TAIDETESTAAJAT. Esittelyssä Sinfonia Lahti ja sinfoniaorkesteri.

Transkriptio

1 TAIDETESTAAJAT Esittelyssä Sinfonia Lahti ja sinfoniaorkesteri

2 SINFONIA LAHTI Sinfonia Lahti on yksi Suomen 14 ammattisinfoniaorkesterista. Vuodesta 2000 lähtien orkesterin koti on ollut loistavasta akustiikastaan tunnettu Sibeliustalo. Orkesterin ylikapellimestarina toimii Dima Slobodeniouk. Häntä ennen ylikapellimestareina ovat toimineet mm. Osmo Vänskä ja Okko Kamu. Sinfonia Lahden ennakkoluuloton asenne näkyy mm. lukuisissa poikkeuksellisissa levytysprojekteissa. Orkesteri on saanut levyistään useita kultalevyjä ja kolme platinalevyä. Kaikkiaan levyjä on jo yli 80. Orkesterilla on ollut kiertueita mm. Argentiinassa, Brasialiassa, Englannissa, Espanjassa, Japanissa, Itävallassa, Kiinassa, Ranskassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Lasten ja nuorten toiminta on yksi orkesterin tärkeimmistä toimintamuodoista. Vuosittain järjestetään kaksi Hei, me sävelletään! musiikkikasvatusprojektia, jossa oppilaat valmistavat ja esittävät pienen teoksen yhdessä orkesterin muusikoiden kanssa. Lisäksi orkesterin ohjelmistossa on lapsille ja nuorille suunnattuja konsertteja. Koululaisilla ja opiskelijoilla on mahdollisuus tulla seuraamaan orkesterin kenraaliharjoituksia, joissa harjoitellaan kuluvan viikon konserttia. Sinfonia Lahden kotisali on Sibeliustalo (1 229 paikkaa). Muita konserttipaikkoja Lahdessa ovat Kalevi Aho sali Lahden musiikkiopistolla (225 paikkaa), Felix Krohn sali Lahden konserttitalolla (581 paikkaa) sekä Ristinkirkko (1 050 paikkaa). Konsertteja pidetään säännöllisesti myös Hämeenlinnassa Verkatehtaan Vanaja-salissa (703 paikkaa). Orkesterissa työskentelee 67 soittajaa. Lisäksi orkesterin hallinnossa työskentelee yhdeksän henkilöä: intendentti, apulaisintendentti, hallintosihteeri, markkinointipäällikkö, myyntisihteeri & lasten ja nuortentapahtumien koordinaattori, intendentin sihteeri, nuotistonhoitaja ja kaksi orkesterijärjestäjää. TUTUSTU SINFONIA LAHTEEN Facebook Instagram Twitter Sinfonia Lahden kotisivu Sinfonia Lahden konsertit netissä, maksuton palvelu Videoklippejä Sinfonia Lahden konserteista @lahtisymphony TUTUSTU SUOMEN SINFONIAORKESTEREIHIN Suomen sinfoniaorkesterit ry:n kotisivu

3 3 MITEN SINFONIA LAHDEN KONSERTTI SYNTYY? OHJELMISTON SUUNNITTELU Ohjelmisto valmistetaan koko seuraavaksi konserttivuodeksi, syksy-kevät. Ohjelmisto valmistuu pitkänkin ajan kuluessa. Orkesterin ylikapellimestari vastaa orkesterin taiteellisesta linjasta. Kutsuttavat kapellimestarit ja solistit ehdottavat myös teoksia. Teoksia valittaessa tarkistetaan, ettei teosta ole esitetty aivan äskettäin. Vierailevat solistit tarjoavat usein teoksia jotka heillä on juuri vierailun aikana ohjelmistossa. Vierailevien taiteilijoiden esiintymiset sovitaan pääsääntöisesti agenttien välityksellä. Valittaviin teoksiin vaikuttavaa myös teoksen kokoonpano, tarvitaanko omien soittajien lisäksi avustajia. Jos jokin konsertin teos tarvitsee avustajia, pyritään ohjelmaan löytämään myös muita isompaa kokoonpanoa hyödyntäviä teoksia. Lisäksi ohjelmistoa on rytmitettävä muusikoiden mukaan, isoista vaativista teoksista muusikot tarvitsevat palautumisaikaa, jotta hyvä soittokunto säilyy. Sinfoniakonsertit ovat ohjelmaltaan selkein koottavat, sinfoniakonsertti koostuu tyypillisesti alkusoitosta, konsertosta ja sinfoniasta. Viihdekonsertissa sen sijaan voi olla parisen kymmentäkin eri teosta. OHJELMISTON JULKISTUS Uuden konserttikauden julkistus tapahtuu keväällä. Samaan aikaan aloitetaan kausikorttimyynti. Konserttien irtolipunmyynti alkaa kesäkuun alussa. Konserttikauden tärkeimmät esitteet ovat kausiesite ja kausikorttiesite, niin printtinä kuin sähköisenä esitteenä. Joillekin erikoisproduktioille, kuten Sibelius-festivaali, valmistetaan lisäksi vielä oma erillinen esite. Konserttikauden aikana konsertteja markkinoidaan mm. lehti-ilmoituksilla, uutiskirjeillä, messuilla. Sosiaalinen media (facebook, instargram, twitter) on myös tärkeä markkinointikanava. ENNEN KONSERTTIA Nuotistonhoitaja aloittaa konsertin nuottien hankinnan viimeistään puoli vuotta ennen kutakin konserttia. Ennen nuottien hankintaa on selvitettävä monta asiaa, esimerkiksi sinfonian kohdalla on ensin selvitettävä onko sinfoniasta olemassa useampia painoksia; alkuperäinen, lopullinen ja/tai kriittinen painos sekä minkä version kapellimestari näistä vaihtoehdoista haluaa konsertissa esittää. Tämän jälkeen tarkistetaan onko nuotit orkesterin omassa nuotistossa vai tilataanko nuotit musiikin kustantajalta. Nuottimateriaalit saapuvat pääosin paperisina versioina, sähköisinä materiaaleina saapuvat erityisesti uudemmat teokset. Nuotistonhoitaja tarkistaa saapuneet nuotit, että ne sisältävät kaiken tarvittavan materiaalin. Jos materiaali on huonossa kunnossa, sivuja teipataan ja vahvistetaan. Sähköisesti saapunut materiaali printataan ja nuotit nidotaan yhteen teippaamalla tai käyttämällä kierteitä. Nuoteista otetaan soittajille aina myös harjoituskopiot. Materiaalien on oltava muusikoilla viimeistään kahta viikkoa ennen konserttia. Konsertin jälkeen nuotistonhoitaja tarkistaa materiaalin ja tarvittaessa kunnostaa ne, nuotit palautetaan kustantajalle määräpäivään mennessä. Orkesterin omassa nuotistossa on tällä hetkellä noin kaksi tuhatta eri teosta. Konserteissa käytetyistä nuoteista noin puolet on omasta nuotistosta ja puolet vuokrataan kustantajalta. Konserttiohjelmat vaihtuvat viikoittain, joten soittajilla on paljon harjoiteltavaa. Orkesteriharjoitusten lisäksi soittajat harjoittelevat useita tunteja itsekseen. Lisäksi soitinryhmät pitävät stemmaharjoituksia. Kutakin konserttia harjoitellaan orkesteriharjoituksessa pääsääntöisesti maanantaista keskiviikkoon, harjoituksen kesto on neljä tuntia. Konserttipäivänä on lisäksi vielä kenraaliharjoitus. Soittajien tullessa harjoituksiin, on lavalla jo tuolit, nuottitelineet, nuotit ja suurimmat soittimet valmiina paikoillaan orkesterin järjestäjien toimesta. Ennen harjoituksia järjestäjät ovat jo hyvissä ajoin selvittäneet kunkin konsertin osalta tarvittavan kokoonpanon ja soittimet. Järjestäjät hankkivat tarvittavat avustajat ja sijaiset, joskus yllättävien sairastumisten myötä sijaisia joudutaan hankkimaan vielä konserttiviikollakin. Lavakokoonpano on vakiintuneen käytännön mukainen, mutta erityisesti lyömäsoittajien osalta on usein vaihtuvuutta. Lisäksi solistin soitin, esim. flyygeli, tuo omat muutoksensa lavakokoonpanoon.

4 SINFONIAORKESTERI Sinfoniaorkesteri on yksi länsimaisen taidemusiikki-instituution kulmakivistä. Sinfoniaorkesteri muodostuu neljästä eri soitinryhmästä, jotka ovat jousisoittimet, puupuhaltimet, vasket ja lyömäsoittimet. Jousisoittimiin kuuluvat seuraavat soitimet: viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso. Puupuhaltimiin kuuluvat huilu, oboe, klarinetti ja fagotti. Vasket muodostavat käyrätorvi, trumpetti, pasuuna ja tuuba. Orkesterin kokoonpano kertoo, minkä tyyppistä musiikkia se esittää. Sinfoniaorkesteri esittää mm. sinfonioita ja konserttoja sekä muita laajamittaiselle orkesterille sävellettyjä teoksia. Lisäksi monet eurooppalaiset sinfoniaorkesterit toimivat oopperaorkestereina. Sinfoniaorkesteri on suurin soittajaryhmä, joka esittää klassista musiikkia. Jousiorkesteri koostuu pelkistä jousista. Puhallinorkesteri koostuu puhaltimista ja mahdollisesti lyömäsoittimista. Kamariorkesteri on kooltaan pienempi kuin sinfoniaorkesteri ja voi sisältää hyvinkin erilaisia soitinkokoonpanoja. Pieni soitinryhmä voi soittaa kamarimusiikkia, kuten pianotrioja, jousikvartettoja ja puhallinkvintettoja. Jokaisella soittajalla on orkesterissa oma merkitty paikkansa. Sinfoniaorkesterin jäsenet istuvat puoliympyrässä kapellimestarin edessä. Jousisoittimet, joilla on hennoin ääni, sijoittuvat puoliympyrän muotoisesti eteen ja sivuille. Jousien takana keskellä on seuraavaksi hentoäänisin soitinryhmä, puupuhaltimet. Voimakasääniset vasket ja lyömäsoittimet on sijoitettu sivuille ja taakse. Istumajärjestys vaikuttaa suoraan orkesterin sointikuvaan. Sinfoniaorkesterin soittajien kokoonpano vaihtelee teoskohtaisesti. Sinfonia Lahdessa soittaa 67 muusikkoa. Ylimääräisiä muusikoita palkataan silloin kun teokset vaativat enemmän soittajia. Kapellimestarin työ alkaa partituurin tutkimisella. Partituuri on kapellimestarin nuotti. Partituuriin on merkitty allekkain sävellyksessä samanaikaisesti esiintyvät nuotit, tauot ja esitysmerkit. Kapellimestari opiskelee teoksen ja muodostaa teoksesta oman näkemyksensä. Ennen konserttia kapellimestari harjoittaa kappaletta orkesterin kanssa selittäen tarkasti soittajille, kuinka teos on esitettävä. Harjoituksissa kapellimestari usein keskeyttää soittamisen, ja vaikeita kohtia voidaan soittaa monta kertaa. Kapellimestaria tarvitaan johtamaan teosta. Kapellimestari seisoo orkesterin edessä korokkeella, jotta kaikki soittajat näkisivät hänet helposti. Hän käyttää johtaessaan käsien, käsivarsien ja koko vartalon elekieltä ja kasvojen ilmeitä. Käsi, jossa on tahtipuikko, osoittaa mitä milloinkin tehdään ja määrää tempon eli musiikin nopeuden. Konserttimestari on I-viulujen äänenjohtaja. Konserttimestarin tehtäviin kuuluu soittaa orkesterikirjallisuuteen sisältyvät viulusoolot sekä toimia soittajien ja kapellimestarin välisenä yhdyssiteenä. Konserttimestari on osaltaan vastuussa esityksistä, ei vain omassa ryhmässään, vaan käytännössä koko jousiston osalta mm. soittotapansa, valitsemiensa jousitusten myötä sekä olemalla aloitteellinen kaikissa sisääntuloissa. Osoittamansa musiikillisen aloitekykynsä johdosta konserttimestaria voidaan pitää tavallaan koko orkesterin äänenjohtajana. Alun perin konserttimestari johti orkesteria, mutta orkestereiden kasvaessa orkesterin johto siirtyi kapellimestarille. Mutta vielä nykyisinkin orkesterin kokoonpanon ollessa pieni, konserttimestari nähdään johtamassa paikaltaan orkesteria. Jokaisella soitinsektiolla on äänenjohtaja, jonka tehtävänä on soitinsektion johtaminen. Hänen vastuullaan on sektion yhteissoitto sekä stemmaharjoitusten pitäminen. Stemmaharjoituksessa harjoitellaan ryhmässä tulevan konsertin ohjelmaa. Lisäksi jokainen soittaja harjoittelee itsenäisesti. Solisti esittää teoksen yhdessä orkesterin kanssa. Solisti tulkitsee teoksen omalla tavallaan, ja kapellimestarin on johdettava orkesteria niin että hän samalla seuraa ja tukee solistin tulkintaa. 4

5 5 SINFONIAORKESTERIN SOITINRYHMÄT JA SOITTIMET JOUSISOITTIMET (VIULU ALTTOVIULU SELLO KONTRABASSO) Orkesterin ydin on jousisto. Jousisoittimet kuuluvat kielisoittimiin, joissa on useimmiten kaikupohjan yli jännitetyt kielet. Näitä soittimia soitetaan pääsääntöisesti jousella, tästä syystä niitä kutsutaan jousisoittimiksi. Kieli alkaa värähdellä kun sitä hangataan jousella tai näppäillään sormella. Jokaisella kielellä on oma äänialansa. Kulloinkin soiva säveltaso äänen korkeus riippuu kielen pituudesta ja paksuudesta. VIULU Viulu on jousisoittimista korkeaäänisin soitin. Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Tavallisesti kaikukopan kansi on kuusta sekä pohja ja muu runko vaahteraa. Otelauta on eebenpuuta. Viuluja on erikokoisia ja viulun koko valitaan soittajan koon mukaan. Viulun jousi koostuu puuosasta ja jouhista, jotka perinteisesti valmistetaan hevosen hännästä. Jouhiin hierotaan äänen parantamiseksi hartsia. ALTTOVIULU Alttoviulu on rakenteeltaan samanlainen viulun kanssa, lukuun ottamatta kokoeroa. Alttoviulujen koot saattavat vaihdella useitakin senttejä. Kokonsa vuoksi alttoviulun soittaminen vaatii enemmän fyysistä voimaa kuin viulun soittaminen. Ääneltään alttoviulu on viulua matalampi ja täyteläisempi. SELLO Sello on jousisoitin, joka muistuttaa jossakin määrin viulua. Sello on kuitenkin kooltaan paljon suurempi kuin viulu. Soittaja istuu ja pitää selloa jalkojensa välissä. Sello tuetaan sen pohjassa olevan metallisen piikin eli stakkelin avulla. Sellisti liikuttaa joustaan vaakatasossa kielten päällä. KONTRABASSO Kontrabasso on jousisoittimista suurin. Sinfoniaorkesterissa sillä on tärkeä rooli, sillä matalan äänialansa ansiosta se luo orkesterin sointiin syvyyttä. Orkesterissa soittaja istuu ja pitelee soitinta pystyasennossa siten, että soitin nojaa häneen itseensä päin. Basson pohjassa on myös metallinen piikki, stakkeli, kuten sellossakin. Kuten muitakin jousisoittimia, kontrabassoa soitetaan joko jousella tai näppäillen kieliä. PUUPUHALTIMET (HUILU OBOE KLARINETTI FAGOTTI) Millään toisella soitinryhmällä ei ole niin vaihtelevaa sointia kuin puupuhaltimilla. Muista soittimista poiketen puupuhaltimien ääni vaihtelee paljonkin riippuen soitetaanko soittimen alinta, keski- tai ylärekisteriä. Puhallettaessa soittimien suukappaleeseen putkessa oleva ilmapatsas alkaa värähdellä synnyttäen äänen. Ilmapatsaan pituutta muuttamalla saadaan aikaan korkeampi tai matalampi ääni. HUILU Huilu (poikkihuilu) on puupuhaltimiin kuuluva soitin rakenteensa ja soittotapansa vuoksi, vaikka ne valmistetaankin yleisesti metallista. Huilun matalat äänet soivat tummina, ylä-äänet ovat kirkkaita ja heleitä. Piccolohuilu on poikkihuilu, mutta normaalia poikkihuilua puolet lyhyempi. Sen korkea kimeä ääni erottuu hyvin orkesterista. OBOE Oboe on puupuhallin, jonka ääni on selkeä ja se kuuluu hyvin suurenkin orkesterin läpi. Oboeta käytetään ennen konsertin alkua antamaan viritysääni orkesterille. Oboe valmistetaan eebenpuusta tai muusta kovasta puusta. Oboen sukulaissoitin on englannintorvi.

6 6 KLARINETTI Klarinetti kuuluu myös puupuhaltimiin. Klarinetti koostuu viidestä osasta: suukappale, viritysputki, yläosa, alaosa ja kello-osa. Klarinetin ääni on monipuolinen ja äänialue on laaja. FAGOTTI Fagotti on matalaääninen puupuhallin. Se koostuu kahdesta rinnakkaisesta putkesta, jotka ovat alapäistään yhdistetty toisiinsa. Soittimen yläpäässä on lisäksi metallinen, taivutettu putki, johon varsinaisen äänen tuottava suutin eli rööri kiinnitetään. VASKIPUHALTIMET (KÄYRÄTORVI TRUMPETTI PASUUNA TUUBA) Vaskipuhallin on pitkä taivutettu putki, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Kun putken päässä olevaan suukappaleeseen puhalletaan, sen sisällä oleva ilmapatsas alkaa värähdellä ja tuottaa ääntä. KÄYRÄTORVI Käyrätorvi on vaskipuhaltimiin kuuluva soitin. Torven pituus on 3-5 metriä. Käyrätorvea soitetaan siten, että venttiilejä säädetään vasemmalla kädellä ja oikea käsi työnnetään kevyesti kellon sisään. Ääni muodostetaan huulilla pärisyttämällä, torvi vahvistaa ääntä ja tekee siitä vakaamman. TRUMPETTI Trumpetti on ääneltään vaskisoitinperheen korkein soitin. Ääni tuotetaan trumpetissa puhaltamalla suukappaleeseen. Trumpetin osat ovat suukappale, putki, venttiilikoneisto ja triggerit (liutettavat putket) ja kello. Trumpetin kelloon soittaja voi tarvittaessa kiinnittää erilaisia sordiinoja, jotka muuttavat soittimen ääntä. PASUUNA Vetopasuunalla ääni muodostetaan puhaltamalla tiukasti puristettujen huulien välistä suukappaleeseen. Vetopasuuna koostuu kolmesta erillisestä osasta: suukappaleesta, luistista ja kello-osasta. Pasuunaa pidetään vasemmalla kädellä suunnilleen kello- ja luistinosan välisestä liittymäkohdasta niin, että kello-osa nojaa vasenta olkapäätä vasten. Oikea käsi pitelee kiinni luistista. Pasunisti säätää äänenkorkeutta luistin eri asentojen mukaan. Pasuunan ääni on tyypillisesti trumpettia pehmeämpi. TUUBA Tuuba on vaskipuhaltimista matalaäänisin. Tuuban ääni on pyöreä ja pehmeä. Tuubia on monta eri kokoa. Tuubassa on leveä, kartiomainen putki, joka laajenee paljon kelloa kohti. LYÖMÄSOITTIMET Lyömäsoitin on soitin, jonka ääni syntyy lyömällä kalvoa tai tietynmuotoista kovaa kappaletta. Lyömäsoittimiin luetaan myös suuri määrä soittimia, joita ei lyödä vaan esimerkiksi ravistetaan. Lyömäsoittimia on mm. marimba, ksylofoni, tamburiini, triangeli ja djembe. Lyömäsoitinten soittajaa kutsutaan lyömäsoittajaksi, perkussionistiksi tai lyöjäksi. TUTUSTU SINFONIAORKESTERIN SOITTIMIIN: Kymmenosainen Sinfonia soittimet sarja esittelee sinfoniaorkesterin soittimia ja niiden soittajia.

7 SINFONIA LAHDEN ISTUMAJÄRJESTYS 7

8 SINFONIA LAHDEN KOKOONPANO I VIULU (12 soittajaa) HUILU (3 soittajaa) Maaria Leino, konserttimestari Outi Viitaniemi Mariko Matsumoto, vuorotteleva konserttimestari Eva Ryan Hannaliisa Pitkäpaasi, II konserttimestari Eriko Korhonen Päivi Pöyry Petri Kaskela OBOE (3 soittajaa) Antti Kinnunen Lasse Junttila Arja Kaskela Jukka Hirvikangas Johanna Latvala (Eeva-Kaisa Rönkä) Virpi Saraluoto Kristiina Salmi * Sofia Greus Elina Päkkilä KLARINETTI (3 soittajaa) avoin (Eeva Mäenluoma) Nora Niskanen II VIULU (10 soittajaa) Fàtima Boix Cantó * Aleksi Trygg Jyrki saloranta Seppo Linkola Anni-Kaisa Tikkala FAGOTTI (3 soittajaa) Marja Rouvali Harri Ahmas Anitta Engstrand (Essi Vartio) Orvokki Kivinen Kjell Häggkvist Lotta Nykäsenoja Krista Jäänsola KÄYRÄTORVI (4 soittajaa) (Laura Kokko) Pertti Kuusi Liis Joamets Petri Komulainen Johanna Ellenberg-Haapaniemi * Mia Kasper Jarkko Peltoniemi ALTTOVIULU (8 soittajaa) Avoin, sooloalttoviulisti Anu Airas Oleg Larionov Katariina Ruokonen Marjatta Laasonen-Häggkvist Jarmo Räikkönen (Riikka Lounamaa) Lasse-Matti Laakso TRUMPETTI (3 soittajaa) Ari Heinonen Veli-Pekka Kurjenniemi Sami Siikala PASUUNA (3 soittajaa) Vesa Lehtinen Antti Autio Jukka Lehtola 8 SELLO (7 soittajaa) Ilkka Pälli, soolosellisti Sanna Palas-Lassila Ilkka Uurtimo Hannu Kivilä Teet Järvi (Antero Manninen) avoin KONTRABASSO (5 soittajaa) Eero Munter Timo Ahtinen Petri Lehto Sampo Lassila Anna Rinta-Rahko TUUBA (1 soittaja) Harri Lidsle LYÖMÄSOITTIMET (2 soittajaa) Juha Lauronen Markku Krohn HARPPU (1 soittaja, vakituinen avustaja) Leena Saarenpää Dima Slobodeniouk, ylikapellimestari Osmo Vänskä, kunniakapellimestari * määräaikainen

9 MUSIIKIN TYYLISUUNTIA RENESSANSSI Renessanssi on taidemusiikkia, joka on sävelletty vuosien välisenä aikana. Merkittävin ero edeltäviin tyylisuuntiin on terssi-intervallien käyttö harmonian pohjalla. Ennen renessanssia terssiä pidettiin riitasointuisena. Tyylille ominaista on modaalisuus eli kiinteät, pysyvät säveltasorakenteet ja rytmikuviot. Myös polyfoniasta, toisin sanoen vähintään kaksi eri ääntä on itsenäisiä rytmin ja melodian suhteen, tuli entistä suositumpaa. Keskeisimpiä kirkkomusiikin sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Tämän lisäksi maallisen musiikin säveltäminen yleistyi, jota osaltaan edesauttoi painokoneen keksiminen, mikä mahdollisti suuremman musiikkimäärän julkaisemisen. Merkittäviä maallisen musiikin muotoja frottola, chanson ja madrigaali. Tunnettuja säveltäjiä: Josquin Desprez (n ), Giovanni Pierluigi da Palestrina ( ) ja Orlando di Lasso (n ) 9 BAROKKI Barokkimusiikki on termi, jolla tarkoitetaan vuosina sävellettyä taidemusiikkia. Tyylille ominaista on näyttävyys: mahdin korostaminen näkyi kaikessa niin muodissa, teatterissa kuin tavassa puhua ja kirjoittaa. Ylitsepursuava koristeellisuus oli suosittua, mutta samalla musiikkiin sisältyy aitoa herkkyyttä ja uskonnollista lämpöä. Barokkimusiikin olennainen osa on monimutkainen polyfonia sekä soitinmusiikin tärkeys. Tunnettuja säveltäjiä: Henry Purcell ( ), Antonio Vivaldi ( ), Georg Friedrich Händel ( ) ja Johann Sebastian Bach ( ). ROMANTIIKKA Romantiikan musiikki kehittyi klassismista 1810-luvulla ja tyylisuunta päättyi 1900-luvun modernismiin. Musiikissa jatkettiin suurelta osin klassismin aikana vallinneita perinteitä, esim. sonaattimuotoa. Romantiikan aikana säveltäjät alkoivat kuitenkin ilmaista tunteita sekä suosia intuitiivisia ja usein poikkeuksellisia ilmaisutapoja. Musiikista tuli yksilöllisempää ja teoksien ainutkertaisuutta haluttiin korostaa. Aiheita romantiikan musiikkiin haettiin usein luonnosta, historiasta tai kirjallisuudesta. Tekninen kehitys mahdollisti musiikin mittasuhteiden laajentamisen ja voimakkaamman ilmaisun. Tunnettuja säveltäjiä: Frédéric Chopin ( ), Giuseppe Verdi ( ), Pjotr Tšaikovski ( ), Edvard Grieg ( ) ja Jean Sibelius ( ). MODERNISMI Modernismi taidemusiikissa alkoi 1900-luvulla, suuntauksen myötä musiikki on muuttunut kokeilevammaksi. Tekniset läpimurrot ovat muuttaneet musiikkimaailmaa rajusti. Modernismin aikana luovuttiin vuosisatoja hallinneesta tonaalisuudesta. Samalla oli hyväksyttävää, ettei musiikin tarvitse olla kaunista. Kansanmusiikki inspiroi eurooppalaisia säveltäjiä ja amerikkalaiset palasivat musiikin alkulähteille jazzmusiikin pariin. Poliittisilla tapahtumilla oli vaikutuksensa musiikkiin ja menneet vuosikymmenet haluttiin unohtaa, tästä syystä säveltäjät etsivät yhä radikaalimpia tapoja tehdä musiikkia. Tunnettuja säveltäjiä: Richard Strauss ( ), Igor Stravinsky( ) ja Dmitri Šostakovitš ( ).

10 10 POSTMODERNISMI Postmodernismin aika koitti modernismin jälkeen. Tyylisuunnalle ominaista on eri tyylien sekoittaminen, esim. taidemusiikkiin sekoitetaan viihdemusiikkia. Myös tonaalisuus teki paluun postmodernissa musiikissa. Tonaalisuutta käytettiin dramaturgian, ilmaisun ja laajemman tunneskaalan aikaan saamiseksi. Musiikin lajien väliset aidat ovat kaatuneet ja musiikki, joka pyrkii murtamaan korkea- ja populaarikulttuurin välisen rajan (cross-over), on sekin hengeltään postmodernia. Tunnettuja säveltäjiä: John Corigliano (s. 1938), Einojuhani Rautavaara (s. 1928) ja Sinfonia Lahden kunniasäveltäjä Kalevi Aho (s. 1949). Tutustu eri aikakausien säveltäjiin ja sävellyksiin Barokki Johann Sebastian Bach: Branderburgilaiset konsertot nro 1-6, BWM Romantiikka Edvard Grieg: Peer Gynt sarjat 1 ja 2 Modernismi Igor Stravinski: Tulilintu Postmodernismi Kalevi Aho: Hyönteissinfonia