SUOMALAIS- FIRMOJEN VASTUU GLOBAALISSA ETELÄSSÄ

Transkriptio

1 044 Peruste # yritysvastuu SUOMALAIS- FIRMOJEN VASTUU GLOBAALISSA ETELÄSSÄ Ihmisoikeudet ovat usein vaarassa, kun yritykset investoivat maihin, joissa demokratian ja julkisen hallinnon tila on heikko. Joissain tapauksissa tarvittavaa lainsäädäntöä ei ole tai sitä ei toimeenpanna. Suomalaisyritysten kansainväliselle toiminnalle tulisikin asettaa sitovia yritysvastuuvelvoitteita. eva nilsson

2 Suomalaisfirmojen vastuu globaalissa etelässä 045 stun puun varjossa ja kuuntelen vanhaa miestä, joka puhuu rauhallisesti ja tunteikkaasti chiyaon-kielellä metsäyhtiöiden investoinneista. Olemme pohjois-mosambikilaisessa Mussan kylässä. Vanha, Elefanttina tunnettu mies on kyläpäällikkö. Mussan kylä sijaitsee Niassan alueella, jota kutsutaan Mosambikin Siperiaksi. Vuosi on 2013, ja olemme matkanneet alueelle, koska tahdomme selvittää, mitä suomalainen metsäjätti UPM siellä puuhailee. Mosambikiin on viime vuosina tulvinut ulkomaisia investointeja. Tulvan syynä ovat erityisesti maan luonnonvararikkaudet. Maassa on muun muassa kivihiili-, kulta- ja öljyesiintymiä. Lisäksi Mosambik on kooltaan valtava melkein 2,5 kertaa Suomen kokoinen ja siellä uskotaan olevan valtavasti käyttämätöntä maata. Tämä on houkutellut paikalle monia metsäyhtiöitä. Mosambik on myös yksi maailman köyhimmistä maista. Se sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen mittarin häntää pitävien maiden joukkoon. Pienviljelijöiden osuus väestöstä on suuri. Jopa 80 prosenttia maan väestöstä saa elantonsa pienten machamba-viljelmiensä tuotoista. UPM perusti Florestas do Planalto -tytäryhtiön Mosambikiin vuonna Investoinnin arvoksi arvioidaan 2 miljardia dollaria. Tässä vaiheessa suunnitelmissa on, että jos kaikki menee hyvin, UPM rakentaa sellutehtaan alueelle vuoden 2023 kieppeillä. Projektin onnistumiseen tarvitaan hyviä tuloksia eukalyptusviljelmien kokeilujaksosta sekä minimissään hehtaaria maata. Alue vastaa kutakuinkin Salon kaupungin pinta-alaa. Työpaikkaodotukset ovat suuret: rakennusvaiheessa Florestas do Planalto työllistäisi 6000 ihmistä. Pysyviä työpaikkoja investoinnista tulisi 2000, kertoo meille yrityksen teknisen kehityksen ja suunnittelun johtaja Ricardo Methol. Methol on tullut Mosambikiin työkomennukselle UPM:n Uruguayn tytäryhtiöstä. Projektilla on kuitenkin pari haastetta. Paikallishallinnon kanssa on haastavaa asioida ja virkamiehet vaikuttavat odottavan lahjuksia palvelun vastineeksi. Mosambikin lain mukaan kaikkia alueen yhteisöjä tulee konsultoida ennen kuin maata voidaan hankkia ja konsultoinnin järjestäminen ei etene, koska se on hallinnon vastuulla. Vierailumme aikana UPM toimii suhteellisen pienellä, 1200 hehtaarin maaalueella. UPM on hankkinut maaluvat valtiolliselta Malonda-säätiöltä, jota rahoitetaan ruotsalaisella kehitysavulla. Malonda on ollut osallisena viljelysten ja asutuksen siirtoja koskevissa kiistoissa. ristiriitaiset odotukset Suuryritysten maanhankinta ja maankäyttöoikeudet ovat Mosambikissa kuuma poliittinen kysymys. Erityisesti kaivokset tarvitsevat käyttöönsä laajoja maa-alueita. Kun maahan on vyörynyt ulkomai-

3 046 Peruste # Laura Lilja Sankareita kipsi, kangas, jalustat / veistosinstallaatio (14 rintakuvaa, jokainen n. 172 x 50 x 50 cm) / 2009 sia investointeja, on ihmisiä pakotettu muuttamaan pois yritysten alta. Kyläyhteisöjen menetyksiä on kompensoitu rahalla, taloilla ja työpaikoilla ainakin lupauksilla niistä. Kun investointeihin on liittynyt maiden haltuunottoa ihmisten tahtoa vastaan ja pakkomuuttoa muualle, voidaan puhua maakaappauksista. Monet ihmiset, erityisesti kyläyhteisöjen nuori väestö, ovat toivottaneet yritykset tervetulleiksi palkkatyön toivossa. Yritysten tulo onkin tarkoittanut pientä vallankumousta monille yhteisöille: kylänvanhimpien valta-asema on järkkynyt, kun nuoret ovat lähteneet palkkatöihin, muuttaneet arjen kulkua ja kyseenalaistaneet tuttuja perinteitä. Suurin kysymys on, mistä saamme jatkossa ruokaa? Mikä meidän lastemme tulevaisuus on?, pohtii kyläpäällikkö Elefantti talonsa terassilla. Kun nuoret menevät töihin firmoihin, eivät he

4 Suomalaisfirmojen vastuu globaalissa etelässä 047 enää viljele maata ja takaa kylän vanhimpien ruokaturvaa. Palkkatyö ei ole toiveista huolimatta ollut tie autuuteen. Työssä käyvät tekevät ylipitkiä työpäiviä pienillä palkoilla ja sesonkeja mukailevilla pätkäsopimuksilla. Matalilla palkoilla ei aina osteta riittävästi ruokaa. Sesonkityön päätyttyä viljelyn aloittaminen uudestaan voi olla myöhäistä. Ihmiset voivat jäädä kokonaan vaille satoa, ja silloin kokonaisten kyläyhteisöjen ruokaturva on vaarassa ei vain kylänvanhimpien. UPM on huomioinut ongelmat ja perustanut plantaasia ympäröiville alueille maanviljelyprojekteja yhdessä kyläläisten kanssa. Vierailemme Mapacon kylässä, jossa yhdeksän perhettä kasvattaa 23 hehtaarin viljelmällä kasviksia omaan käyttöön ja eteenpäin myytäväksi. UPM tarjoaa siemenet, lannoitteet ja koneet viljelijöiden käyttöön. Lisäksi yhtiö auttaa kuljettamaan sadon myyntiin. UPM:n edustaja Methol myöntää, etteivät yhteisöprojektit ole vain hyväntahtoista tukea paikalliselle maataloustuotannolle. Viljelymenetelmiä tehostamalla enemmän maata vapautuu muuhun käyttöön, eli juuri plantaasiviljelyyn. paikalliset ihmiset kärsivät valtion ja yritysten välisestä suhmuroinnista UPM:n suunnitteleman sellutehtaan kaltaiset valtavat investoinnit edellyttävät Mosambikin hallituksen siunauksen. Valtio onkin toivottanut ulkomaiset investoinnit erittäin tervetulleiksi. Myös UPM allekirjoitti maatalousministeriön kanssa salaisen aiesopimuksen. Jätti-investointeihin liittyvät yhtiöiden VALTIO ONKIN TOIVOTTANUT ULKOMAISET INVESTOINNIT ERITTÄIN TERVETULLEIKSI. MYÖS UPM ALLEKIRJOITTI MAATALOUSMINISTERIÖN KANSSA SALAISEN AIESOPIMUKSEN. JÄTTI- INVESTOINTEIHIN LIITTYVÄT YHTIÖIDEN JA HALLITUKSEN VÄLISET SOPIMUKSET PIDETÄÄN LÄHES POIKKEUKSETTA SALASSA. ja hallituksen väliset sopimukset pidetään lähes poikkeuksetta salassa. Tämä vaikeuttaa ulkomaisista investoinneista Mosambikin kansalle koituvien hyötyjen arvioimista. Vaikka maan poliittinen tilanne on ollut kohtuullisen rauhallinen sitten verisen sisällissodan, joka päättyi vuonna 1992, on Mosambikin demokraattinen kehitys ollut heikkoa. Toisinajattelijoita ei katsota suopeasti. Mosambikilaiset kokevat olevansa voimattomia valtion ja yritysten välisessä suhmuroinnissa. Kansalaisjärjestöt ovat raportoineet maakaappauksista, joissa paikallisten ihmisten tahto on sivuutettu, eivätkä maasta maksetut korvaukset ole riittäneet ihmisten toimeentulon turvaamiseen uusilla asuin- ja viljelyalueilla. Järjestöt ovat myös tukeneet paikallisia ihmisiä maakaappaustapauksissa. Tavoitteena on taata ihmisille mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen, saada maasta riittävä korvaus tai tilalle yhtä hyvät viljelymaat. Suurimmassa osassa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista maaomistuk-

5 048 Peruste # YRITYKSET JA KANSALAISYHTEISKUNTA OVAT LÄHES POIKKEUKSETTA ERI MIELTÄ SIITÄ, VOIKO YRITYSVASTUU OLLA PAKOLLISTA, VAI ONKO SE VAIN VAPAAEHTOISTA JA JONKINLAINEN LISÄ YRITYKSEN YDINTOIMINNALLE. KANSALAISJÄRJESTÖT OVAT YLEISESTI SITÄ MIELTÄ, ETTÄ KESTÄVÄN YRITYSVASTUUN TAKAAMISEKSI TARVITAAN SITOVIA SÄÄNTÖJÄ KANSALLISESTI JA KANSAINVÄLISESTI. selle ei ole samaa juridista sitovuutta, johon olemme Euroopassa tottuneet. Maata omistetaan, koska sillä on aina oltu ja siinä on aina viljelty. Juridisen omistajuuden puute takaa valtioille ja yrityksille helpot puitteet hankkia oikeudet maa-alaan. Mosambik on kuitenkin harvinainen esimerkki maasta, jossa käyttöön perustuva omistajuus tunnistetaan laissa. Tämä tarkoittaa myös, että yrityksillä on velvoite konsultoida paikallisia yhteisöjä ennen maahankintoja. Valtion on määrä järjestää konsultoinnit. Konsultointien toteuttaminen on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin vaivatonta. Ongelmat koituivat myös UPM:n hankkeen kohtaloksi. Vuoden 2013 lopulla yritys päätti vetäytyä maasta. Virallisesti se ilmoitti, että hanke ei kannattanut. Tiedossa on kuitenkin, ettei konsultointeja maaluvista koskaan saatu käyntiin ja investoinnin tyhjäkäynti kävi liian kalliiksi. On mahdotonta arvioida, millaiset seuraukset UPM:n investoinnilla olisi toteutuessaan ollut paikallisyhteisöjen elämään. Jos yritys olisi onnistunut maalupa-konsultoinneissaan, olisi se voinut olla edelläkävijä maaoikeuksien huomioimisessa. Pahimmassa tapauksessa investointi olisi synnyttänyt maakiistoja ja uhannut ihmisten ruokaturvaa. On selvää, että investoinnin seurauksena sitä ympäröivä alue olisi kokenut valtavan mullistuksen työpaikkojen ja palkkojen synnyttämän rahatalouden myötä. Mitä Mosambikin valtioille olisi jäänyt investoinnista käteen, riippuu esimerkiksi siitä, olisiko yritys maksanut asianmukaisesti veroja maahan. Tätä kansalaisten olisi ollut mahdotonta arvioida, jos yrityksen ja hallituksen välinen aie- ja investointisopimus olisi jäänyt salaiseksi. suomen politiikalla on merkitystä Jätti-investointien merkitystä ei pidä vähätellä, etenkään matalan tulotason maissa ja alueilla. Kansainvälisten yritysten toimintaan globaalissa etelässä liittyy kuitenkin monia ongelmia, joista

6 Suomalaisfirmojen vastuu globaalissa etelässä 049 maakaappaukset ja paikallisten ihmisten oikeudet ovat vain yksi. Ongelmat riippuvat niin paikallisesta kontekstista kuin yrityksen harjoittamasta liiketoiminnasta. On loogista, että maakysymykset nousevat esille kaivos- tai metsäalalla etenkin agraariyhteiskunnissa. Työntekijöiden työolot ja -oikeudet nousevat pintaan esimerkiksi vaate- tai it-teollisuudessa, Afrikkaa useammin Aasiassa. Yhteistä näille ongelmille on, että ne ilmenevät yhteiskunnissa, joissa demokratian ja julkisen hallinnon tila on heikko, tai joissa lainsäädäntöä ei ole tai sitä ei toimeenpanna. Silti yritysten yleisin puolustuspuhe vastuuttomuudesta syytettäessä on, että toimimme lakien mukaan. Lisäksi yritykset puolustautuvat usein sanomalla, että suomalaiset yritykset ovat maailman vastuullisimpia. Voikin olla, että monet suomalaisfirmat kuuluvat vastuullisten yritysten kärkikastiin. Myöskään UPM:ää kohtaan ei juurikaan kohdistunut kritiikkiä Mosambikissa, paljon enemmän sitä saivat muun maalaiset alueella toimivat metsäyritykset ja erityisesti jättikokoiset kaivosfirmat. Voidakseen toimia Mosambikin kaltaisissa maissa, yritykset joutuvat joka tapauksessa panostamaan ympäröivän yhteiskunnan hyvinvointiin vapaaehtoisesti. Ilman sitä niiden toimintaa ei oikeuteta ja voiton tekeminen vaikeutuu. Yritykset ja kansalaisyhteiskunta ovat lähes poikkeuksetta eri mieltä siitä, voiko yritysvastuu olla pakollista, vai onko se vain vapaaehtoista ja jonkinlainen lisä yrityksen ydintoiminnalle. Kansalaisjärjestöt ovat yleisesti sitä mieltä, että kestävän yritysvastuun takaamiseksi tarvitaan sitovia sääntöjä kansallisesti ja kansainvälisesti. Paikallinen lainsäädäntö ja vapaaehtoisuus eivät useimmiten riitä. Vapaaehtoisilla yhteisöhankkeilla voidaan ideaalitilanteessa luoda toimeentuloa ja hyvinvointia lähialueille. Laajemmassa kuvassa se ei kuitenkaan riitä, mikäli yritykset solmivat salaisia investointisopimuksia hallitusten kanssa, maksavat elämiseen riittämättömiä palkkoja, minimoivat veronmaksunsa tai aiheuttavat ympäristöhaittoja. Suomen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut yritysvastuun edelläkävijämaaksi. Käytännössä se ei kuitenkaan ole yltänyt asetettuun tavoitteeseen. Oleellista olisi velvoittaa suomalaisyrityksiä noudattamaan YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita sekä velvoittaa ne lisäämään verosuunnittelunsa avoimuutta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että yrityksillä olisi velvollisuus arvioida arvoketjunsa ihmisoikeusriskit ennakkoon ja raportoida niiden toteutumisesta. Verosuunnittelun kitkemiseksi yritykset tulisi velvoittaa raportoimaan tilinpäätöksensä maakohtaisesti. Lisäksi Suomen tulisi taata oikeussuoja ihmisille, jotka epäilevät suomalaisyrityksen rikkoneen heidän oikeuksiaan Suomen rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi UPM ei olisi ollut velvollinen raportoimaan Mosambikin investoinnistaan edellä mainittuja tietoja. Jos ongelmia olisi ilmennyt, Mussan kyläläiset eivät olisi myöskään voineet vaatia oikeuttaan Suomessa. Kirjoittaja on globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.