VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI LUONTOKARTOITUS Kansi - luontoselvitys 2007.doc

Transkriptio

1 VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI LUONTOKARTOITUS 2007 Kansi - luontoselvitys 2007.doc

2 1 1. Yleistä Kaakkois-Suomen tiepiiri käynnisti talvella ympäristövaikutusten arvioinnin ja yleissuunnitelman laatimisen Vt 6:n parantamisesta välille Taavetti - Lappeenranta. Ympäristövaikutusten arvioinnissa pääkonsulttina toimii Destia, joka tilasi tämän luontoselvityksen hankkeessa alikonsulttina toimivalta Luontoselvitys Kotkansiiveltä marraskuussa Kuva 1. Harvinainen lehtomaitikka Luumäellä kesällä 2007 Petri Parkko 2. Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalue on pääosin Salpausselän harjualuetta, jonka eteläpuolella sijaitsevat alueen viljelyaukeat. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista ja nuorta, mistä johtuen uhanalaislajiston esiintymiä ja arvokkaita elinympäristöjä on melko vähän. Arvokkaat elinympäristöt ja liito-oravan elinalueet sijoittuvatkin pääosin Vt 6:n ja junaradan väliseen maastoon. Radan varsilla kasvaa paikoin runsaasti ketomarunaa, joka on monen uhanalaisen perhoslajin ravintokasvi.

3 2 Hiekkaiset tieluiskat ovat paikoin hyviä elinympäristöjä paahdealueiden lajistolle. Nykyisen valtatien varrella on tavattu joitakin uhanalaisia kuivien ketojen eliölajeja. Putkilokasveista ketoraunikkia on kasvanut valtatien varrella vielä 1980-luvulla. Vt 6:n läheisyydestä löytyy myös useita liikenteen mukana levinneitä tulokaskasveja, kuten idänkattaraa Bromopsis inermis, valkomesikkää Melilotus albus (kuva 3), idänukonpalkoa Bunias orientalis ja harmiota Berteroa incana (kuva 2). Kuva 2 (yllä). Ohdakeperhonen harmiolla. Kuva 3 (vasemmalla). Valkomesikkää Vt 6 varrella kesällä Kuvat Petri Parkko 3. Tutkimusmenetelmät Selvityksen maastotyöt tehtiin välisenä aikana. Työhön käytettiin yhteensä 11 maastotyöpäivää. Uudet eteläpuoliset linjausvaihtoehdot kuljettiin kokonaan maastossa läpi. Nykyisen valtatielinjauksen tuntumassa käytiin tutkimassa luonnonarvoiltaan mielenkiintoisilta vaikuttaneet kohteet perusteellisemmin. Maastossa havainnoitiin uhanalaislajiston esiintymiä, EU:n luontodirektiivissä mainittuja eliölajeja sekä arvokkaita elinympäristöjä.

4 3 Liito-oravalle sopivilla elinympäristöillä tutkittiin haapojen (Ø > 20 cm) sekä suurempien kuusten tyvet ulostepapanoiden havaitsemiseksi. Papanoiden löytöpaikat talletettiin gpslaitteeseen (tarkkuus n. 6 m) ja koordinaatit toimitettiin Destialle eriteltyinä lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin, suojakuusiin sekä ruokailupuihin. Löytöpaikkojen koordinaatit siirrettiin kartoille. Kaikilla löytöpaikoilla pyrittiin etsimään lisääntymiseen sopivat kolohaavat. Arvokkailta elinympäristöiltä laadittiin tarkempi kuvaus, ja osa keväällä löytyneistä kohteista tarkistettiin uudelleen kesällä. Arvokkaat elinympäristöt arvotettiin Meriluodon & Soinisen (1998) mukaan. Kuivilta tieluiskilta selvitettiin putkilokasvilajistoa kävelemällä niistä laajimmat ja kasvillisuutensa puolesta mielenkiintoisimmilta vaikuttaneet läpi. Edustavimmilta luiskilta laadittiin putkilokasvilistat. Tässä raportissa käytetty putkilokasvien nimistö on Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym. 1998) mukaan. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti teki elokuussa 2007 selvityksiä erityisesti suojeltavan hyönteislajin palosirkan Psophus stridulus esiintymistä vt 6:n varsilla välillä Kaipiainen - Taavetti. Väliltä löytyi ainakin 57 koirasta (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus/ Tuula Tanska, suull.), joten myös välin Taavetti - Lappeenranta kuivat tieluiskat päätettiin tutkia maastossa. Ne kuljettiin jalkaisin läpi , jolloin sää oli riittävän hyvä palosirkkojen havaitsemiseksi: puolipilvistä, +15 C, heikkoa tuulta. Muut luiskilla esiintyvät suorasiipislajit ääntelivät selvityspäivänä innokkaasti, ja tienvarsilla näkyi myös useita tummasyyskorentoja. Palosirkkoja on Suomessa havaittu myös syyskuussa, joten ajankohta ei ollut liian myöhäinen lajin esiintymisen tutkimiseen. Sirkkojen saamiseksi lentoon käytettiin n. 3 m:n mittaista koivunvesaa, jota liikuteltiin puolelta toiselle lakaisten luiskia. Palosirkoista ei tehty alueella havaintoja, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että rautatie kulkee tällä välillä selvästi Vt 6:n eteläpuolella: välille Taavetti - Lappeenranta ei muodostu samanlaista leveää valtatien ja rautatien muodostamaa paahdealuetta kuin välillä Kaipiainen - Taavetti. Tähän raporttiin lisättiin tietoja uhanalaislajiston esiintymistä Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen uhex-tiedoista: näiden esiintymien otsikkoon on merkitty (KAS). Uhanalaisesiintymistä on raporttiin otettu tiehankkeen läheisyydessä sijaitsevat esiintymät,

5 4 joita hanke saattaa uhata. Lajien uhanalaisuus raportissa on vuoden 2000 uhanalaismietinnön mukaan (Rassi ym. 2001). Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja Petri Parkko. 4. Arvokkaat elinympäristöt 4.1. Vesilain tarkoittamat kohteet Pieni avolähde (kuva 4) VE 1/L1 Tämän pienen lähteen pensaskerroksessa kasvaa tuomea ja paatsamaa. Kenttäkerroksen muodostavat rentukka, nokkonen, mesiangervo, suo-orvokki, hiirenporras, peltokorte, käenkaali, ojakellukka ja suokeltto. Lähteen lähistöllä kasvoi myös harvinaista lehtomaitikkaa Melampyrum nemorosum (kuva 1). Lähde sijaitsee koordinaateissa: : Kuva 4. Kuoppalan lähde keväällä 2007 Petri Parkko Suositukset: Vesilain mukaisen ojittamattoman lähteen vesitaloutta ei saa muuttaa. Mikäli valitaan linjausvaihtoehto VE 1/L1 tai V1/L2, tulee tien rakennuksessa ottaa huomioon pohjaveden vaikutus alueella.

6 Metsälain arvokkaat elinympäristöt Rehevät korvet Askolan korpijuotti VE 1/I1 Ojittamaton korpijuotti, jossa puusto muodostuu koivuista ja kuusista. Hieman esiintyy tervaleppää. Pensaskerroksessa kasvaa paatsamaa. Kenttäkerroksen muodostavat mm. metsäkorte, hiirenporras paikoin runsaana, korpikastikka ja suo-orvokki. Kuviolla lauloi lintudirektiivin I-liitteen laji pikkusieppo Ficedula parva, joka on uhanalaisuusstatukseltaan silmälläpidettävä, NT. Kuvion koordinaatit ovat n : Lehtolaikut Nurmelan lehtolaikku VE 1 Latvuskerroksessa kasvavat kuuset, koivut ja haavat. Kuviolla on tehty hakkuita, mutta se sopii liito-oravan ruokailualueeksi. Pensaskerroksessa tuomi on yleinen. Muita pensaskerroksen kasveja kuviolla ovat musta- ja punaherukka sekä vadelma. Kuviolla lauloi vaatelias lehtolaji mustapääkerttu Sylvia atricapilla. Kuvion keskikoordinaatit ovat n : Askolan lehtolaikku VE 1/I1 Lehtoa, jossa on tehty puuston harvennusta. Kuvio on koivuvaltainen; lisäksi kuviolla kasvaa haapaa, suuria raitoja sekä harmaaleppää. Pensaskerroksen muodostavat vadelma ja tuomi. Kenttäkerroksessa kasvavat mesiangervo, hiirenporras, nokkonen, ojakellukka, vuohenputki (paikoin valtalaji) sekä lehtokorte runsaana. Kuviolla on panssariesteitä. Lehdon keskikoordinaatit ovat n : Ontelan lehtolaikku (kuva 5) VE 1/L4 Vanhoille pelloille muodostunutta harmaaleppävaltaista lehtoa, jossa kasvaa myös hieman kuusta. Pensaskerroksesta löytyy näsiää ja vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa käenkaali

7 6 runsaana. Muita kenttäkerroksen kasveja ovat mm. mesiangervo, sudenmarja ja hiirenporras. Keväällä kuviolta löytyi sienilajeista mm. kellomörskyä. Kuvion keskikoordinaatit n : Kiurulan lehtolaikku VE 1 Kosteaa lehtoa, jossa latvuskerroksessa kasvavat koivut, harmaalepät sekä muutamat kuuset. Hieman löytyy myös raitaa ja halavaa. Kuviolla esiintyy kohtalaisesti pientä lahopuuta. Pensaskerroksen kasveja ovat tuomi, metsävaahtera, punaherukka ja vadelma. Näistä metsävaahtera on alueellisesti uhanalainen (RT) laji. Kosteammilla paikoilla kasvaa kiiltopajua. Kenttäkerroksessa kasvavat mesiangervo, käenkaali, peltokorte, nokkonen, metsäalvejuuri, vuohenputki, hiirenporras, rönsyleinikki, oravanmarja, ojakellukka, metsäorvokki sekä rantamatara. Sammalkerroksessa myyränsammalet ovat yleisiä. Kuvio on todennäköisesti ollut joskus peltoa. Kuvion keskikoordinaatit n : Kuva 5. Ontelan lehtolaikun kosteinta osaa keväällä 2007 Petri Parkko

8 7 Vähäpuustoiset suot Ojittamaton suo VE 1 Paikoin hyvin märkä suo, jonka reunoilla puusto koivua, kuusta ja mäntyä. Pensaskerroksessa kasvaa pajuja. Suon keskikoordinaatit ovat n : Säkkisuon ojittamaton osa VE 1/I2 Suon laiteet ovat mäntyvaltaista isovarpurämettä, jossa kasvaa suopursua, kanervaa, vaiveroa, puolukkaa, suomuurainta ja variksenmarjaa. Keskiosan puuston muodostavat harvakseltaan kasvavat kitukasvuiset männyt. Mättäillä kasvaa kanervaa. Kuviolla esiintyy myös hieman vaivaiskoivua, tupasvillaa ja suokukkaa. Suolla näkyi teeren Tetrao tetrix ulosteita. Suon keskikoordinaatit ovat n : Väinämöisensuo VE 0+ Väinämöisensuo on pinta-alaltaan 12 ha:n suuruinen karu suo aivan vt 6:n tuntumassa. Suolla pesii lintudirektiivin I-liitteen lajeista ainakin kurki Grus grus. Suo on yleiskaavassa varustettu merkinnällä MY. Suositukset: Metsälain tarkoittamat arvokkaat elinympäristöt ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja niillä uhanalaislajiston esiintymistodennäköisyys on suuri. Edellä kuvatut kohteet on syytä säästää tienparannusten yhteydessä. Kun lopullinen linjausvaihtoehto on valittu, tarkastetaan arvokkaiden elinympäristöjen rajaukset ja pyritään siirtämään tielinjoja mahdollisuuksien mukaan Muut arvokkaat elinympäristöt Paahteiset tieluiskat 1 5 Nykyisen tielinjauksen pohjoispuolella on joitakin melko laajoja, hiekkaisia tieluiskia, joilla kasvaa kuivien ketojen kasvillisuutta. Paikoin kasvillisuus on melko edustavaa, ja uhanalaisten hyönteislajien esiintyminen on todennäköistä. Luiskilta laadittiin

9 8 putkilokasvilistat. Listat eivät ole täydellisiä, mutta ne antavat hyvän kuvan luiskien kasvillisuudesta. Lajien harvinaisuus on Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym. 1998) mukaan. Luiska 1 (taulukko 1) VE 0+ Haimilan risteyksen tuntumassa Vt 6:n pohjoispuolella on laaja tieluiska, jonka kasvillisuus on selvitysalueen luiskista edustavin. Kasvilajistoon kuuluvat mm. alueellisesti uhanalainen (RT) ketoneilikka (kuva 6) sekä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa harvinaiset lajit ketokäenminttu, ukontulikukka, ketotuulenlento, huopa- ja viuhkokeltano sekä idänkattara. Luiskalla kasvaa myös harvinaistunutta kangasajuruohoa Thymus serpyllum ssp. serpyllum, joka oli Suomen ympäristökeskuksen ja WWF Suomen etsintäkuuluttama laji vuonna 2007 (SYKE 2007). Luiskalla on tavattu uhanalaiset kovakuoriaislajit kuismapiilopää ja sukasiemenkiitäjäinen (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus). Luiskan 1 länsireunan koordinaatit: : ja itäreunan koordinaatit: : Kuva 6. Ketoneilikka luiskalla 1. Luumäki, Haimilan risteys Petri Parkko

10 9 Taulukko 1. Luiskan 1 putkilokasvilajistoa Uhanalaisuus: NT = silmälläpidettävä. Uhanalaisuus Harvinainen laji (H) Viherjäsenruoho Mäkitervakko Scleranthus annuus Viscaria vulgaris Ketoneilikka Dianthus deltoides NT Ahosuolaheinä Rumex acetosella Mäkikuisma Hypericum perforatum Pelto-orvokki Viola arvensis Pölkkyruoho Arabis glabra Sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi Ketohopeahanhikki Potentilla argentea Ahomansikka Fragaria vesca Hiirenvirna Vicia cracca Niittynätkelmä Lathyrys pratensis Maitohorsma Epilobium angustifolium Pukinjuuri Pimpinella saxifraga Paimenmatara Galium album Piennarmatara G. x pomeranicum Peltolemmikki Myosotis arvensis Ketokäenminttu Satureja acinos H Kangasajuruoho Thymus serpyllum ssp. serpyllum Ukontulikukka Verbascum thapsus H Kultapiisku Solidago virgaurea Ketotuulenlento Logfia arvensis H Kissankäpälä Antennaria dioica Siankärsämö Achillea millefolium Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Pujo Artemisia vulgaris Tahmavillakko Senecio viscosus Huopakeltano Pilosella officinarum H Viuhkokeltano Pilosella cymosa H Sarjakeltano Hieracium umbellatum Punanata Festuca rubra Lampaannata Festuca ovina Idänkattara Bromopsis inermis H, uustulokas

11 10 Luiska 2 (taulukko 2) VE 0+ Tällä Vt 6:n pohjoispuolella sijaitsevalla luiskalla varjoisuus ja kosteusolot vaihtelevat. Lajisto muodostuu enemmän tulokaslajeista kuin luiskalla 1. Luiskan koordinaatit ovat n : Taulukko 2. Luiskan 2 putkilokasvilajistoa Uhanalaisuus Harvinainen laji (H) Peltokorte Equisetum arvense Sananjalka Pteridium aquilinum Mäkitervakko Viscaria vulgaris Ahosuolaheinä Rumex acetosella Isoaho-orvokki Viola canina ssp. montana Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides Ahomansikka Fragaria vesca Hiirenvirna Vicia cracca Niittynätkelmä Lathyrys pratensis Aitovirna Vicia sepium Mesikkälaji Melilotus sp. H, uustulokas Nurmimailanen Medicago lupulina H, uustulokas Valkoapila Trifolium repens Puna-apila Trifolium pratense Idänukonputki Paimenmatara Heracleum sibiricum var. sibiricum Galium album Ruusuruoho Knautia arvensis Kannusruoho Linaria vulgaris Rohtotädyke Veronica officinalis Harakankello Campanula patula Kanadankoiransilmä Conyza canadensis Kissankäpälä Antennaria dioica Siankärsämö Pietaryrtti Päivänkakkara Pujo Piikkiohdake Nurmikaunokki Achillea millefolium Tanacetum vulgare Leucanthemum vulgare Artemisia vulgaris Cirsium vulgare Centaurea phrygia H, uustulokas Linnunkaali Lapsana communis Sarjakeltano Hieracium umbellatum Huopakeltano Pilosella officinarum H

