Lausunnon antajat: Lausunnon antavat BirdLife Suomi ry ja sen jäsenyhdistys Päijät- Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry (jatkossa PHLY).

Transkriptio

1 Päijät-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry c/o Tapani Saimovaara Päijänteentie 12 A Vääksy phly@phly.fi BirdLife Suomi ry Annankatu 29 A Helsinki toimisto@birdlife.fi Vastaanottaja: Päijät-Hämeen liitto PL Lahti toimisto@paijat-hame.fi Tiedoksi: Ympäristöministeriö Kirjaamo PL Valtioneuvosto kirjaamo.ym@ymparisto.fi Asia: Lausunto Päijät-Hämeen maakuntakaavan 2014 ehdotuksesta Lausunnon antajat: Lausunnon antavat BirdLife Suomi ry ja sen jäsenyhdistys Päijät- Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry (jatkossa PHLY). PHLY ry on valtakunnallisen BirdLife Suomen jäsenyhdistys ja se edustaa toimialueellaan parasta linnustotietämystä. Yhdistyksen hallussa maakunnan laajin linnustotietoarkisto, johon on koottu lintutietoja kattavasti 1960-luvulta asti. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää lintuharrastusta ja -tutkimusta, luonnon- ja ympäristönsuojelua sekä kestävää kehitystä. Yhdistyksen kotipaikka on Lahti ja toimialue on Päijät-Hämeen maakunta sekä Mäntyharjun ja Pertunmaan kunnat. BirdLife Suomi on valtakunnallinen lintuyhdistysten keskusjärjestö, jolla on yli jäsentä ja tukijaa.

2 Sisällys Maakuntakaavan ohjaus ja merkinnät... 2 Luonnonympäristö... 3 Virkistys... 7 Tuulivoima-alueet... 8 Turvetuotanto Maaseutu Lopuksi PHLY ry ja BirdLife Suomi ry kiittävät maakuntaliittoa lausuntopyynnöstä. Maakunnan kokonaiskaava vaikuttaa lähtökohtaisesti hyvin valmistellulta ja sitä varten on tehty runsaasti hyödyllisiä tausta-aineistoja. Yhdistykset ovat tutustuneet Päijät-Hämeen maakuntakaavan ehdotuksen karttaan ja selostukseen sekä aineistoihin pääasiassa linnustonsuojelun näkökulmasta ja lausuvat aihepiireistä ja alueista, jotka eniten koskettavat lintuja. Kaavaehdotukseen tuli parannuksia luonnokseen verrattuna mm. tuulivoima-alueiden ja FINIBA-alueiden osalta, mutta se ei valitettavasti vieläkään turvaa kaikkia maakunnallisia luontoarvoja. Maakuntakaavan ohjaus ja merkinnät Kaavamerkintöjen ja -määräysten on oltava riittävän seikkaperäisiä, jotta ne toimivat aidosti alempien kaavatasojen ohjaajina. Vaikka maakuntakaava on luonteeltaan yleispiirteinen, tulee kaavamerkintöjen ja -määräysten olla niin selkeitä, että ne määrittelevät sen, mitä kullakin alueella voi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kaavaehdotuksen merkinnät ja kaavamääräykset ovat pääosin selkeitä. Suurimmat tulkintavaikeudet aiheutuvat päällekkäisten kaavamerkintöjen vuoksi niillä alueilla, jotka on osoitettu sekä taajamatoimintojen alueiksi että kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta arvokkaiksi alueiksi. Jälkimmäisillä kohteilla on usein myös huomattavia linnustollisia arvoja. Kaavassa tulisi yksityiskohtaisemmin ja nykyistä korostetummin ottaa huomioon myös kaavalta edellytettävät ekologisen kestävyyden ja luontoarvojen säilymisen tavoitteet, joihin on myös sitouduttu kansainvälisin sopimuksin. Nykyisestä kaavaehdotuksesta puuttuu useita luonnonmonimuotoisuutta edistäviä ja varjelevia merkintöjä vaikka luonnon monimuotoisuuden on todettu koko ajan heikkenevän. Yhdistykset vaativat että lopullisessa kaavakartassa esitetään tärkeät lintualueet (S, SL ja luo -merkinnöin), hiljaiset alueet (hil -merkintä), ekologiset yhteydet, luonnon ydinalueet ja yhtenäiset suuret metsäalueet ja että niitä turvaavat selkeät kaavamääräykset. Lisäksi pidämme tärkeänä, että kaava-aineiston osana julkaistaan myös osana valmisteluprosessia tehdyt selvitykset, jotka osaltaan voivat ohjata toimintaa myös kaavan ns. valkoisilla alueilla vaikka niillä ei olekaan samanlaista juridista sitovuutta.

3 Luonnonympäristö Luontoarvojen säilyttäminen maakuntakaavassa Tärkeiden luontoalueiden osoittaminen parantaa niiden mahdollisuuksia tulla huomioiduksi alemmilla kaavatasoilla. Maankäyttö- ja rakennuslain 5 kohdan 4 mukaan maankäytön suunnittelun tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä, ja edelleen 28 kohdan 6 mukaan on kaavan laadinnassa kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonarvojen vaalimiseen. Maakuntaliitto on jo sitoutunut vastuullisen maakunnan kriteereillä siihen että eliölajien uhanalaisuus vähenee, toisin sanoen vähintään suotuisan suojelun tasoon. Liitto on käyttänyt runsaasti työaikaa ja resursseja selvittääkseen erilaisia luontoympäristöön liittyviä asioita. Nyt nämä asiat pitää vielä konkretisoida lopulliseen kaavakarttaan. PHLY tulee osoittamaan MAALI-hankkeessaan maakunnallisesti tärkeimmät linnustoalueet. Lopulliset tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2016, mutta tämän lausunnon liitteenä toimitetaan jo tähän mennessä tärkeiksi lintujen kerääntymäalueiksi osoittautuneet alueet. Pesimälinnuston kannalta tärkeiden lintualueiden osalta kaavatyölle merkityksellistä aineistoa pyritään saamaan valmiiksi liitolle käyttöön mahdollisimman pian. Luo-merkinnän käyttö luontoarvojen osoittamisessa Olemassa olevien suojelualueiden ulkopuolella sijaitsevia valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävien luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden kohteiden osoittaminen luo-merkinnällä on VAT:den ja masu09:n linjausten mukaista ja merkintätyyppi tuleekin lisätä lopulliseen kaavaan mm. MAALI-alueiden osalta. Ensisijaisesti kohteet tulisi kuitenkin merkitä suojelumerkinnöin, mikäli ne on todettu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi. Luo-merkintöihin tulee liittää tarkka kaavamääräys, joka turvaa ne alueen erityispiirteet ja luontoarvot, joihin kaavamerkintä perustuu. Alempien kaavatasojen tärkeimpien kohteiden luo-merkintöjä voidaan osaltaan hyödyntää maakuntakaavassa. Esitykset maakuntakaavaan merkittäviksi alueiksi Kaavaselostuksessa kirjoitetaan, että kaavaehdotuskartalla tullaan esittämään maakunnallisesti suojelullisesti tärkeimmät alueet. PHLY toimittaa lausuntonsa yhteydessä liitolle MAALI (maakunnallisesti tärkeät lintualueet) -hankkeen tähän mennessä valmistuneet aluerajaukset koskien Päijät-Hämeen tärkeimpiä muuttolintujen levähdysalueita. Pesimälinnuston osalta työ on vielä kesken, mutta nämäkin aluerajaukset pyritään toimittamaan liitolle mahdollisimman pian. Yhdistys esittää kaikkia MAALI-alueita lisättäväksi lopulliseen kaavaan, käyttäen S- tai luomerkintöjä tai muuta merkintää, joka turvaa alueiden linnustoarvot. Lisäksi yhdistys toivoo, että lisäksi kaikki tärkeät lintualueet (IBA-, FINIBA- ja MAALI-rajaukset) esitetään kaavaselostuksen liiteosassa samalla tavoin kuin tuulivoima-alueet, maisema-arvot, ampuradat jne. on esitetty. IBA-alueet

