Tutustuthan ohjeeseen ja oheislukemistoon huolellisesti! Oheislukemiston hallinnan tulee näkyä esseessä, mutta siihen ei tarvitse viitata suoraan.

Transkriptio

1 Kirjallisuuden perusopintojen kirjallisuuden analyysi OHJEITA ESSEEN KIRJOITTAMISEEN Ate Tervonen Kirjallisuuden analyysi sivuaineopiskelijoille 5 op (KIRP123) Kurssisuoritukseen vaaditaan kaksi n. 4 5 sivun mittaista kirjallisuusesseetä, joista toinen on runo- ja toinen novellianalyysi. Analysoitava runo ja novelli valitaan tämän kurssin Optimassa olevasta teoslistasta. Esseet palautetaan opettajalle samalla kertaa Optiman palautuslaatikkoon, mieluiten pdf-tiedostoina. Palautuspäivät löydät myös Optimasta. Tutustuthan ohjeeseen ja oheislukemistoon huolellisesti! Oheislukemiston hallinnan tulee näkyä esseessä, mutta siihen ei tarvitse viitata suoraan. MILLAINEN ON HYVÄ KIRJALLISUUSESSEE? 1) Tehtävänannon mukainen Käytä sitä erittelytapaa, joka tehtävässä vaaditaan tai joka siihen soveltuu parhaiten. Kiinnitä huomiosi sellaisiin tekstin ominaisuuksiin joista parhaiten avautuu olennaisia merkityksiä. Mikäli saat otsikoida esseesi itse, pysyttele valitsemassasi käsittelytavassa. Esseessä ei tarvitse pyrkiä aukottomaan erittelyyn. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, vaan tulkintaan voi jättää avoimutta ja keskittyä olennaisen aineksen käsittelyyn. Tämä vaatii sekä tekstin että tehtävänannon, myös itse annetun, huolellista ja paneutuvaa lukemista. 2) Tekstilähtöisesti kirjoitettu Osoita kirjoittavasi metatekstiä, kirjoitusta kirjallisuudesta. Osoita todella lukeneesi lähdeteksti. Tähän tähtäävät perustellut tulkinnat, jotka pohjataan tekstiin referoiden ja sitaatein, tyylikkäällä sitaattitekniikalla. Muista aina, että kirjoittaessasi kirjallisuudesta voit esittää siihen nojautuen väitteitä ja tulkintoja vain siitä itsestään, et sitä ympäröivästä todellisuudesta. Realistinen ja fantastinen teksti ovat yhtälailla fiktiota. Muista myös lähdetekstien hyödyntäminen. 3) Käsitteitä käyttävä Käsitteet eivät kuitenkaan voi olla itsetarkoitus vaan tärkeintä on se, mitä niillä löydetään, avataan ja puretaan tekstistä. Ne ovat ajattelun välineitä, keinoja sanoa jotakin oleellista kirjallisuudesta ja kuvata sitä. Käsitteet auttavat perustelemaan tekstistä esittämiäsi väitteitä ja tulkintoja. Suhtaudu niihin kuin työkaluihin kuhunkin ongelmaan on oma avaimensa. Kaikkia seuraavassa mainittuja käsitteitä ei ole tarkoitus kirjata esseeseen. Käy ne lävitse kohdetekstiä lukiessasi, ja päätä sitten, mitä kaikkia kannattaa käsitellä itse esseessä. 1

2 Runoudesta kirjoitettaessa käy lävitse ainakin: o rytmi (syntaksi, mahdollinen mitan käyttö, toisto) o äänteellisyys (loppu- tai alkusoinnut, äänteellinen kuviointi) o muoto (säe- ja säkeistörakenne, laji, tyyppi) o sanasto (otsikko, rinnastukset, jännitteet, viitekehys, tyyli) o kuvallisuus, kielikuvat: esim. metaforat, symbolit o puhuja ja runon puhetilanne o aihe, ja motiivi(t) o tematiikka o konteksti (suhde kokoelmaan / runoilijan muuhun tuotantoon). Proosasta kirjoitettaessa: o Lähtökohtana analyysille toimii tekstin pintatason tarkastelu: juoni, tarinan ja tekstin suhde henkilöhahmot miljöö: aika ja paikka o Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin: kerronnan muodot kertojan analyysi fokalisaatio aikasuhteiden käsittely (esim. kerronnan tiivistäminen, hidastaminen, toisto, jne.) o Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin tematiikkaa lukijan yksilöllistä tulkintaa novellista 4) Erittelevä ja analyyttinen aseta tekstille kysymyksiä, ei vai sisältöön vaan myös muotoon liittyen. Kaikki kysymykset eivät ole kaikkien tekstien kohdalla yhtä tärkeitä; analyyttisyyttä on huomata, mikä tekstin ominaisuus on tehtävänantoon vastaamiseksi kaikkein keskeisin. Milloin teksti on kirjoitettu? Vuosiluvuista voi saada viitteitä tekstin tyylilliseen tai historialliseen kontekstiin. Mitä lajia se edustaa? Runoutta, romaania, näytelmää, novellia, esseetä? Millainen se on luonteeltaan: kertova, kuvaileva, koominen, traaginen, satiirinen, eeppinen, mielikuvituksellinen, poleeminen, lyyrinen? Millainen on tekstin rakenne? Erittele tekstin rakennetta tutkien säkeistöjä tai kappaleita ja tarkkaile huolellisesti tekstin etenemistä. Minkä sävyisiä jaksoja siinä on? Humoristisia, surullisia, tunteellisia, ärsyttäviä, kiihkomielisiä? Tee tekstille vielä täsmällisempiä kysymyksiä. Tee huomioita: o sanakentistä, kuten jollekin alalle tyypillisestä kielestä (esimerkiksi tunteiden sanastosta, väreistä, liikkeestä jne.) o verbeistä: mikä aikamuoto on käytössä? Ilmaistaanko liikettä vai tilaa? o adjektiiveista: onko niitä paljon? miten ne on valittu: ovatko ne myönteisiä vai halventavia? 2

3 o lauserakenteesta: ovatko lauseet yksinkertaisia? vastakohtaisia? monimutkaisia? ovatko lauseet myönteisiä, kielteisiä kysyviä? o kuvakielestä: onko kuvia, metaforia, vertauksia, toistoja, vaillinaisia ilmauksia, rakenteen halkeamia, epätavallisia käsiteyhteyksiä? o sointuisuudesta: onko alkusointua tai sisäsointua? o lauserytmistä: lue tekstiä ääneen ja tarkkaa rytmiä. Onko rytmi hakkaava, soljuva, hidas, nopea, iskevä? o välimerkeistä: havaitkaa kysymys- ja huutomerkit, pisteet ja pilkut. 5) Tyyliltään huoliteltu ja rakenteeltaan eheä Tärkeää on hyvä ja persoonallinen ilmaisutaito sekä tekstin looginen ja yhtenäinen rakenne ja eteneminen. Vaikka kirjoitat kirjallisuudesta, on esseesi oltava itsenäinen ja itsessään ymmärrettävä kokonaisuus, joka alkaa jostain, kehittyy matkalla ja päätyy lopulta johonkin. Omien tuntemusten ja arvostelmien ilmaisemiseen pätee sama perussääntö kuin tekstistä kirjoittamiseenkin; ne täytyy perustella ja eritellä huolellisesti. Oma lukukokemus on aina arvokas, mutta harkitse tarkoin, sopiiko sen käsittely kulloisenkin esseen tehtävänantoon. ESSEEN RAKENTEESTA Anna tekstillesi otsikko, josta käy ilmi analyysinäkökulmasi sekä analysoimasi runon tai novellin nimi o Esim. Lapsuuden kuvaus Riina Katajavuoren runossa Kääntöhaalarit o HUOM! Otsikon pitäisi vastata analyysisi pääajatusta, -argumenttia tai näkökulmaa! Jos tekstisi pysyy viiden sivun ohjepituudessa, väliotsikoita ei tarvita o Perussääntö: kunkin väliotsikon alla pitää olla vähintään kolme tekstikappaletta Mainitse kokoelman nimi ja ilmestymisvuosi heti esseen alussa Esittele johdannossa lyhyesti (n. yhden kappaleen verran) teoskokonaisuutta o Esittele myös, miten valitsemasi teksti sijoittuu teoskokonaisuuteen Novellianalyysien alussa novellin henkilöt ja tapahtumat esitellään lyhyesti niin, että analyysiä voi seurata myös kohdetekstiä lukematta Analyysin loppuun on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto, mutta erillinen loppukappale ei ole välttämätön Analyysin aikamuotoja ovat preesens ja perfekti: älä käytä analyysitekstissä imperfektiä! Vältä metatekstiä! Kirjoita kohdetekstistäsi, älä kirjoittamisestasi. 3

4 MUOTOSEIKKOJA Pituus n. 4-5 liuskaa, riviväli 1,5, pistekoko 12, fontti selkeä ja helposti luettava Analysoitavan teoksen nimi kursiiviin, runojen ja novellien nimet lainausmerkkeihin o Muista lyhyt väliviiva ja välilyönti, jos nimessä on useampi sana: Kerttu ja Hannu -kokoelma, En muista mitään -runo Kokoelmissa on osastoja, ei lukuja o Laita myös osastojen mahdolliset nimet lainausmerkkeihin Analysoitavat runot siteerataan tekstiin kokonaisina; pitkät runot voi laittaa analyysin liitteeksi Lyhyemmät runositaatit erotetaan omasta tekstistä lainausmerkeillä; säejako merkitään vinoviivalla, säkeistöjako kahdella vinoviivalla Lyhyet, noin sivun mittaiset proosatekstit voi myös siteerata kokonaan Pitkät lainaukset (kokonaiset runot, useamman virkkeen proosasitaatit) sisennetään ja riviväliksi laitetaan 1 o Sisennettyihin lainauksiin ei laiteta lainausmerkkejä Lainauksista poisjätetyt kohdat merkitään hakasulkeilla ja kahdella lyhyellä viivalla: [--] o Merkitse näkyviin vain sitaatin keskeltä pois jätetyt kohdat; lyhyiden lainausten alkuun ja loppuun hakasulkeita ei tarvitse merkitä Muista sidostaa lainaukset omaan tekstiin johtolauseilla: älä jätä lainausta erilliseksi lauseeksi Suoriin lainauksiin täytyy merkitä viite o Runoanalyyseissä riittää, että viite merkitään vain kokonaisena siteeratun runon perään o Novellianalyyseissä viite täytyy merkitä jokaiseen sitaattiin: Viite Riina Katajavuoren Kerttu ja Hannu -kokoelman sivulle 41: (Katajavuori 2007, 41) Kun lainaus on yhden virkkeen mittainen, piste tulee sulkeiden ulkopuolelle Useamman virkkeen lainausten perässä piste merkitään sulkeiden sisäpuolelle Kun samaa teosta lainataan usein, sen nimestä voi muodostaa lyhenteen o Tässä esseessä analysoin Miina Supisen vuonna 2010 ilmestynyttä novellikokoelmaa Apatosauruksen maa (=AM). o Lyhenneviitteen merkintä: (AM, 133) 4

5 KIRJALISTAT Valitse yksi runo- ja yksi novellikokoelma, joista kummastakin valitset yhden runon tai novellin lähempään tarkasteluun. Runokokoelmat: Saila Susiluoto: Siivekkäät ja hännäkkäät 2001; Auringonkierto, 2005; Carmen, 2010 Riina Katajavuori: Koko tarina, 2001; Kerttu ja Hannu, 2007 Markku Paasonen: Voittokulku, 2001; Lauluja mereen uponneista kaupungeista, 2005 Vilja-Tuulia Huotarinen: Sakset kädessä ei saa juosta, 2004; Iloisen lehmän runot, 2009 Tytti Heikkinen: Täytetyn eläimen lämpö, 2008; Varjot astronauteista, 2009 V.S. Luoma-aho: Kronologi 2013 Teemu Manninen: Futurama 2010; Paha äiti 2012 Harry Salmenniemi: Kivirivit 2013 Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky 2013 Kaija Rantakari: Mikado 2015 Kristian Blomberg: Valokaaria 2015 Novellikokoelmat: Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa, 2000 Rosa Liksom: Perhe, 2000; Maa, 2006 Petri Tamminen: Piiloutujan maa, 2002; Muistelmat, 2004 Jaakko Yli-Juonikas: Uudet uhkakuvat: novelleja!, 2003 Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita, 2003 Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia, 2008 Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha, 2008 Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni, 2010 Miina Supinen: Apatosauruksen maa, 2010 Jyrki Pellinen: Satuja huonokuuloisille, 2011 PAKOLLINEN OHEISKIRJALLISUUS MÄKIKALLI & STEINBY (2013) Johdatus kirjallisuusanalyysiin. Helsinki: SKS. Muita lähteitä Teoksesta KANTOKORPI et al. (1990) Runousopin perusteet Kantokorven osuus (s ) Teoksesta KAINULAINEN et al. (2007) Lentävä hevonen - Välineitä runoanalyysiin seuraavat artikkelit: 5

6 o Karoliina Lummaa: Aihe, motiivi, teema ja topos (s ) o Taina Ratia: Runon kuvakielisyyden ulottuvuudet (s ) o Johanna Krappe: Monimerkityksinen metafora (s ) o Kaisu Kesonen: Metonymia (s ) o Karoliina Lummaa: Symboli ja allegoria (s ) o Pauliina Haasjoki: Vapaarytmisyyden analyysista (s ) Alanko, Outi & Käkelä-Puumala, Tiina (toim.) (2001) Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Helsinki: SKS. Artistoteles (1967). Runousoppi. Suom. Pentti Saarikoski. Helsinki:Otava. Hosiaisluoma, Yrjö (2003) Kirjallisuuden sanakirja. Helsinki: WSOY. Hrushovski, Benjamin (1984) Poetic Metaphor and Frames of Reference. Poetics Today, Vol. 5:1. Junkkaala, Heini & Rasila, Satu: Ohjeita näytelmän lukemiseen. URL (Linkki tarkistettu: elokuu 2012) Nyytäjä, Outi (1982) Näytelmän lukemisesta. Teoksessa Polkunen, Suhonen & Viikari (toim.) Lukutikku kirjallisuuden lukijalle, s Espoo: Weilin + Göös. 6