7.2. PERJANTAISARJA 9

Transkriptio

1 7.2. PERJANTAISARJA 9 Musiikkitalo klo Pablo Heras-Casado, kapellimestari Mojca Erdmann, sopraano J. S. Bach: Kantaatti nro min (Jauchzet Gott in allen Landen), 15. kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain kantaatti BWV51 sopraanolle, trumpetille, jousille ja continuolle Trumpettisoolo: Miikka Saarinen, barokkitrumpetti I Jauchzet Gott in allen Landen (aaria) II Wir beten zu dem Tempel an (resitatiivi) III Höchster, mache deine Guete (aaria) IV Sei Lob und Preis mit Ehren (koraali) V Alleluja (aaria) VÄLIAIKA 20 min Gustav Mahler: Sinfonia nro 4 G-duuri 58 min I Heiter, bedächtig, nicht eilen II In gemächlicher Bewegung, ohne Hast III Ruhevoll (Poco adagio) IV Sehr behaglich (Wir genießen die himmlischen Freuden) Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys Yle Radio 1:ssä, Yle Teemalla ja internetissä (yle.fi/klassinen). 1

2 MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI alkaa noin 10 minuutin tauon jälkeen Konserttisalissa. Yleisöä pyydetään siirtymään permannolle kuuntelemaan esitystä. Myöhäisillan kamarimusiikissa on numeroimattomat paikat. Tuomas Lehto, sello J. S. Bach: Sarja soolosellolle nro 3 C-duuri BWV min I Preludi II Allemande III Courante IV Sarabande V Bourrée 1 VI Bourrée 2 VII Gigue 2

3 J. S. BACH ( ): KANTAATTI NRO 51 (JAUCHZET GOTT IN ALLEN LANDEN) Vuosina Bach toimi Köthenin ruhtinas Leopoldin hovikapellimestarina. Hovi noudatti reformoidun kirkon oppeja, mikä tarkoitti, ettei kirkonmenoissa käytetty lainkaan musiikkia. Tästä syystä Köthenin kausi oli Bachin elämässä maallisen soitinmusiikin aikaa, ja hän sävelsikin tässä suhteellisen lyhyessä välissä suurimman osan instrumentaalisista mestariteoksistaan. Vaikka ensimmäisen vaimon Maria Barbaran kuolema vuonna 1720 varjosti elämää, vaihe oli työteliäs ja ilmeeltään onnellinen. Ruhtinas oli innokas musiikin ystävä ja suosi taidokasta hovikapellimestariaan kaikin tavoin; Bachin soitinmusiikkituotanto kasvoi häkellyttävällä vauhdilla. Kauden lopulla ruhtinas meni uusiin naimisiin. Bachin vahingoksi nuorikko oli täysin kylmä musiikillisille pyrinnöille kirjeessään ystävälleen Bach luonnehti tätä suorasukaisesti adjektiivilla amusa eli epämusikaalinen. Tämä vähensi merkittävästi ruhtinaan kiinnostusta korkeatasoisen hovikapellin ylläpitoon, joten ennen pitkää Bach näki ajan kypsäksi toisiin töihin siirtymiseen. Bach oli haaveillut viettävänsä Köthenissä loppuikänsä, joten hän tarvitsi puolen vuoden miettimisajan, ennen kuin päätös paikan jättämisestä varmistui. Hän hakeutui Leipzigiin ja otti vastaan Tuomaskirkon kanttorin kunnioitetun mutta huonosti palkatun ja todella työlään viran. Työn luonne muuttui täysin. Sävellysrintamalla tämä tarkoitti maallisen soitinmusiikin jättämistä ja kokoaikaista keskittymistä kirkkomusiikin tekemiseen: hänen piti paitsi säveltää sekä Tuomaskirkkoa että Nikolauksen kirkkoa varten uusi kantaatti joka sunnuntaiksi ja näiden lisäksi motetteja tarvittaessa, sekä harjoittaa ja johtaa esitykset. Eikä tässä läheskään kaikki: astuessaan virkaan toukokuussa 1723 Bach joutui allekirjoittamaan reverssin, jossa määriteltiin hänen tehtävänsä. Hän sitoutui mm. olemaan hyvänä esimerkkinä oppilaille elämällä kunniallisesti ja yksinkertaisesti, kirkon menojen pienentämiseksi opettamaan pojille sekä laulu- että soitinmusiikkia, pitämään hyvää järjestystä kirkossa, suunnittelemaan esitykset riittävän lyhyiksi ja oopperatyyliä välttäen, menemään aina hautajaisiin poikien mukana ja olemaan matkustamatta pois kaupungista ilman pormestarin lupaa. Carl Philipp Emanuelin Bachin kirjoittaman nekrologin mukaan hänen isänsä sävelsi yhteensä viisi täyttä vuosikertaa kirkkokantaatteja, mikä tarkoittaisi runsasta 300 yksittäistä teosta; meidän päiviimme on säilynyt noin 200. Ylivoimainen valtaosa on peräisin Leipzigin ajan alkuvuosilta. Kuuden vuoden kuluttua jolloin tapahtui Matteus-passion ensiesitys näyttää tulleen jyrkkä käänne: vaikka Bach jatkoi Tuomas-kanttorina pitkälle 1740-luvulle saakka, hän sävelsi vuoden 1729 jälkeen vain kymmenkunta uutta kantaattia, ja järjesteli sellaisten tekemisen sijasta vanhojen teostensa materiaalia 3

4 uusiin muotoihin ja toisenlaisia tehtäviä varten. Tuohon aikaan materiaalin uusiokäyttö oli normaali toimintatapa. Kantaatti nro 51 kantaa nimeä Jauchzet Gott in allen Landen ( Ylistäkää Jumalaa kaikkialla ), ja Bach sävelsi sen vuonna Käyttötarkoituksen ( 15. Kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai ) mukaisesti ensiesitys tapahtui 17. syyskuuta Liturgisen käytön mahdollisuuksia kasvattaa Bac hin lisäämä epiteetti tai mihin tahansa aikaan. Nykyään kantaatteja kuitenkin esitetään enemmän konserteissa kuin jumalanpalvelusten yhteydessä. Jauchzet Gott in allen Landen on niistä tunnetuimpia. Suosion perusta on ylevän riemukkaassa ilmapiirissä ja näyttävässä virtuoosisuudessa. Bach on intoutunut kirjoittamaan suorastaan hurjaa taituritekstuuria sekä sopraanosolistille että trumpetille. Historioitsijat ovat ihmetelleet, kuka konservatiivisessa Leipzigissa kykeni tuohon aikaan laulamaan moisen stemman, ja on jopa arveltu, että laulaja olisi sopraanon sijasta ollut falsettitenori, mahdollisesti Bachin poika Carl Philipp Emanuel, joka kantaatin säveltämisen aikaan oli 16-vuotias. Kysymyksessä on yksi neljästä Bachin kantaatista, joka on sävelletty sopraanosolistille ilman muita laulajia ja kuoroa. Myös tavallisesta poikkeava soitinnus (trumpetti, kaksi viulua, alttoviulu ja continuo-basso) korostaa teoksen erityisluonnetta ja liittää sen italialaiseen linjaan, esimerkiksi Alessandro Scarlattin perintöön. Tuntematon tekstin tekijä on käyttänyt Raamatun kohtia mm. Psalmeista 26 ja 138 sekä Valitusvirsien 3. lukua, mutta suoria viittauksia 15. Kolminaisuuden päivän jälkeisen sunnuntain liturgiseen tekstiin (esim. Vuorisaarnan opetukseen aineellisen hyvän tavoittelun toissijaisuudesta) ei ole. Tämä on tietysti mahdollistanut teoksen käyttämisen mihin tahansa aikaan. Kantaatissa on viisi osaa. Pieni erikoisuus on se, että sopraanosolisti esittää koraali-osassa virsimelodian ja jättää sen kontrapunktisen kuvioinnin kahden viulun tehtäväksi. Finaalina on koloratuurikuvioissaan rohkea ja mielikuvituksekas Alleluia, Mozartin vastaavien numeroiden pystypäinen edelläkävijä. 4

5 JAUCHZET GOTT IN ALLEN LANDEN (Anonyymi runoilija, koraalin teksti: Johann Gramann) YLISTÄKÄÄ JUMALAA KAIKKIALLA (Suomennos: Marja Itkonen-Kaila) 1. Aria Jauchzet Gott in allen Landen! Was der Himmel and die Welt an Geschöpfen in sich hält, müsse dessen Ruhm erhöhen, und wir wollen unserm Gott gleichfalls jetzt ein Opfer bringen, dass er uns in Kreuz and Not allezeit hat beigestanden. Jauchzet Gott in allen Landen! 1. Aaria Ylistäkää Jumalaa kaikkialla! Kaikki luodut niin taivaassa kuin maan päällä ylistäkööt hänen kunniaansa! Mekin tahdomme nyt tuoda Jumalallemme kiitosuhrin, koska hän on tuskassa ja hädässä aina ollut tukenamme. Ylistäkää Jumalaa kaikkialla! 2. Recitativo Wir beten zu dem Tempel an, da Gottes Ehre wohnet, da dessen Treu, so täglich neu, mit lauter Segen lohnet. Wir preisen, was er an uns hat getan. Muß gleich der schwache Mund von seinen Wundern lallen, so kann ein schlechtes Lob ihm dennoch wohlgefallen. 2. Resitatiivi Me rukoilemme temppelissä, jossa Jumalan kunnia asustaa ja jossa hänen uskollisuutensa, joka päivä uusi, suo meille pelkkää siunausta. Me ylistämme sitä mitä hän on meille tehnyt. Vaikka huulet ovat voimattomat kertomaan hänen ihmeitään, heikkokin ylistys on kuitenkin hänelle mieleen. 3. Aria Höchster, mache deine Gute ferner alle Morgen neu! So soll für die Vatertreu auch ein dankbares Gemüte durch ein frommes Leben weisen, dass wir deine Kinder heißen. 3. Aaria Korkein, olkoon hyvyytesi edelleenkin joka aamu uusi. Silloin me kiitollisina isällisestä huolenpidostasi osoitamme hurskaalla elämällämme, että olemme Sinun lapsiasi. 5

6 4. Choral Sei Lob und Preis mit Ehren Gott Vater, Sohn, Heiligem Geist! Der woll in uns vermehren, was er uns aus Gnaden verheißt, dass wir ihm fest vertrauen, gänzlich uns verlass n auf ihn, von Herzen auf ihn Bauen, dass uns r Herz, Mut und Sinn ihm festiglich anhangen; drauf singen wir zur Stund: Amen! wir werd n s erlangen, glaub n wir aus Herzens Grund. 4. Koraali Ylistys, kiitos ja kunnia Isälle Jumalalle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle! Mitä hän on armossaan meille luvannut, se yhä voimistukoon meissä, että voimme luottaa lujasti häneen, jättäytyä hänen haltuunsa, koko sydämestämme nojautua häneen; että sydämemme, sielumme ja mielemme saavat hänestä vahvan turvan. Laulakaamme siis nyt: Aamen! Tämän kaiken me saamme, jos uskomme täydestä sydämestämme. 5. Aria Alleluja! 5. Aaria Halleluja! GUSTAV MAHLER ( ): SINFONIA NRO 4 Mahlerin tuotannossa neljä ensimmäistä sinfoniaa on yleensä ollut tapana erottaa omaksi kokonaisuudekseen. Niitä yhdistää ennen kaikkea taustalla oleva saksalainen kansanrunokokoelma Des Knaben Wunderhorn ( Pojan ihmetorvi ) ja sille ominainen maailma. Mutta olisi ollut Mahlerille täysin mahdotonta, että atmosfääri olisi pysynyt yhtenäisenä monen sinfonian mittaisen kaaren ajan. Saman voi sanoa vielä vahvemmin: yhtenäisyys ei ollut Mahlerille mikään erityinen arvo. Hän oli pluralisti: hän näki maailman lukemattomien ilmiöiden kaoottisena temmellyskenttänä, hän ei uskonut puhtauteen sen enempää opillisissa kysymyksissä kuin ihmisyksilön tunteissa tai joukkojen kollektiivisissa tunnoissa, eikä hän juurikaan perustanut kurinalaisesta logiikasta. Sinfoniat 1 4 ovat yksi kokonaisuus nimenomaan mahlerilaisessa mielessä: sana kokonaisuus on otettava äärimmäisen väljästi. Sinfoniat valottavat eri puolilta ideoiden vyyhtiä, joka on keritty kokoon paitsi egotrippailun tuloksista myös ns. völkisch-aatteen piiriin kuu- 6

7 luvista tuntemuksista: uskosta kansan juurevissa riveissä asuvaan oikeuteen, luonnontilaisten ilmiöiden palvonnasta, panteismista, avoimen naivistisesta taivas- ja ikuisuuskuvasta sekä yleensäkin älyllisen hahmottamisen halveksunnasta. Völkisch oli varhaisromantiikan ideologien inspiroimana syntynyt aate, FT Petteri Pietikäisen mukaan noidankattilallinen tunnevaltaisesti artikuloituja uskomuksia, pelkoja ja toiveita. Aatteen myöhempi historia kytkeytyy yhtä epä-älyllisiin rotupuhtauspyrkimyksiin; völkischin yhteydet natsismiin ovat ilmeiset. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä juutalaissyntyisen Mahlerin kanssa. Kun Pojan ihmetorvi vuonna 1808 julkaistiin, se oli kuin taivaan lahja völkisch-liikkeelle, ja sellaisena sitä kohdeltiinkin. Antologia edusti kaikkia völkischin tunnuspiirteitä, ja ennen pitkää sitä luettiin hiukan liian pyhänä kirjana, samaan tapaan kuin Kalevalaa Suomessa pahimpina kansalliskiihkon aikoina. Myös nuorelle Mahlerille Des Knaben Wunderhorn edusti pyhiä arvoja, mutta oman käyristyneen minäkuvansa vuoksi hän löysi sieltä kaikupohjaa toisenkinlaisille virityksille. Ilon ja ylpeyden tunteet vinoutuivat ja potensoituivat: alakulo ja suru kasvoivat kolossaaliseksi hädäksi ja ahdistukseksi, vaeltavasta kisällistä tuli irrallisuuden edustaja paljon syvemmässä merkityksessä kuin kansanrunon rallattelevaa pintaa katsoen luulisi. Asiaankuuluvan romanttisella metaforalla: Wunderhorn-runous oli Mahlerille kuin vallattomasti kääntyilevä tuuli, ja säveltäjänä hän repi ja ompeli omasta selkänahastaan jättimäisiä pallopurjeita, jotka sitten kuljettivat sinfonialaivaa maailman merille. Ensimmäisessä sinfoniassa avainkäsitteet olivat luonnonmystiikka ja kansanhenkisyys, joka sai lisäpotkua banaalien asioiden populistisesta tärkeäksi korottamisesta. Ironiasta viiltävyyttä ammentava maailmantuska hallitsee toista sinfoniaa. Kolmannessa Mahler palasi luonnontunteeseen, mutta tällä kertaa sekä panteistisesti että kristillisesti uskonnollisessa valaistuksessa. Neljännessä sinfoniassa Mahler luottaa lapsen näkökulmaan, mikä ilmenee esitystavan hienovaraisena yksinkertaistamisena ja karheanihastuttavana naivismina. Tavoilleen uskollisena Mahler ei nytkään hahmota ideaansa yksitasoisesti. Katse on lapsen silmien, mutta se mitä katsotaan, vaihtelee osasta toiseen. Mahler kieltäytyi ilkikurisen visusti liittämästä sinfoniaan ohjelmaa, vaikka sellainen olisi hänen mukaansa ollut helposti annettavissa. Toisissa yhteyksissä hän silti paljasti eri osiin liittyviä mielteitä: ensimmäisessä ollaan ihmisten keskuudessa, toisessa kuolema ottaa aktiivisen roolin, kolmannen hartaan tunnelman takana on kirkon holviin sijoitetun kivisen sarkofagin katsominen, neljäs puhuu taivaan iloista. Lapsinäkökulma on puhtaimmillaan finaalin sopraanosoolossa, joka valmistui kauan ennen muita osia. Mahler kirjoitti sen jo 1892 ja tarkoitti sen seitsemänneksi osaksi kolmanteen sinfoniaan, jossa sen otsikko olisi ollut Mitä lapsi minulle kertoo. Ei ole tiedossa, miksi Mahler ratkaisi asian näin; ehkä hän ajatteli lapsenusko-ilmiön tarvitsevan laajempaa käsittelyä. Muut osat Mahler sävelsi kesien aikana ja teos sai ensiesi- 7

8 tyksensä Münchenissä marraskuussa Vastaanotto oli kurja, ja sama toistui seuraavissa esityksissä Wienissä, New Yorkissa ja muualla. Edeltäviä sinfonioita pienemmät mittasuhteet ja jopa ensiosan wieniläinen Gemütlichkeit tulkittiin kaikin tavoin väärin: puhuttiin avuttomuudesta, naurettavuudesta ja kiusallisesta lapsellisuudesta. Musical Courierin arvostelija luonnehti yksinkertaisuutta kuolaavaksi ja kuohituksi ja tuon ajan kriitikon tylyydellä piti siihen käyttämäänsä tuntia tuskallisimpana kidutuksena, mihin oli joutunut alistumaan. Eipä ollut ensimmäinen väärässä ollut kriitikko, eikä toki viimeinenkään! Mutta lankesiko Mahler itse kaivamaansa kuoppaan? Hän oli totuttanut yleisön ja kriitikot siihen, että hänen sinfoniansa ovat pituudeltaan ja koneistoltaan jättiläismäisiä, ja nyt hän tarjoili lähes normaalikokoisen kattauksen, jonka sisältö vaikutti vanhanaikaiselta. Nykyään neljäs lienee Mahlerin soitetuin sinfonia, mikä johtuu sen selkeydestä, suhteellisen lyhyestä kestosta ja verrattain pienistä tuotantokustannuksista. Ensimmäinen osa on ongelmaton sonaattimuoto ja se tarjoilee heti alussa tukun iloisia, mukaansa tempaavia aiheita. Kehittely on perusteellinen, mutta olennaisempaa on se, mitä se ei ole: siitä puuttuu raskaus, pateettisuus, suurieleinen retoriikka ja synkänmusta huumori. Toinen osa on ulkonaisesti kevyt ja mutkaton Ländler, mutta sisäänrakennettu kuoleman läsnäolo tekee siitä makaaberin. Kuolemaa edustaa tavallista korkeammalle viritetty sooloviulu, jonka Mahler halusi soivan halvan viulun tavoin ( wie eine Fiedel ). Tämä on kuoleman kaamea tanssi, jota johtaa kansanomaisen demonologian Freund Hein (eli kuolema). Luurankohahmon väärin viritetty viulu kuullaan osan alussa Scherzo on niin salamyhkäinen, hämäävä ja yliluonnollinen, että tukkasi nousee pystyyn kun kuulet sen, kirjoitti Mahler ystävälleen, ja jatkoi: Mutta seuraavan Adagion aikana huomaat heti, ettei scherzoa ollut tarkoitettu niin vakavasti otettavaksi. Adagio on harras ja rauhallinen. Muodoltaan se on väljä muunnelmasarja, jota kontrabassojen ostinato pitää koossa. Lopussa räjähtää suuri purkaus, jonka raikuessa tämä ostinato siirtyy patarummuille. Pian musiikki haipuu kuulumattomiin. Finaalissa mukaan liittyy sopraanosolisti, joka esittää viattoman, suloisen taivasnäyn. Sanat ovat köyhälistörunoutta, ja niinpä riemun aihe on taivaan materiaalinen yltäkylläisyys. Vain rikkaat voivat kuvitella taivaaseensa jotain henkisempää! Kaiketi juuri tämä näkökulma loksauttaa Mahlerin tavoitteleman ilmapiirin kohdalleen. Jouni Kaipainen 8

9 DAS HIMMLISCHE LEBEN (Des Knaben Wunderhorn -kokoelmasta) TAIVAALLINEN ELÄMÄ (Suomennos: Erkki Pullinen) Wir genießen die himmlischen Freuden, Drum tun wir das Irdische meiden. Kein weltlich Getümmel Hört man im Himmel! Lebt alles in sanftester Ruh. Sind dennoch ganz lustig daneben. Wir tanzen und springen, Wir hüpfen und singen. Sankt Peter im Himmel sieht zu. Johannes das Lämmlein auslasset, Der Metzger Herodes drauf passet. Wir führen ein geduldig s, Unschuldig s, geduldig s, Ein liebliches Lämmlein zu Tod. Sankt Lucas den Ochsen tät schlachten Ohn einig s Bedenken und Achten. Der Wein kost kein Heller Im himmlischen Keller; Die Englein, die backen das Brot. Gut Kräuter von allerhand Arten, Die wachsen im himmlischen Garten: Gut Spargel, Fisolen Und was wir nur wollen! Ganze Schüsseln voll sind uns bereit! Gut Äpfel, gut Birn und gut Trauben; Die Gärtner, die alles erlauben. Willst Rehbock, willst Hasen, Auf offener Straße Sie laufen herbei. Sollt ein Fasttag etwa kommen, Alle Fische gleich mit Freuden angeschwommen! Dort läuft schon Sankt Peter Mit Netz und mit Köder Zum himmlischen Weiher hinein. Sankt Martha die Köchin muß sein. Me nautimme taivaallisista iloista, siksi pyrimme välttämään kaikkea maallista. Mitään maailmallista hälinää ei kuulla taivaassa! Kaikki elävät suloisessa rauhassa. Silti me osaamme olla iloisiakin; Me tanssimme ja loikimme, hyppelemme ja laulamme. Taivaassa Pyhä Pietari katselee vieressä. Johannes päästää karitsan ulos, teurastaja Herodes on jo valmiina. Me johdatamme kärsivällisen, viattoman, kärsivällisen, suloisen karitsan kuolemaan. Pyhä Luukas teurastaa härkänsä sen kummemmin asiaa pohtimatta. Viini ei maksa helleriäkään taivaallisessa viinikellarissa; pienet enkelit leipovat leivän. Kaikenlaisia hyviä yrttejä kasvaa taivaallisessa puutarhassa, maukasta parsaa, papuja ja mitä vain tahdotaan. Täysinäiset vadit ovat valmiina meitä varten! Hyviä omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä; puutarhurit sallivat meidän nauttia niitä kaikkia. Jos tahdot maistaa kaurista tai jänistä, niin keskellä katuahan niitä juoksee vastaan. Jos sattuisi olemaan paastopäivä, niin kaikki kalat uivat mielihyvin luoksesi! Siinä juoksee jo Pyhä Pietari verkkoineen ja syötteineen taivaalliselle kalalammikolle. 9 Pyhä Martta saa luvan olla kokkina.

10 Kein Musik ist ja nicht auf Erden, Die uns rer verglichen kann werden. Elftausend Jungfrauen Zu tanzen sich trauen. Sankt Ursula selbst dazu lacht. Cäcilia mit ihren Verwandten Sind treffliche Hofmusikanten! Die englischen Stimmen Ermuntern die Sinnen, Daß alles für Freuden erwacht. Eihän maan päällä ole mitään musiikkia, jota voisi verrata meidän taivaallisiin säveliimme. Yksitoistatuhatta neitsyttä uskaltautuu tanssimaan. Itse Pyhä Ursula myhäilee vieressä. Cecilia ja hänen sukulaisensa ovat verrattomia hovimuusikoita! Enkelten äänet virkistävät mieliämme niin, että kaikki heräävät riemuitsemaan. PABLO HERAS-CASADO Espanjan Granadasta kotoisin olevan kapellimestari Pablo Heras-Casadon poikkeuksellisen monipuolinen repertuaari sisältää suurten sinfonioiden ja oopperoiden lisäksi historiallisesti tiedostavan esitystavan ja nykymusiikkia. Komeettamaisen uran luonut Heras-Casado nimitettiin vuonna 2011 nelivuotiskaudeksi newyorkilaisen St. Luken orkesterin ylikapellimestariksi, johon sisältyy vuosittainen konserttisarja Carnegie Hallissa. Tällä kaudella Heras-Casado debytoi RSO:n lisäksi mm. New Yorkin filharmonikkojen, Philadelphian orkesterin, Lontoon sinfoniaorkesterin, Philharmonia-orkesterin ja Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kanssa sekä Metropolitanissa, jossa hän johtaa Verdin Rigoletton. Lisäksi hän palaa johtamaan San Franciscon sinfoniaorkesteria, Concertgebouw-orkesteria, Rotterdamin ja Münchenin filharmonikkoja sekä vierailee johtamassa Mariinski-teatterissa sarjan konserttija oopperaesityksiä. Heras-Casado on levyttänyt Schubertin sinfoniat nro 3 ja 4 Freiburgin barokkiorkesterin kanssa (Harmonia Mundi) sekä Verdin baritoniaarioita Plácido Domingon ja Orquesta de la Comunidad Valenciana -orkesterin kanssa (Sony). Hän levyttää myös Deutsche Grammophonille. 10

11 MOJCA ERDMANN Saksalaissyntyisen sopraanon Mojca Erdmannin laaja repertuaari ulottuu barokkimusiikista nykymusiikkiin. Nousukiidossa oleva laulaja on saanut kiitosta etenkin kauniista äänestään ja ammattitaidostaan. Vuonna 2011 New Yorkin Metropolitanissa debytoinut Erdmann esiintyy säännöllisesti Amsterdamin Concertgebouw ssa, Berliinin filharmoniassa, Musikvereinissä Wienissä ja Alte Operissa Frankfurtissa, jossa hän oli residenssitaitelijana viime kaudella. Kapellimestareista hän tekee säännöllistä yhteistyötä mm. Sir Simon Rattlen, Manfred Honeckin, Kent Naganon ja Daniel Hardingin kanssa. Tällä kaudella Erdmann konsertoi eri puolilla Eurooppaa ja Japanissa. Ohjelmistossa ovat mm. Beethovenin Fidelion ja Mozartin Zaiden konserttiversiot sekä Orffin Carmina Burana. Oopperalavoilla Erdmann nähdään Straussin Ruusuritarin Sophien roolissa Wienissä, New Yorkissa, Münchenissä ja Pariisissa. Erdmann on levyttänyt mm. Mahlerin neljännen sinfonian yhdessä Bambergin sinfonikkojen ja Jonathan Nottin kanssa (Tudor) sekä Ravelin L enfant et les sortilèges -teoksen Berliinin filharmonikkojen ja Sir Simon Rattlen kanssa (Sony). Vuodesta 2009 hänellä on ollut eksklusiivinen levytyssopimus Deutsche Grammophon -levymerkin kanssa. RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin le- 11

12 vytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/ klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähetti kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. RSO Musiikkitalossa -lähetykset jatkuvat keväällä vaihtuvien kapellimestarien seurassa. 12