4 Hollolan lintuvedet Hollolan lintuvesien kansainvälisesti tärkeän IBA-alueen osalta kaavaan tulee merkitä mukaan myös ne osa-alueet, jotka eivät ole mukana SL- tai Natura-rajauksissa (Vehkosaari-Niemelä ja Kutajoen ranta-alueita sekä Häyhdönsalmi ja osa Laasonpohjaa). Artjärven kirkonkylän lintukosteikot (mv8) Alueella on kiireellinen tarve turvata kansainvälisesti tärkeän IBA-alueen linnustoarvot, mikä tulee kirjata selostukseen. Yhdistykset pitävät alueen kosteikkojen S-merkintöjä oikeina (S17*, S28**, S30 ja S31) ja ne perustuvat tuoreeseen linnustotietoon (PHLY ja BirdLife inventoivat alueen pesimälinnuston vuosina ), mutta kaavakarttaan tulee lisätä myös IBA-alueeseen kuuluvat Suursuon ja Sihvolantanhuoiden tulvapeltokokonaisuudet, esim. luo-merkinnällä. Ehdotukseen on myös ilmestynyt voimalinjan yhteystarvemerkintä. Tämä tulee poistaa lintujen törmäysriskin vuoksi IBA-alueelta ja sen välittömästä läheisyydestä. Riskialue yhdessä tärkeiden lintualueiden kanssa on esitetty oheisella kartalla (Kuva 1). Kuva 1. Artjärven lentoalue (punainen rasteri) ja sinisellä IBA-alue. Taajamatoimintojen osoittaminen järvien väliselle kannakselle nykyisen taajamarakenteen yhteyteen on hyvä ratkaisu. IBA-alueiden paikkatietorajaukset ovat ladattavissa BirdLife Suomen verkkosivuilta.

5 *S17: virhe liitetaulukossa nimenä siellä Mallusjärvi po Lammi. **S28: virhe liitetaulukossa nimenä siellä Pikku-Leppälahti po Säyhtee. FINIBA-alueet Yhdistykset ovat tyytyväisiä että liitto on huomioinut Hartolan Pikku-Leppälahden ja Heinolan Hurraslammen FINIBA-alueet S-merkinnällä. Hurraslammen osalta S-merkintä voidaan toisaalta poistaakin, koska alue on avohakattu ja menettänyt suojeluarvonsa. Lahden Herrasmanni-Alasenjärvi FINIBA-alue puuttuu vielä ja se tulee lisätä lopulliseen kaavakarttaan. FINIBA-alueiden paikkatietorajaukset ovat ladattavissa BirdLife Suomen verkkosivuilta. MAALI-alueet ja muut alueet PHLY tulee myöhemmin esittämään maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden sijainnit ja valintaperusteet, kun MAALI-hankkeen tulokset valmistuvat alkuvuonna Tässä vaiheessa MAALI-hanketta PHLY pystyy toimittamaan liitolle 22 alueen paikkatietorajaukset. Nämä tärkeät lintujen kerääntymäalueet näyttävät olevan pääosin maisema-alueilla tai sitten ns. valkoisilla alueilla. MAALI-rajaukset toimitetaan tämän lausunnon liitteenä 1 (shp-tiedostot, ETRS-TM35FIN). Lista alueista: Orimattila Ruha Orimattila Luhtikylä Hollola Kutajärvi Hollola Laasonpohja Orimattila Villikkalanjärvi Orimattila Säyhtee Orimattila Suursuon tulvapellot Orimattila Sihvolantanhuat- Korpistonoja Hartola Pohjolan pellot Asikkala Hillilän pellot Asikkala Kajaanselkä Asikkala Kalkkistenkoski-Kotasaari Asikkala Karisalmi Hartola Isosuo Hartola Ekonkoski Kärkölä Lappila Joentausta Orimattila Haikula Orimattila Kuivannon Metsäkulma Lahti Enonselkä Hollola Lahdenpohja-Parinpelto Lahti Luhdanjoki Lahti Niemen satama-polttimon sula-alue PHLY esittää MAALI-alueita merkittäviksi lopulliseen kaavakarttaan S- tai luo merkinnöin tai vaihtoehtoisesti jollakin muulla merkinnällä joka turvaa alueiden linnustoarvot. Lisäksi MAALI-rajaukset tulee ottaa huomioon alla olevissa kaavaehdotuksen alueissa ja niiden määräyksissä tai kuvauksissa.

6 Kaavarajausten ja määräysten muutostarpeet mv13* (Messilä-Pyhäniemi-kirkonkylä) Alueen aluekohtaista suunnittelumääräystä tulee muuttaa siten, että linnustoarvot mainitaan määräyksen ensimmäisessä osassa, samanarvoisena matkailun ja virkistyksen kanssa. Alue on sekä kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA-alue) että MAALI-alue ja valtaosin Natura2000 ohjelman kohde. Muutos mahdollistaa myös laaditun hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttamisen tehostamisen. Kutajärveä reunustavien peltoalueiden osoittaminen taajamatoimintojen alueeksi on ristiriidassa suojeluarvojen kanssa, sillä osa järven linnuista käyttää peltoalueita ruokailupaikkoinaan. Esimerkiksi 200 metrin levyinen puskurivyöhyke SL-rajauksen ja taajama-alueen välille antaisi kaavan suojelutavoitteista huomattavasti valoisamman kuvan. Kaavamerkintä voisi olla esim. sv ja siihen liittyvä määräys. *kaavaselostuksessa alueen merkintä on mv12-> mv13 R4 Maakuntakaavan R4-aluetta on syytä pienentää alueelta laaditun luontoselvityksen perusteella ainakin eteläosastaan. Alueella on monia päällekkäisiä luontoarvoja. Kts. liite 2. mk1 Pohjolan, Kalhon ja Keihäsniemen kehittämisen kohdealue Alueella sijaitsee maakunnallisesti tärkeä lintualue (Pohjolan pellot). Alueen aluekohtaista suunnittelumääräystä tulee muuttaa siten, että linnustoarvot mainitaan määräyksessä. Esim....alueen linnustoarvot huomioiden. A4 Saittan taajamatoimintojen alue Aluetta tulee supistaa aavistuksen länsiosastaan, jottei se ole päällekkäinen MAALIrajauksen Hillilän pellot kanssa. A12 ja A13 Hartolan Tainionvirtaan rajautuvia A-alueita tulee supistaa, siten että ne eivät ulotu rantaan saakka. MAALI-alueen ja A-alueiden väliin tulee jättää suojavyöhyke. Ekonkosken MAALIalueen linnustoarvot vaarantuvat mikäli A-alueet ulottuvat kiinni siihen tai jopa sen päälle, kuten nyt ehdotetaan. A-alueiden yleisen suunnittelumääräykseen on kirjattava linnusto- ja luontoarvojen säilyttäminen. A12 ja A13 kuvauksiin on kirjattava, että ne rajautuvat Ekonkosken maakunnallisesti tärkeään lintualuseen, jonka arvoja ei saa heikentää rakentamisella. vt1 ja vt2 Nastolan valtatien vaihtoehtoinen vt2 linjaus pitää poistaa kaavakartalta. Se halkoisi Kuivannon Metsäkulman MAALI-alueen ja merkittävästi heikentäisi alueen linnustoarvoja. Vt1 linjausta tulee siirtää pohjoisemmaksi, jottei se osu MAALI-alueelle.

7 kk7, LV12, A107 ja T34 Suunnittelumääräyksiin on lisättävä maininta huomioida maakunnallisesti tärkeä lintujen keväinen kerääntymisalue (Niemi). A104 ja A58 A-alueita tulee supistaa, siten että ne eivät ulotu MAALI-alueen päälle tai rajaudu siihen suoraan. MAALI-alueen ja A-alueiden väliin tulee jättää suojavyöhyke. Luhdanjoen MAALIalueen linnustoarvot vaarantuvat mikäli A-alueet ulottuvat kiinni siihen tai jopa sen päälle. A-alueiden yleisen suunnittelumääräykseen on kirjattava linnusto- ja luontoarvojen säilyttäminen. A104 ja A58 kuvauksiin on kirjattava, että ne rajautuvat maakunnallisesti tärkeään lintualueeseen, jonka arvoja ei saa heikentää rakentamisella. tvy1 tvy1 merkintää tulee laajentaa peittämään koko Ruhan maakunnallisesti ja kansallisesti tärkeä lintualue, ettei osa siitä jää ulkopuolelle. Virkistys Virkistysalueita tulee kaavoittaa pääasiassa tarpeen, ei maanomistussuhteiden mukaan. Virkistysalueita on osoitettava samalla, kun osoitetaan uusia asuinalueita. Nykyisellään maakunnan virkistysalueet painottuvat väestöön nähden vinoutuneesti maakunnan pohjoisosiin, mikä lisää tarpeetonta matkustamista eikä mahdollista tasapuolista virkistäytymismahdollisuutta maakunnan eri osissa. Maakunnan eteläosissa on tarve lisätä virkistysalueita, eikä poistaa niitä kuten Hollolan Herralassa esitetään (HO10). Herralan taajama tarvitsee virkistysalueen, joka on syytä osoittaa maakuntakaavassa. Sen merkitys on myös taajaman tarvetta laajempi vähäjärvisellä seudulla ja voi vielä korostuakin suunnitellun Hennan taajaman toteutumisen myötä. Hahmajärven virkistysalueen vetovoimaa kasvattaa siihen liittyvä uimaranta, jota käyttävät myös Orimattilan kylien asukkaat. On huomattava myös Hahmajärven virkistysalueen luontoarvot (ks. Hollolan, Lahden ja Nastolan kunnanmaiden Metso-inventointi 2011). Maakunnan eteläosien virkistysaluetarvetta tulisi tarkastella laajasti ja lisätä alueita ainakin Orimattilaan (kk9 ja mv8) ja muihin keskuksiin, joissa niitä ei ole. Samassa yhteydessä voitaisiin tutkia mahdollisuuksia virkistysalueita yhdistävien vaellus- ja retkeilyreittien perustamiseen. Lintu- ja luontoharrastus on yksi virkistäytymisen muoto, jota kaavan tulee edistää sekä virkistysalueverkostolla että varmistamalla tärkeimpien lintualueiden säilyminen. Maakuntakaavan luonnoksessa taajamatoimintoja tarkoittavat A-merkinnät ovat edellisen maakuntakaavan tapaan laajoja ja ne kattavat monia yleiskaavoissa virkistys-, ulkoilu- ja retkeilyalueiksi osoitettuja alueita sekä linnustollisesti tärkeitä ranta-alueita. Esimerkiksi Lahden Alasenjärven rantaympäristö on maakuntakaavan luonnoksessa merkitty kokonaan A-alueeksi ottamatta huomioon rantojen ja rannanläheisten virkistysalueiden olemassaoloa. Kutajärven ympäristössä ja Vesijärven itärannalla rakentamattomien rantajaksojen luonnonarvojen säilymiseen ja virkistyskäyttöön tarvittavia

8 puskurivyöhykkeitä ei ole osoitettu. Virkistysalueilla on monin paikoin merkittäviä luontoarvoja ja niitä käyttävät retkeilyyn ja ulkoiluun myös muut kuin lähialueiden asukkaat. Niiden merkitys on suuri myös asuinympäristön terveellisyydelle ja viihtyisyydelle. Virkistysalueista merkittävimmät tulisi osoittaa tarkemmin karttarajauksin maakuntakaavassa. Hiljaiset luonnonrauha-alueet voidaan ottaa huomioon kaavoituksessa siten, ettei niille tai niiden melualueelle sallita melua tuottavaa toimintaa (esim. moottorikelkkareitit ja kalliomurskaamot). Hiljaiset alueet tulee esittää kaavakartalla hil-merkinnällä ja suunnittelumääräyksellä, jossa melua aiheuttavaa toimintaa, ei sallita. Tuulivoima-alueet Maakuntakaavassa osoitettavien tuulivoima-alueiden vähimmäiskoko Yhdistykset toistavat mielipiteensä siitä että, kaikki teollinen tuulivoima tulisi osoittaa maakuntakaavassa. Nykyään yksittäinenkin tuulivoimala voi olla niin suuri hanke, että sen ohjaus tulisi hoitaa maakuntakaavalla. Päijät-Hämeen maakunta ei ole valtakunnallisesti tuulioloiltaan merkittävää tuulivoimatuotantoaluetta, jolloin tuulivoimala-alueiden yksikkömäärät jäävät selvästi pienemmiksi kuin esim. rannikoilla. Maakuntaan muodostuu siis todennäköisesti yksikkömäärältään melko pieniä tuulivoimatuotantoalueita. Lisäksi varsinkin maakunnan eteläinen puolisko on tiuhaan asuttua ja tämä luo tuulivoimaalueiden suunnittelutarvetta jo maakuntatasolla. Jotta maakuntakaavan ohjausvaikutus säilyisi, on loogista asettaa kaikki teollinen tuulivoimatuotanto maakuntakaavalla osoitettavaksi. Huonoja esimerkkejä tuulivoimatuotannon hajautumisesta on jo ilmennyt, esim. Sysmän Rekolanvuoren aluetta ja Hollolan Miekkiön aluetta yritetään muodostaa tuulivoiman tuotantoalueiksi pelkillä suunnittelutarveratkaisuilla, vaikka alueilla on todettu (osin puutteellisista luontoselvityksistä huolimatta) merkittäviä luontoarvoja, jotka edellyttävät tarkempaa yhteensovittamista eli yleiskaavaa. Kts. PHLY:n muistutukset: ja Tuulivoimalle soveltumattomat alueet Kaavaluonnoksessa kirjoitettiin vielä, että Maakuntakaavassa voidaan myös osoittaa tuulivoimarakentamiseen soveltumattomia alueita. Tämä mahdollisuus jää kaavaehdotuksessa nyt toteuttamatta. Tuulivoimamaakuntakaavojen tulisi perustua siihen, että ensin selvitetään alueet, joille tuulivoimaa ei voida ympäristövaikutusten vuoksi rakentaa. Jäljelle jäävistä alueista osoitetaan sen jälkeen teknillistaloudellisin perustein potentiaaliset tuulivoiman tuotantoalueet. Tuulivoiman tuotantoon osoitettavien alueiden on oltava myös riittävän suuria, jotta niiden sisällä on mahdollista selvittää useita vaihtoehtoja, joista voidaan valita ympäristövaikutuksiltaan vähäisin. Yhdistykset esittävät, että lopulliseen maakuntakaavakarttaan lisättävien MAALI-alueiden

