PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE

Transkriptio

1 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Natura-arviointi koskien Nikkilänaavan (FI ) Natura 2000-aluetta YKK62521

2 2 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ARVIOITAVA HANKE Johtoalue Voimajohdon rakentaminen Voimajohdon kunnossapito Voimajohdon käytöstä poisto HANKKEEN VAATIMAT HYVÄKSYMISMENETTELYT JA LUVAT LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN JA SUUNNITELMIIN ARVIOINNIN PERUSTEET Velvoite Natura-arviosta Vaikutusten merkittävyyden arviointi Merkittävän vaikutuksen määritelmä Alueen koskemattomuus Luontotyypin heikentyminen Lajin heikentyminen NIKKILÄNAAVAN NATURA ALUE Yleiskuvaus Suojeluperusteet Luontotyyppien esiintyminen ARVIOIDUT VAIKUTUKSET SUOJELUPERUSTEISIIN Arviointimenetelmät ja selvitykset Vaikutusalue ja vaikutusten tunnistaminen Vaikutukset aapasoihin (7310) Vaikutukset lettoihin (7230) Vaikutukset puustoisiin soihin (90D0) Vaikutukset boreaalisiin luonnonmetsiin (9010) Vaikutukset pikkujokiin ja puroihin (3260) (Huom! ei sisällytetty suojeluperusteisiin, mutta Metsähallituksen inventointitiedoissa ko. luontotyyppiä esiintyy johtoalueella) Poikkeukselliset tilanteet Käytöstä poiston vaikutukset Vaikutukset linnustoon Epävarmuustekijät LIEVENNYSKEINOT YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN JA SUUNNITELMIEN KANSSA SEURANTASUUNNITELMA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO... 29

3 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) 1 JOHDANTO Fingrid Oyj suunnittelee Pyhänselkä (Muhos) - Keminmaa 400 ja 110 kilovoltin voimajohtohanketta. Tarkasteltavan voimajohtoyhteyden pituus on noin 153 kilometriä, josta uutta johtokäytävää on noin 86 kilometriä. Voimajohtohankkeen taustalla on sähkömarkkinoiden tarpeet lisäkapasiteetille Ruotsin ja Suomen välille. Sähkönsiirto Suomen ja Ruotsin välillä on Euroopan ruuhkaisimpia suhteessa sähkönsiirtoverkon kapasiteettiin. Maiden välinen rajasiirtokapasiteetti on usein riittämätön, jolloin sähkömarkkinat eivät voi toimia tehokkaasti ja sähkön hinnat eriytyvät. Tuontitilanteessa tästä seuraa Suomen sähkön hinnan nousu. Selvityksen mukaan sähkönsiirtoyhteydet Suomen ja Ruotsin välillä ovat riittämättömät ja ns. "pullonkaulatilanteet" ovat erittäin todennäköisiä myös tulevaisuudessa, joten uudelle siirtoyhteydelle on tarve. Selvitetyistä erilaisista sähkönsiirtokapasiteetin kasvattamisen vaihtoehdoista uusi vaihtosähköyhteys Pohjois-Suomesta Pohjois-Ruotsiin nousi esiin kannattavimpana niin kansantaloudellisesti kuin teknisesti. Fingrid ja Svenska kraftnät ovat allekirjoittaneet sopimuksen uuden yhteyden toteutuksesta Hankkeen toteuttamatta jättäminen osittain tai kokonaan aiheuttaisi merkittäviä kansantaloudellisia haittoja ja vaikeuttaisi uusiutuvan energian laajamittaista käyttöä. Tammikuussa 2017 julkaistussa Valtioneuvoston selonteossa kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030 sanotaan: Sähkömarkkinoiden toimintaa kehitetään alueellisten ja eurooppalaisten markkinoiden lähtökohdasta. Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin välille suunniteltu uusi vaihtosähköyhteys on keskeinen hanke riittävien siirtoyhteyksien varmistamiseksi. Hanke sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle ja Länsi-Lappiin. Tutkittava voimajohtoreitti sijoittuu Oulun kaupunkiseudun ja Kemi-Tornion seudun väliselle maaseutu- ja metsäalueelle Muhoksen kunnan, Oulun kaupungin, Iin, Simon ja Keminmaan kuntien alueille. Pyhänselän sähköasemalta pohjoiseen johtoreitti sijoittuu aluksi nykyisten voimajohtojen rinnalle. Oulujoen pohjoispuolella johtoreitti eroaa nykyisistä voimajohdoista ja johtoreitti sijoittuu uuteen maastokäytävään aina Iin Yli-Olhavan Tuomelaan asti. Pyhänselän ja Tuomelan välisen osuuden pituus on noin 86 kilometriä. Tuomelasta Keminmaan sähköaseman sisäänvetokohtaan asti suunniteltu voimajohto sijoittuu nykyisen 400 kilovoltin voimajohdon rinnalle. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) on käynnissä ja ympäristövaikutusten arviointiohjelma valmistui syksyllä YVA-selostuksen arvioidaan valmistuvan kesällä Hanke sijoittuu Lapin maakunnassa Nikkilänaavan Natura alueelle. Uusi voimajohto sijoittuu nykyisen 400 kilovoltin voimajohdon rinnalle Natura alueella. Hankkeen sijoittuessa Natura alueelle on tarpeen laatia luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arvio hankkeen vaikutuksista Nikkilänaavan Natura alueen suojeluperusteisiin ja tarkastella aiheutuuko hankkeesta merkittävää haittaa. Tämän Natura-arvion on laatinut FM biologi Lauri Erävuori ja FM biologi Jaakko Kullberg Sito- Wise Oy:stä. Natura-arviosta pyydetään luonnonsuojelulain 65 :n mukaisesti lausunnot Lapin ELY-keskukselta, Metsähallitukselta sekä alueen maanomistajilta. Lausuntomenettely yhdistetään osaksi YVA-menettelyä. Luonnonsuojelulain 65 :n 4 momentin mukaan Jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 3 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään tapauksen mukaan arviointimenettelyn yhteydessä. Mainitun lain mukaisen yhteysviranomaisen on sisällytettävä 2 momentissa tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja luonnonsuojelualueen haltijan lausunnot lain 23 :ssä tarkoitettuun perusteltuun päätelmään.

