Yliote. Kiitos kuluneesta vuodesta. Sisältö. Yliopistolaisten jäsentiedote Mihin rahoitus ohjaa yliopistoja?

Transkriptio

1 Yliote Yliopistolaisten jäsentiedote Kiitos kuluneesta vuodesta Yliopistosektorilla tämäkin vuosi oli lopulta varsin sisältörikas ja kiireinen. Työehtosopimusneuvottelut tulivat etuajassa, kun laajaa raamisopimusta lähdettiin valmistelemaan jo toisen kerran. On toivottavaa, että sektorillamme eivät TESin sisältötarpeet jää tulevaisuudessa toisarvoisiksi, kun palkkapuoli sovitaan ylemmällä tasolla. Olemme tänä vuonna kokeneet myös suuren määrän ytneuvotteluja eri yliopistoissa ja kaikista käänteistä ei tyylipisteitä voi jakaa. Luottamusmiehemme ovat kuitenkin tehneet parhaansa, josta heille erityinen kiitos. Paineet ovat heilläkin kovat ja välillä voi tuntua, että kävi miten kävi, niin ei voi kuin hävitä. Kaikkien hyväksi on silti tehty se mitä on voitu. Myös yksittäisillä jäsenillä on ollut hyvät ja huonot hetkensä. Yliopisto ei vaikuta enää oleva se rauhallinen tieteen tyyssija, jossa voi rauhassa keskittyä tieteen tekemiseen, tutkimukseen ja opetukseen. Moninaiset haasteet ja rakennemuutokset ovat tuoneet turvattomuuden tunteen tännekin. Liitoissa olemme koko ajan toimineet täysillä ja suunnanneet toimiamme sinne, missä sitä saamamme palautteen mukaan on tarvittu. Toivomme jatkossakin, että meihin ollaan yhteydessä ja kerrotaan epäkohdista, jotta voimme jatkaa työtämme. Yliote julkaistaan myös vuonna 2014 neljä kertaa. Otamme mielellämme vastaan palautetta ja toiveita käsiteltävistä asioista. Tänä vuonna kiitosta tuli erityisesti IPR-sopimuksia koskeneesta jutusta ja palaute poiki jatkotöitä. Toiveet ja ehdotukset voi lähettää suoraan minulle, daniel@tek.fi. Sisältö Kiitos kuluneesta vuodesta Mihin rahoitus ohjaa yliopistoja? Yliopistojen rahoitusmallin viilaukset käynnissä Työsuunnitelma turhaakin turhempi byrokratian kukkanen? Kokonaistyöaikaa koskevia soveltamiskysymyksiä käsitellään työryhmässä Apurahansaajallekin oikeus joustavaan hoitorahaan Liittojen yliopistosektorin asiamiehet Vuoden lähestyessä loppuaan toivotan koko Yliote-toimituksen puolesta rauhallista loppuvuotta ja tuloksellista ensivuotta. Daniel Valtakari Asiamies, yo-sektori Tekniikan akateemiset TEK Yliote-toimittajavastuussa

2 Mihin rahoitus ohjaa yliopistoja? Monet odotukset Yliopistot saavat valtion rahoitusta lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Rahoituksen perusteet heijastavat aina kulloisenkin ajan arvoja sekä koulutus- ja tiedepoliittisia tavoitteita. Yliopistot tuntuvat liikahtavan haluttuun suuntaan juuri rahan voimalla. Näin siitä huolimatta, että ohjausjärjestelmässämme on paljon muitakin elementtejä kuin raha. Tilanne on johtanut siihen, että rahoitusmalliin kohdistuvat yhä suuremmat paineet. Yliopistouudistus ja sen myötä tullut rahoitusjärjestelmä heijastavat tasapainottelua yliopistojen autonomian ja valtiovallan asettamien tavoitteiden välillä. Nyt käyttöönotettu rahoitusmalli lähettää yliopistoille monta osin ristiriitaistakin viestiä siitä, mihin suuntaan olisi kuljettava, ja mitä kehitettävä. Rahoitus ohjaa nyt yliopistoja aiempaa selkeämmin, ja myös mahdollistaa näin strategisemman toimintakulttuurin. Laatua vai määrää Rahoitusmallin mittareiden laadullisuudesta ollaan montaa mieltä. Suoritettujen tutkintojen määrän voi esimerkiksi katsoa olevan enemmän laadullinen mittari kuin aiemmin mallissa olleet tutkintotavoitteet. Tutkinnon suorittaminen ei kuitenkaan itsessään vielä kerro mitään tutkinnon laadusta eli syntyneestä osaamisesta. Koulutuksessa ja tutkimuksessa laadulla on kovin monet kasvot. Akava on katsonut, että määrällisten kriteerien vastapainona rahoituksen perusteissa tulisi olla mahdollisimman paljon kriteerejä, jotka kannustavat kehittämään koulutuksen laatua. On hyvä muistaa, että opintojen sujuvoittaminen, nopeampi eteneminen ja suuremmat valmistuneiden määrät eivät todellakaan tarkoita automaattisesti vaatimusten ja osaamistason laskua toisin kuin välillä väitetään. Akavan koulutuspoliittisen ajattelun ydinsanat ovat laatu ja opiskelijan osaaminen. Nämä sanat peileinä tarkastelemme kulloinkin käsillä olevia uudistuksia. Miten eri tehtävät yhdistetään? Pelkkien prosenttien valossa tarkasteltuna yliopistoille osoitetaan enemmän vaatimuksia koulutustehtävän kuin tutkimustehtävän hoitamiseen. Yliopistojen urapolut, rekrytointien perusteet ja koko yliopistollinen kulttuuri taas arvottavat tutkimuksen pääsääntöisesti koulutusta korkeammalle. Täydellinen opiskelija olisi itseohjautuva, tutkimuksesta kiinnostunut ja teoreettisesti orientoitunut. Tutkimuksen ja koulutuksen uudenlainen yhteys on yksi koko yliopistokoulutuksen laadun ydinkysymyksiä. Opiskelija kun ei saa tutkimustaitoja eikä opi tutkivaa työotetta sillä, että luentoa pitää asiaa tutkiva henkilö. Tutkimus ja opetus eivät saa levitä kauemmaksi toisistaan, sillä tuolloin yliopistot menettävät jotain olennaista itsestään. Miten nämä kaksi tehtävää yhdistetään molempien tehtävin kannalta kestävällä tavalla? Tutkimuksen laadun voimakas palkitseminen on itsessään hyvä, mutta sisältää riskin opetusja tutkimushenkilöstön eriytymisestä toisistaan nykyistäkin enemmän. Koulutuksen, ohjauksen, oppimisympäristöjen ja koko oppimiskulttuurin merkitys korostuu, kun yliopistoja palkitaan opintojen nopeutumisesta ja opiskelukokemuksen myönteisyydestä (55 op suorittaneiden osuus ja opiskelijapalaute). Kriteeriä arvosteltiin kovin sanoin, ja Akavakin olisi mieluusti vähän laskenut pistemäärärajaa ylilyöntien välttämiseksi. 60 opintopisteen vuosivauhti taas toisaalta vasta vie opintoja eteenpäin tavoiteajassa. On ollut myös hämmästyttävää havaita, kuinka kriteerin tulo rahoitusmalliin on saanut yliopistot ensimmäistä kertaa toden teolla kiinnostumaan opintoprosesseista, opintojen kulusta ja sen pullonkauloista. Akava puolusti opiskelijapalautteen mukaan ottamista yhdeksi rahoituksen perusteeksi. Nyt kehitetyssä opiskelijapalautejärjestelmässä on varmasti heikkouksia, mutta toisaalta se näyttäisi vievän huomiota yhteen meidän opetuskulttuurin keskeisistä heikkouksista. Kansainvälisistä kokemuksista nimittäin tiedetään, että opiskelijat arvioivat koulutuksen laatua pitkälti koulutuskokemuksen perusteella. Kokemukseen taas vaikuttaa voimakkaimmin henkilökunnan vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa niin opetuksellisissa tilanteissa kuin muutoinkin. Akava toivoo, että näihin asioihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota korkeakouluissa ja käynnissä olevassa opetussuunnitelmien uudistamisessa. Yliopistoilla tehtävä myös ensimmäisen tutkinnon jälkeen Akava olisi mieluusti nähnyt rahoitusmallissa kriteereitä, jotka ohjaavat yliopistoja huolehtimaan myös tutkinnon jo suorittaneiden oppimisesta ja osaamisesta. Korkeaan osaamisen perustuva taloutemme tarvitsisi vastuullisen Alma Materin. Sen tulisi tarjota päivitetyn tutkimustietonsa ohella 2

3 myös verkostot sekä koulutuskonseptin, joka palvelee työtänsä kehittävää ja yhteisöissä toimivaa asiantuntijaa. Työuralla olevat ovat moninainen joukko, jonka työtehtävät ovat usein vieneet aivan toisen tieteen/osaamisalan pariin kuin alkuperäinen tutkinto. Keväällä OKM:n työryhmä valmisteli juuri näihin tarpeisiin esitystä erikoistumiskoulutuksista, joille annettaisiin tutkintotyyppinen asema ja lainsäädäntö. Akavan mielestä erikoistumiskoulutukset tulisi ottaa mukaan yhdeksi rahoituksen perusteeksi. Koko yhteisö mukaan Tässä lueteltujen lisäksi uusi rahanjakomalli sisältää lukuisan määrän muita keskeisiä rahoituksen perusteita, kuten yliopistoyhteisöjemme kannustamisen kansainvälistymiseen. Rahoituksen kriteerejä tulisi ehkä ajatella ennen kaikkea kehityksen voimaa tuovina peräsiminä. Kriteerit voidaan vaihtaa, kun niiden katsotaan tuoneen riittävän lisäarvon ohjausvaikutuksiltaan. Yliopistouudistus on tuonut yliopistoyhteisöihin valtavat muutokset. Kansallisten tavoitteiden toteutumisen ehto on, että yliopistoissa koko henkilöstö ymmärtää tavoitteiden ja käytettyjen keinojen yhteyden sekä mielekkyyden. Tämä vaatii johtamiselta paljon. Vuoropuheluun on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota, jotta uudistukset kantavat hedelmää, ylilyönnit vähenevät ja koko yhteisö pääsee jyvälle tavoitteista. Uudistuksethan pitää jalkauttaa juuri siksi, että niitä ei voi muutoin käsittää. Ida Mielityinen Koulutuspoliittinen asiantuntija Akava Yliopistojen rahoitusmallin viilaukset käynnissä Yliopistojen rahoitus muodostuu Suomessa valtion talousarviossaan osoittamasta rahoituksesta sekä sitä täydentävästä rahoituksesta, joka on usein kilpailtua tutkimusrahoitusta. Valtion myöntämän perusrahoituksen osuus yliopistojen kokonaisrahoituksesta on noin 64 prosenttia. Merkittävin osa (n miljoonaa euroa) perusrahoituksesta jaetaan laskennallisen mallin avulla. Jo mallia hyväksyttäessä päätettiin, että vuoden 2015 alusta indikaattoriksi otetaan opiskelijapalaute sekä julkaisut tullaan jaottelemaan niiden laadun mukaan. Tämän jälkeen hallituksen rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä on vielä päätetty, että 55 opintopistettä suorittaneiden määrä indikaattorin painoarvoa kasvatetaan opintoaikojen lyhentämiseksi. palautteen keräämisen osalta tulee olemaan se, että saadaan tarpeeksi suuri vastaajajoukko. Lokakuun puolivälissä päättyi toinen kyselykierros, johon vastasi lähes 3700 kanditutkinnon suorittanutta. Akavalaisten liittojen suunnalta viesti yliopistoille ja ministeriöille on ollut, että opiskelijapalaute on oikeastaan ainoa laadullinen indikaattori valmistuneiden työllistymisen lisäksi, joten se on syytä ottaa suunnitelmien mukaan käyttöön kolmen prosentin osuudella rahoitusmallista. Tällöin sillä jaettaisiin yliopistojen kesken noin 50 miljoonaa euroa. Erityisesti nyt kun on paineita nostaa 55 op:n osuutta, opiskelijapalaute edesauttaisi, että opetusta ei kehitetä pelkästään opintopistemäärän maksimoinnin näkökulmasta. YOpalasta Kandipalautteeseen Opiskelijapalautteen toteuttamisesta sovittiin, että palautejärjestelmän luomisesta vastuussa on Suomen yliopistot UNIFI ry, joka kansainvälisen kilpailutuksen perusteella tilasi järjestelmän Saksasta. Vahvuutena olemassa olevan järjestelmän käyttöönotoksi nähtiin, että näin saadaan kansainvälistä vertailtavuutta, sillä järjestelmän haluttiin tuottavan muutakin tietoa kuin pelkästään sopivan indikaattorin rahoitusmalliin. Jo kyselyn käännös- ja muokkausvaiheessa nähtiin kuitenkin, että kysely ei sellaisenaan sovi suomalaiseen kulttuuriin ja toimintatapoihin. Se sisälsi monia kysymyksiä, jotka mittasivat asioita, joihin yliopistoilla ei ole vaikutusvaltaa. Klassisin näistä taisi olla kysymys siitä, kuinka usein opiskelija soittaa vanhemmilleen. Työ kuitenkin jatkui ja 2013 toukokuussa toteutettiin pilottikysely. Pilotoinnin tuloksena koettiin, että suurin haaste Tutkimuksen laadun arviointi Toisena uudistuksena 2015 on tarkoitus tulla voimaan kansallisen julkaisufoorumin käyttöönotto. Tämän työkalun tarkoitus on jakaa tieteellisen julkaisut kolmeen pääluokkaan sen mukaan, missä ne on julkaistu. Luokat 2 ja 3 on varattu kansainvälisille referee-julkaisuille ja luokka 1 muille tieteellisille julkaisuille. Kun opiskelijapalautteen arvioinnissa on ollut yliopistojen ja ministeriön välillä erilaisia näkemyksiä, julkaisufoorumin käyttöönotto on sujunut helpommin. Eniten keskustelua on herättänyt se, huomioiko julkaisufoorumi tarpeeksi hyvin poikkitieteelliset julkaisut, kun näillä saattaa olla vaikeuksia löytää tarpeeksi arvostettuja julkaisijoita. Alussa on ollut myös keskustelua siitä, miten koko julkaisujen mittausjärjestelmä huomioi eri tieteenalojen erilaiset julkaisukäytännöt. 3

4 Viimeisen huolen osalta on huomautettava, että julkaisufoorumin ja rahoitusmallin tehtävä ei ole jakaa rahoitusta eri tieteenalojen välillä vaan eri yliopistojen välillä. Kun erilaisia simulointeja on tehty, on havaittu, että tieteenalojen erot häviävät kohtuullisen hyvin, kun mennään yliopistojen väliseen vertailuun. Tässä mielessä julkaisufoorumi toimii sangen hyvin yliopistojen rahoitusmallissa. Tärkeää on kuitenkin havaita, että järjestelmää ei pitäisi sellaisenaan käyttää yhden tiedekunnan tai laitoksen puhumattakaan tutkijan tieteellisen tason mittaamiseen. Tähän tarkoitukseen se on aivan liian karkea ja saattaisi ohjata jopa vääränlaiseen toimintaan. Mitä tulevaisuudessa Sekä OKM että yliopistot ovat ilmaisseet, että ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen rahoitusmalliin. Siksi onkin epätodennäköistä, että mallia tullaan seuraavien vuosien aikana kovasti muuttamaan. Perjantaina julkaistuissa hallituksen päätöksessä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta todettiin, että yliopistojen rahoitusmallista päätetään keväällä 2014 työryhmätyön pohjalta. Juhani Nokela Koulutuspoliittinen asiamies Tekniikan akateemiset TEK Työsuunnitelma turhaakin turhempi byrokratian kukkanen? Vaikka lukuvuosi on vasta lähestymäisillään puoliväliä, on jo nyt syytä palauttaa mieliin työsuunnitelmaan liittyviä asioita. Työehtosopimuksen mukaan jokainen kokonaistyöajassa oleva työntekijä laatii yhteistyössä esimiehensä kanssa työsuunnitelman ennen seuraavan lukuvuoden alkamista. Työsuunnitelmaan kirjataan 1600 tunnin työajan kohdentaminen eri tehtäväalueille seuraavan lukuvuoden aikana. Työsuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon henkilön osallistuminen opetukseen, tutkimustoimintaan ja muihin tehtäviin. Yksikön henkilöstön työsuunnitelmat tehdään samanaikaisesti ottaen huomioon yksikön vastuulla olevan opetustoiminnan järjestäminen opetusohjelman mukaisesti, muut yhteisesti vastattavat asiat ja tehtävien tasapuolinen jakautuminen. Yliopisto hyväksyy työsuunnitelmat organisaationsa mukaisesti. Työsuunnitelma muodostaa työntekijän työtehtävien perustan. Työsuunnitelmassa tulee esimerkiksi huomioida sellaiset pidempiaikaiset poissaolot, kuten perhevapaat, joilla voi olla olennaista merkitystä työsuunnitelman sisältöön. Näissä tilanteissa poissaolon jälkeen tarkastellaan työsuunnitelman toteutumista ennen poissaoloa ja tehdään työsuunnitelmaan tarvittavat muutokset. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi perhevapaan alle jääneen vapaan pitämistä vapaalta palatessa. Ensimmäisenä edellytyksenä kuitenkin on se, että työsuunnitelma, jonka tarkastelemiseen on tarvetta, on ajantasainen ja kuvaa oikealla tavalla työntekijän tehtäväkokonaisuuksia. Ajan tasalla olevan työsuunnitelman merkitys korostuu myös esimerkiksi lomautustilanteissa. Tilapäisestä palkanmaksun ja työnteon keskeyttämisestä luonnollisena seurauksena on se, että työsuunnitelmaa on päivitettävä siten, että tietty työmäärä poistetaan siitä. Mikäli työsuunnitelma ei vastaa todellisuutta, työmäärän vähentäminen vanhasta ja todellisuutta vastaamattomasta työsuunnitelmasta voi olla vaikeaa. On myös huomattava, että mikäli kesken lukuvuoden sovitaan sellaisesta uudesta tehtävästä, jonka ei voida katsoa sisältyvän työsuunnitelman mukaisiin tehtäväkokonaisuuksiin, työsuunnitelmaa on tältä osin muutettava. Mikäli työsuunnitelma ei ole ajan tasalla, sen muuttaminen näissäkin tilanteissa voi olla vaikeaa todellisen vertailukohdan puuttuessa. Työsuunnitelmalla on merkitystä myös henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arvioimisessa. Henkilökohtainen palkanosa määräytyy sen perusteella, miten henkilö on suoriutunut hänelle työsuunnitelmassa tai vastaavalla tavalla asetetuista tavoitteista ja tehtävistä. Sanomattakin on selvää, että vanhentuneen tai muutoin todellisia tehtäviä vastaamattoman työsuunnitelman käyttäminen arvioinnissa on vaikeaa. Yllä on kuvattu asiakokonaisuuksia, johon työsuunnitelman ajantasaisuus ja todenmukaisuus vaikuttaa. Työsuunnitelman merkitystä ei pidä väheksyä. Jokaisella työntekijällä tulee olla ajantasainen ja todelliset työtehtäväkokonaisuudet sisältävä työsuunnitelma. Kun kevät koittaa, jokaisen työntekijän on syytä olla aktiivinen tulevan lukuvuoden työsuunnitelman laatimisessa. Esimiesten tulee osaltaan varmistaa se, että yliopiston asianomaiselle organisaatiolle toimitetaan todenmukaiset työsuunnitelmat hyväksyttäviksi ennen tulevan lukuvuoden alkamista. Vesa Laine Neuvottelupäällikkö JUKO, yliopistosektori 4

5 Kokonaistyöaikaa koskevia soveltamiskysymyksiä käsitellään työryhmässä Kokonaistyöaika tuo vapauden työaikoihin Opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta noudatettava kokonaistyöaika antaa vapauden päättää työajan käyttämisestä ja sijoittelusta. Työnantajan kanssa sovitaan yleisesti, miten työajan käyttö jakautuu opetuksen, tutkimuksen ja muiden tehtävien välillä. Tarkemmin voidaan sopia tiettyjen opetuskokonaisuuksien, tutkimushankkeiden ja esimerkiksi hallintotehtävien hoitamisesta. Sovituista tehtävistä voi johtua, että työtä pitää tehdä tiettyyn aikaan tietyssä paikassa (opetukset, vastaanotot, tenttivalvonnat tms.). Muilta osin työajan käyttö ja työnteon paikka on työntekijän valittavissa. Tälle tietysti voi asettaa rajoja myös esimerkiksi tutkimuslaitteiden käyttömahdollisuudet vain tiettyinä aikoina. Myös vapaan käyttö perustuu omaan päätökseen, mutta yksikön töiden sujumisen kannalta on tietysti tarkoituksenmukaista informoida niistä. Vapaita ei siis anota eikä niistä ole sopimispakkoa. Mikäli työskenneltäisiin säännöllisessä työajassa, työnantajan tulisi valvoa työajan käyttämistä. Viikoittainen työaika olisi säännöllisessä työajassa 36 tuntia 15 minuuttia. Säännöllisessä työajassa noudatettaisiin myös vuosilomaa koskevia säännöksiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että työnantaja määrittäisi loman pitämisen ajankohdan, eikä vapaan pitämisestä päättäisi työntekijä itse. Huolehdi siitä, että työsuunnitelma on tehty Työsuunnitelma tulee laatia vuosittain yhteistyössä esimiehen kanssa ennen seuraavan lukuvuoden alkamista. Työsuunnitelmaan kirjataan työajan sijoittuminen eri tehtäväalueille seuraavan lukuvuoden aikana. Työsuunnitelmaa laadittaessa huomioidaan henkilön osallistuminen opetukseen, tutkimustoimintaan ja muihin tehtäviin. Työajan käytön kohdentaminen SoleTM- tai vastaavalla järjestelmällä ei korvaa työsuunnitelman tekemistä. Työsuunnitelman tekeminen on siis yliopistojen yleisen työehtosopimuksen mukainen velvollisuus opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta. Työsuunnitelmassa tulee huomioida sellaiset pidempiaikaiset poissaolot, kuten perhevapaat, joilla voi olla olennaista merkitystä työsuunnitelman sisältöön. Pidempiaikaisen poissaolon jälkeen tulee työsuunnitelman toteutumista ennen poissaoloa tarkastella, ja tehdä työsuunnitelmaan tarvittavat muutokset. On siis erittäin tärkeätä, että työsuunnitelma on tehty. Työsuunnitelman pohjalta käydään keskusteluja esi- miehen kanssa esimerkiksi perhevapaalta paluun jälkeen siitä, miten työt järjestetään. Työehtosopimukseen ei muutoksia kokonaistyöajan osalta Liitot selvittivät syksyllä 2012 jäsentensä tyytyväisyyttä kokonaistyöaikajärjestelmään jäsenille tehdyllä kokonaistyöaikakyselyllä. Kyselyn perusteella voitiin todeta, että enemmistö vastanneista pitää kokonaistyöaikaa toimivana, kunhan soveltamisongelmat saadaan ratkaistua. Myös kyselyyn vastanneiden tohtorikoulutettavien enemmistön mielestä järjestelmä toimii hyvin. Yleisesti kuitenkin ongelmana koetaan se, ettei riittävää ja selkeää ohjeistusta kokonaistyöajan soveltamisen osalta ole saatavilla yliopiston taholta tai ainakaan mahdollisista ohjeistuksista ei olla tietoisia. Soveltamisongelmia käsiteltiin työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä. Muutoksia tai tarkennuksia tekstikysymyksiin työehtosopimukseen ei kuitenkaan tullut. Soveltamisongelmien käsittely jatkuu jatkuvan neuvottelun periaatteen mukaisesti työaikatyöryhmässä. Työryhmän määräaika on Anna Hellén Asiamies Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL 5

6 Apurahansaajallekin oikeus joustavaan hoitorahaan Eduskunta on hyväksynyt muutokset lakiin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta. Muutosten myötä osittainen hoitoraha korvataan uudella, joustavalla hoitorahalla. Tätä kirjoittaessani presidentti ei vielä ole vahvistanut lain voimaantuloa. Lain on tarkoitus tulla voimaan Joustavan hoitorahan myötä alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmalle tai muulle huoltajalle maksettava osittainen hoitoraha korvataan uudella joustavalla hoitorahalla. Etuuden määrä on porrastettu sen saajan keskimääräisen viikoittaisen työssäoloajan mukaan kahteen tasoon niin, että alempi määrä on 160 euroa ja korkeampi 240 euroa kuukaudessa. Joustavaa hoitorahaa maksetaan työ- tai virkasuhteessa oleville sekä yrittäjille ja maatalousyrittäjille, kuten osittaista hoitorahaakin. Osittaisesta hoitorahasta poiketen sitä maksetaan lisäksi myös apurahansaajille. Eli apurahansaajan, jolla on alle 3-vuotias lapsi, kannattaa vuodenvaihteen jälkeen ottaa yhteyttä Kelaan selvittääkseen mahdollisuutensa saada joustavaa hoitorahaa. Osittaisen hoitorahan saantiedellytykset säilyvät nykyisellään lapsen perusopetuksen ensimmäisen ja toisen lukuvuoden ajalta sekä oppivelvollisuuskoulun aloittamista edeltävältä lukuvuodelta, jos lapsi osallistuu silloin oppivelvollisena esiopetukseen. Jos lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, osittaista hoitorahaa on edelleen oikeus saada siihen saakka, kun lapsen kolmas lukuvuosi perusopetuksessa päättyy. Osittaisen hoitorahan määrä, 96,41 euroa kuukaudessa, säilyy niin ikään nykyisellään. Liittojen näkemyksen mukaan laissa on kuitenkin epäkohta apurahansaajan näkökulmasta, koska apurahansaaja ei edelleenkään ole oikeutettu osittaiseen hoitorahaan. Lue lisää: laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta, HE 129/2013. Anna Hellén Asiamies Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL Liittojen yliopistosektorin asiamiehet: Agronomiliitto Mari Raininko, asiamies Puh. (09) , Akavan Erityisalat Kari Eskola, työmarkkinalakimies puh tai Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL Anna Hellén, asiamies puh. (09) , Metsänhoitajaliitto Tapio Hankala, toiminnanjohtaja puh. (09) Suomen Ekonomiliitto SEFE Antti Leino, asiamies puh Suomen Lakimiesliitto Kirsi Venäläinen, neuvottelupäällikkö puh. (09) , Suomen Psykologiliitto Riitta Saikkonen-Heinonen, pääsihteeri puh. (09) , Tradenomiliitto TRAL ry Katariina Tirri-Nuotto, työsuhdelakimies puh Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry Petri Toiviainen, neuvottelupäällikkö puh Tekniikan akateemiset TEK Daniel Valtakari, asiamies puh. (09) , Uusi Insinööriliitto UIL Juha Särkkä, julkisen sektorin asiamies puh Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL Arja Varis, edunvalvontapäällikkö puh. (09) ,