Yrittäjyyskatsaus 2009

Transkriptio

1 Yrittäjyyskatsaus 2009 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 54/2009

2 Yrittäjyyskatsaus 2009 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 54/2009

3

4 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 54/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 54/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 54/2009 Tekijät Författare Authors Työ- ja elinkeinoministeriö Julkaisuaika Publiceringstid Date Lokakuu 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Yrittäjyyskatsaus 2009 Tiivistelmä Referat Abstract Yrittäjyyskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva yrittäjyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytyksistä ja kehitystrendeistä Suomessa, ja antaa taustatietoa yrityspolitiikan kehittämiselle. Katsaus on ilmestynyt vuosittain vuodesta 2003 lähtien. Yrittäjyyskatsaukseen 2009 on aiempien vuosien tapaan kerätty tietoa yrittäjien ja yritysten määristä, taloudellisesta asemasta sekä liiketoiminnasta toimialoittain ja alueittain. Tiedot perustuvat pääosin vuoden 2008 lopun tilanteeseen. Eräiltä osin katsaukseen sisältyy tietoja myös vuoden 2009 ensimmäisen ja toisen neljänneksen osalta. Meneillään olevan poikkeuksellisen syvän taloudellisen taantuman vaikutukset tarkastelun kohteisiin eivät monilta osin vielä selvästi näy vuoden 2008 luvuissa. Tästä syystä katsauksessa on selvitetty myös vuoden 2009 alkuvuoden kehitystä, siltä osin kuin tietoja on ollut saatavissa. Erityisteemoina ovat tänä vuonna kasvuyrittäjyys, naisyrittäjyys, luovien alojen yrittäjyys ja hyvinvointialojen (yksityiset terveys- ja sosiaalipalvelut) yrittäjyys. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan Suomessa toimi vuoden 2008 lopussa noin yritystä. Kasvua edelliseen vuoteen nähden oli 3,6 %. Tuhatta henkilöä kohti Suomessa oli lähes 49 yritystä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Uusien yritysten rekisteröintien määrän kasvu on kuitenkin selvästi hidastunut vuoden 2008 lopussa ja vuoden 2009 alussa. Yrityskannan vuosittainen kokonaisvaihtuvuus on kohonnut Suomessa vuodesta 2002 lukien. Suhdannekäänne näkyy vuoden 2008 luvuissa, jolloin aloittaneiden yritysten määrä ei enää lisääntynyt, mutta lopettaneiden yritysten määrä kasvoi edellisvuosia nopeammin. Yrittäjiä oli Suomessa vuoden 2008 lopussa noin ilman maa- ja metsätalouden harjoittajia, eli yhdeksän prosenttia työllisistä. Yksinyrittäjiä heistä oli 65 %. Naisyrittäjiä oli vuoden 2008 lopussa noin , eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Naisyrittäjien määrä on kasvanut jatkuvasti 2000-luvulla. Yli puolet yrittäjistä on vuotiaita. Alle 35-vuotiaiden osuus yrittäjistä on Suomessa suhteellisen pieni. Yrittäjien yleinen koulutustaso on kohonnut 1990-luvun lopusta, mutta on edelleen alempi kuin palkansaajilla keskimäärin. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Työllisyys- ja yrittäjyysosasto/pertti Hämäläinen, puh Asiasanat Nyckelord Key words yrittäjyys, yrityspolitiikka, yrittäjä, yritystoiminta, kasvu ISSN Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 168 ISBN Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 27 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

5

6 Esipuhe Ensimmäinen kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyskatsaus julkaistiin joulukuussa Ministeriö ryhtyi tuolloin systemaattisesti selvittämään perustietoja yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta Suomessa yrityspolitiikan valmistelun tueksi. Yrittäjyyskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva yrittäjyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytyksistä ja kehitystrendeistä Suomessa, ja siten antaa taustatietoa yrityspolitiikan kehittämiselle. Katsaus on ilmestynyt vuosittain ja toimintansa aloittanut työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt jatkaa sen julkaisemista. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan hallitus tehostaa toimia yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja entistä suotuisamman yritysympäristön luomiseksi. Ohjelman mukaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten teknologiaperustaa, liiketoimintaosaamista ja tuottavuutta vahvistetaan sekä yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edellytyksiä parannetaan. Työ- ja elinkeinoministeriön konsernistrategian yhtenä tavoitteena on suotuisten toimintaedellytysten luominen yrityksille sekä niiden kehittymiselle ja kasvulle. Konsernistrategian pohjalta luodun yrittäjyys- ja yrityspolitiikan tavoitteita tarkemmin määrittävän kesällä 2009 valmistuneen työllisyys- ja yrittäjyysstrategian keskeisinä tavoitelinjauksina ovat pkyritysten osaamisen ja kasvun kehittäminen sekä edellytysten luominen uusien yritysten syntymiselle. Tässä tarkoituksessa katsauksen tavoitteena on tuottaa työ- ja elinkeinoministeriölle sekä hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmalle tietoa elinkeino- ja yrityspolitiikan toimenpiteiden suunnittelun tueksi. Katsaus peilaa myös osaltaan yrittäjyyspolitiikan ja po. politiikkaohjelman toteutumista ja vaikutuksia yritysten ja yrittäjien toimintaolosuhteisiin. Yrittäjyyskatsaukseen 2009 on aiempien vuosien tapaan kerätty tietoa yrittäjien ja yritysten määristä, taloudellisesta asemasta sekä liiketoiminnasta toimialoittain ja alueittain. Tiedot perustuvat pääosin vuoden 2008 lopun tilanteeseen. Eräiltä osin katsaukseen sisältyy tietoja myös vuoden 2009 ensimmäisen ja toisen neljänneksen osalta. Meneillään olevan poikkeuksellisen syvän taloudellisen taantuman vaikutukset tarkastelun kohteisiin eivät monilta osin vielä selvästi näy vuoden 2008 luvuissa. Tästä syystä katsauksessa on selvitetty myös vuoden 2009 alkuvuoden kehitystä, siltä osin kuin tietoja on ollut saatavissa. Tarkastelussa ovat erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, uudet yritykset, yritysten kasvu, yrityskannan vaihtuvuus sekä yritykset maakunnissa. Myös yrittäjiä koskevat tiedot on päivitetty. Katsauksessa on käsitelty vuosittain myös osittain vaihtuvia erityisteemoja. Tällä kertaa erityisteemoina ovat kasvuyrittäjyys, naisten yrittäjyys, luovien alojen yrittäjyys sekä hyvinvointialojen yrittäjyys, joista kustakin

7 on työ- ja elinkeinoministeriössä käynnistetty erityinen kehittämishanke. Näiltä osin katsauksen tiedot palvelevat myös ko. hankkeiden tietotarpeita. Helsingissä lokakuussa 2009 Työ- ja elinkeinoministeriö Työllisyys- ja yrittäjyysosasto

8 Sisällysluettelo Esipuhe... 5 Sisällysluettelo Yritysten perustaminen, vaihtuvuus ja kansainvälistyminen Yritysten lukumäärät Yleinen kehitys Toimialakehitys Palveluvaltaistuminen: kansainvälinen vertailu ja kehitys Suomessa Uudet kasvualat tilastojen katvealueella: esimerkkinä bioteollisuus Yritysten koko, henkilöstö ja liikevaihto Yritystoiminta kokonaistuotannosta ja -työllisyydestä Henkilöstön ja liikevaihdon kehitys Pienet ja keskisuuret yritykset Pk-yritykset EU-maissa Yrityskannan vaihtuvuus ja uusiutuminen Vaihtuvuuden merkitys kansantaloudelle Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Suomessa Yritysten eloonjäämisasteet, konkurssit ja yrityssaneeraukset Lopettaneiden yrittäjien profiili Vaihtuvuus ja eloonjäämisaste kansainvälisesti Yritysten omistusrakenne ja yritysmuoto Yritysten omistajat Yritysten oikeudelliset muodot Perheyritykset Alkutuotannon yritykset Pk-yritysten vienti ja kansainvälinen toiminta Ulkomaankaupan kehitys Kansainvälistymisen uudet muodot Vientiyritysten määrä Kasvuyrittäjyys Kasvuyrittäjyyden ilmenemismuodot Kasvuyrittäjyys kansainvälisesti Kasvuyrittäjyyden kehitysnäkymät pk-sektorilla Kasvuyritykset TEM:n pky-selvitysten mukaan Kasvuyritykset EK:n selvityksen mukaan Nuoret nopean kasvun yritykset... 84

9 3 Yrittäjät Yrittäjien määrä ja toimialat Yrittäjien ikärakenne Yrittäjät maakunnissa Yrittäjien koulutustaso Yrittäjyysaktiivisuus kansainvälisesti Naisten yrittäjyys Naiset yrittäjinä Naisyrittäjien toimialat ja profiili Naisten yritykset Naisten kasvuyrittäjyys Naisten yrittäjyys kansainvälisesti Luovien alojen yrittäjyys Luovuuden ja luovien toimialojen määritelmä Luovien toimialojen yritystoiminta kansantaloudessa Yritysrakenne ja omistajuus Luovien alojen kasvuyritykset ja kehitysnäkymät Hyvinvointialojen yrittäjyys Yksityiset terveyspalvelut Terveyspalvelut kansantaloudessa Terveyspalvelujen yksityinen tarjonta Yritysprofiili Yrityskannan vaihtuvuus ja kasvuyritykset Yksityiset sosiaalipalvelut Sosiaalipalvelut kansantaloudessa Sosiaalipalvelujen yksityinen tarjonta Yritysprofiili Yrityskannan vaihtuvuus ja kasvuyrittäjyys Kuntien ja kuntayhtymien ostopalvelut Sosiaalipalvelujen julkiset hankinnat Terveyspalvelujen julkiset hankinnat Palvelusetelit Hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen Yrittäjyys maakunnissa Yritysten sijainti ja toiminnan laajuus maakunnittain Yritystoiminnan vilkkaus ja vaihtuvuus alueittain Lähteet

10 1 Yritysten perustaminen, vaihtuvuus ja kansainvälistyminen 1.1 Yritysten lukumäärät Suomessa oli yrityksiä työ- ja elinkeinoministeriön arvioiden mukaan vuoden 2008 lopussa reilut (pois lukien alkutuotanto). Määrä on lisääntynyt tasaisen varmasti vuodesta Aivan viime vuosina nettokasvu on ollut voimakkaan nousujohteista. Kaupparekisteritietojen mukaan uusien yritysten rekisteröintien määrän kasvu on kuitenkin heikentynyt vuoden 2008 lopussa ja vuoden 2009 aikana, mikä voi johtua yleisessä talouskehityksessä tapahtuneista dramaattisista muutoksista luvulla yrityskanta on kasvanut eniten rakentamisessa, kiinteistö- ja liike-elämän palvelualoilla, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muilla henkilökohtaisia palveluja tuottavilla toimialoilla. Sen sijaan teollisuudessa ja kaupassa kehitys on ollut hieman vaimeampaa. Talouden rakennekehityksen seurantaa vaikeuttaa uusien yritysten syntyminen osaamisalueille, joista ei olemassa kunnollisia perustilastoja Yleinen kehitys Yritysten lukumäärää on käytetty usein yrittäjyysaktiivisuuden mittarina. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n tilastoista ilmenee, että yritysten määrä väheni tuntuvasti lamavuosina 1990-luvun alussa, mutta vuodesta 1995 lähtien niiden määrä on kasvanut koko ajan. Yritysten määrä lisääntyi 1990-luvun loppupuoliskolla talouslaman jälkeisinä vuosina keskimäärin 3,5 prosenttia vuosittain luvun alkuvuosina ( ) yritysten määrän kasvu hidastui keskimäärin noin prosenttiin vuodessa, mutta sen jälkeen kasvu on jälleen vauhdittunut (Kuvio 1). Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritysten lukumäärä kasvoi erityisen voimakkaasti vuonna 2006, joskin osa YTR:n mukaisesta yritysten määrän kasvusta on tilastollista. Syynä on yritysrekisterin tietopohjan laajentuminen sisältämään kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisävelvolliset yksiköt. Tietopohjan laajennus on vaikuttanut etenkin kiinteistö- ja vuokrauspalvelujen toimialalla olevien yritysten määrään. Tilastojen laadintamenetelmissä tapahtuneet muutokset selittävät jopa 35 prosenttia yritysten määrän lisäyksestä vuonna Yritysten määrä on lisääntynyt kuitenkin reippaasti, vaikka tilastollinen kasvu puhdistettaisiin YTR:n tilastosta. Tämä kertoo kansantalouden myönteisen kehityksen mukanaan tuomasta toimeliaisuudesta ja 2000-luvulla tehtyjen elinkeinopoliittisten uudistusten onnistumisesta. Tilastokeskuksen YTR:n mukaan Suomessa oli vuoden 2007 lopussa lähes yritystä (pois lukien alkutuotanto eli lähinnä maatilat). Vertailukelpoisuuden vuoksi alkutuotannon toimialat (maa-, 9

11 metsä- ja kalatalous) on puhdistettu tässä yhteydessä kokonaan yritystilastojen aikasarjasta.1 Yritysten määrä on lisääntynyt Suomessa edelleen vuonna Työ- ja elinkeinoministeriön ennakkoarvioiden mukaan Suomessa toimi vuonna 2008 noin yritystä, eli kasvua kertyi edellisestä vuodesta 3,6 prosenttia. Tuhatta henkilöä kohden meillä oli lähes 49 yritystä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Globaali finanssikriisi ja siitä viime vuoden jälkipuoliskolla vientikysynnän vähenemisen kautta maahamme levinnyt nopea reaalitalouden taantuma eivät ainakaan vielä pienentäneet merkittävästi yritysten määrä kasvua. Huolimatta myönteisestä kehityksestä ovat Suomen luvut vielä Euroopan keskitason alapuolella, kun yritysten määrä suhteutetaan asukaslukuun. EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan yritystiheys on korkein Tsekin tasavallassa, Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa. Ranskassa yritystiheys on samaa luokkaa kuin Suomessa. Muista taloudellisesti menestyneistä maista Alankomaissa, Britanniassa ja Saksassa yritystiheys on EU:n keskitasoa matalampi. Pohjoismaista yritystiheys on korkein Ruotsissa, jonka jälkeen tulevat Norja, Tanska ja Suomi2 (Eurostat, 2007). Kuvio 1. Yritysten lukumäärä , ,0 48,0 46,0 44,0 42,0 40,0 38,0 36,0 Yrityksiä (vasen asteikko) Yrityksiä 1000 asukasta kohden Lähteet: Yritys- ja toimipaikkarekisteri ja väestötilasto, Tilastokeskus ( ); TEM:in arvio Tilastokeskuksen YTR:n tilastoihin kuuluivat vuonna 2007 ne yritykset, jotka olivat toimineet tilastovuonna yli puoli vuotta työllistäen enemmän kuin puoli henkilöä vuosityöllisyyden käsitteellä mitaten tai muodostaen liikevaihtoa yli euroa. Tilastovuodesta 2007 lähtien Tilastokeskuksen YTR:n tilastot kattavat myös maatalousyritykset, joiden maataloustulo ylitti euron tilastorajan. Ennen tilastovuotta 2007 maatiloista sisältyivät YTR:ään vain ne tilastoyksiköt, joilla on palkattua työvoimaa. 2 Eurostatin tekemään yritystiheysvertailuun sisältyvät teollisuus (ml. kaivannaistoiminta ja vesi- ja energiahuolto), rakentaminen, kauppa, kuljetus ja tietoliikenne sekä kiinteistö-, vuokraus- ja liike-elämän palvelut, mutta ei esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut tai henkilöpalvelualat. 10

12 Yritysten rekisteröintien kasvu hidastunut Yriatysten määrä lisääntyi vuonna 2008 myös Patentti- ja rekisterihallitus PRH:n kaupparekisterin mukaan. Yhteensä kaupparekisterissä oli 2008 lopussa yritystä, eli 3,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yrityksiin lasketaan yksityiset toiminimet, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt, yksityiset ja julkiset osakeyhtiöt (pois lukien asunto-osakeyhtiöt) ja osuuskunnat. Osa kaupparekisterissä olevista yrityksistä on kuitenkin lopettanut tai keskeyttänyt toimintansa ja osalla taloudellinen toiminta ei ole edes vielä alkanut. Vuonna 2008 eniten kasvoi yksityisten toiminimien määrä, kuten edellisenäkin vuonna. Yritysmuotona toiminimi on helppo ja joustava tapa aloittaa liiketoiminta, sillä yritysmuoto ei edellytä erityisiä perustamistoimia. Yksityiset toiminimet jaetaan ammatin- ja liikkeenharjoittajiin. Ammatinharjoittajat toimivat yleensä ilman ulkopuolista työvoimaa, mutta liikkeenharjoittajilla saattaa olla vierasta työvoimaa palveluksessaan. Liikkeenharjoittajalla liiketoimintaan sitoutunut pääoma on yleensä suurempi kuin ammatinharjoittajalla. Osakeyhtiöiden määrä lisääntyi kaupparekisterissä vuonna 2008 lähes 4,5 prosenttia. Niiden määrä on lähtenyt uudelleen nousuun vuodesta 2007 lukien. Pienten osakeyhtiöiden perustamista on lisännyt osaltaan osakeyhtiölain uudistus, kun uusien osakeyhtiöiden vähimmäispääomavaatimus pudotettiin eurosta euroon, jolla tasolla se oli ennen vuoden 1997 osakeyhtiölain uudistusta. Pienten osakeyhtiöiden toiminta helpottui vuonna 2007 edelleen, kun ne vapautettiin tilintarkastuslain uudistuksessa pakollisesta tilintarkastusvelvollisuudesta. Henkilöyhtiöiden (kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt) rekisteröintien määrä on vähentynyt PRH:n kaupparekisterissä jatkuvasti 2000-luvulla. Henkilöyhtiöiden suosiota muihin yhtiömuotoihin nähden on vähentänyt se, että henkilöyhtiöiden toiminnan tukijalkana on yritysten vastuullisten yhtiömiesten omaisuus. Vastuulliset yhtiömiehet vastaavat henkilöyhtiön veloista omalla omaisuudellaan. Sen sijaan pääomayhtiön kuten osakeyhtiön toiminta perustuu yhtiöön sijoitettuun pääomaan, ja osakkeenomistajien vastuu rajautuu osakesijoituksen määrään. Uusien rekisteröintien määrän kasvu on kuitenkin supistunut selvästi vuoden 2008 lopussa ja vuoden 2009 alussa, mikä voi johtua yleisessä talouskehityksessä tapahtuneista muutoksista. Toisaalta yritysten määrän kasvu voi hidastua jo luonnollisista syistä. Yhteensä vuonna 2008 rekisteröitiin uutta yritystä, mikä oli vain 1,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Uusien yritysten kaupparekisteri-ilmoitukset ovat lisääntyneet yhtäjaksoisesta tarkasteluajanjaksolla Huippuvuosina yritysten rekisteröinnit lisääntyivät 12 prosenttia (Kuvio 2). 11

13 Kuvio 2. Uusien yritysten perustamisilmoitukset kaupparekisteriin Uusi yritysten rekisteröinnit Lähde: PRH Yritysten määrä ja bruttokansantuote Yritysten määrän kehitys on seurannut Suomessa pienellä viipeellä bruttokansantuote bkt:n kehitystä. Yritysten määrä lisääntyi voimakkaasti vuosina Sitä vauhditti talouskasvun ohella suurten yritysten ja julkisen alan toimintojen yhtiöittäminen ja ulkoistaminen. Suuret työnantajat muun muassa rakennusalalla ja metalli- ja elektroniikkateollisuudessa alkoivat suosia joustavia alihankintasuhteita. Yritysten määrää ovat lisänneet kuntien palvelutuotannon yhtiöittäminen, lisääntyneet ostopalvelut ja toimintojen kokonaan ulkoistaminen (Kuvio 3). Yritysten määrän kasvuvauhti hidastui 1990-luvun lopussa, sillä noususuhdanteessa työllisyysmahdollisuudet parantuivat ja useammilla yksinyrittäjillä oli mahdollisuus valita yrittäjyyden ja palkkatyön välillä. Ammattiosaajille tarjoutui haastavia palkkatyöpaikkoja, joihin sijoittumisen he kenties kokivat taloudellisesti houkuttelevammaksi ja turvallisemmaksi kuin yrittäjäriskin kantamisen. Vuonna 1999 yritysten määrä ei kasvanut juuri ollenkaan. Lyhyen suvantovaiheen jälkeen pienten yritysten määrän kasvu on jälleen kiihtynyt vuodesta 2004 lukien. 12

14 Kuvio 3. Bruttokansantuotteen volyymin ja yritysten määrän kehitys vuosina Prosenttia 15,0 10,0 5,0 0,0-5,0-10, Bkt:n volyymi Yritysten määrä -15,0 Lähteet: Kansantalouden tilinpito ja yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus; TEM:n arvio yrityksistä Toimialakehitys Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritysten määrä on kasvanut 2000-luvulla eniten rakentamisessa ja palvelualoilla (pois lukien kauppa), kuten kiinteistö-, rahoitus- ja liike-elämän palveluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä muissa henkilökohtaisissa palveluissa (Kuvio 4). Yleinen tulotason nousu vaikuttanee jatkossakin virkistys- ja muita henkilökohtaisia palveluja tuottavien yritysten nopeampaan kasvuun. Samaan suuntaan vaikuttaa myös yleinen yksilöllisyyden lisääntyminen yhteiskunnassa (Rouvinen ja Ylä-Anttila, 2004). 3 Yritysten määrän kasvu vuonna 2006 oli osittain tilastollista. 13

15 Kuvio 4. Yritykset päätoimialoittain 1995, 2001 ja 2007, lkm Teollisuus Rakentaminen Kauppa Rahoitustoiminta ja liike-elämän palvelut Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus. Muut palvelualat Liike-elämän palvelualoilla uusia yrityksiä on perustettu runsaasti muun muassa siksi, että kauppa, rahoituslaitokset, teollisuus ja julkinen ala ovat siirtyneet enenevässä määrin ostopalvelujen käyttöön. Samalla on yhtiöitetty omia palveluyksiköitä. Kasvu ei silti perustu pelkästään ulkoistamiselle, sillä monet osaamiseen perustuvat liike-elämän palvelut ovat kokonaan uusia tai niiden sisältö ja luonne on huomattavasti muuttunut aiemmasta. Taustalla vaikuttavat tietoliikennetekniikan kehitys, kansainvälistyminen ja lainsäädännölliset uudistukset. Liike-elämän palvelujen kysyntä on pääosin johdettua, eli niiden kysyntä riippuu asiakastoimialojen menestyksestä niiden omilla markkinoilla, jotka ovat teollisuudessa vahvasti kansainväliset. Asiakasyritysten kasvu ja sijoittautuminen ulkomaille on kaventanut kotimaista kysyntäpohjaa ja merkinnyt uusia haasteita liikeelämän palveluja tuottaville yrityksille, kuten insinööritoimistoille ja markkinointiviestinnän yrityksille. Osalle yrityksiä julkiset organisaatiot ovat tärkeitä asiakkaita, ja näillä markkinoille kysyntään heijastuu julkisen alan rahoitusasema. Kiinteistöpalvelualan yritysten määrän kasvua selittävät rakennuskannan kasvu ja kiinteistöjen ylläpitopalvelujen yhtiöittäminen yritysten ja julkisyhteisöjen keskittyessä ydintoimintaansa. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia tuottavat esimerkiksi toimitilojen käyttäjäpalvelut (catering- ja turvallisuuspalvelut) ja kiinteistöjohtamispalvelut. Kiinteistöalan transaktioiden määrän kasvu ja ulkomaisten sijoittajien tulo markkinoille on laajentanut markkinoita monissa kiinteistöalan asiantuntijapalveluissa, kuten kiinteistökauppojen arvioinnissa ja välityksessä (Lith, 2006). Sosiaalipalveluissa yritysten määrää on lisännyt kuntien ostopalvelujen kasvu ja sosiaalialan järjestöjen palvelutoimintojen yhtiöittäminen. Yhtiöittämisellä kaupalliset toiminnot on erotettu järjestöjen yleishyödyllisestä toiminnasta. Nopeinta 14

16 kasvu on ollut vanhusten palvelutalo- ja asumistoiminnoissa ja kotipalvelussa. Syynä on ollut laitoshuoltopainotteisen vanhusten palvelujärjestelmän purkaminen 1990-luvulta lukien. Väestön ikääntyminen sekä lasten ja nuorten laitoshuollon palvelutarve ovat myös johtaneet lisäpalvelujen hankkimiseen yksityisiltä toimijoilta. Sosiaalipalveluille povataan kovaa kasvua lähitulevaisuudessa, sillä kuntien mahdollisuudet vastata sosiaalihuollon palvelujen kysynnän nopeaan kasvuun omalla työvoimalla ovat rajalliset. Vuonna 2007 kuntien ostopalvelut olivat 1,2 1,3 miljardia euroa. Sen sijaan terveyspalveluissa kuntien ostopalvelut ovat melko pieniä. Yksityinen terveydenhuolto on nojautunut työterveyshuoltotoimintaan ja yksityisiin vakuutuksiin, joilla asiakkaat rahoittavat yksityisten palvelujen ostoja, sillä Kelan sairaanhoitokorvaukset kattavat enää vain pienen osan lääkärinpalkkioista. Kunnalliset palvelusetelit merkitsevät uutta asiakaslähtöistä tapaa ostaa yksityisiä hyvinvointipalveluja. Uusi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaki antaa puitteet palvelusetelituotannon käyttöalan kasvulle. Palvelusetelien käytön laajentaminen terveydenhuollossa voisi lisätä tasa-arvoa kansalaisten kesken, sillä palvelusetelit antavat myös pienituloisille mahdollisuuden valita yksityinen palveluntuottaja ja ne nopeuttavat tutkimuksiin ja hoitoon pääsyä. Eräät kunnat ovat myös ulkoistaneet perusterveydenhuoltoaan lääkäripulan vuoksi (Lith 2009a). Henkilökohtaisissa palveluissa etenkin liikuntapalvelut ovat nousseet uusille kasvu-urille. Esimerkkeinä ovat viime vuosina laajentuneet hevosalan palvelut. Hevostalouden tuotantoketju työllistää jo yli suomalaista. (Suomen Hippos ry, 2008). Muita kasvaneita aloja ovat kuntosali-, aerobic- ja palloiluhallitoiminta. Uusia toimintoja edustavat henkilökohtaiset kunto-ohjaajat. Kansalaisten liikuntaharrastusten tukeminen yhteiskunnan ja työnantajien toimesta on ollut työssä jaksamisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta myönteinen asia. Käytännön esimerkkejä uudesta ajattelutavasta ovat työntekijöiden omaehtoisen harrastustoiminnan tukeminen verovapaiden liikunta- ja kulttuuriseteleiden avulla. Niiden huonoja puolia ovat vaatimukset palkkatyösuhteesta, jolloin toiminimiyrittäjät ja työelämän ulkopuolella olevat jäävät niiden ulkopuolelle. Setelijärjestelmän vaikutukset yksityisten kulttuuripalvelujen kysyntään on hankala ennustaa, sillä merkittävä osa kulttuuripalvelujen tarjonnasta on elokuva- ja konserttitoimintaa lukuun ottamatta julkista toimintaa (museot, teatterit, näyttelyt). Kotitalouspalveluissa on paljon kasvupotentiaalia. Ne saivat kasvusysäyksen verotuksen kotitalousvähennysjärjestelmästä. Järjestelmä vakinaistettiin vuonna Vuosina , eli varsin lyhyessä ajassa verovähennyksen määrä on kasvanut yli 90 prosenttia ja vähennyksen saajia on nyt lähes 80 prosenttia enemmän. Vuodesta 2009 lukien kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nostettiin euroon verovelvollista kohden ja samalla vähennyksen käyttöalaa laajennettiin tieto- ja viestintätekniikkaan, mikä tukee laajakaistan käytön kasvua kotitalouksissa. Verovähennyksen työpaikkavaikutusten voidaan arvioida olevan jo kokoja osapäiväistä työpaikkaa. Kansantaloudellisesti kotitalousvähennyksellä luodut työpaikat maksavat itsensä takaisin. Kotitalousvähennys on edistänyt järkevää 15

17 työnjakoa kansantaloudessa, pienentänyt harmaata taloutta ja lisännyt naisten yrittäjyyttä kotitalouspalvelun toimialalla. Tosin asuntojen korjaus- ja kunnossapitotöiden suuren osuuden vuoksi kotitaloustöiden, hoito- ja hoivatöiden osuus vähennyskelpoisista kustannuksista oli vasta neljännes vuonna 2007 (Lith 2008a). Yritysten määrä on kasvanut paljon rakennusalalla johtuen rakennustuotannon nopeasta lisääntymisestä ja alihankintatoiminnan laajentumisesta. Rakennusteollisuus ry:n (RT) mukaan rakentamisen arvo oli miltei 30 miljardin euron ennätystasolla vuosina Rakentamisen määrän ennakoidaan supistuvan prosenttia vuonna Uusia talonrakennustöitä aloitetaan peräti kolmanneksen vähemmän. Syöksykierrettä tasoittavat maa- ja vesirakentaminen. Valtion elvytystoimet lisäävät tänä ja ensi vuonna myös talojen korjausrakentamista. Rakennusalan yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Rakentamisen voimakas kasvuvaihe vuosina edellytti ulkomaisia alihankkijoita, sillä kotimainen rakennustyövoima oli täyskäytössä. Ulkomaisten aliurakoitsijoiden ja ulkomaista työvoimaa vuokraavien yritysten käyttö on tavallista Etelä-Suomen rakennustyömailla. Enimmillään ulkomaisen työvoiman määrä oli yli henkilötyövuotta. (Lith, 2008b) Ulkomaisten alihankintayritysten käyttö on aiheuttanut kuitenkin lieveilmiöitä, mikä on näkynyt muun muassa kilpailun vääristyminä rakennustyömailla. Kaupan kansantaloudellinen merkitys on pysynyt Suomessa vakaana 1960-luvulta, mutta toimialan työllisyys on kehittynyt ja 2000-luvuilla hitaammin kuin tuotannon määrä. Syinä ovat toimintojen automatisointi ja pienmyymälöiden määrän supistuminen. Automatisointi on nostanut tuottavuutta, vähentänyt työvoiman tarvetta ja luonut mittakaavaetuja suuryrityksille. Suomessa harvat keskusliikkeet ja niiden ympärille rakentuneet ryhmittyvät hallitsevat lähes täysin päivittäistavarakauppaa. Keskusliikkeille on omia ketjuja myös erikoistavarakaupassa. Kauppa on kansainvälistynyt 1990-luvulta lukien. Suomeen on rantautunut suuria ulkomaisia kauppaketjuja erityistavarakauppaan. Samalla suomalaiset suuret kauppaliikkeet ovat laajentaneet toimintaansa etenkin Baltian ja Venäjän kasvaville markkinoille. Myös verkkokaupan laajentuminen voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia kaupan rakenteeseen. Vuonna 2008 suomalaiset kuluttajat käyttivät verkkokauppaan noin 1,4 miljardia euroa, josta noin prosenttia valui ulkomaille. Kymmenessä vuodessa verkkokaupan arvo on kolminkertaistunut. Suomen Kaupan liiton mukaan kaupan myynti nousi uusiin ennätyslukemiin vuonna Mennyt vuosi oli kaupalle viidestoista peräkkäinen kasvun vuosi. Kasvu alkoi kuitenkin hiipua vuoden loppua kohden. Tukkukaupassa teknologiateollisuuden ja rakennusalan kysynnän romahdus ovat kääntäneet teknisen tukkukaupan ja koko tukkukaupan myynnin laskuun. Myös autokaupan myynti alenee vuonna 2009, kun esimerkiksi uusia autoja myydään Kaupan liiton keräämien ennusteiden mukaan kolmanneksen vähemmän kuin edellisenä vuonna. Myöskään vähittäiskaupan näkymät eivät ole lohdulliset. Parhaimmassa tapauksessa vähittäiskaupassa päädytään nollakasvuun. Kulutuskysyntää ylläpitävät tuloverotuksen keventyminen, yleisen hintakehityksen lasku ja verkkokauppa. 16

18 Päivittäistavarakaupan tilannetta kohentaa ruuan arvonlisäveron alennukset. Asiantuntijoilla on kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä veronalennusten pysyvistä vaikutuksista yleiseen hintatasoon. Suomen hallitus on päättänyt myös sunnuntaiaukioloaikojen vapauttamisesta määrätyin reunaehdoin kaiken kokoisissa kaupoissa. Majoitus- ja ravitsemisala on ollut 2000-luvulla muutosten tilassa, sillä ravintolapalvelut kilpailevat kuluttajien vapaa-ajasta muiden virkistyspalvelujen, kuten kulttuuri-, urheilu- ja liikuntaharrastusten kanssa samalla, kun nuorten ikäluokkien kulutustottumukset alkoholin suhteen ovat muuttumassa. Myös väestörakenteen ikääntyminen voi vaikuttaa kielteisesti ravintolapalvelujen kysyntään. Häviäjiä ovat olleet etenkin olutmyyntiin keskittyneet keskiolutpubit. Myös anniskeluravintoloiden myynti on ollut jo vuosia ruoka- ja kahvimyynnin varassa. Majoitus- ja ravitsemisalalla yritysten määrä on lisääntynyt hitaasti. Syynä ei ole toimintansa aloittaneiden yritysten pieni määrä, vaan yrityskannan suuri vaihtuvuus, mikä on osittain seurausta kevyin perustein aloittaneiden yritysten lyhytikäisyydestä. Yritysten toimialaedellytyksiä heikentävät alalla valitseva ylikapasiteetti ja harmaan talouden lieveilmiöt. Yritysten määrä on kääntynyt laskuun teollisuudessa 2000-luvulla. Lukumäärä on vähentynyt elintarviketeollisuudessa, tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, kustannustoiminnassa, rakennustuotteiden valmistuksessa, mekaanisessa metsäteollisuudessa, konepajateollisuudessa ja useimmilla metalli- ja elektroniikkateollisuuden toimialoilla. Toisaalta metallituoteteollisuudessa ja laivanrakennuksessa on esiintynyt ajoittain jopa kapasiteettipulaa, ja yritysten määrä on lisääntynyt. Kemianteollisuudessa yritysten määrä on pysynyt ennallaan 2000-luvulla. Suomalaisen teollisuuden rakennemuutos alkoi 1980-luvun lopulla, kun yritykset kasvoivat fuusioiden kautta entistä suuremmiksi ja alkoivat kansainvälistyä. Rakennemuutos kiihtyi 1990-luvulla, jolloin ulkomaiset yritysostot lisääntyvät Suomessa. Vaikka tuotanto ja työllisyys ovat kasvaneet enemmän teollisuusyritysten ulkomaisissa kuin kotimaisissa tuotantoyksiköissä, teollisuuden päätoimialojen, kuten metalli- ja elektroniikkateollisuuden ja metsäteollisuuden suorat ja välilliset työllisyysvaikutukset ovat pysyneet kotimaassa suurina aina viime vuosiin saakka. Aasian ja Etelä-Amerikan kehittyvien maiden ja Venäjän painoarvo markkinaalueina ja tuottajina on lisääntynyt edelleen, mikä on lisännyt haasteita ja muutospaineita Suomen teollisuudelle. Toteutunut kehitys on merkinnyt tuntuvia supistuksia kotimaisessa massa- ja paperiteollisuudessa, ja tuotantokapasiteetin siirtymistä lähelle halvempia raaka-ainelähteitä ja kasvavia kuluttajamarkkinoita. Voimakkaat supistukset ovat heijastuneet myös metsäteollisuuden kysynnästä riippuvaisille metalli- ja kemian teollisuuteen ja palvelualoille, kuten kuljetukseen. Globaali taloudellinen taantuma ja vientikysynnän romahtaminen ovat kiihdyttäneet teollisuuden rakennemuutosta. Vaarassa voi olla kokonaisten osaamisalojen häviäminen maastamme. Esimerkkeinä voidaan mainita ilmailu- ja laivanrakennusteollisuus, joille valtion tilaukset olisivat elintärkeitä nykyisessä suhdannetilanteessa. Suomalaisen teollisuuden tulevaisuuden kannalta tärkeää olisi uusien 17

