Hossan rantaosayleiskaavan muutos

Transkriptio

1 SUOMUSSALMEN KUNTA Hossan rantaosayleiskaavan muutos Natura-tarveselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 648-P30705

2 Natura-tarveselvitys 1 (21) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto Menetelmät ja aineisto Lainsäädäntö Arvioinnin kriteerit Vaikutusten merkittävyys Luontotyypin herkkyyttä Vaikutuksen kesto Koskemattomuus Aineisto Aluetta koskevat selvitykset ja tiedot Kaava-aineisto Muu arviointia tukeva aineisto Epävarmuudet Kaavasuunnitelma Kaavan tarkoitus Kaavaratkaisu Vaikutusmekanismit Muut lähialueen hankkeet ja suunnitelma Hossan Natura 2000-alue (FI ) Yleistä Suojelun toteuttaminen Suojeluarvot Natura-tarvearviointi Luontotyypit Karut kirkasvetiset järvet (3110) Humuspitoiset lammet ja järvet (3160) Vaihettumissuot ja rantasuot (7140) Lähteet ja lähdesuot (7160) Harjumetsät (9060) ja luonnonmetsät (9010) Puustoiset suot (91D0) Lajit Ahma (Gulo gulo) Saukko (Lutra lutra) Yhteisvaikutukset Lieventämistoimet Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Johtopäätös... 18

3 Natura-tarveselvitys 2 (21) Kärkkäinen Jari 9 Lähteet... 19

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 1 (19) Hossan rantaosayleiskaavan muutos 1 Johdanto Tämä Natura-tarveselvitys koskee Hossan rantaosayleiskaavan muutosta. Tarveharkinnassa esitetään johtopäätös, että tarvitaanko laatia luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi vai ei. Hossan rantaosayleiskaavan muutoksessa päivitetään 2006 hyväksytty Hossan rantaosayleiskaava ja Hossan kyläalueelle osoitetaan lisärakentamista majoitusrakentamiseen ja muuhun matkailua tukevaan toimintaan. Lisäksi vanha yleiskaava kumotaan Hossan kansallispuiston alueelta. Kaava-alue sijoittuu pääosin Hossan Natura alueelle (FI ). Kaava-alueen länsipuolella on Moilasenvaaran Natura-alue (FI ) ja pohjoisessa Etelä-Kuusamon Metsät Natura-alue (FI ). Arvioinnin on laatinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä FM biologi Jari Kärkkäinen. Kuva 1. Hossan rantaosayleiskaava-alue ja Natura-alueet.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 2 (19) 2 Menetelmät ja aineisto 2.1 Lainsäädäntö Luonnonsuojelulain 64 :n todetaan, että Natura verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset: kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, ovat luonteeltaan heikentäviä, laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalue on käytännössä heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuna ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 3 (19) 2.2 Natura-tarvearviointi Tarveharkinnassa esitetään johtopäätös, että a. suunnitelma ei heikennä Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita tai b. hanke heikentää Natura-arvoja ja Natura-arviointi on tehtävä. Mikäli ilmenee, että vaikutus on epävarma, on Natura-arviointi myös tehtävä. Epävarmuuden merkitys Natura -arvioinnissa on mainittu Waddenzee -tapauksessa (C- 127/02), missä oli kyse sydänsimpukoiden mekaanisesta pyynnistä, jota oli vanhastaan harjoitettu. Pyyntiin annettiin määräaikaisia lupia. Päätöksessä todettiin, että arviointivelvollisuus muodostuu, mikäli ei ole objektiivisten seikkojen perusteella poissuljettua, että hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa. Tässä arviointivelvollisuus-kynnys asetettiin varovaisuusperiaatteen nojalla alhaiseksi. Lisäksi päätöksessä tuotiin esille, että hanke voidaan hyväksyä, kun alueen koskemattomuuteen ei ole haitallisia vaikutuksia eikä tästä asiasta ole tieteellisesti epävarmuutta. Natura-tarvearvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: a. erityisten suojelutoimien alueilla (SAC) ja SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai luontodirektiivin liitteen II lajeja tai b. erityisistä suojelualueilla (SPA) lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Arviointi kohdistuu vain alueen suojeluperusteissa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajistoon. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SCI-alueilla ei arvioida vaikutuksia lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen ja sen eheyden kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. 2.3 Arvioinnin kriteerit Vaikutusten merkittävyys Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Komission julkaiseman luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan tulkintaohjeen mukaan "kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Ohjeessa todetaan myös, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 4 (19) Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1) suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2) olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3) hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4) luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai 5) ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan Luontotyypin herkkyyttä Luontotyypin herkkyyttä muutoksille voidaan lähestyä sen sietokyvyn ja palautuvuuden kautta. Mitä huonompi sietokyky on, sitä heikompi sen palautuvuuskin on. Palautuvuuskyky määritellään luontotyypin ominaispiirteiden, kuten tyyppilajiston palautuvuudella Vaikutuksen kesto Vaikutuksen kesto vaikuttaa vaikutusten merkittävyyteen. Vaikutukset voidaan jakaa seuraavasti (Byron 2000): Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta). Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta. Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto vuotta. Keskipitkä vaikutuksen kesto 5-15 vuotta. Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta Koskemattomuus Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Taulukossa 1 on esitetty esimerkki vaikutusten arvioinnin kriteereistä eheyden kannalta.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 5 (19) Taulukko 1. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000 mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. 2.4 Aineisto Aluetta koskevat selvitykset ja tiedot Kaava-aineisto Työ pohjautuu Hossan Natura-tietokantatietoon sekä Natura verkostoa täydentämisessä (Ympäristöministeriön ehdotus tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä 2016) esitettyihin tietoihin. Lisäksi lähteenä on käytetty suunnitelmia, jotka koskettavat aluetta. Hossan retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma Luonnos (Metsähallitus 2010) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Hossan kansallispuistosta (HE 260/2016) Hossan matkailualueen Master Plan hanke (Suomussalmen kunta 2015) Hossan yleissuunnittelu- ja rantakaava-alueiden luontoselvitys (Maa ja Vesi Oy 2006) Arviointi pohjautuu Hossan rantaosayleiskaavan muutos, ehdotuksen kaavakarttoihin ja selostukseen Muu arviointia tukeva aineisto Arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia ohjeistuksia, aineistoja ja selvityksiä: Euroopan komissio (2000). Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. European Commission (2001). Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003)

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 6 (19) Natura luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) SYKE, Avoin tieto, ladattavat paikkatietoaineistot (2018) 2.5 Epävarmuudet Epävarmuudet liittyvät ihmisten liikkumiseen Seipiniemen osa-alueella. Kansallispuiston alueella ulkoilijat pääasiassa käyttävät hyväkseen alueen polkuverkostoa eivätkä niinkään suuntaa poluttomiin ympäristöihin Esitetyistä arviointiin liittyvistä epävarmuuksista huolimatta vaikutusarviointia ja sen pohjalla ollutta aineistoa sekä hankittua lisäaineistoa voidaan pitää riittävän luotettavana. Arviointiin liittyvät epävarmuudet eivät vaikuta kaavan merkittävien vaikutusten tunnistamiseen. 3 Kaavasuunnitelma 3.1 Kaavan tarkoitus 3.2 Kaavaratkaisu Alueella on voimassa Hossan rantaosayleiskaava, joka on hyväksytty Suomussalmen kunnanvaltuustossa Hossan rantaosayleiskaavan muutoksen tavoitteena on päivittää alueella voimassa oleva rantayleiskaava, siten että Hossan kansallispuisto huomioidaan ja sen käyttö turvataan sekä tuetaan. Muutoksella halutaan edistää alueella toimivien ja mahdollisten uusien matkailuyrittäjien toiminnan kehittymisedellytyksiä keskittämällä matkailuun liittyvää rakentamista olemassa olevien palveluiden ja infrastruktuurin läheisyyteen. Kaavamuutoksessa on tutkittu myös Hossan kyläalueen maankäyttöä, alueen rakentamisen määrää ja rakentamisen osoittamista Hypäksen ranta-alueelle ja Seipiniemen lakanneelle retkeilyalueelle. Lisäksi kaavalla on selvitetty mahdollisuutta osoittaa kyläaluetta ympäröiville Metsähallituksen ranta-alueiden uutta omarantaista loma-asutusta voimassa olevan rakennusoikeuden mitoitusperusteiden mukaisesti. Yleiskaavaratkaisun keskeisenä perusteena on voimassa olevan yleiskaavan ja Hossan Master Planin toiminnallisten tavoitteiden tukeminen sekä Hossan kansallispuiston vierailijoiden tarpeiden huomioiminen ja välillisesti kansallispuiston käytön tukeminen. Yleiskaavaratkaisu korostaa seuraavia eriluonteisia kokonaisuuksia / toimintoja: Hossan keskeisin kyläkeskusvyöhyke (AT) luontokeskuksen ja lomakeskuksen välillä rakennetun kunnallistekniikan lähettyvillä Seipiniemen alue (osa vanhaa retkeilyaluetta) Kyläkeskusta reunustavat loma-asuntopainotteiset haja-asutusluonteiset ranta-alueet Laajat Metsähallituksen metsätalousalueiden rantarakennuspaikkojen sijoittelu Kansallispuisto

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 7 (19) Pääosa Natura-alueesta on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL). Seipinniemen osa-alue on pääosin MU -aluetta (maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ulkoilun ohjaamistarvetta). MU -alueita on merkitty Hypäsjärven ympäristöön ja Seipinniemi on lähes kokonaisuudessaan MU -aluetta. Vastuuniemi, Honkisaari ja sen läheiset pienen saaret on MY -aluetta (maa- ja metsätalousvaltaiseksi alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). MY -alueeksi on merkitty myös Virtajärven Turvakkosaari, Kivikkosaari ja kapea Kaljasärkkä niminen niemi. Retkeily- ja ulkoilualue (VR) on osoitettu Huosilammen ja Keihäslammen pohjois- ja itärannalle. Lisäksi Natura-alueeseen kuuluvalle Seipiniemen osa-alueelle on osoitettu: matkailupalvelujen alue (RM-4) Hypäksen itärannalle, Hypäksen eteläpuolelle ja Huosiusjärven koillisrannalle. RM-4 alueella rakentaminen pitää sijoittaa vähintään 50 m päähän rannasta. (Kuva 2). neljä matkailupalvelujen aluetta Seipinniemelle (RM-4 ja RM-1) (Kuva 3). Seipinniemen itäpuolen nimettömässä saaressa on olemassa oleva loma-asunto (RA-1). Ohjeellinen tieyhteys on linjattu siten, että se ei sijoitu suojeltavien luontotyyppien kohdalle. Hossanjärven rannalle on osoitettu 22 uutta lomarakennuspaikkaa sekä Joukonjärven, Pienen ja Iso Nimettömän rannalle 13 uutta lomarakennuspaikkaa (kuva 3 ja kuva 4). Hossanjärven osalla tontit rajautuvat Natura-alueeseen (vesialuetta). Alueella on 13 olemassa olevaa loma-asuntoa (RA-1) ja yksi pysyvän asunpaikka (AM-1).

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 8 (19) Kuva 2. Natura-alueelle Hypäksen itärannalle on osoitettu matkailupalvelujen alue (RM-4) kuten Hypäksen eteläpuolelle ja Huosiusjärven koillisrannalle.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 9 (19) Kuva 3. Seipinniemen osalle on osoitettu neljä matkailupalvelujen aluetta (RM-1 ja RM-4).

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 10 (19) Kuva 4. Joukonjärven, Pienen ja Iso Nimettömän rannalle on merkitty 13 uutta lomarakennuspaikkaa. Entuudestaan alueella on 13 loma-asuntoa. 4 Vaikutusmekanismit Kaavan keskeiset vaikutukset ovat lisääntyvästä virkistyskäytöstä johtuvia epäsuoria vaikutuksia. Vuonna 2017 Hossan kansallispuistossa käyntien määrä oli (Metsähallituksen ASTAasiakastietojärjestelmä 2018). Kävijöistä useimmat yöpyvät alueella ja viipyvät tavallisesti kolme vuorokautta. Kävijät etupäässä retkeilevät ja kalastavat alueella. Kaavamuutoksen seurauksena kävijämäärä kasvaa pääasiassa Hossan kansallispuistossa ja hieman muualla Natura-alueella. Kaavan toteutuminen nostaa Hossan kansallispuistossa kävijämäärää selvästi. Vuonna 2015 majoituskapasiteettia alueella oli yhteensä 475 vuodepaikkaa (Suomussalmi 2015). Kaavasta ei voi suoraan laskea tarkkaa tulevaa vuodenpaikkamäärää, mutta rantaosayleiskaava muutoksen seurauksena vuodenpaikkamäärä ainakin kaksinkertaistu. Kävijämäärä kansallispuiston alueella arviolta kasvaa nykyisestä noin %. Virkistyskäyttö lisää kasvillisuuden kulumista ja eläimistöön kohdistuvaa häiriötä. Retkeilyn aiheuttama kasvillisuuden kuluminen on rinnastettavissa pysyvään vaikutukseen, koska usein luontotyyppi ei pääse palautumaan. Näkyvin ja merkittävin vaikutus syntyy maaston tallautumisesta, joka tiivistää maaperää, kuluttaa kasvillisuutta ja voi pahimmillaan saada aikaan kasvittomien alojen syntymisen ja sitä kautta voimistaa eroosiota. Kulutuskestävyys vaihtelee luontotyypeittäin. Lehdot ovat herkkiä, mutta niiden kasvillisuuden nopea uudistuminen parantaa kulutuskestävyyttä. Myös lähteiköt, suot ja soistumat ovat hyvin kulutusherkkiä. Ruohoiset luontotyypit ovat varsin kestäviä kulutukselle.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 11 (19) Eläimistöön kohdistuvista vaikutuksista merkittävin on häiriintyminen. Ulkoilukäyttö karkottaa arimpia lajeja ja vähentää muiden lajien ruokailuun sekä pesien ja poikasten suojaamiseen käyttämää aikaa. Linnustoon kohdistuvan häiriön täsmällinen määrittely on vaikeaa, koska lajit reagoivat häiriöihin hyvin eri tavalla. Lisäksi eri lintulajit reagoivat ihmiseen eri etäisyydellä. Ulkoilureitiksi rakennettu polku vähentää linnustoon kohdistuvaa häiriötä, koska tällöin ihmiset eivät juuri poikkea reitiltä (Finney ym. 2005). Virkistyskäytön aiheuttamien vaikutusten ja alueen käytön määrän välillä ei ole lineaarista yhteyttä, vaan suurimmat muutokset luonnonympäristössä tapahtuvat jo alhaisella käyttömäärällä ja ensimmäisten vuosien aikana. Tämän jälkeen virkistyskäyttö aiheuttaa vain hieman lisävaikutuksia ympäristöön (Cole 2004). 5 Muut lähialueen hankkeet ja suunnitelma Metsähallituksen Luontopalvelut on aloittanut Hossan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman tekemisen vuoden 2018 alussa. Koska suunnittelutyö on alussa, sitä ei voida ottaa yhteisvaikutuksiin mukaan. Muita suunnitelmia ei ole tiedossa. 6 Hossan Natura 2000-alue (FI ) 6.1 Yleistä Hossan Natura alue (FI ), ha, on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SAC -alueena (Erityisten suojelutoimien alue). Suurin osa Natura-alueesta on Hossan kansallispuiston alueella. Kansallispuiston ulkopuolelle on jäänyt Seipiniemi, Hypäksen sekä Huosilammen ranta-alueita ja niiden välinen Haapokangas sekä Hossanjärven Seipiniemeä ympäröivät vesialueet, Huosilampi ja Hypäs. Hossan Natura-alueen maapinta-alasta noin puolet on jääkauden loppuvaiheen sulamisvesitoiminnan synnyttämiä harjuja, sora- ja hiekkakenttiä ja suppamaastoa. Alueen keskiosan maisemaa luonnehtivat reunoiltaan jyrkästi kohoavat, teräväharjaiset, osin lampien ja järvien reunustamat tunneliharjut, esim. Huosiharju. Hossan erämaissa liikkuvat kaikki neljä suurpetoamme ja alue on monen lintudirektiivin liitteen I lajin elinaluetta. Saukkokanta on elinvoimainen. 6.2 Suojelun toteuttaminen Alueen suojelun toteuttamistavat ovat luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesilaki (Ympäristöministeriön ehdotus tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä 2016). Alue on suurelta osin suojeltu luonnonsuojelulailla (kuva 5). Vesilaki koskee niitä vesialueita, jotka eivät kuulu Hossan kansallispuistoon. Maa-alueilla, jotka eivät kuulu Hossan kansallispuistoon, toteutetaan suojelu maankäyttö- ja rakennuslailla (HE 260/2016). Tämä Seipiniemen osa-alue (Seipiniemi, Hypäs, Ölläri), joka on rajattu pois kansallispuistorajauksesta, sisältyy Hossan rantojensuojelualueeseen (RSO110109).

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 12 (19) 6.3 Suojeluarvot Kuva 5. Hossan kansallispuisto kattaa lähes koko Natura-alueen. Suojelu kohdistuu 16 luontotyyppiin (taulukko 2) ja kahteen luontodirektiivin liitteessä II mainittuun lajiin: ahma (Gulo gulo) ja saukko (Lutra lutra). Ympäristöministeriö on esittänyt Natura 2000-verkoston tietojen täydentämisen yhteydessä lisättäväksi kolme luontotyyppiä. Hossan metsät ovat valtaosin kuivahkoja, paikoin myös kuivia ja jopa jäkäläisiä mäntykankaita. Kuusikkoja on lähinnä vain moreenimailla. Kuusivaltaisia osia on paikoin vaarojen rinteillä ja myös lakialueilla. Tuoreita kankaita on pienialaisesti, samoin lehtomaista kangasta purojen varsilla. Lähinnä aikoinaan avohakattuja kankaita lukuun ottamatta metsät ovat erirakenteisia. Alueen metsissä on hyvä ja keskeytymätön mäntylahopuujatkumo, joka näkyy myös lahopuuhun sidonnaisessa lajistossa. Alueelta on löydetty mm. useita uhanalaisia kääväkäslajeja, joista useat ovat Suomessa uhanalaisia ja osa erittäin harvinaisia. Lahopuut painottuvat lahoasteiltaan vaihteleviin mäntykeloihin ja vanhojen hakkuiden yhteydessä maahan jätettyihin järeisiin mäntymaapuihin. Tuoreilla kankailla maapuu on männyn ja mäntykelon ohella koivua ja kuusta, paikoitellen myös haapaa. Metsien edustavuutta kuvastaa luonnonmetsien pinta-ala. Alueen suot ovat edustavia ja hyvin luonnontilaisia. Hossan pinta-alasta runsaat 10 % on soita, enimmäkseen laajuudeltaan vaihtelevia, osin keskiravinteisia, lyhytkortisia ja suursaraisia nevoja ja nevarämeitä. Rinnerämeitä esiintyy mm. Jatkonvaaran ja Honkavaaran ympäristössä. Alueella on myös pienialaisia lettoja. Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat myös lähteet ja lähdesuot, joita esiintyy erityisesti harjujen välittömässä läheisyydessä.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 13 (19) Taulukko 2. Hossan Natura-alueen suojelun perusteina olevat luontotyypit (Tietolomakkeen taulukko 3.1) Lisättäväksi esitetyt luontotyypit on lihavoitu. (* priorisoidut eli ensisijaisen tärkeät luontotyypit). Luontotyyppi Pinta-ala, ha Karut kirkasvetiset järvet (3110) 1990 Humuspitoiset lammet ja järvet (3160) 52 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210) 1454 Pikkujoet ja purot (3260) 18 Keidassuot (7110) 8 Vaihettumissuot ja rantasuot (7140) 23 Lähteet ja lähdesuot (7160) 3 Letot (7230) 3 Aapasuot (7310)* 400 Kasvipeitteiset silikaattikalliot (8220) 7,9 Kallioiden pioneerikasvillisuus (8230) 3 Luonnonmetsät (9010)* 4300 Boreaaliset lehdot (9050) 1 Harjumetsät (9060) 700 Metsäluhdat (91E0)* 11 Puustoiset suot (91D0)* 860 Hossan laaja järvialue on edustavimpia yhtenäisiä pienvesialueitamme, joka sisältää erityyppisiä pienehköjä järviä Oulujoen vesistön koillisella vedenjakajaseudulla sekä monipuolisesti puro- ja jokireittejä. Alueen vedet ovat säilyneet luonnontilaisina. Yleensä järvet ovat lievästi humuspitoisia, mutta hyvin tummavetisiä suolampiakin esiintyy. Harjujaksoihin liittyvät järvet ovat usein erittäin kirkasvetisiä ja karuja (luontotyyppiä karut kirkasvetiset järvet). Kuvasta 6 ilmenee suojeltavien luontotyyppien sijoittuminen Hossan kansallispuiston ulkopuolella olevalla alueella. Tälle Seipiniemen osa-alueelle (Seipiniemi, Hypäs, Öllöri) on kaavassa ohjattu rakentamista. Alueella on muutama puustoinen suo, vaihettumissuot ja rantasuot -kuviota ja alueen lammet ovat humuspitoisia. Seipiniemen pohjoisosalla, Öllörin etelärannalla on harjumetsää. Seipiniemen eteläosalla on kaksi pienialasta luonnonmetsän kuviota sekä vaihettumis- ja rantasuon pohjoispuolella lähde ja puro. Seipiniemen osaalueella metsät ovat varsin nuoria ja varttuvia, eivätkä ole luonteeltaan luonnontilaisia. Hypäksen itäosalla on puustoisia soita ja länsirannalla, Vastuuniemessä, on luonnonmetsää.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 14 (19) Kuva 6. Suojeltavat luontotyypit (Maa ja Vesi Oy 2006).

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 15 (19) 7 Natura-tarvearviointi 7.1 Luontotyypit Suoria vaikutuksia ei suojeltaville luontotyypeille muodostu, vaan vaikutukset ovat epäsuoria. Rakentamista on kaavassa ohjattu Seipiniemen osa-alueelle (Seipiniemi, Hypäs, Ölläri), joka on osa Hossan Natura 2000-aluetta, mutta metsät ovat pääosin nuoria, tasaikäisiä ja suojeltavia biotooppeja on vain paikoin. Puusto on alueella pääosin alle 80 vuotiasta. Kaavamuutoksessa rakentamiseen osoitetulla alueilla ei ole suojeltavia luontotyyppejä. Epäsuoria vaikutuksia kohdistuu luontotyyppeihin karut kirkasvetiset järvet, humuspitoiset lammet ja järvet, harjumetsät ja luonnonmetsät. Arvioinnissa huomioidaan myös vaihettumissuot ja rantasuot sekä lähteet, puustoiset suot ja lähdesuot, koska näitä luontotyyppiä sijoittuu Seipiniemen osa-alueelle. Muihin luontotyyppeihin ei vaikutuksia muodostu Karut kirkasvetiset järvet (3110) Uutta rakentamista on osoitettu Hossanjärven, Öllörin, Huosiusjärven, Hypäksen, Joukonjärven, Pienen ja Ison Nimettömän rannoille. Nämä vesistöt kuuluvat karut kirkasvetiset järvet -luontotyyppiin. Näiden ekologinen tila on hyvä tai erinomainen. Matkailupalvelujen alueiden (RM) vesistökuormitus on vesitöihin (Hossanjärvi, Öllöri, Huosiusjärvi, Hypäs) varsin vähäinen, koska RM-alueet liitetään viemäriverkostoon ja hulevedet imeytetään maaperään. Lisäkuormitusta muodostuu uusista loma-asunnoista. Hossanjärven rannalle on osoitettu 22 uutta lomarakennuspaikkaa sekä Joukonjärven, Pienen ja Iso Nimettömän rannalle 13 uutta lomarakennuspaikkaa. Pienen ja Iso Nimettömän rannalla on olemassa 13 loma-asuntoa ja yksi pysyvä asuinpaikka (AM-1). Hossanjärven rannalla on Natura-alueella yksi loma-asunto. Lisäksi Hossanjärven rannalla Natura-alueen ulkopuolella on loma-asuntoja. Ne keskittyvät Hossanjärven itärannalle Niskaselän ja Hossanlahden alueelle. Samoilla alueilla on myös vakituisia asuinrakennuksia. Hossan kyläalue on lähes kokonaisuudessaan vesihuollon piirissä. Hossan jätevedenpuhdistamon puhdistetut jäteveden johdetaan Kotijokeen, joka laskee Hossanjärven kaakkoisosalle Natura-alueen ulkopuolelle. Uudet loma-asunnot tulevat lisäämään Hossanjärveen, Joukonjärveen, Pienen ja Iso Nimettömän vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Markkanen (ym. 2001) arvioivat luvun alussa, että Hossanjärvessä sisäinen ja ulkoinen fosforikuormitus ovat lähes yhtä suuret. Sen kuormitus katsottiin olevan tällöin järven siedon ylärajoilla. Tällöin Hossajärven merkittävin kuormittaja oli metsätalous (Markkanen ym. 2001). Taulukossa 3 on esitetty laskennallinen ravinnekuormitus Hossanjärven luusuassa nykyään. Hossan kansallispuiston perustamisen jälkeen metsätalouden kuormituksen osuus on vähenemässä Joukonjärven, Pienen ja Iso Nimettömän osalla, kun huomattava osuus näiden järvien valuma-alueesta kuuluu kansallispuistoon.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 16 (19) Taulukko 3. Nykyinen laskennallinen ravinnekuormitus Hossanjärven luusuassa (VEMALA, Fosfori summakuorma Typpi summakuorma Kiintoaine summakuorma kg 135 kg tn Kaavan toteutuminen lisää hieman edellä mainittujen vesistöjen ravinnekuormitusta, mutta vaikutus ei ole merkittävä. Kokonaisuudessaan fosforikuormitus kasvaa arviolta alle 1 %, typpikuormitus noin 4-5 % ja kiintoaineskuormitus alle 0,1 %. Vaikutus ei heikennä luontotyypin edustavuutta eikä järvien ekologinen tila heikkene. Lomarakennuspaikoilla rantojen käsittely ja laiturien rakentaminen vähentää hieman luontotyypille ominaista ranta- ja vesikasvillisuutta sekä mahdollisesti paikoin pohjaruusukekasvillisuutta. Heikennys luontotyypille on merkitykseltään vähäinen suhteessa luontotyypin levinneisyyteen. Vaikutus ei heikenne luontotyypin edustavuutta Humuspitoiset lammet ja järvet (3160) Seipiniemen osa-alueella olevat pienet lammet kuuluvat luontotyyppiin humuspitoiset lammet ja järvet (3160). Urakkalammen pohjoispuolinen matkailupalvelujen alue (RM-1) ja Niittylammen matkailupalvelujen alue (RM-1) sijoittuvat osittain viiden lammen valumaalueelle. Matkailupalvelujen alueelta tulevat hulevedet imeytetään maaperään, jolloin lampien veden laatuun ei kohdistu vaikutuksia Vaihettumissuot ja rantasuot (7140) Vaihettumissuot ja rantasuot -luontotyyppiä on Hypäksen kaakkoisrannalla ja Haapokankaan itäosalla kahdella kuviolla. Näiden kuvioiden lähelle on suunniteltu matkailupalvelujen (RM- 1) alueitta. Kuviot jäävät rakentamisen ulkopuolelle. Seipiniemen eteläosalla, Niittylammen rannalla, nimettömän lammen rannalla ja Seipiniemen keskiosalla on myös vaihettumissuot ja rantasuot -luontotyyppiä. Matkailupalvelujen alueita sijoittuu kuvioiden lähelle. Suot ovat pääasiassa saranevoja. Laiteella on rämekasvillisuutta. Virkistyskäyttö ei juuri ohjaudu näille soille, koska ne ovat vaikeakulkuisia ja vetisiä. Marjastukseen nämä suokuviot juuri houkuta. Soilta löytyy jossain määrin karpaloita. Vaikutukset ovat soille vähäiset ja niiden edustavuusluokka ei muutu Lähteet ja lähdesuot (7160) Seipiniemen eteläosalla on lähde. Sen pohjoispuolelle on osoitettu noin 230 metrin päähän matkailupalvelujen alue (RM-1) ja itäpuolella noin 460 metrin päässä toinen matkailupalvelujen alue (RM-1). Ulkoiluliikkumisen ei ohjaudu tavallisesti luontotyypille, kuin sattuman varaisesti. Todennäköisesti lähteeseen ja sen ympäristöön ei kohdistu kulutusta. Vaikutukset luontotyypille ovat vähäiset ja lähdekuvion edustavuusluokka ei muutu Harjumetsät (9060) ja luonnonmetsät (9010). Kaavassa ei ole osoitettu uusia reittejä vaan moottorikelkkareitit sekä ladut ja ulkoilureitit on kaavaan merkitty olemassa olevan reitit.

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 17 (19) Kävijämäärän kasvaessa maaston kuluminen lisääntyy Natura-alueella. Maaston kuluminen kohdistuu poluille, leiripaikoille ja taukopaikoille. Useimmat reitit, leiripaikat ja taukopaikat sijoittuvat kuiviin elinympäristöihin, joissa kulutuskestävyys on heikko. Lisääntyvän käyttöpaineenseurauksena polut levenevät, kun retkeilijät väistävät tallauksen takia paljastuneita juuria ja kiviä. Myös nuotiopaikan ja leirinpaikan lähiympäristössä maasto kuluminen keskittyy eri rakenteiden välille. Mitä kauempana rakenteet ovat toisistaan, sitä enemmän on liikkumista ja kasvillisuuden kulumista. Maaston kulumista kansallispuistossa on ehkäisty ja tullaan ehkäisemään reittien kestävöinnillä. Lisäksi kulumista seurataan. Harjumetsien ja luonnonmetsien levinneisyys ei juuri muutu ja edustavuuteen vaikutukset ovat vähäiset Puustoiset suot (91D0) 7.2 Lajit Ahma (Gulo gulo) Seipiniemen alueella on useita puustoisia suokuvioita. Nämä ovat pääosin rämeitä. Seipiniemen eteläosalla puustoiset suot lähes rajautuvat matkailupalvelujen alueisiin (RM-1). Myös Hypäksen itäosan RM -alueen lähellä on puustoisia soita. Puustoiset suot eivät ole houkuttavia ulkoilukohteita ja ne eivät ole marjastuksen kannalta soveliaita kohteita, jolloin kulumisriski on vähäinen. Puustoisten soiden edustavuus ei nykyisestä heikkene. Luontotyyppiin arvioidaan kohdistuvan korkeintaan vähäisiä vaikutuksia. Ahma karttaa asuttuja seutuja ja vaatii laajan elinalueen. Ahman saattaa kulkea päivän aikana jopa km Urosahmojen elinpiiri saattaa olla useita tuhansia neliökilometrejä ja yhden uroksen elinalueella saattaa elää useita naaraita. Naaraiden elinpiiri on satoja neliökilometrejä. Rakentaminen keskittyy alueelle, jossa on jo erityypistä ihmistoimintaa. Suurelta osin Naturaalueesta jää luonnontilaan, joten kaavan toteutuminen ei heikennä lajien mahdollisuutta ravinnonhankintaan tai lisääntymiseen. Lajin kohdistuvat vaikutukset ovat vähäiset Saukko (Lutra lutra) Saukon elinpiirit ovat laajoja. Saukkonaaraan elinpiiri on tavallisesti km erilaisia vesistöreittejä - jokia, pikkulampia ja puroja ja lukematon määrä pikkuojia, joissa saukot vierailevat satunnaisemmin. Saukkouros voi myös liikkua useita kymmeniä kilometrejä vuorikauden aikana. Saukkokannan kasvua yhtenä rajoittavana tekijänä on talvisulien määrä (Sulkava ym. 2007) Rakentamista ei kohdisteta koskipaikoille tai virtavesipaikoille, jotka ovat tärkeitä ravinnonhankinta paikkoja saukolle erityisesti talvella. Samoin Natura-alue on riittävän laaja, että kaavassa esitetty rantarakentaminen ei heikennä lajien mahdollisuutta ravinnonhankintaan tai lisääntymiseen. Lajin kohdistuvat vaikutukset ovat vähäiset.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 18 (19) 7.3 Yhteisvaikutukset 7.4 Lieventämistoimet Alueeseen ei kohdistu yhteisvaikutuksia. Keskeiset lieventämistoimet liittyvät virkistyskäytön vaikutusten lieventämiseen Hossan kansallispuistossa. Näitä ovat mm. reittien rakenteiden ja hyvän palvelutason ylläpito ja liikkumisen ohjaaminen. Näistä toimista vastaa Metsähallitus. 7.5 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Natura-alueen suojelun olennaiset arvot, ekologinen rakenne sekä toimintakyky, joka ylläpitää alueen luontotyyppejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita, säilyvät. Kaavahankkeesta on Natura-alueen eheyden kannalta vähäinen kielteinen vaikutus. 8 Johtopäätös Yleiskaavan muutos ei aiheuta luonnonsuojelulain 66 :n 1 momentissa tarkoitettua merkittävää heikentymistä niille luonnonarvoille, joiden johdosta Natura-alueet on sisällytetty Suomen Natura 2000-suojelualueverkostoon. Kaavan toteutuminen ei siis merkittävästi heikennä Hossan Natura-alueen suojeluarvoja ja kaava voidaan hyväksyä luonnonsuojelulain 66 :n nojalla ja luonnonsuojelulain mukaista Natura-arviointia ei ole tarvetta laatia.

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-tarveselvitys 19 (19) 9 Lähteet Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. 2. korj. p. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. Finney, S. K., Pearce-Higgins, J. W. & Yalden, D. W. 2005: The effects of recreational disturbance on an upland breeding bird, the golden plover Pluvialis apricaria. Biological Conservation 121: Euroopan komissio 2000: Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Euroopan komissio 2012: Luontodirektiivin (direktiivi 92/43/ETY) 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskeva ohjeasiakirja. European Commission 2001: Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Hossan kansallispuistosta (HE 260/2016). Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen, A. (toim.) 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Korpelainen, H. 2013: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita. Ympäristöministeriö. Kuusiniemi 2001: Biodiversiteetin suojelu ja oikeusjärjestyksen ristiriidat. Oikeustiede - Jurisprudentia Maa ja Vesi Oy 2006: Hossan yleissuunnittelu- ja rantakaava-alueiden luontoselvitys. Metsähallitus 2010: Hossan retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma Luonnos. Suomussalmen kunta 2015: Hossan matkailualueen Master Plan hanke. Sulkava, R., Sulkava, P. O. & Sulkava, P. E. 2007: Source and sink dynamics of densitydependent otter (Lutra lutra) populations in rivers of central Finland. Oecelogia 153: Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109.