4 / Evankeliumia ja apua Itä-Eurooppaan. Kuinka lapset muuttuvat

Transkriptio

1 4 / 2018 Evankeliumia ja apua Itä-Eurooppaan Kuinka lapset muuttuvat

2 PÄIVI RANTA Projektikoordinaattori UKRAINA Köyhyydestään huolimatta rikkaita Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Koskaan ennen nämä sanat eivät ole koskettaneet sydäntäni niin syvältä kuin kuullessani ne Bulgariassa Ihtimanin slummin seurakunnassa. Siellä köyhyyden, monenlaisten vaivojen ja epävarmuuden keskellä elävien ihmisten luona nuo sanat saivat uuden kaikupohjan. Matkasin Jeesuksen aikaan ja näin, miten köyhät, sairaat ja hyljeksityt kerääntyivät hänen luokseen. He eivät torjuneet Jeesusta, vaan tarttuivat kiinni siihen toivoon, lohdutukseen ja elämään, mitä Hän heille tarjosi. Tapasin äitejä, jotka toivat pienokaisensa siunattaviksi. Kohtasin ihmisiä, jotka pyysivät rukousta sairauksien ja vaikeiden elämäntilanteidem puolesta. Kuulin tosielämän kertomuksia elämänmuutoksesta ja onnesta, joka ei riipu olosuhteista. Eräs niistä oli n. 35-vuotiaan miehen, joka auttoi kantamaan tuomamme äitiyspakkauksen veljentyttärensä kotiin. Rakastan käydä seurakunnassa, hän aloitti. Sitten hän kertoi itkien, miten oli elänyt pimeydessä, mutta kuinka Jumala oli tuonut hänet valoon ja kuinka kiitollinen ja onnellinen hän on siitä, että hän on saanut syntinsä anteeksi ja uuden elämän. Miehen olemuksessa, sanoissa ja kyynelissä ei ollut mitään teennäistä. Jeesus oli paljastanut tälle miehelle hänen syvimmän köyhyytensä sen että hän ei tuntenut Jumalaa. Hän oli saanut löytänyt aarteista kalleimman. Köyhyydestään huolimatta tuo mies on siksi hyvin rikas, ja siitä hänellä riittää annettavaksi toisillekin. Hänestä ja hänen kaltaisistaan on omissa slummiyhteisöissään tullut valon ja uuden elämän lähettejä. Ihtimanin slummin seurakunta kasvaa, ja rikollisuus on vähentynyt selvästi. Kaupungin johtokin on pannut muutoksen merkille ja luvannut kohentaa slummin oloja katuvaloilla. Valo voittaa pimeyden! Kiitos, että olette mukana levittämässä tätä valoa! Kaksi kaverusta Palijovon kylästä ja kuinka he yllättyivät kesäleirillä! Palijovo on ankea merenrantakylä Odessan alueella. Sen asukkaiden vaikeudet alkoivat, kun kalastus kiellettiin kansainvälisten normien vuoksi ja kalatehdas suljettiin. Suuri osa heistä jäi työttömiksi. Aloitimme tässä kylässä lasten ja nuorten evankelioinnin kolme vuotta sitten. Kokoontumispaikkana oli aluksi eräs koti, sitten saimme käyttöömme koululta luokkahuoneen. Kolmena kesänä olemme pitäneet lapsille koulun ohjelmaan kuuluvan kesäleirin ja kutsuneet lapsia ja nuoria myös muille leireillemme.

3 mä kaverukset sanattomiksi. He olivat ihmeissään ja supisivat ja naureskelivat keskenään. Leirillä oli joka päivä opetusta ja keskusteluja uskoon, Raamattuun ja Jumalaan liittyvistä kysymyksistä. Niiden tarkoituksena oli johtaa nuoret ajattelemaan omaa jumalasuhdettaan. Kun Artjom ja Vasja kuuntelivat tätä opetusta, he alkoivat silminnähden muuttua. He eivät enää häirinneet, ja heidän kasvoillaan oli pohtiva ilme. He alkoivat esittää ohjaajille kysymyksiä uskosta. Viimeisenä päivänä pojat, ilman häpeää tai epäröintiä, sanoivat haluavansa tulla uskoon ja rukoilivat rohkeasti muiden edessä. Tämän leirin jälkeen pidimme toisen samantapaisen Zorjanen kylässä. Yllätyimme, kun Artjom ja Vasja ilmestyivät paikalle! He kävelivät omasta kylästään jalkaisin yli viiden kilometrin matkan paahtavassa helteessä voidakseen olla mukana. Seuraavana päivänä Artjom ja Vasja toivat mukanaan kaverinsa, jonka nimi oli Sergei. Varmaan pojat olivat pitkän kävelymatkan aikana puhuneet keskenään ja vaihtaneet ajatuksia kuulemastaan ja kokemastaan. Kun Sergei tuli leirille, hän oli valmis tekemään oman ratkaisunsa ja hänkin halusi tulla uskoon! Tällä toisella leirillä Artjom Mission Possiblen tiimi Ukrainan Odessassa tekee säännöllistä lasten ja nuorten työtä useassa kylässä. Raamattu- ja toimintakerhot ja kristilliset kesäleirit saavuttavat satoja lapsia, ja puutteessa elävät perheet saavat avustusta. Vasja ja Artjom Lisäksi olemme pitäneet koulussa ylemmille luokille erilaisia valistusoppitunteja. Oppilaiden joukosta erottuivat nopeasti kaverukset Artjom ja Vasja. He häiritsivät tunteja ja huutelivat väliin kaikenlaisia kommentteja. Pojat tulivat yhdessä myös kesäleirille päämääränään selvästikin rikkoa kaikkia sen sääntöjä. Mutta raamattutunnit ja laulut, jollaisia he eivät olleet ennen kuulleet, saivat näja Vasja eivät enää olleet pelkkinä kuulijoina, vaan avustajina, jotka innokkaasti täyttivät kaikki heille annetut tehtävät. Ei ole ollut sattumaa, että aloitimme työn Palijovossa ja kylän koulussa. Se on ollut äärettömän tärkeää näille lapsille ja nuorille. Muutokset heidän elämässään rohkaisevat meitä valtavasti! Artjom leirillä kuuntelemassa opetusta

4 Kaikki alkoi siitä, kun Odessan tiimimme päätti käynnistää toiminnan lapsille kylässä, joka tunnetaan kelvottomasta tiestään. Apu ja evankeliumi tuotiin mutaista peltotietä pitkin ränsistyneelle mökille, jossa asui kolme sisarusta, heidän alkoholistiäitinsa ja isoäiti ja koko perheen elämä muuttui! "Kylä, johon ei pääse" Kertomus siitä, kuinka kolmen lapsen kotimökkiin tuli toivo ja ilo Peremozhnen 400 asukkaan kylä on vain kymmenen kilometrin päässä Odessasta, mutta käytännössä eristyksissä. Sitä kutsutaan kyläksi, johon ei pääse. Peltojen halki kulkeva mutainen ja kuoppainen tie on usein ajokelvoton. Jo 35 vuotta on ollut näin. Tämä on kuin saari, asukkaat sanovat. Tänne on turha kutsua palokuntaa, poliisia tai ambulanssia. Täällä on jopa kuollut ihmisiä, kun apu ei ole päässyt paikalle... Kiertotietä matka kaupungista kylään kestää yli kaksi tuntia! Haasteellisista olosuhteista huolimatta aloitimme Peremozhnessa runsas kaksi vuotta sitten lasten evankeliointityön ja perheiden avustuksen. Joka keskiviikko kolmen hengen tiimimme pitää kirjastotalolla lasten raamattukerhoa, jossa käy lasta. Kun järjestämme juhlia tai leirejä, mukana on kymmenkunta avustajaa. Monet perheet elävät suuressa puutteessa. Heillä ole varaa edes lasten vaatteisiin. Keräämme siksi seurakunnista vaatteita, ostamme tarvikkeita ja viemme niitä perheille. Kävimme Mishan, Maksimin ja Dianan kotona ensi kerran keskellä kylmää talvea. Mökissä ei ollut lämmitystä, ja meitä kohtasi siellä järkyttävä puute ja kurjuus. Isä oli kuollut, äiti Elena joi ja oli usein päiviäkin poissa juomatoverien kanssa. Lapsista huolehti 70-vuotias isoäiti. Aloimme käydä säännöllisesti tämän perheen luona. Veimme apua ja keskustelimme paljon. Isoäiti Vera tuli uskoon ja alkoi lukea meiltä saamaansa Uutta testamenttia. Yhdessä kanssamme hän rukoili miniänsä puolesta, että tämä lopettaisi juomisen, samoin kuin lastenlasten puolesta. Sisarukset kävivät säännöllisesti raamattukerhossamme. Mutta sitten tuli suru-uutinen: Isoäiti, lasten tuki ja turva, kuoli, ja he joutuivat lastenkotiin. Jatkoimme rukousta äidin puolesta - ja hänessä tapahtui ihmeellinen muutos: Hän lopetti juomisen ja alkoi käydä lasten luona lastenkodissa. Äiti sai viranomaisilta kolme kuukautta aikaa laittaa elämänsä kuntoon. Hän löysi työtä sikafarmilta kylän läheltä, kunnosti kotimökin ja asensi lämmityksen. Ja hän sai lapset takaisin! Nyt hän on ollut jo yli vuoden raittiina, hänellä on vakituinen työ ja hän huolehtii lapsistaan. Sisarukset pääsevät taas käymään raamattukerhossamme. Diana täytti äskettäin 11 vuotta, Misha on 10 ja Maksim 8. Äidin on vaikea yksinhuoltajana hankkia lapsille kaikkea, mitä he tarvitsevat. Jatkamme perheen auttamista iloisina muutoksesta, joka heidän elämässään on tapahtunut! Peremozhen kylän lapsia tiimimme kanssa.

5 Lapset Diana, Misha ja Maksim ovat muuttuneet erittäin paljon. Heistä on tullut iloisia, avoimia ja rauhallisia. Erityisesti muutos näkyy isoveljessä Mishassa. Ennen hän haastoi riitaa ja ajautui jatkuvasti tappeluihin isompien poikien kanssa ja sen jälkeen istui syrjässä itkemässä. Nyt hän käy aktiivisesti raamattukerhossa veljen ja siskon kanssa. Lapset rukoilevat vilpittömästi ja hartaasti Jumalaa, jolta he ovat jo saaneet suuren rukousvastauksen: äiti lopetti juomisen ja alkoi huolehtia lapsistaan.

6 Toista perässäni: Minä olen Jumalan lapsi! Minä en enää potki ja lyö! RUMEN IVANOV Osman on pieni poika Karnaren slummikylässä. Emme voineet olla huomaamatta, että ollessaan muiden lasten joukossa hän koko ajan jakeli nyrkin iskuja ympärilleen! Se oli ainoa tapa, jolla hän voi varmistaa itselleen paikan auringossa toisten keskellä. Onneksi kukaan ei ottanut vakavasti nelivuotiaan lyöntejä muuten hän olisi saanut takaisin! Epätavallista tässä muuten tavanomaisessa tapauksessa on se, kuinka lempeät ja totuudelliset sanat, huolenpito ja Jeesuksen nimen tunnustaminen voivat muuttaa slummin lapsen. Kun olimme Karnaressa koko viikon seurakuntarakennuksen remonttityössä, meillä oli joka päivä mahdollisuus osoittaa huomiota ja rakkautta lapsille ja jakaa heille kaikkea hyvää. Mutta heti aluksi meidän piti poistaa heistä paksu likakerros, että voisimme vaihtaa heille puhtaat vaatteet. Olimme tuoneet mukanamme vettä. Ei ole helppoa pestä lasta, joka ei ole kylpenyt moneen kuukauteen... Koko pesuoperaation ajan Osman huitoi pikku nyrkeillään vasemmalle ja oikealle. Lopulta kyykistyin hä- Köyhyys ei ole slummien lasten ja aikuisten ainoa ongelma. Heillä on vääristynyt kuva itsestään ja elämästä. Köyhyyttä voi lievittää aineellisilla asioilla mutta sisäisen ihmisen voi korjata vain rakkaudella ja totuudella. nen eteensä, otin häntä käsistä, katsoin suoraan silmiin ja aloin puhua: Sinä olet hyvä! Sinä rakastat toisia! Sinä et enää lyö ketään! Tuskinpa lapsi ymmärsi tästä paljoakaan. Mutta puhe sai hänet rauhoittumaan, ja käytin tämän hetken hyväkseni: Osman, toista perässäni: Minä olen hyvä! En halua satuttaa ketään! Olen Jumalan lapsi! Uskon Jeesukseen! Uskokaa tai älkää, kun Osman oli vaivalloisesti toistanut nämä sanat perässäni, hänestä tuli rauhallisempi ja kiltimpi. En sen jälkeen nähnyt hänen käyttävän nyrkkejään. Ehkä muutos ei ole vielä pysyvä. Mutta tiedän, että kun jatkamme työtä tässä kylässä, ja totuuden ja Jeesuksen nimen tunnustaminen voi muuttaa niin tämän lapsen kuin koko kylän! Osman

7 Sinä et ole hullu! IRINA GRIGOROVA Kun Karnaressa remontoitiin seurakuntarakennusta, minun tehtävänäni oli järjestää lapsille ohjelmaa ja huolehtia heistä. Huomasin, että muista syrjässä seisoi n. 10-vuotias pörröpäinen tyttö, joka oli hontelo ja pitempi kuin muut. Hänen nimensä oli Hristina. Menin hänen luokseen kutsuakseni hänet mukaan ja halasin häntä. Älä halaa häntä, hän on hullu! toiset huudahtivat heti. Hän voi tulla yhtäkkiä noin vain ja tönäistä tai huitaista muita! Lapset olivat alkaneet karttaa Hristinaa. Katsoin tyttöä, joka seisoi siinä apeana. Minä olen tällainen - hullu, hänen olemuksensa tuntui sanovan. Halasin häntä uudestaan. Se ei ole totta! sanoin. Seuraavan kerran, kun joku sanoo sillä tavalla, sano yksinkertaisesti: En minä ole hullu! Hristina ei vastannut mitään, mutta hänen kasvoilleen nousi hymy. Seuraavan kerran, kun tulimme kylään, hän juoksi suoraan luokseni halaamaan minua. Perheessä on kuusi lasta, ja siellä ollessani äiti oli raskaana ja seitsemännen vauvan syntymä lähellä. Koko perhe asui yhden huoneen mökissä. Hristinalla on kaksi pikkuveljeä. He ovat pörröisiä ja likaisia. Viisivuotias Isus ei osaa puhua. Hän ei aiemmin kuullutkaan, mutta sitten hänen puolestaan rukoiltiin täällä, ja nyt hän on alkanut kuulla, äiti sanoi. Toisen veljen nimi on Emanuil. Isoveli Petko hoitaa häntä ja Isusta eikä siksi käy koulua. Näillä lapsilla ja perheillä on paljon ulkoista puutetta ja ongelmia, mutta monet ovat myös sisäisesti särkyneitä. On ihmeellistä, kuinka vähän tarvitaan tällaisen lapsen rohkaisemiseksi ja hänen käytöksensä muuttamiseksi! Äitiyspakkausohjelmamme Bulgarian koordinaatori Irina, ja edessä oikealla Hristina, joka on myös kannen kuvassa.

8 Lähettäjä: Mission Possible ry, PL 120, Vantaa Tämä on kauhein asunto, minkä olen nähnyt! Ljuba Epontshintsheva, Mission Possiblen työn johtaja Siperian Krasnojarskissa, huolehtii monista kriisitilanteessa olevista nuorista äideistä. Yksi heistä on Polina. Hän jäi ennen lapsen syntymää oman onnensa nojaan, kun lapsen isä jätti hänet. Hänellä ei ollut ketään sukulaista, johon turvautua. Synnytyssairaalassa Polinalla oli päivä aikaa päättää, antaisiko hän vastasyntyneen poikansa suoraan adoptoitavaksi. Laitokselta soitet- Ljuballe ja kutsuttiin hänet puhumaan onnettoman äidin kanssa. Tein äitiyspakkauksen valmiiksi uskoen ja luottaen, että voin antaa sen Polinalle, Ljuba kertoo. Sitten menin sairaalaan tapaamaan häntä, rukoillen, että hän pitäisi vauvansa. Kun Ljuba lupasi Polinalle, että hänestä ja lapsesta pidettäisiin huolta, nuori äiti päätti pitää vauvan! Mutta kun Ljuba näki Polinan asunnon, hän järkyttyi: En voi sanoin kuvata sitä asumusta! Aivan hirveä! Asunto oli liian huonokuntoinen remontoitavaksi. Parissa päivässä Ljuba onnistui löytämään äidille ja vauvalle siistin asunnon sekä tuen vuokraa varten! Polina oli tapahtumien käänteistä ihmeissään. Hän kertoi, että oli sairaalassa maatessaan ja asioita miettiessään rukoillut apua Jumalalta. Vastaus ylitti hänen odotuksensa. Juuri tällä tavalla haluamme koskettaa toivottomassa tilanteessa olevien äitien ja lasten elämää! Venäjälle emme voi lähettää vaatteita, vaan keräämme äitiyspakkausten sisällön paikan päältä. Mutta voit osallistua lähettämällä varoja, jotka tekevät äitien ja lasten auttamisen mahdolliseksi. Tilitiedot löytyvät alta. Lämmin kiitos sinulle! TUKI-ILMOITUKSET APUSI ON TÄRKEÄ! RAKENNUSKONEVUOKRAAMO Laitteet remontointiin ja pihatöihin. Toimipisteet Helsingissä ja Vantaalla. p Mission Possible ry, PL 120, Vantaa / info@mp.org / Tilaukset, osoiteasiat: tilaus@mp.org Äitiyspakkausohjelma ja Suomen yhteydet: Päivi Ranta puh , pp@mp.org Mission Possible Finland ja Pienimmän parhaaksi TUKITILIT (viitenumerot oikealla) Nordea FI Danske Bank FI OP FI Tunnus Kirjoita viestikenttään viitenumero. Ilman viitettä tuleva lahjoitus käytetään suurimpaan tarpeeseen. VIITENUMEROT: TUKIPUHELIN: 9030 Suurin tarve (10 e) 4080 Bulgaria (20 e) 7773 Äitiyspakkaukset 5018 Albania 1070 Venäjä 2040 Ukraina Vapaehtoinen vuosikertamaksu 10 Valtakunnallinen keräyslupa , RA/2016/378, asti (ei Ahvenanmaa). Lisätiedot: