Äänekosken kaupungin vammaispoliittinen ohjelma

Transkriptio

1 Äänekosken kaupungin vammaispoliittinen ohjelma ( vielä kesken: kuva, asiakkaan piirros )

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 3 2 VAMMAISPOLIITTISEN OHJELMAN TAUSTAA Vammaisuus ja vammaispolitiikan lähtökohdat Esteettömyys Vammaisneuvosto 7 3 ASUMINEN JA YMPÄRISTÖ 7 4 LIIKKUMINEN Joukko- ja palveluliikenne Lakisääteinen kuljetuspalvelu Oma-auto 12 5 PERUSOPETUS JA JATKO-OPETUS 13 6 TYÖ, ELÄKE JA TOIMEENTULO 16 7 VAPAA-AIKA JA KULTTUURI 16 8 PERUSTURVAN PALVELUT Varhaiskasvatus Sosiaalityö Vammaispalvelut Palveluohjaus- ja palvelusuunnitelma Kehitysvammapalvelut Palveluasuminen Vanhustenhuolto Kotihoito ja tukipalvelut Palveluasuminen vanhustenhuollossa Terveyspalvelut ja kuntoutus Mielenterveyspalvelut Päihdepalvelut 33 9 SEURANTA- JA ARVIOINTI LOPUKSI 35 Lähteet 36

3 3 1 JOHDANTO Suomi on sitoutunut YK:n ja Euroopan Unionin jäsenvaltiona edistämään yhteiskuntaa, joka on kaikille avoin. Vammaisten henkilöiden syrjimättömyys on kirjattu myös Suomen perustuslakiin. Äänekosken vammaispoliittisen ohjelman kantavia teemoja ja periaatteita ovat esteettömyys asuinympäristössä, vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen, saavutettavuuteen, tarpeellisiin palveluihin sekä tukitoimiin. Ryhmätyöskentelyn tuloksena muotoutuivat em. periaatteiden pohjalta ohjelman konkreettiset tavoitteet ja toimenpide-esitykset. Kunnassa peruspalveluiden toimiminen pitää taata jokaisen kansalaisen saataville, tukitoimien täydentäessä palvelutoimintaa. Muut palvelu- ja tukitoimet ovat takaamassa vammaisten toimintaedellytykset palvelujärjestelmässä siten, että vammaisten perustarpeet tulevat tyydytetyksi vammaispalvelulain nojalla. Palvelu- ja tukitoimet pitää sisällöltään ja laadultaan järjestää kunnan edellytysten ja tarpeiden mukaisesti. Vammaispoliittinen ohjelma toimii työkaluna kunnan toiminnassa, kun suunnitellaan vammaisten elämänlaadun ja osallisuuden edistämistä. Vammaispoliittisen ohjelman laatimisessa ovat mukana kunnan organisaatiossa toimivat hallintokunnat ja yhteistyökumppanit. 2 VAMMAISPOLIITTISEN OHJELMAN TAUSTAA Vammaispoliittisen ohjelman päämääränä on vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointi on määritelty toteutuvaksi kolmen yleisen tavoitteen avulla: yhdenvertaisuuden, itsenäisen elämän ja voimaantumisen. Ohjelman tarkoituksena on luoda edellytykset vammaisten ihmisten täysivaltais-

4 4 tumiselle yhteiskunnassa, jolloin mitkään muut tahot eivät mielivaltaisesti sanele heidän elämäänsä ylhäältä käsin. Jokaiselle vammaiselle ihmiselle tulisi taata mahdollisuus hyvään ja täysivaltaiseen elämään hänen yksilöllisistä lähtökohdistaan ja tavoitteistaan käsin. Edellytyksenä tämän tavoitteen toteuttamiselle on se, että vammaisten ihmisoikeudet tunnistetaan ja tunnustetaan. Kannustamalla vammaisten osallistumista kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan saadaan heidän tarpeensa ja intressinsä parhaiten esiin, sillä he itse ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Vammaispolitiikan painopiste on siirtynyt hoivasta itsenäiseen suoriutumiseen ja osallistumiseen. Se tarkoittaa asuin- ja elinympäristöihin, liikenteeseen, kommunikointiin, tiedonvälitykseen ja erilaisiin palveluihin liittyvien esteiden poistamista ja saavutettavuuden vahvistamista. (STM. Valtakunnallinen vammaisneuvosto Kohti yhteiskuntaa kaikille. Vammaispoliittinen ohjelma 1995, 4.) Vammaispolitiikka on alue, joka liittyy kaikkien hallinnonalojen toimintaalueeseen. Vammaispoliittisen ohjelman tehtävänä on vaikuttaa kunnalliseen esteettömän ympäristön ja asumisen suunniteluun sekä päätöksentekoon eri hallinnonaloilla. Ohjelma korostaa eri toimijoiden yhteistä vastuuta yhteisistä tavoitteista. Vammaispoliittinen ohjelma korostaa vammaisneuvoston painoarvoa asiantuntija-elimenä sekä seuraa vammaispalvelulain toteutumista ja vaikuttaa palvelujen kehittämisen. 2.1 Vammaisuus ja vammaispolitiikan lähtökohdat Vammaisuus on osa inhimillistä elämää, jossa kyse on yksilön ja ympäristön välisestä suhteesta: fyysisen ympäristön esteettömyyden tasosta, toimivista kommunikaatiomahdollisuuksista ja palveluista sekä sosiokulttuurisesta tasaarvosta. Ihminen on paljon muutakin kuin diagnoosi. Vammaisuus ja vammaiset henkilöt ovat yhteiskunnallinen, arvokas ja tärkeä voimavara. Vamman aiheuttamat yksilön fyysiset rajoitukset eivät aina luo ongelmaa, vaan ongelmana ovat fyysisten ja sosiaalisten ympäristöjen tuomat esteet ja rajoitukset. Ihmisoikeuksia, syrjimättömyyttä ja osallisuutta korostava ajattelu on yhteiskunnallisesti arvokasta ja avaa uudenlaisia näkymiä ja toimintaa. Kun yhteis-

5 5 kuntaa rakennetaan kaikille kansalaisille soveltuvaksi, tasa-arvoistamiskehitys vahvistuu, valinnan mahdollisuudet lisääntyvät ja erillisten ratkaisujen sekä palvelujen tarve vähenee. Yleistä vaikeavammaisuuden määritelmää ei ole, vaan vaikeavammaisuus määritellään kunkin palvelun ja tukitoimen saamisen edellytyksenä erikseen. Vammaispalvelulain tulkinnassa selkeimpiä subjektiivisen oikeuden piirissä olevia ihmisiä ovat fyysisen vamman tai sairauden vuoksi toimintakyvyltään rajalliset ihmiset. Vaikeavammaisuutta tarkastellaan ihmisen toimintakyvyn kautta. Vaikeavammaisuuskriteerit täyttyvät silloin kun sairaus aiheuttaa haittaa ja päivittäistä avun tarvetta monilla elämänalueilla ja eri vuorokauden aikoina. Avun tarve tarkoittaa toisten ihmisten apua päivittäin (esim. muistuttamista, kehottamista tai valvontaa syömisessä, pukeutumisessa, kodinhoidossa tai yön aikaisessa hyvinvoinnissa). (Sosiaaliportti) Vammaispolitiikalla tarkoitetaan tässä ohjelmassa vaikuttamis-mahdollisuuksia ja vammaisten henkilöiden osallistumisen mahdollisuutta heitä koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Se on asenteisiin vaikuttamista ja vammaisuuden näkyväksi tekemistä voimavaralähtöisestä näkökulmasta. Vammaispalvelulain mukaan vammaispolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kunnan asukkaille taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta heidän tarvitsemansa palvelut. Toiminnan painopisteitä ovat vammaisten henkilöiden osallistumisen esteiden poistaminen, palvelut ja kuntoutus. Palvelujen järjestämisen periaatteena on yleisten palvelujen ensisijaisuus. Vammaiset tarvitsevat kuitenkin jokapäiväisessä elämässään myös erityispalveluja kuten asumis-, apuväline-, kuljetus- ja tulkkipalveluja. 2.2 Esteettömyys Esteettömyys merkitsee kaikkien kansalaisten sujuvaa osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun. Se tarkoittaa myös palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. (Esteeton.fi.) Vammaisten hen-

6 6 kilöiden ongelmat syntyvät usein siitä, ettei ympäristössä, rakentamisessa, suunnittelussa eikä toiminnoissa ole otettu huomioon heidän tarpeitaan. Yhteiskunnan rakenteiden, palveluiden ja toimintojen esteettömyys edistää sosiaalista oikeuden mukaisuutta, vahvistaa ongelmia ennaltaehkäisevää toimintatapaa ja vähentää syrjäytymistä. Vammaiset henkilöt eivät muodosta yhtenäistä ryhmää ja esteettömyys merkitsee erilaisia toimia vammatyypistä, henkilön elämänvaiheesta ja elämäntilanteesta riippuen. Esteetön ympäristö ja palvelujen saavutettavuus vaikuttavat suoraan palvelujen tarpeeseen ja niiden kustannuksiin. Mikäli henkilö ei omatoimisesti selviä, ulkopuolisen avun tarve lisääntyy samoin kuin erilaisten apuvälineiden. Esteetön ympäristö mahdollistaa itsenäisen asumisen tai asioimisen henkilölle, jotka huonosti toimivassa ympäristössä joutuisivat turvautumaan muiden apuun.(vammaispoliittinen selonteko.) Esteetön ympäristö on yhteiskunnallisesti kauaskantoinen ja kustannustehokas ratkaisu. Esteettömät ratkaisut helpottavat useimmiten kaikkien ihmisten selviytymistä. (Vammaispoliittinen selonteko.) Ympäristön rakentaminen esteettömäksi vähentää kustannuksia, koska tilojen toimivuus vähentää muutostarvetta, lisää eri toimintojen sujuvuutta ja nopeuttaa esim. kaupoissa suurten ihmismäärien asiointia ja siirtymistä paikasta toiseen. Turvallisuus ja esteettömyys vähentävät tapaturmia ja tuovat sitä kautta suoraa säästöä yhteiskunnalle. (Esteeton.fi.) Esteettömyyden ohella käytettävyys ja saavutettavuus ovat sosiaalisesti kestävää kehitystä. Palvelun ollessa tarjolla, on se myös oltava saavutettavissa ja siitä on saatava tietoa. Palvelun saantiin on myös oltava taloudellisia mahdollisuuksia. Tämän vuoksi esteettömyys ja saavutettavuus voivat tarkoittaa käytännössä vammaisten ihmisten kohdalla erityispalveluita, jotta yhdenvertaisuus voidaan turvata. (Vammaispoliittinen selonteko.) Keskeisimmät kehittämiskohteet ja saavutettavuuden lisäämisessä liittyvät vammaisjärjestöjen mukaan rakennusalan lainsäädännön soveltamiseen, rakennusten käytettävyyden lisäämiseen, soveltuvien kulkuneuvojen lisäämiseen, kommunikaation esteettömyyden lisäämiseen sekä tiedon saannin parantamiseen. (Vammaispoliittinen selonteko.)

7 7 2.3 Vammaisneuvosto Vammaisneuvosto on vammaisten elinolojen seuraamiseksi ja edistämiseksi sekä toiminta- ja osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi kaupunginhallituksen perustama elin. Vammaisneuvosto ei käytä päätösvaltaa, vaan se on vammaisten henkilöiden ja heidän etujärjestöjensä ja kunnan edustajien yhteistyöelin. Vammaisneuvosto tekee aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämiseen ja suoriutumiseen. Vammaisneuvostotoiminta tarjoaa myös vaikuttamis-kanavan sosiaalipalvelujen suunnitteluun kunnassa. 3 ASUMINEN JA YMPÄRISTÖ Kunnan tulee huolehtia, että kaikki voivat tasavertaisesti käyttää yleisiä tiloja, kuten virastoja, kouluja, teattereita, kauppoja ja ravintoloita. (Maankäyttö ja rakennuslaki :t 5 ja 117) Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53 :n mukaan hallinto- ja palvelurakennuksessa olevan sellaisen liike- ja palvelutilan, johon tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä, sekä tilojen rakennuspaikan tulee soveltua liikunta- ja toimintakyvyltään rajoittuneiden henkilöiden käytettäväksi. Edellä mainitun säännöksen 2 momentin mukaan asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset. Myös rakennusten peruskorjaus ja muutostöissä tulee huomioida liikuntaesteettömyys. Säännös on otettava huomioon sekä rakennuslupaharkinnassa, että soveltuvin osin toimenpidelupaharkinnassa. (Maankäyttö- ja rakennusasetus 53 2 mom, Suomen rakentamismääräyskokoelma G1 asuntosuunnittelu, F1 liikuntaesteetön rakentaminen ja F2 rakennusten käyttöturvallisuus.

8 8 Taajamissa asuvia liikunta-, toiminta- ja hahmotuskyvyltään rajoittuneita henkilöitä ajatellen on ulkoympäristön toimivuuden kannalta keskeistä asuntojen ja lähipalveluiden mahdollisimman lyhyt välimatka sekä käytetyimpien reittien turvallisuus ja esteettömyys. Asuin- ja asiointiliikenteen rauhoittamista ja sujuvuutta palvelee yleisestikin liikenneympäristön selkeyttäminen ja liikenteen ohjauksen parantaminen. Rakenteellisen esteettömyyden lisäksi on tärkeää turvata riittävä valaistus liikuntarajoitteisten tai heikkonäköisten tarvitsemia palveluja ja reittejä ajatellen keskeisissä kohteissa sekä kulkuväylien hyvä hoito, erityisesti kohdentaa sekä ajoittaa oikein talviaikainen kunnossapito. Ympäristön laatu ja viihtyisyys sekä kohtaamispaikat ja muut yhteisöllisyyden muodostumista ja tukemista koskevat ulkotilat ovat tärkeitä. Viihtyisyyttä lisääviä tekijöitä ovat puut ja istutukset, siisteys sekä levähdyspaikat esteettisesti miellyttävissä ja /tai ääni- ja tuoksumaiseman välityksellä virikkeitä tarjoavassa ympäristössä. Ulkoympäristön sosiaalista kestävyyttä voidaan toteuttaa kaupunkisuunnittelussa ottamalla huomioon eri väestöryhmät. Laadukkaat materiaalit ja kalusteet sekä edustavat istutukset arvokkaimmilla paikoilla ovat osa kaikille viihtyisää elinympäristöä ja julkisen tilan toteuttaminen esteettömänä palvelee erityisesti liikuntarajoitteisia. Nykytila Tekninen ja ympäristötoimiala on viime vuosien aikana kaikessa suunnitellussa ja rakentamisessa pyrkinyt huomioimaan vammaisten henkilöiden tarpeet. Ongelmana ovat lähinnä vanhat talonrakennuskohteet joiden muuttaminen on hankalaa ja kallista. Kaupunki on omissa kohteissaan pyrkinyt korjaamaan liikkumista rajoittavia esteitä: katujen reunakiviä on viistottu, kynnyksiä on madal-

9 9 lettu ja tehty invaluiskia. Heikkonäköisten liikkumista on pyritty helpottamaan käyttämällä rakenteissa erilaisia värejä ohjaamaan kulkemista. Kevyenliikenteen verkostoa on parannettu. Kevyenliikenteenväylien kunnossapitoon ja talvihoitoon kiinnitetään entistä enemmän huomioita. Leveiden katujen ylityksiä on helpotettu kaventamalla katuja sekä rakentamalla saarekkeita. Liikenteen nopeuksia on hidastettu rakentamalla mm. kiertoliittymiä ja korokkeita. Tavoitteet ja toimenpiteet Rakennettu julkinen ympäristö esteettömäksi, toimivaksi ja turvalliseksi viihtyisyydestä tinkimättä Yleiset palvelut kaikkien saavutettavaksi. Vanhat kerrostalot hissillisiksi omistajien toimesta valtion tukemana. Rakennusvalvonta edellyttää lupakäsittelyssä esteettömyyttä koskevien säädösten ja määräysten noudattamista ja mahdollisuuksien mukaan ohjaa löytämään toimivia ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä. Kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa tähdätään siihen, että rakennettu ympäristö on kaikille käyttäjille toimiva, turvallinen ja miellyttävä. Tarkoituksena on saada ympäristöjä, joissa eläminen tuntuu mielekkäältä ja jotka asukkaat voivat kokea omikseen. Kaikille soveltuvaan rakentamiseen liittyy läheisesti myös yhdyskuntien sosiaalisen kestävyyden tukeminen. Toimenpiteet liittyvät asuinympäristöön, asumiseen, lähipalveluihin ja liikenteeseen ja päätetään vuosittain talousarvioon kuuluvina töinä.

10 10 4 LIIKKUMINEN 4.1 Joukko- ja palveluliikenne Äänekosken alueella on linja-autolla (ei inva-varustusta) hoidettavaa joukkoliikennettä lähes koko kunnan alueella. Parhaiten haja-asutusalueella linjaautovuorot palvelevat asutusta, mikä sijoittuu valtatie 4 ja 13 varrelle. Vähiten vuorotarjontaa on Sumiaisten alueella. Parantalan, Hietaman, Honkolan, Koiviston, Liimattalan, Mämmen, Kalaniemen kyliltä ja Konginkankaan kirkonkylältä on mahdollista käyttää kouluvuorojen lisäksi varsinaiseen asiointiaikaan liikennöiviä vuoroja Äänekosken kaupunkikeskustaan. Sumiaisista on mahdollista kouluvuorojen lisäksi käyttää asiointiliikennettä Suolahden kaupunkikeskustaan. Sumiaisista Äänekosken keskustaan voi matkustaa kouluvuorojen yhteydessä. Äänekosken ja Suolahden kaupunkikeskustoista ja Konginkankaan kirkonkylältä on suorat vuoroyhteydet Jyväskylän maakuntakeskukseen, lentoasemalle ja Jyväskylän matkakeskukseen. Äänekosken ja Suolahden kaupunkikeskustojen välillä liikennöi kaupunkiliikenteen linja-autovuoro (useimmissa vuoroissa inva-varustus) noin tunnin välein arkisin ja harvemmin viikonloppuisin. Äänekoskella liikenne palvelee keskustan, Markkamäen, Mämmensalmen ja Karhunlähteen aluetta. Vuorot ajetaan tarvittaessa terveyskeskuksen kautta. Reitillä liikennöi ns. matalan kynnyksen bussi. Arkipäivinä liikennöivässä linja-autossa on mahdollisuus esteettömään liikkumiseen. Linja- autossa on erikoisvarustus pyörätuolille. Joukkoliikenteen aikatauluista ja lipputuotteista lisätietoja saa Matkahuollosta. Vammaisuuden aiheuttamat rajoitukset, kävelymatkan pituus pysäkille ja tien liikenneturvallisuus vaikuttaa siihen, miten vammainen henkilö pystyy käyttämään joukkoliikennettä. Esimerkiksi valtatien 4:n osalla Äänekoski- Hirvaskangas linja-autopysäkille on mahdollista kävellä turvallisesti ilman valtatien ylitystä.

11 11 Joukkoliikennettä täydentää Sumiaisten ja Konginkankaan kirkonkylillä, Mämmen, Järvenpään ja osin keskustan alueella kerran viikossa ajettava asiointiliikenne, joka on tarkoitettu vanhuksille ja henkilöille, jotka eivät pysty käyttämään muuta joukkoliikennettä. Asiointiliikenteessä on huomioitu erityisryhmien tarpeet paremmin, esimerkiksi asiakasta palvellaan tarvittaessa kotiovelle. Konginkankaan alueella kalusto on inva-varusteinen. Kuljetuspalvelusta peritään taulukon mukainen maksu. Vpl -kuljetusetuuden omaava henkilö voi matkustaa liikenteessä ilman omavastuuta. Äänekosken kaupungin henkilöliikennesuunnitelmassa 2009 esitetään asiointiliikenteen laajentamista koko uuden kunnan alueelle. Suunnitelmassa esitetään toteuttamisajaksi tammikuu 2010 alkaen. Asiointiliikenteen laajentaminen päätetään vuoden 2010 talousarvion yhteydessä. Tällä hetkellä ajetaan jo olemassa olevia reittejä ja lisätietoja reiteistä saa kuljetussuunnittelijalta. 4.2 Lakisääteinen kuljetuspalvelu Vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisen kuljetuspalvelu voidaan myöntää, jos hakija todetaan vaikeavammaiseksi liikkumisensa suhteen eikä hän pitkäaikaisen vamman tai sairauden vuoksi kykene käyttämään julkisia liikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Pelkkä lääkärinlausunto ei ole yksin riittävä peruste kuljetuspalvelun myöntämiseksi, vaan myös sosiaalisella arvioinnilla on tärkeä rooli päätöksenteossa. Vaikeavammaisuus voi olla fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvaa. Henkilön iällä ei ole merkitystä päätöksen teossa, mutta vanhuuden mukanaan tuoma toimintakyvyn heikkeneminen ei sinällään tee hakijasta vaikeavammaista. (Räty 2003, ) Sosiaalihuoltolain perusteella kuljetuspalvelua voidaan myöntää asiointimatkoihin lähimpään taajamaan. Palvelua myönnetään hakijalle, jolla on vaikeuksia hyödyntää julkista liikennettä, eikä alueella ole tarjolla monipalveluliikennettä. Sosiaalihuoltolain perusteella myönnettävässä kuljetuspalvelussa huomioidaan hakijan terveydentila ja toimintakyky hyödyntää joukkoliikennettä, perhesuhteet, saadut palvelut, monipalvelu-liikenteen saatavuus ja varallisuus selviytyä tarvittavista matkoista omalla kustannuksella. Varallisuusselvitystä ei

12 12 tarvitse täyttää, mikäli hakija on yli 20 % sotainvalidi. Sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun myöntää vanhuspalveluiden sosiaalityöntekijä. 4.3 Oma auto Vammaispalvelulain mukainen korvaus auton hankintaan tai auton muutostöihin ja lisälaitteisiin järjestetään kunnan varattujen määrärahojen mukaisessa laajuudessa. Edellytyksenä auton hankinnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi vammaispalvelulain perusteella on ensinnäkin vammasta tai sairaudesta aiheutuva liikkumisvälineen tarve siten, että vammainen henkilö pystyy osoittamaan tarpeen olevan jatkuva päivittäinen tai usein toistuva. Jotta korvaus voidaan myöntää, tulee hankittavan liikkumisvälineen olla lain tarkoittamassa mielessä kohtuuhintainen. (Räty 2003, 136.) Katualueella ja yleisillä pysäköintialueilla järjestetään inva-paikoitus siten, että ne sijaitsevat lähellä asiointikohdetta. Yleensä inva-paikoitus sijoitetaan siten, että paikoitusruudun sivulla on kevyenliikenteen väylä tai muu leveämpi tila. Paikoitusruudun koko on metrin leveämpi kuin ns. tavallinen paikoitusruutu. Kerrostalo- ja liikerakentamisessa vaaditaan inva-paikoitusta järjestettäväksi. Rakennuslupaa haettaessa tulee asemapiirustuksesta selvitä, missä kiinteistön inva-paikat sijaitsevat Tavoitteet Tavoitteena on turvata yleisen joukkoliikenteen, palvelevamman joukkoliikenteen, yksilöllisten kuljetuspalvelujen tai oman auton käytön avulla vammaisten työ-, asiointi-, vapaa-aika ja koulumatkoista selviytyminen sekä Äänekosken kaupungin taajamissa että haja-asutusalueella. Toimenpiteet

13 13 Äänekosken kaupungin taajamiin ja haja-asutusalueelle laajennetaan tarpeen ja käyttäjämäärien mukaan vammaisille ja ikäihmisille suunnattua palvelevampaa joukkoliikennettä, jotta asioinnista selviäminen olisi mahdollista (esim. kauppa-, posti-, pankki-, apteekkipalvelut). 5 PERUSOPETUS- JA JATKO-OPETUS Yleistä Perusopetuslain (1998/628) mukaan opetuksen tulee tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa. Opetuksen tavoitteena on turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. (Perusopetuslaki 2 ) Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. (Perusopetuslaki 3 ) Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Lisäksi kunta on velvollinen järjestämään oppivelvollisuuden alkamisvuonna esiopetusta 25 :n 2 momentissa tarkoitetun pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille ja niille lapsille, jotka 27 :n mukaisesti aloittavat perusopetuksen vuotta säädettyä myöhemmin. (Perusopetuslaki 4 ) Oppilaalle, joka on siirretty erityisopetukseen on laadittava henkilö-kohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (Hojks). (Perusopetuslaki 17 ) Vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 :n nojalla järjestettävät palvelut. (Perusopetuslaki 31 )

14 14 Nykytila Erityisopetuksessa oppilasta autetaan oppimisvaikeuksissa eri tukimuodoin, jotka määräytyvät vaikeuksien laadun ja laajuuden mukaan. Keskeistä on varhainen oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tukitoimien aloittaminen, jotta oppimisvaikeuksien kielteisiä vaikutuksia oppilaan kehitykselle voidaan ehkäistä. Uudet opetussuunnitelmat vaativat laatimaan erityisoppilaille henkilö-kohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman eli HOKS:n. Siihen kirjataan erityisoppilaan opiskelulle asetetut tavoittaa ja arviointimenetelmät sekä toimenpiteet, joilla pyritään em. tavoitteisiin. HOJKS laaditaan moniammatillisena yhteistyönä oppilaan opettajien ja oppilashuollon asiantuntijoiden sekä tietysti oppilaan huoltajien kanssa. Äänekoskella yksitoistavuotisen oppioikeuden piirissä olevien lasten opetus on pääsääntöisesti järjestetty lähikouluperiaatteella. Kuusivuotiaat ns. esi1- vaiheessa olevat lapset saavat opetuksensa pääsäätöisesti päiväkodeissa ja seuraavana vuonna esi2-vaiheessa he siirtyvät kouluille. Vaikeammin kehitysvammaisten ns. toiminta-alueittain järjestetty opetus on keskitetty Asemakadun koulun Suojarinteen toimipisteeseen. Asemakadun koululla ja Keskuskoululla on lievästi kehitysvammaisille lapsille tarkoitettuja pienryhmiä. Konginkankaan ja Sumiaisten kouluilla toimii myös pienryhmät, jotka pystyvät tukemaan vammaista oppilasta omassa lähikoulussaan. Muilla alakouluilla vammaiset oppilaat on sijoitettu yleisopetuksen ryhmiin, joihin heitä tuetaan tukiopetuksen ja laajaalaisen erityisopetuksen keinoin. Vammaisille lapsille on järjestetty mahdollisuus käyttää tarvittaessa koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa hyväkseen. Kehitysvammaisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminta järjestetään vammaispalvelun erityishuoltona alakoulun kolmannesta luokasta alkaen. Yläkoulu ikäisten vammaisten lasten opetus on järjestetty Asemakadun tai Keskuskoulun pienryhmissä tai oman asuinalueensa yläkoulussa. Lapsen koulupaikka on pyritty ratkaisemaan yksilökohtaisesti lapsen ja perheen kokonaistilanne huomioiden. Tavoitteet ja toimenpiteet

15 15 Kaikilla lapsilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet oppia ja saada opetusta omien kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti. Kaikilla lapsilla tulee olla mahdollista käydä omaa lähikoulu siten, että ketään ei irroteta omasta ikäluokasta ja lähiympäristöstä. Kaikkien oppijoiden tulee käydä samaa koulua ja ei vammaisten ja vammaisten lasten yhteistoimintaa on tuettava. Vammaisen oppilaan koulupaikka ratkaistaan aina yksilökohtaisesti huomioiden lapsen ja perheen kokonaistilanne. Lapset pyritään aina ensisijaisesti sijoittamaan lähikouluun. Vammaiselle lapselle pyritään järjestämään hänen tarvitsemansa koulunkäynninohjaaja, mikäli se ratkaisee hänen sijoittamisen lähikouluun. Vaikeavammaisten lasten koulunkäynninohjaajina käytetään ensijaisesti pätevää henkilöstöä. Vammaisten oppilaiden tukiverkostojen yhteistyötä ja oppilastiedonsiirtoa kehitetään erityisesti koulun nivelvaiheissa (Varhaiskasvatus - esiopetus, esiopetus - alkuopetus, alakoulu -yläkoulu ja yläkoulu - toinen aste). Koulupsykologin erityisosaamista kohdennetaan 0 4 luokkien oppilaiden oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja ennalta ehkäisevään työhön. Opettajien täydennyskoulutussuunnittelussa yksi painopiste on erilaisen oppilaan kohtaaminen ja eriyttäminen. Erityisopetuksen resurssien käyttöä tehostetaan siten, että nykyistä useampi lapsi saa erityisopetuksen palveluita riippumatta asuinalueesta. (Kelpo-hanke). Äänekoskelle kehitetään konsultoivien erityisopettajien toimintamalli, millä pystytään tukemaan vammaisen lapsen opiskelua lähikoulussa. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oppilaanohjausta tehostetaan (Etu-opohanke). Asemakadun koulun Suojarinteen pienryhmä sijoittamista koulun tiloihin harkitaan eri koulujen peruskorjaushankkeiden yhteydessä.

16 16 6 TYÖ, ELÄKE JA TOIMEENTULO Työelämää koskevat lait ja asetukset eivät saa syrjiä vammaisia henkilöitä, heillä tulee olla muiden ihmisten kanssa yhdenvertaiset mahdollisuudet tuottavaan ansiotyöhön. Vammaisten henkilöiden työllistymistä rajoittavat tekijät ovat usein asenteellisia. Myös ympäristötekijät ja avustajien sekä apu-välineiden saannin hankaluus vaikeuttavat työllistymistä. (Kohti yhteiskuntaa kaikille. Vammaispoliittinen ohjelma 1995, ) Äänekosken työttömyysaste oli 13,6 %, yhteensä 1259 henkilöä, joista naisia 572, miehiä 687 ja alle 25-vuotiaita 178. Vajaakuntoisten työnhakijoiden osuus koko määrästä oli 223 henkilöä ja pitkäaikaistyöttömiä oli 302. (Työttömyystilastot 2008.) Vammaistuen saajia oli Äänekoskella vuonna henkilöä. Ruokavaliokorvaus oli 45 henkilöllä. Lapsen hoitotukea sai 162 lasta. Kelan eläkettä sai kaikkiaan 5866 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkettä 1265 henkilöä, mikä on 9.8 % vuotiaitten ikäryhmästä. (Kelan vammaisetuustilasto Sähköisenä. Tilasto eläkkeensaajista kunnittain Kela 2008.) Vammaistukea on oikeutettu saamaan vuotias vammainen, jonka toimintakyky on heikentynyt vähintään vuoden ajan ja joka ei saa Kelasta tai työeläkelaitoksesta työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea tai yksilöllistä varhaiseläkettä. Myös samasta sairaudesta liikennevahingon tai tapaturman perusteella myönnetyt haitta- ja avuttomuuslisät tai hoitotuet estävät vammaistuen saamisen. Vammaistuki on porrastettu kolmeen suuruusluokkaan. 7 VAPAA-AIKA JA KULTTUURI Nykytila Vapaa-aika- ja kulttuuritoimen hallintoyksiköt palvelevat paikallisia yhdistys- ja yritystoimijoita sekä yksityisiä ihmisiä mm. toimitiloja ja taloudellista tukea osoit-

17 17 taen kuntalaisten vapaa-aika- ja kulttuuripalveluiden järjestämiseksi. Kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi on myös itse järjestäjänä osassa palveluita lähinnä siten, että turvataan monipuolinen ja laadukas tarjonta muiden toimijoiden rinnalla niillä osa-alueilla missä toimintaa ei muuten ole ja kysyntää kuitenkin ilmenee. Lähtökohtana on taata kaikille halukkaille esteetön pääsy vapaa-aika ja kulttuuritoimen tiloihin. Inva-WC:t kuuluvat tilojen vakiovarustukseen. Induktiosilmukatkin ovat pääosin kaikissa paikoissa missä on puheen kuulemisen vahvistamistarvetta. Pääosin kaikkiin toimitiloihin onkin esteetön kulku järjestetty. Puutteita on Konginkankaan ja Äänekosken keskustan nuorisotiloilla, joissa on toimintaa useammassa kerroksessa eikä taloissa ole hissiä. Tilojen toiminnat pyritään järjestämään kuitenkin niin, että puutteet eivät estä toimintaan osallistumista. Joissakin paikoissa on esteetön pääsy olemassa mutta vaikean reitin takana kuten Painotalon takakautta. Tämä este pitäisikin mahdollisimman pian korjata uudella sisäänkäynnillä Kalevankadun puolelta. Konginkankaan kotiseutumuseoon (vanha viljamakasiini) ei ole esteetöntä pääsyä. Portaat ovat korkeat ja vaikeat ja näyttelytila on kahdessa kerroksessa. Hiskin mökissä sisätilan kynnykset asettavat esteitä liikkumiselle. Liikuntapaikoille on pääosin esteetön kulku järjestetty. Uimahalleissa on rollaattori ja allastiloissa hissituoli sitä tarvitseville. Lisäksi on järjestetty liikunnallista erillistoimintaa erilaisille vammais- ja kuntoutusryhmille. Keilahalliin ja maapohjahalliin sekä Suolahden uimahallin alakerran kuntosaliin ei ole esteetöntä pääsyä (rappuset). Suolahden voimailutalolta puuttuu kulkuluiska ja inva-wc. Jääladut soveltuvat osalle näkö- ja liikuntavammaisista henkilöistä. Liikuntaseurojen kautta on mahdollista saada opashiihtäjä avuksi.

18 18 Tavoitteet ja toimenpiteet Kaupunki on aloittanut +70 seniorikorttikokeilun, joka kestää vuoden 2009 loppuun. Järjestelmässä yli 70-vuotiaat äänekoskelaiset saavat hankittua edullisen osallistumislipun vapaa-aikatoimen palveluihin. Kortin sisältäviä toimintoja lisätään vielä mahdollisuuksien ja kysynnän mukaan. Kortti oikeuttaa mm. omatoimiseen harjoitteluun kuntosaleilla sekä uimahalleissa. Luodaan systeemi, jolla induktiosilmukoiden huolto turvataan säännöllisin väliajoin. Kolmannen sektorin toimijoita pyydetään mukaan vammaisten opas- ja avustustoiminnan tuottamiseen kulttuuri- ja vapaa-ajan tilaisuuksissa. 8 PERUSTURVAN PALVELUT 8.1 Varhaiskasvatus Varhaiskasvatuspalvelujen toiminnan tarkoituksena on turvata perheille tarvittavat palvelut perheiden toivomuksia ja työelämän tarpeita vastaavina. Tavoitteena on tukea lasten koteja näiden kasvatus-tehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Varhaiskasvatuksen tulee omalta osaltaan tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö. Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti varhaiskasvatuksen tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Nykytila Perhepäivähoitoa ja päiväkotihoitoa on Äänekosken, Suolahden, Konginkan-

19 19 kaan ja Sumiaisten taajamissa. Esiopetusta järjestetään kaikissa päiväkodeissa päivähoitoa tarvitseville lapsille sekä koulujen yhteydessä toimivissa esiopetusryhmissä, niille lapsille, joilla ei ole päivähoidon tarvetta. Varhaisen ja erityisen tuen toimintamallia on vahvistettu vakinaistamalla kuusi erityislastentarhanopettajan tointa. Erityislastentarhanopettajat toimivat Äänekosken päiväkodeissa ja konsultoivat ja tukevat oman alueensa henkilöstöä tukea tarvitsevien lasten asioissa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten päivähoito ja esiopetus on pääasiassa keskitetty Häränvirran päiväkotiin integroituun erityispäivähoito-osastoon. Vuoden 2009 lopulla valmistuvan päiväkodin tilojen suunnittelussa on huomioitu vaikeavammaisten lasten hoito ja kuntoutus. Moniammatillinen yhteistyö on keskeistä erityistä tukea tarvitsevan lapsen kuntoutuksen yhteensovittamisessa ja henkilökohtaisen oppimis-suunnitelman laadinnassa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tavoitteet ja toimenpiteet Kaikille toiminnan piirissä oleville lapsille pyritään tarjoamaan mahdol-lisimman hyvä ja motivoiva oppimisympäristö ja lapsen kasvua ja oppimista tukevaa toimintaa vertaisryhmässä. Lapsen kuntoutukseen liittyviä erilaisia suunnitelmia yhtenäistetään ja kootaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. 8.2 Sosiaalityö Sosiaalityö on sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen ja korjaamiseen liittyvää palvelutoimintaa, jonka tavoitteena on erityisesti heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten auttaminen ja heidän oman elämänhallinnan ja itsenäisen selviytymisen tukeminen. Vammaispalvelut ovat osa sosiaalityötä.

20 20 Äänekosken kaupungin sosiaalityön tehtävänä on edistää ja ylläpitää kansalaisten ja yhteisöjen hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta järjestämällä kuntalaisten sosiaalihuollon lainsäädännön mukaiset aikuissosiaalityön, lastensuojelun ja lastenvalvojan sekä vammaishuollon palvelut. Lisäksi tulosalue vastaa toimeentulotuen antamisesta. Nykytila Sosiaalityön toimintayksikköjä ovat Äänekosken sosiaalitoimisto, Suolahden, Konginkankaan ja Sumiaisten sosiaaliasemat sekä vammaispalvelutoimisto Äänekoskella sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestetty yhteiseksi perusturvaksi. Vammaisten kuntalaisten palvelut toteutetaan mahdollisimman pitkälle peruspalveluissa normaaliuden periaatteiden mukaan. Tulosalue vastaa myös kaupungin osalta työvoimanpalvelukeskuksen (TYP) sosiaalityön ja palveluohjauksen toteutuksesta. Muita tulosalueen toimintayksikköjä ovat perhetukikeskus, kehitysvammaisten asuntola ja toimintakeskus. Tavoitteet ja toimenpiteet Tavoitteena on järjestää sosiaalipalvelut niitä tarvitseville kuntalaisille ja toimia niin, että asiakas saa tarvitsemansa ohjauksen ja neuvonnan sosiaalihuollon palveluista asiakkaan tarvitsemassa muodossa ja oikea-aikaisesti. Sosiaalihuolto toteuttaa palvelujaan hyvän kohtelun periaattein. Moniammatillinen yhteistyö on keskeinen työote vammaisten palveluissa: sosiaalityön muut toimijat käyttävät tarvittaessa vammaispalvelun asiantuntijuutta omassa työssään. 8.3 Vammaispalvelut Vammaispalvelut on tarkoitettu henkilöille, joilla on vamman tai sairauden vuoksi erityisiä ja pitkäaikaisia vaikeuksia suoriutua tavanomaiseen elämään kuuluvista asioista. Vammaispalveluiden tavoitteena on mahdollistaa vammai-