12 11 Kielo Convallaria majalis Jänönsara Carex ovalis Punanata Festuca rubra Koiranheinä Dactylis glomerata Idänkattara Bromopsis inermis H, uustulokas Metsälauha Deschampsia flexuosa Nurmitähkiö Phleum pratense Luiska 3 (taulukko 3) VE 0+ Vt 6:n pohjoispuolella sijaitseva Luiska 3 ulottuu lännessä koordinaatteihin n : ja idässä koordinaatteihin n : Taulukko 3. Luiskan 3 putkilokasvilajistoa Harvinainen laji (H) Mäkitervakko Viscaria vulgaris Ahosuolaheinä Rumex acetosella Niittysuolaheinä Rumex acetosa Isoaho-orvokki Viola canina ssp.montana Sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi Ketohopeahanhikki Potentilla argentea Ahomansikka Fragaria vesca Hiirenvirna Niittynätkelmä Maitohorsma Paimenmatara Kangasajuruoho Rohtotädyke Kissankello Pietaryrtti Vicia cracca Lathyrys pratensis Epilobium angustifolium Galium album Thymus serpyllum ssp. Serpyllum Veronica officinalis Campanula rotundifolia Tanacetum vulgare Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Huopakeltano Pilosella officinarum H Salokeltano Sylvatica-ryhmä Viuhkokeltano Pilosella cymosa H Punanata Festuca rubra Lampaannata Festuca ovina Koiranheinä Dactylis glomerata Idänkattara Bromopsis inermis H, uustulokas

13 12 Luiska 4 (taulukko 4) VE 0+ Vt 6:n pohjoispuolella sijaitsevan Luiska 4:n koordinaatit ovat n : Taulukko 4. Luiskan 4 putkilokasvilajistoa Harvinainen laji (H) Heinätähtimö Stellaria graminea Mäkitervakko Viscaria vulgaris Ahosuolaheinä Rumex acetosella Isoaho-orvokki Viola canina ssp.montana Sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi Ketohopeahanhikki Potentilla argentea Ahomansikka Fragaria vesca Hiirenvirna Pukinjuuri Paimenmatara Kannusruoho Kissankello Siankärsämö Vicia cracca Pimpinella saxifraga Galium album Linaria vulgaris Campanula rotundifolia Achillea millefolium Pietaryrtti Tanacetum vulgare Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Piikkiohdake Cirsium vulgare Huopakeltano Pilosella officinarum H Sarjakeltano Hieracium umbellatum Punanata Festuca rubra Lampaannata Koiranheinä Festuca ovina Dactylis glomerata Luiska 5 (taulukko 5) VE 0+ Luiska 5 on Vt 6:n eteläpuolella Hurtanmaan kohdalla. Luiska 5 ulottuu lännessä koordinaatteihin n : ja idässä koordinaatteihin n : Taulukko 5. Luiskan 5 putkilokasvilajistoa Harvinainen laji (H) Ahosuolaheinä Rumex acetosella Pelto-orvokki Viola arvensis Kurtturuusu Rosa rugosa H, uustulokas Ketohopeahanhikki Potentilla argentea Ahomansikka Fragaria vesca

14 13 Mäkivirvilä Vicia tetrasperma H Niittynätkelmä Lathyrys pratensis Pukinjuuri Pimpinella saxifraga Paimenmatara Galium album Ruusuruoho Knautia arvensis Kissankello Campanula rotundifolia Kanadankoiransilmä Conyza canadensis Kissankäpälä Antennaria dioica Siankärsämö Achillea millefolium Päivänkakkara Leucanthemum vulgare H, uustulokas Pujo Artemisia vulgaris Ketomaruna Artemisia campestris H Sarjakeltano Hieracium umbellatum Huopakeltano Pilosella officinarum H Viuhkokeltano Pilosella cymosa Punanata Festuca rubra Lampaannata Metsälauha Hietakastikka Nurmipuntarpää Festuca ovina Deschampsia flexuosa Calamagrostis epigejos Alopecurus pratensis Suositukset: Paahteiset tieluiskat ovat ketokasvillisuuden lisäksi uhanalaisten hyönteislajien esiintymispaikkoja, joten ennen rakentamista tai kaivua olisi syytä tehdä paikoilla ainakin kovakuoriaisselvitys. Mikäli edellä kuvattuja tieluiskia joudutaan maansiirtotöiden yhteydessä kaivamaan, on syytä jättää paikat hiekkaisiksi ja välttää maa-ainesten tuontia paikoille. Etenkin multa ja savi rehevöittävät kasvillisuutta, jolloin paahdealueiden ja ketojen lajisto häviää paikoilta. 5. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin lisääntymis- ja levähdyspaikat Liito-oravan Pteromys volans lisääntymis- ja levähdyspaikat Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen ovat luonnonsuojelulailla kiellettyjä. Laji on uhanalainen (vaarantunut, VU) nisäkäslaji, jonka kanta on pienentynyt voimallisen metsätalouden takia. Lajin elinympäristöt ovat pirstoutuneet ja kulkuyhteydet muihin metsiin katkenneet.

15 14 Tässä selvityksessä lisääntymispaikoiksi on tulkittu kolohaavat, joiden alta löytyi maastotöissä runsaammin liito-oravan ulostepapanoita. Suojakuusiksi tulkittiin tiheät kuuset ja ruokailupuiksi haavat (ei kolo-), joiden alta löytyi papanoita. Kartta 1. Arpajaismäen N-puolen liito-oravan ruokailualue merkitty sinisellä pallolla. Kulkuyhteys radan yli muihin metsiin on merkitty punaisella nuolella. Arpajaismäen N-puolen liito-oravan ruokailualue (kartta 1) VE 1/L1 Metsä on kosteapohjainen (pohjaveden vaikutusta) voimakkaasti ojitettu metsäalue peltojen välissä. Latvuskerroksen valtalajina kasvavat kuuset. Lisäksi esiintyy mäntyä, koivua ja hieman haapaa sekä harmaa- ja tervaleppää. Etenkin radan varrella harmaaleppä on runsas. Metsä sopii hyvin liito-oravan ruokailualueeksi monipuolisen puustonsa takia. Arpajaismäeltä ei löytynyt liito-oravan lisääntymispaikkaa. Se on todennäköisesti junaradan eteläpuolella, jossa näytti olevan hyvää elinympäristöä lajille.

16 15 Arpajaismäen metsät ovat liito-oravan ruokailualuetta. Papanoita löytyi kuusen Ø 40 cm alta koordinaatista : Liito-oravan ruokailuhaapa löytyi koordinaatista : Suositukset: Kulkuyhteyden katkaisemista radan eteläpuolelle tulisi välttää. VE 1/L1 kulkee suoraan ruokailu- ja levähdysalueen yli, joten se olisi hyvä siirtää pohjoisemmaksi. Kartta 2. Kiurulan liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueet 1 ja 2. Punaiset pallot ovat lisääntymispaikkoja, siniset suojakuusia ja violetit ruokailuhaapoja. Karttaan on merkitty punaisilla nuolilla lajin tarvitsemat kulkuyhteydet.

17 16 Kiurulan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka 1 (kuva 8, kartta 2) VE 0+, VE 1/L4 Kiurulan alueella liito-oravat ovat liikkuneet laajalla alueella. Varsinainen lisääntymispaikka löytyi koordinaatista : Paikalla kasvaa ryhmä huomattavan suuria haapoja, joissa on koloja (kuva 7). Haapojen alla oli runsaasti papanoita. Vt 6 nykyisen linjauksen pohjoispuolella on kolohaapa koordinaatissa : , jonka alta löytyi papanoita. Kyseessä on todennäköinen liito-oravan lisääntymispaikka. Lähistöllä on lisäksi toinen ruokailuhaapa sekä suojakuusia. Kuva 7 (vasemmalla). Kiurulan liito-oravien pesäpuita. Kuva 8 (oikealla). Kiurulan liito-oravien elinympäristöä; ruokailu- ja suojapuita Petri Parkko Kiurulan liito-oravan suojakuusia löytyi koordinaateista: : papanoita kuusen Ø 40 cm alla : papanoita kuusen Ø 40 cm alla : papanoita kuusen Ø 45 cm alla Seuraavista koordinaateista löytyi liito-oravan ruokailupuita: : papanoita haavan Ø 35 cm alla

18 : kymmeniä papanoita haavan Ø 35 cm alla : papanoita haavan Ø 30 cm alla : papanoita useiden nuorten haapojen alla : joitakin papanoita haavan Ø 25 cm alla Kiurulan liito-oravan esiintymispaikka (kartta 2) VE 1/L4 Alueelta löytyi papanoita kaksihaaraisen kuusen alta koordinaatista : Koska talojen pihoissa on suuria haapoja, saattaa liito-orava pesiä pihapöntössä tai rakennuksissa. Lähistön haapojen alta ei löytynyt papanoita v Kartta 3. Askolan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Punainen pallo on lisääntymispaikka, siniset ovat levähdyspaikkoja ja violetit pallot ruokailuhaapoja. Askolan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (kartta 3) VE 1/I1, VE 1/I2 Lisääntymispaikka löytyi koordinaatista : , jossa kasvaa 12 haavan ryhmä. Näistä ainakin kaksi on kolohaapoja.

19 18 Suojakuusia alueelta löytyi seuraavista koordinaateista: : papanoita kuusen Ø 35 cm alla : papanoita kuusen Ø 45 cm alla Ruokailupuita löytyi seuraavista koordinaateista: : papanoita haavan Ø 30 cm alla : runsaasti papanoita suuren haavan alla : papanoita haavan Ø 35 cm alla : papanoita haavan Ø 50 cm alla : papanoita haavan Ø 35 cm alla : runsaasti papanoita haavan Ø 35 cm alla : runsaasti papanoita haavan Ø 30 cm alla Kuva 9. Liito-oravan ulostepapanoita Luumäellä keväällä 2007 Petri Parkko

20 19 6. Uhanalaisten lintulajien pesimäalueet Kaakkurin Gavia stellata pesimäalue Kairlampi VE 0+ Kairlammella näkyi kaksi aikuista ja kolme nuorta kaakkuria Kairlampi on merkitty Luumäen yleiskaavaan merkinnällä MY. Pikkutikan Dendrocopos minor (vaarantunut, VU) pesimäalue Askolan pikkutikan pesimäalue VE 1/I1 Pikkutikka pesi vuonna 2007 katkenneessa harmaalepässä koordinaatissa : (kuva 10). Paikalla nähtiin sekä koiras että naaras. Paikan lähiympäristössä on kohtalaisesti lajin ruokailuun ja pesintään sopivaa kuollutta lehtipuuta. Kuva10. Askolan pikkutikan pesäkolo katkenneessa harmaalepässä Petri Parkko

21 20 Kangaskiurun Lullula arborea (silmälläpidettävä, NT) pesimäalueet Multamäen kangaskiurun pesimäalue VE 1/I1 Hakkuulla tavattiin kangaskiurupari koordinaatissa : Laji suosii pesinnässään kallioita ja hiekkaisia kitukasvuisia alueita. Hakkuu sopii tällä hetkellä hyvin lajin pesintään, mutta heikkenee taimikon kasvaessa. Laji siirtynee tuolloin läheiselle voimalinjalle pesimään. Tiltaltin Phylloscopus collybita (vaarantunut, VU) reviirit Vuorelan tiltalttireviiri VE 1 Tiltalttikoiras lauloi koordinaatissa : Reviiri oli kosteapohjaisessa, ojitetussa metsässä, jossa kasvaa paljon nuorta lehtipuuta sekä kuusta alikasvoksena. Ontelan tiltalttireviiri VE 1/L4 Koiras lauloi koordinaatissa : Alueella on varttuneempaa kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa vähän lehtipuuta. Paikoin esiintyy kosteita painaumia, joissa kasvaa mm. hiirenporrasta ja rentukkaa. Pikkusiepon Ficedula parva (silmälläpidettävä, NT, direktiivilaji) reviirit Toikkalan pikkusiepporeviiri VE 1/I2 Nuori pikkusieppokoiras piti reviiriään mäntyvaltaisella (myös kuusta, koivua sekä hieman nuorta haapaa) turvekankaalla, jonka ojissa virtasi pohjavettä. Kuviolla oli metsäkorte melko runsas. Paikan koordinaatit ovat : Askolan pikkusiepporeviiri VE 1/I1 Pikkusieppokoiras lauloi ojittamattomalla korpijuotilla Ks Metsälain arvokkaat elinympäristöt. Paikan koordinaatit ovat :

22 21 7. EY:n lintudirektiivin I-liitteen lintulajien pesimäalueet Kaakkurin Gavia stellata pesimäalue (ks. Uhanalaisten lintulajien pesimäalueet) Kangaskiurun Lullula arborea (silmälläpidettävä, NT) pesimäalueet (ks. Uhanalaisten lintulajien pesimäalueet) 8. Uhanalaisten (vaarantunut, VU) kovakuoriaislajien esiintymispaikat (KAS) Haimilan kuismapiilopään Cryptocephalus moraei ja sukasiemenkiitäjäisen Amara equestris esiintymisalue (ks. Muut arvokkaat elinympäristöt, Paahteiset tieluiskat 1 5) VE 0+ Haimilassa, aivan nykyisen valtatielinjauksen tuntumassa on tavattu ainakin v kuivilla, hiekkaisilla alueilla eläviä uhanalaisia kovakuoriaislajeja. Kuismapiilopää löytyi koordinaatista : ja sukasiemenkiitäjäinen koordinaatista : (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus). Molempien lajin uhanalaisuuden syy on avoimien elinympäristöjen sulkeutuminen; sukasiemenkiitäjäisellä lisäksi rakentamistoiminta (Rassi ym. 2001). Sukasiemenkiitäjäinen on ilmeisesti rikkakasvien siemeniä syövä, hiekkaisilla paikoilla elävä kiitäjäislaji (Faunatica Oy 2001). 9. Harvinaisen vaaksiaislajin esiintymispaikka Toikkalan Tipula maximan esiintymispaikka koordinaatit : Toikkalasta, voimalinjan alta löytyi suurimman vaaksiaislajimme Tipula maximan (kuva 11) edustaja Vaaksiaisista ei ole tehty uhanalaisuusluokitusta, mutta se on parhaillaan tekeillä. Vuonna 2010 ilmestyvästä Suomen lajien uhanalaisuus -kirjasta löytyvät myös sääskien ja vaaksiaisten uhanalaisuusluokitukset. Hyönteistutkija Jukka Salmela Jyväskylän yliopistosta määritti lajin valokuvan perusteella ja antoi tietoja lajin esiintymisestä Suomessa. Tipula maxima on melko harvinainen purojen ja tihkupintojen laji eteläisessä Suomessa.

23 22 Kuva 11. Suurin vaaksiaisemme Tipula maxima Luumäellä Petri Parkko 10. Uhanalaisen sammallajin kasvupaikka (KAS) Kiiltosirppisammalen Homatocaulis vernicosus kasvupaikka Vuorela N kiiltosirppisammalen kasvupaikka Lähteiköllä on tavattu 1950-luvulla kiiltosirppisammalta koordinaateissa : Lähteikkö on inventoitu v. 2000, jolloin todettiin sen muuttuneen hakkuiden takia valoisammaksi, mutta sammalta kannattaisi silti inventoijien mukaan paikalta etsiä (Kaakkois- Suomen ympäristökeskus). Suositukset: Lähteikkö on varsin kaukana nykyisestä valtatiestä, mutta mikäli tienrakennus uhkaa aluetta, tulisi lähteikkö inventoida tarkemmin uhanalaisten sammallajien varalta.

24 Lähteet Faunatica Oy 2001: Haminan Meltin uhanalaisten kovakuoriaisten ja perhosten esiselvitys. Tutkimusraportti. 15 s. Helsinki. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T, ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. 656 s. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kasvimuseo. Helsinki. Hämäläinen, A. 2001: Luumäen luonto. Selvitys luonnonolosuhteista yleiskaavaa varten. Etelä-Karjalan Liitto. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Metsälehti Kustannus Tapio. Helsinki. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. 48 s. Vaasa. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. ja Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö- sarja n:o 742. Ympäristöministeriö. Helsinki. 113 s. Sähköiset lähteet Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön ohje : Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä [viitattu ]. Saatavissa sähköisessä muodossa: Suomen ympäristökeskus 2007: Suomen ympäristökeskuksen www-sivut. Kangasajuruoho tämän kesän etsintäkuulutettu laji [viitattu ]. Saatavilla sähköisessä muodossa: