VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA 3/2006. Älykästä radiotekniikkaa tulevaisuuden tietoliikenteeseen s. 12. Alumnille aukeni ura Brysselissä s.

Transkriptio

1 VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA 3/2006 Sähköä johtava muste tulostuu k ank a alle ja paperille Älykästä radiotekniikkaa tulevaisuuden tietoliikenteeseen s. 12 Alumnille aukeni ura Brysselissä s. 20

2

3 Näkymätön teknologia Elämme lähes kaiken aikamme rakennetussa teknologisessa ympäristössä laitteiden ympäröiminä. Emme tule useinkaan ajatelleeksi, että ympärillämme on yhä enemmän näkymätöntä tekniikkaa ja entistä monimuotoisempia teknisiä sovelluksia. Nykyisen tietotekniikan tavoitteena on kehittää koneille ja laitteille älykkäitä ominaisuuksia kuten kykyä hankkia ja välittää tietoa, joiden perusteella ne voivat tehdä myös päätöksiä ja toimenpiteitä. Jo nyt tieto eri muodoissaan kulkee alati pienenevien elektronisten laitteiden ja sensorien välillä aikaisempaa huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin. Pisimmällä näkymättömän teknologian kehittäminen on mikro- ja nanoteknologiassa, jossa voidaan toteuttaa monitieteisin menetelmin atomitasolla toimivia laitteita ja materiaaliratkaisuja. Matkapuhelimilla, matkaviestinjärjestelmillä, sykemittareilla ja älykorteilla on ollut vahva oululainen tiedetausta. Mihin suuntaan kulkee oululaisen informaatiotekniikan tutkimuksen tie nyt. Onko informaatiotekniikasta edelleen alueen talouden tukijalaksi? Tässä Aktuumissa haemme kysymyksiin vastauksia.

4 Nro 3 marraskuu vsk Alumnitoiminta on tärkeää yhteiskunnallista vuorovaikutusta 6 Oululaiskeksintö tulostaa hiilinanoputket paperille 8 Älykkäät ympäristöt laboratorioista arkielämään 10 MNT-keskuksessa puhdastilat yliopiston ja yritysten tutkimukselle 11 Nanorakenteiden integrointi Oulun vahvuutena JULKAISIJA Oulun yliopisto PÄÄTOIMITTAJA Tapio Mäkinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tiina Pistokoski TAITTO/KUVANKÄSITTELY Petri Ovaskainen 12 Älykästä radiotekniikkaa tulevaisuuden tietoliikenteeseen 15 Informaatiotekniikassa kiihdytysvaiheen aika 16 Kohti saumatonta innovaatioketjua 18 Lyhyet GRAAFINEN SUUNNITTELU V-P Viklund/Avalon Oy OSOITTEET Liisa Salmela Toimitus ottaa aineistoa vastaan jatkuvasti ja pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia. 20 Sattuma ja valinta veivät EU-tehtäviin 22 Mentoroinnista tukea tekniikan alan naisille 24 Teräsalumnien verkosto toimii pohjoisessa 26 Karttakeppi onkivapana ja muita alumnien kertomuksia 28 Perinteikäs kiltatoiminta huolehtii hauskanpidosta OSOITE Oulun yliopisto, viestintäpalvelut Pentti Kaiteran katu 1 PL 8000, Oulun yliopisto sähköposti: aktuumi@oulu.fi Puhelin (08) Fax (08) PAINATUS Painos 5800 Rannikon Laatupaino Oy 30 Oulun alumnien suosituin asuinseutu 31 Poistaako kulttuuri varmistimen? Kannen kuvat: Juha Sarkkinen Tuomas Rytky Pekka Keskitalo 34 Väitökset 32 Aktuumit 1. aukeaman kuva: Kuvakori.com ISSN Korhonen 39 Koulutus ja tapahtumat

5 p ä ä k i r j o i t u s Alumnitoiminta on tärkeää yhteiskunnallista vuorovaikutusta Oulun yliopistossa suoritetaan vuosittain noin tutkintoa. Yliopiston kasvatteja eli alumneja on jo yli Monitieteisen yliopiston alumnit toimivat erilaisissa tehtävissä yhteiskunnan eri alueilla kotimaassa ja ulkomailla. Alumnitoiminnalla ylläpidetään ja kehitetään yhteistoimintaa yliopiston ja tutkinnon suorittaneiden välillä sekä tuetaan valmistuneiden keskinäistä verkostoitumista. Valmistuneiden alueellista sijoittumista voidaan pitää yhtenä keskeisenä indikaattorina kuvattaessa Oulun yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Heli Kurikka on tutkinut professori Jarmo Rusasen johdolla Oulun yliopistosta vuosina valmistuneiden noin alumnin paikkakuntakohtaista sijoittumista. Tulosten mukaan Oulu ja sen lähikunnat ovat poikkeuksellisen suuressa määrin yliopiston alumnien asuinkuntia. Kaikista yliopistosta valmistuneista noin kolmasosa asuu Oulussa, 40 prosenttia Oulun seutukunnassa ja 47 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalla. Helsinkiin on siirtynyt vain kuusi prosenttia tutkinnon suorittaneista. Yliopiston uusien opiskelijoiden kotipaikkakuntajakauma ja valmistumisen jälkeinen asuinpaikkakuntajakauma ovat hyvin samankaltaiset. Se osoittaa Oulun yliopiston olevan todellinen Pohjois-Suomen kehityksen veturi: yliopisto saa pääosan opiskelijoistaan Pohjois-Suomesta ja valmistuttuaan he jäävät myös sinne työelämään. Kurikan tutkimus osoittaa myös selkeästi yliopiston vaikutuksen Oulun kasvuun merkittäväksi ICT-alan osaamiskeskittymäksi. Yliopisto on yhdessä VTT:n kanssa toisaalta synnyttänyt seudulle uutta yritystoimintaa ja toisaalta toiminut magneetin tavoin vetäen puoleensa yrityksiä ja niiden T&K-toimintaa luvulla teknillisestä tiedekunnasta valmistuneista asui Pohjois- Pohjanmaalla alle 30 prosenttia ja 2000-luvulla valmistuneista jo lähes 70 prosenttia. Sama trendi on nähtävissä myös muissa tiedekunnissa. Kun otetaan huomioon opiskelijamäärien voimakas kasvattaminen erityisesti tekniikassa ja luonnontieteissä 1990-luvun puolivälistä lähtien, on ero huikea. Oulun yliopiston kasvatteja on valtava määrä yhteiskunnallisesti merkittävillä paikoilla. He ovat päättämässä maamme tulevaisuudesta, palkkaavat uusia työntekijöitä, opettavat, tutkivat tai toimivat asiantuntijoina. Siksi on tärkeää, että he ovat saaneet hyvän ja ajanmukaisen koulutuksen yliopistossa ja että he ovat selvillä yliopiston tutkimus- ja koulutustoiminnan kehittymisestä. Silloin heillä on myönteinen kuva omasta alma materistaan. Alumnit ovat tietoisia myös siitä, että yliopisto seuraa aikaansa ja panostaa jatkuvasti tieteelliseen tutkimukseen ja siihen kytkeytyvään opetukseen. Alumnien tuki yliopiston toiminnalle on välttämätöntä ja heidän kanssaan yhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet. Oulun yliopisto on ottanut käyttöön verkkoympäristössä toimivan yhteydenpitojärjestelmän, jonka avulla alumnit voivat pitää yhteyttä toisiinsa ja yliopistoon. Kaikki Oulun yliopistossa tutkinnon suorittaneet ovat tervetulleita. Lauri Lajunen rehtori Oulun yliopisto Kuva: Juha Sarkkinen

6 Oululaiskeksintö tulostaa hiilinanoputket paperille Kääräisen tietokoneen näytön rullalle taskuuni ja puen päälleni ilman siitepölymäärän tunnistavan lenkkipuvun. Tulevaisuuden todellisuutta, jos visiot hiilinanoputkitekniikasta toteutuvat. Teksti: Hilkka Lahti Kuvat: Juha Sarkkinen Hiilinanoputket ovat hyvin sähkön- ja lämmönjohtavia, silmälle näkymättömän pieniä, taipuisia, mutta äärettömän kestäviä. Hiilinanoputkia voidaan käyttää myös sensoreina, koska ne kykenevät tunnistamaan erilaisia aineita. Käytön ongelmana on, miten niitä voidaan liittää elektroniikan valmistusprosesseihin ja materiaaleihin edullisesti tai kuinka ne saadaan tunnistamaan juuri niitä aineita, joita halutaan mitata, tutkija Tero Mustonen Oulun yliopiston mikroelektroniikan ja materiaalifysiikan laboratoriosta sanoo. Oululaistutkijat ovat onnistuneet saamaan hiilinanoputket painettavaan muotoon: tavallinen mustesuihkutulostin sylkee paperille hiilinanoputkimustetta. Tavoitteena on luoda halpa ja helppo tapa laittaa hiilinanoputkia haluttuun paikkaan. Samanaikaisesti tutkijat miettivät hiilinanoputkille uudenlaisia käyttömahdollisuuksia. Halpa materiaali, kallis tuote Hiilinanoputkien valmistusmateriaalit ovat halpoja, mutta valmistaminen vielä kallista. Lisäksi ongelmana on, miten ne saadaan edullisesti käyttöön. Hiilinanoputket ovat niin pieniä, ettei niitä voi ottaa pinsetillä ja järjestellä haluttuun paikkaan, Tero Mustonen kärjistää. Hiilinanoputket mahdollistavat sen, että elektroniikan tarvitsemat sähköä johtavat komponentit saadaan yhä ahtaampiin paikkoihin. Atomimaailmassa välimatkat ovat niin pieniä, että niillä saavutetaan myös lisätehoa, Mustonen kuvaa. Hiilinanoputket eivät välttämättä korvaa elektroniikassa nykyään käytössä olevia johdinmateriaaleja, vaan niille tullaan suunnittelemaan omia informaatioteknologian sovelluksia. Ne mahdollistavat myös lisäominaisuuksia vanhoihin laitteisiin. Esimerkiksi tietokoneen näyttö voidaan rakentaa taipuisalle alustalle tai lisätä jokin sensori käsipuhelimeen.. Ideoiden toteutuminen on kiinni hinnasta ja kysynnästä, Mustonen muistuttaa. Massatuotanto mahdolliseksi Hiilinanoputkimusteprojektissa työskentelee Oulun yliopistossa neljä henkilöä, Tero Mustosen lisäksi tutkijat Krisztián Kordás ja Géza Tóth sekä professori Heli Jantunen. Lähdimme kehittämään painotekniikkaa, koska se mahdollistaa massatuotannon, Mustonen perustelee. Koska tulostustekniikoita on monia, tartuttiin lähinnä saatavilla olevaan, pöydällä könöttävään mustesuihkutulostimeen. Ensimmäinen ongelma oli saada hiilinanoputket liukenemaan veteen, sillä vedessä ne vajoavat pohjaan kuin pienet kivet. Toinen ongelma oli saada hiilinanoputkiliuoksesta niin tasainen, ettei se tukkinut tulostinta, Mustonen kertoo. Neste on vain apuväline, jolla nanoputkia siirretään. Lopullisessa tuotteessa vesi on haihtunut pois ja vain putket ovat jäljellä. Mustonen muistuttaa, että johtavia musteita on keksitty aiemminkin. Muiden kehittämät musteet tarvitsevat aina jälkikäsittelyn, kun taas oululaisten keksimä tuote on heti tulostuksen jälkeen valmis. Kun mustetta ei painamisen jälkeen tarvitse polttaa tai pestä, painaminen onnistuu myös paperille, kankaalle tai muille herkille materiaaleille. Jatkossa tutkijaryhmän tarkoituksena on kehitellä erilaisia musteita erilaisille painopinnoille. Koska Oulussa ei ollut kaikkia tarvittavia mittauslaitteita, joilla tulosteiden elektronisia ominaisuuksia olisi pystytty mittaamaan, tutkijajoukko otti hiilinanoputkitulosteensa ja lensi Yhdysvaltoihin Rensselaer Polytechnic Instituteen viime keväänä. Hankkeesta tehtiin RPI:n tutkijoiden kanssa yhteisartikkeli, joka julkaistiin kansainvälisessä nanoteknologia-alan tieteellisessä julkaisussa, Small-lehdessä, elokuussa. Verkkari ilmoittaa: Vaihda suuntaa! Kun tutkija antaa mielikuvituksensa kiitää, hän näkee tietokoneen näytön paperille tai vaikka paidan rintamukseen painettuna. Sanomalehti olisi paperinen kuten tähänkin asti, mutta sivua ei tarvitsisi enää kääntää, sillä oikeasti paperilla vaihtuisivat sähköiset teksti ja kuvat. Uudenlainen sanomalehti olisi vanhan ja uuden yhdistelmä. Onhan nytkin sanomalehti mahdollista lukea tietokoneen näytöltä, mutta se ei ole syrjäyttänyt paperista lehteä, Mustonen kuvaa. Taipuisat näytöt säästäisivät tilaa ja olisivat helposti käsiteltäviä. Lentokoneessa voisit ottaa penkin sivutaskusta rullalla olevan näytön ja katsoa elokuvan siitä. Kannettava tietokone voisi olla mukana päälle puettavassa vaatteessa, se ei tuntuisi missään eikä painaisi mitään, Mustonen vi-

7 Hiilinanoputkimuste on tulostuksen jälkeen heti valmista eikä tarvitse jälkikäsittelyä, kuten muut vastaavat musteet, selvittää tutkija Tero Mustonen. Siksi sitä voidaan painaa herkille materiaaleille. Hiilinanoputket on musteessa liotettu veteen, joka haihtuu pois lopullisesta tulosteesta. sioi. Jos jo käsipuhelin vapautti meidät puhelinlangasta, hiilinanoputket mahdollistaisivat puhelimen painamisen puseron kaulukseen. Painettavat hiilinanoputket voivat toimia myös sensoreina, sillä ne haistavat eri materiaalit ja huomaavat muutokset. Hiilinanoputkia pystytään muokkaamaan kemiallisesti ja liittämään mukaan reseptoreita, jotka tunnistavat esimerkiksi siitepölyn tai vaarallisen kaasun. Niitä voisi käyttää myös mittaamaan verenpainetta tai veren glukoosia. Sensoreita esimerkiksi suojavaatteisiin on jo valmistettu, mutta hiilinanoputkilla sensoreista saisi näkymättömiä ja taipuisia. Uusia tageja etätunnistukseen Oululaistutkijat ovat mukana myös VTT:n vetämässä Printag-hankkeessa, jonka tavoitteena on soveltaa nanomateriaaleja painettavaan elektroniikkaan perustuvissa etätunnisteratkaisuissa. Hanke liittyy Tekesin FinNano-ohjelmaan. Radiotaajuinen etätunnistus, RFID, on nopeasti yleistyvä tekniikka tiedon etälukuun ja -tallentamiseen. Sitä soveltavat muun muassa kauppa, teollisuus ja kuljetuspalvelut. Esimerkiksi suurta huomiota saanut biopassi sisältää RFID-sirun. Radiotaajuustekniikkaa voidaan käyttää myös rahojen merkitsemiseen tai älypakkauksiin. Passiivinen RFID-tunniste, tagi, korvaa monissa tapauksissa nykyiset viivakoodit. VTT:n kehittämät uudet tagit toimivat luotettavasti myös metallipinnoilla ja iholla, mikä laajentaa tekniikan sovellusmahdollisuuksia. Tunnisteita voidaan sijoittaa esimerkiksi vaatteisiin tai metallisiin kuljetuskontteihin. Painotekniikalla tunnisteen valmistuskustannukset putoaisivat merkittävästi, jolloin myös markkinat moninkertaistuisivat. Hiilinanoputkimusteelle näyttäisi olevan käyttöä painettavissa radiotunnisteissa. Printag-hankkeessa kehitetään myös muita lupaavia nanomateriaaleja ja etätunnistustekniikoita, projektikoordinaattori Panu Helistö VTT:stä kertoo. Printag-hankkeessa on mukana VTT Espoon lisäksi myös Teknillinen korkeakoulu. Atomitason johdinmateriaali Hiilinanoputket on nimensä mukaisesti valmistettu hiilestä. Ne muodostuvat eri tavoin kiertyneistä grafiittilevyistä ja myös niiden ominaisuudet riippuvat kierteisyydestä. Rakenne on putkimainen, kuin kanaverkkoa olisi kääritty rullalle siten, että se muodostaa yhtenäisen putken. Hiilinanoputket ovat yksiseinäisiä tai moniseinäisiä. Hiilinanoputket johtavat ylivertaisen hyvin sähköä ja lämpöä. Putken kierteisyydestä riippuen ne voivat käyttäytyä kuin metallit tai puolijohteet. Hiilinanoputket ovat keveitä, taipuisia ja erittäin kestäviä. Hiilinanoputken keksi japanilaisprofessori Sumio Iijima Nanoputken koko vaihtelee kymmenestä sataan nanometriin. Kun hiuksen halkaisija on sata mikrometriä, yhteen hiukseen mahtuu nanoputkea. Hiilinanoputkia on eripituisia, pisimmillään jopa senttimetrejä. Yksittäistä hiilinanoputkea ei voi nähdä silmin tai edes optisella mikroskoopilla, sillä sen halkaisija on pienempi kuin näkyvän valon aallonpituus. Tarpeeksi suuri hiilinanoputkikasauma voidaan nähdä mustana tai harmaana, siksi myös hiilinanoputkimuste on mustaa. Hilkka Lahti

8 30 vuotta sitten ihmiset tulivat matkojen päästä ihmettelemään ja kokeilemaan Oulun ensimmäisiä liiketunnisteisia liukuovia, muistaa professori Kari Kuutti. Sen jälkeen tietotekniikka on tullut niin läpinäkyväksi osaksi jokapäiväistä elämäämme, että emme sitä kaikissa paikoissa edes huomaa. Teksti: Ville Wittenberg Kuva: Juha Sarkkinen Älykkäät ympäristöt laboratorioista arkielämään Todellista älykästä teknologiaa ei vielä juurikaan ole liukuovia enempää, toteaa tietojenkäsittelytieteiden professori Kari Kuutti. Tekniikkaa on, mutta vuorovaikutusta ei. Liikennevalot ovat oikeastaan toinen esimerkki älykkäästä, läsnä olevasta tietotekniikasta. Oikein toimiessaan ne jopa tuottavat ihmiselle mielihyvää, hän kuvaa. Yhdysvaltalainen Mark Weisser määritteli vuonna 1988 ensimmäisen kerran, että tietotekniikka muuttuu näkymättömäksi ja kaikkialla läsnä olevaksi, ympäristöön sisään rakennetuksi piirteeksi (ubiquitous computing). Hän myös ennusti, että teknologia väistyy arjen keskipisteestä käytön taka-alalle. Kuutin mainitsemat esimerkit ovat sulautuneet vuosien aikana osaksi arkeamme. Mitään teknologista vallankumousrysähdystä ei tule. Älykkäät ympäristöt sulautuvat elämäämme yksinkertaisten asioiden kautta. Hiipien ja paloittain. Huonotkin sovellukset tulevat käyttöön, jos ne koetaan tarpeellisiksi. Se, mikä helpottaa elämää, hy- väksytään, muut jäävät syrjään. Käyttäjän rooli siis korostuu onneksi. Kuutti ottaa esimerkkinä tekstiviestit. Niiden naputtelu ei ole kovin kätevää, mutta kehittelijöiden yllätykseksi niiden käyttö mullisti puhelimen käytön. Jos se olisi osattu ennustaa, toiminto olisi suunniteltu kätevämmäksi. Tulevaisuuden yhä pienevistä langattomista laitteista tiedetään jotain, mutta ei kaikkea eikä edes tarpeeksi. Pitää tehdä paras arvaus, pistää se ihmisille testiin ja ennen kaikkea varautua korjaamaan usein. Ei uuteen tietotekniikkaan muuten pääse käsiksi. Älykkäissä ympäristöissä laitteet eivät kuitenkaan ratkaise. Ne ovat vain osa tulevasta muutoksesta. Ihmisille tarjottavat palvelut ovat ensisijaisia. Käyttäjät mukaan tuotekehitykseen Älykkäitä ympäristöjä tutkitaan käyttötilanteissa, ja tuotekehitys tulee olemaan yhä enemmän käyttäjäpohjaista. Kun tiedon keruu tapahtuu soveltamisen kontekstissa eli siellä, missä tieto syntyy, tutkimuksen ja tuotekehityksen menetelmät lähenevät toisiaan. Kuutin tutkimusryhmä on mukana kansainvälisessä projektissa, jossa kehitetään työkaluja muun muassa kaupunkisuunnitteluun. Kehitteillä on liikuteltava teltta, jonka läpinäkyvälle seinälle voidaan heijastaa virtuaaliset suunnitelmat siitä, miltä maisema näyttää tulevaisuudessa. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua kaupunkisuunnitteluun oikeassa paikassa ja mittakaavassa. Tulevaisuudessa tietokoneita, ympäristöjä ja ihmisiä ei voi erottaa, joten tarvitsemme pitkäaikaisia kokeiluja, joissa palveluita käyttävät ihmiset ovat olennainen osa kehitystä. Ainoastaan laboratoriossa testattuja asioita ei voi noin vain siirtää ihmisten elämän keskelle. Kuluttajapalautteeseen perustuva ohjelmistojen ja järjestelmien korjaaminen on nykyään yleistä. Ohjelmistojen käytettävyysongelmien ja tietoturva-aukkojen kans-

9 Älykkäissä ympäristöissä ratkaisevia eivät ole laitteet vaan ihmisille tarjottavat palvelut, sanoo professori Kari Kuutti. Älykkäiden ympäristöjen tutkimusta Oulun yliopistossa Top3/Kari Kuutti: sa taistelevaa kuluttajaa keskeneräisyyksien kehittely ei miellytä. Seurauksena on, että me emme oikein luota tietotekniikkaan vaikka elämmekin täysin sen keskellä. Graafinen käyttöliittymä oli aikoinaan suuri edistysaskel, mutta nyt se on muuttumassa kehityksen jarruksi. Tuottavuushyödyt eivät ole kovin suuret, kun väline itsessään vie paljon voimia ja aikaa. Käytettävyydessä ratkaisee se, että hyödyn pitää olla kipua suurempi. Älykkäissä ympäristöissä vaaditaankin huomattavasti suurempaa toimintavarmuutta kuin perustietokoneelta. Suunnittelu pitää tehdä vakavasti, sillä silloin tietokoneet eivät ole enää erillään maailmasta omana järjestelmänään. Langaton ja itseraportoiva sairaalajärjestelmä ei saa mennä jumiin päivittäin. Tietotekniikan tulevaisuus ylipäänsä vaatii koko perusfilosofialtaan uutta lähestymistapaa. Työpöytäajattelun tilalle uutta Kari Kuutti puhuu paljon siitä, että tietokoneiden ohjelmalähtöinen ja työpöytäajatteluun perustuva toimintatapa ei enää verkottuneessa tietoyhteiskunnassa toimi. Se on kankea. Toimintapohjainen käyttötapa olisi soveliaampi. Silloin tietokoneen käyttäjän ei tarvitsisi miettiä, millä eri ohjelmilla asioita milloinkin tekee, vaan tehtävän kohteen kautta kaikki siihen tarvittavat toiminnot olisivat automaattisesti käytettävissä. Ihmistoiminnalle ei ole luonnollista, että yksi ohjelma tekee erillisenä yhtä asiaa kerrallaan. Nykyinen käytäntö juontuu laskentaan käytettyjen tietokoneiden alkuajoista. Se ajattelu dominoi yhä. Kasvaneet tehot sekä tietokoneen mahdollisuudet ja verkko istutettuna työpöytämetaforaan aiheuttaa sen, että monimutkainen järjestelmä kohtaa yksioikoisen ajattelun. Ja taas tulee käytettävyysongelmia. Laitekoot ja erillislaitteet saavat professorin mietteliääksi. On mahdollista, että tulevaisuudessa meillä on pieniä erillislaitteita tiettyihin toimintoihin. Tai sitten on edelleen se yksi, jolla voi tehdä vähän kaikkea. IPod esimerkiksi saavutti suosion, vaikka sillä saattoi vain kuunnella musiikkia. Samaan aikaan toisaalta multimediakännykät myyvät nekin. Kristallipallo on vähän sumea. Nykymuotoisen tietokoneen puristaminen taskukokoon ei kuitenkaan tunnu kovin toimivalta ratkaisulta. Pienet laitteet ovat tutkijoillekin päänsärky. Kirjoituksen lähteenä on käytetty myös liikenneministeriölle tehtyä Uusi arjen tietotekniikka -taustaselvitystä. IPCity Interaction and Presence in Urban Environments EU-rahoitteinen laaja tutkimushanke yhdessä kahdeksan muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa. Projektissa tutkitaan tekstissä mainittua kansalaisten kaupunkisuunnitteluun osallistumista, teknologian avulla luotavaa isojen yleisötapahtumien yhteisöllistä kokemusta, kaupunkitilaan liittyvien tarinoiden ja kertomusten keräämistä ja vuorovaikutteisten historiapelien käyttöä eri kaupunkien välillä. Studio n site Suomen Akatemian rahoittama hanke yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun tilamuotoilun laitoksen kanssa. Hankkeessa tutkitaan vuorovaikutteisen suunnitteluteknologian hyödyntämistä käyttäjäkeskeisessä tilasuunnittelussa. otpage=3&subpage=2115 ÄES Älykkäiden ympäristöjen ekologia Hankkeen tavoitteena on tunnistaa, mallintaa ja arvioida älykkäiden ympäristöjen ekologiaa ihmisen, tekniikan, ympäristöjen ja suunnittelumenetelmien näkökulmasta. Hanke on Tekesin, VTT:n ja Työterveyslaitoksen rahoittama. Siinä on mukana kahdeksan kotimaista korkeakoulua.

10 MNT-keskuksessa puhdastilat yliopiston ja yritysten tutkimukselle Tietotalo I:ssä sijaitsevan mikro- ja nanoteknologian keskuksen puhdastiloista. Niitä tarvitaan mikro- ja nanomittakaavan ilmiöiden ja komponenttien tutkimuksessa. Teksti ja kuvat: Ilkka Heikura Mikro- ja nanoteknologian keskuksen (MNT-keskus) tehtävänä on tarjota yliopiston tutkijoille ja opiskelijoille sekä ulkopuolisille yrityksille puhdastiloihin sijoitettujen tutkimuslaitteiden käyttömahdollisuus ja puhdastilaympäristö. Keskus palvelee erillislaitoksena kaikkia tiedekuntia ja laitoksia. Sen tutkijat antavat myös asiantuntija- ja tutkimusapua. Keskuksen varustaminen tutkimuslaitteilla aloitettiin viime vuonna ja niitä on kuluvana vuonna täydennetty. Käyttöön tutkimuslaitteita on otettu vähitellen alkuvuodesta alkaen. Puhdastilat parantavat yliopiston tutkimusmahdollisuuksia, koska esimerkiksi li- tografiassa ja ohutkalvojen prosessoinnissa tarvittavat laitteet löytyvät keskitetysti täältä. Samalla laitteistojen kalliit ylläpito- ja huoltokustannukset jäävät keskuksen huolehdittaviksi eivätkä syö yksittäisten laboratorioiden resursseja. Tärkeäksi nähtiin myös, että Oulun seudun yritykset voivat kehittää ja testata keskuksen prosessointilaitteilla omia huipputeknologian tuotteitaan, esimerkiksi mikroelektroniikan ja nanofotoniikan komponentteja, kertoo laitoksen johtaja, tekniikan tohtori Janne Remes. Tutkimuslaitteiden ja tilojen hankintaa ovat merkittävästi rahoittaneet Oulun kaupunki, opetusministeriö, Tekes ja yritykset. Ongelmana hankinnoissa on laitteiden kal- Yliopiston puhtaimmat tilat löytyvät Linnanmaalta lis hinta. Mitä pienempiä asioita tutkitaan, sitä kalliimmiksi prosessointilaitteet yleensä käyvät, jatkaa Remes. Laitetarpeita selvitettiin käyttäjäkunnan, erityisesti yliopiston laitosten kanssa. Tärkeimmät peruslaitteet hankittiin penniä venyttämällä ja jopa ulkomaisia puolijohdevalmistajien huutokauppoja koluamalla. MNT-keskus on pitkän yhteen hiileen puhaltamisen ja taustatyön tulos. Vaikuttajina toimivat Remeksen mukaan erityisesti professorit Vilho Lantto ja Jouko Vähäkangas sekä dosentti Antti Uusimäki mikroelektroniikan ja materiaalifysiikan laboratoriosta. Lisäksi eri tiedekuntien edustajista koostuvan puhdastilatoimikunnan valmisteleva työ mahdollisti keskuksen syntymisen ja laitehankintojen toteuttamisen. Ohjausta ja koulutusta käyttäjille Janne Remeksen lisäksi MNT-keskuksessa työskentelee kaksi tutkijaa ja osa-aikainen sihteeri. Henkilökunnan työajasta suurin osa kuluu laitteiden asennukseen ja sisäänajoon, 10

11 Nanorakenteiden integrointi Oulun vahvuutena Ilman epäpuhtaudet ovat nanotekniikan tutkimukselle vahingollisia, joten puhdastilojen ilmaa suodatetaan jatkuvasti ja tutkijat käyttävät suojavaatteita. Puhtaimmissa tiloissa litrassa ilmaa on korkeintaan neljä 500 nanometrin kokoista partikkelia, kuvaa MNT-keskuksen johtaja Janne Remes. prosessien kehittämiseen, puhdastilojen ylläpitoon ja valvontaan, laitteiden huoltoon sekä laitehankintojen suunnitteluun yhdessä tutkijoiden kanssa. Varsinkin erilaisten prosesseissa tarvittavien kaasujen ja kemikaalien turvallisen käytön varmistaminen on edellyttänyt kovaa työtä, kuvaa Remes. Keskuksella ei ole arvosanoihin tähtäävää opetusvelvoitetta, eli keskuksessa ei työskentele professoria. Puhdastilarutiineihin perehtyminen ja laitteiden turvallisen käytön oppiminen ovat kuitenkin edellytys pääsylle puhdastiloihin käyttämään laitteistoja. Tähän asti halukkaat on perehdytetty yksittäin, mutta toiminnan mahdollisesti laajentuessa voidaan kurssittaa suurempia ryhmiä. Lisäksi keskuksen henkilökunta on tarvittaessa tuntiopetusmääräyksin yliopiston eri koulutusohjelmien käytössä. Keskuksessa käytetään myrkyllisiä aineita, joiden turvallisesta käytöstä me vastaamme, eikä laitteita voi käyttää ilman opastusta ja koulutusta työntekijän oman turvallisuuden ja laitteiden rikkoontumisvaaran takia, jatkaa Remes. Yritykset voivat käyttää puhdastilan laitteita ostamalla keskukselta käyttöaikaa. Yrityksen työntekijä voidaan myös kouluttaa laitteiden käyttöön. Yritykset voivat käyttää puhdastiloja virka-aikana. Laitteesta riippuen yliopisto laskuttaa euroa tunnilta. Yliopiston omille tutkijoille hinta muodostuu huomattavasti edullisemmaksi. Nanoteknologian tutkimuksessa tärkeäksi Oulun yliopiston vahvuusalueeksi on määritelty nanorakenteiden integrointi erityisalueena nanotyöstö ja -asemointi sekä sähkökeraamit, joita tutkitaan varsinkin mikroelektroniikan ja materiaalifysiikan laboratoriossa. Aihealue on oleellinen osa nanoteknologiaa, koska se mahdollistaa toiminnalliset rakenteet ja komponentit. Nanoteknologiassa tärkeitä tutkimusalueita ovat muun muassa anturi-, testaus- ja luotettavuustekniikka, nanokomposiitit sekä hiilinanoputkien kasvatus ja modifiointi. Erityisesti nanorakenteiden integroinnin kautta tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kaupallisissa sovelluksissa jo melko nopeasti. Visioita nanoteknologian mahdollisuuksista elektroniikka-, metsä- ja kemianteollisuudessa on Suomessa muotoiltu FinNano-ohjelman puitteissa. Oulun alueella tehtävä tutkimus sopii hyvin niissä löydettyihin suomalaisen teollisuuden nanoteknologian painoaloihin. Visiotyö jatkuu edelleen ja auttaa myös tutkimuslaitoksia suuntautumaan kansallisesti tärkeille alueille, sanoo professori Heli Jantunen Oulun yliopiston mikroelektroniikan ja materiaalifysiikan laboratoriosta. Suurin nanoteknologia-alan tutkimusprojekti Oulussa on professori Jantusen johtama NAPERO, joka kuuluu Tekesin FinNano-teknologiaohjelmaan. Sitä toteutetaan yhteistyössä VTT:n ja kuuden teollisuusyrityksen kanssa. Projektissa kehitetään nanomittakaavan valmistusmenetelmiä ja komponentteja fotoniikan ja mikroelektroniikan sovelluksiin. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa optisissa sulkimissa ja kytkimissä, tiedonsiirto- ja tallennusmenetelmissä ja spektroskooppisissa mittalaitteissa. NAPERO:n lisäksi yliopistossa on käynnissä ainakin kuusi selkeästi nanoteknologiaan liittyvää Tekesin, Suomen Akatemian ja EU:n rahoittamaa hanketta. Niissä on mukana myös yli kymmenen Oulun alueen teollisuusyritystä. Tutkimusta tehdään fotoniikan, optoelektroniikan, mikroaaltotekniikan, kemian, fysiikan, mittaustekniikan, materiaalitekniikan, elektroniikan, konetekniikan ja testaustekniikan aloilla. Nanoteknologian työkalun, fokusoidun ionisuihkun (FIB) avulla materiaaleja voidaan työstää suoraan suurella tarkkuudella. NAPERO-projektin teollisuuskumppaneiden logot on valmistettu FIB: n avulla piinitridikerrokselle. Pientä mittakaavaa kuvaa alareunan musta palkki pituudeltaan kaksi mikrometriä eli 0,002 millimetriä. Alan huippuosaamisesta kertoo pääsy valtakunnalliseen Nano- ja mikrojärjestelmät sekä tulevaisuuden materiaalit -osaamiskeskusohjelmaan (OSKE), johon kuuluvat lisäksi Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Mikkeli, pääkaupunkiseutu ja Tampere. Yhteistyö Oulun VTT:n yksikön kanssa tukee merkittävällä tavalla alueen yritysten mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden haasteisiin mikro- ja nanoteknologiaan liittyvissä sovelluksissa, esimerkiksi tulevaisuuden elektroniikan miniatyrisoinnissa nanomittakaavaisiin rakenteisiin ja painettavan elektroniikan kehityksessä. Kansainvälisillä markkinoilla on jo saatavilla useita nanoteknologiaan perustuvia tuotteita tai tuoteparannuksia, kuten nanoputkien käyttöön perustuvat kestävämmät tennismailat ja nanokoon partikkeleihin perustuvat naarmuuntumattomat maalit. Suomessa julkiset rahoittajat ovat panostaneet huomattavasti alan tutkimukseen ja laitehankintoihin, ja tämä on myös tiivistänyt kotimaista tutkimusyhteistyötä. Kansainvälisesti onkin tärkeää saada merkittävä asema suomalaisen teollisuuden painoaloilla, sillä nanoteknologialta odotetaan paljon ja ennen kaikkea Yhdysvallat ja Kiina panostavat siihen voimakkaasti, kuvaa Heli Jantunen. (IH&TP) 11

12 tulevaisuuden älykäs radiotekniikka kehitteillä Langattoman tietoliikenteen kuuma puheenaihe on ohjelmistoradio. Eri radiotekniikat yhdistävästä älykkäästä radioteknologiasta povataan merkittävää edistysaskelta matkapuhelinten kehittämisessä. Oulussa on rakennettu ohjelmistoradion ensimmäiset toimivat testilaitteistot. Teksti: Tuomas Rytky Kuvat: Tuomas Rytky ja Tero Suutar i Nykyaikaisessa matkapuhelimessa käytetään rinnakkain useita radiotekniikoita. Puheluiden ja datan vaatiman GSM-liikenteen lisäksi laitteella voidaan kytkeytyä esimerkiksi langattomaan lähiverkkoon WLANstandardin mukaisesti tai siirtää tietoa vaikkapa puhelimen ja tietokoneen välillä bluetoothia käyttäen. Radioverkkojen käyttäminen rinnakkain on haastavaa. Erilaiset radiotekniikat tarvitsevat omat lähettimensä ja vastaanottimensa, jotka suurentavat ja monimutkaistavat laitteita. Käytännössä tulevaisuudessa käyttötilannetta pahentaa, että lähettimet ja vastaanottimet kokevat muun kuin oman liikenteensä häiriönä. Haittaa voi verrata siihen, että samassa pienessä pöydässä keskustelee yhtä aikaa monenkielisiä ja kovaäänisiä ihmisiä jotka eivät välttämättä ymmärrä tai kuuntele toisiaan. Tällöin voidaan siirtyä keskustelemaan pöytään, jossa puhutaan samaa kieltä. Useiden rinnakkaisten radiotekniikoiden käyttäminen samassa laitteessa ja samassa fyysisessä tilassa yhtä aikaa yleistyy nopeasti. Nokia julkaisi syyskuun lopulla laitteen, jolla on mahdollista käyttää laskutavasta riippuen neljästä kuuteen erilaista radioverkkoa. Eikä tilanne ole suinkaan helpottumassa, sillä niin kännykkään kuin ihmis- ten muuhunkin elämään pyrkii moni nuori ja nouseva radiotekniikka. Centre for Wireless Communications (CWC) on Oulun yliopistossa toimiva tutkimusyksikkö, jossa tutkitaan kuinka tulevaisuudessa kymmenet rinnakkaiset radiotekniikat voitaisiin toteuttaa yhdellä kognitiivisella radioverkolla. Tarkoitamme sillä radiota, joka haistelee ympäristöään saadakseen tietoonsa, millaisia radioteknologioita alueella on käytössä. Kognitiivisella radiolla on käytössään menetelmät, joilla se osaa muodostaa yhteyden mihin tahansa löytämäänsä radiostandardiin. Lisäksi se pystyy tarvittaessa muodostamaan täysin omanlaisensa radiostandardin tietylle käyttäjäjoukolle, CWC:n johtaja Ari Pouttu suomentaa visiota. Vapaammat taajuudet tarpeen Jo aivan lähitulevaisuudessa kognitiivisen radion piirteitä löytyy matkapuhelimista, jotka osaavat käyttää esimerkiksi halvinta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Puhtaasti kognitiivisen radion toteuttaa käytännössä kuitenkin vasta ohjelmistoradio eli radio, jonka toimintaa voidaan muuttaa ohjelmallisesti. Vielä nykyään radio-ominaisuudet tehdään laitteistoratkaisuilla. Teknisiä haasteita on vielä paljon, mutta ne pystyään ratkaisemaan. Eniten kehitykseen vaikuttaa taajuusjakopoliittisten päätösten puuttuminen. Taajuuksien käyttö on hyvin tiukasti säänneltyä. Nyt tarvittaisiin päätöksiä, jotka mahdollistavat taajuuksien vapaamman käytön, Pouttu sanoo. Se, millaisia käyttöön tulevat ratkaisut ovat, riippuu taajuuksien sääntelyn lisäksi suuryritysten johtajista. Tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa tekevän CWC:n johtaja tietää realiteetit: Me tutkimme kenttää mahdollisimman laajasti, mutta viime kädessä teollisuus valitsee yleiseen käyttöön saakka menevät osat. Niin se toimi 3G-teknologiassa ja niin se tulee olemaan kognitiivisessa radiossakin. Tällä hetkellä kaikki radiostandardit käyttävät omaa taajuusaluettaan ja tiukasti säädettyä protokollaa. Taajuusspektri nähdään rajallisena luonnonvarana. Kuitenkin ajallisesti tai paikallisesti mitattuna esimerkiksi GSM:n taajuusalueesta vain 5 15 prosenttia on käytettynä. Tulevaisuuden radio osaa vaihtaa vapaalle alueelle, mikäli alueen ja taajuuden ensisijainen käyttäjä sen sallii, Pouttu kuvaa. CWC on noussut reilun kymmenvuotisen historiansa aikana kansainvälisesti arvostetuksi peluriksi langattoman tietolii- 12

13 Koelaitteistot kolmannen sukupolven matkapuhelinteknologian tutkimiseksi tehtiin CWC:ssä kymmenisen vuotta sitten ja tekniikka puristettiin nykyiseen, johtaja Ari Poutun kädessä olevan kännykän kokoon. Nyt pienen matkalaukun kokoisen ohjelmistoradion kaupallistaminen vie Poutun arvion mukaan saman ajan. CWC Langattoman viestinnän erityisosaaja CWC kehittää langattomia teknologioita teoreettisen analyysin, tietokonesimulointien ja kokeellisen tutkimuksen avulla. Viime kesänä tutkija Mikko Alatossava teki 4G-tutkimukseen liittyviä radiokanavamittauksia yliopiston Linnanmaan kampuksella. Centre for Wireless Communications (CWC) on Oulun yliopistoon vuonna 1995 perustettu kansainvälisesti huipputasoinen tutkimusyksikkö, jossa tutkitaan langattomia järjestelmiä ja verkkoja. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. CWC:n projekteissa tutkitaan tiedonsiirtoratkaisuja 3G-evoluutio- ja 4G-järjestelmiä varten. Jatkuvasti kasvavana alueena ovat myös erilaiset langattomat verkkoteknologiat, joissa tärkeimmät teemat ovat uudet verkkotopologiat tulevaisuuden matkapuhelinjärjestelmissä sekä lyhyen kantaman sensoriverkkoteknologiat. Tutkimuksen nykyhaasteet liittyvät yksinkertaisten ja kuitenkin tehokkaiden keinojen löytämiseen, jotta voidaan tarjota luotettavaa kokonaispalvelua usean radioteknologian verkkoympäristössä. Langattomien teknologioiden kehittäminen CWC:ssä perustuu teoreettiseen analyysiin, tietokonesimulointeihin ja kokeelliseen tutkimukseen. CWC: n uusissa 4G- ja elab-laboratorioissa rakennetaan tulevaisuuden langattomien teknologioiden pienimuotoisia koejärjestelmiä, joiden avulla teoreettisen tutkimuksen tulokset voidaan tuoda käytäntöön. CWC toimii täysin ulkopuolisen rahoituksen varassa. Merkittävimpiä rahoittajia ovat Nokia, Elektrobit, Tekes, Puolustusvoimat ja Euroopan komissio. Henkilöstömäärä on tällä hetkellä noin 100, josta kolmannes on ulkomaisia tutkijoita. 13

14 kenteen kentällä. Sen sadasta työntekijästä kolmannes on ei-suomalaisia, joten jo sitä kautta kansainvälinen yhteistyö ja verkottuminen ovat vahvoja. Arvostusta osoittaa esimerkiksi se, että CWC:ssä tehtiin jo 1990-luvun puolivälissä 3G-tekniikkaa, jota alkoi löytyä kaupallisista tuotteista vasta viime vuonna. Henkilöstön näkemyksen arvostuksesta kertoo myös se, että professoreiden ja johtajien kalenterit ovat pullollaan esiintymisiä konferensseissa eri puolilla maailmaa. Helppo käyttö tavoitteena Pouttu uskoo, että ensimmäiseksi ohjelmistoradiotekniikan ratkaisuja otetaan käyttöön nimenomaan ei-kaupallisissa viranomaissovelluksissa. Oululaiseen ohjelmistoradioprojektiin onkin osallistunut CWC:n ja Elektrobitin lisäksi yhteistyökumppanina Puolustusvoimat. Mutta hyödyttääkö fiksulta kuulostava tekniikka myös loppukäyttäjää? Pouttu antaa esimerkin tilanteesta, jossa kännykän omistaja siirtyy maasta toiseen. Monet nykykännyköistä mykistyvät esimerkiksi Aasiassa tai Pohjois-Amerikassa. Tulevaisuudessa kännykän radio osaa muuttaa toimintansa aina tilanteen mukaan. Yksi mahdollinen käyttötilanne on se, että kognitiivinen radio toimii kotona kaikkien radiolaitteiden keskussolmuna. Näin siksi, että se kykenee keskustelemaan kaikkien kanssa. Tällainen laite osaa myös tehdä valintoja käytettävän radiotekniikan suhteen käyttäjän antamien yksinkertaisten parametrien perusteella. Laitetta voidaan käskeä käyttämään päivällä mahdollisimman luotettavaa siirtomenetelmää mutta iltaisin vapaa-aikana yhteyden hintaa, Pouttu maalaa tulevaisuutta. Nykyinen tutkimuskäyttöön tehty ohjelmistoradio on melkoinen tehosyöppö ja käsimatkatavaralaukun kokoinen. Poutun mukaan siitä puristetaan noin kymmenessä vuodessa kuluttajille kelpaava. Informaatiotekniikassa Jukka Klemettilä Pertti Huuskonen Matti Pietikäinen Oulun seudulla on oltu huolissaan oululaisen teknologiaosaamisen vauhdin hiipumisesta. Kysyimme kolmelta informaatiotekniikan alan näkijältä ja tekijältä, onko huoli aiheellinen ja mitä alueen toimijoiden pitäisi tehdä. Jukka Klemettilä Toimitusjohtaja, Oulu Innovation Oy: Oulu on johtava langattoman tieto- ja tietoliikennetekniikan keskus, globaalisti. Meillä on huomattavan kokoisia globaalien yritysten tuotekehitysyksiköitä, lukuisia startup -yrityksiä, laajaa ja syvää alan tutkimusta ja koulutusta sekä jopa pääkonttoreita. Kaikesta tästä huolimatta Oulussa on hälyttävän vähän uusia potentiaalisia ICT-menestyjiä. Tämän lisäksi on vielä muistettava, että potentiaalisista korkeintaan yksi kymmenestä onnistuu kunnolla. Maailmalla parhaiten kehittyviin Oulun seutuun verrattaviin alueisiin verrattuna meillä syntyy vain noin kymmenesosan verran todellisia nopean kasvun yrityksiä. Jokainen uusi ICT-markkina alkaa pienenä usean yrityksen pelikenttänä, mutta varsin lyhyessä ajassa ja markkinan kasvaessa johtavat yritykset korjaavat koko potin. Joh- tavat yritykset ratkeavat nopeuskilpailussa, jonka lopputulos on summa riittävän kovan tavoitteen asettamisesta, liikkeenjohtotaidoista, oikean tuotekategorian ja markkinan määrittämisestä, riittävästä rahoituksesta sekä myös onnesta. Menestysresepti markkinajohtajuuteen muodostuu siis seuraavasti: tähdätään markkinajohtajaksi nopeasti isoksi kasvavassa uudessa markkinassa. Seurataan parhaiden bisneskehityksen ammattilaisten analyyseja ja suosituksia. Hankitaan kumppaneiksi maailmalta lahjakkaita, ahkeria, kokeneita ja onnekkaita yrittäjiä, yritysjohtajia, rahoittajia ja neuvonantajia. ICT on Oululle edelleen tärkeä. Iso osa talouskasvustamme riippuu ICT:ssä onnistumisesta. Olemme tällä hetkellä edelleen huipulla, mutta nykyisen kaltainen kehitys ei tuo näköpiiriin kasvavia yrityksiä. Vahvaan osaamiseen perustuva ponnistamispohja on meillä erittäin hyvä ja sen laadun säilymisestä on pidettävä huolta. Laajeneva yhteistyö 14

15 kiihdytysvaiheen aika yli toimialarajojen synnyttää uusia markkinamahdollisuuksia. Kunnon panokset markkinajohtajien kehittymiseen vievät meidät menestykseen. Riskiä pitää ottaa ja antaa mahdollisuuksia lupaaville yrityksille. Pertti Huuskonen Toimitusjohtaja, Technopolis Oyj: Oulun yliopisto on ollut erittäin keskeisellä sijalla 1960-luvulla käynnistyneessä prosessissa, jossa seudustamme on tullut globaalin luokan informaatiotekniikan osaamisen keskittymä. Huipputekniikassa uusiutumisnopeus on nopeaa, mikä mahdollisti aikanaan tämän kehityksen. Nyt tämä muutosnopeus haastaa meidät, koska menneisyyden mairea makustelu ei auta tulevaisuutemme rakentamisessa erinomaisista aikaisemmista tuloksista huolimatta yhtään sen enempää kuin formulakisoissa ajajan paalupaikka. Paalupaikka auttaa aluksi, mutta maalisuoralla on kuitenkin lopulta ykkönen se, joka on onnistunut lähdön jälkeen tekemään oikeita asioita oikein. Nykytasolta on Oulussa hyvä ponnistaa eteenpäin. Jatkossakin tarvitaan samoja asioita, joilla täällä napapiirin tuntumassa ennenkin menestyttiin. Tarvitaan nuorekasta ennakkoluulottomuutta, räväkkää rohkeutta sekä erityisesti suomalaiselle ja pohjoiselle ihmiselle ominaista sikaenergiaa. Edelleenkin olemme globaalissa kilpailussa eikä siltä tieltä ole paluuta, eikä Oulun tarvitse sitä toivoakaan. Tulevien menestysalojen arvioiminen on edelleen yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Mutta kannattaa keskittyä ja paneutua tekemään huippuluokan työtä kunnianhimoisin tavoittein. Sellainen työ johtaa lopulta menestykseen. Toisinaan odotusaika on tuskaisen pitkä, mutta maratonjuoksussakin maali tulee vastaan aikanaan. Oulun yliopiston eräs lähtökohtainen etu on edellä mainittujen lisäksi se, että se on hyvin monialainen. Tätä lähtökohtaista etua hyödyntämällä voidaan kehittää ja kouluttaa ihmisiä esimerkiksi multimedian, hyvinvointiteknologian, ympäristötekniikan ja monien muiden tunnistettujen mahdollisuuksien erityistarpeisiin. Yliopiston tekemiä toimenpiteitä monialaisuuden ja opetuksen kehittämisen suuntaan on ilo tervehtiä suurella tyydytyksellä. Yliopiston ja elinkeinoelämän yhteistyötä voi nykyisestä hyvästä tasostaan kehittää edelleen. Tapoja on paljon alkaen siitä, että vaihdettaisiin säännöllisesti tiiviimmin näkemyksiä strategioista ja tulevista projekteista päätyen siihen, että vietettäisiin yhdessä enemmän epävirallista aikaa esimerkiksi ekskursioiden ja muiden tapaamisten muodossa. Kaikissa näissä ajatuksissa tulee väkisinkin itselle huono omatunto monista tekemättömistä yhteistyökuvioista, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä. Kokemukseni yliopistosta lähtien opiskeluajoista nykypäiviin tuovat lukuisia onnellisia muistoja. Uskon, että tällaista hyvin myönteistä ilmapiiriä on Oulussa yliopistoa kohtaan paljon ja monilla tahoilla, ja se merkitsee Oulun seudulle äärimmäisen tärkeää kehittymisen perustaa yliopiston ja ympäristön yhteistyöllä. Matti Pietikäinen Tieteellinen johtaja, Infotech Oulu: Informaatiotekniikan kehittyminen Oulun alueella on nähdäkseni eräänlaisessa murrosvaiheessa. Viime aikoina on menestykseen riittänyt pitkälti se, että on keskitytty olemassa olevien tuotteiden uusien versioiden kehittämiseen eikä niinkään aivan uuden luomiseen. Teollisuuden lyhyen tähtäimen intressit ovat ohjanneet myös tutkimusta, sillä esimerkiksi Tekesin rahoituksen saaminen yliopistolla tehtävään tutkimukseen on yleensä kiinni yritysten osallistumisesta hankkeisiin. Tietotekniikka on nyt leviämässä kaikkialle, yhä keskeisemmäksi osaksi jokapäiväistä elämäämme: koteihin, työhön, harrastuksiin, opetukseen, terveydenhuoltoon jne. Langaton tietoliikenne on keskeinen osaamisen alue Oulussa, mutta keskittyminen pelkästään siihen ei riitä onhan painopiste mobiilialallakin siirtymässä laitteistoista ohjelmistoihin, palveluihin ja sovelluksiin mitä erilaisimmilla aloilla. Menestyäksemme jatkossa tarvitaan tutkimuksen tuottamia aivan uudenlaisia hullunrohkeitakin ideoita, joista sitten jotkut voivat johtaa tuotekehitykseen ja jopa uuteen yritystoimintaan asti. Koska menestykseen johtavia ideoita on mahdotonta ennakoida, on tutkimuksen oltava volyymiltaan riittävän suurta ja laaja-alaista, mutta myös kansainvälisesti erittäin korkeata tasoa. Tutkimusympäristöjämme on kehitettävä pitkäjänteistä ja uutta luovaa tutkimusta edistäviksi. Lyhytjänteisestä projektikohtaisesta rahoituksesta on päästävä pitkäjänteisempään, teollisuuden lyhyen tähtäimen intresseistä riippumattomaan rahoitukseen. Tutkimusryhmien on tultava entistä kansainvälisemmiksi, luotava yhteyksiä huippututkimukseen ja rekrytoitava kovatasoisia tohtoreita ja jatko-opiskelijoita ulkomailta. Yliopistotasolla on mietittävä miten, huippututkimusta voitaisiin nykyistä paremmin edistää. Mielestäni tarvittaisiin muun muassa paikalleen jähmettyneiden organisaatioiden (tiedekunnat, osastot/laitokset) uudistamista sekä joustavampia mahdollisuuksia palkkaukseen, eri rahoituslähteiden yhdistelyyn ja rahoituksen puskurointiin. Oulun alueen kehityksen moottorina ja yliopiston painoalana olevan informaatiotekniikan olisi saatava merkitystään vastaava osuus yliopiston resurssien jaossa. Tällöin olisi myös tutkimuksen laatu otettava entistä tärkeämmäksi kriteeriksi määrällisten kriteerien sijasta. 15

16 Kohti saumatonta innovaatioketjua Petr i Pulli & Jouni Similä Epävarmuus, Julkaiseminen Tutkimus on uudisraivausta Kaskiviljely (nopeasti tuloksia mutta maaperä köyhtyy) Kasvuyritysten maaperä köyhä (IPR-vaje) Vapaa tutkimus yliopistoissa, Akatemian rahoittama tutkimus Tekesin ja yritysten rahoittamat teknologiaohjelmat Uusien yritysten synty & kasvu Perustutkimus Soveltava tutkimus Teknologiansiirto Aika, taloudellinen hyödyntäminen Tutkimusrahoituksen nykytila: tutkimuksen ryöstöviljely. Virheellisesti painottunut tutkimusrahoitus on johtanut nykytilanteeseen: tutkimuksen ryöstöviljelyyn. Innovaatio-aihioita syntyy tutkimuksen uudisraivauksessa runsaasti, mutta puutteellisen tuen takia suuri osa niistä jää kehittämättä. Innovaatioiden hautuumaa sijaitsee perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välimaastossa, kun lannoitus eli rahoitus puuttuu pitkäjänteiseltä soveltavalta tutkimukselta, jonka tehtävä on luoda immateriaalioikeuksia. Panostuksen kohdentaminen lähes pelkästään nopeasti hyödynnettävien innovaatioiden kehittämiseen on kaskiviljelyä, joka köyhdyttää maan. Myös uusien kasvuyritysten tarvitsema maaperä on köyhä, koska immateriaalioikeuksia ei ole syntynyt aiemmissa vaiheissa. Kuvan nk. Matthewsin käyrä kuvaa yleistä jonkin tutkimusteeman tai alueen kehittymisen lainalaisuutta. Alkuvaiheessa julkaistaan paljon ja otetaan riskejä, mutta kun lähestytään kaupallista hyödyntämistä, julkaisuaktiviteetti laskee ja riskejä pyritään välttämään. 16

17 Suomi ja pohjoinen kaupunki Oulu ovat menestyneet tietotekniikan alueella erinomaisesti. Menestys on perustunut pitkäjänteiseen tutkimukseen, alueen teollisuuden tahtoon kasvaa innovaatioiden avulla ja yritystoiminnan kannalta edullisiin kasvuolosuhteisiin, kuten infrastruktuuriin ja koulutetun henkilökunnan saatavuuteen. Viime vuosina on esitetty huolestuneita puheenvuoroja Oulun alueen pysähtyneisyydestä, jota leimaa edelläkävijyyden menettäminen ja innovaatioiden puute. Sama huolestuneisuus voidaan laajentaa koskemaan koko Suomea, vaikka juhlapuheissa edelleen hehkutetaan menestystä ja paukutetaan henkseleitä. Pysähtyneisyys johtuu uusien innovaatioiden hyödyntämisen heikkoudesta. Suomen maineikkaimmat tuotteet perustuvat ja 1990-lukujen innovaatioihin. Syynä innovaatioiden hyödyntämättömyyteen pidämme kansallisesti ja erityisesti Oulun alueella pitkään harrastettua, virheellisesti painotettua tutkimus- ja kehitystoiminnan julkista ja yritysrahoitusta. Se on tähdännyt lyhyen aikavälin taloudelliseen hyödyntämiseen ja olemassa olevan yrityskannan tukemiseen. Innovaatioketjun kannalta tämä on merkinnyt tutkimuksen ryöstöviljelyä. Rahoitusta ei ole riittänyt pidemmän aikavälin soveltavaan tutkimukseen, innovaatioiden immateriaalioikeuksien luomiseen eikä niihin perustuvien uusyritysten synnyttämiseen ja tukemiseen. Mitä pitäisi tehdä? Innovaatioketju on saatava toimimaan saumattomasti. Ehdotamme kuutta korjaavaa toimenpidettä. Todellinen tuki monitieteiselle tutkimukselle Innovaatioita syntyy usein tieteenalojen reuna-alueilla. Käytännössä aidosti monitieteellistä tutkimusta voidaan nykyisin tehdä vain vapaana tutkimuksena virkatyön ohessa. Päinvastoin kuin juhlapuheissa sanotaan, tutkimusrahoittajat eivät juuri rahoita monitieteellistä tutkimusta. Tämä johtuu siitä, että tutkimusrahoittajat ovat sisäisesti organisoituneet sektoripohjaisesti. Ehdotamme, että Suomen Akatemia muodostaa nykyisten sektoripohjaisten toimi- Professorit Petri Pulli ja Jouni Similä tekevät kirjoituksessaan kolme ehdotusta monitieteisen tutkimuksen todelliseksi tukemiseksi ja kolme suositusta kansallisten immateriaalioikeuksien luomiseksi. kuntien rinnalle uuden monitieteellisen toimikunnan, jolle annetaan oma budjettinsa. Lisäksi ehdotamme, että Tekes luo uuden monitieteellisen tutkimuksen instrumentin. Instrumentti olisi innovaatiokeskeinen, ei tutkimusryhmäkeskeinen eikä yritysrahoitusriippuvainen. Edelleen ehdotamme että yliopisto kannustaisi monitieteellistä tutkimusta vaikuttavuus- ja laatukriteerinä sekä edistäisi yliopiston sisäisen rahoituksen kohdistamista tähän tarkoitukseen. Patrioottinen IPR-politiikka Innovaatioiden kaupallinen hyödyntäminen yritystoiminnan kautta edellyttää globalisoituvassa maailmassa innovaatioiden suojaamista. Nykyaikana eivät enää pelkkä osaaminen ja nopea soveltaminen riitä. Näillä näkymin hyvät tuoteinnovaatiot kopioidaan hyvin nopeasti ja viedään käsistä sinne, missä on resursseja panostaa ja suurimmat markkinat. Siksi huomio on kiinnitettävä immateriaalioikeuksien (Intellectual Property Rights, IPR) synnyttämiseen ja salkunhallintaan. Jos innovaatioiden hyödyntämistä halutaan sitoa alueellisesti Suomeen ja Oulun alueelle, oikeastaan ainoa mahdollisuus on patrioottinen IPR-politiikka. Suositamme siis kansallisia ja alueellisia toimia tutkimukseen perustuvien immateriaalioikeuksien systemaattiseen luomiseen ja salkunhallintaan. Yliopiston omat voimavarat eivät tähän riitä. Siksi olisi selvitettävä, mitkä kansalliset ja alueelliset toimijat voisivat tulla tukemaan alueellisen patenttisalkun muodostusta. Tämä vaatii niin kutsuttua kärsivällistä rahaa, koska yksittäisten patenttien hyöty realisoituu vasta osana suurempaa salkkua ja useimmiten vasta 5 10 vuoden kuluttua alkuperäisistä innovaatioista, joskus ei koskaan. Lisäksi suositamme, että Tekes alkaisi tukea tutkimustulosten patentointia. Ehtona uudessa instrumentissa olisi, että kyse on tutkimukseen perustuvista keksinnöistä, joilla on potentiaalia uuteen yritystoimintaan. Näissä tapauksissa ei edellytettäisi yritysrahoitusta. Aiomme palata asiaan myöhemmin ehdotuksin, jotka tähtäävät innovaatioihin tukeutuvan uuden yritystoiminnan synnyttämiseen ja kasvuun. Toivomme, että henkseleiden paukuttelun sijaan ehdottamiamme toimenpiteitä harkittaisiin päättäjien keskuudessa vakavasti ja ennakkoluulottomasti. Kirjoittajat ovat Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen professoreita. Lisäksi Pulli on Oulun yliopiston edustaja Keksintösäätiön valtuuskunnassa ja Similä Oulun yliopiston edustaja Oulutech Oy:n hallituksessa. 17

18 l y h y e t Uusi testi lääkemolekyylien seulontaan Uusien lääkkeiden kehittämisessä haasteena on tuottaa tehokkaita ja turvallisia lääkeaineita mahdollisimman nopeasti. Uuden lääkkeen kehittämiseen kuluu tavallisesti vuotta ja noin miljardi euroa. Uuden lääkkeen syntymisen todennäköisyys on pieni, sillä harvempi kuin yksi kymmenestä lääkekehitysprojektista onnistuu. Lääkekehitys tehostuu, jos lupaavat lääkemolekyylit voidaan tunnistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kehitystyön epäonnistumisen syynä on usein se, että lääkeaine muuttuu ihmiskehossa epäedullisesti elimistön entsyymien vaikutuksesta eli metaboliassa. Lääketieteen lisensiaatti Miia Turpeinen osoitti 20. lokakuuta Oulun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan, että lääkeaineiden metaboliaominaisuudet voidaan selvittää luotettavasti ja tehokkaasti tietokonemallitusmenetelmien ja ihmiskudosta hyödyntävien koeputkitekniikoiden avulla. Turpeisen kehittämien menetelmien avulla voidaan löytää vaikutuksiltaan lupaavat lääkemolekyylit jatkotutkimuksia varten ja tunnistaa ja karsia pois metaboliaominaisuuksiltaan haitalliset yhdisteet. Väitöstutkimuksen tuloksena syntynyt metaboliatesti on kaupallistettu palvelemaan uusien lääkemolekyylien seulontaa. Testi tehdään ihmiskudoksen avulla koeputkitestinä. Sillä pystytään nopeasti ja kattavasti määrittämään tutkittavien aineiden tärkeimmät metaboliset ominaisuudet. Väitöstyössä Miia Turpeinen kehitti tietokonemallin, jolla selvitettiin erityisesti CYP2B6-entsyymin toimintaa rakenteellisesti estäviä aineita. Tietokonemalli ennusti luotettavasti koeputkitekniikoilla havaitut löydöksiä. Lisäksi entsyymin toimintaa estävien aineiden vaikutuksia selvitettiin kliinisessä kokeessa terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä. Kliininen tutkimus vahvisti aiemmat keinotekoisten koejärjestelyiden tulokset oikeiksi ja paljasti mahdollisen vaarallisen lääkeyhteisvaikutuksen. Lääkeaineiden metaboliatestaus tehdään perinteisesti koe-eläimillä ja lääketeollisuus käyttää niitä runsaasti. Eläinkokeilla saatua tietoa ei kuitenkaan voida suoraan soveltaa ihmiseen. Miia Turpeisen tutkimustulosten perusteella koe-eläinten käyttöä testauksessa voidaan vähentää huomattavasti. Itämerensuomalaisia vähemmistökieliä elvytetään tutkimuksella Oulun yliopiston suomen kielen oppiaine koordinoi laajaa kansainvälistä hanketta, jossa tutkitaan itämerensuomalaisia vähemmistökieliä, niiden elvyttämistä ja standardisaatiota kirjakieliksi. Tutkimushankkeeseen osallistuvat Tromssan, Uumajan, Tukholman, Mälardalenin, Petroskoin ja Tarton yliopistot. Tutkittavia kieliä ovat muun muassa kveeni, meänkieli, karjalan kielet, liivi, vepsä ja võro. Hankkeeseen osallistuvista Oulun yliopiston nuorista tutkijoista filosofian maisteri Laura Arola tutkii Ruotsin tornionlaaksolaisten nuorten suhdetta meänkieleen ja suomeen. Filosofian maisteri Niina Kunnas selvittää Venäjän Karjalassa puhuttavan vienankarjalan variaatiota ja muuttumista. Meänkieltä ja vienankarjalaa yhdistää se, että kielet ovat maassaan vähemmistöasemassa ja kielten puhujia on yritetty sulauttaa enemmistöön vuosisatoja. Tehokas su- lauttaja on muun muassa ollut enemmistökielinen koulu, jossa lapsia on rangaistu oman kielen puhumisesta. Kielellisen sorron takia ihmiset ovat alkaneet hävetä juuriaan ja omaa kieltään. Meänkielen ja vienankarjalan tilanne on hyvin samankaltainen myös siinä, että nuoria äidinkielisiä puhujia ei enää juurikaan ole. Ellei heräämistä meänkielisten ja vienalaisten nuorten joukossa tapahdu, peli on pelattu ja kielet kadonneet, toteavat Arola ja Kunnas. Hankkeessa on jo saatu tärkeää tietoa esimerkiksi siitä, millainen oppimateriaali innostaa lapsia vähemmistökielen opiskeluun. Kielen elvytykseen kuuluu vähemmistökielen käytön lisääminen mediassa, kouluissa ja viranomaisissa. Keskeistä on pyrkiä muuttamaan asenteita niin, että oma kieli koetaan tärkeäksi ja että kaksikielisyys on mahdollista. Jäätikkö kertoo päästöistä Huippuvuorilta kairattu jäätikkönäyte kertoo ihmistoiminnan nitraatti- ja sulfaattipäästöjen kasvaneen erityisen voimakkaasti 1950-luvulla. Vastaavasti siitä ovat nähtävissä 1980-luvulla asetettujen päästörajoitusten vaikutukset. Vuonna 1997 kairattua, runsaat 120 metriä paksua ja 800 vuoden ajalta kertyneitä jääkerroksia sisältänyttä näytettä tutki filosofian maisteri Teija Kekonen Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa tarkastetussa väitöskirjassaan. Huippuvuorilla on useita jäätiköitä, jotka sisältävät jäisiä ilmastoarkistoja. Jäätiköstä kairattua näytettä analysoimalla voidaan selvittää ilmaston luonnollisia vaihteluita ja ihmisen aiheuttamia ympäristömuutoksia satojen vuosien ajalta. Huippuvuoret ovat merkittävä alue tutkittaessa ympäristönmuutosta, koska ne ovat alttiina Euraasian teollistuneilta alueilta kulkeutuville päästöille. Puhtaassa arktisessa luonnossa jo pienetkin ihmisen aiheuttamat muutokset havaitaan helposti. Suurin osa jäätikkönäytteessä havaitusta nitraattija sulfaattilaskeumasta on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä teollisuusmaiden liikenteessä ja voimalaitoksissa. 18

19 l y h y e t Neljäsosa KETJU-ohjelman rahoituksesta Oulun yliopistoon Oulun yliopiston tutkijat saavat yli neljäsosan Suomen Akatemian myöntämästä KETJU-tutkimusohjelman hankerahoituksesta. Tutkimus kohdistuu muun muassa uuden biojalostamon kehittämiseen ja luonnon raaka-aineiden kestävään prosessointiin. Oululaistutkijoiden rahoitettavista hankkeista yksi toteutetaan kokonaan Oulun yliopistossa ja neljä yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa. Oulun hankkeista rahoitukseltaan suurin on BIOCAT, jossa kehitetään biokatalyyttista menetelmää kemiallisten yhdisteiden synteesiin. Yhteishankkeiden tutkimuskohteina ovat vihreän kemian mukainen metanolin ja dimetyylikarbonaatin tuotanto, paperin, bioenergian ja vihreiden kemikaalien tuottaminen biojalostamolla, luonnonraaka-aineiden prosessointi ja ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun menetelmät ja työvälineet. Yhteensä Oulun yliopiston hankkeille myönnettiin rahoitusta runsaat euroa. Kaikkiaan Suomen Akatemia rahoittaa KETJU-tutkimusohjelmassa neljän vuoden aikana 12 hanketta ja kolmen yksittäisen tutkijan työtä 7,5 miljoonalla eurolla. Toinen ohjelman rahoittaja on ympäristöministeriö. KETJU- eli Kestävä tuotanto ja tuotteet -tutkimusohjelman tavoitteena on vahvistaa prosessitekniikan ja kemian perustutkimusta. Tutkimusta halutaan myös ohjata kehittämään kestäviä ratkaisuja prosessi- ja kemian teollisuuden tuotantoon. Kansainvälisellä kylähankkeella tukea maaseudulle Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto koordinoi kolme vuotta kestävää Euroopan maaseutujen uhattu perintö -kylähanketta. Vuonna 2005 aloitettuun projektiin osallistuvat myös Dublinin ja Budapestin arkkitehtikoulut. Hankkeen teemana on eurooppalaisen maaseudun rakennettu kulttuuriympäristö siihen liittyvine arvoineen. Samalla tarkastellaan globalisaatiokehityksen uhkia, jotka vaarantavat kulttuuriympäristön säilymisen. Erillisessä tutkimushankkeessa vertaillaan kylien rakenteellista muutoksensietokykyä eri maissa. Suomessa toiminta keskittyy Pohjois-Pohjanmaan eteläosan kyliin, Kalajoen Rahjaan, Sievin Sievinkylään, Reisjärven Kangaskylään ja Pyhäjärven kirkonkylään, joissa on arvokkaita kulttuurimaisemia Kylähankkeella tuetaan maaseudun hallittua muutosta ja arvokkaan kulttuuriperinnön säilymistä. Sillä edistetään myös yhteistyötä maiden välillä ja tuetaan Pohjois-Pohjanmaan kylien kansainvälistymistä. Kolme FiDiPro-professoria Oulun yliopistoon Oulun yliopistoon saapuu työskentelemään kolme ulkomaista huippututkijaa uuden kotimaisen FiDiPro-ohjelman rahoituksella. Professori Ghassan Jabbour Arizonan valtion yliopistosta Yhdysvalloista tulee osallistumaan tutkimushankkeeseen, jossa kehitetään edullisia orgaanisia ja hybridikomponentteja. Ne mahdollistavat joustavien elektroniikan ja optoelektroniikan anturien ja komponenttien valmistamisen. Toinen tekniikan alan huippututkija on yhdysvaltalaisen Rice-yliopiston professori Behnaam Aazhang, joka tulee Ouluun Centre for Wireless Communications -tutkimuskeskukseen tekemään langattoman tietoliikenteen tutkimusta painopisteenä kognitiiviset radioteknologiat. Kolmas FiDiPro-professori on Mark Nuttall Albertan yliopistosta Kanadasta. Nuttall Suomen kotitalouksien jätemäärät ovat kasvaneet vuosina lähes kymmenen prosenttia. Hyötykäyttöön menevien jätteiden osuus kotitalouksissa on kuitenkin kasvanut ja yhä pienempi osuus kotitalousjätteestä päätyy kaatopaikalle. Kehitykseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi kauppakeskusten kierrätyspisteet sekä se, että nykyään kiinteistöissä täytyy olla lajittelujärjestelmät. Ihmiset toimivat valveutuneemmin, toteaa dosentti Ilmo Mäenpää Oulun yliopiston Thule-instituutista. Sen sijaan teollisuudessa kaatopaikalle menevien jätteiden osuus on kasvanut, vaikka jätteen kokonaismäärä onkin pysynyt samana. Tämä selittyy teollisuuden rakennemuutoksella: metsäteollisuudessa jätepuun hyötykäyttö on ollut suurta, mutta metsäteollisuuden osuus teollisuudesta on supistunut. Teollisuudessa jätteen synnyn ehkäisy ei ole edistynyt, Mäenpää harmittelee. Tutkimustulokset tulivat ilmi Suomen talouden jätevirtojen tilinpitojärjestelmästä, jonka avulla tarkasteltiin jätevirtojen kulkua on kansainvälisesti johtava arktisten alueiden yhteiskuntatieteellisen ja tieteidenvälisen tutkimuksen asiantuntija. Oulun yliopistossa hän osallistuu Thule-instituutin hankkeeseen, joka keskittyy pohjoisen ihmisen ja ympäristön vuorovaikutussuhteiden tutkimukseen erityisesti luonnonvarojen käytön ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Vierailevien huippututkijoiden rahoitusohjelman Finland Distinguished Professor Programme (FiDiPro) tavoitteena on vahvistaa suomalaista tieteellistä ja teknologista osaamista ja kansainvälistää tutkimusjärjestelmää. Sen puitteissa rekrytoidaan 24 vierailevaa huippututkijaa 12 yliopistoon ja tutkimuslaitokseen työskentelemään 2 5 vuodeksi. Suomen Akatemia rahoittaa ohjelmaa 10,6 miljoonalla ja Tekes 6,9 miljoonalla eurolla. Yhä suurempi osa kotitalousjätteestä hyötykäyttöön ja niiden muutosta. Tutkimus tehtiin Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluvassa Suomen jätetilinpidon kehittäminen (Finwaste) -hankkeessa. Hanke toteutettiin Oulun yliopiston Thule-instituutin, Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Dosentti Ilmo Mäenpää toimi hankkeen päätutkijana. 19

20 a l u m n i Sattuma ja valinta veivät EU-tehtäviin EU:n tuhansien virkamiesten joukossa Brysselissä työskentelee Oulun yliopiston alumni Outi Niiranen. Nykyistä uraansa ei luvulla kieliä opiskellut Niiranen voinut ennakoida. Tarvittiin Berliinin muurin murtuminen, 90-luvun talouslama ja Suomen EU-jäsenyys, että uudet mahdollisuudet aukenivat pohjoisen humanistille. Teksti: Tiina Pistokoski Kuva: Pekka Keskitalo Aloitin germaanisen filologian ja englannin opinnot Oulun yliopistossa vuonna 1982 omasta kiinnostuksesta ja avoimin mielin. Tähtäimessäni ei ollut mitään ammattia, vaan urasuunnitelmiani leimasi tietty eiasenne: ei ainakaan opettajaksi eikä tutkijaksi, kertoo silloin Kemistä Ouluun opiskelemaan muuttanut Outi Niiranen. Hän arvioi, että harvalla nuorella oli 80- luvulla selvä päämäärä opinnoissaan. Opiskeluaika oli silloin huolettomampaa. Nyt huolettomuus on hävinnyt, ja nuoret ovat tietoisia siitä, että on valmistuttava johonkin ja saatava työtä. Opiskeluaika on nyt varmaankin rankempaa, kun suunnitelmallisuus alkaa jo lukiosta. Outi Niirasen mielestä hänen omat kokemuksensa eivät tue käsitystä, että ratkaisevia valintoja koko loppuelämäksi voi tehdä jo parikymppisenä. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi 1988 hän sai työtä kansainvälisten projektien sihteerinä insinööritoimistossa Kouvolassa. Työnantaja meni kuitenkin konkurssiin keskellä pahinta talouslamaa 1993 ja Outi Niiranen joutui työttömäksi. Tilanne oli lähes henkilökohtainen katastrofi. Työ oli tuonut uskon, että tästä se elämä tutkinnon jälkeen lähtee, mutta olinkin akateeminen työtön! Silloin oli pakko ensimmäisen kerran katsoa omaa elämää ja tulevaisuutta uudelta kantilta, Niiranen muistelee käännekohtaa. Neuvostoliitto oli kuitenkin hajonnut, Suomen YYA-sopimus purettu, Berliinin muuri kaadettu ja edessä häämötti mahdollinen Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Oli tapahtunut maailman mittakaavan mul- listuksia, joita nuori opiskelija ei mitenkään voinut ennakoida opintojen alkaessa. Hain ja pääsin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen järjestämälle, Euroopan yhdentymistä käsittelevälle kuuden kuukauden opintojaksolle. Se oli aivan ratkaisevaa tulevaisuuteni kannalta. Käsitin, että Suomen EY-jäsenyydestä saattaisi olla minulle henkilökohtaisesti suurta hyötyä ja tapasin muita vastaavassa tilanteessa olleita ihmisiä. Hän kiittää myös silloista vanhempaa työtoveria, joka rohkaisi nuorta naista etsimään uusia vaihtoehtoja. Kolmekymppisenä pidin itseäni jo melkein liian vanhana lähtemään opiskelemaan tai mihinkään muuallekaan, hän naurahtaa. On helppoa takertua tuttuun ja turvalliseen, mutta toisaalta ymmärsin, että jos en nyt lähde, en voi syyttää muita kuin itseäni. Pari vuotta kului vielä erilaisissa pätkätöissä Helsingissä. Samalla Outi Niiranen kuitenkin täydensi kielitaitoaan opiskelemalla iltalukiossa ranskaa. Suomen valmistautuessa EU-jäsenyyteen unionin palvelukseen Brysseliin ja Luxemburgiin haettiin kymmeniä suomen kielen kääntäjiä. Outi Niiranen osallistuikin syksyllä 1994 kääntäjille järjestettyyn ensimmäiseen kilpailuun ja tuli valituksi niin, että EUjäsenyyden alkaessa vuoden 1995 alussa hänet rekrytointiin heti kääntäjäksi. Päästyäni kilpailusta läpi lähdin Brysseliin vähän kuin soitellen sotaan. Ajattelin, että katson noin kolme vuotta. Siirsin kuitenkin silloin kotini ja kaiken muunkin mukanani. Perheettömyys helpotti lähtöä. Opinnoista riittävät valmiudet Seuraavien kuuden vuoden aikana Outi Niirasen työn tuloksena kääntyi tuhansia sivuja EU:n toimintaan liittyviä tekstejä saksasta ja englannista suomeksi. Niirasen ura on kuitenkin esimerkki myös elinikäisen koulutuksen vaikutuksista. Sopivaan elämänvaiheeseen valittu lisäkoulutus avaa jälleen uusia mahdollisuuksia. Tunsin antaneeni ja saaneeni kaiken kääntäjän työstä. Kaipasin sosiaalisempaan ja kansainvälisempään työhön. Hän hakeutui suorittamaan työn ohella yhden vuoden pituisen Masters-tutkinnon kansainvälisessä politiikassa. Se antoi rohkeutta hakeutua uusiin tehtäviin Euroopan komission sisällä. Vuodesta 2002 Outi Niiranen on nyt työskennellyt johtavana hallintovirkamiehenä Euroopan komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa. Hänen tehtävänään on seurata jalkine-, huonekalu- ja nahkateollisuuden aloja koskevaa teollisuus-, sisämarkkina- ja koulutuspolitiikkaa EU:ssa. Tarkoitus on vaikuttaa siihen, ettei näitä teollisuuden aloja unohdeta poliittisessa päätöksenteossa. 20