Tervetuloa systemaattisen teologian valinnaisen osuuden tukisivuille!

Transkriptio

1 1 Olli Hallamaa Yleinen teologia Systemaattinen teologia, valinnainen osuus (2,5 ov) Tervetuloa systemaattisen teologian valinnaisen osuuden tukisivuille! Opintojakson tavoitteena on syventää systemaattisen teologian eri osa-alueiden tuntemusta. Tentittävät kirjat on jaoteltu temaattisesti seuraaviin kokonaisuuksiin: dogmihistoria, luterilainen teologia, dogmatiikka, ekumeniikka, uskonnonfilosofia, teologinen etiikka ja sosiaalietiikka sekä moderni teologia. Opintokokonaisuus suoritetaan perehtymällä vähintään kahteen aihepiiriin. Tenttiin opiskelua tukeva verkkoaineisto on pyritty laatimaan siten, että se johdattaa aihepiirin, ei niinkään yksittäisten kirjojen opiskeluun. Aivan johdonmukaisesti tätä periaatetta ei kuitenkaan ole voitu noudattaa. Verkkomateriaali tarjoaa virikkeitä ja näkökulmia tenttikirjojen opiskeluun. Tenttiin valmistautuvan on kuitenkin varauduttava siihen, opintojakson oppimistavoitteiden saavuttaminen edellyttää runsaasti myös itsenäistä työskentelyä. Menestystä opintoihin! Olli Hallamaa Dogmihistoria? T. Mannermaa, Kristillisen opin vaiheet. Dogmihistorian peruskurssi (197 s.)? J. Pihkala, Yksi kahdessa. Kristus-uskon historia varhaisen kristikunnan aikana (342 s.)? A. E. McGrath, Kristillisen uskon perusteet (600 s.) Tuomo Mannermaan kirja Kristillisen opin vaiheet on nimensä mukaisesti dogmihistorian peruskurssi. Alistair E. McGrathin kirjassa teosta luonnehditaan teologian historian yleisesitykseksi. Selvitä itsellesi mitä eroa on dogmihistorialla ja teologian historialla. 1 /7

2 2 Vanhan kirkon dogmit ovat muotoutuneet konfliktitilanteissa. Ristiriitojen taustalla vaikutti monenlaisia tekijöitä: erimielisyys aidosta kristinuskon tulkinnasta, poliittinen valtataistelu, Rooman valtakunnan eri alueiden kulttuuriset erot, kirkkopoliittiset ristiriidat, kirkon johtohenkilöiden tulehtuneet keskinäiset suhteet jne. Dogmihistorian opiskelussa on tärkeää tuntea sekä dogmien lopulliset muotoilut että siihen johtanut prosessi. Siis perehdy myös näkemyksiin, jotka hylättiin harhaoppisina. Muista, että myös dogmihistoria on enimmäkseen kirjoitettu voittaneen osapuolen näkökulmasta. Kirjoja lukiessasi kiinnitä erityistä huomiota siihen, miten dogmien ja teologisten tulkintojen kehitykseen ovat vaikuttaneet kunakin aikana vallalla olleet filosofiset ajattelutavat. Luterilainen teologia? P. Kärkkäinen (toim.), Johdatus Lutherin teologiaan (344 s.)? K. Kopperi, Renessanssin Luther. Johdatus reformaation aatehistoriaan. (198 s.)? O-P. Vainio (toim.), Johdatus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan (220 s.) Luther-tutkimus on ollut keskeinen osa suomalaista systemaattisen teologian harjoitusta luvulta alkaen. Uusimman Luther-tutkimuksen aallon käynnisti prof. Tuomo Mannermaa 1970-luvulla. Mannermaan ja hänen oppilaidensa pyrkimys tulkita Lutheria aikaisemmasta, erityisesti saksalaisesta tutkimusperinteestä poiketen, on herättänyt vilkkaan kansainvälisen keskustelun. Osion kirjat ovat syntyneet osana Lutherin uudelleenarviointiin pyrkinyttä projektia. Tutustu oheiseen Tuomo Mannermaan haastatteluun, jossa hän kuvaa oman tutkijanuransa kehittymistä ja käynnistämänsä Luther-tutkimuksen taustoja, tavoitteita ja keskeisiä ideoita. Kirjoja lukiessasi pohdi, kuinka Tuomo Mannermaan esittämä ohjelma toteutuu kirjoissa. Tuomo Mannermaan haastattelu: 1. Kuinka tutustuit Lutherin teologiaan? Linkki: Ensimmäinen ihastus [Kesto: 0,44]. 2. Aloitit tutkijanurasi moedernin roomalaiskatolisen teologian tutkijana. Miten tulit valinneeksi Karl Rahnerin teologian tutkimusaiheeksesi, ja onko Rahner-tutkimuksella ollut merkitystä myöhemmälle Luther-tutkimuksellesi? Linkki: Tutkimuksen kohteeksi Rahner ongelmaksi Luther [Kesto: 5,04]. 3. Rahner-tutkimusta tehdessäsi jouduit perehtymään klassiseen teologiseen ajatteluun. Tämän lisäksi olet joutunut perusteellisesti paneutumaan myös saksalaiseen nykyprotestantismiin. Linkki: Leuenberg ja nykyprotestantismin henki [Kesto: 2,01]. 2 /7

3 3 4. Leuenbergin konkordiaa koskeneen selvitystyön jälkeen sait arkkipiispa Simojoelta uuden tehtävän, jolla oli tutkijanurasi kannalta käänteentekevä merkitys. Linkki: Uudelleenlöydetty Luther [4,08]. 5. Luther-projekti käynnistyi tilaustyönä, kun Suomen kirkko tarvitsi teologista asiantuntemusta Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa käymiinsä oppikeskusteluihin. Kuinka tutkimuksen tilaajan käytännölliset päämäärät ja akateeminen tutkimus voitiin sovittaa yhteen? Linkki: Praktinen ja teoreettinen tiedonintressi [Kesto: 1,02] Dogmatiikka? Bengt Hägglund, Uskon malli (196 s.) Dogmatiikka on systemaattisen teologian keskeinen osa-alue, jonka tehtävänä on kristillisen uskon ja opin intellektuaalinen reflektio. Akateemisena oppiaineena dogmatiikan alaan kuuluu uskon ja opin tieteellinen selittäminen. Tieteellinen selittäminen tapahtuu etsimällä perustavia rakenteita, jotka ovat luonteenomaisia kristilliselle perinteelle. Dogmatiikan tavoitteena on siis saavuttaa kristillisen tradition syvällinen tuntemus, harjoittaa aineiston tulkintaa ja systematisointia. Uskonnolliseen yhteisöön osallistumista voidaan verrata kieliyhteisön jäsenenä olemiseen. Jokainen äidinkieltään puhuva luonnostaan osaa käyttää kieltä siten että muut saman kieliyhteisön jäsenet ymmärtävät häntä. Kieliyhteisössä vallitsee joukko sääntöjä ja käytäntöjä, joita kielenpuhujat luonnostaan noudattavat. Tutkimalla kielen käytön tapoja kielentutkija kykenee laatimaan kuvauksen kielen säännöistä eli laatimaan kieliopin. Kieliopin laatiminen on kielen systematisointia. Uskonnolliselle traditiolle on ominaista, että se sisältää joukon sääntöjä joihin sitoutumalla liitytään yhteisöön. Aivan kuten kielenpuhuja luonnostaan sitoutuu noudattamaan kielen konventioita, myös uskonnollisen yhteisön jäsen sitoutuu uskonnollista yhteisöä konstituoiviin sääntöihin. Dogmatiikan tutkimuskohteena ovat uskonnollisen käytännön takaa löytyvät säännöt, jota yleensä kutsutaan joko kristilliseksi traditioksi tai kirkon opiksi. Dogmatiikka on siis uskon kielioppia. Koko oppialan, systemaattisen teologian, nimi juontaa juurensa dogmatiikan tehtävästä ymmärtää, tulkita ja järjestää johdonmukaiseksi kokonaisuuksiksi eli systematisoida kristillistä traditiota. Ei ole olemassa vain yhtä ainutta tapaa systematisoida traditiota. Dogmatiikan kirjoituksessa näkyy kuinka historialliset tekijät, aatehistorialliset virtaukset tai uskonnolliset sitoumukset vaikuttavat ratkaisevalla tavalla siihen, mistä näkökulmasta tradition systematisointia harjoitetaan. Vuonna 1990 pitämässään virkaanastujaisluennossa Mitä on dogmatiikka? Eero Huovinen (TA 1990, ) kuvaa edeltäjiensä työtä seuraavasti: Useimmilla suomalaisilla dogmatiikan professoreilla on Johannes Terseruksesta alkaen ollut oma spesifi ja oppihistoriallisesti värittynyt systeeminsä. Monet meikäläiset dogmatiikan yleisesitykset on tosin otsikoitu yksitoikkoisen neutraalisti ja siten, ettei kirjoittajan aatehistoriallinen paikka paljastu kirjan nimestä. Axel Granfeltin Kristlig dogmatik edusti varsin selväpiirteisesti 3 /7

4 4 viime vuosisadan välitysteologiaa, jonka aatteliseti [!] juuret ovat Hegelin filosofiassa. Gustav Johansson [!] Kristillinen uskon-oppi nojasi sekin saksalaiseen aatemaailmaan, ns. beckiläiseen hurskauskäsitykseen. Antti J. Pietilän Kristillinen dogmatiikka jatkoi osittain samoilla linjoilla. Eino Sormusen lyhyen kauden jälkeen Osmo Tiililän pääteos Systemaattinen teologia oli jo rakenteeltaan puhdas pietistinen, yksityisen ihmisen pelastumisen ympärille keskittynyt teos. Dogmatiikan yleisesitystä opiskellessa on syytä erityisen huolellisesti selvittää itselleen, mitä kirjan tekijä on sanonut dogmatiikan luonteesta ja tehtävästä. Tämä on tarpeen siksi, että näin on mahdollista saada kuva siitä, minkälaisesta teologisesta ja/tai filosofisesta lähtökohdasta käsin kirjan kirjoittaja haluaa systematisoida traditiota. Kirjaa lukiessa on hyvä jatkuvasti pitää mielessä tämä lähtökohta ja arvioida, kuinka valittu näkökulma on vaikuttanut asioiden käsittelyyn ja painotuksiin. Ekumeniikka? Risto Saarinen, Johdatus ekumeniikkaan (274 s.)? Ekumeeninen työkirja. Kirkkojen tekstejä Toim. Risto Saarinen (266 s.). 1. Laadi itsellesi kaavio, johon kokoat tiedot tärkeimmistä ekumeenisista kokouksista. Merkitse muistiin kokouksen pitopaikka, vuosi ja käsitelty teema. Joissakin kokouksissa on perustettu ekumeenisia järjestöjä toisissa taas järjestöt ovat yhdistyneet. Kaaviostasi muodostuu näin ekumeenisen liikkeen sukupuu, jonka avulla saat yleiskuvan ekumeenisen liikkeen historiasta. 2. Kiinnitä huomiota kirjoissa esiintyviin käsitteisiin: mitä tarkoittavat esimerkiksi ekumeniikka, bilateraalise dialogit, ehtoollisvieraanvaraisuus, konsiliaarinen prosessi. 3. Selvitä itsellesi, millä eri tavoin oppilauselmien luonne on ymmärretty. 4. Arvioi, miten ekumeenisen liikkeen historiassa on eri aikoina painotettu oppikeskustelujen ja sosiaaliettisen työskentelyn merkitystä kirkkojenvälisen lähentymisen menetelmänä. 5. Lue Ekumeenisesta työkirjasta Risto Saarisen kirjoittamat johdanto ja jälkisanat. Lue ekumeenisia asiakirjoja pitäen mielessäsi Risto saarisen lukuohjeet. 6. Oppilauseiden luonteesta on esitetty erilaisia teorioita. Lukiessasi ekumeenisia asiakirjoja pohdi, miten niihin eri teoriat soveltuvat. 4 /7

5 5 Uskonnonfilosofia John Hick, Uskonnonfilosofia (163 s.). Kirjansa johdannossa John Hick määrittelee uskonnonfilosofian tehtävän. Hickin määritelmässä erotetaan toisistaan uskonnonfilosofia ja luonnollinen teologia. Selvitä itsellesi näiden käsitteiden merkitys ja arvioi kirjan sisältöä tämän erottelun perusteella. Ovatko esimerkiksi jumalatodistukset luonnollista teologiaa vai uskonnonfilosofiaa? Pohdi, mitä pahuus merkitsee uskonnollisena käsitteenä ja miten siitä eroaa pahuus moraalisena käsitteenä. Usko on episteeminen eli tietoon liittyvä käsite. Miten uskon tiedollista luonnetta käsitellään Hickin kirjassa? Teologinen etiikka ja sosiaalietiikka? J. Laulaja, Elämän oikea ja väärä (280 s.)? Rahan teologia ja Euroopan kirkot. Lopun ajan sosiaalietiikka, ss (86 s.)? J. Veikkola, Yhdessä luomakunnan kanssa. Ekologinen tietoisuus haasteena kristilliselle jumalakuvalle ja ihmiskäsitykselle. (254 s.) Jorma Laulajan kirja rakentuu kahdelle keskeiselle ajatukselle. Toisaalta hän esittelee luomisen teologiaan perustuvan kultaisen säännön etiikan, joka velvoittaa jokaista ihmistä yksilönä ja tekee hänet teoistaan vastuulliseksi toimijaksi. Toisaalta hän kuvaa, kuinka ihminen on luterilaisen käsityksen mukaan luotu toisten yhteyteen niin, että hänen on kaikessa toiminnassaan otettava huomioon myös muut ja yhteisön kokonaisetu. Valitse yksi eettinen ongelma oman harkintasi mukaan ja tarkastele sitä luterilaisen etiikan näkökulmasta. Mitä kultaisen säännön noudattaminen ja kokonaisedun huomioonottaminen edellyttävät yksilöltä ja yhteisöltä valitsemassasi tilanteessa? Lopun ajan sosiaalietiikassa tarkastellaan kristillisten kirkkojen teologista perinnettä ja pyritään niitä apuna käyttäen ymmärtämään erilaisia Euroopassa vallalla olevia sosiaalieettisiä ajattelutapoja. Kirjan keskeisiä teologisia teemoja ovat käsitys luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja sen vaikutuksesta ihmiseen sekä lunastuksen merkitys ja vaikutus hänen elämäänsä. Kiinnitä lukiessasi huomiota siihen, kuinka roomalaiskatolisessa, ortodoksisessa, luterilaisessa ja reformoidussa perinteessä ymmärretään kristityn velvollisuus rakastaa lähimmäistä ja millaisia kytköksiä yhteiskunnalliseen näillä teologisilla käsityksillä on. Terho Pursiaisen kirja esittelee yhden 1900-luvun huomattavimman yhteiskuntafilosofin, John Rawlsin oikeudenmukaisuutta koskevan teorian. Rawlsin teorian pohjana on reilu sopimus, 5 /7

6 6 jonka solmimisehdot muotoillaan niin, että jokainen järkevä ihminen voi suostua siihen olipa hän kuka tahansa tai olipa hänen asemansa mikä hyvänsä. Sopimuksen avulla on Rawlsin teorian mukaan ennen muuta muotoiltava yhteiskunnan rakenne sellaiseksi, että se takaa sekä taloudellisten että yhteiskunnallisten asemien oikeudenmukaisuuden, ylläpitää sitä ja saa yhteiskunnan jäsenet sitoutumaan sopimukseen ja sen noudattamiseen. Erilaiset periaatteet ja säännöt, joita Pursiainen Rawlsin teoriaa seuraten esittelee, on muotoiltu oikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseksi ja turvaamiseksi. Pidä kirjaa lukiessasi mielessäsi, että Pursiaisen esittämien pohdintojen tarkoitus on kuvata oikeudenmukaisuuden ehtoja mutta samalla muotoilla yksi mahdollinen malli sille, kuinka oikeudenmukaisuutta voisi toteuttaa ihmisten kesken, joiden elämää monenlaiset erot, eriarvoisuus ja satunnaisseikat leimaavat. Juhani Veikkola esittelee kirjassaan ekologisen teologisen mallin. Kirjan rakenne voidaan ymmärtää tämän mallin kehittelynä niin, että ensimmäisessä luvussa perustellaan ympäristöteologian tarve, siis kuvataan minkälaisiin kysymyksiin ympäristöteologian avulla yritetään vastata ja minkälaisia ongelmia ratkaista. Toisessa luvussa esitellään ekofilosofisia ja -teologisia käsitteitä, jotka ovat kirjan aihepiirin kannalta tärkeitä. Kolmannessa luvussa kuvataan kristillistä luomisteologiaa ja neljännessä teologista ihmiskäsitystä eli antropologiaa. Kirjan keskeisin teologinen käsite, luomakunnan eheys, esitellään luvussa 5, jolle kirjan neljä ensimmäistä lukua toimivat perusteluna ja johdantona. Kirjan viimeisessä luvussa Veikkola muotoilee yhdeksän teesiä, jotka ovat hänen teoksensa johtopäätöksiä. Luku voidaan ymmärtää Veikkolan muotoileman, luomisteologisen ympäristöteologian tiivistelmänä. Kirjaa lukiessasi kiinnitä huomiota siihen, kuinka? tosiasiat? filosofinen perinne? filosofinen keskustelu? teologinen perinne toisaalta haastavat, toisaalta tarjoavat välineitä ympäristöteologiseen ajatteluun. Veikkolan ympäristöteologista näkemystä voidaan kuvata kuuden katsantotavan etsimiseksi nykyhetken ongelmien hahmottamiseksi ja ratkaisemiseksi. Moderni teologia? E. Huovinen, Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta (126 s.)? E. Vuola, Köyhien Jumala. Johdatus vapautuksen teologiaan (254 s.)? P.Y. Hiltunen (toim.), Teologia uskontojen maailmassa (230 s.) Teologia on termi, jota käytetään useissa eri merkityksissä. Sitä voidaan käyttää tarkoitettaessa kristillisen tradition intellektuaalista hallintaa siis kristillisen perinteen akateemista tutkimusta ja opettamista. Termiä teologia käytetään myös kuvaamaan kirkkojen ja näiden jäsenten itseymmärrystä. Tällöin sanaa käytetään synonyymisesti termien oppi, dogma tai perinne kanssa. 6 /7

7 7 Modernia teologiaa tarkastelevissa kirjoissa puhutaan teologiasta mutta niiden näkökulmat poikkeavat toisistaan melkoisesti. Eero Huovisen Barth -kirjassa kuvataan länsimaista akateemisen teologian perinnettä. Elina Vuolan kirja piirtää kuvan kolmannen maailman teologeista, joille teologian harjoittaminen ei ole vain teoreettisten kysymysten pohdintaa, vaan johon sisältyy myös tietoinen pyrkimys vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Pekka Y. Hiltusen kirjassa teologia liittyy kirkkojen itseymmärrykseen. Uskontoteologia tarkastelee kirkkojen opillista identiteettiä suhteessa muihin uskontoihin. Kirjoja lukiessa voi pitää mielessä seuraavia kysymyksiä:? Mikä on teologian tehtävä?? Mikä on praksiksen merkitys teologialle?? Dualismi Barthin teologiassa ja vapautuksen teologiassa.? Mikä yhdistää länsimaista akateemista teologiaa ja kolmannen maailman vapautuksen teologioita?? Mitkä tekijät erottavat näitä toisistaan?? Mikä on Barthin teologisen työskentelyn tavoite?? Mihin vapautuksen teologit pyrkivät?? Minkälaisia haasteita uskontojen kohtaaminen asettaa teologialle?? Miksi uskontoteologia on aikamme ilmiö? 7 /7