Johdanto suomalaisen metsätalouden perusteisiin

Transkriptio

1 Johdanto suomalaisen metsätalouden perusteisiin JYRY ERONEN JOHDANTO METSÄNHOIDON PERUSTEISIIN KARELIA AMK, METSÄTALOUDEN KOULUTUSOHJELMA

2 Luennon sisältö Suomi Euroopan metsäisin maa Metsämaiden luokittelu Metsikkökuvio käsitteenä Metsätyypit ja suotyypit Maalajit ja metsämaa Kehitysluokat Metsätalouden kannalta merkittävimmät puulajit Puutavaralaji käsitteenä Tukkeja varastoalueella. Ennen vanhaan metsäiset työtehtävät olivat raskasta hommaa. Kuva: Lusto Suomen metsämuseo

3 Boreaalinen havumetsävyöhyke Boreaalinen vyöhyke eli pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga on kasvillisuusvyöhyke, jonka perustana on halki pohjoisen pallonpuoliskon ulottuva yhtenäinen havumetsäalue. Vyöhyke rajoittuu pohjoisessa tundraan ja etelässä lauhkean vyöhykkeen seka- ja lehtimetsiin ja aroihin. Boreaalinen vyöhyke käsittää noin 15 % mantereiden pinta-alasta ja sen metsäalueet ovat maailman suurimmat noin 15 miljoonaa neliökilometriä. Lähes koko Suomi kuuluu boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Boreaalinen havumetsävyöhyke.

4 Suomen metsät Suomi on Euroopan metsäisin maa Suomen pinta-alasta on metsätalousmaata 78% (26,19 milj. hehtaaria (ha)). Suomen metsissä on 2,5 miljardia kuutiometriä ja vuotuinen kasvu on 109,9 miljoonaa kuutiometriä (VMI 12). Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Suomen metsävarat ovat hyvässä kasvussa, mutta metsien hoidossa on parannettavaa. Puuston keskitilavuus on 108,2 kuutiometriä hehtaarilla. Suomen metsien puusto on havupuuta. Männyn osuus puuston tilavuudesta on noin 50 % ja kuusen noin 30 % puuvaroista. Koivu on hallitseva lehtipuu, ja sen osuus puuvaroista on noin 16,5 %. Suomessa on liki yksi miljoona metsänomistajaa eli lähes yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Puuston määrä (miljoonaa kuutiometriä) puulajeittain vuosina Metsätaloudessa puuston määrää mitataan yleisimmin kuutiometreissä (metri x metri x metri kokoinen kuutio -> m³) eli metsäalan käytännön kielellä sanalla motti.

5 Metsämaiden luokittelu Suomessa Metsätalousmaata 26.2 milj. ha. Kangasmaita 66 % (kivennäismaat) Turvemaita 34% (suot). Metsätalousmaan kasvupaikat jaetaan puuntuotoskyvyn perusteella Metsämaahan (20.0 milj. ha, puuntuotos yli 1 m³/ha vuodessa) Kitumaahan (2.5 milj. ha, puuntuotos 0,1 1 m³/ha vuodessa) Joutomaahan (3.2 milj. ha, puuntuotos alle 0,1 m³/ha vuodessa) Metsätiet, varastot ym. (0.2 milj. ha) Paikkatietoikkunasta löydät mielenkiintoista metsäistä aineistoa.

6 Metsikkökuvioperusteinen metsätalous Suomalainen metsätalous perustuu tilakohtaiseen metsäsuunnitteluun ja metsikkökuvioihin. Metsikkökuviolla tarkoitetaan metsikköä, joka on ominaisuuksiltaan kuvion sisällä hyvin samankaltainen -> voidaan käsitellä metsänhoidollisesti kuviota yhtenäisenä yksikkönä. Kuvioiden koko on tyypillisesti noin 0,5 ha -> 5 ha. Etelässä yleensä pienemmät, pohjoisessa suuremmat kuviokoot. Metsikkökuviot erotetaan yleensä toisistaan seuraavin perustein: Kasvatettava pääpuulaji Puuston kehitysluokka, puuston ikä Kasvupaikkatyyppi (eli metsätyyppi) Kivennäismaat ja turvemaat erikseen Korjuukelpoisuusluokka Metsät jaetaan metsikkökuvioihin metsätalouden järjestelmällisen harjoittamisen helpottamiseksi.

7 Kuvioluettelo Tilakohtaisen metsäsuunnitelman kuvioluettelo sisältää tietoja mm. Kuvionumero Kuvion pinta-ala Metsä- / suotyyppi Soilla eli turv la ojitustilanne Pääpuulaji Puuston kehitysluokka Puustotiedot kuten, ikä, pohjapintaala, runkoluku, keskipituus ja keskiläpimitta Tukki- / kuituosuus Puuston määrä kuviolla ja hehtaarilla

8 Kivennäismaiden metsätyypit Metsätyyppijärjestelmä on kivennäismaiden metsien (lehtojen ja kangasmetsien) aluskasvillisuuden lajiston, lajien runsaussuhteiden ja kasvien elinvoimaisuuden silmänvaraiseen havainnointiin perustuva nopea menetelmä kasvupaikkojen viljavuuden (eli puuntuotoskyvyn) arviointiin. Sitä käytetään laajalti monissa metsätalouden ja ympäristöalan käytännön toimissa. A.K. Cajanderin lähes sata vuotta vanha teoria. Kullakin kasvilajilla on omat kasvupaikkavaatimuksensa. Kilpailu karsii lajistoa ja valikoi kasvupaikalle sopivimmat. Keskenään samanlaisilla kasvupaikoilla on samankaltainen kasvillisuus, ja niiden sanotaan kuuluvan samaan metsätyyppiin.

9 Kivennäismaiden metsätyypit Lehto, kasvillisuudeltaan monipuolisin rehevin metsätyyppi. Puuston kasvun kannalta tuottavin. Lehtomainen kangas (omt, käenkaalityyppi) on viljavien kangasmaiden rehevä metsätyyppi, tyypillisesti koivu- ja kuusivaltaisia. Tuore kangas (mt, mustikkatyyppi) on yleinen kohtalaisen rehevä metsätyyppi, tyypillisesti ns. kuusen maita. Kuivahko kangas (vt, puolukkatyyppi) on vähäravinteisten maiden yleinen metsätyyppi, sopii erinomaisesti männyn kasvatukseen. Kuiva kangas (ct, kanervatyyppi) on kuivahkoa kangasta vähäravinteisempi ja karumpi metsätyyppi, kasvaa käytännössä ainoastaan mäntyä Karukkokangas (clt, jäkälätyyppi) on erittäin karu, ainoastaan mäntyä kituliaasti tuottava metsätyyppi. Harvinainen eteläisemmässä Suomessa. Paikkatietoikkunasta löydät mielenkiintoista metsäistä aineistoa.

10 Esimerkkejä metsätyypeistä Kuva: Erkki Oksanen Kuva: Erkki Oksanen

11 Metsäkasvillisuusvyöhykkeet Suomi on pitkä maa ja sitä halkoo monta metsäkasvillisuusvyöhykettä. Metsätyypeissä ja etenkin niiden opaskasvillisuudessa on vaihtelua kasvillisuusvyöhykkeittäin. Metsäkasvillisuus vyöhykkeet on huomioitava määritettäessä metsätyyppejä eri puolilla Suomessa. Kuvassa esimerkki metsäkasvillisuusvyöhykkeistä tuoreiden kankaiden (mt) metsätyypillä.

12 Suotyypit Myös suot eli turvemaat luokitellaan puuntuotoskykynsä perusteella, kuten metsätyypitkin. Suot voidaan jakaa seuraaviin päätyyppeihin: Räme (puustoisia mäntyvaltaisia soita, vastaavat kuivahkoa kangasta tai sitä karumpia metsätyyppejä) Korpi (puustoisia soita, joiden pääpuulaji on yleensä kuusi, vastaavat yleensä rehevyydeltään mustikkatyypin tai sitä rehevämpiä metsätyyppejä) Neva (yleensä puuton, karu suo) Letto (puuton tai puustoinen rehevä suo, vastaa ravinteisuusasteelta lehtoa) Luhta (tulvavaikutteisia soita, yleensä vähäpuustoisia tai puuttomia) Lähteikkö (usean eri lähteen muodostama kokonaisuus, yleensä puuttomia) Turvemaiden luokittelusta: Kasvupaikka luokitellaan suoksi, kun turvekerroksen paksuus on vähintään 30 cm tai pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasveja. Ojikko on äskettäin ojitettu suo, jonka pintakasvillisuus on sama kuin luonnontilaisella suolla. Puuston kasvu ei ole vielä elpynyt tai puuttoman alueen metsittyminen on vielä vaillinaista. Muuttumat ovat ojituksen vaikutuksesta kasvillisuudeltaan jo selvästi muuttuneita soita. Suokasvillisuus on silti vielä vallitsevaa. Puuston kasvu on selvästi elpynyt tai avosuon metsittyminen on lähes täydellistä. Turvekankaalla kivennäismaiden kasvillisuus on vallitsevaa ja puuston kasvu täysin elpynyt. Metsänkäsittelyssä turvekankaat rinnastetaankin ravinteisuudeltaan vastaaviin kivennäismaihin soveltaen metsänhoitotapoja. Suomessa soista on ojitettu noin puolet.

13 Esimerkkejä suotyypeistä Rämettä sähkölinjan molemmin puolin. Kuusi on korpien tyypillisin puulaji. Kuva: ympäristöministeriö

14 Maalajit Suomen kallioperä on noin 3,1 mrd. vuotta vanha, yleisin kivilaji on graniitti. Maaperä tarkoittaa peruskallion päällä olevaa irtainta maa-aineista, joka on muodostunut jääkauden seurauksena noin v sitten. Jääkausi kulutti kalliota -> syntyi moreenia, josta valtaosa Suomen maaperästä muodostuu, noin 75 %. Moreeni sisältää sekalajitteisia maahiukkasia savesta aina kiviin ja lohkareisiin asti. Koska graniitti on hapanta, myös maaperä on suurimmilta osin hapan -> Suomen metsät ovat kansainvälisesti verraten karuja kasvupaikkoja. Paikoin Suomessa on myös kalkkikivipohjaista emäksistä maaperää -> reheviä kasvupaikkoja. Maalajit: Moreenit Soramoreeni (7,5 % kivennäismaan metsämaista) Hiekkamoreeni (55 % kivennäismaan metsämaasta) Hienoaineksinen moreeni (12,5 kivennäismaan metsämaasta) Lajittuneet maat Sora (2-20 mm) Hiekka (0,2-2 mm) Karkea hieta (0,06-0,2 mm) Hieno hieta (0,02-0,06 mm) Hiesu (0,002-0,02 mm) Savi (alle 0,002 mm) Eloperäiset maalajit Humus Multa Turve Lieju

15 Metsämaa Metsämaan maalajilla on huomattava vaikutus: Rapautumisen voimakkuuteen eli kasveille käytettävissä olevien ravinteiden määrään. Maaperän vesitalouteen (myös esim. topografia vaikuttaa). Metsämaan ilmanvaihtoon. Metsämaan lämpötalouteen. -> nämä kaikki seikat vaikuttavat vallitsevaan puuntuotoskykyyn, sopiviin metsänhoitomenetelmiin, puunkorjuuseen.. Podsolimaannos on Suomen metsien yleisin maannos.

16 Kehitysluokat Kehitysluokka kuvaa puuston metsänhoidollista ja puuntuotannollista kehitysvaihetta tietyllä hetkellä monimuotoisuudesta tai muista arvoista riippumatta. Kehitysluokka määräytyy puuston iän, rakenteen ja aiemman metsänkäsittelyn perusteella. Säästöpuita ei oteta huomioon määritettäessä kehitysluokkien perustana olevia puustotunnuksia. Kehitysluokat: A0 aukea S0 siemenpuumetsikkö T1 pieni taimikko T2 varttunut taimikko Y1 ylispuustoinen taimikko 02 nuori kasvatusmetsikkö 03 varttunut kasvatusmetsikkö 04 uudistuskypsä metsikkö 05 suojuspuumetsikkö ER eri-ikäisrakenteinen metsä

17 Kehitysluokat - A0 A0 - aukea. Puuttomat tai avohakkuun jälkeen lähes puuttomat uudistusalat, joissa voi olla verhopuustoa, kehityskelvotonta pienpuustoa ja/tai säästöpuita. Hakkuuaukea, jonka keskellä säästöpuuryhmä.

18 Kehitysluokat - S0 S0 - siemenpuumetsikkö. Männyn tai koivun luontaiseen uudistamiseen tähtäävällä hakkuulla käsitellyt metsiköt, joissa siemenpuuston pääpuulajeina ovat mänty tai koivu. Taimiaines ei vielä täytä metsälain uudistamisvelvoitetta. Siemenpuiden runkoluku on männyllä yleensä kpl/ha ja koivulla kpl/ha. Päätehakkuun jälkeinen siemenpuumetsikkö: Kuva: Erkki Oksanen

19 Kehitysluokat - T1 T1 - pieni taimikko. Taimikko, jonka kasvatettavien puiden keskipituus on 1,3 metriä tai alle. Istutettu kuusen taimikko.

20 Kehitysluokat - T2 T2 - varttunut taimikko. Taimikko, jonka kasvatettavien puiden keskipituus on yli 1,3 metriä. Varttuneen taimikon keskiläpimitta rinnankorkeudella on alle 8 cm tai valtapituus on männyllä ja kuusella alle 7 metriä ja koivulla alle 9 metriä. Puuston rinnankorkeusikä on Etelässä enintään 50 vuotta ja Pohjois-Suomessa 120 v. Varttunut kuusen taimikko, jossa tehty taimikonhoitotoimenpiteitä.

21 Kehitysluokat - Y1 Y1 - ylispuustoinen taimikko. Kaksijaksoinen metsikkö, jossa on kasvatuskelpoinen metsälain uudistamisvelvoitteen täyttävä taimikko sekä siemen-, suojus- tai verhopuustoa, ja jonka seuraava metsänhoitotoimi on ylispuiden poisto. Taimikon keskiläpimitta on alle 8 cm tai valtapituus männyllä ja kuusella alle 7 metriä ja koivulla alle 9 metriä. Kuvan siemenpuut olisi tullut poistaa jo vuosia sitten taimikkovaurioiden välttämiseksi. Kuva: Kaustisen seutukunta Ylis- tai verhopuuston keskipituus on yleensä vähintään kaksi kertaa taimikon pituus.

22 Kehitysluokat - 02 Tiheää 02-kehitysluokan männikköä. Seuraava toimenpide on ensiharvennus nuori kasvatusmetsikkö. Metsikkö, jonka keskiläpimitta rinnankorkeudelta on 8 16 cm. Havupuuvaltaisissa metsiköissä valtapituus on yli 7 metriä ja koivikossa yli 9 metriä. Rinnankorkeusikä on vähintään 11 vuotta, enintään 120 vuotta Etelä-Suomessa sekä 200 vuotta Pohjois-Suomessa.

23 Kehitysluokat - 03 Äskettäin ensimmäisen kerran harvennettua koivikkoa varttunut kasvatusmetsikkö. Metsikkö, jonka keskiläpimitta rinnankorkeudella on yli 16 cm, mutta jota ei vielä luokitella uudistuskypsäksi. Metsiköillä, joilla esimerkiksi puulajin tai kasvupaikan karuuden vuoksi puusto ei voi kehittyä koskaan tukkipuukokoon, kehitysluokka määritetään iän perusteella. Puuston rinnankorkeusikä on vähintään 25 vuotta.

24 Kehitysluokat uudistuskypsä metsikkö. Metsikkö on uudistuskypsä, kun metsänomistaja saa enemmän hyötyä sen uudistamisesta kuin sen edelleen kasvattamisesta. Uudistuskypsyyttä voidaan arvioida esimerkiksi metsänhoidon suositusten taulukoiden (uudistamiskeskiläpimitat ja keskiiät) avulla. Tien toisella puolella uudistuskypsää männikköä. Edessä hakkuuaukea.

25 Kehitysluokat suojuspuumetsikkö. Kuusen luontaiseen uudistamiseen tähtäävällä hakkuulla käsitelty metsikkö, jossa jo olemassa olevaa sekä taimettumisen kautta syntyvää taimiainesta suojataan suojuspuustolla. Myös lehtipuuverhopuusto kuuluu suojuspuumetsiköihin. Taimiaines ei vielä täytä uudistamisvelvoitetta. Kuusen luontaista taimiainesta. Suojuspuut voivat olla kuusen lisäksi mäntyä tai koivua. Suojuspuuston runkoluku on yleensä kpl/ha.

26 Kehitysluokat - ER Eri-ikäisrakenteinen metsä kuvassa oikealla. Kuva: Metsänhoidon suositukset ER - eri-ikäisrakenteinen metsä. Metsikkö, joka on eriikäisrakenteinen tai jota ollaan metsänhoitotoimenpiteillä kehittämässä eri-ikäisrakenteiseksi. Puusto on eri-ikäisrakenteinen, jos latvusto ei jakaannu selviin jaksoihin, vaan muodostuu eri jaksojen eri-ikäisistä ja erikokoisista puista.

27 Metsätalouden kannalta merkittävimmät puulajit - Mänty Mänty (Pinus sylvestris, Pine) on levinnyt lähes koko Eurooppaan ja laajalle Siperiaan. Se ei kuitenkaan kasva mereisillä eikä aivan pohjoisilla alueilla Euroopassa. Mänty kasvaa lähes koko Suomessa. Mänty on Suomen yleisin puulaji, puuston tilavuudesta noin 50 %. Mänty on ainavihanta havupuu, jonka runko on juuresta tummanruskea ja ylempänä punertavan-ruskea. Puu saattaa kasvaa lähes 40 metriä pitkäksi, satoja vuosia vanhaksi. Se viihtyy kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä eikä ole tarkka kasvupaikan ravinteikkuuden suhteen, tärkeämpää on riittävä valon saanti. Laatuteknisistä syistä mäntyä kasvatetaan Suomessa karuilla (ct, vt, joskus mt) kasvupaikoilla. Rehevimmillä kasvupaikoilla kasvaa hyvinkin oksaisena. Kuva:

28 Metsätalouden kannalta merkittävimmät puulajit - Kuusi Kuusi (Picea abies, Spruce) kasvaa Pohjois-Euroopan havumetsävyöhykkeellä. Kuusi viihtyy lähes koko Suomessa. Ainoat alueet, joilla Suomessa ei kasva kuusta ovat havupuurajan yläpuoliset tunturit. Kuusi on toiseksi yleisin puulaji metsissämme, noin 30 % puustosta on kuusta. Kuusi on ainavihanta havupuu, jonka latvus on leveähkö ja kartiomainen. Kuusi saattaa kasvaa jopa 40 metriä pitkäksi ja jopa metrin paksuiseksi. Sen runko on harmaa tai ruskea sekä pinnaltaan karhea. Kuusi kaipaa rehevää varjoisaa kasvupaikkaa ja on nuorena hallanarka laji. Kasvaa heikosti karuilla kasvupaikoilla. Kasvatetaan Suomessa yleensä mt ja omt- metsätyypeillä. Kuva:

29 Metsätalouden kannalta merkittävimmät puulajit Rauduskoivu Rauduskoivu (Betula pendula, Silverbirch) kasvaa lähes koko Euroopan alueella. Pioneeripuulajina koivu on levinnyt lähes koko Suomeen. Se kasvaa Suomessa aina Kittilän korkeudelle saakka. Visakoivu (B. pendula var. carelica) on arvokkain Suomessa kasvava puu. Tämä rauduskoivun erikoismuoto kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- Euroopassa. Rauduskoivu on yksirunkoinen lehtipuu, joka kasvaa jopa 30 metrin pituiseksi. Koivun runkoa peittää valkoinen tuohi, tyvessä tumma kaarna. Rauduskoivu viihtyy parhaiten kivennäisperäisillä, kuivilla tai tuoreilla metsämailla, missä on liikkuvaa pohjavettä. Tarvitsee paljon valoa. Kasvatetaan rehevillä (omt, lehdot) kasvupaikoilla. Kuva:

30 Metsätalouden kannalta merkittävimmät puulajit Hieskoivu Hieskoivu (Betula pubescens, Downy Birch) kasvaa Suomessa aina Kittilän korkeudelle saakka. Koivu on yksi yleisimmistä puulajeistamme männyn ja kuusen kanssa. Tunturikoivu on hieskoivun muoto, joka on sopeutunut elämään tunturien ankarassa ilmastossa. Hieskoivu on usein monirunkoinen puu, joka kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi. Koivun runkoa peittää valkoinen tuohi. Tyveä peittää vaalea tyvikaarna. Hieskoivu kasvaa selvästi rauduskoivua heikommin tilavuutensa suhteen. Hieskoivu kasvaa hyvin kosteilla mailla. Se viihtyy parhaiten tuoreissa runsasravinteisissa metsissä ja erilaisilla soilla. Rauduskoivua heikomman kasvun vuoksi ei ole yleensä kasvatettava puulaji. Joskus hieskoivun on metsänhoidollisesti sopiva vaihtoehto turv le, koska juuristo sietää vähähappisuutta. Kuva:

31 Muu lehtipuu - Haapa Haapa (Populus tremula, Aspen) kasvaa lähes koko Euroopan alueella. Suomi on pohjoisimpia alueita, jossa haapaa esiintyy. Haapa esiintyy Suomessa koko maassa. Yksittäiset puhtaat haavikot ovat harvinaisia. Haapa ei ole tarkka kasvupaikan suhteen. Parhaiten se kuitenkin kasvaa multavilla alueilla, jossa ei ole seisovaa vettä. Kasvaa parhaiten rehevämmillä kasvupaikoilla. Tarvitsee paljon valoa. Haapa voi saavuttaa tukkipuun mitat jo vuoden iässä. Parhaimmillaan haapa voi kasvaa yli 30 metriä pitkäksi. Hybridihaapa, on haavan ja amerikkalaisen haapalajikkeen risteytys. Haavalla on vähäinen metsätaloudellinen merkitys, sitä käytetään lähinnä massateollisuudessa koivun kanssa sekapuuna. Haapaa ja muita lehtipuita on noin 3,5 % metsiemme kokonaistilavuudesta. Kuva:

32 Esimerkkejä muista metsiemme puulajeista Harmaaleppä Tervaleppä Pihlaja Kuvat:

33 Esimerkkejä muista metsiemme puulajeista Kuvat: Kataja Raita Lehtikuuset

34 Puutavaralajit Suomalainen metsätalous ja puunkorjuu perustuu puutavaralajimenetelmään (CTL). Puutavaralajimenetelmää käytettäessä kaadetut puut prosessoidaan (apteeraus). välittömästä kaadon jälkeen haluttuihin pätkiin eli puutavaralajeihin. Esimerkiksi metsätaloussuunnitelmissa puusto määrää ja arvoa mitataan puutavaralajimäärien arvioiden perusteella. Puutavaralajeittain lajiteltuja puutavarapinoja metsätien varressa.

35 Puutavaralajit Puutavaralajien laatuvaatimukset vaihtelevat hieman puutavaranostajittain, mutta ovat pääpiirteittäin hyvin saman tyyppisiä. Tukit ovat yleensä cm pitkiä, yleensä minimilatvaläpimitta on cm. Tukeista valmistetaan mekaanisen metsäteollisuuden tuotteita, kuten sahatavaraa. Kuidut ovat yleensä cm pitkiä, yleensä minimilatvaläpimitta on 6 8 cm. Kuiduista valmistetaan kemiallisen metsäteollisuuden tuotteita, kuten sellua ja paperia. Yleisimmät puutavaralajit: Mät (mäntytukki) Kut (kuusitukki) Kot (koivutukki) Mäk (mäntykuitu) Kuk (kuusikuitu) Kok (koivukuitu)

36 Kirjallisuutta Tiedote valtakunnan metsien inventoinnista 12: Metsävarat VMI 12: Suomen ilmastovyöhykkeet: Puulajit, puuproffa: Metsämaat suomessa: 04%20Metsa 06%20Metsavarat/1.01_Metsatalousmaa.px/t able/tableviewlayout1/?rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db Metsätyypit: Suotyypit: Hyvän metsänhoidon suositukset: Paikkatietoikkuna: