Transkriptio

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11 Päivämäärä VAPO OY MAKKARA-AAVAN KAS- VILLISUUSSELVITYS

12 VAPO OY MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Päivämäärä 18/12/2009 Tarkastus 18/12/2009 Laatija Tarkastaja Kuvaus Petri Hertteli Hannu Tikkanen Makkara-aavan (Ranua) kasvillisuusselvitys Viite Ramboll Pitkänsillankatu KOKKOLA T F

13 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KASVILLISUUSSELVITYS 1 3. TULOKSET 1 4. ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT JA UHANALAISET LAJIT Suoluontotyyppien uhanalaisuus Arvokkaat elinympäristöt Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit Kansainväliset vastuulajit 4 5. MAISEMA JA VIRKISTYS 4 6. JOHTOPÄÄTÖKSET 4 KIRJALLISUUS 6 LIITTEET 1. Makkara-aavan sijainti 2. Makkara-aavan kasvillisuuskuviot peruskartalla sekä tutkimusaluerajaukset 1997 ja Luontotyyppien uhanalaisuus 4. Kuvauspaikat 5. Kuvia Makkara-aavan tutkimusalueelta

14 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1 1. JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotantoa Ranuan kunnassa sijaitsevalle Makkara-aavan suoalueelle. Suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Kuivajoen vesistöalueella. Turvetuotantoon sopivan alueen koko on noin 467 hehtaaria. Alue on vuokrattu turvetuotantokäyttöön vuonna Hankealue on suurimmalta osin ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista aluetta. Se muodostuu viidestä erillisestä ottoalueesta, jotka muodostavat vaiheittain tuotantoon otettavat pohjois-, keski- ja eteläosan. Tämän selvityksen tutkimusala on noin 737 hehtaarin laajuinen. Selvitysalueen sijainti ja tutkimusaluerajaukset vuosina 1997 ja 2009 on esitetty kartoilla liitteissä 1 ja 2. Aiempi kasvillisuusselvitys Makkara-aavalta on vuodelta 1997, jolloin alueelta on laadittu mm. kattava kasvillisuuskuviointi (Rehell, 1997). Tämä selvitys noudattelee aiemman selvityksen tarkastelutapaa ja aluejakoa, mutta sen tarkoituksena on lähinnä vuoden 1997 kasvillisuusselvityksen tarkentaminen alueen luonnontilaisuuden, muutosten ja uhanalaisten lajien ja suotyyppien osalta. Lisäksi tässä selvityksessä vertaillaan vuosien 1997 ja 2009 selvitysten tuloksia. Alueen yleispiirteet ja kasvillisuustyypit perustuvat vuoden 1997 selvitykseen. Tarkentava kasvillisuusselvitys on tehty Vapo Oy:n toimeksiannosta. Maastotöistä sekä raportoinnista on vastannut Ramboll Finland Oy:n Pohjanmaan yksiköstä luontokartoittaja, ympäristösuunnittelija AMK Petri Hertteli. 2. KASVILLISUUSSELVITYS Makkara-aavan selvitysalueen kasvillisuutta tarkasteltiin syksyllä 2009 yhdellä maastokäynnillä Lisäksi alueen kasvillisuustyyppejä on tarkasteltu muuton tarkkailun yhteydessä keväällä sekä linnustoselvitysten yhteydessä lähinnä ojitustilanteen muutoksen osalta, mutta myös suotyyppejä on tarkasteltu. Makkara-aavan ojitustilannetta tarkennettiin maastokäynnillä Tarkastelun yhteydessä kuvattiin myös kesän maastokäynnin yhteydessä kuvaamatta jääneet kohteet. Muutamat uudet kuvatut suotyyppimääritykset perustuvat Oulanka Reports 14 (1995) ja Laine-Vasander (1990) suotyyppioppaisiin. Aiempi kasvillisuusselvitys Makkara-aavalta on vuodelta 1997, jolloin alueelta on laadittu mm. kattava kasvillisuuskuviointi (Rehell, 1997). Vuonna 1997 maastotyöt suoritettiin sekä Tämän selvityksen tarkoituksena on vuoden 1997 kasvillisuusselvityksen tarkentaminen alueen luonnontilaisuuden ja uhanalaisten lajien osalta sekä vertailla vuosien 1997 ja 2009 selvitysten tuloksia. Vuoden 1997 selvityksen tapaan maastotarkastelu keskitettiin vuonna 2009 valtaosin alueen arvokkaimpiin ja luonnontilaisiin suotyyppeihin, mutta kuitenkin otantaluonteisesti. Tutkimusalue on tässä tarkastelussa jaettu kuuteen osa-alueeseen (kuten selvityksessä v. 1997), joilla kaikilla käytiin kasvillisuus- tai linnustoselvitysten yhteydessä. Osa-alueiden pinta-alatiedot on laskettu vuoden 2009 tutkimusaluerajausten perusteella. Osa-alueilla I ja II käytiin linnustoselvityksen yhteydessä sekä osa-alueiden luonnontilaa tarkasteltiin Varsinaisen kasvillisuuskartoituksen yhteydessä ( ) käytiin osa-alueilla III VI. Ojitettuja kohteita tarkasteltiin pääsääntöisesti satunnaisilla pistokäynneillä ja ilmakuvatarkastelulla. Lisätietoja luonnontilan muutoksen tueksi kerättiin metsähallitukselta, metsäkeskukselta sekä metsähoitoyhdistykseltä, joilta tiedusteltiin lähialueen viimeaikaisista ojituksista. Uhanalaisia ja harvalukuisia kasveja etsittiin ympäristökeskukselta saatujen koordinaattitietojen perusteella, jotka perustuivat vuoden 1997 luontoselvitykseen. Tarkentavien selvitysten perusteella saatiin selville riittävä kokonaiskuva alueen luonnon nykytilasta. 3. TULOKSET Reilun kymmenen vuoden aikana ( ) alueen suoluonto ei ole juurikaan muuttunut. Luonnontilaiset suoalueiden keskustat ovat säilyttäneet tilansa, eivätkä reunaojitukset ole vaikuttaneet niihin kasvillisuuden rakenteen perusteella suuresti. Uusia ojia ei ilmeisesti ole kaivettu ja

15 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 2 vanhojakin on kunnostettu vain muutamia. Pääsääntöisesti aiempi kasvillisuuskuviointi (Rehell, 1997) on siis melko ajantasainen kuvaus suoalueiden tilasta myös vuoden 2009 maastokäyntien jälkeen pienillä muutoksilla. Ojan varsien vähäisiä muutoksia kuivakoista muuttumiksi ei ollut tarkoituksenmukaista tarkastella tässä selvityksessä tarkemmin, mutta niistä on mainintoja olennaisimmilta kohteilta. Osa-alue I oli tutkimusalueen vaihtelevimpia suotyyppijakauman suhteen osa-alueen IV ohella. Lisäksi osa-alueen I suotyypeillä (merin) esiintyvä kasvillisuus oli monimuotoista, ravinteisuutta vaativaa ja lähenteli meso-eutrofiaa (mm. suovalkku, rimpivihvilä, lettorahkasammal, kampasammal, kaitakämmekkä ja velttosara). Alueen korpikohteet olivat myös monimuotoisia ja säilyneet ennallaan. Merkittävä osa osa-alueelle pohjoisesta valuvasta pintavedestä ohjautui edelleen suon laiteiden ojiin kohti etelää. Osa-alueen pohjoisosan kaksi luode-kaakko -suuntaista ojaa rimpinevalla ja sararämeellä (merin, olsr) nopeuttivat jonkin verran kankailta valuvan veden virtausta itään, mutta ojat olivat jo melkein umpeutuneet. Ojituksen vaikutukset olivat osaalueella I paikallisia joidenkin kymmenien tai sadan metrin päähän ulottuvia kuivahtamisia, joka ilmeni männyn leviämisenä nevalle. Myös osa-alueen länsiosan rimpinevakuivakolla (merinku) mänty levittäytyi nevalle. Keskeisiltä osiltaan alueelle olennaiset rimpinevat olivat kuitenkin avoimia, luonnontilaisia, märkiä ja vaikeakulkuisia reunaojituksista huolimatta. Uusia ojia ei maastossa havaittu. Osa-alueen I pinta-ala oli noin 157 ha, josta oli ojitettu n. 24 ha (15 %). Osa-alue II oli jo aiemmassa 1997 raportissa pienenä ympäri ojitettuna suona kuivahtanut hieman enemmän. Ojien lähiympäristö oli kehittymässä muuttumiksi (VK mu). Osa-alueen II pintaala oli reilut 38 ha, josta oli ojitettu noin 9 ha (n. 24 %). Osa-alueella III oli havaittavissa jonkin verran muutoksia vuoden 1997 tilanteeseen. Makkaraojan varressa oli viime aikoina kunnostettua luode-kaakko-suuntaista rajaojaa, jonka seurauksia ei vielä kasvillisuudessa näkynyt. Alueella oli ojikkoa jo entuudestaan (pelu ja menk oj). Osaalueen itälaidalla rajaojien varsille oli kehittynyt kapealti muuttumia. Muutoin rajaojat olivat vähitellen heinittymässä ja rahkoittumassa umpeen. Osa-alueita III ja IV jakavan tien molemmin puolin kasvillisuus oli jonkin verran rimpinevoille poikkeavaa, eteläpuolella muutaman kymmenen metrin etäisyydellä ja pohjoispuolella laajemmalla noin 100 m etäisyydellä. Männyn taimet levittäytyivät tien pohjoispuoliselle rimpinevakuivakolle (merinku), lähinnä jänteille, mukaillen ojan varsia muutamien kymmenen metrin etäisyydelle. Kasvillisuus alueella muistutti paikoin ennemminkin rimpinevarämettä. Metsäsaarekkeen pohjoisreunaa kiertävän ojan varteen kehittynyt tiheä puurivistö ja itälaidan kuivakolle nousseet männyt olivat sekä kasvillisuudessa että maisemassa parhaiten erottuva muutos osa-alueen luonnontilassa. Makkaralamminaapa näyttäytyi kuitenkin pääsääntöisesti edelleen avoimena ja ojittamattomana nevana. Myös Lähteikkö oli säilynyt ennallaan. Osa-alueen III pinta-ala oli 122 ha, josta oli ojitettu alle 10 ha (8 %). Osa-alueella IV oli havaittavissa vain vähäisiä muutoksia. Osa-alue oli edelleen valtaosin avointa ojittamatonta nevaa ja laiteiltaan osin rämettä. Rimpinevat olivat vuoden 1997 selvityksen mukaisesti luonnontilaisia ja märkiä. Reunaosistaan suoalue oli paikoin kuivakkoa, suotyyppien pysyessä ennallaan. Osa-alueen eteläpuolella tiheimmin ojitettujen reuna-alueiden läheisyydessä kuivuminen oli paremmin havaittavissa. Kaakkoisrajalla rimpinevakuivakot (merin ku) olivat muuttuneet osin muuttumiksi. Ero ei kuitenkaan ollut suuri ja ilmeni ehkä vain siniheinän runsastumisena jänteillä ja joidenkin puuntaimien runsastumisena ojien läheisyydessä. Osa-alueen itärajalla sijaitseva lettoräme oli yhtä edustava kuin aiemminkin. Suoalueen vesitalouden muuttumattomuutta ilmensivät samat rimpien indikaattorikasvit kuin aiemminkin. Osa-alueen kaakkoisosissa havaittiin uusina suotyyppeinä aiemmin inventoimattomalla alueella karhunsammalmuuttumaa harvemmin ojitettuna sekä puolukkaturvekangasta tiheämmin ojitettuna. Osa-alueen IV pinta-ala oli noin 266 ha, josta oli ojitettu noin 80 ha (30 %). Valtaosa ojitetusta suopinta-alasta oli vuoden 2009 uutta tutkimusaluetta, joka ei ollut aikaisemmassa selvityksessä mukana tarkastelussa. Pienemmät suoalueet (osa-alueet V ja VI) Linkkahyöteikön itä- ja länsipuolilla olivat pääsääntöisesti vuoden 1997 selvityksen mukaisia. Osa-alue V:n pohjoisosassa oli kunnostettu vanhaa lounais-koillinen -suuntaista ojalinjaa viime aikoina, mutta sen vaikutukset eivät olleet vielä nähtävissä. Ojan varsi oli aiemmin määritetty kuivakoksi. Muutoin suo oli varsin luonnontilainen reunaojituksia lukuun ottamatta. Reunaojat olivat myös umpeutumassa, eikä kuivumisen tulkittu edenneen aikaisemmasta selvityksestä. Suon länsilaidalta vesi kuitenkin virtasi reunaojiin ainakin

16 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 3 keväällä. Osa-alueella VI suotyypit olivat muuttuneet hieman enemmän. Kuivuminen oli mahdollistanut koivun taimien kasvun osa-alueen itä- ja kaakkoisosissa (SN ku, ja ol SN), niin että kohteita voitaneen nimetä muuttumiksi (SN mu). Rahkarämeet ja lyhytkorsinevat olivat sen sijaan tyypillisiä. Osa-alue VI oli kuivahtanut muita osa-alueita laajemmin. Kuitenkin sen lounaispuolen rahkaräme vaikutti muuttumattomalta. Osa-alueen V pinta-ala oli noin 71 ha, josta oli ojitettu alle 5 ha (7 %). Osa-alueen VI pinta-ala oli vajaat 48 ha, josta oli ojitettu noin 15 ha (31 %). Yleisimpänä suotyyppinä tutkimusalueella esiintyi rimpinevaa (oligo- ja mesotrofista), yhteensä noin 260 ha. Ojitettuja suoluontotyyppejä esiintyi noin 143 ha, joista noin 80 ha oli osa-alueella I sijaitsevia muuttumia. 4. ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT JA UHANALAISET LAJIT 4.1 Suoluontotyyppien uhanalaisuus Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois-Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Suot olivat arvioinnissa mukana yhtenä seitsemästä pääryhmästä. Soiden jako eri tyyppeihin luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa perustuu perinteiseen kasvitieteelliseen suoluokitukseen (mm. Eurola 1995), mutta poikkeaa tässä kasvillisuusselvityksessä käytetystä Eurolan (1995) tyypityksestä jonkin verran. Uhanalaisuusluokituksessa jako tyyppeihin on karkeampi ja termien oligo-, meso- ja eutrofinen sijaan on käytetty käsitteitä karu, ruohoinen ja lettoinen. Eniten soiden uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet metsäojitukset. Soiden luontaista rakennetta ja vesitaloutta ovat rikkoneet myös muut metsänkäsittelytoimenpiteet sekä yhdyskunta- ja vesirakentaminen. Voimakkaimmin viimeisimmän 50 vuoden aikana ovat taantuneet lettokorvet, - rämeet ja -nevarämeet sekä useimmat avolettotyypit. Lisäksi sararämeet ja korvet harvinaistuivat jo ennen 1950-lukua, kun viljaviksi tunnettuja ympäristöjä raivattiin pelloiksi. Suoluontotyypeistä noin puolet on arvioitu nykyisellään valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Etelä-Suomessa säilyviksi (LC) suoluontotyypeiksi on määritetty ainoastaan keidasrämeet ja rahkarämeet. Kaikki muut tyypit on arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Kaikkein uhanalaisimmiksi eli äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) on luokiteltu kaikki lettoiset tyypit, lähdelehtokorvet ja maankohoamisrannikon harmaaleppäluhdat. Eniten uhanalaisia suoluontotyyppejä on korvissa, nevaja lettokorvissa sekä letoissa. Vuoden 2009 tarkentavan kasvillisuusselvityksen yhteydessä ei tehty suotyypitystä, koska suotyypit oli määritelty vuoden 1997 kasvillisuusselvityksen yhteydessä. Merkittävästi muuttuneiden rajausten alueilta (osa-alue IV) suotyypit määritettiin. Uhanalaisten suotyyppien pinta-alat ovat arvioita, jotka perustuvat vuoden 1997 suotyyppikarttaan. Uhanalaisista suotyypeistä (VU) tutkimusalueella esiintyi ruoho- ja heinäkorpea (RhK) noin 1 ha, puolukkakangaskorpea (KgK) noin 1 ha ja lettorämettä (LR) noin 1 ha. Silmälläpidettävistä suotyypeistä (NT) tutkimusalueella esiintyi sarakorpea (NK) noin 1 ha, kalvakkanevaa (KaN) reilut 20 ha ja pajuluhtaa (PeLu) noin 1 ha. Uhanalaisia suotyyppejä esiintyi selvitysalueella yhteensä reilut 3 ha, ja silmälläpidettäviä suotyyppejä reilut 20 ha. Suomen suoluontotyyppien uhanalaisuus on esitetty liitteessä 4.

17 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Arvokkaat elinympäristöt Selvitysalueella ei esiintynyt luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä eikä vesilain 15 a ja 17 a kohteita. Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla olivat metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Muutamia Isompia ja pienempiä kangasmetsäsaarekkeita esiintyi eripuolilla tutkimusaluetta, mutta niiden laiteet olivat joko ojitettuja tai saarekkeet hakattuja. Makkara-aavan luoteisosan metsäsaareke sekä kangaskorpi (KgK) voidaan lukea lakikohteiksi. 4.3 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmän mukaan alueella tai sen välittömästä läheisyydestä esiintyi uhanalaisia eliöitä (rekisteripoiminta ). Uhanalaisia lajeja etsittiin vuoden 1997 luontoselvityksen karttarajausten sekä ympäristökeskuksen Eliölajit - tietojärjestelmän koordinaattien perusteella vuoden 2009 kasvillisuusselvityksen yhteydessä, mutta kaikilla esiintymillä ei käyty. Maastokäyntien yhteydessä ei havaittu aiemmin havaittuja valtakunnallisesti uhanalaista kaitakämmekkää (Dactylorhiza traunsteineri) (VU), silmälläpidettävää suopunakämmekkää (Dactylorhiza incarnata ssp. Incarnata) ja velttosaraa (Carex laxa) (NT). Uhanalaisten liuskakämmeköiden esiintymistä kaksi kohdetta jäi vuoden 2009 tutkimusaluerajauksen ulkopuolelle Makkara-aavan länsi- ja luoteisosissa. Maastokäynnillä paikallistettiin kämmekkäesiintymät (Dactylorhiza sp.) Makkara-aavan (Osa-alue I) Ruoho- ja heinäkorven (RhK) itäpuolelta sekä osa-alueen I luoteisrajan metsäsaarekkeen laiteilta. Molemmat edustivat ilmeisesti vuoden 1997 selvityksessä havaittuja esiintymiä. 4.4 Kansainväliset vastuulajit Suomen kansainvälisistä vastuulajeista tutkimusalueella esiintyy vaaleasaraa (Carex livida), jonka Euroopan kannasta % sijaitsee Suomessa. Vaaleasaraa kasvoi Makkaralamminaavalla (osa-alue III) mesotrofisella rimpinevalla. Lajia on aiemmin havaittu myös Joutsenenpesäaavalta (IV) sekä Makkara-aavalta (I) 5. MAISEMA JA VIRKISTYS Makkara-aapa koostui maisemallisesti erilaisista osista. Pääsääntöisesti ne olivat maisemallisesti erämaisen näköisiä soita, joita rajasivat ojitetut suoalueet ja osittain hakatut kankaat. Suon laiteiden ojitukset ja saarekkeiden hakkuut näkyivät maisemassa, mutta eivät häirinneet merkittävästi. Laajimmat näkymät aukesivat osa-alueiden I, II ja III rimpinevoilla. Kaikki osa-alueet olivat helpohkosti tavoitettavissa metsäautotieverkostolta, noin 10 km etäisyydellä lähimmästä kylästä. Etenkin osa-alueille III ja IV sekä V pääsi kelirikkoaikaa lukuun ottamatta helposti. Osaalueen V läheisyydessä Keväjärvellä oli veneidenlaskupaikka sekä laavu, josta oli lyhyt matka tutkimusalueen parhaalle hillasuolle (V). Muuraimille ja karpaloille soveliaita kasvupaikkoja sijaitsi suon laiteiden rahkarämeillä, lyhytkortisilta nevoilla ja saranevoilla. Marjasadosta ei kuitenkaan ole tarkempia tietoja. 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Makkara-aapa on laajojen ojitettujen suoalueiden pilkkoma, kuudesta maastossa selvärajaisesti erottuvasta osa-alueesta muodostuva tutkimusalue. Maantieteellisesti, maisemarakenteellisesti, tai vesitaloudellisesti jokseenkin yhtenäisiä aluekokonaisuuksia muodostavat osa-alueet I ja II, ja osa-alueet III ja IV. Osa-alueet V ja VI toisilleen läheisestä sijainnista huolimatta edustavat eri suoyhdistymätyyppejä. Osa-alueet I ja IV ovat kasvillisuudeltaan ja suotyypeiltään monimuotoisimpia soita tutkimusalueella. Maisemallisesti laajat aavat (osa-alueet I, III ja IV) ovat merkittävimpiä. Virkistyksen kannalta merkittävimpiä ovat helpoimmin tavoitettavat kohteet (osa-alueet III, IV ja V).

18 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 5 Yhteenvetona muutoksen laajuudesta voidaan todeta, että tutkimusalueen reunojen ojitukset ovat vaihtelevasti kuivattaneet tutkimusalueen suotyyppejä. Vaikutukset eivät ole missään laajoja tai peruuttamattomia. Vuonna 1997 kuivakoiksi määritetyt suotyypit ovat pääsääntöisesti kuivakkoja edelleen. Kuivamisen aiheuttama muutos kasvillisuuden rakenteessa on ollut hidasta ja vähäistä. Muutokset ovat paikoin nähtävissä männyn ja koivun taimien leviämisenä sara- ja rimpinevojen jänteille, mutta yleisesti vain vedenpinnan laskun aiheuttamana rimpipinnan pienenemisenä tai kuivahtamisena. Kasvillisuus on suotyypeillä suuremmitta muutoksitta samankaltaista. Paikallisesti ojien varsilla kasvillisuus on saattanut muuttua voimakkaammin, mutta kuitenkin vain suppealla alalla. Kaikilla osa-alueilla on nähtävissä tutkimusalueen reunaojitusten vaikutuksia, jotka ovat samantyyppisiä. Vaikutukset ilmenevät laajojen suoalueiden reunaosien kuivahtamisena kapeahkolla vyöhykkeellä, jolla esiintyy puuntaimien kasvun lisääntymistä. Selkeimpiä vaikutuksia esiintyy osa-alueella VI, jossa itä- ja kaakkoisosan kuivakot voitaneen määritellä muuttumiksi sekä osaalueilla III ja IV, joilla suurin rakenteellinen muutos, tieyhteys Joutsenenpesäaavan ja Makkaralamminaavan läpi, on ollut olemassa jo vuoden 1997 selvityksen aikana. Tien ja reunaojien muutokset esiintyvät kuivahtamisena ja puuntaimien leviämisenä noin 100 metrin etäisyydelle tiestä pohjoiseen ja etelään parisenkymmentä metriä. Osa-alueen I pohjois- ja länsiosissa kuivahtaminen sekä taimettuminen ulottuu noin metrin etäisyydelle reunaojituksesta ja osa-alueella IV taimettuminen on heikompaa. Suurin osa (80 %, noin 594 ha) tutkimusalueen kokonaispinta-alasta on ojittamatonta. Kasvillisuuden perusteella luonnontilaiseksi suoalaksi voidaan määritellä noin 10 % pienempi alue edellä selvitetyin perustein. Tutkimusalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita. Ympäristöhallinnon Herttatietokannan mukaan tuotantoalueen lounaisosasta lähimmillään noin 2,2 kilometrin itään on Litokairan Natura-alue (FI , SCI/SPA). Litokairan Natura-alueen pinta-ala on hehtaaria. Osa alueesta kuuluu Lapiosuo-Ison Äijänsuon soidensuojelualueeseen (pinta-ala ha). Litokaira on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita ja Suomen eteläisin varsinainen erämaa-alue. Uhanalaisia suotyyppejä (VU) esiintyy selvitysalueella yhteensä reilut 3 ha. Edellä mainitut korpikohteet edustavat alueella samalla monimuotoisia vanhoja luonnonmetsiä. Silmälläpidettäviä suotyyppejä (NT) on reilut 20 ha. Uhanalaisia ja harvalukuisia kasveja etsittiin ympäristökeskukselta saatujen koordinaattitietojen sekä aiemman 1997 luontoselvityksen perusteella. Koska kasvillisuusselvitys perustui otantaluonteiseen selvitykseen, kaikilla havaintopaikoilla ei käyty. Osa havainnoista sijoittuu myös 2009 vuoden tutkimusalueen ulkopuolelle. Syyskuussa tehty maastokäynti saattaa selittää osittain, ettei havaintoja kaikista lajeista kertynyt, mutta myös edellisen vuoden lämpösummalla saattaa olla vaikutusta kämmekkäkasvien kukintaan yksilöittäin. Onkin oletettavaa, ettei mikään vuonna 1997 havaituista esiintymistä ole hävinnyt alueelta, koska suoluonto oli uhanalaisten lajien sijaintipaikkojen läheisyydessä samankaltaista vuonna 2009 verrattuna vuoteen Edellä mainittua tukee myös vielä joulukuun maastokäynnillä paikallistetut kämmekkäyksilöt (Dactylorhiza sp.) Makkara-aavalla. Kokkolassa 18. päivänä joulukuuta 2009 RAMBOLL FINLAND OY Hannu Tikkanen Johtava erikoissuunnittelija FM, biologi Petri Hertteli Luontokartoittaja, Ympäristösuunnittelija

19 MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 6 KIRJALLISUUS Laine, J. & Vasander, H Suotyypit. Kirjayhtymä Oy, Hämeenlinna. 80 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. S Rassi P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Eurola, S. Huttunen, A. & Kukko-Oja, K Oulanka reports 14. Oulun yliopsto. Oulu. 85 s. Eurola, S. Huttunen, A. & Kukko-Oja, K Oulanka reports 11. Oulun yliopsto. Oulu. 205 s. Rehell, S Makkara-aavan kasvillisuus- ja maisemaselvitys. Ranua. Vapo Oy.

20

21 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-1 Liite 1. Makkara-aavan sijainti

22 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-2 Liite 2. Makkara-aavan kasvillisuuskuviot peruskartalla sekä tutkimusaluerajaus v (punainen) ja v (musta).

23 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-3

24 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-4

25 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-5 Liite 3. Suoluontotyyppien uhanalaisuusluokat Raunion ym. (2008) mukaan (CR= äärimmäisen uhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT= silmälläpidettävä, LC= säilyvä). Selvitysalueella esiintyvät tyypit on merkitty vihreällä. Korvet Letto- ja nevakorvet Rämeet Letto- ja nevarämeet Nevat Letot Luhdat Etelä-Suomi Koko maa Etelä- Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Suoluontotyyppi Ruohokangaskorvet EN EN Mustikkakangaskorvet VU VU Puolukkakangaskorvet EN VU Saniaislehtokorvet EN VU Ruoholehtokorvet EN VU Lettolehtokorvet CR EN Lähdelehtokorvet CR EN Saniaiskorvet EN VU Ruoho- ja heinäkorvet EN VU Lähdekorvet EN VU Ruoho-mustikkakorvet EN VU Mustikkakorvet VU VU Metsäkortekorvet EN EN Puolukkakorvet VU VU Muurainkorvet VU VU Lettokorvet CR VU Sarakorvet VU NT Juolasarakorvet EN EN Tupasvillakorvet EN EN Kangasrämeet NT NT Korpirämeet VU VU Pallosararämeet VU NT Isovarpurämeet NT LC Tupasvillarämeet NT LC Rahkarämeet LC LC Lettorämeet CR VU Lettonevarämeet CR VU Sararämeet VU LC Kalvakkarämeet VU VU Rimpinevarämeet NT LC Lyhytkorsirämeet VU NT Keidasrämeet LC LC Lettonevat CR VU Luhtanevat NT LC Saranevat VU LC Kalvakkanevat VU NT Rimpinevat NT LC Minerotrofiset lyhytkorsinevat VU LC Kuljunevat NT LC Ombrotrofiset lyhytkorsinevat NT LC Luhtaletot CR EN Rimpiset koivuletot CR VU Välipintakoivuletot CR CR Välipintaletot CR EN Rimpiletot CR NT Koivuluhdat VU NT Tervaleppäluhdat VU VU Pajuluhdat NT NT Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa

26 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-6 Liite 4. Kuvauspaikat

27 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-7 Liite 5. Kuvia Makkara-aavan alueelta 1. Makkaralamminaapaa ja Joutsenenpesäaapaa jakava tie sekä tietä reunustavaa muuttumaa. Kuvaussuunta kaakkoon. 2. Keväistä rimpinevakuivakkoa (olrin ku). Mänty levittäytyy ojan varresta. Kuvaussuunta koiliseen.

28 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Etualalla lyhytkorsinevaa, jota taaempana halkovat rahkaiset jänteet. Kuvaussuunta luoteeseen. 4. Makkaraojan läheisyydessä oleva parannettu ojalinja. Makkaraoja taustalla. Kuvaussuunta kaakkoon.

29 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Makkaralamminaapaa (olrin). Kuvaussuunta luoteeseen. 6. Joutsenenpesäaapaa (olrin). Kuvaussuunta lounaaseen.

30 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Lettoräme (LR). Kuvaussuunta itään. 8. Hieman kuivahtanutta avointa mesotrofista rimpinevaa (merin). Kuvaussuunta luoteeseen.

31 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Kuivahtanutta rimpinevaa (RiN). Joutsenenpesäaavan eteläosassa. Kuvaussuunta lounaaseen. 10. Mesotrofista rimpinevaa (merin). Taustalla Joutsenlehto. Kuvaussuunta koilliseen.

32 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Rimpinevaa (olrin). Kuvaussuunta pohjoiseen. 12. Karhunsammalmuuttumaa. Kuvaussuunta itään.

33 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Puolukkaturvekangasta. Kuvaussuunta pohjoiseen. 14. Saranevakuivakkoa (SN ku). Kuvaussuunta pohjoiseen.

34 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Rahkarämettä Linkkahyöteikön koilispuolella (RaR). Kuvaussuunta luoteeseen. 16. Rahkarämettä (RaR) Linkkahyöteikön länsipuolella. Kuvaussuunta lounaaseen.

35 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Parannettu ojalinja rimpinevakuivakolla (RiNku). Kuvaussuunta lounaaseen. 18. Mänty leviää kuivahtaneelle rimpinevalle (merin). Kuvaussuunta luoteeseen.

36 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Raja-alueen ojitusten vaikutuksia Makkara-aavan länsiosassa (merinku). Kuvaussuunta länteen. 20. Luonnontilaista rimpinevaa (merin) Makkara-aavalla. Kuvaussuunta kaakkoon.

37 LIITTEET MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS Ojitusten vaikutukset ovat vähäisiä rimpinevalla (merin). Kuvassa Keskellä ojalinja, kuvattuna itä-kaakkoon.

38

39 MAKKARA-AAVAN KÄMMEKKÄSELVITYS RANUA 2017

40 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) Sisältö 1 Tehtävän sisältö ja menetelmät Tulokset Makkara-aapa Makkaralamminaapa Joutsenenpesäaapa Linkkahyöteikkö Tulosten tarkastelu ja selvityksen epävarmuustekijät Viitteet... 8 Työn tilaaja: VAPO / Irma Tommila Raportin laatijat: Minna Takalo - FCG Oy ja Tuomo Pihlaja - Ympäristöpalvelut, Latvasilmu osk Kuvat Minna Takalo Kannen kuva Pekka Majuri Y-tunnus: Raportin päiväys: Yhteystiedot: tuomo.pihlaja@latvasilmu.fi ymparisto.latvasilmu.fi Karttapohjat MML 12/2017

41 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) 1 Tehtävän sisältö ja menetelmät Vuoden 2017 toimeksiantona oli selvittää uhanalaisten kämmeköiden mahdollista esiintymistä Ranuan Makkara-aavalle suunnitellulla turvetuotantoalueella (kuva 1). Tämä selvitys on osa hankkeesta tehtävää ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Makkara-aavan kasvillisuutta on inventoitu Vapon tilaamana ensimmäisen kerran kesä- ja heinäkuussa 1997 (S. Rehell), jolloin alueen suotyypit on inventoitu varsin kattavasti. Aluetta on inventoitu seuraavan kerran vuonna 2009 (Ramboll), jolloin tarkasteltiin alueen ojitustilannetta sekä tarkennettiin vuoden 1997 selvitystä uhanalaisten lajien sekä alueen luonnontilaisuuden osalta. Kuva 1. Makkara-aavan suunnitellun turvetuotantoalueen osat ja selvitetyn alueen rajaus. Alueilta on aiempia havaintotietoja valtakunnallisesti uhanalaisista (VU, vaarantuneet) kämmeköistä, joita ovat kaitakämmekkä (Dactylorhiza

42 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) traunsteineri) ja suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata), sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävästä (NT) velttosarasta (Carex laxa). Lisäksi Suomen kansainvälisenä vastuulajina tutkimusalueilla esiintyy vaaleasaraa (Carex livida). Vuonna 2017 inventoitu alue koostuu kolmesta osasta, joista pohjoisin on Makkara-aapa (kuva1, alue 1), keskimmäinen Makkaralamminaapa Joutsenenpesämaa (kuva 1, alueet 2 ja 3) sekä eteläisin Linkkahyöteikkö (kuva 1, alue 4). Selvityksen maastotyöt toteutettiin ja niissä keskityttiin erityisesti alueen ravinteisten suotyyppien inventointiin. Näiden kohteiden valinnan pohjana käytettiin aiempien selvitysten (Rehell 1997, Ramboll 2009) tietoja sellaisista alueista, joiden suotyypit ovat reheviä tai joilla aiempia kämmekkäesiintymiä on havaittu. Käytännössä inventointi keskittyi eniten Makkaralamminaavalle ja Joutsenenpesäaavalle. Tässä selvityksessä ei rajattu tai määritetty alueen kaikkia suotyyppejä, mutta niitä käsitellään tekstissä siltä osin, kun ne ovat selvityksen lajiston kannalta olennaisia. Suotyyppien rajaukset löytyvät aiemmista selvityksistä. Selvityksen tueksi hankittiin ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmän tiedot uhanalaisten kämmeköiden esiintymistä (SYKE 2017). Nämä on esitetty kartalla kuvassa 2. Kuva 2. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietokannan havainnot kaitakämmekästä (siniset pisteet) ja suopunakämmekästä (punainen piste). Havainnot ovat vuodelta 1997 ja niiden paikkatiedot eivät ole täysin tarkkoja.

43 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) Vuoden 2017 täydentävän kämmekkäselvityksen maastotyöt suoritti FM biologi Minna Takalo FCG Suunnittelu ja tekniikka oy:stä. Raportin koostivat Minna Takalo ja FM Tuomo Pihlaja Latvasilmu osk:sta. 2 Tulokset 2.1 Makkara-aapa Pohjoisin tutkimusalueista on suotyypeiltään pääosin keskiravinteista nevarämettä. Suon länsiosat ovat karumpaa ja puustoisempaa, sisältäen oligotrofisia saranevoja ja kalvakkanevoja. Myös siniheinäjänteisiä rimpinevoja esiintyy. Näissä rimpiosat ovat ruoppaista, osin kuivahtanutta lyhytkorsinevaa. Rimpien alueelta etsittiin uhanalaista lajistoa. Ainut vaateliaampi laji Makkaraaavan länsiosissa oli alueellisesti uhanalainen rimpivihvilä (Juncus stygius), jota esiintyi harvakseltaan rimpipinnalla. Alueen pohjois-koillisosiin sijoittuu ruohoista sararämettä ja sarakorpea. Näiltä alueilta on vanha havaintotieto suopunakämmekästä, jota ei kesän 2017 maastoselvityksissä havaittu. Suon korpiset ja lähteiset osat lännessä ja luoteessa on ojitettu ja niiden edustavuus on siten heikentynyt. Ruohokorven alueella esiintyy liereäsaraa (Carex diandra), joka viittaa aiempaan lähteisyyteen. Avolähteitä alueella ei havaittu ja purouomat ovat kuivahtaneet. Makkara-aavan länsiosa on vuoden 1997 kuvausten perusteella kärsinyt kuivahtamisesta. Suon itäosa on edelleen edustavaa mesotrofista rimpistä saranevaa, jonka alueella suopunakämmekkää saattaisi elinympäristövaatimusten perusteella esiintyä. Lajia ei kuitenkaan kesän 2017 inventoinneissa havaittu.

44 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) Kuva 2. Makkara-aavan mesotrofista saranevaa ja sararämettä 2.2 Makkaralamminaapa Joutsenenpesäaapa Alueen jakaa kahteen osaan metsäautotie ja metsäinen saareke. Pohjoisosa eli Makkaralamminaapa on pääosin karua oligotrofista nevaa; saranevaa ja rimpistä lyhytkorsinevaa, jota halkovat rahkaiset jänteet. Suon eteläosa tielaiteessa on kuivahtanutta rimpinevaa ja rimpinevarämettä. Rehevimmillään pohjoisosan suoalue on mesotrofista saranevaa. Tältä alueelta ei kesän 2017 inventoinneissa löydetty kämmeköitä eikä muita vaateliaita kasvilajeja. Edustavampi osa on Joutsenenpesäaapa, joka on suotyypeiltään alueen monipuolisin ja rehevin. Joutsenenpesäaavan pohjoisosa on kuivahtanutta lyhytkortista kalvakkanevaa. Länsiosiin sijoittuu niin ikään karuja lyhytkorsinevoja sekä laiteille rahkarämeitä. Suon keskiosiin sijoittuu metsäinen saareke, jonka länsipuolella on laaja rimpipintainen mesotrofinen saraneva. Rimpisillä alueilla esiintyy laajoja kasvustoja vaaleasaraa. Välipinnat ovat luhtaisia ja suursaraisia, matalat jänteet siniheinäisiä. Puna- tai kaitakämmekkää alueelta ei havaittu, tosin luhdan vaikeakulkuisuuden vuoksi kaikkia jänteitä ei voitu tutkia. Joutsenenpesäaavan edustavimmat suotyypit sijoittuvat metsäsaarekkeen itäpuolelle, missä suo on laajalti mesotrofista saranevaa, luhtanevaa ja rimpinevaa. Itälaiteeltaan suo on pallosararämettä, sarakorpea ja pienellä alalla järviruoko- ja katajavaltaista lettorämettä. Joutsenenpesäaavan metsäsaareke on pääosin luhtaista nevakorpea ja sarakorpea, joka vaihettuu avoimeksi luhtanevaksi, jolla esiintyy laajoja kasvustoja luhtavillaa sekä paikoin mesotrofiaa indikoivaa hoikkavillaa. Suon itäosassa on rimpistä lyhytkorsinevaa, jonka matalilla siniheinäisillä jänteillä havaittiin kolmessa paikassa punakämmekkää, jonka kukinta-aika oli juuri loppunut. Suopunakämmekkäesiintymien koordinaatit (ETRS) :459529, :459563, : Jokaisessa esiintymässä kukkineita yksilöitä oli 2-3 melko suppealla alueella. Viitteitä kaitakämmekkäristeymistä ei havaittu. Myös suon itäosan mesotrofisen lettorämeen alueella havaittiin suopunakämmekkää kohdassa (ETRS) : Muuta kasvillisuutta tällä alueelle luonnehtivat esimerkiksi karhunruoho, villapääluikka, siniheinä ja mähkä.

45 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) Kuva 3. Mesotrofista saranevaa Joutsenenpesäaavalla. Kuva 4. Luhtanevakorpea Joutsenenpesäaavalla 2.3 Linkkahyöteikkö Kasvupaikkatyypeiltään karuimmaksi todettiin eteläisin Linkkahyöteikkö, jonka ympäröivät ojitukset ovat kuivattaneet suopintoja. Suot ovat paksuturpeisia ja tyypiltään oligotrofisia nevarämeitä. Linkkahyöteikön alueelle sijoittuu kaksi avointa tai niukkapuustoista suota, jotka ovat nevaosaltaan lyhytkortisia ja niiden jänneosat ovat rahkarämettä. Alueen karuista suotyypeistä johtuen ei alueelta havaittu uhanalaisia kämmeköitä tai muuta rehevyyttä indikoivaa kasvillisuutta.

46 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) Linkkahyöteikön suoalueet ovat kuvauksen perusteella vuosien 1997 ja 2009 inventointien kaltaisia eikä suotyypeissä ole tapahtunut kuivumiskehitystä. Päinvastoin suon reunaojat ovat osin umpeutuneet, mutta tämä ei ole vaikuttanut suotyyppeihin tai suon väli- ja mätäspinnan muutoksiin märemmäksi. Itäisempi Linkkahyöteikön soista on tutkimuskohteista karuin. Suo on mätäspintaista rahkarämettä ja paikoin lyhytkortista nevaa. 3 Tulosten tarkastelu ja selvityksen epävarmuustekijät Joutsenenpesäaavalla havaittiin uhanalaisen suopunakämmekän esiintymiä neljässä kohdassa, jotka on esitetty kartalla kuvassa 5. Kuva 5. Suopunakämmekän todetut kasvupaikat (punaiset pisteet) Joutsenenpesäaavalla Makkara-aavan vanhoilta havaintopaikoilta ei tämän vuoden kartoituksessa löydetty uhanalaisia kämmeköitä. Epävarmuutta aiheuttaa soiden vaikeakulkuisuus, joka korostui hyvin sateisena vuonna Tämän johdosta inventointi ei hankalimmilla alueilla ollut täysin kattava. Esimerkiksi Makkara-aavan rimpisimmät osat idässä on hankalakulkuisuuden vuoksi tutkittu vain osin, joten kämmeköiden esiintymiä saattaa tälle suon osalle sijoittua.

47 Makkara-aavan kämmekkäselvitys (8) Huomioiden alueelle aiemmin laaditut selvitykset sekä kesän 2017 tarkennusselvitykset, on todennäköistä, että Makkara-aavan ja Joutsenenpesäaavan rehevimmillä osilla esiintyy suopunakämmekkää laajemminkin, kuin kesän 2017 inventoinneissa havaittiin. Suopunakämmekän ja kaitakämmekän (kuten kämmeköiden yleensä) esiintyminen ja kukinta vaihtelevat vuosittain myös luontaisesti, jolloin tiettyinä vuosina niitä on vaikea havaita. Rimpisillä soilla liikkumiseen ja kämmeköiden esiintymisen vuotuisiin vaihteluihin liittyvät epävarmuudet huomioiden selvitysalueet on saatu riittävän kattavasti tutkittua. Ne osat, jotka on todettu karuja suotyyppejä sisältäviksi, ovat edelleen karuja ja osin rämemuuttumia. Rehevien suotyyppien alueet ovat kämmeköiden kasvupaikkoina potentiaalisia ja siten muutokset näillä kohteilla heikentävät kahden uhanalaisstatukseltaan vaarantuneen (VU, Rassi ym. 2010) kämmekkälajin esiintymiä. Lajien levinneisyys ja yleisyys huomioiden heikennys tai paikannettujen esiintymien tuhoutuminen eivät heikennä merkittävästi lajien paikallispopulaatioiden tilaa seudullisesti. Lapin alueen eutrofisilla ja mesotrofisilla soilla puna- ja kaitakämmekkää esiintyy kohtalaisen yleisesti, tosin harvalukuisena. 4 Viitteet Rehell, S., 1997: Makkara-aapa (Vapon tilaama työ, kasvillisuusselvitys) Ramboll, 2009: Makkara-aavan kasvillisuusselvitys, Vapo Oy.