Lammi, S. & Väisänen, R.A. 2004: Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna Riistantutkimuksen tiedote195:1-7. Helsinki Rassi, P., Alanen, A.,Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. - Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. Vanhaa metsää etsimässä Metsähallitus. Toimittanut Sarin, O. & Kumpulainen, K. Edita Väisänen, R., Lammi, e. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava Turun yliopiston Kevon tutkimusaseman julkaisuja ja materiaalia, mm. Inarin Lapin kasvillisuusselvityksen maastolomakkeet ja inventointikartat. Liitteet Liitekartta 1: 1-4/4. Erityiskohteet ja arvokas pesimälinnusto. Karttapohja copyright Maanmittauslaitos, lupanro 10/MYY/05 44

45 45 copyright Maanmittauslaitos, lupanro 10/MYY/05

46 copyright Maanmittauslaitos, lupanro 10/MYY/05

47 copyright Maanmittauslaitos, lupanro 10/MYY/05

48 copyright Maanmittauslaitos, lupanro 10/MYY/05