YHTEISTOIMINTAA KULTTUURIN KENTILLÄ

Transkriptio

1 Selvitys : YHTEISTOIMINTAA KULTTUURIN KENTILLÄ 1. KATSAUS JÄRVILAKEUDEN ESIINTYVIEN RYHMIEN TOIMINTAAN Evijärven, Kauhavan ja Lappajärven alueella toimii useita erilaisia kulttuuri- ja kotiseutuyhdistyksiä ja nuorisoseurojen toiminta on vilkasta. Myös seurakunnilla on joka kunnassa kulttuuritoimintaa (esim. kirkkokuorot) ja Kauhavalla seurakunta on aktiivinen toimija myös Kamarimusiikkia Kauhavalla tapahtumassa. Alueella toimii monia esiintyviä ryhmiä ja myös muissa taiteissa kuten kuvataiteessa löytyy kulttuuriharrastajien yhteenliittymiä (esim. Evijärven kuvataideyhdistys Pisarat ry ja Härmäin kuvataideyhdistys). Tämä selvitys rajoittuu tarkastelemaan musiikki- ja teatteriesityksiä tuottaneita ryhmiä, jotka ovat viime vuosina saaneet Järvilakeuden kansalaisopiston kautta ohjaustukea. Raportissa Selvitys kuitenkin antaa suuntaa sille, kuinka laajaa esiintymistoimintaa alueella harrastajien toimesta tuotetaan ja miten ryhmät ovat organisoituneet. Kaiken kaikkiaan selvityksessä oli mukana 20 eri ryhmää ympäri aluetta. Yhteydenotot tapahtuivat ensisijaisesti ryhmien ohjaajien kautta, jotka toimivat opistossa opettajina ja joitten yhteystiedot oli helpointa selvittää. Muutaman ryhmän tiedot selvitettiin muuta kautta. Pelkästään lasten taikka nuorten ryhmiä ei otettu selvitykseen mukaan, koska esiintymiset tällaisissa tapauksissa hoituvat yleensä opettajan toimesta ja ne ovat luonteeltaan usein perheenjäsenille tarkoitettuja yksittäisiä esiintymisiä. Selvityksessä mukana olleesta 20 ryhmästä puolet toimii muselvitettiin, kuinka laajaa esiintymistoimintaa ryhmillä on ja missä määrin toiminnan taustalla on toimiva yhdistys. On ilmiselvää, että alueella toimii myös ryhmiä, joilla ei ole kytköksiä kansalaisopistoon. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ollut mahdollista selvittää kaikkia alueella toimivia esiintyviä ryhmiä eikä niitten toimintaa. Esimerkiksi Lappajärvellä kesäteatteriesityksiä tuottava Teatterikaari ry ja Ylihärmän nuorisoseuran improvisaatioryhmä Seinästäreväästyt ovat toimineet aina itsenäisinä. On myös ryhmiä, jotka ovat joko aikanaan käynnistyneet kansalaisopiston resurssien turvin taikka joilla on välillä ollut opiston ohjaaja, kuten kansantanssiyhdistys Väkitukko ja Lappajärven pelimannit. 1

2 siikin ja puolet teatterin parissa, joskin kulttuuriyhdistys Karikko ilmoitti tuottavansa teatterin lisäksi myös musiikkiesityksiä. Osa ryhmistä on toiminut vasta vähän aikaa ja joillakin on toiminnassaan jo pitkät perinteet. Luonnollisesti ryhmien jäsenistössä voi olla vuosittain jonkin verran vaihtuvuutta, koska opiston toiminta lähtökohtaisesti on avointa kaikille. Sekä musiikkiettä teatteriryhmillä on molemmilla esiintymisiä vuosittain keskimäärin Jo nämä ryhmät tuovat siis mittavan panoksen alueen kulttuuritarjontaan. Suurimmalla osalla eli 14 ryhmällä taustatahona toimii jokin yhdistys, jonka kautta yhteydenotot hoituvat ja jonka tilille mahdolliset esiintymispalkkiot tai pääsylipputulot ohjataan. Mitä enemmän ryhmällä vuosittain on esityksiä, sitä todennäköisemmin taustalta löytyy