Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 205/2003 vp Turvapaikanhakijoiden työnteon esteiden poistaminen Eduskunnan puhemiehelle Jo yli vuosikymmen sitten Suomessa sallittiin turvapaikanhakijoiden työssäkäynti heidän odottaessaan turvapaikkapäätöstä. Käytännössä työllistyminen on usein vaikeaa. Toisaalta sitä pyritään edistämään esimerkiksi Becoming Visible -projektissa, joka pyrkii turvapaikanhakijoiden yhteiskunnalliseen ja ammatilliseen integroimiseen. Projekti saa rahoituksensa ESR:n Equalyhteisöaloiteohjelmasta, joka on keskittynyt syrjäytymisen ehkäisemiseen erityisesti työmarkkinoilla. Viime vuonna työministeriö on ohjeellaan (O/17/2002 TM) osaltaan pyrkinyt helpottamaan turvapaikanhakijoiden työllistymistä. Aiemman ohjeen (O/3/2001 TM) mukaan turvapaikanhakijan työnteko oli sidoksissa työvoimatoimiston lausuntoon. Uudella ohjeella tämä vanha ohje kumottiin, koska lausuntovaatimuksen katsottiin hidastavan ja jopa estävän turvapaikanhakijoiden työllistymistä ja lisäksi olevan lainvastainen. Uudessa ohjeistuksessa edellytetään turvapaikanhakijoilta vain kolmen kuukauden maassaoloa ja sen jälkeen työlupaa. Nyt ainakin Tampereella turvapaikanhakijoiden työnteolle on noussut uusi viranomaisten asettama este. Vielä viime talvena turvapaikanhakijat saivat verotoimistosta verokortin siten, että verotoimisto loi sosiaaliturvatunnuksen viimeisten neljän merkin tilalle niin sanotun keinotunnuksen. Viime keväänä verotoimisto kieltäytyi antamasta näitä keinotunnuksia. Becoming Visible -projektin kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen sovittiin, että turvapaikanhakijan tulee työpaikan löydettyään mennä maistraattiin työsopimus mukanaan, jolloin hän saa sosiaaliturvatunnuksen loppuosan neljä merkkiä ja sen jälkeen verotoimistosta verokortin. Nyt ainakin Tampereen ja Turun maistraatit ovat muuttaneet käytäntöään ja kieltäytyvät antamasta sosiaaliturvatunnuksen loppuosaa turvapaikanhakijoille vedoten siihen, että he eivät voi myöntää henkilötunnusta ihmiselle, jonka henkilöllisyydestä he eivät ole varmoja. Turvapaikanhakijoillahan ei usein ole kotimaastaan saatuja virallisia henkilöpapereita, kuten passia. Useiden ainoa tunnistekortti on vastaanottokeskusten asukaskortti, jonka tiedot saadaan poliisilta. Työpaikan saaneita turvapaikanhakijoita siis juoksutetaan luukulta toiselle, mutta heidän työntekonsa on viranomaisten toimin tehty mahdottomaksi. Toisaalta samaan aikaan eräillä aloilla, esmerkiksi siivousalalla, on selvää työvoimapulaa. Toisaalta ilmeisesti viranomaiskäytännöt vaihtelevat eri paikkakunnilla, mikä merkitsee sitä, että eri paikkakunnilla asuvat turvapaikanhakijat joutuvat eriarvoiseen asemaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millaisin toimin hallitus aikoo ohjeistaa viranomaisia, jotta työpaikan löytäneet turvapaikanhakijat myös käytännössä Versio 2.0

2 voivat ottaa työpaikan vastaan törmäämättä viranomaisten luomiin esteisiin? Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2003 Satu Hassi /vihr 2

3 Ministerin vastaus KK 205/2003 vp Satu Hassi /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Satu Hassin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 205/2003 vp: Millaisin toimin hallitus aikoo ohjeistaa viranomaisia, jotta työpaikan löytäneet turvapaikanhakijat myös käytännössä voivat ottaa työpaikan vastaan törmäämättä viranomaisten luomiin esteisiin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työministeriön ohjeessa O/17/2002 todetaan: "Vastaanottokeskuksen tulee neuvoa turvapaikanhakijaa siitä, että Suomessa tehtävään työhön sovelletaan Suomessa voimassa olevaa työlainsäädäntöä, suomalaisia työehtosopimuksia sekä työehtosopimuksen puuttuessa työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä. Vastaanottokeskuksen tulee neuvoa turvapaikanhakijaa myös siitä, mistä on saatavissa lisätietoja työn tekemisestä Suomessa sekä siitä, miten tulee toimia, jos palkka tai muut työsuhteen ehdot eivät ole lain, työehtosopimusten tai työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavan käytännön mukaisia". Vastaanottokeskukset ovatkin ohjanneet turvapaikanhakijoita muun muassa maistraattiin henkilötunnuksen saamiseksi ja verotoimistoon verokortin hankkimiseksi. Yhä useammat turvapaikanhakijat ovat mukana työelämässä. Työministeriön tiedossa on, että turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden luotettava toteaminen on usein vaikeaa. Siitä aiheutuu monenlaisia ongelmia. Työministeriöön on otettu yhteyttä muun muassa ongelmissa, joita turvapaikanhakijoilla on pankkitilien avaamisessa ja verokortin hankkimisessa puuttuvien tai epäluotettavien henkilötietojen vuoksi. Väestötietolain (507/1993) mukaan maistraatti päättää ulkomaalaisen rekisteröinnistä väestötietojärjestelmään ja henkilötunnuksen antamisesta ulkomaalaiselle. Ulkomaalaisesta voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään samat tiedot kuin Suomen kansalaisesta, jos se on Suomessa asumisen tai työskentelyn, Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteiden täyttämisen tai muun erityisen syyn vuoksi tarpeen. Tietojen tallettamisen edellytyksenä on, että niistä on saatu luotettava selvitys. Väestötietoasetuksessa (886/1993) säädetään tarkemmin niistä asiakirjoista tai muusta selvityksestä, jotka on esitettävä rekisteröinnin yhteydessä. Ulkomaalaisen tietojen rekisteröinnille asetetut vaatimukset johtuvat siitä, että väestötietojärjestelmän sisältämille henkilötiedoille on annettu niin sanottu julkinen luotettavuus. Maistraatti päättää yksittäistapauksittain, ovatko ulkomaalaisen tietojen tallettamiselle ja henkilötunnuksen antamiselle väestötietolaissa ja -asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyneet. Ulkomaalaisten rekisteröinnin menettelytapojen kehittämistä on selvitetty Kansaneläkelaitoksen, Verohallituksen, Eläketurvakeskuksen, Väestörekisterikeskuksen ja maistraattien edustajien kesken käydyissä neuvotteluissa. Tavoitteena on, että ulkomaalaisen rekisteröimiseksi tarvittavat tiedot voitaisiin kerätä myös Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoissa ja verotoimistoissa. Se vähentäisi ulkomaalaisen juoksuttamista luukulta toiselle ja nopeuttaisi tietojen rekisteröintiä. Tavoitteena on myös tiivistää pai- 3

4 Ministerin vastaus kallisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja yhtenäistää menettelytapoja. Ratkaisuvalta ulkomaalaisen tietojen rekisteröinnissä väestötietojärjestelmään on kuitenkin viime kädessä maistraatilla, joka vastaa virka-alueensa rekisteritiedoista ja niiden ylläpidosta. Turun maistraatti, Turun verotoimisto ja Turun poliisi selvittivät turvapaikanhakijoiden verokortin saantiin liittyvää henkilöllisyyden toteamisongelmaa. Turussa etsittiin mallia, jolla voitaisiin ehkä joissakin tapauksissa tutkia, onko henkilöllisyydestä saatavissa sellainen luotettava selvitys, että turvapaikanhakijan asia voitaisiin käsitellä maistraatissa. Turvapaikanhakijoiden asiakirjoja ei normaalisti ole paikallispoliisilla, mutta poliisilla on yhteys ulkomaalaisvirastoon ja jos tutkinnassa on ollut asiakirjoja, jää poliisille niistä aina kopiot. Näin Turussa päädyttiin ratkaisuun, että maistraatti voi, jos asiakas sitä pyytää, lähettää henkilöllisyyden selvittämistä koskevan pyynnön poliisille joka tarkastaa, voidaanko henkilöllisyys luotettavasti todeta. Koska tähän kuluu aikaa ja koska verokortin saaminen on mahdollista myös keinotunnuksella, Turussa pidetään tätä menettelyä tässä kohdin nopeampana ja asiakkaan näkökulmasta myös helpompana ratkaisuna, varsinkin, kun verohallitus ei nähnyt tässä mitään ongelmaa. Ulkomaalaiset, jotka oleskelevat ja työskentelevät Suomessa alle kuusi kuukautta, saavat verohallinnolta pyynnöstä lähdeverokortin. Lähdeverokorttia varten tarvitaan henkilön nimi ja syntymäaika, mutta tunnusosaa ei tarvita. Jos oleskeluaika on yli kuusi kuukautta, verovelvolliselle ulkomaalaiselle annetaan pyynnöstä verokortti kuten kenelle tahansa Suomessa yleisesti verovelvolliselle henkilölle. Normaalissa verokortissa on henkilön nimi ja henkilötunnus. Ennen vuotta 2001 ulkomaalaiset saattoivat saada verokortin ilman varsinaista henkilötunnusta. Keinotunnuksen käyttö on vuosien kuluessa osoittautunut hankalaksi kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että samalla henkilöllä on eri tahoilla mm. eri viranomaisilla erilaiset keinotunnukset. Toisaalta ongelma voi olla sellainen, että verohallinto on ensiksi antanut henkilölle keinotunnuksen ja myöhemmin sama henkilö on saanut maistraatista varsinaisen henkilötunnuksen. Kummassakin tapauksessa on hankalaa kohdistaa kaikki verotusta varten tarvittavat tiedot oikein oikealle henkilölle. Verohallinto vaatii esimerkiksi erilaisten suoritusten maksajilta, mm. työnantajilta, vuosi-ilmoitusta verovelvollisille maksetuista suorituksista. Ne saadaan vuosittain tammi-helmikuussa ja siirretään sitten verotukseen asianomaisille verovelvollisille. Jos toisella viranomaisella on käytössä oma keinotunnus tai ulkomaalainen henkilö on ensiksi saanut verokortin keinotunnuksella ja myöhemmin saanut oikean henkilötunnuksen, ei annettu vuosi-ilmoitustieto välttämättä löydä oikeaa verovelvollista. Ulkomaalaisten työntekijöiden määrä on Suomessa ollut jatkuvasti kasvava, joten tilannetta haluttiin selventää. Koska väestötietolain 4 :n 3 momentin mukaan ulkomaalaisen henkilötiedot voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään, jos se on Suomessa työskentelyn vuoksi tarpeen, pyrittiin käytäntöä vuodesta 2001 lähtien muuttamaan. Verotoimistot alkoivat ohjata ulkomaalaisia maistraatteihin hakemaan väestötietolain mukaista henkilötunnusta. Verohallitus puolestaan ohjasi verotoimistoja antamaan keinotunnuksia edelleen vain niissä tapauksissa, joissa maistraatit eivät ole eri syistä antaneet henkilötunnusta. Turvapaikanhakijoiden osalta ohje ei ole poikennut muiden ulkomaalaisten kohtelusta. Verohallinnossa on lähdetty siitä käsityksestä, että turvapaikanhakijat voivat saada henkilötunnuksen samoilla edellytyksillä kuin muutkin ulkomaalaiset. Tapauksissa, joissa maistraatti ei ole katsonut saaneensa luotettavaa selvitystä ulkomaalaisen henkilötiedoista, eikä ole voinut antaa henkilötunnusta, verohallinto on antanut oman keinotunnuksen. Väestörekisterikeskus, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, LEL-Työeläkekassa sekä Verohallitus ovat vuodesta 2001 tehneet yhteistyötä pyrkimyksenään vähentää erilaisten keinotunnusten antamista ulkomaalaisille sekä sujuvoittaa menettelyjä varsinaisen henkilötunnuksen käyttämiseksi. Parhaillaan yhteistyökumppanit käsittelevät luonnosta maistraattien, paikallisten verotoimis- 4

5 Ministerin vastaus KK 205/2003 vp Satu Hassi /vihr tojen sekä Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistojen yhteispalvelusopimukseksi sekä siihen liittyvää ohjetta ulkomaalaisten rekisteröinti-ilmoitusten vastaanottamiseksi. Sopimuksen tarkoituksena on kehittää ulkomaalaisten rekisteröintiä, vähentää merkittävästi tarvetta antaa keinohenkilötunnuksia sekä parantaa asiakaspalvelua. Sopimuksella luodaan edellytykset sille, että verotoimistot ja Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistot voivat ottaa vastaan Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten ja heidän perheenjäsentensä väestökirjahallintoon tehtäviä rekisteröinti-ilmoituksia. Tavoitteena on, että suunniteltuun yhteispalveluun voitaisiin ryhtyä vuoden 2004 alussa. Turvapaikanhakijoiden työnteon mahdollistamisen kannalta on välttämätöntä, että heillä olisi käytössään luotettava virallinen henkilökortti turvapaikkaprosessin ajan. Myös pankkitilin avaaminen edellyttää virallisen henkilökortin käyttöä. Monissa muissakin tilanteissa henkilöllisyyden luotettava selvitys on välttämätöntä. Yllä kuvattuun ongelmaan esitetään ratkaisua hallituksen esityksessä uudeksi ulkomaalaislaiksi (HE 28/2003 vp). Laissa ehdotetaan otettavaksi käyttöön kortti hakemusasian vireillä olosta (96 ). Kortti voitaisiin antaa Suomesta kansainvälistä tai tilapäistä suojelua hakevalle taikka kiintiöpakolaisena Suomeen otetulle henkilölle. Kortti, johon merkittäisiin hakijan henkilöllisyystiedot, olisi osoitus hakijaa koskevan hakemusasian vireilläolosta Suomessa. Jos hakijan henkilöllisyyttä ei olisi pystytty varmistamaan, tehtäisiin siitä merkintä korttiin. Kortin tarkoituksena olisi auttaa ulkomaalaisen kanssa asioivia viranomaisia varmistumaan siitä, että kyseessä on koko ajan sama henkilö. Kortti helpottanee ulkomaalaisen asiointia eri viranomaisissa, mutta virallista henkilöllisyystodistuksen asemaa sillä ei olisi. Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 2003 Työministeri Tarja Filatov 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Satu Hassi /gröna undertecknade skriftliga spörsmål SS 205/2003 rd: Genom vilka åtgärder ämnar regeringen ge myndigheterna anvisningar så att asylsökande som funnit en arbetsplats också i praktiken skall kunna ta emot arbetsplatsen utan att stöta på hinder som skapats av myndigheter? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I arbetsministeriets anvisning A/17/2002 konstateras: "Förläggningen skall instruera asylsökande om att på arbetet som utförs i Finland tillämpas gällande lagstiftning och kollektivavtal i Finland samt om kollektivavtal inte finns samma praxis som gäller arbetstagare som arbetar i motsvarande uppgifter på arbetsmarknaden. Förläggningen skall också ge asylsökande råd om var de kan få mera information om arbete i Finland samt hur de skall gå till väga, ifall lönen och de övriga arbetsvillkoren inte motsvarar det som bestäms i lag och kollektivavtal eller den praxis som gäller arbetstagare som arbetar i motsvarande uppgifter på arbetsmarknaden". Förläggningarna har ju hänvisat asylsökande till bland annat magistraten för att få personbeteckning och till skattebyrån för att skaffa sig skattekort. Allt flera asylsökande deltar i arbetslivet. Arbetsministeriet är medvetet om att det ofta är svårt att på ett tillförlitligt sätt kunna identifiera asylsökande. Det här vållar många slags problem. Arbetsministeriet har blivit kontaktat bland annat i fråga om problem som asylsökande på grund av bristfälliga eller otillförlitliga personuppgifter har haft vid öppnande av bankkonton och anskaffning av skattekort. Enligt befolkningsdatalagen (507/1993) fattar magistraten beslut om registrering av en utlänning i befolkningsdatasystemet och givande av personbeteckning åt en utlänning. Om utlänningar kan i befolkningsdatasystemet registreras samma uppgifter som när det gäller finska medborgare, om det är behövligt på grund av boende eller arbete i Finland, för uppfyllande av förpliktelserna i någon internationell konvention som är bindande för Finland eller av något annat särskilt skäl. En förutsättning för registrering av uppgifterna är att det finns en tillförlitlig utredning om dem. I befolkningsdataförordningen (886/1993) finns närmare föreskrifter om de handlingar eller en annan utredning som skall uppvisas i samband med registreringen. De krav som ställts på registreringen av uppgifter om en utlänning beror på att för uppgifterna i befolkningsdatasystemet gäller kravet på s.k. offentlig tillförlitlighet. Magistraten beslutar vid varje enskilt fall om det funnits sådana förutsättningar för registrering av uppgifter om och givande av personbeteckning åt utlänningar som avses i befolkningsdatalagen och befolkningsdataförordningen. Utvecklingen av förfarandet vid registrering av utlänningar har utretts genom förhandlingar som förts med representanter för Folkpensionsanstalten, Skattestyrelsen, Pensionsskyddscentralen, Befolkningsregistercentralen och magistraterna. Syftet är att de uppgifter som behövs vid registrering av uppgifter om utlänningar skall kunna samlas in också vid Folkpensionsanstaltens lokalbyråer och skattebyråerna. Detta skulle 6

7 Ministerns svar KK 205/2003 vp Satu Hassi /vihr minska på det att utlänningar has att springa från en lucka till en annan samt påskynda registreringen av uppgifter. Man har också för avsikt att intensifiera samarbetet mellan lokala myndigheter och förenhetliga förfaringssätten. Beslutanderätten i fråga om registrering av utlänningars uppgifter i befolkningsdatasystemet ligger dock i sista hand hos magistraten, som ansvarar för det egna ämbetsdistriktets registeruppgifter och upprätthållandet av dem. Magistraten i Åbo, Åbo skattebyrå och Åbo polis utredde problem som förekommit med identifiering av asylsökande i samband med anskaffning av skattekort. I Åbo sökte man efter en modell med vilken man kunde klarlägga, om det i vissa fall går att få en sådan tillförlitlig utredning om en asylsökandes identitet att dennes sak skall kunna behandlas i magistraten. Handlingar som gäller asylsökande finns i normala fall inte hos den lokala polisen, men polisen har kontakt med utlänningsverket och om det i samband med undersökningen har använts några handlingar, finns det alltid kopior av dem hos polisen. Därför stannade man i Åbo vid en sådan lösning att magistraten kan, om kunden så begär, sända en begäran om utredning av identitet till polisen som kontrollerar om det går att på ett tillförlitligt sätt fastställa personens identitet. Eftersom det här är tidsödande och det är möjligt att få skattekort också med konstgjord beteckning, anser man i Åbo detta förfarande här vara en snabbare, och ur kundens synpunkt även lättare lösning, i synnerhet som skattestyrelsen inte såg något problem i detta. Utlänningar som vistas och arbetar i Finland mindre är sex månader, får på begäran av skattestyrelsen ett källskattekort. För källskattekortet behövs personens namn och födelsedatum, men inte beteckningsdelen. Om vistelsen varar mer än sex månader, ges en skattepliktig utlänning på begäran ett skattekort som för vem som helst som är skattepliktig i Finland. I det normala skattekortet finns personens namn och personbeteckning. Före 2001 kunde utlänningar få skattekort utan egentlig personbeteckning. Användning av konstgjord beteckning har under årens lopp visat sig besvärligt av två orsaker: för det första därför att samma person har skilda konstgjorda beteckningar för olika instanser, till exempel olika myndigheter. Å andra sidan kan problemet ligga i att skattestyrelsen först har gett personen en konstgjord beteckning och att samma person senare har av magistraten fått en egentlig personbeteckning. I båda fallen är det svårt att kunna inrikta alla uppgifter som behövs för beskattningen rätt på den rätta personen. Skattestyrelsen kräver av till exempel betalare av olika prestationer, bl.a. arbetsgivare, en årsdeklaration för prestationer som betalats till skattepliktiga. Dessa fås årligen i januari-februari och överförs sedan till respektive skattepliktiga i beskattningen. Om en annan myndighet använder en egen konstgjord beteckning eller om en utlänning först har fått sitt skattekort med konstgjord beteckning och senare fått en egentlig personbeteckning, hittar den givna årsanmälningsuppgiften inte nödvändigtvis rätt skattepliktig. Antalet utländska arbetstagare har i Finland ständigt ökat, varför man ville klarlägga situationen. Eftersom uppgifter om en utlänning enligt 4 3 mom. befolkningsdatalagen kan registreras i befolkningsdatasystemet, om det är behövligt på grund av arbete i Finland, försökte man förändra praxisen med början från Skattebyråerna började hänvisa utlänningar till magistraterna för att ansöka om en sådan personbeteckning som avses i befolkningsdatalagen. Skattestyrelsen å sin sida hänvisade skattebyråerna att fortfarande ge konstgjorda koder i de fall där magistraterna av olika skäl inte hade gett någon personbeteckning. För asylsökandes vidkommande har anvisningen inte avvikit från bemötandet i fråga om andra utlänningar. Skatteförvaltningen har utgått från den uppfattningen att asylsökande kan få personbeteckning under samma förutsättningar som övriga utlänningar. I de fall där magistraten anser sig inte ha fått en tillförlitlig utredning om en utlännings personuppgifter, och inte har kunnat ge en personbeteckning, har skattestyrelsen gett en egen konstgjord beteckning. Befolkningsregistercentralen, Folkpensionsanstalten, Pensionsskyddscentralen, LEL Arbetspensionskassan samt Skattestyrelsen har sedan 7

8 Ministerns svar 2001 samarbetat i syfte att minska givandet av olika konstgjorda beteckningar åt utlänningar samt göra det enklare att använda egentlig personbeteckning. Som bäst behandlar samarbetsparterna ett utkast till ett samserviceavtal för magistraterna, de lokala skattebyråerna och Folkpensionsanstaltens lokalbyråer samt en anvisning om mottagande av utlänningarnas registreringsanmälningar som ansluter sig till detta. Avsikten med avtalet är att utveckla registreringen av utlänningar, att avsevärt minska på behovet att ge konstgjorda personbeteckningar samt förbättra kundservicen. Genom avtalet skapas förutsättningar för att skattebyråerna och Folkpensionsanstaltens lokalbyråer kan ta emot registeranmälningar som skall göras för befolkningsdataförvaltningen om utlänningar och deras familjemedlemmar. Avsikten är att kunna införa den planerade samservicen i början av För att möjliggöra arbete i Finland för asylsökande är det nödvändigt att de under hela asylprocessen har ett tillförlitligt officiellt identitetskort till sitt förfogande. Också vid öppnande av ett bankkonto krävs det användning av ett officiellt identitetskort. Också i många andra situationer är en tillförlitlig utredning av identiteten nödvändig. I regeringens proposition med förslag till en ny utlänningslag (RP 28/2003 rd) söks en lösning på det ovan beskrivna problemet. I lagen föreslås att ett kort över anhängigt ansökningsärende (96 ) skall tas i bruk. Kortet skall kunna utfärdas för en utlänning som ansöker om internationellt skydd eller tillfälligt skydd i Finland eller som kommit till Finland som kvotflykting. Kortet, på vilket skall antecknas sökandens personuppgifter, skall vara ett bevis på att ansökningsärendet som gäller sökanden är anhängigt i Finland. Om sökandens identitet inte har kunnat fastställas, skall detta antecknas på kortet. Syftet med kortet är att hjälpa de myndigheter som handhar sökandens ärende att försäkra sig om att det hela tiden är fråga om samma person. Kortet torde göra det lättare för utlänningar att sköta sina ärenden hos olika myndigheter, men någon officiell identitetsbevisstatus har det inte. Helsingfors den 8 juli 2003 Arbetsminister Tarja Filatov 8