Tyttöjä, poikia, huoria, homoja. Neuvotteluja sukupuoliesityksestä ja seksuaalisuudesta Uma Aaltosen nuortenpalstoilla

Transkriptio

1 Tyttöjä, poikia, huoria, homoja Neuvotteluja sukupuoliesityksestä ja seksuaalisuudesta Uma Aaltosen nuortenpalstoilla Anna Kemppinen Pro gradu -tutkielma Kansatiede Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta Turun yliopisto Lokakuu 2014

2 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä.

3 TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos KEMPPINEN, ANNA: Tyttöjä, poikia, huoria, homoja. Neuvotteluja sukupuoliesityksestä ja seksuaalisuudesta Uma Aaltosen nuortenpalstoilla. Tutkielma, 126 s. Kansatiede Lokakuu Pro gradu-tutkielmani aineistona ovat Uma Aaltosen nuortenpalstoilla vuosina julkaistut tekstit liittyen esitettyyn sukupuoleen, rakkauteen, seurusteluun ja seksuaalisuuteen. Palstateksteistä analysoin kriittisen lähiluvun kautta nuorten lähettämiä kirjeitä ja Uma Aaltosen vastauksia niihin. Uma on ollut kyseisenä aikana huomattava auktoriteetti nuorten sukupuolivalistajana. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella palstapuheessa hahmottuvia normatiivisia kulttuurisia rajanvetoja niissä tilanteissa, joissa sukupuoli nousee esiin erityisen merkittävänä yksilöitä erottavana tekijänä, esimerkiksi kun puhutaan sopivasta ja toivottavasta pukeutumisesta tai seurustelun sukupuolierityisistä rooleista. Haluan tuoda esiin, miten sukupuolivalistus ja palstoilla käyty keskustelu ohjaavat nuoria esittämään sukupuolta tietyllä tavalla. Palstapuhe on kuitenkin luonteeltaan neuvottelunomaista: sukupuolivalistus ei ole vain yhdensuuntaista ohjausta, vaan nuoret myös kyseenalaistavat heihin ulkoa päin kohdistuvia odotuksia. Nuoret ovat itsekin osallistuneet palstoilla keskusteluun, jolla määritellään sitä, millaista on sopiva käytös missäkin tilanteessa. Teoreettisesti tutkielma nojaa ennen kaikkea Judith Butlerin ajatteluun. Tutkielma käsittelee sukupuolta kulttuurisena kategoriana, jota esimerkiksi sukupuolieroa korostamalla rakennetaan ja ylläpidetään jatkuvissa arkisissa tilanteissa. Tarkastelen nuortenpalstojen tekstejä diskursiivisesti rakentuneina ilmauksina yhteisössä laajemmin esiintyvistä, nuoria koskevista ihanteista ja arvoista sukupuolen ja seksuaalisuuden alueilla. Sukupuoli nähdään tutkielmassa sosiaalisesti rakennettuna, ei siis olemukseltaan myötäsyntyisenä ja pysyvänä. Osoitan sukupuolen hankaluuden ja moniuloitteisuuden analysoimalla useita esimerkkitekstejä palstalta. Asiasanat: Uma Aaltonen, nuoret, sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli, tyttötutkimus, seksuaalikasvatus

4 SISÄLTÖ 1.JOHDANTO... 1 Tutkimuksen lähtökohtia... 1 Nuorten sukupuolen tutkimuksen konteksti... 3 Sukupuoli etnologiassa... 5 Uma Aaltonen, nuorten oma seksiterapeutti... 6 Tutkimuksen rakenne LEHTIEN NUORTENPALSTAT KENTTÄNÄ, UMAN JA NUORTEN PALSTAKIRJOITUKSET LÄHTEENÄ Uman nuortenpalstat eri lehdissä Nuortenpalstat yhteisönä Diskursiivisten käytäntöjen tulkinta SUKUPUOLEN TUOTTAMINEN SOSIAALISISSA KONTEKSTEISSA Biologiset ja kulttuuriset tekijät Normaalin sosiaalinen / kulttuurinen rakentuminen Sex/gender Butler ja sukupuolen performatiivisuus Roolit, leikit ja sukupuolen performatiivit Sukupuoli-identiteetit Neuvottelut todellisuuden muokkaajina : AJALLINEN PERSPEKTIIVI SUKUPUOLEEN JA SEKSUAALISUUTEEN Seksuaalisukupolvet Seksuaalisesta vallankumouksesta 1980-luvulle Yhteiskunnalliset muutokset ja nuorten asema kuluttajina... 32

5 Nuori, huoli ja puuttuminen Ajan ulottuvuus palstateksteissä KULTTUURISIA ULOTTUVUUKSIA SUKUPUOLEEN Mystifioitu äitiys, maternalismi ja siveyden korostaminen tyttöjen kasvatuksessa Perspektiivejä sukupuolittuneisiin rooli-odotuksiin Säännöt ja ruumiiseen paikantuva huoli ULKOMUOTO, MUOKATTU RUUMIS JA IDENTITEETTI Paljon puhuttava hame Meikattuja poikia ja kaljuja tyttöjä Kovikset: narratiiveja itsetunnon tai elämänhallinnan ongelmista Luonnollisuus: kultaisen keskitien sukupuoliesitys Esityksen onnistuminen ja autenttisuuden vaatimus Roolit, ulkomuoto ja ulkoisen ja sisäisen arvohierarkiat NÄKÖKULMIA NUORTEN SEURUSTELUSUHTEISIIN Kenen aloite? Seurustelu onnistumisen mittarina Puhetapana sukupuolineutraalius Rakkaus ja kituminen Nippuuntuminen kulutuksena Normaalista ja hyväksytystä suhteesta Onnettomat ja epätoivoiset: homoseksuaalisuus Uman palstoilla SEKSUAALISUUS JA RAJAT Rakkauden oikeuttama vs. pelkkä seksi Biologiset tekijät ja sukupuoliero seksuaalinormeissa Tyttö rajanvartijana Essentialisoitu ero: sukupuolierityinen kokemus ja tarpeet Seksivalistus ja huolipuhe elämänhallinta ja tyttöjen autonominen toimijuus... 92

6 Elämää suojelevat rajat ja tavat ja kuviot Neitsyydestä, pidättymisestä ja suostumisesta: tyttö muiden odotuksiin vastaajana Seksi hätähuutona: tytöt, seksuaalisuus ja elämänhallinta Sanktiot ja sosiaaliset stigmat: maine, hyve ja häpeä Yhteenveto VALISTUSPUHETTA SUKUPUOLESTA JA SEKSUAALISUUDESTA NUORILLE Lähtökohtana ja seurauksena essentialisoidut Poika ja Tyttö Nuoruus, siirtymä ja sukupuoli Sukupuolisensitiivinen nuorisotyö Uman asiantuntijapositio, Tieto ja vallan keinot Jarruttamista ja kannustamista: Uma Aaltosen sukupuolivalistustyö sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta Lopuksi: sukupuolivalistus, normaali ja muutos AINEISTOT JA LÄHTEET

7 1 1.JOHDANTO Tutkimuksen lähtökohtia Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisia merkityksiä sukupuolelle ja seksuaalisuudelle annetaan Uma Aaltosen nuortenpalstoilla vuosien 1975 ja 1985 välillä. Haluan selvittää paitsi minkälaisia arvoja, normeja ja ihanteita nuortenpalstojen puhunnoissa esiintyy sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen, myös minkälaista sukupuolen teemoista käytävä neuvottelu palstojen puhunnoissa on. Millaiset toimijat osallistuvat arvojen, normien ja ihanteiden muotoiluihin nuortenpalstojen kulttuurisella kentällä ja millaisia seurauksia näillä neuvotteluilla on nuorten kannalta? Sukupuoli on eräs kulttuurin merkityksellisimmistä yksilöitä erottelevista kategorioista ja seksuaalisuus yhteisöä uusintavana voimana sen varjelluimpia osa-alueita. Siten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät kulttuuriset rajanvedot ovat yhteisöissä luonteeltaan ensisijaisen tärkeitä. Voimakkaasta sosiaalisesta sääntelystä ja yhteiskunnassa ilmenevistä normatisoivista pyrkimyksistä huolimatta sukupuoli ja seksuaalisuus saavat aina moninaisia ilmenemismuotoja kulttuureissa ja se, mikä saavuttaa hyväksytyn, normaalin ja legitiimin aseman, on kulttuurin eri tasoilla käytävän neuvottelun tulosta. Sukupuoli saa merkityksensä sosiaalisissa käytännöissä ja sen merkityssisältö on kulttuureissa jatkuvan uudelleenmäärittelyn kohteena. Neuvottelujen kautta muotoutuvat merkityssisällöt eivät kuitenkaan koskaan tule valmiiksi, vaan ne muotoutuvat jatkuvana kulttuurisena prosessina. Erilaisilla vallankäytön muodoilla on tässä merkittävä rooli, kuten esimerkiksi Foucault on seksuaalisuuden historioissaan tunnetuimmin esittänyt (esim. 1987). Nuoruus on siirtymävaihe, jolloin aikuistumisen kehon ja mielen muutosten myötä astutaan seksuaalisuuden alueelle. Sukupuoli määrittää yksilöitä aikuistumisen myötä entistä voimakkaammalla tavalla ja seksuaalisuudesta tulee nuorille sosiaalisesti mahdollinen maailma. Tosin on huomattava, että sukupuolittaminen eli tiettyyn sukupuolikategoriaan ohjaaminen alkaa jo lasten elämän alkumetreillä (esim. Ryle 2014: ). Teini-iässä nuorille pyritään välittämään se tieto, jota heidän ajatellaan tarvitsevan kyetäkseen toimimaan yhteisössä aikuisina. Nuorille suunnattu sukupuolivalistus perustuu yhteisössä yleisesti hyväksyttyihin, vallitseviin käsityksiin

8 2 sopivasta ja suotavasta sukupuolen esittämisestä, seurustelusta ja seksuaalisuudesta. Nuorille välitettävä tieto heijastelee siten hegemonisia kulttuurisia arvoja. Ymmärrys sopivasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on ollut voimakkaan muutoksen alla viime vuosikymmeninä, minkä myötä esimerkiksi käsitys hyväksyttävästä parisuhteesta ja perheestä ovat muuttaneet muotoaan. Sukupuolivalistus sukupuolen ja seksuaalisuuden kulttuurisia merkityksiä kantavana tietona kulkee luonnollisesti käsi kädessä arvojen muutoksen kanssa ja muuttuu niiden mukana. Uma Aaltosen nuortenpalstoilla käytävät neuvottelut sukupuolesta ja seksuaalisuudesta paikantuvat edellä mainittujen muutosten historiallisesti keskeiseen kohtaan ja 1980-luvuille. Arvojen historiallinen tarkastelu on mielestäni tärkeää, sillä sen kautta voidaan ymmärtää paremmin esimerkiksi syrjivien käytäntöjen ja ennakkoluulojen syntyä. Arkikokemuksessa itsestäänselvyyksiltä vaikuttavat kulttuuriset tulkinnat tietyistä ilmiöistä tulevat historiallisen tarkastelun kautta näkyviin nimenomaan sosiaalisina tuotoksina ja tulkintoina sen sijaan, että niitä pidettäisiin luonnollisina totuuksina vain siksi, että ne näyttäytyvät vallitsevina asiantiloina. Arvoilla on jatkuvuutensa, ja Foucaultin hengessä esimerkiksi Vesa-Matti Salomäki on korostanut niiden historiallisen tarkastelun tärkeyttä nykytilanteen ymmärtämisen kannalta sukupuolen rakentumista tarkastelevassa teoksessaan Biologisen sukupuolen rakentaminen. Ruumis ja sosiaalinen sukupuoli antiikista nykypäivään (2011). Tutkimus tarkastelee myös sitä, miten sukupuoli on huomioitu Uma Aaltosen nuorisotyössä. Tällaisessa lähtökohdassa tullaan lähelle sukupuolisensitiivisen nuorisotyön käsitettä. Nuorisotyön kannalta on moniarvoisessa yhteiskunnassa tärkeää pohtia, millaisia vaikutuksia sillä on, miten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ja ilmiöt esitetään nuorille ja minkälaisia arvoja puheen kautta välitetään silloin, kun nuori on sukupuoli-identiteetin kehittymisen kannalta herkässä ja tärkeässä iässä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tukeminen on ollut Suomessa seksuaalilainsäädännön punaisena lankana jo vuodesta 1971, mutta nuorten tapauksessa autonomian ihanne on hankala kysymys, sillä heidän ei nähdä olevan täysin kykeneväisiä tekemään itseään koskevia ratkaisuja. Kuitenkin heitä pyritään ohjaamaan ja tukemaan, jotta heistä kehittyisi seksuaalisesti autonomisia yksilöitä. Tähän ohjaukseen sisältyvä valistustyö on tutkielmassani tarkastelun kohteena. Graduni

9 3 esittää, minkälaisia seurauksia tietynlaisella puheella sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on nuorille, joten se saattaa hyödyttää niitä nuorten parissa työskenteleviä, jotka kyseisiä asioita käsittelevät. Idea gradulleni syntyi ollessani työharjoittelussa Nuoperissa, Nuorisotyön perinteen tallentamiskeskuksessa keväällä ja syksyllä Harjoittelussa digitoin Uma Aaltosen arkistokokoelmaan kuuluvia nuortenpalstojen lehtileikkeitä ja palstoille lähetettyjä kirjeitä. Aineisto tempaisi minut mukaansa; monet palstatekstit suorastaan hämmästyttivät jyrkän kaksinapaista sukupuolijärjestelmää promotoivalla ja heteronormatiivisella eli yksinomaan heteroseksuaalisuutta representoivalla ja sitä luonnollistavalla otteellaan. Tekstejä nykyajasta käsin tarkasteltaessa tulee selvästi esiin, että hegemonisessa julkisessa diskurssissa on moni asia muuttunut viime vuosikymmeninä. Toisaalta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvässä problematiikassa on tiettyjä ikuisuuskysymyksiä, jotka vaikuttavat toistuvan sukupolvesta toiseen monet palstojen puheenaiheista koskettavatkin aivan samalla tavoin nykypäivän nuoria. Siksi ja 1980-lukujen puhetapojen analyysi tarjoaa hedelmällisiä lähestymistapoja sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiin myös luvulla, eikä tutkielmassa tarkasteltava ajanjakso siksi vaikuta olevan kovinkaan etäällä nykyhetkestä. Nuorten sukupuolen tutkimuksen konteksti Tarkastelen nuortenpalstojen tekstejä diskursiivisesti rakentuneina ilmauksina yhteisössä laajemmin esiintyvistä, nuoria koskevista ihanteista ja arvoista sukupuolen ja seksuaalisuuden alueilla. Näitä alueita on tutkittu ja teoretisoitu erityisesti feministisessä tutkimuksessa. Feministisen teorian alueella tutkimukseni nojaa ennen kaikkea Judith Butlerin esittämiin ajatuksiin sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiaalisesta rakentumisesta (esim. 1990, 2004). Tutkielmani suhteutuu monilla aloilla käytävään keskusteluun sukupuolen ja seksuaalisuuden yhteisöllisistä merkityksistä. Kuten feministisessä tutkimuksessa yleensäkin, lähdekirjallisuus on tutkielmassani monialaista ja tutkielma siten monien tieteenalojen inspiroima. Käyttämäni aineiston perusteella tutkielmani lukeutuu ennen kaikkea tyttötutkimukseksi, sillä palstojen teksteissä tytöt ovat kirjoittajina enemmistönä ja siitä syystä analysoin ennen kaikkea tyttöjä koskevia rooliodotuksia,

10 4 niiden ongelmallisuutta ja toisaalta mahdollisuuksia purkaa konvetionaalisia odotuksia. Myös queer-ajattelu on inspiroinut tutkielmaani ennen kaikkea siksi, että tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat queer-teorian keskeisenä ajattelijana pidetyn Judith Butlerin ajattelussa. Queer-tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin sukupuolen ja seksuaalisuuden mahdollisuuksien moninaisuus suhteessa niitä koskeviin, sopimuksenvaraisiin kulttuurisiin koodeihin ja kritisoida oletusta vakiintuneista, pysyvistä ja jollakin tapaa luonnollisista sukupuoli-identiteeteistä. Heteronormatiivisuutta kritisoivan queer-asenteen voisi etnologi Leena-Maija Rossin mukaan kiteyttää esimerkiksi niin, että heterous ei ole normaalia, se on vain yleistä! (Rossi 2007: 19.) Suomessa on tehty väestön seksuaalikäyttäytymisestä kansainväliselläkin tasolla merkittäviä yleisesityksiä jo monen vuosikymmenen ajalta. Sosiologien Elina Haavio- Mannilan ja Osmo Kontulan teos Seksin trendit meillä ja naapureissa (2001) kartoittaa muutoksia, joita suomalaisten seksitavoissa ja suhtautumisessa seksuaalisuuteen on tapahtunut 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Käytän teosta omassa tutkimuksessani apuna hahmotellessani arvojen muutosta sukupuolielämän alueella Suomessa luvulta alkaen. Nuorison ja sukupuolen tutkimusta ovat Suomessa yhdistäneet esimerkiksi Helena Saarikoski ja Veronika Honkasalo. Folkloristi Saarikoski on tutkinut teoksessaan Mistä on huonot tytöt tehty? Tutkimus huora-sanan käytöstä ja tyttöjen kokemasta kiusaamisesta (2001) huorittelua ja nuorten sukupuolittuneita käsityksiä maineesta. Tutkimus pohjautuu nuorten tyttöjen kokemuskerrontaan, mikä on aineistona hyvin samantyyppistä kuin itse käyttämäni. Veronika Honkasalo on tutkinut sosiologian väitöskirjassaan Tyttöjen kesken. Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä sitä, miten nuorisotyössä voidaan yhdistää samanaikaisesti monikulttuurisuuden ja sukupuolten tasa-arvon projektit (2011). Teos tuo esiin kasvattavaan työhön liittyviä haasteita, jotka liittyvät moniin mahdollisiin tapoihin ymmärtää tasa-arvon toteutuminen. Nuoret eivät ole tasaista massaa, vaan heitä määrittävät useat päällekkäiset ja limittäiset, samanaikaiset (intersektionaaliset) erot, kuten etnisyys, luokka ja seksuaalinen suuntautuminen.

11 5 Vertaan aineistossa esiin nousseita kysymyksiä Barrie Thornen etnografisessa tutkimuksessa Gender play. Girls and Boys in School (1993) esittämiin huomioihin. Thorne tarkastelee Iso-Britanniassa eri kouluissa tekemänsä havainnointinsa pohjalta sitä, millaisissa yhteyksissä sukupuoli tulee erityisellä tavalla tuotetuksi ja koetuksi koulujen konteksteissa. (Suomessa vastaavanlaista tutkimusta on tehnyt esim. Lehtonen 2003). Marko Salosen sosiaalipsykologian väitöskirja Hiljainen heteroseksuaalisuus? Nuoret, suojaikäraja ja itsemäärääminen käsittelee nuorten seksuaalisuuden sosiaalista rakentumista ja siihen kohdistuvia yhteisöllisiä toimenpiteitä diskursiivisesti rakentuvan seksuaalisen normaaliuden perspektiivistä. Salosen aineistona ovat suojaikärajaa käsittelevät eduskuntakeskustelut ja dokumentit lainmuutosten ajoilta sekä Helsingin Sanomien nuortenpalstan kirjoitukset seksuaalisuudesta, joka vastaa melko lailla omaa aineistoani. Olli Stålström on tutkinut normatisoivaa tapaa nähdä homoseksuaalisuus syntinä, rikoksena tai sairautena lääketieteen sosiologian väitöskirjassaan Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997). Omalle tutkimukselleni tämä on toiminut esimerkkinä seksuaalisuuden alueen normien muotoutumisesta ja muutoksesta. Sukupuoli etnologiassa Sukupuoli on ollut suomalaisessa etnologiassa pitkään varovaisesti problematisoitu teema. Kuitenkin tieteenalana kansatieteeseen eli etnologiaan sopii sukupuoliperustaisen paikantamisen analyysi erityisen hyvin. On huomattava, että esimerkiksi naisten elämänpiiriin historiallisesti keskeisinä kuuluvat asiat, kuten ruokakulttuuri ja käsityöt, ovat olleet jo varhaisessa kansatieteessä tutkimuksen kohteena (Olsson & Willmann 2007: 7). Nykyään etnologista tutkimusta ovat tehneet sukupuolentutkimuksellisista teemoista esimerkiksi Pia Olsson, Terhi Willman, Helena Ruotsala ja Jan Löfström. Sukupuolentutkimuksen ja etnologian yhteenkietoutumia hahmotellaan esimerkiksi Pia Olssonin ja Terhi Willmanin toimittamassa teoksessa Sukupuolen kohtaaminen etnologiassa (2007). Turun yliopiston kansatieteessä Tia Järvinen on aiemmin tarkastellut Uma Aaltosen palstoille lähetettyjen kirjeiden puhetta seksuaalisuudesta. Kandidaatintutkielmassaan Murkkuseksiä ja seksuaalivalistusta. Näkökulma nuorten seksuaalisuuteen Uma

12 6 Aaltosen työn kautta (2009) Järvinen tarkastelee erityisesti seksuaalisuuteen liittyviä, sukupuolittuneita asenteita mm. neitsyyteen, maineeseen ja sallittuun tai kiellettyyn suhteeseen liittyen. Ruotsalaisessa etnologiassa seksuaalisuutta ja normeja on tutkinut esim. Michelle Göransson teoksessaan Materialiserade sexualiteter: Om hur normer framträder, förhandlas och ges hållbarhet (2012). Oman tutkielmani kannalta hyvin keskeinen on ollut myös Maria Bäckmanin tutkimus Kön och känsla. Samlevnadsundervisning och ungdomars tankar om sexualitet (2003/2010), missä tarkastellaan nuorten sukupuolittuneita käsityksiä seksuaalisuudesta. Teoksessa käy ilmi, miten annettuina ja luonnollisina nuoret usein näkevät sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät normit ja kategoriat, vaikka Ruotsissa on sukupuolivalistuksessa pyritty problematisoimaan sukupuoli ja huomioimaan seksuaalisuuden moninaisuus jo kauan. Uma Aaltonen, nuorten oma seksiterapeutti Ulla-Maija Aaltonen syntyi Vihdissä v Hän tuli julkisuudessa tunnetuksi nimellä Uma, mikä on lyhennys Ulla-Maijasta, ja vaihtoi nimensä virallisesti vuonna 1993 Uma Ulla-Maija Aaltoseksi. Aaltonen teki huomattavaa työtä nuorten parissa useiden vuosikymmenien aikana. Hän aloitti toimittajana Yleisradiolla 1960-luvun alussa ja tuli tunnetuksi toimittamiensa nuortenpalstojen kautta, joita julkaistiin vuodesta 1969 alkaen esimerkiksi Annassa, Uudessa Suomessa, Me-lehdessä, Hevoshullussa sekä eri maakuntalehdissä. Lisäksi hänellä oli Yleisradion kanavilla omat tv- ja radioohjelmansa, joista tunnetuin lienee radio-ohjelma Poppeli. Uman nuortenpalstoilla julkaistiin lukijoiden lähettämiä kirjeitä ja kysymyksiä nuorten mieliä kaihertavista aiheista, joihin Uma vastasi omaan persoonalliseen tyyliinsä. Lisäksi nuoret kommentoivat aikaisempien lehtien keskustelunaiheita. Tyypillisiä palstojen keskustelunaiheita olivat esimerkiksi seurustelu, ulkonäkö, yksinäisyys, päihteet ja nuorten suhde vanhempiinsa. Umalla oli selkeä tyyli ja vahva oma ääni, joka ihastutti ja vihastutti lukijoita. Uman arvoille oli ominaista luonnonläheisyys: hän asui maatilalla Vihdissä eläinkatraansa kanssa, johon kuului hevosia, koiria, kissoja, kaneja ja vuohia. Nuorisotyönsä lisäksi Uma tekikin elämänsä aikana huomattavaa työtä eläinten parissa. Hän oli Suomessa ensimmäisiä julkisen keskustelun herättäjiä koeeläinten oikeuksista. Eläinasialle Uma omistautui ensisijaisesti muilla kuin gradussa

13 7 käsittelemilläni foorumeilla, mutta yhtä kaikki eläimet olivat tärkeä osa Uman henkilöhahmoa ja ne olivat nuortenpalstoillakin usein läsnä esimerkiksi palstojen kuvituksessa. Uma myös vastasi nuorten ihmissuhdekysymyksiin usein vertauksin eläinmaailmasta sekä kertoen tilanteista, joita oli kokenut omien eläinystäviensä kanssa. Eläimiltä hän sanoi oppineensa monia ihmissuhteissaankin tarvitsemiaan taitoja. Vuodesta 1979 alkaen Aaltonen tunnettiin murrosikäisten sukupuolivalistajana, joka kiersi eri puolilla Suomea luennoimassa ala- ja yläasteilla, ammattikouluissa, lukioissa, varuskunnissa ja rippileireillä. Murkkuseksi-luennot käsittelivät kehitystä ja murrosikää, seksuaalisuutta ja ihmissuhteita, päihteitä sekä hyviä tapoja. Keskeistä Uma Aaltosen nuorisotyölle oli sen dialogimainen luonne; hän itse sanoi ammattitaitonsa olevan peräisin niistä tuhansista kohtaamisista nuorten ajatusmaailman kanssa, joita oli palstanpitäjänä ja luennoitsijana kokenut.

14 8 Kuva 1. Sukupuolitietoutta koululaisille, Itä-Häme Tutkimuksen rakenne Seuraavassa luvussa 2 esittelen tutkimusaineistoani: Uma Aaltosen nuortenpalstat ovat se kenttä, jolla etnologina toimin. Palstatekstit, yksittäiset puheenvuorot, ovat lähdeaineistoani, jossa erilaiset puhujat ottavat ja saavat erilaisia rooleja ja havainnoivat ja merkityksellistävät elämäänsä todellisuutta.

15 9 Luvussa 3 esitetään tutkielman taustalla vaikuttavia teorioita sukupuolen tuottamisesta sosiaalisissa yhteyksissä. Näistä erityisen keskeisessä roolissa ovat Judith Butlerin käsitykset sukupuolen ja seksuaalisuuden luonteesta, joiden lisäksi tarkastelen nuoriin ja sukupuolisosialisaatioon, sukupuoli-identiteettiin ja kasvatukseen liittyvää tutkimustietoa. Luvussa 4 esittelen tutkielman ajallista ulottuvuutta. Tuon esiin vuosien 1975 ja 1985 välisellä ajanjaksolla tapahtuneita kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joita olen pitänyt tutkimuksen kannalta tärkeinä. Luvussa 5 johdattelen lukijaa analyysissä toistuvien puhetapojen äärelle. Esimerkiksi tasa-arvopuhe, essentialisoiva ja eroja luonnollistava puhe sekä huolipuhe ovat diskursiivisia teemoja, jotka ovat luettavissa kautta koko aineiston. Nämä puhetavat saavat kuitenkin hyvin erilaisia käyttötapoja eri konteksteissa. Esimerkiksi ulkomuotoon liittyviä sukupuolittuneita ihanteita perustellaan toisinaan eri tavoin kuin vaikkapa sukupuolittuneita ihanteita seksuaalisuuden alueella. Ulkomuoto, parisuhde ja seksuaalisuus ovat tutkimusprosessin aikana muotoutuneet eri luvuiksi ennen kaikkea käytännöllisistä syistä. Luvussa 6 paneudun siten palstateksteissä esiintyviin, ulkomuotoon ja ruumiilliseen esitykseen (esim. pukeutuminen) ja luvuissa 7-8 rakkauteen, seurusteluun ja seksiin liittyviin sukupuolittuneisiin odotuksiin, normeihin ja ihanteisiin. Lopuksi pohdin sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta nuorisotyön osa-alueena sekä sitä, miten Uma Aaltonen on suhtautunut näihin toimiessaan valtakunnanvalistajana. Aineiston analyysiluvuiksi jaottelemani osa-alueet ovat monin tavoin yhteenkietoutuneita, niiden välillä esiintyy linkkejä ja siltoja, kuten puhe luonnollisuudesta, joten käsittelyjärjestys voisi olla myös toisenlainen. Ulkonäön, rakkauden, seurustelun ja seksin erottaminen omiksi luvuikseen on kuitenkin ehkä selkein ratkaisu, jota vastaavaan on päätynyt myös mm. Maria Bäckman omassa, nuorten seksuaalisuutta koskevassa tutkimuksessaan (2003/2010). Rakkaus, seurustelu ja seksuaalisuus ymmärretään teemoiltaan toisiinsa liittyväksi kokonaisuudeksi, mutta miten yksilön ulkomuotoon liittyvät tyylittelyt liittyvät tähän kokonaisuuteen? Selitys löytyy Judith Butlerin ajatuksista sukupuolen performatiivisuudesta. Sukupuolen

16 10 performatiivinen eli esityksen kaltainen kulttuurinen luonne ilmenee mielestäni näillä aihealueilla erityisen hyvin, kuten teorialuvussa 3 laajemmin esitetään. 2. LEHTIEN NUORTENPALSTAT KENTTÄNÄ, UMAN JA NUORTEN PALSTAKIRJOITUKSET LÄHTEENÄ Uman nuortenpalstat eri lehdissä Aineistoni muodostavat Uma Aaltosen toimittamat nuortenpalstat Annassa, Uudessa Suomessa, Satakunnan Kansassa, Kainuun Sanomissa, Kouvolan Sanomissa ja Vaasalehdessä vuosien 1975 ja 1985 välillä. Nämä ovat keskeisimmät niistä lehdistä, missä Uman palstoja julkaistiin. Uman toimittamaa nuortenpalstaa on kyseisissä lehdissä julkaistu keskimäärin viikoittain useamman vuoden ajan. Oheisessa taulukossa on esitettynä tietoja lehdistä, joissa Uman nuortenpalstoja on julkaistu: lehtien nimet, -tyypit, erityinen lukijaryhmä, levikkialue, palstan nimi, palstan julkaisuvuodet sekä lisäksi palstojen määrä aineistossa.

17 11 Lehden nimi Lehtityyppi Erityinen lukijaryhmä Levikkialue Palstan nimi Palstan julkaisuvuodet Anna Aikakauslehti Naiset Valtakunnallinen Kerro mulle ; Uusi Suomi Sanomalehti Kokoomus Valta- Nuoret kunnallinen / Hei Uma! Satakunnan Sanomalehti, Ei Satakunta Nuorten Kansa maakuntalehti kansa Kainuun Sanomalehti, Ei Kainuu Uma Sanomat maakuntalehti Kouvolan Sanomalehti, Ei Pohjois- Uman Sanomat maakuntalehti Kymenlaakso palsta Vaasa / Sanomalehti Kokoomus Pohjanmaa Nuoret Pohjalainen / Uma (nimi muutettiin 1984) Taulukko 1. Tietoja aineistona käytetyistä nuortenpalstoista. Kuten taulukosta käy ilmi, aineiston edustavuus on monin tavoin rajautunutta. Mikään lehtien palstoista ei jatku koko tutkimuksen kattamaa aikaa eikä aineisto ole ajallisesti tasaisesti edustavaa: 1970-luvun puolella ovat ilmestyneet vain Annan ja Uuden Suomen nuortenpalstat. Lehtien lukijakunta on maantieteellisesti rajautunutta maakuntalehtien tapauksessa. Valtakunnallinen levikki on ainoastaan Annalla ja Uudella Suomella, mutta niiden lukijakuntaa rajaavat muut tekijät. Anna on naisille suunnattu aikakauslehti, joten sen lukijakunnassa on huomattava sukupuolijakauma. Uusi Suomi ja Vaasa ovat poliittisesti sitoutuneita lehtiä ja ne ovat molemmat

18 12 Kokoomuksen äänenkannattajia. Esimerkiksi Vaasan lukijakunta on siis sekä maantieteellisesti että poliittisesti rajautunutta. Lehtien maantieteellinen paikantuminen tuo niiden lukijakuntaan myös tiettyjä, paikallisia kulttuurisia erityispiirteitä: esimerkiksi Pohjanmaalla herännäisellä kristillisellä uskonnolla on ollut huomattavan voimakas rooli yhteisössä. Palstojen sisällöt eivät kuitenkaan eroa toisistaan mitenkään aivan huomattavalla tavalla. On kuitenkin hyvä huomioida, että myös Umalla on ollut kristillinen vakaumus, mikä käy ilmi teksteistä toisinaan. Hän ei tuputa kristillistä agendaa, vaan sitoutuminen tai positiivinen suhtautuminen siihen näkyy ennen kaikkea vastauksissa nuorten uskontoa sivuaviin kysymyksiin, mitkä eivät kuitenkaan ole tämän tutkimuksen kohteena. Kristilliset käsitykset kuultavat kuitenkin myös sukupuoliasioissa toisinaan teksteistä esiin. Uman nuortenpalstat ovat siis keskenään varsin samanlaisia eri lehdissä, niin sisällöltään kuin muodoltaan. Ne muodostuvat erillisestä Uman kirjoittamasta kolumnista ja lukijoiden kirjeiden (kysymysten, mielipiteiden, runojen ja kirjeenvaihtoilmoitusten) osioista. Uma on liittänyt osaan kirjeitä oman vastauksensa tai kommenttinsa, mikä erottuu tekstistä erilaisella tekstityypillä painettuna. Uma ei vastannut kaikkiin palstalla julkaistuihin kirjeisiin, eivätkä kaikki kaivanneet niinkään Uman kommentteja tai neuvoja kuin muiden nuorten näkemyksiä omiin asioihinsa. Näiden lisäksi palstoilla on julkaistu lukijoiden lähettämiä piirroksia. Palstojen kuvituksena on ollut yleisesti myös valokuvia Umasta, joissa tämä esiintyy usein yhdessä jonkin eläimensä kanssa. Joissakin lehdissä on palstan kuvituksessa käytetty lisäksi lehtikuvia tai ammattilaisten tekemiä piirroksia. Olen analyysissä keskittynyt yksinomaan sukupuolta ja seksuaalisuutta käsitteleviin teksteihin, jättäen kuitenkin kirjeenvaihtoilmoitukset ja runot analyysin ulkopuolelle. Aineistoni rajautuu siis Uman kolumneihin, lukijoiden kirjeisiin ja Uman vastauksiin niihin. Palstojen kuvitukset ovat kuitenkin olleet yhtenäisessä linjassa tekstien kanssa ja ovat samalla tavoin esimerkiksi heteronormatiivisia, esittäen lähes poikkeuksetta heteroseksuaalisia pariskuntia sydämenkuvien ympäröiminä. Palstojen pituudet vaihtelivat lyhyestä, parin lukijakirjeen nurkkauksesta usean sivun mittaisiin kokonaisuuksiin. Pituuteen ja laajuuteen vaikutti se, kuinka paljon Uma oli

19 13 saanut lukijoilta materiaalia lehdessä julkaistavaksi. Umalla oli eri lehtien toimituksiin erilliset osoitteet, ja hän vastasi lukijoille ensisijaisesti niissä lehdissä, joiden toimitukseen kirje oli lähetetty. Uma kuitenkin myös kierrätti toisinaan samoja tekstejä lehdestä toiseen. Näin hän menetteli erityisesti kolumniensa, mutta myös lukijoiden kirjeiden ja kommenttien kanssa. Oletettavasti näissä, useammissa yhteyksissä julkaistuissa kirjeissä Uma näki jotakin erityisen keskeistä asiaa. Vanhoja tekstejä kierrättämällä hän saattoi myös täyttää palstoja silloin, kun uusia lukijoiden kirjeitä saapui vähemmän. Olen pyrkinyt antamaan useammassa lehdessä julkaistuille kirjeille Uman linjan mukaisesti erityistä painoarvoa. Nuortenpalstat yhteisönä Nuortenpalstojen lukijat ovat erityistapaus verrattuna sanomalehtien lukijakuntiin yleensä, sillä niillä käsitellään erityisesti nuoria koskevia asioita. Palstojen lukijakunta on ollut oletettavasti paljon laajempi kuin niillä varsinaiseen keskusteluun osallistuneiden. Palstoja saattoi eksyä lukemaan haluamattaankin, koska niitä julkaistiin eri sanoma- ja aikakauslehdissä eikä nimenomaan nuorille tarkoitetuissa lehdissä. Uman palstat eivät muodostaneet tiukkoja yhteisöjä, eikä niiden keskusteluun osallistuminen ole vaatinut erityistä sitoutumista, vaikkakin tietyn määrän vaivannäköä kirjeen kirjoittamisen ja postittamisen muodossa. Palstan oletettu käyttäjä (lukija, keskusteluun osallistuja) on teini-ikäinen, keskimäärin vuotias. Voi olettaa, että suurin osa keskusteluun osallistuneista on nuoria, joiden perheisiin kyseisiä lehtiä on tilattu. Nuoret itse eivät siis välttämättä edusta esimerkiksi lehtien poliittista linjaa. Palstojen rajaus nuoriin on suhteellinen ja todellisuudessa keskusteluun on osallistunut runsaasti myös edellä mainittua ikärajausta nuorempia ja vanhempia ihmisiä. Luultavasti palstaa ovat silmäilleet usein myös ihmiset, jotka eivät ole muuten tekemisissä nuorten kanssa saadakseen näin kuvaa nuorten maailmasta. Myös nuorten vanhemmat lähettivät melko usein kirjeitä, joiden kautta he toivat esiin omia kokemuksiaan nuorten kanssa elämästään elämästä. Vanhemmat saattoivat lukea palstoja esimerkiksi saadakseen sen kautta konkreettisia lähestymistapoja nuortensa kanssa toimimiseen ( Umakin sanoi ). Uman palstat olivat kuitenkin luonteeltaan nuortenpalstoja, ja oletettua ikärajausta vanhemmat tai nuoremmat usein näkivät tarpeelliseksi selitellä osallistumistaan ja kirjoittivat auki ulkopuolisuutensa esimerkiksi sanoin Olen jo murrosiän ohittanut, mutta.

20 14 Palstoilla oli olemassa myös voimakkaasti sitoutunut lukijakunta, eräänlainen ydinryhmä. Tällaiset palstaan hyvin sitoutuneet käyttäjät saattoivat esimerkiksi kerätä kaikki Uman palstojen lehtileikkeet talteen ja olla jatkuvassa kirjeenvaihdossa palstalle, lainaten vanhoja tai eri lehdissä julkaistuja tekstejä. Joissakin lehdissä julkaistuista teksteissä näkyy tietynlainen yhteisöllisyys, kirjoittajien tunne ryhmään kuulumisesta. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi sellaisissa kielenkäytön ilmauksissa kuin Umalainen tai Umanoma, millä saatettiin viitata itseen (nimimerkkinä, esim. nimim. Umanoma-65) tai muihin palstan lukijoihin (puhuttelussa, esim. hei umalaiset!). Palstakirjoittajat saattoivat osoittaa kuulumistaan Uman lukijoiden ryhmään myös käyttämällä Uman lanseeraamia sanoja, jotka usein toistuivat palstalla Uman ja nuorten käytössä. Tällaisia sanoja olivat murkku (murrosikäinen), terkut, sydänterkut (terveiset), POKS (pidän oikein kovin sinusta; Uma suositteli käyttämään sitä rakkaudentunnustuksen asemassa). Palstoille on ominaista viive niiden suhteesta elettyyn elämään. Ne eivät ole reaaliaikaisia kuten esimerkiksi Internet on, vaan vastauksia on saatettu joutua odottamaan useita viikkoja. Tällä on vaikutuksensa palstoilla käsiteltyihin aiheisiin: esimerkiksi tytöille, jotka pelkäävät olevansa raskaana, vastaus saattaa tulla liian myöhään ; tilanne on saattanut jo mennä ohi. Kovin hetkeen sidotuista asioista ei palstoille siksi olla ryhdytty usein kirjoittelemaan. Uman palstojen formaatti oli ensimmäinen laatuaan ja sitä jäljiteltiin myöhemmin monessa lehdessä. Mediassa on tapahtunut tutkimuksen käsittelemänä aikana ja sen jälkeen huomattava muutos. Erityisesti Internetin yleistyminen 1990-luvun lopulta alkaen on mullistanut koko informaationtuotannon ja mediakulttuurin ja nykyään suosituimmat nuorten foorumit, Uman palstojen vastineet, löytyvät Internetistä. Kulttuurinen etäisyys kahden televisiokanavan luvulle on siinä mielessä pitkä.