yhdistys. Osa yhdistyksistä on perustettu vain kyseisen esiintyvän ryhmän taustatueksi, osalla taas saattaa olla taustalla jokin toiminnaltaan laajempi yhdistys (esim. nuorisoseura tai kyläyhdistys). Ilman taustatahoa toimivat ryhmät ilmoittivat, että palkkiot ovat yleensä kahvia ja pullaa ja hurjimmillaan bensakulut eikä näillä ryhmillä vaikuttanut olevan halukkuutta yhdistyksen perustamiseen ainakaan tässä vaiheessa. Varsinkin jos ryhmän toiminta on vuosittain vaakalaudalla vähäisen osanottajamäärän takia taikka jos jäsenistö vaihtuu vuosittain, ei tarvetta yhdistyksen perustamiselle tästäkään syystä synny. Opiston roolina ryhmien suhteen on tarjota ensisijaisesti ryhmälle opettaja tai ohjaaja ja mikäli ryhmällä on esityksiä, ryhmä lähtökohtaisesti tuottaa ne itse ja huolehtii myös tekijänoikeuspalkkioista ja markkinoinnista. Mikäli ryhmällä on taustataho, se usein huolehtii kurssimaksun osuuden opistolle kertaveloituksena. On kuitenkin myös esiintyviä ryhmiä, joitten jäsenet maksavat itse kurssimaksunsa ja vain esityksen tuottaminen hoituu taustayhteisön kautta. Koska varsinkin enemmän esiintyvillä ryhmillä oli jo olemassa taustataho, ei tarvetta laa- 2 jemman kulttuuri- tai opiskelijayhdistyksen perustamiselle ainakaan tässä vaiheessa vaikuttanut olevan. Mikäli kuitenkin uusia ja kiinteämpiä esiintyviä ryhmiä ilmaantuu, kukin ryhmä todennäköisesti pohtii asiaa, mikäli esityksiä alkaa olla enemmän. Mahdollista voisi myös olla, että jokin uusi ryhmä sijoittuisi jonkin jo toimivan yhdistyksen alle. Laajemman yhdistyksen perustamista kannattaa myös harkita ainakin siinä tapauksessa, että alueella alettaisiin valmistella jotakin isompaa eri toimijoita koskettavaa yhteistä produktiota. Mikäli jotain isoa hanketta ryhdyttäisiin toteuttamaan, laajemmalla alueella toimiva yhdistys olisi todennäköisesti hakijana pientä toimijaa uskottavampi. Periaatteessa myös opisto voi toimia tuottajana erilaisten esitysten suhteen. Ongelmana on kuitenkin se, että sen on julkista rahoitusta saavana organisaationa vaikea saada ylimääräistä apurahaa esityksien tuottamiseen ja opiston normaali rahoitus on tarkoitettu ensisijaisesti opetukseen.

3 2. REVYYTÄ MYÖS ETELÄ-POHJANMAALLE? Koska Järvilakeuden alueelta löytyy runsaasti sekä teatterin että musiikin harrastajia, yhteisen revyyn toteuttaminen saattaisi olla hyvinkin mahdollista joittenkin ryhmien yhteistyönä tai laajemmalla alueellisella kokoonpanolla. Revyyesityksillä on varsinkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla pitkät perinteet ja voisi olettaa, että myös Etelä-Pohjanmaalla tällaisille esityksille olisi kysyntää. Mikäli työnjako ja yhteistyö saataisiin alueella toimivien ryhmien välillä toimimaan hyvin, revyyn toteuttaminen voisi hoitua periaatteessa kohtalaisen helpostikin. Karleby Ungdomsföreningin ( ) puheenjohtaja Joel Salmela kertoo, että Kokkolassa ensimmäinen revyy-esitys on ollut jo vuonna Toiminnassa on ollut 50-luvulla muutaman vuoden katkos, mutta kaikkineen revyitä on esitetty Kokkolassa vuosittain tammi-helmikuussa jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Salmela totesikin, että toiminta on niin itsestään selvää ja tuttua, että yhtäkkiä on vaikeata hahmottaa, mitä siitä Revyyn tekeminen käynnistyy Kokkolassa yleensä lokakuussa, jolloin kutsutaan asiasta innostuneita koolle ideoimaan revyyseen tulevaa ohjelmaa. Näyttelijöitä on revyissä mukana vuodesta riippuen. Tapaamisia on pari kertaa viikossa ja aluksi niissä kerrotaan juttuja ja mietitään sketsejä, jotka voivat aihepiiriltään olla hyvin monenlaisia: ne voivat liittyä paikalliseen politiikkaan taikka sattumuksiin, valtakunnan tapahtumiin taikka ajattomiin aiheisiin kuten ihmissuhteisiin. Varsinainen intensiivinen harjoittelu käynnistyy noin kuukautta ennen tammikuussa olevaa ensi-iltaa. Salmela korostaa, että revyyn valmistelemista ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin. Jotkut esittävät revyynsä keväällä (esimerkiksi Jepualla esitykset olivat 2013 maalis-huhtikuussa), jolloin revyyn tekeminen aloitetaan yleensä tammikuussa. Revyissä voidaan humorististen asioitten lisäksi ottaa puheeksi myös vakavia aiheita ja niissä voidaan myös pyrkiä herättämään keskustelua ja ajatukylipäätään asiaa tuntemattomalle pitäisi kertoa. Revyitä esitetään Salmelan mukaan koko ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Osa esityksistä on mittavampia ja ammattilaismaisesti tuotettuja, osa taas painottuu enemmän harrastajavoimiin. Isompien revyitten lisäksi on pienempiä kylärevyitä. Salmela toteaa, että koska revyy on vaikein dramaturgian laji, esityksissä on ainakin Kokkolassa panostettu ammattilaisohjaajaan, jolle myös maksetaan palkka. Palkkaa on maksettu ohjaajan lisäksi koreografille, lavastajalle ja myös orkesterille taikka ainakin kapellimestarille. Esityksiä on tavallisesti ollut noin 15 ja katsojia kaikkineen henkilöä. Sisäänpääsymaksu revyisiin on keskimäärin 15 euroa ja esitys kestää väliaikoineen noin 2,5 tuntia. Mukana olleille näyttelijöille ja muille harrastajille ei kuitenkaan ole maksettu palkkioita. Rahoitusta on saatu erilaisina apurahoina (esim. Svenska kulturfundet) ja kaupunki on antanut normaalin toiminta-avustuksensa. 3

4 sia. Salmelan mukaan 50 vuoden aikana on tapahtunut vain kahdesti niin, että katsoja olisi loukkaantunut esityksestä niin, että olisi lähtenyt kesken esityksen tästä syystä pois. Tekstien suhteen pyritään pitämään sensuuria, niin ettei niillä loukattaisi tarpeettomasti ketään. Tavoitteena on myös, että ihmiset saataisiin itse miettimään sketsien asioita. Myös laulujen tekstit on keksitty itse ja revyytä varten saatetaan myös säveltää uusia kappaleita, joskin laulujen sävelmät monesti ovat jo ennalta tunnettuja. Revyyn käsikirjoitus yleensä kirjoitetaan, vaikkakin sketsit ovat saattaneet lähteä improvisaatiosta liikkeelle. Teksteissä pidetään yleensä tärkeänä paikallisen murteen käyttämistä Ohjaajan rooli on tärkeä kokonaisuuden luomisessa ja ohjaaja valikoi lopullisen ohjelman. Ohjaajalla on oltava visio tulevas- ta esityksestä ja ohjaajan tulee pitää käsissään esityksen punaista lankaa. Ohjaaja voi henkilöstä riippuen olla mukana jo ideointivaiheessa taikka tulla mukaan vasta myöhäisemmässä vaiheessa, kun revyytä aletaan ohjata. Mikäli revyytoimintaa aiotaan käynnistää alueella, jolla se ei ole aikaisemmin tuttua, Salmela kehottaa panostamaan hyviin aiheisiin. Yleisön tulee tietää mistä puhutaan, joten ei kannata ottaa esille mitään sisäpiirijuttuja. Revyissä on saattanut olla myös joitakin hyviä persoonia, eläviä legendoja, jotka ovat vetäneet yleisöä vuodesta toiseen. Haasteena Salmelan mukaan on uuden yleisön opettaminen revyitten seuraamiseen. Nuoria näyttelijöitä hänen mukaansa kyllä on saatavilla, mutta nuorten katsojien saaminen on vaikeampaa. Mikäli Järvilakeudella aiotaan käynnistää omaa revyytoimintaa, Salmela voi mielellään antaa vinkkejä asiaan liittyen. Jotta asiassa päästäisiin alkuun, hän kutsuikin täkäläistä asiasta kiinnostunutta joukkoa Kokkolaan vuodenvaihteessa seuraamaan revyy-esitystä, jonka jälkeen asiasta voisi vielä olla vaikkapa luento taikka yhteinen keskustelu. Kokkolassa revyitä on ohjannut pitkään etenkin Mats Holmqvist, jonka vaimo Pauliina Holmqvist on myös ollut aktiivisesti revyytoiminnassa mukana. Pauliina on myös kurssittanut aiheesta ja hän voisikin pitää esimerkiksi viikonloppukurssin sketsien tekemisestä. Pariskunta asuu Kokkolassa. Karleby Ungdomsföreningillä on myös olemassa videoita aikaisemmin esitetyistä revyistä ja niitä voi halutessaan pyytää lainaksi. 4

5 3. KULTTUURISATEENVARJON ALLE? Mikäli revyy päätettäisiin tuottaa Järvilakeudella, ensimmäisiä kysymyksiä tulisi olemaan, mikä taho esityksen tuottaisi ja ketkä olisivat yhteistyötahoja. Mikäli alueella toimisi jokin kulttuurin kattojärjestö, se voisi ehkä hakea apurahaa ja koota suojaansa erilaisia toimijoita. Esiintyville ryhmille tehty kysely osoitti myös sen, että yhdistyksen pakolliset toimet voivat tuntua työläiltä eikä vetovastuuseen tältä osin välttämättä löydy halukkaita. Mikäli alueella toimisi jokin kulttuuriin liittyvä yhdistys, voisi se ehkä koota suojiinsa tällaisia ryhmiä. Koska suurella osalla esiintyvistä ryhmistä ja myös muilla kulttuurin toimijoilla on usein kytkös kansalaisopistoon, selvitettiin yhtenä mahdollisena organisoitumisen vaihtoehtona opiskelijayhdistyksen perustamista. Kansalaisopistojen liitto KoL on selvittänyt vuonna 2011 opistolaisyhdistysten tilannetta valtakunnallisesti: Aikaisemmin opistolaisyhdistysten toiminta on ollut hyvinkin aktiivista ja niillä on kansalaisopistojen tapaan pitkä historia. Nykyisin toiminnan laajuus ja aktiivisuus vaihtelevat hyvin paljon. Opiskelijayhdistystä ei ole ollut toiminnassa aikaisemman Järviseudun Opiston eikä liioin Kauhavan- Härmäin kansalaisopiston toimialueella eikä myöskään nykyisen Järvilakeuden alueella. KoL:n raportin mukaan opistolaisyhdistykset toimivat sekä opistolaisten keskinäisen että opistolaisten ja kansalaisopiston välisenä yhdyssiteenä. Tavoitteena on muun muassa edistää jäsenten kulttuuriharrastuksia ja mielekästä vapaa-ajan toimintaa ja vahvistaa opiskelijoiden yhteistoimintaa. Yhdistysten tavoitteena on myös osallistua opiston kehittämiseen, vaikuttaa sen toi- mintaan ja tarjontaan ja tukea opistotyötä. Kaiken kaikkiaan kartoituksessa löytyi 59 toiminnassa olevaa opistolaisyhdistystä, joskin on mahdollista, että näistä osa on olemassa vain nimellisesti. Joissakin opistoissa opistolaisyhdistyksen jäseniä ovat vain opiskelijat ja toisissa jäsenistöön kuuluu myös opiston henkilökuntaa. On myös sellaisia yhdistyksiä, joiden jäsenyys ei edellytä osallistumista opiston kursseille lainkaan. Jäsenyys on useimmiten maksuton ja monissa kansalaisopistoissa jäsenyys tulee automaattisesti kurssille ilmoittautumisen myötä. On kuitenkin myös sellaisia opistolaisyhdistyksiä, joihin jäsenyys erikseen haetaan. Muutamassa yhdistyksessä jäsenyys edellyttää jäsenmaksua. Yleisimmät toimintamuodot ovat tapahtumien järjestäminen ja erilaiset retket. Tapahtumia ovat esimerkiksi opiston kevättai joulujuhlat sekä näyttelyt ja konsertit. Yhdistysten retket ovat usein esimerkiksi tutustumis- ja virkistysmatkoja. Varsin usein ne suuntaavat teatteriin. Joillakin opistolaisyhdistyksillä on hallussaan kesäkoti, mökki tai vastaava kesänviettopaikka. Jotkut tarjoavat sen maksutta jäseniensä käyttöön, jotkut vuokraavat sitä kerätäkseen varoja. Yksi yhdistyksistä on rakentanut talkoovoimin tekstiilitalon, jossa toiminta on hyvin aktiivista ja yksi opistolaisyhdistys tarjoaa puutarhapalstoja jäsenilleen vuokrattavaksi. Joissakin opistoissa on kahvila, jota opistolaisyhdistys pyörittää. Useat opistolaisyhdistykset kannustavat ja tukevat opiskelijoita, opettajia tai opintoryhmiä myöntämällä apurahoja tai stipendejä. Aktiivisimmilla opistolaisyhdistyksillä on toimintaa ympäri vuoden ja tutustumisretkiä jär- 5 jestetään useita kertoja kuukaudessa. Toiset puolestaan järjestävät esimerkiksi yhden perinteeksi muodostuneen kevätretken. Monen yhdistyksen toiminta on hiljalleen hiipunut, kun aktiiviset jäsenet ovat jääneet pois toiminnasta. Yhdistyksen elinvoimaisuus näyttää edellyttävän aktiivista johtohahmoa tai ydinjoukkoa. Opistolaisyhdistykset ovat toimineet yleensä hyvin kauan, ja niiden aktiiviset toimijat ovat ikääntyneet yhdistyksen mukana. Monet opistolaisyhdistykset ovat hiljalleen kuihtuneet pois, mutta toiveena olisi, että kiinnostus toimintaa kohtaan saataisiin heräämään uusissa sukupolvissa. On yleistä, että opistolaisyhdistys on virallisesti vielä olemassa, mutta sillä ei ole ollut toimintaa useaan vuoteen. Etenkin suuremmissa kaupungeissa opiskelijayhdistyksellä kuitenkin voi olla runsaasti toimintaa ja ne tiedottavat toiminnastaan myös internetissä. Tällaisia ovat mm. Helsingin työväenopiston Opistolaisyhdistys ry ja Tampereen työväenopiston opiskelijat ry. Lähistöllä toimivista opiskelijayhdistyksistä voisi mainita seuraavat: Ilmajoen kansalaisopiston oppilasyhdistys ry, Lapuan kansalaisopiston opistolaiskunta ry, Seinäjoen kansalaisopiston Opistolaiskunta ry, Vaasan työväenopiston opiskelijat r.y. sekä Kokkolan työväenopiston toverikunta ry. Tarkempia tietoja hankittiin Lapuan kansalaisopiston opistolaiskunnasta haastattelun kautta. Opistolaiskunta on perustettu 1970-luvun alussa ja sen toiminta on hiljattain käynnistetty uudelleen tauon jälkeen. Opistolaiskuntaan kuuluvat automaattisesti kaikki opiskelijat, mutta jäsenrekisteri kootaan käsin oppilaskuntaan ilmoittautuneista opiskelijoista.

6 Opistolaiskunta edustaa opiston opiskelijoita ja ajaa heidän etuaan. Se järjestää puurojuhlan, jakaa stipendejä opiskelijoille ja tuntiopettajille sekä järjestää retkiä. Opistolaiskunta on myös ollut tärkeässä roolissa, kun kielten opiskelijat järjestivät opintomatkan Englantiin. Kaikki matkaan liittyneet raha-asiat hoidettiin yhdistyksen kautta. Varoja kerätään organisoimalla kahvituksia ja arpajaisia opiston tapahtumissa. Myös kaupunki avustaa yhdistystä vuosittain pienellä summalla. Lapualla opistolaiskunnan jäsenet ovat etupäässä käsityöihmisiä ja aktiivisten toimijoitten määrä on melko pieni. On myös koettu vaikeaksi saada uusia toimijoita mukaan yhdistyksen toimintaan. Haastateltavat eivät pitäneet mielekkäänä ajatusta, että opistolaiskunnan alla toimisi eri jaostoja (esim. musiikki, kädentaidot, teatteri). Toiminnan käynnistämisen kynnyskysymyksenä pidettiin aktiivisia toimijoita. Kansalaisopistoon väljästi kytköksissä olevan yhdistyksen etuna kulttuuritoimijoita ajatellen voisi olla se, että oletettavasti rivijäseniä saataisiin mukaan kohtalaisen helposti. Todennäköisesti yhdistys voisi myös saada avustuksen perustoimintaansa opistolta tai kunnilta. Ehkä jäsenyys olisi mahdollista jopa vahvistaa ilmoittautumisen yhteydessä, jolloin jäseniä ei erikseen tarvitsisi värvätä. Ketään ei kuitenkaan voi ilman omaa suostumusta tai hakemusta ottaa yhdistyksen jäseneksi eikä ylipäätään runsas jäsenmäärä takaa vielä aktiivisuutta varsinaisen toiminnan osalta. Kun opiston opiskelijoitten pääluku on vuositasolla likemmäs 5000, yhdistykseen mukaan tulevat olisivat todennäköisesti hyvin sekalaista joukkoa, jolla saattaisi olla hyvinkin erilaisia toiveita toiminnan suhteen. Ehkä kansalaisopiston opiskelijat ovat taannoin olleet ryhmänä yhtenäisempi joukko ja opistossa opiskelun on koettu yhdistävän ihmisiä enemmän kuin nykyään. Todennäköisesti ihmisten kiinnostuksen aiheet nykyaika- na ovat rajatumpia ja myös sitoutuminen lyhytaikaisempaa. Ainakaan perinteiseltä pohjalta toimivan opiskelijayhdistyksen perustaminen ei siis vaikuttaisi kovin tarpeelliselta, etenkään koska yleiseksi ongelmaksi on koettu aktiivisten osallistujien puute. Kansalaisopistosta kuitenkin voisi olla apua aktiivisten ihmisten jäljittämisessä, sillä opiston opettajien kautta on helppoa viedä sanaa kentälle erilaisiin ryhmiin. Mikäli kulttuurin kattojärjestöä alueelle jossain vaiheessa suunniteltaisiin perustettavaksi ja mikäli kansalaisopistoa haluttaisiin tässä hyödyntää, helpointa olisi aloittaa ehkä juuri tässä selvityksessä mukana olleesta joukosta. Kun ryhmiä oli selvityksessä mukana 20, voidaan niitten kautta tavoittaa noin 150 henkilöä, mikä on jo kohtalaisen suuri joukko. Yksi hyvä organisoitumisen muoto kulttuurialalla voisi myös olla osuuskunta. Osuuskunnassa yhteistyö, yhdessä toimiminen ja osaamisen jakaminen ovat tärkeitä, vaikkakin osuuskunta voi myös tuottaa taloudellista tulosta. Päätavoitteena ei kuitenkaan ole voitontavoittelu kuten yrityselämässä. Taloudelliselta kannalta osuuskunta on jäsenilleen turvallinen, sillä taloudellinen vastuu rajoittuu sijoitettuun pääomaan eli osuusmaksuun. Maksu on useimmiten euroa. Osuuskunnan perustamiseen tarvitaan vähintään kolme perustajajäsentä, jotka voivat olla joko henkilöitä, yrityksiä, yhdistyksiä tai muita yhteisöjä. Kulttuuriin liittyviä osuuskuntia toimii Suomessa useita, joten malleja toimintaan on saatavilla. Osuuskunnan perustamishalukkuutta kannattaisikin selvittää ja mikäli kiinnostuneita löytyy, saattaisi pienimuotoinen kehittämishanke olla tarpeen toiminnan käynnistämisen tueksi. 6