YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS, LIITE 1

Transkriptio

1 BOREAL BIOREF OY YVA-selvitys ja ympäristöluvat TYÖNUMERO F13839 TEKNINEN KUVAUS JA SELVITYS YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA ELOKUU 2017 (PÄIVITYKSET MARRASKUU 2017, TAMMIKUU 2018)

2

3 Sisältö 1 Suunniteltava toiminta Yleistä Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ja valmistelulupa Biojalostamon toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Vesilain mukainen valmistelulupa Sijainti Tiedot kiinteistöistä Sijaintipaikan rajanaapurit sekä muut asianosaiset Liittyminen muihin hankkeisiin Hankkeen aikataulu Toiminnan edellyttämät luvat ja kaavoitus 10 2 Biojalostamon kuvaus Yleiskuvaus Tuotteet ja tuotanto Tuotteet Sivutuotteet Sellutehdas Kuitulinja Lauhtumattomien hajukaasujen käsittely Natrium- ja rikkitaseiden hallinta Kemikaalien tuotanto Biotuotteiden valmistus Mikrokiteisen selluloosan valmistus Biokaasun tuotanto Energiantuotantoyksiköt Biomassan poltto Kuoren kaasutus Energian tuotanto, käyttö ja energiatehokkuus Energian tuotanto ja käyttö Energia- ja materiaalitehokkuus Jätevedenpuhdistamo Jätteiden käsittelyalue Käsiteltävät ja loppusijoitettavat jätteet Jätteenkäsittelyalueen toiminnot Jätteenkäsittelyalueen rakenteet Kaatopaikan täyttö Kaatopaikan vakuus 48 1(262)

4 2.9 Rakennukset, laitteistot ja rakenteet Toimintojen sijoitusratkaisujen perustelut Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet Puuraaka-aineet Muut raaka-aineet Polttoaineet Kemikaalit ja apuaineet Veden käyttö ja hankinta Liikennejärjestelyt ja liikennemäärät Sähköliityntä Päästöt, jätteet ja niiden rajoittaminen Jätevedet Jäähdytysvedet Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet Häiriötilanteet ja riskien hallinta Häiriöpäästöt ilmaan Häiriöpäästöt jäte- tai hulevesissä Kemikaaliriskit Tulipalot ja räjähdykset Riskien kartoitus Turvallisuusvaatimusten huomioon ottaminen toiminnan suunnittelussa 84 3 Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ja energiatehokkuudesta Yleiset BAT-päätelmät Sulfaattisellun valmistusprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät Vertailu BAT-päästötasoihin 96 4 Rakentamisvaihe Maarakentaminen Rakentamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen Työmaa-alueiden jäte- ja vesihuollon järjestäminen 98 5 Rakentaminen vesistöön Vedenotto- ja purkurakenteiden rakentaminen Vesialueen täytöt Hiidenlammen täyttäminen Ympäristön olosuhteet 106 2(262)

5 6.1 Kaavoitustilanne Hankealue ja ympäristön toiminnot Asutus ja herkät kohteet Maisema ja kulttuuriympäristö Ilmanlaatu Vesistöt Veden laatu Minimiravinnetarkastelu Kuormitus Kasviplankton ja klorofylli Vesikasvillisuus Pohjaeläimistö, syvänteiden kunto ja sedimentit Säännöstely ja virtaamat Ekologinen tila Vesistön käyttö Kalasto ja kalastus Kalasto Kutu- ja poikasalueet Kalojen haitta-ainepitoisuudet Kalavesien hoitotoimenpiteet Kalastus Kaupallinen kalastus Kalastusrajoitukset Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet Kasvillisuus Arvokkaat luontokohteet Linnusto Muut eläimet Maa- ja kallioperä sekä pohjavesialueet Melutilanne Liikenne Arvio vaikutuksista ympäristöön Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen sekä valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Vaikutukset ilman laatuun Vaikutukset vesistöön Kuormitus Ravinnepitoisuudet Kiintoainepitoisuudet Happitilanne Kasviplankton 192 3(262)

6 7.4.6 Pohjaeläimistö Vesikasvillisuus Haitalliset aineet Ekologinen luokitus ja vesienhoidon tavoitteet Natrium ja sulfaatti Lämpövaikutukset Jäätilanne Sedimentti Veden oton vaikutukset Epävarmuustarkastelu Vaikutukset vesistön käyttöön Vesistörakentamisen vaikutukset Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Jätevesikuormituksen vaikutukset kalastoon Lämpökuormituksen vaikutukset kalastoon Vaikutukset kalastukseen Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Liikennevaikutukset Meluvaikutukset Vaikutukset ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Jätteiden käsittelyn vaikutukset Vaikutukset poronhoitoon ja porotalouteen Onnettomuus- ja häiriötilanteiden vaikutukset Vahinkoarvio ja korvaukset Vahinkoarvio Toimenpiteet vesistöön kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi Perustilaselvityksen tarpeen arviointi Laitoksella käsiteltävät mahdolliset vaaralliset aineet Arvio perustilaselvityksen tarpeesta Ehdotus sovellettavista päästöraja-arvoista ja lupamääräyksistä Jätevesipäästöt Päästöt ilmaan Melun rajoittaminen Toiminnan ja vaikutusten tarkkailu Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi Laitoksen käyttötarkkailu Jätteiden käsittelyalueen tarkkailu 247 4(262)

7 11.4 Päästötarkkailu Jätevesien tarkkailu Jäähdytysveden ja hulevesien tarkkailu Jätteiden läjitysalueen vesien tarkkailu Ilmapäästöjen tarkkailu Käynnistys- ja pysäytysjaksojen määrittely Jätteiden tarkkailu Ympäristön ja vaikutusten tarkkailu Vesistö ja kalasto Ilmanlaadun tarkkailu Maaperä- ja pohjavesiseuranta Meluvaikutusten seuranta Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten seuranta Mittausmenetelmät, laitteet, laskentamenetelmät ja laadunvarmistus Kirjanpito ja tietojen toimittaminen 255 5(262)

8 1 Suunniteltava toiminta 1.1 Yleistä Boreal Bioref Oy suunnittelee Kemijärvelle biojalostamoa, joka tuottaisi perinteisen pitkäkuituisen sellun lisäksi mm. liukosellua, mikrokiteistä sellua (MCC), mäntyöljyä ja tärpättiä sekä sähköä myös valtakunnan verkkoon. Laitoksen tuotantokapasiteetti on tonnia biojalosteita vuodessa. Biojalostamo sijoittuisi Patokankaan alueelle, entisen Stora Enson sellutehtaan alueen pohjoispuolelle. Hankkeen taustalla on muun muassa havupuusellun sekä jatkojalosteena saatavan MCC:n kasvusuuntainen kysyntä. Kysyntää on lisäksi korkealuokkaiselle mäntyöljylle ja tärpätille. Biojalostamon raaka-aineen saatavuus Pohjois-Suomen alueelta on myös hyvä. Kaiken kaikkiaan tehdas käyttää puuta noin 2,9 miljoonaa kuutiota vuodessa. Pääraaka-aineena on mäntykuitu. Tällä hakemuksella Boreal Bioref Oy hakee ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) mukaista ympäristölupaa Kemijärven Patokankaalle suunniteltavalle biojalostamolle. Samalla Boreal Bioref hakee vesilain (587/2011) mukaista lupaa prosessi- ja jäähdytysveden ottamiseen Kemijoesta sekä tarvittavien rakenteiden sijoittamiseen vesialueelle ja niihin liittyville ruoppaustöille sekä padon ja läjitysalueen rakentamiseen hankealueen yhteyteen vesialueelle. Boreal Bioref hakee myös vesilain mukaista lupaa hankealueella sijaitsevan lammen hävittämiselle ja vesilain mukaista poikkeuslupaa alueella sijaitsevien vesilain mukaisten luontotyyppien (lähteiden) hävittämiselle. Lisäksi Boreal Bioref Oy hakee lupaa laitoksen toiminnan aloittamiseksi lupapäätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta ympäristönsuojelulain 199 :n mukaisesti sekä rannan yhteyteen sijoittuvan padon rakentamiselle ja padottavan alueen täytölle vesilain 3. luvun 16 mukaista valmistelulupaa. 1.2 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ja valmistelulupa Biojalostamon toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Ympäristönsuojelulain 199 :n mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että biojalostamon toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Hakijan näkemyksen mukaan toiminnan aloittamista koskevan luvan myöntämiselle on perusteltu syy. Ensivaiheessa laitoksen rakentamiseen liittyy tavanomaisia maanrakennustöitä ja vesistörakentamista, jotka eivät aiheuta sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka tekisivät muutoksenhaun hyödyttömäksi. Kaikessa toiminnassa noudatetaan annettua lupapäätöstä, jonka lupamääräykset tulevat perustumaan parhaan käytettävissä olevan teknologian vaatimuksiin, eikä laitoksen toiminnasta näiden vaatimusten mukaan toi- 6(262)

9 mittaessa aiheudu pysyvää ympäristön muuttumista. Esimerkiksi laitteistojen pitkät toimitusajat sekä henkilöstön koulutustarve on huomioitava jo aikaisessa vaiheessa, jotta hanke voidaan toteuttaa suunnitellussa aikataulussa. Kyseessä on Suomen metsäteollisuuden kannalta merkittävä investointi, jolla on huomattavia positiivisia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja vetovoimaan. Hankeaikataulun viivästyminen aiheuttaisi epävarmuutta hankkeen rahoitusneuvotteluihin sekä vaarantaisi tulevien sellutoimitusten ennakoitavuutta asiakkaiden suuntaan. Toiminnan aloittamisen kieltäminen ja laitoksen käynnistymisen viivästyminen aiheuttaisi merkittävää vahinkoa luvan hakijalle, alueen elinkeinoelämälle, sijoittajille sekä asiakkaille Ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle hakija esittää euron suuruisen vakuuden Vesilain mukainen valmistelulupa Vesilain 3. luvun 16 :n mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä lupapäätöksessään oikeuttaa hakijan ryhtymään jo ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin (valmistelulupa). Valmisteluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että valmistelevat toimenpiteet voidaan suorittaa tuottamatta muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa haittaa ja, että kyseisten toimenpiteiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan. Hakija hakee vesilain mukaista valmistelulupaa laitosalueen rannan yhteyteen sijoittuvan padon rakentamiselle ja padottavan alueen täytölle (ks. Liite 1, kpl 5.2). Padottavalle alueelle rakennetaan tehdasalueen leikkausmassoja hyödyntäen hulevesien käsittely- ja laskeutusallas sekä läjitysalue vesistöstä ruopattaville massoille. Valmistelulupa edesauttaisi hankkeen toteuttamista suunnitellussa aikataulussa samoin perustein kuin toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta. Valmistelevat työt toteutetaan siten, että muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle ei tuoteta huomattavaa haittaa ja toimenpiteiden jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen. Näin ollen valmisteluluvan tarkoittamat toimenpiteet täyttävät vesilain 3. luvun 16 :ssä valmisteluluvan myöntämiselle asetetut edellytykset. Valmistelulupaa koskevista toimenpiteistä aiheutuvien haittojen ja kustannusten korvaamiseksi lupapäätöksen kumoamisen tai muuttamisen varalle hakija esittää euron suuruisen vesilain 3. luvun 16 mukaisen vakuuden. 1.3 Sijainti Biojalostamon tehdasalue tulee sijaitsemaan Kemijärvellä, Kemijoen itärannalla, kolmen kilometrin etäisyydellä Kemijärven keskustaajamasta (Kuva ja 1.3-2). Tehdas rakennetaan entisen Stora Enson Kemijärven sellutehtaan pohjoispuolelle. Kiinteistön kaakkoiskulmassa on sahakiinteistö. Lounaisosassa sijaitsee uusi puutavaraterminaali, joka valmistui vuoden 2016 loppupuolella. Alueelle on valmistunut peruskorjattu ja sähköistetty rautatie vuoden 2016 aikana. 7(262)

10 Stora Enson Kemijärven tehdas suljettiin vuonna Sellutehtaan sulkemisen jälkeenkin alueella on ollut teollista toimintaa. Alueella toimii tällä hetkellä Lappi Timber Oy:n saha entisen sellukuivaamon ja selluvaraston tiloissa sekä liimapuutehdas. Kuva Hankealueen sijainti (kartta: Maanmittauslaitos). 8(262)

11 Kuva Hankealueen sijainti Kemijärvellä. (Kartta: Maanmittauslaitos) Tiedot kiinteistöistä Kemijärven kaupunki on varannut noin 150 hehtaarin alueen biojalostamon käyttöön. Alustava arvio tehtaan toimintojen tarvitsemasta alueesta on vähintään noin 100 hehtaaria. Tehdasalueen luoteispuolella on vapaata tilaa mahdollisia tulevia tuotantolaitoksia varten. Biojalostamo sijoittuu Kemijärven kaupungin omistamille kiinteistöille ja Boreal Bioref Oy sopii kiinteistöjen hallinnasta Kemijärven kaupungin kanssa. 9(262)

12 1.3.2 Sijaintipaikan rajanaapurit sekä muut asianosaiset Tiedot on esitetty liitteissä: Vaikutusalueen kiinteistöt, kartta ja yhteystiedot Vesialueen omistajat ja vesialueeseen rajoittuvat kiinteistöt, joita hanke saattaa koskea Vesipäästöjen vaikutusalueen osakaskunnat (nimi ja hallitsemat alueet ja yhteystiedot) Kemijärven, Luusuan ja yhteismetsän osakaskunnat Kalastusalueen yhteystiedot Keski-Kemijoen kalastusalue Alueen ammatti- ja sivuammattikalastajat, yhteystiedot 1.4 Liittyminen muihin hankkeisiin Hankkeeseen liittyy sähkölinjan rakentaminen laitoksen liittämiseksi valtakunnan sähköverkkoon (ks. kpl 2.13). Myöhemmässä vaiheessa tullaan rakentamaan uusi tieyhteys Kemijärven länsipuolelta itäpuolelle. Uusi silta rakennetaan Kostamon kylän pohjoispuolelle, noin 10 kilometrin etäisyydelle hankealueelta pohjoiseen. 1.5 Hankkeen aikataulu Biojalostamo on tarkoitus käynnistää vuonna 2020, ja tarvittavat rakennustyöt on tarkoitus tehdä vuosien aikana. 1.6 Toiminnan edellyttämät luvat ja kaavoitus Kyseessä on uusi toiminta, jolle ei ole aikaisempia lupia. Hankkeelle toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettely päättyi (Liite 17, YVA-selostus ja YVA-lausunto). Ympäristölupa ja luvan hakemisen peruste Toiminnan ympäristöluvanvaraisuudesta säädetään ympäristönsuojelulaissa (YSL 527/2014). YSL 27 :n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan, josta säädetään lain liitteessä 1, on oltava lupa. Biojalostamon luvanvaraisuus perustuu YSL:n liitteen 1 mukaan seuraaviin kohtiin: 10(262)

13 Taulukko Biojalostamon luvanvaraisuus YSL:n liitteen 1 mukaan. Liite 1 taulukko 1 kohta 1a: Liite 1 taulukko 1 kohta 13c: Liite 1 taulukko 1 kohta 13g: Teollisuuslaitos, jossa valmistetaan massaa puusta tai muista kuitumateriaaleista Taulukon 1 mukaisen laitoksen jätevesien erillinen jätevedenpuhdistamo, joka ei kuulu yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan Kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä vuorokaudessa tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkoja Vesilain mukaiset luvat ja luvan hakemisen peruste Hakija hakee vesilain (587/2011) mukaista lupaa pintaveden ottamiseen Kemijoesta ja vedenotto- ja purkurakenteiden rakentamiseen sekä lupaa Hiidenlammen täyttämiseen. Hakija hakee vesilain mukaista poikkeuslupaa alueella sijaitsevien vesilain mukaisten luontotyyppien (lähteiden) hävittämiselle (Hakemuksen liite 12). Vedenottoluvan hakemisen perusteena on vesilain 3 luvun 3 :n 1 momentin kohta 2. Vesilain 3. luvun 2 :n 1 momentin kohdan 2 nojalla vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista. Hiidenlammen täyttämiseen haetaan vesilain mukaista lupaa edellä mainitun kohdan perusteella. Vesilain 2. luvun 11 mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Kemikaalilupa Kemikaalien käsittely on biojalostamolla laajamittaista, joten laitos tarvitsee TUKESilta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevan lain (390/2005) ja asetuksen (685/2015) mukaisen kemikaaliluvan, toimintaperiaateasiakirjan sekä turvallisuusselvityksen. Rakennusluvat Biojalostamolle haetaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) mukaista rakennuslupaa Kemijärven kaupungin rakennusvalvontaviranomaiselta. 11(262)

14 Luonnonsuojelulain mukainen poikkeuslupa Hankealueella esiintyvää lapinleinikkiä koskeva luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 48 :n ja 49 :n mukainen poikkeuslupahakemus jätetään Lapin ELY-keskukseen syksyn 2017 aikana. Kaavoitus kpl 6.1. Alueelle laaditaan yleiskaava ja asemakaava. Yleiskaavaprosessi on aloitettu vuonna Kaavoituksen aikataulutus on esitetty tarkemmin kappaleessa 6.1. Muut luvat Esimerkiksi mastot, nosturit, rakennukset ja rakennelmat saattavat muodostaa ilmailulaissa (864/2014) tarkoitetun lentoesteen, jonka asettamiseen tarvitaan lentoestelupa. Lentoestelupaa haetaan Liikenteen turvallisuusvirastolta. Lupahakemukseen liitetään lausunto ilmaliikennepalvelun tarjoajalta, eli Finavia Oyj:lta. Rautatien rakentamiseen mahdollisesti tarvittavat, rautatielain mukaiset luvat hankitaan tarpeen mukaan. EU:n REACH-asetus (1907/2006) edellyttää EU:n alueella tuotettavien kemikaalien rekisteröintiä REACH-säännösten mukaisesti. Lisäksi tarvitaan teknisiä lupia ja hyväksyttämismenettelyjä, kuten painelaitelain ja ATEXsäädösten mukaiset menettelyt. Saniteettijätevesien johtamisesta kaupungin viemäriin tehdään sopimus Kemijärven vesilaitoksen kanssa. Jääalueen turvallisuuden varmistamiseksi tehdään maastoliikennelain 8 kielto- ja rajoitusaluehakemus ELY-keskukseen ennen tehtaan toiminnan aloittamista. 12(262)

15 2 Biojalostamon kuvaus 2.1 Yleiskuvaus Biojalostamon laitokset ja prosessit on kuvattu erikseen seuraavasti: - Sellutehdas, kappale Biotuotteiden tuotantolaitokset, kappale Energiantuotantoyksiköt, kappale 2.5 Kuvassa on esitetty biojalostamoon kuuluvat toiminnot pääpiirteittäin. Kuva Biojalostamon toiminnot. Sinisellä taustavärillä on kuvattu sellutehtaan kuitulinjaan liittyvät toiminnot puun käsittelystä kuivaamolle. Punaisella värillä on esitetty talteenottolinjan toiminnot. Vihreällä värillä on kuvattu energian tuotantoon liittyvät biomassakattila sekä turbiini-generaattori. Mikrokiteisen selluloosan valmistus on sellunvalmistukseen liittyvä lisäprosessi, joka on esitetty kaaviossa keltaisella värillä. Biojalostamon toimintaan kuuluvat myös ruskealla värillä esitetty sivuvirtojen ja jätteiden käsittely. 13(262)

16 2.2 Tuotteet ja tuotanto Tuotteet Biojalostamon päätuotteita ovat valkaistu havupuusulfaattisellu ja liukosellu. Päätuotteiden lisäksi muita valmistettavia biotuotteita ovat mikrokiteinen selluloosa (MCC), tärpätti sekä mäntyöljy. Biojalostamon toiminnasta syntyy myös muita sivuvirtoja, jotka pyritään mahdollisuuksien mukaan toimittamaan hyötykäyttöön esimerkiksi maanparannusaineeksi. Suunniteltavan tehtaan tuotantokapasiteetti on maksimissaan noin tonnia valkaistua havusellua vuodessa. Prosessitekniset ratkaisut mahdollistavat joustavan tuotannon havusellun ja liukosellun kesken. Mikrokiteisen selluloosan (MCC) valmistus on selluntuotantoon nähden erillinen prosessi. Havusellu ja liukosellu on suunniteltu tuotettavaksi vuorotellen noin 5-10 päivän sykleissä. Havusellun mitoitettu päivätuotanto on tonnia sellua ja liukosellun tuotannossa mitoitustuotanto on tonnia sellua. MCC:n mitoitustuotanto on 117 t/d. Biojalostamon tuotteet on esitetty taulukossa Taulukko Tuotteet Tuote Päätuotteet Valkaistu havupuusellu t/a Liukosellu t/a Sivutuotteet Tärpätti t/a Vihreä sähkö MWh/a Biotuotteet Mikrokiteinen selluloosa t/a Sivuvirrat maanparannusaineeksi t/a Sivutuotteet Sivutuotteina tehtaalla tuotetaan talteenoton kalkkijakeita, vihreää sähköä ja tuhkajakeita. Sähköä tuotetaan valtakunnanverkkoon ( MWh/a). Talteenottolinjalta poistetaan normaalisti lähinnä kalkkipölyä (meesauunin lentotuhkaa), jonka määräksi arvioidaan noin tonnia vuodessa. Poltettua kalkkia tai meesaa (sammutettua kalkkia) voidaan poistaa merkittävämmissä häiriötilanteissa. Sellunvalmistuksen kalkkijakeet alittavat lannoitevalmistelain haitallisten metallien enimmäispitoisuudet ja tavallisesti myös täyttävät edellytykset neutraloivasta kyvystä (Apila Group, 2013). Meesauunissa muodostuva poltettu kalkki palautetaan ensisijaisesti takaisin prosessiin valkolipeän valmistusta varten. Mahdollisesti prosessista poistettavaa poltettua kalkkia toimitetaan jätteitä ja pilaantuneita maamassoja käsittelevälle yritykselle hyödynnettäväksi sellaisenaan stabilointiaineena. 14(262)

17 Meesauunin sähkösuotimilta kerättävä kalkkipöly palautetaan takaisin prosessiin/polttoon. Prosessihäiriöiden tai kalkkipölyyn kertyvien vierasaineiden takia poistettu kalkkipöly toimitetaan takaisin kalkintoimittajalle pigmentoinnin raaka-aineeksi. Kalkkipölyä hyödynnetään pigmentoinnin raaka-aineeksi sellaisenaan. Meesakalkkia poistetaan prosessista lähinnä häiriötilanteissa ja mahdollisesti viherlipeäsakan pinnoitteena. Lähtökohtaisesti kalkin poisto prosessista pyritään tekemään muista kalkkijakeista. Soodakattilan lentotuhka johdetaan pääosin takaisin prosessiin sekoittamalla se mustalipeään haihduttamolla ennen lipeän syöttöä soodakattilaan, mutta osa rikkipitoisesta lentotuhkasta poistetaan prosessista. Poistettava tuhka, joka on pääosin veteen hyvin liukenevaa suolaa, käsitellään jätevedenpuhdistamolla veteen liettämällä. Biojalostamon soodakattilalta poistetaan tuhkaa arvion mukaan t/a. Tuhkanpoiston tarve on suuri, koska tehdas käyttää raaka-aineenaan havupuuta ja prosessiin kertyy rikkiä useista lähteistä. Energiantuotannossa muodostuu biomassakattilan tuhkaa t/a ja kaasuttimen tuhkaa t/a. Biomassakattilan ja kaasuttimen tuhkaa pyritään toimittamaan hyötykäyttöön esim. maanparannusaineena. Kaasuttimen tuhka soveltuu myös maatalouskäyttöön ja maarakentamiseen. Energian tuotantoa on käsitelty tarkemmin kpl:ssa Sellutehdas Sellutehdas voidaan jakaa kahteen erilliseen päälinjaan: kuitu- ja talteenottolinjaan. Kuitulinjalla puuraaka-aine jalostetaan selluksi. Talteenottolinjan tehtävänä on kuitulinjalla käytettyjen keittokemikaalien ja mustalipeän lämpösisällön talteenotto Kuitulinja Kuitulinjan pääprosessit sisältävät seuraavat vaiheet: - Puun kuorinta, haketus, varastointi ja seulonta - Keittoprosessi, ruskean massan pesu, happidelignifiointi ja lajittelu - Massan ECF-valkaisu (ECF = elemental chlorine free) - Kuivaus, paalaus kuljetuksia varten ja varastointi Puunkäsittely Puuraaka-aine (kuitupuu ja hake) kuljetetaan tehtaalle pääasiassa rekoilla. Autokuormista puu puretaan joko suoraan kuorintalinjalle tai puukentälle varastoon. Kuorellinen puu kuoritaan kuorimarummuissa. Kuorimon kuljetin on varustettu jäänpoistolla ja talviaikaan kuoriaines sulatetaan ennen kuorintaa lämpimän veden avulla. Kuorimorummuissa syntyvää pölyä poistetaan joko pölynpoistosykloneilla tai alipaineimulla. Jäänpoisto-osio on katettu ja yhdistetty kuorimorumpuun. 15(262)

18 Kuorittu kuitupuu viedään kuljettimella pesuun ja hakettamolle haketettavaksi. Kuori kerätään talteen kuorivarastoon. Tuotettu hake varastoidaan yhdessä kasassa. Myös ostohake varastoidaan omassa hakekasassaan. Hakekasoilta hake siirretään kuljettimilla keittoprosessiin. Ennen keittoprosessiin siirtämistä hake seulotaan. Kuori, tikkuhakkeet ja pöly voidaan kaasuttaa tuotekaasuksi, jota käytetään meesauunin lämmittämiseen tai polttaa biomassakattilassa. Keittoprosessi ja happivalkaisu Keittämöllä haketta keitetään sulfaattimenetelmällä alkalisessa keittoliemessä korkeassa lämpötilassa. Keittoprosessissa on tarkoitus liuottaa puun kuituja sitovaa ligniiniä, jotta kuidut saadaan erotettua toisistaan ja ligniinistä. Sulfaattikeitossa keittoliemenä käytetään valkolipeää, joka muodostuu pääasiassa vedestä, natriumhydroksidista (NaOH) ja natriumsulfidista (Na2S). Keittoprosessiin lisätään myös mustalipeää. Hakkeen kuiva-aineesta osa ligniinistä ja osa hemiselluloosista liukenevat keiton aikana lipeään muodostaen mustalipeää. Keitossa erottuva mustalipeä johdetaan haihduttamolle. Selluloosa ja loput ligniinistä ja hemiselluloosista erottuvat kuitumassana, joka johdetaan pesuun ja valkaisuun. Keittämön ja happidelignifioinnin vaiheet on esitetty kuvassa Kuva Keittämön ja happidelignifioinnin vaiheet. 16(262)

19 Keittämön prosessi on jatkuvatoiminen tai eräkeitto. Samalla tuotantolinjalla voidaan valmistaa vuorotellen sekä havu- että liukosellua. Liukosellun valmistus eroaa havusellun valmistuksesta siten, että ennen keittovaihetta suoritetaan hapan esihydrolyysi. Esihydrolyysivaiheen happamissa olosuhteissa puun hemiselluloosa liukenee. Esihydrolyysissä ei tarvita lisäkemikaaleja, koska puumateriaalista muodostuvat orgaaniset hapot synnyttävät hydrolyysin aikana happamat olosuhteet. Esihydrolyysin tarkoitus on erottaa kuidusta hemiselluloosaa, jotta sen pitoisuus lopputuotteessa on mahdollisimman pieni. Liukosellua valmistettaessa varsinaisessa keittovaiheessa puun ligniiniä poistetaan enemmän, mikä vaatii myös enemmän keittokemikaaleja. Keitossa käytetyt kemikaalit palautetaan pääasiassa prosessiin kemikaalien talteenoton kautta: liukosellun tuotannossa tuoreen lipeän lisäystarve on mallinnuksien mukaan pienempi kuin havusellun tuotannossa, vaikka tehollisen emäksen määrä keitossa on suurempi hakemäärään nähden. Alkalin kulutus keittovaiheessa on siis liukosellun valmistuksessa suurempi, mutta arvioiden mukaan suurempi osuus keittokemikaaleista palautuu talteenotosta prosessiin. Kuitulinjalla hake ohjataan keittoon hakesiilosta. Hakesiilo on eristetty ulkoilmasta läppärakenteella, joka estää hönkien pääsyn siilosta ulkoilmaan. Lisäksi siiloa voidaan operoida pienessä alipaineessa, millä osaltaan estetään hönkien karkaamista syöttöjärjestelmän kautta. Höngät ohjataan tarvittaessa hajukaasujen keräilyyn. Siiloa lämmitetään esimerkiksi reboilerin tuottamalla höyryllä tai tuoreella matalapainehöyryllä. Keittämöllä hakkeen sisältämä tärpätti erottuu kaasuna (ks. kpl Tärpätin valmistus). Keitossa muodostuvan ja erotetun kuuman mustalipeän lämpöenergia otetaan talteen ja hyödynnetään valkolipeän lämmittämiseen, minkä jälkeen mustalipeä johdetaan haihduttamoon. Keiton jälkeen massa johdetaan valkaisemattoman massan eli ruskean massan pesuvaiheeseen. Pesun avulla sellusta poistetaan keittolipeää ja liuennutta orgaanista ainesta. Pesty massa johdetaan kaksivaiheiseen happidelignifiointiin, jossa massaa edelleen delignifioidaan. Liukosellun happidelignifioinnissa puun ligniiniä poistetaan enemmän verrattuna havusellun valmistukseen, mikä vaatii myös tavallisesti enemmän kemikaaleja tai muuten intensiivisemmän prosessin kuten korkeammassa lämpötilassa suoritetun reaktion. Happidelignifioinnin jälkeen massasta erotetaan oksat ja massa lajitellaan. Oksat palautetaan keittoprosessiin ja lajittelun pääasiassa muovia ja prosessiin kuulumattomia asioita sisältävä rejekti pyritään hyödyntämään tai vaihtoehtoisesti ohjataan kaatopaikalle. Lopuksi massa johdetaan pesun kautta ruskean massan varastotorneihin. Valkaisu Keitto-, pesu- ja happivaiheista huolimatta massaan jää jonkin verran ns. jäännösligniiniä, joka muodostaa väriä aiheuttavia yhdisteitä. Valkaisuprosessissa sellumassasta poistetaan kemikaalien avulla näitä yhdisteitä ja ligniiniä. Valkaisua edeltävä happidelignifiointi vähentää valkaisukemikaalien käyttötarvetta ja pienentää siten puusta liukenevista aineksista ja kemikaaleista aiheutuvaa jätevesikuormaa. 17(262)

20 Valkaisu perustuu ECF-valkaisuun (elemental chlorine free, esim. klooridioksidilla tehtävä valkaisu), joka voidaan toteuttaa kolmi- tai nelivaiheisena. Valkaisu suoritetaan vaiheittain, jotta sellun lujuusominaisuudet säilyisivät käsittelystä huolimatta laadukkaina. Valkaisuvaiheet toteutetaan erillisissä torneissa ja valkaisuvaiheiden välillä massa pestään. Valkaisun vesikierrot pyritään optimoimaan siten, että vettä käytettäisiin mahdollisimman vähän ja COD-päästöt minimoituisivat. Valkaisuprosessin periaate on esitetty kuvassa (262) Kuva Valkaisuprosessin periaate. Vaihtoehtoisesti osa prosessiin tulevasta lipeästä voidaan ottaa hapetettuna valkolipeänä. Valkaisussa lisättävät kemikaalit ovat klooridioksidi (ClO2), vetyperoksidi (H2O2), happi (O2), natriumhydroksidi eli lipeä (NaOH), hapetettu valkolipeä, rikkihappo (H2SO4), magnesiumsulfaatti (MgSO4) ja natriumbisulfiitti (NaHSO3). Valkaisussa tarvittava klooridioksidi ja mahdollisesti myös käytettävä happi valmistetaan tehdasalueella. Sellun kuivaus ja paalaus Ennen valkaistun sellun kuivausta siitä erotetaan kuitukimput, hiekka ja muut epäpuhtaudet. Lajittelussa tai sihtauksessa prosessiin kuulumattomista asioista erotetaan kuitujäämät ja viimeisestä vaiheesta hiekanerottimilta tuleva rejekti käsitellään jätteenä. Kuivauskoneella sellusta poistetaan vettä ensin viiralla alipaineen avulla ja sen jälkeen puristamalla massaa mekaanisesti noin 50 %:n kuiva-ainepitoisuuteen. Sellun kuiva-ainepitoisuutta nostetaan edelleen noin 90 %:n kuiva-ainepitoisuuteen haihduttamalla massan sisältämää vettä kuivauskaapissa kuuman ilman avulla. Kuivauksen jälkeen sellu leikataan arkeiksi.

21 Paalaamossa on yksi tai kaksi paalauslinjaa, jolla selluarkit kootaan suurpaaleiksi. Lopuksi sellupaalit siirretään selluvarastoon odottamaan kuljetusta. Kuivauskone varustetaan lämmön talteenotolla. Sellun varastointi ja kuljetukset Sellutuotteet lastataan varastosta suoraan junaan, jolla ne kuljetetaan Kemin ja Oulun satamiin. Varastokapasiteettia on noin viikon havusellun tuotantoa vastaavalle määrälle. Varasto on yhteinen sekä sellu- että MCC-tuotteille. Pääsääntöisesti sellutuotteet kuljetetaan satamaan välittömästi. Talteenottolinja ja energian tuotanto: Talteenottolinjaan ja energian tuotantoon kuuluvat: - mustalipeän haihduttamo ja mäntyöljykeittämö - soodakattila - kaustisointi ja meesauuni - kuoren kuivain ja kaasutin - biomassakattila - turbiini-generaattori Haihduttamo Haihduttamossa väkevöidään keittämön mustalipeä ja MCC-tuotantolinjan hydrolysaatti sekä kuoripuristimen suodos. Haihduttamolle tulevan laihamustalipeän kuiva-ainepitoisuus on noin 15 % ja soodakattilalle poltettavaksi menevän mustalipeän kuiva-ainepitoisuuden tavoitearvo haihduttamon jälkeen on vähintään 82 %. Haihduttamon energianlähteenä käytetään tehtaan soodakattilan ja biomassakattilan tuottamaa höyryä. Laihamustalipeän säiliöissä on sellunvalmistusprosessin tyypilliseen mitoitukseen nähden suurempi tilavuus, jotta liukosellutuotannon aikana syntyvälle suuremmalle mustalipeämäärälle on riittävästi varastokapasiteettia. Suurempi varastokapasiteetti tasoittaa haihduttamon ajoa ja mahdollistaa suuremman liukosellun tuotannon. Haihduttamo on 7-vaiheinen. Ensimmäinen vaihe muodostuu kolmesta rinnakkaisesta vaiheesta (Kuva 2.3-3). Jokaiseen vaiheeseen kuuluu haihdutin, eli pintalämmönvaihdin. Ensimmäisen vaiheen haihduttimeen syötetään tuorehöyryä. Haihduttimessa mustalipeästä haihtuu sekundääristä höyryä, joka käytetään lämmönlähteenä seuraavan vaiheen haihduttimessa. Sekundäärihöyry sisältää runsaasti hajurikkiyhdisteitä, eli TRS-yhdisteitä (Total Reduced Sulphur), ja lauhtuessaan siitä muodostuu likaislauhdetta. 19(262)

22 Mustalipeästä lauhdutettu, eri vaiheissa haihtunut vesihöyry muodostaa erilaisia lauhdefraktioita, joita käytetään tehtaalla eri kohteissa puhtausasteesta riippuen niin sanottuna sekundäärilauhteena. Haihduttamon puhtainta lauhdetta käytetään kuitulinjalla ruskean massan pesussa ja muita lauhdejakeita soodasakan pesussa kaustistamolla. Likaislauhde puhdistetaan stripperissä vastavirtaan virtaavan höyryn avulla. Stripperin kaasut johdetaan metanolin nesteytyslaitokselle. Likaislauhteesta otetaan talteen väkeviä hajukaasuja, jotka poltetaan soodakattilassa tai käsitellään varojärjestelmissä. Lauhteesta erotetaan ja otetaan talteen myös tärpättiä, joka voidaan polttaa esimerkiksi meesauunilla. Haihduttamon säiliöissä mustalipeästä erottuu puun uuteaineista peräisin oleva suopa, josta valmistetaan haihduttamon yhteydessä mäntyöljyä. Suopa erkaantuu lipeäsäiliöiden pinnoille, mistä se johdetaan suovan erotus- ja tasaussäiliöiden kautta mäntyöljyn palstoitukseen. Prosessiin kuulumattomien aineiden rikastumista prosessiin kontrolloidaan poistamalla soodakattilasta lentotuhkaa (ks. kpl ). Kuva Haihduttamon periaatekaavio. Soodakattila ja turbiini Haihduttamolla väkevöity mustalipeä poltetaan soodakattilassa. Soodakattilan tehtävänä on kemikaalien talteenotto sekä prosessissa orgaanisen aineen palamisesta vapautuvan palamislämmön talteenotto. Soodakattilan alustava suunniteltu kapasiteetti on noin 3100 tds/d, mutta kapasiteettia voidaan suunnitellussa vielä muuttaa muiden prosessivaiheiden määrittyessä tarkemmin. 20(262)

23 Lipeässä olevat kemikaalit valuvat polttoprosessin aikana kemikaalisulana soodakattilan pohjalle, josta ne johdetaan sulan liuotukseen. Kemikaalisula sisältää natriumsulfidia, natriumkarbonaattia ja natriumsulfaattia. Sulan liuotuksessa muodostuu viherlipeää, joka kaustisoidaan valkolipeäksi. Soodakattilan toiminnan periaate on esitetty kuvassa Soodakattilassa lipeän orgaaninen aines palaa ja tuottaa lämpöä. Lämpö otetaan talteen soodakattilan vesi-höyryjärjestelmässä kattilaveteen. Veden höyrystyessä muodostuu korkeapaineista höyryä, josta saadaan tuotettua sähköä turbiinin ja generaattorin avulla. Turbiinissa on lisäksi väliottoja, joista saadaan väli- ja matalapainehöyryä kattamaan tehtaan prosessien lämpöenergian tarve. Palamisessa muodostuvien savukaasujen sisältämä kiintoaine, lentotuhka, erotetaan sähkösuotimilla. Tuhka palautetaan pääosin prosessiin sekoittamalla se mustalipeään haihduttamolla ennen lipeän syöttöä soodakattilaan. Puhdistetut savukaasut johdetaan savupiipun kautta ulkoilmaan. Osa rikkipitoisesta tuhkasta poistetaan prosessista jätteenä. Lisäksi soodakattilassa poltetaan sekä laimeita että väkeviä lauhtumattomia hajukaasuja. Käynnistystilanteessa soodakattilalla poltetaan öljyä. Liukosellun valmistuksessa puusta saatavan sellun määrä (saanto) on selvästi alhaisempi kuin havusellua valmistettaessa. Esihydrolyysivaiheen, pidemmälle viedyn delignifioinnin ja suurempien kemikaaliannosten seurauksena kemikaalien talteenottoon päätyy tuotettua liukosellutonnia kohden enemmän sekä orgaanista että epäorgaanista kuiva-ainetta. Kuva Soodakattilan periaatekaavio. 21(262)

24 Valkolipeän valmistus (kaustistamo) Kaustistamolla valmistetaan keittoprosessissa tarvittavaa valkolipeää soodakattilasta saatavan kemikaalisulan ja meesauunista saatavan kalkin avulla. Valkolipeän valmistuksen yhteydessä syntyy meesaa sekä liukenematonta kiintoainetta. Valkolipeän valmistukseen liittyvät vaiheet on esitetty kuvassa Ensin soodakattilasta talteen otettava kemikaalisula liuotetaan laihaan valkolipeään, jolloin saadaan viherlipeää. Viherlipeästä erotetaan kiintoaines, eli viherlipeäsakka. Viherlipeä johdetaan kaustistamolle, jossa se reagoi poltetun kalkin (CaO) kanssa muodostaen valkolipeää ja kalsiumkarbonaattia (CaCO3), eli meesaa. Kalkkimaitoa sekoitetaan ja suodatetaan siten, että meesasakka saadaan erotettua valkolipeästä. Suodatettua valkolipeää käytetään sellun keittoprosessissa, ja meesa poltetaan meesauunissa. Ennen polttoa meesa pestään. Pesun suodoksena saadaan laihaa valkolipeää, joka kierrätetään takaisin soodakattilan kemikaalisulan liuotukseen. Kaustisointiosaston prosessivetenä käytetään haihduttamon likaislauhdetta. Kaustisointiosastolta tulevat laimeat hajukaasut johdetaan hajukaasujen keräilyyn. Valkolipeän varastointikapasiteettia on enemmän kuin tavanomainen selluprosessin mitoitus edellyttäisi, jotta kulutusta voidaan tasapainottaa liukosellun tuotannon aikana. Kuva Kaustisointi ja meesan poltto, periaatekaavio. 22(262)

25 Meesauuni Meesa palaa meesauunissa korkeassa lämpötilassa (noin 1000 C) kalsiumoksidiksi, eli poltetuksi kalkiksi. Meesauunin polttoaineen käytetään pääasiassa biomassan kaasuttimelta saatua rikitöntä tuotekaasua. Lisä- ja varapolttoaineena käytetään vähärikkistä kevyttä polttoöljyä. Meesaa kuivatetaan kuumilla savukaasuilla meesauunin syöttöpuolella. Meesa pestään ennen polttoa, mikä vähentää meesauunin päästöjä. Pesuprosessissa tuotetaan laihaa valkolipeää, mikä parantaa alkalikemikaalien talteenottoastetta. Meesauunin savukaasut puhdistetaan sähkösuotimella. Meesauunin häiriöiden aikana meesa otetaan ulos pestynä kosteana meesana ja hyödynnetään maanparannusaineena. Meesauunin sähkösuotimilla muodostuvasta lentotuhkasta poistetaan pieni osuus prosessiin kuulumattomien aineiden rikastumisen estämiseksi. Poistettu kalkkipitoinen tuhka hyödynnetään ensisijaisesti maanparannusaineena tai voidaan läjittää kaatopaikalle, jos laatuvaatimukset jatkokäytölle eivät täyty Lauhtumattomien hajukaasujen käsittely Hajukaasujen käsittely kts. kpl Natrium- ja rikkitaseiden hallinta Uuden tehtaan kemikaalikierron haasteita on rikin rikastumisen hallinta. Rikkipäästöt ilmaan ovat modernissa tehtaassa varsin alhaiset ja prosessiin voi kemikaalien myötä tulla tarvittavaa suurempia määrä rikkiä. Tällöin rikkiä täytyy poistaa prosessista. Rikkipitoisia kemikaaleja, joiden rikki päätyy kemikaalikiertoon, ovat mm. magnesiumsulfaatti (kuitulinja), rikkihappo (esim. mäntyöljykeitto ja klooridioksidin valmistus). Myös mikrokiteisen selluloosan valmistuksesta päätyy rikkiä kemikaalikiertoon, jos tuotettu hydrolysaatti ohjataan haihduttamolle. Lisäksi puun ja veden mukana tulee rikkiä. Rikin akkumuloitumiseen vaikuttaa lentotuhkan poistamisen prosessit ja rikkipitoisten kemikaalien käytön minimointi. Natrium-tasetta hallitaan natriumpitoisilla korvauskemikaaleilla; ennen kaikkea natriumhydroksidilla. Natriumhydroksidia voidaan ottaa esimerkiksi happivaiheeseen hapetetun valkolipeän sijasta taseen niin vaatiessa. Natriumin luonnollisia poistumisreittejä kemikaalikierrosta ovat natriumin päätyminen valkaisuun ns. pesuhäviönä ja soodakattilan lentotuhkan osittainen poisto prosessista, millä estetään prosessiin kuulumattomien ja haittaavien aineiden rikastuminen prosessin sisällä. Soodakattilan sähkösuotimilta kerätty tuhka pääosin palautetaan prosessiin, mutta osittain lietetään jätevedenpuhdistamolle tai ohjataan kaatopaikalle. Tässä yhteydessä tyypillisesti menetetään jonkin verran myös natriumia. Rikin kertymistä prosessiin voidaan rajoittaa käyttämällä hapetettua valkolipeää valkaisussa natriumhydroksidin sijasta. 23(262)

26 Kemikaalitasetta hallittaessa poistamalla natriumia poistuu tarpeettomasti muiden prosessiin kuulumattomien elementtien mukana. Tämä joudutaan korvaamaan natriumhydroksidin lisäyksillä prosessiin tarvittavan alkalipitoisuuden saavuttamiseksi. Liukosellun tuotannon vaikutus rikki-natriumtaseeseen taseisiin tuotettua sellutonnia kohti: Rikkihapon kulutus raakamäntyöljyn valmistuksessa: Raakamäntyöljyä oletetaan syntyvän puusta sama määrä kuin paperiselluakin valmistettaessa, mutta sellua syntyy vähemmän, joten sellutonnia kohden saadaan enemmän raakamäntyöljyä (15 20 %) ja sellutonnia kohden käytetään vastaavasti enemmän rikkihappoa ja siten sitä tulee hieman enemmän kiertoon ja poistuu enemmän sulfaattina jätevesissä Klooridioksidin tuotannossa syntyvä rikki: Klooridioksidia kuluu sellutonni kohden vähemmän (10 20%), joten klooridioksidin valmistuksesta tulevan rikin määrä on pienempi tuotettua sellutonnia kohden Jätevedenkäsittelyn neutralointikemikaalit: Tonnia kohden jätevesimäärä on suurempi, joten myös neutralointikemikaalien (rikkihappo ja lipeä) kulutus on suurempi. Toisaalta jäteveden kokonaismäärä on pienempi, joten keskimäärin neutralointikemikaalien kulutus on vastaavasti pienempi. Neutralointikemikaalien kulutus jätevesilaitoksella ph:n säätöön vaihtelee normaalisti enemmän kuin erot neutralointikemikaalien määrissä eri tuotelajien välillä. MCC:n valmistuksesta tulee hydrolysaatin muodossa talteenottoon rikkiä alle 0,5 kg/adt. Mikrokiteisen selluloosan valmistuksessa syntyvän hydrolysaatin ohjaaminen haihduttamolle kasvattaa lipeän lisäystarvetta hieman. Edellä mainittujen seikkojen vaikutuksen kemikaalitaseen hallintaan ovat samat kuin mitä paperisellunkin valmistuksessa eikä vaadi muita erikoistoimenpiteitä. Esimerkkilaskelma mahdollisesta natrium- ja sulfaattitaseen hallinnasta on annettu alla olevassa taulukossa (262)

27 Taulukko Alustava esimerkkilaskelma natrium- ja rikkitaseiden hallinnasta ilman MCCtuotantoa. Lisäykset prosessiin Puu ja vesi 0,09 0,01 MgSO 4 happivaiheeseen 1,0 MgSO 4 0,27 0,00 Mäntyöljyn tuotanto, H 2 SO 4 10,8 H 2 SO 4 3,53 0,00 ClO₂-valmistuksen suola 13,0 NaSO₄ 2,93 4,21 MCC hydrolysaatti 0,0 H 2 SO 4 0,00 0,00 NaOH lisäys 20,2 NaOH 0,00 11,63 Na₂SO₄ lisäys 0,0 Na₂SO₄ 0,00 0,00 Lisäykset yhteensä 6,82 15,85 Poistot prosessista Pesuhäviö 0,40 3,30 Soodakattilan ja meesauunin kautta poistuva S Na Pöly, SO 2, H 2 S 0,15 0,10 Kaustisoinnin lietteet ja meesan poisto 0,18 0,25 Soodakattilan tuhkan kiteytys 0,0 0,00 0,00 Hapetettu valkolipeä valkaisuun 0,0 Valkolipeä 0,00 0,00 Hapetettu valkolipeä jäteveden neutralointiin Pääasiallinen muoto Määrä (kg/adt) 30,0 Valkolipeä 0,87 3,00 Soodakattilan tuhkan lietto 26,7 Na 2 SO 4, Na 2 CO 3 5,12 9,10 Muut häviöt (vuodot, rejektit, diffuusio) 0,10 0,10 Poistot yhteensä 6,82 15,85 Arviot päiväkohtaisista päästöistä vesistöön johdettavissa jätevesissä: - Havusellu + MCC : sulfaatti 47 t/d, natrium 41 t/d - Pelkkä havusellun tuotanto: sulfaatti noin 4 % ja natrium 2 % pienempi verrattuna Havusellu + MCC - Liukosellun tuotanto: sulfaatti reilut 25 % pienempi ja natrium lähes 30 % pienempi verrattuna Havusellu + MCC Kemikaalien tuotanto Klooridioksidin valmistus Laitosalueella valmistetaan klooridioksidia, joka on turvallisuussyistä valmistettava tehdasalueella. Valmistusprosessi tapahtuu klooridioksidireaktorissa, missä natriumkloraatista 25(262)

28 pelkistimen läsnä ollessa muodostuu klooridioksidikaasua. Reaktio edellyttää reaktorin lämmittämistä ja ph:n säätöä hapon avulla. Reaktorista tuleva klooridioksidikaasu absorboidaan kylmään veteen klooridioksidiliuokseksi. Klooridioksidikaasun absorptiovetenä käytetään tavallisesti kemiallisesti puhdistettua vettä. Vesiliuos johdetaan välisäiliöön, josta se pumpataan valkaisuosastolle. Prosessissa syntyvät klooridioksidipitoiset höngät puhdistetaan hönkäpesurilla ennen niiden johtamista ilmaan. Valmistusprosessin päälaitteet ovat: klooridioksidireaktori, reaktorin kuumennin, klooridioksidin lauhdutin ja absorptiotorni sekä prosessissa muodostuvan natriumseskvisulfaatin käsittelyssä tarvittavat suotimet oheislaitteineen. Sellutehtailla reaktiossa käytetään usein happona rikkihappoa, jolloin reaktorin jäteliuos sisältää seskvisulfaattihappoa, joka suodatetaan ja johdetaan metateesireaktoriin neutraloitavaksi alkalilla. Tällaisessa prosessissa muodostuu sivutuotesulfaattia (natriumsulfaattia), joka ohjataan sellutehtaan kemikaalikiertoon. Metateesissa muodostuva happo kierrätetään takaisin klooridioksidireaktoriin. Klooridioksidituotannon päävaiheet on esitetty kuvan prosessikaaviossa. Kuva Klooridioksidilaitoksen prosessikaavio Klooridioksidilaitokselle sisään tulevat virrat: Natriumkloraatti Metanoli Höyry Mekaanisesti puhdistettu vesi Kemiallisesti puhdistettu vesi Demivesi Tiivistevesi Paineilma/instrumentti-ilma 26(262)

29 Lipeä/NaOH rikkihappo Uloslähtevät virrat: ClO2-vesi sellun valkaisimolle Na2SO4-liuos (johdetaan sellutehtaan kemikaalien talteenottokiertoon) Lauhde syöttövesijärjestelmään Mikäli laitos joudutaan ajamaan äkillisesti alas, hapan jätevesi johdetaan jätevesilaitokselle muutaman minuutin ajan, arvio määrästä on noin 10 m 3. Määrä on hetkellisesti korkeimmillaan arviolta 10 % jätevesilaitokselle johdettavasta jätevesimäärästä. Klooripitoiset poistokaasut käsitellään hönkäpesurilla, minkä jälkeen ilmaan vapautuvan höngän kloridimäärien arvioidaan olevan alle 18 kg/d (poistokaasun kloridipitoisuudet alle 30 mg/nm 3 ). Happi Biojalostamon prosessien tarvitsema happi toimitetaan tehtaalle nestehappena. Tärpätin valmistus Tärpättiä vapautuu puusta pääasiassa hakkeen esilämmityksen yhteydessä, mutta myös keiton aikana. Näistä prosessivaiheista kerättävät hajukaasut lauhdutetaan. Tärpättipitoiset lauhteet johdetaan tärpättidekantteriin, jossa tärpätti erottuu lauhteen pinnalle ja erotetaan varastointisäiliöön. Tärpätin talteenotto voi sijaita joko keittämön tai haihduttamon yhteydessä. Tärpättisaannon maksimoimiseksi hake tulisi ottaa prosessiin tuoreena ja varastointiaika hakekasoissa tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Tärpätin kerääminen ei vaadi merkittäviä määriä kemikaaleja, eikä energiaa. Keittämöllä hakkeen sisältämä tärpätti erottuu kaasuna, joka otetaan talteen ja voidaan myydä eteenpäin tai polttaa soodakattilalla. Keitossa muodostuneet hajukaasut tavallisesti lauhdutetaan osittain höyryn poistamiseksi, minkä jälkeen jäljelle jäänyt hönkä sisältää käytännössä kaikki hajukaasut ja tärpätin. Tämä seos lauhdutetaan ja nesteytetty tärpätti erotaan vedestä dekantoimalla. Prosessissa muodostuneet rikkipitoiset hajukaasut jäähdytetään, käsitellään väkevien hajukaasujen käsittelyjärjestelmässä ja poltetaan soodakattilassa. Mäntyöljyn valmistus Mäntyöljyä valmistetaan hapottamalla puuraaka-aineen uuteaineita, jotka ovat erottuneet keiton aikana suopana mustalipeään. Suopa kuoritaan haihduttamolla pääasiassa mustalipeän välisäiliön pinnalta suovan tasaukseen. Raakamäntyöljyn valmistusperiaate on esitetty kuvassa (262)

30 28(262) Kuva Raakamäntyöljyn valmistusperiaate. Suovan hapotukseen voidaan ensimmäisessä vaiheessa käyttää hiilidioksidia, jolloin muodostuu suopaöljyä (Kuva 2.3-6). Varsinainen hapotus (palstoitus) tehdään tavallisesti rikkihapolla. Hiilidioksidin käyttö auttaa vähentämään rikkihapon ja ulkoa tuodun rikin syöttöä prosessiin ja auttaa sellun valmistusprosessin S/Na-tasapainon hallitsemista. Hiilidioksidikäsittelyn bikarbonaattiliuos ja palstoituksen emävesi johdetaan takaisin haihduttamolle. Raakamäntyöljyn tuotto on suoraan verrannollinen puun kulutukseen ja puuraaka-aineen laatuun. Mitä tuoreempi puu, sitä enemmän saadaan suopaa ja mäntyöljyä. Havupuun käyttö raaka-aineena mahdollistaa korkealaatuisen mäntyöljyn erinomaisen saannon. 2.4 Biotuotteiden valmistus Mikrokiteisen selluloosan valmistus Mikrokiteinen selluloosa (MCC) on selluloosapohjainen materiaali, jossa selluloosan ((C6H10O5)n) pitoisuus on lähes 100 %. Ulkomuodoltaan se on valkoista biohajoavaa jauhetta, jota käytetään muun muassa lääke- ja elintarviketeollisuudessa. Mikrokiteistä selluloosaa valmistetaan pilkkomalla selluloosan kuidut hapossa. Biojalostamolla MCC valmistetaan valkaistusta liuko- tai havusellusta AaltoCell -menetelmällä. Prosessit MCC-tuotanto on sellunvalmistusprosessiin liittyvä lisäprosessi. Mikrokiteisen selluloosan (MCC) valmistus muodostuu seuraavista osaprosesseista: massan esisaostus, kemikaalien annostelu ja syöttö reaktoriin, reaktiovaihe, reaktorin purku, pesu, kuivaus ja pakkaus. MCC:n valmistukseen käytettävä havusellu- tai liukosellumassa erotetaan sellunvalmistuksesta sellun valkaisuprosessin jälkeen ennen sellun kuivausta. Sellu pumpataan sellun varastotorneista MCC-laitokselle. Massan joukkoon syötetään höyryä ja rikkihappoa ennen massan johtamista MCC-reaktoriin.

31 MCC:n valmistukseen liittyvät vaiheet on esitetty kuvassa MCC-hydrolyysi tapahtuu painereaktorissa happamissa oloissa korkeassa lämpötilassa, jossa kuidut hajoavat pieniksi noin 0,02 millimetrin kokoisiksi kiteiksi. Reaktorin jälkeen mikrokiteinen selluloosa johdetaan puskusäiliöön ja siitä edelleen pesuun. Pesun jälkeen MCC kuivataan 95 % kuivaainepitoisuuteen ja kuivattu tuote pakataan suursäkkeihin selluvarastoon. Puskussa ja kuivaimilla vapautuvat kaasut pestään, jäähdytetään ja johdetaan hajukaasujen käsittelyyn. Muodostunut lauhde voidaan hyödyntää kuitulinjalla tai muissa tehtaan prosesseissa. Hönkähöyryt pesureiden suodossäiliöiltä johdetaan hönkähöyryjen keräilyjärjestelmään. MCC:n ensimmäisestä pesusta muodostuva suodos, hydrolysaatti ohjataan haihduttamolle. Seuraavien pesuvaiheiden suodokset palautetaan reaktorin syötteeseen tai pesuvaiheiden laimennoksiin. Kuva MCC:n valmistusperiaate. Raaka-aineet ja kemikaalit Raaka-aineena voidaan käyttää happivalkaistua tai valkaistua havu- ja liukosellua. Keskimääräinen saanto on noin 90 %. Rikkihapon ominaiskulutus on noin 15 kg tuotettua MCC-tonnia kohden. MCC:n tuotannossa käytettävän rikkihapon määrä on noin t/a. Tuotteet ja välituotteet Mikrokiteistä selluloosaa voidaan tuottaa noin tonnia vuodessa. Tuotteen laatu ja saanto vaihtelevat hieman riippuen siitä, onko raaka-aineena käytetty havu- vai liukosellua. MCC-tuotteet varastoidaan selluvarastossa. MCC:n ensimmäisestä pesusta muodostuva suodos, hydrolysaatti, ohjataan haihduttamolle. Vesistöön johtaminen ei ole teknisesti eikä ympäristömielessä kestävän kehityksen 29(262)

32 mukainen ratkaisu, joten sitä ei tulla toteuttamaan. Ulkoisen toimijan mädättämö ei toteudu samassa aikataulussa kuin biotuotetehtaan mahdollisesti rakennettava MMC-laitos, joten teknisenä ratkaisuna on hydrolysaatin johtaminen haihduttamolle, mikä on huomioitu haihduttamon suunnittelussa. Hydrolysaatit voidaan myöhemmin myös käyttää raaka-aineena biojalostamon yhteyteen mahdollisesti suunniteltavassa ja erikseen luvitettavassa biokaasulaitoksessa. Päästöt ympäristöön ja jätteet MCC:n tuotantoprosessista ei alustavan arvion mukaan aiheudu merkittäviä lisäpäästöjä vesistöön tai ilmaan pelkkään selluntuotantoon verrattuna: muodostunut rikkipitoinen hydrolysaatti ohjataan haihduttamon kautta soodakattilalle, jossa sen osuus kuiva-aineena on alle 1 % soodakattilalle ohjattavien polttoaineiden kuiva-ainemassasta. Soodakattilalta savukaasupäästöissä poistuvan rikin määrä kasvanee hieman, mutta vaikutus rikkipäästöihin mahtuu tarkastelutarkkuuteen. Höngät tuotannosta käsitellään keskitetyssä hönkien käsittelyssä ja lauhteet hyödynnetään prosesseissa Biokaasun tuotanto Tehdasalueelle saatetaan myöhemmin luvittaa ja rakentaa biokaasun tuotantolaitos eri toimijan toimesta, se ei toteudu samassa aikataulussa kuin biojalostamo. 2.5 Energiantuotantoyksiköt Biomassan poltto Biomassakattila on tyypiltään kupliva leijukerroskattila (BFB) ja sen polttoaineteho on noin 49 MW. Kattilalla tuotetaan tulistettua höyryä (100 bar(a)/500 C) höyryturbiinille. Poltettava biomassa koostuu havupuun kuoresta, murskaimen ylitteestä sekä pienestä määrästä primääri- ja sekundäärilietettä. Tuki- ja käynnistyspolttoaineena käytetään kevyttä polttoöljyä. Leijupolttokattilassa hiekasta, tuhkasta ja polttoaineesta muodostuvaa petiä leijutetaan tulipesään syötettävän ilmavirran avulla. Polttoilmaa syötetään muun muassa leijukerroksen alaosasta, jolla hiekkapeti saadaan leijuvaksi. Poltossa syntyvien kuumien savukaasujen lämpö siirretään kattila lämpöpintojen kautta veteen. Biomassakattila tuottaa höyryä samalle turbiinille kuin soodakattila, turbiiniin kytketty generaattori tuottaa sähköä. Höyryjärjestelmästä talteen otettu lauhde puhdistetaan ja johdetaan syöttövesisäiliöön, josta se pumpataan syöttövesipumpulla takaisin kattilavesikiertoon. Kuuma petimateriaali sitoo suuren määrän lämpöä ja tasaisessa lämpötilassa polttoaine palaa tehokkaasti. Suuri lämpökapasiteetti ja polttoaineen jatkuva sekoittuminen pedissä mahdollistavat myös kosteiden ja huonompilaatuisten polttoaineiden polttamisen hyvällä hyötysuhteella. Näin ollen leijupolttotekniikka sopii hyvin biomassan polttamiseen. Leijupolton etuja ovat myös vähäiset NOx:n ja palamattomien päästöt. Kattilavesi valmistetaan suodatetusta raakavedestä ioninvaihtohartsien avulla. Täyssuolanpoistomenetelmän tarkoituksena on poistaa vedestä epäpuhtaudet ja prosessikäyttöä 30(262)

33 haittaavat mineraalit. Kattilavesi voidaan valmistaa ioninvaihto- tai käänteisosmoosi-menetelmällä. Ioninvaihtomenetelmässä kationinvaihtohartsi regeneroidaan joko suolahapolla tai rikkihapolla ja anioninvaihtohartsi regeneroidaan natriumhydroksidilla. Hartsien regeneroinnissa syntyvä jätevesi (ylite, määrä on selvästi alle 1 % prosessijäteveden määrästä) neutraloidaan ja johdetaan jätevesilaitokselle. Typenoksidipäästöjen vähentämiseksi kattila on varustettu SNCR-laitteistolla, jossa kattilan eri osiin syötetään 25 %:sta vesi-ammoniakkiseosta. Lisäksi kattilasuunnittelussa on otettu huomioon tilavarauksena SCR laitteisto, jotta tarvittaessa voidaan täyttää nykyistä tiukemmat typenoksidien päästöarvot. Savukaasujen pölypitoisuutta lasketaan kolmikenttäisellä sähkösuotimelle (ESP). Pölypäästöt ovat taattuja myös tilanteessa, jossa yksi ESP:n pölyn poistokentästä on poissa käytöstä. Tilavarauksessa on huomioitu mahdollisuus ottaa käyttöön pussisuotimet, jotta nykyistä tiukemmat pölypäästöarvot voidaan täyttää. Päästöjä hallitaan myös polttoaineen poltto-olosuhteilla joita ovat muun muassa tasainen ja tarpeeksi korkea palamislämpötila, optimaalinen ilmamäärä ja sen vaiheistus sekä riittävät viipymäajat kattilan eri osissa. Höyryjärjestelmästä talteen otettu lauhde puhdistetaan ja johdetaan syöttövesisäiliöön, josta se pumpataan syöttövesipumpulla takaisin kattilavesikiertoon. Typenoksidipäästöjen vähentämiseksi kattila on varustettu SNCR-laitteistolla, jossa kattilan eri osiin syötetään 25 %:sta vesi-ammoniakkiseosta. Lisäksi kattilasuunnittelussa on otettu huomioon tilavarauksena SCR laitteisto, jotta tarvittaessa voidaan täyttää nykyistä tiukemmat typenoksidien päästöarvot. Savukaasujen pölypitoisuutta lasketaan kolmikenttäisellä sähkösuotimelle (ESP). Pölypäästöt ovat taattuja myös tilanteessa, jossa yksi ESP:n pölyn poistokentästä on poissa käytöstä. Tilavarauksessa on huomioitu mahdollisuus ottaa käyttöön pussisuotimet, jotta nykyistä tiukemmat pölypäästöarvot voidaan täyttää. Päästöjä hallitaan myös polttoaineen poltto-olosuhteilla joita ovat muun muassa tasainen ja tarpeeksi korkea palamislämpötila, optimaalinen ilmamäärä ja sen vaiheistus sekä riittävät viipymäajat kattilan eri osissa. Palamistuhka ja polttoaineen mukana tullut palamaton materiaali poistuu kattilasta pohjatuhkana. Lisäksi savukaasujen mukana kattilasta poistuu lentotuhkaa. Tuhkat kerätään talteen ja pyritään toimittamaan hyödynnettäväksi maanparannusaineena. Biomassakattilan prosessikaavio on hakemuksen liitteenä Kuoren kaasutus Kaasutin on tyypiltään kiertopetikaasutin ja sen polttoaineteho on noin 40 MW. Kaasutuksessa orgaanista ainesta sisältävä biomassa muutetaan tuotekaasuksi korkeassa lämpötilassa ja vähähappisissa olosuhteissa. Tuotekaasulla korvataan fossiilisen polttoaineen käyttöä meesauunilla. Kaasutusprosessiin syötettävä biomassa on ensisijaisesti sellutehtaan tuottamaa kuorta, joka kuivataan ennen kaasuttimeen syöttämistä. Lisäksi raaka-aineena voidaan käyttää hakettamolta saatavaa rejektiä. Kaasutinreaktori toimii ilmanpaineessa ja sen lämpötila on noin C. Reaktorissa muodostuu tuotekaasua, jonka pääkomponentit ovat CO, H2, CH4, CO2, H2O ja N2. 31(262)

34 Biomassan kuivaus ja kaasutuksen periaate on esitetty kuvassa Ennen kaasutusreaktoriin syöttämistä esikäsitelty biomassa kuivataan kuivaimella lämpimän ilman avulla. Kuivausilman lämmityksessä hyödynnetään prosessien sekundäärilämpöä ja matalapainehöyryä. Kaasutinreaktorissa biomassasta kaasuuntunut tuotekaasu kulkeutuu sykloniin, jossa kaasusta erottuu kiinteää hiiltä ja petimateriaalia. Pienemmät partikkelit, jotka saattavat läpäistä erotuksen, poltetaan tuotekaasun seassa meesauunissa. Leijupetiä esilämmitetään kalkin jäähdytyksestä talteen otettavan lämmön avulla. Kaasutuksessa käytetään petimateriaalina esimerkiksi kalkkikiveä tai dolomiittikalkkia. Petimateriaalin kulutus on arviolta noin 7 tonnia päivässä. Kaasuttimen tuottaman tuotekaasun energiamäärä on noin 300 GWh vuodessa. Tuotekaasu käytetään meesauunin polttoaineena. Biomassan kuivauksesta muodostuu ajoittain pieni määrä jätevettä, joka voidaan johtaa käsiteltäväksi biojalostamon jätevedenpuhdistamolla. Karkea aines, kuten petimateriaali, biomassatuhka, ja biomassan mukana tulleet epäpuhtaudet poistetaan reaktorista tarvittaessa. Karkea aines jäähdytetään ennen kuin se puretaan tuhkasäiliöön. Aines toimitetaan ulkopuoliselle toimijalle, rakeistettavaksi metsälannoitteeksi. Kuva Biomassan kaasutuksen periaate. 32(262)

35 2.6 Energian tuotanto, käyttö ja energiatehokkuus Energian tuotanto ja käyttö Tehtaan tuottama sähköteho on noin 97 MW havusellun tuotannossa ja 91 MW liukosellun tuotannossa. Sähköteho on vastaava tai hieman suurempi myös mikrokiteistä selluloosaa valmistettaessa. Alustava arvio tehtaan höyrynkulutuksesta on havusellun tuotannossa keskimäärin noin 5.2 MWh/ADt ja liukosellun tuotannossa 7.7 MWh/ADt. Sähkönkulutusluvut ovat vastaavasti arviolta 710 kwh/adt ja 865 kwh/adt. Laskelmat sisältävät kulutuksen, joka aiheutuisi osan tuotannosta jatkojalostamisesta mikrokiteiseksi selluloosaksi. Mikrokiteisen selluloosan tuotannon kulutus olisi noin 6-15 % tehtaan välipainehöyryn kulutuksesta, alle 1 % matalapainehöyryn kulutuksesta ja % sähkönkulutuksesta. Arvio tehtaan sähkön kulutuksesta on 350 GWh/a havusellun tuotannossa ja 290 GWh/a liukosellun tuotannossa. Tehdas on sähköntuotannon suhteen yliomavarainen ja sähköä voidaan myydä kantaverkkoon siirrettäväksi 347 GWh/a havusellun tuotannossa ja 369 GWh/a liukosellun tuotannossa Energia- ja materiaalitehokkuus Laitoksen energiatehokkuus huomioidaan suunnittelussa ja energiatehokkuus pyritään saamaan mahdollisimman korkeaksi. Prosessien käyttämästä lämmöstä ja höyrystä syntyvä ylijäämälämpö pyritään ottamaan talteen ja hyödyntämään tehokkaasti sekundäärilämpönä. Tällöin kattilalla tuotettavan tuorehöyryn tarve prosessilämmityksiin vähenee, sähköä voidaan tuottaa enemmän ja polttoaineen käyttö tehostuu. Valittavissa laiteratkaisuissa korostetaan energiatehokkuutta ja biosähkön tuotanto optimoidaan. Esimerkiksi meesauunin yhteydessä energiatehokkuus on huomioitu siten, että meesaa kuivatetaan kuumilla savukaasuilla meesauunin syöttöpuolella. Lisäksi valtaosa laihan mustalipeän lämmöstä aiotaan hyödyntää haihduttimilla höyrynkulutuksen vähentämiseksi. Ylijäämä- ja sekundäärilämmön talteenotto höyryn lämpöenergian korvaamiseksi on tehokas keino säästää energiaa. Yleisesti lämmöntalteenoton kannalta lämmönlähde on sitä arvokkaampi, mitä korkeampi sen lämpötila on. Sekundäärilämpöä hyödynnetään ensisijaisesti lämpimän ja kuuman veden tuottamiseen. Kuumavesi kulutetaan ensisijaisesti valkaisimolla ja kaustisoinnissa. Tuotannon käynnistystilanteeseen ja mahdollisiin häiriöihin on varauduttu kuumavesijärjestelmän höyrylämmittimellä. Lämmintä vettä käytetään kuumaveden tuottamiseen keittämöllä sekä ruskean massan alueilla hyödyntäen prosessien jäähdyttimiltä saatavaa lämmintä vettä. Kaikkien suorakäynnisteisten ja jatkuvakäyttöisten (S1) moottorien (0,75-375kW/<1000V) tulee olla hyötysuhdeluokan IE3 (premium efficiency) mukaisia, kuten määritelty standardissa IEC Poikkeuksena taajuusmuuttajakäyttöiset moottorit, joiden hyötysuhdeluokka voi olla IE2. 33(262)

36 Hyötysuhdeluokat: IE1 (standard efficiency), IE2 (High efficiency), IE3 (premium efficiency), IE4 (super-premium effiency). Boreal Bioref Oy tulee liittymään valtiovallan ja väliseen energiatehokkuussopimukseen ja tehtaalle rakennetaan energiatehokkuusjärjestelmä (ETJ) osaksi johtamisjärjestelmää. Materiaalitehokkuuteen kiinnitetään huomiota. Puun käsittelystä saatava kuori voidaan hyödyntää biomassakattilan tai -kaasuttimen polttoaineena. Tehtaan omassa tuotannossa syntyviä materiaalivirtoja pyritään toimittamaan hyötykäyttöön esimerkiksi maanparannusaineeksi. Mikäli biokaasulaitos toteutetaan alueella myöhemmin ulkoisen toimijan toimesta, siellä olisi mahdollista hyödyntää tehtaalla syntyviä materiaalivirtoja. 2.7 Jätevedenpuhdistamo Koko laitoksen jätevedet käsitellään laitosalueelle rakennettavalla jätevedenpuhdistamolla. Jäteveden käsittelyvaiheet ovat: Esikäsittely Mekaaninen esipuhdistus Esiselkeytys Neutralointi ja jäähdytys Sekundäärivaihe Biologinen käsittely Sekundääriselkeytys Lietteen käsittely Lietelinkous Mekaaninen kuivaus, esimerkiksi suotonauhapuristus Kuvassa on esitetty jäteveden käsittelyvaiheet. Kuva Jätevedenkäsittelyn periaate. 34(262)

37 Esikäsittely Jätevesi johdetaan tehtaalta pääviemäriä pitkin jätevedenkäsittelylaitokselle esikäsittelyvaiheeseen. Esikäsittely alkaa mekaanisella selkeytysvaiheella, jossa jätevedestä poistetaan karkealla välpällä suurimmat kiinteät partikkelit. Mekaanisesti erotetut kiinteät jakeet toimitetaan kaatopaikalle. Mekaanisesti käsitelty jätevesi johdetaan esiselkeytykseen, jossa jätevedestä erotetaan suspendoitunutta kiintoainesta. Lämpimiä prosessijätevesiä jäähdytetään osastoilla ennen kuin ne johdetaan esiselkeytykseen. Esiselkeytysaltaiden pohjalle muodostuva liete pumpataan lietteenkäsittelyyn. Esiselkeytyksen jälkeen jätevesi johdetaan neutraloinnin, ja tarvittaessa jäähdytyksen, kautta biologiseen puhdistukseen. Neutraloinnissa jäteveden ph asetetaan oikealle tasolle natriumhydroksidin ja tarvittaessa rikkihapon avulla. Neutraloitua jätevettä jäähdytetään jäähdytystorneilla siten, että jäteveden lämpötila on noin C ennen kuin se syötetään biologiseen puhdistusvaiheeseen. Jätevedenkäsittely varustetaan varoaltaalla, jonne jätevesi voidaan johtaa häiriötilanteissa ennen esiselkeytysvaihetta. Varoallas pystyy myös vastaanottamaan mahdollisia vuotoja ja tasaamaan kuormitushuippuja. Varoaltaasta vesi johdetaan hallitusti takaisin varsinaiseen jäteveden käsittelyprosessiin. Sekundäärivaihe Neutraloitu ja jäähdytetty jätevesi johdetaan biologiseen puhdistukseen, aktiivilieteprosessiin. Aktiivilieteprosessissa ilmastusaltaassa puhdistettavaan veteen syötetään mikrobeja sisältävää biomassaa, eli aktiivilietettä. Alustavien suunnitelmien mukaan aktiivilieteprosessi koostuu reaktorin ja ilmastusaltaan yhdistelmästä. Reaktorivaihe vähentää muodostuvan biolietteen määrää. Biologinen puhdistus alentaa biologista ja kemiallista hapenkulutusta. Biologisen toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan lisäravinteita, typpeä ja fosforia. Typpeä voidaan syöttää liuenneena ureana ja fosforia fosforihappona reaktorivaiheeseen. Biologisen puhdistuksen jälkeen vedet ohjataan sekundääriselkeytykseen, johon on integroitu lietteen sakeutusvaihe. Puhdistettu ja selkeytetty vesi voidaan palauttaa vesistöön. Vaiheen sakeutettu ylimääräliete johdetaan lietteenkäsittelyyn käsiteltäväksi yhdessä muiden liete-fraktioiden kanssa. Palautusliete kierrätetään takaisin ensimmäisen selektorikammion ilmastusaltaaseen. Lietteen käsittely Liete kuivataan lietelingoilla ennen johtamista jatkokäsittelyyn. Lietteen kuivaus-/vedenerotusjärjestelmään sisältyvät lietteen pumppaus ja varastosäiliö, polymeeriliuosten valmistus sekä lingot. Vedenerotuspolymeeri syötetään lietteisiin ennen linkousta. Vedenerotuksesta muodostuva suodosvesi palautetaan biologiseen käsittelyyn. 35(262)

38 Liete poltetaan sakeutuksen jälkeen biomassakattilalla. Lietettä voitaisiin hyödyntää myös biokaasun tuotannossa, mikäli biokaasulaitos myöhemmin toteutuu ulkoisen toimijan toimesta. Tertiäärivaihe (ei tehdassuunnitelmassa) Tertiäärikäsittelyssä tavoitteena on parantaa jäteveden kemiallista laatua edelleen poistamalla biohajoamattomia epäpuhtauksia ja ravinteita. Vaihtoehtoisia tertiäärisiä käsittelymenetelmiä ovat mm. kemiallinen saostus ja flotaatio, suodatus ja kemiallinen hapetus. Saostusmenetelmä on tavallisimmin käytössä oleva metsäteollisuuden tertiäärinen jätevesien puhdistustapa. Menetelmässä jäteveden joukkoon lisätään saostuskemikaalia. Saostuskemikaalin ansiosta likapartikkelit muodostavat isompia flokkeja, jotka on helpompi poistaa. Käytettyjä saostuskemikaaleja ovat esimerkiksi alumiini- ja rautasuolat. Käsittelyn jälkeen muodostuneet flokit erotetaan saostusaltaassa, johon johdetaan ilmaa flotaation tukemiseksi. Saostuksen jälkeinen suodatus voidaan toteuttaa esimerkiksi hiekkasuodatuksella tai membraanitekniikoilla, joissa jätevettä ajetaan puoliläpäisevien kalvojen läpi paineella ja erotetaan epäpuhtaudet. Menetelmää varten saostukseen tulevan jäteveden ph on säädettävä sopivalle tasolle. Saostusmenetelmässä syntyy merkittävä määrä lietettä sekä flotaatioaltaan pinnalle, että pohjalle. Lietteen koostumus riippuu käytetyistä saostuskemikaaleista ja niiden määristä. Käytetyistä kemikaaleista johtuen lietteen kuivaaminen ja käsitteleminen on hankalampaa kuin biolietteen tai primäärilietteen, koska tertiääriliete soveltuu huonosti poltettavaksi korkean metalli- tai klooripitoisuuden vuoksi. Liete sisältää myös runsaasti orgaanista ainetta, joten sitä ei voida sijoittaa kaatopaikalle. Flotaatioaltaan liete kerätään lietesäiliöön, josta se johdetaan lietteen käsittelyyn. Tertiäärivaiheen jälkeinen kiintoainepitoisuus riippuu saostustapahtuman ja kiintoaineen erotusprosessin tehokkuudesta. Biologinen käsittely (sekundäärivaihe) alentaa kemiallista hapenkulutusta (COD) noin 70 %. Kun tertiäärikäsittelynä käytetään saostusmenetelmää, voidaan kokonaisreduktiota nostaa noin 80 %:iin. AOX:n osalta tertiäärikäsittely nostaa reduktion sekundäärivaiheen jälkeisestä noin %:sta %:iin. ECF-valkaisua käyttävän havusellutehtaan jätevedet eivät aiheuta aktiivilietekäsittelyn jälkeen AOX:n osalta haitallisia vaikutuksia vesistössä, joten tertiäärikäsittelyn AOX-pitoisuusvähennykset eivät tuo merkittävää lisähyötyä (kts kpl ). Aktiivilieteprosessiin lisätään typpeä ja fosforia, jotta prosessi saadaan toimimaan ja fosforipäästöä tertiäärikäsittely vähentää merkittävästi. Typpipäästö voi olla tertiäärikäsittelyn jälkeen jonkin verran pienempi kuin biologisen käsittelyn jälkeen. Bajpai (2017) kattavan kirjallisuuskatsauksen mukaan tertiäärikäsittely kannattaa ensisijaisesti, jos ravinnepäästöt ovat ongelma vastaanottavassa vesistössä. Tertiäärikäsittely lisää sulfaattipäästöä noin 20 %. Arviot kokonaisreduktioista sekundääri- ja tertiäärivaiheen jälkeen on esitetty seuraavassa taulukossa (taulukko 2.7-1). 36(262)

39 Taulukko Arviot kokonaisreduktioista sekundääri- ja tertiäärivaiheen jälkeen. Kokonaispäästöt Reduktio (Aktiiviliete) Kokonaisreduktio (Tertiääri) COD 68 % 73 % Kiintoaine 68 % 68 % Kokonaisfosfori 62 % 73 % Kokonaistyppi 76 % 76 % BOD7 98 % 98 % AOX 56 % 65 % Parametrit: COD, kemiallinen hapenkulutus; BOD7, biologinen hapenkulutus 7 vuorokauden aikana; AOX, orgaaniset klooriyhdisteet. Tertiäärikäsittelynä voidaan käyttää myös kiekkosuodatusta ja hapetuskäsittelyä. Kiekkosuodatus on jälkisuodatusmenetelmä, jossa jätevesi johdetaan kiinteiden suodattimien lävitse. Suodattimet poistavat jätevedestä pienimpiä partikkeleja ja samalla kiintoaineeseen sitoutuneita epäpuhtauksia, orgaanisia aineita ja ravinteita. Kiekkosuodatus ei pysty tehokkaasti poistamaan liuenneita epäpuhtauksia jätevedestä. Hapetuskäsittely vähentää jäteveden orgaanista kuormitusta ja samalla orgaaninen aine muuttuu helpommin hajoavaksi. Hapetuskemikaalina voidaan käyttää esimerkiksi happea, otsonia tai peroksidia. Tavallisimmin käytössä on otsoni. Otsonoinnilla pystytään poistamaan noin 20 % jäteveden COD-kuormasta (Rintala & Puhakka 1994). Prosessissa jäteveden annetaan reagoida hapettimen kanssa tarvittavan ajan. Hapetuksen jälkeen seuraa vielä aerobinen suodatus, jossa poistetaan hajonneesta COD:sta muodostunutta BOD:ta ennen kuin jätevesi voidaan purkaa vesistöön. Hapetusmenetelmässä syntyvä lietteen määrä on pieni. Otsonikäsittelyssä ongelmana on kuitenkin otsonin valmistaminen. Otsoni valmistetaan puhtaasta hapesta sähkövirran avulla, joten sähkönkulutus lisää menetelmästä aiheutuvia kustannuksia. Hapetusmenetelmällä ei käytännössä myöskään ole vaikutusta ravinneainepitoisuuksiin. Metsäteollisuuden jätevesien tertiäärinen puhdistustapa on tavallisimmin kemiallinen saostus ja flotaatio, joka voidaan yhdistää vielä kiekkosuodatukseen. Saostuskemikaalina on suomalaisilla tehtailla käytetty useimmiten alumiinisulfaattia, koska liete ei tällöin sisällä klooria ja sen käsittely on helpompaa. Suodatusmenetelmistä kiekkosuodatusta voidaan käyttää lähinnä lisäkäsittelynä saostuskäsittelyn yhteydessä, koska sillä ei saavuteta merkittäviä vähennyksiä COD-pitoisuuksissa. Muita suodatusmenetelmiä, kuten ultrasuodatusta ei ole käytössä suomalaisilla sellutehtailla. Paperitehtaan vesiä voidaan kustannustehokkaasti käsitellä ultrasuodatuksella ja joillekin paperitehtaille on Euroopassa asennettu tällaisia järjestelmiä, mutta sellutehtaiden osalta tällaiset järjestelmät tulisivat liian kalliiksi. Otsonikäsittelyn rakentaminen sellutehtaan yhteyteen voi kasvattaa jätevedenkäsittelyn investointikustannukset 5-10 kertaisiksi, eikä tällaista ole korkeiden kustannusten vuoksi käytössä Suomessa. 37(262)

40 Tertiäärivaiheessa lietettä syntyy suhteellisen suuri määrä. Lietteen koostumus riippuu käytetyistä saostuskemikaaleista ja niiden määristä. Käytetyistä kemikaaleista johtuen tertiäärilietteen kuivaaminen ja käsitteleminen on hankalampaa kuin biolietteen käsittely. Saostuskemikaaleja ja niiden sisältämiä metallipitoisuuksia joutuu jätevesien mukana myös vesistöön. 2.8 Jätteiden käsittelyalue Tehdasalueelle rakennetaan jätteenkäsittelyalue, jossa on erilliset alueet jätteiden välivarastointia, käsittelyä ja loppusijoittamista varten. Tehdaskaatopaikalle loppusijoitetaan jätejakeet, joita ei voida toimittaa hyötykäyttöön. Välivarastoalueelle varastoidaan väliaikaisesti niitä jätejakeita, jotka voidaan kuljettaa muualle hyödynnettäväksi Käsiteltävät ja loppusijoitettavat jätteet Jätteenkäsittelyalueelle loppusijoitetaan biojalostamolla syntyviä jätejakeita, jotka eivät kelpaa hyötykäyttöön. Loppusijoitettavien jätejakeiden (viherlipeäsakka ja soodakattilan lentotuhka) määrät ja jätekoodit on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 2-8.1). Kaatopaikalle loppusijoitettavat jätteet ovat tavanomaisia tai pysyviä jätteitä. Jätteiden kelpoisuus tavanomaisen jätteen kaatopaikalle selvitetään laboratoriotutkimuksin laitoksen käynnistyttyä. Taulukko Tehdaskaatopaikalle loppusijoitettavat jätteet. Loppusijoitettavat jätteet Koodi t/a (kuiva-aineena ) Viherlipeäsakka *) Sellulajittelun hylky Prosessilietteet, rejektit joitakin satoja tonneja Biomassakattilan lentotuhka läjitys tarvittaessa (arvio syntyvästä määrästä 3 600) Biomassakattilan pohjatuhka läjitys tarvittaessa (arvio syntyvästä määrästä 1 000) Kaasuttimen tuhka läjitys tarvittaessa (arvio syntyvästä määrästä 2 600) Kalkkikivijäte, meesa todennäk. korkeintaan pieni määrä *) Viherlipeäsakan kuiva-ainepitoisuus 50 % Kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen alla olevaan jätetäyttöön tai rakenteeseen hyväksytään vain sellaista tavanomaista jätettä, jonka biohajoavan ja muun orgaanisen aineksen pitoisuus määritettynä orgaanisen hiilen kokonaismääränä tai hehkutushäviönä on enintään 10 prosenttia. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ei koske metsäteollisuudessa massan valmistuksessa syntyvää soodasakkaa (eli viherlipeäsakkaa, 28 ). Soodakattilasta poistettava lentotuhka on pääosin natriumsulfaattia (Na2SO4). 38(262)

41 Viherlipeäsakka Viherlipeäsakkaan päätyvät aineet ovat pääasiassa prosessiin kuulumattomia aineita ja kalsiumkarbonaattia. Sakkaa poistetaan sellunvalmistuksen kemikaalikierrosta, jotta prosessia haittaavien aineiden pitoisuuksia saadaan laskettua. Sakan koostumus riippuu mm. prosessissa raaka-aineena käytetyn puun ei-orgaanisten komponenttien pitoisuuksista ja tavallisesti se sisältää mm. nokea, metallioksideita, silikaatteja, natriumyhdisteitä, kemikaalien epäpuhtauksia ja puuperäisiä mineraaleja. Koostumukseen vaikuttaa myös sakan mahdollinen esikäsittely meesalla kemikaalien talteenoton tehostamiseksi sekä kuiva-ainepitoisuuden kasvattamiseksi, joten viherlipeän seassa läjitykseen voi myös päätyä jonkin verran meesaa. Viherlipeäsakka ei sisällä merkittäviä määriä orgaanista ainetta, joten sitä voidaan pitää jokseenkin inerttinä jätteenä. Viherlipeäsakan kuiva-ainepitoisuus vaihtelee, mutta se pyritään läjittämään noin 50 % kuiva-ainepitoisuudessa. Soodasakan korkea ph ja mahdollinen raskasmetallien liukeneminen rajaavat sen käyttöä maanrakennustarkoituksessa, eikä sille toistaiseksi ole soveltuvia hyötykäyttöjä. Viherlipeäsakka soveltuu sijoitettavaksi tavalliselle kaatopaikalle. Viherlipeäsakka sekoitetaan kaatopaikkatäyttöä varten lentotuhkan kanssa tai täytössä käytetään sementtiä tai kiveä. Seuraavassa taulukossa on esitetty kaatopaikka-asetuksen (Vna 331/2013) mukaiset rajaarvot tavanomaiselle ja vaaralliselle jätteelle sekä esimerkit soodasakan/viherlipeäsakan liukoisuustutkimustuloksista Metsä Fibren Kemin tehtaalta vuodelta 2014 sekä liukoisuustulosten vaihteluväli Stora Enson Sunilan sellutehtaalta vuosilta (Stora Enso ympäristölupahakemus ESAVI/5024/2016 ja Metsä Fibren hakemus PSAVI/608/2015). Raja-arvot on ilmoitettu yksikössä mg/kg uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg (neste-kiintoaine), jossa tutkittava näyte on uutettu kymmenkertaiseen nestemäärään. 39(262)

42 Taulukko Yhteenveto verrokkitehtaiden soodasakan liukoisuustuloksista sekä vertailu Vna 331/2013 mukaisiin kaatopaikkakelpoisuuskriteereihin. aine Kaatopaikkakelpoisuuskriteerit SE Sunila SE Sunila MF Kemi Vna 331/2013 soodasakka soodasakka soodasakka min liukoisuus max liukoisuus tavanomainen jäte vaarallinen jäte liukoisuus 2014 yksikkö L/S 10 L/S 10 L/S 10 L/S 10 L/S2-L/S10 Antimoni mg/kg 0,7 5 < 0,05 < 0,01 Arseeni mg/kg 2 25 <0,05 0,0154 Barium mg/kg ,01 2,8 0,0783 Kadmium mg/kg 1 5 < 0,001 0,007 0,0175 Kromi mg/kg ,4 1,1 0,126 Kupari mg/kg < 0,01 0,074 2,76 Lyijy mg/kg < 0,05 0,13 Molybdeeni mg/kg ,09 0,74 2,37 Nikkeli mg/kg < 0,03 0,05 < 0,03 Seleeni mg/kg 0,5 7 < 0,05 0,346 Sinkki mg/kg < 0,05 0,43 0,345 Vanadiini mg/kg - - < 0,05 - Elohopea mg/kg 0,2 2 < 0,005 0,027 < 0,0001 Kloridi mg/kg Fluoridi mg/kg < ,8 Sulfaatti mg/kg DOC mg/kg ph > TOC % Haitta-aineiden liukoisuudet soodasakasta ovat pieniä. Pääsääntöisesti soodasakan haitta-aineiden liukoisuudet alittavat tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuden kriteerit, poikkeuksena Sunilan tehtaan soodasakan sulfaatin korkea maksimiliukoisuus, joka ylittää tavanomaiselle jätteelle asetetun raja-arvon. 40(262)

43 Prosessilietteet, rejektit Prosessista esimerkiksi häiriötilanteiden tai pesujen yhteydessä poistettavia vesipitoisia jätteitä, joita ei voida hyödyntää prosessissa. Kuivatuskäsittelyn jälkeen nämä jakeet voidaan läjittää tehdasalueen kaatopaikalle. Sellunlajittelusta syntyvä sekalainen jae sisältää mm. sisältää mm. kiviä ja muoviroskaa. Seuraavat jakeet pyritään mahdollisuuksien mukana toimittamaan hyödynnettäväksi. Materiaalien ominaisuudet ja hyötykäyttö-/ käsittelymahdollisuudet selvitetään tarpeellisin analyysein laitoksen käynnistyttyä. Tarvittaessa näitä jakeita voidaan läjittää tehdasalueen kaatopaikalle. Kaasuttimen tuhka Kuoren kaasuttimessa syntyy tuhkaa, joka muodostuu puutuhkasta ja kaasutuslaitoksessa petimateriaalina käytettävästä kalkkikivestä tai dolomiittikalkista. Kaasutintuhka pyritään hyödyntämään ja se soveltuu mahdollisesti käytettäväksi esimerkiksi metsälannoitteena. Biomassakattilan lentotuhka Biomassakattilassa poltettavasta polttoaineesta, pääosin kuorimolta ja hakettamolla syntyvästä puuaineksesta syntyvä tuhka pyritään hyödyntämään esimerkiksi maanrakennuksessa tai metsälannoitteena. Ominaisuuksiensa puolesta lentotuhkaa voitaisiin todennäköisesti hyödyntää jätteenkäsittelyalueen rakenteissa tai tarvittaessa tuhkaa voidaan läjittää tehdasalueen kaatopaikalle. Biomassakattilan pohjatuhka Leijupetikattilasta poistettava leijupetihiekka ns. pohjatuhka hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Pohjatuhkaa voidaan mahdollisesti käyttää esimerkiksi maanrakennuksessa tai metsälannoitteena. Tuhka soveltuu todennäköisesti loppusijoitettavaksi tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Kalkkikivijäte, meesajäte Prosessista poistettavat kalkkijakeet soveltuvat hyvin todennäköisesti lannoitekäyttöön. Kalkkijätteitä loppusijoitetaan tehdasalueen kaatopaikalle todennäköisesti vain hyvin pieni määrä. 41(262)

44 2.8.2 Jätteenkäsittelyalueen toiminnot Jätteenkäsittelyalueen läjitysalueen ja välivarastointi-/käsittelyalueen sijoittuminen on esitetty kuvassa KUVA Läjitysalueen ja välivarastointi-/käsittelyalueen sijoittuminen jätteenkäsittelyalueelle (ks. Liite 20, Jätteenkäsittelyalueen kartta ja leikkaus), sijainti asemapiirroksessa, ks. kuva ja Liite 2, Asemapiirros alue n=o 34). 42(262) Jätteiden käsittely ja välivarastointi Jätteenkäsittelyalueella esikäsitellään ja varastoidaan sellaisia tehtaan toiminnoissa muodostuvia hyödyntämiseen soveltuvia jätejakeita, joita voidaan myöhemmin käyttää kaatopaikan maarakenteisiin tai toimittaa muualle hyödynnettäviksi. Varastoitava määrä vaihtelee vuosittain huomattavasti, riippuen materiaalien muodostumisesta ja muusta käsittelystä. Varastointi tehdään kasoissa ja aumoissa, jotka peitetään tarvittaessa. Jätteiden punnitsemiseksi rakennetaan vaaka-asema tai vaihtoehtoisesti kuljetuskalusto varustetaan punnituslaittein, jolloin vaaka-asemaa ei rakenneta. Käsittelykentällä voidaan käsitellä esimerkiksi primääri- ja biolietettä sekä kuori-, hiekka- ja puujätettä ja massatehtaan rejektiä. Lumenkaatopaikan lumen sulamisen jälkeen alueelle jäävä kiviaines ja puujäte käsitellään alueella. Alueella välivarastoidaan hyödyntämiskelpoista tuhkajätettä, mm. kuoren kaasuttimen ja biomassakattilan tuhkaa.

45 Käsittelykentällä jätteitä voidaan mm. sekoittaa, seuloa ja homogenisoida hyötykäytön parantamiseksi. Käsittelyssä ei pääsääntöisesti käytetä apu- tai tukiaineita. Käsittely tapahtuu aumoissa ilman sideaineita, aumoja käännetään ja yhdistellään tarvittaessa. Käsittelyssä syntyvä jäte pyritään hyödyntämään alueella pintarakenteessa tai viherrakentamisessa. Käsittelystä pidetään kirjaa, jossa esitetään käsiteltävät määrät jätejakeittain, mahdollisesti lisätyt sideaineet, toimenpiteet ja mittaukset sekä käsitellyn jätteen edelleen käsittely. Välivarastointialueelle tulevat erilaiset jätejakeet varastoidaan erillisissä kasoissa. Varastointi on väliaikaista ja varastointiajat pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä. Kuivatusallas tms. Lietealtaassa voidaan käsitellä kuivauskäsittelyllä esimerkiksi seuraavia jätteitä: - Nestemäinen meesaliete - Prosessilietteet, rejektit - Lentotuhka Kuivatusaltaassa käsiteltävät jätteet ovat tehdasalueella muodostuvia nestemäisiä jätteitä, joiden kuiva-ainepitoisuus on alle 10 %. Jätteet tuodaan altaalle imuautoilla. Jätteet käsitellään loppusijoitukseen kelpaaviksi siten, että sepelipadon läpi suotautuva vesi johdetaan vedenpuhdistamolle ja kiinteytynyt massa sijoitetaan läjitysalueelle. Nestemäiset jätteet, joiden kuiva-ainepitoisuus on hyvin alhainen (n. 0,5 %) sijoitetaan lietealtaan sijaan puhdistamon varoaltaaseen, josta ne johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Lietealtaan rakenteet ovat ylhäältä alaspäin alustavasti seuraavat: - Tiivis asfalttibetoni - Murske - Louhe - Suodatinkangas Loppusijoitus Jätteenkäsittelyalueelle loppusijoitetaan taulukossa esitettyjä jätteitä. Loppusijoitetavat jätteet täyttävät tavanomaisen ja pysyvän jätteen kelpoisuusperusteet. ks. kpl (kaatopaikan täyttö) 43(262)

46 44(262) Vesien viemäröinti Kaatopaikan sadevedet johdetaan pinnankallistuksin kaatopaikan reunoille kaatopaikan reunoja kiertäviin kaatopaikkaojiin. Kokoojaojista vedet johdetaan sadevesikaivoihin ja niistä edelleen tehtaan omaan jätevedenpuhdistamoon. Kaatopaikan pintarakenteen alla on salaojitus, josta suotovedet johdetaan salaojia pitkin kaatopaikan reunoille ja edelleen tehtaan omaan jätevedenpuhdistamoon. Salaojia asennetaan kaatopaikan alueelle noin tiheydellä k/k = 30 m. Suojakerroksen minimikaltevuus on 2 % putkistoihin päin ja 1 % putkistojen suunnassa. Salaojaputkistoon asennetaan huuhtelujärjestelmä. Salaojavedet pumpataan tarvittaessa. Puhtaat, jätteenkäsittelyalueen ympäristöstä tulevat pintavalumavedet pidetään erillään jätteestä ja kaatopaikkavesistä. Ne kerätään kentän ympärille rakennettavaan ojastoon ja ja johdetaan kentän luoteisnurkasta laskeutusaltaan kautta vesistöön. (Kuva liitteessä 21, Jätteenkäsittelyalueen kartta ja leikkaus) Pintakerroksen rakentaminen Kaatopaikan sulkemiseen liittyviä toimenpiteitä tehdään jo toiminta-aikana. Sitä mukaa kun jätetäyttö etenee ja saavuttaa lopullisen korkeutensa, rakennetaan sen päälle lopullista pintakerrosta, joka muodostuu seuraavista kerroksista: esipeitto- ja tasauskerros tiivistyskerros kuivatuskerros pintakerros Kaatopaikan sulkemissuunnitelma laaditaan siinä vaiheessa, kun kaatopaikkatoimintaa ollaan lopettamassa. Maamassat Varastoitavat maamassat sijoitetaan alueelle lajeittain kasoihin, jotta ne voidaan tarvittaessa hyödyntää esimerkiksi maarakenteissa. Massat ovat tehdasalueelta tulevia maamassoja ja murskattua kiviainesta. Massat tullaan ensisijaisesti käyttämään hyödyksi tehdasalueen ja jätteenkäsittelyalueen rakentamisessa, mutta massoja toimitetaan todennäköisesti hyötykäyttöön myös tehdasalueen ulkopuolelle Jätteenkäsittelyalueen rakenteet Käsittely- ja varastointialue Jätteiden läjitysalueen yhteyteen, jätteiden esikäsittelyyn ja varastointiin on varattu noin 1 hehtaarin alue. Käsittely- ja välivarastokentän tiivistetty pohjarakenne rakennetaan esimerkiksi moreenista ja tuhkasta. Alueella syntyvät vedet voidaan tarvittaessa ohjata jätevedenpuhdistamon varoaltaan kautta puhdistamolle. Kentän rakennepaksuudet suunnitellaan myöhemmin.

47 Loppusijoitusalue Loppusijoitusalueen pinta-alaksi on alustavasti suunniteltu noin 2,2 hehtaaria, jolloin täyttötilavuus olisi m 3 (Liite 20, Jätteenkäsittelyalueen kartta ja leikkauskuva). Jätteenkäsittelyalueelle (läjitys ja välivarastointi-/käsittely) on laitoksen layout-piirroksessa varattu yhteensä 4,1 hehtaaria. Loppusijoitusalue sijaitsee laitosalueen pohjoisosassa, metsän reunassa ja riittävällä etäisyydellä asutuksesta (Kuva 2.8-2). Loppusijoitusaluetta suunniteltaessa tarkasteltiin myös sen sijoittamista laitosalueen eteläpäähän, mutta tämä todettiin liikenteen kannalta huonommaksi vaihtoehdoksi. Kuva Jätteiden käsittelyalueen sijainti laitosalueella (sininen pallo). Kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukaan kaatopaikan maaperän on oltava kantava ja pohjarakenteiden on täytettävä seuraavat tiiveysvaatimukset: Kaatopaikan maaperän (kivennäismaa tai kallio) on täytettävä sellaiset veden kyllästämän maan vedenläpäisevyys- (K) ja paksuusvaatimukset, että niiden yhdistetty vaikutus vastaa vähintään seuraavia vaatimuksia: tavanomaisen jätteen kaatopaikka K 1,0 x 10-9 m/s ja paksuus 1 m pysyvän jätteen kaatopaikka: K 1,0 x 10-7 m/s ja paksuus 1 m Läjitysalueen pohjamaa muotoillaan reunoja kohti viettäväksi siten, että läjitysalueelle ei muodostu täytön sisäistä vettä kerääviä painanteita. Mikäli pohjamaa ei ole luontaisesti riittävän kantavaa, se vahvistetaan rakennusteknisin toimenpiteiden siten, että saadaan riittävä varmuus maapohjan sortumista vastaan, eikä pohjarakenteen teknisen toimivuuden kannalta haitallisia painumia muodostu. Painumavaaraa aiheuttavat hienojakoiset tai eloperäiset maalajit poistetaan ja sijoitetaan esimerkiksi ylijäämämaiden läjitysalueelle tai hyödynnetään maisemointitöissä. Kaatopaikka suunnitellaan ja toteutetaan siten, että läjitettävä jäte ei pääse kosketuksiin pohjaveden tai järviveden kanssa. Kaatopaikan kaatopaikka-asetuksen mukaiset rakennekerrokset ovat (pohjalta ylöspäin lukien): 45(262)

48 tiivistyskerros 0,5 m keinotekoinen eriste (tarpeen mukaan) kuivatuskerros 0,5 m kaasunkeräyskerros pintakerros 0,5 m Kaatopaikan pohjaan rakennetaan tarvittaessa mineraalinen (kaatopaikka-asetuksen mukaan paksuudeltaan vähintään 0,5 m) tiivistyskerros soveltuvasta maa-aineksesta, esimerkiksi savesta. Tiivistyskerroksen päälle asennetaan tarpeen mukaan muovinen eristekerros ja maa-aineksista tai tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit täyttävästä sivutuotteesta vähintään 0,5 metrin paksuinen kuivatuskerros (salaojakerros). Eriste- ja kuivatuskerroksen välille tehdään tarpeen mukainen suojarakenne, esimerkiksi geotekstiilistä tai tarkoitukseen soveltuvasta tuhkasta suojaamaan eristettä. Päällimmäiseksi rakenteeksi rakennetaan vähintään 0,5 metrin paksuinen pintakerros. Alustava suunnitelma kaatopaikan pohjarakenteesta on esitetty kuvassa 2.8-3: 46(262) Kuva Kaatopaikan pohjarakenne (hakemuksen liite 20.) Kaatopaikan sadevedet johdetaan pinnankallistuksin kaatopaikan reunoille kaatopaikan reunoja kiertäviin kaatopaikkaojiin. Kokoojaojista vedet johdetaan sadevesikaivoihin ja niistä edelleen tehtaan omaan jätevedenpuhdistamoon. Kaatopaikan pintarakenteen alla on salaojitus, josta suotovedet johdetaan salaojia pitkin kaatopaikan reunoille ja edelleen tehtaan omaan jätevedenpuhdistamoon. Salaojia asennetaan kaatopaikan alueelle noin tiheydellä k/k = 30 m. Suojakerroksen minimikaltevuus on 2 % putkistoihin päin ja 1 %

49 putkistojen suunnassa. Salaojaputkistoon asennetaan huuhtelujärjestelmä. Salaojavedet pumpataan tarvittaessa. Puhtaat pintavalumavedet pidetään erillään jätteestä ja kaatopaikkavesistä ja johdetaan vesistöön. Ympäristöstä tulevia puhtaita vesiä ei johdeta/sekoiteta pumppaamolle meneviin vesiin, vaan johdetaan suoraan vesistöön Kaatopaikan täyttö Kaatopaikkaa täytetään suunnitelmallisesti. Ominaisuuksiltaan (TS-pitoisuus, orgaanisen aineen määrä, läjitystapa) saman tyyppiset jätteet varastoidaan ja läjitetään yhdessä, esimerkiksi seuraavasti: soodasakka, meesajäte keittämön oksat, rejektit ja kuitujäte (orgaanisten materiaalien osalta vain varastointi tai käsittely) rakennusjäte, polttoon kelpaamaton kuorimon jäte, tuhka, metallit Alustavan suunnitelman mukaan täyttöä tehdään alla kuvatun mukaisesti. Tarkempi täyttösuunnitelma laaditaan ennen toiminnan aloittamista ja sitä päivitetään jatkossa tarpeen mukaan. Jätteet läjitetään aluetta reunustavien penkereiden sisäpuolelle esim. 2 metrin paksuisina kerroksina. Kaatopaikan eri läjitysalueet erotetaan välipenkereillä. Kullakin alueella täyttö etenee vaiheittain. Täyttökerroksen täyttyessä reuna- ja välipenkereitä korotetaan ja täyttöä jatketaan seuraavalla täyttötasolla. Täyttötoiminta tapahtuu yleensä reunapenkereiden suojassa siten, että näkyvyys tehdasalueen ulkopuolelta täyttöalueille on estetty ja liikkuminen täyttöalueiden reunaosissa on turvallista. Reunapenkereet muodostavat tasoitettuna osan jätetäytön lopullista pintarakennetta. Kerroksittainen täyttö ja reunapenkereet toteutetaan siten, että riittävän loiva luiskakaltevuus mahdollistaa viimeistely- ja maisemointityöt kaatopaikan sulkemisvaiheessa. Ylimmillään jätetäyttö tulee alustavan arvion mukaan noin tasolle +20 m. Jätteenkäsittelyalueen N60 mukainen korko on noin Kaatopaikan jätetäyttötilavuus on noin m 3, mikä vastaa alueelle tulevien jätteiden kokonaistilavuutta. Kaatopaikkatoiminnan aikana jätteen tilavuus kuitenkin pienenee painumisen (omasta painosta tapahtuva tiivistyminen, hiipuminen, biohajoaminen) ja kuivumisen (lieteveden poistuminen) seurauksena. Kaatopaikalle sijoitettavat pölyävät jätteet peitetään välittömästi tai muulla tavoin estetään pölyn leviäminen ympäristöön. Jätteet käsitellään ja sijoitetaan siten, että niistä ei aiheudu maaperän, pintaveden tai pohjaveden pilaantumista tai muuta ympäristön pilaantumisen vaaraa tai haittaa ympäristölle. 47(262)

50 Läjitysalueen täytyttyä lopulliseen täyttökorkeuteensa se maisemoidaan mahdollisimman nopeasti. Tarvittaessa jätetäytön pinta nurmetetaan Kaatopaikan vakuus Ympäristönsuojelulain 59 mukainen vakuus vaaditaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajalta asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Kaatopaikan vakuuden on katettava myös kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta sekä suotovesien ja -kaasujen käsittelystä ja muusta jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Pitkäaikaisen toiminnan, kuten jätealueen vakuutta kerrytetään siten, että vakuuden määrä vastaa koko ajan mahdollisimman hyvin niitä kustannuksia, joita toiminnan lopettaminen ja jälkihoito arviointihetkellä aiheuttaisivat. Näin ollen kaatopaikan vakuutta voidaan kasvattaa samassa suhteessa kuin kaatopaikan pinta-ala kasvaa. Ympäristöhallinnon Jätevakuusoppaan (5/2012) mukaan kaatopaikkojen lopettamiskustannukset koostuvat pitkälti erilaisten ympäristön suojelun kannalta välttämättömien rakenteiden, esimerkiksi kaatopaikkojen pintarakenteiden sekä vesienhallintajärjestelmien rakentamisesta sekä kaatopaikkatoiminnan lopettamiseen liityvistä, kaatopaikka-asetuksen mukaisista seuranta- ja tarkkailutoimenpiteistä. Oppaassa on esitetty hallintokäytäntöön perustuvat arviot kaatopaikan pinta-alaperusteisten vakuuksien määrästä, pysyvän jätteen kaatopaikka 0,5 15 euroa/m2 ja tavanomaisen jätteen kaatopakka euroa/m 2. Biojalostamon kaatopaikan peittämiskustannukseksi arvioidaan 15 /m 2 ja kaatopaikkavesien/pohjavesien tarkkailukustannukseksi noin 1000 /a. Kaatopaikan pinta-ala on m 2. Hakija esittää kaatopaikan vakuudeksi Rakennukset, laitteistot ja rakenteet Biojalostamon tontille sijoittuvat seuraavat osaprosessit ja yksiköt: - Puukentät (noin m 2 ) - Punnitusasema - Kuorimo/haketus/jäänpoisto/hakkeen seulomo - Hakkeen vastaanotto - Hakevarasto - Kuorivarasto - Kuorikuivain ja kuoren kaasutin - Kemikaalinpurkupaikka ja kemikaalivarasto - Massatehdas ja keittämö (korkeus noin 30 m, jatkuvatoimisen keittimen korkeus noin 55 m) - Valkaisutornit (korkeimpien korkeus alle 45 m) 48(262) - Haihduttamo

51 - Kaustistamo ja meesauuni - Sellun kuivaamo - MCC-laitos - Lopputuotteiden varasto - Toimisto-/ohjausrakennus - Vesilaitos - Soodakattila (korkeus 72 m), biomassakattila (korkeus 35 m) ja turbiinisali - Savupiippu (soodakattilan, meesauunin ja biomassakattilan savukaasuille, korkeus 110 m) - ClO2-laitos - Tärpätin varastointi ja lastaus kv kytkentäasema - Jätteiden käsittelyalue - Raakavesipumppaamo - Jätevedenpuhdistamo, varo- ja tasausaltaat, saostuskaivot - Putkisillat - Huoltorakennus Olemassa olevaa ratayhteyttä jatketaan suunnitelmien mukaisesti tehdasalueelle siten, että uusi rata kulkee tehdasalueen länsilounaispuolella selluvarastolle. Puuraaka-aineiden varastointi- ja käsittelyalue asfaltoidaan pääosin ja viemäröidään. Hulevedet puunkäsittelyalueilta laskeutetaan ja suodatetaan ennen niiden johtamista vesistöön. Prosessilaitteiden rakennukset ja katetut varastot rakennetaan betoniperustuksille. Laitosalueen päätiet asfaltoidaan. Kemikaalien varastointiin liittyviä rakenteita ja varojärjestelmiä on kuvattu kappaleessa Toimintojen alustava sijoittuminen on esitetty layout-piirroksessa, (Liite 2). YVA-vaiheen jälkeen laitoksen savupiipun sijainti on siirtynyt hankealueen kolliskulman läheisyydestä pohjois-eteläsuunnassa alueen keskivaiheelle ja jonkin verran länsisuuntaan. Etäisyys aiemman ja uuden piipun paikan välillä on noin 600 m. Ilmapäästöjen leviämismallinnus ilmanlaatuvaikutusten arviointia varten on tehty YVAvaiheen layoutin tiedoilla. Korkean (110 m) piipun siirtyminen noin 600 metrillä merkitsee todennäköisesti pitoisuusalueiden pientä siirtymistä laitoksen ympäristössä, mutta sillä ei ole merkitystä ilmanlaatuvaikutusten arvioinnin kannalta kokonaisuudessaan. 49(262)

52 Muutoksilla toimintojen sijoittelussa on vaikutusta melun leviämiseen hankealueelta ympäristöön. Melupäästöarviot olivat tarkentuneet ja meluvaikutukset tehdasalueen ympäristössä ovat pienemmät. Tehtaan toiminnasta aiheutuvaa melua on mallinnettu uudelleen YVA-menettelyn ja layoutin suunnittelussa tapahtuneiden muutosten jälkeen (ks. kpl 7.9). Kuva Toimintojen sijoittuminen laitosalueelle (Suurempi kuva on hakemuksen liitteessä 2) Toimintojen sijoitusratkaisujen perustelut Tehtaan sijoittuminen vanhan Stora Enson sellutehtaan tontin pohjoispuolelle on rakentamisen ja toiminnan kannalta perusteltu valinta: esimerkiksi olemassa olevaa raideyhteyttä voidaan hyödyntää sellun kuljettamiseen. YVA-prosessin yhteydessä tarkasteltiin kahta sijoitusmahdollisuutta valitulla tontilla, pohjoisempaa ja eteläisempää sijoittelua. Valinta päätyi pohjoiseen sijoitteluun, koska maanrakennustyöt ovat vähäisempiä ja kovimmat melunlähteet voidaan sijoittaa kauemmaksi asutuksesta. Myös liikenneviraston lausunto YVAprosessin aikana suositteli pohjoista sijoittumisvaihtoehtoa puuterminaalin liikenteen ja turvallisuuden kannalta. Toimintojen sijoittelu laitosalueella on suunniteltu siten, että prosessi voidaan pitää häiriöttömänä ja että etäisyydet toimintojen välillä olisivat mahdollisimman pienet. Puukuljetukset alueelle hoidetaan pääosin rekkaliikenteenä. Raskas liikenne ja kevyt liikenne pidetään laitosalueella erillään: Terminaalitieltä tehdään erilliset liittymät raskaalle ja kevyelle liikenteelle. Kuljetukset on pyritty pitämään erillään myös muista prosesseista. 50(262)

53 Kuori- ja hakevarastot on sijoitettu lähelle kuorimoa ja haketinta, jotta kuljettimet voidaan pitää lyhyinä, mutta kuitenkin siten, että kuljettimien nostokulmat ovat toteutuskelpoiset. Myös ostohakkeen vastaanotto on sijoitettu lähelle hakevarastoa muiden prosessien ulkopuolelle. Varastoista kuori ohjataan kuorikattilalle ja kaasutuslaitokselle ja hake keittämölle kuljettimilla. Kuitulinja ulkona olevine säiliöineen ja reaktoreineen on sijoitettu siten, että keitetty sellu ohjataan suoraan kuitulinjalta kuivaamolle ja paalaamolle. Paalattu sellu on tarkoitus lastata suoraan junanvaunuihin, mutta lastaamon yhteydessä sijaitsee myös pieni selluvarasto. Laitosalueelle jatkettava rautatieosuus on linjattu kiertämään tehtaan selluvarastolle tontin lounaisosan kautta. Ohjaus- ja toimistorakennus sijaitsee lähellä kuitulinjaa ja haihduttamoa, jolloin nähin yksikköihin on ohjaamosta optimaalinen etäisyys. Ohjaamo sijaitsee myös lähellä parkkialuetta. Keitto-, valkaisu-, kuivaus- ja lastausprosessit on sijoitettu tehdasalueelle siten, että raaka-aineet ja tuotteet saadaan kuljetettua prosessiin tai prosessista mahdollisimman tehokkaasti. Mikrokiteinen selluloosa valmistetaan kuitulinjalta tulevasta sellusta, joten MCC-laitos on kuitulinjan yhteydessä. Kemikaalien talteenotto- ja lipeänkäsittely-yksiköt on tarkoituksenmukaista sijoittaa lähelle kuitulinjaa, koska kemikaalikierto kuitulinjan, haihduttamon, soodakattilan ja kaustistamon välillä edellyttää lyhyitä siirtomatkoja. Toisaalta kaikki polttoprosessit on sijoitettu lähelle toisiaan, jotta palokaasut saadaan yhteiseen piippuun lyhyellä siirtomatkalla ja turbiinirakennus puolestaan sijoittuu soodakattilan ja biomassakattilan yhteyteen. Biomassakattila tuottaa höyryä yhteiselle turbiinille soodakattilan kanssa, joten kattila sijoittuu soodakattilan välittömään läheisyyteen. Myös savupiippu sijaitsee kattilalaitoksien yhteydessä.110 kv kytkentäasema on sijoitettu turbiinirakennuksen yhteyteen. Meesauuni ja kaustisointi muodostavat kalkkikierron, joten meesauuni on sijoitettu kaustisoinnin viereen. Kaasutusprosessilla tuotetaan uusiutuvaa polttoainetta meesauunille, joten kuoren kuivaus ja kaasutus sijaitsevat meesuunin lähellä. Laitoksen apuprosesseja on sijoitettu turvaetäisyyksien päähän prosesseista ja asutuksesta. Klooridioksidilaitos sijaitsee melko keskellä laitosaluetta noin 600 metrin etäisyydellä lähimmästä asutuksesta. Klooridioksidilaitoksen sijoittelu laitosalueella määritellään yhteistyössä viranomaisen kanssa kemikaaliluvan yhteydessä. Laitoksen sijainnissa on huomioitu myös putkisiltayhteydet ja hyvät kuljetusyhteydet. Happirekat eivät kulje tehdasalueen läpi, vaan ajoreitti happisäiliöille kiertää päätoiminnot. Kemikaalien purku ja varastointi on sijoitettu junaraiteen yhteyteen 700 metrin päähän lähimmästä asutuksesta. Tärpätti varastoidaan ja lastataan lähellä kuitulinjaa. Vaaka-asema sijoittuu raskaan liikenteen tuloväylälle. Tehdasprosessit yhdistetään toisiinsa arviolta 2,5 kilometrin mittaisilla putkisiltayhteyksillä. Tehtaan kemiallinen vedenkäsittely tehdään tehdasalueen keskellä lähellä käyttöpaikkoja. Jätevedenkäsittely on sijoitettu Kemijoen rannalle mahdollisimman lyhyiden pumppausmatkojen vuoksi. Jätteiden läjitykselle on alustavasti suunniteltu 2,2 ha laajuinen alue tehdasalueen pohjoisosassa. Kyseinen alue on metsän vieressä, riittävän etäisyyden päässä puuterminaalista 51(262)

54 sekä asutuksesta. Tämä sijoitusvaihtoehto oli myös liikenneviraston YVA-selostukseen antamassa lausunnossa suositeltu sijoitusvaihtoehto. Läjitysalueen yhteyteen on suunniteltu noin 1 hehtaarin suuruinen jätteiden esikäsittely-/varastointialue. Jätevesien purkupaikan perustelut on esitetty liitteessä 13 (Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat, perustelut) Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet Puuraaka-aineet Tehtaan suunniteltu tuotantokapasiteetti on noin tonnia havusellua vuodessa. Tarvittavan puuraaka-aineen määrä on vastaavasti havusellun tuotannossa 2,9 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa, kuitupuuta ja haketta. Kuitupuun ja hakkeen kulutus on esitetty taulukossa Puuraaka-aine hankitaan Suomesta ja enintään 200 km päästä tehdasalueelta. Raaka-aineesta 95 % on paikallista mäntypuuta ja loput kuusipuuta. (Puuraaka-aineen hankintaa on käsitelty myös kappaleessa 4.9). Lähes 20 %:n osuus puuraaka-aineesta arvioidaan saatavan paikallisilta sahoilta. Tehdasalueen välittömässä läheisyydessä olevalta sahalta on mahdollisuus hankkia m 3 /a sahahaketta. Raaka-ainetta voidaan tarpeen mukaan varastoida tehdasalueen asfaltoidulla puukentällä. Puukentän kapasiteetti vastaa noin yhden kuukauden puun kulutusta. Haketta voidaan varastoida noin 10 päivän kulutusta vastaava määrä (noin irtokuutiota). Raaka-aineiden kulutus on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko ), Taulukko Raaka-aineiden kulutus. Raaka-aineet Kulutus, m 3 /a Kuitupuu Hake Yhteensä Puun käsittely ja varastointi tehtaalla on kuvattu biojalostamon kuvauksen yhteydessä kappaleessa (Puunkäsittely) Muut raaka-aineet MCC:n osalta raaka-aineet on esitetty kappaleessa Polttoaineet Prosessipolttoaineet Tehtaan pääasiallisena polttoaineena käytetään mustalipeää, jota poltetaan tehtaan soodakattilassa. 52(262)

55 Biomassakattilassa poltetaan kuorta, haketuksen rejektejä ja jätevedenpuhdistamon biolietettä. Polttoaineena biomassakaasuttimessa käytetään puunkäsittelyssä muodostuvaa kuorta ja haketuksen rejektejä. Muut polttoaineet Tehtaan käynnistys- ja apupolttoaineina sekä työkoneiden polttoaineina käytetään kevyttä ja raskasta polttoöljyä sekä dieseliä. Kattiloiden käynnistys- ja häiriötilanteissa käytetään kevyttä ja raskasta polttoöljyä. Meesauunin pääasiallisena polttoaineena käytetään biomassakaasuttimelta saatavaa tuotekaasua sekä lisä- ja varapolttoaineena kevyttä polttoöljyä Kemikaalit ja apuaineet Biojalostamolla valmistettavien kemikaalien (klooridioksidi, tärpätti, mahdollisesti happi) tuotantoa on kuvattu kappaleessa Välituotteet ja prosessin sisäiset kemikaalit on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko ). Muut käytettävät kemikaalit hankitaan toimittajilta, jotka pystyvät takaamaan laatuvaatimusten täyttymisen. Kemikaalien käyttö- ja varastointimäärät on esitetty taulukossa Putkistojen ja kanaalien levänpoistoon ei ole tarpeen käyttää kemikaaleja. Levän syntyminen ja kasvu biojalostamon putkistossa ja kanaaleissa on epätodennäköistä, kun tuotanto on käynnissä. Alhaisen veden lämpötilan vaikutuksesta mikrobikasvu on hyvin vähäistä. Jos kuitenkin levää muodostuu kanaaleihin, se voidaan poistaa esimerkiksi painepesurilla ja johtaa jätevesilaitokselle. Kemikaalien käsittely ja varastointi tullaan järjestämään kemikaalilainsäädännön ja määräysten sekä viranomaisohjeiden mukaisesti. Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) mukaisessa standardissa SFS 3350 on esitetty määritelmiä palavien nesteiden säiliöiden ja käsittelypaikkojen sijaintiin, rakenteeseen ja varustelutasoon liittyen varastoitaessa palavaa nestettä 200 m3 tai enemmän. Palavat nesteet varastoidaan erillään muista kemikaaleista. Palavien nesteiden varastojen sammutus- ja palontorjuntajärjestelmät on määritelty standardissa SFS Varautumista kemikaaliriskeihin on kuvattu kappaleessa (262)

56 Taulukko Välituotteet ja prosessin sisäiset kemikaalit. 54(262)

57 Taulukko Kemikaalien käyttömäärät ja varastointi. Kemikaali CAS Varoitusmerkki, huomiosana koodi Vaaralausekkeet Olomuoto Varasto, t Käyttö Kulutus, t/a Klooridioksidi ClO GHS06, GHS05, GHS09, Dgr H301, H314, H400 Neste (10% liuos) - Valkaisu Natriumkloraatti NaClO GHS03, GHS07, GHS09, Dgr H271, H302, H411 Neste 400 ClO2 tuotanto Rikkihappo H2SO GHS05, Dgr H314 Neste 400 Valkaisu, jätevedenpuhdistamo, ClO2 tuotanto Metanoli CH3OH GHS02, GHS06, GHS08, Dgr H225, H301, H311, H331, H370 Neste 60 ClO2 tuotanto Natriumhydroksidi NaOH GHS05, Dgr H314 Neste 250 Valkaisu, jätevedenpuhdistamo Vetyperoksidi H2O GHS07, GHS05, GHS03, Dgr H272, H302, H314, H318 Neste 150 Valkaisu Happi O GHS03, GHS04,Dgr H270 Neste 200 Happivalkaisu Magnesiumsulfaatti MgSO GHS07, Wng H302, H312, H332 Kiinteä 80 Happivalkaisu (262)

58 Taulukko Kemikaalien käyttömäärät ja varastointi (jatkuu). Kemikaali CAS Varoitusmer kki, huomiosana koodi Vaaralausekkeet Olomuoto Varasto, t Käyttö Kulutus, t/a Vaahdonestoaine Neste 80 Kuitulinja, jätevedenpuhdistamo 350 Urea CH4N2O Ei merkintöjä Ei lausekkeita Kiinteä 15 m3 Jäteveden käsittely 200 Fosforihappo H3PO GHS05, Dgr H314 Neste 1 m3 Jäteveden käsittely 40 Polyalumiinikloridi (PAC) GHS05, Dgr H290, H318 Neste Vedenkäsittely 150 Natriumhypokloriitti H314, H400 Vedenkäsittely 15 Polymeeri Jäteveden käsittely 80 Natriumbisulfiitti NaHSO GHS07, Wng H302 Neste 200 m3 (40 %- liuos) Valkaisu 570 Kalsiumoksidi CaO GHS05, GHS07, Dgr H315, H318, H335 Kiinteä 200 Korvauskalkki kaustisoinnissa Kalsiumkarbonaatti CaCO Ei merkintöjä Ei lausekkeita Kiinteä Petimateriaali kaasuttimella Kevyt polttoöljy tai GHS08, Wng H226, H304, H315, H332, H351, H373, H411 Neste 300 m3 Meesauuni, biomassa- ja apukattila Raskas polttoöljy GHS08, Dgr H332, H350, H361, H373, H410 Neste 650 Soodakattila Diesel-polttoaine tai GHS08, Wng H226, H304, H315, H332, H351, H373, H411 Neste 80 Työkoneet 400 Tietoa pääprosessikemikaalien kemikaalikierrosta on esitetty taulukossa Natriumja rikkitaseiden hallinnasta sekä rikki- ja natriumpäästöistä on esitetty tietoa lupahakemuksen liitteessä 1, kpl (262)

59 Taulukko Pääprosessikemikaalit, kemikaalikierto. Kemikaalista päätyy A1 B1 B2 B3 B4 B5 Kemikaali tai valmiste Tuotteeseen Vesiin (%) Ilmaan (%) Jätteeseen Reagoi tms. LISÄTIETOA (lisättävät (%) (%) täydennyskemikaalit) Klooridioksidi < 0,1 < 1 0,01 99 % Klooridioksidi reagoi valkaisussa orgaanisen aineen kanssa ja reaktioyhdisteet päätyvät jätevesiin. Valkaisimolla pieni määrä klooria haihtuu ilmaan ja pieni määrä jää massaan. Natriumkloraatti 100 Natriumkloraatti reagoi: kloorifraktio päätyy klooridioksidiin ja natrium päätyy kierron kautta jätevesilaitokselle. Kloorista osa haihtuu ilmaan ja pääosa päätyy jätevedenpuhdistamolle. Metanoli 100 Reagoi klooridioksin valmistuksessa, missä muodostuu vettä, klooridioksidia, jätelientä. Jäteliemi ohjataan talteenoton kiertoon ja metanoli poistuu tätä kautta prosessista. Natriumhydroksidi Lipeä reagoi ja päätyy talteenottokierron kautta pääasiassa vesistöön natriumsulfaattina. Lipeää lisätään pieniä määriä myös jätevedenpuhdistamolla (korkeintaan 10 % kulutuksesta) Vetyperoksidi 100 Reagoi täydellisesti vedeksi ja hapeksi. Rikkihappo Rikkihappo reagoi ja päätyy talteenottokierron kautta pääasiassa vesistöön natriumsulfaattina. Lipeää lisätään pieniä määriä myös jätevedenpuhdistamolla (korkeintaan 10 % kulutuksesta) Happo 100 Reagoi vedeksi. Poltettu kalkki (CaO) 100 Kalkkia kiertää kalkkikierrossa, mutta lisättävä kalkki päätyy lopulta poistettavaksi prosessista kaatopaikalle ja tuhkalannoitteeksi (sivutuote) 2.11 Veden käyttö ja hankinta Sellutehtaan prosesseissa tarvitaan erilaisia vesijakeita: mekaanisesti puhdistettua vettä, kemiallisesti puhdistettua vettä ja demineralisoitua vettä 1. Alustava arvio tehtaan vedenotosta prosessivedeksi on havusellun valmistuksessa m 3 /d (0,25 m 3 /s) kesällä ja m 3 /d (0,29 m 3 /s) talvella. Kesällä/talvella mm. lauhduttimella kiertävän veden määrässä on eroa. Osa tästä käytetään tehdasvetenä ennen käyttöä prosessissa tai palautusta puhtaana jakeena vesistöön. Liukosellun valmistuksessa vedenotto prosessiin on vähäisempää, arviolta korkeintaan m 3 /d (0,27 m 3 /s). Tehtaan vedenotto jäähdytysvedet mukaan lukien arvioidaan olevan havusellun tuotannossa korkeintaan m 3 /d ja liukosellun tuotannossa m 3 /d (2,9 m 3 /s). Biojalostamolle johdettavia vesiä varten rakennetaan vedenottamo ja vedenottoon käytettävät laitteet. Raakavesi otetaan Kemijoesta ja puhdistetaan mekaanisesti vedenottopumppaamolla. Vedenottopaikka sijaitsee Patojärven alueella Kemijärven ylittävän sillan pohjoispuolella, josta vedet pumpataan putkilinjaa pitkin tehtaalle. Veden ottopaikan rakenteita koskevat suunnitelmat on esitetty hakemuksen liitteessä 8. 1 Erikoispuhdistettua, suolatonta vettä. 57(262)

60 Putken päähän rakennetaan sihti tai välppä, joka estää kalojen ja isojen roskien kulkeutumisen vesilaitokselle. Mekaanisesti puhdistettua vettä käytetään pääasiassa jäähdytysvetenä ja se voidaan puhdistaa edelleen prosessi- tai kattilavedeksi. Jäähdytysvettä ei normaalitilanteessa desinfioida. Suomessa, suhteellisen kylmissä olosuhteissa ei muodostu merkittävää mikrobikasvua. Pääosassa jäähdytyskohteista käytetään mekaanisesti puhdistettua vettä ja joissain kohteissa kemiallisesti puhdistettua vettä. Kemiallisesti puhdistettu jäähdytysvesi käytetään jäähdytyksen jälkeen muiden prosessien yhteydessä. Mekaanisesti puhdistettu vesi käytetään jäähdytyksen jälkeen osin kemiallisen veden valmistukseen ja osin uudelleen jäähdytyksessä. Ylimääräinen puhdas vesi johdetaan takaisin jokeen. Kaikki sellun kanssa kosketuksiin joutuva prosessivesi on kemiallisesti puhdistettua vettä, liukosellun valmistuksessa osa on demineralisoitua vettä. Myös kattilalaitoksilla käytetään demineralisoitua vettä. Prosesseissa tarvittavan kuuman veden valmistuksessa hyödynnetään prosessien jäähdytyksiä ja sekundäärilämpöjä Liikennejärjestelyt ja liikennemäärät Raakapuuta tuodaan tehtaalle lähinnä autokuljetuksina. Myös kemikaalit ja polttoaineet kuljetetaan laitokselle maanteitse. Havu- ja liukoselluotteet kuljetetaan tehtaalta Oulun ja Kemin satamiin pääasiassa junalla Tieliikenteen reitit tehdasalueelle on esitetty kuvassa Rekkakuljetusten reitti tehtaalle kulkee pohjoisen suunnasta valtatietä 5 (Sodankyläntie) pitkin ja idän suunnasta valtatietä 5 ja kantatietä 82 (Sallantie ja Rovaniementie) pitkin. Junaraide on Rovaniemen suunnasta. Junaraide kulkee Rovaniemen suunnasta ja raide rakennetaan tehdasalueelle. 58(262)

61 Kuva Liikennereitit tehdasalueelle. Puukuljetukset Kuitupuuta tuodaan keskimäärin 141 kuormaa vuorokaudessa ja haketta 37 kuormaa vuorokaudessa. Kemikaali- ja polttoainekuljetukset Ostokemikaalit ja polttoaineet toimitetaan tehdasalueelle autoilla. Kemikaali- ja polttoainekuljetuksia saapuu tehdasalueelle keskimäärin 8 kuormaa vuorokaudessa. Sellutehtaalla valmistettava mäntyöljy ja tärpätti kuljetetaan tehtaalta maanteitse. Mäntyöljyä ja tärpättiä viedään tehtaalta keskimäärin 3 kuormaa vuorokaudessa. Biotuotteiden kuljetukset Biojalostamon biotuotteista MCC ja maanparannusaineeksi hyödynnettävissä olevat sivuvirrat kuljetetaan tehtaalta maanteitse. MCC-tuotteita kuljetetaan arviolta 3 kuormaa vuorokaudessa ja maanparannusainetta 2 kuormaa vuorokaudessa. Henkilöliikenne Henkilöautoliikennettä tehtaan toimintatilanteessa on noin 115 autoa vuorokaudessa ja pakettiautoliikennettä noin 30 autoa vuorokaudessa. 59(262)

62 Yhteenveto liikennemääristä Alustavan arvion mukaan tehtaalla käy keskimäärin 1 juna ja 195 rekkaa päivässä (Taulukko ). Taulukko Liikennemäärät. Puunkäyttömäärät on korjattu keskimääräisillä tuotantosuhteilla ja eroavat siksi kpl esitetyistä. Lisäksi henkilö- ja pakettiautoliikennettä arvioidaan olevan vajaat 150 saapuvaa ja lähtevää ajoneuvoa vuorokaudessa Sähköliityntä Tehdas liitetään valtakunnanverkkoon 110 kv:n liittymisjohdolla, joka rakennetaan korvaamalla nykyinen Koillis-Lapin Sähkö Oy:n Honkakero - Isokero 110 kv:n voimajohto. Kytkinlaitos rakennetaan tehdasalueelle ja erotinasema voimajohdon yhteyteen Päästöt, jätteet ja niiden rajoittaminen Pääprosessien osalta päästöarviot perustuvat toimittajilta saatuihin tarjouksiin ja kolmen neuvottelukierroksen perusteella saatuihin tarkennuksiin ja taselaskelmiin. Toimittajien antamat tiedot ovat samalla tasolla kuin aikaisemmissa jo toteutuneissa hankkeissa. Toimittajatarjoukset ovat hyvin lähellä lopullista tasoa. 60(262)

63 Jätevedet Prosessijätevedet Merkittävimmän käsiteltävän jätevesifraktion muodostavat valkaisulaitoksen COD-pitoiset jätevedet.kuorimon kuoripuristimien suodokset muodostavat perinteisesti toisen merkittävän kuormituslähteen, mutta suodokset johdetaan suunnitelmien mukaan kemikaalien talteenottoon haihduttamolle, jolloin jätevesien kuormitus laskee. COD mittaa orgaanisen aineen aiheuttamaa hapenkulutusta kemiallisissa reaktioissa. Sellutehtaan COD-päästöstä suurin osa on peräisin puun orgaanisista yhdisteistä, kuten ligniinistä, hiilihydraateista sekä uuteaineista. Vain pieni osa prosessikemikaaleista päätyy jätevedenpuhdistamolle. COD kuormitusta on käsitelty myös kappaleessa Liukosellun tuotannossa COD- ja AOX 1 -päästöt ovat ominais- ja kokonaispäästöinä pienemmät. Myös kiintoaineen, fosforin, typen, sulfaatin ja natriumin päästöt ovat kokonaispäästöinä pienemmät. Prosessijäteveden määrä on liukosellun tuotannossa kokonaismääränä pienempi. Esitetyt kuormitusmäärät (taulukko ) on arvioitu havusellun tuotannolle. MCC-prosessin jäteliemi (hydrolysaatti) johdetaan haihduttamolle ja edelleen poltettavaksi soodakattilalle. Mikäli biojalostamon yhteyteen myöhemmin toteutuu ulkoisen toimijan toimesta biokaasun tuotantolaitos, hydrolysaatti voitaisiin käsitellä myös siellä. Ulkoisen toimijan biokaasulaitos ei kuitenkaan toteudu samassa aikataulussa kuin biojalostamon mahdollinen MCC-laitos. Jätevesien sulfaatti ja natrium ovat peräisin mm. raaka-aineesta, vedestä ja kemikaaleista. (ks. Natrium- ja rikkitaseiden hallinta, kpl 2.3.3). Jätevedenpuhdistusprosessi on kuvattu kappaleessa 2.7 (Jätevedenpuhdistamo). Taulukko Jätevedenpuhdistamolle tuleva ja sieltä lähtevä kuormitus sekä reduktio puhdistamolla. Kokonaispäästöt Yksikkö Puhdistamolle Aktiiviliete jälkeen (vuosi ka) Pitoisuus mg/l (atiiviliete jälkeen) Pitoisuus mg/l (Puhdistamolle) Reduktio Aktiiviliete jälkeen (kk ka) Jätevesivirtaama m3/d COD 1 t/d 60, , % 21,5 Kiintoaine t/d 3, % 1,1 Kokonaisfosfori t/d 0, , % 0,028 Kokonaistyppi t/d 0, , % 0,15 BOD7 1 t/d , % AOX 1 t/d 0,7 29 0, % 0,35 Sulfaatti 2 t/d Natrium 2 t/d (262)

64 1 COD, ks. selitys taulukon yläpuolella olevassa tekstissä. 62(262) 1 BOD, biologinen hapenkulutus mittaa vedessä olevan orgaanisen aineen aiheuttamaa hapen kulumista. Bakteerit käyttävät vedessä olevaa orgaanista ainesta energianlähteenään, mikä kuluttaa happea. BOD7 on jäteveden luokittelussa käytetty parametri, jolla kuvataan biologista hapenkulutusta 7 vuorokauden aikana. 1 AOX-kuormitus muodostuu erilaisista klooria sisältävistä yhdisteistä. AOX kuormituksen sisältöä on käsitelty tarkemmin kappaleessa Sulfaatti- ja natriumpäästöistä on esitetty arvioitu maksimimäärä, kun tuotetaan havusellua sekä mikrokiteistä selluloossa (ks. kpl ) Yllä olevien, toimittajilta saatuihin tarjouksiin perustuvien päästöarvioiden lisäksi metallipäästöjä arvioitiin suomalaisilta ja ruotsalaisilta vastaavantyyppisiltä laitoksilta kerätyn aineiston perusteella ja näitä arvoja on verrattu usean tarkemmin tutkitun prosessilaitoksen päästömääriin (päästötietojen lähteet: E-PRTR rekisteri ja Swedish Pollutant Release and Transfer Register). Alla olevassa taulukossa (Taulukko ) on esitetty mainitun aineiston perusteella arviot sellutehtaalta vesistöön johdettavista päästömääristä. Taulukko Arviot vesistöön kohdistuvista metallipäästöistä. Talousveden Metalli g/adt g/d kg/a Laskennallinen ug/l laatuvaatimukset ug/l As 0, ,3 Cd 0, ,1 5 Cr 0, ,5 50 Cu 0, ,8 2 Hg 0, ,2 1 Ni 0, ,7 20 Pb 0, ,7 10 Zn 5, ,7 Metallien pitoisuudet jätevedessä vähenevät huomattavasti vedenpuhdistamon puhdistusprosesseissa. Pitoisuuden pieneneminen riippuu useista tekijöistä ja eri vedenpuhdistusprosesseissa päästövähennyksien mekanismit ovat erilaisia. Primäärisedimentaatio poistaa tehokkaasti orgaanisen aineen ja metallien komplekseja sekä liukenemattomassa muodossa esiintyviä metalleja. Esimerkiksi nikkeli, joka muodostaa huonosti komplekseja ja on tavallisesti heikosti liukoisessa muodossa jätevesissä, on hankalasti poistettavissa sedimentaatiolla. Sekundäärisessä biolietekäsittelyssä pitoisuuksien vähennykset voivat perustua esimerkiksi volatilisaatioon, sitoutumiseen orgaaniseen materiaaliin, bakteerien aineenvaihduntaan tai siivilöintivaikutukseen. Poistumat tertiäärikäsittelyssä taas voivat perustua kompleksaatioon tai siivilöintivaikutukseen. Kokonaisuudessaan metallien pitoisuuden vähentyminen vedenkäsittelyssä perustuu monenlaisiin puhdistusprosesseihin ja vähennykset vaihtelevat huomattavasti riippuen käytetystä vedenkäsittelyprosessista ja käsittelyyn tulevan veden ominaisuuksista. Alla taulukossa (Taulukko ) on esitelty keskiarvoja puhdistustehokkuuksille primääri- ja sekundäärikäsittelyssä Ziolko et al. (2011) mukaisesti.

65 Taulukko Metallien poistumat jätevesistä primääri- ja sekundäärikäsittelyissä. Ziolko et al (2011). Keskimääräinen erotustehokkuus % Cu Cr Ni Pb Cd Hg Zn Esiselkeytys Aktiivilietekäsittely Vertailu BAT-päästötasoihin Tehdas ja jätevedenpuhdistamo suunnitellaan siten, että vesistöön johdettava jätevesikuormitus ei havusellun tuotannon osalta ylitä massa- ja paperiteollisuuden BATpäätelmissä annettuja parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia päästötasoja sulfaattisellun valmistuksessa. Päästöt ovat pääasiassa pienemmät liukosellun tuotannossa, koska sellun tuotantomäärä on tällöin huomattavasti vähäisempi verrattuna havusellun tuotantoon. Tehtaan AOX-kuorma on BAT-vertailussa korkea, koska tehtaalla käytetään raakaaineena vain havupuuta. AOX-päästö ei nykyisillä valmistusmenetelmillä sisällä merkittäviä määriä haitallisia komponentteja (kts. kpl 7.4.8). BAT-päätelmien mukaan sulfaattisellun päästötasot eivät sovellu sulfaattimenetelmän mukaiselle liukosellun valmistukselle. Havusellun päästöjä sellutonnia kohti (kg/adt) on verrattu BAT-päästötasoihin (Taulukko ). On huomioitava, että BAT-päästötasot on annettu vuosikesiarvoina. Kuukausikeskiarvojen tulee sallia vuosikeskiarvoja enemmän kuormitusvaihtelua. BAT-päätelmien laadinnan yhteydessä käydyssä tiedonvaihdossa on todettu, että kuukausitasolle asetetut päästötasot voidaan johtaa vuosikeskiarvoina annetuista päästötasoista esimerkiksi kertoimella 1,3. Kemijärven biojalostamon päästöarvioissa kuukausikeskiarvojen laskennassa vuosikeskiarvoista on käytetty noin kerrointa 1,1, jossa on huomioitu tehtaan käytettävyys vuositasolla. Jätevesikuormituksia on vertailtu BAT-arvoihin taulukossa Taulukko Jätevesikuormitus, vertailu-bat arvoihin. Päästöparametri Yksikkö BAT-päästötaso Biojalostamo (vuosi KA) (vuosi KA) Kemiallinen hapenkulutus (COD) kg/adt ,4 Kiintoaine (TSS) kg/adt 0,3-1,5 0,6 Kokonaistyppi (N-tot) kg/adt 0,05-0,25 0,09 Kokonaisfosfori (P-tot) kg/adt 0,01-0,03 0,016 Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) kg/adt 0-0,2 0,2 Prosessijätevedet ja kemikaalien lastaus-/purkualueilla syntyvät hulevedet johdetaan osastokohtaisia kanaaleita pitkin käsiteltäväksi tehtaan jätevedenpuhdistamolla. Puhdistetut jätevedet puretaan YVA:ssa tarkasteltuun purkupaikkaan P2. (ks. kpl ). 63(262)

66 Jätevedet puretaan vesistöön diffuusorilla varustetun purkuputken kautta. Jätevesiputken päähän, noin 200 m matkalle on suunniteltu tehtäväksi 160 kpl halkaisijaltaan 10 cm purkuaukkoja. Tällöin purkupinta-ala olisi noin 2,5 kertaa pinta-ala ilman diffuusoria. Purkuputken (800 mm) pää hitsataan umpeen paineen varmistamiseksi purkuaukoilla. Tällä aukotuksella jätevesi saadaan sekoittumaan tehokkaasti purkuvesistön vesimassaan Hulevedet Kaikki rakennusaikaiset hulevedet johdetaan hulevesialtaiden (ks. kpl 5.2) kautta vesistöön, jotta sameneminen jäisi mahdollisemman pieneksi. Hulevesialtaan pinta-ala alkuvaiheessa ennen täyttötöitä on n. 9,4 ha. Altaista selkeytynyt hulevesi johdetaan rummuilla Kemijärven vesistöön. Laitoksen toimintavaiheessa prosessijätevedet ja kemikaalien lastaus-/purkualueilla syntyvät mahdollisesti likaantuneet hulevedet kootaan erikseen allastusten ja kaatojen avulla ja johdetaan käsiteltäväksi varoaltaan kautta tehtaan jätevedenpuhdistamolle. Puukentän kiintoainepitoiset hulevedet ja piha-alueilta ja rakennusten katoilta sadevedet, jotka vastaavat laadultaan ja koostumukseltaan tavanomaisia taajama-alueilla syntyviä sadevesiä, kerätään erikseen ja johdetaan erillisten laskeutusaltaiden ja kiintoaineenerotuksen kautta vesistöön. (Altaista Ks. kpl 5.2 ja liite 8, vesistörakentaminen, piirustus n=o 104, pienempi allas puukentän hulevesille ja suurempi puhtaille hulevesille). Niiltä alueilta joilla käsitellään öljyä, lähinnä polttonesteiden tankkauspaikoilta, hulevedet johdetaan sadevesiviemäriin öljynerotuksen kautta. Hulevesijärjestelmään sisällytetään kiintoaineen- ja hiekanerottimia tarpeen mukaan. Saniteettijätevedet johdetaan kaupungin jätevesiviemäriin. Kaatopaikan suotovedet ohjataan varoaltaan kautta jätevedenpuhdistukseen (tarkempi kuvaus, ks. kpl 2.8.3). Kaatopaikan puhdas pinta-valuma pidetään erillään suotovesistä ja johdetaan vesistöön. Tarkemmat viemäröintisuunnitelmat tehdään laitoksen toteutussuunnittelun yhteydessä Jäähdytysvedet Arvio tehtaalla syntyvästä jäähdytysveden määrästä (m 3 /s) ja on esitetty seuraavassa taulukossa (262)

67 Taulukko Arvio tehtaalla syntyvästä jäähdytysveden määrästä (m 3 /s). NBSK lämpenemä oc talvi Jäähdytysveden puretaan YVA:ssa tarkasteltuun purkupaikkaan P1 (vanhan sellutehtaan purkupaikka, ks. kpl ). DP virtaama m3/s 2,3 2,3 jäähdytysteho (MW) kesä virtaama m3/s 2,4 2,6 jäähdytysteho (MW) Jäähdytysvesien lämpökuorman vähentäminen Jäähdytysvesien lämmön ohjaaminen vesistöön ja erityisesti vaikutukset jäätilanteeseen on koettu merkittävänä haitallisena vaikutuksena ja lämpökuorman vähentämiskeinoja on selvitty laajasti. Hankkeen suunnitteluprosessissa vertailtiin seuraavia lämpökuorman vaikutusten vähentämismenetelmiä: jäähdytysvesien hajautettu purku, avoin jäähdytysallas, erilaiset jäähdytystorniratkaisut, hukkalämmön käyttö kuoren kuivauksessa, asfalttikenttien lämmityksessä tai kaukolämmön tuottamisessa. Jäähdytyskuorman vähentämiseksi suunnitelluista keinoista jäähdytys avoimessa altaassa todettiin mahdolliseksi ratkaisuksi, mikäli Stora Enson vanha jälkilammikkoallas voitaisiin muuttaa tähän käyttöön puhdistustoimien jälkeen. Jäähdytyksen lämpövähennys jälkilammikossa olisi riittävä. Myös luonnonaltaiden rajaamista maavalleilla selvitettiin, mutta jälkilammikkoa vastaavan alueen rajaaminen riittävän läheltä olisi erittäin hankalaa. Muut jäähdytysmenetelmät todettiin huonommiksi vaihtoehdoiksi esimerkiksi seuraavilla perusteilla: - Hajautettu purku ei vähentäisi lämpökuormaa vesistöön. - Märkää jäähdytystornia olisi hankalaa operoida pohjoisessa ilmastossa talvella ja kuiva jäähdytystorni puolestaan kuluttaisi huomattavan määrän sähköä. - Hukkalämmön käyttö kuoren kuivauksessa ei olisi näin matalan lämpötilan vedellä mahdollista ilman muita lisälämmönlähteitä. - Asfalttikenttien lämmityksessä tai sulatuksessa lämmön käyttö olisi olennaisesti allasjäähdytystä monimutkaisempi järjestelmä. - Kaukolämmön tuottaminen ei olisi Kemijärvellä järkevää: paikallisella toimijalla on juuri valmistunut uusi lämpölaitos ja investoinnin kuolettaminen on vasta alkamassa. 65(262)

68 Energiataseen perusteella biojalostamon jäähdytys- ja jätevesien lämpökuorma on maksimissaan noin 115 MW talvella, jolloin purkuvesistön lämpötila on noin 1 C. Vesistöön purettavan lämpökuorman vähentämiseksi suunnitelluista keinoista jäähdytys avoimessa altaassa todettiin mahdolliseksi ratkaisuksi, mikäli Stora Enson vanha jälkilammikkoallas voitaisiin muuttaa tähän käyttöön puhdistustoimien jälkeen. Altaan pinta-ala on noin 65 hehtaaria ja jäähdytyskapasiteetti talvella noin 58 MW, kun purkuvesistön lämpötila on 1 C. Myös luonnonaltaiden rajaamista maavalleilla selvitettiin, mutta jälkilammikkoa vastaavan alueen rajaaminen riittävän läheltä olisi erittäin hankalaa. Hankkeen esisuunnitteluvaiheessa on tutkittu tarkemmin kahta eri vaihtoehtoa avoimen jäähdytysaltaan patoamiseksi vesialueelle. Ensimmäinen vaihtoehto rajattavaksi luonnonaltaaksi sijoittuu hankealueen välittömään läheisyyteen Korkiasaari-Kenttäsaari-Hiidenniemi -alueelle. Alueelle rakennettaisiin noin 60 hehtaarin allas, jonka jäähdytyskapasiteetti olisi noin 55 MW. Toinen vaihtoehto olisi Kiviperän lahden patoaminen allasalueeksi. Kiviperän pinta-ala on noin 19 hehtaaria ja altaan jäähdytyskapasiteetti olisi noin 17 MW. Rakentamalla jäähdytysvesialtaat sekä Korkiasaari-Kenttäsaari-Hiidenniemi -alueelle että Kiviperään, jäähdytyskapasiteettia olisi käytettävissä yhteensä noin 72 MW. Seuraavassa taulukossa (Taulukko ) on esitetty alustavasti arvioidut investointikustannukset potentiaalisimmiksi osoitetuille lämpökuorman vähentämistekniikoille. Taulukko Lämpökuorman vähentämistekniikoiden investointikustannukset tuotettua jäähdytystehoa kohti. Investointikustannus /MW Avoin jäähdytysallas (Korkiasaari, 55 MW) Avoin jäähdytysallas (Kiviperä, 17 MW) Avoin jäähdytysallas (kuivalle maalle) Märkä jäähdytystorni Kuiva jäähdytystorni Yllä olevan perusteella avoimen jäähdytysvesialtaan rakentaminen kuivalle maalle olisi investointina huomattavasti kalliimpi ratkaisu kuin vesialueen rajaaminen jäähdytysaltaaksi. Jäähdytystorneissa märkämenetelmään perustuvassa ratkaisussa lämmönsiirto toimii tehokkaammin kuin kuivassa jäähdytystornissa. Näin ollen märkä jäähdytystorni voi olla kooltaan pienempi ja investointikustannus tuotettua jäähdytystehoa kohti alhaisempi kuin kuivan jäähdytystornin tapauksessa. Seuraavassa taulukossa on esitetty lämpökuorman vähentämistekniikoiden investointi- ja käyttökustannukset, mikäli tehtaan jäähdytysvesien jäähdytystarve olisi noin 92 MW, eikä Stora Enson jälkilammikko olisi käytettävissä jäähdytykseen. 66(262)

69 Taulukko Lämpökuorman vähentämistekniikoiden investointi- ja käyttökustannukset (92 MW jäähdytysteholla), jos Stora Enson jälkilammikko ei ole käytettävissä. Investointikustannus Käyttökustannus /a Avoimet jäähdytysaltaat (Korkiasaari 55 MW ja Kiviperä 17 MW) ja märkä jäähdytystorni (20 MW) Märkä jäähdytystorni (92 MW) Kuiva jäähdytystorni (92 MW) Kuten edellä todettiin, kuiva jäähdytystorni kuluttaa huomattavan paljon sähköä (noin 14 kw per 1 MW tuotettua jäähdytystehoa). Märkä jäähdytystorni kuluttaa hieman vähemmän sähköä (noin 4 kw per 1 MW tuotettua jäähdytystehoa) ja se on kuivaa tornia edullisempi sekä investointi- että käyttökustannuksiltaan. Märkämenetelmään perustuvan jäähdytystornin käyttö kylmissä talviolosuhteissa voi olla haasteellista mahdollisten jäätymisongelmien takia. Ensisijainen ratkaisu jäähdytysveden jäähdyttämiseen on avoin allasjäähdytys. Altaiden rakentaminen vesistöön edellyttää suurta alkuinvestointia, mutta operatiiviset kustannukset jäävät huomattavasti alhaisemmiksi kuin jäähdytystorniratkaisuissa. Allasjäähdytystä voidaan pitää varmatoimisena verrattuna jäähdytystorniratkaisuihin Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Jätevesien purkupaikka on Termusniemen pohjapadon yläpuolella, pisteessä P2 (karttakuva ). Purkupiste sijoitetaan lähemmäksi pohjapatoa, kuin YVA-vaiheen tarkastelussa. Jäähdytysvesien purkupaikka on vanhan sellutehtaan purkupaikan kohdalla, pisteessä P1 (karttakuva ). 67(262)

70 Kuva Jätevesien purkupaikka P2, jäähdytysvesien purkupaikka P1. Purkupaikkavaihtoehtojen vertailu ja purkupaikan valinnan perustelut on esitetty liitteessä Päästöt ilmaan Päästöarviot perustuvat päälaitetoimittajilta saaduissa tarjouksissa esitettyihin päästöjen takuuarvoihin ja arvot tulevat todennäköisesti pienenemään suunnittelun edetessä Kattiloiden savukaasupäästöt Soodakattilan, meesauunin ja biomassakattilan savukaasut sisältävät hiilidioksidin ja vesihöyryn ohella jonkin verran hiukkasia, rikkidioksidia, hajurikkiyhdisteitä (TRS) ja typen oksideja. Liukosellua sulfaattimenetelmällä valmistettaessa saanto puusta on alhaisempi ja delignifiointiin tarvitaan enemmän alkalia kuin havusellua valmistettaessa. Tästä johtuen liukosellun valmistuksen yhteydessä soodakattilalla poltettavan orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen määrä tuotettua sellutonnia kohti on suurempi. Näin ollen liukosellun päästöarvot arvioidaan sellutonnia kohden esitettynä jonkin verran suuremmiksi. MCC:n tuotannossa ei arvioida aiheutuvan merkittäviä lisäpäästöjä ilmaan pelkkään selluntuotantoon verrattuna, koska muodostuvat höngät johdetaan sellutehtaan hajukaasujen keruujärjestelmään. Soodakattilalla ja meesauunilla syntyvät päästöt puhdistetaan sähkösuodattimella ennen johtamista ulkoilmaan. 68(262)

71 Päästölähteet ja savukaasujen keskimääräiset pitoisuudet (vuosikeskiarvo) sekä ehdotettujen päästöraja-arvojen mukaiset maksimipitoisuudet (kuukausikeskiarvo) on esitetty taulukossa Taulukko Päästölähteet ja savukaasujen pitoisuudet. Soodakattila Sk:n pitoisuus (mg/nm3) BAT Vuosikeskiarvo (mg/nm3) Kuukausikeskiarvo (mg/nm3) SO ) 32 TRS NOx ) 260 Hiukkaset Meesauuni Sk:n pitoisuus (mg/nm3) BAT Vuosikeskiarvo (mg/nm3) Kuukausikeskiarvo (mg/nm3) SO2 38/115 (kaasu/öljy) TRS 16 < NOx 690/331 (kaasu/öljy) 450 3) / ) 900 Hiukkaset Sk:n pitoisuus Kuukausikeskiarvo Biomassakattila (mg/nm3) (mg/nm3) (mg/nm3) SO NOx (MCP direktiivi 5) : 300) 300 Hiukkaset < 30 (MCP direktiivi 5) : 20) 20 1) Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus % 2) Mitä suurempi kuiva-ainepitoisuus, sitä lähempänä pitoisuus on BAT ylärajaa. 3) Kasvipohjaiset kaasumaiset polttoaineet 4) Muut kuin kasvipohjaiset, nestemäiset polttoaineet 5) Alle 50 MW polttolaitoksia koskeva direktiivi. Biomassakattilan polttoaineteho tulee olemaan alle 50 MW. Arvioidut kokonaispäästöt ilmaan on esitetty taulukossa (262)

72 Taulukko Arvio kokonaispäästöistä ilmaan. SO 2 t/a Soodakattila 97 Meesauuni *) 15 Biomassakattila 157 YHTEENSÄ 269 TRS t/a Soodakattila 19 Meesauuni *) 6 Biomassakattila - YHTEENSÄ 25 NO x t/a Soodakattila 778 Meesauuni *) 265 Biomassakattila 157 YHTEENSÄ 1200 Hiukkaset t/a Soodakattila 97 Meesauuni *) 10 Biomassakattila 24 YHTEENSÄ 131 *) Meesauunilla on oletettu tuotekaasun poltto. Ehdotettavien ominaispäästöraja-arvojen (kpl 10.2) vertailu sulfaattisellun BATominaispäästötasoihin: SO 2 ja TRS (kgs/adt) NO x (kg/adt) Hiukkaset (kg/adt) Soodakattila, biojalostamo 0,12 1,6 0,2 Soodakattila, BAT 0,03-0,13 1,0-1,6 0,02-0,2 Meesauuni, biojalostamo 0,05 0,45 0,02 Meesauuni, BAT 0,005-0,07 0,1-0,2/ *)**) 0,005-0,02 *) neste/kaasu **) Kasvipohjaiset kaasumaiset polttoaineet, BAT-päästötaso voi olla 450 kg/adt 70(262)

73 Savukaasujen puhdistus: Sähkösuodattimet ja käyttökohteet Sähkösuodatin (ESP) on käytössä kaikilla nykyaikaisten sellutehtaiden soodakattiloilla. Soodakattilalta suodattimelle tuleva hiukkaspäästö koostuu pääasiassa rikki- ja natriumyhdisteistä. Päästö sisältää myös pieniä määriä klorideja, kaliumia, karbonaatteja ja metalleja. Sähkösuodatin poistaa erittäin tehokkaasti polttokaasujen partikkeleita ja poistotehokkuudet soodakattilalla voivat olla %. Boreal Biorefiin suunnitelluilla soodakattilavaihtoehdoilla päästään todennäköisesti 99.9 % poistotehokkuuteen tämänhetkisten suunnittelutietojen perusteella. Meesauunin ja voimakattilan sähkösuodattimet saavuttavat myös korkeat hiukkaspäästön poistotehokkuudet, mutta tehokkuus riippuu olennaisesti mm. hiukkasten partikkelikokojakaumasta, muodosta ja savukaasun rikkitrioksidipitoisuudesta (Poulsen & Lund, 2006, Luken et al. 1990). Sähkösuotimet poistavat tehokkaasti myös raskasmetalleja savukaasuista. Näiden määrät savukaasuissa ilmeisesti kuitenkin vaihtelevat soodakattilan poltto-olosuhteista ja raakaaineesta riippuen. Lind et al. (2006) suomalaisilla laitoksilla mittaamat metallipäästöt kuitenkin olivat yhtä tai kahta kertaluokkaa pienemmät kuin EU-direktiivin mukaiset sallitut päästöpitoisuudet. Boreal Biorefin prosessi pyritään pitämään vakaana, jotta virtausnopeudet ja partikkelien ominaisuudet sähkösuotimilla pidetään tasaisina. Tällöin myös sähkösuodattimet toimivat luvatuilla tehokkuuksilla ja BAT-päästötasot saavutetaan suurillakin kuormituksilla. Savukaasut johdetaan 110 m korkean piipun kautta ulkoilmaan. Piipussa on omat hormit soodakattilalle, meesauunille ja biomassakattilalle Hajukaasupäästöt Hajuhaittoja aiheuttavat TRS-yhdisteet ovat rikkivety (H2S), metyylimerkaptaani (CH3SH), dimetyylisulfidi((ch3)2s) sekä dimetyylidisulfidi ((CH3)2S2). TRS-yhdisteet luokitellaan väkeviin ja laimeisiin hajukaasuihin, niiden sisältämien rikkipitoisuuksien mukaan. Hajukaasujen keräily prosessin eri kohteista on esitetty kuvassa (262)

74 72(262) Kuva Hajukaasujen keräily Normaalissa tehtaan ajossa hajukaasut saadaan poltettua tehokkaasti soodakattilassa ja merkittäviä hajupäästöjä ei synny, kun hajukaasut hapetetaan rikkidioksidiksi. Huomattavia TRS-päästöjä ympäristöön voi syntyä lähinnä hajukaasujärjestelmän häiriötilanteissa sekä sellutehtaan alas- ja ylösajotilanteissa. Tarvittaessa hajukaasut voidaan johtaa polttoon meesauuniin ympäristöön aiheutuvien TRS-päästöjen minimoimiseksi Laimeiden hajukaasujen käsittely Kuitulinjalla laimeita hajukaasuja kerätään hakesiilosta, keittovaiheesta ja ruskean massan prosessoinnista käsittelyyn esimerkiksi pesurijärjestelmällä joka sisältää sumutustornin ja venturi-puhdistimen. Valkaisulaitoksella on oma pesurinsa, jossa puhdistetaan vähintään happamista valkaisuprosesseista tulevat klooripitoiset päästöt. Valkolipeän valmistuksessa syntyvät hajukaasut joko käsitellään pesurilla tai lauhduttamalla ja jäähdyttämällä. Haihduttamolla laimeat hajukaasut keräillään lipeäsäiliöistä, lauhdutetaan lauhduttimessa ja lisäksi voidaan käsitellä pesurilla. Myös mäntyöljyn prosessoinnin laimeat kaasut voidaan käsitellä haihduttamolla. Viherlipeän liuotustankista muodostuvat hajukaasut käsitellään omalla venturipesurilla. Meesauunin tuhkansekoituksessa muodostuville hajukaasuille tai savukaasuille voi olla tarvittaessa omat pesurit.

75 Hajukaasut ohjataan käsittelyn jälkeen tavallisesti lauhduttimien ja mustalipeän poiston kautta soodakattilalle polttoon. Lauhduttimessa kaasuista otetaan lämpö talteen ja lauhtuva neste kierrätetään takaisin prosessivedeksi Väkevien hajukaasujen käsittely Kuitulinjalta väkeviä hajukaasuja kerätään esimerkiksi mustalipeän flash-prosessista ennen lipeän ohjausta haihduttamolle ja tärpätin dekantoinnista/säiliöstä. Väkevät hajukaasut ohjataan haihduttamon vesilukolliseen keräyssäiliöön. Keräyssäiliöstä lauhtunut osa ohjataan likaislauhteeksi ja lauhtumattomat väkevät hajukaasut polttoon ensisijaisesti soodakattilalle. Kaikki väkevät hajukaasut kerätään prosesseista talteen ja käsitellään haihduttamolla. Väkevien hajukaasujen käsittelyn varojärjestelmänä käytetään polttoa meesauunissa. Haihduttamolla likaislauhteesta haihdutetaan väkevät hajukaasut stripperikolonnissa ja sen jälkeen virtausta lauhdutetaan. Lauhtumattomat hajukaasut ohjataan haihduttamon vesilukkosäiliöön ja sieltä ensisijaisesti polttoon soodakattilalle. Varapolttopaikkana on meesauuni Kaasupesureiden ja strippauksen puhdistustehokkuus Savukaasupesureita käytetään tehtailla hajukaasujen käsittelyssä liukoisten rikkiyhdisteiden poistamiseksi. Savukaasupesureilla voidaan saavuttaa huomattavat vähennykset pitoisuuksissa etenkin rikkivedyn ja metyylimerkaptaanin osalta (Zhang et al., 2006). Rikkivedyn poistotehokkuus voi olla > 99 % (Environair, 2017). Pesureilta jäljelle jäävät rikkiyhdisteet hapetetaan korkeassa lämpötilassa ja hapen ylimäärässä rikkidioksidiksi. Rikkidioksidi ei tuota hajuhaittoja ympäristöön ja sitä voidaan rajatussa määrin päästää tehtaan savukaasujen mukana ympäristöön, kunhan pitoisuudet pysyvät BAT-vaatimusten mukaisena. Haihduttamolla likaislauhteesta saadaan strippaamalla tavanomaisesti poistettua > 98 % TRS-yhdisteistä ja > 97 % metanolista. Boreal Biorefin tehtaalla hapetus rikkidioksidiksi tehdään sekä laimeiden että väkevien hajukaasujen osalta ensisijaisesti soodakattilalla. Varajärjestelmänä poltossa voidaan käyttää meesauunia Muut päästöt ilmaan Hakkeen kuivauksessa poistokanavien kautta ilmaan johdetaan kuivauksessa syntyvää pölyä ja puubiomassasta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Hakkeen, kuoren (ja purun) kuivauksessa syntyvät VOC-päästöt sisältävät terpeenejä, alkoholeja, aldehydejä, rasvahappoja, hartsihappoja ja karboksyylihappoa (Lindberg ja Tana 2012). Kuivurissa puuaineksesta vapautuvat VOC-päästöt sisältävät samoja komponentteja, joista metsien luonnolliset päästöt muodostuvat. 73(262)

76 Päästöjen määrään ja koostumukseen vaikuttavat mm. kuivauslämpötila, kuivausaika ja kuivattava aine. Kirjallisuudesta saatavilla olevien tietojen (Lindberg ja Tana 2012) perusteella VOC-päästöt kasvavat merkittävästi kuivauslämpötilan ollessa vähintään 175 o C. Laitetoimittajien tietojen perusteella kuivauksen lämpötila tulee olemaan lähellä 100 o C, joten kuivauksen VOC-päästöt arvioidaan alhaiseksi, lähellä 0 g kuivattua tonnia kohti. Tuhkien käsittelyssä aiheutuvaa pölyämistä on käsitelty kappaleessa 7.11 (Jätteiden käsittelyn vaikutukset). Puubiomassan kuivurissa syntyvät hiukkaspäästöt ovat kirjallisuuden mukaan 1,5 2,5 kg/kuivattu tonni (Worley 2011) ja pitoisuus poistoilmassa mg/m3 (Esim. Lindberg ja Tana 2012). Klooridioksidin valmistuksessa ja valkaisuprosessissa syntyy vähäisiä määriä klooripäästöjä ilmaan. Molemmissa päästökohteissa poistokaasujen klooripitoisuudet ovat alle 20 mg/nm 3 ja arvio päästön kokonaismäärästä laitoksella on alle 500 kg vuodessa. Klooridioksidin osuudeksi kokonaispäästössä arvioidaan noin 170 t/a Melu ja tärinä Tehtaan toiminnan aikainen melu on luonteeltaan tasaista ja ympäri vuorokauden jatkuvaa. Melua aiheutuu esimerkiksi tulo- ja poistoilmapuhaltimista, pumpuista sekä ilmakanavista sekä puun käsittelystä. Puunkäsittelyssä melua aiheuttavat puun kuorinnan kuorimarumpu ja haketuksen hakkurit sekä syöttöpöydät ja -kuljettimet ja melu voi olla myös impulssimaista. YVA-selostuksessa on arvioitu alustavasti tehdasmelupäästöt tehtaan melun lähteille. Tehdasalueen melun kokonaisintensiteetiksi arvioitiin 122 LWA (db). Päivitetyssä melumallinnuksessa (lokakuu 2017, hakemuksen liite 19) käytetyt tehdasmelun lähtöarvot perustuvat YVA-vaiheen jälkeen, esisuunnittelun yhteydessä päälaitetoimittajilta saatuihin tarkempiin tietoihin melulähteistä ja melutasoista sekä vastaavanlaisella laitoksella tehtyihin mittauksiin. Osa melulähteistä on rakennuksen sisällä, mikä vaimentaa huomattavasti melutasoa. Maantie- ja raideliikennekuljetuksista voi aiheutua melun lisäksi myös tärinävaikutuksia. Mahdolliset tärinävaikutukset huomioidaan teiden ja rautateiden perustusrakenteiden suunnittelussa. Tehtaan toimintojen aiheuttamaa melua voidaan vähentää sijoittamalla tehtaan eniten melua aiheuttavat toiminnot ja laitokset mahdollisimman etäälle lähimmistä asuinrakennuksista. Esimerkiksi puunkäsittelytoiminnot on suunniteltu laitosalueen keskelle, etäälle lähimmästä asutuksesta. Laitteiden osalta pyritään valitsemaan mahdollisimman vähän meluavia laitteita. Puhaltimet ovat äänenvaimennettuja. Melupäästölähteitä voidaan suojata esimerkiksi rakennuksen vaipan hyvällä ääneneristävyydellä tai koteloimalla. Melunpäästölähteet pyritään suuntaamaan siten, että melulle altistuvien kohteiden suunnassa haitta on mahdollisimman vähäinen. 74(262)

77 Patovaaran eteläisimpiin taloihin kohdistuva meluvaikutus huomioidaan suunnittelussa, ja melua pyritään vähentämään melulähteiden yhteydessä rakenteellisilla ratkaisuilla. Tieliikenteen melua voidaan vähentää nopeusrajoituksilla, hidasteilla tai raskaalle liikenteelle yöaikaan kohdistuvilla liikennöintikielloilla. Liikenteestä aiheutuvaa meluhaittaa vähentää uusi tielinjaus Perävaaran ja Patovaaran itäpuolelta Jätteet Kierrätykseen tai hyötykäyttöön, mm. maanparannukseen ja lannoitteeksi sekä maisemointiin on tarkoitus toimittaa mahdollisuuksien mukaan erilaiset biomassaperäiset tuhkat sekä kemikaalikierron talteenoton kalkkijakeita, puunkäsittelyalueen siivousjäte ja mahdollinen ylijäämärejekti, massatehtaan rejekti ja puhdas hiekka. Myös toimiston jätepaperi ja -pahvi sekä kunnossapidon metalliromu ja jätepuu toimitetaan kierrätykseen. Lietteet poltetaan kuorikattilassa. Jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet voitaisiin vaihtoehtoisesti käyttää biokaasun tuotannon raaka-aineena biojalostamon yhteyteen mahdollisesti myöhemmin ulkoisen toimijan toimesta rakennettavassa ja erikseen luvitettavassa biokaasulaitoksessa. Biojalostamolla syntyvistä materiaalijakeista selluprosessin kemikaalikierrosta saostettava soodasakka (viherlipeäsakka, jonka seassa voi olla meesaa) läjitetään laitosalueen kaatopaikalle. Viherlipeäsakka sisältää puun ja kemikaalien mukana prosessiin tulevia, sinne kuulumattomia mineraaliaineita. Myös viherlipeäsakalle pyritään jatkossa löytämään hyötykäyttö. Klooridioksidin tuotannossa syntyy merkittäviä määriä natriumsulfaattia. Tämä ns. suolakakku ohjataan ensisijaisesti takaisin prosessiin, mikä lisää soodakattilan tuhkanpoistotarvetta. Soodakattilasta poistetaan vierasainetaseen hallitsemiseksi lentotuhkaa, joka on pääosin natriumsulfaattia (Na2SO4). Soodakattilasta poistettava tuhka on tarkoitus käsitellä jätevedenpuhdistamolla, jolloin ei synny kaatopaikalle erikseen läjitettävää jätettä. Biomassakaasuttimen karkea aines, kuten petimateriaali, biomassatuhka, ja biomassan mukana tulleet epäpuhtaudet pyritään toimittamaan hyötykäyttöön, esimerkiksi käytettäväksi maanparannusaineena. Edellä mainittujen lisäksi laitosalueen kaatopaikalle loppusijoitettavaa jätettä on laitoksen siivousjäte. Kaatopaikkasijoitettavan jätteen määräksi arvioidaan noin tonnia/a (kuiva-aineena). Hankkeessa varaudutaan jätteiden loppusijoituspaikan rakentamiseen laitosalueelle. Syntyvien materiaalijakeiden laatu hyödyntämisen tai kaatopaikkasijoituksen kannalta selvitetään analyysein laitoksen toiminnan käynnistyttyä. Muita teollisuusjätteitä tai vaarallisia jätteitä syntyy vähäisiä määriä. Kierrätykseen ja hyötykäyttöön toimitetaan toimiston jätepaperi ja pahvi sekä kunnossapidon metalliromu ja jätepuu. 75(262)

78 Vaarallinen jäte, mm. kunnossapidon öljyjätteet, käytetyt voiteluöljyt, liuottimet, romuakut ja paristot, loisteputket, laboratoriojätteet ja elektroniikkaromu toimitetaan vaarallisten jätteiden käsittelylaitokselle. Jätteet varastoidaan siten, että niistä ei pääse aiheutumaan kuormitusta ympäristöön (ks. kpl 2.8). Jätteiden varastointiaika ennen hyödyntämistä tai loppukäsittelyä pyritään pitämään lyhyenä. Biojalostamon jätejakeet on esitetty taulukossa Taulukko Biojalostamolla syntyvät jätejakeet. Biojalostamolla syntyvät Jätekoodi Syntypaikka t/a (kuiva) ka. % Käsittely jakeet Talteenoton kalkkipöly Talteenotto Mahdollisuuksien mukaan kalkintoimittajille pigmentoinnin raakaaineeksi tai hyödynnettäväksi maanparannuksessa tai lannoitteena Poltettu kalkki Talteenotto Pieniä määriä poikkeustilanteessa Mahdollisuuksien mukaan kalkintoimittajille pigmentoinnin raakaaineeksi tai hyödynnettäväksi maanparannuksessa tai lannoitteena Meesa Talteenotto Pieniä määriä poikkeustilanteessa Mahdollisuuksien mukaan kalkintoimittajille pigmentoinnin raakaaineeksi tai hyödynnettäväksi maanparannuksessa tai lannoitteena Viherlipeäsakka Talteenotto Loppusijoitus kaatopaikalla/ hyötykäyttö mahd. mukaan Soodakattilan lentotuhka , Massatehdas max , todennäköisesti muutamia tonneja. *) Liettäminen veteen/hyötykäyttö mahd. mukaan Sellunlajittelun hylky Massatehdas Pyritään hyödyntämään maanparannusaineena Prosessilietteet, rejektit Massatehdas joitakin satoja tonneja Kuivauksen/lieteallaskäsittelyn jälkeen läjitetään kaatopaikalle Biomassakattilan lentotuhka Energiantuotanto Pyritään hyödyntämään maanrakennuksessa/lannoitteena Biomassakattilan pohjatuhka Energiantuotanto Pyritään hyödyntämään maanparannusaineena Kaasuttimen tuhka Energiantuotanto Pyritään hyödyntämään maanparannusaineena Kunnossapidon metalliromu Biojalostamo muutamia satoja Kierrätykseen tonneja/a Toimiston paperi ja pahvi Biojalostamo muutamia tonneja/a Kierrätykseen Jätepuu Kunnossapito, kiinteistöhuolto muutamia kymmeniä tonneja/a Hyötykäyttöön Kuori ja hiekkajäte Puunkäsittely Alle 1000 t/a Maisemointiin Primääriliete Jätevedenpuhdistamo Poltto/biokaasun tuotantoon Bioliete Jätevedenpuhdistamo Poltto/biokaasun tuotantoon Vaarallinen jäte Biojalostamo alle 100 Vaarallisen jätteen käsittelyyn *) Soodakattilan lentotuhkaa arvioidaan syntyvän ja se on pääasiassa tarkoitus käsitellä jätevedenpuhdistamolla. Osa tuhkasta käytetään todennäköisesti kaatopaikan pengerryksissä, niin kuin muilla sellutehtaiden jätteenläjitysalueilla on tehty. 76(262)

79 2.15 Häiriötilanteet ja riskien hallinta Häiriöpäästöt ilmaan Suurimmat ilmapäästöjä sisältävät liittyvät riskit liittyvät ympäristössä hajuhaittoja aiheuttaviin häiriötilanteisiin. Merkittävämpiä hajukaasupäästöjä ilmaan voi syntyä hajukaasujen polton häiriötilanteissa tai laitoksen sähkökatkoksen tilanteissa. Vastaavia päästöjä voi aiheutua myös käynnistysja pysäytysjaksojen aikana. Ympäristöriskianalyysin yhteydessä kartoitettiin lisäksi myös muita ilmapäästöjä aiheuttavia häiriötilanteita, joissa vaikutukset ovat vähäisempiä (kpl ). Häiriötilanteita ehkäistään prosessien tarkkailulla ja hallinnalla Häiriöpäästöt jäte- tai hulevesissä Prosessihäiriöistä aiheuttavat häiriöpäästöt voivat vaikuttaa vedenpuhdistamon mikrobikantaan ja biologiseen puhdistusprosessiin. Biologisen prosessin suojaamiseksi ja vesistövaikutuksien välttämiseksi tehtaan jätevedenpuhdistamo varustetaan m 3 varoaltaalla, joka vastaa noin kahden työvuoron (2 x 8 h) tuotannossa syntyvää jätevesimäärää ja mitoitus riittää moninkertaisesti alasajon aikana tuotetulle jätevedelle. Varoaltaan tilavuus on tyypillinen verrattuna vastaaviin kohteisiin. Varoaltaan avulla voidaan tasata aktiivilieteprosessiin ohjattavien jätevesien haitta-ainepitoisuuksia ja varmistaa tehokas jätevedenpuhdistus. Jätevesien virtaamaa, ph:ta ja sähkönjohtokykyä tarkkaillaan ja havaittaessa poikkeamia osastoilta tulevia jätevesiä voidaan ohjata varoaltaaseen. Sallittujen päästömäärien ylityksiä rajoitetaan myös henkilöstön riittävällä koulutuksella ja toimintaohjeilla. Hulevesiviemärit varustetaan onnettomuuksien varalta sulkumahdollisuudella ja tarvittaessa öljynerotuskaivoilla. Mahdollisten palonsammutusvesien pääseminen vesistöön estetään johtamalla vedet varoaltaan kautta jätevedenpuhdistamolle ja sulkemalla hulevesiviemärit Kemikaaliriskit Kemikaalivuotoja voi syntyä esimerkiksi laite- tai putkirikon, säiliöiden ylitäytön tai laippavuotojen seurauksena. Merkittävä kemikaaleihin liittyvä tunnistettu riski on biojalostamoalueella valmistettavan ja valkaisussa käytettävän klooridioksidin vuoto. Merkittävin vuotoriski liittyy klooridioksidivesisäiliön vuotoon, missä mahdollisesti haihtuvan klooridioksidin määrä on suurin. Kemikaalivuotoihin varaudutaan mm. ylitäytön estimillä, säiliöiden pinnan mittauksilla, varoaltailla, vuodonilmaisimilla. Vuototilanteen varalta viemärit varustetaan tarpeen mukaan sulkujärjestelmillä ja allastukset voidaan viemäröidä keräilykanaviin ja kaivoihin, joista vuodot saadaan talteen. 77(262)

80 Kemikaalien siirtojen yhteydessä mahdolliset häiriöt voidaan havaita seuraamalla siirtoja esimerkiksi virtaus- ja pintamittausten avulla. Säiliöiden ja putkistojen rikkoutumista ehkäistään säännöllisen huollon ja kunnossapidon avulla. Kemikaalien purkupaikan hulevedet ohjataan käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolle. Kemikaalien varastointialueiden ja kemikaaleja sisältävien prosessilaitteiden alueiden viemäröinnit suunnitellaan myös mahdollisten vuototilanteiden varalle ja varustetaan tarvittaessa mm. sulkuventtiilein. Suurempi nestemäinen päästö voidaan tarvittaessa ohjata ensin varoaltaaseen ja laimentaa ennen johtamista jätevedenpuhdistamolle. Kemikaalipäästön pääsy vesistöön asti on epätodennäköinen. Biojalostamon eri yksiköiden ja tehdaskokonaisuuden suunnittelussa, rakentamisessa ja toiminnassa huomioidaan vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön vaatimukset. Turvatekniikan keskus (TUKES) tarkastaa vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen varastointiin liittyvät luvanvaraiset säiliöt ja rakenteet ennen käyttöönottoa. Sen jälkeen säiliöt tarkastetaan määräaikavälein. Näin ollen mahdolliset kemikaalipäästöt eivät kulkeudu sadevesiviemäriin ja sitä kautta puhdistamattomina vesistöön. Biojalostamon kemikaalien käsittely ja varastointi luokitellaan laajamittaiseksi ja turvallisuuteen liittyvät toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi tullaan esittämään TUKESille kemikaalilupahakemuksen yhteydessä laadittavassa turvallisuusselvityksessä hyvissä ajoin ennen tehtaan toiminnan käynnistymistä. TUKESille toimitettava sisäinen sisäinen pelastussuunnitelma käsittää ohjeet onnettomuustilanteisiin varautumiseen. Tehtaan toimintajärjestelmässä kuvataan toimintatavat erilaisten häiriötilanteiden varalle Tulipalot ja räjähdykset Biojalostamolla käsiteltäviin palo- ja räjähdysvaarallisiin nestemäisiin ja kaasumaisiin kemikaaleihin ja kuivatun biopolttoaineen käsittelyyn liittyy tulipalo- ja räjähdysvaara. Alueella myös käsitellään ja varastoidaan aineita, jotka ylläpitävät palamista ja lisäävät palon voimakkuutta. Nestemäisten polttoaineiden varastosäiliöt ovat potentiaalisia palokohteita. Merkittävämpi tunnistettu tulipaloriski liittyy mm. haihduttamon metanolisäilön tulipaloon. Myös mäntyöljysäiliö tai tärpättisäiliö voi aiheuttaa vastaavaa riskiä. Säiliöpaloihin paloon liittyvää riskiä selvitetään tarkemmin suunnittelun yhteydessä ja riskin varalta suunnitellaan riittävät hallintakeinot. Vuotava kaasumainen aine tai nestevuodon haihtuessa muodostuva kaasupilvi voi muodostaa ilman kanssa syttyvän ja räjähtävän seoksen. Räjähdykset ovat mahdollisia paineellisissa laitteissa tai putkilinjassa. Mahdolliset kemikaalivuodot ohjataan kallistusten ja kanavointien avulla johtaa alueelle, josta ne pääsevät haihtumaan turvallisesti. Räjähdysvaarallisissa kohteissa vaaraan varaudutaan mm. kohteiden sijoittelulla, rakenteilla ja materiaaleilla, ylipaineventtiileillä ja järjestämällä turvallinen purkaussuunta mahdollisen räjähdyksen sattuessa. 78(262)

81 Palo- ja räjähdysvaarallisten kaasujen (esim. tuotekaasun) pitoisuuksia seurataan kaasuntunnistimilla niissä kohteissa, joissa kaasuvuodot ovat mahdollisia. Biopolttoaineiden käsittelyssä tulipalovaaraa ehkäistään mm. pölyn säännöllisellä puhdistuksella. Tulipalojen kannalta kriittiset kohteet varustetaan palonilmaisimilla ja automaattisilla sammutusjärjestelmillä. Mahdollisesta tulipalosta aiheutuvan lämpösäteilyn määrää voidaan tarvittaessa vähentää sallitulle tasolle mm. etäisyyksiä kasvattamalla, vesisuihkutuksella, palonkestävyydellä tai säteilysuojauksilla. Sammutusvedet kootaan ja käsitellään varoaltaan avulla ennen johtamista puhdistamolle. Lisäksi palonsammutusvesien pääseminen vesistöön estetään hulevesiviemäreiden sulkemisella. Biojalostamon eri yksiköiden ja tehdaskokonaisuuden suunnittelussa, rakentamisessa ja toiminnassa huomioidaan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön sekä painelaitelainsäädännön vaatimukset. Räjähdysvaaraan varaudutaan räjähdyssuojausta koskevan ATEX-lainsäädännön vaatimusten mukaisilla laitteilla ja ratkaisuilla. Palotekniseen turvallisuuteen liittyvät asiat suunnitellaan tarkemmin rakennuslupaa haettaessa. Jalostamoalueella suoritetaan palotarkastukset palo- ja pelastusviranomaisten toimesta määräajoin. Lisäksi laitoshenkilökunta suorittaa sisäisiä palotarkastuksia Riskien kartoitus Boreal Bioref Oy:n uuden biotuotetehtaan alustava riskianalyysi toteutettiin ympäristö- ja henkilöriskien osalta kesä-heinäkuussa Analyysi tehtiin kartoittamalla senhetkisten suunnitelmien pohjalta tunnistettavia riskejä. Analyysissä hyödynnettiin myös aiempia kokemuksia vastaavista laitoksista. Analyysi toteutettiin ympäristölupahakemuksen laatimisen yhteydessä Sweco Industryn järjestämänä ja työryhmään osallistui Swecon asiantuntijoita ja Boreal Biorefin edustaja. Seuraavissa kappaleissa kuvataan tunnistettuja riskejä ja niihin liittyviä varautumiskeinoja osastoittain. Tyypillisimpiin tehtaan toimintaan liittyviin ympäristöriskeihin pyritään varautumaan huolellisesti jo tässä vaiheessa suunnittelua. Riskien arviointi tulee tarkentumaan suunnittelun edetessä. Seuraavissa riskinarvioinnin vaiheissa huomioidaan tässä kartoituksessa todetut varautumiskeinot. Riskinarvioinnin seuraavissa vaiheissa tehdään tarpeen mukaan merkittävimpiin vuototilanteisiin liittyvät syttyvän kaasun leviämismallinnukset sekä tulipalo- ja räjähdystilanteisiin liittyvät lämpösäteilymallinnukset ja painevaikutusten mallinnukset. Kuorimo ja puunkäsittely Puunkäsittelyn merkittävimmät riskit liittyvät alueella liikkuvien työkoneitten öljyvuotoihin, kuljettimien tulipaloriskiin ja pölyräjähdykseen. 79(262)

82 Työkoneisiin liittyvät onnettomuustilanteet voidaan tehokkaasti välttää ajoalueiden ja turvallisuuskoulutuksen hyvällä suunnittelulla. Öljyvuodot voidaan havaita esim. hulevesikaivojen johtokykymittauksilla ja vuotoihin varaudutaan tarvittaessa öljynerotuskaivoilla. Häiriötilanteessa likaantuvat pintavalumavedet voidaan ohjata jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen. Kuljetinpaloihin varaudutaan kattavien sprinklerijärjestelmien avulla ja mahdolliset ongelmatilanteet saadaan nopeasti hallintaan. Pölyräjähdykseen varaudutaan kastelumahdollisuudella. Varojärjestelmät estävät merkittävien henkilöriskien toteutumisen ja savukaasujen leviämistä ympäristöön. Sammutusvedet ohjataan palotilanteessa varoaltaan kautta jätevedenpuhdistamolle. Kuoren kuivaus, kaasutus ja kuorikattila Kaasutuslaitoksen riskit liittyvät puumateriaalin ja tuotekaasun paloriskeihin. Paloriskien vaikutuksia rajataan laitteistoihin kuuluvilla sammutusjärjestelmillä, paineenpurkujärjestelmillä ja tulenkestävillä materiaaleilla. Mahdollisen tulipalon seurauksena ei arvioida syntyvän merkittäviä ympäristöhaittoja. Kuorikattilalla on käytössä vastaavia palonhallinnan rajoitusmenetelmiä kuin kaasutuslaitoksellakin. Lisäksi riskien arvioinnin yhteydessä tunnistettiin hiilimonoksidin liiallinen muodostuminen kattilassa. Merkittävän vaaran syntyminen räjähdysmäisen palon yhteydessä estetään kattilan paineenpurkujärjestelmillä. Piha-alue ja kuljetukset Raskaan kaluston kuljetuksiin liittyvät riskejä voidaan hallita hyvällä liikenteen suunnittelulla ja sallimalla tehdasalueella vain luvanvaraisen ajo. Piha-alueella mahdollisia vaaratilanteita voi syntyä myös asennus- ja korjaustöiden yhteydessä tai näihin liittyvissä nostotilanteissa. Näitä riskejä hallitaan työlupamenettelyllä ja nostosuunnitelmilla. Keittämö Keskeiset tunnistetut riskit liittyvät kemikaalivuotoihin, säiliöhönkien hallintaan ja hyödykekatkoksiin. Kemikaalisäiliöt on sijoitettu altaisiin, josta mahdolliset vuodot saadaan ohjattua jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen. Merkittävämpänä vuototilanteena tunnistettiin varoventtiilin häiriötoiminnan seurauksena lipepäästö keittimen kaasukattilasta. Vuotoon varaudutaan suuntaamalla varoventtiilipurkaukset siten, että aiheutuva riski on mahdollisimman vähäinen. Tärpättihöyryt voivat muodostaa räjähtävän/palavan seoksen; vuotoja tarkkaillaan järjestelmähälytyksillä. Esimerkiksi ylipaineen ja varolaitteiden toiminnan seurauksena pieniä määriä tärpättihöyryjä voi päästä ilmaan aiheuttaen hajuhaittaa ja nestemäistä tärpättiä voi 80(262)

83 päästä jätevedenpuhdistamolle. Nämä häiriötilanteet havaitaan järjestelmähälytysten avulla ja hälytysten seurauksena ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Säiliöhönkien keruun häiriötilanteissa seurauksena on mahdollinen hajuhaitta ympäristössä. Hyödykekatkos, esimerkiksi paineilmakatkos voi aiheuttaa häiriöitä ja alasajoja prosessissa, mistä voi seurata pienehköjä päästöjä ilmaan tai prosessijätevesiviemäriin. Sähkönsyöttö olennaisiin kohteisiin on kahdennettu. Happivaihe, klooridioksidin valmistus, valkaisu ja lajittelu Tunnistetut riskit liittyvät klooridioksidin tai muiden kemikaalien vuotoihin. Happivuodon seurauksena voi aiheutua voimakas tulipalo. Paloriski huomioidaan mm. hapen ja klooridioksidin valmistuslaitosten sijoittelussa siten, että laitosten etäisyys toisistaan on riittävä. Klooridioksidipäästö voi syntyä erilaisten ongelmatilanteiden seurauksena; vuoto voi syntyä putkistosta, säiliöstä tai suoraan tuotantoreaktorista. Merkittävin vuotoriski liittyy klooridioksidivesisäiliön vuotoon, missä mahdollisesti haihtuvan klooridioksidin määrä on suurin. Merkittävä klooridioksidivuoto ja siitä haihtuva kaasu voisi aiheutua vaaraa myös laitosalueen ulkopuolelle. Mahdollista klooridioksidivuodon tilannetta selvitetään tarkemmin suunnittelun yhteydessä ja riskin varalta suunnitellaan riittävät hallintakeinot. Muiden kemikaalien, kuten rikkihapon, lipeän tai valkolipeän vuodot pystytään ohjaamaan hallitusti jätevedenpuhdistamolle. Kemikaalisäiliöt varustetaan pintamittauksilla. Osastojen painelaitteet ja -astiat rakennetaan painelaitelain mukaisesti ja hyödykehäiriön sattuessa venttiilit menevät turvasuuntansa mukaiseen asentoon. Jäähdytysvesikatko tai muu prosessien alasajon aiheuttava tilanne voi aiheuttaa hajuhaittaa ympäristöön. Mikrokiteisen selluloosan valmistus Osastolla käsitellään väkevää rikkihappoa, joka voidaan vuodon sattuessa ohjata jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen. Rikkihappovuotoon liittyvän riskin hallinta käsitellään tarkemmin seuraavissa suunnitteluvaiheissa. Tuotteen pölyämiseen liittyvä syttymisriski arvioidaan vähäiseksi, mutta pölyäminen huomioidaan jatkosuunnittelussa, Mahdolliseen happaman hydrolysaatin vuotoon varaudutaan korroosion kestävillä materiaaleilla ja vuoto voidaan ohjata jätevesilaitoksen varoaltaaseen. Kemikaalien purku, lastaus ja varastointi Tehdasalueella varastoidaan ympäristölle vaarallisia ja haitallisia kemikaaleja. Riskit kemikaalien käsittelyssä liittyvät säiliöiden täyttöjen ongelmatilanteisiin, ylikaatoihin ja vuotoihin ja niiden seurauksena aiheutuvaan hapetus-/paloriskiin. 81(262)

84 Säiliöt varustetaan ylitäytönestimillä ja pinnantarkkailulla ja ne sijoitetaan tarpeen mukaan altaisiin. Kemikaalisäiliöiden rikkoontumisista aiheutuvia häiriötilanteita ehkäistään säiliöiden säännöllisillä tarkastuksilla. Tulipaloriskin kannalta on olennaista sijoittaa tärpättisäiliö ja öljysäiliöt siten, että säiliöidenpalamisesta ei aiheudu tulipalon leviämisen riskiä. Tärpättisäiliön ylitäyttöön ja tärpättihöyryjen syttymisriskiin voidaan varautua säliön sijoittelussa ja palosuojauksin. Heikommin höyrystyvien ja palamattomien kemikaalien osalta henkilö- ja ympäristöriskit hallitaan vuotojenkeruujärjestelmällä ja kemikaaliturvallisuuskoulutuksilla. Säiliöiden täyttövirheet estetään tehokkaasti pakollisella tehdasaluekoulutuksella ja täyttöprosessien hallinnalla. Vuodot ja ylikaadot voidaan imeyttää imeytysmateriaaliin tai ohjata tarvittaessa varoaltaan kautta jätevedenkäsittelyyn. Kuivaamo ja selluvarasto Mahdollisia riskejä ovat mm. hydrauliikka- tai lämmityskiertonesteen vuodot, jotka voidaan hälytysten perusteella ohjata prosessijätevesikanaalista jätevedenpuhdistamon varoaltaaseen. Vuotoihin liittyvät riskit arvioidaan seurauksiltaan vähäiseksi. Meesauuni, lipeälinja ja haihduttamo Näiden osastojen merkittävimmät riskit liittyvät hajukaasujen sekoittumiseen räjähdysvaaralliseksi seokseksi, rikkivedyn muodostumiseen haihduttamolla, vuotoihin lipeälinjalla, säiliöpaloon ja hiilimonoksidin korkeaan pitoisuuteen meesauunilla. Meesauunin savukaasujen räjähdysriskiä hallitaan palamisolosuhteiden tarkkailulla ja tulipaloriskiin voidaan varautua höyrysammutusjärjestelmän avulla. Hajukaasujen sekoittumisesta aiheutuvaa räjähdysriskiä hallitaan leimahduksen pysäyttimillä putkistoissa ja vuotojen yhteydessä esiintyvän rikkivedyn pitoisuuksien mittauksilla. Riskit kohdistuvat lähinnä tehtaan henkilöstöön ja laitteisiin. Lipeälinjan vuodot aiheuttavat toimenpiteitä osastolla ja niihin varaudutaan jätevedenpuhdistamolla varoaltaan avulla. Vuotojen yhteydessä aiheutuvaa rikkivetyaltistusta tarkkaillaan kaasumittauksilla. Haihduttamon metanolisäiliön palosta saattaisi aiheutua merkittävä määrä lämpösäteilyä. Myös mäntyöljysäiliö voi aiheuttaa vastaavaa riskiä. Säiliöt sijoitetaan tehdasalueella siten, että palo saadaan hallittua ja pidettyä rajatulla alueella. Säiliöiden paloon liittyvää riskiä selvitetään tarkemmin suunnittelun yhteydessä ja riskin varalta suunnitellaan riittävät hallintakeinot. Savukaasujen korkeaa hiilimonoksidipitoisuutta ja siihen liittyvää räjähdysvaaraa hallitaan palamisolosuhteiden tarkkailulla. Räjähdysvaaraan varaudutaan myös suunnittelemalla rakenteet ja laitteet siten, laitteet suunnitellaan siten että räjähdys voidaan ohjata turvalliseen suuntaan. 82(262)

85 Soodakattila Soodakattilan mahdolliset tulipalo- ja räjähdysriskit hallitaan mm. turva-automaation avulla, syttymisen estävillä kattilasuojauksilla ja suojaavilla rakenteilla. Hajukaasujen polton häiriötilanteessa voi aiheutua päästöjä ympäristöön (kpl ). Savukaasujen puhdistuslaitteiden häiriötilanteessa aiheutuvia päästöjä voidaan tarvittaessa vähentää pienentämällä kattilan kuormaa. Jätevedenpuhdistamo Häiriöt jätevedenpuhdistuksessa tai osastojen häiriöiden riittämätön hallinta voivat aiheuttaa hetkellisesti korkeampia päästöjä vastaanottavaan vesistöön. Keskeisimmät riskit liittyvät riittämättömiin tai liian suuriin kemikaaliannostuksiin, kemikaalivuotoihin, pumppaushäiriöihin ja lietteenkäsittelyn häiriöihin. Kemikaaliannostusta tarkkaillaan laboratoriomittauksin ja operaattoreiden osaamista kehitetään suunnitelmallisesti. Jätevedenkäsittelyn häiriöiden hallinta liittyy monelta osin tarkkailusta saatavaan tietoon ja tarpeen mukaisten toimenpiteiden käynnistymiseen. Tarkkailun riittävä sisältö ja varautumistoimenpiteet varmistetaan suunnittelussa. Varastosäiliöiden vuototilanteissa vuodot voidaan johtaa varoaltaaseen, jolloin vuodot eivät pääse puhdistamolle. Pumppaus ja paineilmajärjestelmät pyritään varmistamaan myös laajamittaisissa häiriötilanteissa. Jätteenkäsittelyalue Jätteiden käsittelyalue rakennetaan säännösten mukaisesti. Läjitysalueen pohjarakenteen ja vesien hallinnan avulla varmistetaan, että haitallisia päästöjä ei pääse maaperään ja pohjaveteen eikä vesistöön. Mahdollisia vaikutuksia pohjaveden laatuun tarkkaillaan kaatopaikan alueella. Rakentamisvaiheen riskit Pölyn ja hulevesien pääsy ympäristöön pyritään estämään rakennusaikana. Vesialueen rakennustöissä voidaan tarvittaessa käyttää puomeja ja pressuja kiintoaineen ja öljyn leviämisen estämiseksi. Räjäytystöihin liittyvän pölyn leviämistä voidaan rajoittaa töiden suunnittelulla ja valvonnalla. Rakennusajan hulevesien käsittely suunnitellaan mahdollisten päästöjen varalta. Vaaratilanteita voi syntyä myös rakennustöiden yhteydessä tai näihin liittyvissä nostotilanteissa. Näitä riskejä hallitaan työlupamenettelyllä ja nostosuunnitelmilla. 83(262)

86 Turvallisuusvaatimusten huomioon ottaminen toiminnan suunnittelussa Asetuksessa Vna 856/2012 säädetään vaarallisten kemikaalien käsittelystä aiheutuvaan onnettomuusvaaraan varautumisesta. Onnettomuusvaaralla tarkoitetaan mahdollisiksi arvioitavia räjähdyksiä, tulipaloja ja kemikaalipäästöjä. Asetuksessa esitetään kymmeniä laitoksen kemikaaliturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia liittyen esimerkiksi laitoksen sijoitukseen, laitteistojen ja rakenteiden sijoitukseen tuotantolaitoksen alueella, onnettomuuksiin varautumiseen, vuotojen hallintaan tai yksittäisen laitteen teknisiin yksityiskohtiin. Uutta laitosta suunnitellaan olemassa olevan teollisuusalueen läheisyyteen, jossa on ollut aiemminkin vastaavaa toimintaa. Apuprosessien, esimerkiksi klooridioksidilaitoksen sijoittelussa hankealueelle on huomioitu tarvittavat turvaetäisyydet laitoksen prosesseihin ja lähimpään asutukseen. Laitoksen onnettomuusvaaroja on arvioitu alustavasti/alustavan riskianalyysin perusteella. Tunnistettuja riskejä ja niihin liittyviä varautumiskeinoja on kuvattu laitoksen osastoittain hakemuksen liitteessä 1, kpl Tässä yhteydessä on kuvattu merkittävimmät tunnistetut räjähdysriskit, tulipaloriskit ja kemikaalivuotoihin liittyvät riskit ja niihin varautuminen. Riskianalyysit tarkentuvat laitoksen suunnittelun edetessä. Kemikaalien käsittely ja varastointi tullaan järjestämään kemikaalilainsäädännön ja määräysten sekä viranomaisohjeiden mukaisesti. Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) mukaisessa standardissa SFS 3350 on määritelty esimerkiksi palavien nesteiden säiliöiden ja käsittelypaikkojen sijainnin, rakenteen ja varustelun tasosta varastoitaessa palavaa nestettä 200 m 3 tai enemmän. Palavien nesteiden varastojen sammutus- ja palontorjuntajärjestelmät on määritelty standardissa SFS Biojalostamon kemikaalien käsittely ja varastointi luokitellaan laajamittaiseksi ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvien vaatimusten täyttyminen sekä turvallisuuteen liittyvät toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi tullaan esittämään TUKESille kemikaalilupahakemuksen yhteydessä hyvissä ajoin ennen tehtaan toiminnan käynnistymistä. TUKESille toimitettava sisäinen sisäinen pelastussuunnitelma käsittää ohjeet onnettomuustilanteisiin varautumiseen. Tehtaan toimintajärjestelmässä tullaan kuvaamaan toimintatavat erilaisten häiriötilanteiden varalle. 84(262)

87 3 Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ja energiatehokkuudesta Biojalostamolaitoksen pääasiallinen toiminta on massan valmistaminen puusta ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 1 mukaisesti. Biojalostamo on uusi laitos, jonka rakentamisessa tullaan soveltamaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaikilla olennaisilla osa-alueilla. Seuraavissa taulukoissa kappaleissa 3.1 ja 3.2 on esitetty massa- ja paperiteollisuuden parhaan käyttökelpoisen tekniikan referenssidokumentissa (BREF) esitetyt biojalostamoa koskevat BAT-tekniikat sekä niiden huomiointi laitoksen suunnittelussa ja toiminnassa. Arviointi perustuu syyskuussa 2014 päivättyjen BAT-päätelmien suomenkieliseen käännökseen. BAT-referenssidokumentissa ja sen osana olevissa BAT-päätelmissä esitetään tiedot massa- ja paperiteollisuuden parhaista käyttökelpoisista tekniikoista, näiden tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, tarkkailu ja kulutustasot sekä tarvittaessa laitoksen kunnostustoimet. BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut tekniikat eivät ole määrääviä eivätkä tyhjentäviä. Muita tekniikoita voidaan käyttää, jos niillä voidaan turvata vähintään vastaava ympäristösuojelun taso. Ympäristönsuojelulain 75 mukaan direktiivilaitoksen (suuren teollisuuslaitoksen) päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava BAT-päätelmiin. Päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Jos päätelmissä ei ole ilmoitettu päästötasoja, luvassa on annettava tarpeelliset määräykset päätelmissä kuvattua parasta käyttökelpoista tekniikkaa vastaavan ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi. Sulfaattisellun valmistukselle on annettu BAT-päästötasot vesistöön kohdistuvalle jätevesikuormitukselle, ilmaan kohdistuville päästöille soodakattilasta, meesauunista ja hajukaasukattilasta, sekä ilmaan pääseville laimeille jäännöskaasuille. Lisäksi dokumentissa on annettu sellunvalmistusta koskevat suorituskykytasot prosessiveden kulutukselle ja kuorimon vedenkulutukselle. Suorituskykytasot eivät ole sitovia eikä niistä ole tarvetta määrätä päästöraja-arvoja. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan päästötasot ja niiden toteutuminen biojalostamohankkeessa on esitetty kappaleessa (262)

88 3.1 Yleiset BAT-päätelmät Ympäristöjärjestelmä Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 1 Ympäristöjärjestelmä Tehtaalle tullaan sertifioimaan ISO standardin mukainen ympäristöjärjestelmä, joka sisältää kaikki BAT 1 kohdan vaatimukset. Materiaalien hallinta ja hyvät toimintatavat Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 2 Tekniikoiden yhdistelmä: - kemikaalien ja lisäaineiden huolellinen valitseminen ja valvonta - panos-tuotosanalyysi ja kemiallisten aineiden luettelo, mukaan luettuna määrät ja toksikologiset ominaisuudet - kemikaalien käytön minimointi lopputuotteen laatuvaatimusten mahdollistamalle pienimmälle mahdolliselle tasolle - haitallisten aineiden käytön välttäminen ja niiden korvaaminen vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla - aineiden maahan leviämisen minimointi, kun leviämisreitteinä ovat esimerkiksi vuodot, laskeumat tai raakaaineiden, tuotteiden tai jäännösten epäasianmukainen varastointi - vuotojenhallintaohjelman perustaminen ja merkityksellisten vuotolähteiden suojarakenteiden laajentaminen, millä estetään maaperän ja pohjaveden pilaantuminen - putkistojen ja varastointijärjestelmien asianmukainen suunnitteleminen siten, että pinnat pysyvät puhtaina ja pesemis- ja puhdistamistarvetta voidaan vähentää BAT 3 Kelaatinmuodostajien käytön seuranta, vähentäminen ja biologisesti hajoavien vaihtoehtojen suosiminen (tekniikoiden yhdistelmä) Huomioidaan biojalostamon suunnittelussa ja käytössä. Normaalissa tuotantotilanteessa kelaatinmuodostajia ei käytetä. 86(262)

89 Vesi- ja jätehuolto Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 4 Puun varastoinnista ja käsittelystä syntyvän jäteveden syntymisen ja kuormituksen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Puun kuivakuorinta - Puun käsittely siten, ettei siihen joudu hiekkaa tai kiviä - Puun varastoalueen päällystäminen - Sadetusvirtaaman ohjaaminen ja valumavesien minimointi - Likaantuneen valumaveden kerääminen ja käsittely BAT 5 Tuoreveden kulutuksen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Veden kulutuksen seuranta ja optimointi - Kierrätysvaihtoehtojen arviointi - Vesikiertojen sulkemisen aiheuttamien ongelmien hallinta - Tiivisteveden uudelleenkäyttö - Jäähdytysveden erottaminen prosessivedestä ja veden uudelleenkäyttö - Prosessiveden sisäinen käsittely ja uudelleenkäyttö Parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen jätevesivirtaama - Sulfaattisellu m3/t Kuorinta toteutetaan kuivakuorintana. Puuraaka-aineen varastointi- ja käsittelyalue asfaltoidaan pääosin ja viemäröidään. Puukentältä sadevedet johdetaan laskeutuksen ja kiintoaineenerotuksen kautta vesistöön. Vesikiertojen tehokas sulkeminen ja prosessivesijakeiden hyödyntäminen. Lauhteiden puhdistus ja uudelleen käyttö prosesseissa. Tuoreveden käytön minimointi tehokkaalla sisäisten vesikiertojen hyödyntämisellä, huomioiden prosessi ja tuotteen asettamat laatuvaatimukset. Jäähdytysvesi- ja prosessivesijärjestelmät ovat toisistaan erotetut. Laitoksen jätevesimäärä tuotettua sellutonnia kohden alittaa vertailuarvon m3/adt. Energian kulutus ja energiatehokkuus Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 6 Polttoaineen ja energian kulutuksen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Energianhallintajärjestelmän käyttö - Energian talteenotto prosessin sivutuotteita polttamalla. - Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) - Ylijäämälämmön käyttö kuivauksessa ja lämmityksessä - Lämpökompressoreiden käyttö - Höyry- ja lauhdeputkistojen eristykset Puunkäsittelystä muodostuva kuori/rejekti voidaan ohjata energiantuotantoon biomassakattilalle ja kaasuttimelle. Ylijäämälämpöä hyödynnetään useissa lämmityskohteissa, esim. biomassankaasuttimen kuivurin lämmittämisessä. Höyry- ja lauhdeputkistot eristetään tavanomaisen teollisuusrakentamiskäytännön mukaan. - Energiatehokkaat tyhjömenetelmät, hyötysuhteeltaan korkeat sähkömoottorit, taajuusmuuttujien käyttö, paineen säätö. 87(262)

90 Hajupäästöt Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 7 Jätevesijärjestelmän hajupäästöjen estäminen ja vähentäminen suljetuissa vesijärjestelmissä (tekniikoiden yhdistelmä): - Veden riittävän vaihtuvuuden varmistaminen vesijärjestelmän suunnittelussa Viipymät suunnitellaan siten, että pitkäaikaista seisottamista altaissa ei aiheudu. Kemikaaleja käytetään tarvittaessa rikkivedyn syntymisen minimoimiseksi. Lietteen kuivaukseen ei ole suunniteltu termistä kuivausta. - Biosidien käyttö - Sisäiset vedenpuhdistusmenetelmät Jäteveden ja lietteenkäsittelyn hajujen hallinta (tekniikoiden yhdistelmä): - Viemäreiden tuuletus tai rikkivedyn estäminen kemikaalein - Tasausaltaiden oikea käyttö - Ilmastusaltaiden kapasiteetin riittävyyden varmistaminen - Palautuslietteen ja ylijäämälietteen hallinta - Lietteen ja jäteveden pitkäaikaisen seisottamisen välttäminen - Termisen lietteen kuivauksen poistokaasujen käsittely Keskeisten prosessimuuttujien sekä veteen ja ilmaan kohdistuvien päästöjen tarkkailu Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 8 Ilmaan kohdistuvien päästöjen kannalta keskeisten prosessimuuttujien seuranta: - Paine, lämpötila, happi, häkä, vesihöyrypitoisuus savukaasuissa (jatkuvatoiminen mittaus) Veteen kohdistuvien päästöjen kannalta keskeisten prosessimuuttujien seuranta: - Virtaama, lämpötila ja ph (jatkuvatoiminen mittaus) - Biomassan P- ja N-pitoisuus, lieteindeksi, ammonium- ja ortofosfaattipitoisuus sekä mikroskopointi (jaksoittain) - Jäteveden anaerobisessa käsittelyssä syntyvän biokaasun virtaama ja CH4-pitoisuus (jatkuvatoimisesti) Soodakattilalla ja meesauunilla tarkkaillaan painetta, lämpötilaa, häkä- ja vesihöyrypitoisuutta jatkuvatoimisilla mittauksilla. Jätevedenpuhdistamon käyttötarkkailuun kuuluu kaikki mainitut prosessimuuttujat ja -parametrit. Jätevedenpuhdistamolla ei ole anaerobista jäteveden käsittelyvaihetta. 88(262)

91 - Jäteveden anaerobisessa käsittelyssä syntyvän biokaasun H2S- ja CO2-pitoisuus (jaksottain) BAT 9 Ilmaan kohdistuvien päästöjen tarkkailu ja mittaaminen: NOx ja SO2: - jatkuvatoimisesti soodakattilasta - jaksottain tai jatkuvatoimisesti meesauunista - jaksottain tai jatkuvatoimisesti hajukasukattilasta. Hiukkaset: - jaksottain tai jatkuvatoimisesti soodakattilasta ja meesauunista Pelkistyneet rikkiyhdisteet: - jatkuvatoimisesti soodakattilasta - jaksottain tai jatkuvatoimisesti meesauunista ja hajukaasukattilasta - jaksottain hajapäästöt eri lähteistä. NH3 - jaksottain SNCR-tekniikkaa käyttävällä soodakattilalla BAT 10 Veteen kohdistuvien päästöjen tarkkailu: - COD tai TOC päivittäin - BOD7 viikoittain - kiintoaine viikoittain - Kok-N viikoittain - Kok-P viikoittain - EDTA; DTPA kuukausittain - AOX kuukausittain - Relevantit metallit kerran vuodessa (esim. Zn, Cu, Cd, Pb ja Ni) BAT 11 Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden hajapäästöjen säännöllinen seuranta ja arviointi merkityksellisistä päästölähteistä. Soodakattilalla ja meesauunilla NOx-, SO2-, TRS- ja hiukkaspäästöjä mitataan jatkuvatoimisesti. Lisäksi hiukkaspäästöjä mitataan kertaluontoisesti (jaksoittain) kerran vuodessa. Normaalitilanteessa hajapäästöjä ei synny tehokkaan hajukaasujen keräilyn ansiosta, joten jaksottaisia hajapäästömittauksia ei ole tarpeen suorittaa. Biojalostamolla ei ole erillistä hajukaasukattilaa. Soodakattilassa ei ole mahdollista käyttää SNCR-tekniikkaa, joten NH3- mittauksia ei suoriteta. Jätevesipäästöjen tarkkailu kattaa kaikki mainitut parametrit. Normaalitilanteessa hajapäästöjä ei synny tehokkaan hajukaasujen keräilyn ansiosta. Mahdollisia päästöjä ja niiden määrää arvioidaan tarvittaessa osana normaalia prosessin seurantaa. 89(262)

92 Jätehuolto Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 12 Jätteen määrän vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys tai muu hyödyntäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Jätteiden erilliskeräys - Soveltuvien jätejakeiden yhdistäminen Vaaralliset jätteet kerätään asianmukaisesti ja erikseen. Kuori ja muut puuperäiset biopolttoaineet pyritään kaasuttamaan meesauunin polttoaineeksi. Bioliete poltetaan biomassakattilassa. - Prosessijäämien esikäsittely ennen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä - Raaka-aineiden talteenotto ja kierrätys tehtaalla - Energian talteenotto orgaanista aineista sisältävistä jätteistä. - Sivutuotteiden ulkoinen hyödyntäminen - Jätteen esikäsittely ennen loppusijoitusta Päästöt veteen Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 13 Typpeä ja fosforia sisältävien kemiallisten lisäaineiden korvaaminen vähemmän fosforia sisältävillä BAT 14 BAT 15 Jätevesien käsittelytekniikat: - Primäärinen käsittely (kemi-mekaaninen) - Sekundäärinen käsittely (biologinen) - Tertiäärinen käsittely (tarvittaessa) BAT 16 Biologisista jätevedenpuhdistamoista johdettavien päästöjen vähentämien (kaikki menetelmät): - Biologisen puhdistamon asianmukainen suunnittelu ja käyttö - Aktiivisen biomassan säännöllinen seuranta - Fosforin ja typen määrän mukauttaminen aktiivisen biomassan todellisen tarpeen mukaiseksi Ravinnepitoisuus ja biosaatavuus otetaan huomioon kemikaalivalinnoissa. Jätevedenkäsittely koostuu kemi-mekaanisesta primäärikäsittelystä sekä biologisesta sekundäärikäsittelystä.*) Jätevedenpuhdistamoa ja lietteenkäsittelyä ohjataan on-line, ja poikkeamiin reagoidaan välittömästi. Seurattavia parametrejä ovat erityisesti ilmastuksen happitaso, jäteveden ph ja lämpötila. Jätevedenpuhdistamon ja lietteenkäsittelyn toimintaa lisäksi myös säännöllisesti suoritettavien laboratorioanalyysien avulla. Lisäravinteiden annostelu optimoidaan puhdistamon toiminnan mukaan. *) Jäteveden sekundäärikäsittelyn riittävyys, perustelut: 90(262)

93 Kemijärven laitokselle suunniteltava jätevedenkäsittely primääri- ja sekundäärivaiheineen vähentää jäteveden pitoisuuksia tehokkaasti ja on riittävä BAT-päästötasojen saavuttamiseksi (kpl ). Kemijärven biojalostamo on kapasiteetiltaan ja jätevesikuormitukseltaan huomattavasti pienempi verrattuna suurimpiin Suomessa toteutettuihin ja luvitettuihin sellutehdashankkeisiin. Kemijärven olosuhteet ovat päästövaikutusten suhteen huomattavan edulliset, sillä virtaamat ovat suuria ja päästöt laimenevat vesistössä nopeasti ja päästöjen vaikutukset jäävät suhteellisen vähäiseksi. Sellutehtaalla käytettävä tertiäärikäsittelymenetelmä olisi kemiallinen saostus. Muutamat muut tertiäärikäsittelymenetelmät saattaisivat olla teknisesti mahdollisia mutta sellutehtaan tapauksessa kustannuksiltaan liian kalliita. Esisuunnitteluvaiheessa esitetty arvio tertiäärikäsittelyn investointikustannuksista perusteella on 2,7-3 Meur. Suurin käyttökustannus tertiäärilaitoksella on käytettävä saostuskemikaali, jonka vuotuiset kustannukset ovat noin 1-1,2 Meur. Tertiäärikäsittelyllä aikaan saatavalla kuormituksen lisävähenemällä saavutettava hyöty jäisi vähäiseksi. Tertiäärikäsittely kasvattaa sulfaattipäästön määrää. Saostuskemikaaleja ja niiden sisältämiä metallipitoisuuksia joutuu jätevesien mukana myös vesistöön. Kemiallisessa saostuksessa syntyvän lietteen määrä on suuri ja sen käsittely on hankalaa lietteen sisältämien saostuneiden kemikaalien ja epäpuhtauksien vuoksi. Lietteen koostumus riippuu käytetyistä saostuskemikaaleista ja niiden määristä. Orgaanisen aineen pitoisuus on huomattava eikä lietettä ei voida sijoittaa kaatopaikalle. Kemikaalien käytöstä johtuen lietteen kuivaaminen ja käsitteleminen on hankalampaa kuin biolietteen. Melupäästöt Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 17 Melupäästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Meluntorjuntaohjelma - Laitteiden ja rakennusten sijoittelu - Melua aiheuttavien toimintojen hallittu käyttö - Melun eristäminen - Vähän melua aiheuttavien laitteiden käyttö - Tärinänvaimennus - Suurempien puunkäsittelykoneiden käyttö - Tehokkaammat työskentelytavat Tehtaan melupäästöt pyritään minimoimaan hyödyntämällä melumallinnuksen tuloksia suunnittelussa ja laitehankinnoissa. Ympäristömelua mitataan säännöllisesti. Melupäästöjen kannalta kriittisimmät laitteet sijoitetaan sisätiloihin mahdollisuuksien mukaan. Toiminnasta ei odoteta aiheutuvan tärinää. Puunkäsittelystä aiheutuvaa melua pyritään vähentämään mm. melusuojauksella, melun suuntauksella sekä suurten ja vähän melua aiheuttavien puunkäsittelykoneiden käytöllä. 91(262)

94 Käytöstä poisto Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 18 Käytöstä poiston yhteydessä syntyvien saastumisriskien ehkäiseminen (yleiset tekniikat): - Maanalaisten säiliöiden ja putkistojen välttäminen ja/tai dokumentointi - Ohjeet laitteiden, säiliöiden ja putkistojen tyhjennyksiä varten - Maaperän puhtauden varmistaminen sulkemisen yhteydessä - Pohjaveden seurantaohjelma - Toiminnan lopettamiseen liittyvän ohjelman laatiminen Tehtaalle rakennettavat maanalaiset putkistot ja mahdolliset säiliötilat dokumentoidaan suunnitteludokumentteihin. Turvalliseen työskentelyyn liittyvät toimintaohjeet ja prosessikuvaukset sisältävät laitteiden, säiliöiden ja putkistojen tyhjennysohjeet. Laitosalueen maaperän ja pohjaveden perustilaselvityksen tarve on arvioitu. Tehdasalueelle asennetaan pohjavesiputkia mahdollista pohjavesiseurantaa varten. 3.2 Sulfaattisellun valmistusprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät Jätevesi ja päästöt veteen Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 19 Jätevesipäästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): Tehdas tulee olemaan kaikilta osin uusi. Tehdas suunnitellaan siten, että - Modifioitu keitto ennen valkaisua ratkaisut edustavat parasta käytettävissä - Happidelignifiointi olevaa tekniikkaa ja teknisissä - Ruskean massan lajittelu ja pesu ratkaisuissa huomioidaan riittävä kapasiteetti. - Osittainen prosessiveden kierrätys valkaisussa Tehtaalla on happidelignifiointi sekä - Tehokas vuotojen tarkkailu ja ehkäiseminen tehokas lajittelu ja ruskean massan pesu. - Riittävä kapasiteetti mustalipeän haihdutuksessa ja poltossa Tuoreveden käyttöä korvataan hyödyntämällä valkaisussa tehokkaasti sisäisiä - Likaantuneen lauhteen erottaminen ja uudelleenkäyttö vesikiertoja. Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus tulee olemaan vähintään 83 %. Likaantuneet lauhteet puhdistetaan ja niillä korvataan tuoreveden käyttöä prosessi ja tuotteen laatuvaatimukset huomioon ottaen. 92(262)

95 PÄÄSTÖT ILMAAN Väkevien ja laimeiden hajukaasupäästöjen vähentäminen Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 20 Väkevien ja laimeiden hajukaasujen keräily ja poltto soodakattilassa (kaikki tekniikat): - Kapasiteetiltaan riittävät katteet, imukuvut, hormit, laimeiden hajukaasujen keräilyjärjestelmät. - Jatkuvatoimiset vuodonilmaisujärjestelmät - Turvatoimet- ja laitteet - Hajukaasujen polttaminen soodakattilassa, meesauunissa, hajukaasujen erillispolttimessa tai voimakattilassa - Kirjanpito polttojärjestelmän käytettävyydestä Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) päästötaso laimeissa jäännöskaasuissa 0,05-0,2 kgs/adt Hajukaasujen keräilyjärjestelmä suunnitellaan siten, että kapasiteetti on riittävä ja keräily tehtaalla kattavaa. Järjestelmä varustetaan riittävillä hälytyksillä. Hajukaasut poltetaan soodakattilassa tai meesauunissa. Häiriötilanteessa hajukaasut ohjataan meesauuniin, joka toimii varajärjestelmänä. Hajukaasujen käsittelyastetta tarkkaillaan jatkuvatoimisesti. Biojalostamolla ei arvioida syntyvän laimeita jäännöskaasuja kattavan hajukaasujen keräilyjärjestelmän ansiosta. Soodakattilan päästöjen vähentäminen Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 21 Soodakattilan SO2- ja TRS-päästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Mustalipeän kuiva-ainepitoisuuden lisääminen - Optimoidut poltto-olosuhteet - Märkäpesuri Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus on vähintään 83 %. Korkea kuiva-ainepitoisuus nostaa polttolämpötilaa, mikä kasvattaa NOx-päästöjä. Soodakattilan polttoa optimoidaan säätöteknisesti automaatiojärjestelmästä. Soodakattilassa on useita ilmatasoja, joilla palamisolosuhteita säädetään ja varmistetaan mm. ilman tehokas se- BAT 22 Soodakattilan NOx-päästöjen vähentäminen (kaikki tekniikat) - Tietokoneavusteinen palamisen sääteleminen - Polttoaineen ja ilman huolellinen sekoittaminen - Vaiheistettu ilmansyöttöjärjestelmä BAT 23 Sähkösuodattimen (ESP) tai sähkösuodattimen ja märkäpesurin käyttö hiukkaspäästöjen vähentämiseen koittuminen ja riittävä happitaso. Soodakattilan polttoa optimoidaan säätöteknisesti automaatiojärjestelmästä. Soodakattilassa on useita ilmatasoja, joilla palamisolosuhteita säädetään ja varmistetaan mm. ilman tehokas sekoittuminen ja riittävä happitaso. Soodakattilan hiukkaspäästöjä hallitaan sähkösuodattimen avulla. 93(262)

96 Meesauunin päästöjen vähentäminen Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 24 Meesauunin SO2-päästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Polttoaineen valinta/vähärikkinen polttoaine - Väkevien hajukaasujen polton rajoittaminen - Meesan Na2S-pitoisuuden sääteleminen - Alkalipesuri Meesauunilla käytetään fossiilisten polttoaineiden sijaan tuotekaasua, joka on peräisin kuoresta ja muista puuperäisistä jakeista. Meesa pestään meesasuotimella ennen meesauuniin johtamista. Jäännösalkalitasoa seurataan mittaamalla ja Na2S-pitoisuuden sääteleminen on olennainen osa prosessin ohjausta. Koska meesauunilta syntyvät rikkipäästöt ovat käytettävistä polttoaineista johtuen alhaiset ja hiukkaspäästöt saadaan tehokkaasti talteen sähkösuotimella, ei alkalipesuria tarvita meesauunin savukaasujen käsit- BAT 25 Meesauunin TRS-päästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Hapen ylimäärän sääteleminen - Meesan Na2S-pitoisuuden sääteleminen - Sähkösuodattimen ja alkalipesurin yhdistelmä BAT 26 Meesauunin NOx-päästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Optimoitu palaminen ja palamisen hallinta - Polttoaineen ja ilman huolellinen sekoittaminen - Low NOx polttimet - Vähän typpeä sisältävä polttoaine BAT 27 Sähkösuodattimen (ESP) tai sähkösuodattimen ja märkäpesurin käyttö hiukkaspäästöjen vähentämiseen telyyn. Meesauunin jäännöshappipitoisuutta mitataan ja säädetään automaatiojärjestelmän avulla polton kannalta optimaaliseksi. Meesan pesutehokkuutta seurataan ja ohjataan mittaamalla meesasuodoksen jäännösalkalipitoisuutta. Koska meesauunilta syntyvät rikkipäästöt ovat käytettävistä polttoaineista johtuen alhaiset ja hiukkaspäästöt saadaan tehokkaasti talteen sähkösuotimella, ei alkalipesuria tarvita meesauunin savukaasujen käsittelyyn. Meesauunin ilmajärjestelmä on uusinta tekniikaa, ja ohjausjärjestelmä perustuu jatkuvaan mittaukseen. Uunissa käytetään Low NOx-polttimia. Uunin polttoaineena käytettävä tuotekaasu sisältää polttoaineesta peräisin olevaa typpeä, mikä voi hieman nostaa NOx-päästöjä. Meesauunin hiukkaspäästöjä hallitaan sähkösuodattimen avulla. 94(262)

97 Väkevien hajukaasujen polttimesta (erillinen hajukaasukattila) peräisin olevien päästöjen vähentäminen BAT 28 ja 29 eivät ole relevantteja, koska biojalostamolla ei ole käytössä erillistä väkevien hajukaasujen käsittelyyn tarkoitettua hajukaasukattilaa. Normaalitilanteessa hajukaasut käsitellään soodakattilassa. Häiriötilanteessa hajukaasut käsitellään meesauunissa. Jätteiden tuottaminen Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 30 Sähkösuodattimen pölyn kierrätys Soodakattilan tuhka palautetaan pääosin haihduttamon kiertoon. Osa tuhkasta otetaan kierrosta ulos vierasainetaseen hallitsemiseksi. 95(262)

98 Energian kulutus ja energiatehokkuus Nro BAT-tekniikka Biojalostamo BAT 31 Lämpöenergian ja sähköenergian kulutuksen vähentäminen ja energian hyödyn maksimointi (tekniikoiden yhdistelmä): - Kuoren kuiva-ainepitoisuuden lisääminen - Korkeahyötysuhteisten höyrykattiloiden käyttö - Toimivat toissijaiset lämmitysjärjestelmät - Vesijärjestelmien sulkeminen myös valkaisimossa - Keski- tai korkeasakeustekniikka - Korkeahyötysuhteinen haihduttamo - Liuotussäiliön lämmön talteenotto BAT-dokumentissa listatut tekniikat ovat lähes kaikilta osin käytössä biojalostamolla. Energiaratkaisut ja energiatehokkuus vastaavat viimeisintä modernia tekniikkaa. Esimerkiksi kuoren kuiva-ainepitoisuutta nostetaan sekä kuoripuristimen että sekundäärilämmöllä toimivan kuorikuivaimen avulla ennen kaasutusta tuotekaasuksi. Valkaisimon vesikierto on pitkälti suljettu. Haihduttamon hyötysuhde on erittäin korkea. Pumppujen, säiliöiden ja putkistojen suunnittelussa ja laitevalinnoissa huomioidaan energiatehokkuus. - Matalaenergisen lämpövirran talteenotto ja hyödyntäminen - Sekundäärilämmön ja lauhteen hyödyntäminen - Prosessien seuranta ja ohjaaminen - Integroitu lämmönvaihdinverkosto BAT 32 Energiantuotannon tehostaminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Mustalipeän korkea kuiva-ainepitoisuus - Soodakattilan korkea paine ja lämpötila - Vastapaineturbiinin matala höyryn paine - Lauhdutusturbiinin käyttö - Turbiinien korkea hyötysuhde - Syöttöveden esilämmitys - Polttoilman ja polttoaineen esilämmitys Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus on vähintään 83 % ja palaminen soodakattilassa on optimoitua. Soodakattila edustaa uusinta ja energiankäytön kannalta tehokkainta tekniikkaa. Soodakattilan polttolämpötila ja höyrynpaine ovat korkeita. Turbiinilla on lauhdeperä, joka mahdollistaa ylimääräisen höyryn hyödyntämisen sähkön tuotantoon. Kattilan syöttövesi, polttoaine ja palamisilma esilämmitetään. 3.3 Vertailu BAT-päästötasoihin Biojalostamon arvioitujen veteen ja ilmaan kohdistuvien päästöjen vertailu BATreferenssidokumentissa esitettyihin päästötasoihin on esitetty kappaleissa ja (262)

99 4 Rakentamisvaihe 4.1 Maarakentaminen Pääosa tehdasalueesta tasoitetaan tasoon Rannanpuoleinen alue, missä sijaitsee tehdastoiminnoista jätevedenkäsittely ja raakavedenpumppaamo, tasoitetaan tasoon Tontilla on pohjatutkimusten perusteella leikattavia massoja noin 3,1 miljoonaa kuutiota, mistä 0,45 miljoonaa kuutiota on rakentamiseen kelpaamatonta, pääosin orgaanista materiaalia ja 2,66 miljoonaa kuutiota käyttökelpoisia massoja. Tontti täytetään pääosin tasoon +162 ja tähän käytetään täyttömassoja noin 2,61 miljoonaa kuutiota. Päällimmäinen metri täyttöä tehdään rakennekerrosmateriaaleilla, joita käytetään noin 0,7 miljoonaa kuutiota. Maarakentamiseen tarvittavat materiaalit saadaan pääasiassa tontilla tehtävistä leikkauksista. Myös rakennekerrosmateriaalit saadaan todennäköisesti jalostettua tontilla olevista kivimateriaaleista. Rakentamiseen sopimattomat massat läjitetään Kemijärven ranta-alueelle (ks. kpl 5.2 Rannan lahtialueelle rakennettava allas ). Myös vesistörakentamisen ylijäämämassat läjitetään tälle alueelle, mikäli ne laatunsa puolesta sopivat läjitykseen. 4.2 Rakentamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen Kallion louhinnassa ja kiviaineksen murskauksessa noudatetaan soveltuvin osin valtioneuvoston asetusta kivenlouhinnan ja murskaamojen ympäristönsuojelusta (86/2010), mm: - murskaus pyritään suorittamaan vähintään 300 metrin etäisyydellä lähimmistä asuinrakennuksista - pölyn leviämistä estetään pölyntorjuntamenetelmillä - melua pyritään torjumaan melulähteiden sijoittelulla ja teknisillä ratkaisuilla - meluavia toimintoja (murskaus, poraus, räjäytykset, kuormaukset ja kuljetukset) suoritetaan arkipäivisin rajattuna aikana). - tukitoiminta-alueille (mm. poltto- ja voiteluaineiden ja kemikaalien varastointi- ja käsittelyalueet, kuormauskaluston tankkausalueet ja työkoneiden huoltoalueet) tehdään tarvittavilta osin tiiviit maarakenteet, joiden avulla estetään vaaraa aiheuttavien aineiden pääsy maaperään ja pohjaveteen. - Polttoainesäiliöt ovat kaksoisvaippasäiliöitä tai valuma-altaallisia säiliöitä, jotka varustetaan ylitäytön estimillä, tankkauslaitteistot varustetaan lukittavilla sulkuventtiileillä. - hulevesien käsittely (kpl 4.3) - työmaa-alueen jätehuolto (kpl 4.3) 97(262)

100 Melu-, pöly- ja pakokaasupäästöt Rakentamisesta aiheutuvat merkittävimmät päästöt ovat kallion louhinnan ja murskauksen, maansiirto- ja rakennuskoneiden sekä liikenteen ja työkoneiden melu-, pakokaasu- ja pölypäästöjä. Lähiympäristön asukkaiden kokemaa meluhaittaa voidaan lieventää tiedottamalla etukäteen louhinta- ja räjäytystöiden aiheuttamasta melusta ja tärinästä. Räjäytystöistä aiheutuvaa tärinää voidaan lieventää huolellisen suunnittelun ja oikeiden työtapojen avulla. Esimerkiksi louhintasuunnan ja käytettävän räjäytysaineen valinnalla on vaikutusta tärinään. Louhinnan ja murskauksen meluvaikutuksia voidaan vähentää pintamassoista rakennettavilla meluvalleilla. Merkittävin rakentamiseen liittyvä pölypäästöjen lähde on kallion louhinta ja murskaus. Pölyntorjuntamenetelmien avulla pyritään vähentämään ympäristöön kulkeutuvien pölyhiukkasten määrää. Oikeilla toimintatavoilla ja toimintojen sijoittelun huolellisella suunnittelulla voidaan yleensä vähentää murskauksesta aiheutuvia pölypäästöjä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös pölyntorjuntamenetelmiä, kuten esimerkiksi veden avulla toteutettavaa pölynsidontaa. Rakentamisen aikaisen liikenteen määrää ja liikenteestä aiheutuvia pakokaasupäästöjä voidaan vähentää hyödyntämällä hankealueen maarakentamisessa tontin omia leikkausmassoja ja kalliolouhetta. Maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estäminen Rakentamisen aikana työkoneiden huoltoalueet tehdään tiiviiksi, jotta haitta-aineita ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Polttonesteet ja hydrauliikkaöljyt säilytetään tiiviillä huoltoalueella riittävin suojavarusten varustetuissa säiliöissä. Työkoneiden kunnossapitoon kiinnitetään huomiota ja työkoneet tarkistetaan mahdollisten öljyvuotojen havaitsemiseksi. Riskialueilla päästöihin varaudutaan öljynerotuskaivoin ja öljyntorjuntavälinein. Maaperää tasattaessa täyttöihin käytetään vain puhtaita maa-aineita maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi. 4.3 Työmaa-alueiden jäte- ja vesihuollon järjestäminen Rakentamisen aikana syntyvät jätteet lajitellaan asianmukaisesti ja mahdollisimman suuri osa niistä pyritään toimittamaan hyödynnettäväksi materiaalina tai energiantuotannossa. Vaarallisten jätteiden käsittely, varastointi ja kuljetukset järjestetään säännösten mukaisesti. Rakentamisen aikana jätehuolto järjestetään jätelain (1072/1993) ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisesti siten, että toiminnasta ei aiheudu ympäristön roskaantumista, maaperän pilaantumista eikä haittaa terveydelle tai ympäristölle. Kaivannaisjätteiden osalta noudatetaan valtioneuvoston asetusta kaivannaisjätteistä (379/2008). Maarakentamisen yhteydessä muodostuva ylijäämämaa ja -kiviaines ja ruoppausmassat sekä rakentamisessa syntyvä tavanomainen rakennusjäte pyritään hyödyntämään ja kier- 98(262)

101 rättämään mahdollisimman tehokkaasti. Ylijäämämaat pyritään ensisijaisesti hyödyntämään hankealueella. Puhtaita maamassoja ja murskattua kiviainesta varastoidaan hankealueella lajeittain kasoissa, jolloin ne voidaan hyödyntää rakentamiseen, täyttöalueiden maisemointiin tai toimittaa hyötykäyttöön hankealueen ulkopuolelle. Rakennusjätteiden hyödyntämisessä noudatetaan valtioneuvoston asetusta eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus, 591/2006). Työmaa-alueen hulevedet johdetaan vesistöön tasausaltaan/suodatuksen kautta kiintoainepäästöjen vähentämiseksi. Hulevesien käsittelyssä hyödynnetään rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa vesialueelle rakennettavia laskeutusaltaita/kosteikkoaluetta (ks. kpl 5.2) ennen johtamista vesistöön. Tarvittaessa voidaan lisäksi käyttää kemiallista saostusta. 99(262)

102 5 Rakentaminen vesistöön Yleiskuva vesistöön suunnitelluista rakenteista on esitetty kuvassa 5.1 (ks. Liite 8, piirustus n=o 100). 100(262) KUVA 5.1 VESISTÖÖN RAKENNETTAVAT PUTKILINJAT JA MOREENIPATO (ks. liite 8, piirustus n:o 100)

103 Vesistörakentamisen yhteydessä ruopattavat massat läjitetään pääosin padottavalle läjitysalueelle (kpl 5.2). Puhtaita massoja voidaan läjittää myös kaivantojen yhteyteen. Sedimentin laadusta on esitetty tietoa yhteenvetona liitteessä 8, Vesistörakentamisen vaikutukset ja liitteessä 9 (pohjan laadun tutkimukset). 5.1 Vedenotto- ja purkurakenteiden rakentaminen Kemijärveen ja sen ranta-alueelle rakennetaan veden otto- ja purkuputket sekä vedenottopumppaamo. Veden otto- ja purkurakenteiden rakentamista koskevat suunnitelmat on esitetty hakemuksen liitteessä 8. Sedimenttitutkimusten tulokset on esitetty liitteessä 9. Sedimenttinäytteitä otettiin 6 eri pisteestä suunniteltavilta putkilinjoilta. Näytteitä saatiin vain 2 pisteestä, muissa pisteissä sedimenttiä ei ollut. Näyttää siltä, että suuri läpivirtaus huuhtoo sedimentin mennessään. 5.2 Vesialueen täytöt Laitosalueelta kaivettavista maista rakennetaan rannan lahtialueelle allas, johon läjitetään ylijäämämaita ja järvestä ruopattavaa ainesta (Kuva 5.2-1). Täytettävän vesialueen koko on noin 9,4 hehtaaria. Allas padotaan moreenista tehtävällä ja/tai teräsponttiseinän sisältävällä suojapenkereellä. Läjitysalueen pinta-ala on yhteensä n. 27 ha, josta 9,4 ha on vesialuetta. Alustavan suunnitelman mukaan alueelle läjitettäväksi suunniteltu massamäärä on m 3. Massamäärien ja niiden laatujen täsmennyttyä laaditaan täytöstä tarkemmat suunnitelmat. Läjitysalueeksi varattua aluetta voidaan käyttää myös tehdasalueen hulevesien käsittelyalueena, puuvarastoalueen hulevesien käsittelyalueena sekä osin varoaltaana. Vesialueen täyttöalueen rakentamista koskevat suunnitelmat on esitetty hakemuksen liitteessä 8 (Selvitys rakentamisesta vesistöön, kpl 8.2, piirustukset n=o ja n=o (262)

104 Kuva Padottava alue (ks. Liite 8, Vesistörakentaminen, piirustus n=o 104) 5.3 Hiidenlammen täyttäminen Biojalostamon hankealueella, alueen keskiosassa sijaitsee luonnontilaisen kaltainen lampi, Hiidenlampi. Hiidenlammensijainti on esitetty kuvassa Hiidenlampi on suorantainen ja rantasuolla on tihkupintaa. Hiidenlampi on kooltaan 0,7 ha, joten se ei kuulu metsälain 10 :n perusteella rauhoitettuihin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin, eikä lampi ei myöskään ole vesilain (2. luku 11 ) mukainen suojeltava kohde. Luontoselvityksen (ERP Lumi ja turve 2015) mukaan kyseessä on kuitenkin muuten arvokas luontokohde. Biojalostamon rakentamisen takia hankealueen keskellä sijaitseva Hiidenlampi joudutaan täyttämään ja tasaamaan. Lammen täyttö on vesilain 3. luvun 2 :n 1. momentin kohdan 2 mukainen vesitaloushanke, jota koskee yleinen luvanvaraisuus. Hiidenlammen alue täytetään tehdasalueelta leikattavilla puhtailla moreenimassoilla. Täyttöön voidaan käyttää alueella olevia pintakiviä, pintamoreenia sekä alueelle puuterminaalin rakentamisen yhteydessä läjitettyjä puhtaita moreenimaita ja louhetta. Alustavien maaperätutkimusten mukaan moreenien pintaosa on hyvin tiivistyvää ja kantavaa hiekkaja silttimoreenia. Puuterminaalin rakentamisen yhteydessä alueelle läjitettiin moreenimaita. Läjitysalueelle 1 yhteensä m3rtr ja läjitysalueelle 2 yhteensä m3rtr. Lisäksi alueelle ajettiin louhetta n m3 ktd. Massat sijaitsevat n m etäisyydellä Hiidenlammesta. Hiidenlammen täytön yhteydessä syntyvät hulevedet johdetaan rakennettavan moreenipadon rajaamalle hulevesilammikolle, jonne kaikki rakentamisen aikana syntyvät hulevedet johdetaan ja joissa vedessä oleva kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle. 102(262)

105 Kuva Hiidenlammen sijainti hankealueella, kartalla numeroitu kohde 9. (ERP Lumi ja Turve 2015 ja PK Jooga ja luonto 2016a). 5.4 Liite hankkeesta koituvat hyödyt ja menetykset Hankkeesta koituvat hyödyt Hankkeella arvioidaan olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia aluetalouteen ja työllisyyteen ja sen myötä positiivisia vaikutuksia ihmisten elinolosuhteisiin. Positiivisia vaikutuksia hankkeella on myös yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön, kasvihuonekaasupäästöihin sekä materiaalitehokkuuteen. Toteutuessaan hanke parantaa alueen työllisyyttä, vetovoimaa ja imagoa. Tehdas työllistää ja lisäksi tuotteiden jatkokehitysmahdollisuudet ovat merkittävät mikä lisää osaltaan työllisyyttä ja vie alueetta positiiviseen kehityksen kehään. Biojalostamo-hanketta pidetään merkittävänä lisänä alueen metsäteollisuudelle sekä uusien biotuotteiden kehittämismahdollisuuksille. Hankkeen odotetaan vaikuttavan positiivisesti mm. Kemijärven asumismahdollisuuksiin, liikenneyhteyksiin sekä liikenteen toimivuuteen, samoin kuin oman elämän laatuun ja omaan toimeentuloon. 103(262)

106 Biotuotteet lisäävät jalostusastetta, joka takaa hyötyjen jäämistä alueelle. Monipuolisen jalostustoiminnan odotetaan lisäävän kiinnostusta aluetta kohtaan sekä lisäävän mahdollisuuksia saada alueelle uusia toimijoita, innovaatioita ja mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa. Boreal Bioref Oy arvioi biojalostamon rakentamisvaiheen tuovan alueelle suurimmillaan noin työpaikkaa. Toimintavaiheessa valmis jalostamo tarjoaa työtä 185 ihmiselle ja lisäksi työllisyysvaikutuksia tulee raaka-aineen hankintaketjuun sekä välillisesti muille aloille. Biojalostamon ansiosta.kemijärvelle ja Itä-Lappiin arvioidaan syntyvän kaikkiaan yli 1000 pysyvää työpaikkaa. Lapin alkutuotannon volyymin arvioidaan kasvavan 6,5 % tehtaan puutoimitusten käynnistyttyä verrattuna tilanteeseen ilman biojalostamohanketta ja teollisuuden volyymin arvioidaan kasvavan 4 %. Tarvittavat investoinnit ja uuden tuotannon synnyttämä kysyntä heijastuvat myös muille toimialoille. Kaikkiaan Lapin kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan noin 400 miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Myönteisiä vaikutuksia syntyy myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun talouteen. Biojalostamon myönteiset aluetaloudelliset vaikutukset arvioidaan mm. väestömäärän ja rakenteen sekä työllisyysvaikutusten ja kunnan tulojen osalta suureksi. Tehtaan tuottamalla energialla voidaan korvata muualla tuotettua energiaa, jolloin tehtaan toiminnasta aiheutuu hiilidioksidipäästövähenemiä. Uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön ja prosesseissa syntyvien materiaalien tehokkaaseen hyödyntämiseen perustuva biojalostamohanke on kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden periaatteiden mukainen. Hanke tukee toteutuessaan laajalla alueella valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista, yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, ja metsätalouden kannattavuutta laajalla puunhankinta-alueella, sekä antaa mahdollisuuksia palveluiden säilyttämiselle ja ympäristön parantamishankkeille keskeisisillä kaupunkialueilla. Hanke hyödyntävää aiemmin toteutettua infraa ja liittyy olemassa olevaan teollisuusalueeseen. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ovat suuria, laaja-alaisia ja myönteisiä, ja niiden ennakoidaan kestävän hyvin pitkän aikaa. Hankkeesta koituvat menetykset Hakija pyrkii tekemään vapaaehtoiset sopimukset johtolinjojen sijoittamisesta vesistöön ainakin suurimpien maanomistajien kanssa. Hakemus vesistörakentamiseen liittyvän käyttöoikeuden myöntämiseksi ja korvausehdotus on esitetty hakemuksen liitteessä 7. (ks. Täydennyksen kohta 34 a). Arvio laitoksen toimintavaiheessa jätevesistä aiheutuvista korvattavista menetyksistä on esitetty lupahakemuksen liitteessä 18 (Virkistyskäyttö ja kalataloudellinen haitta). Arvio rakentamisvaiheessa aiheutuvista vaikutuksista on esitetty hakemuksen liitteessä 8, Vesistörakentamisen vaikutukset. 104(262)

107 Veden otto- ja purkurakenteiden rakentamiseen laitosalueen ranta-alueelle padottavan läjitysalueen rakentamiseen liittyvistä ruoppaustöistä aiheutuu vesistöalueelle kohdistuvia vaikutuksia. Vesistörakentamisen aikana ruoppauskohdan alueella ja parinsadan metrin etäisyydellä on todennäköisesti havaittavissa rakentamisen aikana (kesäaikaan noin 2-3 kk aikana) samenemista. Vaikutus vesistössä lievenee vesistötöiden kohdealueelta etäännyttäessä. Suuret virtaamat laimentavat ruoppauksesta irtoavaa kiintoainetta tehokkaasti. Suurin osa ruoppaustöistä sijoittuu teollisuusalueen edustalla olevalle alueelle, jossa ei ole ranta-asutusta tai uimarantoja. Sipovaaran länsiosan ja Termusniemen koillisosan läheisyydessä tapahtuvat ruoppaustyöt voivat jossain määrin aiheuttaa väliaikaista häiriötä ranta-asutukselle (ks. putkilinjat, Liite 8, piirustus n:o 100). Rantakiinteistöjä on Lähimmillään, Sipovaaran kohdalla vajaan 200 m etäisyydellä, Termusniemen kohdalla alle 100 m etäisyydellä rakennettavista putkilinjoista. Veden samentuminen ja sedimentoituminen vaikuttavat ruopattavan alueen pohjaeliöstöön ja kasvillisuuteen. Kasvi- ja pohjaeläinvaikutukset heijastuvat kalojen ja lintujen esiintymiseen. Samennus karkottaa kaloja vaikutusalueelta. Ruopattavaksi aiotuilla alueilla ei tiedetä olevan erityisiä kutualueita, joilla vaikutukset kalastoon ovat merkittävimpiä, samenemisvaikutuksia voi ulottua myös kalojen lisääntymisalueille. Hankkeen vesistörakentamistyöt vaikeuttavat kalastamista ruoppausalueiden läheisyydessä. Märkätyönä ruopattavilla alueella putket sijoittuvat suureksi osaksi Norvionväylän ja Kemijoen pääuoman alueelle, jossa on voimakas virtaus, mikä edesauttaa ainepitoisuuksien nopeaa laimenemista. Nopean laimenemisen johdosta vaikutukset jäävät suhteellisen lyhytaikaisiksi. Vesistörakentamisen vaikutuksia Kemijärven veden laatuun seurataan säännöllisellä näytteenotolla märkätyönä tehtävän ruoppaustyön aikana. (Tarkkailuohjelma, hakemuksen liite 1, kpl ). Merkittävät samenemisvaikutukset vesialueella voidaan estää ruoppauksen yhteydessä sovellettavien työmenetelmien avulla, eikä rakentamisvaiheessa arvioida aiheutuvan merkittävää vaikutusta vesistölle tai vesistön virkistyskäytölle ja rantojen käytölle. Rakentaminen ei merkittävästi rajoita kalastusta tai vesiliikennettä alueella, sillä rakentamisaika on suhteellisen lyhyt. Rantojen käytölle ei veden samentumisesta arvioida aiheutuvan mainittavaa haittaa. Ruoppaustöiden vaikutukset ovat väliaikaisia. Yleisesti samentumien vaikutusalueen on todettu olevan varsin paikallinen ja veden laadun alkavan kirkastua ruoppaustöiden päätyttyä. Pohjaeläimistön on yleensä havaittu palautuvan muutaman vuoden kuluessa. Vesistöön sijoitettavien otto- ja purkurakenteiden ei arvioida vaikuttavan vesistöön tai sen muuhun käyttöön, kuten virkistyskalastukseen tai veneilyyn, sillä rakenteet sijoitetaan pohjaan ja ne alittavat veneväylän riittävän syvältä. Vaikutus vesialueen virkistyskäyttöön on käytännössä merkityksetön. 105(262)

108 6 Ympäristön olosuhteet 6.1 Kaavoitustilanne Maakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut voimassa olevan Itä-Lapin maakuntakaavan, jossa on huomioitu vanha tehdasalue. Maakuntakaava on saatavilla Lapin liiton internetsivuilla ( Voimassa olevassa maakuntakaavassa (Kuva 6.1-1) hankealue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) sekä pieneltä osin teollisuus- ja varastoaluetta (kaavamerkintä T). Lisäksi aluetta koskevat merkinnät maaseudun kehittämisen kohdealueesta (kaavamerkintä mk) ja matkailun vetovoima-alueesta, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueesta (mv). Alueen eteläpuolella kulkee Barentsin käytävä, valtakunnallisesti tärkeä kansainvälinen liikennekäytävä (bk). Hankealueen eteläpuolelta kulkee moottorikelkkailureitti. Kuva Ote voimassa olevasta Itä-Lapin maakuntakaavasta. Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotus on vireillä ja biojalostamohanke on huomioitu maakuntakaavatyössä. Uusi Itä-Lapin maakuntakaavaehdotus on ollut nähtävillä ja sitä on tarkistettu saatujen muistutusten perusteella loppuvuodesta Kaavaehdotuksessa hankealuetta koskevat merkinnät ovat pitkälti yhtenevät voimassa olevan maakuntakaavan kanssa. Teollisuus- ja varastoalue (T 712, Patokankaan teollisuusalue) on kaavassa osoitettu aiempaa laajempana kattaen koko hankealueen. Maakuntakaavaehdotus on saatavilla Lapin liiton internetsivuilla ( Yleiskaava Patokankaan teollisuusalueen yleiskaava on valmistunut ja saavuttanut lainvoiman Yleiskaavakartta sekä siihen liittyvät kaavamerkinnät ja -määräykset ovat hakemuksen liitteenä (Liite 5). Ote Patokankaan yleiskaavasta on esitetty kuvassa (262)

109 Kuva Ote Patokankaan yleiskaavasta. Biojalostamon toiminta sijoittuu yleiskaavaehdotuksessa teollisuus- ja varastoalueelle, jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (T/kem). Kaavamääräysten mukaan toimintoja alueelle suunniteltaessa tulee melun sekä muiden haitallisten päästöjen torjuntaan sekä niiden leviämisen estämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Asemakaava Hankealueelle laadittavan asemakaavan kaavaehdotus on menossa nähtäville Kaava vahvistettaneen kevään 2018 aikana nähtävillä olleen osallistusmis- ja arviointisuunnitelman mukaan asemakaavan tavoitteena on mm. luoda alueidenkäytölliset edellytykset biojalostamon toteuttamiselle, alueen teollisen toiminnan kehittämiselle sekä rautatiekuljetusten kehittämiselle liikenneterminaalin kautta. (Solin 2017). 6.2 Hankealue ja ympäristön toiminnot Ennen rakentamista hankealueella on pääosin avohakkuualuetta ja lisäksi metsäisiä alueita. Metsäalueet ovat metsätalouskäytössä. Alueella kulkee tie vanhalle läjitysalueelle. Kemijärven biojalostamon alueen läheisyydessä merkittävää teollista tuotantotoimintaa harjoittavat muut toiminnot on listattu seuraavassa taulukossa (Taulukko 6.2-1). Uusi tehdas sijoittuu entisen Stora Enson sellutehtaan pohjoispuolelle. 107(262)

110 Taulukko Teollisuusalueella toimivat yritykset. Toiminto/Laitos Liimapalkkitehdas Saha Raakapuuterminaali Sellutehdas (lopettanut 2008, pääosin purettu) Laitoksen omistaja/toimija Keitele Wood Products Oy Lappi Timber Oy (Keitele Groupin tytäryhtiö) Liikennevirasto Stora Enso Entisen sellutehtaan alueella on purkutoimenpiteiden jälkeen ympäristökuormitusta aiheuttavina kohteina Stora Enso Oyj:n tehdaskaatopaikka ja aiemmin jätevesien käsittely-yksikkönä toiminut jälkilammikko. 6.3 Asutus ja herkät kohteet Pohjoisessa hankealueen rajalta on lähimpään vakituiseen asutukseen matkaa alle 100 metriä. Perävaaran ja erityisesti Patovaaran olevat vakituiset ja vapaa-ajan asunnot sijaitsevat hankealueen välittömässä läheisyydessä. Seuraavassa kuvassa (Kuva 6.3-1) on esitetty lähin vakituinen ja loma-asutus. Vakituisen asumisen kiinteistöt on merkitty punaisella ja loma-asunnot vihreällä. Lähimmät tiheämmin asutut alueet sijaitsevat laitosalueen eteläpuolella, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä, Sipovaaran ja Kallaanvaran alueella. 108(262)

111 Kuva Lähimpien asuinrakennusten sijainti (Kemijärven kaupunki, 2016). 109(262)

112 Hankealueen lähin koulu on Hillatien koulu, joka sijaitsee noin 3,5 km etäisyydellä. Lähimpänä sijaitsevaan Kallaan päiväkotiin on biojalostamoalueelta matkaa vähän yli 2 km etelään ja Jyvälänpuiston päiväkotiin 4,5 km lounaaseen. Biojalostamon välittömässä läheisyydessä ei sijaitse virkistyskäyttöön tarkoitettuja yleisiä uimarantoja. Pöyliönjärven uimaranta sijaitsee noin 4 kilometrin etäisyydellä ja Kalkonniemen uimaranta noin 8 kilometrin etäisyydellä. 6.4 Maisema ja kulttuuriympäristö Hankealue sijaitsee Kemijärven rannalla. Alueella maisemaa hallitsevat tunturit ja taajaan nousevat vaarat sekä kumpumoreenimuodostelmat. Maisemallisesti huomattavia kumpumoreenimuodostelmia esiintyy Kemijärven länsi- ja itäpuolella. Valtakunnallisesti arvokkaiksi moreenimuodostelmiksi on luokiteltu hankealueen pohjoispuolella sijaitseva Sortoselkä ja keskustan länsipuolella sijaitseva Yylammen kumpumoreeni (YM, 2007). Hankealue on pääosin avohakattua metsätalousaluetta, eikä sillä ole säilytettäviä maisema-arvoja. Hankealueen lähimmät kulttuuriympäristöt sijaitsevat Kemijärven keskustassa (Kirkon ympäristö, tapuli). Puikkolan taloryhmä sijaitsee noin 4 kilometrin etäisyydellä hankealueesta Isokylän pohjoispuolella. Rakennuskanta on 1800-luvun hyvin säilynyttä peräpohjalaista maaseuturakentamista. Muita valtakunnallisesti arvokkaita kohteita Kemijärvellä ovat Salpalinja (sijaitsee noin 20 km etäisyydellä hankealueesta) ja Juujärvi (sijaitsee noin 40 km etäisyydellä hankealueesta) (Museovirasto, 2016). Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat ovat laaja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristökohde. Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat -kulttuuriympäristön arvokkaista kohteista lähimpänä hankealuetta (noin 2,5 3,5 km etäisyydellä) sijaitsee Kemijärven kirkko ja rautatiesilta. Kemijärvellä vuonna toiminut (Kemijärvi Oy:n) Stora Enson sellutehdas on menettänyt entisen rakenteensa eikä aikaisempi toiminnallinen kokonaisuus ole enää hahmotettavissa. Alueella on jäljellä joitakin tehtaan entisiä rakennuksia, jäteveden käsittelyyn liittyviä rakenteita ja vanha tehdaskaatopaikka. Lähimmät tiedossa olevat muinaisjäännökset (Kyröjärven asuinpaikka, Kyrövaaran pyyntikuoppa ja Ylimmäinen lampi työ- ja valmistuspaikka) sijaitsevat noin 4,1 6 km päässä hankealueesta. 6.5 Ilmanlaatu Kemijärvellä ei ole ilmanlaadun seurantaa tällä hetkellä. Viimeksi kattava ilmanlaadun tilan selvitys on tehty vuonna 2005, kun vanha sellutehdas on ollut vielä käynnissä. Tällä hetkellä merkittävimmät päästölähteet ovat Kemijärven kaupungin lämpölaitos sekä liikenne. 110(262)

113 YVA-menettelyn yhteydessä Kemijärven ilmanlaatua arvioitiin Rovaniemellä tehtyjen mittausten ja päästömäärien vertailun perusteella. Kemijärven ja Rovaniemen ilmanlaatuun vaikuttavia päästötekijöitä voidaan pitää hyvin samankaltaisina, joskin Kemijärven ilmapäästöt ovat huomattavasti vähäisemmät kuin Rovaniemellä. Rovaniemellä ilmanlaatu on pitkäaikaisen seurannan perusteella hyvä, ja Kemijärvellä ilmanlaadun voidaan arvioida olevan vähintään tasolla hyvä. 6.6 Vesistöt Kemijärvi joka sijaitsee Kemijoen valuma-alueella (65), tarkemmin Kemijärven-Pelkosenniemen alueella (65.3). Kemijoen vesistöalue on kooltaan km 2 ja ulottuu pohjoisessa Saariselän tuntureille ja Pöyrisjärven erämaahan ja laskee etelään Perämeren rannikolle. Vesistöalue on hyvin vähäjärvinen ja siksi tulvaherkkä. Virtaamavaihtelut ovat suuria. Kemijoen pääuoma kuuluu kokonaisuudessaan säännöstelyn piiriin. Kemijärveä säännöstellään järven luusuassa sijaitsevalla Seitakorvan voimalaitoksella välillä N43+142,00 m ja N43+149,00 m. Järven säännöstelyasioita on käsitelty tarkemmin kappaleessa Kemijärven yläpuolella Pelkosenniemellä yhtyvät vesistöalueen itäiset latvahaarat Kitinen, Luiro ja Ylä-Kemijoki. Luiron ja Kitisen latvoille on rakennettu Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat. Ylä-Kemijoki on suojeltu vesi-voimatuotannolta erillislailla. Kemijärvessä veden viipymä on lyhyt ja luontaiset laadun ja määrän muutokset nopeita. Tekoaltaiden juoksutukset ja Kemijärven säännöstely lyhentävät viipymää erityisesti talviaikaan. Järven yläosalla virtaus on voimakasta eikä lämpötilakerrostuneisuutta pääse syntymään. Säännöstelyn seurauksena tulvat ovat pienentyneet ja talviaikaiset virtaamat suurentuneet. Kemijärven pinta-ala on 205,7 km 2. Järven keskisyvyys on 5,5 m ja maksimisyvyys 24 m. Rantaviivaa järvellä on 591,4 km. Järven tilavuus on 1137,34 milj. m 3. Järven viipymäaika on erittäin lyhyt, vain noin 39 vuorokautta. Lyhyen viipymän vuoksi Kemijärvi voidaan luonnehtia läpivirtausjärveksi ja paikoin sen morfologia ja hydrologia muistuttavat jokisuvantoa. Järven itärannan edustan, Patojärven vesialue on matalaa, noin 3 m syvyistä aluetta. Norvionsaaren länsipuolella sijaitsee päävirtausalue, ja vesisyvyys kasvaa jyrkästi. Rautatiesillan pohjoispuolella Kemijärven kaupungin puoleisen rannan edustalla sijaitsee pienehkö 10 metrin syvyinen syvännealue. Rautatiesillan alapuolella vesistö jatkuu matalahkona 3-6 metrin syvyisenä jokisuvantomaisena alueena, jossa paikoin on pieniä metrin syvänteitä. Alue jatkuu Termusniemen pohjapadolle, jonka alapuolella aukeaa Noidanselkä ja Ämmänselkä. Niiden alapuolella Luuksinsalmessa vesistöön yhtyy sen itäinen haara. Luuksinsalmesta vesistö jatkuu laajempana ja syvempänä selkäalueena muodostaen Ailanganselän, Selkämatalan, Tossanselän ja Lapinselän. Lapinselän ja Tossanselän eteläosassa sijaitsee järven luusua. Vaikutusalueen vesistö on esitetty karttakuvassa (Kuva 6.6-1). 111(262)

114 Kuva Karttakuva vaikutusalueen vesistöstä Veden laatu Veden laadun kuvaus perustuu Kemijoen yhteistarkkailun tuloksiin (mm. Anttila ym ja Ojala 2017). Veden laadun kuvauksessa on hyödynnetty myös Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan aineistoa. Kemijärven veden laatua on seurattu 1970-luvulta lähtien erilaisten velvoitetarkkailujen yhteydessä sekä Ympäristöhallinnon seurantatutkimuksissa. Nopean läpivirtauksen vuoksi Kemijärven runko-osan vesipatsaaseen ei pääse muodostumaan selkeää lämpötilakerrosteisuutta, vaikka järvi on melko syvä (Marttunen ym. 2004). 112(262)

115 Järven itähaaraan sekä syvimpiin lahtialueisiin lämpötilakerrosteisuus kuitenkin muodostuu. Nopea veden läpivirtaus liittyy järven luontaisiin ominaisuuksiin, mutta voimalaitosten juoksutukset ja säännöstely voimistavat sitä. Kemijärven veden laadun yksi tärkeimmistä määrittelijöistä on järven pohjoisosaan laskeva Kemijoki, joka kerää vetensä laajalta valuma-alueelta. Valuma-alueen vedet ovat suuresta suopinta-alasta johtuen humuspitoisia. Kemijärvi kuuluukin järvityypiltään suuriin humusjärviin (Sh). Kemijokeen johdetaan puhdistettuja jätevesiä kolmesta taajamasta ja lisäksi jokivarrella sijaitsee kaksi kalalaitosta ja alueella harjoitetaan myös turvetuotantoa. Suuri merkitys veden laatuun on myös Lokan ja Porttipahdan tekojärvillä. Heikon kerrostuneisuuden ansiosta Kemijärven vesimassa säilyy järven runko-osassa talvella viileänä ja hapekkaana pinnasta pohjaan saakka (Marttunen ym. 2004). Kesällä lievää hapen kulumista voi syvänteiden pohjalla esiintyä, mutta virtausolosuhteet estävät voimakkaammat happiongelmat. Itäisessä haarassa ja suojaisissa syvimmissä lahdissa sekä pohjapadoilla eristetyillä osa-alueilla happivajetta voi esiintyä alusvedessä. Kemijärven vesi on lievästi humuspitoista ja useimmiten kirkasta. Veden väriluku on ollut vuosina Tossanselällä keskimäärin 65 mg Pt/l ja kemiallinen hapenkulutus 8 mg/l O2 (Anttila ym. 2016). Vuonna 2016 Kemijärven runko-osan veden väriluku vaihteli välillä mg Pt/l ja kemiallinen hapenkulutus 6,7-18 mg/l O2. Humusleima on tavallisesti vahvimmillaan keväällä valumavesien tuodessa humuspitoista vettä Kemijärveen. Veden ph-taso on lähellä neutraalia, vaihdellen lievästi happamasta lievästi emäksiseen. Vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on erittäin matala (Tossanselkä v ,2 ms/m, Ojala 2017), mikä on tyypillistä Suomen vesille liittyen kallioperän heikkoon rapautumiseen. Vaikka suoloja on vähän, Kemijärven alkaliniteetti, eli puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (Tossanselkä v ,29 mmol/l, Ojala 2017). Ravinnetasoltaan Kemijärven runko-osan vesi on fosforipitoisuuksien osalta lievästi rehevää, mesotrofista (Itkonen 1996, viitattu teoksessa Marttunen ym. 2004), mutta toisaalta viime vuosina myös vähäravinteista vettä vastaavia pitoisuuksia on mitattu (Anttila ym. 2016). Suojaisemmilla alueilla, missä veden vaihtuvuus on hitaampaa, järven fosforipitoisuus voi kohota runko-osaa korkeammaksi (Marttunen ym. 2004). Typpipitoisuus on suhteessa matalampi (Anttila ym. 2016). Järvelle on tyypillistä, että rehevyystaso on alkukesällä loppukesää korkeampi, sillä alkukesällä järvi täyttyy ravinteikkaista tulvavesistä (Marttunen ym. 2004). Pitkällä aikavälillä fosforipitoisuus on selvästi laskenut. Esimerkiksi Tossanselällä fosforipitoisuus oli vuosina keskimäärin selvästi yli 20 µg/l, kun se nykyisin on keskimäärin vain noin 15 µg/l (Ojala 2017). Typpipitoisuus on säilynyt suhteellisen tasaisena tarkkailun alusta 2000-luvun alkuun (ka µg/l), jonka jälkeen pitoisuus on hieman laskenut (Ojala 2017). Vuosina pitoisuus on ollut keskimäärin 317 µg/l. Kemijärven ylittävän rautatiesillan pohjoispuolella, vanhan sellutehtaan jätevesien purkualueen yläpuolella veden laatu ei merkittävästi poikkea Tossanselän päällysveden laa- 113(262)

116 dusta. Ravinnetaso on lievästi laskenut 2000-luvulla. Fosforipitoisuus oli luvuilla keskimäärin 20 µg/l, kun se 2000-luvulla on ollut keskimäärin 16 µg/l ja aivan viime vuosina pitoisuus on edelleen laskenut. Typpipitoisuus oli luvuilla keskimäärin 370 µg/l, kun se 2000-luvulla on ollut keskimäärin 315 µg/l. Vedenlaadun mittauspisteiden sijainnit on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 6.6-2). Kuva Vedenlaadun mittauspisteiden sijainti. Suomen Ympäristökeskuksen Hertta-tietokannasta kerätyt Kemijärven vedenlaatumittaustiedot on esitetty taulukossa (262)

117 Taulukko Keskipitoisuudet Kemijärven mittauspisteissä vuosina m 10-20m piste lkm k.a. lkm k.a. PTOT μg/l ,5 - - *) PTOT μg/l , ,5 PTOT μg/l , ,4 NTOT μg/l ,8 - - **) NTOT μg/l , ,4 NTOT μg/l , ,0 CODMn mg/l ,5 - - ***) CODMn mg/l ,2 34 8,3 CODMn mg/l ,7 49 8,5 SSED mg/l ****) SSED mg/l ,3 1 2,3 SSED mg/l ,3 3 0,9 *) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 15,9 ja m 16,2 **) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 302,4 ja m 313,7 ***) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 7,2 ja m 7,2 ****) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 1,3 ja m 1, Minimiravinnetarkastelu Minimiravinnetarkastelu on esitetty YVA-selostuksen kappaleessa Rehevöitymistä säätelevää minimiravinnetta on arvioitu kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhteiden perusteella. Vaikka kokonaisravinnesuhteen perusteella Kemijärvi vaikuttaa selvästi fosforirajoitteiselta, eivät ravinteet ole kuitenkaan perustuottajille käyttökelpoisessa muodossa, mikä muuttaa tilanteen yhteis- tai typpirajoitteiseksi. Mineraaliravinteiden perusteella Kemijärvi on vaihtelevasti joko typpi- tai fosforirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Erityisesti humusjärvissä mineraaliravinnesuhde soveltuu paremmin minimiravinteen arviointiin kuin kokonaisravinnesuhde. (Pietiläinen & Räike 1999). Myös Kemijoen yhteistarkkailussa on tarkasteltu Kemijärven minimiravinnesuhdetta ja todettu järven perustuotannon vaihtelevan typpirajoitteisesta fosforirajoitteiseen. Vuoden 2015 ja 2016 tarkasteluissa useimmiten rajoittavana ravinteena toimi typpi tai typpi ja fosfori yhdessä (mm. Anttila ym. 2016, Ojala 2017). Tilanteessa, jossa vedessä on sekä typpeä että fosforia saatavilla, tuotantoa rajoittaa jokin muu tekijä kuin ravinteet, vaikka ravinnesuhde osoittaisikin selvää typpi- tai fosforirajoitteisuutta (Antikainen ym. 2008). Tällaisiakin tilanteita todennäköisesti esiintyy Kemijärvellä. 115(262)

118 Erityisesti humusjärvissä mineraaliravinnesuhde soveltuu paremmin minimiravinteen arviointiin kuin kokonaisravinnesuhde. (Pietiläinen & Räike 1999) 2. Suomen ympäristökeskuksen ja metsateollisuuden yhteisen REHEVA-hankkeen tulosten mukaan jätevesien käyttökelpoinen fosfori oli keskimäärin noin 50 % (tyypillisesti %) kokonaisfosforista. Jätevesien typesta biologisesti kayttokelpoista oli tyypillisesti alle 15 %, mutta enimmillaan jopa % kokonaistypesta (Ojanen 2008). Tarkempi arvio voidaan saada analysoimalla tehtaassa syntyviä jätevesiä laitoksen toimintavaiheessa. Tehtaan jätevesien ravinnekuormituksesta aiheutuu suhteessa hieman suurempi lisäys Kemijärven kokonaisfosforikuormitukseen kuin typpikuormitukseen. Biojalostamon osuus Kemijärveen tulevasta fosforikuormituksesta on noin 5 % ja typpikuormituksen osuus 1,5 %. Myös ravinteiden käyttökelpoisuus huomioon ottaen käyttökelpoisen fosforin määrä lisääntyy todennäköisesti suhteellisesti enemmän kuin typen määrä. Tällä perusteella minimiraviteen arvioinnissa käytettävä N/P suhde muuttuisi hieman enemmän typpirajoitteiseen suuntaan. Veden fosforipitoisuuden lisääntyminen voi myös lisätä denitrifikaatiota, mikä vaikuttaa typpirajoitteiseen suuntaan. Toisaalta tehtaasta aiheutuva kuormitus nostaa rehevyysluokituksen mukaisia ravinnetasoja nykytilanteen mitatuista tasoista suhteellisesti enemmän fosforin kuin typen osalta (hakemuksen Liite 1, kp 7.4.2, Veden rehevyystaso ), jolla perusteella fosforikuormituksella olisi suurempi merkitys rehevöitymisen kannalta. Ravinnekuormituksen, ravinteiden käyttökelpoisuuden tai minimiravinnesuhteiden tarkastelulla ei voida suoraan arvioida purkuvesistön rehevöitymisriskiä, taustalla vaikuttaa monimutkainen prosessi, jossa esimerkiksi eläinplankton on yhtenä tekijänä Kuormitus Kemijärveen tulee pistemäistä jätevesikuormitusta Sodankylän, Savukosken, Pyhä-Luoston ja Kemijärven kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta, joista suoraan Kemijärveen kohdistuu kuormitusta ainoastaan Kemijärven jätevedenpuhdistamolta (Anttila ym. 2016). Taulukossa on esitetty jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus vuodelta 2016 (Ojala 2017). Taulukko Vesistökuormitus jätevedenpuhdistamoilta ja kalankasvatuksesta. Vesistökuormitus (kg/d) Kuormittaja Fosfori Typpi Kiintoaine BOD7 Sodankylän jätevedenpuhdistamo 1, Savukosken jätevedenpuhdistamo 0,01 2,7 0,7 1,5 Pyhä-Luoston jätevedenpuhdistamo 0, ,8 3,8 Kemijärven jätevedenpuhdistamo 0, Koillis-Suomen Lohi Oy, Kostamo 1,1 9,6 Koillis-Suomen Lohi Oy, Saarenpudas 0,033 0,29 116(262) 2 Pietiläinen ja Räike Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ympäristö 313.

119 Laskennallisesti Kemijärven jätevedenpuhdistamo kohottaa järven typpipitoisuutta keskivirtaamalla 399 m3 /s 1,7 µg/l ja fosforipitoisuutta <0,01 µg/l, eli vaikutukset ovat hyvin vähäisiä (Ojala 2017). Kemijärven yläpuolisella valuma-alueella sijaitsevien puhdistamoiden laskennalliset vaikutukset vaihtelevat typen osalta välillä 0,5-3,0 µg/l ja fosforinosalta välillä <0,01-0,01 µg/l. Kemijärven yläpuolisella valuma-alueella on kalankasvatustoimintaa Tapionniemellä (Saarenputaan lohi), Kostamossa (Koillis-Suomen lohi) sekä Saarenputaalla (Koillis-Suomen lohi). Taulukossa on esitetty myös kalankasvatustoimintaan liittyvä vesistökuormitus vuodelta Saarenputaan lohi Ay:n kalalaitoksella ei ollut toimintaa vuonna Kostamossa sijaitsevan Koillis-Suomen lohen kalalaitoksella muodostui fosforikuormitusta 396 kg (1,1 kg/d) ja typpikuormitusta 3519 kg (9,6 kg/d). Koillis-Suomen lohi Oy:n Saarenputaan laitoksella vuonna 2016 muodostui fosforikuormitusta 12 kg (0,033 kg/d) ja typpikuormitusta 106 kg (0,29 kg/d). (Ojala 2017) Kemijärven pohjoisrannalla sijaitsee Stora Enso Oyj:n entinen sellutehdas, jonka tuotanto päättyi vuonna 2008 (Vanhan sellutehtaan kuormitus on esitetty kappaleessa , kuvat Kuormitusta muodostuu edelleen vähäisiä määriä tehtaan kaatopaikan suotovesistä ja jälkilammikon vesistä, jotka johdetaan ilmastuksen kautta Kemijärveen (Ojala 2017). Vuosina tehtaan vesistökuormitus on vaihdellut fosforin osalta välillä 0,7 1,9 kg/d, typen osalta välillä 1,9 7,0 kg/d, kiintoaineen osalta välillä 7,5-66 kg/d ja orgaanisen aineen (BOD7) osalta välillä 2,1 15 kg/d. Vuosina tehtaan ollessa käynnissä kuormitus oli fosforin osalta luokkaa kg/d, typen osalta luokkaa kg/d, kiintoaineen osalta luokkaa kg/d ja orgaanisen aineen osalta luokkaa kg/d. Sodankylän kuntakeskuksen pohjoispuolella sijaitsee FQM Kevitsa Mining Oy:n Kevitsan malmikaivos. Kaivoksen käsitellyt jätevedet johdetaan Kitiseen, Vajusen altaaseen. Kuormitus oli lupapäätöksen PSAVI päätös nro 79/2014/1 mukaan vuonna ,55 kg/d fosforia, 14 kg/d typpeä ja 21 kg/d kiintoainetta. Lisäksi kaivokselta tulee sulfaatti- ja metallikuormitusta. Kaivos on saanut luvan toiminnan laajennukselle (PSAVI päätös nro 79/2014/1). Toiminnassa muodostuva kuparikuormitus saa lupamääräysten mukaan olla enintään 650 kg nikkeliä ja 200 kg kuparia vuodessa. Arvion mukaan kaivoksen ravinneja kiintoaineskuormitus kasvaa voimakkaasti, mutta luvassa käsiteltyjen kaivosvesien ravinne- ja kiintoainepitoisuudelle on määritelty sallitut enimmäispitoisuudet. Kemijärven valuma-alueella harjoitetaan myös turvetuotantoa. Vapo Oy:n omistama Hietalahdenaavan turvetuotantoalue sijaitsee Kemijärven Morkkaperässä ja sen kuivatusvedet laskevat Javarusjärveen ja sitä kautta Javarusjokea pitkin Kemijokeen ja lopulta Kemijärveen (Nikula & Taskila 2015). Tuotantoalueella on vesienkäsittelymenetelminä pintavalutuskenttä ja laskeutusallas. Hietalahdenaavalla muodostuva vesistökuormitus oli vuonna 2016 nettokuormituksena ilmaistuna 2 kg fosforia, 204 kg typpeä ja 1201 kg kiintoainetta (Ojala 2017). Myöskin Vapon omistuksessa oleva Muljunaapa sijaitsee Kemijärvellä ja sen kuivatusvedet laskevat Kemijokeen aivan Kemijärven pohjoispuolelle (Nikula & Taskila 2015). Alue koostuu kolmesta lohkosta. Suurimmalla, 237 ha:n lohkolla tuotannossa on 117(262)

120 118(262) 234 ha ja vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentällä ja laskeutusaltaalla. Kuntoonpanovaiheessa olevalla 64 ha:n lohkolla on käytössä pintavalutuskenttä. Kolmannella, 18 ha:n kokoisella lohkolla vesienkäsittely tapahtuu laskeutusaltaassa. Muljunaavalla muodostuva vesistökuormitus oli vuonna 2016 nettokuormituksena ilmaistuna 13 kg fosforia, 940 kg typpeä ja 7516 kg kiintoainetta (Ojala 2017). Yksi merkittävä järveä kuormittanut tekijä on Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentaminen, joka aiheutti rakentamisen jälkeisinä vuosina 1970-luvulla Kemijärveen ravinne-, kiintoaine ja elohopeakuormitusta (Anttila ym. 2016). Vaikutuksia todettiin myös 1980-luvulla, jolloin säännöstelykäytäntöä muutettiin. Nykyisin kuormitus on vähentynyt, mutta säännöstelykäytäntö vaikuttaa edelleen ainevirtaamien ajalliseen jakautumiseen ja virtaaman vuodenaikaisrytmiikkaan. Pistemäisen kuormituksen ohella Kemijärveen tulee hajakuormitusta, joka muodostuu metsätaloudesta, maataloudesta ja haja-asutuksesta. Järveen tulee ravinteita myös ilmalaskeumana. Taustalla on myös järveen tuleva luontainen kuormitus, luonnonhuuhtouma, joka järveen tulee ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Luonnonhuuhtouma muodostaa suurimman osuuden kokonaiskuormituksesta, mutta se jätettiin tässä yhteydessä tarkastelun ulkopuolelle. Tarkasteltaessa kuormituksen jakautumista eri lähteisiin Kemijärven valuma-alueella, jakautuu kuormitus fosforin osalta melko tasaisesti eri lähteisiin, joista peltoviljely, metsätalous ja pistekuormitus muodostavat suurimmat. Typen osalta selvästi suurimman osuuden muodostaa ilmaperäinen laskeuma (Kuva 6.6-3). Kuormituksen lähdekohtainen jakautuminen perustuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämään ja ylläpitämään vedenlaadun ja ravinnekuormituksen malli VEMALA:an (Huttunen ym. 2016), vuosien keskiarvona. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Kuva Kemijärveen tulevan, ihmistoiminnassa muodostuvan ravinnekuormituksen jakautuminen eri lähteisiin WSFS-Vesistömallijärjestelmän vedenlaadun ja ravinnekuormituksen malli VEMALA:n mukaan vuosien keskiarvona. Turvetuotanto sisältyy pistekuormitukseen. Fosforikuormitus Typpikuormitus Laskeuma Pistekuormitus Haja-asutus Metsätalous Peltoviljely

121 6.6.4 Kasviplankton ja klorofylli Kemijärven Tossanselän ja Jumiskonselän kasviplanktonlajistoa tutkitaan Kemijoen yhteistarkkailun yhteydessä kolmen vuoden välein. Viimeksi kasviplanktontutkimus toteutettiin vuonna 2016 ja sitä edellisen kerran vuonna Kasviplanktontarkkailun näytteet otettiin kesä-elokuun aikana. (Ojala 2017) Tossanselän kasviplanktonnäytteiden biomassamäärät vaihtelivat vuonna 2013 välillä 0,61 1,36 mg/l ja Jumiskonselän välillä 0,66 1,40 mg/l, vastaten Mitikan ym rehevyysluokituksen perusteella keskimäärin lievästi rehevää vettä (Anttila 2014). Ekologisessa luokittelussa biomassa vastasi Tossanselällä keskimäärin tyydyttävää tilaa ja Jumiskonselällä hyvää-tyydyttävää. Vuonna 2016 biomassa ja sinilevien määrä oli laskenut verrattuna kolmen vuoden takaiseen ja myös ekologinen luokitus on näiden osalta noussut seuraavaan luokkaan. Jumiskonselällä vuonna 2016 kaikki ekologisen luokituksen arvot, klorofyllia:ta lukuun ottamatta olivat parantuneet hieman. Limalevien määrä oli lisääntynyt ja sinilevien määrä vähentynyt kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Klorofylli-a -pitoisuudet olivat vuonna 2015 Kemijärven pääaltaassa samanaikaisesti lievästi reheville tai reheville vesille ominaisia ja vastasivat hyvää tai erinomaista ekologista tilaa. Klorofylli-a -pitoisuudet ovat vaihdelleet Tossanselällä vuosina välillä 3,3-11 µg/l ollen Forsberg & Rydingin (1980) rehevyysluokituksen mukaan keskimäärin lievästi reheville vesille ominainen. Kesä-syyskuussa 2015 klorofyllipitoisuudet olivat rautatiesillan kohdalla keskimäärin 3,8 µg/l, Termusniemessä 4,0 µg/l, Tossanselällä 5,1 µg/l, Lehtosalmessa 6,9 µg/l ja järven luusuassa 4,4 µg/l, eli lievästi rehevää vettä vastaavia, mutta lähellä karun veden tasoa (Anttila ym. 2016). Vuonna 2016 kesä-syyskuussa klorofylli-a:n pitoisuudet olivat rautatiesillan kohdalla keskimäärin 5,3 µg/l, Termusniemessä 6,8 µg/l, Tossanselällä 9,4 µg/l, Lehtosalmessa 8,7 µg/l ja järven luusuassa 5,2 µg/l (Ojala 2017). Vuoden 2016 klorofyllipitoisuudet olivat hieman kasvaneet vuoden 2015 pitoisuuksiin verrattuna, mutta erot eivät olleet kovin suuria. Tossanselän ja Jumiskonselän kasviplanktonyhteisössä valtalajiryhmänä olivat piilevät kaikilla näytteenottokerroilla (Anttila 2014). Lisäksi näytteissä todettiin kultaleviä, limaleviä, panssarisiimaleviä ja nieluleviä. Sinileväbiomassa vaihteli Tossanselällä <1-18 % kokonaisbiomassasta, haitallisten sinilevien määrän viitatessa hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan. Jumiskonselällä sinileviä todettiin <1-28 % kokonaisbiomassasta ja haitallisten sinilevien osuus viittasi erinomaiseen tilaan. TPI-indeksi vaihteli Tossanselällä välttävästä erinomaiseen lajiston muututtua kesä- ja heinäkuun karujen vesien lajistosta rehevän veden suosijoihin elokuussa. Jumiskonselällä vaihtelu oli selvästi vähäisempää ja lajisto koostui pääasiassa karujen vesien suosijoista. Vuonna 2016 Tossanselän ekologinen luokitus TPI:n ja klorofylli-a:n osalta oli laskenut pykälän verran edelliseen tarkkailuajankohtaan nähden. Vuosiin 2007 ja 2010 verrattuna kasviplanktonbiomassoissa ja lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Tossanselällä vuoteen 2013 mennessä (Anttila 2014). Vuonna (262)

122 kasviplaktonlajisto kuitenkin kuvasti selkeää muutosta verrattuna edelliseen tarkkailuajankohtaan, kun biomassan ja sinilevien määrä oli laskenut (Ojala 2017). Jumiskonselän kasviplanktonbiomassassa sen sijaan on esiintynyt enemmän vuosien välistä vaihtelua, mikä liittyy lähinnä sattuman vaikutukseen. Lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Vesikasvillisuus Kemijärven säännöstelyllä on oleellinen vaikutus ranta-alueiden vesikasvillisuuteen (Marttunen ym. 2004). Kemijärven vesikasvillisuutta on tutkittu ennen säännöstelyn alkamista (Malmström 1959 ja Hyvärinen 1964) ja säännöstelyn alettua (Hellsten & Joronen 1986, Hellsten ym. 1999, Marttunen & Hellsten 2003). Ennen säännöstelyn alkamista Kemijärven vesikasvillisuudessa esiintyi lietesaaria ja reheviä tulvaniittyjä vaateliaine lajistoineen. Kaislikot ja ruovikot puuttuivat rantavyöhykkeeltä ja luontainen vedenkorkeuden vaihtelu ja suuret tulvakorkeudet antoivat vesikasvillisuudelle ja muulle rantavyöhykkeen eliöstölle ominaisen leiman. Säännöstelyn myötä kevättulvakorkeus on laskenut, kesäaikainen vedenkorkeuden vaihtelu on vähentynyt ja keskivedenkorkeus on kesäaikaan luontaista korkeampi. Muutoksen myötä mm. tulvakasvillisuusvyöhyke jäi veden alle ja tulvakasvillisuus muuttui vesikasvillisuudeksi (Hellsten & Joronen 1986). Rantojen kuluminen on lisääntynyt voimakkaasti (Marttunen ym. 2004). Vedenpinnan luontainen vaihtelu antaa vesistön ranta- ja vesikasvillisuudelle vyöhykkeisen ominaispiirteen, mutta vedenkorkeuden vaihtelun vähentyminen kesäaikaan on kaventanut näitä vyöhykkeitä Kemijärvellä ja siirtänyt ylemmäs (Marttunen & Hellsten 2003, Marttunen ym. 2004). Säännöstelyn alettua avoimet rantavyöhykkeet aluksi myös karuuntuivat ja pohjaan laskeutunut humus, kasviaines, ym. huuhtoutui pois (Hellsten & Joronen 1986). Nykyisin säännöstelyn vaikutukset ovat vakiintuneet ja kasvillisuudessa tapahtuneet muutokset tasapainottuneet (Hellsten ym. 1999, Marttunen & Hellsten 2003). Myös eroosio on vähentynyt. Jäätymiselle arat suurikokoiset pohjalehtiset kasvit kuitenkin edelleen puuttuvat. Talvella tuottava rantavyöhyke jäätyy kokonaisuudessaan, kun ennen säännöstelyä se jäätyi vain osittain (Marttunen ym. 2004). Vesikasvillisuutta on tutkittu myös myöhemmin 2000-luvulla vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämään pintavesien ekologisen tilan luokitteluun liittyen Lapin ympäristökeskuksen toimesta vuonna Kahdeksantoista eri puolille järveä sijoitettujen päävyöhykelinjojen aineiston perusteella (Kuva 6.6-4) Kemijärven vesikasvillisuuden tila luokiteltiin hyvään ekologiseen tilaan. Tyyppilajien suhteellinen osuus ilmensi tyydyttävää tilaa, kuten myös prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA), mutta referenssi-indeksi (RI) hyvää tilaa. 120(262)

123 Kuva Vuonna 2010 toteutetun vesikasvikartoituksen linjojen sijainti Kemijärvellä. Maastokarttarasteri Maanmittauslaitos 7/2016. Oleellista on, että Kemijärven vesikasvillisuuden muutokset liittyvät säännöstelyyn ja ravinnekuormituksen ei ole todettu vaikuttaneen vesikasvillisuuteen ainakaan vastaavalla laajuudella. Vuonna 2016 toteutettiin myös Kemijärven vesikasvillisuuskartoitus, joka kuuluu vesistöalueen yhteistarkkailuun joka toisen laajan tarkkailuvuoden yhteydessä. Vesikasvillisuus kartoitettiin 18 pisteeltä päävyöhykemenetelmällä. Selvityksen tulokset viittaavat vesikasvillisuuden vähenemiseen vuosien 2010 ja 2016 välillä. Vesikasvien lajilukumäärässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, mutta rantakasvilajeista tehtiin useampia havaintoja vuonna Lähes jokaisella linjalla kasvillisuutta havaittiin kapeammalla vyöhykkeellä kuin vuonna Kasvillisuuden todettiin myös olevan pääsääntöisesti harvempaa. Ilmaversoisia kasveja, kuten järvikortetta, esiintyi pääasiassa harvassa, joillakin linjoilla lähestulkoon yksittäisinä korsina. Toisaalta korsia saattoi esiintyä kaukanakin rannasta. Pohjalehtisistä vaalealahnanruohoa esiintyi 13 linjalla vuonna 2016, kun aikaisemmin sitä esiintyi 15 linjalla, ja lajin peittävyys oli pienempi. Vuonna 2016 harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ei tavattu, mutta järvellä havaittiin uutena lajina haitallinen vieraslaji kanadanvesirutto (Elodea canadensis). (Ojala & Lappalainen 2017) 121(262)

124 6.6.6 Pohjaeläimistö, syvänteiden kunto ja sedimentit Kemijärven syvänteiden kunnosta saatavilla oleva tieto perustuu veden laadun seurantaan ja syvänteiden pohjaeläintutkimuksiin. Syvännelajisto esimerkiksi ilmentää hyvin pohjan happioloja ja järven ravinnekuormitusta. Pohjaeläimistön tila kertoo myös pohjasedimentin kunnosta suhteellisen rehellisesti mm. pohjaeläimistön pitkähkön eliniän ja paikallaan pysyvyyden ansiosta (Vuori ym. 2006). Kemijärveltä on olemassa vanhempaa perua olevaa pohjaeläinaineistoa säännöstelyyn liittyvistä tutkimushankkeista (Tikkanen 1987, Kerätär ym. 2003, Aroviita ja Hämäläinen 2002). Nykymuodossa Kemijärven pohjaeläimistöä tutkitaan kolmen vuoden välein velvoitetarkkailuin puitteissa. Seurantaa on suoritettu vuodesta 2007 ja viimeksi tutkimus toteutettiin vuonna 2016 (Hamari 2017). Lisäksi ympäristöhallinnon perusseurantaa on suoritettu syvännehavaintoasemalla Kemijärvi 147, joka sijaitsee Tossanselällä (syvyys 23 m) (Kuva 6.6-5). Kuva Velvoitetarkkailun sekä ympäristöhallinnon perusseurannan pohjaeläinnäytepisteet (keltainen profundaali, punainen litoraali) (Ympäristöhallinnon Avoin Tieto-ympäristöjärjestelmä ). Velvoitetarkkailututkimus toteutettiin kymmeneltä näytteenottolinjalta, joissa kussakin oli neljä näytteenottosyvyyttä (ranta, 1 m, 3 m ja 7 m). Syvimpiä syvänteitä ei yhteistarkkailun 122(262)

125 puitteissa tutkita. Linjoista kolmelta on olemassa pitempiaikaista seurantatietoa. Vuoden 2013 pohjaeläinaineistoista laskettiin vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa käytettyjä tunnuslukuja: tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT) & prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA). Syvimpiin näytteisiin sovellettiin lisäksi PICM-indeksiä. Lisäksi aineistosta laskettiin pohjaeläinlajiston monimuotoisuutta, lajiston koostumusta ja runsaussuhteita, sekä järven rehevyystasoa osoittavia indeksejä, jotka eivät varsinaisesti kuulu ekologiseen luokitteluun. Vuonna 2016 tarkkailu toteutettiin toisen kerran vastaavassa muodossa kuin vuonna 2013 (Hamari 2017). Hankealueen lähimmät seurantapisteet ovat noin 5 km:n etäisyydellä, lähempää peräisin olevaa aineistoa ei ole. Kemijärven rantavyöhyke luokittui vuoden 2013 tulosten TT-arvojen perusteella tyydyttävään ekologiseen tilaan ja PMA-arvojen perusteella välttävään tilaan. Monimuotoisin pohjaeläinlajiyhteisö todettiin Ritasalmen alueen rantavyöhykkeellä ja vähiten monimuotoisin Soppelan alueella. Syvimmät (7 m) näytteenottoalueet sijoittuivat PICM-arvojen perusteella erinomaiseen ekologiseen tilaan. PMA-arvo sen sijaan osoitti alueiden olevan joko huonossa, välttävässä tai tyydyttävässä tilassa. Rehevyystasoa osoittavat indeksiluvut (LEI ja CI) kuvastivat järven pohjien olevan erittäin karuja tai karuja. Soppelan alueella CI-indeksin mukaan pohja on rehevä. Vuonna 2016 järven ekologinen tila luokittui sekä TT-arvojen että PMA-arvojen perusteella järven runko-osassa tyydyttävään tilaan ja järven eteläisessä osassa välttävään tilaan. Pohjaeläimistön ekologista tilaa ja monimuotoisuutta kuvaavan PICM-indeksin arvot ilmensivät 7 metrin syvyydellä erinomaista ekologista tilaa kaikilla tutkimuslinjoilla kuten myös vuonna Vuonna 2016 PMA-arvoissa havaittiin voimakasta vaihtelua vuoden 2013 tuloksiin verrattuna. Indeksin arvot vaihtelivat välttävästä erinomaiseen ja tilaluokka kohentui viidellä linjalla ja heikentyi kolmella linjalla. Soppelan ja Hiekkaniemen linjoilla havaittiin heikoimmat arvot, lisäksi näillä linjoilla tavattiin myös matalimpia 7 metrin näytealueen taksoni- ja yksilömääriä. Erinomaista tilaa ilmentävien alueiden näytteissä taksoni- ja yksikömäärät olivat keskimääräistä korkeampia. Vuonna 2016 LEI-indeksi ilmensi hyvin karuja pohjasedimenttejä kaikkien näytteenottolinjojen ja näytteenottosyvyyksien osalta niiltä osin kuin indikaattorilajeja havaittiin. CIindeksin perusteella tavattiin karuja ja lievästi karuja pohjasedimenttejä ilmentäviä pohjia. Soppelan alueella 7 metrin syvyydessä CI-indeksi ilmensi edelleen rehevää pohjasedimenttiä, kuten myös vuonna Tulokset ovat hyvin samankaltaiset kuin vuonna 2013 Ympäristöhallinnon pintavesien ekologisen luokittelun mukaisesti Kemijärven litoraalipohjaeläimistön tila on luokiteltu välttäväksi (tyyppiominaiset taksonit välttävä, prosenttinen mallinkaltaisuus huono) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Pohjaeläimistöä on tutkittu ekologisen luokittelutyön yhteydessä myös Tossanselän syvänteeltä. Tossanselän syvänteen (Kemijärvi 147) ekologinen tila on arvioitu pohjaeläimistön perusteella erinomaiseksi. Tulokset osoittavat rantavyöhykkeen pohjaeläinyhteisön olevan heikommassa kunnossa kuin syvempien alueiden. Syy liittyy säännöstelyn vaikutuksiin, jotka kohdistuvat erityisesti ranta-alueelle (Marttunen ym. 2004). Pohja jäätyy ja routii säännöstelyn vaikutuksesta laajalla alueella, mikä on johtanut rantavyöhykkeen pohjaeläinmäärän vähentymiseen ja säännöstelylle herkkien pohjaeläinryhmien puuttumiseen. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistön on 123(262)

126 124(262) kuitenkin todettu elpyneen jonkin verran säännöstelyn aloittamisen jälkeisistä vuosista (Aroviita & Hämäläinen 2002). Nopean veden vaihtuvuuden ansiosta Kemijärven syvänteiden happiolosuhteet ovat hyvät. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta ladattavissa olevan aineiston perusteella esimerkiksi Tossanselällä ei ole todettu hapettomia tilanteita kertaakaan veden laadun seurantaaikana. Hankealue sijaitsee Kemijärven pohjoisosassa, jossa järvi muistuttaa jokisuvantoa ja näin ollen vesi ei juurikaan kerrostu, mikä mahdollistaa happiolosuhteiden säilymisen varsin hyvinä. Hyvien virtausolosuhteiden ansiosta Kemijärven pohjien arvioidaan olevan hapekkaita. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Sisävesien pilaantuneet sedimentit (Jaakkonen 2011) on esitetty, että Kemijärvessä saattaa esiintyä pilaantuneita sedimenttejä, jotka ovat peräisin metsäteollisuudesta, eli vanhan sellutehtaan toiminnasta. Orgaanisten klooriyhdisteiden esiintymistä sedimentissä on tutkittu Kemijärvessä vuosina 1998, 2001 ja 2009 (mm. Eskola & Taskila 2009). Näytteet otettiin neljältä pisteeltä: Termusniemen pohjapadon yläpuolelta, Tossanselältä, Noidanselältä sekä vertailualueelta Askanselältä. Näytteet otettiin sedimentistä kolmelta eri syvyydeltä (0-2 cm, 6-8 cm ja cm). Orgaanisten halogeeniyhdisteiden (kuten kloori-) määrästä kertovat EOX-pitoisuudet olivat vuonna 2009 edellisellä havaintokerralla eli vuonna 2001 todettuja pienemmät lukuun ottamatta Tossanselän sedimentin pintakerrosta, missä pitoisuus oli hieman aiempaa suurempi. Kemijärven pintasedimentin vuoden 2009 EOX-pitoisuuksia voidaan pitää alhaisina. Suurimmat pitoisuudet mitattiin 6-8 cm:n sedimenttikerroksessa, mistä voidaan päätellä kuormituksen vähentyneen. Osana valtakunnallisesta simpukkaseurantaa orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuuksia järvisimpukoissa mitattiin vuosina Kemijärvellä (Herve ym. 2010). Simpukkaviljelymenetelmällä seurattiin pitoisuuksien vaihtelua Termusniemen ja Kemijärven luusuan havaintopaikoilla. Seurannan alkuvuosina valkaisun kloorifenoleja esiintyi suhteellisen korkeina pitoisuuksina. Korkeimmat S2PCP-pitoisuudet määritettiin lähempänä tehtaiden jätevesien purkupaikkaa Termusniemen kohdalta. Kemijärven luusuassa pitoisuudet olivat viljellyissä simpukoissa alentuneet jo noin viidesosaan Termusniemen arvoista. Vuodesta 1990 alkaen S2PCP-ryhmän yhdisteiden pitoisuudet ovat alentuneet merkittävästi ja seurannan lopulla pitoisuudet olivat lähellä nollaa. Seurannan alkuvuosina ryhmään S1PCP kuuluvat pitoisuudet olivat hieman kohonneita, mutta laskivat sen jälkeen niin Termusniemen kuin Luusuankin havaintopaikoilla huomattavasti. Tetrakloorifenolia ei enää vuonna 1993 pystytty määrittämään Luusuan havaintopaikalla (Herve ym. 2010) Säännöstely ja virtaamat Kemijärvi voidaan jakaa kahteen osaan, jotka poikkeavat toisistaan sekä morfologisesti että hydrologisesti, millä on vaikutusta myös veden laatuun (Itkonen 1996, viitattu teoksessa Marttunen ym. 2004). Järven runko-osalle on ominaista voimakas läpivirtaus ja jokisuvantomaisuus, mikä estää selvän lämpötilakerrostuneisuuden muodostumisen. Runko-

127 osa muodostuu Kemijärven yläpuolisen Kemijoen uomasta ja jatkuen Termusniemen pohjapadon kautta Noidanselälle, Ämmänselälle, Luuksinsalmeen, Ailanganselälle, Tossanselälle ja siitä lopulta järven luusuaan ja edelleen Seitakorvaan. Toinen osa-alue koostuu Hietaselän, Jumiskonselän ja Kauhaselän altaiden muodostamasta itäisestä haarasta, sekä järven pitkistä ja suojaisista lahdista. Nämä alueet ovat sivussa järven runko-osan päävirtauksesta. Lahdet kerrostuvat normaalisti ja niihin virtaa vettä pääasiassa vain järven kevättäytön aikaan (Itkonen 1996, viitattu teoksessa Marttunen ym. 2004). Hankealue sijoittuu varsinaisen runko-osan yläpuolelle, Kemijärven pohjoispään alueelle, jossa Kemijoki alkaa leventyä jokisuistomaiseksi. Kemijärvi kuuluu voimakkaan säännöstelyn piiriin. Järven yläpuolisella valuma-alueella on kaikkiaan yhdeksän voimalaitosta ja Kemijoki Kemijärven alapuolella on kokonaan valjastettu vesivoiman tuotantoon. Kemijärven säännöstelyrajat ovat N43+142,00 m ja N43+149,00 m järven luusuassa sijaitsevalla Seitakorvan voimalaitoksella. Järven pohjoisosassa, Termusniemen pohjapadon yläpuolella, säännöstelyväli on kuitenkin kolme metriä, eli m. Tehdasalue sijaitsee vähemmän säännöstelyllä osalla. Säännöstely liittyy paitsi vesivoimantuotantoon, myös tulvasuojeluun. Kemijärveä tyhjennetään talvikaudella, jolloin vedenpinta laskee alimmilleen. Keväällä vedenpintaa nostetaan ja se pidetään melko tasaisena vuoden loppuun saakka. Kemijärven syvyysvyöhykkeet ja padot on esitetty karttakuvissa 6.6-6, ja (262)

128 Kuva Padot Kemijärvellä. (SYKEn ympäristökarttapalvelu Karpalo, Maastokarttarasteri Maanmittauslaitos 7/2016) 126(262)

129 Kuva Padot ja syvyyskäyrät Patojärvi. (SYKEn ympäristökarttapalvelu Karpalo, Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 7/2016) Kuva Padot ja syvyyskäyrät Sallantien eteläpuoli. (SYKEn ympäristökarttapalvelu Karpalo, Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 7/2016) 127(262)

130 Järven lähtövirtaama on vuosien perusteella keskimäärin 320 m 3 /s (Korhonen & Haavanlammi 2012). Lisää virtaamatietoja sekä virtaaman ääriarvoja on kuvattu taulukossa Taulukossa on kuvattu myös Kemijärven alueen valumatietoja sekä järven vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien käyttöönotto pienensi Kemijärven kevättulvaa, mutta lisäsi talvivirtaamia (Kinnunen 1986, viitattu teoksessa Marttunen ym. 2004). Taulukko Kemijärven virtaamatiedot, järven lähialueen valumatiedot sekä järven vedenkorkeus. Tiedot on poimittu Hydrologisesta vuosikirjasta (Korhonen & Haavanlammi, 2012) sekä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä WSFS-hydrologisesta mallijärjestelmästä (Vehviläinen ym. 2005). MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama, NQ = alivirtaama, Mq = keskivaluma, Hq = ylivaluma, MHq = keskiylivaluma, MNq = keskialivaluma, Nq = alivaluma, MW = keskivedenkorkeus, HW = ylivedenkorkeus, MHW = keskiylivedenkorkeus, MNW = keskialivedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus. Virtaama, m 3 /s MQ HQ MHQ MNQ NQ 2050 Seitakorva (Korhonen & Haavanlammi, 2012) ,6 35, ,5 41, Kostamon alue, kokonaisvirtaama (WSFS-Hydrologinen malli) , ,6 18, Kemijärvi, poistuva vesi (WSFS-Hydrologinen malli) , ,8 41,2 Valuma, l/s/km 2 Mq Hq MHq MNq Nq Vähä-Askanjoki (Korhonen & Haavanlammi, 2012) , ,81 Kemijärven lähialue (WSFS-Hydrologinen malli) ,3 206,5 109,8 1,4 0,8 Vedenkorkeus (cm) MW HW MHW MNW NW Kemijärvi (Korhonen & Haavanlammi, 2012) (262) Hankkeen vesistövaikutusten arviointiin tehdyn 3D-virtausmallinnuksen perusteella järven yläosassa sekä tuuli että jokivirtaama vaikuttavat pintavirtauksen suuntaan (Lauri 2016). Esimerkiksi järven pohjoisosassa kesäaikaan n. 5 m/s lounaistuulitilanteella tuuli kääntää

131 silta-aukosta Kemijärveen tulevaa päävirtausta itään, kunnes järven itäranta ohjaa virtauksen etelään. Syvemmällä keskimääräistä voimakkaampi tuuli aiheuttaa pintavirtausta vastaan kulkevan pohjavirtauksen ja kääntää myös syvemmällä luoteesta kaakkoon suuntautuvaa virtausta länteen. Järven alaosan selkäalueilla tuuli generoi pintavirtauksen lännestä itään. Syvemmällä virtaussuunta on päinvastainen, eli kyseessä on varsin tyypillinen tuulen aiheuttama kierto. Syvemmällä kulkevaa paluuvirtausta tehostaa järven läpivirtaus. Heikommilla tuulilla ja voimakkaammilla virtaamilla tuulen vaikutus ei välttämättä pysty kääntämään pintavirtauksen suuntaa, jolloin läpivirtaus nousee pintavirtauksen suunnan määrittäväksi tekijäksi. Järven alaosassa poistuva virtaus on tyypillisesti helmikuusta eteenpäin tulovirtausta suurempi ja järven vedenpinta laskee. Talvella järven virtauksia määrää Kemijoen läpivirtaus, sillä jääkansi estää tuulen vaikutuksen veden pintaan. Järven yläosassa virtaama siirtyy veden laskun seurauksesta vanhoihin jokiuomiin, kulkien pääasiassa järven keskellä menevää pääuomaa. Termusniemen pohjapadolla virtausnopeus nousee hetkellisesti suureksi. Päävirtausreitin ulkopuolella virtaus on pientä Ekologinen tila Biologisten tekjjöiden (kasviplankton, vesikasvit, päällyslevät, pohjaeläimet ja kalat) ja fysikaalis-kemiallisten tekijöiden ((kokonaistyppi- ja fosfori, ph, näkösyvyys, ph, haitalliset aineet) perusteella Kemijärven ekologinen kokonaistila on luokiteltu vesienhoitotyön toisella suunnittelukaudella hyväksi (Kuva 6.6-9). Järven tilasta on käytettävissä tietoa veden laadusta ja klorofyllistä sekä useista biologisista laatutekijöistä (kasviplankton, vesikasvit, päällyslevät, pohjaeläimet ja kalat). Biologisten laatutekijöiden perusteella arvioitu järven ekologinen tila on tyydyttävä. Kasviplankton, vesikasvillisuus, päällyslevät, kalasto ja syvännepohjaeläimistö ovat hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa, mutta luokkaa laskee litoraalivyöhykkeen pohjaeläimistö, jonka ekologinen tila on lähellä tyydyttävän/välttävän tilan rajaa. Tilanne liittyy säännöstelyyn, jonka vaikutuksille rantavyöhykkeen eliölajisto on herkkä. Vuonna 2008 tehdyssä luokittelussa vesikasvillisuus arvioitiin tyydyttävään tilaan, mutta vuonna 2010 uusitussa 18 linjaa kattaneessa kasvillisuuskartoituksessa vesikasvien tila arvioitiin hyväksi. Järven fysikaaliskemiallisten laatutekijöiden perusteella Kemijärven tila on vuodet kattavan aineiston perusteella fosforipitoisuuksia painottaen hyvä. Myös järven kemiallinen tila on hyvä. Kemijärvi on voimakkaan säännöstelyn vuoksi luokiteltu hydrologialtaan ja morfologialtaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vesimuodostumaa on muutettu fyysisesti niin, että hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa ilman, että aiheutettaisiin merkittävää haittaa vesistön tärkeälle käyttömuodolle; Kemijärven tapauksessa vesivoiman tuotannolle ja tulvasuojelulle. Mikäli järvi ei olisi luokiteltu voimakkaasti muutetuksi, sen ekologinen tila olisi tyydyttävä (Ympäristöhallinnon Avoin tieto -palvelu). Jäljempänä tehdyt vaikutusarviot on tehty todellisen ekologisen tilan suhteen. Järven tilan parantamiseksi on toteutettu ja päivitetty säännöstelyn kehittämishankkeen suosituksia, joten järvi on hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. 129(262)

132 Kemiallinen tila Pintavesien kemiallisen tilan arviointi tarkoittaa sitä, että vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia verrataan lainsäädännössä (Vna 1022/2006) asetettuihin ympäristönlaatunormeihin. Kemiallisen tilan perusteella vedet luokitellaan hyväksi tai sitä huonommaksi. Luokittelu tapahtuu arvioimalla vesiympäristölle haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä tai eliöstössä (elohopea ahvenessa). Ahventen lihaksen elohopeapitoisuudelle asetettu ympäristölaatunormi (0,20-0,25 Hg mg/kg tuorepainoa kohden) riippuu järven humuspitoisuudesta (Verta M. ym 2010). Kemijärvi on luokiteltu pintavesityypiltään suureksi humusjärveksi (Sh), joille asetettu ympäristölaatunormi on 0,22 Hg mg/kg tp (Räinä 2015). Vuonna 2013 Tossanselältä kerättyjen ahventen lihaksen keskimääräinen elohopeapitoisuus (ka 0,19 Hg mg/kg) oli vähemmän kuin laatunormin raja-arvo (0,22 Hg mg/kg) ja Kemijärven kemiallinen tila on vesienhoidon 2. luokittelussa arvioitu hyväksi (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta, kertymärekisteri). 130(262)

133 Kuva Ekologinen tila. 131(262)

134 Kemijoen vesienhoitosuunnitelma Valtioneuvosto hyväksyi Kemijoen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi yhdessä muiden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmien kanssa. Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa ja turvata vesien hyvän ekologinen tila. Perustana on laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Sen mukaisesti vesienhoidossa pyritään osalta seuraaviin tavoitteisiin: Pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vähintään hyvä Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vähintään hyvä Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila on vähintään niin hyvä kuin näiden vesien muuttunut tila mahdollistaa Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan Tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi Kemijoen vesienhoitoalueella on laadittu toimenpideohjelma, jossa kuvataan pinta- ja pohjavesien tila ja siihen vaikuttavat tekijät sekä toimet hyvän tilan saavuttamiseksi (Lapin elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus 2015). Vesienhoitoalueella vesienhoidon toimenpiteet painottuvat vesiin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseen, vesien hyvän tai erinomaisen tilan ylläpitoon sekä kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteisiin. Pintavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä ovat ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet kuten peltojen ravinteiden käytön hallinta, tilakohtainen neuvonta, tehostettu metsätalouden vesiensuojelusuunnittelu, kannattamattomien ojitusalueiden ennallistuminen sekä ylivirtaamatilanteiden hallinta turvetuotannossa. Asutuksen osalta keskeisiä toimenpiteitä ovat muun muassa puhdistamojen ja vesihuoltoverkostojen saneeraukset ja varautuminen vesihuollon erityistilanteisiin. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteitä vesistöjen rakentamisesta ja kuormituksesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteillä pyritään erityisesti vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, vaellusesteiden poistamiseen ja järvien sisäisen kuormituksen hallintaan. Säännöstelyn kehittämishankkeissa tarkastellaan mahdollisuuksia vesistöjen ekologisen tilan parantamiseen. Pohjavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat pohjavesien suojelusuunnitelmien laatiminen sekä pohjavesien tilan seuranta ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen. Vesienhoitoalueella hyvän tilan saavuttaminen painottuu mm. Kemijärven osa-alueelle, missä vesistöjen parantamistarpeet liittyvät lähinnä vesistöjen rakenteellisten tai hydrologisten muutosten aiheuttamien haittojen lieventämiseen sekä ravinne- ja kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentämiseen. 132(262)

135 Vesienhoidon tilatavoitteet Kemijärven alueella ovat: erinomaisena säilyminen 9 %, hyvänä säilyminen 81 %, hyvän tilan saavuttaminen 7 % (Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi , Lapin elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus Raportteja 89/2015) Vesistön käyttö Kemijärvellä on reilut 100 rantakiinteistöä (Karttakuva asutuksesta ks. kpl 6.3, kuva 6.3-1). Kahden kilometrin etäisyydellä purkupisteestä alavirran suuntaan P1 järven rannalla on asuinrakennuksia 53 kappaletta ja loma-asuinrakennuksia 2 kappaletta. Vastaavasti purkupisteen P2 läheisyydessä asuinrakennuksia on 20 kappaletta ja loma-asuinrakennuksia 24 kappaletta. Järvellä harrastetaan kalastusta, huviveneilyä ja mökkeilyä. Talvisin moottorikelkkailu on suosittua ja jäällä myös hiihdetään ja ulkoillaan. Kesäisin järvellä uidaan ja vettä käytetään kasteluun sekä sauna- ja talousvedeksi (Marttunen 2004). Virkistyskäyttöä tapahtunee asutuksen läheisyydessä. Kalastusta harrastettaneen tasaisesti Kemijärven alueelle, saalismäärien perusteella eniten kalastetaan Luuksinsalmen eteläpuolisella alueella. Virkistyskäyttöä tapahtunee ainakin asutuksen läheisyydessä. Säännöstely on vaikuttanut voimakkaasti virkistyskäyttöön, matalat vedenkorkeudet ovat mm. rumentaneet maisemaa, vaikeuttaneet jäällä moottorikelkoilla liikkumista, veneiden vesille laskua, ja vaikeuttaneet rantojen käyttöä. Mm. hiekkarantoja on jäänyt kesäisin veden alle. Rakennetut pohjapadot ovat vaikeuttaneet keväisin veneellä liikkumista (Marttunen 2004). Vuodesta 2004 alkaen Kemijärven säännöstelyä on pyritty kehittämään haittojen vähentämiseksi. Suosituksena ovat olleet mm. vedenkorkeuden alentaminen kesällä ja ylimpien vedenkorkeuksien alentaminen syksyisin. Ranta-alueelle on rakennettu venepaikkoja ja rantoja on kunnostettu. (FCG 2016a). Veneilyreitit kulkevat keskustan ja hankealueen välissä lähellä keskustan puoleista rantaa. Nykytilanteessa esimerkiksi Termusniemen pohjapadon kohdalla on jääpeitteen aikaan sulaa aluetta. Ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan Suomen järvien jääpeitteeseen tulevaisuudessa siten, että jääpeite syntyy yhä myöhemmin ja sulaa yhä aikaisemmin. Järvien jääolojen seurannan mukaan jääpeitteen kestossa on havaittu lyhenemistä ja myös jääpeitteen ohenemista ( 6.7 Kalasto ja kalastus Kemijärven kalataloustarkkailussa kerätään tietoa kalastuksesta, kalakantojen tilasta ja kalatalousmaksuilla suoritettujen hoitotoimenpiteiden (mm. istutukset) tuloksellisuudesta. Nykyisiä tarkkailumenetelmiä ovat kalastustiedustelu, kalakantanäytteet, taimenmerkinnät, sähkökoekalastukset sekä hauen ravinnonkäyttöselvitys (Salo ja Paksuniemi 2014, Pak- 133(262)

136 suniemi 2015). Kemijärven biologis-kalataloudellisessa tutkimushankkeessa on 1980-luvulla tutkittu mm. Kemijärven säännöstelyn kalastovaikutuksia (Heikinheimo-Schmid ym. 1987, Huusko ja Karttunen 1987, Tikkanen ja Hellsten 1987) Kalasto Kemijärven kalastoa tutkitaan Luonnonvarakeskuksen (ent. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) toimesta kuuden vuoden välein verkkokoekalastuksin, joiden aineistoa käytetään järven ekologisen tilan luokittelussa. Vuonna 2013 valmistuneeseen laajaan biologiseen aineistoon perustuvassa ekologisen tilan luokittelussa Kemijärvi on hyvässä saavutettavassa tilassa. Vuoden 2013 koekalastustulosten perusteella Kemijärven ekologinen tila on parantunut vuoden 2007 jälkeen, ja kalaston perusteella arvioitu tilaluokka on nykyään erinomainen. Tilaluokan paraneminen johtuu pääasiassa särkikalojen biomassaosuuden alenemista vuoteen 2007 verrattuna (Sairanen ja Ruuhijärvi 2014). Kalakantanäytteitä on kerätty siika-, taimen- ja kuhasaaliista, joiden perusteella on mm. arvioitu kalaistutusten tuloksellisuutta. Siikanäytteet on pääosin kerätty tarkastelualueen eteläosasta Luuksinsalmen ja Luusuan väliseltä alueelta (osa-alue 4). Vuoden 2015 siikanäytteistä 52 % oli muodoltaan vaellussiikoja, 26 % planktonsiikoja, 19 % pohjasiikoja ja vajaa 5 % peledsiikoja. Vuoden 2015 siikamuotojen jakauma oli poikkeuksellinen. Aiemmin suurin osa näytteistä on ollut planktonsiikoja. Kemijärveen ei istuteta pohjasiikaa tai peledsiikaa, joten osa näytekaloista on peräisin sivuvesiin tehdyistä istutuksista tai luontaisesta lisääntymisestä. Siikaistutusten tuloksellisuus on todettu heikoksi. Istutuksia on tehty kerran myös kuhalla, jonka merkitys Kemijärven kalataloudessa on 2000-luvulla selvästi lisääntynyt. Kuhan elvyttämishankkeessa on ollut merkittäviä ongelmia ja poikasviljelyllä on onnistuttu tuottamaan istukkaita vain vuonna Kuhan kasvu on ollut säännöstellyssä Kemijärvessä parempaa kuin järven luonnontilaisissa osissa. Kemijärven kuhakanta on vakiintunut hyvälle tasolle eikä kanta enää välttämättä ole riippuvainen voimakkaiden vuosiluokkien menestyksestä (Paksuniemi 2016). Hauen ravinnonkäyttötutkimuksen avulla pyritään selvittämään taimenistutusten tuloksellisuutta. Vuosina kerättiin yhteensä 458 hauen ruuansulatuskanavanäytettä (Salo 2015). Haukien mahoista löytyi yhteensä 575 kalaa, jotka koostuivat 9 eri lajin edustajista. Yleisimmät saalislajit olivat kuore (206 kpl), särki (62 kpl) ja muikku (57 kpl). Taimenten lukumäärä (5 kpl) oli vähäinen, mutta niiden osuus oli lähes 30 % syödyn kalaravinnon kokonaispainosta. Taimenten osuus oli selvästi suurempi niillä alueilla, joille taimenistutuksia on kohdennettu. Istutusten tuloksellisuuden parantamiseksi on ehdotettu istutusten toteuttamista suuremmilla istutuserillä sekä niiden kohdentamista haukitiheyksiltään vähäisille alueille Kutu- ja poikasalueet Kemijärvellä on 1980-luvulla selvitty kalojen kutualueita lomaketiedusteluin ja haastattelemalla kalastajia sekä poikasvaiheiden esiintymistä koenuottauksin ja haavimalla. 134(262)

137 Haastatteluissa ilmeni, että osa lomakekyselyn vastaajista oli kutupyyntiä kartoittavassa osiossa merkinnyt karttaan muikun ja siian pyyntialueet yleensä eikä pelkästään kutupyyntiä. Sama koski myös kutu (pyynti) syvyyksiä ja muita lajeja (Heikinheimo-Schmid ym. 1987). Kuvassa esitetyt kutualueet ovat paremminkin kalojen pyyntialueita, ja vain osa kartoitetusta alueesta on kutualueita. Haastattelujen mukaan muikku kutee Kemijärvessä syys-lokakuun vaihteessa ja siika lokakuun loppupuolella. Hauen kutuaika oli haastateltujen mukaan toukokuussa tai touko-kesäkuussa ja ahvenen touko-kesäkuussa. Kuhan kutuajoista tai kutusyvyyksistä ei saatu tietoja (Heikinheimo-Schmid ym. 1987). Kuva Kalojen kutualueet Kemijärvessä vuonna 1980 tehdyn haastattelun mukaan (muokattu kuvista Heikinheimo-Schmid ym. 1987). Muikun kutupaikkoja Kemijärvessä on kartoitettu myös säännöstelyn vaikutuksia kartoittavassa tutkimuksessa, jossa todennäköisiltä kutualueilta selvitettiin mätitiheyksiä ja esiintymissyvyyttä keräämällä mätiä paineilmaimurilla (Tikkanen ja Hellsten 1987). Tutkimuksessa keskityttiin Ämmälän ja Lehtolan alueilta, jotka sijaitsevat hankealueen ulkopuolella, Kemijärven itäosassa. Muikun mätijyviä löydettiin tasaisesti 2 metrin syvyydestä aina yli 10 metriin, mikä sopi yhteen kartoitettujen kutupyyntisyvyyksien kanssa varsinaisen Kemijärven pääaltaan kanssa. Tutkimuksessa arvioitiin myös mädin selviytymistä sumputuskokeilla, joissa elävää mätiä pidettiin verkkosumpuissa talven yli oletetuilla kutualueilla. Sumputuskokeissa mäti odotetusti tuhoutui säännöstelyvyöhykkeen jäätyvällä osalla (0-4,5 metriä ylärajasta). Yllättävää oli mädin osittainen selviytyminen sulana pysyvällä, mutta jään painamalla säännöstelyvyöhykkeen alimmalla osalla (4,5-7 metriä ylärajasta 135(262)

138 1980-luvulla). Ko. alueet ovat syksyllä jäättömän ja korkean veden aikaan vähintään 4-5 metrin syvyydessä. Kalanpoikasten esiintymistä kartoitettiin poikasnuottaamalla yhteensä yli 80:llä eri paikalla vuonna 1985 (Huusko ja Karttunen 1987). Niillä alueilla, joilla tavattiin muikun poikasia runsaasti alkukesällä, nuotattiin uudelleen myöhemmin kesällä. Muikunpoikasista saatiin havaintoja kaikilta Kemijärven suurimpien selkien rannoilta. Suurimmat tiheydet olivat Ailanganlahdella ja Narkilahden suualueella (Kuva 6.7-2). Muikunpoikasten ei havaittu suosivan mitään erityistä rantatyyppiä. Yleisimmin poikasia tavattiin paljailta hietikkoisilta rannoilta (Huusko ja Karttunen 1987). Kuva Koenuottausten muikunpoikassaaliit Kemijärvessä vuonna 1985 (muokattu kuvasta Huusko ja Karttunen 1987). Kuhan rauhoitusalueet ovat sen tärkeimmät kutualueet. Luuksin kutualue on noussut piilopadon alapuolelle. Emokuhia saadaan kutuaikana saaliiksi jo Tohmon korkeudella (Liekonen 2017). Kuhan kutualueet on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 6.7-3). 136(262)

139 Kuva Kuhan kutualueet. 137(262)

140 6.7.3 Kalojen haitta-ainepitoisuudet Tarkastelualueella on selvitetty mateen mahdollisia lisääntymishäiriöitä sekä orgaanisten klooriyhdisteiden esiintymistä hauissa. Kemijärven päähaaran eli Termusniemen yläpuolisen vesialueen, Ämmänselän ja Tossanselän osa-alueiden tuloksia verrataan Jumiskonselän tuloksiin. Kartoituksen perusteella kutukyvyttömien mateiden osuus on kasvanut Kemijärven päähaaralla vuosina yli kaksinkertaiseksi 2000-luvulla. Talvella pyydetyistä näytemateista noin 48 % oli kutukyvyttömiä, kun vertailualueella kaikki näytemateet olivat sukukypsiä ja kutevia (Taskila 2015). Kalojen kloorifenolipitoisuuksia on tutkittu haukien lihaksesta ja sappinesteestä. Näytekaloja on pyydetty kolmelta alueelta Kemijärvestä ja kahdelta vertailualueelta. Vuoden 2009 näytteissä todetut kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia vaihdellen välillä <1-3 µg/kg tuorepainoa. Vastaavan suuruisia pitoisuuksia tavataan myös jätevedettömistä vesistä pyydetyistä hauista. Pitoisuudet olivat vuonna 2009 pienentyneet selvästi aiemmista, vuosien 2001 ja 1998 arvoista, ollen lähellä määritysrajaa (Eskola ja Taskila 2009) Kalavesien hoitotoimenpiteet Kemijärven kalatalouden kehittämisestä toteutettiin vuosina hanke, jossa selvitettiin eri intressiryhmien mielipiteitä ja kokemuksia kalaston ja kalastuksen nykytilasta, ongelmista ja kehittämismahdollisuuksista sekä kalatalouteen liittyvistä toimenpiteistä ja päätöksenteosta. Suurimmat ongelmat kalastuksessa liittyivät vedenkorkeuksiin ja virtaamiin, pyydysten käyttöön ja talviaikaiseen liikkumiseen vesistössä. Sekä kotitarve-, virkistys- että ammattikalastuksen määrä koettiin liian vähäiseksi. Velvoitevarojen käyttöön oltiin varsin tyytyväisiä, tosin istutusten toteuttamisessa ja tutkimuksessa nähtiin kehittämisen varaa. Ammattikalastuksen kehittämisessä katsottiin olevan eniten kehittämistä markkinointiin liittyvissä toimissa (Korhonen ym. 2004). Kemijärven osakaskunnalta saatujen tietojen (Kemijärven osakaskunta ) mukaan Kemijärven kalavesien suunnitellut hoitohankkeet pitävät sisällään istutuksia kalakannan turvaamiseksi ja kalataloustarkkailun istutusten ja muiden hoitotoimenpiteiden tuloksellisuuden selvittämiseksi. Suunnitelman mukaan koko säännöstelyalueelle sekä Kemijoen osakaskunnan alueelle istutettavat kalalajit ovat taimen, siika, harjus ja pyyntikokoinen kirjolohi. Esimerkiksi Kemijoki Oy:n maksuvelvoitevaroilla tehtävät taimenistutukset vuonna 2016 ovat yhteensä kpl ja Kemijoen osakaskunnan alueelle yhteensä kpl (Taulukko 6.7-1). Tulevina vuosina istutuksia on suunniteltu erityisesti kuhakannan turvaamiseksi. Vuosina maksuvelvoitteen käyttösuunnitelman mukaan esimerkiksi vaellussiikaa on tarkoitus istuttaa kpl vuodessa. 138(262)

141 Taulukko Kemijärven säännöstelyalueelle (Kemijärven allasalue) vuosina istuttujen kalojen kokonaismäärät (Muokattu taulukosta Paksuniemi 2016). Taimen Taimen Pohja- Vaellus- Plankton- Peled- Harjus Kuha Kirjolohi Vuosi pienpoikasist. siika siika siika siika * * * * 0** ** * 0** * 0** Kalastus Tarkastelualueella tapahtuvan vapaa-ajan (kotitarve- ja virkistyskalastus) kalastusta kartoittavassa kalastustiedustelussa Kemijärvi on jaettu kuuteen osa-alueeseen (Kuva 6.7-4). Tiedustelu perustuu osakaskuntien myymiin lupiin, joita oli viimeisimmän, vuotta 2013 koskevan, kalastustiedustelun aikaan myyty yhteensä 1290 kpl. Tiedustelu lähetettiin 793 talouteen, joista 71 % vastasi kyselyyn. Vastanneista n. 82 % oli kalastanut tiedustelualueella ja tuloksia voidaan pitää luotettavina ja kuvaavan hyvin alueella kalastuslupiin perustuvaa kalastusta. Nuottakalastuksesta ei tehty erillistä tiedustelua, sillä osakaskuntien luvilla saa viehe- ja verkkokalastuksen lisäksi myös nuottakalastaa (Salo ja Paksuniemi 2014). 139(262)

142 Kuva Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun osa-alueet rajoineen (muokattu kuvasta Paksuniemi 2016). Vuoden 2013 kalastustiedustelussa koko tarkkailualueen kalastajamääräksi arvioitiin 980 ruokakuntaa (taloutta). Suosituimpia pyydyksiä ja pyyntitapoja olivat vetouistelu, pilkki ja muikkuverkot, joilla oli kalastanut lähes puolet kalastustiedusteluun vastanneista. Verkkokalastuksen osuus oli n. 52 % kokonaispyyntiponnistuksesta (pyyntiponnistus = pyydyksiä keskimäärin pyynnissä x pyyntikertojen määrä). Verkkopyynti painottui vuonna 2013 aiempaa enemmän harvojen, solmuväliltään yli 45 mm, verkkojen käyttöön ja em. verkkojen käyttö ylitti ensimmäistä kertaa solmuvälin mm verkkojen käyttömäärän (Taulukko ). Vetouistelun lisääntyneestä suosiosta johtuen vapakalastuksen kokonaispyyntiponnistus on kasvanut 10 % vuodesta 2011 ja yli 50 % vuodesta (262)

143 Taulukko Kemijärven säännöstelyalueella (Kemijärven allasalue) vuonna 2013 kalastaneiden ruokakuntien (RK) käyttämät pyydykset, pyydystä käyttäneiden ruokakuntien lukumäärät sekä kokonaispyyntiponnistukset (PP, yht), pyydystä käyttäneiden ruokakuntien keskimääräiset pyyntiponnistukset (/rk) ja pyyntiponnistukset säännöstelyalueen pinta-alaa kohti (/ha) pyydyskoentakertoina. (Pyydyskoenta = pyydyksiä keskimäärin pyynnissä x pyyntikertojen määrä) (Muokattu taulukosta Salo ja Paksuniemi 2014). Ruokakunta Pyyntiponnistus kpl % yht. /rk /ha muikkuverkko ,5 verkko mm ,1 vekko mm ,6 verkko yli 46 mm ,2 katiska ,5 haukirysä <0,1 muut rysät, loukut <0,1 koukut ,3 pitkäsiima <0,1 vetouistelu ,7 virveli, perho ,1 mato-onki ,1 pilkki ,3 muu, tuntematon <0,1 nuotta <0,1 Kemijärven säännöstelyalueen vuoden 2013 kokonaissaalis oli n. 128 tn, josta haukea oli n. kolmasosa, muikkua neljäsosa ja ahventa viidesosa (Kuva 6.7-5). Näiden lisäksi saatiin madetta, siikaa ja kuhaa, joiden saalisosuudet olivat noin 2-5 %. Kuvassa kuha sisältyy kohtaan muut lajit, josta se muodostaa n. 80 %. Särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli noin 10 %. Muikku- ja haukikannat on arvioitu velvoitetarkkailussa vahvoiksi ja ahvenkanta vakaaksi. Siika- ja taimensaaliit ovat olleet vähäisiä jo pitkään ja 2000-luvun saalistasot selvästi pienempiä kuin 1990-luvulla. Kuhasaaliit ovat sen sijaan selvästi lisääntyneet 2000-luvulla ja vuoden 2013 kuhasaalis (7 tn) oli jo samaa tasoa kuin made-, siika-, säyneja taimensaalis yhteensä (Salo ja Paksuniemi 2014). 141(262)

144 Kuva Kemijärven säännöstelyalueen tavanomaisen pyynnin (ei nuottakalastusta) saalisarviot (kg) lajeittain tiedusteluvuosina (Salo ja Paksuniemi 2014). Eniten saalista (n. 38 tn) saatiin säännöstelyalueen pohjoisosasta (osa-alue 1), missä kalastaneiden ruokakuntien määrä (305 ruokakuntaa) oli lähes kolmasosa koko tarkkailualueen kokonaiskalastajamäärästä (980 ruokakuntaa). Osa-alueella nro 3 kalastaneita oli vain 57 ruokakuntaa ja osa-alueen kokonaissaalis oli noin 10 tn (Taulukko 6.7-3). 142(262)

145 Taulukko Kemijärven säännöstelyalueen saalis (kg) pyydyksittäin ja osa-alueittain vuonna 2013 (Muokattu kuvasta Salo ja Paksuniemi 2014). Osa-alue Yhteensä Kalastaneita ruokakuntia Saalis (kg) osa-alueittain Yhteensä muikkuverkot verkot mm verkot mm verkot yli 46 mm katiskat haukirysät muut rysät, loukut koukut pitkäsiimat vetouistelu verveli, perho mato-onki pilkki muut rysät, loukut tuntematon Yhteensä Osa-alue nro 2:n ylärajana toimii Kemijärven rautatiesilta ja alarajana Ämmänniemi-Lammasniemi linja, mikä vastaa tässä yhteydessä hankkeen pääasiallista tarkastelualuetta (Kuva 6.7-4). Osa-alueen nro 2 kalastajamäärät ovat vuosina vaihdelleet ruokakunnan välillä. Osa-alueen nro 2 saalisarvio oli vuonna 2013 noin kg. Saaliista noin kolmasosa (n kg) koostui hauesta, neljäsosa (n kg) ahvenesta ja reilu kymmenesosa (n kg) muikusta (Taulukko 6.7-4). Saalisarviot sisältävät vain tavanomaisen pyynnin, eikä esim. nuottakalastusta. Pinta-alaan suhteutettuna saalista saatiin n. 4 kg/ha ja kalastanutta ruokakuntaa kohden n. 104 kg. Osa-alueen nro 2 kokonaissaaliista saatiin puolet verkoilla, kolmasosa erilaisin vapavälinein ja reilu kymmenesosa katiskoilla (Salo ja Paksuniemi 2014). Luuksinsalmen ja Seitakorven voimalaitoksen välisen osa-alueen (osa-alue nro 4) kokonaissaaliarvio oli vuonna 2013 n kg, mikä on noin viidesosa koko Kemijärven säännöstelyalueen saaliista (Taulukko 6.7-4). Osa-alueen (nro 4) kuha- ja muikkusaaliit muodostivat yli puolet kyseisten lajien vuoden 2013 kokonaissaalisarvioista. Sen sijaan haukija ahvensaaliit muodostivat alle 10 % Kemijärven säännöstelyalueen vuoden 2013 saaliista. Kalastus näyttäisikin tällä alueella (osa-alue 4) painottuvat selvästi juuri kuhaan ja muikkuun. 143(262)

146 Taulukko Kemijärven säännöstelyalueen saalis (kg) lajeittain vuonna 2013 (Muokattu kuvasta Salo ja Paksuniemi 2014). Osa-alue Yhteensä Kalastaneita ruokakuntia Saalis (kg) osa-alueittain Yhteensä % Ahven ,9 Hauki ,6 Made ,3 Siika ,2 Muikku ,5 Kuore ,2 Kuha ,4 Särki ,4 Taimen ,5 Kirjolohi ,5 Säyne ,4 Harjus ,1 Muut ,0 Yhteensä Talvinuottauksen apajapaikkoja Kemijärvellä, biojalostamon jäähdytysvesien mahdollisella vaikutusalueella on Tossanselällä ja Selkämätalan alueella on esitetty kuvissa ja Lisäksi Kemijärvellä on talvinuottauspaikkoja Jumiskonselän, Kokkoselän ja Askanselän alueella (useita apajapaikkoja), Kenttäniemen lounaispuolella, Kauhanselän alueella (useita apajapaikkoja) ja Inkilänniemen eteläpuolella. Kyseiset apajapaikat ovat talvisin lähinnä kaupallisten kalastajien käytössä, kesällä kyseisiltä alueilta kalastavat myös vapaaajankalastajat. (Liekonen 2017). 144(262)

147 Kuva Keltainen viiva kuvassa kuvaa apajapaikkaa talvinuottauksessa. Viivan pituus kertoo apajan pituuden. 145(262)

148 Kuva Keltainen viiva kuvassa kuvaa apajapaikkaa talvinuottauksessa. Viivan pituus kertoo apajan pituuden. Kuhan verkkopyyntipaikkoja on Tossanniemen pohjoisosassa, Tossanniemen ja Antinniemen länsipuolella Kaupallinen kalastus Pohjois- ja Itä-Lapin elinkeinokalatalouden kehittämisstrategiassa Kemijärvellä arvioitiin kalastavan vuonna 2005 kuusi nuottakuntaa, joiden saalis oli yhteensä kg. Saaliista noin puolet koostui muikusta ja puolet kuoreesta (Talvensaari 2008, viitattu teoksessa Peltonen 2010). Vuoden 2016 alusta lähtien myös sisävesien kaupallisille kalastajille asetettiin velvollisuus ilmoittaa saaliinsa, käytetyt pyydykset sekä pyyntiponnistus Luonnonvarakeskukselle. Kaupallisista kalastajista pidettävässä rekisterissä oli Kemijärven kunnan alueella 28 rekisteröitynyttä kalastajaa ( tilanne) ja 33 kalastajaa (elokuun 2017 tilanne). Ammattikalastustiedot ilmoitetaan kalenterivuosittain. Luonnonvarakeskukselta elokuussa 2017 saadun tiedon mukaan saalistietoja on ilmoittanut 13 kalastajaa. 146(262)

149 Vuonna 2016 voimaan tulleen kalastuslain mukaan kaikkien yli kahdeksalla verkolla pyytävien (67⁰ eteläpuolella) tulee ilmoittautua kaupallisen kalastuksen rekisteriin. Lisäksi vähäistä suuremman saaliin myyntioikeus on vain kaupallisilla kalastajilla. Lakimuutos on todennäköisesti lisännyt kaupallisen kalastuksen rekisterissä olevien henkilöiden määrää, vaikka kalastuksessa ei ole tapahtunut muutoksia. Lapin kalatalouskeskuksen (Liekonen 2017) mukaan Ämmänselällä on yksi ja Tossanselällä kaksi nuotta-apajaa, joissa kalastus on ammattimaista. Luonnonvarakeskukselta (Keskinen 2017) saatujen tietojen mukaan Kemijärvellä harjoitetaan kaupallista kalastusta kalastajien ilmoittamien tietojen mukaan Ämmänselän, Kauhaselän, Tossanselän, Ailanganlahden, Ruopsanlahden, Reinikanperän ja Luusuan alueella (Kuva 6.7-8). ja kalastuksessa käytettäviä pyydyksiä ovat verkko, katiska, trooli, nuotta ja rysä. Lisätietoa kaupallisesta kalastuksesta on esitetty hakemuksen liitteessä 18 (Kalataloudellinen haitta ja korvaukset, Kaupalliselle kalastukselle aiheutuva haitta). 147(262)

150 Kuva Alueet Kemijärvellä, jossa harjoitetaan kaupallista kalastusta Kalastusrajoitukset Hankealueella on kolme kalastuskieltoaluetta, joissa kalastusta on rajoitettu. Ruopsanlahdella ja Ruopsanjokisuussa kalastus onkimalla ja pilkkimällä on kielletty välisenä aikana (Maa- ja metsätalousministeriön kalastusrajoitusten nettipalvelu). Luuksinsalmenja Lehtosalmen alueilla on kuhan rauhoitusalueet, joissa kaikenlainen kalastus on kielletty 148(262)

151 välisenä aikana Kemijärven kalastusalueen tekemällä päätöksellä. Lisäksi Luuksin ja Termusniemen pohjapadon välistä aluetta esitetään myös rauhoitettavaksi (Liekonen 2017). 6.8 Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet Lähin Natura alue Tynnyriaapa (FI , SCI) sijaitsee noin 8,5 km päässä hankealueesta. Tynnyriaapa muodostuu kolmesta erillisestä alueesta. Palovaaran itäpuolella sijaitseva pienin osa-alue on varsin karu, paikoin rimpinen avosuoalue, jossa on pari lähdettä. Alueen eteläosa on osin kuivunut tien ja muutaman ojan takia. Viitajärven ympärillä oleva maa-alue on lähes kokonaan ojitettu. Viitajärvellä on kuitenkin tavattu muutamia vesilintulajeja ja rannalla kahlaajia ja rantalintuja. Kolmas osa-alue on laajempi suoalue, jonka metsäsaarekkeet ovat lähes kokonaan hoidettuja mäntyvaltaisia taimikoita. Alueen reunoilla on laajoja ojitusalueita, myös alueen reunojen Tynnyrioja ja Kummunjoki on perattu. Iso-Tynnyrilammessa on varsin runsas vesilintulajisto. Löytölammin tuntumassa pesii harmaalokkikolonia. Tynnyriaapa on eteläisen Peräpohjolan tärkeä aapasuokohde. Lähin luonnonsuojelualue Vierron luonnonsuojelualue (YSA128131, yksityinen suojelualue) sijaitsee noin 9,3 km päässä hankealueesta. Alue kuuluu suurelta osin em. Tynnyrinaavan Natura-alueeseen. Lähin luonnonsuojeluohjelma-alue Tynnyrinaapa kuuluu myös suurelta osin em. Tynnyrinaavan Natura-alueeseen. Alue kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Hankealueen lähimmät Natura 2000-, luonnonsuojelu- ja luonnonsuojeluohjelma-alueet on esitetty seuraavalla kartalla (Kuva 6.8-1). 149(262)

152 Kuva Natura 2000-, luonnonsuojelu- ja luonnonsuojeluohjelma-alueet. 150(262)

153 6.9 Kasvillisuus ERP Lumi ja turve (2015) luontoselvityksen mukaan Patovaaran lounaisosa ja Alakankaiden metsät vaihtelevat variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) ja seinäsammal-mustikkatyypin välillä (HMT). Metsät ovat talouskäytössä ja kasvillisuus on tavanomaista. Patovaaran rinteellä on runsaasti avohakkuuaukeita. Maaperä on runsaskivistä. Inventointialueen pohjoisosa ja Patojärven rannat ovat kasvatusmetsää, joka paikoin on uudistuskypsää. Patovaaran alueella esiintyy runsaasti lähteitä, hetteitä ja lähdesoita. Todennäköisesti lähteisyyden takia alueella on alavammilla kohdilla avosuo- ja korpipainanteita, jotka tuovat monimuotoisuutta alueen luontoon (ERP Lumi ja turve 2015). Täydentävän luontoselvityksen mukaan (PK Jooga ja luonto 2016) Hiidenlammen koillispuolella on avohakkuu ja sen keskellä lehtomaista kangasta. Kasvillisuus jatkuu rehevänä tästä länteen. Hiidenlammen länsipuolelle on tehty läjitysalueet. Läjitysalueen länsipuolella olevissa niemekkeissä on uudistuskypsää männikköä ja kuusta. Metsien ikä ranta-alueella vaihtelee nuoresta kasvatusmetsästä uudistuskypsään metsään (PK Jooga ja luonto 2016) Arvokkaat luontokohteet Seuraavassa kuvassa (Kuva ) on esitetty hankealueen arvokkaat luontokohteet luontoselvitysten ERP Lumi ja turve (2015) ja PK Jooga ja luonto (2016a) mukaan. 151(262)

154 Kuva Hankealueen arvokkaat luontokohteet ja lajit (ERP Lumi ja turve 2015 ja PK Jooga ja luonto 2016a). Kohteilla 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9 on lähteitä, lähdesoita ja lähdepuroja. Ne ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä sekä vesilain 11 :n mukaisia suojeltuja kohteita. Metsälain mukaisia vähäpuustoisia soita ovat kohteet 2, 5, 6 ja 7. Kohteella 8 on 152(262)

155 metsälain mukainen metsäkortekorpi ja rehevä lehtolaikku. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan metsäkortekorpi on vaarantunut (VU) luontotyyppi. Lähdekorvet, lehtomaiset kankaat ja lehdot ovat luontotyyppeinä silmälläpidettäviä (NT) (ERP Lumi ja turve 2015). Luonnontilaisen kaltainen saniaiskorpi kohteessa 10 on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Hiidenlampi (kohde 9) on kooltaan 0,7 ha, joten se ei kuulu metsälain 10 :n mainitsemiin lampiin, mutta kohde on luontoselvityksen (ERP Lumi ja turve 2015) mukaan muuten arvokas. Kohteella 8 on pienialaisena lettonevaa, jotka on luokiteltu luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi. Kohteella 6 on lyhytkorsirämettä, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Huomionarvoinen lajisto Kohteella 9 kasvaa korpipainanteissa lapinleinikkiä. Esiintymä on rajattu karttaan (Kuva ) omalla merkinnällään. Lapinleinikki on luontodirektiivin liitteen IV (b) laji ja luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji (luonnonsuojelulaki 42 ja 49 ). Se on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lapinleinikki ei ole uhanalainen. Uhanalaisuusluokitukseltaan (Rassi ym., 2010) silmälläpidettävää (NT) ahokissankäpälää esiintyy sorapaljastumalla muutama yksittäinen verso. Ahokissankäpälää esiintynee alueella satunnaisesti muuallakin luontoselvityksen (ERP Lumi ja turve 2015) mukaan. Hiidenlampi on jyrkkäreunainen, umpeen kasvava suolampi. Lammen rannoilla ei ole saraikkoa tai ruovikkoa, vaan se syvenee saman tien. Hiidenlampi ei ole sopivaa elinympäristöä esimerkiksi jättisukeltajalle (luontodirektiivin liitteen IV(a) mukainen laji), joka tarvitsee rehevän vesistön, jossa on saraikkoa ja matalaa rantaa. (Kangas, 2017) 6.11 Linnusto tehdyssä luontokartoituksessa havaittiin yhteensä 36 lintulajia, joista kahlaajia olivat taivaanvuohi, liro ja rantasipi (Aalto, 2016a). Taulukossa on esitetty havaituista lajeista lintudirektiivin liitteen I lajit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit. Suomen uhanalaisten lintujen luettelon on Tiaisen ym. (2016) julkaisun mukainen. Uhanalaisluokkien lyhenteet ovat RE = hävinnyt (Regionally Extinct), CR = äärimmäisen uhanalainen (Critically Endangered), EN = erittäin uhanalainen (Endangered), VU = vaarantunut (Vulnerable), NT = silmälläpidettävä (Near Threatened), LC = elinvoimainen (Least Concern), NA = arviointiin soveltumaton (Not Applicable), NE = arvioimatta jätetty (Not Evaluated) ja DD = puutteellisesti tunnetut (Data Deficient). 153(262)

156 Taulukko Lintukartoituksen huomionarvoinen linnusto. Laji hiirihaukka hiiripöllö kivitasku kuikka kurki leppälintu x x x vastuulaji direktiivilaji uhanalaisuus VU NT liro x x NT metso x x pohjansirkku rantasipi riekko tavi taivaanvuohi haarapääsky hömötiainen viherpeippo pajusirkku törmäpääsky x x x NT VU VU NT VU VU VU VU Kesällä 2016 havaittiin lintukartoituksessa metsopoikue niemessä läjitysalueen luoteispuolella ja yksinäinen metso Hiidenjängän pohjoispäässä. Hiirihaukka pesii hiidenlammen pohjoispuolella. Alueen eteläpuolella Jätevesijärven ympäristössä pesii törmäpääsky. Riekko ei todennäköisesti pesi alueella. Penkkatien länsipuolella ojan varressa tehtiin yksi havainto tavista. Kuikkia havaittiin järvellä. Kaksi kurkea havaittiin hetken aikaa läjitysalueen luoteispuolella olevan niemen tyvellä olevalla pikkusuolla. Rantasipistä tehtiin havainnot: toinen rannassa ja toinen Hiidenjängän eteläpäässä. Hiidenjängän eteläpäässä havaittiin soidintava liro. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä havaittiin alueella hiiripöllö (Aalto, 2016a). Kahlaajista taivaanvuohi oli soidintava lintu Hiidenjängällä. Tavattu liro oli soidintava lintu Hiidenjängän eteläpäässä. Tavatut kaksi rantasipiä olivat varoittelevia lintuja. Tulevan biolaitoksen vaikutusalueella ei vesilintuja tai kahlaajia juurikaan pesi tai esiinny Kemijärven voimakkaan säännöstelystä, joka hankaloittaa lintujen pesimistä ranta-alueella. Todennäköisesti koko Itä-Lapin paras vesilintupaikka ja hyvä kahlaajapaikka on hankealueen eteläpuolella oleva Stora Enson Jätevesijärvi. (Aalto, 2016b) 154(262)

157 Arvokkaat lintualueet Suomen kansallisesti arvokas lintualue (FINIBA) ja Lapin merkittävin lintukohde sijaitsee Kemijärven pohjoisosassa. Alue on kooltaan ha. Entisen sellutehtaan jätevesiallas on maakunnallisesti arvokas lintualue eli MAALI-alue (BirdLife Suomi ry, 2016). Kemijärven pohjoisosa on kansallisen rajauksen lisäksi maakunnallisesti arvokas lintualue. Maakunnallisesti arvokkaan alueen rajaukseen sisältyy lisäksi entisen sellutehtaan jätevesien jälkilammikko. Lammikko on rakennettu vuonna 1965 erottamalla Kemijärven lahti patopenkereellä erilliseksi altaaksi. Altaan pinta-ala on n. 80 ha ja keskisyvyys vajaa 2 m suurimman syvyyden ollessa 6,3 m. Altaan pohjalla on eri tavoin saastunutta hyvin löyhää lietettä (PSSAVI/3897/2014 Lupapäätös Nro 9/2017/1). Jälkilammikon kunnostuksesta on annettu määräykset Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (PSAVI) päätöksessä nro 22/10/1, Päätöstä ovat jälkilammikon kunnostusta koskevien määräysten osalta täydentäneet sekä Vaasan hallinto-oikeus että korkein hallinto-oikeus (nro 11/0371/1) ja (taltionro 2617) annetuilla päätöksillä. PSAVI hylkäsi päätöksessään (9/2017/1, ) jälkilammikon kunnostussuunnitelmaa koskevan hakemuksen ja määräsi Stora Enson toimittamaan uuden yksityiskohtaisen suunnitelman PSAVI:n hyväksyttäväksi mennessä. Uusimman päätöksen mukaan Kemijärven kalojen ja sedimentin orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuustutkimuksia sekä saaliskalalajien keskeisiä haitta-ainepitoisuuksia koskevat tarkkailut on suoritettava vuoden 2017 aikana, jonka jälkeen päätetään tarkkailun jatkosta. Luokittelu tärkeäksi lintualueeksi ei estä kunnostuksen toteuttamista. KHO:n päätöksellä lainvoimaiseksi tulleiden määräysten mukaan lietteen poisto on suunniteltava ja toteutettava siten, että jälkilammikon rantavyöhykkeen lietealueisiin perustuvat lintuvesiarvot säilyvät mahdollisuuksien mukaan hyvinä. Kemijärvi on merkittävä vesilintujen sulkasatoalueena. Alueen keväiset lintumäärät, etenkin kahlaajien kohdalla vaihtelevat vedenkorkeuden ja lietteiden esiintymisen mukaan Muut eläimet Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin jäniksen, oravan sekä ketun jälkiä ja jätöksiä. Poro on alueella yleinen. Rakentamisen aiheuttama häiriö ja elinympäristön muutos karkottaa eläimiä alueelta. Lepakkokartoituksessa tehtiin kaksi havaintoa pohjanlepakosta, joka on luontodirektiivin liitteen IVb laji. Alueella touko-kesäkuussa 2017 tehdyn viitasammakkokartoituksen mukaan alueella ei esiinny viitasammakkoa (selvitys on lupahakemuksen liitteenä 11). 155(262)

158 6.13 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesialueet Maaperä Alueen maaperä on maaperätutkimustulosten perusteella pääasiassa sora- ja hiekkamoreenia ja lähteiden ympärillä esiintyy lähdesoita. Hankealueen kaakkoispuolella sijaitsee pohjois-eteläsuuntainen moreenipeitteinen matala harjuselänne, jonka vettä johtavat maakerrokset on pääosin kaivettu pois. Hankealuetta tullaan louhimaan ja täyttämään aluetta tasattaessa. Alustavia pohjatutkimuksia on suoritettu tehdasalueella ja tutkimuksia tullaan täydentämään suunnittelun edetessä. Kalliopinnan korkeutta on selvitetty porakonekairauksilla. Maaperän pintaosien rakennetta ja maamassojen määrää on selvitetty pohjatutkimuksilla. Hankealueen moreenialueelle tehtiin 50 koekuoppaa, mutta maaperän tiiviyden, kivisyyden ja kallionpinnan takia kuopat jäivät suunniteltua matalimmiksi. Pehmeikköalueilta suoritettiin painokairauksia 58 pisteestä. Pohjatutkimusten perusteella moreenialueen maa-aines on pääosin routivaa kivistä hiekkamoreenia. Ohuen pintamaan alla esiintyy myös hienompaa silttiä ja karkeampia ohuita sorakerroksia. Hienoaineksen osuus maanäytteissä oli alle 20 %. Eloperäisen ja huonosti kantavan maa-aineksen keskisyvyys pehmeikköalueella on noin 2,5 metriä ja pehmeikköalueen kokonaislaajuus on noin 16,7 ha. Paksuimmillaan turvekerros on Hiidenlammen pohjoisrannalla, noin 6,75 metriä. Huonosti kantavia massoja on arvioitu olevan yhteensä m 3 ktr. Painokairauksissa turve- ja hiekkamoreenikerrosten alla esiintyy ohut pohjamoreenikerros ja sen alla kallionpinta. Ohuimmillaan maakerrokset ovat Hiidenlammen ympäristössä turvealueen reunalla hiekkamoreenikerroksessa (0,77 1,15 m) ja paksuimmillaan Hiidenlammen rannalla (6,9 7 m) sekä Hiidenjänkän lähdealueella (7 7,5 m). Kallion pintaa on kartoitettu porakonekairauksilla 63 tutkimuspisteestä ja kairauspisteiden avulla laadittiin alustava kallion pinnan korkeusmalli. Kalliopintamallin avulla on arvioitu alustava kallion louhintamäärä sekä mahdollisesti hyödynnettävän ja jalostettavan materiaalin määrä. (Insinööritoimisto Pohjois-Suomen Suunnittelupalvelu Oy, 2016 ja 2017) Hankealueen eteläpuolen, vuonna 2008 lopetetun Stora Enson sellutehtaan maaperää on tutkittu ja pilaantuneiksi todettuja maa-alueita kunnostettu. Neljälle alueelle jäi kunnostuksen jälkeen ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia. Lapin ELY-keskus hyväksyi vuonna 2011 riskinarvion ja pohjaveden jälkitarkkailuohjelman edellyttäen, että maankäytön muuttuessa pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitavat uudelleen. Alueella suoritetaan merkittäviä maansiirto- ja maaperän puhdistustöitä. Alustavan suunnitelman mukaan tehtaan alue tasataan/täytetään tasoon +162 metriä ja osa tasoon +155 metriä merenpinnan yläpuolella (m mpy). Pahkakummuntie kulkee korkeimmillaan noin +185 metrin korkeudella. Patovaara kohoaa tasolle +250 m mpy. 156(262)

159 Kallioperä Hankealueen kallioperä on graniittia ja eteläpuolella esiintyy magneettista graniittia. GTK:n kartta-aineistojen mukaan hankealueen kallioperässä ei kulje suurempia ruhjeita tai siirroksia. Kallio on alueella paikoin paljastuneena. Hankealue kuuluu Keski-Lapin granitoidikompleksiin, joiden graniitteja pidetään noin 1800 miljoonan vuoden ikäisinä, mutta kompleksin alueella graniitit jakaantuvat ainakin kuuteen eri ikäluokkaan (GTK, 2012). Vettä sisältäviä rakoja esiintyy tyypillisesti kallion m paksuisessa pintaosassa. Louhinta- ja räjäytystöistä saattaa aiheutua kallioperään uusia rakoja ja halkeamia, joiden kautta voi virrata heikompilaatuista pohjavettä alueen porakaivoihin (Suomen Vesiyhdistys 2005). Pohjavesialueet Etäisyys hankealueelta lähimmälle luokitellulle pohjavesialueelle (Kostamonpalo, luokka I: tärkeä pohjavesialue, tunnus: ) on noin 4 km. Vajaan kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta sijaitseva aiemmin luokiteltu pohjavesialue (Kallaanvaara, luokka III: muu pohjavesialue, tunnus ) on vuoden 2017 aikana poistunut luokituksesta (Lapin ELY-keskus 2017). Stora-Enson vanhan tehdasalueen kaatopaikan kaatopaikkavesiä ja pohjavesiä tarkkaillaan Ahma Ympäristö Oy:n toimesta. Kaatopaikan sekä soramontun vertailuputken pohjavesissä on havaittu mangaanin, raudan ja nikkelin kohonneita pitoisuuksia (Stora Enso, 2015). Hankealueen ympäristön kaivot on kartoitettu ja kaivojen veden pinnat on mitattu (Hakemuksen liite 10). Kaivojen sijainnin ja maaston muotojen mukaan vedet muodostuvat Patovaaran vaara-alueella, josta ne valuvat kaivoihin Melutilanne Tällä hetkellä hankealueen läheisyydessä melua aiheutuu lähinnä Pahkakummuntien liikenteestä sekä Lappi Timber Oy:n sahan ja liimapuutehtaan toiminnoista sekä raakapuuterminaalin liikenteestä. Lappi Timber Oy:n toimeksiannosta on tehty melumittauksia alueella (Sito, Kemijärven sahan ja liimapuutehtaan ympäristömelumittaukset, Lappi Timber Oy, ). Mittauksia tehtiin neljässä eri pisteessä, joista kolme oli Pahkakummuntien varressa ja yksi Kallaanvaaran asuntoalueella Rauhantiellä. Mittauspisteissä mitatut meluarvot olivat välillä LAeq (db) ja mitatut keskiäänitasot eivät ylittäneet VNp 993/92 mukaisia ohjearvoja. Raportissa myös esitetään, ettei sahan ja liimapuutehtaan toimintojen ja toiminta-ajan kasvattaminen aiheuta ohjearvojen ylityksiä. Merkittävin melua aiheuttava toiminta alueella oli liikenne Pahkakummuntiellä. Lisäksi raakapuuterminaalin rakentamisesta aiheutuva melu oli havaittavissa mittauspisteissä. Mittausten jälkeen raakapuuterminaali on aloittanut toimintansa. 157(262)

160 YVA-menettelyn aikana tehtyjen melumallinnusten yhteydessä mallinnettiin myös vaihtoehto VE0+, jossa mukana oli nykyinen liikennemäärä, Lappi Timber Oy:n toiminnasta laajennusten jälkeen aiheutuva liikenne sekä raakapuuterminaalin toiminnasta aiheutuva liikenne. Mallinnuksessa ei ole mukana Lappi Timber Oy:n tehdasmelua, koska siitä ei ollut saatavissa lähtötietoja. Melumallinnusten perusteella tilanteessa, jossa raakapuuterminaali on käytössä ja Lappi Timber Oy:n toiminta lisääntynyt, VNp 993/92 päivä- ja yöajan ohjearvot ylittyvät hankealueen pohjoispuolella joidenkin Pahkakummuntien varressa olevien kiinteistöjen kohdalla Liikenne Liikenneviraston liikennemääräkartan (Kuva ) mukaan hanke-aluetta lähimmässä mittauspisteessä Pahkakummuntiellä hankealueen pohjoispuolella liikkui 589 (655) ajoneuvoa vuorokaudessa ja eteläpuolella (1013) ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (suluissa olevat luvut vuonna 2016). Käännyttäessä Pahkakummuntieltä valtatielle 5 lännen eli Kemijärven suuntaan mittauspisteessä kulki 4391 (4406) ajoneuvoa ja idän suuntaan 2749 (2789) ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (vuonna 2016). Kuva Liikennemääräkartta. 158(262)

161 Liikennemääräkartan mukaan hanke-aluetta lähimmässä mittauspisteessä Pahkakummuntiellä hankealueen pohjoispuolella liikkui 38 (97) raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa ja eteläpuolella 81(128) raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (2016) (Kuva ). Käännyttäessä Pahkakummuntieltä valtatielle 5 lännen eli Kemijärven suuntaan mittauspisteessä kulki 232 (224) raskasta ajoneuvoa ja idän suuntaan 180 (182) raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (vuonna 2016). Kuva Raskaan liikenteen määrä lähialueen teillä vuonna 2015 (Liikennevirasto). 159(262)

162 7 Arvio vaikutuksista ympäristöön 7.1 Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen sekä valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Hankealueelle laaditaan parhaillaan yleiskaavaa ja asemakaavaa. Hanke eivät ole ristiriidassa voimassa olevan maakuntakaavan kanssa. Biojalostamon hankealueen ympäristössä, Patokankaan alueella on nykyiselläänkin teollista toimintaa ja laitoksen rakentaminen laajentaa nykyistä teollisuusaluetta. YVA-menettelyn yhteydessä vaikutuksia arvioitiin seuraavasti: Hanke tukee toteutuessaan laajalla alueella valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista, yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, ja metsätalouden kannattavuutta laajalla puunhankinta-alueella, sekä antaa mahdollisuuksia palveluiden säilyttämiselle ja ympäristön parantamishankkeille keskeisisillä kaupunkialueilla. Hanke hyödyntävää aiemmin toteutettua infraa ja liittyy olemassa olevaan teollisuusalueeseen. Hankkeen toteuttaminen aiheuttaa suhteellisen vähäistä haittaa lähialueiden herkille kohteille. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ovat suuria, laaja-alaisia ja myönteisiä, ja niiden ennakoidaan kestävän hyvin pitkän aikaa. 7.2 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Vaikutuksia on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä (YVA-selostus, kpl 4.11). Biojalostamon vaikutukset maisemaan vaihtelevat voimakkaasti tarkastelusuunnasta ja tarkastelualueen herkkyydestä riippuen. Uuden biojalostamon rakennukset ja rakenteet ovat korkeita ja kooltaan suurempia kuin viereisen Lappi Timber Oy:n saha- ja liimapuutehdasrakennukset. Tehtaan piippu tullaan varustamaan lentoestevaloin. Biojalostamon alue tasataan ja täytetään tasoon metriä merenpinnan yläpuolella (m mpy). Jalostamon korkeimmat rakenteet ovat piippu 110 m, soodakattila 65 m, biokattila 50 m, meesauunirakennuksen itäpää 35 m, massatehdaskeittämö 32 m, turbiinisali 28 m, haihduttamon osa 22 m sekä toimisto ja päävalvomo 20 m. Piippu, soodakattila ja biokattila kohoavat asuinrakennuksia korkeammalle ja meesauuni, turbiinisali ja massatehdas tietä korkeammalle. Merkittävimmät maisemavaikutukset kohdistuvat Patovaaran alueella tehdasaluetta lähimmän asutuksen ja Pahkakummun luoteispuolella olevaan asutuksen suuntaan. Pääosa tehdasrakennuksista sijoittuu Patovaaran asutuksen länsipuolelle. Patovaaran pohjoispuolella tehdasalue on olemassa olevan asutuksen lounas-eteläpuolella. Maisema muuttuu nykyisestä luonnonmaisemasta ja osittaisista vesinäköaloista pysäköintialue- ja varastoaluenäkymiksi lounaan-etelän suunnalla, mihin suuntaan maasto laskee. Alue, johon kohdistuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia, on suppea, ja asutuksen määrä on tällä alueella suhteellisen vähäinen. Kokonaisuudessaan maisemavaikutukset jäävät korkeintaan kohtalaisiksi. 160(262)

163 Hankealue ja tulevat rakennukset näkyvät keskustan Patojärven puoleisille rannoille muuttaen maisemaa nykyisen teollisuusalueen pohjoispuolella entistä laajemmin teollisuusalueeksi. Kohtalaisia haitallisia vaikutuksia kohdistuu matkailu- ja virkistystoimintoihin Patojärvellä ja vaaramaisemaan keskustan suunnasta katsottuna. Esimerkiksi matkailijoiden käyttämät venesatamat sijaitsevat pengerretyn maantierautatiesillan eteläpuolella, missä tiepenger estää näkyvyyttä hankealueen suuntaan. Kuvassa on esitetty havainnekuva biojalostamosta. Havainnekuva on Pahkakummuntieltä tavararatapihalle ja hankealueelle johtavan tien kohdalta luoteeseen katsottuna ilmasta. Enson entinen keittämö- ja pesemörakennus näkyy kuvassa vasemmalla. Kuva Havainnekuva ilmasta Pahkakummuntieltä tavararatapaikalle ja hankealueelle johtavan tien kohdalta luoteeseen katsottuna. (Sweco 2016). Kuvassa on esitetty havainnekuva rautatieaseman suunnasta Patojärven yli hankealueelle. Tehtaan taustalla näkyy Patovaara. Tehtaan piippu kohoaa Patovaaran tasoa, +250 m mpy, korkeammalle. Alaviistosta järveltä katsottuna myös soodakattila kohoaa vaarasiluetin yläpuolelle. 161(262)

164 Kuva Havainnekuva rautatieaseman suunnasta Patojärven yli hankealueelle (Sweco 2017). Kuvassa (Kuva 7.2-3) on esitetty havainnekuva Pahkakummuntieltä Patovaaran rinteen pientalojen läheltä hankealueen suuntaan ja Kemijärvelle. Rakennukset ja rakennelmat, kuten kuljettimet peittävät nykyistä näköalaa Kemijärvelle. Kuva Havainnekuva Pahkakummuntieltä Patovaaran rinteen pientalojen läheltä hankealueen suuntaan ja Kemijärvelle (Sweco, 2016). Vaikutusten arvioidaan kohdistuvan suhteellisen vähäisinä keskustassa sijaitseviin kulttuuriympäristökohteisiin, joiden suuntaan on näköyhteys vesistön yli. 7.3 Vaikutukset ilman laatuun Vaikutuksia ilman laatuun on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä tehdyn leviämismallinnuksen perusteella. Taulukossa on esitetty mallinnuksen tuloksena päästöjen rajaja ohjearvoihin verrattavat maksimipitoisuudet sekä niiden osuus raja- ja ohjearvoon verrattuna. 162(262)

165 Taulukko Päästömallinnuksen tulokset, rikkidioksidi (SO2), typenoksidit (NOx), hiukkaset (PM10) ja hajurikkiyhdisteet (TRS): maksimiarvot ja osuus raja- tai ohjearvosta. SO2 NOx Raja-arvo Raja-/ohjearvo Max. pitoisuus osuus raja-/ ohjearvosta µg/m 3 µg/m 3 % 1 tunti (sallitut ylitykset 24) 350 4,3 1,2 24 tuntia (sallitut ylitykset 3) 125 1,2 0,9 Ohjearvo tuntiarvojen 99. prosenttipiste 250 2,3 0,9 toiseksi suurin vuorokausiarvo 80 1,7 2,1 Raja-arvo 1 tunti (sallitut ylitykset 18) ,8 19,4 1 vuosi ,6 Ohjearvo tuntiarvojen 99. prosenttipiste ,9 13,3 toiseksi suurin vuorokausiarvo 70 14,3 20,4 Hiukkaset TRS Raja-arvo 24 tuntia (sallitut ylitykset 35) 50 0,3 0,7 1 vuosi 40 0,1 0,2 Ohjearvo toiseksi suurin vuorokausiarvo 70 1,4 2 Ohjearvo toiseksi suurin vuorokausiarvo 10 0,3 3,4 Lupahakemuksen jättövaiheessa arvioidut päästöt (tonnia vuodessa, taulukko ) ovat rikkidioksidin osalta suuremmat kuin YVA-vaiheessa arvioidut, mutta mallinnuksen perusteella rikkidioksidipäästöistä aiheutuvat pitoisuudet olivat niin pieniä suhteessa ohje- ja raja-arvoihin, että pitoisuudet suhteessa ohje- ja raja-arvoihin voidaan edelleen arvioida hyvin pieniksi. Rikkidioksidipäästöstä aiheutuvien pitoisuuksien arvioidaan olevan korkeimmillaan alle 5 % vuorokausiohjearvosta, ja noin 2-3 % tunti- ja vuorokausiraja-arvoista (kuva 7.3-1). 163(262)

166 164(262) Kuva Rikkidioksidin (SO2) korkein vuorokausiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus. (HUOM, Lupavaiheessa arvioidut päästömäärät ovat korkeammat kuin mallinnetut hiukkaspäästöt, mutta siitä huolimatta pitoisuudet ovat korkeimmillaankin vain muutamia prosentteja ohje- ja raja-arvoista).

167 Typenoksidipäästöstä aiheutuvat pitoisuudet ovat korkeimmillaan noin 20 % vuorokausiohjearvosta sekä alle 3 % vuosiraja-arvosta (kuva 7.3-2). Kuva Typpidioksidin (NO2) korkein vuosiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus. 165(262)

168 Hiukkaspäästöistä aiheutuvat pitoisuudet ovat suurimmillaan alle 2 % vuorokausiohjearvosta ja alle 1 % vuorokausiraja-arvosta (kuva 7.3-3). 166(262) Kuva Hiukkasten (PM10) korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus. (HUOM, Lupavaiheessa arvioidut päästömäärät ovat korkeammat kuin mallinnetut hiukkaspäästöt, mutta siitä huolimatta pitoisuudet ovat korkeimmillaankin vain muutamia prosentteja ohje- ja raja-arvoista).

169 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet olivat maksimissaan reilu 3 % vuorokausiohjearvosta (kuva 7.3-4). 167(262)

170 Kuva Rikkiyhdisteiden (TRS) korkein vrk-ohjearvoon verrannollinen pitoisuus. 168(262)

171 Haju, normaalitilanne Mallinnuksen perusteella tarkastelualueella ei arvioida aiheutuvan merkittävää hajuhaittaa. Maksimissaan aiheutuva hajupitoisuus on 2,3 hy/m 3. Hajupitoisuutta 1 hy/m 3 esiintyy noin 0,5 % vuoden tunneista. Hajupitoisuutta 1 hy/m 3 pidetään hajuna, jonka puolet ihmisistä aistii. Hajupitoisuus 3 hy/m 3 on jo selkeästi havaittavissa ja 5 hy/m 3 pidetään jo hyvin voimakkaana hajuna (Arnold, 1995). Mallinnustulosten lisäksi alueella voi esiintyä lyhytaikaista hajuhaittaa. Yleinen hajuhaitan ympäristölupamääräys on tuntikeskiarvona ilmaistuna alle 3,0 hy/m 3 vähintään 98 % kokonaisajasta. Ohjearvosuosituksena voidaan pitää VTT:n esittämää 3 % vuoden tunneista 3 hy/m 3. Mallinnuksen perusteella havaittavaa hajua voi esiintyä hyvin lyhytaikaisesti laajahkolla alueella tehdasalueen ympäristössä, lähimmän asuinalueen kohdalla muutamina tunteina vuodessa. Pieneen hajuhaitan suuruuteen vaikuttavat laitoksen korkea piippu (110 m), ulostulevan ilman lämpötila ( ºC) ja suuri virtaama (120 nm 3 /s) erityisesti soodakattilan hormissa. Normaalitilanteen hajun leviämisen maksimiarvot on esitetty kuvassa ja mallinnustulokset havaittavan hajun (1 hy/m 3 ) esiintymistä prosentteina vuoden tunneista kuvassa (262)

172 Kuva Hajun maksimiarvot. 170(262)

173 Kuva Havaittavan hajun (1 hy/m 3 ) esiintyminen prosentteina vuoden tunneista. 171(262)

174 Haju, häiriötilanne YVA-menettelyn yhteydessä (YVA-selostus, kpl arvioitiin leviämismallinnuksen avulla seuraavat tilanteet: Häiriötilanne H1: Hajukaasujen polton häiriötilanteessa väkevät hajukaasut poltetaan soihdussa ja laimeita hajukaasuja johdetaan piipun kautta ulos. Tällainen tilanne voi kestää vuorokauden ajan ja sen arvioidaan mahdollisesti tapahtuvan1 3 kertaa vuodessa (max. noin 70 h). Häiriötilanteen H1 alkuvaiheessa sekä väkevät että laimeat hajukaasut johdetaan ensimmäisen min ajan savupiipun kautta ulos Häiriötilanne H2: maksimaalinen häiriötilanne, jossa sekä väkevät että laimeat hajukaasut ohjataan ilman polttoa savupiipun kautta ulos. Häiriötilanne H2 liittyy laitoksen sähkökatkoksen tilanteisiin. Häiriötilanne H1 on tarkentuneiden suunnitelmien myötä muuttunut seuraavasti: Soodakattilalla tapahtuvassa hajukaasun polton häiriötilanteessa hajukaasut johdetaan poltettavaksi soihdun sijasta meesauunissa. Soodakattilan häiriötilanteessa meesauunin voidaan olettaa toimivan normaalisti, joten hajukaasut saadaan ohjattua polttoon varajärjestelmän kautta nopeasti eikä laimeita savukaasuja tarvitse johtaa suoraan ulos polton käynnistymisen aikana. Meesauunin piipun korkeus (110 m) on laskennassa käytettyä soihdun korkeutta (88 m) suurempi, joten päästöjen vaikutus lähialueen pitoisuuksiin voidaan myös arvioida vähäisemmäksi kuin YVA:ssa arvioidussa tilanteessa. Häiriötilanteen H1 mallinnustulos on esitetty kuvassa (262)

175 Kuva Rikkiyhdisteiden (TRS) korkein vrk-ohjearvoon verrannollinen pitoisuus häiriötilanteessa H1. 173(262)

176 Maksimaalisessa häiriötilanteessa H2 suurimman arvioidun hajupäästön seurauksena havaittavaa hajua voisi esiintyä satunnaisesti, paikallisesti ja lyhytaikaisesti, sääolosuhteista riippuen jopa yli 20 kilometrin etäisyydellä laitosalueesta. Yhteisvaikutukset YVA-menettelyn yhteydessä mallinnettiin myös yhteisvaikutukset Keite Groupin sahan ja liimapalkkitehtaan kattiloiden päästöjen kanssa. Toimintojen yhteisvaikutuksena aiheutuvat pitoisuudet ovat mallinnuksen perusteella korkeimmillaan typpidioksidin osalta, lähes 40 % tuntiraja-arvosta ja reilut 30 % vuorokausiohjearvosta (kuva 7.3-8). Maksimiarvot ovat kuitenkin hyvin paikallisia ja esiintyvät lähinnä pistemäisinä maaston korkeimmissa kohdissa. Muualla mallinnusalueella pitoisuudet ovat selvästi pienemmät ja selvästi alle rajaja ohjearvojen. Rikkidioksidin osalta yhteisvaikutuksena aiheutuva pitoisuus oli reilu 10 % ohjearvosta. 174(262)

177 Kuva Typpidioksidin (NO2) korkein vuosiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus. 175(262)

178 7.4 Vaikutukset vesistöön Vesistövaikutusten tarkastelualue on ensisijaisesti Kemijärvi rautatiesillan yläpuoliselta vesialueelta järven runko-osaa myöten järven eteläosassa sijaitsevaan luusuaan ja sen alapuoliseen Kemijokeen saakka. Myös Luuksinsalmeen yhtyvä itäinen haara ja päävirtausalueen ulkopuolella olevat lahtialueet on huomioitu. Arvioinnissa on huomioitu biojalostamon mahdolliset vaikutukset purkuvesistön veden lämpötilaan ja laatuun, jääolosuhteisiin, pohjan laatuun, eliöstöön, kalastoon ja kalastukseen sekä vesistön muuhun käyttöön. Kuormituksen vaikutuksia Kemijärven ekologiseen tilaan ja vesienhoidon tavoitteisiin on käsitelty asiantuntija-arviona painottaen laskennallisesti tai mallintaen arvioituja ainepitoisuuksien muutoksia. Myös vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden mahdollisia vaikutuksia on arvioitu asiantuntija-arviona soveltaen tietoja vastaavantyyppisen toiminnan vesistökuormituksesta ja vesistövaikutuksista. Vedenlaadun tarkkailupisteet on esitetty kuvassa ja Kostamon ja Seitakorvan tarkastelupisteet alla olevassa kuvassa (Kuva 7.4-1). 176(262)

179 Kuva Kostamon ja Seitakorvan tarkkailupisteet Virtaus- ja vedenlaatumallinnukseen perustuva arviointi Jätevesien vaikutusten arviointia varten tehtiin YVA-menettelyn yhteydessä 3D-mallinnus, jossa lähtötietoina käytettiin maksimaalisella selluntuotannolla ( t/d) syntyvää jätevesimäärää (0,3 m 3 /s) (Lauri 2016). Jätevesipäästö nousee mallinnuksen tulosten perusteella pintaan sekä kesällä että talvella ja sekoittuu talvella 2-3 m ja kesällä 3-5 m syvyiseksi kerrokseksi pääasiassa järven virtausnopeudesta riippuen. Jäteveden suolapitoisuudella ei juurikaan ole vaikutusta lähialueen käyttäytymiseen. Pitoisuuksien kohoaminen oli mallinnuksen perusteella selvintä purkualuevaihtoehtoja lähinnä olevilla pisteillä, joilla toisaalta myös vaihtelu oli voimakasta, eli vaikutukset voivat 177(262)

180 olla ajoittain hyvinkin selviä, mutta nopeasti ohi meneviä ja ajoittain niitä ei havaittu lainkaan. Kauempana vaihtelu vähentyi. Tilanteet, joissa aikasarjapisteillä esiintyi maksimaalisia pitoisuuskohoamisia, olivat harvinaisia ja nopeasti ohi meneviä. Suurimmat vaikutukset todettiin pienivirtaamaisena ja lämpimänä talvena lopputalvella juuri ennen jäiden lähtöä ja kevättulvaa sekä kuivana ja vähävirtaamaisena kesänä 2006, jolloin vaikutukset voimistuivat loppukesää kohden, ollen suurimmillaan elokuussa. Normaalina talvena ja kesänä 2010 vaikutukset jäivät lopputalvella ja loppukesälläkin hyvin lieviksi. Kevättulva-aikaiset virtaamat ovat Kemijärvessä suuria ja kuormituksen vaikutukset jäävät silloin selvästi muita ajanjaksoja pienemmiksi kuormitusten sekoittuessa suureen vesimäärään. Samoin syksyllä veden lämpötilojen lasku ja sen myötä tehostuva veden sekoittuminen ja lopulta syystäyskierto vähentävät kuormituksen vaikutuksia. Jätevesien purkupaikasta P2 (purkupisteiden sijainti kpl Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat, perustelut) kuormitus kulkeutuu mallinnuksen mukaan kesäaikaan pohjapadolta pääosin etelän suuntaan Noidanselälle ja Ämmänselälle (Lauri 2016). Kuormituksen kulkusuunnan, -nopeuden ja -reitin määrää pitkälti läpivirtaama. Tuulella ei lasketuissa vakiotuulitilanteissa juurikaan ollut vaikutusta kuormituksen kulkeutumiseen. Ämmänsaaren alapuolella kuormitus sekoittuu idästä tuleviin vesiin laimentuen samalla ja jatkaa sitten Luuksinsalmen kautta Seitakorvan suuntaan. Talviaikaan kuormitus kulkeutuu pohjapadolta etelään ja leviää (samalla laimentuen) koko Noidanselän alueelle ja Ämmänselän keski- ja länsiosiin. Ämmänsaaren kohdalta kuormitus kulkeutuu Luuksinsalmen kautta alemmille selkäalueille ja Seitakorvan kanavan lähtöön. Itään Lehtosalmen suuntaan kuormitusta ei juurikaan leviä. Kuormitus pysyy virtausreitin varrella olevilla selkäalueilla, eikä kerry reitin sivussa oleville lahtialueille. Purkupisteelle P2 sijoitettuna jätevesikuormituksen vaikutukset olivat kesäaikaan suurimmillaan pohjapadon kohdalla, sekä sen yläpuolella sijaitsevalla aikasarjapisteellä 148 (Aikasarjapisteet, kuva 6.6-2, mallinnustulokset esim. Kuva 7.4-8). Jätevesien purkupiste (YVA-vaiheessa) sijaitsee virtaussuunnassa aivan aikasarjapisteen 148 yläpuolella. Talvella purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät selvimmin pisteellä 148. Pitoisuuksien kohoaminen oli mallinnuksen perusteella selvintä purkualuevaihtoehtoja lähinnä olevilla pisteillä, joilla toisaalta myös vaihtelu oli voimakasta, eli vaikutukset voivat olla ajoittain hyvinkin selviä, mutta nopeasti ohi meneviä ja ajoittain niitä ei havaittu lainkaan. Kauempana vaihtelu vähentyi. Tilanteet, joissa aikasarjapisteillä esiintyi maksimaalisia pitoisuuskohoamisia, olivat harvinaisia ja nopeasti ohi meneviä. Suurimmat vaikutukset todettiin pienivirtaamaisena ja lämpimänä talvena lopputalvella juuri ennen jäiden lähtöä ja kevättulvaa sekä kuivana ja vähävirtaamaisena kesänä 2006, jolloin vaikutukset voimistuivat loppukesää kohden, ollen suurimmillaan elokuussa. Normaalina talvena ja kesänä 2010 vaikutukset jäivät lopputalvella ja loppukesälläkin hyvin lieviksi. Kevättulva-aikaiset virtaamat ovat Kemijärvessä suuria ja kuormituksen vaikutukset jäävät silloin selvästi muita ajanjaksoja pienemmiksi kuormitusten sekoittuessa suureen vesimäärään. Samoin syksyllä veden lämpötilojen lasku ja sen myötä tehostuva veden sekoittuminen ja lopulta syystäyskierto vähentävät kuormituksen vaikutuksia. 178(262)

181 Luuksinsalmessa, Tossanselällä ja järven luusuassa vaikutukset olivat maksimiarvojenkin perusteella enää vähäisiä tai vaikeasti havaittavissa. Näin ollen pitoisuusvaikutusten ei arvioida ulottuvan Kemijärven alapuoliseen Kemijokeen. Myös jäähdytysvesien vaikutuksia arvioitiin 3D-mallinnuksen perusteella (kpl Lämpövaikutukset ). Laskennallinen tarkastelu jätevesien pitoisuusvaikutusten arvioimiseksi 3D-mallinnuksen lisäksi biojalostamon kuormituksen teoreettisia vaikutuksia vesistön ainepitoisuuksiin (ravinteet, AOX jne.) on arvioitu ns. laskennallisella tarkastelulla kuormitusarvioiden ja järven virtaamatietojen avulla (Taulukko 7.4-1). Tarkastelussa oletetaan, että jäte- ja jäähdytysvesien sekoittuminen on purkualueella täydellistä ja vesistöön päätyvä aines ei myöskään lisälaimene tai sedimentoidu matkalla purkualueelta kauempana oleville alueille. Todellisuudessa kuormitus laimenee purkupaikan jälkeen edelleen mm. purkualueen alapuolelle valuma-alueelta laskevien vesien ansiosta ja todennäköisesti myös sedimentoitumista tapahtuu jonkin verran. Laskennallinen tarkastelu antaa karkean arvion mahdollisista aiheutuvista maksimipitoisuuksista. Laskennallisen tarkastelun perusteella eri kuormitusjakeiden vaikutukset aineiden pitoisuuksiin purkuvesistössä jäävät keski- ja ylivirtaama-aikoina vähäisiksi (Taulukko 7.4-1). Alivirtaama-aikoina pitoisuudet ovat selvästi korkeampia. Alivirtaamatilanteissa laimeneminen on heikompaa, mutta toisaalta myös aineiden kulkeutuminen hitaampaa ja sedimentoitumista ehtii tapahtua enemmän. Paikalliset vaikutukset voivat olla selvempiä, mutta vaikutusalueen laajuus voi olla runsasvirtaamaisempaa tilannetta pienempi. 179(262)

182 Taulukko Maksimaalisella selluntuotannolla syntyvän vesistökuormituksen aiheuttamat laskennalliset vaikutukset Kemijärven ainepitoisuuksiin eri virtaamaoloissa vuosien virtaamatiedoilla. Virtaamatiedot ja lyhenteiden selitykset on kuvattu taulukossa Taulukko Boreal Bioref Oy:n toiminnassa muodostuva jätevesikuormitus suhteutettuna Kemijärveen nykytilanteessa tulevaan kokonaiskuormitukseen (WSFS-Vemala ) sekä aiemmin toiminnassa olleeseen Stora Enso Oyj:n sellutehtaaseen. Boreal Bioref Oy:n max kuormitus viittaa maksimaaliseen päiväkohtaiseen kuormitukseen suurimmalla kapasiteetin mukaisella havuselluntuotannolla. WSFS-Vemalan P-, N- ja kiintoainekuormitus perustuvat malliversioon 1 ja CODcr ja sulfaattikuormitus malliversioon 3. Vemalassa CODcr, sulfaatti- ja natriumkuormituslaskentamalli on vielä keskeneräinen, joten luvut ovat vain suuntaa-antavia. Vesistökuormitus Tarkastelu piste Pitoisuus yksikkö Pitoisuusvaikutukset eri virtaamilla MQ HQ MHQ MNQ NQ CODcr Kostamo 0,78 0,08 0,12 3,85 12,33 mg/l kg/d Seitakorva 0,71 0,11 0,19 3,39 5,50 BOD7 Kostamo 0,02 0,00 0,00 0,08 0,25 mg/l 400 kg/d Seitakorva 0,01 0,00 0,00 0,07 0,11 Kiintoaine Kostamo 0,04 0,00 0,01 0,20 0,63 mg/l 1000 kg/d Seitakorva 0,04 0,01 0,01 0,17 0,28 Kok. N Kostamo 0,01 0,00 0,00 0,03 0,09 µg/l 150 kg/d Seitakorva 0,01 0,00 0,00 0,03 0,04 Kok. P Kostamo 0,00 0,00 0,00 0,00 0,02 µg/l 25 kg/d Seitakorva 0,00 0,00 0,00 0,00 0,01 AOX Kostamo 0,01 0,00 0,00 0,07 0,22 µg/l 350 kg/d Seitakorva 0,01 0,00 0,00 0,06 0,10 Sulfaatti Kostamo 1,88 0,20 0,29 9,28 29,73 mg/l kg/d Seitakorva 1,70 0,27 0,46 8,18 13,27 Natrium Kostamo 1,52 0,17 0,24 7,51 24,03 mg/l kg/d Seitakorva 1,37 0,22 0,37 6,61 10, Kuormitus Biojalostamon jätevesien arvioidut kuormitusmäärät on esitetty taulukossa Taulukossa on esitetty myös Kemijärveen tuleva kokonaiskuormitus ja Stora Enson vanhan Kemijärven sellutehtaan päästömäärät. Kuormittaja P N Kiintoaine CODcr Kuormitus, kg/d Sulfaatti Natrium Kokonaiskuormitus Stora Enso keskiarvo Boreal Bioref Oy Kemijärvi (262)

183 Stora Enso Oyj:n Kemijärven sellutehtaan (kapasiteetti reilut sellutonnia vuodessa) vuosien keskimääräiseen kuormitustasoon (Taulukko 7.4-2) nähden Boreal Bioref Oy:n arvioitu kuormitus on jonkin verran vähäisempää, esimerkiksi fosforikuormitus on 7 % alhaisempi ja COD kuormitus on 15 % alhaisempi luvulla vanhan sellutehtaan kuormitus ollut huomattavasti vähäisempää verrattuna sitä edeltävään aikaan (Kuvat ). Sellun tuotantotekniikka ja jäteveden käsittelymenetelmät ovat kehittyneet vanhan tehtaan toiminnan aikana. Jätevesien sisältämien haitallisten aineiden ominaispäästöt ovat vähentyneet erityisesti valkaisun alkuainekloorista luopumisen seurauksena 1990-luvulla sekä aktiivilietepuhdistamon käyttöönoton myötä 2006 jälkeen. Erityisesti kloorifenolisten yhdisteiden päästöjen ja puuperäisten uuteaineiden päästöjen on arvioitu vähentyneen (Ojanen 2006). Boreal Bioref Oy:n toiminnasta muodostuvien jätevesien arvioitu biologinen hapenkulutus on Stora Enson Kemijärven sellutehtaan aiheuttamaan vesistökuormitukseen nähden selvästi pienempää (Kuva 7.4-6). Orgaanisten halogeeniyhdisteiden (AOX) osalta arvioitu kuormitus on jonkin verran Stora Enson vanhan sellutehtaan viimeisten toimintavuosien päästöjä suurempi, mutta selvästi pienempi kuin, mitä nämä päästöt olivat suurimmillaan vanhalla tehtaalla ennen valkaisuprosessin uusimista (Kuva 7.4-7). AOX-kuormitusta voidaan pitää nykyaikaisille bio- ja sellutehtaille tavallisena suuruusluokkana. Esimerkiksi Metsä Fibren Äänekosken sellutehtaan luparaja on 500 kg/d (LSSAVI/4652/2014 Lupapäätös Nro 4/2015/1) ja Finnpulp Oy:n Kuopion biotuotetehtaan luparaja on 450 kg/d (ISAVI/1171/2016 Lupapäätös Nro 14/2017/1). Boreal Bioref Oy:n biotehtaalla syntyvä kuormitus on Kemijärveen tulevaan kokonaiskuormitukseen nähden häviävän pieni typen, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen (CODcr) osalta. Fosforin ja etenkin sulfaatin ja natriumin osuus on suurempi ja niiden vaikutusten merkittävyyden kannalta oleellista on se, miten hyvin kuormitus laimenee purkuvesistössä. Sulfaatin, natriumin ja CODcr kuormituksen kohdalla on muistettava, että Kemijärven kokonaiskuormitusarvio ei ole luotettava mallin keskeneräisyydestä johtuen. Arvioita biojalostamon jätevesien metallikuormituksesta on esitetty kappaleessa (262)

184 Kuva Kokonaisfosforikuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta. Kuva Kokonaistyppikuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta. 182(262)

185 Kuva Kokonaiskiintoainekuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta. Kuva COD-kuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta. 183(262)

186 Kuva BOD-kuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta. Kuva AOX-kuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta. Erityisesti ravinnekuormitukseen liittyviä vaikutuksia on kuvattu kappaleessa 7.4.2, kiintoainekuormituksen vaikutuksia kappaleessa 7.4.3, COD ja AOX-kuormituksen vaikutuksia kappaleessa ja BOD-vaikutuksia kappaleessa (262)

187 7.4.2 Ravinnepitoisuudet Tehtaan jätevesipäästöjen arvioidaan kasvattavan Kemijärveen nykytilanteessa tulevaa kokonaisfosforikuormitusta noin 5 % ja typpikuormitusta alle 2 %. YVA-vaiheessa tehdyn vesistömallinnuksen perusteella purkupisteelle P2 sijoitettuna jätevesikuormituksen vaikutukset olivat kesäaikaan suurimmillaan pohjapadon kohdalla, sekä sen yläpuolella sijaitsevalla veden laadun mittauspisteellä 148 (noin 500 metrin etäisyydellä päästölähteestä, ks. kpl Veden laatu, kuva 6.6-2). Talvella purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät selvimmin pisteellä 148. (Kuvat ja 7.4.4). Lupavaiheessa jätevesien kuormitusarviot ovat tarkentuneet ja fosforin osalta päästöarvio on noin 20 % alhaisempi ja typen osalta 40 % alhaisempi, kuin YVA-vaiheessa. Kuva Purkupisteeseen P2 sijoitetun fosforikuormituksen kulkeutuminen ja vaikutus pitoisuuksiin 0-2 m syvyydellä keskimääräisenä kesänä kesä-syyskuun keskiarvoina kuvattuna (Lauri 2016). Lupavaiheessa päivitetty kuormitusarvio on 20 % alhaisempi kuin kuvissa esitetty, YVA:ssa mallinnettu kuormitus. 185(262)

188 Kuva Purkupisteeseen P2 sijoitetun fosforikuormituksen kulkeutuminen ja vaikutus pitoisuuksiin 0-2 m syvyydellä kuivana ja lämpimänä kesänä kesä-syyskuun keskiarvoina kuvattuna (Lauri 2016). Lupavaiheessa päivitetty kuormitusarvio on fosforin osalta 20 % alhaisempi kuin kuvissa esitetty, YVA:ssa mallinnettu kuormitus. Pohjapadon yläpuolella, noin 500 metrin etäisyydellä purkupisteestä (veden laadun mittauspiste 148, ks. kuva ) pinnanläheisen veden keskimääräinen fosforipitoisuusnousu oli YVA:ssa arvioidulla päästömäärällä sademäärältään normaalina kesänä (2010) 1,7 µg/l ja kuivana kesänä (2006) 2,7 µg/l (Taulukko 7.4-3). YVA-vaiheen jälkeen tarkentuneella, noin 20 % pienemmällä fosforikuormituksella aiheutuvat pitoisuudet ovat vastaavasti alhaisemmat, jolloin pitoisuusmuutosten pisteellä 148 voidaan arvioida olevan normaalina kesänä keskimäärin 1,5 µg/l ja kuivana kesänä noin 2 µg/l luokkaa. 186(262)

189 Mallinnuksen mukaan typpipitoisuus kohosi YVA:ssa arvioiduilla päästömäärillä lähimmällä aikasarjapisteellä (piste 148) normaalikesänä keskimäärin µg/l ja kuivana kesänä µg/l, Taulukko 7.4-3). YVA-vaiheen jälkeen tarkentuneella, noin 40 % pienemmällä typpikuormituksella pitoisuusnousun voidaan arvioida olevan keskimäärin alle 12 µg/l. Sekä fosforin että typen osalta padon kohdalla pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin pisteessä 148. Noidanselällä (N1) ja Luuksinsalmessa (LuuksinS) vaikutukset lievenivät. Tossanselällä (147) ja järven luusuassa (Seitak) vaikutukset olivat enää lieviä, pitoisuuksia kohottavan vaikutuksen laskiessa noin puoleen pohjapatoalueeseen nähden. Taulukko Jätevesikuormituksen (YVA:ssa fosfori 35 kg/d, typpi 250 kg/d) aiheuttama fosfori- ja typpipitoisuuksien kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä sademäärältään normaalina kesänä 2010 ja kuivana kesänä (Lupavaiheessa tarkentuneet arviot: fosforikuormitus 25 kg/d, typpikuormitus 150 kg/d. Pitoisuudet voidaan arvioida vastaavasti fosforin osalta 20 % ja typen osalta 40 % alhaisemmaksi). Talvella purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin pisteellä 148, jossa keskimääräinen fosforipitoisuuden nousu YVA:ssa arvioiduilla kuormitusmäärillä oli 5 µg/l (keskimääräinen talvi) tai 8 µg/l (vähävirtaamainen ja lämmin talvi), typpipitoisuus talvesta riippuen µg/l, Taulukko 7.4-4). Pohjapadon kohdalla vaikutukset lievenevät ja ovat Luuksinsalmessa enää noin kolmasosan pisteen 148 vaikutuksista. Tossanselällä ja järven luusuassa vaikutukset laskivat noin neljäsosaan pisteestä 148. YVAvaiheen jälkeen tarkentuneella, noin 20 % alhaisemmalla fosforikuormitusmäärällä ja 40 % alhaisemmalla typpikuormitusmäärällä aiheutuvat pitoisuudet ovat vastaavasti alhaisemmat. 187(262)

190 Taulukko Jätevesikuormituksen (YVA:ssa fosfori 35 kg/d, typpi 250 kg/d) aiheuttama fosfori- ja typpipitoisuuden kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä ja eri purkupaikkavaihtoehdoilla virtaamaltaan normaalina talvena ja vähävirtaamaisena ja lämpimänä talvena (Lupavaiheessa tarkentuneet arviot: fosforikuormitus 25 kg/d, typpikuormitus 150 kg/d. Pitoisuudet voidaan arvioida vastaavasti fosforin osalta 20 % ja typen osalta 40 % alhaisemmaksi). Suhteutettaessa arvioitu pitoisuuslisäys vesistössä mitattuihin ( ) keskimääräisiin pitoisuuksiin aikasarjapisteellä 148 (Taulukko Keskipitoisuudet Kemijärven mittauspisteissä vuosina ), biojalostamon jätevesistä kesäaikaan aiheutuva pitoisuusnousu nostaisi veden fosforipitoisuutta lähimmällä aikasarjapisteellä (148) vajaat 10 % ja typen osalta noin 3 %. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kohoaminen on selvintä purkupisteiden lähialueella ja pitoisuudet laimenevat nopeasti purkupisteeltä etäämmäksi siirryttäessä. Veden rehevyystaso Veden rehevyystasoa voidaan arvioida ravinnepitoisuuden perusteella. Kesäaikaiset pitoisuudet kuvaavat parhaiten veden rehevyystasoa. Tarkkailupisteessä 148 mitatut fosforipitoisuudet vesistössä kesä-elokuussa ovat olleet seuraavat: 188(262)

191 Taulukko Veden rehevyystaso tarkkailupisteessä 148 kesä-elokuussa. Näytteen ajankohta, piste 148 (kesä - elokuu) kok. P (µg/l) kok. N (µg/l) , 22 1 noin 345, (virtaamaltaan tavanomaista suurempi kesä) 3 16, 24 2 noin 310, (virtaamaltaan keskimääräinen kesä) 4 19, , (pienivirtaamainen kesä) 4 18, , (heinä-elokuu keskiarvo n=41) 18,2 1 Ahma Ympäristö Oy Kemijoen vesistötarkkailu Pöyry 2016: Kemijoen vesistötarkkailu vuonna Ympäristöhallinto, Karpalo-tietopalvelu, tiedot haettu 08/ Lauri Mittaustulosten 2006, 2010, 2015 ja 2016 perusteella fosforipitoisuudet pisteessä 148 kesä-elokuussa ovat olleet (keskimäärin 20) µg/l ja typpipitoisuudet (keskimäärin 306) µg/l. Mallinnustulosten perusteella (kuvat ja 7.4-9) ja ottaen huomioon mallinnustilannetta alhaisemmat päästöarviot biojalostamon jätevesistä arvioidaan syntyvän yli 4 µg/l fosforipitoisuuksia (kuukausikeskiarvopitoisuuksia) normaalina kesänä selvästi alle yhden kilometrin etäisyydelle purkupisteestä ja kuivana kesänä korkeintaan noin 3,5 kilometrin etäisyydelle. Yli 30 µg/l typpipitoisuuksia arvioidaan syntyvän normaalina kesänä maksimissaan puolen kilometrin etäisyydelle purkupisteestä ja kuivana kesänä vajaan yhden kilometrin etäisyydelle purkupisteestä. (Typpipipitoisuuksien mallinnustulokset, YVAselostuksen liite, vesistömallinnusraportti, kuvat 64 ja 66, Lauri 2016). Suomen ympäristökeskuksen ja metsäteollisuuden yhteisessä REHEVÄ-hankkeessa on todettu jätevesien mukana tulevasta fosforista olevan noin 50 % perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa ja typestä tyypillisesti alle 15 %, ja enimmillään jopa 90 % (Jouttijärvi 2006, viitattu teoksessa Ojanen 2008). Näin ollen vain osasta biotehtaan ravinnekuormituksesta voi aiheutua biologisia vaikutuksia purkuvesistössä. Rehevöittävien vaikutusten tarkastelussa painotetaan kokonaisfosforipitoisuutta, sillä jätevesistä aiheutuvat typpipitoisuuden muutokset eivät suurimmillaankaan heikennä Kemijärven fysikaalis-kemiallista tilaa typen osalta hyvää heikommaksi ja rehevyystaso säilyy karua tai korkeintaan lievästi rehevää vettä vastaavana. Toisin sanoen kuormituksen vaikutukset typpipitoisuuteen jäävät fosforipitoisuutta vähäisemmiksi ja vesistön kannalta vähemmän merkittäviksi. 189(262)

192 Normaalina kesänä, purkupaikan lähiympäristöä (noin 1 km etäisyydellä purkupisteestä) lukuun ottamatta, järven fosforipitoisuuden voidaan arvioida säilyvän lievästi rehevää pitoisuutta vastaavalla tasolla (15 25 µg/l, Forsberg & Rydingin 1980 luokituksen mukaan) ja typpipitoisuuden karua vesistöä (alle 400 µg/l) vastaavalla tasolla. Kuivana kesänä järven ravinnepitoisuuksien arvioidaan säilyvän pääosin lievästi rehevää ja karua pitoisuuksia vastaavalla tasolla alueella, joka ulottuu 3,5 km etäisyydelle purkupisteestä. Taustapitoisuuksien vaihteluväli (10 36 µg/l) huomioon ottaen pitoisuudet vesistössä voivat kohota tasolle, jossa aiheutuu havaittavia rehevyystason muutoksia, kuten levähaittoja. Etäämpänä purkupisteestä vaikutukset pitoisuuteen häviävät taustapitoisuuden normaaliin vaihteluun, eivätkä aiheuta havaittavia ja/tai mitattavia pitkäkestoisempia muutoksia järven rehevyystasoon tai ekologiseen tilaan Kiintoainepitoisuudet Tehtaan jätevesipäästöt kasvattavat Kemijärveen nykytilanteessa tulevaa kiintoainekuormitusta 0,7 %. Biojalostamolla syntyvä kiintoainekuormitus on Kemijärveen tulevaan kokonaiskuormitukseen nähden häviävän pieni. Kiintoainekuormituksella ei laskennallisesti arvioiden ole merkitystä vastaanottavan vesistön kannalta. Mallinnuksen perusteella (Lauri 2016) pisteellä 148 kiintoainepitoisuudet nousivat kesän olosuhteista riippuen keskimäärin 0,06 0,09 mg/l. Talvella kiintoainepitoisuus kohosi 0,17-0,26 mg/l (Taulukko 7.4-5). Luuksinsalmen kohdalla maksimipitoisuudet/-pitoisuusvaikutukset laskevat neljäsosaan ja keskiarvo puoleen aikasarjapisteen 45 pitoisuuksista. 190(262)

193 Taulukko Jätevesikuormituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä sademäärältään normaalina kesänä 2010 ja kuivana kesänä 2006 sekä normaalina talvena ja vähävirtaamaisena ja lämpimänä talvena KESÄ TALVI Hankkeelle tehdyn virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella jätevesien mukana tulevan kiintoainekuormituksen vaikutukset purkuvesistön kiintoainepitoisuuksiin ovat vähäisiä. Merkittävää kertymistä syvänteisiin ei mallinnuksen mukaan arvioida tapahtuvan, joten kuormituksella ei arvioida olevan vaikutuksia sedimentin happiolosuhteisiin eikä täten myöskään syvännepohjaeläimiin Happitilanne COD- Tehtaan jätevesipäästöt kasvattavat Kemijärveen nykytilanteessa tulevaa kuormitusta 0,8 % (taulukko 7.4-7). Kesällä purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutukset olivat mallinnuksen perusteella suurimmillaan pohjapadon kohdalla, jossa aiheutuva kemiallinen hapenkulutus kasvoi YVA:ssa arvioidulla kuormitusmäärällä normaalikesänä keskimäärin 0,8 mg/l ja kuivana kesänä keskimäärin 1,2 mg/l (Taulukko 7.4-6). Talvella purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät selvimmin pisteellä 148, kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 2,2 (kuivana kesänä 3,5 mg/l). Pohjapadon kohdalla vaikutukset lievenevät hieman ja ovat Luuksinsalmessa enää kolmasosan pisteen 148 vaikutuksista. Tossanselällä ja järven luusuassa vaikutukset laskivat viidesosaan pisteestä 148. YVA-vaiheen jälkeen tarkentuneella, 35 % suuremmalla COD-kuormitusmäärällä, aiheutuvat pitoisuudet ovat vastaavasti suuremmat, jolloin pitoisuusmuutoksen pohjapadon kohdalla arvioidaan olevan kesällä keskimäärin noin 1,0 mg/l ja talvella noin 3 mg/l. 191(262)

194 Taulukko Jätevesikuormituksen (YVA:ssa COD max 16 t/d) aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä sademäärältään normaalina kesänä 2010 ja kuivana kesänä 2006 sekä normaalina talvena ja vähävirtaamaisena ja lämpimänä talvena HUOM. Päivitetty kuormitusarvio on COD:n osalta 35 % korkeampi, kuin YVA:ssa mallinnettu kuormitus. KESÄ TALVI Vesistössä mitatut pitoisuudet CODmn ovat keskimärin noin 9 µg/l (Taulukko 6.7-1) ja mittauspisteellä 148 pitoisuus kesällä 2016 pitoisuus oli 13 µg/l. Metsäteollisuuden jäteveden CODCr pitoisuus voidaan muuntaa mittaustuloksiin vertailukelpoiseksi CODmn pitoisuudeksi kokemusperäisen kertoimen avulla, kertoimena on käytetty esim. lukua 1/1,95. Tällä perustella biojalostamon COD-kuormituksen voidaan arvioida nostavan nykyisiä pitoisuuksia pisteen 148 kohdalla talvella keskimäärin noin 10 % ja kauempana purkupisteestä sekä kesäaikaan sitä vähemmän. Laskennallisen tarkastelun perusteella biologisen hapenkulutuksen osalta vaikutukset jäävät vähäisiksi myös alivirtaama-aikoina (Taulukko 7.4.1). Näin ollen biologisen hapenkulutuksen muodossa tulevalla kuormituksella ei arvioida olevan vaikutuksia vastaanottavan vesistön happiolosuhteisiin. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta vaikutus on alivirtaamilla biologista hapenkulutusta selvempi. Kemijärven vesimassan vähäisen kerrostumisen, lyhyen viipymän ja hyvien virtausolosuhteiden ansiosta lämpö- ja jätevesikuormituksen vaikutukset pohjien tilaan ja happiolosuhteisiin ja syvännepohjaeläimistöön arvioidaan vähäisiksi Kasviplankton Tehtaan toiminnan vaikutukset purkuvesistön kasviplanktoniin liittyvät yleisesti tarkasteltuna purkuvesien mukana tulevaan ravinnekuormitukseen sekä jäähdytysvesien mukana 192(262)

195 tulevaan lämpökuormitukseen, jotka yhdessä tarjoavat lisäresursseja kasviplanktontuotannolle, mikä voi johtaa kasviplanktonin määrän kasvuun, lajiston runsaussuhteiden muutoksiin ja vesistön rehevöitymiseen. Lämmintä ja/tai ravinteikasta vettä suosiva lajisto voi runsastua muun lajiston kustannuksella. Toisaalta jätevesien mukana voi tulla haitallisia aineita, jotka voivat inhiboida kasviplanktonin tuotantoa. Kemijärven kasviplanktonin ekologinen tila on nykytilanteessa arvioitu hyväksi. Vesistön rehevöitymisen tilaa voidaan arvioida kasviplankton- ja rihmalevämassojen avulla tai veden ravinnepitoisuuksien perusteella. Ravinnekuormitus voi vaikuttaa vesistössä paitsi perustuotannolle käyttökelpoisten ravinteiden pitoisuuksiin, myös ravinnesuhteeseen, jolla voi olla vaikutusta kasviplanktontuotantoon ja yhteisön koostumukseen. Jos oletetaan, että Boreal Bioref Oy:n Kemijärven tehtaan purkuvesien typpi- ja fosforikuormituksesta 50 % on perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa (Jouttijärvi 2006, viitattu teoksessa Ojanen 2008), ei biotehtaan kuormituksella ole vaikutusta Kemijärven minimiravinnesuhteeseen. Tämä voidaan todeta suhteuttamalla kuormituksen laskennalliset (maksimaaliset) vesistövaikutukset keskivirtaamilla (Taulukko 7.4-1) minimiravinnetarkastelun (YVA-selostus, kpl ) yhteydessä kuvattuihin Kemijärven ravinnepitoisuuksiin ja ravinnesuhteisiin. Mikäli typpikuormituksesta on vähemmän kuin 25 % käyttökelpoisessa muodossa, purkupaikan lähialueen typpirajoitteisuus korostuu, mikä puolestaan voi lisätä sinilevien esiintymisriskiä, sillä typen sidontaan kykenevinä ne hyötyvät typpirajoitteisuudesta muiden leväryhmien kustannuksella, mikäli vedessä on myös käyttökelpoista fosforia saatavilla. Jos taas jätevesien sisältämä typpi on suurimmaksi osaksi käyttökelpoisessa muodossa, alkaa fosfori toimia minimiravinteena, mikä on Suomen sisävesille tyypillisin tilanne (mm. Antikainen ym. 2008). Tehtaan toiminnan vaikutuksista tehdyn virtaus- ja kuormitusmallin perusteella jätevesien ja jäähdytysvesien laimeneminen on purkuvesistön hydrologisten ominaisuuksien ansiosta tehokasta. Selvimmät vaikutukset jäävät purkualueen läheisyyteen. Mallinnus tehtiin kokonaisravinnekuormituksen kautta kokonaisravinteille. Olettaen että kaikki ravinnekuormitus ei ole perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa, rehevöitymisriski pienenee edelleen. Kasviplanktoninkaan ei arvioida runsastuvan haitallisia määriä, toisin sanoen niin runsaasti, että kasviplanktonin hyvä ekologinen tila olisi kokonaisvaltaisesti vaarassa heikentyä. (ks. rehevyystason muutoksen arviointi myös kappaleessa ja 7.4.9) Lämpö voi tehostaa kasviplanktonin kasvua. Jäte-ja jäähdytysvedet on tarkoitus johtaa eri kohtaan (purkupisteiden etäisyys on noin 5 km), jolloin ehtii jäähtyä ennen jätevesien vaikutusaluetta, jolloin merkittäviä yhteisvaikutuksia ei aiheudu. Kasviplanktonin määrää säätelee moni muukin tekijä kuin vain ravinteet ja lämpötila, kuten esimerkiksi eläinplanktonin määrä. Eläinplankton kykenee rajoittamaan kasviplanktontuotantoa tehokkaasti, mikäli eläinplankton koostuu sopivasta lajistosta ja sitä on riittävän runsaasti. Näin ollen ravinnekuormituksen, ravinteiden käyttökelpoisuuden tai minimiravinnesuhteiden tarkastelulla ei voida suoraan arvioida purkuvesistön rehevöitymisriskiä. 193(262)

196 Jätevesikuormituksen mukana tulevien haitallisten aineiden kuormituksen pitoisuuksia kohottavien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi, eikä niiden arvioida aiheuttavan kasviplanktontuotantoa inhiboivia vaikutuksia, joita ei ole havaittu myöskään Kemijärven vanhan Stora Enso Oyj:n sellutehtaan toiminta-aikana yhteistarkkailun tulosten perusteella (mm. Anttila 2014). Uuden tehtaan fosforikuormitus on jonkin verran vähäisempi ja typpikuormitus on huomattavasti vähäisempi verrattuna vanhan tehtaan keskimääräiseen kuormitukseen vuosina Pohjaeläimistö Kemijärven vesimassan vähäisen kerrostumisen, lyhyen viipymän ja hyvien virtausolosuhteiden ansiosta lämpö- ja jätevesikuormituksen pohjien tilaan ja happiolosuhteisiin ja syvännepohjaeläimistöön kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi Vesikasvillisuus Tehtaan toiminnan vaikutukset purkuvesistön vesikasvillisuuteen liittyvät yleisesti tarkasteltuna purkuvesien mukana tulevaan ravinnekuormitukseen sekä jäähdytysvesien mukana tulevaan lämpökuormitukseen, jotka teoreettisesti tarkastellen voivat tarjota lisäresursseja vesikasveille. Veden ravinnetason muutokset voivat yleisesti ottaen näkyä loivilla rannoilla vesi- ja rantakasvillisuuden määrän ja lajiston muuttumisena. Rehevöityminen näkyy kasvillisuuden runsastumisena, runsasravinteista vettä suosivien lajien lisääntymisenä ja vähäravinteisten vesien lajien taantumisena. Vesikasvien lajistoon ja määrään vaikuttavat veden ravinnepitoisuuksien lisäksi useat muutkin tekijät, kuten mm. valaistusolosuhteet, järvialtaan muoto, pohjan laatu, kasvien välinen kilpailu ja ihmisen toimista esimerkiksi niitto ja ruoppaus. Vedenkorkeuden säännöstely on myös merkittävä tekijä, joka vaikuttaa kasvilajistoon ja kasvillisuuden runsauteen. Loivilla rannoilla on luontaista taipumusta kasvaa umpeen ilman suurta kuormitustakin, tosin paljon hitaammin kuin ravinnekuormituksen kiihdyttämänä. Veden ravinnetason nousun tai laskun osuutta vesikasvien lajistoon ja määrään voi olla vaikea yksiselitteisesti tulkita. Sekä säännöstelyn että toisaalta ravinnekuormituksen on todettu vaikuttavan kasvillisuutta lisäävästi. Ravinnekuormituksen kasvillisuutta lisäävä vaikutus on tunnettu ja ilmenee sekä lajistollisina muutoksina että myös biomassan kasvuna, joka kiihdyttää myös rantojen umpeenkasvua. Säännöstelyn kasvillisuutta lisäävä vaikutus liittynee muutoksiin avovesikauden vedenkorkeudessa ja erityisesti kevättulvan madaltumiseen ja siirtymiseen. Säännöstelemättömässä järvessä tulva siirtää edellisvuotisen kuolleen kasviaineksen kasvualueeltaan rantametsikköön, jossa se hapekkaissa olosuhteissa vedenpinnan laskiessa hajoaa melko nopeasti. Sen sijaan säännöstellyissä järvissä tulvan myöhästyminen ja madaltuminen jättää kasvinjätteet makaamaan kasvupaikalleen usein vähähappiseen rantaveteen, jolloin ne toimivat ravinnerikkaana kasvualustana uudelle kasvillisuudelle. Kemijärvellä säännöstelyn vaikutukset vesikasveihin ovat vakiintuneet, mutta mm. jäätymiselle arat suurikokoiset pohjalehtiset puuttuvat edelleen (Marttunen ym. 2004). 194(262)

197 Laskennallisen tarkastelun perusteella rehevöittävät vaikutukset ovat mahdollisia lähinnä alivirtaamatilanteissa ja korostuvan lämpimällä ja tyynellä säällä. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kohoamisen arvioidaan olevan selvintä purkupisteiden lähialueella ja kuormituksen laimentuvan nopeasti etäämmäksi siirryttäessä. Purkualueen välittömän lähialueen rannoilla/matan vesisyvyyden vyöhykkeillä vesikasvillisuuden muutokset saattavat mallinnuksen tulosten perusteella olla mahdollisia, etenkin jos lämpimiä ja kuivia kesiä esiintyy useita peräkkäin. Tämä edellyttänee kuitenkin myös kuormituksen säilymistä pitkiä aikoja maksimaalisella tasolla (ks. rehevyystason muutoksen arviointi myös kappaleissa ja 7.4.9). Jäte- ja jäähdytysvesien mahdollisia vaikutuksia on todennäköisesti vaikea eritellä säännöstelyn ja yleisen rehevöitymiskehityksen vaikutuksista. Hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia vesikasvillisuuteen Haitalliset aineet Sellun tuotannon jätevesien haitallisia aineita ovat orgaaniset klooriyhdisteet (AOX) puuperäiset orgaaniset uuteaineet sekä puuraaka-aineista peräisin olevat metallit. AOX on monimutkainen parametri, joka koostuu suuresta määrästä erilaisia klooria sisältäviä yhdisteitä, joista osa on toksisia. Orgaanisia klooria sisältäviä yhdisteitä on tunnistettu useita satoja. AOX:n määrän perusteella ei voida suoraan arvioida biojalostamon jätevesien orgaanisten klooriyhdisteiden vaikutuksia. Jäteveden sisältämän orgaanisen aineen kemiallisissa reaktioissa aiheuttamaa hapen kulutusta kuvaava COD-arvo indikoi orgaanisten aineiden, kuten klooriyhdisteiden ja puun uuteaineisiin kuuluvien yhdisteiden määrää. Tehtaan eri osaprosesseista tulevien jätevesivirtojen koostumus on riippuvainen useista eri tekijöistä ja vaihtelee merkittävästi erilaisten prosessien välillä. Esimerkiksi orgaanisten klooriyhdisteiden (AOX) määrään vaikuttaa keskeisesti valkaisussa tarvittavan klooridioksidin määrä. Metalli- ja COD-kuormituksen määrä ja laatu vaihtelevat mm. puun alkuperän ja valkaisussa käytetyn veden laadusta riippuen 3. Uudella tehtaalla käytettäväksi pyritään valitsemaan ympäristön kannalta vähiten haitallisia kemikaaleja. Yleisesti ottaen sellun tuotannon jätevesien sisältämien haitallisten aineiden ominaispäästöt ovat vähentyneet valkaisun alkuainekloorista luopumisen seurauksena 1990-luvulla sekä jätevesien puhdistusmenetelmien kehittymisen myötä. Myös prosessivesien kierrättäminen prosessin sisällä on osaltaan vaikuttanut päästöjen vähenemiseen. Vaikka suunnitellun uuden tehtaan kapasiteetti on Kemijärven vanhaan tehtaaseen verrattuna noin kaksinkertainen, COD-kuormituksen on arvioitu olevan alhaisempi, kuin vanhan tehtaan kuormitus keskimäärin 2000-luvulla. 3 Esim. valkaisuun voidaan ottaa prosessista hapetettua valkolipeää, jonka mukana valkaisun jätevesiin tulee haitta-aineita, jotka päätyisivät muussa tapauksessa soodakattilalle. 195(262)

198 Arvioitu AOX-kuormitus on jonkin verran suurempi, kuin vanhan tehtaan kuormitus luvulla, mutta huomattavasti pienempi, kuin vanhan tehtaan kuormitus 1990-luvun alkupuolella ja sitä ennen. Jätevesien sisältämiä haitallisia aineita voidaan vähentää jätevesien käsittelyllä ja prosessien sisäisillä päästövähennyskeinoilla. Myrkyllisten orgaanisten aineiden pitoisuudet laskevat voimakkaasti erityisesti jätevesien aktiivilietepuhdistuksessa. Sekä AOX- että CODkuormitusta voidaan vähentää tertiäärikäsittelyllä, mutta tertiäärikäsittely kannattaa rakentaa ensisijaisesti, jos tavoitteena on vähentää ravinnekuormaa (Bajpaj, 2017). Kemijärven sekoittumisolosuhteet ovat suunnitellussa jätevesien purkupaikassa hyvät ja tämä osaltaan estää haitallisten aineiden pitoisuuksien kasvua vastaanottavassa vesistössä. Erityisesti pienen molekyylipainon hydrofobiset (vettä hylkivät) orgaaniset yhdisteet ovat eliöstölle haitallisia, ne ovat pysyviä ja biokertyviä. Suuremman molekyylipainon yhdisteet ovat tyypillisesti biologisesti vähemmän aktiivisia ja vähemmän toksisia ja ne voidaan poistaa tehokkaasti saostamalla. Korkean molekyylipainon yhdisteet muodostavat suuren osan sellutehtaan jätevesien COD- ja AOX-yhdisteistä. (Pulp & Paper Mill Effluent Environmental Fate & Effects, 2004). Havupuusta valmistettava sellun jätevesien yhdisteet ovat keskimäärin molekyylipainoltaan suurempia verrattuna kovapuuselluun (Pulp & Paper Mill Effluent Environmental Fate & Effects, 2004). Kemijärven kalojen kloorifenolipitoisuuksia on tutkittu säännöllisesti viime vuosikymmenien aikana ja mateiden lisääntymishäiriöitä 90-luvulta lähtien. Vuoden 2009 näytteissä todetut kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia vaihdellen välillä <1-3 µg/kg tuorepainoa. Vastaavan suuruisia pitoisuuksia tavataan myös jätevedettömistä vesistä pyydetyistä hauista. Pitoisuudet olivat vuonna 2009 pienentyneet selvästi aiemmista, vuosien 2001 ja 1998 arvoista, ollen lähellä määritysrajaa (Eskola ja Taskila 2009). Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan suunnitellun laitoksen päästövähennysmenetelmiä, päästöjen laatua ja merkitystä sekä jäteveden käsittelyprosessin vaikutuksia päästöihin Prosessin sisäiset päästövähennykset Prosessissa syntyvää haitallisten aineiden päästökuormaa rajoitetaan mm. keittovaiheen korkealla intensiteetillä, tehokkaalla happivalkaisulla, valkaisun alhaisella klooridioksidin käytöllä ja käsittelemällä kuoripuristimen suodos haihduttamolla. Keittovaiheen ja happivalkaisun jälkeinen kappaluku 4 on uudella sellutehtaalla alhainen, jopa 4-8 liukosellua valmistettaessa. Kappaluku on alhainen myös paperisellun valmistuksessa verrattuna vertailuarvoihin (Cabrera, 2017). Alhaisella kappaluvulla on olennainen vaikutus prosessin vesistöpäästöihin: valkaisu voidaan tehdä kevyempänä ja vähemmän puuperäistä kuormaa päätyy vedenpuhdistamolle. Valkaisussa käytettävä klooridioksidimäärä pystytään pitämään alhaisena, mikä vähentää AOX-päästöjä. 4 Kappaluku kuvaa jäännösligniinin määrää. Käytännössä pienempi kappaluku keiton jälkeen vähentää kemikaalienkulutusta valkaisussa. 196(262)

199 Kuoripuristimen suodos sisältää osan uuteaineiden toksisina pidetyistä komponenteista. Tämä suodos on tarkoitus ohjata uudella biojalostamolla jätevedenpuhdistamon sijaan haihduttamolle. Jäteveden määrään vaikuttaa keskeisesti valkaisussa käytetty vesimäärä. Vettä Boreal Biorefin valkaisulaitokselta tulisi m3/adt, mitä voidaan pitää sekä kansainvälisesti, että Suomen sisällä alhaisena määränä (Cabrera, 2017). Seuraavat biojalostamolla käyttöön otettavat menetelmät vaikuttavat sekä AOX-päästöjen, että uuteaineiden toksisten yhdisteiden pääsyyn jäteveden käsittelyyn: mm. kuivakuorinta, tehokas ruskean massan pesu, ECF-valkaisu, tehokas vuotojenhallinta, kondensaattien käsittely ja uudelleenkäyttö siltä osin kuin se on mahdollista, nestejakeiden hyödyntämisen kannalta oleellisen haihduttamon riittävä kapasiteetti ja ylivuotojen talteenotto Prosessin ulkoiset päästövähennykset Toksisuusvaikutusten keskeisiä rajoituskeinoja ovat jätevedenpuhdistamon tehokas toiminta ja ohijuoksutusten eliminointi. Aktiivilietekäsittely alentaa tehokkaasti sekä AOX- että uuteainekuormaa vesistöön. Boreal Biorefin laitokselta tulevien uuteaineiden määrät ja pitoisuudet jäävät prosessin ominaisuuksista johtuen alhaiseksi, kuten on todettu edellisessä kappaleessa ( ). Uudelle biojalostamolle rakennetaan noin kahden työvuoron (2 x 8 h) tuotannosta syntyvän jäteveden määrää vastaava m 3 varastointiallas. Mitoitus perustuu kymmenien vuosien kokemukseen selluntuotannon jätevesien käsittelyssä. Näin vältetään ohijuoksutukset myös jätevedenkäsittelyn häiriötilanteissa Orgaaniset klooriyhdisteet, välittömät vaikutukset ja kertyminen sedimenttiin Biojalostamon päästömäärät ja yhdisteiden pitoisuudet vesistössä Käytännössä kaikki halogeenit sellutehtaan jätevirrassa ovat klooriyhdisteitä. Selluntuotannossa syntyvien klooriyhdisteiden päästöt ovat vähentyneet merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen, kun alkuainekloorin käytöstä valkaisuprosessissa luovuttiin ja voidaan päätellä, että klooriyhdisteet eivät enää muodosta merkittävää riskiä vesistöille (Ojanen 2006). AOX:n osalta välittömiä myrkyllisiä vaikutuksia ei nykyisin ole enää havaittu massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu). Kemijärven tehtaan AOX- ja COD-päästöt (tonnia päivässä) on Suomessa vuosia toiminnassa olleisiin sellutehtaisiin suhteutettuna (COD/AOX) keskitasoa (Metsäteollisuus, Massa- ja paperiteollisuuden jätevesipäästöt Suomessa tehtaittain 2015). Jätevesikuormituksen laskennallisen tarkastelun perusteella AOX-kuormituksen vaikutus Kemijärven AOX-pitoisuuksiin on alivirtaama-aikoina selvää (Taulukko 7.4.1), mutta pitoisuuden arvioidaan säilyvän sellutuotannon vaikuttamien vesistöjen pitoisuusvaihteluvälin sisällä, eikä sen arvioida lähestyvän selluntuotannon vaikuttamissa vesistöissä todetun vaihteluvälin ylärajaa. 197(262)

200 Vesistöissä, joihin ei kohdistu suoraa ihmistoiminnasta peräisin olevaa kuormitusta on havaittu AOX-pitoisuuksia 1 80 ug/l. Teollisuuden saastuttamassa Rhein-joessa on mitattu ug /l pitoisuuksia (Tana & Lehtinen 1996, Pulp & Paper Mill Effluent Environmental Fate & Effects). Kemijoen AOX-pitoisuuksista ei ole tarkempaa tietoa. Suomessa sellutuotannon vaikuttamissa vesistöissä AOX-pitoisuuden on todettu vaihtelevan välillä µg/l (Pöyry Finland Oy 2016). Biojalostamon jätevesien orgaanisten klooriyhdisteiden ominaisuudet Selluntuotannon jätevesien sisältämien yhdisteiden kloorautumisaste (polyklooratuista mono- ja dikloorattuihin) on vähentynyt merkittävästi. Mono- ja diklooratut yhdisteet hajoavat suhteellisen helposti biologisessa käsittelyssä sekä vastaanottavassa vesistössä. (Sandström ym. 2016) Modernien valkaisuprosessien myötä hydrofobisten kloorattujen komponettien pitoisuudet jätevesissä ovat todennäköisesti hyvin vähäisiä (Pulp & Paper Mill Effluent Environmental Fate & Effects, 2004) Kaikkein haitallisimpina pidettyjä selluntuotannon klooriyhdisteitä ei muodostu uudella biojalostamolla, sillä ECF-valkaisussa ei tavallisesti muodostu mitattavia pitoisuuksia dioksiineja, PCDD- tai PCDF-yhdisteitä eikä polykloorattuja fenoleita, joista osan katsotaan olevan akuutisti toksisia ja akkumuloituvia. Tuotannosta ei pääse vesistöön myöskään merkittäviä määriä kloroformia, koska valkaisusta tulevat pienet määrät haihtuvat tai hajoavat tehokkaasti jätevedenkäsittelyssä (Juuti et al. 1996). Esimerkiksi Turoski (1997) ja Servos (1996) toteavat kirjallisuuskatsauksessa, että sellutehtaan ECF-valkaisu yhdistettynä jäteveden biolietekäsittelyyn tuottaa jätevettä, joka ei aiheuta kalaston akuuttia-, kroonista- tai sikiötoksisuutta AOX:n osalta. Myöskään karsinogeenisia tai teratogeenisia 5 vaikutuksia ei synny tällaisen prosessin AOX-päästöistä. Sekä valkaistun että valkaisemattoman massan tuotannon jätevesissä on havaittu toksisuutta. Klooriyhdisteet ovat peräisin valkaisusta. On mahdollista, että EFCvalkaisuprosessin jätevesissä toksisuuden aiheuttaja on jokin muu yhdiste kuin klooriyhdiste. ECF-valkaisun puhdistettujen jätevesien AOX-päästöistä ei ole todettu toksisuusvaikutuksia edes koko ruokaketjua käsittelevissä tutkimuksissa (Servos, 1996). Tutkimukset, joissa on osoitettu pienimolekyylisten ja suurimolekyylisten AOX-komponenttien suhteen toimivan indikaattorina jäteveden toksisuudesta eivät sovellu suunnitellun biojalostamon prosessin tuottamien yhdisteiden toksisuuden arviointiin. Näissä tutkimuksissa on kartoitettu joko osittain kloorikaasulla valkaistujen massojen tuotannosta tulevien jätevesien vaikutuksia tai tarkasteltu muuten keskeisiltä toksisuusvaikutuksiltaan vanhentuneita prosesseja. Esimerkiksi Aaltonen et al. (2000) särjellä tekemän haittavaikutustutkimuksen yhteydessä on käytetty valkaisun puhdistamattomia jätevesiä. Myös Ympäristöhallinnon internet-sivustolla todetaan: Välittömiä myrkyllisiä vaikutuksia ei enää havaita massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla. 198(262) 5 epämuodostumia aiheuttava

201 Pienimolekyylisten erityisen myrkyllisten klooriyhdisteiden muodostuminen EFCvalkaisuun perustuvassa selluntuotantoprosessissa on vähäistä ja osa klooratuista yhdisteistä on samankaltaisia kuin luontaisissa humusaineissa esiintyvät (Solomon et al. 1997). Tuotannossa syntyvät pienimolekyyliset yhdisteet ovat pääasiassa monokloorattuja ja tavallisesti korkeasti kloorattuja yhdisteitä paremmin biohajoavia (Solomon et al., 1997). EFC-valkaisuun perustuvassa prosessissa syntyvien suurimolekyylisten komponenttien matala kloorausaste edistää näiden komponenttien biohajoavuutta. Tällaisten yhdisteiden ei ole katsottu akkumuloituvan ruokaketjuissa. Suunniteltavassa tehtaassa vedenkäsittelyyn tulevasta AOX-päästöstä karkeasti puolet on suurimolekyylistä. Vedenkäsittelyn biolietekäsittelyssä pienimolekyylistä jaetta poistuu huomattavasti ja puhdistamolta vesistöön johdettava päästö koostuu suuremmalta osin korkeamolekyylisestä jakeesta. Kuormituksen laatuun vaikuttavat olennaisesti valkaisuprosessin kloorikaasuttomuus ja jäteveden käsittelyprosessi. Suomalaisten sellutehtaiden AOX-päästöstä % kertyy sedimentteihin (Saski et al., 1997). Merkittävä osuus poistuu ilmeisesti biohajoamisen ja mineralisoitumisen myötä noin vuodessa (Servos, 1996). Sedimentoituva osuus muistuttaa luonnollisia klooriyhdisteitä (Saski et al., 1997). Riskit sedimenttien myrkyllisyydessä liittyvät esimerkiksi klorofenoleihin ja niiden hajoamistuotteisiin, mutta tällaisten komponenttien muodostuminen uudella laitoksella olisi vähäistä (Lindholm-Lehto et al. 2015). Klorofenoleita havaitaan runsaammin kloorivalkaisun aikaisissa sedimenteissä ja näiden vapautuminen sedimentistä voisi aiheuttaa haittaa myös Kemijärvellä (Meriläinen & Oikari, 2008) Uuteaineiden päästöjen välittömät vaikutukset Selluntuotannon jätevedet sisältävät puusta peräin olevia rasva- ja hartsihappoja, steroleita, fenolisia yhdisteitä ja ligniiniä. Uuteaineiden pitoisuudet puussa vaihtelevat mm. kasvuolosuhteista riippuen. Puuperäisten uuteaineiden toksisuutta on tutkittu paljon, mutta kokonaiskuva bioaktiivisten aineiden esiintymisestä ja niiden yhteydestä kalojen mahdollisiin lisääntymishäiriöihin on puutteellinen. (Sandström ym. 2016) Mm. Kemijärvellä, Tornion edustalla ja Perämeren pohjoisosissa havaittujen mateen lisääntymishäiriöiden arvioidaan olevan yhteydessä sellutehtaiden tai sellu- ja paperitehtaiden vaikutuksiin, erityisesti jätevesien sisältämiin kasvisteroleihin. Uuteaineista merkittäviä vaikutuksia vesieliöille on ensisijaisesti katsottu olevan päästöjen hartsihapoilla ja steroleilla. Lo et al. (1994) ovat todenneet, että korrelaatiokerroin jäteveden toksisuuden ja hartsihappopitoisuuden välillä voi olla jopa r 2 = Suomalaisten sellutehtaiden jätevesissä toksisuuden lähteeksi on esitetty ensisijaisesti pimaraanityyppien hartsihappoja (Rämänen, 2008). Kostamo et al. (2004) toteavat, että vastaavasta prosessista tulevista jätevesistä yli 90 % hartsihapoista on abietaaneja ja yli 70 % on dihydroabietaanihappoa (DHAA). Muiden hartsihappojen pitoisuudet jossain määrin korreloivat tuoreessa jätevedessä DHAA:n määrän kanssa, mutta muodostavat vain pienen osan hartsihappojen kokonaispäästöstä. Keskeisenä toksisuustarkastelun kohteena voidaan näin 199(262)

202 200(262) käyttää DHAA:n pitoisuuksia. DHAA:n osalta tutkimustietoa on toksisuusvaikutuksista myös kattavammin kuin pimaraanityyppisten happojen osalta. Kostamo et al. (2004) mukaan DHAA:n pitoisuudet jätevesien poistoputkessa alittivat akuutin myrkytyksen aiheuttavat pitoisuudet, mutta ylittivät kroonisen toksisuuden rajat. DHAA:n kroonisen toksisuuden rajat alittuvat kuitenkin sekundäärisen vedenkäsittelyn jälkeen hyvin lähellä poistoputken päätä, joten on epätodennäköistä, että tutkitun tason välittömillä päästöillä olisi hartsihappojen osalta vaikutuksia kalastoon modernissa selluntuotannossa, kun vedenkäsittely toimii hyvin. Tutkimuksessa mitatut päästöt sisälsivät myös kuoripuristimelta tulevan hartsihappokuormituksen, joka muodostavat merkittävän toksisuuskuormituksen (Kostamo et al., 2004)., jota ei ohjata uudelta laitokselta jätevedenkäsittelyyn. Tutkimuksessa käsitellyllä laitoksella valmistettiin osittain koivusellua, mutta abietaanihappopäästöt ovat peräisin havusellun valmistuksesta. Havu- ja koivusellun tuotantosuhteilla korjatun abietaanihappojen määrän ja pitoisuuksien osalta voidaan arvioida myös biojalostamolta vesistöön johdettavien abietaanihappojen vaikutuksia. Laskennallinen (ominaispäästöön kg/tonni sellua perustuva) pihkahappopäästö biojalostamolle on 325 kg/a (Kostamo et al. 2004). Tässä luvussa ei ole huomioitu mahdollisia vähennyksiä jätevedenkäsittelyprosesseissa. Merkittäviä välittömiä eikä kroonisia toksisuusvaikutuksia pitäisi tämän arvion mukaan syntyä pihkahappopäästöjen perusteella, eikä vesistön tilan pitäisi tältä osin huonontua. Sterolipäästö mäntyä käsittelevästä laitoksesta olisi vastaavasti laskettuna erittäin pieni, noin kg/a (Kostamo et al, 2004, Rämänen, 2008). Pääosa tutkimuksissa tarkastelluista sterolipäästöistä on peräisin koivun käsittelystä, sillä männyn puuaineksessa on vain noin 1/12 koivun sterolipitoisuudesta. Steroleiden toksisuutta tulisi tarkastella ensisijaisesti välittömien päästöjen osalta Selutehtaiden (sekä ECF että TCF prosessit) jätevedenkäsittelyn aktiivilieteprosessin vaikutusta uuteaineiden pitoisuuksiin koskevassa tutkimukessa havaittiin päästöjen vähenevän 95 % jäteveden käsittelyssä (Kostamo ym. 2004) % uuteaneista adsorboitui biolietteeseen ja % hajosi tai muuttui toisiksi aineiksi. Puun uuteaineet poistuvat pitkälti hyvin toimivassa aktiivilieteprosessissa, kun prosessi toimii hyvin. (Leiviskä and Rämö 2008). Hartsihappojen ja sterolien reduktio aktiivilietelaitoksella on sellutehtaalla ollut selvityksen mukaan yli 97 % (ISY-2004-Y-257 Päätös nro 20/06/2) Uuteaineiden vaikutukset sedimenteissä Toksisia vaikutuksia voi syntyä todennäköisemmin pohjasedimentoitumisen seurauksena. DHAA:n ja pimaraanityypin happojen on todettu olevan hitaasti hajoavia ja näin voimakkaimmin sedimentoituvia hartsihapoista. Sterolien osalta sedimentoitumista voidaan pitää epätodennäköisenä, koska sedimenteissä suomalaisten tehtaiden lähellä pitoisuudet jokseenkin vastaavat referenssisedimenttien tasoa (Rämänen, 2008). Sedimenttien toksisuutta tulisi näin tarkastella DHAA:n ja pimaraanihappojen pitoisuuksien avulla (Volkman et al., 1993). Erityisesti DHAA esiintyy sedimenteissä biosaatavassa muodossa ja näin pohjaan kertyneen aineksen voidaan olettaa vaikuttavan kalastoon. Sedimenttiä kertyy ajan kuluessa: Vanhojen sellunvalmistusprosessien osalta uuteainepäästöt ovat olleet

203 useita kertaluokkia suuremmat ja kirjallisuudessa tavallisesti esitetyt sedimentin korkeat DHAA-pitoisuudet on mitattu historiallisten prosessien tuottamista sedimenteistä. Nykyaikaisista prosesseista vastaavansuuruinen kertymä ei ole mahdollista: havusellun tuotanto yhdistettynä moderniin jätevedenkäsittelyyn tuottaa murto-osan vesistöön pääsevästä kuormasta verrattuna märkäkuorintaa käyttävään laitokseen ilman aktiivilietelaitosta (Kostamo et al., 2004). Boreal Biorefin suunnitellun laitoksen päästötasolla Kemijärven sedimenttien uuteainekertymien ei arvioida kasvavan merkittävästi. Suunnitellun sulfaattisellutehtaan uuteainepäästöt olisivat erittäin pieniä verrattuna esim. vanhempien sellutehtaiden päästöihin.: tehtaalle tulee moderni jätevesien käsittelylaitos, tehtaalla ei tuoteta mekaanista massaa, kuoripuristimen suodos käsitellään prosessin sisällä ja modernin kuitulinjan ansiosta merkittävä osa uuteainepäästöstä saadaan ohjattua jätevedenpuhdistamon sijaan haihduttamolle. Jätevedenkäsittelyn hajoamisprosessit pienentävät päästömääriä olennaisesti, joten sedimenttiin kertyvä päästömäärä on huomattavasti edellisessä luvussa mainittua pienempi. Kertymän vaikutukset eivät ole verrattavissa kirjallisuudessa tyypillisesti esitettyihin arvioihin, jotka perustuvat eri suuruusluokan kuormituksiin. Sellutehtaiden lähistön pohjaelimistössä kuitenkin havaitaan merkittävästi korkeampia uuteainepitoisuuksia kuin alueilla, jossa ei ole sellutehtaita ja tämän arvellaan vaikuttavan pohjalajistoon ja pitoisuuksiin kaloissa (Meriläinen & Oikari, 2008). Meriläisen & Oikarin (2008) aineistossa viittaamat korkeat pitoisuudet ovat kertaa suurempia kuin esimerkiksi pitkään selluteollisuuden vaikutuspiirissä olleen Äänekosken alueen korkeimmat pitoisuudet (Rämänen, 2008). Tämä pitoisuusero on ratkaisevaa myös toksisuusarvioiden kannalta ja pitoisuuksien perusteella Äänekosken DHAA:n pohjakertymällä ei olisi vastaavaa vaikutusta kuin kymmenkertaisella kertymällä (Rämänen, 2008). Pohjasedimenttien historiallisen kertymän vaikutus on epäilemättä olennaista ja tämä vaikutus tulee huomioida myös biojalostamon suunnittelussa Kemijärvelle. Pohjasedimenttiin on vanhan tehtaan purkupisteen alapuolisella alueella todennäköisesti varastoitunut huomattavia määriä pitkäikäisiä hartsihappojen hajoamistuotteita Jäteveden käsittelyn vaikutukset toksisuuskuormitukseen Jäteveden käsittelyn vaikutukset AOX-päästöön Jäteveden aktiivilietekäsittely poistaa ensisijaisesti pienimolekyylisiä AOX-päästöjä, joiden katsotaan olevan merkittäviä AOX-päästön toksisuuden lähteitä. Joissain tutkimuksissa on todettu aktiivilietekäsittelyn eliminoivan sulfaattisellun Microtox TM toksisuuden jätevesistä kokonaan (Bajpai, 2013). Jäteveden sekundäärikäsittelystä lähtevässä AOX-päästössä on huomattavasti suurempi osa suurimolekyylisiä AOX-yhdisteitä kuin sinne tulevassa Servos (1996). Erityisesti tämä muutos saavutetaan aktiivilietekäsittelyn vaikutuksena. Myös kloraatti poistuu vedenkäsittelyssä tehokkaasti. Jäteveden käsittelyn vaikutukset uuteainepäästöön Jäteveden aktiivilietekäsittely poistaa käsittelyyn tulevista puun uuteaineista pääasiassa yli 90 %: Vähennykset ovat merkittäviä paitsi skvaleenin osalta, jota ei pidetä toksisena. Toksisimpien aineiden, hartsihappojen osalta Kostamo et al. (2004) ovat mitanneet kaikissa 201(262)

204 tutkituissa laitoksissa sekundäärikäsittelyn jälkeen yli 99 % vähennykset sisääntulevaan määrään verrattuna. Näin ollen biojalostamolle suunnitellun vedepuhdistusmenetelmän voidaan arvioida poistavan hartsihapot lähes kokonaan ja sterolitkin tehokkaasti. On mahdollista, että osa haitallisista aineista hajoaa jäteveden sekundäärikäsittelyssä muiksi haitallisiksi komponenteiksi. Näitä komponentteja tai niiden toksisuutta ei tunneta hyvin, mutta mahdollisesti käsittelyssä muodostuu pitkäikäisiä reteeniä tai fischeliittiä. Merkittävä osa näistä aineista jää jäteveden käsittelyn lietteisiin, eikä päädy sedimenttiin. (Leppänen & Oikari, 2001) Metallipäästöt ja niiden vaikutukset Prosessissa syntyvät metallipäästöt ovat peräisin käytetystä puuaineksesta. Päästöjen suuruus riippuu ensisijaisesti käytetyn raaka-aineen metallipitoisuuksista, joissa on huomattavia alueellisia eroja ja eri tehtaiden päästöissä on huomattavia eroja. Metallipäästöjen määrää on arvioitu olemassa olevilta laitoksilta saadun tiedon perusteella (kpl , Taulukko ). Jätevesien puhdistuksen jälkeen veden laadun arvioidaan metallien osalta täyttävän talousveden laatuvaatimukset (STM asetus 1352/2015). Asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1308/2015) on määritelty ympäristölaatunormit kadmiumille, elohopealle, lyijylle ja nikkelille, aineen pitoisudelle vedessä. Metallien ympäristölaatunormit viittaavat liukoiseen pitoisuuteen eli liuosfaasiin vesinäytteessä, joka on saatu suodattamalla 0,45 μm:n suodattimella tai jonkin muun vastaavan esikäsittelyn avulla. Biojalostamon jäteveden arvioidut pitoisuudet ovat kokonaispitoisuuksia, eivätkä ne siten ole täysin vertailukelpoisia ympäristölaatunormin mukaisiin pitoisuuksiin, jotka on asetettu liukoisille pitoisuuksille. Kokonaispitoisuudet ovat todennäköisesti jonkin verran suurempia kuin liukoiset pitoisuudet. Biojalostamon jäteveden pitoisuus, arvio (µg/l) Ympäristölaatuno rmi, AA-EQS 1) (µg/l) Ympäristölaatuno rmi, MAC-EQS 2) (µg/l) Kadmium (Cd) 4,1 0,08-0,25 3) 0,45-1,5 3) Lyijy (Pb) 9,7 1,2 4) 14 Elohopea (Hg) 0,2-0,07 Nikkeli (Ni) 18,7 4 4) 34 Kuva Biojalostamon jäteveden arvioidut pitoisuudet sekä talousveden laatuvaatimukset kadmiumille, lyijylle, elohopealle ja nikkelille. 1) Ympäristölaatunormi, pitoisuus sisävesissä, lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapisteessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. 2) Ympäristölaatunormi, sallittu maksimipitoisuus sisävesissä. 202(262)

205 3) Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1 <40 mg CaCO3/l, luokka 2: 40 <50 mg CaCO3/l, luokka 3: 50 <100 mg CaCO3/l, luokka 4: 100 <200 mg CaCO3/l ja luokka 5: 200 mg CaCO3/l) 4) Nämä EQS:t tarkoittavat kyseisten aineiden biosaatavia pitoisuuksia. Lyijyn ja nikkelin osalta biojalostamolta vesistöön johdettavassa jätevedessä arvoidut lyijyja nikkelipitoisuudet alittavat sallitut enimmäispitoisuudet (MAC-EQS), mutta vuosikeskiarvona tarkasteltavaan ympäristölaatunormiin (AA-EQS) verrattuna lyijyn pitoisuus on noin kahdeksankertainen ja nikkelin pitoisuus on noin viisinkertainen. Kadmiumin vedenlaatunormina sovelletaan matalaa ympäristölaatunormin arvoa (keskimääräinen arvo AA-EOS 0,08 ja maksimiarvo MAC-EQS 0,45 µg/l) olettaen, että Kemijoen vesi on kovuudeltaan pehmeää, niin kuin vesi Suomessa tavanomaisesti on, jolloin arvioitu jäteveden pitoisuus on noin ja 9-kertainen verrattuna sallittuun enimmäispitoisuuteen ja 50- kertainen verrattuna sallittuun vuosikeskiarvoon. Elohopealle ei ole määritelty sallittua vuosikeskiarvopitoisuutta mutta enimmäispitoisuuteen verrattuna arvioitu pitoisuus on lähes kolminkertainen. Edellä todetun perusteella tarvitaan noin 50-kertainen laimennus, jotta sallitut pitoisuudet voidaan alittaa. Jäteveden pitoisuuksien laimenemisessa määräävänä tekijänä on järven läpivirtaus. Mitä suurempi virtaus, sitä suurempaan vesimäärään jätevesi sekoittuu ja sitä pienemmäksi kuormituksen aiheuttama pitoisuuden nousu jää. Kemijärvessä virtaamat ovat suuria ja päästö sekoittuu ja laimenee nopeasti suureen vesimäärään. Keskivirtaama on noin 300 m 3 /s ja keskialivirtaama on noin 70 m 3 /s (Taulukko 6.6-3). Jäteveden purkuputki sijaitsee lähellä Termusniemen pohjapatoa, jonka kohdalla jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesisyvyyteen. Kuopion biojalostamon tapauksessa, jossa virtaama purkualueella on huomattavasti pienempi kuin Kemijärvellä (keskivirtaama purkupisteen kohdalla noin 90 m 3 /s, keskialivirtaama 44 m 3 /s, Finnpulp Oy, Kuopion biotuotetehdas, Ympäristö- ja vesilupahakemus, Pöyry 2016), jätevesien metallipitoisuuksien arvioitiin mallinnusten perusteella laimenevan reilusti kymmenesosaan alle 10 metrin etäisyydellä purkupisteestä ja viideskymmenesosaan noin 10 metrin etäisyydellä purkupisteestä. Ilman diffuusoria laimeneminen tapahtui viideskymmenesosaan vajaan 40 m etäisyydellä purkupisteestä. Arvioidut jäteveden kokonaispitoisuudet ovat kokonaispitoisuuksia ja siten laatunormeihin verrattavat pitoisuudet ovat yllä esitettyä pienempiä. Arvio lyijyn luontaisesta taustapitoisuudesta Suomen järvissä on 0,7 µg/l, nikkelin 1 µg/l ja kadmiumin 0,2 µg/l (runsashumuksiset järvet) (SYKE 2010). Eri tutkimuksissa mitattujen pitoisuuksin (SYKE 2010) perusteella elohopean taustapitoisuudeksi voidaan arvioida suuntaa-antavasti noin 0,01 µg/l. Edellä olevan perusteella arvioidaan, että viimeistään noin 150 metrin etäisyydellä purkupisteestä jätevesistä aiheutuvat metallipitoisuudet vesistössä eivät aiheuta ympäristölaatunormien ylittymistä. 203(262)

206 Esitys asetuksen 1022/2006 mukaisesta sekoittumisvyöhykkeestä Diffuusorin (kpl ) ansiosta jätevesi (max 0,3 m 3 /s) sekoittuu huomattavaan osaan purkupaikan kokonaisvirtaamasta (MQ 300). 50-kertainen laimeneminen saavutetaan sekoittumisella 15 m 3 :n vesimäärään. Voidaan arvioida, että riittävä laimeneminen tapahtuu todennäköisesti selvästi alle 10 metrin etäisyydellä purkupaikasta. Hakija esittää laimenemisvyöhykettä 30 m etäisyydelle diffuusorista (220 m pituinen vyöhyke ja 30 m leveä vyöhyke diffuusorin kohdalla) Ekologinen luokitus ja vesienhoidon tavoitteet Kuormituksen vaikutuksia Kemijärven ekologiseen tilaan ja vesienhoidon tavoitteisiin käsiteltiin asiantuntija-arviona painottaen laskennallisesti tai mallintaen arvioituja ainepitoisuuksien muutoksia. Fysikaalis-kemiallinen tila Kemijärven fysikaalis-kemiallinen tila on fosforipitoisuuksien perusteella hyvä (kpl Ekologinen tila ). Ravinnepitoisuuksia käytetään ekologisen tilan arvioinnissa tukevina luokittelutekijöinä (= fysikaalis-kemiallinen luokittelu) ja luokittelu tehdään niiden osalta pinnanläheisen vesikerroksen kasvukauden aikaisista ravinnepitoisuuksista painottaen kokonaistilannetta. Näin ollen luokittelu ei perustu yksittäisiin havaintoihin, mutta ne ovat luokittelun taustalla. Ravinnepitoisuudet lähimmällä mittauspisteellä: Lisäämällä biojalostamon jätevesistä 3D-mallinnuksen perusteella aiheutuva kesäaikainen keskimääräinen fosforipitoisuusnousu pisteellä 148 (noin 1,2 µg/l) vuoden 2016 tarkkailun mukaiseen kasvukauden fosforipitoisuuteen (noin 20 µg/l) saadaan veden fosforipitoisuudeksi alle 22 µg/l. Fysikaalis-kemiallisen tilan luokitteluasteikon mukaan fosforin osalta hyvän luokan pitoisuusrajat (Suuri humusjärvi) ovat µg/l 6. Näin ollen hyvän ekologisen tilan ei arvioida vaarantuvan purkupaikan lähimmällä tarkkailupisteellä (noin 500 m etäisyydellä purkupaikasta alavirtaan). Lisäämällä 3D-mallinnuksen perusteella arvioitu kesäaikainen keskimääräinen typpipitoisuuden nousu (noin 7,5 µg/l) pisteellä 148 vuoden 2016 tarkkailun mukaiseen kasvukauden typpipitoisuuteen (325 µg/l) saadaan veden typpipitoisuudeksi noin 340 µg/l. Vedenlaadun luokitusasteikon mukaan typen osalta hyvän luokan pitoisuusraja on < 460 µg/l 7. Näin ollen hyvän ekologisen tilan ei arvioida vaarantuvan purkupaikan lähimmällä tarkkailupisteellä myöskään typen osalta. Fosfori- ja typpipitoisuuden keskimääräiset kohoamiset eivät heikennä järven fysikaaliskemiallista tilaa aikasarjapisteillä edes siinä tilanteessa, kun tarkastellaan mallinnuksessa kuivana ja lämpimänä vuonna arvioituja pitoisuusvaikutuksia. Aikasarjapisteillä muodostu- 204(262) 6 Suomen ympäristökeskus Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen 7 Suomen ympäristökeskus Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen

207 vat typpipitoisuuden kohoamiset eivät heikennä järven fysikaalis-kemiallista tilaa edes hetkittäisten maksimikohoamisten osalta (pisteessä 148 arvioitu fosforin maksimipitoisuuslisäys on noin 3,7 µg/l ja typen maksimipitoisuuslisä 23 µg/l). Purkupaikkojen välittömässä läheisyydessä fosforipitoisuus voi kuitenkin kohota hyvää ekologista tilaa huonommaksi. Ravinnepitoisuudet eri etäisyyksillä purkupisteestä Tarkastelemalla vesistömallinnuksen pitoisuusmuutoksia kuvaavia karttakuvia (kpl 7.4.2) ja ottaen huomioon, että lupavaiheessa tarkentuneet pitoisuudet ovat 20 % alhaisemmat kuin mallinnetut pitoisuudet, voidaan arvioida seuraavasti: Purkupaikasta noin 3,5 kilometrin etäisyydelle saakka kokonaisfosforipitoisuus kohoaa 3 µg/l tai enemmän. Taustapitoisuuksien vaihteluväliin (10 36 µg/l) suhteutettuna tämä voi kohottaa pitoisuuksia siten, että tyydyttävän fysikaalis-kemiallisen tilan raja-arvo (25 µg/l) ylittyy aiempaa useammin ja voi aiheuttaa ajoittain havaittavia rehevyystason muutoksia, kuten levähaittoja. Rehevyysluokittelussa keskimääräinen rehevyystaso ei muutu pysyvästi, mutta lähestyy lievästi rehevän ja rehevän veden raja-arvoa. Rehevyystason ajoittainen kohoaminen saattaa ajoittain heijastua myös joihinkin ekologisen luokittelun biologisiin luokittelutekijöihin, kuten kasviplanktoniin. Kemijärven ekologista tilaa näin paikalliset muutokset eivät heikennä. Etäämmällä sijaitsevilla alueilla vaikutus pitoisuuksiin on kuukausikeskiarvoina tarkasteltuna suurimmillaan 3 µg/l ja pitoisuuslisäys pienenee etäisyyden kasvaessa. Vaikutus häviää taustapitoisuuden normaaliin vaihteluun aiheuttamatta sellaisia selvästi havaittavia tai mitattavia ja/tai pitkäkestoisempia muutoksia järven rehevyystasoon tai ekologiseen tilaan, jotka muuttavat tilanteen selvästi erilaiseksi verrattuna tilanteeseen, jossa kuormitusta ei ole. On huomioitava, että myös tyydyttävällä tasolla tai sitä lähellä olevia taustapitoisuuksia on mitattu asemalla 148 vuosien aikana viidellä havaintokerralla. Tyydyttävää fysikaalis-kemiallista tilaa vastaavalla tasolla olevia hetkittäisiä tilanteita purkuvedet eivät enää heikennä välttävää tasoa vastaavaksi. Mallinnuskarttojen perusteella yli 30 µg/l typpipitoisuuksia arvioidaan syntyvän normaalina kesänä maksimissaan puolen kilometrin etäisyydelle purkupisteestä ja kuivana kesänä vajaan yhden kilometrin etäisyydelle purkupisteestä. Taustapitoisuuksiin suhteutettuna kokonaistypen pitoisuudet säilyvät erinomaisella tasolla < 460 µg/l viimeistään puolen kilometrin etäisyydellä purkupisteestä. Purkupisteen välitöntä lähialuetta lukuun ottamatta biojalostamon jätevesikuormituksesta aiheutuvan fosfori- tai typpipitoisuuden kohoamisen ei arvioida vaarantavan Kemijärven hyvää ekologista tilaa. Hankkeen mukaisen toiminnan ei arvioida muodostavan riskiä Kemijärven kemialliselle tilalle, joka nykytilassa on arvioitu hyväksi. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (Vna 1308/2015) ohjaa vesistöön päästettäviä aineita ja niiden raja-arvoja. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaa- 205(262)

208 seen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuhtoutuu merkittävissä määrin erikseen listattuja aineita. Tarkkailusuunnitelma tehdään kyseisen asetuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Metallipäästöistä ks. kpl Biologinen tila Kemijärven biologinen tila on tyydyttävä. Tilaluokkaa laskee välttävässä tilassa oleva litoraalipohjaeläimistö. Muiden luokittelutekijöiden osalta tila on vähintään hyvä. 3D-mallinnuksen perusteella ravinnekuormituksella voi olla paikallisesti, lähinnä purkupisteen välittömässä läheisyydessä ja tietyissä olosuhteissa rehevöittäviä vaikutuksia, jotka voivat heijastua biologisiin tekijöihin. Litoraalipohjaeläimistön tilaan tulee jatkossakin vaikuttamaan ensisijassa järven säännöstely, eikä biotehtaan kuormituksella arvioida olevan sen ekologista tilaa heikentäviä vaikutuksia. Koska pohjakertymistä ei mallinnuksen mukaan merkittävissä määrin tapahdu, eikä merkittäviä vaikutuksia vesistön happiolosuhteisiin arvioida tapahtuvan, ei vaikutuksia järven ekologiseen tilaan tätäkään kautta arvioida koituvan. Kemijärven ekologisen tilan ei arvioida biologistenkaan luokittelutekijöiden osalta heikentyvän. Vesienhoidon tavoitteet Kemijoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa päätavoite on hyvän tai erinomaisen tilan säilyttäminen (Räinä 2015). Hyvän tilan saavuttaminen painottuu Kaakamajoen alueelle, Kemijoen ala- ja keskiosiin sekä Kemijärven ja Kitisen osa-alueille, missä vesistöjen parantamistarpeet liittyvät lähinnä vesistöjen rakenteellisten tai hydrologisten muutosten aiheuttamien haittojen lieventämiseen sekä ravinne- ja kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Boreal Bioref Oy:n toiminta ei aiheuta riskiä vesienhoidon tavoitteiden toteutumiselle. Kemijärven ekologinen tila säilyy edelleen tyydyttävänä. Vesistövaikutusten seurantavelvoite määräytyy lupaprosessin kautta. Fosfori-, typpi ja a-klorofyllipitoisuuden vähentämistarve Kemijärvellä on vesienhoitosuunnitelman mukaan 0-10 %. Vaikka pitoisuuksien arvioidaan kohoavan Boreal Bioref Oy:n hankevaihtoehdoilla VE1 ja VE2 sopivissa olosuhteissa paikallisesti havaittavasti, ei sen arvioida tuottavan merkittävää uhkaa asetetuille tavoitteille, jotka koskevan Kemijärveä kokonaisvaltaisesti Natrium ja sulfaatti Sulfaattipitoisuudet Laskennallisen tarkastelun mukaan (kpl 7.4, Taulukko 7.4-1) sulfaattikuormituksen vaikutukset tulevat selvimmin esille alivirtaamatilanteissa. Keskialivirtaamilla pitoisuusvaikutusta voidaan pitää vähäisenä, mutta ääritilanteissa, kuten vuosien alimmalla mitatulla virtaamalla (Taulukko 6.6.3) pitoisuusvaikutus on jo yli viisinkertainen Kemijärven vanhan sellutehtaan yläpuolelta mitattuun pitoisuuteen (3 mg/l, n = 1) nähden. Kemijärven luontaisista sulfaattipitoisuuksista ei vanhan sellutehtaan yläpuolisen pisteen perusteella saada riittävän tarkkaa kuvaa, sillä sulfaattianalyysi on tehty vain kerran vuoden 1990 tammikuussa. Samanaikaisesti Kemijärven vanhan sellutehtaan alapuolisilla tarkkailupisteillä 206(262)

209 147 ja 148 pitoisuus oli pinnassa samalla tasolla, eikä kertymistä pohjan läheisyyteen todettu. Kemijärven vanhan sellutehtaan alapuoleisilta pisteiltä sulfaattituloksia on tehtaan yläpuoleista pistettä enemmän. Termusniemen pohjapadon yläpuolisen syvänteen pintaveden sulfaattipitoisuudet vaihtelivat vuosina välillä 2,5-5 mg/l ja Tossanselän sulfaattipitoisuudet vuosina välillä 2-5 mg/l. Eri vesikerrosten väliset pitoisuuserot olivat suurimmillaan 0,2-0,3 mg/l, eikä systemaattista eroa pinnan- ja pohjanvälisissä pitoisuuksissa todettu. Tämän perusteella voidaan todeta, ettei merkittävää sulfaatin kertymistä syvänteisiin vedenlaatutulosten perusteella tapahtunut vanhan sellutehtaan toiminta-aikana. Laskennallisen tarkastelun perusteella sulfaattipitoisuudet voivat alivirtaamatilanteissa kohota selvästi havaittavasti, mutta vaikutusten arvioidaan rajoittuvan kuitenkin purkualueen läheisyyteen. Soveltamalla vanhoja tuloksia kauempana purkupisteestä pitoisuuksien arvioidaan laimenevan ja vaikutusten muuttuvan vaikeammin havaittaviksi. Laskennallinen tarkastelu ei huomioi mahdollisia kemiallisia prosesseja, joita sulfaatti voi läpikäydä purkuvesistössä. Natriumpitoisuudet Natriumkuormitus vaikuttaa laskennallisen tarkastelun perusteella pitoisuuksiin samaan tapaan kuin sulfaatti. Kemijärven natriumpitoisuudet ovat olleet Termusniemen pohjapadon yläpuolisella pienellä syvännealueella pinnanläheisessä vedessä luokkaa 1-2 mg/l vuosina (Hertta-tietokanta). Vanhan sellutehtaan toiminta-aikana pitoisuudet olivat hieman korkeampia, vaihdellen vuosina pääasiassa välillä 1,6-3,7 mg/l. Lisäksi ero purkualueen yläpuoliseen veden laadun seurantapisteeseen oli sellutehtaan toiminta-aikana selvä, pitoisuuksien vaihdeltua välillä 1-2 mg/l (v ). Natriumkuormituksen vaikutus näkyi lievänä myös Tossanselällä, jossa pitoisuudet vaihtelivat vuosina välillä 1,5-3 mg/l. Pitoisuudet ja niiden kehitys vuosina eri havaintopisteillä (ks. YVA-selostus, kuvat ja ). Vedenlaatutulosten mukaan pinnan- ja pohjanläheisen veden natriumpitoisuuksissa ei vanhan tehtaan toiminta-aikana ollut merkittäviä eroja Termusniemen pohjapadon yläpuoleisella syvänteellä eikä Tossanselällä. Pohjapadon yläpuolisen pisteen aineistossa oli ainoastaan yksittäisiä havaintoja, joissa pohjanläheisen veden natriumpitoisuus oli pinnanläheistä vettä hieman korkeampi. Pinnan- ja pohjanläheisen veden keskiarvoissa ei ollut eroja tehtaan toiminta-aikana (pinta 2,63 mg/l, pohja 2,60 mg/l, n=70, v ) eikä toiminnan päätyttyä (pinta 1,63 mg/l, pohja 1,62 mg/l, n=28, v ). Kuormitus sekoittui tulosten valossa koko vesimassaan, eikä kertymistä syvänteisiin tapahtunut. Sulfaatin ja natriumin vesistövaikutukset Biojalostamon arvioitu sulfaattikuormitus on vanhan sellutehtaan kuormitukseen verrattuna lähes kolminkertainen. Arvioitu natriumkuormitus on reilut kolminkertainen vanhan tehtaan kuormituksen nähden. Tämän perusteella sekä sulfaatti- että natriumkuormituksen vaiku- 207(262)

210 tusten arvioidaan voimistuvan jonkin verran. Jätevesien purkuputki sijoittuu lähelle pohjapatoa, jolloin sulfaatti- ja natriumkuormitus sekoittuu nopeasti koko vesimassaan eikä kertymistä syvänteisiin pääse tapahtumaan. Sulfaatin ja natriumin vesistövaikutukset ovat yleisesti tarkasteltuna samankaltaisia, sillä ne aiheuttavat vesimassan suolaantumista ja suurina pitoisuuksina vaikuttavat veden kerrostumiseen. Natriumin haitallisuudesta vesistössä on vain vähän tietoa, eikä sille ole asetettu ympäristölaatunormeja, kuten ei myöskään sulfaatille. Talousvedelle on natriumin osalta asetettu 200 mg/l laatusuositus. Tämän perusteella natriumpitoisuuden kohoamisella ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia eliöstölle. Sulfaatille monet eliöt ovat herkkiä, ja sen LC50 arvo (pitoisuus, jossa 50 % koe-eläimistä menehtyy tietyn altistusajan sisällä) vaihtelee Soucek & Kennedyn (2005) tutkimusten mukaan eri lajeilla välillä mg/l. Kemijärvessä todetut sulfaattipitoisuudet ovat näihin verrattuna huomattavan pieniä, eikä laskennallisesti arvioitu pitoisuuden kohoaminenkaan aiheuta haittaa eliöstölle. Natrium- ja sulfaattipitoisuuden kohoamisesta ei aiheudu vesimassan kerrostumisvaikutuksia. Laskennallisen tarkastelun mukaan pitoisuusvaikutukset voivat ulottua Kemijärven alapuoliseen Kemijokeen, mutta todellisuudessa kuormitus laimentuu tehokkaasti ennen luusuaa mm. purkualueen alapuolelle valuma-alueelta laskevien vesien ansiosta. Vaikutusten pitoisuuksiin arvioidaan jäävän selvästi laskennallista tarkastelua vähäisemmiksi. Jäteveden sekoittumista purkuputken lähialueella arvioitiin YVA-vaiheessa CORMIXmallilla ja eri suolapitoisuuksilla. Mallinnuksen perusteella jäteveden suolapitoisuudella ei arvioida juurikaan olevan vaikutusta jäteveden käyttäytymiseen purkupisteen lähialueella Lämpövaikutukset Jäähdytysvesien lämpövaikutuksia arvioitiin YVA-vaiheessa 3D-mallinnuksen avulla. Pisteeseen P1 mallinnuksessa kohdistettu lämpökuormitus oli 168 MW. Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan maksimissaan 125 MW, joka on (tuotettavasta tuotteesta havusellu/liukosellu riippuen) vähintään noin 25 % mallinnettua kuormitusta alhaisempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. Jäähdytysvesien purkupisteessä P1a jäähdytysvesi kulkeutui mallinnetun keskimääräisen kesän 2010 mukaisissa olosuhteissa päästöpisteestä itään ja etelään pääasiassa 0-2 m vesikerroksessa pinnalta lukien. Pintaveden yli yhden asteen keskimääräisen lämmönnousun alue rajoittui mallinnetuilla kuukausilla alle 400 m etäisyydelle päästöpaikasta. Syvemmissä vesikerroksissa lämmönnousu jäi alle 0,5 asteen. Kahden asteen keskimääräisen lämmönnousun alue rajoittui alle 100 m etäisyydelle purkupaikasta. Suurin lämmönnousu tapahtui kesän 2010 (keskimääräinen kesä) tiedoilla syyskuussa. Kuukausien väliset erot kulkeutumisen suunnassa olivat pieniä. Alueen, jossa päästön vaikutus näkyi lämmönnousuna, koon vaihtelu eri kuukausien välillä näytti selittyvän Kemijoesta Kemijärveen tulevan virtaama määrällä. Pienellä virtaamalla lämmönnousun alue kasvoi, liittyen vähäisempään laimenemiseen ja vähemmän tehokkaaseen veden jäähtymiseen. Vuoden 2010 syyskuussa keskivirtaama oli estetyistä kuukausista pienin, ja vastaavasti lämmönnousun alue suurin. 208(262)

211 Lämpimän kesän 2006 mukaisissa olosuhteissa jäähdytysveden kulkeutuminen purkupistevaihtoehdosta P1a vastasi suunnaltaan keskimääräistä kesää 2010 (Kuva , Lauri 2016). Lämmönnousun alue kesäkuussa 2006 oli lähellä vuoden 2010 kesäkuuta, mutta oli heinä- ja elokuussa selvästi vuoden 2010 vastaavia kuukausia suurempi. Vuonna 2006 Heinäkuun- ja elokuun keskivirtaamat Kemijoesta Kemijärveen olivat noin puolet vuoden 2010 vastaavien kuukausien virtaamasta. Yli yhden asteen keskimääräinen lämmönnousu rajoittui esitetyillä kuukausilla alle 500 m etäisyydelle päästöpaikasta. Kahden asteen keskimääräisen lämmönnousu alue rajoittui alle 150 m etäisyydelle purkupaikasta. Syvemmissä kerroksissa lämmönnousu jäi vuoden 2006 tiedoilla alle 0,65 asteen. Suurin lämmönnousu tapahtui elokuussa. Lasketuissa vakiotuulitilanteissa lämpöpäästö ohjautui kuormituspisteestä P1a pääasiassa läpivirtaaman määräämään suuntaan tuulen ollessa kohtalaisen heikko, jolloin se pääasiassa siirsi lämmönnousun aluetta tuulen suuntaan, ja aiheutti syvyyssuuntaisen sekoittumisen suurenemista (Lauri 2016). Lounaistuulilla lämmin vesi kulkeutui järven itärannalle ja sitä kautta virtauksen mukana pohjapadon suuntaan. Luoteistuulella tuuli ja virtaus työnsivät vettä samaan suuntaan, jolloin pintavirtaus nopeutui ja lämpöpäästön aiheuttama lämmönnousun alue kapeni. Tyynellä säällä lämpöpäästö levisi lähtöpisteessä laajemmalle kuin tuulen kanssa lasketuissa vakiotilanteissa. Syvyyssuuntainen sekoittuminen jäi tyynellä säällä pienemmäksi kuin keskimääräisellä tuulella. Alle 1 km etäisyydellä jäähdytysvesien purkupisteestä P1a sijaitsevilla aikasarjatulostuspisteillä (p11 ja 7A, ks. pisteiden sijainnit kuva 6.6.3) lämmönnousun keskiarvot olivat pisteelle P11 vuosina 2006 ja ,40 C ja 0,32 C, ja pisteelle 7A vastaavasti 0,17 C ja 0,07 C (Lauri 2016). Yksittäisen päivän keskimääräinen lämmönnousu oli pisteessä P11 vuonna 2006 enimmillään noin 1 C (2,5 x keskiarvo), ja pisteessä 7A enimmillään noin 0,77 C (2,4 x keskiarvo). Lämmönnousu vaihtelut riippuivat pisteessä 7A tuulen suunnasta, pisteessä p11 vaihteluun vaikuttivat tuulen suunnan lisäksi järveen tulevan virtaaman suuruus. Jäähdytysvesien vaikutukset olivat selvimpiä purkupisteiden kohdalla, mutta vähenivät nopeasti alle 1 C. Lämpimänä kesänä jäähdytysveden vaikutusalue voi olla laajempi ja/tai vaikutukset voimakkaampia kuin viileämpänä/keskimääräisenä kesänä, jolloin lämpökuorma haihtuu tehokkaammin ilmaan. Mallinnuksen perusteella lämpökuormituksen vaikutukset Kemijärven veden lämpötiloihin arvioidaan jäävän kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna kesäaikana vähäisiksi. Seitakorvan alapuolisen Kemijoen veden lämpötiloihin jäähdytysvesillä ei mallinnuksen tulosten perusteella arvioida olevan vaikutusta. 209(262)

212 Kuva Lämpöpäästön leviäminen purkupaikkavaihtoehdossa P1a keskimääräisenä kesänä 2010 (Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. 210(262)

213 Kuva Lämpöpäästön leviäminen purkupaikkavaihtoehdossa P1a pienivirtaamaisena ja lämpimänä kesänä 2006 (Lauri 2016). Talviaikaista lämpöpäästön leviämistä on kuvattu jäävaikutusten yhteydessä kappaleessa ja kalaston kannalta oleellisten vaikutusten osalta kappaleessa Jäätilanne Lämpöpäästölle tehdyn 3D-mallinnuksen perusteella talviaikainen lämpöpäästö vaikuttaa jäätilanteeseen siten, että lämpöpäästön kohdalle tai sen alapuolelle virtaussuunnassa katsottuna muodostuu jäätön alue (Lauri 2016). Jäätön alue jatkuu, kunnes pintavesi on jäähtynyt lähelle nollaa eikä veden lämpö enää riitä pitämään pintakerrosta sulana. Vesi on tiheintä neljän asteen lämpöisenä, joten lämpöpäästön tapauksessa sopivasti jäähtynyt 211(262)

214 vesi pyrkii tiheämpänä sukeltamaan vähemmän tiheän kylmän pintaveden alle. Syvemmällä oleva vesi ei jäähdy kuten pintavesi, vaan lämpö voi kulkeutua virtauksen mukana pitkiäkin matkoja, ja nousta virtauksen painamana pintaan jossakin alempana, jolloin kyseiseen kohtaan muodostuu sula. Joessa ja jokimaisilla alueilla jääkerroksen alla voi kulkeutua jäähilettä (suppoa), jota muodostuu voimakkaasti virtaavien avoimien vesialueiden kuten koskien kohdalla. Jäähile kylmentää pintakerroksen vettä nopeasti ja pienentää siten lämpöpäästön vaikutuksia. Pisteen P1 kohdalla oleva lämpöpäästö aiheutti mallinnuksen perusteella useita sulapaikkoja alavirran puolelle, ja suurensi myös pohjapadon kohdalla oleva sulaa (Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVAvaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. Mallinnetussa talven ( keskimääräinen talvi ) joulukuun tilanteessa jääpeitteessä oli sula päästöpaikkavaihtoehdon P1 kohdalla ja pohjapadon sulakohta oli jonkin suurempi kuin ilman lämpöpäästöä. Lämmennyt vesi ohjautui pinnan lähellä ja keskikerroksessa itään Isokylän suuntaan, ja syvemmällä kaakkoon syvempää uomaa seuraten. Myös helmikuun lopun 2012 tilanteessa virtaus ohjautui vanhaa jokiuomaa pitkin kaakkoon. Alavirran puolelle kauemmas päästöpisteestä muodostui sulapaikkoja, joista suurin syntyi mallituloksissa Lantingin kohdalle. Jään alla veden lämpötila oli noin 0,5 C aina Lantingin tasolle asti, ja yli 0,2 C aina Termusniemen pohjoispuolelle asti. Pohjan läheisen vesikerroksen lämpötilan oli koholla yli 1 C Lantingin tasolle asti (Kuva ). Talven ( pienivirtaamainen ja lämmin talvi ) joulukuussa jää oli ohentunut päästöpaikkavaihtoehdon P1a kohdalla ja matalilla alueilla lämpöpäästön virtaamareitillä (Kuva ). Joulukuun tilanteeseen verrattuna virtaama oli pienempi ja sää kylmempi. Lämpötilan osalta pienempi virtaama saa aikaan korkeamman lämpötilan nousun, mutta samalla myös sekoittuminen vähenee: lopputuloksena jääpeitteen ohentuminen oli yleisesti pienempää kuin 2011 joulukuussa, mutta lämpötilan nousu pohjan läheisessä vesikerroksessa suurempaa kuin Pohjapadolle kulkeutuva vesi oli jonkin verran lämpimämpää kuin joulukuussa Helmikuun 2014 lopussa jäätilanne ja lämpöpäästön vaikutukset (Kuva ) vastasivat pitkälti vuoden 2012 tilannetta. Sulapaikat olivat vastaavissa kohdissa ja jääpeitteen paksuus lähellä 2012 tuloksia. Päästöpaikan P1a kohdalla olevan jäättömän alueen koko oli kuitenkin 35 % suurempi kuin vuoden 2012 tapauksessa, mikä selittyy pienemmällä jokivirtaamalla. Veden lämpötilan nousu jään alla oli jonkin verran pienempää kuin vuoden 2012 laskennassa. Jäävaikutukset jäivät molempina vuosina joulukuussa vähäisiksi verrattuna tilanteeseen, jossa lämpöpäästöä ei ole, mutta helmi-maaliskuun vaihteessa vaikutukset olivat voimakkaampia (Kuvat ja ). 212(262)

215 Kuva Jää ilman ilman lämpöpäästöä (ylemmät kuvat) ja jään oheneminen (alemmat kuvat) purkupaikkavaihtoehdossa P1 verrattuna tilanteeseen, jossa lämpöpäästöä ei ole. Vasemmalla tilanne ja oikealla tilanne (Keskimääräinen talvi, Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVAvaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. 213(262)

216 Kuva Jäätilanne (ylemmät kuvat) ja jään oheneminen (alemmat kuvat) purkupaikkavaihtoehdossa P1 verrattuna tilanteeseen, jossa lämpöpäästöä ei ole. Vasemmalla tilanne ja oikealla tilanne (Pienivirtaamainen ja lämmin talvi, Lauri 2016). Kuvassa on esitetty mallinnetut vaikutukset veden lämpötilaan jääpeitteen aikana helmikuun lopun tilanteessa virtaaman ja lämpötilan suhteen keskimääräisenä talvena. 214(262)

217 Kuva Veden lämpötilat maksimaalisella tuotannolla syntyvällä lämpöpäästöllä purkupaikkavaihtoehdolla P1a helmikuun lopun 2012 (keskimääräinen talvi) tilanteessa (Lauri 2016). Kuvat vasemmalta oikealle: syvyys 1-2 m, syvyys 2-3 m, alimmainen kuva: syvyys 3-4 m. Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVAvaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. Lämpöpäästön vaikutukset jäätilanteeseen ovat alkutalvesta vähäisiä, mutta niiden arvioidaan mallinnuksen perusteella korostuvan lopputalvea kohti. Vaikka mallinnuksen perusteella lämpöpäästön vaikutukset jäävät vähäisiksi alkutalvesta, voi päästöllä olla jäätymistä hidastava vaikutus purkupisteen lähialueella, sekä kohdissa, joissa lämpöpäästö kohoaa pintaan. 215(262)

218 Mallinnuksen perusteella jäähdytysvesien purkupaikan P1 tapauksessa merkittävä vaikutus jäätilanteeseen syntyisi todennäköisesti Lantingin saaren ympäristössä, Kallaanvaaran edustan suunnassa sekä Termusniemen pohjapadon kohdalla (kuvat ). Lämpöpäästön talviaikaisten vaikutusten ei arvioida ulottuvan Kemijärven alapuoliseen Kemijokeen Sedimentti Hankkeen yhteydessä Kemijärven pääuoman alueelta oli tarkoitus ottaa sedimenttinäyteitä alla olevassa kuvassa (Hakemuksen liite 9, sedimenttitutkimus, kuva 1, Näytteenottopisteiden sijainnit, suunnitelma) esitetyn suunnitelman mukaisesti. Sedimenttinäyte saatiin otettua ainoastaan kahdelta alueelta ennakkoon suunnitellun pisteen läheisyydestä, joista toinen sijoittui hieman Termusniemen pohjapadon yläpuolelle ja toinen Patojärven alueelle. Muiden suunniteltujen näytteenottopisteiden lähialueilla sedimenttiä ei löytynyt. Voimakkaan virtauksen vuoksi sedimenttiä ei pääse kertymään järven pohjaan. Kuva Näytteenottopisteiden sijainnit, suunnitelma (Sedimenttitutkimus, raportti /Ahma/Ympäristö Oy, ks. hakemuksen liite 9) Jäähdytysvesien purkupaikka on Kemijärven pääuomassa, järven keskiosassa. Näin ollen hakija arvioi, ettei jäähdytysveden purku tule aiheuttamaan järven pohjasta irtoavien aineiden päästöjä mainittavissa määrin. Jätevesien kiintoaineen ja haitallisten aineiden kertyminen sedimenttiin arvioidaan vähäiseksi. Jätevesien sisältämät metallipitoisuudet ovat pieniä. AOX-yhdisteet ovat pääosin suurimolekyylisiä yhdisteitä ja niiden kertyminen eliöstöön on vähäistä (kpl 7.4.8). 216(262)

219 Veden oton vaikutukset Vesi otetaan Patojärven alueelta ja puretaan rautatiesillan alapuoliselle vesialueelle. Tilalle virtaa korvaavaa vettä eikä veden otolla arvioida olevan vaikutusta veden korkeuteen tai virtaamaan. Veden otto vaikuttaa virtauksiin paikallisesti ottopaikan välittömässä läheisyydessä. Vedenottorakenteiden suunnittelulla voidaan alentaa virtausnopeutta imuputken suulla siten, että tehtaalle ajautuu mahdollisimman vähän kalaa. Kalojen joutumista vedenkäsittelylaitokselle voidaan ehkäistä rakentamalla ottoputken päähän sihti tai välppä. Vedenoton vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi Epävarmuustarkastelu Laskennallisten menetelmien käyttö tuo aina mukanaan käytetystä menetelmästä riippuvaa virhettä. Lisäksi on huomioitava, että matemaattinen mallintaminen ei koskaan kuvaa täydellisesti todellisuutta, koska luonnonympäristössä on niin paljon vaikuttavia asioita, joita ei voida täysimääräisesti huomioida. Epävarmuutta syntyy myös siitä, että mallinnukset tehdään tiettynä historiaan ajoittuvana ajankohtana kyseisen ajankohdan sää- ja ympäristötietoja käyttäen. Säätilanne ei välttämättä toistu täysin samanlaisena enää koskaan. Mallinnuksessa keskeinen tavoite onkin ottaa huomioon tärkeimmät ja eniten lopputuloksiin vaikuttavat asiat. Mallilaskennassa virtaaman vaihtelu on otettu huomioon laskemalla keskimääräisen vuoden lisäksi vähävirtaamainen vuosi. Virtaaman hidastuessa ja viipymän kasvaessa vedessä tapahtuvien fysikaalisten ja biologisten prosessien osuus nousee suhteellisesti suuremmaksi kuin tilanteessa, jossa virtaama on suuri. Talvella vesimäärä, johon jätevesipäästö sekoittuu, on selvästi kesää pienempi johtuen veden pinnan laskusta säännöstelyn takia ja tuulen sekoittavan vaikutuksen puuttumisesta, joten pitoisuuden nousu on kesää merkittävämpi. Mallilaskelmissa käytetyn laskentaparametrin (lasketumisnopeus) vaikutuksista tehtiin herkkyystarkastelu. Verrattiin tuloksia laskelmista, jossa eri päästöparametreille käytettiin arvioituja laskeutumisnopeuksia ja laskelmista, jossa hajoamisnopeusparametrin arvo oli nolla (Lauri 2016, Leviämismallinnusraportti, kpl 4.3). Pitoisuuksia verrattiin järven luusuassa, missä kyseisen laskentaparametrin vaikutus on suurin. Tarkastelun perusteella laskeutumisnopeudella oli melko vähäinen vaikutus tuloksiin. Lämpöpäästön vaikutus jäätilanteeseen talvella on tässä esitetyistä arvioista herkin laskentaparametrien muutokselle. Jäätilanteen laskentaan vaikuttavat sekä mallihilan tarkkuus, laskentaparametrit, syvyystiedot, sekä mahdollisesti ylävirralta kulkeutuva suppo. Jäähdytysvesimallin laskeman sulan alueen pinta-ala voi olla yliarvio, sillä hilakopin koko on liian suuri ilmiön mittakaavaan nähden. Epätarkkuutta aiheuttaa myös mm. puutteelliset tiedot syvyyksistä ja pohjanmuodoista. Käytetyn mallinnusmenetelmän epävarmuustekijöitä on käsitelty tarkemmin mallinnusraportissa (Lauri 2016). Veden laatu- ja biologisen aineiston pohjana olevien maastotutkimusten osalta on huomattava, että kartoituksista saadut tulokset edustavat aina otosta tarkasteltavasta ilmiöstä 217(262)

220 luonnossa. Siten niiden yleistämiseen koskemaan laajempaa aluetta liittyy aina tiettyä epävarmuutta, jonka määrään ja laatuun vaikuttaa esim. arvioitavan alueen laajuus. On myös huomioitava, että vaikutusten arvottamisessa ei ole olemassa yksiselitteisiä kriteerejä, vaan vaikutusten arviointi on objektiivista asiantuntija-arviointia. Lisäksi ihmisten näkemykset voivat poiketa toisistaan huomattavastikin Vaikutukset vesistön käyttöön Vesistön virkistyskäyttömuotoja ovat mm. virkistyskalastus, veneily, uiminen, saunominen, saunaveden otto, rannalla oleilu, maisema ym. Rantojen rehevöitymiselle voi olla vaikutuksia virkistyskäyttöön. Jätevesien vaikutukset, mm. mahdolliset rehevöittävät vaikutukset, arvioidaan purkukohdan lähialuetta lukuun ottamatta vähäiseksi. Pienivirtaamaisena ja lämpimänä kesänä, kun pitoisuusvaikutukset ovat voimakkaimmillaan, jätevesien selkeimpänä vaikutusalueena voidaan pitää jätevesien purkupaikalta alavirtaan, noin 1,5 km etäisyydelle ulottuvaa aluetta purkualueen ympärillä (ks. kuva 8.1, kpl 8). Tällä alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia (kuten levähaitat, pintojen limoittuminen, vesikasvillisuuden runsastuminen) verrattuna tilanteeseen, jossa kuormitusta ei ole. Samoin kuivana ja vähävirtaamaisena kesänä kohtalaisen vaikutuksen alueena voidaan pitää purkupaikalta alavirtaan, noin 3,5 km etäisyydelle purkualueen ympärillä, Kelloniemen ja Kosteensaaren ympäristöön ulottuvaa aluetta (ks. kuva 8.1, kpl 8). Tällä alueella voi esiintyä ajoittain havaittavia vaikutuksia rehevyyteen (ajoittaiset levähaitat, limoittuminen). Yllä kuvatussa tilanteessa levän esiintyminen ja kasvillisuuden runsastuminen voi haitata Kalkonniemen uimarannan käyttöä ja muuta rantojen käyttöä Kalkonniemen alueella, Revässaaren pohjoisella ranta-alueella ja Termusniemen koillisosan ranta-alueella. Ajoittain ja etenkin kuivana ja lämpimänä kesänä havaittavia rehevöitymiseen liittyviä haittoja voi esiintyä myös Kelloniemen ja Kosteensaaren alueella ja Termusniemen itärannalla. Normaalina kesänä selvimpien vaikutusten alueet ovat pienempiä. Jäähdytysvesillä ei arvioida olevan mainittavaa vaikutusta järven virkistyskäyttöön avovesiaikana. Jäähdytysvesien lämpökuormalla on vaikutusta jääolosuhteisiin ja jäällä liikkumiseen. Vaikutuksia arvioidaan aiheutuvan purkupisteen ja Termusniemen pohjapadon alapuolen välisellä alueella, jossa jää heikkenee ja sulia alueita muodostuu paikoitellen. Mallinnuksen perusteella (kpl ) jäähdytysvesien suurimmat vaikutukset jäätilanteeseen aiheutuisivat todennäköisesti Lantingin saaren ympäristössä, Kallaanvaaran edustan suunnassa sekä Termusniemen pohjapadon kohdalla, jossa on myös nykytilanteessa sulaa aluetta. Vaikutukset jäätilanteeseen voimistuvat lopputalvea kohti. Ohenevan jään alue ja alue, jossa voi esiintyä sula-alueita on esitetty kuvassa (262)

221 KUVA Suuntaa antava rajaus alueesta, jolla mallinnustulosten (ks. kpl ) perusteella jää voi heikentyä ja sula-alueita voi esiintyä. Lisäksi Termusniemen pohjapadon kohdalla nykyisinkin esiintyvä sula-alue suurenee. Jäähdytysvesistä aiheutuisi todennäköisesti jäätä heikentäviä vaikutuksia alueilla, joilla nykyisin mm. moottorikelkkaillaan. Jäävaikutuksia tullaan tarkkailemaan biojalostamon toimesta mahdollisten sula-alueiden merkitsemiseksi. Ohentuneen jään alueista tiedotetaan sekä rannalla- että jäällä liikkuville. Vaara-alueet erotetaan aitaamalla. Kokonaisuutena hankkeen vaikutus kalastukseen arvioidaan vähäiseksi (kpl 7.5.3) Vesistörakentamisen vaikutukset Vesistössä märkätyönä ruopattavat kuutiomäärät ovat suhteellisen pieniä. Ruoppaustyöt aiheuttavat väliaikaista kiintoainepitoisuuden nousua ruoppaustöiden aikana ainakin ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä. Suuret virtaamat kuitenkin laimentavat ruoppauksesta irtoavaa kiintoainetta tehokkaasti. Yleisesti ottaen ruoppausten yhteydessä sedimentistä mahdollisesti irtoavat ravinteet saattavat aiheuttaa vesistön rehevöitymistä. Myös, mikäli ruopattavassa vesistössä olisi runsaasti ravinteikasta pohjaliejua ja orgaanista ainesta, 219(262)

222 saattaisivat pohjan ja alusveden happiolosuhteet heiketä ja rehevöitymisvaikutukset lisääntyä. Rakennettavilla kohteilla sedimentin määrä on arvion ja pohjatutkimusten mukaan pääosin vähäinen, säännöstely ja suuret virtaamat ovat kuluttaneet pohjan aineksia. Ravinteet ovat myös suurimmaksi osaksi sitoutuneena kiintoainekseen, jolloin rehevöitymistä lisäävän vapaan fosfaattifosforin kohoaminen jää vähäiseksi. Ruoppausmassat läjitetään pääosin padottavalle läjitysalueelle, joten siltä osin vesistöön läjittämiseen liittyviä vaikutuksia ei synny. Vesistön tilan luokittelu perustuu useamman vuoden seurantatuloksiin. Muutaman kuukauden aikana tapahtuvien vesistörakentamistöiden ei arvioida vaikuttavan vesistön tilaan pysyvästi eikä merkittävissä määrin ruoppaustöiden välitöntä lähialuetta lukuun ottamatta myöskään ruoppausten aikana eikä estävän vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamista Vesistörakentamisen vaikutukset on esitetty tarkemmin hakemuksen liitteessä 8 (Liite 8, Vesistörakentamisen vaikutukset). 7.5 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Jätevesien mahdolliset vaikutukset liittyvät ravinnekuormitukseen, jolloin vesistön perustuotanto lisääntyy ja hapenkulutus kasvaa. Jäähdytysvesien purkamisesta aiheutuva lämpötilan nousu nopeuttaa biologisia toimintoja, jolloin hajotustoiminta kiihtyy ja hapenkulutus lisääntyy. Veden lämpötilan nousu vaikuttaa suoraan kalastoon, kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja ravintoon. Kalastoon/kalastukseen kohdistuvan haitan suuruutta on arvioitu liitteessä 8 (Kalataloudellinen haitta korvausten arviointi) Jätevesikuormituksen vaikutukset kalastoon Ravinnekuormituksesta aiheutuva rehevöittävä vaikutus voi muuttaa lajiston runsaussuhteita kalaston kannalta epäedulliseen suuntaan ja lisätä myös kalaston biomassaa. Tyypillisesti rehevöityminen lisää särkikalojen määrää, mutta voi myös lisätä tavoitelluista saalislajeista esim. kuhan määrää. Laskennallisen tarkastelun mukaan rehevöittävät vaikutukset ovat mahdollisia lähinnä alivirtaamatilanteessa ja korostuvan lämpimällä ja tyynellä säällä. Keski- ja ylivirtaama-aikoina ravinnepitoisuuksien kohoaminen on arvioitu vähäisiksi. (Ravinnepitoisuudet ja rehevöitymisvaikutukset ks. kpl 7.4.2) Happea kuluttavan kuormituksen osalta vaikutukset arvioidaan vähäisiksi myös ali-virtaama aikoina, eikä kuormituksella ole suoraa vaikutusta purkupaikkojen happipitoisuuksiin. Jätevesien ravinnekuormitus on arvioitu saman suuruiseksi tai pienemmäksi kuin vuonna 2008 toimintansa lopettaneella Stora Enso Oyj:n sellutehtaalla vuosina keskimäärin (Taulukko 7.4-2). Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kohoaminen arvioitiin rajoittuvan purkupistevaihtoehtojen lähialueille ja kuormituksen laimentuvan nopeasti etäämmälle siirryttäessä. Vuonna 2007, vanhan Stora Enson sellutehtaan vielä toimiessa, verkkokoekalastusten perusteella tehdyssä biologisessa luokittelussa Kemijärven 220(262)

223 ekologinen tila arvioitiin hyväksi. Hankkeen ravinnekuormituksen ja happea kuluttavan kuormituksen vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi. Kiintoainekuormituksen vaikutukset purkuvesistön kiintoainepitoisuuksiin ovat vesistövaikutusten arvioinnin perusteella vähäisiä eikä merkittävää kertymistä arvioida tapahtuvan. Myöskään kalastoon ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia. Laskennallisen tarkastelun perusteella arvioitu, sulfaattikuormituksesta aiheutuva jätevesistä aiheutuva pitoisuuden kohoaminen ei aiheuta haittaa eliöstölle eikä kalastolle. Metallikuormituksesta aiheutuvien pitoisuuksien arvioidaan laskevan alle ympäristölaatunormien hyvin lähellä (kymmenien metrien, max. noin m etäisyydellä) purkuputken päätä, joten vaikutukset Kemijärven vedenlaatuun ovat hyvin vähäiset eikä metallikuormituksella arvioida olevan vaikutusta alueen kalastoon tai kalaston käyttökelpoisuuteen. On arvioitu, että vanhojen sellutehtaiden jätevesipäästöjen sisältämät orgaanisilla klooriyhdisteillä tai puun uuteaineilla on ollut yhteyttä mm. havaittuihin kalojen lisääntymishäiriöihin. Jätevesien sisältämän AOX:n että uuteaineiden koostumus riippuu monesta tekijästä ja uuden tehtaan jätevesissä näiden päästöjen laatu on erilainen verrattuna vanhoihin tehtaisiin. Tutkimusten perusteella on esitetty näkemyksiä, että modernin sellutehtaan jätevesillä, jotka käsitellään tehokkaassa aktiivilieteprosessissa, ei olisi vaikutuksia kalastoon (kpl 7.4.8). Kemijärven päähaaralla steriilien mateiden osuus oli vuonna 2015 lähes puolet, vaikka Stora Enso Oyj:n sellutehdas lopetti toimintansa jo vuonna Tulokset viittaavat siihen, että mateen lisääntymiskyky heikkenee Termusniemen yläpuolelta kohti Tossanselkää (Taskila 2015). Velvoitetarkkailun kalastustiedustelussa arvioidut madesaaliit ovat vuosina jonkin verran laskeneet, vaikka kalastajamäärissä ei ole tapahtunut vastaavana aikana muutoksia. Kemijärven säännöstelyalueen madesaaliista saatiin vuonna 2013 suurin osa Kemijärven rautatiesillan yläpuoliselta osa-alueelta ja vain hyvin pieni osuus Tossanselältä (Salo ja Paksuniemi 2014). Mateen lisääntymishäiriöt ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet Kemijärven rautatiesillan alapuolisen vesialueen madesaaliisiin. Mateen lisääntymishäiriöitä on todettu myös Tornion edustalla ja Perämeren pohjoisosissa jo luvulta lähtien. Pulliaisen ym. (1999) mukaan lisääntymishäiriöiden arvioidaan olevan yhteydessä sellutehtaiden tai sellu- ja paperitehtaiden vaikutuksiin. On arvioitu, että jätevesissä on puusta peräisin olevia kasvissteroleja, jotka vaikuttavat naissukuhormonin tavoin (Taskila 2015). Sukurauhasten kehityshäiriöitä aiheuttavia kemiallisia yhdisteitä ei ole kuitenkaan voitu vielä nimetä ja hankkeen mahdollisia vaikutuksia mateiden lisääntymishäiriöihin on hankalaa, ellei jopa mahdoton arvioida. On mahdollista, että jätevesikuormitus lisää mateiden lisääntymishäiriöitä ja tarkempia vaikutuksia on syytä seurata esim. velvoitetarkkailulla. Orgaanisten halogeeniyhdisteiden määrästä kertovat EOX-pitoisuudet haukien lihaksessa olivat vuoden 2009 tutkimuksissa pienentyneet vuosiin 1998 ja 2001 verrattuna (Eskola ja 221(262)

224 Taskila 2009). Uuden biojalostamon orgaanisten halogeeniyhdisteiden (AOX) kuormituksen on arvioitu olevan hieman Stora Enson vanhan sellutehtaan päästöjä suurempaa (Kuva 7.4-7) ja on mahdollista, että myös kalojen EOX-pitoisuudet tulevat nousemaan nykytasosta. Haitallisten aineiden pitoisuuksia jätevesien vaikutusalueen kaloissa tullaan selvittämään tarkemmin ennen laitoksen käynnistymistä ja pitoisuuksia tullaan tarkkailemaan tarpeen mukaan laitoksen toimintavaiheessa. Kaloissa esiintyviä haju- ja makuhaittoja on kartoitettu kalastajilta velvoitetarkkailun kalastustiedustelun yhteydessä sekä erillisin haastatelluin ja näytekaloista tehtävin aistinvaraisin arvioin. Vielä 1980-luvulla kaloissa todettiin melko runsaasti haju- ja makuhaittoja, jotka yhdistettiin selluntuotantoon. Silloisen jätevesien purkupisteen läheisyydestä pyydetyt näytekalat luokiteltiin poikkeuksetta ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi (Nenonen 1987). Tuotantoprosessissa tapahtuneiden muutosten myötä haitat vähenivät, eikä makuhaittoja enää 1990-luvun lopussa todettu kuin satunnaisesti (Kiviniemi 2000). Kalastustiedustelussa kalastajia on pyydetty arvioimaan kalastusta haittaavia tekijöitä ja haitan suuruutta. Saaliskaloissa esiintyviä haju- tai makuhaittoja ei ole enää 2000-luvulla todettu ja kalastusta haittaavat tekijät liittyvät vedenpinnan säännöstelyyn, vähempiarvoisten kalalajien esiintymiseen ja pyydysten rikkoutumiseen (Hamari ja Salo 2006, Salo ja Paksuniemi 2012). Hankkeen ei arvioida aiheuttavan saaliskaloissa haju- tai makuhaittoja Lämpökuormituksen vaikutukset kalastoon Lämpökuormitus voi vaikuttaa suoraan kalastoon, kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja ravintoon. Lämpötilan nousu lisää kalojen aineenvaihduntaa, hapentarvetta ja hengitystiheyttä. Kalat pyrkivät välttämään optimitasosta poikkeavia lämpötiloja ja nopeita lämpötilan muutoksia. Aikuiset kalat ja isommat poikaset voivat vältellä haitallisen korkeita lämpötiloja. Ahvenen ja kuhan on arvioitu jopa hyötyvän vesien lämpenemisestä (Urho 2011). Sen sijaan mätimunat ja vastakuoriutuneet poikaset ovat alttiimpia lämpökuormituksen vaikutuksille. Hankkeen lämpökuormituksen suurimmat vaikutukset kohdistuvat kalojen herkimpiin kehitysvaiheisiin eli mätivaiheeseen ja vastakuoriutuneisiin poikasiin. Mallinnuksen perusteella jäähdytysvesien laimeneminen on purkuvesistön voimakkaan virtauksen ja lyhyen viipymän ansiosta tehokasta. Lämpökuormituksen vaikutukset Kemijärven veden lämpötiloihin arvioidaan jäävän kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna kesäaikana (kesä-heinäkuu) vähäisiksi (Lauri 2016). Yli kahden metrin syvyysvyöhykkeen lämpötilan nousu arvioitiin mallinnuksessa purkupisteen P1 läheisyydessä jäävän keskimääräisenä kesänä (v.2010) alle 0,5 asteen ja lämpimänä kesänä (v. 2006) alle 0,65 asteen (Kuva ja ). Talviajan lämpökuormituksen mallinnuksessa Kemijärven veden lämpötilaksi on asetettu pohjalle 0,06 C ja pinnalle lähelle 0 C (Lauri 2016). Näin ollen kuvissa esitetyt lämpötilat kuvaavat melko tarkkaan vedessä tapahtuvaa lämpökuormituksesta aiheutuvaa lämmönnousua. Mallinnukset tehtiin talvelle , jolloin virtaamat olivat keskimääräistä suurempia ja talvelle , jolloin virtaukset olivat keskimääräistä pienempiä. 222(262)

225 Lämpötilakuormituksen vaikutuksia on mallinnuksessa (Lauri 2016) kuvattu joulukuun puolivälissä, jolloin vedenkorkeus on vielä kesätasolla ja seuraavan vuoden maaliskuun alussa, jolloin vedenkorkeus on Termusniemen pohjapadon tasalla. Vedenkorkeusero näiden ajankohtien välillä on noin 2,5 m, jolloin joulukuun tilanteen 5 6 m syvyysvyöhyke (esim. Kuva 7.5-3) kuvaa suunnilleen samaa vertikaalivyöhykettä kuin seuraavan vuoden maaliskuun 3 4 m syvyysvyöhyke (esim. Kuva 7.5-4). Vastaavasti joulukuun tilanteen 3 4 m syvyysvyöhyke kuvaa suunnilleen seuraavan vuoden maaliskuun 1,2 m syvyyttä. Purkupisteessä P1 veden on arvioitu joulukuussa lämpenevän pohjanläheisissä vesikerroksissa (syvyys 5 6 m) 0,4 2 C:seen sekä runsasvirtaamaisessa (v. 2011) että vähävirtaamisessa (v. 2013) tilanteessa. Pienemmällä virtaamalla (talvi ) syvyysvyöhykkeellä 3 4 metriä tapahtuva yli 1,2 C:n lämmönnousun alue (Kuva 7.5-3) oli selvästi laajempi kuin runsasvirtaamaisessa tilanteessa (Kuva 7.5-1). Kummassakin virtaamatilanteessa voimakkain lämpövaikutus kohdistuu joulukuussa järven itäpuolelle. Maaliskuussa purkupisteessä P1 vesi lämpeni 2 3 m ja 3 4 m syvyysvyöhykkeissä 0,2-1 C:seen kummassakin virtaamatilanteessa ja lämpövaikutus näkyi Termusniemen pohjapadon alapuolella asti (Kuvat ja 7.5-4). Lähempänä pintaa (syvyys 1,2 m) lämpövaikutus oli syvempiä vesikerroksia vähäisempää ja yli 0,8 C:n lämmönnousu oli selvästi pienialaisempaa. Kuva Kuormituspiste P1a, vedenlämpötilat , vasen kuva: syvyys 3-4 m, oikea kuva: syvyys 5-6 m. Lämpötila-asteikko 0-2 C. (Muokattu kuvasta Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. 223(262)

226 Kuva Kuormituspiste P1a, vedenlämpötilat , vasen kuva: syvyys 1,2 m, oikea kuva: syvyys 2-3 m, alin kuva: syvyys 3-4 m. Lämpötila-asteikko 0-1 ⁰C. (Muokattu kuvasta Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. 224(262)

227 Kuva Kuormituspiste P1a, vedenlämpötilat , vasen kuva: syvyys 3-4 m, oikea kuva: syvyys 5-6 m. Lämpötila-asteikko 0-2 ⁰C. (Muokattu kuvasta Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. 225(262)

228 Kuva Kuormituspiste P1a, vedenlämpötilat , vasen kuva: syvyys 1,2 m, oikea kuva: syvyys 2-3 m, alin kuva: syvyys 3-4 m. Lämpötila-asteikko 0-1 ⁰C. (Muokattu kuvasta Lauri 2016). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. Kemijärvi on Suomen pohjoisin alue, missä kuha lisääntyy luontaisesti. Kutu ajoittuu kesäheinäkuun vaihteeseen, jolloin veden lämpötila on kohonnut noin 10 C:seen. Kuhan mädin haudonta-aika riippuu suurimmaksi osaksi veden lämpötilasta. Kudusta kuoriutumiseen tarvittava päiväasteiden (hautomisajan pituus x vuorokausilämpötilojen keskiarvo) määrä riippuu veden lämpötilasta ja se vaihtelee lajeittain. Kuhan viljelykokeissa mädin kuoriutumisen alkamiseen tarvittava haudonta-ajan on arvioitu vähentyvän noin 27 tuntia, kun lämpötila nousee 13 C:eesta yhden asteen verran (Jokelainen ym. 2009). Tunnetuimmat ku- 226(262)

229 han kutualueet sijaitsevat Luuksinsalmen- ja Lehtosalmen alueilla, minne lämpökuormituksella kuhan kutuaikaan (kesä heinäkuussa) ei ole vaikutusta. Mallinnuksessa arvioidut lämpötilojen nousut ovat kummankin purkupisteen läheisyydessä veden luontaiseen lämpötilavaihteluun verrattuna pieniä ja lämpökuormituksen vaikutukset kevätkutuisten kalalajien kantoihin arvioidaan madetta lukuun ottamatta vähäisiksi. Made kutee talvella (tammi-maaliskuussa) ja alkionkehitys pohjan tuntumassa olevien mätimunien sisällä kestää 2-4 kuukautta. Mateen alkiokehitys on herkkä lämpötilan vaihtelulle. Alkioiden kuolleisuus lisääntyy lämpötilan noustessa edes muutamia asteita (Urho 2011). Mateella mädin keskimääräinen kehitysaste on noin 120 päiväastetta (esim. Lehtonen 2003, Huusko 1990). Syyskutuisilla kalalajeilla (siika, muikku, taimen) mäti kehittyy vielä madetta pidempään ja on siten alttiimpi haitalliselle lämpökuormitukselle. Taimenen mäti vaatii kehittyäkseen enemmän päiväasteita ( ) kuin muikulla ja siialla ( ) (esim. Syrjänen ym. 2008, Korvonen 2013, Koskela 2013, Karjalainen ym. 2014). Taimenet ja vaellussiika kutevat Kemijärven järvialtaaseen laskeviin jokiin, eikä hankkeella arvioida olevan vaikutuksia niiden lisääntymiseen tai kalakantoihin. Velvoitetarkkailun perusteella Kemijärven siikasaalis koostuu osittain istutuksista. Vuodesta 2007 alkaen suurin osa istutuksista on tehty vaellussiialla ja vuoden 2015 saalinäytteiden perusteella eri siikamuotojen saalissuhde kuvaa hyvin tehtyjen vaellus- ja planktonsiikojen istutusmääriä (Paksuniemi 2016). Koska siika on ainakin osittain istutuksista peräisin, voidaan sen lisääntymiseen kohdistuvat vaikutukset arvioida muikkua vähäisemmiksi. Yleensä muikku suosii kutualueena ulappa-alueiden reunoilla olevien syvänteiden rinteitä. Muikulla on Kemijärvellä tehtyjen tutkimusten (Tikkanen ja Hellsten 1987, Huusko ja Karttunen 1987) mukaan varsin laajat lisääntymisalueet ja kutu tapahtuu hyvin laajalle syvyysjakaumalle. Laajasta kudun syvyysjakaumasta johtuen saattavat saman järven muikut kuoriutua eri aikaan eri syvyysvyöhykkeillä, jos keskimääräinen lämpötila on eri syvyysvyöhykkeillä erilainen. Mädin kuolleisuuteen vaikuttavat pohjan ja sen läheisen vesikerroksen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet (happipitoisuus, sedimentaatio, lämpötila) sekä predaatio eli mätiä syövien kalojen ja pohjaeläinten saalistus. Kemijärven vedenpinnan säännöstelyn on todettu vaikuttavan negatiivisesti muikun ja siian mädin selviytymiseen (Tikkanen ja Hellsten 1987). Säännöstely vaikuttaa Kemijärven lämpötilaolosuhteisiin kevättalvella, kun jäät alkavat lähteä ja vesi nousta. Vesi nousee keväällä hyvin nopeasti ja viileät tulvavedet ja talven aikana routaantunut pohja estävät rantaveden lämpötilan nopean nousun, joka on tyypillistä luonnontilaisilla järvillä. Myös vesistön läpivirtausluonne edesauttaa rannan ja ulapan vesien sekoittumista rantavesiä viilentäen. Talviaikaisesta (joulu huhtikuu) lämpökuormituksesta johtuen mädin kehitys voi nopeutua ja osa poikasista saattaa kuoriutua liian aikaisin, eikä vesistöön ole vielä ehtinyt kehittyä poikasten ravinnoksi riittävästi eläinplanktonia. Kuoriutumisen jälkeen muikun ja siian poikaset pystyvät elämään ruskuaispussinsa sisältämän ravinnon turvin 6 22 vuorokautta veden lämpötilasta riippuen (Tikkanen ja Hellsten 1987). Poikastutkimuksissa (Huusko ja Karttunen 1987) muikunpoikasten arvioitiin kuoriutuneen touko kesäkuun vaihteessa. 227(262)

230 228(262) Kemijärvellä tehdyissä tutkimuksissa on arvioitu, että laskeutuva jää sekä pohjan jäätyminen tuhoavat syyskutuisten kalojen mädin 3 4 metriä matalimmilla alueilla. Syksyllä jäättömän ja korkean veden aikaan ko. alueet ovat vähintään 4 5 metrin syvyydessä ja mahdolliset ympäristömuutokset, jotka kohdistuvat tämä syvempään vesikerrokseen ovat syyskutuisten kalojen lisääntymisen suhteen olennaisia. Lämpökuormituksen vaikutus on päiväasteilla mitattuna arviolta noin 90 päiväastetta (0,5 x 180 vrk), jos lämpövaikutuksen arvioidaan olevan syyskutuisten kalojen kutusyvyydessä noin 0,5 C ja mädin haudonta-aika on 6 kk. Normaalitilanteeseen verrattuna 1 C:n lämmön lisäyksellä vaikutus on kaksinkertainen eli 180 päiväastetta. Kevätkutuisella mateella haudonta-aika on lyhyempi, keskimäärin noin 100 päivää ja 0,5 C:n lämmönnousun vaikutus noin 50 päiväastetta. Muikku muodosti koko Kemijärven säännöstelyvälin vuoden 2013 saaliista noin neljäsosan. Ainoastaan hauki oli muikkua runsaampi laji, noin kolmanneksen osuudella kokonaissaaliista (Taulukko 4.3-7). Vuoden 2013 muikkusaaliista puolet (15500 kg) saatiin osa-alueelta nro 4, muiden osa-alueiden saaliin vaihdellessa kg välillä. Madesaalis oli vuonna 2013 n kg, joka saatiin lähes yksinomaan Kemijärven rautatiesillan pohjoispuoleiselta alueelta. Mateen osuus kokonaissaaliista oli vain n. 3 %. Vuoden 2013 kuhasaalis oli n kg (5 %) ja siikasaalis alle 3000 kg (2 %). Purkupisteellä P1a talviaikainen (joulu huhtikuu) lämpötilan nousu on virtaamatilanteesta riippumatta syyskutuisten kalojen ja mateen kutusyvyyksissä 0,2 2 C ja on mahdollista, että lämpökuormitus olennaisesti heikentää mädin ja poikasvaiheen selviytymistä ja siten lisääntymistä. Vuonna 1980 tehtyjen haastattelujen perusteella Kemijärven rautatiesillan ja Ämmänselän yläosan välisellä alueella (Kuvat ja ) ei arvioida olevan erityisiä muikun tai siian lisääntymis- tai poikasalueita. Lämpökuormituksen vaikutus syyskutuisten kalojen ja mateen lisääntymiseen arvioidaan purkupisteellä P1a kohtalaiseksi Vaikutukset kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan vaikutukset vesistön laatuun jäävät vähäisiksi. Lieväkin rehevyystason nousu saattaa lisätä kiinteiden pyydysten limoittumista ja siten heikentää niiden pyytävyyttä ja aiheuttaa lisätyötä puhdistuksessa. Kalastajien tietoisuus vesistöön laskettavista jätevesistä saattaa vähentää kalastushalukkuutta, ainakin purkupaikan läheisyydessä. Kalastustiedustelun mukaan Kemijärven kalastajamäärissä ei ole kuitenkaan luvulla tapahtunut merkittäviä muutoksia, vanhan Stora Enson tehtaan lopettamisen jälkeen. Jäähdytysvesien purkualueelle muodostuu sula alue ja jää heikkenee myös totutuilla kulkureiteillä, mikä saattaa vaikeuttaa talvikalastusta. Talvikalastuspaikkoja ei ole tiedossa alueella, jossa purkupaikkaan P1 lasketuilla jäähdytysvesillä arvioidaan olevan vaikutuksia. Kokonaisuutena hankkeen vaikutus kalastukseen voidaan arvioida vähäiseksi. Kaupallinen kalastus keskittyy lähinnä muille alueille (ks. kpl ja 6.8.6), kuin jäteveden ja jäähdytysveden purkupisteiden lähialueelle, jossa vaikutukset ovat voimakkaimmillaan. Mm. jäävaikutusten ei arvioida ulottuvan talvinuottauksen apajapaikoille. Vaikutuksia tullaan arvioimaan tarkemmin lähempänä toiminnan käynnistymistä.

231 Tietoisuus jätevesien laskusta alueelle voi vaikuttaa kuluttajien halukkuuteen ostaa hankealueelta pyydettyä kalaa ja siten vaikuttaa myös kaupalliseen kalastukseen, vaikka kalojen käyttökelpoisuudessa ei tapahtuisikaan muutoksia. Hankkeen tarkempia vaikutuksia voidaan seurata esim. velvoitetarkkailulla. 7.6 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin arviointiin YVA-menettelyn yhteydessä (YVA-selostus kpl ). Nykyinen kasvillisuus häviää rakennettavalta alueelta. Rakentamisvaiheessa aiheutuva melu aiheuttaa häiriötä alueen eläimistölle ja erityisesti linnustolle. Rakentamisesta aiheutuva häiriö ja elinympäristön muutos karkottaa eläimiä alueelta. Tehdasalueen välittömässä läheisyydessä voivat vesitalouteen rakentamisen seurauksena aiheutuneet muutokset ja liikenteen aiheuttama pölyäminen aiheuttaa vaikutuksia alueen luontaiseen metsäkasvillisuuteen. Jäte- ja jäähdytysvesien vaikutukset voivat lisätä vesien rehevöitymistä, joka vaikuttaa välillisesti ranta-alueiden kasvillisuuteen. Tietyt lajit voivat hyötyä rehevöitymisestä ja lajisto voi muuttua Rikkidioksidin ja typen oksidien raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi eivät arvioinnin mukaan ylity tehtaan toiminnan ollessa käynnissä. Arvokkaat luontokohteet Rakentamisen yhteydessä alueelta häviää kaikki luontoselvityksissä (ERP Lumi ja Turve 2015, PK Jooga ja luonto 2016a) rajatut luontokohteet, kuten metsälain mukaisia tärkeitä elinympäristöjä ja vesilain mukaan suojeltuja luontotyyppejä (luonnontilaisia lähteitä, lähdesoita, lähdepuroja, ja mm. vähäpuustoisia soita) (kpl 6.11). Hankealueella esiintyvää lapinleinikkiä (luontodirektiivin liitteen IV (b) laji ja luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji) koskeva luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 48 :n ja 49 :n mukainen poikkeuslupahakemus jätetään Lapin ELY-keskukseen syksyn 2017 aikana. Hankealueella sijaitsevat lähteet on kuvattu tarkemmin hakemuksen liitteessä 12. Linnusto Rakentamisen myötä nykyään metsäinen ja soinen alue muuttuu tehdasalueeksi, joten alueen nykyinen linnusto häviää, ts. siirtyy todennäköisesti toisaalle. Rakentamisen aiheuttama häiriö (lähinnä melu) voi karkottaa lintuja myös rakennettavan alueen läheisyydestä. Uhanalaisuudeltaan vaarantuneen hiirihaukan pesäpaikka häviää rakentamisen seurauksena luontokohteelta 8. Muista alueella lintukartoituksessa (Aalto, 2016a) havaittuja huomionarvoisia alueelta elinympäristön muutoksen vuoksi toisaalle siirtyviä lajeja ovat lintudirektiivin liitteen I lajit hiiripöllö, liro ja metso, joista liro ja metso ovat Suomen vastuulajeja. 229(262)

232 230(262) Selvitysalueella ei näkynyt merkkejä törmäpääskyjen pesinnöistä. Törmäpääskyjen mahdollisia pesäpaikkoja hankealueella voidaan vielä tarkistaa ennen rakennustöiden aloittamista ja tarvittaessa pesinnän aloittaminen maa-ainesten ottoalueiden törmiin voidaan estää. Lintujen pesimäympäristöt vähenevät hankealueen yhteydessä. Pitkällä aikavälillä pesimäympäristöjen väheneminen heikentää lintupopulaatioita, mutta tällä hankkeella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta minkään lintulajin populaatioon. Stora-Enson jätevesijärven pohjoispuolella tapahtuvalla rakentamisella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta alueen linnustoon. Purkuputken kohdalla vesialue pysyy talvellakin sulana, joka voi houkutella vesilintuja kevään tullen. Lepakot todennäköisesti välttävät liikkumista tehdasalueella, mutta Patovaaran rinteet säilyvät metsäisinä, joten kulkuyhteydet tehdasalueen ympärillä säilyvät. 7.7 Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin on arvioitu YVA-selostuksessa (kpl. 4.13). Vaikutuksia maaperään ja pohjaveteen aiheutuu lähinnä rakentamisen aikana. Perustusten ja maanalaisten rakenteiden rakentamisella on vaikutuksia maaperään. Huonosti kantavan maaperän korvaaminen karkealla, hyvin vettä johtavalla materiaalilla, voi vaikuttaa alueen pohjaveden muodostumiseen. Pintamaan poistamisen seurauksena syntyvän pohjaveden määrä voi hetkellisesti lisääntyä, mutta hankealueen pinnoittamisen ja hulevesien pois johtamisen seurauksena alueella muodostuva pohjavesi tulee vähenemään ja pohjavedenpinta laskemaan. Alueella sijaitsevien lähteiden vedet ohjataan alueelta pois joko ojia tai putkea pitkin ja pumppaamalla. Hankkeen edetessä ja aluetta pinnoitettaessa lähteet tulevat hiljalleen kuivumaan. Lähteet jäävät lopulta rakentamisen alle. Vesilain mukainen poikkeuslupahakemus lähteiden hävittämiselle on hakemuksen liitteenä 12. Etäisyys lähimpään luokiteltuun pohjavesialueeseen on 4 kilometriä. Ympäristön kaivoihin kertyvä vesi muodostunee vaara-alueella, suhteellisen korkealla, eikä hankealueella tapahtuvilla toimenpiteillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta kaivoihin. Lähialueen kaivoja tullaan tarkkailemaan ja mikäli vaikutuksia ilmenisi, voidaan veden oton suhteen kaivojen varassa olevat taloudet liittää tarvittaessa Boreal Bioref Oy:n kustannuksella lähistöllä kulkevan vesijohdon piiriin. Rakentamisvaiheessa huolehditaan siitä, ettei päästöjä maaperään pääse aiheutumaan kemikaalien ja polttoaineiden käsittelystä tai työkoneiden huoltoalueilta. Toiminnan aikana kemikaalien käsittely ja varastointi järjestetään siten, ettei kemikaalivuotoja pääse aiheutumaan maaperään eikä pohjaveteen. Kemikaaliriskeihin varautumista on kuvattu kappaleessa

233 Jätteiden läjitysalueelle rakennetaan tiivis pohjarakenne, joka estää läjitysalueelta haitalliset päästöt maaperään. Jätteen läjitysalueen vedet johdetaan käsiteltäväksi laitoksen jätevedenpuhdistamolla. Pohjaveden tarkkailulla varmistetaan, ettei haitallisia vaikutuksia pohjaveteen pääse aiheutumaan. 7.8 Liikennevaikutukset Laitokselle saapuu ja lähtee rekka-autoja keskimäärin noin 195 kpl/vrk. Päiväaikaan raskaita ajoneuvoja käy jalostamolla keskimäärin 10 kpl tunnissa ja yöaikaan keskimäärin noin 4 kpl tunnissa. Henkilö- ja pakettiautoliikennettä arvioidaan olevan vajaat 150 saapuvaa ja lähtevää ajoneuvoa vuorokaudessa. Taulukossa (kpl 2.12) on esitetty arvio toiminnan aikaisista liikennemääristä. Kuljetuksista 80 % arvioidaan tapahtuvan päiväaikaan (7-22) ja 20 % yöaikaan (22-7). Tuotteet kuljetetaan tehtaalta Kemin ja Oulun Satamiin pääsääntöisesti junalla, joten junakuljetuksia aiheutuu keskimäärin 1-2 kpl päivittäin. Liikennevaikutuksia on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä (YVA-selostus, kpl 4.6.3). Tilanteessa, jossa Varrion kohdalle on rakennettu uusi silta Kemijoen yli, tehtaan liikennemäärien arvioidaan kasvattavan Pahkakummuntien vuoden 2017 raskaan liikenteen liikennemääriä hankealueelta pohjoisen suuntaan lähes 150 % (nykyinen liikennemäärä lähes kaksi- ja puolikertaistuu) ja etelän suuntaan noin 30 %. Uuden tehtaan liikennemäärien arvioidaan kasvattavan Valtatie 5 raskaan liikenteen liikennemääriä Pahkakummuntien kohdalta itäsuuntaan noin 50 %. Länsisuuntaan raskaan liikenteen määrän ei arvioida lisääntyvän. YVA-selostuksen yhteydessä arvioitiin myös liikennemäärien lisääntyminen Soklin kaivoshankkeen toteutuessa. 7.9 Meluvaikutukset Melun ohjearvot saattavat ylittyä Pahkakummuntien varrella, hankealueen pohjoispuolella joidenkin kiinteistöjen kohdalla mahdollisesti jo nykytilanteessa (kpl 6.14). Rakentamisen aikaisia vaikutuksia aiheutuu erityisesti kallion louhinnasta, murskauksesta, rakentamiseen liittyvästä melusta ja liikenteestä. Toimintavaiheessa, tehtaan toiminnasta ja liikenteestä aiheutuva melu aiheutti YVAvaiheen mallinnustulosten mukaan ohjearvojen ylityksen hankealueen pohjoispuolen lähimmillä kiinteistöillä sekä itäpuolen kiinteistöjen kohdalla päivä- ja yöaikaan noin 5 desibelillä. Mallinnuksessa Pahkakummuntien linjaus oli nykytilanteen mukainen. Tielinjaus hankealueen pohjoispuolella tulee todennäköisesti muuttumaan siten, että tie kiertää Perävaaran länsipuolelta, kauempana asutuksesta. Tielinjauksen muutos vähentää liikenteestä aiheutuvaa melua hankealueen pohjois- ja itäpuolella sijaitsevien asuintalojen kohdalla. 231(262)

234 Pelkän tehdasmelun mallinnuksessa päiväajan ohjearvot eivät ylittyneet tehtaan toimintojen melusta, mutta yöajan ohjearvot ylittyvät hankealueen itäpuolella olevien kiinteistöjen kohdalla. Tehtaan toiminnasta aiheutuvaa melua on mallinnettu uudelleen YVA-menettelyn ja layoutin suunnittelussa tapahtuneiden muutosten jälkeen. Mallinnuksen päivityksessä oli käytettävissä myös jonkin verran tarkempaa tietoa tehdasmelutasoista. Päivitetyn mallinnuksen perusteella tehtaan toiminnasta aiheutuva meluvaikutus on jonkin verran vähäisempää, kuin YVA-vaiheen mallinnuksessa (kuva 7.9-1). Biojalostamon toiminnoista ei aiheudu lähimpien häiriintyvien kohteiden (vakituinen asunto) kohdalla päivä- (55 db) tai yöajan (50 db) melutasojen ohjearvojen ylityksiä (ks. Mallinnusraportti hakemuksen liitteenä 19). 232(262)

235 Kuva Melumallinnuksen tulos, tehdasmelu. (Hakemuksen liite 19) 233(262)

236 Hankkeen suunnittelussa kiinnitetään erityisesti huomiota meluvaikutusten vähentämiseen. Meluvaikutusten arvioinnissa YVA:n yhteydessä tarkasteltiin erikseen myös tilanteita, jossa Soklin kaivoshankkeen toteutuessa kaivokselta tuotaisiin malmikuljetuksia rekkakuljetuksen hankealueen läheisyyteen rakennettavaan malmiterminaaliin ja Patovaaran alueella suunnitteilla oleva maa-ainesten ottohanke ja biojalostamon rakentamisvaihe toteutuisivat samanaikaisesti Vaikutukset ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Tehtaan toiminnasta ei arvioida aiheutuvan suoria vaikutuksia ihmisten terveyteen. Terveyden suojelemiseksi annetut ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot alittuvat leviämismallilaskelmien perusteella selvästi. Suhteessa raja-arvoihin korkeimmillaan pitoisuuksien maksimiarvot olivat typenoksidien osalta noin 19 % tuntipitoisuuden raja-arvosta alle 3 % vuosikeskiarvopitoisuuksien raja-arvoista. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet jäävät normaalitoiminnassa selvästi alle ohjearvojen. Lähialueella oleskeleviin ihmisiin kohdistuvat merkittävimmät suorat vaikutukset liittyvät melu- ja hajupäästöistä aiheutuvaan mahdolliseen häiriöön sekä lisääntyvästä liikenteestä aiheutuviin mahdollisiin haittoihin. Melun lisääntyminen saattaa heikentää elinympäristön viihtyisyyttä kohteissa, joissa meluvaikutukset ovat voimakkaimpia. Rakentamisvaiheessa erityisesti alueella tehtävä kalliolouhinta aiheuttaa meluhaittaa. Toimintavaiheessa melumallinnuksen perusteella tehdasalueen toiminnoista aiheutuvan melun sekä raskaan liikenteen melun arvioidaan mahdollisesti aiheuttavan melun ohjearvojen ylityksiä lähimpien asuinrakennusten kohdalla. Meluhaittoja hallitaan teknisillä toimenpiteillä ja seurannalla. Melua vähentäviä toimenpiteitä on kuvattu kappaleessa ja meluvaikutusten seurantaa kappaleessa Biojalostamon hajukaasut kerätään kattavasti eri prosesseista ja kohteista ja johdetaan käsittelyn jälkeen poltettavaksi soodakattilalla. Väkevien hajukaasujen varapolttopaikkana on meesauuni. Hajuvaikutusten mallinnuslaskelmien mukaan tehtaan normaalitoiminnasta aiheutuvaa hajupitoisuutta 1 hy/m3 esiintyy vaihtoehdossa VE1 noin 0,4 % vuoden tunneista ja vaihtoehdossa VE2 noin 0,5 % vuoden tunneista. Hajupitoisuudella 1 hy/m3 tarkoitetaan hajua, jonka puolet ihmisistä aistii. Havaittavaa hajua voi esiintyä hyvin lyhytaikaisesti laajahkolla alueella tehdasalueen ympäristössä. Näitä tilanteita voi esiintyä lähimmän asuinalueen kohdalla muutamina tunteina vuodessa. Tehtaan toiminnasta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä hajuhaittoja ympäristön asukkaille. Tehtaan toiminnasta aiheutuva raskas liikenne lisää liikennettä merkittävästi sekä Pahkakummuntiellä että valtatiellä 5. Liikenteelliset yhteisvaikutukset Keitele Group Oy:n toiminnan ja raakapuuterminaalin kanssa ovat erittäin merkittäviä. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan toimenpiteitä. 234(262)

237 7.11 Jätteiden käsittelyn vaikutukset Läjitysalue tullaan suunnittelemaan kaatopaikka-asetuksen (331/2013) liukoisuusominaisuuksia koskevien vaatimusten, tiiveys- ja kantavuusvaatimusten sekä kaatopaikkaveden keräämistä koskevien vaatimusten mukaisesti. Läjitysalueen vedet johdetaan käsiteltäväksi tehtaan jätevedenpuhdistamolla. Tarkempaa arviota kaatopaikan suotovesien määrästä tai laadusta ei ole toistaiseksi saatavilla, mutta alustavasti arvioidaan, että niiden osuus puhdistamolla käsiteltävän jäteveden määrässä on vähäinen eikä niillä ole mainittavaa vaikutusta puhdistamon toimintaan. Jätteiden käsittely- ja loppusijoitusalueen ympäristössä tarkkaillaan pohjaveden laatua, ja varmistetaan että merkittävää kuormitusta maaperään ja pohjavesiin ei aiheudu. Kaatopaikalle läjitettävässä soodasakassa orgaanisen aineksen määrä on vähäinen ja sitä pidetään inerttinä jätteenä. Myös sellulajittelun hylkymateriaalissa orgaanisen aineen määrä on vähäinen. Kaatopaikkakaasua arvioida muodostuvan merkittäviä määriä. Muita mahdollisia jätteiden läjitystoiminnasta aiheutuvat vaikutuksia ovat lähinnä tuhkan käsittelyssä aiheutuva pölyäminen ja jätteiden siirrosta laitosalueella aiheutuvat vaikutukset. Pölynvaikutuksia voi mahdollisesti olla kaatopaikan välittömässä läheisyydessä ja niitä voidaan tarvittaessa vähentää esimerkiksi kastelulla. Jätteen kuljetuksista laitosalueella ei arvioida aiheutuvan mainittavaa vaikutusta laitosalueen ulkopuolelle. Kaatopaikkatoiminnot suunnitellaan ja toteutetaan siten, että niistä ei aiheudu haittaa läheisille toiminnoille tai asutukselle. Muut, kuin tehdaskaatopaikalle sijoitettavat jätteet toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn Vaikutukset poronhoitoon ja porotalouteen YVA-menettelyn yhteydessä arvioitiin hankkeen vaikutuksia poronhoitoon ja porotalouteen. Hankkeesta aiheutuu sekä välittömiä että välillisiä vaikutuksia porotaloudelle liikenteen Varsinainen hankealue ei ole poronhoidon kannalta erityisen merkittävä. Keskeinen vaikutus liittyy liikenteen lisääntymiseen hankealueen läheisyydessä. Hankkeesta aiheutuvan liikenteen lisääntyessä porovahinkojen arvioidaan lisääntyvän liikennemäärien lisääntymisen suhteessa, ilman lieventämistoimenpiteitä, Hirvasniemen, Pyhä-Kallion ja Sallan paliskuntien alueella useilla kymmenillä porokolareilla vuosittain. Porokolareita voidaan ehkäistä mm. uuden mobiilisovelluksen avulla. Puun käytön lisääntymisen myötä tehtävät hakkuut tulevat muuttamaan porojen laidunmaita. Harvennushakkuilla on myös myönteisiä vaikutuksia jäkälikköön Onnettomuus- ja häiriötilanteiden vaikutukset Häiriöpäästöt ilmaan Häiriötilanteessa syntyvät hajuvaikutukset, ks. kpl 7.3. (Haju, häiriötilanne). 235(262)

238 Häiriöpäästöt vesistöön Tavanomaisesti häiriötilanteiden yhteydessä syntyvät poikkeukselliset päästöt saadaan käsiteltyä jätevedenkäsittelylaitoksella. Nykyaikaisilla sellutehtailla laajemmat onnettomuustilanteet ovat hyvin harvinaisia ja onnettomuustilanteisiin liittyvät vaikutukset ovat olleet lyhytaikaisia. Ympäristöjohtamisen ja riskien hallinnan kehittymisen myötä merkittävät haitat ovat vähentyneet huomattavasti. Suomen sellutehtailla 2000-luvulla laajoja kalastokuolemia ja merkittävää haittaa on esiintynyt lähinnä vuoden 2003 lipeäpäästöstä Lappeenrannassa. Tällöin haitat kestivät kesäkauden yli, mutta päästön seurauksena ei ole havaittu pitkäaikaisia vaikutuksia. Ilmeisesti haittoja lievensi hyvät sekoittumisolosuhteet. Kemijärvellä virtaamat ovat suureet ja veden vaihtuminen on nopeaa. Jätevedet on tarkoitus purkaa kohtaan, jossa jätevedet sekoittuvat tehokkaasti suureen vesimassaan. Häiriöpäästön vaikutukset vesistössä riippuvat mm. päästön suuruudesta ja kestosta sekä myös ajankohdasta, mm. vuodenajan mukaan vaihtelevasta virtaamatilanteesta. Häiriöpäästöjen mahdollisuutta ja vaikutuksia rajoitetaan jätevesien aktiivisella tarkkailulla, toimintaohjeilla poikkeamien varalle ja henkilökunnan koulutuksella. Kemikaalivuodot Suuren nestevuodon seuraamukset voivat olla vesistön kannalta vaikutuksiltaan merkittäviä. Myrkyllisten aineiden vuototilanteisiin liittyy myös riski myrkytystapaturmista laitoksen työntekijöille. Suuresta klooridioksidin vuodosta ja haihtumisesta voisi aiheutua vaara ympäristöön. Vuoto ohjattaisiin kanaaliin tai jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen, josta se pääsee haihtumaan nopeasti. Itään, pohjoiseen ja etelään nousevat maaston muodot ohjaisivat klooridioksidipäästön todennäköisesti Patojärven suuntaan, jossa päästö laimenisi tehokkaasti ilmaan. Klooridioksidi on ilmaa raskaampaa ja asumiskeskittymät Sipovaarassa ja Kallanvaarassa sijaitsevat mahdollisen päästön kannalta edullisissa paikoissa rinteiden yläpuolella tai takana. Laitosalueella vuotoihin varaudutaan kattavilla toimenpiteillä (kpl ) ja suuri kemikaalivuoto laitoksella on erittäin epätodennäköinen. Tulipalot ja räjähdykset Laitoksella käsiteltäviin palo- ja räjähdysvaarallisiin nestemäisiin ja kaasumaisiin kemikaaleihin ja kuivatun biopolttoaineen käsittelyyn liittyy tulipalo- ja räjähdysvaara. Räjähdys- ja tulipalotilanteessa voisi aiheutua aineellisia vahinkoja ja mahdollisesti myös henkilövahinkoja tehdasalueella. Savukaasuista voi aiheutua myös tilapäistä haittaa tehdasalueen ulkopuolella. 236(262)

239 Jätevedenpuhdistamon häiriötilanteet Prosessin häiriötilanteita voi aiheutua häiriöiden seurauksena muodostuvien tai prosessiin mahdollisesti jätevesien mukana tulevien haitallisten aineiden vaikutuksesta. Kemikaalivuodot voivat päätyä viemäröinnin kautta jätevedenpuhdistamolle. Jätevedenpuhdistamon häiriötilanteet havaitaan tarkkailemalla käsittelyyn tulevien ja lähtevien jätevesien laatua sekä puhdistusprosessin toimintaa. Jätevedet voidaan ohjata varoaltaaseen ennen niiden johtamista jätevedenpuhdistamolle. Biologisen prosessin häiriötilanteessa vedet voidaan käsitellä saostuskemikaalien avulla. On mahdollista, että häiriötilanteessa vesistöön voisi aiheutua äkillinen lyhytkestoinen kuormituspiikki. Jätevedet kuitenkin sekoittuvat ja laimenevat vesistössä nopeasti. 237(262)

240 8 Vahinkoarvio ja korvaukset 8.1 Vahinkoarvio Vesistöön johdettavasta kuormituksesta voi aiheutua korvattavaa vahinkoa kalataloudellisen tuoton menetyksenä vesialueen omistajille, saalismäärien pienenemisenä ammattikalastajille ja sekä rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvon alenemisena rantakiinteistöjen omistajille. Kalastukselle vahinkoa voi aiheutua rehevöitymisen lisääntymisestä johtuvasta kiinteiden ja seisovien pyydysten lisääntyvästä limoittumisesta ja kalaston rakenteen muuttumisesta särkikalavaltaisempaan suuntaan. Jätevesien ravinnekuormituksella ja jäähdytysvesien lämpökuormituksella voi olla rehevöittäviä vaikutuksia lähinnä paikallisesti, purkualueen välittömällä lähialueella. Kemijärven kokonaistilanteeseen kuormituksen vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Vahinkojen arvioidaan olevan kokonaisuudessaan melko lieviä. Jätevesien selkeimpänä vaikutusalueena voidaan pitää jätevesien purkupaikalta alavirtaan, 0,5-1,5 km etäisyydelle ulottuvaa aluetta purkualueen ympärillä (kuva 8.1-1, punaisen ympyrän alue). Tällä alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia (kuten levähaitat, pintojen limoittuminen, vesikasvillisuuden runsastuminen) verrattuna tilanteeseen, jossa kuormitusta ei ole. Sen alueen koko, jolla voimakkaimpia vaikutuksia esiintyy, riippuu mm. kesän virtaamasta ja lämpötilasta. Kohtalaisen vaikutuksen alueena voidaan pitää purkupaikalta alavirtaan, 3,5 km etäisyydelle purkualueen ympärillä, Kelloniemen ja Kosteensaaren ympäristöön ulottuvaa aluetta (kuva 8.1-1, oranssi alue). Tällä alueella voi esiintyä ajoittain, etenkin lämpiminä ja kuivina kesinä havaittavia vaikutuksia rehevyyteen (ajoittaiset levähaitat, limoittuminen). Normaalina kesänä vaikutukset ovat lievempiä ja kohdistuvat pienemälle alueelle. Voimakkaimpien vaikutusten alueilla arvioidaan aiheutuvan vaikutuksia rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvoon ja kotitarvekalastukselle voi aiheutua haittaa rehevöitymisen lisääntymisestä. 238(262)

241 Kuva Suuntaa antavasti hahmoteltu alue, jolla ravinnepitoisuuksien (fosfori) nousu on merkittävämpää (oranssi soikio) ja voimakasta (punainen ympyrä) etenkin kuivana ja vähävirtaamaisena kesänä. Normaalina kesänä alueet ovat pienempiä. Yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla, joka käytetään kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseen jätevesien vaikutusalueella. 239(262)