4 4 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja ARVIOITAVA HANKE 2.1 Johtoalue Tässä Natura-arviossa arvioitava hanke käsittää Fingrid Oyj:n suunnitteleman Pyhänselkä-Keminmaa kilovoltin voimajohdon rakentamisen nykyisen 400 kilovoltin voimajohdon rinnalle Nikkilänaavan Natura alueen poikki (Kuva 1). Kuva 1. Nikkilänaavan Natura 2000-alueen (FI ) sijainti. Nykyisen voimajohdon johtoalue on leveydeltään 62 metriä. Uuden voimajohdon rakentaminen leventäisi johtoaluetta noin 41 metriä, jolloin johtoalueen kokonaisleveys olisi noin 103 metriä. Tästä avoimena pidettävän johtoaukean leveys olisi 83 metriä (nykyisin 42 metriä). Voimajohtopylväät ovat rakenteeltaan harustettuja pylväitä (kuva 2).

5 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) Kuva 2. Johtoalueen poikkileikkaus Nikkilänaavan kohdalla. Voimajohto sijoittuu Natura-alueelle noin 810 metrin pituudelta. Nykyinen johtoalue levenee noin 41 metriä pohjoispuolelta. Puuttomana pidettävä alue (johtoaukea) levenee nykyiseen nähden 41 metriä. Tästä levenemästä 10 metriä sijoittuu nykyisen voimajohdon reunavyöhykkeelle. Johtoalue laajenee nykyisestä noin 3,3 hehtaaria, tästä avoimena pidettävää johtoaukeaa on noin 2,5 hehtaaria.

6 6 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Kuva 3. Uuden voimajohdon vaatima johtoalue sekä kohteet, joista puustoa on poistettava. Luontotyyppirajaukset Metsähallituksen paikkatietoaineiston mukaisesti. 2.2 Voimajohdon rakentaminen Voimajohdon rakentaminen jakautuu ajallisesti kolmeen päävaiheeseen, jotka ovat perustustyövaihe, pylväskasaus- ja pystytysvaihe sekä johdinasennukset. Natura-alue muodostaa poikkeusalueen, missä ei sallita tilapäisten huoltoteiden rakentamista johtoaukean ulkopuolelle. Suoalueella rakentaminen tapahtuu talviaikana roudan kantavuutta hyväksikäyttäen. Rakentamiseen käytetään tela-alustaisia kaivureita, junttakoneita ja puskutraktoreita sekä rakenneosien kuljetuksiin pyörä- tai tela-alustaisia koneita. Johtoaluetta hakattaessa, mikäli hakattavaa puustoa on, liikutaan myös reunavyöhykkeillä. Muutoin liikkuminen keskittyy johdon keskilinjalle ja pylväspaikoille. Ennen perustusvaihetta uudella johtoalueella suoritetaan metsänhakkuu. Johtoalue avohakataan ja puusto korjataan talteen. Vaihtoehtoisesti osa puustosta voidaan jättää alueelle lahopuulajiston hyödynnettäväksi. Nikkilänaavan Natura-alueella metsänhakkuita on tarve suorittaa kahdessa kohdassa johtoaukeaa. Reunavyöhykkeellä on niin ikään kaksi puustoista aluetta. Puuston korkeus suoalueella on kuitenkin matala, joten reunavyöhykkeeltä poistetaan vain ylipitkät puut. Muutoin Natura-alue on avosuota, jossa ei kasva puustoa lukuun ottamatta yksittäisiä, kitukasvuisia ja matalia mäntyjä. Puustopoistuma kohdentuu maksimissaan noin neliömetrin alalle, josta noin neliömetriä sijoittuu Aapasuot luontotyypille. Reunavyöhykkeellä on puustoista ympäristöä yhteensä noin neliömetrillä. Perustustyövaihe tehdään heti uuden voimajohdon johtoalueen hakkuun jälkeen. Pylväiden betoniset perustuselementit ja pylvästä tukevat harusankkurit kaivetaan pylväspaikoille roudattomaan syvyyteen. Pylvään perustuksessa käytetään tyypillisesti valmiita perustuselementtejä.

7 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) Kaivutyö tapahtuu harustetulla pylväsrakenteella vinoneliön muotoisen alueen kulmissa. pylväspaikoilla kaivetaan neljä tukiseinin tuettavaa kaivantoa (5x5 m), joihin asennetaan pylvään jalkojen perustuspilarit ja harusankkurit. Vinoneliön pituus voimajohdon suuntaisesti on noin metriä ja leveys johdon poikkisuuntaisesti noin metriä. Kaivantojen välille voidaan kaivaa ohut maadoituselektrodi maahan. Turvemaaperästä johtuen kyseiset kaivannot joudutaan mahdollisesti paaluttamaan kovaan pohjaan asti. Kaivannot täytetään suolle kuljetettavalla soralla. Nikkilänaavan Natura-alueelle perustetaan alustavan suunnitelman mukaan kaksi pylväspaikkaa. Alustavasti pylväspaikat sijoittuvat suunnilleen nykyisen voimajohdon pylväiden (2 pylvästä Natura-alueella) rinnalle. Pylväspaikat sijoittuvat suoalueelle. Perustustyövaihe toteutetaan talvella lumipeitteisenä aikana, jolloin maaperä on roudassa. Työssä käytetään telapohjaisia työkoneita. Seuraavana työvaiheena pystytetään pylväät. Sinkityistä teräsrakenteista koostuvat pylväät kuljetetaan osina pylväspaikoille, jossa ne kootaan pulttaamalla. Harustetut pylväät pystytetään joko nosturilla nostamalla tai suoympäristössä todennäköisimmin telatraktorilla vetämällä (Kuva 9). Pylväs ankkuroidaan haruksilla harusankkureihin. Pystytysvaiheen yhteydessä pylvään orteen ripustetaan lasi- tai komposiittieristinketjut johtimien asennusta varten. Nikkilänaavan Natura-alueella pylväiden pystytys toteutetaan talvella lumipeitteisenä aikana, jolloin maaperä on roudassa. Työssä käytetään telapohjaisia työkoneita. Viimeinen päätyövaihe on johtimien asentaminen. Johtimet tuodaan paikalle keloissa, joissa kussakin on johdinta noin 3-5 kilometriä. Asennus tapahtuu yleensä ns. kireänä vetona eli johtimet kulkevat koko ajan ilmassa. Johtimien liittämisessä käytetään räjäytettäviä liitoksia, mistä aiheutuu hetkellistä melua. Virtajohtimien yläpuolelle asennetaan ukkosjohtimet, jotka lisäävät voimajohdon käyttövarmuutta. Ukkosjohtimiin voidaan tarvittaessa kiinnittää myös huomiopalloja eli lentovaroituspalloja ja lintupalloja. Toinen ukkosjohtimista varustetaan nykyisin valokuiduilla, joilla varmistetaan kantaverkon ohjaus, voimajohtojen kytkeytyminen irti verkosta vikatilanteessa ja sähköjen kytkeytyminen vikatilanteessa nopeasti takaisin. Nikkilänaavan alueella johtimien asentaminen toteutetaan talvella lumipeitteisenä aikana, jolloin maaperä on roudassa. Työssä käytetään telapohjaisia työkoneita. 2.3 Voimajohdon kunnossapito Voimajohdon kunnossapitäminen sähköturvallisuusmääräysten mukaisena edellyttää johtorakenteen ja johtoalueen säännöllisiä tarkastuksia ja kunnossapitotöitä. Johtoalueella tehdään noin kahden vuoden välein huoltotarkastuksia, joista ei ole erityistä haittaa ympäristölle. Johtoaukea pidetään avoimena raivaamalla se mekaanisesti joko koneellisesti tai miestyönä raivaussahalla noin 5-8 vuoden välein. Johtoaukea raivataan käyttäen valikoivaa raivausta, jossa johtoaukealle jätetään kasvamaan katajia ja matalakasvuista puustoa. Suoalueella kaatamatta voidaan jättää matalakasvuisia mäntyjä. Voimajohtojen reunavyöhykkeet käsitellään vuoden välein sähköturvallisuuden ja kantaverkon käyttövarmuuden varmistamiseksi. Puuston kasvuvaiheesta riippuen puiden latvoja katkaistaan helikopterisahauksella tai ylipitkät puut kaadetaan avohakkuuna tai poimintahakkuuna ympäristöllisesti herkissä kohteissa. Maanomistajalla on puuston omistajana oikeus päättää, miten voimajohdon kunnossapidon edellyttämä reunavyöhykkeen puuston hakkuu ja myynti järjestetään.

