Omaishoitajien ravitsemuksen ja hyvinvoinnin edistäminen

Transkriptio

1 Omaishoitajien ravitsemuksen ja hyvinvoinnin edistäminen Susanna Kunvik ja Karoliina Salminen

2 2 OMAISHOITAJIEN RAVITSEMUSTUTKIMUS Hankkeen nimi: Organisaatio: Omaishoitajien ravitsemuksen ja hyvinvoinnin edistäminen yksilöllisen ravitsemusohjauksen avulla satunnaistettu kontrolloitu tutkimus Porin perusturvakeskus, sisäiset palvelut Hankkeen vastuullinen johtaja: Terttu Nordman, perusturvajohtaja, Porin perusturvakeskus Hanketta vetänyt projektityöntekijä: Susanna Kunvik, ravitsemussuunnittelija, Porin perusturvakeskus Muut projektityöntekijät: Maritta Salonoja, geriatrian ylilääkäri, LT, Porin perusturvakeskus Karoliina Salminen, ravitsemusterapeutti, Porin perusturvakeskus Saara Kuusela, terveydenhoitaja, Porin perusturvakeskus Vilja Koski, tilastotieteilijä, Porin perusturvakeskus Synnöve Förnäs, projektityöntekijä, Porin perusturvakeskus Ohjausryhmä Porin perusturva: Anna-Liisa Koivisto, Sairaala- ja terveyspalveluiden johtaja Tarja Hagback, Vanhuspalveluiden päällikkö (sij. Pirjo Mäkilä, Vanhuspalveluiden johtaja) Tuula Mikola, ateriapalveluiden asiantuntija, (sij. Marjut Länsiniemi, ateriapalveluiden asiantuntija) Tanja Pihlajamäki, ravitsemusterapeutti Ohjausryhmä, muut: Merja Suominen, Gerontologinen Ravitsemus Gery ry Raisa Valve, Helsingin yliopisto, Ravitsemustieteen laitos Tutkimusta on rahoitettu Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahoista. Loppuraportin kirjoittajat Susanna Kunvik ja Karoliina Salminen Julkaistu

3 3 Lukijalle Porin perusturvakeskuksessa toteutettiin vuosina ravitsemustutkimus, jonka tavoitteena oli edistää ikääntyneiden omaishoitajien sekä hoidettavien ravitsemusta ja hyvinvointia. Tavoitteena oli tutkia, voidaanko henkilökohtaisen sekä ryhmässä tapahtuvan ravitsemusohjauksen avulla vaikuttaa omaishoitajan ja hänen hoidettavan ravitsemuksen ja hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi kehittää käytännön toimintamalleja perusterveydenhuollon ravitsemushoidon edistämiseksi ja ravitsemusongelmien ennaltaehkäisyyn Porin Perusturvan alueella sekä valtakunnallisesti. Tutkimuksen myötä saatiin tärkeää tietoa ikääntyneiden omaishoitajien ja heidän hoidettavien ravitsemuksesta sekä tavoista edistää ravitsemushoitoa sekä ennaltaehkäisevää ravitsemusohjausta. Tässä loppuraportissa esitellään hankkeen eteneminen, käytetyt menetelmät, tulokset ja hankkeen aikana toteutetut materiaalit ja toimintamallit. Porin perusturvakeskus haluaa kiittää hanketta rahoittanutta Sosiaali- ja terveysministeriötä, jonka Terveyden edistämisen määrärahasta hanketta on rahoitettu. Haluamme lisäksi kiittää hankkeessa mukana olleita projektityöntekijöitä, Geriatrian ylilääkäri Maritta Salonojaa, Porin perusturvakeskuksen johtoa, ravitsemusterapeutteja ja muita erityisasiantuntijoita sekä terveydenhoitajia ja palveluohjaajia, jotka olivat toteuttamassa tutkimuksen alkumittauksia omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten myötä. Suuret kiitokset myös ohjausryhmän jäsenille ja hankkeen suunnittelussa mukana olleille Merja Suomiselle Gerontologinen ravitsemus Gery ry:stä ja Raisa Valvelle Helsingin yliopiston ravitsemustieteen laitokselta. Parhaimmat kiitokset kuuluvat tutkimukseen osallistuneille omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen, jotka lähtivät rohkeasti mukaan tutkimukseen.

4 4 Tiivistelmä Omaishoitoa pidetään kansantaloudellisesti ja inhimillisesti kestävimpänä vanhustenhuollon vaihtoehtona. Omaishoitajan hyvinvoinnin tukemiseen tarvitaan erilaisten tukimallien kehittämistyötä. Edistämällä omaishoitajien ravitsemustilaa voidaan heidän hyvinvointia ja toimintakykyä edistää. Tässä Porin perusturvan alueella toteutettavassa tutkimuksessa tarkasteltiin 65 vuotta täyttäneiden omaishoitajien (n=79) ravitsemustilaa ja ravinnonsaantia sekä sen yhteyttä hyvinvoinnin eri tekijöihin. Myös hoidettavana (n=55) olevien ikääntyneiden ravinnonsaantia ja elämänlaatua kartoitettiin. Tavoitteena oli tutkia, voidaanko yksilöllisen ravitsemusohjauksen avulla vaikuttaa omaishoitajan ja hänen hoidettavan ravitsemuksen ja hyvinvointiin. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää toimintamalleja omaishoitajien ja ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi Porin perusturvan alueella sekä valtakunnallisesti. Hankkeen tieteellinen osio toteutettiin satunnaistettuna kontrolloituna interventiotutkimuksena, joka kesti kuusi kuukautta. Tutkimus sisälsi laajat alku- ja loppumittaukset. Interventioon kuului yksilöllistä ravitsemusohjausta ja se piti sisällään kotona annettua henkilökohtaista ravitsemusohjausta sekä mahdollisuuden osallistua ryhmämuotoiseen ravitsemusohjaukseen, joita olivat joko ruoanlaittokurssit tai keskusteluryhmät. Myös kontrolliryhmä sai ravitsemusohjausta loppumittausten jälkeen. Tutkimuksen omaishoitajista noin joka viides oli virheravitsemuksen riskissä ja erityisesti naispuolisilla omaishoitajilla virheravitsemuksen riski oli lisääntynyt MNA-testin (Mini Nutritional Assesment) mukaan. Omaishoitajista noin 80 % ja hoidettavista noin 90 % sai suosituksia vähemmän proteiinia. Myös kuidun, D-vitamiinin ja folaatin saannit jäivät alle suosituksen. Omaishoitajien elämänlaatu oli hyvä, mutta hoidettavien elämänlaatu oli omaishoitajia heikompi. Yksilöllisen ravitsemusohjauksen avulla omaishoitajien ruokavalio muuttui proteiinipitoisemmaksi tutkimuksen interventioryhmässä olevilla omaishoitajilla, mutta ero kontrolliryhmään ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ravitsemusohjauksen vaikutus näkyi kuitenkin erityisen hyvin omaishoitajamiehillä, joiden keskimääräinen proteiininsaanti lisääntyi. Ero kontrolliryhmään oli tilastollisesti merkitsevä. Omaishoitajamiehet ovat näin ollen tärkeä kohderyhmä ravitsemusohjaukselle. Omaishoitajien ravitsemusohjaus lisäsi myös hoidettavien proteiininsaantia interventioryhmässä, mutta ero kontrolliryhmään ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Ravitsemusohjauksella ei ollut tilastoanalyysien mukaan vaikuttavuutta tutkittavien elämänlaatuun, mutta omaishoitajien palaute tutkimuksen interventiosta oli positiivista. Henkilökohtainen, kotona tarjottava ravitsemusohjaus sekä ryhmämuotoiset ravitsemusohjaukset ovat palautteen perusteella hyödyllisiä ja niitä tulisi tarjota yhä enemmän ja ennaltaehkäisevästi. Omaishoitajien ravitsemustutkimus on sisältänyt paitsi tieteellistä tutkimusta, myös hyvin käytännönläheisiä kehittämisprojekteja. Hankkeen myötä Porin perusturvan alueella omaishoitajille tarjotaan nykyisin laaja hyvinvointi- ja terveystarkastus, johon sisältyy ravitsemustilan kartoitus, ruokavalion laadun arviointi ja ohjaus. Uusien omaishoitajien valmennuksiin on lisätty ravitsemusosuus, jossa korostetaan hyvinvointia edistäviä ravitsemuksellisia tekijöitä. Hankkeen myötä vanhuspalveluiden kotihoito ja päivätoimintaryhmät ovat aloittaneet ikääntyneiden ravitsemustilan arvioinnin ja ravitsemushoitosuunnitelmien teon. Pilottikokeiluna tarjottu matalan kynnyksen ravitsemusohjaus osoitti tarpeen lähetteettömälle ennaltaehkäisevälle ravitsemusohjaukselle. Hankkeen aikana hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä koulutettiin ikääntyneiden ravitsemuksesta ja sen merkityksestä. Lisäksi hanke tuotti uutta materiaalia ravitsemusohjauksen ja hyvinvoinnin tueksi. Omaishoitajan ravitsemustutkimus oli monitahoinen ja moniammatillinen hanke, jonka perusteella saatiin tärkeää tutkimustietoa sekä käytännön toimintamalleja ja materiaaleja.

5 5 Sisällysluettelo 1. Omaishoitajuus Suomessa Ravitsemus ja hyvinvointi Hankkeen tavoitteet, menetelmät ja toteutus Osallistumiskriteerit ja tutkittavien rekrytointi Tutkimuksen kulku ja aineiston keruu Alku- ja loppumittaukset sekä käytetyt mittarit Ravitsemusintervention sisältö ja vaikuttavuuden arviointi Aineiston käsittely ja tilastolliset menetelmät Tulokset Tutkittavien taustatiedot Omaishoitajien fyysinen toimintakyky ja kognitio Ravitsemus Omaishoitajien ravitsemustila Omaishoitajien ja hoidettavien ravinnonsaanti Omaishoitajien laboratoriotestit Ruokatalouden hoito Hyvinvointi Omaishoitajien masentuneisuus ja kuormittuneisuus Omaishoitajien sosiaalinen yhtenäisyys Omaishoitajien ja hoidettavien terveyteen liittyvä elämänlaatu Palaute intervention toteutuksesta Hankkeen aikana tehdyt toimintamallit ja tuotokset Tuotokset Toimintamallit ja koulutukset Pohdinta Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Lähteet Liitteet... 55

6 6 1. Omaishoitajuus Suomessa Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitotilanne voi syntyä äkillisesti sairauden tai vammautumisen seurauksena tai se voi syntyä vähitellen ja kasvaa esimerkiksi läheisen ikääntymisen mukanaan tuomien sairauksien vuoksi. Sekä enemmistö omaishoitajista että omaishoidettavista on yli 64-vuotiaita ja tulevaisuudessa puolisoaan hoitavien osuus kasvaa eniten ( 1 ). Usein hoidettavat ovat monisairaita ja hoidon tarve on suuri ( 2,3 ). Hyvinvointi ja palvelut -kyselyn perusteella noin 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa joskus omaisiaan, tuttaviaan tai ystäviään (Kuva 1, 4,5 ). Vuonna 2007 arvioitiin läheistensä pääasiallisia auttajia olevan , kun heitä vuonna 2013 oli jo ( 6,7 ). Vuonna 2014 omaishoidon tuesta sopimuksen tehneiden hoitajien lukumäärä oli jo ( 8 ). Omaishoitajien lukumäärän arvioidaan kasvavan henkilöön vuoteen 2020 mennessä ( 6 ). Porin alueella omaishoitajien lukumäärä on ollut kasvussa koko 2000-luvun (Kuva 2, 8 ). Kuva 1. Omaisiaan ja läheisiään auttavat ja omaishoidon tukea saavat Suomessa (4,5) Perheenjäsenen tai läheisen sairastuminen tai vammautuminen tuo mukanaan merkittävän elämänmuutoksen ja vaikuttaa koko perheen elämään. Omaishoito vaatii omaisen tai läheisen hoitoon sitoutumista ja muuttuvan tilanteen hyväksymistä. Lisäksi tarvitaan toimivia tukimalleja ( 9 ). Tietoja omaishoidosta Kuntien arvion mukaan v omaishoidettavista 44 % olisi ollut ympärivuorokautisessa laitoshoidossa tai muussa hoidossa ilman omaishoitajan antamaa tukea ja hoitoa ( 6 ). Omaishoidettavista lähes 70 % tarvitsi runsaasti tai melko paljon hoitoa ja huolenpitoa ( 1 ). THL:n selvityksen mukaan omaishoidon syynä oli 54 %:lla fyysinen vamma tai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, 26 % muistisairaudet ja 15,3 % kehitysvammaisuus ( 1 ). Kelan selvityksen mukaan 68,6 % omaishoitajista käytti tuntia vuorokaudessa omaishoidettavan avustamiseen ( 10 ).

7 7 Kuva 2. Porissa, Merikarvialla ja Ulvilassa omaishoidon tuesta sopimuksen tehneitä hoitajia vuoden aikana ( 8 ) 2. Ravitsemus ja hyvinvointi Omaishoito on vaativaa ja sitovaa työtä, joka usein kuormittaa hoitajan fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Etenkin silloin, kun sekä hoitaja että hoidettava ovat ikääntyneitä. Omaishoitajien terveys onkin usein muuta väestöä heikompi (11,12,13). Omaishoito on yhdistetty lisääntyneeseen sairastumiseen ja psyykkisiin oireisiin ( 18,19 ). Omaishoitajien kokema krooninen stressi voi heikentää omaishoitajien elämänlaatua sekä kykyä toimia omaishoitajana (22,23). Omaishoitajat voivat jopa kokea olevansa ansassa roolissaan omaishoitajana. Kelan selvityksessä hoidettavan heikko toimintakyky ja vaikeudet muistitoiminnoissa olivat yhteydessä omaishoidon kielteisiin vaikutuksiin. Puolisoaan hoitavilla omaishoitajilla psyykkinen kuormittuneisuus on suurempaa kuin ei-puoliso-omaishoitajilla (10). Omaishoitajuus on myös yhdistetty heikompaan sosiaaliseen tukeen (24). Omaishoitajuus vaikuttaa usein kielteisesti omaishoitajien ystävyyssuhteisiin. Omaishoitajista 40 % ilmoitti Kelan selvityksessä omaishoitajuuden vaikeuttavan ystävyyssuhteiden ylläpitoa usein tai aina (10). Sosiaalinen verkosto muodostaa sosiaalisen toimintakyvyn potentiaalin ja luo mahdollisuuksia toimiville ihmissuhteille ja sosiaaliselle tuelle. Se tuo voimavaroja sekä edistää sosiaalista sitoutumista ja osallistumista (25). Sosiaaliset suhteet ja läheisiltä saatu tuki auttavat ikääntyneitä ylläpitämään hyvää elämänlaatua (26). Lisäksi omaishoitajien elämänlaatu on sidoksissa elämäntilanteeseen. Omaishoitajien elämänlaadun on usein todettu olevan heikentynyt (27,28, 29,30). Hyvä ravitsemus on terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun edellytyksiä. Hyvä ravitsemus edistää lisäksi kotona pärjäämistä ja jaksamista omaishoitajana. Ikääntymisen ja sairauksien myötä ravinnonsaanti voi kuitenkin heiketä ( 14,15 ). Lisäksi kuormitus ja psyykkinen stressi voivat altistaa ravitsemusongelmille. Ikääntyneet omaishoitajat ja hoidettavat ovatkin usein riskissä heikentyneeseen ravitsemustilaan (14,17,50).

8 8 Muistisairaiden hoidettavien omaishoitajia tutkineissa tutkimuksissa on havaittu %:lla omaishoitajista lisääntynyt riski virheravitsemukselle sekä 5 % esiintyvyys aliravitsemukselle (16,17,18). Omaishoitajilla esiintyvä masennus ja siitä johtuva ruokahalun puute voivat olla syynä heikentyneeseen ravitsemustilaan. Ruokavalion laadun heikkeneminen voi näkyä monella tavalla. Erityisesti proteiinin ja tiettyjen suojaravintoaineiden alhaista saantia on tavattu suomalaisilla ikääntyneillä omaishoitajilla. Miehen toimiessa omaishoitajana, muistisairaiden energian, proteiinin ja ravintoaineiden saannin on todettu olevan vähäisempää kuin heillä, joita hoitaa nainen (19). Hoidettavana olevien ravitsemustila on vaarassa heikentyä hyvin herkästi, sillä hoidon taustalla on aina jokin vakava sairaus tai vamma. Eräässä tutkimuksessa hoidettavana olevista dementiapotilaista lähes 60 % oli virheravitsemuksen riskissä ja 23 % aliravittuja (18). Omaishoitajien ravitsemusta parantamalla voidaan vaikuttaa myös hoidettavan henkilön ravitsemustilaan, sillä omaishoitajan ravitsemustilan on todettu olevan yhteydessä hoidettavan ravitsemustilaan (17). Vaikka omaishoitajat ovat usein alttiita huonoille ruokatottumuksille, heidän ravitsemustilaa ja ruokailutottumuksia on kuitenkin tutkittu melko vähän (31). Satunnaistetuille kontrolloiduille tutkimuksille on tarvetta, sillä on tärkeää löytää ne ravitsemushoidon keinot, jotka ovat vaikuttavia. Ravitsemusohjauksella voidaan pyrkiä lisäämään omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä (22). Omaishoitajan taakkaa ei voida kokonaan poistaa, mutta sitä voidaan lievittää (24). 3. Hankkeen tavoitteet, menetelmät ja toteutus Tässä Porin perusturvakeskuksen yhteistoiminta-alueella toteutetussa hankkeessa on tutkittu 65 vuotta täyttäneiden omaishoitajien ravitsemustilaa ja ravinnonsaantia sekä sen yhteyttä hyvinvoinnin eri tekijöihin. Myös heillä hoidettavana olevien yli 50-vuotiaiden henkilöiden ravinnonsaantia ja elämänlaatua tutkittiin. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko yksilöllisen ravitsemusohjauksen avulla vaikuttaa omaishoitajan ja hänen hoidettavan ravitsemukseen ja hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi kehittää käytännön toimintamalleja perusterveydenhuollon ravitsemushoidon edistämiseksi ja ravitsemusongelmien ennaltaehkäisyyn Porin Perusturvan alueella sekä valtakunnallisesti. Tutkimukselle on saatu puoltava lausunto Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta. Tutkimusta on rahoitettu STM:n Terveyden edistämisen määrärahoista vuosina Tutkimuksen tavoitteet 1) Tutkia 65 vuotta täyttäneiden omaishoitajien ravitsemustilaa ja ravinnonsaantia sekä hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, kuten toimintakykyä, elämänlaatua sekä sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia 2) Tutkia, miten yksilöllisellä ravitsemusohjauksella voidaan vaikuttaa omaishoitajien ravitsemustilaan, ravinnonsaantiin sekä hyvinvointiin liittyviin tekijöihin? 3) Tutkia, miten omaishoitajan saama ravitsemusohjaus vaikuttaa heidän hoidettavana olevan henkilön ravinnonsaantiin ja elämänlaatuun? 4) Kehittää toimintamalleja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi Porin perusturvan alueella sekä valtakunnallisesti.

9 Osallistumiskriteerit ja tutkittavien rekrytointi Omaishoitajat Tutkimuksen päätutkittavia ovat yli 65-vuotiaat omaishoitajat Porin perusturvan vanhuspalveluiden ja vammaispalveluiden palvelualueelta. Tutkimuksen omaishoitajille on myönnetty omaishoidon tuki. Omaishoitajat on rekrytoitu tutkimukseen omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten yhteydessä kahdessa erässä, syksyllä 2015 ja keväällä Tarkastuksiin kutsuttiin vanhuspalveluiden alaisuudessa toimivat, yli 3 vuotta omaishoitajana olleet omaishoitajat sekä vammaispalveluissa toimineet, kaikki yli 65-vuotiaat omaishoitajat. Tarkastukset toteutettiin lähimmällä lähipalveluasemalla terveydenhoitajan toimesta ja kesto oli keskimäärin 1,5 tuntia. Tarkastuksen yhteydessä omaishoitajille tarjottiin mahdollisuutta osallistua ravitsemustutkimukseen. Kiinnostuneille omaishoitajille tehtiin ravitsemussuunnittelijan toimesta puhelinsoitto ja kotikäynti, jossa tutkimus käytiin läpi. Mikäli omaishoitaja halusi osallistua tutkimukseen, hän allekirjoitti tutkimuksen suostumusasiakirjat ja samalla annettiin lupa käyttää terveystarkastuksen tietoja osana ravitsemustutkimuksen alkumittauksia. Samalla käynnillä suoritettiin loput alkumittauksista ja tehtiin lähete laboratoriotutkimuksiin. Omaishoitajien sisäänottokriteerit (kunkin tutkittavan kohdalla kaikki kriteerit täytyy täyttyä): täyttää 65 vuotta tutkimusvuonna tutkimussuostumus annettu omaishoitajana Porin perusturvan alueella, omaishoidon tuki myönnetty asuu kotona normaali kognitio (MMSE-pistemäärän 27 alittavilta geriatrinen arvio) tutkimussuostumus annettu Omaishoitajien poissulkukriteerit (riittää, että yksi kriteeri täyttyy): alle 65-vuotias tutkimusvuonna ei asu kotona tai ole Porin perusturvan toiminnan alueella kognitiivinen heikentyminen MMSE-testin ja geriatrin arvion perusteella Monisairaan, muistiongelmaisen tai psyykkisistä ongelmista kärsivän omaishoitajan kohdalla Porin perusturvan geriatrian ylilääkäri arvioi omaishoitajan soveltuvuuden tutkimukseen Hoidettavat Tutkimuksessa tutkitaan lisäksi omaishoitajilla hoidettavana olevia yli 50-vuotiaita henkilöitä. Hoidettavat rekrytoitiin tutkimukseen ravitsemussuunnittelijan ensimmäisellä kotikäynnillä. Mikäli omaishoitaja tuli ravitsemustutkimukseen mukaan, oli hoidettavalla myös mahdollisuus osallistua tutkimukseen. Mikäli hoidettavalla oli heikentynyt kognitio, antoi omaishoitaja hänen puolestaan suostumuksen.

10 10 Hoidettavien sisäänottokriteerit (kunkin tutkittavan kohdalla kaikki kriteerit täytyy täyttyä): omaishoitaja osallistuu ravitsemustutkimukseen asuu kotona on 50 vuotta tutkimusvuonna ei parenteraalista ravitsemusta käytössä sairaus ei ole vielä terminaalitilassa (omaishoitajan arvio) tutkimussuostumus annettu Hoidettavien poissulkukriteerit (riittää, että yksi kriteeri täyttyy): omaishoitaja ei halua hoidettavan osallistuvan tutkimukseen tai omaishoitaja ei itse lähde tutkimukseen sairaus terminaalivaiheessa (omaishoitajan arvio) letkuravitsemus käytössä alle 50-vuotias tutkimusvuonna 3.2. Tutkimuksen kulku ja aineiston keruu Alkumittaukset; hyvinvointi- ja terveystarkastus Alkumittaukset suoritettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen oli terveydenhoitajan tekemä hyvinvointi- ja terveystarkastus ja toinen ravitsemussuunnittelijan tekemä kotikäynti. Hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa koulutetut terveydenhoitajat kartoittivat hyvinvointi- ja terveystarkastuksiin

11 11 tehdyllä kyselyllä, jotka omaishoitajat täyttivät kotonaan ennen tarkastuksia. Lomakkeessa kartoitettiin omaishoitajan taustatietoja, sairauksia, lääkitystä, alkoholin käyttöä, toimintakykyä (ADL ja IADL), mielialaa (GDS-15) ja kuormittuneisuutta (COPE). Hyvinvointi- ja terveystarkastuksen aikana terveydenhoitajat tekivät lisäksi omaishoitajien kognitiota arvioivan MMSE-testin sekä tekivät fyysisiä mittauksia. Lihasvoimaa arvioitiin viiden kerran tuolilta ylösnousutestillä. Tarkastuksen loppupuolella terveydenhoitajat kertoivat mahdollisuudesta osallistua ravitsemustutkimukseen ja terveydenhoitajat arvioivat alustavasti omaishoitajien soveltuvuutta ravitsemustutkimukseen (sisäänottokriteerit). Omaishoitajien suostuessa ravitsemustutkimukseen hyvinvointi- ja terveystarkastusten tietoja käytettiin osana ravitsemustutkimuksen alkumittauksia. Hyvinvointi- ja terveystarkastuksen jälkeen Porin perusturvan geriatrian ylilääkäri arvioi terveydentilaa kuvastavien mittareiden merkityksen ja ohjasi jatkotutkimuksiin, jos mittareiden tulokset olivat poikkeavia. Alkumittaukset; ravitsemussuunnittelijan kotikäynti Ravitsemustutkimuksesta kiinnostuneille omaishoitajille tehtiin ravitsemussuunnittelijan toimesta puhelinsoitto, jossa kerrottiin tutkimuksen luonteesta. Mikäli omaishoitaja osoitti edelleen kiinnostusta tutkimukseen osallistumisesta, ravitsemussuunnittelija lähetti postitse tiedotteen tutkimuksesta ja teki kotikäynnin, jossa varmistettiin tutkittavien (omaishoitaja ja hoidettava) soveltuvuus tutkimukseen. Ravitsemussuunnittelija kertoi tutkittaville tutkimuksen kulusta ja he täyttivät molempien tutkittavien kanssa ravitsemustutkimuksen suostumislomakkeen. Omaishoitaja antoi tarvittaessa suostumuksen hoidettavan puolesta. Hyvinvointi- ja terveystarkastukseen täytetyt lomakkeet tarkastettiin kotikäynnillä. Ravitsemussuunnittelijan kotikäynnin aikana omaishoitajalta ja hoidettavalta mitattiin paino ja pituus. Lisäksi omaishoitajalta arvioitiin ravitsemustilaa MNA-testillä (Liite 1.) ja puristusvoima Baselinepuristusvoimamittarilla. Käynnin aikana ravitsemussuunnittelija ohjeisti omaishoitajan pitämään ruokapäiväkirjaa itseltään sekä tarvittaessa hoidettavalta kolmen päivän ajalta seuraavan kahden viikon aikajakson aikana. Lisäksi omaishoitajalle jätettiin täytettäväksi kyselylomake, joka sisälsi taustatietoihin, hyvinvointiin ja ruokatalouden hoitoon liittyviä kysymyksiä. Lomakkeessa oli lisäksi terveyteen liittyvää elämänlaatua mittaava RAND-36 ja 15D-kyselyt, ruoankäytön frekvenssikysely sekä sosiaalista hyvinvointia arvioiva SPS-kysely. Hoidettavalle jätetty kyselylomake sisälsi terveyteen liittyvää elämänlaatua kartoittavan 15D-kyselyn ja ruoankäytön frekvenssikyselyn. Ruokapäiväkirjat sekä kyselylomakkeet palautettiin valmiiksi maksetussa kirjekuoressa kahden viikon kuluessa ravitsemussuunnittelijalle. Ravitsemussuunnittelijan tapaamisen jälkeen omaishoitaja kävi laboratoriotesteissä, jossa heiltä määritettiin perusverenkuva, seerumin D-vitamiinipitoisuus sekä plasman albumiini ja seerumin prealbumiini. Satunnaistaminen Kun tutkittavat olivat lähettäneet ruokapäiväkirjat ja kyselylomakkeet, heidät satunnaistettiin intervento- ja kontrolliryhmiin. Tutkimuksesta riippumaton henkilö suoritti satunnaistamisen Excelpohjaisella ohjelmalla. Satunnaistaminen tehtiin omaishoitajan mukaan ja samalla myös omaishoitajan hoidettava satunnaistui samaan ryhmään. Tutkittaville tiedotettiin puhelimitse, kumpaan ryhmään he kuuluivat, ja samalla kerrottiin jatkosta. Kontrolliryhmäläisille lähetettiin postitse ravitsemusopas ja interventioryhmän omaishoitajien kesken sovittiin kotikäyntinä tehtävästä ravitsemusohjauskäynnistä. Omaishoitajien 6 kuukautta kestävä tutkimusjakso laskettiin

12 12 interventioryhmällä alkaneeksi siitä, kun he olivat saaneet ensimmäisen ravitsemusohjauksen ja kontrolliryhmän tutkimusjakso alkoi siitä, kun heidät oli satunnaistettu kontrolliryhmään. Interventio Kuuden kuukauden tutkimusjakson aikana interventioryhmä sai henkilökohtaista ravitsemusohjausta kotonaan sekä he saivat mahdollisuuden osallistua ryhmämuotoiseen ravitsemusohjaukseen, joko ruoanlaittokursseille (2 kertaa) tai keskusteluryhmiin (4 kertaa). Mikäli tutkittavien laboratoriotuloksissa, lääkityksessä tai geriatrisessa arviossa nousi esiin huolen aiheita, ohjattiin tutkittavat hakeutumaan jatkotutkimuksiin. Henkilökohtaista ravitsemusohjausta annettiin heti tutkimusjakson alussa, jolloin intervention lasketaan alkaneeksi siitä päivästä. Ohjauksen yhteydessä tutkittaville annettiin ravitsemussuunnitelma, jota täydennettiin ohjauksen aikana. Tutkimusjakson kuluessa interventioryhmäläisille tehtiin tsemppisoitto joko 3 kk (ei ryhmiin osallistuneet) tai 5 kk (ryhmiin osallistuneet) kohdalla interventiota. Tutkimuksen interventio selvitetään tarkemmin kappaleessa 3.4. Välimittaukset ja loppumittaukset Interventiojakson 3 kk kohdalla tutkittaville lähetettiin postitse elämänlaatukysely ja ruoankäytön frekvenssikysely, jonka he palauttivat maksetussa kirjekuoressa. Interventiojakson loputtua (6 kk kuluttua) tutkimuksen kannalta tärkeimmät mittaukset, kuten kolmen päivän ruokapäiväkirjat, MNAtesti, elämänlaatutestit (RAND-36 ja 15D), SPS, GDS-15, ruoankäytön frekvenssikysely, puristusvoimamittaus, pituuden ja painon mittaus, 5 kertaa tuolilta ylösnousutesti ja laboratoriotestit suoritettiin uudestaan sekä interventio- että kontrolliryhmille. Loppumittaukset suoritettiin kotikäyntinä noin ±2 viikon aikajänteellä 6 kuukauden tutkimusjakson täytyttyä koulutetun terveydenhoitajan toimesta. Kyselylomakkeet ja ruokapäiväkirjojen lomakkeet lähetettiin kaikille omaishoitajille kotiin kaksi viikkoa ennen loppumittauksia, jotta tutkittavat pystyivät palauttamaan lomakkeet loppumittausten yhteydessä. Ravitsemussuunnittelija tarkasti lomakkeet ja ruokapäiväkirjat kotikäynnin yhteydessä. Loppumittausten jälkeen interventioryhmäläisille tehtiin palautepuhelu, jossa annettiin palautetta ruokavaliomuutoksista ja kannustettiin. Samalla intervention omaishoitajat kertoivat palautetta tutkimukseen osallistumisesta. Loppumittausten jälkeen kontrolliryhmäläisten kanssa sovittiin kotikäyntinä tehtävä ravitsemusohjaus, joka oli noin 1-1,5 tuntia kestoltaan. Myös kontrolliryhmäläiset saivat kirjalliset ravitsemussuunnitelmat Alku- ja loppumittaukset sekä käytetyt mittarit Taulukossa 1 selvitetään tutkimuksessa käytetyt mittarit ja ajankohdat. Ravitsemustila Omaishoitajien ravitsemustilaa arvioitiin ravitsemustilaa mittaavan MNA-testin (Mini Nutritional Assesment) pitkällä versiolla (Liite 1). MNA-testi on laajalti validoitu ikääntyneiden ravitsemustilan mittari, jota voidaan käyttää kotona asuvien ikääntyneiden ravitsemustilan arviointiin (32,33). MNAtestin tuloksen perusteella potilaat voidaan jakaa vajaaravitsemustilassa oleviin, vajaaravitsemuksen riskissä oleviin ja normaalissa ravitsemustilassa oleviin (33,34).

13 13 Ravinnonsaanti ja ruokatalouden hoito Omaishoitajien ja hoidettavien ravinnonsaantia arvioitiin kolmen päivän ruokapäiväkirjojen avulla. Ruokapäiväkirjaa pidetään hyvänä menetelmänä arvioida ikääntyneiden ruoankäyttöä (35). Ravitsemussuunnittelija ohjeisti ruokapäiväkirjanpitoon ja mittaamisen tueksi annettiin talousmittasarja. Päiväkirjaa pidettiin niin, että yksi päivä oli viikonlopun päivä. Ruokapäiväkirjat palautettiin valmiiksi maksetussa kirjekuoressa seuraavan kahden viikon kuluttua. Kirjatut ruokapäiväkirjat analysoitiin Fineli -ravintotietokannan avulla ja tuloksina laskettiin kolmen päivän keskiarvot eri ravintoaineiden kohdalla. Tarvittaessa ruokamääriä tai laatuja varmistettiin puhelimitse tutkittavilta. Ruokatalouden hoitoon liittyviä kysymyksiä kysyttiin yksittäisillä strukturoiduilla kysymyksillä lomakekyselyssä. Ruoka-aineiden käytön tiheyttä ja ruokailukertoja kysyttiin ruoankäytön frekvenssikyselyllä (FFQ). Omaishoitajien alkoholin käyttöä arvioitiin 10 kysymyksen AUDIT-kyselyllä, joka on alkoholin riskikäytön tunnistamiseen kehitetty mittari (36). Mittari soveltuu myös toimintakyvyn arviointiin, sillä se kuvaa alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia ja seurauksia (37). Fyysinen toimintakyky Omaishoitajien fyysistä toimintakykyä kartoitettiin ADL- (Katzin indeksi) ja IADL-mittareiden (Lawton- Brody) avulla. Katzin indeksillä (ADL) voidaan arvioida päivittäistä perustoiminnoista selviämistä (peseytyminen, pukeutuminen, syöminen, WC:ssä käyminen, liikkuminen ja pidätyskyky). ADLasteikolla pistemäärä vaihtelee välillä 0-6 jossa pistemäärä 6 merkitsee itsenäisyyttä kaikissa asteikon toiminnoissa ja pistemäärä 2 merkitsee vakavaa avuntarvetta (38,39). Välineellistä päivittäistä toimintakykyä arvioitiin Lawton-Brody IADL-mittarilla, jossa kartoitettiin päivittäisten asioiden hoitamiseen liittyvää toimintakykyä ja siihen liittyen ulkopuolisen avun tarvetta (40). Omaishoitajien lihasvoimaa arvioitiin viiden kerran tuolilta nousutestin avulla. Testiä on käytetty erityisesti iäkkäillä, sillä se on toiminnallinen testi ja mittaa alaraajojen lihasvoimaa ja suorituskykyä (41,42). Testin suorittivat koulutetut terveydenhoitajat. Omaishoitajien fyysistä toimintakykyä arvioitiin lisäksi käden puristusvoiman avulla Jamar-puristusvoimamittarilla. Käden puristusvoima kuvaa yleensä hyvin yleistä lihasvoimaa ja fyysistä kuntoa (43). Mittaus toistettiin molemmilla käsillä ja mikäli kahden mittauksen ero oli huomattava, tehtiin kolmas mittaus. Paras tulos merkittiin tulokseksi. Jaksaminen ja tuen tarve Omaishoitajien jaksamista ja tuen tarvetta arvioitiin COPE-mittarilla (Carers of Older People in Europe, COPE Index), jonka avulla voidaan nopeasti arvioida henkilön kokemuksia iäkkään omaisen tai läheisen hoitamisesta. Mittarin avulla voidaan tunnistaa, onko läheinen tuen tarpeessa ja tarvitseeko hän mahdollisesti kattavampaa arviointia. Seulassa esitetään kysymyksiä kolmesta osaalueesta; kielteiset vaikutukset, myönteiset vaikutukset ja tuen laatu (44). Mieliala Omaishoitajien mielialaa arvioitiin GDS15-mittarilla, joka on erityisesti ikääntyneiden masennusoireiden tunnistamiseen kehitetty mittari. Mittari sisältää 15 kysymystä ja pisteytys on 0-15 p. Yli kuusi pistettä antaa aihetta depressioepäilyyn (45).

14 14 Kognitio Terveydenhoitaja suoritti omaishoitajille kognitiota arvioivan MMSE-testin (Mini Mental State Examination), joka on lyhyt muistin ja tiedonkäsittelyn arviointiin tarkoitettu testi. Se on helppokäyttöinen ja vakiintunut menetelmä, ja se soveltuu parhaiten ikääntyneiden kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin ja seulontaan jatkotutkimuksia varten (46). Testin kokonaispistemäärä on 30 pistettä ja poikkeavana arvona pidettiin alle 27 pistettä. Laboratoriomittaukset Omaishoitajilta määritettiin perusverenkuva, seerumin D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D), plasman albumiini ja seerumin prealbumiini. Näytteet otettiin paastonäytteinä, tutkittavaa lähinnä olevassa SataDiagin näytteenottopisteessä. Terveyteen liittyvä elämänlaatu Omaishoitajien terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin sekä RAND-36-mittarin, että 15D-mittarin avulla. RAND36-mittarissa elämänlaatua tarkastellaan 36 kysymyksen avulla, joista muodostetaan kahdeksan muuttujaa; koettu terveys, fyysinen toimintakyky, psyykkinen hyvinvointi, sosiaaliset toiminnot, tarmokkuus, kivuttomuus, fyysinen roolitoiminta ja psyykkinen roolitoiminta. (47). Omaishoitajien ja heidän hoidettavien terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioidaan lisäksi 15Dmittarilla. 15D-mittarin tuloksena saadaan profiili, joka kuvaa terveyteen liittyvänä elämänlaadun eri ulottuvuuksia, sekä yhden indeksiluvun välillä 0-1 (1=ei mitään ongelmia, 0=kuollut). Indeksiluvun lisäksi myös jokaista osa-aluetta voidaan arvioida itsenäisesti (48). Sosiaalinen tuki Omaishoitajien sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä kartoitettiin SPS-mittarilla (Social Provision Scale). Mittarilla voidaan arvioida yksinäisyyden tuntemista, sosiaalista tukea ja subjektiivista arviota vuorovaikutuksesta. Mittari sisältää 24 kysymystä liittyen kuuteen vuorovaikutussuhteen ulottuvuuteen: kiintymys, liittyminen, arvostus, avun saannin mahdollisuus, neuvojen saanti ja hoivaaminen. Kokonaispistemäärä vaihtelee 24 ja 96 välillä. Suurempi pistemäärä indikoi suurempaa koettua yksinäisyyttä (49).

15 15 TAULUKKO 1. SUORITETUT MITTAUKSET JA NIIDEN AJANKOHDAT OMAISHOITAJA Alkumittaukset Terveystarkastus Kotikäynti Välimittaukset 3 kk Loppumittaukset 6 kk Sisäänottokriteerit x x Taustatiedot x x Geriatrinen arvio x (jälkeen) MMSE x Istumaannousutesti x x ADL, IADL x Paino,pituus x x AUDIT x GDS-15 x x COPE x Ruokapäiväkirjat, x x MNA x x FFQ x x x RAND-36, 15D x x x SPS x x Puristusvoima x x Laboratoriotestit x (jälkeen) x (jälkeen) HOIDETTAVA Alkumittaukset Välimittaukset Loppumittaukset Kotikäynti 3 kk 6 kk Sisäänottokriteerit x Paino, pituus x x 15D x x x Ruokapäiväkirjat x x FFQ x x x 3.4. Ravitsemusintervention sisältö ja vaikuttavuuden arviointi Tutkimuksen interventioryhmä sai puolen vuoden aikana yksilöllisesti räätälöityä ravitsemusohjausta. Ohjaus sisälsi yhden kerran kotona annetun henkilökohtaisen ravitsemusohjauksen sekä ryhmämuotoista ohjausta, josta omaishoitajan oli mahdollisuus valita Lounais-Suomen Martat ry:n järjestämän kahden kerran kokkikurssin tai ravitsemussuunnittelijan vetämän neljän kerran ryhmäkeskustelun. Taulukossa 2 on selvitetty intervention sisältö sekä kontrolliryhmän saama ohjaus. Ravitsemusohjaus kotikäyntinä Ravitsemussuunnittelija tai ravitsemusterapeutti sopi omaishoitajan kanssa puhelimitse ajankohdan kotikäyntinä annettavaan ravitsemusohjaukseen. Ravitsemusohjauksen tarkoituksena oli keskittyä erityisesti ennaltaehkäisyyn ja ruokavalion monipuolistamiseen tavallisin arkisin keinoin. Ohjaukset kestivät keskimäärin 1 ½ - 2 tuntia. Ohjauksessa oli läsnä omaishoitajan lisäksi mahdollisesti myös hoidettava, hänen niin halutessa. Ravitsemusohjaus perustui ravitsemustilan arvioinnin tuloksiin, ruokapäiväkirjojen pohjalta tehtyihin ravinnonsaannin arvioihin, ruokapäiväkirjoissa esiin tulleisiin ruoka-ainevalintoihin, keskusteluihin

16 16 tutkittavan kanssa ja kotikäynnillä tehtyihin havaintoihin. Ohjauksessa käytettiin motivoivan ohjauksen periaatteita ja keskustelua ohjasi ravitsemussuunnittelijan tai ravitsemusterapeutin tekemä ravitsemussuunnitelma, jota täydennettiin ohjauksen aikana yhdessä mietityillä tavoitteilla. Neuvonnan pääpainoalueet olivat ateriarytmi, ravintoaineiden riittävyys (erityisesti proteiini), kasvisten saanti, rasvan laatu, kuitu ja neste sekä ruokavalion kokonaislaatu. Ohjauksen tarkoituksena oli täydentää heidän ruokavaliossa mahdollisesti olevia puutteita ja korostaa ruokavalion hyviä puolia sekä lisätä heidän hyvinvointia ja sitä myötä elämänlaatua. Mikäli ravitsemusohjauksen aikana ilmeni sellaisia ravitsemusongelmia, jotka kaipasivat ravitsemusterapeutin tarkempaa arvioita, ohjattiin tutkittava Porin perusturvan ravitsemusterapeutille. Ohjauksen yhteydessä omaishoitajalle ja hoidettavalle annettiin yhteinen ravitsemussuunnitelma, joka sisälsi mm. palautetta ruokapäiväkirjoista sekä suosituksia. Ravitsemussuunnitelmaan täydennetyt yleisimmät tavoitteet koskivat proteiinin sekä kuidun saannin lisäämistä. Tavoitteet mietittiin mahdollisimman konkreettisiksi keinoiksi, kuten; maidon juominen aterioilla, välipalaksi rahkaa, kokolihaleikkelettä leivälle ym. Kuva 3. Ravitsemusohjauksessa käytetty materiaali Ryhmämuotoinen ravitsemusohjaus Interventioryhmän omaishoitajat saivat mahdollisuuden osallistua ryhmämuotoiseen ravitsemusohjaukseen, joita olivat joko kahden kerran ruoanlaittokurssit tai neljän kerran pienryhmäkeskustelut. Ruoanlaittokurssit toteutettiin Lounais-Suomen Martat ry:n toimesta heidän toimitiloissaan Porin keskustassa. Ensimmäisen ruoanlaittokerran aiheena oli Proteiinia lautaselle, jossa keskityttiin erilaisten hyvien proteiinilähteiden monipuoliseen käyttöön ruoanlaitossa. Toisen kurssin aiheena oli

17 17 Muistojen ruokaa, jolloin valmistetaan kurssilaisille tärkeitä ja muistoja herättäviä ruokia/leivonnaisia, kuten läskisoosia ja kakkoa. Kurssien aluksi ravitsemussuunnittelija piti lyhyen alustuksen aiheesta ravitsemuksen näkökulmasta, jonka jälkeen Marttojen kotitalousneuvoja ohjeisti ruoanlaittoon. Ruoanlaiton päätteeksi valmistetut ruoat nautittiin yhdessä katetun pöydän ääressä. Kuva 4. Ruoanlaittoa kokkikurssilla Tutkimusjakson aikana järjestettiin yhteensä 3 ruoanlaittokurssikertaa, joissa osallistujamäärät olivat 5hlö/kurssi. Pienryhmämuotoiset keskustelut toteutettiin 6-7 hengen ryhmissä ja tutkimusjakson aikana kokoontui kaksi eri keskusteluryhmää, joista kumpikin kokoontui yhteensä 4 kertaa. Palvelukeskus Viikkarin Valkamassa kokoontunutta pienryhmäkeskustelua veti ravitsemussuunnittelija ja noin 1,5 tunnin tapaamisen aikana keskusteltiin omaishoitajien kuulumisista, hoitoon liittyvistä asioista sekä ravitsemuksesta. Keskustelun tukena käytettiin havainnollistavia kuvia ja elintarvikepakkauksia, keskustelukortteja ja osallistujan tehtävävihkoa. Kuva 5. Osallistujan tehtävävihko, kuva 6. Keskustelukortit

18 18 TAULUKKO 2. RAVITSEMUSINTERVENTION SISÄLTÖ Interventioryhmän omaishoitajat Räätälöity Yksi 1-2 tunnin kotikäynti 6 kk interventiojakson ravitsemusohjaus alussa. Ravitsemusohjaus perustui haastatteluihin, kotikäyntinä ruokapäiväkirjoihin ja kyselyihin. Hyödynnetty motivoivan ohjauksen keinoja. Ravitsemussuunnitelma omaishoitajan ja hoidettavan ruokavaliosta Suunnattu ennaltaehkäisyyn. Sisälsi palautetta (kokonaisuus, ateriarytmi, ravintoaineiden saanti, erityisesti energia, proteiini, kuitu, tietyt vitamiinit, nesteen saanti). Yksilöidyt tavoitteet mietittiin ohjauksen aikana ja täydennettiin suunnitelmaan. Ravitsemusoppaat Erilaisia ravitsemusoppaita annettiin tarpeen mukaan. Yleisimmin annetut oppaat koskivat yleisiä suosituksia, proteiinin saantia, nesteen saantia tai erityisruokavalioita. Ryhmäohjaukset Omaishoitajille tarjottu mahdollisuutta osallistua joko 2 kerran kokkikurssille tai 3+1 kerran ryhmäkeskusteluihin. Kontrolliryhmän omaishoitajat Tutkimusjakson päätyttyä Tutkimusjakson päätyttyä Yleisopas ikääntyneiden ravitsemuksesta lähetetty postitse kontrolliryhmään satunnaistamisen jälkeen. Ei koske Puhelinsoitot Ruokapäiväkirjat tarkastettiin puhelimitse tarvittaessa ja satunnaistamisesta ilmoitettiin puhelimitse. Tsemppisoitto tehty intervention puolivälissä sekä palaut- ja tsemppisoitto tehty interventiojakson päätyttyä. Ruokapäiväkirjat tarkastettiin puhelimitse tarvittaessa ja satunnaistamisesta ilmoitettiin puhelimitse. Intervention vaikuttavuuden arviointi Intervention vaikuttavuutta arvioitiin tilastollisesti kahdella päävastemuuttujalla sekä omaishoitajien että hoidettavien kohdalla. Omaishoitajien kohdalla käytettiin lisäksi toissijaisia muuttujaa. Omaishoitajilla ja hoidettavilla proteiinin saannin oletettiin lisääntyvän 1 g kehonpainokilosta 1,2 grammaan/kehonpainokilo interventioryhmässä ja kontrolliryhmän saannin oletetaan pysyvän muuttumattomana, eli 1g/kehonpainokilo (SD 0,32, voima 80 % ja tyypin 1 virhe on 5 %). Vaikuttavuutta tarkasteltiin myös ryhmien sisäisinä eroina alku- ja loppumittausten välillä. Tutkimushenkilöitä, joilla saanti oli tutkimusjakson alussa 1,2 g/kg/pv ei otettu analyyseihin mukaan. Omaishoitajilla terveyteen liittyvän elämänlaadun oletettiin paranevan jokaisella kahdeksalla osaalueella vähintään 5 %. Arvio perustuu Suomessa tehtyyn väestötutkimukseen, jonka mukaan RAND-36 mittarin eri osa-alueiden pistemäärät ovat laskeneet noin 5-10 % iän karttuessa ikävuodesta ikävuoteen ( 47 ). Hoidettavilla elämänlaadun oletettiin paranevan 15D-mitarilla mitattuna tilastollisesti merkitsevästi. Intervention vaikuttavuutta arvioitiin lisäksi interventiojaksoon osallistuneita omaishoitajia haastattelemalla. Omaishoitajat täyttivät tutkimuksen lopussa strukturoidun palautekyselyn sekä heille tehtiin puhelinhaastattelu, jossa kyseltiin palautetta tutkimukseen osallistumisesta ja sen

19 19 vaikutuksista heidän arkeen. Strukturoitu palautekysely tilastoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla ja puhelinhaastattelun perusteella saadulle palautteelle tehtiin sisällönanalyysi. Lisäksi intervention vaikuttavuutta arvioitiin myös valtakunnallisesta näkökulmasta, tutkimuksen herättämän mielenkiinnon perusteella. Tutkimuksen saamia mediaosumia ja tehtyjä luentoja sekä muita yleisötilaisuuksia tilastoitiin Aineiston käsittely ja tilastolliset menetelmät Tilastolliset laskennat suoritettiin STATA 14.1-ohjelmistolla ja SPSS 22 tilasto-ohjelmalla (SPSS Inc., Chicago, IL, USA). Aineiston laadullista analysointia suoritettiin sisällönanalyysin keinoin interventioryhmän omaishoitajien puhelinpalautteista ja kirjallisesta palautteesta sekä kaikkien tutkittavien kotikäynneistä. Kaikissa tilastollisissa analyyseissä tilastollisesti merkitsevänä pidettiin p-arvoa, joka oli 0,05 tai sitä pienempi. Tuloksia kuvatessa käytetään keskilukuina keskiarvoja ja mediaania. Hajontalukuina vaihteluväliä, kvartiiliväliä (IQR) ja keskihajontaa (SD). Luokittelutasoisien muuttujien osalta ilmoitetaan suorat jakaumat prosenttiosuuksineen. Tärkeimmille tunnusluvuille ilmoitetaan 95 prosentin luottamusvälit. Tilastolliset testaukset perustuivat frekvenssijakautumien osalta Fisherin testiin tai Khiin neliötestiin. Jatkuvien muuttujia testattiin käyttäen t-testiä, Mann-Whitney U-testillä tai permutaatio-testiä. Muutoksia tutkittiin käyttäen yleistettyjä lineaarisija malleja. Jos testioletukset eivät toteutuneet, käytettiin bootstrap estimointimenetelmiä. Jakaumien normaalisuutta tutkittiin Shapiro-Wilk testillä. 4. Tulokset Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 omaishoitajaa, joista interventioryhmään satunnaistettiin 40 ja kontrolliryhmään 30 omaishoitajaa. Omaishoitajista 12,2 % (n=10) tippui tutkimuksesta ennen loppumittauksia, joten loppututkimuksiin osallistui yhteensä 69 omaishoitajaa. Interventioryhmän omaishoitajien keskeytysprosentti tutkimuksessa oli 15 % (n=6) ja kontrollin 10,3 % (n=4). Tutkimukseen lähti mukaan yhteensä 55 hoidettavaa, joista interventioryhmään satunnaistettiin 28 ja kontrolliryhmään 27 hoidettavaa. Osa hoidettavista oli liian nuoria tai liian huonokuntoisia osallistumaan. Hoidettavista 12,7 % (n=7) tippui pois tutkimuksesta ennen loppumittauksia, joten loppututkimuksiin osallistui yhteensä 48 hoidettavaa. Interventioryhmän hoidettavien keskeytysprosentti tutkimuksessa oli 3,7 % (n=1) ja kontrollin 22,2 % (n=6) Tutkittavien taustatiedot Omaishoitajat Tutkimukseen osallistui yhteensä 79, keski-iältään 73,7-vuotiasta, omaishoitajaa (Taulukko 3.). Omaishoitajista 49 henkilöä oli naisia (62 %) ja 30 henkilöä (38,0 %) miehiä. Suurin osa (83,5 %) oli puolisohoitajia. Pääasialliset syy omaishoitotilanteeseen olivat hoidettavan muistisairaus (30,3 %) sekä sydän- ja verisuoniperäiset sairaudet (35,5 %), kuten halvaukset. Suurin osa osallistujista oli

20 20 porilaisia (81,0 %). Suurin osa (54,4 %) oli normaalipainoisia (BMI kg/m2), mutta 17,7 %:lla painoindeksi oli alle 24 kg/m2 ja 27,8 %:lla painoindeksi oli yli 30 kg/m2. TAULUKKO 3. OMAISHOITAJIEN TAUSTATIEDOT Kaikki Naiset Miehet p-arvo Interventio Kontrolli p-arvo (n=79) (n=49) (n=30) (n=40) (n=39) Ikä, keskiarvo 73,7 72,9 74,9 0,167 74,4 (6,6) 72,9 (5,8) 0,270 (keskihajonta) (6,2) (5,9) (6,7) Miehiä (%) 38, ,0 41,0 0,581 Hoitosuhde, (%) Puoliso 83,5 81,6 86,7 0,72 85,0 82,1 0,74 Äiti/isä 6,3 6,1 6,7 7,5 5,1 Lapsi 10,1 12,2 6,7 7,5 12,8 Syy hoitoon, hoidettavan sairaus, % Mielenterveyden ja 30, ,362 27,0 33,3 0,033 käyttäytymisen häiriöt Verenkiertoelinten 35, ,1 35,9 sairaudet Hermoston sairaudet 17,1 17,4 16,7 32,4 2,6 Kotikaupunki, (%) Pori 81,0 81,6 80,0 82,5 79,4 0,883 Ulvila 16,5 14,3 20,0 15,0 17,9 Merikarvia 2,5 4,1 0 2,5 2,6 Painoindeksi kg/m 2, keskiarvo (keskihajonta) 28,1 (4,5) 27.9 (4.0) 28.3 (5.2) ,8 (4,5) 28,3 (4,5) 0,813 Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti naisten ja miesten välillä sekä interventio- ja kontrolliryhmän välillä. Käytetyt testit t-testi, Mann Whitney U-testi, Khiin neliötesti ja tarvittaessa Fisherin tarkka testi. Hoidettavat Tutkimukseen osallistui yhteensä 55 keski-iältään 75,4 vuotiasta hoidettavaa. Hoidettavista 23 henkilöä oli naisia (41,8 %) ja 32 henkilöä (58,2 %) miehiä (Taulukko 4.). Suurin osa (60,0 %) oli normaalipainoisia (BMI kg/m2), mutta 14,0 %:lla painoindeksi oli alle 24 kg/m2 ja 26,0 %:lla painoindeksi oli yli 30 kg/m2. Omaishoitajan mukaan 40,4 % hoidettavista oli huonokuntoisia ja 44,2 % ei ollut hyvässä eikä huonossa kunnossa.

21 21 TAULUKKO 4. HOIDETTAVIEN TAUSTATIEDOT Kaikki Naiset Miehet P-arvo Interventio Kontrolli P-arvo (n=55) (n=23) (n=32) (n=28) (n=27) Ikä, keskiarvo 75,4 (7,5) 75,5 75,3 (7,8) 0,925 76,6 (7,1) 74,0 (7,9) 0,203 (keskihajonta) (7,3) Miehiä, (%) 58, ,1 59,3 0,874 BMI, keskiarvo 28,6 (6,3) 29,3 28,1 (5,8) 0,504 29,0 (5,7) 29,3 (7,0) 0,450 (keskihajonta) (7,1) Terveydentila omaishoitajan mukaan, % Erittäin huono 7,7 14,3 3,2 0,406 15,4 0 0,186 Huono 40,4 33,3 45,2 42,3 38,5 Ei hyvä eikä huono 44,2 47,6 41,9 34,6 53,8 Hyvä 7,7 4,8 9,7 7,7 7,7 Erittäin hyvä Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti naisten ja miesten välillä sekä interventio- ja kontrolliryhmän välillä. Käytetyt testit t-testi, Mann Whitney U-testi, Khiin neliötesti ja tarvittaessa Fisherin tarkka testi Omaishoitajien fyysinen toimintakyky ja kognitio Omaishoitajien muistitestin (MMSE) keskimääräinen tulos oli 27,4 (SD 2,4). Kaikista omaishoitajista 58,4 % sai MMSE-testissä pistettä viitaten normaaliin kognitioon. Omaishoitajista 33,8 % sai pistettä viitateen lievästi heikentyneeseen kognitioon ja 4 henkilöä (10,5 %) sai tätä alhaisemmat pistemäärät, mutta geriatrisen arvion mukaan he olivat kykeneväisiä osallistumaan tutkimukseen. Omaishoitajat olivat hyvin toimintakykyisiä ADL- ja IADL-mittareiden perusteella. Päivittäistä toimintakykyä mittaavan ADL-mittarin (Katzin indeksi) keskimääräinen tulos oli 5,9 pistettä (SD 0,3) ja välineellistä toimintakykyä mittaavan IADL-mittarin (Lawton-Brody) keskimääräinen tulos 7,9 pistettä (SD 0,3). Naisilla oli miehiä parempi välineellinen toimintakyky (8,0 p. vs. 7,8 p, p=0,042). Lihasvoimaa arvioivan 5 kerran tuoliltanousutestin keskimääräinen tulos oli 13,8 sekuntia. Naisten keskimääräinen käden puristusvoima oli dominoivassa kädessä 25,8 kg ja miehillä 38,6 kg. Miehillä oli naisia parempi käden puristusvoima (p=0,000) Ravitsemus Omaishoitajien ravitsemustila Noin joka viides (19 %) omaishoitajista kärsi heikentyneestä ravitsemustilasta MNA-testin mukaan (Taulukko 5.). Keskimääräinen pistemäärä oli 25,7 pistettä (SD 2,6). Normaalissa ravitsemustilassa oli 79,7 % ja aliravittuja 1,3 %. Naisten keskuudessa virheravitsemuksen riskiä esiintyi 26,5 %:lla ja miehillä 6,7 %:lla. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,026).

22 22 TAULUKKO 5. OMAISHOITAJIEN RAVITSEMUSTILA ALKUMITTAUKSISSA (MNA) Kaikki Naiset Miehet P-arvo Interventio Kontrolli P-arvo (n=79) (m=49) (n=30) (n=40) (n=39) MNA summa, 25,7 (2,6) 25,6 (2,5) 26,0 0,588 25,9 (2,7) 25,6 (2,5 0,597 keskiarvo (SD) (2,8) MNA (%) Normaali 79,7 73,5 90 0,026* 80,0 79,5 1,000 ravitsemustila, Virheravitsemuksen 19,0 26,5 6,7 17,5 20,5 riski lisääntynyt Aliravittu 1,3 0 3,3 2,5 0 Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti naisten ja miesten välillä sekä interventio- ja kontrolliryhmän välillä. Käytetyt testit t-testi, Mann Whitney U-testi, Khiin neliötesti ja tarvittaessa Fisherin tarkka testi. MNA-testin osakysymyksien mukaan noin kolmannes (32,9 %) omaishoitajista oli kokenut psyykkistä stressiä tai akuuttia sairautta viimeisen kolmen kuukauden aikana. 31,6 %:lla oli päivittäisessä käytössä enemmän kuin kolme reseptilääkettä. Suurin osa (60,8 %) omaishoitajista nautti päivittäin kaksi täyspainoista ateriaa, jotka olivat useimmiten aamupala ja lämmin lounas. 17,7 % nautti päivittäin vain yhden aterian. Suurimmalla osalla (86,1 %) päivittäiseen ruokavalioon kuului vähintään kaksi annosta hedelmiä tai kasviksia. Hieman alle puolet (44,3 %) joivat päivittäin 3-5 lasillista nestettä ja noin puolet (50,6 %) joivat yli 5 lasillista nestettä päivittäin. Suurimmalla osalla (82,3 %) ei ollut painonpudotusta ja 12,7 %:lla oli 1-3 kg painonpudotus viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ravitsemustila oli käänteisesti yhteydessä masennusoireiden kanssa (p=0.000, β= ), jolloin korkeammat pistemäärät GDS-15-testistä indikoi alhaisempaa MNA-pistemäärää, eli huonompaa ravitsemustilaa. Lääkityksen lukumäärä oli käänteisessä yhteydessä ravitsemustilaan, jossa suurempi lääkemäärä indikoi huonompaa ravitsemustilaa (p=0.000, β= ). Hyvä terveyteen liittyvä elämänlaatu 15D-indeksillä arvioituna oli yhteydessä parempaan ravitsemustilaan (p=0.026, β=0.336). Intervention vaikuttavuus omaishoitajien ravitsemustilaan Interventioryhmässä normaalin ravitsemustilan esiintyvyys lisääntyi 80 prosentista 82,4 prosenttiin tutkimusjakson aikana, kun taas kontrolliryhmän keskuudessa normaalin ravitsemustilan esiintyvyys laski 79,5 prosentista 71,4 prosenttiin (Kuva 7.). Keskimääräiset MNA-pisteet pysyivät interventioryhmässä lähes samana, kun taas kontrolliryhmässä pisteet laskivat. Tuloksissa ei nähty kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää eroa interventio- ja kontrolliryhmän välillä (p=0,12, vakioitu alkumittausten MNA-pisteillä).

23 23 Kuva 7. Normaalin ravitsemustilan esiintyvyys Omaishoitajien ja hoidettavien ravinnonsaanti Omaishoitajat Alkumittaukset Tutkimuksen alkumittausvaiheessa omaishoitajien keskimääräinen energiansaanti oli 1610 kcal/vrk (Taulukko 6). Omaishoitajista 46.8 % sai energiaa alle 1500 kcal/vrk; 26.7 % miehistä ja 59.2% naisista. Miehillä oli suurempi energiansaanti naisiin verrattuna (1798 kcal vs kcal, p=0.002). Keskimääräinen proteiininsaanti oli 69.2 g/vrk. Keskimääräinen proteiininsaanti oli ihannepainokiloa (BMI kg/m 2 ) kohden 1.0 g/ihannepainokilo/vrk. Yhteensä 79.7 % omaishoitajista ei tavoittanut suositeltua proteiininsaantia (1.2 1,4 /kg ihannepainokilo/vrk). Naisista 77.6 % ja miehistä 83.3 % sai proteiinia suosituksia vähemmän. Vaikka miehillä oli suurempi energiansaanti naisiin verrattuna, he saivat vähemmän proteiinia suhteutettuna energiansaantiin (16.6 E % vs E %, p=0.045). Kaikkien omaishoitajien keskuudessa ravintokuidun (keskiarvo 19.8 g/vrk), folaatin (keskiarvo µg/vrk) ja D-vitamiinin (keskiarvo 9.3 µg/vrk) saanti oli alle suositusten. Yhteensä 83.5 % omaishoitajista sai suosituksia vähemmän ravintokuitua, folaattia (94.9 %) ja D-vitamiinia (67,1 %). Yhteensä 73,4 % omaishoitajista ilmoitti käyttävänsä D-vitamiinivalmistetta ja erityisesti naiset käyttivät valmistetta miehiä enemmän (81,6 % vs. 60,0 %, p=0,035). Kuvassa 8 on esitetty ravintoaineiden naisten ja miesten vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti suosituksiin verrattuna. Naisilla raudan saanti jäi hieman alle suosituksen (keskiarvo 8,7 mg/vrk). Miehillä lisäksi raudan saanti oli naisia korkeampaa (9,9 mg/vrk vs. 8,7 mg/vrk, p=0,047). Miehillä magnesiumin saanti jäi hieman alle suosituksen (keskiarvo 347,2 mg/vrk), mutta saanti oli silti suurempaa kuin naisilla (347,2 mg/vrk vs. 303,6 mg/vrk, p=0,017). Miesten keskimääräinen C-

24 24 vitamiinin (keskiarvo 68,8 mg/vrk), A-vitamiinin (keskiarvo 765,6 µg/vrk) ja E-vitamiinin saanti (keskiarvo 8,7 mg/vrk) oli myös suosituksia alhaisempaa. Interventio- ja kontrolliryhmää verrattaessa kontrolliryhmän energiansaanti oli tutkimuksen alussa suurempaa (1743 kcal/vrk vs kcal/vrk, p=0,005). Lisäksi kontrolliryhmä sai interventioryhmää enemmän rautaa (9,9 mg/vrk vs. 8,5 mg/vrk, p=0,02), magnesiumia (338,7 mg/vrk vs. 302,1 mg/vrk, p= 0,04) ja E-vitamiinia (9,2 mg/vrk vs. 7,7 mg/vrk, p=0,017). Audit-testillä mitattua alkoholin riskikäyttöä ei havaittu yhdelläkään naispuolisella omaishoitajalla, mutta miesten keskuudessa riskikäyttöä havaittiin 13,3 %:lla. Miehillä suurempi pistemäärä alkoholin riskikäyttöä arvioivassa AUDIT-testissä oli yhteydessä alhaisempaan proteiinin saantiin. Kuva 8. Omaishoitajien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti suosituksiin verrattuna miehillä ja naisilla, n=79

25 25 TAULUKKO 6. OMAISHOITAJIEN RAVINTOAINEIDEN SAANTI ALKUMITTAUKSISSA Viitearvo Kaikki Naiset Miehet P-arvo Interventio Kontrolli P-arvo (n=79) (m=49) (n=30) (n=40) (n=39) Energiansaanti Noin > * 1480 (335) ,005* kcal/vrk, ka (SD) kcal/vrk (424) (377) (434) (466) Proteiininsaanti ,7 (16,5) 71,8 0,204 g/vrk, ka (SD) (17.9) (16.3) (19.6) (19,1) Proteiini (0.3) 1.0 (0.3) 0.9 (0.2) ,94 (0,2) 0,97 (0,3) 0,605 g/ihannepainokil o /vrk, ka (SD) g/kg/vrk Proteiini E%, % E% 17.4 (3.1) 18.0 (2.9) 16.6 (3.1) ,2 (3,1) 16,7 (2,8) 0,434 Kuitu g/vrk, ka(sd) g/vrk 19.8 (6.0) 19.2 (6.0) 20.7 (5.9) ,6 (5,6) 21,0 (6,3) 0,082 Folaatti μg/d, keskiarvo (SD) D-vitamiini μg/vrk, ka (SD) Käyttää D- vitamiinilisää, % 300 µg/vrk (69.8) (68.2) (72.7) 10 µg/vrk, (5.3) 8.8 (5.0) v. (5.8) 20 µg/vrk ,4 (77,0) 214,0 0,173 (62,0) ,0 (5,5) 9,6 (5,2) 0, % 81.6% 60.0% ,0% 71,8% 0,508 Kalsium mg/vrk, ka (SD) Rauta mg/vrk, ka(sd) Magnesium mg/vrk, ka (SD) C-vitamiini mg/vrk, ka (SD) A-vitamiini mg/vrk, ka (SD) E-vitamiini mg/vrk, ka (SD) 800 mg/vrk 888,9 829,5 985,9 0, ,4 (355,5) 903,8 0,709 (338,7) (287,1) (922,3) (324,6) 9 mg/vrk 9,2 (2,6) 8,7 (2,5) 9,9 (2,7) 0,047 8,5 (2,2) 9,9 (2,8) 0,02 Miehet 350 mg/vrk, Naiset 280 mg/vrk 320,2 (79,6) 75 mg/vrk 87,7 (76,5) Miehet ,9 RE/vrk, Naiset (987,8) 700 RE/vrk Miehet 10 α- TE/vrk,Naiset 8 α-te/vrk 303,6 (71,1) 99,2 (92,6) 782,3 (1167,7) 347,2 (86,5) 68,8 (30,5) 765,6 (606,0) 0, ,1 (73,4) 338,7 (82,4) 0,081 79,4 (42,0) 96,1 (100,3) 0, ,9 730,9 (1298,6) (517,6) 0,04 0,617 0,232 8,4 (3,3) 8,3 (3,8) 8,7 (2,5) 0,249 7,7 (3,2) 9,2 (3,4) 0,017 Keskiarvo= ka, keskihajonta=sd. Ryhmien väliset erot (naiset ja miehet) analysoitiin Khiin nelilötestillä tai Fisherin tarkalla testillä kategoristen muuttujien kohdalla, Mann Whitney U-testillä ei-normaalisti jakautuneiden jatkuvien muuttujien kohdalla ja Studentin T-testiä normaalisti jakautuvien jatkuvien muuttujien kohdalla. Ihannepainokilo on määritetty proteiinin saannin arvioimista varten laskemalla tutkittaville ihannepainokilo, jossa BMI oli välillä kg/m 2. Jos tutkittavan todellinen BMI asettui tälle välille, käytettiin sitä, jos BMI oli alle 20 kg/m 2, muunnettiin paino vastaamaan BMI 20 kg/m 2 ja mikäli se oli yli 30 kg/m 2, muunnettiin paino vastaamaan 30 kg/m 2. Ruoankäytön frekvenssikyselyn mukaan lähes kaikki (97,4 %) omaishoitajista söi päivittäin aamupalan. 70,1 % söi päivittäin yhden lämpimän aterian ja 22,1 % kaksi lämmintä ateriaa.

26 26 Välipalaa söi kaksi kertaa päivässä kolmannes (33,3 %). Muuten välipaloja syötiin joko yksi (26,9 %) tai kolme (23,1 %) päivässä. Suurin osa omaishoitajista söi kerran päivässä tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Ykkös- ja kevytmaito tai -piimä oli suosituin maitojuoma ja enimmäkseen sitä kulutettiin yksi tai kaksi annosta päivässä. Jogurttia tai rahkaa käytettiin enimmäkseen (34,2 %) yksi annos päivässä. Suurin osa (29,6 %) käytti kasviöljyä ruoanvalmistuksessa päivittäin yhden kerran. Yli puolet (53,5 %) ei käyttänyt koskaan öljypohjaista salaatinkastiketta. Suosituin rasva leivän päälle oli voi tai voikasviöljyseos. Suuri osa söi kalaa (40,4 %) ja punaista lihaa (37,7 %) ja vaaleaa lihaa (37,2 %) kaksi kertaa viikossa. Lihaleikkeleitä käytettiin eniten kerran päivässä (38,5 %). Enemmistö ei käyttänyt makkaroita (34,2 %) tai niitä käytettiin kerran viikossa (25,0 %). Vajaa kolmannes (32,1 %) käytti ruisleipää, näkkileipää tai hapankorppua ja vaaleaa täysjyväleipää kerran päivässä 29,9 %. Suurin osa (74,4 %) ei käyttänyt vaaleaa leipää. Yli puolet (55,3 %) söi puuroa päivittäin. Makeita leivonnaisia söi kerran päivässä 30,1 % omaishoitajista. Valtaosa ei käyttänyt sokeroituja mehua (83,5 %), sokeroituja virvoitusjuomia (89,7 %) tai täysmehuja (53,1 %). Mietoja alkoholijuomia ei käyttänyt 64,6 % ja 19,0 % käytti yhden kerran viikossa. Väkeviä alkoholijuomia ei käyttänyt lainkaan 81,3 % ja 12,0 % käytti kerran viikossa. Muutokset ravintoaineiden saannissa intervention jälkeen Tutkimusjakson aikana tapahtuneita muutoksia ravintoaineiden saannissa tarkasteltiin niiden omaishoitajien kesken (n=69), jotka olivat tutkimuksessa mukana koko 6 kuukauden tutkimusjakson. Näitä omaishoitajia oli interventioryhmässä 34 hlö ja kontrolliryhmässä 35 hlö. Lähtötilanteessa interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroja ravintoaineiden saannissa. Energiansaanti nousi sekä interventio että kontrolliryhmässä tutkimusjakson aikana, mutta nousu oli hieman suurempaa interventioryhmässä (92 kcal vs. 30 kcal) Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Interventioryhmässä proteiininsaanti nousi 0,94 g/painokilo/vrk saannista 1,02 g/painokilo/vrk (muutos +0,08 g/painokilo/vrk), kun kontrolliryhmässä saanti pysyi samana (saanti 0,97 g/painokilo/vrk). Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla muutos vaihteli ja interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia ravintoaineiden saannin muutoksissa. Intervention vaikutus omaishoitajiin, joiden proteiinin saanti oli < 1,2 g/painkilo/vrk alkumittauksissa Tutkimuksen vaikuttavuutta tutkittaessa omaishoitajien proteiinin saannin oletettiin nousevan interventioryhmässä 1 g kehonpainokilosta 1,2 grammaan/kehonpainokilo/vrk. Kontrolliryhmässä saannin oletettiin pysyvän muuttumattomana, eli keskimäärin 1 g/painokilo/vrk tasolla. Henkilöt, joilla jo lähtötilanteessa ylittyi 1,2g/painokilo/vrk saanti, jätettiin pois tilastollisista analyyseistä, sillä heillä intervention tavoite oli jo täyttynyt lähtötilanteessa. Interventioryhmässä loppumittauksissa 7 omaishoitajalla saanti ylittyi 1,2 g/kg/vk ja kontrolliryhmässä 9 omaishoitajalla. Intervention vaikuttavuusanalyyseissä oli mukana yhteensä 28 interventioryhmän omaishoitajaa (miehet n=12, naiset n=16) ja 27 kontrolliryhmän omaishoitajaa (miehet n=13, naiset n=14).

27 27 Lähtötilanteessa interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroja proteiinin saannissa (taulukko 7). Interventioryhmän omaishoitajilla proteiininsaanti lisääntyi ryhmän sisällä keskimäärin 0,1 g/painokilo/vrk, p=0,038 (Kuva 9). Myös kontrolliryhmässä proteiininsaanti lisääntyi hieman (0,04 g/painokilo(vrk), mutta ero ei ollut tilastollinen ryhmän sisällä. Interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa proteiinin saannin muutoksissa. TAULUKKO 7. PROTEIININSAANTI ALKUMITTAUKSISSA,MUUTOS INTERVENTION JÄLKEEN Alkumittaukset Muutos Keskiarvo(SD), g/painokilo/vrk p-arvo Muutos g/painokilo/vrk Luottamusväli, g/painokilo/vrk p-arvo Kaikki Interventio (n=28) 0,86 (0,17) 0,73 0,10 0,02 0,17 0,26 Kontrolli (n=27) 0,85 (0,17) 0,04-0,05 0,12 Naiset Interventio (n=16) 0,85 (0,17) 0,42 0,09-0,02 0,20 0,47 Kontrolli (n=14) 0,9 (0,18) 0,14 0,03 0,25 Miehet Interventio(n=12) 0,89 (0,18) 0,18 0,11-0,01 0,22 0,007* Kontrolli (n=13) 0,79 (0,16) - 0,07-0,19 0,04 Muuttujia testattiin käyttäen t-testiä, Mann-Whitney U-testillä tai permutaatio-testiä. Muutoksia tutkittiin käyttäen yleistettyjä lineaarisija malleja. Jos testioletukset eivät toteutuneet, käytettiin bootstrap estimointimenetelmiä. Muutokset vakioitu alkumittausarvoilla. Kuva 9. Omaishoitajien (n=55) muutokset proteiinin saannissa interventiojakson aikana. Interventioryhmän miehillä (n=12) proteiinin saanti nousi keskimäärin 0,11 g/painokilo/vrk, kun kontrolliryhmän (n=13) proteiinin saanti puolestaan laski keskimäärin -0,07 g/painokilo/vrk (Kuva 10). Omaishoitajamiesten keskuudessa havaittiinkin vahva tilastollinen ero interventio- ja kontrolliryhmän välillä (p. 0,007, vakioitu alkumittausarvoilla). Omaishoitajamiesten keskimääräinen proteiininsaanti

28 28 nousi 0,89 g/painokilo/vrk 1,0 g/painokilo/vrk. Koska lähtötilanne oli odotettua huonompi, ei alkuperäinen tavoite 1,2 g/painokilo/vrk täyttynyt. Kontrolliryhmässä keskimääräinen proteiinin saanti laski 0,79 g/painokilo/vrk 0,72 g/painokilo/vrk. Kuva 10. Mies-omaishoitajien muutokset proteiininsaannissa interventiojakson aikana Prosentuaaliset muutokset proteiinin saannissa kaikkien omaishoitajien kesken Tutkimusjakson aikana interventioryhmän omaishoitajista (n=40) 82,5 % sai suosituksia vähemmän proteiinia alkumittauksissa ja 76,5 % loppumittauksissa (n=34), joten saanti parani keskimäärin 6 % ryhmätasolla. Kontrolliryhmän omaishoitajista 76,9 % jäi alle saantisuosituksen alkumittauksissa (n=39) ja 77,1 % jäi alle saantisuosituksen loppumittauksissa(n=35), joten saanti laski ryhmätasolla 0,2 %. Kun tarkasteltiin interventioryhmän omaishoitajien (n=34) proteiinin saannin muutoksia yksilökohtaisesti, oli 61,8 prosentilla proteiinin saanti noussut interventiojakson aikana. Kontrolliryhmän osalta (n=35) 51,4 prosentilla proteiinin saanti nousi. Hoidettavat Alkumittaukset Tutkimuksen alkumittausvaiheessa kaikkien hoidettavien (n=55) keskimääräinen energiansaanti oli 1648 kcal/vrk (Taulukko 8.). Hoidettavista 40,0 % sai energiaa alle 1500 kcal/vrk; 31,1 % miehistä ja 52,2 % naisista. Miehillä oli suurempi energiansaanti naisiin verrattuna (1751,8 kcal/vrk vs. 1503,5 kcal/vrk, p=0,028). Keskimääräinen proteiininsaanti oli 68.9 g/vrk. Keskimääräinen proteiininsaanti oli ihannepainokiloa (BMI kg/m 2 ) kohden 0,9 g/ihannepainokilo/vrk. Yhteensä 88,5 % hoidettavista ei tavoittanut suositeltua proteiinin saantia; naisista 95,5 % ja miehistä 83,3 %. Miehet saivat naisia enemmän (75,3 g/vrk vs. 60,0 g/vrk, p=0,008) proteiinia, kun tarkasteltiin kokonaisproteiininsaantia, mutta painokiloa kohden lasketuissa saanneissa ei ollut eroa.

29 29 Kaikkien hoidettavien keskuudessa ravintokuidun (keskiarvo 18,9 g/vrk) ja folaatin (keskiarvo 197,6 µg/vrk) saanti oli alle suositusten. Yhteensä 81,8 % hoidettavista sai suosituksia vähemmän ravintokuitua ja 90,9 % folaattia. Lisäksi naisilla keskimääräinen D-vitamiinin (keskiarvo 7,8 µg/vrk), raudan (keskiarvo 8,2 mg/vrk) ja C-vitamiinin (keskiarvo 74,0 mg/vrk) saanti oli alle suositusten. Miehillä alle suositusten jäivät magnesiumin (keskiarvo 333,6 mg/vrk), A-vitamiinin (keskiarvo 666,5 mg/vrk) sekä E-vitamiinin (keskiarvo 8,8 mg/vrk) saanti. Miehet saivat naisia enemmän kuitua, D- vitamiinia, kalsiumia ja magnesiumia. Interventio- ja kontrolliryhmän välillä oli tilastollisia eroja ainoastaan raudan saannissa, jossa kontrolliryhmän saanti oli suurempaa. Ruoankäytön frekvenssikyselyn mukaan lähes kaikki (94,4 %) hoidettavista söi päivittäin aamupalan. 68,5 % söi päivittäin yhden ja 29,6 % % kaksi lämmintä ateriaa. Välipalaa söi kaksi kertaa päivässä kolmannes (44,4 %). Muuten välipaloja syötiin joko yksi (20,4 %) tai kolme (20,4%) päivässä. Suurin osa hoidettavista söi kerran päivässä tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Ykkös- ja kevytmaito tai -piimä oli suosituin maitojuoma ja enimmäkseen sitä kulutettiin yksi tai kaksi annosta päivässä. Jogurttia tai rahkaa käytettiin enimmäkseen (37,0 %) yksi annos päivässä. Suurin osa (24,0 %) käytti kasviöljyä ruoanvalmistuksessa päivittäin yhden kerran. Jopa 66,7 % ei käyttänyt koskaan öljypohjaista salaatinkastiketta. Suosituin rasva leivän päälle oli voi tai voi-kasviöljyseos. Suuri osa söi kalaa (48,0 %) ja punaista lihaa (28.8 %) ja vaaleaa lihaa (33,3 %) kaksi kertaa viikossa. Lihaleikkeleitä käytettiin eniten kerran päivässä (46,2 %). Enemmistö ei käyttänyt makkaroita (28,3 %) tai niitä käytettiin kerran viikossa (26,4 %). Yli kolmannes (35,3 %) käytti ruisleipää, näkkileipää tai hapankorppua ja vaaleaa täysjyväleipää 32,1 % kerran päivässä. Suurin osa (76,9 %) ei käyttänyt vaaleaa leipää. Yli puolet (63,5 %) söi puuroa päivittäin. Makeita leivonnaisia söi kerran päivässä 29,4 % hoidettavista. Valtaosa ei käyttänyt sokeroituja mehua (81,3 %), sokeroituja virvoitusjuomia (84,9 %) tai täysmehuja (52,9 %). Mietoja alkoholijuomia ei käyttänyt 73,1 % ja 13,5 % käytti yhden kerran viikossa. Väkeviä alkoholijuomia ei käyttänyt 90,2 % ja 9,8% käytti kerran viikossa.

30 30 TAULUKKO 8. HOIDETTAVIEN RAVINTOAINEIDEN SAANTI ALKUMITTAUKSISSA Viitearvo Kaikki (n=55) Naiset (m=28 Miehet (n=27) P-arvo Interventio (n=28) Kontrolli (n=27) P- arvo Energiansaanti Noin > ,5 1751,8 0,028* 1555,1 1744,3 0,092 kcal/vrk, ka (SD) kcal/vrk (416) (283,7) (466,7) (364,5) (450,2) Proteiininsaanti 68,9 60,0 75,3 0,008* 65,8 (19.6) 72,1 0,273 g/vrs, ka (SD) (21,3) (12,1) (23,5)) (22,9) Proteiini ,9 (0,2) 0,9 (0,2) 0,9 (0,3) 0,444 0,88 (0,22) 0,96 0,288 g/ihannepainok ilo /vrk, ka (SD) g/kg/vrk (0,26) Proteiini E%, % E% 16,7 (2,8) 16,0 (2,7) 17,2 (2,8) 0,145 17,0 (3,0) 16,4 (2,6) 0,474 Kuitu g/vrk, ka (SD) Folaatti μg/d, ka (SD) D-vitamiini μg/vrk, ka (SD) Kalsium mg/vrk, ka (SD) Rauta mg/vrk, ka (SD) Magnesium mg/vrk, ka (SD) C-vitamiini mg/vrk, ka (SD) A-vitamiini mg/vrk, ka (SD) E-vitamiini mg/vrk, ka (SD) g/vrk 18,9 (6,6) 300 µg/vrk 197,6 (54,1) 10 µg/vrk, 10, v. (6,4) 20 µg/vrk, 75 v. 800 mg/vrk 954,5 (307,7) 16,8(5,2 ) 20,4 (7,2) 185,4 206,3 (59,5) (68,3) 7,8 (4,8) 11,7 (7,0) 847,8 (264,6) 1031,2 (317,4) 9 mg/vrk 9,1 (3,1) 8,2 (2,6) 17,2 (2,8) Miehet ,6 285,8 333,6 mg/vrk, (83,1) (71,7) (3,3) Naiset 280 mg/vrk 75 mg/vrk 83,0 (51,2) Miehet ,3 RE/vrk, (435,3) Naiset 700 RE/vrk Miehet 10 α- TE/vrk, Naiset 8 α- TE/vrk 74,0 (39,5) 711,4 (500,3) 89,5 (57,9) 666,5 (389,4) 0,043* 17,4 (6,1) 20,4 (6,9) 0,101 0, ,1 (59,3) 208,4 0,227 (70,0) 0,025* 10,1 (6,9) 10,1 (6,1) 1,00 0,028* 928,6 (304,9) 981,3 0,531 (314,0) 0,096 8,1 (2,1) 10,0 (3,6) 0,021* 0,035* 295,8 (80,3) 332,1 (83,3) 0,271 81,7 (49.7) 84,4 (53,6) 0, ,3 (420,8) 707,0 (456,9) 0,106 0,846 0,720 8,5 (4,1) 8,2 (3,8) 8,8 (4,4) 0,558 7,7 (3,3) 9,4 (4,8) 0,141 Keskiarvo= ka, keskihajonta=sd. Ryhmien väliset erot (naiset ja miehet) analysoitiin Khiin nelilötestillä tai Fisherin tarkalla testillä kategoristen muuttujien kohdalla, Mann Whitney U-testillä ei-normaalisti jakautuneiden jatkuvien muuttujien kohdalla ja Studentin T-testiä normaalisti jakautuvien jatkuvien muuttujien kohdalla. Ihannepainokilo on määritetty proteiinin saannin arvioimista varten laskemalla tutkittaville ihannepainokilo, jossa BMI oli välillä kg/m 2. Jos tutkittavan todellinen BMI asettui tälle välille, käytettiin sitä, jos BMI oli alle 20 kg/m 2, muunnettiin paino vastaamaan BMI 20 kg/m 2 ja mikäli se oli yli 30 kg/m 2, muunnettiin paino vastaamaan 30 kg/m 2.

31 31 Muutokset ravintoaineiden saannissa intervention jälkeen Tutkimusjakson aikana tapahtuneita muutoksia ravintoaineiden saannissa tarkasteltiin niiden hoidettavien kesken (n=48), jotka olivat tutkimuksessa mukana koko 6 kuukauden tutkimusjakson. Näitä hoidettavia oli interventioryhmässä 27 hlö ja kontrolliryhmässä 21 hlö. Energiansaanti nousi interventioryhmässä, kun taas kontrolliryhmässä energiansaanti laski tutkimusjakson aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,86). Interventioryhmässä proteiininsaanti nousi 0,08 g/painokilo/vrk, kun kontrolliryhmässä saanti laski -0,03 g/painokilo/vrk. mutta eri ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,146). Vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla muutos vaihteli. Interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia ravintoaineiden saannin muutoksissa. Intervention vaikutus niiden hoidettavien proteiinin saantiin, joiden saanti oli alle 1,2 g/painokilo/vrk Proteiinin saantia mitattiin tutkimuksen alussa ja lopussa ruokapäiväkirjoilla. Proteiinin saannin oletettiin nousevan interventioryhmässä 1 g kehonpainokilosta 1,2 grammaan/kehonpainokilo vuorokaudessa. Kontrolliryhmässä saannin oletettiin pysyvän muuttumattomana, eli keskimäärin 1 g/painokilo/vrk tasolla. Henkilöt, joilla jo lähtötilanteessa ylittyi 1,2g/painokilo/vrk saanti, jätettiin pois tilastollisista analyyseistä, sillä heillä intervention tavoite oli jo täyttynyt lähtötilanteessa. Sekä interventio- että kontrolliryhmässä loppumittauksissa 2 hoidettavalla saanti ylittyi 1,2 g/kg/vrk. Näin ollen intervention vaikuttavuusanalyyseissä oli mukana yhteensä 25 interventioryhmän hoidettavaa (miehet n=13, naiset n=12) ja 15 kontrolliryhmän hoidettavaa (miehet n=9, naiset n=6). Tutkimusjakson jälkeen interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei nähty tilastollisesti merkitseviä eroja proteiininsaannin muutoksissa (p=0,48, vakioitu lähtötilanteella), (Taulukko 9, Kuva 11). Myöskään naisten ja miesten välillä ei nähty eroa eri ryhmissä. Interventioryhmässä olleiden hoidettavien proteiininsaanti lisääntyi ryhmän sisällä kuitenkin noin 0,07 g/painokilo/vrk ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,033). Koska lähtötilanne oli odotettua huonompi, ei alkuperäinen tavoite 1,2 g/painokilo/vrk täyttynyt. Interventioryhmässä naisten ja miesten kohdalla erikseen tarkasteltuna ei huomattu tilastollisesti merkitseviä eroja.

32 32 TAULUKKO 9. PROTEIININSAANTI ALKUMITTAUKSISSA,MUUTOS INTERVENTION JÄLKEEN Alkumittaukset Muutos Keskiarvo (SD), g/painokilo/vrk p-arvo Muutos g/painokilo/vrk Luottamusväli, g/painokilo/vrk p-arvo Kaikki Interventio (n=25) 0,85 (0,18) 0,54 0,072 0,006 0,14 0,48 Kontrolli (n=15) 0,88 (0,17) - 0,01-0,15-0,14 Naiset Interventio (n=12) 0,85 (0,16) 0,99 0,06-0,02 0,14 0,086 Kontrolli (n=6) 0,85 (0,16) - 0,10-0,39 0,20 Miehet Interventio (n=13) 0,84 (0,20) 0,47 0,08-0,03 0,2 0,68 Kontrolli (n=9) 0,90 (0,18) 0,06-0,12 0,24 Muuttujia testattiin käyttäen t-testiä, Mann-Whitney U-testillä tai permutaatio-testiä. Muutoksia tutkittiin käyttäen yleistettyjä lineaarisija malleja. Jos testioletukset eivät toteutuneet, käytettiin bootstrap estimointimenetelmiä. Muutokset vakioitu alkumittausarvoilla. g/kgbw/d 0,94 0,92 0,9 0,88 0,86 0,84 0,88 0,85 0,92 0,87 0,82 0,8 Alkumittaukset Interventio (n=25) Kontrolli (n=15) Loppumittaukset Kuva 11. Muutokset hoidettavien proteiinin saannissa tutkimusjakson (6kk) jälkeen naisilla ja miehillä Omaishoitajien laboratoriotestit Laboratoriotestien mukaan omaishoitajien keskimääräiset seerumin 25(OH)D-pitoisuudet olivat hyvät, sillä keskiarvo oli 80.8 nmol/l. Alkumittauksissa vain kahdella omaishoitajalla D-vitamiinitasot olivat alle 50 nmol/l ja kahdella yli 120 nmol/l. Omaishoitajista 73.4 % käytti jonkin vahvuista D- vitamiinilisää. Naiset käyttivät miehiä useammin D-vitamiinilisää (81.6 % vs. 60.0%, p=0.035). D- vitamiinilisän käyttö oli yhteydessä seerumin 25(OH)D-pitoisuuksiin, sillä D-vitamiinistatus oli korkeampi niillä omaishoitajilla, jotka käyttivät D-vitamiinilisää (84.7 nmol/l vs nmol/l, p=0.035).

33 33 Omaishoitajien keskimääräinen hemoglobiiniarvo oli 138 g/l, plasman albumiinin 37.6 g/l ja seerumin albumiini 0.25 mg/l. Miehillä oli naisia korkeammat hemoglobiiniarvot (p=0.002). Omaishoitajien hemoglobiiniarvot olivat suoraan yhteydessä MNA-testillä mitattuun ravitsemustilaan (p=0.031, beta=0.259) Ruokatalouden hoito Omaishoitoperheissä suurin osa (83,3 %, n=65) omaishoitajista hoiti yksin perheen ruokaostokset. Yhdessä puolison kanssa ruokaostoksia tekivät 15,4 % (n=12) omaishoitajista. Vain yhdessä perheessä omaishoitajan puoliso hoiti pääosin yksin ruokaostoksien teon. Omaishoitajista valtaosa (82,1 %, n=64) valmisti talouden ruoat. Yhdessä puolisonsa kanssa ruokia valmisti 11,5 % (n=9) omaishoitajista. Omaishoitoperheistä 53,2 % (n=42) hyödyntää taloudessaan valmisruokia tai eineksiä. Vain kahdessa perheessä (2,5 %) oli käytössä kotiin kuljetettava ateriapalvelu. Suurin osa (54,7 %, n=41) omaishoitajista koki ruokatalouteen käytettävien rahojen riittävyyden hyväksi ja 9,3 % (n=7) erittäin hyväksi. Omaishoitajista 33,3 % (n=25) koki rahojen riittävyyden olevan ei hyvä eikä huono. Kaksi omaishoitajaa (2,7 %) koki rahojen riittävyyden olevan erittäin huono Hyvinvointi Omaishoitajien masentuneisuus ja kuormittuneisuus Omaishoitajien (n=79) kuormittavuutta ja tuen tarvetta arvioitiin COPE-indeksillä. Indeksin mukaan 7,6 % (6 hlö) omaishoitajista sai Kielteinen vaikutus-osa-alueella yli 15 pistettä, mikä saattaa viitata ylirasittuneisuuteen. Myönteinen merkitys- osa-alueella 10,1 % (8 hlö) sai 10 pistettä tai alle, mikä saattaa viitata siihen, että omaishoitaja saa roolistaan vain vähän tyydytystä. Omaishoitajista 7,6 % (6 hlö) sai pistemäärän 6 tai alle Tuen laatu-osa-alueella, mikä voi kertoa siitä, että omaishoitaja ei tunne saavansa tukea. Omaishoitajien masennusoireilua tutkittiin GDS15-mittarilla. Omaishoitajista 10,1 prosentilla (8 hlö) havaittiin lievää tai keskivaikeaa masennusta ja yhdellä tutkittavalla vaikeaa masennusta. GDS-15 mittarin keskimääräiset pistemäärät olivat 2,8 (SD 2,6) pistettä. Naisten ja miesten sekä interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kuormittuneisuudessa tai masentuneisuudessa. Intervention vaikuttavuus omaishoitajien masennusoireisiin Omaishoitajien masennusoireissa ei tapahtunut tutkimusjakson aikana tilastollisesti merkitseviä muutoksia interventio- ja kontrolliryhmän välillä (p=0,74, vakioitu alkutilanteen MNA-tuloksella). Interventioryhmän pisteet nousivat keskimäärin 0,5 pistettä (vaihteluväli -0,4 1,3), kun taas kontrolliryhmän tulos nousi keskimäärin 0,3 pisteellä (vaihteluväli -0,2 0,9).

34 Omaishoitajien sosiaalinen yhtenäisyys Omaishoitajien sosiaalista yhtenäisyyttä arvioitiin SPSS-mittarilla, joka arvioi sosiaalisen tuen, yksinäisyyden ja vuorovaikutussuhteiden tilannetta. Keskimäärin omaishoitajat kokivat sosiaalisen yhtenäisyyden hyväksi (Keskiarvo 81,1 pistettä, SD 8,1). Testin antamia ulottuvuuksia tarkasteltiin lisäksi kuutena vuorovaikutussuhteisiin liittyvänä ulottuvuutena: kiintymys (keskiarvo 13,5, SD 2,2)), liittyminen (keskiarvo 13,6 pistettä, SD 2,3), arvostus (keskiarvo 13,3 pistettä, SD 3,1), avun saannin mahdollisuus (keskiarvo 14,5 pistettä, SD 1,8), neuvojen saanti (keskiarvo 14,1 pistettä, SD 1,8) ja hoivaaminen (keskiarvo 13,0 pistettä, SD 1,7). Omaishoitavat saivat suurimmat pistemäärät avun saannin mahdollisuudesta ja alhaisimmat pistemäärät hoivaamisesta. Miesten ja naisten välillä tai interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroja. Intervention vaikuttavuus omaishoitajien sosiaaliseen yhteneväisyyteen Omaishoitajien sosiaalisessa tuessa ei tapahtunut SPS- testillä mitattuna tilastollisesti merkitseviä muutoksia interventio- ja kontrolliryhmän välillä (p=0,26, vakioitu alkutilanteen MNA-tuloksella). Interventioryhmän pisteet laskivat keskimäärin 0,2 pistettä (vaihteluväli -2,9 2,6), kun taas kontrolliryhmän tulos nousi keskimäärin 1,6 pisteellä (vaihteluväli -0,6 3,8) Omaishoitajien ja hoidettavien terveyteen liittyvä elämänlaatu Omaishoitajat Rand-36 Alkumittauksissa suurin osa omaishoitajista koki terveytensä olevan tyydyttävä (44,2 %, n=34) tai hyvä (36,4 %, n=28). Yli puolet (53,8 %, n=42) koki terveytensä olevan suunnilleen samanlainen kuin vuosi sitten, mutta myös 30,8 % (n=24) koki terveytensä huonontuneen vuoden aikana. Suurin osa omaishoitajista (59,5 %, n=47) koki, ettei heidän ruumiillinen terveydentilanne tai tunne-elämän vaikeudet ole häirinneet heidän tavanomaista (sosiaalista) toimintaa perheen, ystävien, naapureiden tai muiden ihmisten parissa. Lähes kolmannes (29,1 %, n=23) kuitenkin koki hieman vaikeuksia tavanomaisissa toiminnoissaan. Omaishoitajista 39,2 % (n=31) uskoi, että heidän terveytensä tulee heikkenemään ja erityisesti omaishoitajamiehet uskoivat terveytensä heikkenevän naisia enemmän (p=0,009). Naisten ja miesten tai interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroa. RAND-36 mittarin kahdeksasta eri ulottuvuudesta (koettu terveys, fyysinen toimintakyky, psyykkinen hyvinvointi, sosiaaliset toiminnot, tarmokkuus, kivuttomuus, fyysinen roolitoiminta ja psyykkinen roolitoiminta) omaishoitajat saivat huonoimmat pisteet koetusta terveydestä (ka 56,4±1,6) ja parhaimmat sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueesta (84,8±20,5) (Taulukko 10). Naisten ja miesten tai interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisia eroja eri RAND-36 osa-alueiden välillä. Välimittauksissa (3kk) kohdalla eri ulottuvuuksien tulokset olivat joko samat tai hieman huonontuneet alkumittauksista paitsi koetun terveyden, fyysisen roolitoiminnan ja tarmokkuuden arvot olivat hieman parantuneet alkumittauksista. Intervention ja kontrollin välillä ei ollut eroja välimittauksissa.

35 35 TAULUKKO 10. OMAISHOITAJIEN ELÄMÄNLAATU ALKUMITTAUKSISSA, RAND-36 Kaikki Naiset Miehet P-arvo Interventio Kontrolli P-arvo (n=79) (m=49) (n=30) (n=40) (n=39) KoTe, keskiarvo 56,4 (1,6) 57,7 54,4 0,428 57,5 (17,8) 55,2 0,562 (keskihajonta) (18,3) (16,5) (17,6) FyTo, keskiarvo 73,0 (25,5) 75,2 69,4 0,328 72,1 (29,9) 73,9 0,751 (keskihajonta) (25,0) (26,3) (20,3) PsHy, keskiarvo 77,1 (15,3) 74,8 80,8 0,09 78,4 (14,6) 75,8 0,466 (keskihajonta) (16,1) (13,2) (16,0) SoTo, keskiarvo 84,8 (20,5) 82,1 89,2 0,140 84,1 (23,2) 85,6 0,745 (keskihajonta) (22,5) (16,0) (17,6) Tarm, keskiarvo 64,9 (21,7) 62,5 68,8 0,212 65,5 (22,1) 64,2 0,776 (keskihajonta) (23,4) (18,3) (21,6) Kivu, keskiarvo 71,5 (24,5) 71,2 71,9 0,901 72,1 (26,4) 70,9 0,837 (keskihajonta) (25,6) (23,1) (22,8) RoFy, keskiarvo 61,4 (40,2) 60,2 63,3 0,739 68,1 (42,4) 54,5 0,132 (keskihajonta) (41,1) (39,2) (37,1) RoPs, keskiarvo (keskihajonta) 73,2 (38,6) 68,1 (40,7) 81,6 (34,0) 0,137 78,6 (36,3) 67,5 (40,6) 0,210 KoTe=koettu terveys, FyTo=fyysinen toimintakyky, PsHy=psyykkinen hyvinvointi, SoTo=sosiaalinen toimintakyky, Tarm=tarmokkuus, Kivu=kivuttomuus, RoFy=fyysinen roolitoiminta, RoPs=psyykkinen roolitoiminta. Ulottuvuuksien pistemäärät vaihtelevat 4 ja 16 pisteen välillä. Kokonaispistemäärä vaihtelee 24 ja 96 välillä. Suurempi pistemäärä osoittaa enemmän koettua yhteisyyttä. Ryhmien väliset erot analysoitu t-testillä. 15D-mittari Omaishoitajien (n=78) keskimääräinen 15D tulos oli alkumittauksissa 0,9 pistettä (SD 0,08). Interventio- ja kontrolliryhmän välillä, eikä miesten ja naisten välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Välimittauksissa (3kk) omaishoitajien keskimääräinen 15D-tulos oli myös 0,9 pistettä (SD 0,1). Intervention ja kontrollin välillä ei nähty eroja välimittauksissa. Omaishoitajien kokema elämänlaatu oli mittarin kaikkien eri osakysymysten kohdalla parempi kuin hoidettavilla (Kuva 12). Intervention vaikuttavuus elämänlaatuun omaishoitajilla Tutkimusjakson (6kk) jälkeen omaishoitajien, sekä interventio- että kontrolliryhmän, RAND-36 arvot laskivat, mutta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (Kuva 13). Näin ollen tutkimuksessa ei saatu vaikuttavuutta omaishoitajien elämänlaatuun. Eniten pisteet laskivat interventioryhmässä fyysisen (-13,7 p.) ja psyykkisen roolitoiminnan (-13,4 p.) osa-alueella, kun puolestaan kontrolliryhmässä pisteet laskivat eniten sosiaalisen toimintakyvyn (-7,4 p.) ja kivuttomuuden (- 7,0 p) osa-alueella. Myöskään 15D-mittarin avulla tarkasteltuna interventio- että kontrolliryhmän elämänlaatu ei ollut muuttunut tilastollisesti merkitsevästi. Interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroa (p=0,69, vakioitu alkutilanteella). Interventioryhmän pisteet laskivat keskimäärin -0,006 pistettä (vaihteluväli -

36 36 0,024 0,012), kun taas kontrolliryhmän tulos nousi keskimäärin 0,002 pisteellä (vaihteluväli -0,015 0,019). Mobility Vision Hearing Breathing Sleeping Eating Speech Excretion Usual activities =hoidettavat =omaishoitajat Mental function Discomfort and symptoms Depression Distress Vitality Sex 15D-score 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1,0 Score Kuva 12. Omaishoitajien ja hoidettavien kokema elämänlaatu 15D-mittarilla mitattuna Fyysienen toimintakyky Roolitoiminta/ fyysinen Interventio Kontrolli Roolitoiminta/ psyykkinen Tarmokkuus Psyykkinen hyvinvointi Sosiaalinen toimintakyky Kivuttomuus Koettu terveys Muutos Kuva 13. Vakioimattomat arvot RAND-36 osa-alueiden muutoksista 6 kk tutkimusjakson jälkeen

37 37 Hoidettavat Hoidettavien (n=52) keskimääräinen 15D pistemäärä oli alkumittauksissa 0,7 (SD 0,1). Interventio-ja kontrolliryhmän välillä, eikä miesten ja naisten välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Välimittauksissa (3kk) omaishoitajien keskimääräinen 15D-tulos oli 0,7 pistettä (SD 0,1). Intervention ja kontrollin välillä ei nähty eroja välimittauksissa. Intervention vaikutus hoidettavien elämänlaatuun Hoidettavien terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei tapahtunut 15D mittarilla mitattuna tilastollisesti merkitseviä muutoksia interventio- ja kontrolliryhmän välillä (p=0,47, vakioitu alkutilanteella), eikä ryhmien sisällä. Interventioryhmän pisteet laskivat keskimäärin -0,032 pistettä (vaihteluväli -0, ,008), ja kontrolliryhmän tulos laski keskimäärin -0,028 pisteellä (vaihteluväli - 0,065 0,008) Palaute intervention toteutuksesta Tutkimuksen aikana toteutettiin yhteensä 225 kotikäyntiä sekä 74 kotiin annettua ravitsemusohjausta. Interventiojaksosta saatua palautetta arvioitiin yhtenä tekijänä intervention vaikuttavuudessa. Palautetta kysyttiin interventiojaksoon osallistuneilta omaishoitajilta kyselylomakkeella ja puhelinhaastatteluilla sekä lisäksi kirjattiin keskusteluita ryhmänohjaustilanteista. Yhteensä 31 interventioryhmään satunnaistettua omaishoitajaa palautti palautelomakkeen. Puhelinhaastattelut tehtiin kaikille 34 intervention loppuun asti tutkimuksessa mukana olleille omaishoitajalle. Lomakekysely interventiojakson lopussa Lomakekyselyn perusteella interventioon osallistuneet omaishoitajat olivat tyytyväisiä kotikäynteihin ja saatuun ravitsemusohjaukseen. Interventioon osallistuneet omaishoitajat pitivät kotikäynnin aikana saatua ravitsemusohjausta joko hyödyllisenä (77,4 %) tai osittain hyödyllisenä (22,6 %). Lisäksi suurin osa piti annettua Minun ravitsemukseni -ravitsemussuunnitelmaa hyödyllisenä (73,3 %) ja loput osittain hyödyllisenä (26,7 %). Myös ryhmämuotoista ravitsemusohjausta pidettiin joko hyödyllisenä (68,2 %) tai osittain hyödyllisenä (31,8 %). Palautteen perusteella intervention toteutusta ja annettua ravitsemusohjausta voidaan pitää vaikuttavana. Kotona annettava ravitsemusohjaus otetaan hyvin vastaan ja ravitsemusohjausta pidetään hyödyllisenä, vaikka ohjauksen perusteella tehtiin suurimmaksi osaksi vain pieniä muutoksia ruokavalioon. Puhelinhaastattelu interventiojakson lopussa Interventioon osallistuneiden omaishoitajien puhelinhaastattelujen perusteella valtaosa tutkittavista oli mielissään tutkimuksessa mukana olemisesta. Omaishoitajien mielestä oli hienoa, että heistä välitetään. Ryhmiin osallistuminen toi lisäksi vertaistukea. Ennaltaehkäisevä ravitsemusohjaus koettiin tärkeäksi ja kotikäyntejä pidettiin etuna. Henkilökohtaisen ravitsemusohjauksen saaminen

38 38 koettiin hyödylliseksi ja positiiviseksi ja sitä toivottiin jatkossakin. Myös laboratoriomittausten ottaminen tutkimuksessa koettiin suurena etuna. Ryhmäohjauksesta erityisesti ruoanlaittokursseista pidettiin ja niistä saatiin myös hyvää vertaistukea. Ruokavaliomuutoksista keskustellessa nousi esiin, että omaishoitajat ovat tehneet pieniä terveyttä edistäviä muutoksia ruokavalioonsa. Maitotuotteiden lisääminen on ollut yksi merkittävin tapa lisätä proteiinin saantia. Kuidun ja kasvisten käyttöön kiinnitettiin entistä enemmän huomiota sekä useat olivat lisänneet tuotteiden ravintosisältöjen seuraamista kaupassa. Myös toivottua painonnousua oli tapahtunut joidenkin tutkittavien kohdalla. Tutkimustulosten hyödynnettävyys koettiin uhatuksi, jos kuntien taloudelliset resurssit eivät riitä tulevaisuudessa ravitsemusohjauksen tarjoamiseen. Kehittämiskohteena mainittiin lisäksi tutkimuksen kyselylomakkeet, jotka koettiin osittain hankalina täyttää. Huomioita ryhmänohjauksen aikana Interventioryhmäisille järjestettyjen ryhmätapaamisten yhteydessä ravitsemussuunnittelija kirjasi huomioita omaishoitajien palautteesta interventiojaksolla. Interventioryhmän omaishoitajista 11,4 % (n=9) ei halunnut osallistua ryhmiin ja 3,8 % (n=3) ei osallistuneet siksi, että he olivat tippuneet tutkimuksesta ja ennen ryhmien alkamista. Eniten omaishoitajat halusivat osallistua Marttojen ruoanlaittokursseille (n=16). Keskusteluryhmiin osallistui 12 interventioryhmän omaishoitajaa, Erityisen paljon omaishoitajat pitivät ruoanlaittokursseille osallistumisesta. Ruoanlaitto yhdessä oli innostavaa ja uudet reseptit kiinnostivat. Samalla ryhmä toimi hyvänä vertaistukena, sillä ruoanlaiton ja ruokailun lomassa keskusteltiin usein omaishoitajuuteen liittyvistä asioista. Ryhmäläiset toivoivatkin jatkossa avoimia ruonlaittoryhmiä, joihin voisi osallistua. Ryhmäkeskustelusta saadun palautteen mukaan omaishoitajat pitivät ryhmätapaamisten keskustelunomaisesta tyylistä. Keskustelukortit toimivat hyvänä keinona johdatella eri ravitsemusaiheisiin. Toisaalta omaishoitajat pitivät myös siitä, että ryhmässä sai puhua ravitsemuksen lisäksi muistakin asioista. Omaishoitajat olivat sitä mieltä, että kaikille avoimia keskusteluryhmiä ja ravitsemusluentoja voisi olla enemmän tarjolla. Yleisesti ottaen interventioryhmän omaishoitajat tunsivat itsensä onnekkaiksi, koska olivat päässeet tutkimuksen interventioryhmään mukaan. Tutkimuksessa saatu lisähuomio ja tutkimukset toivat turvallisuuden tunnetta. Omaishoitajat pitivät siitä, että joku on kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan 5. Hankkeen aikana tehdyt toimintamallit ja tuotokset Hankkeen tavoitteena oli kehittää Porin perusturvan alueen ravitsemushoitoa ja luoda uusia toimintamalleja sekä materiaalia myös valtakunnallisesti. Tutkimuksen aikana nousikin esiin useita kehittämiskohteita.

39 Tuotokset Avaimia omaisen hyvinvointiin Hankkeen aikana nousi tarve kehittää kokonaisvaltainen opas omaishoitajan hyvinvoinnin tukemiseksi. Hankkeen aikana toteutettiin 12-sivuinen Omaisen hyvinvointiopas, joka sisältää tietoa terveellisestä ravitsemuksesta, liikunnasta, sosiaalisesta hyvinvoinnista, omaishoitotilanteesta, unen merkityksestä ja harrastamisesta (Kuva 14). Opas on suunnattu kaikille omaisille, erityisesti omaishoitajille, oman hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemiseksi. Se toimii samalla terveydenhoitajien, palveluohjaajien, sairaanhoitajien ja muiden ammattilaisten tukena ja työkaluna hyvinvoinnista puhuttaessa. Opas on toteutettu selkokielisenä ja sillä on Selkokielikeskuksen tunnus. Opasta voi vapaasti hyödyntää kaikki Satasoten kunnat, joille opas on lähetetty. Lisäksi opasta voi vapaasti käyttää myös valtakunnallisesti. Kuva 14. Avaimia omaisen hyvinvointiin-opas Opas luettavissa osoitteesta: pori.fi/sites/default/files/atoms/files/petu_omaisenhyvinvointiopas.pdf Riittävä proteiinin saanti Hankkeen tärkeimpiä tutkimustuloksia on omaishoitajien sekä hoidettavien alhainen proteiinin saanti. Näin ollen hankkeessa nousi tarve tehdä kattava opas, jolla asiakkaita voidaan ohjata kiinnittämään huomiota riittävään proteiinin saantiin (Kuva 15). Tämä 4-sivuinen opas sisältää tietoa proteiinin merkityksestä, esimerkkejä hyvistä lähteistä ja vinkkejä proteiinin saannin lisäämiseksi. Opasta hyödynnetään Porin perusturvakeskuksen alueella muun muassa omaishoidossa, kotihoidossa, päivätoimintaryhmissä ja kuntoutusja sairaalapalveluissa. Kuva 15. Riittävä proteiinin saanti -opas

40 40 Ikääntyneen ravintokysely Ikääntyneiden ruokavalion laadun ja riittävyyden arviointiin ei ole ollut olemassa yksinkertaista lomaketta terveydenhuoltohenkilökunnan käyttöön. Hankkeen aikana parastimme Eksoten alueella käytetyn Ikääntyneen ravintokyselyn Porin perusturvan alueen ravitsemushoidon tueksi (Liite 2., Kuva 16). Lomake on 2-sivuinen ja sisältää kysymyksiä ikääntyneen ruokailuun, elintarvikkeiden valintaan sekä ruokatalouden hoitoon liittyen. Lomake sisältää lisäksi ravitsemussuosituksia, joten lomakkeen voi jättää ikääntyneelle itselle muistilapuksi. Ravintokysely on otettu MNAtestin lyhytversion rinnalle osana omaishoitajien sekä kotihoidon asiakkaiden ravitsemuksen arviointia Toimintamallit ja koulutukset Hoitohenkilökunnan ja lääkärien koulutukset Kuva 16. Ikääntyneen ravintokysely Hankkeen myötä Porin perusturvan alueen ravitsemushoidon sekä ennaltaehkäisevän ravitsemusohjauksen toimintamalleja on kehitetty ja ennaltaehkäisevää toimintaa on lisätty. Toimintamallien juurtumista on edistetty lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan koulutusten myötä, joita on hankkeen aikana järjestetty yhteensä 24, tavoittaen yhteensä 995 ammattilaista. Koulutuksia järjestettiin mm. ikääntyneiden vajaaravitsemuksen ehkäisemisestä ja sen merkityksestä, ravitsemustilan arvioinnista ja ravitsemushoidon toteuttamisesta. Hankkeen koulutuksia on ollut toteuttamassa Porin perusturvan ravitsemussuunnittelija, Geriatrian ylilääkäri, ravitsemusterapeutit ja fysioterapeutti. Palautteen perusteella ravitsemusaiheisia koulutuksia kaivataan lisää. Hoitohenkilökuntaa on koulutettu lisäksi toteuttamaan omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia, jotka pitävät sisällään erilaisia mittauksia ja arviointeja. Koulutusta varten terveydenhoitajille koottiin laaja opas hyvinvointi- ja terveystarkastusten toteuttamisesta Porin perusturvassa. Kotihoidon ja päivätoimintaryhmien ravitsemustilan arvioinnin ja ravitsemushoitosuunnitelmien teosta järjestettiin koulutusta hankkeen aikana toteutettua pilottijaksoa varten. Hoitohenkilöstölle koottiin laaja käsikirja ravitsemushoidon tehostamisesta kotihoidossa ja päivätoimintaryhmissä. Opas piti sisällään tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta, ravitsemustilan ja ruokavalion laadun arvioinnista sekä ravitsemushoitosuunnitelman teosta ja kirjaamisesta. Omaishoitajien ravitsemuksen edistäminen ja ennaltaehkäisy

41 41 Hankkeen aikana omaishoitajille tarjottiin koulutuksia ja valmennuksia. Tutkimukseen osallistuneille omaishoitajille järjestettiin tilaisuus, jossa geriatrian ylilääkäri kertoi ravitsemuksen merkityksestä ikääntyneiden toimintakyvylle ja lisäksi hanketta vetänyt ravitsemussuunnittelija kertoi tutkimuksen alustavia tuloksia. Ravitsemussuunnittelija ja geriatrian ylilääkäri luennoivat hankkeen aikana myös muissa omaishoitajille järjestetyissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa. Myös jatkossa Porin perusturvan alueen uusien omaishoitajien ravitsemusta ja hyvinvointia halutaan tukea heti omaishoitotaipaleen alusta lähtien. Jatkossa uusille omaishoitajille tarjotaan vuoden sisällä omaishoitajuuden aloittamisesta hyvinvointi- ja terveystarkastus, jossa kartoitetaan omaishoitajien terveydentilan ja hyvinvoinnin lisäksi ravitsemustila MNA-testillä ja ruokavalion laatu Ikääntyneen ravintokyselyllä. Koulutettu terveydenhoitaja antaa ravitsemuksen perusohjausta ja ohjaa tarvittaessa ravitsemusterapeutille tai lääkärin jatkotutkimuksiin. Omaishoitajat kutsutaan uuteen hyvinvointi- ja terveystarkastukseen, kun omaishoitajuutta on jatkunut 2-3 vuotta. Näin ravitsemusongelmia ennaltaehkäistään ja hoidetaan ajoissa. Uusille omaishoitajille järjestetään lisäksi valmennuspäiviä, jotka pitävät sisällään myös ravitsemusosuuden. Koulutusiltapäivään on sisällytetty ravinto-osuus, jossa käydään läpi ravitsemuksen tärkeyttä omaishoitajan ja hoidettavan hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Omaishoitajat, jotka eivät ole virallisen omaishoidon tuen piirissä, ovat oikeutettuja Satakunnan Omaishoitajat ja Läheiset Ry:n tarjoamiin OVET-valmennuksiin, jotka pitävät myös sisällään ravitsemusta ja hyvinvointia käsittelevän osion. Ravitsemustilan kartoitus ja ravitsemushoitosuunnitelman teko kotihoidossa ja päivätoimintaryhmissä Porin perusturvan vanhuspalveluiden kotihoidon ikääntyneille asiakkaille sekä päivätoimintaryhmien ikääntyneille (jotka eivät ole kotihoidon piirissä) asiakkaille tehdään vuoden 2018 alusta lähtien ravitsemustilan kartoitus MNA-testin lyhytversiolla ja ruokavalion laadun kartoitus ikääntyneen ravintokyselyllä (Kuva 17). Arvioinnin perusteella asiakkaalle tehdään ravitsemushoitosuunnitelma, jossa otetaan huomioon mahdolliset ravitsemushoidon tehostamisen tarpeet. Lisäksi suoritetaan tarvittavia jatkotoimenpiteitä, kuten lääkärin tai ravitsemusterapeutin konsultointia. Päivätoimintaryhmissä asiakas ohjataan oman lähipalvelukeskukseen lääkärin vastaanotolle. Ravitsemustilan kartoitus tehdään asiakkuuden alkaessa ensimmäisen puolen vuoden aikana sekä jatkossa puolivuosittain. Ravitsemushoitoon kuuluu lisäksi painon seuranta vähintään kerran kuukaudessa. Ravitsemustilan kartoitus ja seuranta tehdään asiakkaan kotona.

42 42 Hankkeen aikana toimintamallia pilotointiin kotihoidon asiakkailla noin kuukauden ajan ja tulokset osoittavat ravitsemushoidon tehostamisen tarpeen, sillä virheravitsemuksen riskin esiintyvyys oli suurta. Hoitohenkilökunnan palautteen mukaan uusi toimintamalli on tärkeä ja kaivattu. Toimintamallilla voidaan ennaltaehkäistä ravitsemustilan heikkenemistä sekä hoitaa esiin tulleita ravitsemusongelmia. Ravitsemushoidon toteuttamisen tueksi Porin perusturvan ravitsemusohjeistuksia on päivitetty ja koulutuksia on järjestetty. Kuva 17. Toimintamalli ja toimenpiteet MNA-testin ja ravintokyselyn jälkeen

43 43 Matalan kynnyksen henkilökohtainen ravitsemusohjaus Hankkeen aikana toteutettiin pilottikokeiluna avoimen matalan kynnyksen ravitsemusohjauksen tarjoaminen seniorikeskus Viikkarin Valkamassa, Porissa. Ravitsemusohjaus keskittyi ennaltaehkäisyyn ja ohjaukseen oli mahdollista päästä ilman lähetettä. Ravitsemusohjausta antoi laillistettu ravitsemusterapeutti ja ohjaus kesti keskimäärin 1 tunti/asiakas. Vastaanotolle pääsi joko ilman ajanvarausta tai ajanvarauksella iltapäivisin. Kymmenen päivän pilottikokeilun aikana asiakkaita kävin 45. Noin 60 % asiakkaista tuli ravitsemusohjaukseen ajanvarauksella. Asiakkaat ohjautuivat vastaanotolle osittain terveystarkastusten kautta, lehti-ilmoituksen perusteella sekä puskaradion avulla. Suurimmat syyt ravitsemusohjaukseen hakeutumiselle olivat vatsavaivat, painonhallinta, erityisruokavaliot sekä vajaaravitsemuksen riski tai laihtuminen. Noin 25% :lle suositeltiin jatkotutkimuksia lääkärissä mm. vatsavaivojen takia. Toimintamalli osoittautui erittäin tarpeelliseksi ja sai paljon kiitosta asiakkailta. Pilottikokeilun perusteella voidaan todeta, että asiakkaat löysivät hyvinkin nopealla aikataululla uutena palveluna tarjotun matalan kynnyksen ravitsemusohjauksen. Asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan mukaan matalan kynnyksen ravitsemusohjaukselle on suuri tarve ja sinne on helppo tulla. Ohjausta antaneen ravitsemusterapeutin mukaan ohjaukseen tulleet henkilöt olivat hyvin motivoituneita muutosten tekemiseen, koska he ovat ohjautuneet itse vastaanotolle. Heidän ongelmansa eivät olleet vielä pääosin kehittyneet pahoiksi, mikä kertoo siitä, että ohjaukseen tullaan jo ongelman alkuvaiheessa, mikäli helposti saatavaa ravitsemusohjausta on tarjolla. Se osoittaa ennaltaehkäisevän ohjauksen tärkeyden. 6. Pohdinta Omaishoitoa pidetään kansantaloudellisesti ja inhimillisesti kestävimpänä vanhustenhuollon vaihtoehtona. Omaishoitajan hyvinvoinnin tukemiseen tarvitaan kuitenkin toimivia tukimalleja, joista yksi tärkeä on hyvän ravitsemuksen tukeminen. Omaishoitajien ja hoidettavien ravitsemushoito jää kuitenkin usein paitsioon, mikäli kotihoito tai muut terveydenhuollon tahot eivät tavoita omaishoitajaa ja hoidettavaa riittävän ajoissa. Ravitsemusinterventioiden avulla voidaan tutkia ravitsemusohjauksen vaikuttavuutta sekä kehittää toimivia ravitsemushoidon tukimalleja. Ikääntyneille omaishoitajille ja heidän hoidettaville on suunnattu ravitsemusinterventioita vielä varsin vähän. Omaishoitajien ravitsemustutkimuksen myötä omaishoitajien sekä hoidettavien ravitsemukseen ja hyvinvointiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota Porin perusturvan alueella. Tutkimuksen myötä nousi esiin omaishoitajien riski virheravitsemukselle sekä suuri puutos proteiininsaannissa sekä omaishoitajille että hoidettaville. Puolen vuoden ravitsemusintervention jälkeen erityisesti miesomaishoitajien proteiininsaanti lisääntyi kontrolliryhmään verrattuna, mikä kertoo siitä, että he ovat tärkeä ryhmä ennaltaehkäisevälle ravitsemusohjaukselle. Tutkimuksen myötä Porin perusturvan alueen ravitsemushoitoa on kehitetty niin omaishoitajien kuin kaikkien muidenkin kotona asuvien ikääntyneiden osalta. Uutta materiaalia on tuotettu ravitsemusohjauksen ja yleisesti hyvinvoinnin

44 44 edistämisen lisäämiseksi. Lisäksi hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä on koulutettu ikääntyneiden ravitsemuksesta ja sen merkityksestä. Tutkittavat Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 keski-iältään 73,7-vuotiasta omaishoitajaa sekä 55 keski-iältään 75,4-vuotiasta hoidettavaa. Tutkittavat rekrytoitiin omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten sekä kotikäyntien kautta, mikä osoittautui hyväksi keinoksi rekrytoida, sillä henkilökohtainen kontakti on tärkeää. Osallistumista pyrittiin helpottamaan kotikäyntien avulla, sillä omaishoitajilla on usein vaikeuksia lähteä kotoa hoidettavan takia. Miehiä oli omaishoitajien joukossa 38 % sekä hoidettavien joukossa 58,2 %. Suurin osa tutkittajaperheistä oli tilanteessa, jossa puoliso hoiti puolisoaan joko muistisairauden tai sydän- ja verisuoniperäisten sairauksien seurauksena. Näin ollen tutkimuksen omaishoitotilanteet edustivat hyvin omaishoitotilanteita yleisellä tasolla. Tutkimuksen yleistettävyyteen saattaa vaikuttaa kuitenkin omaishoitajien keskivertoa parempi fyysinen kunto. Tutkimuksen omaishoitajat olivat pääosin hyvin toimintakykyisiä sekä normaalipainoisia. Interventiotutkimuksiin osallistuvat yleensä ihmiset, jotka pitävät huolta terveydestään keskivertoa enemmän. Tutkimuksiin olisikin tärkeää saada mukaan myös huonokuntoiset ja mahdollisesti enemmän tukea kaipaavat omaishoitajat. Tutkimuksen hoidettavat olivat pääosin normaalipainoisia, mutta suhteellisen huonossa kunnossa olevia hoidettavia. Omaishoitajan mukaan 40,4 % hoidettavista oli huonokuntoisia ja 44,2 % ei ollut hyvässä eikä huonossa kunnossa. Hyväkuntoisia hoidettavia oli näin ollen varsin vähän mukana tutkimuksessa. Ravitsemustila Noin joka viides (19 %) omaishoitajista kärsi heikentyneestä ravitsemustilasta MNA-testin mukaan. Omaishoitajien virheravitsemuksen esiintyvyys oli samaa luokkaa, kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa noin % omaishoitajista on ollut virheravitsemuksen riskissä ( 17,50 ). Omaishoitotilanteen tuoman stressin ja kuormituksen lisäksi ikääntymiseen liittyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, voivat heikentää ravitsemustilaa ( 14,17,50 ). Naisten keskuudessa virheravitsemuksen riskiä esiintyi miehiä enemmän. Tulos on aikaisempien tutkimustuloksien mukainen ( 66,67 ). Tätä eroa voi selittää se, että tässä tutkimuksessa naiset olivat kokeneet miehiä enemmän psyykkistä stressiä tai akuutteja sairauksia viimeisen kolmen kuukauden aikana. Lisäksi miehillä oli keskimäärin korkeampi painoindeksi-luokka MNA-testin mukaan. Ravitsemustila oli käänteisesti yhteydessä masennusoireiden ja lääkityksen kanssa. Masennuksen onkin todettu olevan yksi merkittävimmistä ravitsemustilaa heikentävistä tekijöistä ikäihmisillä ( 51 ). Omaishoitajat ovat alttiita mielenterveyden ongelmille, joten ravitsemustilan heikkenemisen riski on lisääntynyt ( 24, 52, 53 ). Lisäksi on todettu, että lääkitys voi altistaa aliravitsemukselle lisäksi aiheuttamalla pahoinvointia ja ruokahalun puutetta, ripulia, painonmuutoksia, maku- ja hajuaistimusten muutoksia ja syljen erityksen vähentymistä ( 68,69,70,71 ).

45 45 Monilääkitykset sekä masennusoireilu tuleekin ottaa huomioon erityisen tarkkaan omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa. Riskitekijöiden tiedostamisella voidaan entistä enemmän panostaa ravitsemusongelmien ennaltaehkäisyyn. Tutkimuksessa hyvä terveyteen liittyvä elämänlaatu oli yhteydessä parempaan ravitsemustilaan. Tämä on tärkeä muistutus siitä, miksi ravitsemushoitoa tehdään; ravitsemushoidon avulla ei voida täysin parantaa sairauksia, mutta sillä on iso merkitys ihmisen elämänlaatuun. Intervention jälkeen normaalin ravitsemustilan esiintyvyys laski tutkimuksen kontrolliryhmässä yli 8 %, kun taas interventioryhmässä se oli pysynyt lähes samana. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei nähty, mutta ero kertoo kuitenkin siitä, kuinka tärkeää ennaltaehkäisevä ravitsemusohjaus on; jos ravitsemukseen ei kiinnitetä huomiota, se todennäköisemmin heikentyy ikääntymisen ja muiden fyysisten sekä psyykkisten tekijöiden seurauksena. Ravintoaineiden saanti Omaishoitajien keskimääräinen energiansaanti oli 1610 kcal/vrk ja hoidettavien 1648 kcal/vrk. Lähes puolet omaishoitajista sai energiaa alle suosituksen, eli 1500 kcal/vrk, mikä on huolestuttavaa, sillä arvioiden mukaan alle 1500 kcal päiväsaanti ei riitä täyttämään ravintoaineiden tarvetta ( 72 ). Myös hoidettavista 40,0 % sai energiaa alle 1500 kcal/vrk; 31,1 % miehistä ja 52,2 % naisista, joten naiset saivat energiaa huomattavasti vähemmän. Molemmissa ryhmissä naiset saivat miehiä vähemmän energiaa, mikä on hyvin tyypillistä ikääntyneiden keskuudessa. Suurimmaksi puutteeksi ruokavaliossa nousi proteiinin alhainen saanti. Sekä omaishoitajat, että hoidettavat saivat liian vähän proteiinia ruokavaliostaan. Keskimääräinen proteiininsaanti oli ihannepainokiloa (BMI kg/m 2 ) kohden 1.0 g/ihannepainokilo/vrk omaishoitajilla ja 0,9 g/painokilo/vrk hoidettavilla, kun suositus on 1,2 1,4 g/painokilo/vrk. Lähes 80 % omaishoitajista ja 90 % hoidettavista sai alle suositusten proteiinia. Huomion arvoista oli myös, että vaikka omaishoitajamiehet saivat naisia enemmän proteiinia, oli energiaan suhteutettuna proteiinin saanti alhaisempaa miehillä. Lisäksi omaishoitajamiesten keskuudessa alkoholin käyttö oli yhteydessä alhaisempaan proteiinin saantiin. Tutkittavien alhainen proteiinin saanti saattaa johtua pienistä ruokamääristä sekä siitä, että ruoankäytön frekvenssikyselyn mukaan vain viides tutkittavista söi päivittäin kaksi lämmintä ateriaa. Ikääntyneillä kaksi lämmintä ateriaa päivässä takaisi varmemmin riittävän proteiinin saannin. Lihaleikkeleitä käytettiin enimmäkseen vain kerran päivässä, mikä saattaa kertoa siitä, että jokaisen leivän päällä ei käytetä leikkeleitä. Maitoa tai piimä sekä jogurttia-/rahkatuotteita käyttivät suurin osa, mutta noin kerran päivässä. Useimmiten välipaloilta puuttuu jokin hyvä proteiinilähde. Riittävä proteiinin saanti on tärkeää elimistön immuunipuolustuksen, luun tiheyden, lihasmassan ja voiman sekä sarkopenian ehkäisyn kannalta ( 54, 55, 56 ) Riittävä proteiinin saanti on tärkeää erityisesti omaishoitajilla, jotka joutuvat usein auttamaan hoidettavaa myös fyysisesti raskaalla tavalla. Proteiinin saantia lisäämällä voidaan ylläpitää riittävää lihasmassaa ja hyvää toimintakykyä (55). Ennaltaehkäisevään ravitsemusohjaukseen on siten suuri tarve, erityisesti riittävän proteiinin saannin osalta. Proteiinin saantia on helppo lisätä, kun joka aterialla huomioi hyvän proteiinin lähteen. Myös muiden ravintoaineiden saannissa oli puutteita kaikkien omaishoitajien keskuudessa, sillä kuidun, folaatin ja D-vitamiinin keskimääräiset saannit olivat alle suositusten. Tulokset

46 46 ravintoaineiden saannissa vastaavat muita Suomessa toteutettuja tutkimustuloksia ( 19,50 ). Tulos saattaa viitata siihen, että tutkittavat käyttivät vähän kasviksia, hedelmiä ja täysjyväviljaa. D- vitamiinin käyttö oli kuitenkin yhteydessä korkeampaan seerumin D-vitamiinipitoisuuteen. Koska suurin osa omaishoitajista käytti D-vitamiinilisää, olivat myös seerumin D-vitamiiniarvot lähes kaikilla suosituksen mukaiset. Myös hoidettavilla kuidun ja folaatin keskimääräiset saannit jäivät alle suositusten. Tulosten mukaan omaishoitoperheissä suurin osa omaishoitajista hoiti yksin perheen ruokaostokset. Lisäksi valtaosa omaishoitajista (82,1 %) valmisti talouden ruoat. Jopa puolet perheistä käytti eineksiä, mutta kotiin kuljetettava ateriapalvelu oli käytössä vain kahdessa perheessä. Ikääntyneille tulisikin olla saatavilla enemmän laadukkaita, ravintorikkaita ja monipuolisesti koottuja valmisaterioita ja puolivalmisteita arkea helpottamaan. Valmisruoat pitävät usein sisällään vähän proteiinia, mikä saattaa näkyä myös tutkimustuloksissa heikkona proteiinin saantina. Tutkimustulokset ravintoaineiden saannista on muiden tutkimusten mukaisia, mutta käytetty menetelmään liittyy myös virhelähteitä. Ruokapäiväkirjojen täyttämistä pidetään iäkkäiden kohdalla hyvänä ruoankäyttötietojenkeruumenetelmänä, mutta menetelmään liittyy kuitenkin virhelähteitä, kuten syödyn ruoan aliraportointi ja syömiskäyttäytymisen muutokset kirjaamisen seurauksena ( 35, 57 ). Luotettavien tietojen saamiseksi ruokapäiväkirjojen pito ohjeistettiin huolellisesti ja epäilyttävät määrät tai laadut tarkistettiin puhelimitse ennen niiden tallentamista ravinnonsaantiohjelmaan. Hyvinvointi Omaishoito koetaan usein myönteisenä asiana, mutta se vaikuttaa myös negatiivisesti omaishoitajien omaan terveyteen, mielialaan ja jaksamiseen ( 10 ). Tässä tutkimuksessa noin 10 % omaishoitajista koki arjessaan joko ylirasittuneisuutta, koki saavansa liian vähän tukea tai vähäistä tyydytystä roolissaan. Muissa suomalaisissa tutkimuksissa noin kolmannes omaishoitajista on kokenut kyseisiä negatiivisia tunteita ( 58,59 ). Kyseisiin tutkimustuloksiin peilaten tutkimuksen omaishoitajat kokivat hieman vähemmän kuormittuneisuutta. Tulos saattaa kertoa myös siitä, että tähän tutkimukseen on valikoitunut eniten omaishoitajia, joilla ei ole ongelmia kyseisillä elämänalueilla. Tiedetään, että omaishoitajuus saattaa lisätä masennusoireilua ( 60 ). Tässä tutkimuksessa noin 10 % omaishoitajista koki lievää tai keskivaikeaa masennusoireilua. Esiintyvyys on samaa luokkaa kuin muissa suomalaissa tutkimuksissa. On arvioitu, että suomalaisista eläkeläisistä noin % saattaa kärsiä lievemmistä mielialaoireista ja kuormittuneisuudesta ( 61,62 ). Terveys tutkimuksessa yli 7 % yli 75-vuotiaista miehistä ja 9 % naisista kärsi masennus- tai ahdistuneisuusoireista ( 62 ). Suomessa toteutetussa tutkimuksessa Alzheimer-potilaiden masentuneet omaishoitajat kokivat suurempaa psyykkistä kuormittuneisuutta kuin ei-masentuneet omaishoitajat ( 63 ). Tässä tutkimuksessa noin 10 % omaishoitajista koki kuormittuneisuutta COPE-indeksin mukaan, mikä saattaa osittain selittyä myös masennusoireilulla. Omaishoitajien masennusoireissa ei tapahtunut tutkimusjakson aikana tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Omaishoitajuus on myös yhdistetty heikompaan sosiaaliseen tukeen ( 24 ). Tässä tutkimuksessa omaishoitajat kokivat kutenkin sosiaalisen yhtenäisyytensä hyväksi. Tätä tuosta tukee myös

47 47 RAND36-mittarin tulos, jossa lähes 60 % omaishoitajista koki, ettei heidän ruumiillinen terveydentilanne tai tunne-elämän vaikeudet ole häirinneet heidän tavanomaista sosiaalista toimintaa perheen, ystävien, naapureiden tai muiden ihmisten parissa. Omaishoitajat saivat myös RAND36-mittarin osa-alueista parhaat pisteet juuri sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueesta. Koetussa sosiaalisessa tuessa ja yhtenäisyydessä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia interventiojakson aikana. Osittain ehkä siksi, että lähtötilanne oli hyvä. Terveyteen liittyvällä elämänlaadulla tarkoitetaan yksilön kokemusta omasta terveydestään ja niistä elämän osa-alueista, joihin terveydentila vaikuttaa ( 64 ). Omaishoitajilla elämänlaatu on sidoksissa elämäntilanteeseen ja omaishoitajien elämänlaadun on usein todettu olevan heikentynyt ( 27,28,29,30 ). Tässä tutkimuksessa omaishoitajien terveyteen liittyvä elämänlaatu oli keskimäärin hyvä ja samaa luokkaa kuin suomalaisissa muissa tutkimuksissa 15D-mittarilla mitattuna. Omaishoitajien keskimääräinen 15D-tulos oli 0,9 pistettä, joka on sama kuin vuotiaiden suomalaisten ikääntyneiden pistemäärä muissa tutkimuksissa ( 62 ). Omaishoitajien terveyteen liittyvä elämänlaatu oli RAND36-kyselyn perusteella parempi kuin keskimäärin suomalaisilla 65 vuotta täyttäneillä ( 47 ), Rand-36 terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarina). Suurin osa omaishoitajista koki terveytensä olevan tyydyttävä (44,2 %) tai hyvä (36,4 %), mutta myös kolmannes koki terveytensä huonontuneen vuoden aikana. RAND-36 mittarin kahdeksasta eri ulottuvuudesta omaishoitajat saivat lisäksi huonoimmat pisteet koetusta terveydestä. Omaishoitajista lisäksi noin 40 % uskoi, että heidän terveytensä tulee heikkenemään. Omaishoitajien oma fyysinen terveydentila, ikääntyminen ja omaishoitotilanteen tuoma lisäkuormitus vaikuttavat omaishoitajan koettuun terveyteen. On tärkeää muistaa, että ikääntyneet omaishoitajat tarvitsevatkin erityistä tukea myös oman fyysisen toimintakyvyn ja terveyden ylläpitoon. Elämänlaatuun liittyen on myös tärkeää huomata, että omaishoitajien kokema terveyteen liittyvä elämänlaatu oli 15D-mittarin kaikkien eri osakysymysten kohdalla parempi kuin hoidettavilla. Heidän keskimääräinen 15D-pistemäärä oli 0,7 pistettä, kun omaishoitajilla se oli 0,9 pistettä. Hoidettavien elämänlaatu oli myös huonompi kuin väestössä keskimäärin ( 62 ). Tämä vaikuttaa myös omaishoitajien jaksamiseen ja hyvinvointiin. Hankkeen myötä omaishoitajien sekä hoidettavien hyvinvointiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten jälkeen geriatri arvioi käytettyjä mittareita ja ohjasi tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Tämä käytäntö on tärkeä, sillä geriatri osaa parhaiten arvioida mahdollisia syitä eri tulosten taustalla. Geriatrista asiantuntemusta tulisikin hyödyntää yhä enemmän omaishoitajien tukemiseksi. Intervention vaikuttavuus ja palaute Tutkimuksen interventiojakson tavoitteena oli lisätä tutkittavien proteiinin saantia. Interventiojakson jälkeen omaishoitajien ja hoidettavien interventioryhmässä tapahtui positiivisia muutoksia energian ja proteiinin saantiin, mutta erot kontrolliryhmään eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kun intervention vaikuttavuutta tarkasteltiin niiden omaishoitajien keskuudessa, joiden proteiinin saanti oli alle suositusten lähtötilanteessa, huomattiin, että omaishoitajamiesten proteiinin saanti kasvoi interventioryhmässä, kun taas kontrolliryhmässä saanti laski. Myös kaikkien interventioryhmän omaishoitajien ja hoidettavien keskuudessa erot ryhmän sisällä olivat tilastollisesti merkitseviä alkuja loppumittausten välillä. Vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla muutos vaihteli ja interventio- ja

48 48 kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia ravintoaineiden saannin muutoksissa. Koska tutkimusjoukko on pieni, on tilastollisia eroja vaikea saada näkyviin. Tulosten pohjalta voimme huomata, että ravitsemusinterventiolla on positiivisia vaikutuksia tutkittavien ravintoaineiden saantiin. Vaikka kaikkien omaishoitajien keskuudessa ei saatu eroja interventio- ja kontrolliryhmän välillä, nähtiin interventioryhmän sisällä vaikuttavuutta proteiinin saantiin. Omaishoitaja-miesten kohdalla tilastolliset erot saavutettiin, mikä kertoo siitä, että omaishoitajamiehet ovat tärkeä ryhmä ravitsemusohjaukselle. He tarvitsevat ravitsemusohjausta mahdillisesti naisia enemmän ja lisäksi he hyötyvät siitä enemmän. Yksilöllisen ravitsemusohjauksen yksi merkittävimpiä tekijöitä on kontakti ja vuoropuhelu ikääntyneen kanssa. Tässä tutkimuksessa proteiinin saantia pyrittiin lisäämään pienillä muutoksilla yhdessä tutkittavien kanssa keskustellen. Se lisäsi tutkittavien myönteisyyttä ja sitoutumista muutoksen tekemiseen. Tutkimuksessa ei saatu tilastollista vaikuttavuutta tutkittavien elämänlaatuun. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että omaishoitajien sekä heidän hoidettavien elämäntilanteet ovat usein hyvin kuormittavia ja stressaavia, joka saattaa näkyä uupumisena tilanteen pitkittyessä. Lisäksi myös hoidettavien tila saattaa heikentyä, mikä vaikuttaa molempien osapuolien elämänlaatuun. Mittarit, joilla elämänlaatua mitattiin tässä tutkimuksessa, olivat terveyspainotteisia, mikä vaikuttaa myös osaltaan tulokseen. Lisäksi intervention pääpaino oli ravitsemuksen edistämisessä. Omaishoitajien suullisen ja kirjallisen palautteen kautta saimme kuitenkin kuulla, että omaishoitajat olivat olleet tyytyväisiä tutkimukseen osallistumisesta ja kokeneet olonsa turvalliseksi tutkimuksen aikana, kun joku pitää heistä huolta. Lisäksi interventioryhmän ryhmätapaamiset toivat kaivattua vertaistukea. Hyvän palautteen kautta intervention toteutusta voidaan pitää onnistuneena. Tutkimuksen vaikuttavuus Porin perusturvan alueella ja valtakunnallisesti Omaishoitajien ravitsemustutkimus on ollut merkittävä hanke alueellaan. Tutkimuksen aikana toteutettiin yhteensä 225 kotikäyntiä sekä 74 kotiin annettua ravitsemusohjausta. Tutkimuksen avulla ikääntyneiden omaishoitajien sekä hoidettavien ravitsemusongelmiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja toimintamalleja on muokattu niin, että ennaltaehkäisevää ravitsemusohjausta voidaan toteuttaa yhä tehokkaammin. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia on aikaistettu ja ne pitävät jatkossakin sisällään ravitsemustilan kartoituksen ja ohjauksen sekä tarvittaessa jatkoohjeuksen ravitsemusterapeutille. Kotihoidon ja päivätoimintaryhmien ikääntyneille asiakkaille on aloitettu ravitsemustilan testaukset ja ravitsemushoitosuunnitelmien teko. Lisäksi matalan kynnyksen ravitsemusohjauksen pilotointi nosti esiin suuren tarpeen matalan kynnyksen palveluissa. Tutkimuksen myötä hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä on koulutettu ikääntyneiden ravitsemushoidosta ja sen merkityksestä, mutta koulutustarve on edelleen suuri. Yksi koulutusten tärkeimmistä viesteistä on ollut välittää tietämystä siitä, että riittämätön proteiinin saanti on erittäin yleistä kotona asuvien ikääntyneiden keskuudessa. Hankkeen tuottamat materiaalit ovat olleet hyödyllisiä välineitä puheeksi ottamisessa sekä ohjaamisessa. Avaimia omaisen hyvinvointiin -opas sai erittäin hyvän vastaanoton koko Satasoten alueella ja opasta käytetään jo useassa kunnassa omaishoitajien hyvinvoinnin edistämiseksi. Proteiiniopasta on käytetty erityisesti Porin Perusturvan alueella ikääntyneiden ravitsemusohjauksen

49 49 välineenä. Ikääntyneen ravintokysely on otettu käyttöön kotihoidon, päivätoimintaryhmien sekä terveydenhoitajien vastaanotolla ja palaute lomakkeesta on ollut positiivista. Lomaketta on helppo täyttää asiakkaan kanssa ja se on helppo jättää asiakkaalle muistilapuksi ja ohjeeksi. Hankkeen aikana on kierretty yleisötilaisuuksissa ja päivätoimintaryhmissä puhumassa ikääntyneiden ravitsemuksesta tavoittaen yhteensä lähes 2400 henkilöä. Omaishoitajille ja muille ikääntyneille on pidetty koulutuksia ja luentoja tavoittaen yli 400 henkilöä. Lisäksi hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille on järjestetty yhteensä 22 koulutusta, jotka ovat tavoittaneet yhteensä 975 henkilöä. Tutkimuksen tulokset ovat lisäksi kiinnostaneet mediaa. Hankkeesta on tehty yhteensä 12 lehtijuttua, 12 nettijuttua, 4 radiohaastattelua sekä yksi uutinen televisioon. Yksi tieteellinen julkaisu on julkaistu kansainvälisessä julkaisussa ja tutkimuksen aineistosta julkaistaan jatkossakin tieteellisiä julkaisuja, jotta kerätty aineisto hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Tuloksia on esitelty kahdessa ulkomaisessa kongressissa sekä kahdessa kotimaisessa kongressissa. Tutkimus on ollut monitahoinen ja moniammatillinen hanke, jonka perusteella on saatu tärkeää tutkimustietoa sekä käytännön toimintamalleja ja materiaaleja.

50 50 7. Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Johtopäätökset Joka viides omaishoitajista oli virheravitsemuksen riskissä ja erityisesti naiset olivat miehiä suuremmassa riskissä. Suurin osa omaishoitajista ja hoidettavista sai suosituksia vähemmän proteiinia ja lisäksi ravintoaineiden saannissa oli puutteita mm. ravintokuidun, folaatin ja D-vitamiinin osalta. Yksilöllisen ravitsemusohjauksen vaikutuksesta erityisesti omaishoitajamiesten proteiinin saanti lisääntyi kontrolliryhmään verrattuna. Lisäksi interventioryhmän omaishoitajien ja hoidettavien proteiinin saanti lisääntyi ryhmän sisällä, vaikka ero kontrolliin ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tulokset osoittavat yksilöllisen ravitsemusohjauksen tärkeyden ja hyödyn, erityisesti miespuolisilla omaishoitajilla. Kotona annettu yksilöllinen ravitsemusohjaus sekä ryhmämuotoinen ravitsemusohjaus, erityisesti ruoanlaittokurssit, olivat pidettyjä ravitsemusohjausmuotoja ja niille on suuri tarve. Omaishoitajien elämänlaatu oli hyvä, mutta kuormitus, masennusoireilu sekä heikentynyt koettu terveys saattavat heikentää omaishoitajien hyvinvointia tulevaisuudessa. Ravitsemushoitoa ja ennaltaehkäisyä tukevia toimintamalleja ja materiaaleja tarvitaan yhä enemmän tukemaan kotona asuvien omaishoitajien ja hoidettavien sekä muiden ikääntyneiden ravitsemusta ja hyvinvointia. Toimenpide-ehdotukset 1. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksiin tulee sisällyttää ravitsemustilan (MNAtesti) ja ruokavalion laadun arviointi sekä ravitsemusohjaus. Tarkastus suositellaan tehtäväksi vuoden sisällä omaishoitosuhteen alkamisesta ja jatkotarkastukset 2-3 vuoden välein. 2. Kotihoidon asiakkaiden ravitsemustila tulee kartoittaa MNA-testillä asiakkuuden alkaessa sekä puolivuosittain. Arvioinnin pohjalta laaditaan tarpeiden mukainen ravitsemushoitosuunnitelma. 3. Päivätoimintaryhmissä käyvien ikäihmisten ruokailun seurantaa tulee toteuttaa säännöllisesti. Ravitsemustila arvioidaan MNA-testillä ja ravintokyselyllä niiltä asiakkailta, jotka eivät ole kotihoidon piirissä. 4. Omaishoitajille ja hoidettaville tulee tarjota ennaltaehkäisevää ravitsemusohjausta valmennuksien sekä avoimien luentojen avulla. 5. Ravitsemusohjaus tulee ottaa osaksi omaishoitajien vertaisryhmätoimintaa. Etenkin 6. miehille suunnattua ohjausta, ryhmiä ja ruoanvalmistuskursseja tarvitaan. 7. Ennaltaehkäisevään ravitsemusohjaukseen tulisi kiinnittää entistä paremmin huomiota ja perinteisen ravitsemusohjauksen rinnalle tulisi liittää avointa matalan kynnyksen ravitsemusohjausta 8. Kotihoidon tiimeihin ja seniorineuvolatoimintaan tarvitaan ikääntyneen ravitsemukseen perehtyneitä ravitsemussuunnittelijoita ja ravitsemusterapeutteja kehittämään ja toteuttamaan hoitajien kanssa ravitsemushoitoa. 9. Kunnissa tarvitaan ikääntyneen ravitsemukseen perehtyneitä ravitsemussuunnittelijoita ja ravitsemusterapeutteja toteuttamaan ravitsemushoidon kotikäyntejä niiden ikääntyneiden luona, joilla ravitsemustila tai ravinnonsaanti on heikentynyt.

51 51 Lähteet 1. Linnosmaa Ismo, Jokinen Sari, Vilkko Anni, Noro Anja, Sillander Eero. Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 9/ sivua. Helsinki ISBN (painettu). 2. Hellström Y, Hallberg IR. Perspectives of elderly people receiving home help on health,care and quality of life. Health and Social Care in the Community 2001;2: Lopez-Hartmann M, Wens J, Verhoeven V, Remmen R. The effect of caregiver supportinterventions for informal caregivers of community-dwelling frail elderly: a systematicreview. International Journal of Integrated Care 2012;12: Kattainen E., Muuri, A., Luoma M, Voutilainen P 2008: Läheisapu ja sen merkitys kansalaisille. Teoksessa Moisio P., Karvonen S., Simpura J. Heikkilä. M. (toim). Suomalaisten hyvinvointi Vammala. 5. Vilkko, A., Muuri, A., Saarikalle, K., Noro, A., Finne-Soveri, H. Läheisapu. Teoksessa Suomaislaisten hyvinvointi Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma- Työryhmän loppuraportti. Saatavilla (Viitattu ). 7. Voutilainen P, Kattainen E, Heinola R. Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 28, SOTKAnet- tilasto- ja indikaattoripankki. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Haettu Internetistä Helin, Satu ja von Bonsdorff Mikaela. Palvelujärjestelmä terveyden, toimintakykyisyyden ja selviytymisen edistäjänä. Teoksessa Heikkinen E, Jyrkämä J, Rantanen T. (toim.). Gerontologia : Tillman, P, Kalliomaa-Puha, L, Mikkola H. (toim). Raskas mutta rakas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Saatavilla: ( Haettu Kröger, T., Voutilainen, P., Elomaa, N., Löfgren, M., Väänänen, P., Lahermaa, A., Äimälä, M., Makkula, J., Luomajärvi, J., Siitonen, S., Hämäläinen, J. & Jalkanen, S Omaishoitajan hoitovapaa. Työryhmän loppuraportti. Www-dokumentti. Saatavissa: Lamminen, M Omaishoitaja resurssi vai yhteistyökumppani? Omaishoita-ja asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollossa kokemuksia kohtaamisesta ja kehit-tämisestä - seminaari. Seinäjoen keskussairaala Kaivolainen M., Kotiranta, T., Mäkinen, E., Purhonen, M. & Salanko-Vuorela, M. (toim.) Omaishoito. Tietoa ja tukea yhteistyöhön., Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy. 14. Suominen M, Pitkälä K. Ikääntyneen ihmisen ravitsemus. Teoksessa Tilvis, R., Pitkälä, K., Strandberg, T., Sulkava, R.& Viitanen, M.(toim.) Geriatria 2010;2: Suominen M, Soini H, Muurinen S, Strandberg T, Pitkälä K. Ikääntyneiden ruokatottumukset, ravinnonsaanti ja ravitsemustila suomalaisissa tutkimuksissa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2012;49: Suominen, M. H., Puranen, T. M., Jyväkorpi, S. K., Eloniemi-Sulkava, U., Kautiainen, H., Siljamäki- Ojansuu, U., & Pitkalä, K. H. (2015). Nutritional guidance improves nutrient intake and quality of life, and may prevent falls in aged persons with Alzheimer disease living with a spouse (NuAD trial). The journal of nutrition, health & aging, 19(9), Rullier L, Lagarde A, Bouisson J, Bergua V, Barberger-Gateau P. Nutritional status of community-dwelling older people with dementia: associations with individual and family caregivers' characteristics. Int J Geriatr Psychiatry Jun;28(6):580-8.

52 Rullier L, Lagarde A, Bouisson J, Bergua V, Torres M, Barberger-Gateau P. Psychosocial correlates of nutritional status of family caregivers of persons with dementia. Int Psychogeriatr Jan;26(1): Puranen, T. (2015). Intervening nutrition among community-dwelling individuals with Alzheimer's disease and their spouses. University of Helsinki, Faculty of Medicine. 20. Von Kanel R, Mausbach BT, Patterson TL, ym. Increased Framingham Coronary Heart Disease Risk Scorein dementia caregivers relative to non-caregiving controls. Gerontology 2008; 54 (3): Carretero, S., Garcés, J., Ródenas, F., & Sanjosé, V. (2009). The informal caregiver's burden of dependent people: Theory and empirical review. Archives of gerontology and geriatrics, 49(1), Silver,H & Wellman,N. Nutrition Education May Reduce Burden in Family Caregivers of Older Adults. Journal of Nutrition Education and Behavior. Volume 34, Supplement 1, March April 2002, Pages S53 S Seeher, Katrin, et al. Predictors and outcomes for caregivers of people with mild cognitive impairment: A systematic literature review. Alzheimer's & Dementia 2013: Sörensen S, Pinquart M, Duberstein P. How effective are interventions with caregivers? An updated metaanalysis. Gerontogist Jun;42(3): Tiikkainen P. Sosiaalinen toimintakyky. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J.& Rantanen, T.(toim.) Gerontologia.Helsinki: Duodecim 2013; Blomgren J, Martikainen P, Martelin T, Koskinen S. Determinants of home-based formal help in community-dwelling older people in Finland. European Journal of Ageing 2008;5: Vellone E, Piras G, Talucci C & Cohen M.Z Quality of life for garegivers of people withalzheimer s disease. Journal of Advanced Nursing 61(2), Vellone E, Piras G, Venturini G, Alvaro R & Cohen M.Z Quality of Life for Garegivers of Persons With Alzheimer s Disease Living in Sardinia, Italy. Journal of Transcultural Nursing 23(1), Brodaty, H., & Donkin, M. (2009). Family caregivers of people with dementia. Dialogues in clinical neuroscience, 11(2), Duggleby, W. D., Swindle, J., Peacock, S., & Ghosh, S. (2011). A mixed methods study of hope, transitions, and quality of life in family caregivers of persons with Alzheimer's disease. BMC geriatrics, 11(1), Torres SJ, McCabe M, Nowson CA. J Nutr Health Aging. Depression, nutritional risk and eating behaviour in older caregivers.2010 Jun;14(6): Soini H, Routasalo P, Lagström H. Characteristics of the Mini-Nutritional Assessment in elderly home-care patients. Eur J Clin Nutr 2004;58: Guigoz Y, Vellas B, Garry PJ. Assessing the nutritional status of the elderly: The Mini Nutritional Assessment as part of the geriatric evaluation. Nutr Rev 1996;54:S Guigoz Y. The Mini Nutritional Assessment (MNA ) review of the literature-what does it tell us? Journal of Nutrition Health and Aging 2006;10: Thompson, Frances E., and Tim Byers. Dietary assessment resource manual. Journal of Nutrition : 2245S-2317S. 36. Saunders JB, Aasland OG, Babor TF, de la Fuente JR, Grant M (1993) Development of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT): WHO Collaborative Project on Early Detection of Persons with Harmful Alcohol Consumption--II. Addiction 88: Reinert DF, Allen JP. The alcohol use disorders identification test: an update of research findings. Alcohol Clin Exp Res 2007; 31(2): Wallace M & Shelkey S, Monitoring Functional Status in Hospitalized Older Adults, American Journal of Nursing. April 2008; Vol 108, No.4.

53 Katz S., Ford A., Moskwitz R., Jackson B. & Jaffe M. Studies of Illness in the Aged. The Index of ADL: A Standard Measure of Biological and Psychological function. JAMA. 1963; 185: Lawton, M.P., & Brody, E.M. (1969). Assessment of older people: Self-maintaining and instrumental activities of daily living. The Gerontologist, 1968; 9, Bohannon RW (2006) Reference values for the five-repetition sit-to-stand test: a descriptive meta-analysis of data from elders. Percept Mot Skills 103: doi: /pms Csuka M, McCarty DJ. Simple method for measurement of lower extremity muscle strength. Am J Med 1985;78: Roberts HC, Denison HJ, Martin HJ, Patel HP, Syddall H, Cooper C, Sayer AA (2011) A review of the measurement of grip strength in clinical and epidemiological studies: towards a standardised approach. Age Ageing 40: doi: /ageing/afr Juntunen, K., & Salminen, A. L. Omaishoitajan jaksamisen ja tuen tarpeen arviointi. COPE-indeksi suomalaisen sosiaali-ja terveydenhuollon käyttöön Sheikh JI, Yesavage JA. Geriatric Depression Scale (GDS). Recent evidence and development of a shorter version. Clin Gerontolog 1986; 5: Folstein MF, Folstein SE, McHugh PR: Mini-Mental State; A practical method for grading the cognitive state of patients for the clinician. J Psychiatr Res 1975; 12: Aalto, Anna-Mari Aro, Arja R Teperi, Juha Aro, Arja R. Rand-36 terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarina : Mittarin luotettavuus ja suomalaiset väestöarvot. Stakes Sintonen H. The 15D instrument of health-related quality of life: properties and applications. Review. Ann Med. 2001;33: Bondevik M, Skogstad, A. Loneliness among the oldest old, a comparison between residents living in nursing homes and residents living in the community. International Journal of Aging and Human Development. 1996; 43: Suominen, M., Puranen, T., & Jyväkorpi, S. (2013). Ravitsemus muistisairaan kodissa. Loppuraportti. Suomen Muistiasiantuntijat ry. 51. John BK, Bullock M, Brenner L, McGaw C, Scolapio JS. Nutrition in the Elderly. Frequently Asked Questions. Am J Gastroenterol 2013;108: Aggarwal B, Liao M, Christian A, Mosca L. Influence of caregiving on lifestyle and psychosocial risk factors among family members of patients hospitalized with cardiovascular disease. J Gen Intern Med Jan;24(1): Hiel L, Beenackers MA, Renders CM, Robroek SJ, Burdorf A, Croezen S. Providing personal informal care to older European adults: should we care about the caregivers' health? Prev Med 2015;70: doi: /j. ypmed Wolfe RR. The role of dietary protein in optimizing muscle mass, function and health outcomes in older individuals. Br J Nutr 2012;108 Suppl 2:S doi: /S McLean RR, Mangano KM, Hannan MT, Kiel DP, Sahni S. Dietary Protein Intake Is Protective Against Loss of Grip Strength Among Older Adults in the Framingham Offspring Cohort. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2016;71: doi: /gerona/glv184.bauer 56. Bauer J, Biolo G, Cederholm T, Cesari M, Cruz-Jentoft AJ, Morley JE, Phillips S, Sieber C, Stehle P, Teta D et al. Evidence-based recommendations for optimal dietary protein intake in older people: a position paper from the PROT-AGE Study Group. J Am Med Dir Assoc 2013;14: doi: /j. jamda Livingstone MB, Prentice AM, Strain JJ, Coward WA, Black AE, Barker ME, McKenna PG, Whitehead RG. Accuracy of weighed dietary records in studies of diet and health. BMJ. 1990;300:

54 Juntunen K, Salminen A-L. Kelan järjestämien omaishoitajien kuntoutuskurssien arviointitutkimus. Kelan tutkimusosasto, Työpapereita 72/ Juntunen K, Era P, Salminen A-L. Kuntoutuskursseille osallistuneiden omaishoitajien elämänlaatu ja kokemukset omaishoidosta. Gerontologia 2013;27(1): Talaslahti Tiina. Vanhuksen masennus. Lääkärin käsikirja Leinonen E, Koponen H. Vanhusten mielialahäiriöt. Teoksessa R.Tilvis, K.Pitkälä, T.Strandberg, R.Sulkava & M.Viitanen (toim.) Geriatria.Helsinki: Kustannus oy Duodecim 2010; Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa THL Raportti: 2012: Välimäki TH, Martikainen JA, Hallikainen IT, Väätäinen ST, Koivisto AM. Depressed Spousal Caregivers Have Psychological Stress Unrelated to the Progression of Alzheimer Disease: A 3-Year Follow-Up Report, Kuopio ALSOVA Study. Journal of Geriatric Psychiatry and Neurology 2015;28(4): Aalto, Anna-Mari; Korpilahti, Ulla; Sainio, Päivi; Malmivaara, Antti; Koskinen, Seppo; Saarni, Samuli; Valkeinen, Heli; Luoma, Minna-Liisa, Aikuisten geneeriset elämänlaatumittarit terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa sekä terveys- ja kuntoutuspalvelujen vaikutusten arvioinnissa. Toimia-suositus. 65. Phillips MB, Foley AL, Barnard R, Isenring EA, Miller MD. Nutritional screening in community-dwelling older adults: a systematic literature review. Asia Pac J Clin Nutr 2010;19: Wham C, McLean C, Teh R, Moyes S, Peri K, Kerse N. The bright trial: What are the factors associated with nutrition risk? J Nutr Health Aging 2013; Cuervo M, García A, Ansorena D, Sanchez-Villegas A, Martínez-González M, Astiasaran I, Martinez JA. Nutritional assessment interpretation on Spanish community-dwelling elders through the Mini Nutritional Assessment test. Public Health Nutr 2009;12: Brownie S. Why are elderly individuals at risk of nutritional deficiency? Int J Nurs Pract 2006;12: Suominen M. Ikääntyneen ravitsemus ja erityisruokavaliot: opas ikääntyneitä hoitavalle henkilökunnalle. 7. uudistettu painos. Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry; Jyrkkä J, Enlund H, Lavikainen P, Sulkava R, Hartikainen S. Association of polypharmacy with nutritional status, functional ability and cognitive capacity over a three year period in an elderly population. Pharmacoepidemiol Drug Saf 2011;20: Jyrkkä J, Mursu J, Enlund H, Lonnroos E. Polypharmacy and nutritional status in elderly people. Curr Opin Clin Nutr Metab Care 2012;15: Suominen, M., Finne-Soveri, H., Hakala, P., Hakala-Lahtinen, P., Männistö, S., Pitkälä, K.,... & Soini, H. (2010). Ravitsemussuositukset ikääntyneille. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2.

55 55 Liitteet Liite 1. MNA-testin lyhytversio

56 Liite 2. Ikääntyneen ravintokysely 56

57 57

58 Liite 3. Riittävä proteiinin saanti -opas 58

59 59 Liite 4. Avaimia omaisen hyvinvointiin opas, osa sisällöstä

60 Porin Perusturvakeskus PL 121, PORI Maantiekatu 31, PORI puh