9 ja maakunnan lintujen päämuuttoreittien kohdalle, merkitään (luo-merkinnän tai vastaavan lisäksi), että alueet eivät sovellu tuulivoimatuotannolle. Kuten seismologisen aseman ympäristö. BirdLife Suomen laatiman ohjeistuksen mukaisesti tuulivoimatuotantoon soveltumattomia muita alueita Päijät-Hämeessä ovat erittäin tai äärimmäisen uhanalaisten lintulajien pesimä- ja levähdyspaikat, Tuulivoima-alueet, joilta tulee tehdä vaikutusten arvioinnit PHLY on toimittanut vuonna 2012 liitolle MAALI-hankkeen osaraportin, jossa otetaan kantaa tiedossa oleviin ongelma-alueisiin. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen valinnassa on otettu linnustollisia arvoja huomioon erityisesti lintudirektiivin perusteella suojeltujen Natura alueiden osalta (esimerkiksi Hollolan lintuvedet). PHLY on ilahtunut, että liitto on poistanut useita PHLY:n asiantuntemuksen perusteella linnuston kannalta ongelmallisia tuulivoima-alueita kaavasta. Esim. PA5 (Kellosalmi - Kaurate - Arrakoski), PA6 (Virmaila), AS4 (Härkämäki-Pyssymäki) ja AS5 (Sokeinmaa). Ehdotukseen on lisätty kaavaluonnoksessa esittämätön alue SY Rekola (tv8) ja osassa alueita on huomattavia muutoksia; HO Tornikallio-Leikkokallio (tv3), HÄ Kukonharju (tv4), HÄ Harjunpäällys (tv5), SY Järvenpää (tv7) ja osittain myös KÄ Harjumäki (tv6). PHLY toteaa, että kaavoituksen pitää toimia ylhäältä alaspäin, eikä valmisteilla olevien hankkeiden tulisi ohjata maakuntakaavaa alhaalta ylöspäin. Tämän tyyppinen ohjaus vaarantaa koko kaavajärjestelmän uskottavuuden ja on MRL:n vastaista. Maakuntakaavojen tuulivoimavarauksien tulee perustua maakunnan kannalta optimaalisimpiin alueisiin. Osasta kohteista PHLY kehoitti jo luonnosvaiheessa hankkimaan lisäaineistoa ja tekemään vaikutusten arvioinnit. Uuden ja muutettujen alueiden osalta tulee laatia uudet vaikutusten arvioinnit sekä muutto- että pesimälinnustoon ennen kuin voidaan päättää onko alueet mahdollista esittää lopullisessa kaavakartassa, koska kaavaehdotuksen materiaali ei sisältänyt tällaisia arviointeja (arviointi kattoi vain suojelu- ja maisema-alueet ja kalasääsken osalta LUOMUKSEN tiedot). MRL:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin selvityksiin sekä niistä johdettaviin arviointeihin. Näiden ohittaminen olisi vakava puute kaava-aineistossa. Tuulivoima-alueet, jotka ovat ongelmallisia tai tiedot puutteellisia SY Järvenpää (tv7) Alue sijaitsee Päijänteen rannan tuntumassa, jonka PHLY v arvioi olevan osa Päijänteen-Vesijärven päämuuttoreittiä. Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten perusteella reitin läheisyyteen sijoitettavia voimaloita tulisi välttää. Lisäksi PHLY muistutti kaavan luonnosvaiheessa alueesta mm. näin Todennäköisesti alueen kautta muuttaa runsaammin lintuja kuin keskimäärin maakunnassa. Kaavaehdotuksessa aluetta on laajennettu entisestään ja nyt tv-alue katkaisee yhä voimakkaammin Päijänteen itärannan muuttoreitin poikittain. Lisäksi alue sijoittuu ainakin yhden kalasääsken pesäpaikan (Iso-Juures) ja saalistusalueen (Sysmän lintuvedet) väliin. Ilman vahvaa näyttöä alueen haitattomuudesta linnustolle, sitä ei pidä esittää lopullisella kaavakartalla. PHLY esittää alueen poistamista kokonaan.

10 AS/SY Karilanmaa (tv1) Vaikka aluetta on pienennetty yhdistyksien näkemyksen mukaan alue soveltuu edelleen huonosti tuulivoimatuotantoalueeksi ja se tulisi poistaa kohteena tai liiton tulisi selvittää tarkemmin alueen eri osien merkitys lintujen pesimäalueena ja muutonaikaisena pullonkaula-alueena. MAALI-hankkeen osaraportissa kohdetta luonnehditaan tärkeäksi muuttoväyläksi: Päijänteen itärannan keskeisellä muuttoreitillä sijaitseva alue. Alueen kautta muuttaa samoja lintuja kuin Vesijärven itärannalla. Petolintujen muutto on syksyisin vilkasta. Lisäksi alueelta on tiedossa yksi kaakkurilampi. Sysmän puolella aluetta on myös Natura2000 -verkostoon kuuluvat kohteet. SY Rekola (tv8) Rekolan tuulivoima-alueen merkitystä maakunnallisiin lintujen muuttoväyliin tai -reitteihin ei ole arvioitu. Alue ei myöskään ole ollut yhdistyksen tiedossa kun se on laatinut v arvionsa tuulivoima-alueiden linnustovaikutuksista. Myöskään alueen pesimälinnustoa ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella ja siitä johtuen sen merkitystä ei voida maakunnallisesti arvioida. PHLY:n arvion mukaan Rekolan alue sijaitsee merkittävällä muuttoreitillä tai ainakin sen tuntumassa, joka ohjaa lintuja Jääsjärveltä Päijänteelle. PHLY esittääkin näillä perusteilla, että Rekolan tv8 alue jätetään pois lopullisesta kaavasta tai liiton tulisi selvittää tarkemmin alueen eri osien merkitys lintujen pesimäalueena ja muutonaikaisena pullonkaula-alueena.. Turvetuotanto Maakunnassa on erittäin vähän soita ja maakunnan suolinnusto on pitkällä aikavälillä taantunut. Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys on toimittanut potentiaalisten turvetuotantoalueiden linnustoselvityksen liitolle. Yhdistykset eivät toivo turvetuotantoalueiden lisäyksiä, vaan pitävät nykyisten kohteiden osoittamista riittävänä. PHLY:n tutkimille suokohteille ei ole osoitettu uusia turvetuotantovarauksia. Maaseutu Maakuntakaavan tausta-aineistoihin on liitetty suurten laajojen metsäalueiden, luonnon ydinalueiden ja ekologisten yhteyksien tarkastelu. Tämän perusteella kaavalla pitäisi nyt osoittaa niistä tärkeimmät, joiden säilymistä edistettäisiin kaavamääräyksin. Metsämantereet ja luonnon ydinalueet ovat tärkeä osa toimivaa ekologista verkostoa, joka ehkäisee luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Lopuksi PHLY ry ja BirdLife Suomi ry katsovat, että kaavaehdotuksessa on edelleen puutteita muun muassa maakunnan ekologisen verkoston, hiljaisten alueiden ja tärkeiden lintualueiden (IBA-, FINIBA- ja MAALI- alueet) sekä eräiden muiden tärkeiden luontoalueiden huomioimisessa ja saattamisessa kaavamerkinnöiksi. Lisäksi tarvitaan lisää linnusto- ja luontotietoa tuulivoima-alueilta jotta niiden vaikutukset

11 voidaan arvioida. Kaavaehdotuksen mukana toimitettu runsas liiteaineisto ansaitsee kiitoksen. Yhdistykset pyytävät liitolta kirjallista vastinetta esittämiinsä kohtiin ja tulevat mielellään neuvottelemaan MAALI-rajausten toimittamisen aikataulusta ja huomioinnista lopullisessa maakuntakaavassa. Lahdessa 19. päivänä elokuuta Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry puheenjohtaja Tapani Saimovaara BirdLife Suomi ry toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa Liiteet/Lähteet Liite 1. MAALI-rajaukset Liite 2. Nastolan Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueen luontoselvitys 2012 (sähköinen liite).

12 Nastolan Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueen luontoselvitys 2012 ILPO KEKKI JA TIMO METSÄNEN LUONTOSELVITYS METSÄNEN HEINOLAN VANHATIE 40B, LAHTI Elokuu 2012

13 Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ...3 JOHDANTO...3 SELVITYSALUEEN SIJAINTI...4 LUONTOTYYPPIEN KARTOITUS...5 Kasvupaikkojen yleiskuvaus...5 Luontotyyppikohteet...7 Muut monimuotoisuuskohteet...8 LIITO-ORAVASELVITYS...9 LINNUSTOSELVITYS...11 VESIHUOLTOLINJAN PUTKILOKASVISELVITYS...15 SUDENKORENTOSELVITYS...18 JATKOSELVITYSTARPEET...18 LÄHTEET...19 LIITTEET...19

14 TIIVISTELMÄ Nastolan Uusi-Koiskalaan suunnitteilla olevasta loma-asuntoalueesta tehtiin keväällä ja kesällä 2012 kunnan tilaama luontoselvitys, joka koostuu luontotyyppi-, liito-orava- ja linnustokartoituksista. Tehtäväkokonaisuuteen kuului lisäksi alueelle rakennettavan vesihuoltolinjan putkilokasviselvitys ja sudenkorentojen havainnointi Kärkjärven eteläpäässä. Luontotyyppiselvityksessä rajattiin kolme jalopuumetsikköä, joissa metsälehmustiheys täyttää luonnonsuojelulain suojellun luontotyypin kriteerit. Myllyojan lähellä Kärkjärven rantaa oleva jakso on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö (luonnontilaisen kaltainen puro). Luontotyyppejä käsittelevässä luvussa on osoitettu lisäksi muita monimuotoisuudelle merkittäviä alueita. Liito-oravan elinalue löytyi selvitysalueen lounaisosassa. Papanoita havaittiin useiden puiden tyviltä lajille sopivassa elinympäristössä. Liito-oravan elinpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kiellettyä. Luontotyyppikartoituksessa havaitut lehmusmetsikkörajaukset menevät osittain päällekkäin liito-oravan elinalueen kanssa. Selvitysalueen pesimälinnustoon kuuluu 4 silmälläpidettävää lajia, 9 direktiivilajia, 7 erityisvastuulajia ja 5 edustavaa metsäelinympäristöä indikoivaa lajia. Alueella pesiviksi tulkittujen lintujen kokonaislajimäärä oli 54, lisäksi havaittiin 2 mahdollista pesimälajia. Tärkeimmät lintualueet ovat lounaisosassa sijaitseva vanha metsä (jossa ovat myös liitooravan elinalue ja lehmusrajaukset) sekä Pitkäjärven lounaisosan ranta-alueet. Pitkäjärveltä löytyi sääksen pesä, joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu luontokohde. Luontoarvojen säilymisen kannalta soveliaimmat rannat loma-asuntoalueen rakentamiseen sijaitsevat Pitkäjärven eteläisimmällä rannalla ja Kärkjärvellä Kettuniemessä ja siitä pohjoiseen sijoittuvalla rantaosalla (pois lukien Myllyoja lähiympäristöineen). Vesihuoltolinjan putkilokasviselvityksessä ei löytynyt uhanalaisia, rauhoitettuja lajeja tai direktiivilajeja. Vaihtoehto 1:n linjalla sijaitsee ely-keskuksen rajaama suojeltu jalopuumetsikkö, joka on suunnittelussa otettava huomioon, jos linjavaihtoehto aiotaan toteuttaa. Saman vaihtoehdon Kärkjärven eteläpään lahdelmassa on viitasammakon elinalue. Luonnonsuojelulaki kieltää lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen. Lahdelman luontoarvoja lisää myös paikalla pesivä ruskosuohaukka. Kärkjärven eteläpään sudenkorentotarkkailussa ei vesihuoltolinjan alueella tai sen lähituntumassa havaittu uhanalaisia tai direktiivilajeja. Alueen arvioitiin olevan suojeltaville korentolajeille liian yksipuolinen ja sulkeutunut elinympäristö. Luontoarvojen säilymisen kannalta suositellaan vesihuoltolinjan vaihtoehtoa 2, joka noudattaa pääosin nykyisten teiden viertä. JOHDANTO Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueesta tehtiin kesällä 2012 Nastolan kunnan tilaama luontoselvitys, joka koostuu liito-orava-, luontotyyppi- ja linnustokartoituksista. Lisäksi tehtäväkokonaisuuteen kuului alueelle rakennettavan vesihuoltolinjan putkilokasviselvitys ja 3

15 sudenkorentojen havainnointi Kärkjärven eteläpäässä. Työn tarkoituksena oli osoittaa alueen merkittävät lajit ja luontokohteet, jotka tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. FM Ilpo Kekki vastasi maastokartoituksista lukuun ottamatta korentotarkkailua, jonka teki ympäristösuunnittelija (AMK) ja luontokartoittaja (eat) Timo Metsänen. Hän myös suunnitteli ja ohjasi osaselvitysten tekoa sekä kirjoitti raportin korento-osuuden. Raportin muut tekstit kirjoitti Kekki. SELVITYSALUEEN SIJAINTI Uusi-Koiskalan loma-asuntoalue sijaitsee Nastolan kunnan länsiosassa, Salpausselkä I:n tuntumassa Järvi-Suomen etelärajalla (Kartta 1). Selvitysalue on osa laajaa kunnan luoteisosassa olevaa, pienten järvien ja lampien kirjomaa metsäkokonaisuutta. Tutkittu alue käsittää Kärkjärven koillisrannan ja Pitkäjärven väliset metsä- ja ranta-alueet, joiden yhteispinta-ala on 140 hehtaaria (Kartta 2). Kasvimaantieteellisesti selvitysalue on eteläboreaalista kasvillisuusvyöhykettä, jonka eteläosan ns. vuokkovyöhykkeeseen tutkittu alue kuuluu. Kartta 1. Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueen sijainti. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) 4

16 Kartta 2. Uusi-Koiskalan luontoselvitysalue. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) LUONTOTYYPPIEN KARTOITUS Nastolan Uusi-Koiskalan luontotyyppi-inventoinnin tarkoituksena oli löytää ja kartoittaa selvitysalueella sijaitsevat luonnonsuojelulain (29 ) suojeltavat luontotyypit, metsälain (10 ) tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt ja vesilain (15a ja 17a ) mukaiset luontotyyppikohteet. Inventoinnissa on otettu huomioon ja osoitettu myös muut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet, joista laajin on selvitysaluerajauksen lounaisosaan Kärkjärven rantavyöhykkeeseen sijoittuva METSO-toimenpideohjelman vaatimukset täyttävä metsäala. Kasvupaikkojen yleiskuvaus Karttaan 3 on rajattu vihreällä linjalla yleispiirteisesti selvitysalueen varttuneet metsäosat, joissa on ainakin jonkin verran monimuotoisuutta lisääviä rakennepiirteitä, lähinnä erirakenteista melko varttunutta vanhaa puustoa ja useissa kohdissa vähintään kohtalaisesti lahopuuta. Näitä varttuneempia metsäkuvioita on alueella yhteensä noin 38,7 ha (28% kokonaismaa-alasta). Rajausten ulkopuolinen osa koostuu pääasiassa jokseenkin tasarakenteisista nuorista kasvatusmetsäkuvioista. Selvitysalueen metsien vallitseva kasvupaikkatyyppi on tuore kangas, myös lehtomaista kangasta ja tuoretta lehtoa (paikoin kuivahkoja) on melko laajalti. Pitkäjärven lounaisosan ja Kärkjärven Kettuniemen välisessä notkossa on kangaskorpi/mustikkakorpimaista alaa, jonka luonnontilaisuutta ojitus ja ajourat ovat heikentäneet. Korpialueella esiintyy paikoin myös 5

17 ruoho- ja lehtokorpimaisia piirteitä. Samassa notkossa lähellä järveä on kostean lehdon kasvillisuutta, jota esiintyy myös Myllyojan varressa. Selvitysalueen järvien rannoilla esiintyy monin kohdin luhtaisuutta, jota ilmentävät monet luhtakasvit (esimerkiksi kurjenjalka, kurjenmiekka, ranta-alpi, rantakukka, rantaminttu, rantayrtti ja pullosara). Rahkasammalia kasvavia soistuneita aloja on Kettuniemen itäpuolisen korpinotkon lisäksi Pitkäjärven lounaisosan rannoilla. Rantametsien puustot ovat pääosin kuusivaltaisia, mutta suppeilla kallioalueilla, rinneosilla ja Pitkäjärven eteläisessä niemessä mänty on valtapuuna. Alueen laajoilla kasvatusmetsäaloilla vallitsevat kuvioittain mänty, koivut ja kuusi. Osa kasvatusmetsistä on tiheitä. Joissakin taimikkoasteen kuvioissa kasvaa lehtipuuvesakkoa. Sekapuustona eräillä kuvioilla on runsaastikin koivuja, haapaa, pihlajaa ja pienialaisesti metsälehmusta. Etenkin Kärkjärven rannassa on yleisesti tervaleppiä. Harmaaleppiä kasvaa muutamissa kohdissa. Pensaskerros on varttuneiden metsien osissa yleisesti vähäinen. Lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla kasvaa kuitenkin taikinamarjaa, lehtokuusamaa ja punaherukkaa. Korpipaatsamaa esiintyy harvakseltaan. Joissakin nuorissa metsissä ja vesakoituneissa osissa pensaskerros on vadelman ja lehtipuutaimien muodostamaa tiheikköä. Luonnontilaisimmat alueet ovat järvien rantojen metsät ja metsäkaistat. Pääosassa niissä on näkyvissä vanhoja harvennuksen merkkejä. Rakenteeltaan luonnontilaista metsää vastaava alue sijaitsee Kärkjärvellä selvitysalueen eteläosan rantarinteessä ja lähellä korpinotkoa, missä kasvaa järeitä kuusia, vanhoja mäntyjä ja kookkaita haapoja. Tällä metsänosalla on Kartta 3. Selvitysalueen varttuneet metsät (vihreä rajaus). (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) 6

18 myös suhteellisen paljon maa- ja pystylahopuuta. Alueella on tuoretta ja lehtomaista kangasta ja tuoretta lehtoa, pohjoisosassa on lisäksi pienialainen kuiva kallio, jolla on poronjäkälien peittämiä laikkuja. Laajin kalliometsäalue on Pitkäjärven lounaisosan lounaispuolella, jossa kasvaa vanhoja kilpikaarnaistuvia mäntyjä. Tämän alueen kenttäkerros on kuivan ja kuivahkon kankaan sekä jäkäläisten alojen mosaiikkia. Notkelmissa on jonkin verran mustikkatyypin metsää. Pitkäjärvellä vanhaa puustoa on laskupuron suun eteläpuolelta (joitakin järeitä kuusia) ja lounaisosasta itään selvitysalueen pohjoisrajalle ulottuvassa varttuneen metsän rantametsässä. Lähellä kaistaa nuoressa metsässä on kookkaita haapoja ja koivuja, joilla on merkitystä tikkojen ja muiden kolopesijöiden pesäpuina. Luontotyyppikohteet Luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppikohteita Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueella ovat lehmusmetsiköt Kärkjärven rantaan laskevassa rinnemetsässä. Suojellun luontotyypin kriteerit täyttävät (vähintään 20 läpimitaltaan yli 7cm:n runkopuuta/ha) metsälehmuksen keskittymät sijaitsevat pääasiassa rinteen yläosassa vanhan metsän ja itäpuolisen kasvatusmetsän rajalla. Kaikkiaan Kärkjärven rinnemetsän alueella löytyi noin 230 lehmusrunkoa. Määrä koostuu yksittäin ja ryhminä kasvavista sekä monirunkoisten yksilöiden rungoista. Lehmuksista useimmat ovat nuoria ja nuorehkoja, mutta keskittymissä on myös monia varsin järeitä (läpimitta cm) yksilöitä. Lehmusesiintymät on rajattu kartassa 4. Kartta 4. Metsälehmusryhmien esiintymät (vihreä rajaus). (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) 7

19 Selvitysalueen muissa osissa on joitain lehmusyksilöitä tai -ryhmiä; esimerkiksi Kettuniemestä itään suuntautuvassa noronotkossa on muutaman nuoren runkolehmuksen keskittymä. Muut monimuotoisuuskohteet Kartassa 5 on esitetty luontotyyppi- ja liito-orava-alueen sisältävä luonnontilaiseen verrattavan metsäosan rajaus, joka muodostaa luontoarvoiltaan selvitysalueen monimuotoisimman metsäkokonaisuuden. Aluetta tai osaa siitä on mahdollista tarjota vapaaehtoiseen suojeluun perustuvan METSO-toimenpideohjelman suojelukohteeksi, josta valtio maksaa maanomistajalle metsätalousarvoon perustuvan, verovapaan korvauksen. Kunnille voidaan maksaa osittaiskorvausta, joka on enintään 50%. Pohjoisessa metsäaluetta rajaa Ristikankaantieltä kohti Kettuniemeä suuntautuva osittain korpinen notko, lännessä se ulottuu Kärkjärven rantaan, etelässä selvitysalueen rajalle ja idässä nuoreen metsään. Monimuotoisuutta edistäviltä rakennepiirteiltään runsas, laajalti luonnontilainen alue sisältää paljon kasvupaikkatyyppien ja topografian vaihtelua, järeitä kuusia, vanhoja mäntyjä ja haapoja sekä merkittävän lahopuukeskittymän. Alueella on liito-oravan ja metsälehmusten lisäksi myös muuta huomionarvoista lajistoa (vanhan metsän indikaattorilintuja: pikkusieppo kaksi reviiriä, puukiipijä kaksi reviiriä, lisäksi sirittäjiä, tiltaltti ja peukaloinen). Kartta 5. Muut monimuotoisuuskohteet: selvitysalueen lounaisosan vanha metsä (sininen yhtenäinen rajaus, Myllyojan purojakso ja Pitkäjärven niemet (sininen katkoviiva), Pitkäjärven kosteikkoranta ja tiiran pesimäkivi (oranssi katkoviiva) (Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012) 8

20 Kärkjärveen laskeva Myllyoja on varttuneen metsän alueella luonnontilaisen kaltainen puro, joka on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kartalla sininen katkoviiva). Maaperään syvään uurtunut uoma kiemurtelee lähellä Kärkjärveä, ylempänä uoma on melko suora ja kivikkoinen. Puroa ympäröivässä kuusivaltaisessa metsässä on tehty vanha harvennus, mutta puusto on edelleen melko tiheää ja varjoista. Järeää lahopuuta on lähiympäristössä melko runsaasti. Ylempänä etenkin nuoressa metsässä on uomasta nostetun näköisiä vanhoja osin sammaloituneita kiviä, mikä viittaa siihen, että uomaa olisi aikoinaan perattu. Pitkäjärven länsirannalla monimuotoisuutta lisääviä piirteitä ovat laskuojan suun eteläpuolella oleva kuusikkokuvio, jossa on paljon kuollutta puustoa ja jokunen kookas haapa. Lahopuuta on suhteellisen paljon myös muilla Pitkäjärven rannoilla, osa niistä on majavan kaatamia haapoja, joiden lisäksi paikoitellen on tuulenkaatoja ja lahopystypuita. Pitkäjärven lounaisessa rannassa on luhtaa ja saareke, jotka ovat tärkeitä kosteikkolinnuille ja -kasveille (kartalla oranssi rajaus), kuten myös muun rannan kapea luhtavyöhyke. Pitkäjärven länsirannan kaksi niemialuetta (kartalla sininen katkoviiva) ovat maisemallisesti merkittäviä, erityisesti eteläisemmän pitkän niemen männikkö on näyttävää. LIITO-ORAVASELVITYS Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain 49 :n mukaan kielletty. Liito-oravat käyttävät pesäpaikkoinaan puiden koloja, pönttöjä tai oravan risupesiä, jotka sijaitsevat yleensä runsaasti kuusta kasvavissa sekametsissä. Ruokailuun liito-orava tarvitsee eri-ikäistä lehtipuustoa. Kesäaikana sen ruokavalioon kuuluvat etenkin haavan, leppien ja koivujen lehdet, talviaikana ravinnon pääosa koostuu leppien ja koivujen norkoista sekä havupuiden kukinnoista ja vuosikasvaimista. Talveksi liito-orava varastoi ravintoa useimmiten kuusten oksistoon Liito-oravien lisääntymispaikkojen ja ruokailumetsiköiden välillä on oltava puustoinen yhteys. Liito-oravan elinalueiden maankäyttöä suunniteltaessa edellä mainitut tekijät tulee ottaa huomioon lajin säilymisen takaamiseksi. Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueen liito-oravainventoinnissa noudatettiin ympäristöministeriön lajin kartoitusta koskevia ohjeita (Sierla ym. 2004). Liito-oravan jätöksiä etsittiin kolopuiden, kookkaiden kuusten ja lajin ravintopuiden (haapa, koivut, lepät) tyviltä. Samalla havainnoitiin pesäpuina soveliaita isoja haapoja ja lajin käyttämiä oravien risupesiä. Tiheissä metsänosissa osa korkealla olevista koloista ja risupesistä voi jäädä löytymättä. Papanoiden ja elinpaikkojen etsintä keskittyi liito-oravalle soveliaisiin tai melko soveliaisiin elinympäristöihin, joita selvitysalueella ovat koko Kärkjärven rantaa noudatteleva varttuneen metsän vyöhyke ja Pitkäjärven varttunutta metsää kasvava rantakaista. Alueeseen sisältyi Kärkjärven Kettuniemen ja Pitkäjärven lounaiskulman välinen noronotko. Lisäksi tarkastettiin varttuneita metsiä reunustavia kasvatusmetsiä niiltä osin, kuin niissä esiintyi kolopuita ja kookkaita tai melko kookkaita ravintopuita. Selvitysalueen hyvin nuoret ja mäntyvaltaiset nuoret kasvatusmetsät jätettiin liito-oravalle sopimattomina elinpaikkoina inventoimatta. Osa työalueesta inventoitiin 4.5. ja toinen osa

21 Havaintopaikkojen sijainti määritettiin gps-laitteen (Garmin Etre) avulla. Liito-oravan papanoita löytyi työalueen eteläosasta Kärkjärven rantaan viettävästä rinnemetsästä. Papanapaikat painottuivat varttuneen metsän reunaosaan, jossa on lajille ihanteellista ympäristöä, suuria haapoja, koloja, joitakin risupesiä, kookkaita kuusia ja ravintopuita. Ravintopuita on runsaasti myös rantavyöhykkeessä (haapa, koivut, tervaleppä, joitakin nuoria harmaaleppiä) ja jonkin verran metsän sisässä. Papanapuita löydettiin 7, joista 5 oli haapaa ja 2 kuusta. Yhden kolohaavan alla papanoita oli noin 100, toisen noin 20, muissa muutamia. Löydetyt papanapuut ja liito-oravareviirin arvioitu ydinalue on merkitty karttaan 6. Osa rajauksesta ulottuu mäen päällyställä papanapaikkojen välittömään läheisyyteen kasvatusmetsän puolella, jossa kasvaa runsaasti lajin suosimia ravintopuita. Tällä alueella riittävän puustoisuuden säilyttäminen antaa reunaosien kookkaalle puustolle suojaa myrskyjä vastaan. Ravintopuita on paljon myös Kärkjärven rannassa, josta osa sisältyy rajattuun ydinalueeseen. Liito-oravasta ei ole selvitysalueelta tai sen läheisyydestä aiempia havaintotietoja (Herttatietokanta, Hatikka, Metsänen 2007). Kartta 6. Liito-oravan elinpiirin ydinalue Kärkjärven rantametsässä. Papanapuut on merkitty vihreällä pisteellä, risupesät sinisellä. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) Liito-oravalle jokseenkin sopivaa elinympäristöä on myös Mäntyniemessä Kärkjärven rantametsän pohjoisosassa. Alueelta ei kuitenkaan löytynyt papanoita. Pitkäjärven koillisessa osassa on rantametsäkaistan tuntumassa kolo- ja ravintopuita, mutta muuten alue saattaa olla tällä hetkellä liito-oravalle liian pienialainen, avoin ja suojaton. 10

22 Kärkjärven liito-orava-alueelta on tällä hetkellä hyvät puustoiset yhteydet niin rannan suuntaisesti luoteeseen kuin kaakkoon. Kettuniemestä itään Pitkäjärvelle suuntautuva kuusivaltainen notko on selvä käytävä idän suuntaan. Rantavyöhykkeen varttuneen metsän koillispuoliset kasvatusmetsät ovat myös puustoltaan riittäviä liito-oravan liikkumiseen itäisille laajoille metsäalueille. Tulevassa metsänkäytössä ja maankäytönsuunnittelussa tulee ottaa huomioon, että ekologiset yhteydet säilyvät reviirialueelta eri suuntiin. Suositukset Liito-oravan pesä- ja levähdyspaikan ympärille rajatun reviirin ydinalueella ei suositella tehtäväksi lajin elinoloja heikentäviä toimenpiteitä, minkä lakikin kieltää pesäpaikkojen välittömän lähiympäristön osalta. Kärkjärven itärannan rinnemetsään rajattu alue sijoittuu osittain päällekkäin tämän selvityksen luontotyyppi-inventoinnissa havaittujen lehmusmetsiköiden (jalopuutiheys täyttää suojellun luontotyypin kriteerit) kanssa. Nämä alueet vaativat erityistä huomiota tulevassa maankäytössä luonnonsuojelulain määräysten takia. Liito-oravan elinalue ja lehmusmetsikköalue sijoittuvat selvitysalueen luonnontilaisimpaan osaan, jossa on lisäksi paljon muitakin luonnon monimuotoisuutta lisääviä piirteitä (ks. Luontotyyppien kartoitus - ja Linnustoselvitys-luvut). LINNUSTOSELVITYS Uusi-Koiskalan loma-asuntoalueen linnusto inventoitiin niin sanotulla atlas- ja kartoituslaskentamenetelmillä. Kolmen kierroksen laskenta antaa riittävän hyvän kuvan laajan alueen linnustosta ja sen vaihteluista alueen eri osissa. Kartoituksessa kaava-alue käytiin läpi kolmena aamuna 4.5., 19.5 ja 5.6. Kunakin aamuna alue inventoitiin läpi yhdellä kertaa varhaisten aamutuntien aikana auringonnoususta klo 9 10:een. Nuorten kasvatusmetsien ja taimikoiden alueella havainnoitiin vielä tämän jälkeen. Lisäksi PäijätHämeen lintutieteelliseltä yhdistykseltä hankittiin kaikki Tiira-lintutietopalvelussa olleet lintuhavainnot. Alueen kaikki uhanalaiset, direktiivi-, kansainväliset erityisvastuu- (EVA) ja edustavan elinympäristön indikaattorilajit merkittiin kartalle. Tavallisten lajien esiintyminen kirjattiin erikseen. Laulavat koiraat (tikoilla rummuttavat ja soidinhuutavat), nähdyt parit, varoittelevat yksilöt ja löydetyt pesät tulkittiin yleisen käytännön mukaisesti reviiriksi. Vesilinnut merkittiin rantojen lähivesistä. Vesilinnuista pesiviksi pareiksi tulkittiin nähdyt koiraat ja naaraat Helsingin yliopiston Eläinmuseon vesilintulaskentaohjeen mukaisesti. Joitakin täydentäviä, lähinnä reviirin pysyvyyden varmistavia, lintuhavaintoja merkittiin liitoorava- ja luontotyyppikartoitusten ohessa. Merkittävimmät lintualueet sijoittuivat Kärkjärven Kettuniemestä etelään suuntautuvalle, varttunutta vanhaa metsää kasvavalle ranta- ja rinnealueelle sekä Pitkäjärven säästettyihin rantametsiin ja rantavyöhykkeeseen, joissa havaittiin useita huomionarvoisia lajeja. Vesi- ja kosteikkolinnuille soveliain alue on Pitkäjärven lounainen osa rantoineen, jossa sijaitsivat kurjen, kuikan ja puolisukeltajasorsien reviirit sekä sääksen pesä. Suurin osa muusta alueesta on vanhoille laajoille avohakkuualueille kasvaneita nuoria, usein tiheitä kasvatusmetsiä tai taimikoita (paikoin vesakoituneita), jotka olivat vähälintuisia. Niissä 11

23 tavattiin lähinnä nuorten metsien ja pensaikkojen yleislajeja, kuten rautiainen, lehtokerttu, hernekerttu, metsäkirvinen, peippo, pajulintu, punarinta, laulurastas, mustarastas, punakylkirastas. Kartoitusalueella tavattiin yhteensä 59 lintulajia (Liite 1). Näistä tulkittiin 54 pesimälajeiksi ja lisäksi 2 mahdollisiksi pesimälajeiksi. Pesimälajeista tai mahdollisista pesimälajeista on uusimman uhanalaisarvioinnin (2010) mukaan silmälläpidettäviä (NT) lajeja neljä: teeri, sääksi, rantasipi ja sirittäjä. Tähän luokkaan kuuluvat lajit eivät ole varsinaisesti uhanalaisia, mutta ne ovat kuitenkin vaarassa uhanalaistua lähitulevaisuudessa. Pitkäjärven länsirannalle pesän rakentaneen sääksen pesällä oli pariskunta paikalla vielä 19.5., mutta ei enää kesäkuun alussa. Kyseessä oli mahdollisesti nuori pesimätön pari. Mahdollista on myös, että sääkset hylkäsivät pesän ihmisen aiheuttaman häiriön takia. Vain 25 metrin etäisyydellä pesästä kulkee polku venerantaan. Sääksen pesäpuu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Pesinnän turvaamiseksi myös sääksen pesän lähialue on suositeltavaa rauhoittaa hakkuilta. Birdlife Suomen ohjeiden mukaan avohakkuussa tulisi pesän ympärille säästää puustoa 50 metrin säteellä, harvennushakkuu voi ulottua pesäpuun tuntumaan. Pitkäjärven pesä on vanhan avohakkuun keloutuneessa säästökuusessa. Paikalla on vaikea välttää häiriöitä, jos veneitä säilytetään pesän läheisyydessä. Jos pesä on jatkossa edelleen asuttuna, tulisi loma-asutuksen sijaita ainakin neljänsadan metrin etäisyydellä pesästä, siten että Pitkäjärven lounaisosan lahdelmaan ei osoiteta rakentamista. Eteläisin rantaosuus on jo lähes 500 metrin etäisyydellä pesästä, minkä voidaan katsoa riittävän varoetäisyydeksi. Tämänkin osuuden mahdollinen rakentaminen suositellaan tehtäväksi lajin pesimäkauden ulkopuolella. Euroopan unionin lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvia, selvitysalueen pesimälinnuiksi tulkittuja lajeja havaittiin yhdeksän: pyy, teeri, kuikka, sääksi, kalatiira, kurki, harmaapäätikka, palokärki ja pikkusieppo. Suomen erityisvastuulajeja alueella havaittiin pesimälintuina seitsemän: haapana (mahdollinen pesimälaji), tavi, telkkä, teeri, rantasipi, kalatiira ja leppälintu. Edustavaa elinympäristöä indikoivia lajeja kartoitusalueen pesimälinnustossa on viisi lajia. Näistä vanhan metsän lajeja ovat palokärki, pikkusieppo ja puukiipijä. Kumpikin pikkusiepporeviiri ja osin puukiipijät keskittyivät selvitysalueen lounaisosaan Kärkjärven rannan rinnemetsän alueelle tai sen tuntumaan. Kyseinen Kettuniemestä etelään suuntautuva metsäalue on rakenteeltaan kartoitusalueen luonnontilaisin (ks. Luontotyyppien kartoitus -luku). Silmälläpidettävien, direktiivilajien, EVA-lajien ja indikaattorilajien reviirien sijainti on esitetty kartoissa 7, 8, 9 ja 10. Kartan piste kuvaa reviirin keskeistä osaa, jonka ympärille elinpiiri sijoittuu. 12

24 Kartta 7. Silmälläpidettävien lintulajien (NT) reviirit. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) Kartta 8. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien reviirit. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) 13

25 Kartta 9. Suomen erityisvastuulajien (EVA) reviirit. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) Kartta 10. Vanhan metsän indikaattorilajien reviirit (lisäksi peukaloinen). (Pohjakartta Maanmittauslaitos, 2012) 14

26 Alueelle ei tehty kevättalvella pöllökuunteluja (luontoselvityksestä sovittiin vasta soidinsesongin jälkeen). Myyräkannat romahtivat kevättalvella, joten pöllöjen ravintotilanne oli pesimäkaudella huono, eikä niitä välttämättä olisi havaittu. Pöllöistä todennäköisimpiä pesimälajeja alueella ovat varpuspöllö (direktiivilaji, EVA) ja helmipöllö (NT, direktiivilaji, EVA), joille on alueella sopivaa pesimämaastoa ja pesäkoloja. Noin 0,6 km:n päässä selvitysalueesta on pesinyt Etelä-Suomessa harvinainen lapinpöllö (direktiivilaji). Selvitysalueen ulkopuolella lähistössä on havaittu vanhan metsän lajeista kulorastas ja metso (NT, direktiivilaji, EVA), jotka ovat mahdollisia lajeja myös selvitysalueella joinain vuosina. Kehrääjien (direktiivilaji) yökuuntelua ei tehty. Alueella on vain pienialaisesti kehrääjälle mieluista pesimämaastoa. Harvalukuisista petolinnuista alueella voi pesiä nuolihaukka. Laskennassa tehtiin lähellä alueen rajaa havainto ja elokuussa Pitkäjärven niemessä (sopiva pesäpaikka) havaittiin paikallisena 2 3 yksilöä. Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen aineistosta löytyi kahden sellaisen lintulajin havaintoja, joita ei tässä selvityksessä havaittu. Vuonna 2001 Pitkäjärven luoteispuolella on havaittu kaksi soidintavaa kehrääjää, mutta niiden osalta paikkatiedossa oli >1 km:n epätarkkuus, joten reviirit ovat voineet sijaita selvitysalueen ulkopuolellakin. Vuonna 2003 Ristikankaalla on havaittu laulava idänuunilintu, jonka reviiri on todennäköisesti sijainnut Kärkjärven rannan tuntumassa parhaalla vanhan metsän kuviolla. VESIHUOLTOLINJAN PUTKILOKASVISELVITYS Nastolan Kärkjärven itäpuolelle rakennettavan vesihuoltolinjan maa-alueelta tehtiin putkilokasviselvitys heinäkuussa Tarkoituksena oli etsiä toimenpidealueella sijaitsevat mahdolliset uhanalaiset ja direktiivilajit sekä muut kasvistollisesti tai muuten merkittävät luontokohteet ja lajit. Tarkastettu alue koostuu kahden vesihuoltolinjavaihtoehdon kaistoista (Liitekartta 1), joiden yhteispituus on noin 4,5 km. Vaihtoehto 1:n (ve1) alueella tarkastettua kaistaa oli noin 550 m, linjan pääosa kulkee Kärkjärven eteläosan vesialueella, joka ei kuulunut tähän selvitykseen. Pohjoispäässä osa linjasta kulkee Ristikankaantien viertä, tieltä erkaantuu noin 140 m:n Heikinniitynpohjaan suuntautuva metsäkaista, josta linja jatkuu Kärkjärveen. Ve1:n eteläpäässä noin 130 m:n pituinen kaista alkaa Koiskalantieltä ja suuntautuu kohti Kärkjärven eteläisintä lahdelmaa Levoniemen itäpuolella. Vaihtoehto 2 (ve2) noudattaa nykyisten tielinjojen ja uuden suunnitellun tielinjan viertä, pituudeltaan ve2 on noin 3,95 km. Noin 1 km linjasta kulkee teiden ulkopuolella maastossa, johon suunniteltu uusi tielinja sijoittuu Takalammin lähelle päättyvän metsätien haaran ja Kalliojärventieltä pohjoiseen haarautuvan metsätien pään väliin. Tieosuuksilla kuljettiin tielinja kumpaankin suuntaan. Suunnitelman mukainen vesihuoltolinjan puoli tiestä tarkastettiin noin 15 metrin leveydeltä, ympäristöstä poikkeavissa ja mielenkiintoisen näköisissä kohteissa poikettiin hieman myös kaistan ulkopuolelle. Paluumatkalla merkittiin kasvihavaintoja tielinjan toiselta puolelta. Pelkästään metsässä kulkevaa kaistaa tarkastettiin 20 metrin leveydeltä. Selvityskaistojen metsäosuuksilta, tien vierustan metsästä, tien ojista, pientareilta (leveydeltään 1,5-2 m), kasvittuneilta tiealueilta, ranta-alueilta ja metsäojista merkittiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit ja muut kasvillisuuteen liittyvät havainnot maastolomakkeelle. 15