HANNA TOIVIAINEN MARI KIRA HANNA UUSITALO VAIVALLOINEN JA VOIMAANNUTTAVA VERKOSTOTYÖ

Transkriptio

1 HANNA TOIVIAINEN MARI KIRA HANNA UUSITALO VAIVALLOINEN JA VOIMAANNUTTAVA VERKOSTOTYÖ Viisastu verkostotyöstä Näkökulmia konseptien tutkimiseen ja kehittämiseen Kohaus-seminaari klo

2 Kysymys Mistä ammattilaisten pohdinnat verkostotyön vaivalloisuudesta nousevat? Vaivalloisuus ja voimaannuttaminen kietoutuvat toisiinsa yhteys työhyvinvointiin Mitä havainnot kertovat palveluverkostojen toimintakonseptien kehittämisestä?

3 Ja sit se, että välillä ne verkostot, ne menee ehkä jossain määrin siinä mielessä kanssa pieleen, että jokainen ajaa sitä asiaa niin tiukasti siltä, omalta kannaltaan, vaikka se, et kun me ollaan siinä verkostossa, niin jotta se toimis, niin mun mielestä tärkein asia on ehkä vaan tiedostaa se, että tottakai me jokainen katotaan sitä omalta kannaltaan ja sit se viereinen tyyppi voi olla eri mieltä ja hänellä on eri näkemys, eikä se tarkota sitä, että mä oon oikeassa ja hän on väärässä, vaan se, että kun meillä on erilaiset ammatilliset taustat, niin tottakai se ongelma näyttäytyy meille eri tavalla, niin se, että ei lähde riitelemään siitä, vaan se, et sehän on just iso rikkaus, et me huomioidaan asioita eri tavalla. Niin välillä sellases verkostos, missä sitten sinä olet väärässä ja minä olen oikeassa, niin joskus on ollu aika surkuhupaisia tapauksia, että se ei oo kyllä menny eteenpäin sitte se asia ollenkaan. [--] Se on sitten jääny se koko juttu, tuntuu siltä, että sitte ei oo kyllä saanu mitään uutta kasaan enää ja sit ehkä toiminu vähän semmosena valtakunnan sovittelijana sit siinä välissä sen asian kanssa.

4 No kyllä mä sanosin et sujuviks ne [verkoston työkäytännöt] tulee siin kohti kun ne on selkeesti asiakkaan kanssakin yhdessä ja ääneen sovittuja, ni sillonhan ne rupee muuttumaan aika sujuviks. Mut se on aina et koska päästään siihen, et sit semmost sujumattomuutta tulee siitä, että on epäselvyyttä siitä et mistä voidaan puhua ja.. ja jotenki kaikki haluaa pitäytyä tiukasti omalla tontillaan, et me tehdään vaan tää ja meille ei kuulu mikään muu. Ja sitte tulee iso alue joka ei kuulu kellekään, ja pahimmas tapauksessa se iso alue on sellanen jos perhe jää todella yksin, todella pelottavaan tilanteeseen, ni se ei sillon oo kyl sujuvaa. [--] Niin sillon jää vähän sellanen ikävä olo tästä verkostoyhteistyötoimimisesta

5 Siis kyl must sillon se [verkostoyhteistyö] vaikuttaa kauheen positiivisesti jos ne ne eri toimijat ikään ku täydentää toisiaan. Ja jotenki puhuu yhteistä kieltä. Ja esimerkiks mä voin selkeesti, voidaan yhdessä sopia et joku asia, mitä me tehdään nyt on tämä, tai voidaan selkeesti sopia et täs kohti me ei tehdä mitään, vaan sitten sen jälkeen kun tämä ja tämä asia on tapahtunu niin sitten [omassa organisaatiossa] voidaan tehdä jotain. Mut ainahan ne on hankalia tilanteita semmoset joissa verkostossa ei sit oo.. ei synny semmost yhteistä näkemystä, selvittelyn jälkeenkään, että se saatas se. Sit tietysti täs nyt puhutaan viranomaisverkostosta, sit tietysti oma ulottuvuus on vielä siinä että mukana on sit sen perheen sitä luonnollista sukuverkostoo tai ystäväverkostoo, jota ehkä liianki vähän käytetään, siitä monesti vois olla paljon hyötyä. Riitelevien vanhempien vaikka vanhemmat tai sisarukset olis tääl riitelemässä, mut joissain kohti siit on ollu hyvii kokemuksii, mut ehkä hirveen vähän sitä käytetään.[--]

6 Verkostotyön vaivalloisuus - havaintoja aineistosta 1. Ammattilaisten yksilöllisesti ilmaisemia kokemuksia 2. Täynnä dilemmaattista puhetta ja häilymistä hyötyjen ja haittojen välillä 3. Välimatkan kuromista kokemusten ja verkostoitumisen ihanteen välillä 4. Verkostotyön arvon korostaminen - voimaannuttavaa 5. Yhteistyöajatusten muotoilu organisaation toiminnasta tuttujen, saatavilla olevien yhteistyökäsitteiden varassa

7 1 Ammattilaisten kokemuksia Moniäänisyyttä on vaikea hallita ja hyödyntää silloin, kun se ymmärretään ennen kaikkea ristiriitaisina mielipiteinä, joita verkostossa esiintyy (kohdan 3 esimerkit) Verkostokokousten käytännön järjestelyt, kuten yhteisen ajan löytäminen, puheenjohtajuus jne., sekoittuvat moraalisiin pohdintoihin sitoutumisesta, asiakastapausten omistajuudesta, jaetusta vastuusta jne.

8 1 Ammattilaisten kokemuksia (jatkuu) Yhteisten käytäntöjen puutetta kuvaillaan verkostoyhteistyöstä saatujen kokemusten pohjalta vertaamalla niitä oman ammatillisen organisaation käytäntöihin (lisää kohdassa 5) Kuinka kollegat ovat tavoitettavissa, kuinka sujuvia prosessit ovat, kuinka paljon ja mitä taustatietoa kollegat vaativat, kuinka usein haluavat kokoontua, mitkä asiat pitää sopia ja lyödä lukkoon, kuinka luotettavia tehdyt päätökset ovat, kuinka paljon ja kenen on laadittava yhteisiä suunnitelmia, mitä esitietoja asiakkaasta tarvitaan ja missä vaiheessa, kuinka tietää, ketä asiakkaan verkostoon osallistuu ja mikä on minun roolini siinä

9 1 Ammattilaisten kokemuksia (jatkuu) Verkoston konseptitason epäselvyys ja määrittelemättömyys sekoittuvat kommunikaatiokatkoksiin ja yhteisen kielen puutteeseen Konseptin määrittelyä ei tarvita vain yhteisten käytäntöjen luomiseksi, vaan erojen näkyväksi tekemiseen verkostossa Ammattilaiset ymmärtävät ja rajaavat palveluverkoston eri tavoin (viranomaisverkosto vs. asiakkaan sosiaaliset verkostot jne.) Verkostoitumisen merkitys ja tärkeys vaihtelee eri ammattilaisten työssä

10 2 Dilemmaattista puhetta ja häilymistä hyötyjen ja haittojen välillä Verkostoituminen on hyvää, tarpeellista, rikastuttavaa MUTTA välillä ehkä jossain määrin vaikka ehkä tottakai eikä se tarkota vaan rupee muuttumaan aika sujuviks... Mut ei sillon oo kyl sujuvaa Mut ainahan ne on hankalia tilanteita semmoset joissa verkostossa ei sit oo Sit tietysti ehkä liianki vähän mut joissain kohti mut ehkä Kaksoissidos? vai vanhan ja uuden toiminnan ristiriita? (professionalismi vs. suhdeasiantuntijuus) (Engeström, 1987; Edwards, 2009)

11 3 Kokemusten ja verkostoitumisen ihanteen välimatka sehän on just iso rikkaus, et me huomioidaan asioita eri tavalla (vs. oikeassa-väärässä -riitely) voidaan yhdessä sopia et joku asia, mitä me tehdään nyt on tämä, tai voidaan selkeesti sopia et täs kohti me ei tehdä mitään, vaan sitten sen jälkeen kun tämä ja tämä asia on tapahtunu (vs. ei synny yhteistä näkemystä, pitäydytään tiukasti omalla tontilla)

12 3 Kokemusten ja verkostoitumisen ihanteen välimatka (jatkuu) sujuviks ne [verkoston työkäytännöt] tulee kun ne on selkeesti asiakkaan kanssakin yhdessä ja ääneen sovittuja (vs. pelottava tilanne) perheen sitä luonnollista sukuverkostoo tai ystäväverkostoo, jota ehkä liianki vähän käytetään, siitä monesti vois olla paljon hyötyä (vs. lisää riiteleviä osapuolia, lisää monimutkaisuutta)

13 4 Verkostotyön arvon korostaminen Poimintoja yhden Kohaus-palveluverkoston raportista: Verkosto kantaa mukanaan laajaa osaamista Saan siitä tukea omalle työlleni; Hyvä lopputulos ei ole vain minusta kiinni Verkosto tekee näkyväksi oman työn vaikutukset Turhiltakin tuntuneet tehtävät voivat tuottaa jotain toisille tärkeää

14 4 Verkostotyön arvon korostaminen Poimintoja yhden Kohaus-palveluverkoston raportista (jatkoa): Verkostotyö on outoa ja uutta, joskus vaikeaa ja epämukavaa On totuttu yksilötyöhön ja -vuorovaikutukseen palvelun käyttäjän kanssa Yhteys työhyvinvointiin ja voimaantumiseen Mahdollisuus ymmärtää oman työn laajempi merkitys, nähdä työ kokonaisuuden osana Hajautuneen työn hallinnan säilyttäminen

15 5 Tuttujen, saatavilla olevien yhteistyökäsitteiden varassa Palveluverkostojen toimintakonseptien kehittelyn (Kohaus) vahvuus ja heikkous: pitkä kokemus moniammatillisesta yhteistyöstä Ammattilaisille on luontevaa käsitellä Erilaisia ammatillisia taustoja ja näkökulmia tuotettavaan palveluun Toinen toistensa ammatillisen osaamisen täydentävyyttä Yhteisen kielen tärkeyttä Sopimista, ääneen sanomista Mutta näiden periaatteiden kääntäminen (ei kielellinen, kuten Collins et al., 2006) verkostotyöhön puuttuu, on osittaista tai parhaillaan käynnissä Konseptin kehittely ja käsikirjoituksen muotoilu kulkevat käsi kädessä (kuten Laura Seppänen esitti avauksessa)

16 Vaivalloinen ja voimaannuttava verkostotyö konseptinmuodostuksen eri vaiheissa (Ekspansiivisen oppimisen kehä, Engeström, 1987)