Yhteistyöllä parempaan. vesienhoitoon. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella

Transkriptio

1 Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella

2 Haluatko vaikuttaa siihen, kuinka vesiämme hoidetaan? Oletko kiinnostunut siitä, missä kunnossa kotikuntasi, mökkikuntasi tai maakuntasi vesistöt ja pohjavedet ovat? Haluaisitko osallistua ja auttaa viranomaisia suunnittelemaan alueen vesienhoitoa siten, että tulevinakin vuosina vedet olisivat hyvässä kunnossa sekä ihmisten tarpeisiin että eliöstölle? Mikä on työohjelma ja sen aikataulu? Tätä asiakirjaa sanotaan vesienhoitosuunnitelman työohjelmaksi. Työohjelma kertoo siitä, mistä vesienhoidossa ja vesiensuojelussa on kysymys, kuinka niitä suunnitellaan ja millaisella aikataululla edetään. Tavoitteena on laajan yhteistyön avulla säilyttää hyvä vesien tila sekä parantaa sitä siellä, missä se on päässyt heikentymään. Sinulla on nyt mahdollisuus osallistua alueesi ensimmäisen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman valmisteluun. Voit vaikuttaa kolmessa eri vaiheessa: vuosina 2006, 2007 ja Kunakin vuonna mielipiteitä kootaan hieman eri asioista. Mielipidettäsi tarvitaan työohjelmasta, siinä esitetystä aikataulusta sekä osallistumismenettelyistä. Tämä on tärkeää, jotta suunnittelujärjestelmä saadaan toimivaksi. Jatkotyön pohjaksi kerätään jo tässä vaiheessa myös tietoja vesienhoitoon liittyvistä tärkeistä kysymyksistä. Näin saadut näkemykset ovat hyödyllistä taustatietoa ja auttavat viranomaisia suunnittelemaan ehdotusta käytännön toimiksi. Tärkeimmistä vesistöalueen hoitoa koskevista kysymyksistä ja suojelutoimista laaditaan yhteenveto, josta järjestetään oma kuuleminen vuonna Vuonna 2008 nähtäville saadaan ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi, johon vielä voi vaikuttaa. Vesienhoitosuunnitelma hyväksytään vuoden 2009 lopussa. Se ulottuu vuoteen 2015 saakka, mutta sitä seuraavan suunnitelman valmistelu aloitetaan jo vuonna Suunnittelu noudattaa tästä eteenpäin samaa kaavaa kuin ensimmäisellä kierroksella - tavoitteena on avoin ja osallistuva yhteistyö vesien hyvinvoinnin takaamiseksi. Työohjelma julkaistaan alueellasi siksi, että viranomaisten lisäksi saataisiin myös kansalaiset, kansalaisjärjestöt, kunnat ja yrittäjät osallistumaan ja vaikuttamaan vesienhoitoon. Yhteistyötä lisäämällä moni ongelma voidaan ehkäistä ennalta. Tässä työssä voit olla mukana kertomalla oman mielipiteesi tai vaikuttamalla sinua lähellä olevan edustajan välityksellä. Alueesi tärkeimpien viranomaisten yhteystiedot löydät liitteestä 1. Lukemista helpottamaan on työohjelman loppuun koottu sanasto peruskäsitteistä ja vaikeista sanoista. 2 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

3 Ensimmäinen virallinen kuuleminen etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin: onko suunnitteluprosessi mielestäsi selkeä? onko tässä työohjelmassa riittävästi tietoa siitä, mihin uudella vesienhoidon suunnittelulla pyritään? ovatko tässä työohjelmassa esitetyt osallistumismenettelyt asianmukaisia ja kattavia? miten osallistumista voitaisiin kehittää? ovatko asiakirjat helposti saatavilla? Voit myös kertoa näkemyksesi vesienhoidon tärkeistä kysymyksistä. Mielipiteesi antaa hyödyllistä taustatietoa vesienhoidon suunnittelun jatkotyöhön. Mielipiteet voi esittää vapaamuotoisesti alueellisen ympäristökeskuksen kirjaamoon kirjallisesti tai sähköpostilla. Ketä työohjelma koskee? Vesienhoidon suunnitteluun voivat osallistua kaikki vesienhoitoalueen kansalaiset, kansalaisjärjestöt, viranomaiset ja toiminnanharjoittajat. Tämä työohjelma on tehty kaikkia niitä varten, jotka ovat kiinnostuneita vesienhoidosta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella. Vesienhoidossa yhteistyötahoja voivat olla esimerkiksi: vesialueiden omistajat sekä vesien käyttäjät, kuten kalastajat ja veneilijät kalastusalueet eri elinkeinojen harjoittajat ja heidän järjestönsä ympäristöjärjestöt teollisuuslaitokset vesihuoltolaitokset kunnat maakuntien liitot valtion aluehallintoviranomaiset Mihin vesienhoidon suunnittelulla pyritään? Vesiensuojelussa ja -hoidossa pyritään seuraaviin, koko EU:n alueella yhteisiin tavoitteisiin: pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene pintavesien ja pohjavesien tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

4 Vesienhoito uudistuu koko Euroopassa EU:n alueelle on asetettu yhteiset tavoitteet vesien tilan parantamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteet on määritelty EY:n vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY). Direktiivin toimeenpano on tuonut Suomeen uuden järjestelmän tehostamaan vesienhoidon suunnittelua. Samalla vesien tila arvioidaan ottamalla aiempaa paremmin huomioon koko vesiekosysteemi, johon kuuluu muun muassa kasviplankton ja muu vesikasvillisuus, pohjaeläimet ja kalat. Veden käyttökelpoisuutta ihmisten tarpeisiin arvioidaan entiseen tapaan mittaamalla veden fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä. Entistä enemmän huomiota kiinnitetään myös vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin (ns. prioriteettiaineet). Niiden pääsy vesiin pyritään estämään. Pohjavesien arviointi perustuu pohjavesien määrään ja kemialliseen tilaan. Pohjavesien hyvälle kemialliselle tilalle määritellään vähimmäisvaatimukset. Myös pohjavesien tilan seurantaa tehostetaan. Laki vesienhoidon järjestämisestä Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimukset pannaan täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimpiä ovat laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004), jäljempänä vesienhoitolaki, ja sen pohjalta annettavat asetukset. Vesienhoitolaissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun. Asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004) säädetään tarkemmin suunnittelutyön järjestämisestä vesienhoitoalueilla ja eri sidosryhmien osallistumisesta vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Vesienhoitolaki ohjaa siis tarvittavaa vesienhoidon suunnittelujärjestelmää. Toiminnanharjoittajia koskevista luvista päätetään edelleen ympäristönsuojelulain (86/2000), vesilain (264/1961) ja muun lainsäädännön mukaisesti. Vesienhoitolain 13 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä: 1) hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma vähintään kolme vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; 2) yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä vähintään kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; sekä 3) hoitosuunnitelmaehdotus vähintään vuosi ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. 4 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

5 Suomella hyvät perinteet vesienhoidossa Suomessa vesienhoidon perustana ovat valtioneuvoston hyväksymät Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005 ja Suomen Itämeren suojeluohjelma sekä näiden perusteella laaditut toimenpideohjelmat. Vaikka Suomella on pitkät perinteet vesienhoidossa, kaikkia asetettuja tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Monilla alueilla tarvitaan tehostettuja toimia vesien tilan kohentamiseksi. Vesiensuojelun ja hoidon painopisteet vaihtelevat alueellisten erityispiirteiden mukaan. Pintavesien suojelemiseksi tärkeintä on vähentää erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden sekä haitallisten ja happea kuluttavien aineiden kuormitusta. Samalla suojellaan vesiluontoa. Pohjavesiä suojellaan niiden laatua heikentäviltä riskitekijöiltä sekä toimilta, jotka vähentävät pohjaveden muodostumista. Vesissä on eroja tyypittely ja luokittelu Suomen pintavedet on jaettu ominaispiirteidensä perusteella erilaisiin tyyppeihin. Tyyppijakoa määräävät esim. vesialueen koko ja sen valuma-alueen ominaisuudet. Suomessa jokityyppejä on 11, järvityyppejä 12 ja rannikkovesityyppejä 11. Vedet luokitellaan tyypeittäin sen perusteella, miten suuria muutoksia ihminen on toiminnallaan vesille aiheuttanut. Vertailukohtana ovat tyypin luonnontilaiset, häiriintymättömät olot. Vedet luokitellaan viisiportaisella asteikolla. Luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pohjavedet luokitellaan veden laadun ja riittävyyden perustella hyvään ja huonoon luokkaan. Alustava luokittelu valmistuu vuonna Koska luokittelussa otetaan lähtökohdaksi koko vesiekosysteemi, luokittelu saattaa tuntua oudolta ihmisen näkökulmasta. Esimerkiksi, jos järvessä on luonnostaan runsaasti humusta ja sen väri tästä syystä on hyvin tumma, mutta ihmisen aiheuttamia muutoksia ei ole, järven ekologinen tila on erinomainen. Samoin luontaisesti savisameat tai luontaisesti rehevät järvet voivat olla ekologiselta tilaltaan erinomaisia. Vastaavasti kirkasvetiset rakennetut jokivesistöt voivat olla hyvää huonommassa luokassa, jos vesistörakentaminen ja säännöstely ovat vähentäneet koskia ja luontaisesti lisääntyviä kalakantoja. Erityisen interkalibrointiohjelman avulla pyritään siihen, että luokittelu olisi vertailukelpoinen EU-maiden välillä. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

6 Vesienhoitosuunnitelma toiminnan perustaksi Suunnitelmat tehdään vesienhoitoalueille Vesienhoito edellyttää laajaa yhteistyötä. Tämän vuoksi Suomeen on määritetty vesienhoitoalueet, jotka pohjautuvat joko yhteen tai useampaan luonnolliseen vesistöalueeseen. Manner-Suomessa on viisi vesienhoitoaluetta. Tämän lisäksi muodostetaan kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta, toinen Ruotsin ja toinen Norjan kanssa (kuva 2). Ahvenanmaa on oma vesienhoitoalueensa ja se vastaa itse EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanosta. Suunnitelma syntyy yhteistyössä Jokaisella vesienhoitoalueella on laadittava vesienhoitosuunnitelma. Velvoite perustuu vesienhoitolain 11 :ään (1299/2004). Kukin alueellinen ympäristökeskus laatii yhdessä yhteistyöryhmänsä kanssa suunnitelmaan omaa aluettaan koskevan osan. Tämän jälkeen osat sovitetaan yhteen vesienhoitoalueittain yhdeksi suunnitelmaksi. Suunnitelma tarkistetaan kuuden vuoden välein. Suunnitelma on perusta vesienhoitoalueella tehtävälle vesiensuojelulle. Suunnitelma sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. 6 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

7 Vesienhoitosuunnitelma sisältää: tiedot vesienhoitoalueesta tiedot pinta- ja pohjavesien ominaispiirteistä tiedot vesiin kohdistuvista ja niitä muuttavista ja kuormittavista toimista tiedot vesien tilasta vesien tilan ja käytön tavoitteet seuraavan kuuden vuoden ajaksi yhteenveto seurantapaikoista ja seurantaohjelman kehittämistarpeet yhteenveto tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista perustoimista ja täydentävistä toimista suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA-laki) (200/2005) mukainen ympäristöselostus, joka sisältää myös selvityksen toimenpidevaihtoehtojen valinnasta sekä osallistumisen ja yhteistyön vaikutuksesta valintaan Kuvat: Antti Mäntykoski Suunnitelman huomioiminen lupakäsittelyssä Lupaa edellyttävää yksittäistä hanketta koskevat velvoittavat toimet määritellään jatkossakin muun lainsäädännön perusteella. Lupia käsitellään erityislainsäädäntöön, kuten vesilakiin, ympäristönsuojelulakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä luonnonsuojelulakiin perustuvissa lupamenettelyissä. Lupapäätöksessä on kerrottava, miten vesienhoitosuunnitelma on päätöksessä otettu huomioon. Vesienhoidon perustoimet ja täydentävät toimet Vesienhoitosuunnitelmassa on mainittu vesienhoidon perustoimet ja niitä täydentävät toimet. Perustoimet ovat Suomen kansallisen lainsäädännön ja EU-direktiivien edellyttämiä toimenpiteitä, joita voivat olla esimerkiksi vesistökuormituksen vähentäminen jätevedenpuhdistamolla. Täydentäviä toimia tarvitaan, mikäli perustoimilla ei voida saavuttaa vesien tilalle asetettavia tavoitteita. Täydentävät toimet voivat olla esimerkiksi lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, taloudellisia ja verotuksellisia keinoja. Ne voivat olla myös hyvää ympäristökäytäntöä koskevia ohjeita, ympäristön kunnostushankkeita tai rakennus-, koulutus-, tutkimus-, kehitys- ja esittelyhankkeita. Alueellisilla ympäristökeskuksilla on yhteistyöryhmänsä kanssa mahdollisuus tarvittaessa kohdistaa suunnittelua ja toimenpiteitä vesienhoitoaluetta pienemmille alueille, esimerkiksi jollekin tietylle vesistön osalle. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

8 Vesienhoitosuunnitelman aikataulu Vesienhoidon suunnittelu etenee vaiheittain vesienhoitolaissa esitettyjen määräaikojen puitteissa (kuva 1). Vuonna 2006 viimeistellään työohjelma ja aikataulu vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi sekä uudistetaan pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Vuosina 2007 ja 2008 täsmennetään vesienhoidon tavoitteita ja yksilöidään tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavia toimia. Lisäksi määritellään toiminnan alueelliset painopisteet vuoteen 2015 ulottuvalle ensimmäiselle suunnittelukaudelle. Tavoitteet pintavesien suojelemiseksi perustuvat ekologiseen luokitteluun, jota valmistellaan vuosina Samoin menetellään pohjavesien määrän ja kemiallisen tilan luokittelemiseksi. Vesienhoitosuunnitelman on oltava valmis vuonna Kaikkien toimenpideohjelmassa mainittujen toimien on oltava käynnissä vuonna Silloin myös aloitetaan vesienhoitosuunnitelman päivitys. VESIENHOITOSUUNNITELMAN AIKATAULU Vesienhoitosuunnitelman työohjelman ja aikataulun laatiminen Kuuleminen työohjelmasta ja aikataulusta Seurantaohjelman laatiminen Pinta- ja pohjavesien luokittelu Yhteenvedon laatiminen vesistöalueen hoitoa koskevista tärkeistä kysymyksistä Kuuleminen yhteenvedosta Vesien laatua ja määrää koskevien tavoitteiden määrittely Toimenpideohjelman kokoaminen Ehdotuksen laatiminen vesienhoitosuunnitelmaksi Kuuleminen ehdotuksesta Ehdotuksen täydentäminen kuulemisen perusteella Vesienhoitosuunnitelman käsittely vesienhoitoalueen ohjausryhmässä Vesienhoitosuunnitelman hyväksyminen valtioneuvostossa Yhteistyöryhmän työskentely Tiedon kokoaminen ja täydentäminen suunnittelua varten Vuosineljännes I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV Kuva 1. Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelman laadinnan tärkeimmät vaiheet ja niiden aikataulut. 8 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

9 Kuvat: Tero Taponen Vaikutuskanavina yhteistyöryhmät ja kuulemismenettelyt Yhteistyöryhmä edustaa toimijoita alueella Tavoitteena on avoin ja osallistuva vesienhoidon suunnittelu. Onnistunut suunnittelu perustuu myös riittäviin ja luotettaviin tietoihin. Tietopohjan kartuttamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä ja eri tahojen kuulemista. Vesienhoitoalueen alueellisten ympäristökeskuksten toimialueille on tämän vuoksi perustettu yhteistyöryhmät, joihin on koottu mahdollisimman kattavasti alueen eri intressitahojen edustus. Yhteistyöryhmä tekee suunnittelun edetessä alueelliselle ympäristökeskukselle ehdotuksia vesienhoidon tavoitteista. Se seuraa, arvioi ja ennakoi vesien käyttöä, suojelua ja tilaa sekä näiden kehitystä alueella. Yhteistyöryhmä käsittelee sekä ehdotusta vesienhoitosuunnitelmaksi että sitä varten laadittuja selvityksiä ja ohjelmia ja ottaa niihin kantaa. Siten yhteistyöryhmä vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia vesienhoitotoimia alueella tehdään. Tämän vuoksi kannattaa pyrkiä vaikuttamaan niihin näkökantoihin, joita sinua lähinnä olevan tahon - esimerkiksi ympäristö- tai kansalaisjärjestön, kalastajien tai veneilijöiden edustaja - tuo yhteistyöryhmässä esille. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

10 Mistä kuullaan ensin? Yhteistyöryhmän toiminnan lisäksi suunnittelu etenee lakiin ja asetuksiin perustuvien kuulemisten avulla. Kansalaisten osallistumista tukemaan järjestetään suunnittelun eri vaiheissa kaikkiaan kolme eri kuulemista, joissa sinäkin voit esittää mielipiteitäsi. Kansalaisten kuulemisen lisäksi myös viranomaisilta pyydetään kirjalliset lausunnot valmistelun eri vaiheista. Ensimmäinen virallinen kuuleminen järjestetään tästä työohjelmasta, siinä esitetystä aikataulusta sekä osallistumismenettelyistä. Kuulemisten perusteella suunnittelujärjestelmää voidaan kehittää siten, että se toimisi mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on saada mahdollisimman hyvä vesienhoitosuunnitelma alueelle. Miten toimitan mielipiteeni eteenpäin? Kuulemiset toteutetaan mahdollisimman yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti vesienhoitoalueen alueellisissa ympäristökeskuksissa. Kuulemiseen on lain mukaan varattu aikaa puoli vuotta. Viranomaisten lausunnot ja kansalaisten mielipiteet kannattaa toimittaa alueellisten ympäristökeskusten ja yhteistyöryhmien käyttöön hyvissä ajoin. Mielipiteet ja kannanotot on esitettävä kirjallisesti tai sähköpostitse, mutta ne voi muotoilla vapaasti. Mielipiteet on toimitettava alueellisen ympäristökeskuksen kirjaamoon. Viranomaisten lausunnoissa ja kansalaisten mielipiteissä esitetyt näkökohdat tulevat suoraan alueellisten ympäristökeskusten ja vesienhoidon yhteistyöryhmien käyttöön. Kuulemisessa eri tahoilta saatu palaute otetaan huomioon suunnittelussa ja se kirjataan vesienhoitosuunnitelmaa ja sen SOVA-lain edellyttämää ympäristöselostusta varten. 10 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

11 Myöhemmin lisää mahdollisuuksia vaikuttaa Kun suunnittelujärjestelmä on saatu ensimmäisen kuulemisen jälkeen toimivaksi, edetään seuraavaan vaiheeseen eli ehdotuksiin käytännön toimiksi. Seuraava mahdollisuus vaikuttaa tulee vuonna 2007, jolloin vesienhoitoon liittyvistä tärkeistä kysymyksistä ja suojelutoimista järjestetään oma kuuleminen. Kolmas virallinen kuuleminen järjestetään vuonna 2008, jolloin näkemyksiä voi esittää varsinaisesta ehdotuksesta vesienhoitosuunnitelmaksi. Miten vesienhoitosuunnitelma tulee voimaan? Jokaisella vesienhoitoalueella yksi alueellinen ympäristökeskus kokoaa yhteen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella yhteensovittavaksi ympäristökeskukseksi on valittu Uudenmaan ympäristökeskus. Yhteensovittamisesta vastaa vesienhoitoalueen ohjausryhmä. Siihen kuuluvat edustajat kustakin alueen ympäristökeskuksesta sekä yhden työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksiköstä. Ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi tulee kuultavaksi kesäkuussa Tällöin kaikki osalliset voivat lausua siitä mielipiteensä. Kuulemisen jälkeen vesienhoitoalueen ohjausryhmä käsittelee ehdotuksen vesienhoitosuunnitelmaksi. Ehdotukseen sisältyy yhteenveto valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista sekä siitä, miten ne ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön. Ympäristöministeriö esittelee kaikkia vesienhoitoalueita koskevat vesienhoitosuunnitelmat Suomen alueelta valtioneuvostolle, joka päätöksellään hyväksyy ne. Ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien on oltava voimassa viimeistään joulukuun lopulla vuonna Valtioneuvoston päätöksen jälkeen ympäristöministeriö toimittaa vesienhoitosuunnitelmat EU:n komissiolle. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

12 Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue on yksi viidestä vesienhoitoalueesta Suomessa Suomi on jaettu viiteen vesienhoitoalueeseen. Lisäksi on tarkoitus perustaa kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalueet 1 Vuoksen vesienhoitoalue 2 Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue 3 Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoitoalue 4 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 5 Kemijoen vesienhoitoalue Kansainväliset vesienhoitoalueet 6 Tornionjoen alue (yhdessä Ruotsin kanssa) 7 Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen alue (yhdessä Norjan kanssa) 8 Ahvenanmaa huolehtii itse vesipolitiikanpuitedirektiivin toimeenpanosta ja muodostaa oman vesienhoitoalueen. Vesienhoitoalueen raja Ympäristökeskusten rajat Kuva 2. Vesienhoitoalueet Suomessa SYKE rantaviiva-aineisto Maanmittauslaitos lupa nro 7/myy/06 12 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

13 Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue muodostuu Suomenlahteen Suomen alueella laskevien jokien valuma-alueista. Vesistöiltään monipuolinen alue sisältää Suomen tiheimmin asutut keskukset neliökilometrin alueella asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Nopeat maankäytön muutokset ja intensiivinen elinkeinoelämä asettavat mittavia haasteita vesiensuojelulle. Kuva 3. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen päävesistöalueet ja alueellisten ympäristökeskusten toimialueet Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

14 Vesireittejä Päijänteeltä Suomenlahdelle Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelta löytyvät lähes kaikki Suomen järvi- ja jokityypit. Alueella on suuria, luontaisesti karuja ja kirkasvetisiä järviä, kuten Päijänne sekä Viitasaaren, Rautalammin ja Mäntyharjun reittien suuret järvet. Tummat, humuspitoiset järvet ovat taas tyypillisiä mm. Saarijärven reitille ja Mäntyharjun reitin pohjoisosille. Rannikon läheisillä savikkoalueilla on myös luontaisesti reheviä järviä. Määrällisesti eniten vesienhoitoalueella on pieniä humuspitoisia järviä. Jokityypeistä yleisimpiä ovat pienet ja keskisuuret, usein humuspitoiset latvajoet. Suuremmilla latvareiteillä pääuomia pirstovat lukuisat järvialtaat, jotka vaikuttavat suuresti jokien eliöstöön. Sen sijaan rannikolla on pitkiä, yhtenäisiä uomajatkumoja sisältäviä keskisuuria jokia. Useat Suomenlahteen laskevat joet ovat luonteeltaan savisameita ja runsasravinteisia. Suomen neljänneksi suurin joki, Kymijoki, on eräs monipuolisimpia vesiekologisia kokonaisuuksia maassamme. Saariston pirstomaa rannikkoa Monimuotoiset rannikkovedet koostuvat jokien suistoalueista, merenlahdista, sisä- ja ulkosaaristosta lukuisine saarineen ja luotoineen sekä suurista merenselistä ja avomerestä. Eliöstöön vaikuttaa voimakkaasti Itämeren murtovesiluonne sekä alueelliset suolaisuuden vaihtelut. Suolapitoisuus kasvaa selvästi sekä itärajalta Hankoniemeen että jokisuiden kohdalla siirryttäessä merellisempään ympäristöön. Myös syvyysolosuhteet ja alttius aallokon vaikutukselle vaihtelevat suuresti siirryttäessä sisäsaaristosta ulkosaaristoon. Erityispiirteenä itäisellä Suomenlahdella on saariston ja pinnanalaisten pohjanmuotojen aiheuttama allastuneisuus, joka heikentää veden vaihtuvuutta sisä- ja ulkosaariston välillä. 14 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006 Kuvat: Tero Taponen

15 Pohjavettä Salpausselistä Runsaimmat pohjavesivarat esiintyvät Salpausselkien ja Keski-Suomen reunamuodostumavyöhykkeissä sekä pitkittäisharjujen yhteydessä. Kalliokynnykset jakavat pohjavesivarat erillisiksi pohjavesialueiksi, jotka ovat pinta-alaltaan melko pieniä. Reunamuodostumien ja pitkittäisharjujen välimaastossa ei ole antoisuudeltaan merkittäviä pohjavesialueita. Kallioperässä, rantakerrostumissa, savipeitteisillä alueilla ja moreenimailla esiintyy määrältään vaatimattomampia pohjavesialueita, joista saatetaan ottaa vettä haja-asutusalueiden tarpeisiin. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella yhdyskunnat käyttävät vedenhankintaan pääosin pohjavettä. Joidenkin suurten asutuskeskusten vedenhankintaan käytetään myös tekopohjavettä ja suuret, paljon vettä käyttävät teollisuuslaitokset, kuten voimalaitokset ja prosessiteollisuus käyttävät pintavettä. Pääkaupunkiseudun vedenhankinta perustuu vedenottoon Etelä-Päijänteestä Päijänne-tunnelin avulla. Haja-asutus ja kesämökkiasutus käyttävät lähes yksinomaan pohjavettä. Kuva 4. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen pohjavesialueet Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

16 Vesien tila Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella Vaikka alueen vesistöihin kuuluu paljon hyväkuntoisia ja lähellä luonnontilaa olevia vesiä, monien vesistöjen tila on heikentynyt. Suomenlahden rannikkovedet sekä useat vesienhoitoalueen joet on alustavissa arvioissa todettu voimakkaan ihmistoiminnan alaisiksi. Näissä vesistöissä hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä tarvitaan suojelu- ja kunnostustoimenpiteitä. Toisaalta useiden vesistöjen tila on parantunut viime vuosikymmeninä. Esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ovat metsäteollisuuden kuormittamat Äänekosken reitti, Pohjois-Päijänne sekä Kymijoki ja sen edustan merialue. Ravinteiden aiheuttama rehevöityminen on Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella ongelma sekä sisävesissä että merialueella. Molempien keskeisten kasviravinteiden, typen ja fosforin osalta ylivoimaisesti suurin kuormittaja on maatalous. Alueellisesti fosforikuormitus on suurinta Uudellamaalla, mikä johtuu alueen geologiasta, suuresta peltoalasta ja lukuisista merkittävistä pistekuormittajista. Typpikuormitus jakautuu tasaisemmin koko vesienhoitoalueelle. Monia vesienhoitoalueen suuria järviä säännöstellään tulvasuojelun tai voimatalouden tarpeisiin. Joissakin tapauksissa säännöstelykäytäntöjä voitaisiin muuttaa luonnonmukaisemmiksi. Ruoppaukset, merihiekan nosto ja suuret vesirakentamishankkeet sekä merialueelle kohdistuva pistekuormitus muuttavat Suomenlahden rannikkovesien luontoa. Ympäristön kemikalisoituminen näkyy myös vesien tilassa. Vanhojen päästöjen jäljiltä haitallisia aineita löytyy esimerkiksi Kymijoen ja Suomenlahden rannikon pohjasedimentistä. 16 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006 Kuvat: Antti Mäntykoski

17 Kuva: Tero Taponen Pohjaveden laatu on pääpiirteissään hyvä. Laatuongelmia aiheutuu maa- ja kallioperästä liuenneesta raudasta ja mangaanista. Lisäksi rapakivialueilla pohjaveden fluoridipitoisuudet ovat korkeita. Pohjaveden likaantumistapaukset ovat rajoittaneet joidenkin yksittäisten pohjavedenottamoiden käyttöä. Vaikka vesienhoitoalueen pohjavedet ovatkin pääosin hyvälaatuisia, ihmistoiminta aiheuttaa jatkuvan riskin pohjavesialueille. Asutus ja maankäyttö, teollisuus ja yritystoiminta, liikenne, tienpito ja vaarallisten aineiden kuljetukset, maa-ainesten otto sekä maa- ja metsätalous lisäävät pohjavesien pilaantumisriskiä. Vesienhoidon suunnittelu aloitettu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen alueelliset ympäristökeskukset ovat aloittaneet perustiedon kokoamisen vesienhoidon suunnittelua varten. Vuosina vesienhoitoalueella laadittiin alustavat selvitykset tärkeimmistä pinta-ja pohjavesistä, vesistöjen ominaispiirteistä, ihmistoiminnan ympäristövaikutuksista ja veden käytöstä. Tiedot toimitettiin valtakunnallisena yhteenvetona EU:n komissiolle maaliskuussa Perustiedon kokoamista on jatkettu vuosina 2005 ja Samalla on valmisteltu vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavedet kattavaa seurantaohjelmaa. Vesienhoidon yhteistyöryhmien toiminta aloitettiin kaikkien alueellisten ympäristökeskusten toimialueella vuoden 2005 aikana. Yhteistyöryhmän jäsentahot on listattu liitteessä 2. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

18 Tiedotus ja tärkeimmät tietolähteet Tärkeimmät suunnitteluasiakirjat eli 1) vesienhoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma, 2) yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä sekä 3) ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi sekä näiden tausta-aineistot ovat nähtävissä alueellisissa ympäristökeskuksissa koko vesienhoitosuunnittelun kattaman ajan vuoteen 2015 asti. Alueellinen ympäristökeskus julkaisee kuulutuksen asiakirjojen nähtävillä olosta kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat pidetään nähtävillä tarpeellisilta osin kunnissa, jolloin ne voivat olla nähtävänä esimerkiksi kuntien kirjastoissa. Lisäksi ne julkaistaan Internetissä alueellisten ympäristökeskusten sivuilla. Kuulutukset julkaistaan lisäksi Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella seuraavissa sanomalehdissä: Aamuposti Borgåbladet Etelä-Suomen Sanomat Etelä-Uusimaa Forssan Lehti Helsingin Sanomat Hufvudstadsbladet Iisalmen Sanomat Itä-Häme Kangasniemen Kunnallislehti Keskisuomalainen Kouvolan Sanomat Kymen Sanomat Länsi-Savo Länsi-Uusimaa Pieksämäen Lehti Pitäjänuutiset Savon Sanomat Uusimaa Västra Nyland Warkauden Lehti Lisätietoa vesienhoidon suunnittelusta saa Internetistä. Ympäristöhallinnon verkkosivuilla on tietoa esimerkiksi lainsäädännöstä, vesien tilan luokittelusta ja vesienhoidon suunnittelusta. Sivuilta löytyvät myös kuultavana olevat asiat sekä suunnittelussa käytettyjä taustamateriaaleja. Ajantasaista tietoa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen tilanteesta on vesienhoitoalueen verkkosivuilla osoitteessa Sivulta on ladattavissa myös esite vesienhoitoalueesta. 18 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

19 SANASTO Interkalibrointi Interkalibrointi on menettely, jossa varmistetaan eri valtioiden käyttämien biologisten seurantatietojen vertailtavuus. Seurantatietoja ovat tietyt edustavat lajit tai lajiryhmät ja niistä saadut ekologiset luokittelutiedot. Kasviplankton Kasviplanktonit ovat pieniä mikroskooppisia kasveja (leviä), jotka kelluvat vapaasti pintavesien ylimmissä kerroksissa. Koordinaattori Koordinaattori on henkilö, joka huolehtii siitä, että vesienhoitosuunnitelma tehdään alueellisen ympäristökeskuksen osalta. Jokaisella vesienhoitoalueella on tämän lisäksi yksi koordinaattori, joka vastaa kokonaisuudesta. Kuuleminen kuulemismenettely Kuulemisella tarkoitetaan määrämuotoista menettelyä, jossa kansalaiset ja eri toimijat voivat lausua mielipiteensä tietystä asiasta. Luokittelu Vesien tila luokitellaan ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen perusteella käyttäen vertailukohtana häiriintymättömiä, luonnontilaisia vesiä. Pintavedet luokitellaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Perustoimenpiteet Perustoimet ovat Suomen kansallisen lainsäädännön ja EUdirektiivien edellyttämiä toimenpiteitä Pintavesi Pintavedellä tarkoitetaan maanpäällisiä vesiä, kuten meriä, järviä, jokia ja puroja. Pohjavesi Pohjavesillä tarkoitetaan kaikkia niitä vesiä, jotka ovat maan pinnan alla vedellä kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään. Prioriteettiaine Prioriteettiaineet ovat vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä listattuja aineita tai aineryhmiä. Listassa oleville aineille ehdotetaan toimenpiteitä niiden käytön vähentämiselle. SOVA-laki SOVA-laiksi kutsutaan lakia viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, joka tuli voimaan Laki perustuu EY:n direktiiviin suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (2001/42/EY). SOVA-laki mahdollistaa ympäristönäkökohtien ottamisen huomioon aiempaa paremmin jo suunnitelmien ja ohjelmien valmistelun alkuvaiheessa. Tyypittely Tyypittelyssä pintavedet (esimerkiksi järvet, joet tai niiden osat) jaetaan niiden luontaisia ominaisuuksia vastaaviin ryhmiin eli tyyppeihin. Tyypit kuvaavat luonnon omaa vaihtelua vesistöissä. Täydentävät toimenpiteet Täydentävillä toimenpiteillä tarkoitetaan toimia, jotka ovat tarpeen ja joihin voidaan ryhtyä, mikäli perustoimenpiteillä ei saavuteta vesien hoidolle asetettuja tavoitteita. Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan suuntaviivoista. Direktiivi tuli voimaan Direktiiviin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimmät ovat laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki sekä sen pohjalta annettavat asetukset. Vesienhoito Vesienhoidolla tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin ja vesienhoitolain mukaista suunnitelmallista toimintaa, jolla pinta- ja pohjavesien laadullista ja määrällistä tilaa ylläpidetään ja parannetaan. Vesienhoitoalue Vesienhoitoalueella tarkoitetaan maa- ja merialuetta, joka koostuu yhdestä tai useasta vesistöalueesta sekä niihin yhteydessä olevista pohja- ja rannikkovesistä. Vesienhoitoalue on valtioneuvoston asetuksessa (1303/2004) määritelty vesienhoidon yhteistoiminta-alueeksi. Vesienhoitolaki Laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki (1299/2004) on tärkein säädös, jolla vesipolitiikan puitedirektiivi Suomessa pannaan täytäntöön. Laissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta. Vesihuoltolaitos Vesihuoltolaitos tuottaa asiakkailleen talousvettä ja huolehtii viemäröinnistä ja jäteveden puhdistuksesta. Vesistöalue Alue, jolle satanut vesi virtaa mereen tietyn joen tai suistoalueen kautta. Yhteistyöryhmä Yhteistyöryhmä on vesienhoitolain (1299/2004) mukainen maakunnallinen eri intressitahoja edustava ryhmä, jonka alueellinen ympäristökeskus on kutsunut koolle. Ryhmä osallistuu vesienhoitoon liittyvien asioiden valmisteluun yhdessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

20 Yhteystiedot LIITE 1 Alueelliset ympäristökeskukset ja yhteyshenkilöt Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella Etelä-Savon ympäristökeskus Jääkärinkatu 14, Mikkeli kirjaamo.esa@ymparisto.fi Hydrobiologi Pertti Manninen p Suunnittelija Juho Kotanen p Hämeen ympäristökeskus, Birger Jaarlin katu 13, PL 131, Hämeenlinna kirjaamo.ham@ymparisto.fi Vesienhoitopäällikkö Erja Tasanko p Hydrogeologi Petri Siiro (pohjavesiasiat) p Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Kauppamiehenkatu 4, PL 1023, Kouvola kirjaamo.kas@ymparisto.fi Erikoistutkija Antti Haapala p Tutkija Jouni Törrönen p Keski-Suomen ympäristökeskus, Ailakinkatu 17, PL 110, Jyväskylä kirjaamo.ksu@ymparisto.fi Tutkimusprofessori Sirpa Herve p Ympäristöinsinööri Ansa Selänne p Pohjois-Savon ympäristökeskus, Sepänkatu 2 B, PL 1049, Kuopio kirjaamo.psa@ymparisto.fi Tutkimuspäällikkö Kristina Servomaa p Ylitarkastaja Kauko Laukkanen p Uudenmaan ympäristökeskus, Asemapäällikönkatu 14, PL 36, Helsinki kirjaamo.uus@ymparisto.fi Ympäristöinsinööri Mauri Karonen p Ylitarkastaja Antti Mäntykoski p Vesienhoitoalueeseen kuuluu lisäksi pieniä alueita Lounais-Suomen, Länsi-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusten toimialueilta. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue Vesienhoitoalueen ohjausryhmän puheenjohtaja Johtaja Leena Saviranta p Vesienhoitoalueen koordinaattori Ympäristöinsinööri Mauri Karonen p Vesienhoidon asiantuntija Ylitarkastaja Antti Mäntykoski p Yhteyshenkilöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 20 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

21 LIITE 2 Vesienhoito Etelä-Savossa Vesistöiltään rikas Etelä-Savo Etelä-Savon yksi keskeisimmistä ominaispiirteistä on vesistöjen suuri määrä ja pintaala. Maakunnan pinta-alasta noin neljäsosa on vesistöjen peittämää (kuva 1) ja rantaviivan pituus on yhteensä lähes kilometriä. Kaksi kolmasosaa Etelä-Savosta kuuluu Vuoksen vesistöön, joka on sokkeloinen suurien ja pienten järvialtaiden ja saarien muodostama verkosto. Vedet kulkeutuvat valuma-alueiden latvoilta Saimaan altaiden kautta Suur-Saimaaseen, josta ne purkautuvat Imatrankosken kautta Vuokseen ja sieltä Laatokkaan. Etelä-Savon länsiosa kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesistöalueeseen, jossa vedet virtaavat Mäntyharjun reittiä pitkin Kymijokeen. Mäntyharjun reitin pohjoispuolella muun muassa Pieksänjärvi laskee Rautalammin reittiä Päijänteeseen. Kuva 1. Etelä-Savon kunnat vesistöineen. Vesienhoitoalueen raja on merkitty punaisella. Maakunnan järvistä valtaosa on pieniä, alle neliökilometrin kokoisia, mutta ne kattavat vesistöalasta vain kymmenesosan. Riippuen rajauksesta ja tarkastelutavasta, kymmenkunta järveä ylittää 100 km 2 :n koon. Suurimpia niistä ovat Saimaa osa-altaineen, kuten Pihlajavesi, Pohjoinen Suur-Saimaa-Lietvesi, Haukivesi, Orivesi-Paasivesi, 20 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

22 Puruvesi, Enonvesi-Pyyvesi ja Luonteri. Saimaan altaat muodostavat lähes 80 % Etelä-Savon vesialasta. Kymijoen vesistöalueen suurjärviä ovat Puula ja Kyyvesi. Etelä-Savossa on suhteellisen vähän jokivesistöjä. Maakunnan joet ovat usein lyhyitä, järvialtaita toisiinsa yhdistäviä jokiuomia. Suurimpia ja jokimaisimpia niistä ovat muun muassa Kyyveteen laskeva Nykälänjoki-Naarajoki Pieksänmaalla sekä Konnusjoki ja muut Tuusjärven-Kyrsyänjärven vesistöalueen uomat Juvalla. Vain muutamalla joella valuma-alueen koko ylittää 1000 km 2 :n rajan. Pintaveden laatu keskimäärin hyvä Viimeisimmän, vuosien vesien käyttökelpoisuusluokituksen perusteella Etelä-Savon yli neliökilometrin kokoisten järvien vedenlaatu on keskimäärin erinomainen tai hyvä (kuva 2). Maakunnan vesistöt ovat yleisesti ottaen paremmassa tilassa koko maahan verrattuna. Etelä-Savon järvien käyttökelpoisuus pinta-alan mukaan tarkasteluna Kuva 2. Etelä-Savon pintavesien laatu vuosina yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella. Saimaan osa-altaat ovat pääosin luontaisesti karuja ja kirkasvetisiä tai lievästi humuspitoisia. Ne ovat käyttökelpoisuudeltaan pääosin erinomaisessa tilassa lukuun ottamatta Varkauden alapuolista Haukivettä, Mikkelin alapuolista Saimaan Ukonveden valuma-aluetta sekä yksittäisiä lahtia, joihin kohdistuu piste- ja hajakuormitusta. Mäntyharjun reitillä Puulan ja sen alapuolisten reittivesien vedenlaatu on erinomainen tai hyvä. Etelä-Savon suuret järvet eivät alustavan selvityksen mukaan ole merkittävästi ihmistoiminnan muuttamia muun muassa vesirakentamisen tai säännöstelyn takia. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

23 Suuri osa erityisesti Etelä-Savon pohjoisosan pintavesistä on luontaisesti humuksen tummiksi värjäämiä, koska ne sijaitsevat suoperäisillä valuma-alueilla (kuva 3). Humus määrää osaltaan veden käyttökelpoisuuden esimerkiksi virkistyskäyttöön. Turvemaiden vesistöt ovat siten käyttökelpoisuudeltaan tyydyttäviä tai välttäviä, vaikka humus kuuluisi luontaisesti kyseisen vesistön ominaispiirteisiin. Toisaalta maakunnan pohjoisosan valuma-alueilla harjoitetaan maa- ja metsätaloutta sekä turvetuotantoa, jotka vaikuttavat vesistöjen rehevöitymiseen. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon Kyyveden valuma-alue. Kuva 3. Turvemaiden suhteellinen osuus 3. jakovaiheen vesistöalueen maa-alasta Etelä-Savossa. Käyttökelpoisuusluokitus kuvaa pintavesien keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön. Se ei kuvaa riittävän luotettavasti vesistön ekologista tilaa, jonka selvittämiseen ryhdytään. Lisätietoa tulevasta pintavesien tyypittelystä ja luokittelusta löydät työohjelman sivulta 5. Hajakuormitus paikoin ongelma pistekuormitus vähentynyt Nykyisin Etelä-Savon merkittävin vesiensuojeluongelma on hajakuormitus, joka ilmenee vesistöjen rehevöitymisenä. Hajakuormituksen merkittävästi kuormittamia järviä ja jokia on maakunnassa vesistöjen kokonaismäärään nähden melko vähän. Sen sijaan 22 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

24 monissa vesistöissä on vuosikymmenten aikana tapahtunut lievää rehevöitymistä. Rehevöityminen näkyy erityisesti pienissä järvissä lisääntyneen hajakuormituksen sekä järvien luontaisten ominaisuuksiensa, kuten mataluutensa takia. Monia järviä on menneinä aikoina laskettu maatalouden tarpeisiin. Pienentyneen vesitilavuuden vuoksi niissä voi esiintyä tavallista enemmän happivajausta. Etelä-Savon vesistöihin kohdistuvasta fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta yli puolet on peräisin luonnonhuuhtoumasta ja ilmaperäisestä laskeumasta (kuva 4). Kokonaisfosforin kuormituksesta laskennallisesti vajaa kolmasosa on peräisin maataloudesta. Kuva 4. Kokonaisfosforin ja kokonaistypen laskennallinen kuormitus päästölähteittäin Etelä-Savossa. Tiedot on koottu ympäristöhallinnon VEPS- ja VAHTI -rekistereistä 3. jakovaiheen valuma-alueittain. Kuormitusluvut esittävät vuosien keskimääräistä kuormitusta. Maatalous on Etelä-Savossa alueellisesti suhteellisen tasaisesti jakautunut. Laajimmin sitä harjoitetaan Joroisten ja Rantasalmen seudulla. Etelä-Savossa kuten muuallakin Suomessa maatalousvaltaisten valuma-alueiden vesistöt ovat usein varsin reheviä. Kuormittava vaikutus johtuu erityisesti pelloilla käytetyistä lannoitteista sekä kiintoaineksen huuhtoutumisesta. Metsätalouden osalta etenkin turvemaiden ojituksilla on todettu yleisesti olevan vesistöjä rehevöittäviä vaikutuksia. Etelä-Savon pohjoisosien suometsät ovat todennäköisesti suhteellisesti merkittävimpiä ravinnekuormituksen kannalta. Samoilla alueilla myös turvetuotanto on paikallisesti merkittävä kuormittaja. Haja- ja loma-asutus ovat erityisesti kokonaisfosforin osalta merkittäviä kuormittajia Etelä-Savossa. Maakunnan maankäytön erityispiirteitä ovat runsas rantarakentaminen ja haja-asutus. Viemäriverkostoon liittymättömien kiinteistöjen määrä pinta-alaa kohti on suurin maakunnan eteläosissa, jossa myös loma-asutus on suhteellisesti tiheintä. Laskennallisen ravinnekuormituksen jakautumista voidaan tarkastella valuma-alueittain (kuva 5). Kokonaisfosforin osalta Etelä-Savossa hajakuormituksen painopistealueita ovat muun muassa Pieksänmaan-Joroisten ja Mikkelin seutu. Merkittävin pistekuormitus puolestaan kohdistuu useimmiten kuntakeskusten alapuolisiin vesistöihin. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

25 Kuva 5. Kokonaisfosforin laskennallinen piste- ja hajakuormitus Etelä-Savossa 3. jakovaiheen vesistöalueilla. Tiedot on koottu VEPS- ja VAHTI-rekistereistä. Kuormitusluvut esittävät vuosien keskimääräistä kuormitusta. Hajakuormitusluvut sisältävät luonnonhuuhtouman ja laskeuman. Pistekuormituksen osuus ravinteiden kokonaiskuormituksesta on vähentynyt Etelä- Savossa, mikä johtuu erityisesti kuormittajien ympäristölupaehtojen tiukentamisesta ja prosessitekniikan parantamisesta sekä jätevesien käsittelyn tehostamisesta. Yhdyskuntien jätevesien kuormituksen vaikutukset kohdistuvat lähinnä purkupaikkojen lähivesiin, kuten Mikkelin seudulla. Pieniä puhdistamoja on lopetettu, kun ollaan siirrytty jätevesien keskitettyyn käsittelyyn. Metsäteollisuuden vesistövaikutuksia on havaittu erityisesti Varkauden eteläpuolisella Haukivedellä sekä lievempänä Ristiinan Yövedellä. Pohjavesialueista osa riskinalaisia Pohjavesialueet on Suomessa jaettu kolmeen luokkaan (kuva 6). Vedenhankinnan kannalta tärkeitä I-luokan alueita on Etelä-Savossa 59 kappaletta. Luokan II kohteet (79) ovat vedenhankintaan soveltuvia ja luokan III kohteet (71) muita pohjavesialueita. Etelä-Savon pohjavesialueiden kokonaisala on yhteensä lähes 400 km 2 ja arvioitu muodostuvan pohjaveden määrä on yhteensä noin m 3 /vrk. 24 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

26 Kuva 6. Etelä-Savon pohjavesialueet. Maakunnan vedenhankinta perustuu pääosin pohjaveden käyttöön. Hyödynnettävissä olevat pohjavesivarat sijaitsevat pääasiassa lajittuneissa sora- ja hiekkamaalajeissa pitkittäisharjuilla sekä ns. Salpausselkämuodostumissa. Pohjaveden laatu on pääosin hyvä, vaikka vedet ovat luontaisesti lievästi happamia ja paikoitellen niissä esiintyy korkeahkoja rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Rapakivialueella maakunnan eteläosassa ongelmia aiheuttavat paikoin pohjaveden korkeat fluoridipitoisuudet. Pohjavesialueiden saastuminen on ongelmallista, koska niiden tila parantuu erittäin hitaasti. Joillakin Etelä-Savon pohjavesialueilla eri toiminnoista aiheutuneet päästöt ovat pilanneet pohjavesiä ja yksi vedenottamo on jouduttu sulkemaan. Alustavasti riskinalaisiksi määritettyjä I-luokan pohjavesialueita on Etelä-Savossa 18 kappaletta. Talousalueiden läheisyydessä sijaitseville pohjavesialueille keskittyy eniten pohjaveden laatua uhkaavia tekijöitä, kuten puunkäsittelylaitoksia, huoltoasemia, korjaamoja ja kaatopaikkoja. Myös maa-ainesten ottaminen, sopimaton lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttö maa- ja metsätaloudessa, jätevesien puutteellinen käsittely sekä teiden suolaus voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Pohjavesien riskitoiminnot on maakunnassa kartoitettu ja noin puolelle tärkeistä pohjavesialueista on laadittu suojelusuunnitelmat. Toimintojen sijoittumista pohjavesialueilla ohjataan kaavoituksella sekä ympäristö- ja maa-ainesluvilla. Jatkossa pohjavesien seurantaa tehostetaan, koska niiden määrällistä ja kemiallista laatua seurataan nykyisin monin paikoin liian vähän. Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu

27 Etelä-Savon vesienhoidon yhteistyöryhmä Etelä-Savon vesienhoidon yhteistyöryhmä kokoaa yhteen alueen keskeiset vesien hoitoon ja käyttöön liittyvät tahot. Ryhmän puheenjohtajana toimii Etelä-Savon ympäristökeskuksen johtaja. Yhteistyöryhmän jäsentahot ja jäsenet ovat: Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto - jäsen: ympäristöpäällikkö Sanna Kontinen, UPM Wood - varajäsen: tekninen johtaja Henrik Sjögrén, UPM Wood - jäsen: ympäristöasiantuntija Mika Ahola, Suur-Savon Sähkö Oy - varajäsen: suunnittelupäällikkö Juha Lohjala, Suur-Savon Sähkö Oy Etelä-Savon maakuntaliitto - jäsen: maakuntasuunnittelija Sanna Poutamo - varajäsen: maakuntainsinööri Heikki Rintamäki Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri ry - jäsen: Yrjö Snellman - varajäsen: Riitta Lunti Etelä-Savon Työvoima- ja elinkeinokeskus, Kalatalousyksikkö - jäsen: kalastusbiologi Lasse Hyytinen - varajäsen: kalatalousjohtaja Jorma Tiitinen Etelä-Savon Työvoima- ja elinkeinokeskus, Maaseutuosasto - jäsen: yksikön päällikkö Ossi Tuuliainen - varajäsen: valvontapäällikkö Ritva Vaittinen Etelä-Savon ympäristökeskus - jäsen: toimialapäällikkö Jari Mutanen - jäsen: hydrogeologi Anne-Petäjä-Ronkainen Geologian tutkimuskeskus - jäsen: hydrogeologi Jari Hyvärinen - varajäsen: ympäristögeologi Maria Nikkarinen Itä-Savon kuntayhtymä - jäsen: kunnallisneuvos Kauko Rauhansalo - varajäsen: varapuheenjohtaja Matti Auvinen Itä-Suomen lääninhallitus, Sosiaali- ja terveysosasto - jäsen: lääninterveystarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen - varajäsen: lääninterveystarkastaja Eeva-Liisa Launonen Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut - jäsen: metsänhoitaja Arto Vilén - varajäsen: puistonjohtaja Seppo Manninen 26 Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu 2006

28 Metsäkeskus Etelä-Savo - jäsen: metsänhoitopäällikkö Tarja Hämäläinen - varajäsen: aluepäällikkö Seppo Ollikainen Metsänomistajien Liitto Järvi-Suomi ry - jäsen: Hannu Ripatti - varajäsen: Timo Leskinen Mikkelin seudun liitto - jäsen: vs. ympäristöpäällikkö Marita Savo - varajäsen: kunnanjohtaja Tapio Iso-Mustajärvi MTK-Etelä-Savo ry - jäsen: toiminnanjohtaja Vesa Kallio - varajäsen: Miia Ikonen MTT Mikkeli - jäsen: vanhempi tutkija Päivi Nykänen-Kurki - varajäsen: tutkija Pirjo Kivijärvi Pieksämäen seudun liitto - jäsen: ympäristösihteeri Hanna Kakriainen - varajäsen: kaupunginarkkitehti Leena Muoniovaara ProAgria Etelä-Savo, Mikkelin kalatalouskeskus - jäsen: puheenjohtaja Esko Mielikäinen - varajäsen: toiminnanjohtaja Harri Liikanen ProAgria Etelä-Savo ry - jäsen: maisemanhoidon neuvoja Riitta Liukkonen - varajäsen: toimialavastaava Hannu Hämäläinen RaJuPuSu - jäsen: toimialapäällikkö Merja Koivula-Laukka - varajäsen: kunnaninsinööri Samuli Rautiainen Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry - jäsen: toiminnanjohtaja Pentti Saukkonen - varajäsen: tutkija Matti Jantunen Savonlinnan Vesi - jäsen: liikelaitosjohtaja Hannu Lalu - varajäsen: toimistoinsinööri Jyri Sipinen Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry - jäsen: kalatalouskonsulentti Risto Tarikka Kannen kuva: Tero Taponen Taitto: Niina Silvasti, Hannele Ahponen, Antti Mäntykoski ja Leena Pennanen Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu