KIRSTI H Osa 2. 12keskiviikko

Transkriptio

1 KIRSTI H Osa 2. 12keskiviikko Juomavesitankin lammaus oli vielä tekemättä poosu pani jugmannit tankkiin putsaamaan ruosteet veke isoja kappaleita ruostetta tippui tankin pohjalle ja tästä näytti sukeutuvan aika iso duuni ennekuin tämä olisi valmis. Poosu huuteli oordinkeja manosluukusta jungmanneille jotka hikoilivat, vaikka eivät olleet tehneet vielä mitään mainittavaa Yhtään ruoste pilkkua ei tankkiin saa jäädä ja kun se on tehty lyödään kynnet kuivumaan, saatte tulla sitten ylös ottaan vähän happea Tiplu sekoittaa teille tavaran mitkä saatanan kynnet toinen junkki rääkäisi tankin pohjalta No kynnet eikaise muuten tartu siihen rautaan, semmonen ihan ohut kerros vetelette niillä isoilla pensseleillä Poosu pyyhki hikeä otsaltaan, täytyy vuoron perään käydä kattelemassa ettei ne pökrää tuonne mennään kaljalle johan tässä tuli töitä tehtyäkin. Juomavesi tankki tuli sitten aikanaan valmiiksi ja tankkiauto toi uutta juoma vettä toivottavasti ei ainakaan lähdevettä muuten olisimme taas kohta kuivamuonan varassa, luonnon vesi kun tekisi tankkiin kasvustoa joka tukkisi kaikki putket. Stadin Eki oli vääntänyt kauppaa duunareitten kanssa ja saanut vaihtokaupassa käyrän tikarin Mä blisasin sille vanhat blääkät ja seuraavaksi arabit on duunannu hirveen braasun kolmosen luukulle Lähettiin sitten poosun kanssa hölkkäämään kohti palo paikkaa ja nuotiohan siellä paloi ja lampaan varrasta näkyi paistettavan, näitä nuotioita oltiin saatu sammuteltua harva se päivä ja nyt poosulta paloi pinna se kipas konehuoneeseen ja hetken päästä se oli takaisin ja alko irrotteleen palo letkua ja seuraavaksi se alkoi puulata täkkiä ja taisi siinä mennä pari duunariakin perseelleen ja älämölöhän siitä alkoi, viiden minuutin päästä lastaus pysähtyi ja neuvottelu Förstin ja duunareitten nokka miehen kanssa alkoi. Neuvottelu meni ilmeisen hyvin koskapa föörmanni kantoi selkä vääränä maihin isoa juuttisäkkiä en tiedä mitä Försti ja Stuju säkkiin latoi mutta pikku lapiot ainakin alkoi siirtää suolaa karvelin alle vaikka eipä tuo työ tahti kovin rivakkaa ollutkaan. Kuitenkin ruumat alkoivat pikku hiljaa täyttyä ja seuraava satamakin oli jo tiedossa Genova Italia. Olimme Timpan kanssa paattitäkillä tarkistamassa pelastusveneiden kuntoa ja täytyy sanoa että ei hyvältä näyttänyt jo kapellia avatessa se hajosi yksinkertaisesti käsiin vanhuuttaan, kysyin timpalta milloin nämä oli viimeksi tsekattu ja pitkän muistelun jälkeen timppa mutisi jotain pelastusvene harjoituksista ennen Arkangelin reissua jolloin ei kuulemma laskettu veneitä veteen asti ja syykin näkyi

2 päivä paistoi joka saumasta.kippari oli antanut rederille ohjeet ostaa jostain uudet pelastusveneet ja ne olivat jo hankittu jostain romuttamosta ja odottivat ohjeita mihin ne voitaisiin toimittaa. Taas saapasjalka löi messiporukan ällistyksellä hän oli tehnyt esakokin kanssa sopimuksen saada pitää voi hivakansa proviantissa muutenhan se olisi sulannut alta aika yksikön. Saapasjalka asteli ahteriin kaks mattoa kainalossaan ja kalle retuutti kahta isoa kuparikannua hänen perässä, Saapasjalan saldo oli kaksi mattoa kaksi kuparista vesi kannua vesipiippu ja hopealla kirjailtu tikari, eli 45 kiloa Tanskalaista meijeri voita Tunisiaan toimitettuna toi saapasjalalle sievoisen tilin.ketkähän tässä laivassa tyhmiä oli, me ilmeisesti? Lastaus Tunisiassa oli saatu päätökseen teimme meriklaarin paahtavassa helteessä ehkä lemppuluukut menivät vähän hitaammin päälle mutta menivät kuitenkin. Nelos ruuman päälle tuli ylimääräinen kipinä pressu koska aina käynnistäessä vanha rouva pöläytti korsteenistaan nyrkin kokoisia tuli palloja jotka olivat ainainen tulipalovaara, vanha väljä kone ei polttanut kaikkea vaan sinne kertyneet öljyt tulivat ilman kanssa täkille palavina. Taas ennen vahdin vaihtoa kipaisin karttahytin puolella katselemassa paljonko on Genovaan maileja, Försti ei tästä välittänyt hän jopa neuvoi miten mittaan kortilta matkan ja sehän meni minullekin jakeluun vaikka laskento olikin päästötodistuksessa kuusi sekin säälistä annettu. Mailejahan olisi 540 kymmentä tai ainakin sinne päin. Jätimme luotsin ja kaikki toivoimme että Tunisian reissut jäisivät tähän yhteen se riittäisi meille yksin kertaisesti tuossa maassa ei ollut romantiikan nälkäisillä meripojilla mitään tekemistä, Susan ainoa bordelli kuja oviaukoissa kyhjöttävine vanhoihin säälittäviin olentoihin joiden tyhjät silmät katsoivat ikään kuin meidän ohi ei vain jaksanut kiinnostaa siitä jäi vain säälin tunne joka illalla sängyssäkin tahtoi tulla mieleen. Opas kyllä ihmetteli käytöstämme just pariviikkoa sitten olivat reippaat Kreikkalais merimiehet käyttäneet näitä palveluja ilo mielin ja olivat palkinneet oppaamme isolla raha summalla, että sillä lailla. Laiva liikenne oli tällä merialueella melkoinen olihan reittimme poikki Välimeren, kaikenlaista kippoa oli liikenteessä vaikka tähtikirkas taivas oli valoisa kuin pohjolan tammikuinen päivä, oli tutka vanhuskin valjastettu kulkuamme turvaamaan. Oikealla loistivat Sisilialle kuuluvan Pantellerian valot jonka försti armollisesti minulle ilmoitti, jopa ruori hukitkin menivät mukavasti kun esimieskin heitti läppää kertoillen jopa koti asioitakin ihan tavallisia asioita juteltiin olihan niitä toisenlaisiakin vahtikavereita minullekin sattunut matkan varrella. Näin sivusilmällä Reiskan polttelevan tupakkaa kämmenen suojassa sen näki myös varmasti myös Försti vaikka hän ei siitä maininnutkaan vakava rikos kuitenkin oli kyseessä Effoalla tuosta olisi tullut lemput saman tien ja luvatontahan se olikin. Korsikan ja Italian välissä oli pikkusaaria ja liikenne paikoin jopa vilkasta Förstin mukaan Smuggleripaatit halkovat näitä vesiä yö aikaan Capraijan saaren ohitettuamme alkoi liikennekin hiljeneen, matka jatkui nyt suoraan kohti Genovaa joka oli ihan aavan Välimeren kainalossa ja satama oli pyöreän muotoinen missä laiturit olivat viuhkan muotoisena, talot nousivat loivasti rinnettä ylöspäin kaupunki näytti suurelta, ja toivottavasti tästä kylästä löytyisi meillekin rauhaisa paikka paarlastin tyhjentämiseen se tuntui olevan yleinen puheen aihe viime päivinä, Puolan ja Ålborin ajoita tuntui olevan pitkä aika. Messikallen pään menoksi suunnitelimme vanhaa konstia suuri eleinen kapakkaan tulo olisi tälle öykkärille hyväksi opiksi Reiska opetti: Muista sitten kun tulet kapakan ovesta sisään kilauta kelloa oven pielessä ja sano Una birra per tutti joka tarkoittaa hyvää iltaa kaikille näin puolimatruusi evästi nuorempaansa johon oli itsekin ensimmäisellä reissulla joutunut ja maksanut kaikkien kapakassa olevien kaljat, näin vahinko pantiin kiertämään. Genovassa oli kunnon välineet lossausta varten ja tavanomaisen kinastelun jälkeen alkoi suolaakin maihin mennä täällä lossatiin suoraan junanvaunuihin ja isot rapit näyttivät hakkaavan Tunisialaisten pikku riikkiset lapiot mennen tullen, kovaa pulinaa nämä italia orhit kyllä pitivät, pitihän omaa miehisyyttä korostaa. En kerennyt näkemään messikallen kapakkaan tuloa mutta kuuleman mukaan baari tyttö putsas kallen taskut viimeistä liiraa myöten olihan kalle juuri tarjonnut 15 miehen viinit, säälistä porukka oli sitten maksanut kallelle oluet illan mittaan, mutta naisiin kalle ei päässyt tällä kertaa. Laiturilla oli kasapäin Fiat henkilö ja paketti autoja ja vedon lyönti alkoi siinä samassa, toiset kinasivat tulisiko autot meidän kyytiin ja toiset ettei näin vanha laiva mitään autoja lastaisi eihän niitä tänne mahtuisikaan kun korkeintaan parisataa jos sitäkään ja förstiltä kuulimme sitten totuuden autot olisivat

3 meidän seuraava lasti. Ankara aprikointi, vittu eihän noista saada edes paarlastia tyhjänä mennään taas, ja miten nuo saadaan edes surrattua hätäili poosu eihän laivassa ole kuin muutama vaijeri proppu ja täkkilastin surraukseen ruostunutta vaijeria vielä ei tiedetty määräsatamaa ja kun se tieto tuli vielä ankarampi spekulointi alkoi Antverpen olisi paikka mihin nämä autot oli menossa. Suolat lossattiin, ruuma jobit olivatkin massiiviset yhtään suolan murenettakaan ei saanut ruumissa olla, kaikki kynnelle kykenevät olivat ruumassa, meidän onneksi suola lasti oli aika lyhyen aikaa eikä sellaista ruoste määrää kuten SS Wasalandissa kerennyt muodostua. Maista tuli myös Tarkastajat tsekkaamaan ruuma jobit, myös lyhkäsiä manilla proppuja toimitettiin laivaan. Näytti siltä että kaijalla olevat autot eivät mahtuisi laivaan, painoa noista ei kuitenkaan paljon tulisi se tietäisi kuoppaista keliä olihan syksy jo tuloillaan. Förstin laskujen mukaan painoa tulisi vain 270 tonnia sehän ei saisi edes propellia veden alle ja ruorin pito olisi taas ongelmallista. Illalla istuin Reiskan ja Rovaniemen kanssa Trattorio Happy end nimisessä paikassa ja katselin ohi keikuttelevaa takapuolta jonka omistaja tiesi varmasti mihin meidän silmät oli naulittu, niin liioittelevaa oli neitokaisen käynti, pienellä vilkaisulla olkapään yli hän varmisti tilanteen ja omahyväinen ilme paljasti hänen nauttivan tilanteesta. Mie lähen kavun toiselle puolelle sielä näky olevan ihimisiä kailotti Rovaniemi ja poistui juoksu jalkaa ovesta ulos, äskeinen lantion keikutus oli tehnyt miehestä kiimaisen pedon joka puoli juoksua kiirehti kadun yli tyydyttämään tarpeensa. Me kävimme myös samalla asialla josta ei jälkipolville ole kertomista niin olivat Genovan huorat opetelleet toimituksen nopeaksi sehän vain tietäisi heille mahdollisimman monta asiakasta illassa. Onneksi satamaan ajettiin suuria puulaatikoita Fiatin leimat oli laatikon kyljissä liekö varaosia vaiko tankkeja niitähän Fiat siihen aikaan valmisti, painavia laatikot olivat koskapa suurin nosturi oli käytössä, saataisiin painoa lisää alukseen. Försti valvoi tarkasti lastia jokaiseen ruumaan tulisi 8 isoa laatikkoa ja jopa kannelle jouduttaisiin ottamaan loput autot, odotimme innolla mitä Biskajalla tapahtuisi olisihan syksy pitkällä kun me sinne saavuttaisiin joskushan se oli ihan tyyni ja joskus ei nukkumisesta tullut mitään semmoista rynkytystä, ei meinannut punkassa pysyä. Maalasimme kaijalta jungmannin kanssa mustaa runkoväriä ja katselin junkin työskentelyä, vähän väliä mies lepuutti käsiään tais olla käsivoimat junkilla vähissä ja meidän pitäisi vielä rikata tellingi buugille, eihän tuo reppana pääsisi edes alas saati sitten ylös saapa nähä. Tellinki oli nyt valmiina ja kehoitin junkkia laskeutumaan alas, kurkkaus reelingin yli sai miehen silmin nähden hermostumaan rystyset valkoisina hän puristi reelinkiä ja katseli alhaalla vellovaa satama altaan paskasta vettä, näytti siltä että miestä ei saisi villihevosetkaan alas maalaus hommiin, pääsisitkö köysileidareita pitkin jos pannaan ne junkki ei edes vastannut. laskeuduin sitten itse alas ja maalasin pienen alueen joka oli mönjätty käppäsin köyttä ylös ja ajattelin pitää junkille pienen puheen, en sano tätä vittuiluksi jos aiot jatkaa täkillä sun täytyy uskaltaa mennä kiperiin paikkoihin mastoon. buugille,ankkuri poksiin levitelemään kettinkiä kun ankkuri nostetaan ylös ja paljon kiperiin paikkoihin mitä laivassa on, muuten merimies urasi saa lyhyen lopun. Meriklaarin aikana lemppauskaverini Reiska puolimatruusi oli niin kännissä että pudotti salkkausraudan varpailleni sori,sori sopersi mies ja hapuili perseensä alle jotain istuinta, nyt painut vitun kiivaasti kohti ahteria jos Försti sut näkee joudut punaselle matolle saman tien, mies lähti kohti ahteria ottaen tukea reelingistä, kovin oli miehen meno keikkuvaista. Laiva oli valmis, meriklaari oli tehty ja autot oli surrattu miten parhaaksi nähtiin, ruumassa olevat autot oli rengas rengasta vasten ei ainakaan sivu liikettä tulisi jos ei nyt meren käynti kovin hurjaksi yltyisi, vieläkin laiva kulkisi ylhäällä, ja totuushan oli että nämä oli rakennettu täydessä lastissa kulkemaan ei tyhjänä. Jätimme iltapäivällä Genovan taaksemme ja tuttu ääni thums tums kuului kun kone pantiin tulille ja samat tulipallot lensivät nelosen luukun päälle polttaen uusia reikiä kipinä pressuun ja junkki juoksutti kekäleitä yli buurin siis tavanomaista tässä aluksessa. Genovan ja bunkraus paikan eli Ceutan väli oli noin 850 merimailia ja toivoimme tasaista aallokkoa matkallemme, Monacon valot näkyivät selkeästi oikealla puolellamme, vaikka oli aamuyö kaupunki loisti kuin juhlavalaistuksessa, no eihän siellä ihan näillä palkoilla asusteltaisikaan. Tähtikirkas taivas ja pieni maatuuli joka toi oliivilehtojen tuoksun, kyllä elämä oli laiffii joskus, kurssimme kulki aika lähellä rannikkoa ja sieltä täältä vastaan tulevat valopisteet kertoivat meille tuossa pieni kylä tuossa kaupunki.

4 Bungraus alkoi ja vikkelimmät olivat jo odotelemassa maihin pääsyä joka ukolla oli kainalossaan Malboro kartonki ja taskuissa ransuuni saippuat joita oli pihdattu tähän hetkeen, kaksi palaa Lux saippuaa ja kartonki röökiä: Edestakainen matka kaupungin laitamille jossa täyshoito joko suulla tai käsin, intiimimpään kosketukseen näiden maurinaisten kanssa kukaan ei uskaltanut ryhtyä niin olivat nämäkin kalutun näköisiä, onneksi itselläni oli stampai vuoro. Näistä saippuoista vielä näille naisille piti olla saippuaa joka oli Lux merkistä ja jossa oli se filmitähden kuva eli Yhdeksän filmitähteä kymmenestä käyttää Lux saippuaa, mistähän oli tuokin tieto kulkenut tuohon Jumalan hylkäämään kaistaleeseen Afrikan rannikolle. Kirsti H ohitti Cadizin lahden ja Atlannin Valtameri oli taas edessämme tuuli oli nyt vaihteeksi myötäinen eli suoraan etelästä ja leppoisa vanha maininki tuuppasi vanhan leidin kulkemaan jopa 14 solmun nopeudella jonka sitten takana tuleva aalto taltutti normaaliin 11 solmuun. Biskajakin näytti parhaimmat puolensa meren käynti oli lähes peili tyyni näytti siltä että meri vain odotteli talvi myrskyjen alkamista ja veti henkeään keräten raivonsa taas kuten Biskajalla yleensä on.kuitenkin messin vakio puheen aihe oli saatana nyt mennään taas väärään suuntaan eli talvea vastaan joka jo tuntui yöllä vahdissa Brygän siivellä vaatetta sai lisätä sitten Välimerenkesäisen ilman Englannin kanaliin tultaessa ilmat olivat jo viilentyneet nyt sai olla melkein kaikki päällä ja loput tuulen puolella kainalossa niin oli jo kylmää, lämpömittari näytti 11 astetta ja pirullinen tuuli oli kääntynyt suoraan pohjoisen suunnalle enteillen talven saapumisen näillekin leveysasteille. Anverpeniin kuten niin moneen muuhunkin satamaan kanaalin rannalla ajettiin jokea sisämaahan noin 40 mailia joki kiemurteli läpi viljelysmaiden ja pikku kaupunkien. Kyllä täälläkin oli lapio saanut heilua kaikki tokat oli joskus kaivamalla kaivettu rantapenkereisiin luonnon satamia ei juuri näkynyt. Kolme autoa oli saanut siipeensä, erittäin hyvä siinä mielessä että Italialaisilla satama duunareilla oli aika reipas lastin käsittely tapa jos ei valvonta olisi ollut niin tiukkaa olisivat autot olleet yhdessä kasassa keskellä ruumaa, tämä oli Reiskan mieli pide ja aika hyvä sellainen. Antverpen on Euroopan toiseksi suurin suurin satama ja sen kyllä huomas, kymmenet laivat etupäässä lossas ympäri maailmaa tullutta tavaraa, välissä katsellessa tätäkin satama kompleksia tuli mieleen ihmisen mielettömyys, ei ollut pitkä aika siitä kun tämäkin satama pommitettiin tuusan nuuskaksi toisessa maailman sodassa. Laivoja ympäri maailmaa oli lossaamassa sisältöään, tokkia oli ripoteltu pitkin Shelden joen vartta ja tässä kapenevassa joen uomassa oli sitten se suurin keskittymä laivoja oli kymmenittäin. Meillä oli kiire saada vene vanhukset kaijalle että saisimme uusvanhoille tänne toimitetuille pelastusveneille tilaa paattitäkiltä, tuskin saimme ne maihin kun paikalle pyyhälsi Belgian Kuninkaallinen Tullilaitos ja tomerasti ilmoitti kylmän tosi asian nämä liki viisikymmentä vuotta palvelleet veneet piti ehdottomasti tullata mitään ei tähän satamaan maihin menisi ilman tullausta ilmoitti Tulliviskaali ja sanojensa vakuudeksi löi nyrkillä kämmeneensä, että uskottava oli. Mutta eihän Suomalainen Kapteeni tätä ottanut edes kuuleviin korviinkaan, Vai tullata vanhat uppoavat veneet ennen täkkärit saisivat ne hajottaa tuossa kaijalla sanaili vanha Kipparimme ja loppujen lopuksi veneet siirrettiin ison kraanan alle jossa romulastin purkamiseen tarkoitettu koura pudotettiin pari kertaa veneiden päälle ja kuorma auto kuljetti romut kaatopaikalle. Messissä oli taas tavan omainen arvuuttelu siitä mihin laivamme suunnistaisi seuraavan kerran tämä kysymys askarrutti varmasti kaikkia villin linjan miehiä ympäri maailmaa. Saapas oli jo saanut Tunisian tuomiset järkättyä sipsun kanssa maihin ja armoton pisneksen tekijä mies oli, nyt saapasjalalla oli toki vähän siistimmät housut mutta kumiteräsaappaat oli toki jalassa ja varsia ei oltu käännetty vielä talvi asentoon eli ylös. Kuulin uudet oordellit ensimmäisten joukossa: Euroopasta rautaa Kanadaan paluulastina puutavaraa Eurooppaan, ihan samaa mitä olimme SS Wasalandilla ajettu ja missä evp täysin palvellut Kaasalaisen Heikkikin oli saanut kokea talvisen Atlannin tuoman hurman (he he) tuli mieleen eikö ne ihan oikeesti osaa jo itse tehdä rautapalkkeja piruako minun piti niitä roudata sinne yhtenään. Merimieshän menee vaikka perse edellä mastoon ja maalaa siellä maston topin tässä asennossa jos niin määrätään,joka tapoauksessa lastin lastaus alkoi ja tutun näköisiä palkkeja ruumaan laskeutua. Päivä sapuskan aikana kiivas keskustelu messissä alkoi Rovaniemi jopa ilmoitti se on siinä kinthaalla enkö lähe käveleen johon vastattiin etkai sä Lappalainen pakkasta pelkää, mie tulin lämpösiä maita katteleen meinas Rovaniemi. Kymmenen vuotta Rederiä palvellut Toinen Perämies Harju lähti laivasta ilmeisesti kotona sattuneen tapauksen vuoksi, kymmenen vuotta samassa laivassa oli semmoinen tapaus ettei niitä montakaan Suomen kauppalaivastosta löydy, Kirsti H oli tosin laiva missä niitä oli useampikin Kapteeni, Siiffi Esakokki ja

5 täkiltäkin muutamia viisi vuotta olleita. Uusi kakkonen pisti heti silmään hän tuli täkille laivaston Uffareitten palvelus puku päällänsä josta oli arvomerkit poistettu ilmeisesti Amiraalin toimesta, ilkeät kielet nimittäin tiesivät kertoa juopottelun takia laivastosta erotettu Kapteeni Luutnantti, suikka vinosti päässään kädet ristissä rinnalla hän katseli alamaisiaan arvolleen sopivalla katseella. Osasin odottaa taas melkoisia kelejä kun viimein pääsimme Englannin kanaaliin. Tutut paikat lipuivat taas ohitsemme liitukalliot ja Englannin eteläisin kolkka Wolf Rocin majakka vilkutti tunnustaan sitä seurasi seuraava majakka Bishop Rock, olimme vielä Irlannin kohdalla eli vähän suojassa, mutta nyt jo tuntui tuttu meren käynti joka sitten meinasi päättyä pahasti Kirsti H ja sen miehistölle. Meriklaari oli tehty huolellisemmin kuin koskaan ylimääräisiä palkkeja oli vedetty ykkös ja kakkos ruumien luukkujen päälle isoilla vanttiruuveilla tiukasti kiinni, irralliset tavarat pupan päällä olevat puutavarat tyhjät tynnyrit ja kaikki vähänkin irti lähtevä surrattiin kiinni. Sitten se tuli, myrskyvaroitus Pohjois Atlannille Pohjois myrskyä 9 boforia kai tämän päivän asteikolla noin metriä sekunnissa eli kovaa keliä tiedossa, Kipparin aavistukset olivat käyneet toteen, vanha vainu, kymmenet vuodet merillä olivat koulineet näistä Kippareista jopa pelottavan tarkasti tietämään tulevaa niin kuin tässäkin tapauksessa. Koska tuuli oli suoraan pohjoisesta kurssimme oli sivuvastaista ja keulan yli tuli vettä solkenaan kadottaen kannen näkyvistä. Olimme jutelleet Förstin kanssa useasti Kirsti H merikelpoisuudesta miten silitysrauta keula ottaisi tosi ison aallon koskapa buugiakaan ei keulassa juuri ollut eli kantoa oli vähän ja toisaalta paistinpannu ahteri oli hyvin kantava se oli jo huomattu, takaa tuleva aalto ikään kuin imaisi ahterin ja nopeus väheni saman tien. Olihan laiva ikänsä puolesta ollut jos minkälaisissa myrskyissä eikä ollut vielä uponnut joka sekin kertoi jotain. Kippari oli laitattanut jo Englanninn kanaalissa elämän langat ahterista miitseppiin ja miitsepin föörkantista keulapakan leidareihin mistähän tuonkin aavisti että niitä tultaisiin tarvitsemaan. Ensimmäinen varoitus tuli kun laiska messikalle ei välittänyt poosun hänelle sanelemia ohjeita: Pakit tuodaan byssästä yksi kerrallaan toinen käsi mantookissa kiinni, mutta eihän laiska kalle halunnut monta reissua tehdä vaan yritti tulla kolme pakkia kätösissään seurauksena että laivan kallistuessa kalle paiskautui päin reelinkiä sillä seurauksella että pakit lensivät ympäri täkkiä ruokineen ja kalle loukkasi olkapäänsä. Poosu oli nähnyt tapauksen ja retuuti kallen ahteriin ja uhkas vääntää kalle rievun toisenkin olkapään pois paikoiltaan Saatanan kakarat ollaan tietävinään kaikki asiat eikä välitetä kuunnella mitään kalle kyhjötti messin nurkassa itkua vääntäen, poosu huomas tämän, kallea vähän liiankin ronskisti sille terveen olkapään puolelle läimäyttäen no onneksi ei käynyt mitenkään nyt painut byssään ja kerrot tapahtuneen. Tässä vanhempi seiluri koulutti nuorempaansa. Olin ruorissa kun Kipinä toi uuden merisää ennustuksen se ei hyvää lupaillut nyt luvattiin 10 boforia tuulta samalta suunnalta eli metriä sekunnissa Kipparikin oli brykällä ja kuulin kuinka Försti ehdotti kurssia muutettavan enempi pohjoiseen eli aalto tulisi suoraan edestä nythän se tuli sivuvastaisesti ja ruorin pito oli tosi raskasta, kurssia oli vaikea pitää. Sitten seurasi tapaus jota en ikinä unohda, ykkös ruuman toinen lasti puomi heilui melkein irrallaan onneksi päivä alkoi valkeneen ja Kippari ja försti huomasivat tapauksen kiikarilla katsottuaan Försti sanoi kiinnityksen pettäneen mikä sinänsä oli ihmeelistä olivathan juuri puomin kiinnitykset olleet idiootti varmoja. Kapteeni teki nopean päätöksen laiva piti kääntää ahteri tuuleen että saataisiin puomi surrattua uudestaan paikoilleen, katselin aallon kokoa ja pelko hiipi puseroon väkisin näin myös muiden brykällä olevien ilmeet ne olit sanalla sanoen jännittyneitä. Kirsti H oli vesirajasta brygän siivelle 7,5 metriä korkea ja minusta aallokko oli sitä suurempi, Kippari ohjeisti minua käännä heti kun sanon kaikki yli vasempaan ja Försti huuteli koneeseen, koneesta piti ottaa kaikki irti käännöksen aikana,mitä nopeammin saataisiin laiva käännettyä sitä parempi. Kapteeni katsoi tilaisuutta kääntää laiva, Puolimatruusi Reiska oli lähetetty varoittamaan muita laivalla olijoita käännöksestä ja sitten käännettiin, laiva lähti ikään kuin sivuluisussa menemään kylki edellä, katsoin sivulle en ollut ikinä nähnyt tuon kokoista aaltoa se oli korkeampi kuin brygän siipi eli tuollainen kymmenen metriä ja se läheni, puristin rystyset valkoisin ruorin pinnoja etten olisi lentänyt paikaltani tuntui ikuisuudelta ennekuin laiva alkoi kääntyä eikä hetkeäkään liian aikaisin murtuva jättiaalto nosti laivan ahterin ilmaan ja tunsimme brygällä saakka kun potkuri hakkas ilmassa ja keula painui syvälle aallon alle miitseppiä myöten, tuntui että keula ei nousisi ikinä ylös tuosta kurimuksesta mutta se nousi, tuntui kuin vanha leidi olisi puistellut vesimassat harteiltaan ylväästi se nousi normaali asentoon, brykältä kuului yhtenäinen huokaus se oli helpotuksen tunne jota kaikki varmasti tunsivat sillä hetkellä.

6 Jotenkin käännöksen tuoma jännitys ikään kuin romahti tuoden mukanaan väsymyksen tunteen joka kuitenkin laantui kun sain Reiskan tuomaa kahvia naamariini, ruorin vaihtoa ei tehty ja Reiska joutui lisä mieheksi korjaus porukkaan johon ei oltu laitettu yhtään junkkia mukaan kaikki muut täkkärit olivat mukana vapaavahditkin. Puomi saatiin kiinnitettyä tunnin aherruksen myötä ja miesten palattua miitseppiin Kippari käski poosun brygälle ja ojensi hänelle kartta hytin kaapista ottamansa pullon, näytti olevan Johnnie Walker Black Label kaikille täkkäreille jaettavaksi ja kuulemma vain yömyssyksi. Myrsky raivosi edelleen ja tosiasiahan oli että meidän piti tehdä vielä toinenkin käännös jos halusimme palata kurssillemme, Kompassi näytti suoraan etelään ja minun puolestani tätä Rion kurssia pitäisin mielelläni vaikka pari viikkoa. Seuraava käännös tehtäisiin ylä kautta eli nyt menisimme styyrpuurin kautta ympäri, aalto ei ollut yhtään pienentynyt ja talon kokoiset aallot nostelivat vanhan rouvan takapuolta aika ajoin varsin railakkaasti, valmistuimme kääntöön ja taas Reiska ravas laivaa ympäri ja ilmoitti lähestyvästä käännöksestä, jännitys väreili ilmassa laivan kääntäminen tällä tuulella oli, kuin sitä vertaisiin pieneen lotto voittoon onnistumisen prosentti oli suunnilleen sama. Ja sitten käännettiin laiva ei nyt mennyt edellisen käännöksen tapaan kyljellään vaan nyt pääsimme nopeammin vasta tuuleen, kone tosin hirnui kaikilla 2179 hevosvoimallaan ja auttoi näin laivan kääntymistä. Vasta tuuli oli karmeaa vauhti putosi kolmeen solmuun ja keula sukelsi taas miitseppiä myöten aaltoon olin varma että tässä höykytyksessä olisi siihen aikaan hitsatut laivat katkenneet kuin makaroonit. Ensi yönä kukaan ei nukkuisi laivalla ei ainakaan ahterissa keulan painuessa aaltojen alle ahteri pompas ilmaan ja sadat tuhannet niitit valittivat pitäen laivan kumminkin kasassa. Myrsky kesti neljä päivää ruoka syötiin suoraan purkeista kansi auki ja nötköttiä rinnan alle onneksemme Stuju oli Haminassa tilannut näitä laatikko kaupalla nyt ne olivat tarpeen. Kun myrsky sitten laantui tavalliseksi oli miehistö Kapteeniaan myöten lopussa valvotut yöt ja kylmä ravinto olivat tehneet meistä melkeinpä ihmisraunioita silmät puoli ummessa vahtimiehet raahaantuivat vuorollaan toiset konehuoneeseen toiset brykälle pitämään ruorihukia ja seisomaan uutsikissä. Kun pääsin ensimmäisen kerran vapaavahdin aikana kunnolla nukkuman hyvä ettei edellis vahti saanut turpaansa kun joutui minut herättämään taas uuteen vahtiin. Myrskyn voimasta kertoi se että etenimme neljän päivän aikana vain vaivaiset 50 mailia, toivottavasti bunkkeri riittäisi Kanadaan asti ettei menisi soutu hommiksi, laivan tuhot olivat massiiviset toinen pakan reelingeitä oli tullut sisään viiden metrin matkalta, aalto oli painanut reelingin sisään se kertoo aallon voimasta se oli hirvittävä, silloin ensimmäisen käännön aikana kun näki sen murtuvan aallon silloin tuntui siltä että ihminen ei voi näille luonnon voimille mitään vaikka sillä olisi minkälaiset laivat. Nykyään laivat kiertävät suurimmat hiivarit, tekniikka on tullut avuksi merenkulkijoille. Ahteri täkki oli sikin sokin pupalta lentänyttä tavaraa oli lankkua tyhjiä tynnyreitä kaikki pupan katolla oleva roina oli irronnut osa mereen osa kannelle täkki piti saada raivattua koska kulkeminen ahterin ja miitsepin välillä oli vaarallista nyt pantiin roinat suoraan mereen ei yritetty sitoa niitä mihinkään ei ollut mahdollista laivan kulku oli välissä holtitonta vieläkin tuuli oli 7-8 boforia mutta kymmenestä oli tultu alaspäin. En ole ennen kertonut tästä myrskystä maissa olo aikana kenellekään miten voit kertoa tällaisesta myrskystä maalla asuville jotka eivät voi käsittää kerrostalon korkuista aaltoa joka uhkaa kaataa laivan vain merellä kulkeva sen voi käsittää. Yhteen kuulumisen tunne laivalla ainakin voimistui kaikki käsittivät, vai yhteistyötä tekemällä tästäkin selvittiin kaikki tekivät hommansa kallekin tuli kiltisti ahteriin toinen käsi mantookissa kiinni ja toisessa se pakki. Nyt kurssi oli jo kohti New Brunswickiä ja Dalhousien kaupunkia ja siitä sisään tulosta kerroin jo aikaisemminkin mutta tässä lyhyt kertaus: Meillä oli kunnia saapua ensimmäisenä laivana uusittuun satamaan joka sijaitsi New Brunswikissa Bathurstin lahdella kaupungin nimi oli Dalhousie. Tällä alueellahan asuu paljon Suomalaisia ja niitä oli myös saapunut rajan takaa Mainen osavaltiosta tähän juhlalliseen hetkeen jossa Suomalainen laiva sai kunnian saapua ensimmäisenä tähän uusittuun satamaan. En tiedä mitä he olivat odottaneet, mutta kun Kirsti H runneltu silitysrauta keula tuli sumusta esiin meistä tuntui kuin syvä huokaus olisi kuulunut laiturilta. Puolimatruusi Reiska komennettiin kaijalle ottamaan langonkia vastaan,mutta sitten Reiska joka tapansa mukaisesti oli pikku hiivassa halusi näyttää mistä oli Suomalainen merimies tehty, laituri oli mustanaan väkeä jotka katselivat tätä näytelmää, Reiska ponkaisi tiikeri hypyllä reelingin päälle ja siitä sitten kohti langonkin köysiä sillä seurauksella että Reiskan käpälät ei vain osuneet kohteeseensa ja vähän aikaa harottuaan puoli matruusi mätkähti kaijalle ja olimme kuulevinaan ilkeän

7 rusahduksen kannelle asti. Kansa laiturilla kohahti ja vähän ennen ambulanssin tuloa Reiskakin nosteli päätään, taju alkoi jo palata. Tämä sisään tulo ei nyt onnistunut kaikkien sääntöjen mukaan ja vielä vähemmän kun Kippari joutui kutsumaan kutsuvieraat laivaan, supattelua ja sääliviä katseita meidän puoleen luotiin. Suomalais siirtolaiset olivat hanakoita kutsumaan meitä koteihinsa, minäkin jouduin käymään kolmessa eri paikassa vierailulla ja sama pullistelu joka paikassa: Naintiin hunred tventti nain kun minä lähdin vanhasta maasta ei minulla ollut mitään bat nau minulla on haussi caar aisbox boatti and vonderfull vaimo tällä halutiin ilmeisesti osoittaa että hyvin on mennyt ja laivaa katsoessaan he tulivat siihen tulokseen että he olivat tehneet oikein muuttaessa tänne Kanadaan, vanhassa maassa elettiin vielä kakskyt lukua, mutta ei näitä kehuja kauan jaksanut kuunnella niin olivat samanlaisia, omaa itsetuntoa siinä vain pönkitettiin. Jos tulee sateinen kesä niin jatkan jutustelua mutta muuten jatkan syksyllä jos terveyttä riittää, so long Vasen kuva: Lemppuluukut välitäkeillä Alakuva: Kanada