19 ja vanhojen teknologioiden yhdistäminen (bio-, ITC- ja nanoteknologiat) ja palveluliiketoiminnan kehittäminen, joiden avulla teollisiin tuotteisiin saataisiin uutta lisäarvoa Palveluvaltaistuminen: kansainvälinen vertailu ja kehitys Suomessa Länsimaisia yhteiskuntia on leimannut pitkään palveluvaltaisuus. Sen taustalla ovat muun muassa tietoliikenteen kehitys, talouden erikoistuminen sekä yksityisen kulutuksen kohdistuminen palveluihin tulotason ja vapaa-ajan kasvun myötä. Hyvinvointivaltion luonti näkyy puolestaan julkisin varoin tuotettujen palvelujen lisääntymisenä. Naisten yleinen työhön osallistuminen on johtanut siihen, että monet aiemmin kotona tehdyt palvelutyöt ostetaan kodin ulkopuolelta. Suomessa esimerkiksi kotitalousvähennys on tuonut henkilökohtaisia palveluja tuotannollisen toiminnan piiriin. Palvelualojen kasvua on selitetty usein sillä, että jalostusalojen yritykset ulkoistavat palvelutoimintojaan joustavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Kehitykseen ovat vaikuttaneet muutkin tekijät, kuten tieto- ja viestintätekniikan vallankumous sekä tiedon ja osaamisen merkityksen kasvu, mikä on muuttanut sekä tehostanut perinteisten palvelujen tuotantoa, luonut markkinoita ja välineitä kokonaan uusien palvelujen tuotantoon. Palvelujen kehitys ei ole myöskään törmännyt teollisuuden ja maatalouden lailla ympäristön kestokyvyn asettamiin rajoituksiin. Palveluyhteiskunta on kehittynyt pitkälle Yhdysvalloissa, jossa palvelujen osuus työllisyydestä oli liki 80 prosenttia vuonna Siellä palveluelinkeinojen hallitseva asema ei ole pelkästään viime vuosikymmenien kehityksen tulosta, sillä Yhdysvalloissa palvelut muodostivat 50 prosenttia bkt:sta jo 1900-luvun alussa. Yhdysvalloissa korostuvat rahoitus-, vakuutus- ja liike-elämän palvelut, joiden tuottajista osa on kasvanut suuriksi ja kansainvälisiksi. Yhdysvalloissa palvelutuotannon ulkoistaminen on edennyt myös teollisuudessa pidemmälle kuin Euroopassa. Euroopan maiden hitaampaa palveluvaltaistumista selittävät muun muassa näiden suuremmat suhteelliset palkkakustannukset ja työmarkkinoiden joustamattomuus. Myös uuden teknologian hyödyntäminen on edennyt Yhdysvalloissa pidemmälle kuin monissa Euroopan maissa, mikä on nostanut työn tuottavuuden tasoa Yhdysvalloissa. Maan palveluvaltaisuutta korostaa se, että teollisuuden osuus työllisyydestä on painunut alle 10 prosenttiin, kun se esimerkiksi Suomessa oli miltei viidennes vuonna Suomen talous nojaakin edelleen vahvasti teollisuuteen. Palvelualojen osuus EU-maiden kokonaistyöllisyydestä vaihtelee ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneissä jäsenmaissa (15 vanhaa jäsenmaata) 65 ja 80 prosentin välillä. Palvelualoilla on suuri merkitys erityisesti Benelux-maissa, Britanniassa, Ranskassa ja Pohjoismaissa. Keskimääräistä pienempi palvelualojen työllisyysosuus on Etelä-Euroopan maissa, kuten Portugalissa ja Espanjassa luvun alussa palveluvaltaistuminen hidastui väliaikaisesti eräissä EU-maissa, kuten Ruotsissa ja Suomessa. Syynä oli poikkeuksellisen voimakas talouslama näissä maissa (Kuvio 5). 18

20 Uusissa vuosina 2004 ja 2007 EU:hun liittyneissä jäsenmaissa palvelualojen työllisyysosuudet ovat alhaisemmat kuin vanhoissa jäsenmaissa ehkä Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta. Jatkossa vanhojen ja uusien EU-maiden väliset erot palvelualojen työllisyys- ja bkt-osuuksissa pienenevät samalla, kun palvelujen merkitys kasvaa entisestään kaikissa jäsenmaissa. Vuonna 2006 palvelualojen osuus EU:n bkt:sta oli jo noin 70 prosenttia uudet jäsenmaat mukaan lukien. Palvelualojen osuus koko EU:n työllisyydestä on kolme prosenttiyksikköä suurempi kuin bkt:sta. Palvelualoittain tarkasteltuna kaupan, kuljetuksen ja tietoliikenteen osuus EU:n (27 jäsenmaata) kokonaistuotannosta oli vuonna 2006 viidennes, liike-elämän palvelujen ja rahoituspalvelujen runsas neljännes sekä henkilöpalvelujen (kuluttajapalvelut) yli viidennes ja 2000-luvuilla palvelujen tuotanto kasvoi EU-maissa huomattavasti nopeammin kuin teollisuustuotanto. Silmiinpistävää vanhojen EU-maiden kansantalouksille ovat julkisten palvelujen suuret bkt- ja työllisyysosuudet. Julkisen sektorin merkitys on suuri varsinkin Pohjoismaissa. Kuvio 5. Palvelualojen osuus kokonaistyöllisyydestä EU-maissa 2006, prosenttia Luxemburg Britannia Alankomaat Ruotsi Tanska Belgia Ranska Suomi Saksa Irlanti Itävalta Espanja Italia Kreikka Unkari Latvia Viro Liettua Portugali Slovakia Tsekki Slovenia Puola Romania Prosenttia Lähde: Tilastollinen vuosikirja, Tilastokeskus. 19

21 EU-maiden palveluyritykset Eurostatin tekemän tutkimuksen mukaan EU-maissa toimi vuonna 2005 yhteensä 14,5 miljoonaa palveluyritystä, joiden työllisyys oli 76 miljoonaa henkeä ja liikevaihto noin miljardia euroa. Jalostus- ja palvelualojen yritysten yhteenlasketusta kokonaistyöllisyydestä palvelualojen osuus oli 60 prosenttia ja liikevaihdosta 56 prosenttia. Luvusta puuttuvat rahoitustoiminta, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut henkilökohtaiset palvelut, jotka nostaisivat yksityisten palveluyritysten merkitystä kansantalouksissa edelleen. (Eurostat 2007) Samasta tutkimuksesta ilmenee, että Suomessa palvelualojen osuus yritysten henkilöstöstä ja liikevaihdosta on EU:n keskiarvoa matalampi. Vanhoista, ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneistä maista palvelualojen merkitys oli Suomessa kaikkein pienin. Korkeimmat työllisyysosuudet mitattiin Britanniassa, Alankomaissa, Irlannissa ja Kreikassa, joissa palveluyritysten työllisyys kohosi yli 70 prosenttiin jalostus- ja palveluyritysten yhteenlasketusta työllisyydestä. Kaikkien matalin palvelualojen merkitys oli Romaniassa ja Slovakiassa. Palvelualojen työllisyysosuus oli suurempi kuin osuus arvonlisäyksestä 20 EU:n jäsenmaassa ja Norjassa, mikä johtuu Eurostatin tutkimuksen mukaan palvelualojen keskimääräistä alhaisemmasta työn tuottavuudesta (arvonlisäys per työllisyys). Erityisesti Norjassa, Irlannissa ja Puolassa palvelualojen työllisyysosuus on paljon suurempi kuin osuus arvonlisäyksestä. Sen sijaan Latviassa, Maltalla, Virossa, Romaniassa, Luxemburgissa, Sloveniassa ja Kyproksella palvelualojen osuus arvonlisäyksestä oli suurempi kuin niiden osuus työllisyydestä, mikä viittaa korkeaan tuottavuuteen. Palvelualojen kehitys Suomessa Suomessa teollistuminen alkoi 1880 luvun lopulla, mutta kehitys oli paljon hitaampaa kuin muualla Euroopassa. Tästä syystä maatalous säilyi melko pitkään valtaelinkeinona. Aina 1940-luvulle saakka puolet työllisestä työvoimasta työskenteli maa- ja metsätaloudessa. Ruotsi oli vastaavassa vaiheessa 1910-luvulla sekä Tanska ja Norja 1800 luvun lopulla. Elinkeinorakenne alkoi muuttua vähitellen 1950-luvulta lähtien. Sotakorvausten ansiosta metalliteollisuus laajeni ja monipuolistui. Lisäksi metsäteollisuuden jalostusaste nousi paperiteollisuuden kehittymisen myötä (Kuvio 6). Palvelujen tuotanto alkoi kasvaa nopeasti 1960 luvulta lähtien. Aluksi Suomi teollistui ja palveluvaltaistui yhtä aikaa, mutta kolmenkymmenen viime vuoden aikana palvelut ovat olleet suurin ja kasvava työllistäjä. Erityisen voimakasta palvelutuotannon kasvu oli ja 1980-luvuilla. Vuosina palvelualojen työllisyys kohosi peräti ihmisellä. Samanaikaisesti työntekijöiden määrä vähentyi teollisuudessa, sillä teollisuudessa lisättiin voimakkaasti teknologiapanosta ja tuottavuutta. Samalla erikoistuminen merkitsi siirtymistä ostopalvelujen käyttöön. Julkisella vallalla on tärkeä asema erityisesti terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen tuottamisessa. Vuonna 1990 julkisten palvelujen osuus tuotannosta oli melkein 20 prosenttia, kun se oli kymmenen prosenttia vuonna Vuonna 1990 Suomen 20

22 bruttokansantuote kääntyi laman vuoksi laskuun, jolloin erityisesti kotimarkkinoista riippuvaiset yksityiset palvelualat joutuivat vaikeuksiin. Silti palvelualojen osuus koko kansantalouden työllisyydestä ei vähentynyt paljoakaan, sillä julkisella alalla työntekijämäärät eivät pudonneet yhtä jyrkästi kuin yksityisellä sektorilla. Vuodesta 1994 lähtien palvelualojen tuotanto ja työllisyys ovat kasvaneet myös yksityisellä puolella. Tuotanto- ja työllisyysosuuksilla mitaten kauppa muodostaa yhä merkittävän palvelualan mutta ja 2000-luvuilla nopeimmin kasvaneita toimialoja ovat olleet liike-elämän palvelualat.4 Myös yksityiset henkilöpalvelualat kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, urheilu- ja liikuntapalvelut ovat kasvaneet. Vuonna 2008 palvelualat muodostivat noin 64 prosenttia maamme bkt:sta ja 69 prosenttia kansantalouden työllisyydestä (Taulukko 2). Kuvio 6. Pääelinkeinojen kehitys , prosenttia kokonaistuotannosta. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Alkutuotanto Jalostusalat Palvelualat Lähde: Kansantalouden tilinpidon historialliset aikasarjat, Tilastokeskus. 4 Kaupan toimialoja ovat tukku- ja vähittäiskauppa, moottoriajoneuvojen kauppa. Liike-elämän palveluihin luetaan mm. tietotekniikkapalvelu, tekniset suunnittelupalvelut, liikkeenjohdon palvelut ja kirjanpitopalvelut. 21

23 Taulukko 1. Palvelualojen tuotanto (perushintainen arvonlisäys) ja työllisyys vuonna 2008 Tuotanto, mrd. euroa Osuus tuotannosta, % Työllisyys, 1000 henkeä Osuus työllisyydestä, % Kauppa 16,4 10,2 330,8 13,1 Majoitus- ja ravitsemisala 2,4 1,5 79,5 3,1 Kuljetus ja tietoliikenne 16,1 9,9 176,9 7,0 Rahoitus ja vakuutus 4,2 2,6 40,0 1,6 Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut 30,8 19,0 295,6 11,7 Julkinen hallinto 7,8 4,8 172,6 6,8 Koulutus 7,8 4,8 163,3 6,4 Sosiaali- ja terveyspalvelut 14,1 8,8 371,0 14,6 Muu palvelutoiminta 6,0 3,8 134,2 5,3 Yhteensä 105,6 65, ,9 69,6 Julkiset palvelut yhteensä 28,7 17,8 610,6 24,1 Yksityiset palvelut yhteensä 76,9 47, ,3 45,5 Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus. Palveludirektiivi Lissabonissa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi talousuudistus-ohjelman, jonka keskeisiä elementtejä on palvelujen sisämarkkinoiden toteutuminen Euroopan unionin alueella. Yksi tärkeä virstanpylväs on EU-maiden pelisääntöjä ja toimintaa yhtenäistävä sekä kilpailun esteitä poistava palveludirektiivi, joka annettiin joulukuussa Palveludirektiivin kansallinen täytäntöönpano tulee viimeistään joulukuun 2009 lopussa. Palveludirektiivin tarkoituksena on varmistaa palvelujen sisämarkkinoiden toteutuminen. Kilpailukykyiset palvelumarkkinat ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n talouskasvun edis-tämiselle ja työpaikkojen syntymiselle, koska palvelut ovat taloudellisen kasvun moottori ja edustavat noin 70 prosenttia useimpien jäsenvaltioiden bkt:sta ja työllisyydestä. Kaiken kaikkiaan sisämarkkinoiden pirstoutumisella olisi negatiivinen vaikutus koko Euroopan talouteen. Silti sisämarkkinoilla on vielä suuri joukko esteitä, joiden takia palveluyritykset eivät pysty laajentumaan yli kansallisten rajojen eivätkä hyödyntämään sisämarkkinoita täysimääräisesti. Erilaisten palvelukaupan esteiden on katsottu heikentävän myös EU:n kansainvälistä kilpailua. Palveludirektiivillä helpotetaan yrityselämän toimintaa ja liikkuvuutta. Palveludirektiivin tehokas täytäntöönpano edellyttää elinkeinovapautta rajoittavan kansallisen lainsäädännön, kuten lupa- ja rekisteröitymisvelvoitteita sisältävien säädösten tarkistamista. Direktiivin nojalla jäsenvaltiot joutuvat ottamaan käyttöön myös niin sanottuja keskitettyjä asiointipisteitä, kehittämään sähköisiä menettelyjä ja valmiuksiaan hallinnolliseen yhteistyöhön muiden maiden viranomaisten kanssa. Euroopan komission mukaan palveludirektiivi edistäisi tavoitteiden mukaan talouskasvua ja työllisyyttä unionin alueella. Toteutuessaan palveludirektiivi voisi 22

24 synnyttää jopa 0,6 miljoonaa uutta työpaikkaa sisämarkkinoille. Rohkeimpien arvioiden mukaan palveludirektiivi synnyttäisi Eurooppaan jopa 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa.5 Samalla EU-maiden bruttokansantuote bkt kasvaisi jopa kaksi prosenttia. Suomeen on en-nustettu useita tuhansia uusia työpaikkoja, mutta tarkkoja lukuja on kuitenkin tässä vaiheessa vielä vaikea arvioida Uudet kasvualat tilastojen katvealueella: esimerkkinä bioteollisuus Kansainvälisen työnjaon ja liiketoimintamallien kehitys, uudet teknologiat ja niiden sovellukset, nousevien kansantalouksien tarjoama kilpailuvoima yms. ovat kiihdyttäneet talouden rakennemuutosta Suomessa. Talouden rakenne uudistuu ja liiketoiminta kehittyy entistä nopeammin uusille urille. Esimerkiksi elektroniikkateollisuuden alihankintatoiminnan nousu ja lasku mahtui Suomessa 15 vuoden sisälle. Uusien kasvualojen tunnistamista ja seurantaa hankaloittaa perinteinen toimialaluokitus, jonka avulla on vaikea saada oikeaa kuvaa tapahtuneesta kehityksestä. Uudet kasvutoimialat ovat toimialaluokituksen näkökulmasta usein monitoimialaisia, eli palvelujen ja teollisuuden välinen raja on epäselvä, joten niistä ei ole usein saatavilla kunnollisia tilastotietoja. Hyvin todennäköisesti uusia kasvumahdollisuuksia syntyy perinteisten ja uusien alojen saumakohdassa (Palm 2006). Uusia osaamisaloja ovat muun muassa mikrosysteemi- ja nanoteknologia, bioenergian tuotanto, hyvinvointiteknologia, turvallisuusala, kiinteistö- ja rakennusala, ympäristöteknologia, digitaalinen sisältötuotanto tai vaikkapa kasvava hevostalous. Yksi esimerkki lupaavasta, mutta osittain tilastojen pimentoon jäävästä kasvualasta, on bioteollisuus (Lith 2007). Suomessa bioteollisuuteen on kohdistettu jo 1990-luvun alusta lukien suuria odotuksia. Esimerkiksi tohtori Pekka Himasen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoitetussa tietoyhteiskunnan tulevaisuusstrategiassa ennustetaan, että bioteknologiasta mukaan lukien geronteknologia, e-health on tulosta yksi maamme uusista kivijaloista (Himanen 2004). Bioalan yritysten määrä onkin kasvanut maassamme runsaasti viime vuoden aikana. Maailmassa bioteknologian veturina on toiminut Yhdysvallat. Eurooppa on jäänyt lähinnä haastajan asemaan. Alan kehitys käynnistyi Yhdysvalloissa aiemmin kuin Euroopassa, mistä johtuu osin se, että bioteollisuuden yritykset ovat Yhdysvalloissa suurempia kuin Euroopassa. Myös bioalalle suunnatut tuotekehityspanostukset sekä riski- ja velkapääoman määrä ovat Yhdysvalloissa merkittävästi suurempia kuin vanhalla mantereella. Kilpailu alalla on kiristynyt edelleen, sillä uusia kilpailijoita on tullut areenalle erityisesti Aasian maista. Aasian maista erityisesti Taiwan, Japani, Kiina ja Etelä-Korea ovat ottaneet nopeita askelia bioalalla. Esimerkiksi Taiwanissa valtio on sijoittanut bioalan rahoitusohjelmiin miljardeja dollareita. Bioteknologia kasvaa kohisten Kiinassa. Etenkin 5 Lähde: Helsingin Sanomat, vieraskynä A. Stubb, 13/02/

25 biolääkkeiden tuotannosta on muodostunut yksi Kiinan bioalan tukijaloista. Kokonaisuudessaan bioteknologian markkinoiden arvon arvioidaan nousevan Euroopan bioteollisuusjärjestö EuropaBion (European Association of Biotechnology) arvioiden mukaan vuonna 2010 yli kahteen biljoonaan euroon. Bioalan erityispiirteisiin kuuluu, että se on riippuvaista tieteellisestä tutkimuksesta. Julkinen valta on panostanut huomattavasti bioalan koulutukseen ja alan tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jonka lisäksi yksityinen riskirahoitus on ollut merkittävää. Keksintöjen kaupallistaminen on kuitenkin hidasta. Huomattava osa bioalan sovellutuksista löytyy terveydenhuollosta. Esimerkiksi uusien lääkkeiden takana on usein bio- ja geenitekniikan sovellus. Sovelluksiin kuuluvat muun muassa biohajoavat ruuvit, nastat ja anturat tai entsyymiteknologiaan liittyvät tuotteet.6 Ranskan Lyonissa maaliskuussa 2009 järjestetyssä niin sanotussa BioVision-foorumissa todettiin, että vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluku nousee yli yhdeksään miljardiin ihmiseen, joista 70 prosenttia asuu kaupungeissa. Silloin merkittäviä ihmiskunnan haasteita ovat suuri asukastiheys, terveys ja turvallisuus, puhtaan veden ja ravinnon saatavuus sekä hygienia. Ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin toivotaan löytyvän luonnontieteistä ja niihin liittyvistä teknologioista, kuten bioteknologiasta. (ks. lisätietoja: Myös monilla arkisilla aloilla biotekniikan käyttö on jokapäiväistä. Esimerkiksi vaatteiden valmistukseen käytetystä puuvillaraaka-aineesta jo merkittävä osa on geenimuokatun viljelyn tulosta. Geenimuokattuja elintarvikkeita on ollut pitkään saatavilla, vaikka joissakin maissa suhtaudutaan varauksellisesti uuteen viljelytekniikkaan. Uusia kasvualoja ovat biopolttoaineet. Taustalla ovat huolet kasvihuonepäästöistä ja ilmaston lämpenemisestä. Kemian teollisuudessa on alkanut suuri muutos, sillä monia prosesseja korvataan bioteknisillä prosesseilla. (mm. Ojanperä, K. 2006) Bioalan yritykset OECD on määritellyt vuonna 2002 bioteknologian tieteen ja teknologian soveltamiseksi eläviin eliöihin ja niiden osiin, tuotteisiin ja malleihin tarkoituksena muuttaa eläviä tai elottomia aineksia tiedon, tavaroiden ja palvelujen tuottamista varten.7 Edellä mainitun bioalan käsitteen pohjalta päätellen osaamisalaan kuuluvien yritysten määrittely ei voisi tapahtua virallisen käytössä olevan toimialaluokituksen (Nace 2002 tai 2008) mukaisesti, mikä mahdollistasi suoraan monien hallinnollisesti laadittavien kansallisten ja kansainvälisten tilastojen hyödyntämisen.8 6 Biohajoavilla varaosilla saadaan kehoa kuntoon. Niitä käyttävät ennen kaikkea kirurgit. Mm. ruuvit ovat valmistettu lujasta maitohappopolymeerista, joka toimii luumurtumassa 3-6 kuukautta tukena. Elimistö ei hyljeksi biomateriaalista valmistettua varaosaa, vaan kasvaa yhteen biomateriaalin kanssa, kunnes se liukenee pois. Entsyymit ovat eliöissä, kuten ihmisessä, tapahtuvien kemiallisten reaktioiden säätelijöitä. Ne eivät itse muutu tai kulu reaktioissa. Entsyymit pilkkovat elimistöön tulevia yhdisteitä tai liittävät niitä toisiinsa. 7 Ks. Suomen Bioteollisuus FIB:n bioteknologian määritelmä. FIB on suomalaisen biotekniikkateollisuuden toimialajärjestö. ( 8 Bioalan yritysten joukko hajoaa virallisen toimialaluokituksen mukaan ainakin yli 20 eri jalostustoiminnan, kaupan ja palvelujen toimialoille, jos lähtökohdaksi otetaan FIB:in listaamat bioalan yhteisöt. Toimialaluokituksen mukaan tärkeitä bioteollisuuden toimialoja ovat lääketieteellinen ja luonnontieteellinen tutkimus. Toinen yrityskeskittymä on lääkkeiden ja muiden kemiallisten tuotteiden valmistuksessa. Tärkeitä toimialoja ovat myös lääkkeiden ja kemiallisten tuotteiden tukkukauppa, lääkintäkojeiden valmistus sekä määrätyt liike-elämän palvelut. Varsinaisten ydinyritysten lisäksi bioalalla toimii joukko tukipalveluja tuottavia yrityksiä, jonka lisäksi bioteollisuuden muodostamaan klusteriin kuuluu julkisia tutkimuskeskuksia. 24