8 8 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Nikkilänaavan Natura-alueella johtoalueen raivaukset toteutetaan lumipeitteisenä aikana maan ollessa roudassa. Alueella on kokonaisuudessaan vähäinen raivaustarve, koska avosuoalueella kasvaa matalakasvuisia mäntyjä vain yksittäin. Johtoalueella Nikkilänaavan länsi- ja itäreunassa raivaukset toteutetaan valikoivana raivauksena siltä osin, kun raivaukselle on tarvetta. Nikkilänaavan Natura-alueella reunavyöhykkeet käsitellään joko helikopterisahauksena tai ylipitkien puiden poimintahakkuina. Lähtökohtaisesti kaadetut puut jätetään maastoon lahopuiksi, mikäli maanomistaja sen hyväksyy. Reunavyöhykkeiden käsittelyä on tarve tehdä johtoalueella Nikkilänaavan länsi- ja itäreunassa kohdissa, joissa kasvaa korkeampaa puustoa. Muutoin alue on avosuota, jossa ei ole reunavyöhykkeen käsittelytarpeita. 2.4 Voimajohdon käytöstä poisto Kantaverkon voimajohdon tekninen käyttöikä on jopa vuotta. Tämän jälkeen voimajohto mitä todennäköisimmin perusparannetaan, mikä edelleen pidentää johdon käyttöikää noin vuotta. Perusparantamisessa nykyiset pylväsrakenteet puretaan kokonaan tai osittain ja korvataan uusilla rakenteilla. Voimajohdon elinkaaren päättyessä syntyvät jätteet kierrätetään etusijajärjestyksen mukaisesti niin, että mahdollisimman suuri osa jätteistä toimitetaan kierrätettäväksi ja ne mitä ei voida kierrättää materiaalina, käytetään energiaksi. Kaatopaikalle tai muuhun loppusijoitukseen päätyvä jätemäärä pyritään minimoimaan. Tilanteessa, jossa voimajohto puretaan sen elinkaaren päättyessä eikä sen tilalle rakenneta uutta voimajohtoa, voimajohtorakenteet puretaan ja syntyvät jätteet käsitellään edellä kuvatusti. Voimajohtopylväiden perustukset jätetään paikalleen. 3 HANKKEEN VAATIMAT HYVÄKSYMISMENETTELYT JA LUVAT Hankkeen toteuttamisluvan myöntävän viranomaisen on katsottava, että Natura-arviointityö on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä arvioinnista lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on (LSL 65 ), mikäli lausuntoja ei ole pyydetty aikaisemmin. Tässä hankkeessa lausunnot pyydetään YVA-menettelyn yhteydessä. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon (LSL 66 ). Valtioneuvosto voi myöntää luvan Natura-alueen luonnonarvoja heikentävälle hankkeelle, jos se on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA, 252/2017) ja valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (277/2017) edellyttävät YVA-menettelyn soveltamista energian siirron hankkeissa, joihin sisältyy vähintään 220 kilovoltin maanpäällisiä voimajohtoja, joiden pituus on yli 15 kilometriä. Tämä Natura-arvio on laadittu samanaikaisesti käynnissä olevan YVA-menettelyn yhteydessä. Johtoreitin maastotutkimuksia varten Fingrid tarvitsee tutkimusluvan Maanmittauslaitokselta voimajohdon keskilinjan merkitsemiseksi maastoon. Tällöin mitataan nykyiset johdot, tiet, rakennukset ja maaston profiili. Lupa antaa myös oikeuden merkitä pylväspaikat ja tutkia mahdollisten pylväspaikkojen maaperää. Ennen hankkeen toteuttamista Fingrid hakee sähkömarkkinalain (588/2013) mukaista hankelupaa Energiavirastolta. Hankelupa ei anna oikeutta rakentaa voimajohtoa eikä siinä määrätä voimajohdon reittiä. Lupapäätöksessä vahvistetaan, että suurjännitejohtojen rakentaminen

9 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) on sähkön siirron turvaamiseksi tarpeellista. Hankelupahakemukseen liitetään ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä. Fingrid hakee lunastuslupaa voimajohdon johtoalueelle. Lunastamista säätelee laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977). Lupahakemukseen liitetään lunastuslain edellyttämät selvitykset, kuten YVA-selostus ja yhteysviranomaisen siitä antama perusteltu päätelmä. Lunastuslupa-asian valmistelee työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ja luvan myöntää valtioneuvosto. Lunastamalla Fingrid saa johtoalueeseen käyttöoikeuden, jonka perusteella voimajohto voidaan rakentaa ja sitä voidaan käyttää ja pitää kunnossa. Voimajohtoreitti sijoittuu Nikkilänaavan Natura-alueella sijaitsevalle Mäntylän luonnonsuojelualueelle YSA Voimajohdon toteuttaminen suunniteltua reittiä edellyttää hakemaan muutosta kyseisen suojelualueen rauhoituspäätökseen Lapin ELY-keskukselta. 4 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN JA SUUNNITELMIIN Tiedossa ei ole sellaisia hankkeita tai suunnitelmia, joilla olisi yksinään tai yhdessä tämän hankkeen kanssa mahdollisia vaikutuksia Nikkilänaavan Natura-alueeseen. wpd Finland Oy:n Suurhiekan merituulivoimapuiston sähkönsiirtoyhteyden yksi vaihtoehto hankkeen YVA-vaiheessa sijoittui Nikkilänaavan alueelle, nykyisen 400 kilovoltin voimajohdon rinnalle. Kyseisen hankkeen sähkönsiirtoyhteyksiä on edelleen jatkotarkasteltu. Suurhiekan tuulivoimapuisto on jatkosuunnittelussa suunniteltu kytkettäväksi sähköverkkoon Iin kunnassa sijaitsevalla Isokankaan sähköasemalla, joka on rakennettu Suurhiekan tuulivoimapuiston YVA-menettelyn päättymisen jälkeen. Tuulivoimapuiston liityntäjohto Isokankaalle on osoitettu Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa. Suurhiekan tuulivoimapuiston sähkönsiirtoyhteys ei sijoitu tässä arviossa tarkastellun Pyhänselkä-Keminmaa kilovoltin voimajohdon rinnalle eikä Nikkilänaavan Natura-alueelle tai edes sen läheisyyteen. Näin ollen Suurhiekan tuulivoimapuiston sähkönsiirtoyhteyksistä ei aiheudu Nikkilänaapaan kohdistuvia vaikutuksia. 5 ARVIOINNIN PERUSTEET 5.1 Velvoite Natura-arviosta Natura arvion laatimisen lähtökohtana on luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämä arviointivelvollisuus. Pykälä toteaa, että Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on Natura-alueelle ulottuvia todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Jos arviointi- ja lausuntomenettely toteaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää

10 10 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Natura 2000 verkostoon, on mahdollista kuitenkin myöntää lupa tai hyväksyä suunnitelma tai vahvistaa se. Tämä edellyttää, että valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikäli kyseisellä Natura-alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, tulee noudattaa tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä. Tällaisessa tapauksessa on hankittava Euroopan komission lausunto Natura-arviosta. Jos joudutaan tilanteeseen, jossa suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, heikennys on kompensoitava. Ympäristöministeriöllä on vastuu toimenpiteen riittävästä toteuttamisesta. Haittaa kärsivän alueen tilalle on osoitettava vastaava korvaava alue, jolla heikentyvä(t) luontoarvo(t) kompensoidaan riittäväksi katsottavalla tavalla. Kompensoivan alueen tulee olla luonnonmaantieteellisesti sopivalta alueelta eli riittävän läheltä kompensoitavaa aluetta. Yleisesti on katsottu, että kompensoivan alueen tulee olla kompensoitavaa aluetta tai kompensoitavan alueen haittaa kärsivää luontotyyppiä tai haittaa kärsivän lajin elinympäristöä laajempi. Kompensaatiotoimien tulee olla toteutettu ennen kuin lupa olemassa olevan Natura-alueen heikentämiseen voidaan myöntää. Uudet Naturaverkostoon liitettävät alueet valmistelee ympäristöministeriö ja valtioneuvosto hyväksyy ne. 5.2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty, milloin perusteena olevat luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission (2000) julkaisemassa ohjeessa todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin, ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Esimerkkinä voidaan todeta, että sadan neliömetrin menetys alueesta voi olla merkittävä, jos kysymyksessä on harvinaisen lajin (tai luontotyypin) pieni esiintymä, kun taas laajan harjukankaan luontotyypin kannalta vastaava menetys voi olla merkityksetön. Vaikutuksen merkittävyyttä arvioitaessa voidaan käyttää lähtökohtana direktiivin 92/43/ETY määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisan suojelun tasoa. Hankkeen tai suunnitelman aiheuttamien haitallisten ja luontoarvoja heikentävien vaikutusten merkittävyyttä koko Natura-alueen kannalta arvioidaan alueen koskemattomuuskäsitteen kautta. Luontodirektiivissä ja komission tulkintaohjeissa korostetaan, että hanke ei saa uhata alueen koskemattomuutta. Tällä käytännössä tarkoitetaan sitä, että koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on liitetty aikanaan Natura-verkostoon. Tässä tarkastellaan siten sitä, kykeneekö alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilymään sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Luontotyyppien osalta vaikutuksen merkittävyyttä arvioidaan sen perusteella, kohdistuuko haitta niin laajalle alueelle, että kyseisen luontotyyppikohteen pinta-alan pieneneminen on merkittävä sen suotuisan suojelutason säilymisen kannalta. Vaikutus suojelun tasoon on yleensä merkittävämpi, jos vahinko kohdistuu luontotyypin maantieteellisen levinneisyyden reuna-alueille. Vaikutus on myös merkittävämpi, jos vahinko aiheuttaa luontotyypin rakenteessa ja toiminnassa pysyviä ja vaikeasti palautettavia muutoksia. (Ympäristöministeriö 2012) Luontotyyppien osalta normaali vaihtelu tulee arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rantavallien kasvillisuus tai kausikosteiden ympäristöjen vaihtelu voi olla säännöllistä. Toisaalta täysin puustoisia luontotyyppejä voidaan pitää yleispiirteiltään pysyvinä. Lähtökohtaisesti luonnollista vaihtelua vähäisempää muutosta ei ole pidettävä merkittävänä vaikutuksena

11 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) luontotyypin suotuisan suojelun tasoon. Tällöinkään muutos ei saa olla pysyvä. (Ympäristöministeriö 2012) Vaikutuksia arvioidaan suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Vaikutuksen suuruutta arvioidaan luontotyyppien osalta pinta-alan ja edustavuuden avulla. Lajien kohdalla vaikutuksia arvioidaan yksilömäärän, esiintymisen ja lajille sopivien ympäristöjen avulla. Vaikutusarviossa huomioidaan vaikutuksen kesto ja palautuvuus Merkittävän vaikutuksen määritelmä Haitallisen vaikutuksen (haitan) merkittävyydellä on olennainen osa Natura-vaikutusarviossa. Sinänsä pieneltä vaikuttava muutos voidaan katsoa merkittäväksi ja toisaalta joissain tapauksissa suuremmatkin muutokset voivat olla vaikutuksiltaan ei-merkittäviä. Seuraavassa on esitetty lyhyesti haitan merkittävyyden arviointiin, luontotyyppien ja lajien heikkenemiseen sekä alueen koskemattomuuteen liittyvät määritelmät Euroopan komission tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000). Niiden perusteella arvioidaan hankkeen vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä. Merkittävän vaikutuksen sisältöä ei voi määritellä mielivaltaisesti. Ensinnäkin direktiivissä käsitettä käytetään objektiivisesti (toisin sanoen siihen ei liitetä harkinnanvaraisia tulkintoja). Toiseksi merkittävyyden käsitteen yhdenmukainen tulkinta on välttämätön, jotta voitaisiin varmistaa Natura verkoston yhtenäinen toiminta. Vaikka objektiivisuus on tarpeen ilmaisun merkittävä tulkinnassa, tätä objektiivisuutta ei voi selvästikään noudattaa ottamatta huomioon suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteitä ja luonnonolosuhteita. Käsitettä merkittävä on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. (Euroopan komissio 2000, s. 33) Alueen koskemattomuus Luontodirektiivin tulkintaohje (Euroopan komissio 2000 s 39) toteaa alueen koskemattomuuden käsitteen osalta seuraavaa: Direktiivin asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella on selvää, että alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On esimerkiksi mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu. Toisaalta käsite alueen koskemattomuus osoittaa, että kysymys on tässä tietystä alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien ja lajien suojelun taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä.

12 12 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Alueen koskemattomuuden on käyttökelpoisesti määritelty tarkoittavan alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan yhdenmukaisuutta koko alueen mittakaavassa tai luontotyyppien ja niiden yhdistelmien tai niiden lajien kantojen yhdenmukaisuutta, joita varten alue on luokiteltu tai luokitellaan. Aluetta voidaan kuvata suurelta osin koskemattomaksi, jos alueen suojelutavoitteiden luontaiset saavuttamismahdollisuudet on voitu käyttää hyväksi, korjautuvuus- ja uusiutuvuuskapasiteetti dynaamisissa olosuhteissa on säilynyt ja ulkoista hoitotukea tarvitaan mahdollisimman vähän. Taulukko 1. Vaikutusten merkittävyyden jaotteluperiaatteita. (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions; mukaillen Södermanin 2003 mukaan) Merkittävyys Kriteerit Merkittävä heikentävä vaikutus Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Kohtalaisen heikentävä vaikutus Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Vähäinen heikentävä vaikutus Myönteinen vaikutus Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Ei vaikutuksia Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. Vaikka hankkeen haitalliset vaikutukset eivät olisi yksinään merkittäviä yksittäiseen perusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin voivat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena ja siten vaikuttaa alueen koskemattomuuteen negatiivisesti. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen suojeluperusteisiin ollakseen merkittäviä. Ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa niiden kautta välillisesti suojeluperusteisiin (Söderman 2003, Taulukko 1) Luontotyypin heikentyminen Heikentyminen on luontotyyppiin vaikuttavaa fyysistä rappeutumista. Arvioinnissa on otettava huomioon kaikki luontotyypin ympäristöön (tilaan, veteen, ilmaan, maaperään) kohdistuvat vaikutukset. Jos näiden vaikutusten kautta luontotyypin suojelun taso muuttuu aiempaa vähemmän, heikentymistä voidaan katsoa tapahtuneen. Tämän suojelun tason muutoksen arvioinnissa voidaan turvautua direktiivin 1 artiklan e kohdassa olevaan luontotyypin suotuisan suojelun tason määritelmään. Määritelmä koostuu kolmesta osasta, jotka on esitetty alla. Määritelmää tarkentavat edelleen Luontodirektiivin tulkintaohjeesta annetut lisäohjeet (Euroopan komissio 2000). Samassa yhteydessä on esitetty arvio näytteenoton vaikutuksista tekijän suhteen. Luontotyypin suojelutaso voidaan katsoa suotuisaksi, kun: Sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa.

13 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) Kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Esimerkiksi luontotyypin kattaman alan supistumisen merkitystä on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso. Erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Luontotyypin säilymiselle pitkällä aikavälillä välttämättömien tekijöiden kaikenlainen huononeminen voidaan katsoa heikentymiseksi. Pitkällä aikavälillä säilymiselle välttämättömät toiminnot riippuvat luonnollisesti kyseisestä luontotyypistä. Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa Luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000, s. 27): Luontotyyppi heikentyy alueella, kun kyseisellä alueella oleva luontotyypin kattama ala supistuu tai tälle luontotyypille luonteenomaisten lajien tai niiden suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarpeellinen erityinen rakenne ja erityiset toiminnot supistuvat alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen Lajin heikentyminen Luontotyypin heikentyminen voi heijastua myös lajeihin. Tämän lisäksi lajeihin voi kohdistua häiriöitä, jotka eivät vaikuta suoraan alueen fyysisiin olosuhteisiin. Häiriöt vaikuttavat suoraan lajeihin ja vaikuttavat monesti rajallisen ajan (esimerkiksi melu, tärinä, valo). Häiriöiden voimakkuus, kesto ja tiheys ovat siten olennaisia aiheutuvaa haittaa ja sen merkittävyyttä arvioitaessa. Ollakseen merkittävä, häiriön on vaikutettava suotuisan suojelun tasoon. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä voidaan käyttää 1 artiklan i kohdassa olevaa lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi kun: kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Tästä seuraa, että merkittäväksi häiriöksi voidaan katsoa (Euroopan komissio 2000, s. 28): mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin alueella esiintyvää kantaa vähentävästi pitkällä aikavälillä, mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin levinneisyysaluetta pienentävästi tai lisää sen pienentymisvaaraa alueella tai mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin elinympäristön laajuutta supistavasti alueella. "Lajin elinympäristöllä" direktiivissä tarkoitetaan erityisten elottomien ja elollisten tekijöiden avulla määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa. Lajin häirintää alueella tapahtuu, jos lajin kannan kehittymistä kyseisellä alueella koskevat tiedot osoittavat, että alkuperäisestä tilanteesta poiketen laji ei voi enää muodostaa sen elinkelpoista osaa. Tämä arviointi tehdään sen perusteella, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen. (Euroopan komissio 2000)

14 14 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja NIKKILÄNAAVAN NATURA ALUE 6.1 Yleiskuvaus 6.2 Suojeluperusteet Nikkilänaavan Natura-alue koostuu kahdesta toisiinsa yhteydessä olevasta pääsuoalueesta: Nikkilänaavasta ja Mertasuosta. Koko alueen pinta-ala on 346 hehtaaria. Natura-alueen suojeluperusteena on luontodirektiivi (ns. SAC-alue, Site of Community Importance). Nikkilänaapa edustaa tyypiltään Peräpohjolan aapoja. Niille ominaiseen tapaan Nikkilänaavalla on erityisen märkä suon keskusta, isot rimmet ja korkeahkot rahkajänteet. Perämeren rannikon ja sen takamaan suot ovat yleensä Pohjanmaan aapoja. Lisäksi alueella on huomattava merkitys linnuston suojelulle. Linnustoa luonnehtivat mm. runsas kahlaajakanta, kurki ja useat varpuslintulajit. Nikkilänaapa kuuluu soidensuojeluohjelman täydennysehdotukseen. Lisäksi alueeseen kuuluu Metsähallituksen aarnialue. Alueen suojelu tullaan toteuttamaan luonnonsuojelulain keinoin. Osa Natura-alueesta on toteutettu yksityismaiden luonnonsuojelualueena. Natura-alueen suojeluperusteena ovat Natura-lomakkeeseen kirjatut luontodirektiivin luontotyypit (SAC-alue). Alueen suojeluperusteiksi ei ole kirjattu luontodirektiivin liitteen II lajistoa. Suojeluperusteena ovat alla (Taulukko 2) esitetyt luontotyypit, jotka ovat osittain päällekkäisiä (ts. letot sekä puustoiset suot sisältyvät myös luontotyyppiin aapasuot). Taulukko 2. Suojeluperusteena olevat luontotyypit, niiden pinta-alat, edustavuus sekä ns. yleisarviointi alueen merkityksestä. Ympäristöministeriön Ehdotuksessa Suomen Natura alueiden luonnontieteellisten tietojen ajantasaistamisesta ehdotetut lisättävät luontotyypit on lihavoitu. Koodi Nimi Pinta-ala, Edustavuus Yleisarviointi ha 7230 Letot 91 Hyvä Alueella on merkitystä 7310 Aapasuot 325 Erinomainen Alue on erittäin tärkeä 9010 Boreaaliset luonnonmetsät 10 Merkittävä Alueella on merkitystä 91D0 Puustoiset suot 63 Erinomainen Alue on tärkeä Kaikkien luontotyyppien suhteellinen pinta-ala, eli kyseisellä Natura-alueella esiintyvän luontotyypin pinta-ala suhteutettuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomessa on alle 2 prosenttia. Luonnontilaltaan erinomaisia ovat boreaaliset luonnonmetsät sekä puustoiset suot. Luonnontilaltaan hyviä ovat aapasuot sekä letot. Yleisarvioinnissa Natura-alueen aapasuot on luokiteltu erittäin tärkeiksi, puustoiset suot tärkeiksi ja muut luontotyypit luokkaan alueella on merkitystä. 6.3 Luontotyyppien esiintyminen Voimajohtoreitti sijoittuu Natura-alueella luontotyypille Aapasuot koko johtoalueen osalta (Kuva 4). Aapasuot-luontotyypin kanssa päällekkäisenä luontotyyppinä johtoalueella esiintyy Letot-luontotyyppiä Mertasuon keskiosassa. Mertasuolla on pieni suopuro, joka on luokiteltu kuuluvaksi Pikkujoet ja purot -luontotyyppiin. Kyseinen luontotyyppi ei ole virallisesti Natura-

15 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) alueen suojeluperusteena. Johtoalueen reunavyöhyke ulottuu kapealti myös Puustoiset suot -luontotyypille. Kuva 4. Natura-alueen luontotyyppien esiintyminen perustuen Metsähallituksen paikkatietoaineistoihin.

16 16 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Kuva 5. Viistoilmakuvat nykyiseltä voimajohtoalueelta Nikkilänaavalla. Voimajohdon aiheuttamat muutokset johtoalueella rajoittuvat pylväspaikkoihin.

17 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) 7 ARVIOIDUT VAIKUTUKSET SUOJELUPERUSTEISIIN 7.1 Arviointimenetelmät ja selvitykset Natura-arvio perustuu lähdeluettelossa mainittuihin aikaisempiin selvityksiin ja arvioihin sekä tämän hankkeen yhteydessä tehtyihin maastoselvityksiin. Lähtöaineistoina on käytetty Metsähallituksen luontotyyppikuvioaineistoja (2017), ympäristöhallinnon uhanalaisrekisterin tietoja sekä Suurhiekan merituulivoimapuiston sähkönsiirtoreiteistä laadittua Natura-arviota (Pöyry Environment 2009). Nikkilänaavalla tehtiin maastoinventoinnit Maastoinventoinnissa johtoreitti käveltiin kokonaisuudessaan läpi Natura-alueen osalta. Maastoinventoinnissa määritettiin suotyypit sekä tarkistettiin Natura-luontotyyppien sijainti uudella johtoalueella ja sen tuntumassa. Maastoinventoinnin suoritti FM biologi Lauri Erävuori. 7.2 Vaikutusalue ja vaikutusten tunnistaminen Voimajohtohankkeella on vaikutuksia Natura-alueelle sekä rakentamisaikana että käytön aikana ja vaikutukset voivat olla suoria ja/tai välillisiä. Vaikutukset ovat erilaisia myös laajuudeltaan ja ajalliselta kestoltaan. Hankkeen vaikutusalueena on tarkasteltu koko Nikkilänaavan Natura-aluetta. Suorat vaikutukset keskittyvät johtoalueelle ja sen välittömään ympäristöön. Välillisillä vaikutuksilla voi olla laajemmalle ulottuva vaikutusalue suoalueella lähinnä vesitasapainon muutosten seurauksena. Rakentamisaikaiset vaikutukset ovat suoria menetyksiä luontotyyppien pinta-alassa johtoalueella sekä mekaanisia häiriöitä, jotka kohdistuvat luontotyypin luonnontilaan ja tyypilliseen lajistoon kasvillisuuspeitteen ja turvemaaperän pinnan rikkoutuessa. Johtoalue sijoittuu pinta-alallisesti luontotyypeille seuraavasti: Aapasuot Letot Puustoiset suot Pikkujoet ja purot 3,32 ha 0,28 ha 0,15 ha 0,01 ha

18 18 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Kuva 6. Mikäli rakentamisessa ei käytetä telapohjaisia työkoneita ja/tai rakentaminen toteutetaan sulan maan aikaan, syntyy suon pintaan herkästi kulku-uria ja kasvukerros rikkoutuu. Kuva vuonna 2016 rakennetulta 110 kilovoltin voimajohdolta Simon Karhumaansuolta Kuva 7. Pylvään rakentamisesta aiheutuu muutoksia lähinnä perustustöiden alueella. Kuva vuonna 2016 rakennetulta 110 kilovoltin voimajohdolta Simon Karhumaansuolta

19 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) Rakentamisaikainen mekaaninen häiriö on luonteeltaan tilapäinen, mutta sen vaikutusaika voi olla pitkä kasvillisuustyypin uusiutumiskyvyn huomioon ottaen. Mekaanisessa kulutuksessa suon pintakasvillisuus porkkautuu helposti märän turpeen sekaan ja tällaisen rikkoutuneen alueen kasvillisuus palautuu hitaasti takaisin luonnontilaan. Pintakasvillisuuden porkkautumista voidaan tehokkaasti vähentää käyttämällä tela-alustaisia työkoneita. Liikuttaessa suolla tela-alustaisella työkoneella kenttäkerroksen kasvillisuuteen ei jää juurikaan havaittavia jälkiä riippumatta siitä, tapahtuuko liikkuminen kesä- tai talviaikaan. Rämeet kestävät varpuja kasvavan kenttäkerroksensa ansiosta kulutusta hieman märkiä nevoja paremmin ja rämeen kasvillisuus myös uusiutuu nevojen kasvillisuutta nopeammin. Suotyypeistä korvet ovat kulutuskestävyydeltään ja uusiutumiskyvyltään kohtalaisia, kuitenkin märät korvet ovat kulutuskestävyydeltään ja uusiutumiskyvyltään huomattavasti heikompia kuin esimerkiksi varpuja kasvavat korpityypit. Kulumisen lisäksi rakentamisvaiheen välillisiä vaikutuksia luontotyypeille voivat olla paikalliset kosteustasapainon muutokset. Huomioon ottaen johtoalueiden nykyisen tilan sekä voimajohtojen rakentamis- ja purkumenetelmät sekä rakentamisen ajoittamisen roudan aikaan johtoalueiden luontotyyppien (aapasuot, letot ja pikkujoet) kenttäkerroksen kasvillisuuden uusiutuminen ja luonnontilan ennallistuminen kestää arviolta muutamasta vuodesta reiluun kymmeneen vuoteen, puuston osalta ennallistuminen kestää useita kymmeniä vuosia. Voimajohdon käytön aikana luontotyypeille ei aiheudu uusia vaikutuksia, mutta käyttöön otetun johtoalueen luontotyyppi voi paikoitellen olla pysyvästi luonnontilaltaan muuttunut: avosuoalueilla luontotyyppi ei muutu pysyvästi pylväspaikkoja lukuun ottamatta, kun taas puustoisilla soilla muutos on pysyvä johtoalueella. Nykyisen voimajohdon johtoalueen luonnontila on Nikkilänaavalla ympäristöönsä nähden vain paikoin muuttunutta; kasvillisuus on muuttunut pylväiden ympäristössä, mutta vain hyvin paikallisesti (Kuva 8 ja Kuva 9). Merkittävämpi muutos on tapahtunut nykyisellä johtoalueella Nikkilänaavan länsi- ja itäreunassa, jossa on esiintynyt harvapuustoista nevarämettä. Keskeisin muutos näillä kohdilla on puuston puuttuminen. Sen sijaan kenttä- ja pohjakerroksessa ei ole havaittavissa muutosta (Kuva 10).

20 20 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Kuva 8. Nykyinen pylväspaikka Nikkilänaavan Natura-alueella, alueen länsiosassa. Kuva: Nikkilänaapa Kuva 9. Nykyinen pylväspaikka Nikkilänaavan Natura-alueella, alueen itäosassa. Kuva: Nikkilänaapa

21 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) Kuva 10. Johtoaluetta Nikkilänaavan länsiosassa. Kasvillisuus ei eroa ympäröivästä suokasvillisuudesta. Johtoalueen reunaa myötäilee mönkijöiden renkaista jääneet matalat painumat. Luonnontilaan vaikuttavat sekä rakentamistoimenpiteet että puuston käsittely. Kenttäkerroksen kasvillisuus voi alkaa uusiutua rakentamistöiden päätyttyä, mutta johtoalueen puustoa raivataan säännöllisin väliajoin. Voimajohtoja rakennettaessa ja purettaessa liikkuminen keskittyy johdon keskilinjalle ja pylväspaikoille eikä johtoalueen ulkopuolella liikuta. Luontotyyppien luonnontila ei heikkene merkittävästi liikuttaessa johtoalueella tela-alustaisilla työkoneilla, mutta perustusten pois kaivaminen aiheuttaa luonnontilan tilapäistä heikentymistä. Kun rakentamisen jälkityöt toteutetaan asianmukaisesti, johtoalueen kenttäkerroksen kasvillisuus voi alkaa välittömästi palautua luonnontilaan eikä johtoalueen ulkopuolisille Natura-alueen osille ja luontodirektiivin luontotyyppien vesitaloudelle tai luontaiselle kasvillisuudelle aiheudu heikennyksiä. 7.3 Vaikutukset aapasoihin (7310) Voimajohto sijoittuu Aapasuot-luontotyypille koko Nikkilänaavan pituudelta eli noin 810 metrin matkalla. Uutta johtoaluetta sijoittuu luontotyypille kaikkiaan noin 3,3 hehtaaria, mikä on luontotyypin kokonaisalasta noin yksi prosentti. Nikkilänaavalle rakennetaan kaksi voimajohtopylvästä ja pylväspaikat sijoittuvat Aapasuot-luontotyypille. Pylväspaikat ovat suotyypiltään lyhytkortista rämettä (OlLkR), jossa nevapinnat ovat lyhytkortisia ja mätäspinnat isovarpurämeen kasvillisuutta tai rahkarämeen kasvillisuutta, paikoin ruskorahkasammal on valtalajina. Aapasuot-luontotyyppiin kohdistuu suoria vaikutuksia pylväiden perustustöistä. Pinta-alallisesti suorat vaikutukset kohdistuvat noin 400 neliömetrin alalle (noin 0,012 ha luontotyypin kokonaispinta-alasta). Perustusten kohdalta kaivetaan turvekerros pois, jolloin perustusten kohdalla luontotyyppi muuttuu pysyvästi. Perustuen havaintoihin nykyisen voimajohdon pylväspaikoilla sekä useilta muilta soilla sijaitsevilta pylväspaikoilta tehtyihin havaintoihin, pysyvä muutos kohdistuu nimenomaan perustusten kohdalle; perustusten väliin jäävällä alueella muutokset ovat tilapäisiä. Lisäksi luontotyyppiin kohdistuu pysyviä muutoksia puuston osittaisesta poistosta (ks. puustoiset suot, kohta 7.5). Nykyinen isovarpuräme muuttuu puuttomaksi,

22 22 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 matalat, kitukasvuiset männyt voidaan kuitenkin säilyttää. Kenttä- ja pohjakerroksessa puuston poistosta aiheutuva muutos on vähäinen; työkoneista mahdollisesti syntyviin painaumiin kehittyy yleensä välipintakasvillisuutta. Muutoin rämekasvillisuus säilyy nykyisen tyyppisenä varpuvaltaisena kasvillisuutena. Pysyvät muutokset kohdistuvat hankkeessa pienelle alalle, joka ei muuta suon (tai luontotyypin) rakennetta tai hävitä suoalueelta sille luonteenomaista lajistoa. Suoekosysteemin toimivuus ei heikkene paikallisista muutoksista. Pylväspaikkojen perustukset ovat pienialaisia ja pistemäisiä, eivätkä ne muuta suon vesitasapainoa salpaamalla veden liikkeitä. Nykyisen voimajohdon johtoalueen suokasvillisuus vastaa ympäröivää suokasvillisuutta, joten uuden voimajohdon kasvillisuuden voidaan ennakoida palautuvan vastaavasti. Hankkeesta aiheutuu vähäisiä heikentäviä vaikutuksia Aapasuot-luontotyypille. Merkittävä heikentävä vaikutus Kohtalaisen heikentävä vaikutus Vähäinen heikentävä vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. 7.4 Vaikutukset lettoihin (7230) Lettoa esiintyy Aapasuot-luontotyypin päällekkäisenä luontotyyppinä Mertasuon keskiosassa. Lettopinnat ovat osittain yhtenäisiä, mutta lettopintoja esiintyy myös mosaiikkimaisina kuvioina keskiravinteisen rimpinevan vallitsemassa ympäristössä. Letot ovat tyypiltään lettonevaa. Alueen lettosuot ovat välipintasoita. Lettoisuus ilmenee pääasiassa pohjakerroksessa, jossa esiintyy lettolierosammalta. Muuta vaateliaampaa lajistoa edustavat meso-eutrofiset lajit punakämmekkä, karhunruoho ja äimäsara. Punakämmekkää havaittiin uuden johtoalueen pohjoisreunalta, mutta ei johtoaukealta. Lettoalueelle ei sijoitu pylväspaikkaa eikä lettoalueella ole tarve tehdä puuston hakkuita tai raivausta johtoalueen ollessa puutonta ja pensaatonta avosuota. Luontotyypillä on tarve liikkua työkoneella johdinten vetämisen aikana. Kasvillisuus ei rikkoudu eikä suoalueelle synny syviä ajouria käyttämällä telapohjaista työkonetta sekä toteuttamalla johdinveto lumipeitteisenä aikana maan ollessa roudassa. Nykyisen voimajohdon johtoalueen suokasvillisuus vastaa ympäröivää suokasvillisuutta, joten uuden voimajohdon kasvillisuuden voidaan ennakoida palautuvan vastaavasti. Hankkeella ei arvioida olevan kielteisiä vaikutuksia luontotyyppiin. Voimajohdon kunnossapito (johtoaukean raivaukset ja reunavyöhykkeen käsittely) toteutetaan Natura-alueella lumipeitteisenä aikana työkoneilla tai muuna aikana käsivoimin. Kyseessä olevalla luontotyypillä ei ole raivaustarvetta, koska alue on puutonta. Kunnossapidosta ei arvioida aiheutuvan kielteisiä vaikutuksia luontotyypille.

23 PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 KILOVOLTIN VOIMAJOHTOHANKE (29) Merkittävä heikentävä vaikutus Kohtalaisen heikentävä vaikutus Vähäinen heikentävä vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. 7.5 Vaikutukset puustoisiin soihin (90D0) Puustoisiin soihin kohdistuu paikallisia muutoksia johtoreitin länsiosassa, jossa johtoaukealta on tarve poistaa puustoa (Kuva 9). Tämän seurauksena luontotyyppi muuttuu noin neliömetrin alalta. Luontotyypin tulkinta tässä arviossa eroaa hieman Metsähallituksen kuviotiedoissa esitetyistä rajauksista; johtoreitin pohjoispuolisen metsäsaarekkeen ulkonema on luokiteltu tämän työn yhteydessä tehtyjen maastotöiden perusteella puustoiseksi suoksi, koska kyseisellä alueella esiintyy puustoa ja reunaosa on tyypiltään isovarpurämettä. Metsähallituksen kuvioaineiston mukaisia puustoisia soita jää johtoalueelle noin neliömetriä, josta johtoaukealle sijoittuu noin 308 neliömetriä. Johtoaukealle sijoittuvat puut on ainakin osittain poistettava. Johtoalueen reunavyöhykkeelle jäävää puustoa ei ole tarve poistaa, koska kyse on kitukasvuisesta, matalaksi jäävästä puustosta.

24 24 (29) PYHÄNSELKÄ KEMINMAA 400 ja 110 Kuva 11. Uusi johtoalue ulottuu kuvan vasemman reunan puustoiseen ympäristöön. Kuva: Nikkilänaapa Kyseisen luontotyypin osalta muutos on peruuttamaton, eikä kyseinen kohta ole hankkeen toteutuessa enää koko muutoksen alaiselta osalta luokiteltavissa Puustoiset suot -luontotyypiksi. Kuitenkin ne osat luontotyyppiä, jotka käsittävät vain matalakasvuisia mäntyjä, säilyttävät vastaavan puustoisen luonteen. Puustoisuus poistuu noin 0,1 ha alalta, osat joissa kasvaa vain kitukasvuisia mäntyjä, säilyttävät nykyisen kaltaisen luonteensa. Päällekkäisenä luontotyyppinä esiintyvä Aapasuot-luontotyyppi säilyy muuttuneena (puuttomana) isovarpurämeenä. Vaikutuksen arvioidaan olevan vähäinen, koska pysyvä muutos kohdistuu pienelle alueelle eikä luontotyyppi pirstoudu. Merkittävä heikentävä vaikutus Kohtalaisen heikentävä vaikutus Vähäinen heikentävä vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan.