Finnpulp Oy Kuopion biotuotetehdas

Transkriptio

1 HUHTIKUU 2016 YMPÄRISTÖ- JA VESILUPAHAKEMUS Finnpulp Oy Kuopion biotuotetehdas (IMAGE) 1

2 SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO... 1 LIITELUETTELO ASIA TOIMINNAN ALOITTAMINEN MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA VESILAIN MUKAINEN VALMISTELULUPA LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LAITOKSEN PÄÄASIALLINEN TOIMINTA YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE VESITALOUSHAKEMUKSEN PERUSTE LAITOKSEN PÄÄASIALLINEN TOIMINTA SIJAINTIPAIKKA JA ALUEEN MUUT TOIMINNOT TIEDOT KIINTEISTÖSTÄ ALUEEN MUUT TOIMINNOT SIJAINTIPAIKAN RAJANAAPURIT SEKÄ MUUT MAHDOLLISET ASIANOSAISET LUPA- JA KAAVOITUSTILANNE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI (YVA) LUPATILANNE KAAVOITUSTILANNE Maakuntakaava Yleiskaava Asemakaavat Asemakaavan valmistelutyö LAITOKSEN TOIMINTA YLEISKUVAUS TOIMINNASTA TOIMINNAN ALOITUSAJANKOHTA RAKENTEET JA RAKENNUKSET TUOTANTO JA KAPASITEETTI TEKNINEN KUVAUS PUUNKÄSITTELY Kuorimo ja haketus Hakkeen käsittely KUITULINJA Keittämö Ruskean massan pesu ja lajittelu Happivalkaisu Valkaisu SELLUN KUIVAUS Sellun kuivatuskoneet ja valkaistun massan lajittelu Sellun paalaus ja varastointi KEMIKAALIEN TALTEENOTTO Haihduttamo Mäntyöljylaitos Soodakattila Valkolipeän valmistus Meesauuni Rikkihapon valmistus ENERGIAN TUOTANTO Kuorikattila Biohiilen valmistus

3 Biokaasulaitos Kuoren kaasutus Turbiinilaitos KÄYTETTÄVÄT PUURAAKA-AINEET, NIIDEN HANKINTA, KÄSITTELY JA VARASTOINTI KEMIKAALIEN JA POLTTOAINEIDEN HANKINTA, KÄYTTÖ JA VARASTOINTI OSTETTAVAT KEMIKAALIT POLTTOAINEET KEMIKAALIEN TUOTANTO Rikkihapon valmistus Happitehdas Klooridioksidin valmistus Mäntyöljyn valmistus Tärpätin valmistus LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT VEDEN TARVE JA HANKINTA Prosessiveden tarve, hankinta ja käsittely Jäähdytysveden tarve PÄÄSTÖT JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN JÄÄHDYTYSVEDET JÄTEVEDET Jätevedenpuhdistamo Päästömäärät HULEVEDET PÄÄSTÖT ILMAAN Savukaasujen puhdistustekniikat Hajukaasujen keräys ja käsittely Päästömäärät PÄÄSTÖT MAAPERÄÄN JA POHJAVETEEN SIVUTUOTTEET Poltettu kalkki Kalkkipöly Tuhka JÄTTEET MELU JA TÄRINÄ PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) YLEISET BAT-PÄÄTELMÄT SULFAATTISELLUN VALMISTUSPROSESSIN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT VERTAILU BAT-PÄÄSTÖTASOIHIN Päästöt veteen Päästöt ilmaan ENERGIAN TUOTANTO, KÄYTTÖ SEKÄ ENERGIA-TEHOKKUUS ENERGIAN TUOTANTO SÄHKÖN KÄYTTÖ HÖYRYN KULUTUS ENERGIATEHOKKUUS VESIRAKENNUSTYÖT JÄÄHDYTYSVEDEN OTTO- JA PURKURAKENTEET VESIALUEEN TÄYTTÖ YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA VESISTÖN NYKYTILA

4 Yleiskuvaus Hydrologia Lähivaluma-alue Hulevesivirtaama Kuormitus Veden laatu Kasviplankton Vesikasvillisuus Pohjaeläimet Sedimentti Pintaveden ekologinen tila Vesistön ja rantojen käyttö KALASTO JA KALASTUS Verkkokoekalastukset Koetroolaukset Kotitarve- ja virkistyskalastus Ammattikalastus ILMANLAATU Typpidioksidipitoisuudet Hiukkaspitoisuudet Rikkidioksidipitoisuudet Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden pitoisuudet Hajupäästöt MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ POHJAVESI Tehdasalueen perustilaselvitys MELU Lento- ja helikopterimelu Sorsasalon alueella KASVILLISUUS, ELÄIMISTÖ JA SUOJELUKOHTEET Kasvillisuus Eläimistö Linnusto Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet Natura alueet ja luonnonsuojelualueet ASUTUS JA HERKÄT KOHTEET VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN YHTEENVETO VAIKUTUKSISTA YVA-SELOSTUKSEN PERUSTEELLA VAIKUTUKSET IHMISTEN TERVEYTEEN JA YLEISEEN VIIHTYVYYTEEN VAIKUTUKSET VESISTÖÖN JA SEN KÄYTTÖÖN Kuormitus Suolaisuus ja tiheyskäyttäytyminen Happitilanne Happamuus Ravinteet Kasviplankton Kiintoaine Metallit AOX Lämpötila Jäätilanne Pohjaeläimet Sedimentti Ekologinen luokitus Vaikutukset Kuopion juomaveden laatuun Veden oton vaikutukset Häiriö- ja poikkeustilanteet Hankkeen kokonaisvaikutus vesistön tilaan Ääritilanteiden tarkastelu Ilmastonmuutoksen vaikutusten tarkastelu

5 Epävarmuustarkastelu Ruoppauksen ja vesialueen täytön vaikutukset VAIKUTUKSET KALASTOON JA KALASTUKSEEN ILMAAN JOUTUVIEN PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET Typpidioksidipitoisuudet (NO 2 ) Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet (PM 10 ) Rikkidioksidipitoisuudet (SO 2 ) Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet Hajujen esiintyminen normaalitoiminnan aikana Poikkeuksellisten tuotantotilanteiden päästötarkastelut VAIKUTUKSET MAAPERÄÄN JA POHJAVETEEN MELUN VAIKUTUKSET Meluntorjuntatoimenpiteiden vaikutus melutasoon VAIKUTUKSET KASVILLISUUTEEN, ELÄIMIIN JA SUOJELUKOHTEISIIN ARVIO TOIMINTAAN LIITTYVISTÄ RISKEISTÄ, ONNETTOMUUKSIEN ESTÄMISEKSI SUUNNITELLUISTA TOIMISTA SEKÄ TOIMISTA HÄIRIÖTILANTEISSA KEMIKAALIVUODON YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET KEMIKAALIKULJETUSONNETTOMUUKSIEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET KLOORIDIOKSIDIVEDEN SIIRTOPUTKEN RIKKOUTUMISESTA JOHTUVA KLOORIDIOKSIDIPÄÄSTÖ RASKAAN POLTTOÖLJYN SÄILIÖPALO HAPPIVUOTO HAPPITEHTAALLA HAKEVARASTON TULIPALO BIOKAASULAITOKSEN HÄIRIÖTILANTEET JÄTEVEDENPUHDISTAMON TOIMINNAN HÄIRIINTYMISEN VAIKUTUKSET LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU SEKÄ RAPORTOINTI EHDOTUS TARKKAILUN JÄRJESTÄMISEKSI KÄYTTÖTARKKAILU Prosessilaitteet Veden käyttö Kemikaalit Jätevedenpuhdistamon toiminnan tarkkailu PÄÄSTÖTARKKAILU Jäähdytys- ja hulevedet Jätevedet Päästöt ilmaan Kiinteät jätteet VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vesistö ja kalasto Ilmanlaadun tarkkailu Maaperä- ja pohjavesiseuranta Melumittaukset Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten seuranta LAADUNVARMISTUS RAPORTOINTI Muutoksista ja poikkeuksellisista tilanteista ilmoittaminen VAHINKOARVIO JA KORVAUKSET PÄÄSTÖRAJA-ARVOT JÄTEVESIPÄÄSTÖJEN PÄÄSTÖRAJA-ARVOT ILMAPÄÄSTÖJEN RAJOITTAMINEN JA PÄÄSTÖRAJA-ARVOT MELUN RAJOITTAMINEN ALLEKIRJOITUKSET LÄHDELUETTELO Pohjakartat Maanmittauslaitos lupa nro 48/MML/16 4

6 LIITELUETTELO Liite 1 Tiivistelmä Liite 2 Kaupparekisteriote Liite 3 Luettelo allekirjoitettavista maa- ja vesialueiden käyttöön liittyvistä sopimuksista Liite 4 Asemapiirros Liite 5 Prosessikaaviot Liite 6 Kiinteistörekisterikartat sekä luettelo naapurikiinteistöjen sekä vesi- ja rantaalueiden omistajista Liite 7 Osakaskunnat ja ammattikalastajat Liite 8 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Liite 9 Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen liitteet Liite 10 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta Liite 11 Perustilaselvitys, tarvearviointi Liite 12 Meluntorjuntasuunnitelma Liite 13 Turvallisuusselvitys Liite 14 Selvitys hankkeen vaikutuksista Kuopion juomaveden laatuun 5

7 1 ASIA Finnpulp Oy (jäljempänä Finnpulp) hakee tällä hakemuksella Itä-Suomen aluehallintovirastolta ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa biotuotetehtaan toiminnalle. Toiminta käsittää sulfaattisellutehtaan, kuoren kuivaus- ja kaasutuslaitoksen, voimalaitoksen ja jätevedenpuhdistamon. Jätevedenpuhdistamolle johdetaan myös Savon Sellu Oy:n aallotuskartonkitehtaan jätevedet (yhteispuhdistamo) ja Ekokem-Palvelu Oy:n suotovedet. Hankkeen yhteydessä haetaan ympäristölupaa lisäksi biokaasulaitokselle sekä biohiililaitokselle. Lupahakemus koskee käytönaikaisia toimintoja ja päästöjä. Samalla haetaan vesilain (587/2011) mukaista lupaa veden ottoon Kallaveden Virtasalmesta tehtaalle, veden otto- ja purkuputkien sijoittamiseen ja rakentamiseen Kallaveteen sekä vesialueen täytölle. 1.1 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Hakija pyytää ympäristönsuojelulain 199 :n mukaista oikeutta aloittaa toiminta lupapäätökseen kohdistuvasta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Hakija katsoo, että toiminnan aloittamista koskevan luvan myöntämiselle on perusteltu syy eikä sen täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Laitoksen rakentamiseen liittyy tavanomaisia maanrakennustöitä ja vesistörakentamista, jotka eivät kuitenkaan aiheuta peruuttamattomia haitallisia ympäristövaikutuksia eivätkä tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Toimeenpanon kieltämisestä aiheutuisi luvan hakijalle ja alueen elinkeinoelämälle huomattavaa taloudellista vahinkoa laitoksen käynnistymisen viivästyessä. Hakija esittää euron suuruisen vakuuden asettamista ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalta. Hakija katsoo vakuuden riittäväksi ympäristölupapäätöksen kumoamisen tai muuttamisen varalta saattamaan laitosalue ja sen lähiympäristö vaarattomaan ja hyväksyttävään tilaan ympäristönsuojelun, terveyden ja jätehuollon kannalta. 1.2 Vesilain mukainen valmistelulupa Finnpulp hakee vesilain 16 :n mukaista valmistelulupaa vesitaloushankkeelle. Valmistelulupaa haetaan vesialueen täyttämiseen, veden otto- ja purkurakenteiden rakentamiseen maa- ja ranta-alueelle sekä rakenteiden sijoittamiseen Kallaveden pohjaan sekä sen yhteydessä tapahtuvaan pohjan kaivamiseen. Valmistelevat toimenpiteet suoritetaan siten, etteivät ne tuota vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa haittaa. Valmistelevat työt tehdään siten, että kyseisten toimenpiteiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan. Hakija esittää, että esitetty vakuus euroa (ympäristönsuojelulain 199 :n mukainen oikeus aloittaa toiminta lupapäätökseen kohdistuvasta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta), kattaa myös vesilain 16 :n mukaisen valmisteluluvan vakuuden. 6

8 2 LUVAN HAKIJAN JA LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT Finnpulp Oy on vuonna 2013 perustettu suomalainen osakeyhtiö, jonka Y-tunnus on ja kotipaikka Helsinki. Finnpulpin kaupparekisteriote on hakemuksen liitteenä 2. Yrityksen osoite: Finnpulp Oy c/o Fredrikson Liljasaarentie 3 B Helsinki Yhteyshenkilö: Timo Piilonen, projektin johtaja Puh timo.piilonen@finnpulp.fi Laskutusosoite: Finnpulp Oy c/o Fredrikson Liljasaarentie 3 B Helsinki Laitoksen tiedot Finnpulp Oy Kuopion biotuotetehdas Sorsasalo Kuopio Toimialatunnus: C

9 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LAITOKSEN PÄÄASIALLINEN TOIMINTA 3.1 Ympäristöluvan hakemisen peruste Toiminnan luvanvaraisuus perustuu ympäristönsuojelulakiin (YSL 527/2014). Ympäristönsuojelulain 27 :n 1 momentin mukaan ympäristölupa on oltava ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan, josta säädetään lain liitteessä 1. Liitteessä 1, taulukossa 1, 1 a) kohdassa mainitaan Teollisuuslaitos, jossa valmistetaan massaa puusta tai muista kuitumateriaaleista, 3 a) kohdassa Polttoaineiden polttaminen laitoksessa, jonka polttoaineteho on 50 megawattia tai enemmän ; 13 c) kohdassa Taulukon 1 mukaisen laitoksen jätevesien erillinen jätevedenpuhdistamo, joka ei kuulu yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan ; sekä taulukossa 2, 5 b) kohdassa Kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen polttoaineen valmistuslaitos, jossa valmistetaan polttoainetta vähintään tonnia vuodessa. Ympäristönsuojelulain 47 :n 1 momentin mukaisesti vesien pilaantumista koskeva ympäristölupahakemus sekä samaa toimintaa koskeva vesilain mukainen lupahakemus on käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana. Kyseessä on uusi toiminta. 3.2 Vesitaloushakemuksen peruste Vesilain mukainen lupa tarvitaan vedenottorakenteiden rakentamiseen ja pintaveden ottamiseen Kallavedestä. Luvan hakemisen peruste määräytyy vesilain (587/2011) 3 luvun 2 1 momentin ja 4 luvun 3 perusteella. 3.3 Laitoksen pääasiallinen toiminta Laitoksen pääasiallista toimintaa on massan valmistaminen puusta ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 1 mukaisesti. 8

10 4 SIJAINTIPAIKKA JA ALUEEN MUUT TOIMINNOT Hankealue sijaitsee Kuopion Sorsasalossa valtatien 5 itäpuolella noin yhdeksän kilometriä Kuopion keskustasta pohjoiseen ja noin 1,2 kilometriä Vuorelan lähimmistä asuintaloista etelään. Etäisyys Siilinjärven keskustaan on noin 14 kilometriä. Biotuotetehtaan on suunniteltu sijoittuvan Sorsasalon idän puoleisen alueen keskiosaan (Kuva 4-1). Sorsasalon saaren eteläpuolella aukeaa Kallaveden Kelloselkä ja koillispuolella on kapea Virtasalmi. Kuva 4-1. Biotuotetehtaan suunniteltu sijaintipaikka sekä jätevedenpuhdistamon ja uuden raidelinjan sijainti Sorsasalossa. 4.1 Tiedot kiinteistöstä Suunniteltu hanke sijaitsee Kuopion kaupungin omistamalla alueella ja suunniteltu jätevedenpuhdistamo Savon Sellu Oy:n omistamalla alueella. Hakija on laatinut osto- / maanvuokrasopimukset hankealueista Kuopion kaupungin ja Savon Sellu Oy:n kanssa. Luettelo solmittavista sopimuksista on hakemuksen liitteenä 3. Alueen asemakaavoitus on kesken. Hankealueen kiinteistöt ja kiinteistönumerot muodostetaan asemakaavoituksen yhteydessä. 9

11 4.2 Alueen muut toiminnot Sorsasalon merkittävin rakennettu kokonaisuus on alueen eteläosassa sijaitseva Savon Sellu Oy:n aallotuskartonkitehdas ja siihen kuuluvat voimalaitos, varastot, jätevedenpuhdistamo ja satama sekä raideyhteys. Sorsasalon keskiosassa, Finnpulpin hankealueen eteläpuolella sijaitsee Ekokem-Palvelu Oy:n omistama teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskus. Käsittelykeskus koostuu punnitusasemasta, jätteiden vastaanottoalueesta, käsittelyalueesta, varastointialueista ja loppusijoitusalueesta. Sorsasalon pohjoisosissa on useita teollisuus- ja liikerakennuksia. Sorsasalon saaren eteläosaan johtaa teollisuusraide Kuopio-Iisalmi -pääradalta eli Savon radalta. Raideyhteys jakautuu Savon Sellun tehdasalueella useaan haaraan, joista itäisin johtaa Sorsasalon eteläkärkeen, missä sijaitsee Savon Sellun teollisuuslaituri. Teollisuuslaiturille johtaa 4,3 metrin laivaväylä. 4.3 Sijaintipaikan rajanaapurit sekä muut mahdolliset asianosaiset Tiedot lähi- ja rajanaapureista sekä rantojen ja vesialueiden omistajat on esitetty hakemuksen liitteellä 6. Etelä-Kallavesi kuuluu hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Etelä-Kallaveden kalastusalueeseen (Jarmo Mononen, PL 1096, Kuopio). Kalastusoikeuden haltijat on selvitetty aluehallintoviraston ohjeen mukaisesti Kallan siltojen ja Säyneensalon eteläkärjen väliseltä vesialueelta. Kalastusoikeuden haltijoita ovat alueella Kuopion kaupunki ja 22 osakaskuntaa, joiden yhteystiedot on esitetty liitteessä 7. Etelä-Kallavedellä harjoitti ammattimaista kalastusta vuonna 2015 kuusi kalastajaa, joiden yhteystiedot on esitetty liitteessä 7. 10

12 5 LUPA- JA KAAVOITUSTILANNE 5.1 Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) 5.2 Lupatilanne Finnpulp on vuonna toteuttanut lain (468/1994) ympäristövaikutusten arvioinnista mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, jossa arvioitiin biotuotetehtaan rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia. YVA-selostus on hakemuksen liitteenä 8 ja sen liiteraportti liitteenä 9. Yhteysviranomaisena toiminut Pohjois-Savon ELY-keskus antoi lausuntonsa YVA-selostuksesta Lausunto on hakemuksen liitteenä 10. Kyseessä on uusi toiminta, jolle ei ole olemassa aikaisempia lupia. Tehtaalle haetaan tarvittavat luvat ja tehdään toiminnan järjestämiseen liittyvät sopimukset hankkeen edetessä. 5.3 Kaavoitustilanne Hanke ei ole ristiriidassa voimassaolevan maakunta- ja yleiskaavan tavoitteiden kanssa. Alueelle laaditaan parhaillaan asemakaavaa, jossa otetaan huomioon terveellisen ja turvallisen ympäristön vaatimukset maankäyttö- ja rakennuslain 54 mukaisesti. Kyseessä on suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava laitos, jonka toimintaa ohjaa Seveso III direktiivi Maakuntakaava Hankealueella voimassa oleva Kuopion seudun maakuntakaava (Kuva 5-1) on vahvistettu ympäristöministeriössä ja Pohjois-Savon maakuntakaava 2030 on vahvistettu Pohjois-Savon maakuntakaavaan on vahvistettu muutoksia lisäksi (mm. tuulivoima-alueet). Pohjois-Savon maakuntakaava täydensi Kuopion seudun maakuntakaavatyötä. Maakuntakaavassa hankealue on pääosin merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi (T), jolla osoitetaan maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät teollisuus- ja varastoalueet. Hankealueen eteläpuolelle, yhdys- tai sivuradan päähän, saa sijoittaa myös maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen. Alueella on mahdollisuus jäteperäisten polttoaineiden energiakäyttöön rinnakkaispolttona. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen käytön ja sen lähiympäristön suunnittelussa tulee huomioida vaarallisten kemikaalien käytöstä ja varastoinnista aiheutuvat ympäristöriskit (t/kem). Tällä merkinnällä (kohdenumero ) tarkoitetaan Savon Sellun tehdasta. Jätevedenpuhdistamon alueella on varaus tavaraliikenteen terminaalialueeksi (LM), jolla osoitetaan seudullisesti tai maakunnallisesti tärkeät tavaraliikenteen logistisia toimintoja palvelevat alueet. Terminaalialuetta koskee suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen käyttöä on suunniteltava niin, ettei melutaso alueen läheisillä taajamatoimintojen alueilla ylitä 55 dba. Terminaalialueelle on osoitettu vene-, laiva- tai uittoväylä. Hankealueen kaakkoispuolella Sorsasalon rannassa oleva alue on osoitettu maakuntakaavan mukaan satama-alueeksi (LV). Merkinnällä osoitetaan matkustaja- ja /tai tavaraliikenteen käytössä olevat satamat ja uiton toimintapaikat. Satama-aluetta koskee suunnittelumääräys, jonka mukaan vedenalaisten muinaisjäännösten inventointitarve on selvitettävä ennen kuin alueilla tehdään vedenpohjaa muuttavia vesirakennustöitä. 11

13 Pohjois-Savon maakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä Pohjois-Savon maakuntakaavassa Sorsasalon alueelle on lisätty uusi merkintä ej (kohdenumero ), ja t/kem-merkinnän kuvausta on muutettu (kohdenumero Powerflute Oyj - Savon Sellu). Merkinnällä on osoitettu jätteenkäsittelyalueet Ekokem- Palvelu Oy:n Kuopion teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskukselle. Kaavassa ei ole varsinaisesti hankealueeseen kohdistuvia määräyksiä. Kuva 5-1. Ote Pohjois-Savon maakuntakaavojen yhdistelmästä Yleiskaava Sorsasalossa on voimassa oikeusvaikutteinen Keskeisen kaupunkialueen yleiskaava. Kuopion kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaavan (Kuva 5-2) ja se on tullut voimaan oikeusvaikutteisena kaupunginhallituksen päätöksellä Keskeisen kaupunkialueen yleiskaavassa hankealue on osoitettu aluevarauksilla teollisuus- ja varastoalueiksi (T), maa- ja metsätalousalueeksi (M) sekä T-merkinnän rinnakkaismerkintänä osalla aluetta yksityisten palvelujen ja hallinnon alueiksi (PK). Osa T-alueista 12

14 on osoitettu myös maa-ainesten ottoalueeksi (eo), joilla myönnettäessä lupaa maaainesten ottamiselle tulee katsoa, että aluetta voidaan ottamisen päätyttyä käyttää yleiskaavassa osoitettuun tarkoitukseen. Hankealueen läheisyyteen on osoitettu rautatieliikenteen ohjeellinen alue (LR) sekä maa-ainesten läjitys- ja käsittelyalue (eo-2). Jätevedenpuhdistamon alue on osoitettu yleiskaavassa teollisuus- ja varastoalueeksi (T) ja rinnakkaismerkintöinä liikennealueeksi (L). Sorsasalon kaakkoisrannan alue on osoitettu vesiliikenteen alueeksi (LV). Hankealueen pohjois-itäpuoleisen Virtasalmen ranta on osoitettu virkistysalueeksi (V) ja oleviksi loma-asuntoalueiksi (RA-1). RA-1- alueille on merkitty olemassa olevia loma-asunnon rakennuspaikkoja ja alueen itäosaan T, L- ja V-alueelle olemassa olevia rakennuksia, jotka voidaan säilyttää. Hankealueen kaakkoispuolella Potkunsaaressa on kaavassa osoitettu luonnonsuojelualue (SL) ja olemassa oleva loma-asuntoalue (RA-2). Hankealueen länsipuolella aivan valtatien 5 vieressä on virkistysalueeksi (V) osoitettu alue. Sorsasalon lounaisosan ranta on osoitettu merkinnällä m-1, suojametsä, jonka mukaan alue tulee säilyttää rakentamattomana ja alueen metsänhoitotoimenpiteissä tulee ottaa huomioon puuston suojametsämerkitys. Päivärannantien ja Selluntien risteyksen eteläpuolinen alue on osoitettu erityisalueeksi (E). Kuva 5-2. Ote keskeisen kaupunkialueen yleiskaavasta. 13

15 5.3.3 Asemakaavat Valtaosa Sorsasalon valtatien 5 itäpuoleisesta alueesta on asemakaavoittamatonta. Voimassa olevat asemakaavat Alueen pohjoisosalla, liikenneväylien vieressä, on voimassa Kuopion kaupunginvaltuuston ja hyväksymät asemakaavat. Asemakaavassa korttelit 22-2 ja 3 on merkitty teollisuus-, varasto-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi, jolla ei saa harjoittaa elintarvikkeiden vähittäismyyntiä ja jota ei saa käyttää ympäristöä rumentavaan varastoimiseen tai ko. varastoalue on aidattava näkösuojan antavalla aidalla (TK-16). Korttelit on merkitty teollisuus-, varasto-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi, jota ei saa käyttää ympäristöä rumentavaan varastoimiseen tai ko. varastoalue on aidattava näkösuojan antavalla aidalla (TK-3). Tonttitehokkuus korttelialueilla on e=0.5. Asemakaavoitetun alueen pohjoisosa, Virtasalmen ranta-alue, on kaavoitettu lähivirkistysalueeksi (VL) ja loma-asuntojen korttelialueeksi (RA-1). Asemakaavoitetun alueen eteläosa korttelin eteläpuolella on kaavoitettu lähivirkistysalueeksi (VL). Asemakaavoissa alueelle on lisäksi osoitettu katuja, joista osa on toteutettu. Valtaosalle Sorsasalon itäpuoleisesta alueesta on laadittu vuosina asemakaavaa, joka eteni ehdotusvaiheeseen, mutta pysähtyi sen jälkeen odottamaan alueen uusia suunnitelmia. Sorsasalon itäosan asemakaavan muutostyö on parhaillaan uudelleen käynnissä. Kuva 5-3. Kaupunginvaltuuston hyväksymä asemakaava. 14

16 Kuva 5-4. Kaupunginvaltuuston hyväksymä asemakaava Asemakaavan valmistelutyö Sorsasalon itäosan ensimmäinen ns. Sorsasalon yritysalueen pien- ja keskisuureen teollisuuteen painottunut asemakaavatyö on aloitettu ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja se on pysähtynyt vuonna 2013 odottamaan alueen suunnitelmien tarkentumista. Toinen vaihe asemakaavatyössä on käynnistynyt biotuotetehdashankkeen myötä keväällä 2015 yhtäaikaisesti tehtaan edellyttämän YVA-menettelyn kanssa. Kaavatyöhön liittyvät myös muut Sorsasalon itäosassa olevat suuremmat yritykset (Savon Sellu ja Ekokem) sekä alueen muut toiminnot ja liikennejärjestelyt. Asemakaavatyön vireilletuloaineisto (osallistumis- ja arviointisuunnitelma) on annettu tiedoksi kaupunkirakennelautakunnalle heti biotuotetehdashankkeen julkistamisen jälkeen Aineisto on ollut yhtäaikaisesti YVA-ohjelman kanssa nähtävänä vireilletulokuulutuksen yhteydessä Nähtävänäolosta ja yleisötilaisuudesta tiedotettiin lähialueen maanomistajille ja -haltijoille kuulutusten lisäksi myös kirjeellä. Kaavan vireilletuloaineistoa ja YVA-ohjelmaa on esitelty yhteisessä yleisötilaisuudessa Vireilletuloaineistoon liittyen saatiin 8 mielipidettä. Kaavaan liittyvä viranomaisneuvottelu on pidetty Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa on täydennetty viranomaisneuvottelun ja saatujen mielipiteiden pohjalta ja pidetyn osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyysneuvottelun pohjalta Kaavatyö eteni valmisteluvaiheeseen kahden vaihtoehdon pohjalta: uuden biotuotetehtaan sijoittaminen alueelle (VE 1) ja aiemman yritysaluekaavan jatkaminen ilman uutta biotuotetehdasta (VE 2). Kaavan valmisteluaineisto (kaksi kaavaluonnosvaihtoehtoa) 15

17 annettiin kaupunkirakennelautakunnalle tiedoksi ja aineisto oli nähtävänä Valmisteluaineistoa esiteltiin yleisötilaisuudessa Nähtävänäolosta ja yleisötilaisuudesta tiedotettiin lähialueen maanomistajille ja -haltijoille kuulutusten lisäksi myös kirjeellä. Valmisteluaineistosta järjestettiin info- ja keskustelutilaisuus lausunnonantajille. Valmisteluaineistosta saatiin 20 mielipidettä tai lausuntoa, joissa kahdessa oli allekirjoittajana useita tahoja. Yhteensä mielipiteen tai lausunnon antoi 33 tahoa. Lisäksi lausuntokokouksessa ilmaisi mielipiteensä 9 tahoa. Ehdotusvaiheessa kaavatyötä on jatkettu yhden vaihtoehdon pohjalta: VE 1, biotuotetehtaan toteuttamisen mahdollistaminen ja alueiden varaaminen muille kaava-alueeseen liittyville toiminnoille. 16

18 6 LAITOKSEN TOIMINTA 6.1 Yleiskuvaus toiminnasta Finnpulp suunnittelee uuden biotuotetehtaan rakentamista Kuopion Sorsasaloon. Biotuotetehtaan prosessi on suunniteltu erityisesti pehmo- ja pakkauspaperien havuselluraaka-aineen tuotantoon. Sen vuotuinen tuotantokapasiteetti tulee olemaan 1,2 miljoonaa tonnia havusellua. Lisäksi tehdas tuottaa puupohjaisia biokemikaaleja sekä bioenergiaa. 6.2 Toiminnan aloitusajankohta Tuotannon suunnitellaan alkavan vuonna 2019, vuoden 2018 lopulla alkavien testausten ja koeajojen jälkeen. Täydessä tuotantokapasiteetissa tehdas on vuonna Kuva 6-1. Hankkeen aikataulu. 6.3 Rakenteet ja rakennukset Rakennusten ja muiden uuden tehtaan tarvitsemien toimintojen alustava sijainti näkyy tehtaan layout-kuvassa (Kuva 6-2, liite 4). Lisäksi rakennetaan uusia raideyhteyksiä, jotka haarautuisivat nykyisestä Sorsasalon saaren eteläosaan johtavasta teollisuusraiteesta. 17

19 Kuva 6-2.Uuden biotuotetehtaan alustava layout. Tehdas käsittää useita rakennuksia ja rakenteita. Niistä näkyvimpiä ovat alustavasti arvioituine korkeuksineen: - Kattilalaitosten yhteinen savupiippu 130 metriä - Soodakattilarakennus 80 metriä - Valkaisutornit 60 metriä - Jatkuvatoiminen sellunkeitin 60 metriä - Kuorikattila 50 metriä. 6.4 Tuotanto ja kapasiteetti Biotuotetehtaan vuosituotanto on ADt/v havusellua eli keskimääräisenä päivätuotantona ADt/vrk. Tehtaan toiminta on jatkuvatoimista prosessiteollisuutta. Tehdas on käynnissä ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä. Tuotanto keskeytetään laajaa noin 7 15 päivää kestävää huoltoseisokkia varten tyypillisesti kerran kuukaudessa. 18

20 Prosessissa tuotetaan myös puupohjaisia biokemikaaleja: - raakamäntyöljyä ( t/v) - tärpättiä (6 000 t/v). Biotuotetehdas tuottaa huomattavan paljon bioenergiaa. Sellun keitossa käytettyyn keittoliemeen liuennut puun orgaaninen aines poltetaan soodakattilassa, joka tuottaa korkeapaineista höyryä sähkön tuotantoon turbiinilaitoksella. Energiaylijäämä hyödynnetään toimittamalla sähköenergiaa valtakunnanverkkoon. Myytävän sähköntuotannon potentiaali on noin 1 TWh vuodessa. Vaihtoehtona kuorikattilalle on biohiilen valmistus kuoresta ja seulontapurusta. Vuotuinen kapasiteetti olisi noin tonnia pellettejä. Tässä tapauksessa kuorikattilaa ei tarvita ja lauhdesähkön tuotanto vähenee noin 10 %. 19

21 7 TEKNINEN KUVAUS Luonnon puuaines koostuu pääasiassa selluloosakuiduista ja niitä koossa pitävästä, puulle jäykän rakenteen antavasta sideaineesta, ligniinistä. Sellun valmistusprosessissa tarkoituksena on erottaa selluloosakuidut muusta puuaineesta. Kemiallisessa sellunkeitossa tämä tapahtuu hyödyntäen valittuja keittokemikaaleja, jotka liuottavat ligniinin käytettyyn keittoliemeen selluloosakuituja vahingoittamatta. Vapautuneiden sellukuitujen pintaan jää keiton jälkeen vähäisiä määriä ligniiniä, mikä antaa valkaisemattomalle sellulle sen tyypillisen ruskean värin. Useimmissa markkinasellun loppukäytöissä edellytetään sellulta korkeaa vaaleutta, mitä varten sellu on valkaistava. Valkaisussa kuidun pintaan jäänyt jäännösligniini poistetaan valkaisukemikaaleja käyttäen. Lopuksi valkaistu sellusulppu kuivataan ja paalataan asiakastoimituksia varten. Tehtaan prosesseihin kuuluu oleellisena osana keittokemikaalien ja ligniinin lämpöenergian talteenotto käytetystä keittoliemestä. Lisäksi tehdasalueen prosesseihin kuuluvat tarvittavat energiantuotannon ja vedenkäsittelyn prosessiosastot. Tehtaan pääprosessiosiot (prosessikaavio) on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 7-1) ja tehtaan tärkeimmät materiaalivirrat kuvassa (Kuva 7-2). Kuva 7-1. Tehtaan prosessikaavio. 20

22 rejekti/hiekka tärpätti PUUN KÄSITTELY hake KEITTÄMÖ JA ruskea valkaistu RUSKEAN MASSAN massa PESU VALKAISU massa KUIVAUS kuiva sellu kuori ja puru mustalipeä valkolipeä kemikaalien talteenotto HAIHDUTTAMO mustalipeä ligniini KUOREN KAASUTUSLAITOS mustalipeä suopa SOODAKATTILA viherlipeä KAUSTISOINTI kalkki meesa MEESAUUNI kalkkipöly tuhka MÄNTYÖLJYN VALMISTUS tuhka BIO/-KUORIKATTILA BIOHIILILAITOS tuotekaasu ENERGIA mäntyöljy viherlipeäsakka ja -hiekka JÄTEVESIEN KÄSITTELY kuituliete bioliete biokaasu MÄDÄTYSLAITOS mädäte tuote jäte 7.1 Puunkäsittely Kuva 7-2. Tehtaan sivutuotevirrat, muodostuvat jätteet sekä tuotteet (tuotteet kaaviossa vihreällä ja oranssilla, jätteet tummalla harmaalla, prosessissa hyödynnettävät materiaalit ja sivutuotteet vaalealla harmaalla. Vaihtoehtoiset käsittelyt on esitetty katkoviivalla). Tehtaan osastokohtaiset prosessikaaviot ovat hakemuksen liitteenä 5. Puuraaka-aine toimitetaan tehtaalle suurimmaksi osaksi pyöreänä puuna. Sahahakkeen osuudeksi puuraaka-aineesta on arvioitu noin %. Pyöreä puu puretaan autokuormista ja junavaunuista suurimmaksi osaksi suoraan kuorimon syöttöpöydälle tai tilanteen niin vaatiessa puukentälle. Puukentällä voidaan varastoida pyöreää puuta muutaman päivän käyttöä vastaava määrä. Puunkäsittelyn prosessilaitteita ovat: - Kolme kuorimolinjaa ja kuorenkäsittely - Kolme haketuslinjaa - Hakkeen seulonta - Kaksi hakekasaa ja ostohakkeen vastaanotto - Kuorivarasto 21

23 Kuorimo ja haketus Kuorellinen raakapuu kuoritaan kuorimarummuissa kuivakuorintana. Ennen kuorimarumpua kuorimolinjaan kuuluu syöttöpöytä ja sulatuskuljetin, missä jäinen kuoriaines sulatetaan lämmintä vettä käyttäen paremman kuorimatuloksen saavuttamiseksi talvioloissa. Tehtaan kapasiteetti edellyttää todennäköisesti kolmen rinnakkaisen kuorimolinjan rakentamista. Kuori kerätään kuorimosta ja puristetaan kuoripuristimessa kuiva-ainepitoisuuden nostamiseksi. Kuori kuljetetaan yhdessä hakkeen seulonnasta tulevan purun kanssa varastoitavaksi kuorivarastoon ja edelleen hyödynnettäväksi bioenergian tuotannossa. Osa kuoresta ja purusta voidaan kaasuttaa meesauunin polttoaineeksi ja loput polttaa kuorikattilassa tai valmistaa biohiileksi. Jätevesikuormituksen vähentämiseksi kuoripuristimien suodosvedet johdetaan jätevedenpuhdistamon sijasta haihduttamoon ja edelleen poltettavaksi soodakattilassa. Kutakin kuorimolinjaa seuraa hakku, missä pyöreä puu haketetaan puuhakkeeksi. Kuorimarummut ja hakut sijoitetaan äänieristettyihin rakennuksiin. Kuorimon syöttöpöydät, joille pyöreä puu syötetään puukurottajilla, on kuitenkin sijoitettava ulkotiloihin. Hakkeen käsittely Keittoon hyväksyttävän hakkeen palakoon varmistamiseksi hake seulotaan ylisuuren hakkeen ja purun erottamiseksi. Ylisuuri hake käsitellään palakoon pienentämiseksi, ja puru kuljetetaan yhdessä kuoren kanssa kuorivarastoon ja hyödynnettäväksi bioenergian tuotannossa. Hakkeen seulonta voidaan sijoittaa prosessissa joko ennen hakekasoja tai niiden jälkeen. Puuhake varastoidaan kahdessa hakekasassa, jotka on varustettu automaattisilla hakkeen syöttö- ja purkauslaitteistoilla. Hakekasoihin on mahdollisuus vastaanottaa myös ostohaketta. Hakekasojen yhteinen kapasiteetti vastaa noin viikon puunkäyttöä. 7.2 Kuitulinja Kuitulinjaan kuuluvat: - Keittämö - Ruskean massan pesu ja lajittelu - Happidelignifiointi (happivalkaisu) - Valkaisu Lisäksi sellun valkaisua palvelee valkaisukemikaalien valmistus Keittämö Sellun keitossa haketta keitetään keittoliemessä, joka liuottaa puun kuituja sitovaa ligniiniä ja puun muita uuteaineita erottaen selluloosakuidut ligniinistä mahdollisimman vahingoittumattomina. Sulfaattikeitossa keittoliemenä on valkolipeä, jossa keittokemikaaleina toimivat natriumhydroksidi (NaOH) ja natriumsulfidi (Na 2 S). Keittolämpötila on noin o C. Suunnitellussa tehtaassa sellu keitetään jatkuvatoimisessa keittämössä ns. kaksiastiakeittona, jossa varsinaista keitintä edeltää erillinen impregnointiastia. Impregnointiastiassa keittoneste imeytyy hakkeeseen ennen varsinaista sellun keittoa. Keittoprosessina voidaan käyttää myös nk. polysulfidikeittoa, missä keittoliemen natriumsulfidista 22

24 osa on konvertoitu natriumpolysulfideiksi. Tällä muunnoksella voidaan saavuttaa perinteistä keittoa parempi kuitusaanto ja siten alhaisempi puunkulutus sekä tiettyihin sellun loppukäyttöihin suotuisia kuituominaisuuksia. Sellun keitossa ligniini, joka muodostaa noin puolet puuaineesta, liukenee käytettyyn keittoliemeen, jota kutsutaan mustalipeäksi. Keitossa erottuu myös puupohjainen biokemikaali tärpätti, joka otetaan talteen ja myydään jatkojalostukseen. Keitossa erottuvat hajukaasut kerätään talteen ja poltetaan Ruskean massan pesu ja lajittelu Keiton jälkeen selluloosakuitujen muodostama valkaisematon kuitumassa on väriltään ruskeaa, minkä vuoksi siitä käytetään nimitystä ruskea massa. Keiton jälkeen kuitumassa erotetaan käytetystä keittoliemestä ruskean massan pesussa. Pesun tarkoituksena on erottaa toisistaan mahdollisimman puhdas kuitumassa ja toisaalta käytetty keittoliemi, joka sisältää keitossa liuenneen orgaanisen aineksen ja käytetyt keittokemikaalit, jotka hyödynnetään energian ja keittokemikaalien talteenotossa. Ruskean massan pesu toimii ilman raakaveden käyttöä vastavirtaperiaatteen mukaisesti. Monivaiheisessa pesussa pesurien suodosvedet käytetään edellisen vaiheen pesuvetenä. Ruskean massan viimeisen pesuvaiheen pesuvetenä voidaan käyttää seuraavan prosessivaiheen eli happivalkaisun suodosvesiä. Massan lajittelulla tarkoitetaan oksien ja kuitukimppujen erottamista hyväksyttävästä kuitumassasta painesihtien avulla. Massan lajittelu voidaan sijoittaa prosessissa joko ennen happivalkaisua tai sen jälkeen riippuen prosessisuunnittelusta, laitetoimittajasta ja valitusta laitetekniikasta. Happivalkaisu Valkaisu Happidelignifioinnissa eli happivalkaisussa poistetaan kuitumassasta vielä keiton jälkeen jäljellä olevaa ligniiniä. Happivalkaisussa käytettävät kemikaalit ovat selektiivisempiä ja kuituja vähemmän vahingoittavia kuin keittokemikaalit. Happivalkaisussa käytetään kemikaaleina happea, hapetettua valkolipeää ja magnesiumsulfaattia. Happivalkaisuprosessi on kaksivaiheinen. Se käsittää kaksi paineistettua reaktoria, joita edeltävät kemikaalisekoittimet. Happivalkaisun jälkeen massa pestään vähintään kahdessa pesuvaiheessa. Jälkimmäisen vaiheen pesuvetenä käytetään vastavirtaperiaatteen mukaisesti haihduttamon sekundäärilauhteita ja kuumaa vettä. Valkaisussa poistetaan massaan jäänyt jäännösligniini ja muut väriä aiheuttavat aineet markkinamassan vaaleuden saavuttamiseksi. Suunnitellussa tehtaassa massan valkaisuun käytettävä alkuaineklooriton (Elemental Chlorine Free, ECF) valkaisuprosessi edustaa parasta käyttökelpoista olevaa tekniikkaa (Best Available Technology, BAT), jolla vältetään haitallisten kloorattujen orgaanisten yhdisteiden muodostuminen jätevesiin. Massan valkaisussa käytetään kemikaaleina klooridioksidia (ClO 2 ), natriumhydroksidia (NaOH) ja vetyperoksidia (H 2 O 2 ) sekä rikkihappoa (H 2 SO 4 ) neutralointiin. Klooridioksidivaiheen yhteydessä voidaan käyttää otsonia AOX-päästöjen alentamiseksi. Otsonilaitoksen poistokaasu, joka sisältää lähinnä happea, käytetään happivalkaisussa. 23

25 7.3 Sellun kuivaus Valkaisimo voidaan toteuttaa joko kolmi- tai nelivaiheisena. Kukin valkaisuvaihe käsittää valkaisutornin, jota edeltää kemikaalisekoitin. Kutakin valkaisuvaihetta seuraa pesuvaihe. Myös valkaisun vesikiertojen suunnittelussa tavoitteena on raakaveden käytön vähentäminen nykyisten tehtaiden vedenkulutusta alhaisemmaksi. Esimerkiksi viimeisessä pesuvaiheessa käytetään sellun kuivatuskoneen kiertovettä ja valkaisun alkalisen vaiheen pesusuodoksia voidaan käyttää happivaiheen jälkeisen pesun pesuvetenä. Valkaisussa tarvittava klooridioksidi valmistetaan tehdasalueella natriumkloraatista (NaClO 3 ). Myös happi ja siitä mahdollisesti valmistettava otsoni tuotetaan tehdasalueella. Muut valkaisun kemikaalit ostetaan ulkoa. Sellun kuivaukseen kuuluvat: - Valkaistun massan lajittelu - Kaksi sellun kuivatuskonetta - Kolme sellun paalauslinjaa - Selluvarasto Sellun kuivatuskoneet ja valkaistun massan lajittelu Suunniteltu tehdaskonsepti käsittää kaksi rinnakkaista sellun kuivatuskonetta. Tehtaan toiminnallisen joustavuuden varmistamiseksi ja tuotannon pullonkaulojen välttämiseksi kuivatuskoneiden yhteenlaskettu kapasiteetti mitoitetaan hieman suuremmaksi kuin kuitulinjan kapasiteetti. Kumpaakin kuivatuskonelinjaa edeltää oma valkaistun massan lajittelu, missä painesihtejä ja pyörrepuhdistimia käyttäen varmistetaan myytävän massan puhtaus hiekasta ja muista epäpuhtauksista. Sellun rainaus- ja kuivatuskoneella massasulpusta poistetaan vettä ensin koneen viiraosalla painovoimaan ja alipaineimuun perustuen, sitten puristinosalla yli 50 % kuivaainepitoisuuteen mekaanisesti puristamalla ja lopuksi myyntimassan 90 % kuivaainepitoisuuteen kuumailmapuhallukseen perustuvassa kuivatusosassa. Kuivatuskoneen päätteeksi kuivattu selluraina leikataan arkeiksi ja arkit ladotaan arkkipinoiksi paalausta varten. Sellun paalaus ja varastointi Sellu toimitetaan asiakkaille 250 kilogramman paaleina. Laivausta varten paalit sidotaan kahdeksan paalin yksiköiksi, jotka painavat kaksi tonnia. Tehtaan kapasiteetti edellyttää kolmen rinnakkaisen sellun paalauslinjan käyttöä. Kuivattujen selluarkkien pinot jaetaan kahdelta kuivatuskoneelta kuljetusratoja pitkin kolmelle paalauslinjalle. Kukin automaattinen paalauslinja käsittää paalipuristimen, paalin käärinnän, paalilankojen sitomisen, paalien pinoamisen neljän paalin torniksi, ja kahdeksan paalin eli kahden paalipinon sitomisen laivausyksiköksi. Tehtaan toimintaperiaatteena on lastata kaikki sellu suoraan paalauslinjoilta junavaunuihin ja edelleen kuljetettavaksi satamavarastoon. 24

26 Pienehköjä määriä sellua on mahdollista laivata suoraan Sorsasalon satamasta Saimaan kanavan kautta Itämeren satamiin. Mahdollisten kuljetushäiriöiden vuoksi tehdassuunnitelmaan kuuluu myös normaalia pienempi oma selluvarasto. Tämän noin m 2 selluvarasto toimii tarvittaessa puskurivarastona noin kolmen päivän selluntuotannolle. 7.4 Kemikaalien talteenotto Kemikaalien talteenotto-osastoihin kuuluvat: - Haihduttamo - Mäntyöljylaitos - Soodakattila - Valkolipeän valmistus - Meesauuni - Rikkihapon valmistus Haihduttamo Haihduttamossa käytetty keittolipeä eli mustalipeä väkevöitetään sellun pesun jälkeisestä noin 15 % kuiva-ainepitoisesta laihamustalipeästä yli 80 % kuiva-ainepitoiseksi vahvamustalipeäksi soodakattilassa polttoa varten. Suunniteltu haihduttamo on seitsemänvaiheinen tyhjöhaihduttamo. Mustalipeästä haihdutettu vesi lauhdutetaan. Likaislauhteista poistetaan haihtuvia yhdisteitä strippauskolonnissa. Haihtuvista yhdisteistä otetaan talteen metanoli, joka nesteytetään. Metanoli käytetään polttoaineena tehtaalla. Lauhdevesiä kierrätetään prosessivedeksi kaustisointiin ja pesuvedeksi kuitulinjalle. Jätevesilaitoksen biologisen vaiheen liete voidaan sekoittaa haihduttamossa mustalipeään suovan erotuksen jälkeen ja polttaa mustalipeän mukana. Mäntyöljylaitos Puun uuteaineista muodostuva suopa nousee haihduttamon laiha- ja välilipeäsäiliöissä pintaan ja erotetaan ja kerätään talteen. Mäntyöljylaitoksella suovasta voidaan rikkihapon avulla palstoittaa raakamäntyöljyä, joka myydään biokemikaalina mäntyöljyn jalostukseen tai bio-pohjaisten polttoaineiden valmistukseen. Soodakattila Väkevöitetty mustalipeä poltetaan soodakattilassa. Soodakattilassa saadaan talteen sekä käytetyn keittoliemen kemikaalit että keittoliemeen liuenneen orgaanisen aineen lämpöarvo. Mustalipeässä olevat epäorgaaniset keittokemikaalit saadaan talteen sulana, joka liuotetaan kaustisoinnista saatavalla laihavalkolipeällä viherlipeäksi. Mustalipeässä oleva orgaaninen aines palaa soodakattilassa vapauttaen lämpöä, jolla tuotetaan korkeapainehöyryä. Suunniteltu soodakattila edustaa uusinta teknologiaa, jolla tehtaan sähköntuotanto voidaan maksimoida. Tätä edesauttavat polttolipeän korkea kuiva-ainepitoisuus, kattilan korkea höyrynpaine, savukaasujen jäähdytys sekä syöttöveden ja polttoilman esilämmitys. 25

27 Soodakattilan savukaasut johdetaan sähkösuotimille, missä kiintoainepartikkelit erotetaan savukaasuista. Erotettu lentotuhka palautetaan prosessiin sekoittamalla tuhka vahvamustalipeään haihduttamolla ennen soodakattilassa polttamista. Ennen tuhkan palauttamista prosessiin osasta siitä poistetaan kaliumia ja klooria Valkolipeän valmistus Valkolipeän valmistusprosessissa eli nk. kaustisointiprosessissa soodakattilasta talteen saadun viherlipeän sisältämät kemikaalit regeneroidaan uudelleen käytettäväksi sellun keittoliemeksi eli valkolipeäksi. Viherlipeä suodatetaan poistamalla siitä kiintoaines eli viherlipeäsakka. Suodatettuun viherlipeään sekoitetaan poltettua kalkkia eli kalsiumoksidia (CaO) niin sanotussa kalkin sammuttimessa. Poltettu kalkki saadaan suurimmaksi osaksi tehtaan omasta kalkkikierrosta meesauunin palamistuotteena. Myös prosessihäviöiden korvauskalkki lisätään kalkin sammuttimeen. Sitä seuraavissa kaustisointiastioissa syntyy reaktiotuotteina valkolipeää ja kalsiumkarbonaattia eli meesaa. Kaustisointiprosessissa syntynyt valkolipeä suodatetaan poistamalla siitä kiintoaines eli meesa valkolipeäsuotimilla. Näin saatu valkolipeä on valmista käytettäväksi uudelleen sellun keittoprosessissa. Kemikaalikierron alkalihäviöt korvataan ostolipeää eli natriumhydroksidia (NaOH) lisäämällä. Meesan kalsiumkarbonaatti poltetaan meesa- eli kalkkiuunissa kalsiumoksidiksi eli poltetuksi kalkiksi. Ennen polttoa meesa pestään alkalikemikaalien talteenoton tehostamiseksi ja meesauunin päästöjen alentamiseksi. Pesuun käytetään haihduttamon sekundäärilauhdetta ja kuumaa vettä. Meesan pesun suodos eli laihavalkolipeä kierrätetään soodakattilan sulan liuotukseen eli viherlipeän valmistukseen. Meesauuni Meesauunissa meesan kalsiumkarbonaatti (CaCO 3 ) palaa kalsiumoksidiksi (CaO) ja hiilidioksidiksi (CO 2 ). Suunnitellussa tehtaassa meesauunin polttoaineena käytetään polttoöljyn sijasta biopohjaista kuoren kaasutuksesta saatua tuotekaasua. Meesauunin savukaasut puhdistetaan sähkösuotimella. Osa sähkösuotimella kerätystä pölystä poistetaan kemikaalikierrosta. Näin saadaan erityisesti tehtaan puuraakaaineen sisältämää luonnon fosforia poistetuksi prosessista ja jätevesien fosforikuormitusta alennetuksi. Rikkihapon valmistus Tehtaan rikkitaseen hallitsemiseksi väkevät hajukaasut poltetaan hajukaasukattilassa. Hajukaasukattilan rikkidioksidipitoinen kaasu konvertoidaan katalyyttisessä reaktorissa rikkitrioksidiksi (SO 3 ). Absorboimalla SO 3 -pitoinen kaasu laimeaan rikkihappoliuokseen saadaan noin 67 %:sta rikkihappoa (H 2 SO 4 ). Poistokaasu pestään pesurissa alkalisella liuoksella. Rikkihappoa käytetään korvaamaan ostorikkihappoa mäntyöljyn valmistuksessa. Näin voidaan vähentää tehtaan sulfaattipäästöjä. 26

28 7.5 Energian tuotanto Tehtaan energian tuotannon osastoja ovat: - Kuorikattila tai biohiililaitos - Biokaasulaitos (optio) - Kuoren kaasutuslaitos - Turbiinilaitos Kuorikattila Tehdaskonseptiin kuuluu soodakattilan lisäksi kuorikattila korkeapainehöyryn tuotantoon. Kuorikattilan polttoaineteho on noin 80 MW. Kuorikattilan pääasiallinen polttoaine on tehtaan puuraaka-aineen kuorinnasta tuleva kuori. Myös hakkeen seulonnan hienojae ja puru poltetaan kuorikattilassa. Jätevesilaitoksen esiselkeytyksestä syntyvä kuituliete sekä biokaasulaitoksen mädäte voidaan myös polttaa kuorikattilassa. Käynnistys- ja varapolttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Kuorikattilan savukaasut puhdistetaan sähkösuotimella tai pussisuotimella, missä otetaan talteen kiintoainepartikkeleita eli lentotuhkaa savukaasuista. Osa kuoresta ja purusta käytetään kuoren kaasutuslaitoksella, missä tuotetaan tuotekaasua meesauunin polttoaineeksi. Kuorikattila mitoitetaan polttamaan kaasutuksen tarpeesta ylijäävä kuori ja puru sekä kuituliete esiselkeytyksestä. Biohiilen valmistus Vaihtoehtona kuorikattilalle on biohiilen valmistus kuoresta ja seulontapurusta. Sellutehtaan puiden kuorintaprosessista saatu kuori ja puuhakkeiden seulonnan rejekti siirretään kuljettimilla biohiilen tuotantolaitokselle, jossa se kuivataan, lämpökäsitellään höyryllä ja puristetaan joko pelleteiksi tai vaihtoehtoisesti briketöidään. Lopputuote, pelletiksi tai briketiksi puristettu biohiili, on luja, vettä kestävä ja korkean energiatiheyden omaava polttoaine. Biohiili viedään tehtaalta muualle poltettavaksi ja sillä korvataan lämmön- ja voimantuotannossa kivihiiltä ja polttoöljyä. Biohiilen raaka-aine on pääasiallisesti märkä kuori ja hakkeen seulonnasta saatu puurejekti. Kuoren sekaan voidaan sekoittaa erilaisia tehtaalla syntyviä lietteitä. Pellettien mekaanisen lujuuden ja kosteuden keston varmentamiseksi, vähintään 30 % syötteen kuiva-aineesta on oltava puuainesta. Ellei kuorintaprosessista saatu syöte sisällä tarpeeksi puuainesta laatuvaatimuksen täyttämiseksi, on syötteeseen sekoitettava sellutehdasprosessin ulkopuolella tuotettua sahanpurua. Syöte on normaalisti mänty- ja kuusipuupohjaista, mutta biohiilen tuotantoprosessissa voidaan myös käsitellä lehtipuupohjaisia raaka-aineita. Prosessin (kuiva-aine) saanto on % riippuen raaka-aineesta ja prosessin ajomallista. Saantohäviö on lauhteen mukana poistuvia ja edelleen käsittelyyn vietäviä orgaanisia yhdisteitä sekä hiilivetyjä ja hiilen oksideja sisältävää hönkää, joka poltetaan. Biohiilen tuotanto on integroitu sellutehtaaseen, jolloin voidaan hyödyntää raaka-aineen ohella tehtaalta saatavaa matala-arvoista lämpöenergiaa. Sellutehtaan järjestelmiä hyödynnetään myös biohiilen tuotannon päästöjen hallinnassa. Alla oleva kuva esittää prosessin päävaiheet, jonka yksityiskohtia selitetään seuraavaksi. 27

29 Kuva 7-3. Biohiilen tuotantolaitoksen prosessikaavio. Raaka-aineen (biomassan) murskaus Prosessin ensimmäinen vaihe on kuoren ja puurejektin sekä mahdollisesti muualta tuodun sahapurun seulonta. Seulonnasta saadun ylisuuren rejektin palakoko pienennetään murskaimella, esimerkiksi vasaramyllyllä. Pieni ja tasakokoinen palakoko varmistaa tasaisen kuivaustuloksen ja hyvän käytettävyyden prosessin seuraavissa vaiheissa. Biomassan mukana tuleva metalliromu erotetaan magneetilla. Biomassan kuivaus Murskaimelta saatu kuoren, puurejektin ja sahapurun seos viedään kuljettimella kuivaukseen. Syötteet kuivataan alle 10 % kosteuteen viirakuivaimessa noin 100 C ilmalla. Kuivatusilmaa (noin 175 kg/s) lämmitetään ensin sellutehtaan kuumimmilla jäähdytysvesijakeilla ja prosessin seuraavasta vaiheesta otetulla jätelämmöllä (ns. puskuhöyryllä). Kuivausilman lämmitys loppulämpötilaan tehdään 3 bar matalapainehöyryllä. Syötteistä haihtunut vesi poistuu kuivatusilman mukana lyhyiden poistoilmakanavien kautta ulkoilomaan. Puskuhöyrystä syntynyt lauhde sisältää happea kuluttavia aineita ja se on käsiteltävä yhdessä muiden sellutehtaan likaisten lauhteiden kanssa. Puskuhöyryn talteenotosta poistuu lauhteen ohella myös pieni määrä kosteaa lauhtumatonta kaasua, joka sisältää vesihöyryä, hiilen oksideja, hiilivetyjä, metaania ja furfuraalia. Tämä lauhtumaton kaasujae poltetaan sellutehtaalla yhdessä muiden väkevien kaasujen kanssa. Biomassan höyryräjäytys Kuivattu syöte viedään kuljettimella prosessin seuraavaan vaiheeseen, joka on höyryräjäytys. Höyryräjäytyslaitteisto koostuu tasaussäiliöstä, syöttöruuvista, painereaktorista sekä puskuventtiilistä ja syklonista. Kuivattu syöte viedään tasaussäiliöön ja sieltä edelleen syöttöruuvilla reaktoriin, jossa syöte kuumennetaan noin 20 bar keskipainehöyryllä kyllästymislämpötilaan (+200 C). Lämpökäsittely pehmentää syötteen ligniinin sekä hajottaa hemiselluloosia hydrolyysin vaikutuksesta. Kuumentunut ja pehmeä biomassa pusketaan lyhyehkön käsittelyajan jälkeen sykloniin, jossa erotetaan kiintoaines puskussa muodostuneesta höyrystä. Syklonista kiintoaines viedään pelletöitäväksi tai vaihtoehtoisesti briketöitäväksi. Syklonissa erottunut puskuhöyry hyödynnetään raaka-aineen kuivatuksessa. Biomassan puristus Höyryräjäytyksestä saatu biomassa voidaan puristaa pelletiksi tai briketiksi tavallisilla pelletti- ja brikettipuristimilla. Puristuksen jälkeen pelletit (tai briketit) jäähdytetään puhaltamalla niihin ulkoilmaa. Jäähdyttimen poistoilma viedään joko ulkoilmaan syklonin 28

30 kautta (hienoaineksen erottamiseksi) tai ohjataan kuivaimelle, jossa mahdollinen hienoaines sekoittuu kuivaimen syötteeseen. Jäähdytettyjä puristeita välivarastoidaan tehdasalueella korkeintaan tonnia. Varastointi järjestetään ulkotilassa asfaltoidulla kentällä katoksen alla. Biohiilen tuotannon tasearvoja Pellettien (tai brikettien tai niiden yhdistelmän) tuotanto on noin t/v (5 % kosteudessa). Kuorta ja puujätettä tarvitaan noin t/v (53 % kosteudessa). Prosessia lämmitetään vedellä 63 GWh/v, matalapainehöyryllä 40 GWh/v ja keskipainehöyryllä 33 GWh/v. Prosessin sähkönkulutus on noin 16 GWh/v. Sellutehtaalla käsiteltävää likaista lauhdetta syntyy noin t/v. Prosessin lämmönkulutus vähenee jos syöte on edellä mainittua kuivempaa Biokaasulaitos Biokaasulaitoksen yleiskuvaus Biokaasulaitos käsittelee sellutehtaan jätevesilaitoksen biohajoavat lietemäiset jätteet haitattomiksi. Samalla se tuottaa biokaasuenergiaa tehtaan tarpeisiin. Biokaasuprosessi muuttaa jätevedenpuhdistamon lietteessä kuiva-aineen solurakennetta ja parantaa merkittävästi mekaanista vedenerotusta. Lopputuotteen veden määrää ja kokonaisvolyymiä voidaan edelleen vähentää sellutehtaan tuottamalla runsaalla sekundäärisellä ylijäämälämmöllä hyödyntäen sitä lopputuotteen termiseen kuivaukseen. Laitoksen kapasiteetti on yhteensä 60 tonnia kuiva-ainetta päivässä (tds/vrk). Laitoksen prosessina käytetään korkeakuormitteista HLAD-prosessia (HLAD = High Load Anaerobic Digestion; korkeakuormitteinen, jatkuvatoiminen biokaasuprosessi). Prosessi soveltuu erityyppisten kuivien ja märkien biohajoavien jätteiden käsittelyyn. Korkeakuormitteisessa käsittelyssä biohajoavan syötteen kuiva-aineesta noin kolmannes muuntuu biokaasuksi ja syntyvän mädätteen mekaaninen vedenerotus helpottuu merkittävästi. Mädätysprosessoinnin jälkeinen mekaanisesti kuivattu noin 30 % kuivaainepitoisuudessa oleva mädätejäännös sekoitetaan kuoren joukkoon. Prosessissa syntyvä biokaasu voidaan hyödyntää sellaisenaan polttoaineena tehtaan eri toiminnoissa tai se voidaan jatkojalostaa liikennepolttoaineeksi. Syötteen valmistus Syötteen valmistukseen kuuluvat seuraavat toimenpiteet: - lietteiden siirtoputkisto vastaanottosäiliöstä syötteenvalmistukseen - reaktorilinjoilla on erilliset syötteenvalmistussäiliöt, joista syöte-erät voidaan syöttää kuhunkin reaktorilinjaan - syötteen kiintoainepitoisuus nostetaan prosessin vaatimalle tasolle - Syöte lämmitetään biokaasureaktorin mesofiilisen toiminta-alueen prosessilämpötilaan o C ensisijaisesti höyryllä. Laitteiston suunnittelussa varaudutaan siihen, että tarvittaessa laitosta voidaan käyttää myös termofiilisellä toimintaalueella. Korkeakuormitteinen biokaasuprosessi Korkeakuormitteinen biokaasuprosessi tapahtuu kolmessa tilavuudeltaan m 3 :n bioreaktorissa, joissa viipymä on vähintään 20 vuorokautta. 29

31 Biokaasun käsittely ja hyödyntäminen Biokaasu kerätään reaktoreista ja siirretään matalapaineiseen kaasuvarastoon jokaiselta bioreaktorilinjalta (viipymä noin 10 tuntia). Biokaasu on pääasiassa metaania 65 % ja hiilidioksidia 35 %. Syntyvän biokaasun kokonaismäärä on 2,9 milj. Nm 3 /v. Biokaasu voidaan polttaa tehtaalla kattilassa tai se voidaan jalostaa ajoneuvopolttoaineeksi. Mikäli hetkittäin syntyy biokaasun ylijäämää, se poltetaan soihdussa. Mädätelietteen mekaaninen kuivaus Mädäteliete poistetaan bioreaktorista välisäiliöön ja sen kuiva-ainepitoisuus on noin 8-10 % DS. Se kuivataan mekaanisesti noin 30 % DS sakeuteen. Mädätelietteen terminen kuivaus Mekaanisen kuivauksen kakku kuivataan tehtaan ylijäämälämmöllä termisesti yli 65 % DS, minkä jälkeen se on helposti poltettavissa. Termisen kuivauksen yhteydessä mahdolliset patogeenit bakteerit tuhoutuvat ja mädäte on hygieenistä muuhunkin jatkokäyttöön. Prosessivesijärjestelmä ja jäteveden käsittely Mekaanisessa kuivauksessa erottuva rejektivesi johdetaan tehtaan jätevedenpuhdistamoon, jossa se toimii typen lisääjänä veden puhdistusprosessissa. Mädätteen mekaanisen kuivauksen rejektiveden määrä on enimmillään noin 400 m 3 /vrk. Hajukaasujen käsittely Biokaasutuslaitoksen vastaanotto- ja laitostilojen sekä suljettujen prosessisäiliöiden hönkäkaasut johdetaan keskitetysti prosessikaasupesuriin, minkä jälkeen esipuhdistettu prosessikaasu johdetaan sellutehtaan hajukaasujärjestelmään tai poikkeustilanteissa käsitellään aktiivihiilisuodattimissa ja/tai otsonihapetuksella ennen ilmaan päästöä. Biokaasulaitokselta poistettava prosessikaasu alittaa yleisesti käytetyt hajukaasupitoisuudet OU/m 3 ja ammoniakkipitoisuus alle 10 mg/m Kuoren kaasutus Noin puolet kuorimosta tulevasta kuoresta ja hakkeen seulonnasta tulevasta purusta käytetään kaasutukseen, missä tuotetaan tuotekaasua meesauunin polttoaineeksi. Puupohjaisella tuotekaasulla korvataan fossiilinen polttoöljy meesauunin polttoaineena. Ennen kaasutusta kuoriaines kuivataan viirakuivaimella. Kuivatusenergian lähteenä hyödynnetään tehtaan sekundäärilämpöjä ja matalapainehöyryä. Kuori ja muu puuperäinen syöte kaasutetaan kiertoleijupetityyppisessä kaasuttimessa. Kaasutin toimii samaan tapaan kuin kiertoleijupetikattila, mutta vajaalla ilmamäärällä. Tällöin syötettävä biopolttoaine ei pala täydellisesti vaan kaasuuntuu. Kaasutuksessa syntyvä tuotekaasu koostuu pääasiassa hiilimonoksidista (CO), vedystä (H 2 ) ja metaanista (CH 4 ). Syntyvä kaasu syötetään suoraan meesauunissa poltettavaksi. Turbiinilaitos Soodakattilan ja kuorikattilan tuottama korkeapainehöyry johdetaan turbiinilaitokselle sähkön tuotantoon. Korkeapainehöyry johdetaan höyryturbiineille, joiden akselille kytketty generaattori tuottaa sähköenergiaa. Suunniteltu turbiinilaitos käsittää kaksi rinnakkaista höyryturbiinia. Turbiinit ovat vastapaineväliottoturbiineja, joista toiseen on liitetty myös lauhdeosa. 30

32 Lauhdeosalla maksimoidaan sähkön tuotanto hyödyntämällä myös se ylimääräinen höyrymäärä jota ei tarvita prosessihöyrynä. Ainakin yksi turbiini varustetaan keskipainehöyryn väliotolla, jota tarvitaan pieniä määriä tehtaalla. Normaaliajossa tehdas tuottaa sähköä selvästi enemmän kuin sen oma kulutus on. Tehtaan oma sähkön käyttö vastaa vain noin 40 % sähkön tuotannosta. Sähkön ylijäämä myydään valtakunnanverkkoon uusiutuvana energiana. Myytävän sähköntuotannon tehoksi on arvioitu noin 132 MW tehtaan normaalissa ajotilanteessa. Valmistettaessa biohiiltä lauhdesähkön osuus pienenee ja myytävän sähköenergian määrä on noin 106 MW. 31

33 8 KÄYTETTÄVÄT PUURAAKA-AINEET, NIIDEN HANKINTA, KÄSITTELY JA VARASTOINTI Havusellun raaka-aineena käytetään havukuitupuuta. Lisäksi tehtaalla käytetään raaka-aineena sahateollisuuden sivutuotteena syntyvää sahahaketta. Tehtaan puunkulutus on noin 5,6 kuutiometriä sellutonnia kohden. Nimelliskapasiteetillaan 1,2 miljoonaa tonnia havusellua vuodessa tehdas käyttää vuosittain noin 6,7 miljoonaa kuutiota puuraaka-ainetta eli keskimäärin runsas kuutiota päivässä. Noin % tehtaan puuraaka-aineesta on arvioitu olevan kotimaasta hankittavaa pyöreää kuitupuuta. Sahahakkeen käytön on arvioitu olevan noin % tehtaan puuraaka-aineen tarpeesta. Tuontipuun osuudeksi puunhankinnasta on arvioitu myös noin %. Puun käsittely ja varastointi tehtaalla on kuvattu tehtaan teknisen kuvauksen yhteydessä luvussa 7.1. Taulukko 8-1. Arvio biotuotetehtaalla käytettävistä puuraaka-aineista. Kapasiteetin mukaisella tuotannolla, milj. m 3 /v Havupuu 5 Hake 0,8 Tuontipuu 0,9 Yhteensä 6,7 32

34 9 KEMIKAALIEN JA POLTTOAINEIDEN HANKINTA, KÄYTTÖ JA VARASTOINTI Tehtaalle haetaan kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia koskeva lupa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukes) (390/2005), joka valvoo vaarallisten kemikaalien ja polttoaineiden käsittelyä ja varastointia. Kemikaalit varastoidaan kemikaalisäiliöihin, joiden sijainti tulee varmistumaan suunnittelun edetessä. Kemikaali- ja polttoainejärjestelmien suunnittelussa pyritään ennalta minimoimaan erilaisten vuoto- ja onnettomuustilanteiden syntyminen. Suunnittelun tukena käytetään riskianalyysejä. Kemikaalien purkupaikat, varastosäiliöt ja varastot sekä kemikaalien annostelujärjestelmät rakennetaan vaarallisten kemikaalien turvallista varastointia ja käsittelyä koskevan lainsäädännön ja sen nojalla annettujen Tukesin ohjeiden ja SFS-standardien mukaisesti. Mahdollisten vuotojen varalta tilat, joissa on kemikaalisäiliöitä tai varastotiloja, viemäröidään suoja-altaisiin, lietteen- ja öljynerotuskaivoihin sekä neutralointialtaaseen. Myös kemikaalien purkupaikat allastetaan. Tehtaalla ja jätevedenpuhdistamolla käytettävien kemikaalien ja polttoaineiden käyttöja varastointimäärät ovat arvioita, jotka perustuvat prosessien alustaviin mitoitustietoihin. Määrät on laskettu tehtaan nimellistuotantokapasiteetille ADt/v. Kemikaalien käyttömäärät on ilmoitettu 100 % teho-aineena, ellei toisin ole merkitty. 9.1 Ostettavat kemikaalit Tehtaan omassa kemikaalikierrossa regeneroituja kemikaaleja lukuun ottamatta muut kemikaalit ostetaan ulkoa. Määriltään tärkeimmät ostokemikaalit, niiden varastointimäärät ja vuosittainen kulutus nimellistuotantokapasiteetilla on esitetty oheisissa taulukoissa (Taulukko 9-1 ja Taulukko 9-2). Taulukko 9-1. Arvio ostokemikaalien ja -apuaineiden käytöstä Finnpulpin biotuotetehtaalla. Nimi ja CAS-numero Natriumhydroksidi (NaOH) Happi (O 2 ) Natriumkloraatti (NaClO 3 ) Vetyperoksidi (H 2 O 2 ) Metanoli (CH 3 OH) Magnesiumsulfaatti (MgSO 4 ) Vaaralausekkeet Kulutus nimellistuotanto -kapasiteetilla, t/v Käyttökohde H Valkaisu Korvaus kemikaali (Make-up) 150 Vesilaitos H Valkaisu, happivaihe H271, H302, H Klooridioksidin valmistus H271, H332, H302, H314 H225, H331, H311, H301, H Valkaisu Klooridioksidin valmistus H315, H319, H Happivaihe ja valkaisu 33

35 Rikkihappo (H 2 SO 4 ) Talkki Hiilidioksidi (CO 2 ) Ostokalkki (CaO) Sammutettu kalkki / Poltettu kalkki H Valkaisu Klooridioksidin valmistus Mäntyöljyn valmistus 95 Vesilaitos 150 Jätevedenpuhdistamo H Valkaisu (optio) Mäntyöljyn valmistus H315, H318, H Kaustistamo H315, H318, H Jätevedenpuhdistamo jäteveden neutralointi Vaahdonestoaine 600 Pesu, lajittelu, valkaisu 10 Jätevedenpuhdistamo Flokkauskemikaalit 20 Vesilaitos Urea/ammoniakkivesi Jätevedenpuhdistamo, lietteenkäsittely 600 Jätevedenpuhdistamo, lisäravinne Fosforihappo (H 3 PO 4 ) H Jätevedenpuhdistamo, lisäravinne Polymeeri 4 Jätevedenpuhdistamo Kunnossapidon ja laboratorion kemikaalit Pieniä määriä Tehdasosastot ja laboratorio Taulukko 9-2. Arvio kemikaalien ja apuaineiden varastointitilavuuksista. Kemikaali (pitoisuus) Varasto, m 3 Natriumhydroksidi (50 %) Vetyperoksidi (50 / 60 %) 150 Kloraattiliuossäiliö 450 Magnesiumsulfaatti 30 Rikkihappo 700 Hiilidioksidi (optio) 150 Happi 150 Metanoli 200 Talkki 80 Vaahdonestoaine 20 Ilman tehtaan omaa rikkihapon valmistusta rikkihapon hankintatarpeeksi on arvioitu noin tonnia vuodessa. Tehtaan omalla rikkihapon valmistuksella voidaan tästä määrästä kattaa arviolta noin 40 %, jolloin rikkihapon ostomäärä on suuruusluokkaa t/v. Rikkihapon toimitusväkevyys on tyypillisesti noin %. Rikkihapon ostomäärä on suuruusluokkaa 50 tonnia päivässä. 34

36 9.2 Polttoaineet Polttoaineiden osalta tehdasprosessi on normaaliajossa omavarainen. Ostopolttoaineita tarvitaan lähinnä kattilapolttoaineena tehtaan käynnistysvaiheessa tuotantoseisokkien jälkeen. Käynnistys- ja apupolttoaineina toimivat raskas ja kevyt polttoöljy. Raskaan polttoöljyn tarpeeksi on arvioitu noin tonnia vuodessa. Kevyen polttoöljyn käyttömäärä on noin 50 tonnia vuodessa ja sitä käytetään hajukaasusoihdussa häiriötilanteissa. Tehtaalle on suunniteltu noin m 3 varastosäiliö raskaalle polttoöljylle ja kevyelle polttoöljylle 60 m 3 varastosäiliö. Polttoainesäiliöiden sijaintipaikat ja suojarakenteet suunnitellaan niin, että ne täyttävät kemikaali- ja turvallisuuslainsäädännön mukaiset vaatimukset. 9.3 Kemikaalien tuotanto Tehtaalta myytäviä biokemikaaleja ovat raakamäntyöljy ja tärpätti. Niiden arvioidut vuosittaiset myyntimäärät ovat: - Mäntyöljy t/v - Tärpätti t/v. Arvio kierrossa olevien ja itse valmistettujen kemikaalien varastointimääristä on esitetty taulukossa (Taulukko 9-3). Eri lipeiden ja suovan syntyminen ja valmistaminen on esitetty luvussa 7 Tekninen kuvaus. Taulukko 9-3. Arvio kierrossa olevien ja itse valmistettujen kemikaalien varastointimääristä. Nimi ja CAS-numero Vaaralausekkeet Käyttökohde Varasto m 3 Syöttölipeä (n. 15 %) H290, H314, H412 Haihduttamo Vahvalipeä (n. 73 %) Haihduttamo 900 Polttolipeä (n. 83 %) Poltto soodakattilassa 900 Suopa H317, H315, H318 Mäntyöljyn valmistus Valkolipeä H290, H314 Keittämö Viherlipeä H290, H314 Kaustisointi x Klooridioksidiliuos H301, H314, H400 Valkaisu x 500 Rikkihappo H314 Mäntyöljyn valmistus Mäntyöljy H317 Myynti Tärpätti Happi (O 2 ) H225, H302, Myynti H304, H312, H315, H317, 100 H319, H332, H411 H270 Valkaisu, happivaihe

37 Rikkihapon valmistus Rikkihappoa voidaan valmistaa tehtaalla väkeviä hajukaasuja polttamalla. Tällä ratkaisulla voidaan osittain korvata ulkoa ostettavaa rikkihappoa. Ilman tehtaan omaa rikkihapon valmistusta rikkihapon hankintatarpeeksi on arvioitu noin tonnia vuodessa. Tehtaan omalla rikkihapon valmistuksella voidaan tästä määrästä kattaa arviolta 40 %. Happitehdas Prosessissa käytettävä happi tuotetaan tehdasalueella. Hapen valmistus tapahtuu joko tislausmenetelmällä (ns. kryogeeninen erotus), jossa ilmaa jäähdytetään ja nesteytetään, minkä jälkeen happi ja typpi tislataan erilleen, tai adsorptioon perustuvalla erotusmenetelmällä, jossa happea adsorboidaan ilmasta. Klooridioksidin valmistus Sellun valkaisussa käytettävä klooridioksidi valmistetaan tehdasalueella natriumkloraatista (NaClO 3 ). Klooridioksidin tuotantomäärä on noin t/v (49 t/vrk). Klooridioksidi (ClO 2 ) on nykyään yleisesti käytetty sellun valkaisukemikaali, joka on korvannut alkuainemuotoisen kloorin käytön. Klooridioksidi on myrkyllinen ja huonelämmössä herkästi räjähtävä kaasu, minkä vuoksi sen kuljetus tehtaalle on vaikeaa. Tämän vuoksi klooridioksidi valmistetaan tehdasalueella. Valmistusmenetelmiä on useita, mutta ne perustuvat samaan reaktioon, jossa natriumkloraattia (NaClO 3 ) pelkistetään happamassa olosuhteessa. Natriumkloraatti toimitetaan tehtaalle autolla kiteisenä. Kloraatti tuodaan noin 30 tonnin teräskonteissa klooridioksidilaitoksen liuotusasemalle. Kloraatti liuotetaan noin 700 g/l liuokseksi kierrättämällä kuumaa vettä kontissa. Valmis liuos pumpataan kloraattiliuoksen varastosäiliöön. Suoja-altaassa olevan säiliön tilavuus on noin 450 m 3, mikä riittää viikonlopun yli. Prosessissa kloraatti reagoi muodostaen klooridioksidikaasua, jonka pitoisuutta säädellään muuttamalla painetta. Syntynyt kaasu absorboidaan jäähdytettyyn veteen ja näin saatu liuos käytetään valkaisuprosessissa. Absorberin poistokaasu pestään natriumbisulfiittiliuoksella klooridioksidijäännösten poistamiseksi. Valitussa prosessissa pelkistimenä käytetään metanolia ja happona rikkihappoa. Näin saadaan klooridioksidia, jossa on hyvin alhainen klooripitoisuus ja sivutuotesulfaatin määrä on minimoitu, mikä on tärkeää tehtaan rikkitaseen kannalta. 36

38 Kuva 9-1. Klooridioksidilaitoksen kaavio. Raaka-aineita ovat natriumkloraatti, metanoli ja rikkihappo Mäntyöljyn valmistus Mäntyöljyä valmistetaan mustalipeästä erottuvasta suovasta, joka on sulfaattikeitossa erottuva puun hartsi- ja rasvahappojen saippua. Suopa kuoritaan heikkolipeäsäiliöiden pinnalta, mutta varsinainen suovanerotus tapahtuu välilipeäsäiliössä haihduttamolla, kun lipeän kuiva-ainepitoisuus on % ja lämpötila o C. Suopaan sekoitetaan rikkihappoa, jolloin hartsi- ja rasvahapot vapautuvat ns. mäntyöljyksi. Sekoitusreaktorin jälkeen mäntyöljy ja emävesi erotetaan lamelliselkeyttimessä tai vaihtoehtoisesti sentrifuugeilla. Mäntyöljy kuivataan ja myydään raakamäntyöljynä. Reaktorin poistokaasusta pestään rikkivety valkolipeäpesurilla ja kaasu johdetaan laimeiden hajukaasujen käsittelyyn. Mäntyöljyn valmistuksen esivaiheena voidaan käyttää hiilidioksidihapotusta, jolloin osa rikkihaposta (noin 40 %) korvataan hiilidioksidilla. Hiilihappokäsittelyllä saadaan suopaöljyä, josta pitää erottaa ja pestä muodostunut natriumkarbonaatti ennen rikkihappokäsittelyä. Myös natriumkarbonaattipitoinen emävesi johdetaan haihduttamolle. Tärpätin valmistus Tärpätti erottuu hakkeesta keittämöllä, kun haketta pasutetaan ennen keittoa hakesiilossa eli kuumennetaan suoralla höyryllä. Hakesiilon hönkähöyry lauhdutetaan jäähdyttämällä sitä kylmällä vedellä, jolloin syntyy ns. tärpättilauhdetta. Lauhtumaton kaasu johdetaan laimeiden hajukaasujen käsittelyyn ja tarpättilauhde dekantoidaan, jolloin tärpätti erottuu vettä kevyempänä ylempään faasiin ja vesi eli lauhde jää alempaan faasiin. Näin saatu raakatärpätti johdetaan tärpätin varastosäiliöön, josta raakatärpätti haetaan säiliöautolla ja viedään jatkojalostettavaksi. Tärpättisäiliö, noin 100 m 3, sijoitetaan erilleen keittämöstä erilliseen tilaan noudattaen palavien nesteiden varastoinnista annettuja määräyksiä. Erotettu lauhde johdetaan haihduttamolle likaislauhteiden stripperille puhdistettavaksi. 37

39 10 LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT Pääosa tehtaan kuljetuksista on maantieliikennettä. Myös juna- ja laivakuljetuksia käytetään. Maantiekuljetusten reitti tulee valtatieltä 5 Sorsasalon liittymää pitkin Selluntielle, ja siitä eteenpäin tehdasalueelle. Henkilöliikenne tehdasalueelle järjestetään Sorsasalon pienteollisuusalueen kautta eri reittiä kuin tehtaan raskas liikenne. Junakuljetuksia varten tehtaalle rakennetaan raideyhteys Savon Sellun tehdasalueelle tulevan teollisuusraiteen kautta. Tehtaalle on mahdollista kuljettaa puuta myös vesitse Savon Sellun satama-alueen kautta. Suurin osa tehtaan toiminnan aikaisista kuljetuksista on raaka-aineena käytettävän kuitupuun kuljetuksia. Muita kuljetuksia ovat sahahakkeen, kemikaalien, polttoaineiden, biokemikaalien ja jätteiden kuljetukset sekä henkilöstön työmatkaliikenne. Toiminnan aikainen kuljetusmäärä on enimmillään noin 450 ajoneuvoa vuorokaudessa. Raskaan liikenteen kuljetuksia on 260 autoa/vrk ja henkilöliikennettä 190 autoa/vrk. Puun vastaanotto tehtaalla toimii ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä. Rautatiekuljetuksia arvioidaan tulevan tehtaalle yhteensä kuusi junaa vuorokaudessa. Pyöreää kuitupuuta arvioidaan tulevan tehtaalle kolme junaa vuorokaudessa. Samoin sellun satamakuljetuksiin tarvitaan kolme junaa päivittäin noin kahdeksan tunnin välein. Tehtaalle on mahdollista kuljettaa puuta myös vesiteitse Sorsasalon satama-alueen kautta. Sulan veden aikaan puuraaka-aineen laivakuljetuksia voi tulla satamaan noin kaksi laivaa viikossa. Samoin on mahdollista, että sellua laivataan pieniä määriä Itämeren satamiin. 38

40 11 VEDEN TARVE JA HANKINTA Tehtaassa vettä tarvitaan prosessivetenä, jäähdytysvetenä ja talousvetenä. Oheisessa taulukossa (Taulukko 11-1) on esitetty arvio tehtaan raakavedenkulutuksesta ja sen jakautumisesta eri käyttötarkoituksiin. Raakavesi prosessiveden puhdistukseen ja jäähdytysvedeksi otetaan Virtasalmesta. Tehdasalueella käytettävä talousvesi hankitaan kunnallisesta vesijohtoverkosta tai valmistetaan itse. Osa lämmenneestä jäähdytysvedestä käytetään talviaikana prosessiveden valmistukseen. Taulukko Arvio tehtaan raakavedenkulutuksesta ja sen jakautumisesta eri käyttötarkoituksiin. Määrä, m 3 /vrk Talvi Määrä, m 3 /vrk Kesä Raakavesi jäähdytykseen Prosessivesi Talousvesi Yhteensä Koska veden otto ja purku tapahtuvat samaan vesistöön, ei veden otolla ole vaikutusta veden korkeuteen. Korvaavaa vettä virtaa ottopaikalle, eikä veden korkeus muutu. Myöskään virtaama ei vedenoton vuoksi muutu. Ottopaikalla virtaussuunta ei ole yksisuuntainen, vaan virtaukset vaihtelevat tulovirtaamien, vedenkorkeuden ja tuulen suunnan perusteella. Otettava vesimäärä korvautuu olosuhteista riippuen joko pohjoisesta tai etelästä käsin. Vedenotto- ja purkupaikat on merkitty seuraavaan karttakuvaan (Kuva 11-1). 39

41 Kuva Veden otto- ja purkupaikkojen sijanti. 40

42 Raakavesipumppaamon periaatekuva on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 11-2). Tulopumppaamolla raakavesi puhdistetaan mekaanisesti välpällä ja rumpusuodattimilla. Veden mukana välpille kulkeutuu jonkin verran kalaa ja roskia, jotka huuhdotaan takaisin veteen. Vesipumppaamolle joutuvan kalan ja roskien määrää vähennetään pitämällä esteverkkoja veden imuaukoissa. Kuva Raakavesipumppaamon periaatekuva Prosessiveden tarve, hankinta ja käsittely Tehtaan keskimääräiseksi prosessiveden kulutukseksi on arvioitu noin m 3 päivässä. Tehtaan prosessiveden käytön on arvioitu olevan alle 17 m 3 sellutonnia kohden. Prosessista haihtuu vettä vesihöyrynä lähinnä sellun kuivatuskoneiden kuivatusosan poistoilman mukana. Toisaalta prosessiin tulee vettä vedenoton lisäksi osana raakapuuta, jonka kosteus on tyypillisesti noin 50 %. Kaiken kaikkiaan vettä palautuu vesistöön suurin piirtein raakaveden ottoa vastaava määrä. Mahdollisten tulipalojen sammutusvesi saadaan tehtaan prosessivesisäiliöstä. Palovesipumpuilla on myös diesel-käyttö mahdollisen sähkökatkon varalta. Raakavesilaitos Raakavesilaitoksella puhdistetaan tehtaan ottama raakavesi prosessivedeksi. Prosessivettä varten raakavedestä poistetaan humusta ja kiintoainetta. Prosessiveden käsittelyn päävaiheet ovat selkeytys ja suodatus. Mekaanisesti siivilöityyn raakaveteen sekoitetaan saostuskemikaaleja ja ph:n säätökemikaaleja, jotka edesauttavat humuksen ja kiintoaineen hiutaloitumista eli flokkulointia. Saostuskemikaaleina voidaan käyttää esimerkiksi ferrisulfaattia (FeSO 4 ), ferrikloridia (FeCl 2 ) tai alumiinisulfaattia (Al 2 (SO 4 ) 3 ). Selkeytysaltaassa muodostuneet kiintoainehiutaleet saadaan erotetuksi vedestä. Todennäköisesti käytettävänä tekniikkana on flotaatioselkeytys, jossa ilmakuplien avulla kiintoainehiutaleet vaahdotetaan altaan pinnalle ja erotetaan kaapimalla tai ylijuoksutuksella. Selkeytetty vesi suodatetaan hiekkasuotimissa, missä poistetaan selkeytysvaiheen jälkeen veteen jääneitä kiintoainejäämiä. Hiekkasuotimien hiekkapeti puhdistetaan määräajoin vastavirtahuuhtelulla. Huuhteluvedet kierrätetään takaisin raakavedeksi. Lauhdeturbiinille johdettava jäähdytysvesi siivilöidään vain mekaanisesti. 41

43 Kattilavesilaitos Soodakattilan ja kuorikattilan syöttövedeksi tarvitaan täyssuolapoistettua vettä. Kattiloiden syöttövesi voidaan valmistaa prosessivedestä käänteisosmoosia tai kationi- ja anionivaihtimia käyttäen. Kattilavedestä myös poistetaan siihen liuenneita kaasuja. Kattilaveteen lisätään tarvittavia kemikaaleja muun muassa kemialliseen hapenpoistoon, kovuuden poistoon ja korroosion estoon. Höyryn käyttökohteista palautuva lauhde puhdistetaan sekavaihtimella Jäähdytysveden tarve Jäähdytysvesi otetaan Virtasalmesta samalla tulopumppaamolla kuin raakavesi prosessiveden puhdistukseen. Jäähdytysvettä tarvitaan höyryturbiinin lauhduttimeen, jossa jäähdytysveden lämpötila nousee asteeseen. Jäähdytysveden määrä on talvella pienempi (keskimäärin noin 3,1 m 3 /s) kuin kesällä (keskimäärin noin 6,4 m 3 /s). Tämä johtuu järviveden lämpötilavaihtelusta. Keskimäärin koko vuonna jäähdytysveden määrä on 4-5 m 3 /s. 42

44 12 PÄÄSTÖT JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN 12.1 Jäähdytysvedet 12.2 Jätevedet Puhtaat jäähdytysvedet palautetaan Kallaveteen. Jäähdytysvesien purkupaikka sijaitsee jätevedenpuhdistamon edustalla (Kuva 11-1). Jäähdytysvesi lämpenee tehtaan kierrossa, mutta sen laatu ei muutu. Jäähdytysveden lämpötilan nousu on kesällä noin 18 C ja talvella noin 34 C. Keskimäärin koko vuonna jäähdytysvesi lämpenee noin 26 astetta. Jäähdytysveden aiheuttama lämpökuorma vesistöön on noin 436 MW. Tehtaalla syntyviä jätevesiä ovat prosessijätevedet, hulevedet ja saniteettijätevesi. Prosessijätevedet käsitellään tehtaan jätevedenpuhdistamolla ja puhdistettu jätevesi johdetaan Kallaveteen. Tehdasalueen puhtaat hulevedet ohjataan laskeuma-altaan kautta kosteikkoimeytykseen. Mahdollisesti ympäristöä kuormittavat hulevedet johdetaan tehtaan jätevedenpuhdistamolle. Saniteettijätevedet tehdasalueelta johdetaan tehtaan jätevedenpuhdistamolle. Oheisessa taulukossa (Taulukko 12-1) on esitetty arvio tehtaalla syntyvien jätevesien keskimääräisistä määristä. Taulukko Arvio Finnpulpin tehtaalla syntyvien jätevesien keskimääräisistä määristä. Määrä, m 3 /vrk Prosessijätevesi Saniteettijätevesi 60 Hulevedet Tehtaan prosessijäteveden määrän on arvioitu olevan alle 17 m 3 sellutonnia kohden. Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen jätevesivirtaama purkupaikalla jäteveden käsittelyn jälkeen vuosikeskiarvona valkaistulle sulfaattisellulle on m 3 /ADt Jätevedenpuhdistamo Uudelle jätevedenpuhdistamolle johdetaan kaikki Finnpulpin biotuotetehtaalla syntyvät jätevedet. Lisäksi jätevedenpuhdistamolle johdetaan Savon Sellu Oy:n aallotuskartonkitehtaan jätevedet ja Ekokem-Palvelu Oy:n suotovedet. Jätevedet puhdistetaan mekaanis-biologisella jätevedenpuhdistamolla. Jäteveden puhdistuksen päävaiheet ovat jäähdytys, esiselkeytys, tasaus, ilmastus ja jälkiselkeytys (Kuva 12-1). Valkaisusuodokset jäähdytetään lämmönsiirtimillä ja jätevesi esineutraloidaan lisäämällä kalkkia happamaan jäteveteen. Kaikki tehtaan jätevedet johdetaan esiselkeytykseen, missä kuitupitoinen kiintoaines laskeutuu selkeytysaltaan pohjalle, josta se poistetaan primäärilietteenä. Esiselkeytys tapahtuu halkaisijaltaan noin 60 m:n pyöreässä selkeyttimessä, jonka reunavesisyvyys on noin 4 metriä. Kuituliete poltetaan yhdessä kuoren ja purun kanssa tehtaan kuorikattilassa. Vaihtoehtoisesti kuituliete voidaan kuivata ja kaasuttaa kuoren kaasutuslaitoksella tai mädättää tarkoitusta varten rakennettavassa biokaasulaitoksessa. Esiselkeytetty jätevesi jäähdytetään lämmönvaihtimilla noin 37 o C lämpötilaan biologisen puhdistamon toiminnan varmistamiseksi. Jäähdytetty jätevesi johdetaan tasausal- 43

45 taiden kautta biologiseen puhdistukseen. Tasausaltaiden tehtävänä on tasata jätevesien määrän ja laadun vaihteluja biologisen puhdistamon kuormituksen tasaamiseksi. Tasausaltaita on suunniteltu kolme. Niiden yhteistilavuus on noin m 3, mikä vastaa tehtaan noin vuorokauden vedenkäyttöä. Yksi allas on aina käytettävissä varoaltaana, johon voidaan kerätä jätevesilaitosta poikkeuksellisen runsaasti kuormittavia jätevesiä tehtaan mahdollisissa häiriötilanteissa. Varoaltaasta nämä jätevedet johdetaan puhdistamolle hallitusti annosteltuna vaarantamatta biologisen puhdistuksen toimintaa tai tehtaalta uloslaskettavan purkuveden laatua. Käytännön varoallaskapasiteetti on maksimissaan m 3. Tarvittaessa jäteveden ph:ta säädetään ennen ilmastusta lisäämällä natriumhydroksidia. Savon sellun jätevesi esiselkeytetään ja pumpataan suoraan neutralointialtaaseen, missä se sekoitetaan Finnpulpin jäteveteen. Jäteveden biologinen puhdistusprosessi in ns. matalakuormitteinen aktiivilieteprosessi, jossa lietekuorma on noin 0,15 kgbod 7 /kg lietettä ja lieteikä noin vrk. Lietepitoisuus ilmastuksessa on noin 3,5 kg/m 3. Riippuen teknologiatoimituksesta osa ilmastusaltaasta voi toimia jäteveden esi-ilmastuksena (MBP-prosessi), jota seuraa selektorialtaat tai vaihtoehtoisesti osa ilmastusaltaasta toimii kantoainereaktorina, jota seuraa aktiivilieteprosessi (BAS-prosessi). Ilmastusaltaiden tilavuus on alustavasti noin m 3 ja syvyys 8-10 m. Ilmastusaltaassa jätevesi ja sopivan mikrobikannan muodostama aktiiviliete pidetään sekoituksen avulla tasalaatuisena hapellisissa olosuhteissa. Biologisessa puhdistuksessa bakteerieliöstö käyttää ravintonaan jäteveden sisältämää happea kuluttavaa orgaanista ainesta ja siten alentaa jätevesien biologista hapenkulutusta (BOD) ja kemiallista hapenkulutusta (COD). Jätevettä ilmastetaan pohjailmastimilla riittävän happipitoisuuden ylläpitämiseksi. Bakteerikasvusto käyttää ravintonaan myös jäteveden sisältämää typpeä ja fosforia. Biologisen toiminnan optimoimiseksi jäteveteen voidaan lisätä jonkin verran lisäravinteina typpeä ja fosforia ennen ilmastusta. Savon Sellun jätevedessä on kuitenkin ylimäärin ammoniumtyppeä, joten typpeä ei lisätä. Myöskään fosforia ei normaalitilanteessa lisätä. Ilmastusaltaasta jätevesi ja siihen sekoittunut biomassa johdetaan jälkiselkeytykseen. Kahdessa rinnakkaisessa noin 60 m:n jälkiselkeytysaltaassa bioliete laskeutuu altaiden pohjalle ja poistetaan imukaapimilla. Ylimääräinen bioliete poistetaan kierrosta. Puhdistettu ja selkeytetty vesi palautetaan vesistöön. Biolieteylijäämä pumpataan haihduttamolle, jossa se sakeutetaan lingoilla ja poltetaan mustalipeän mukana soodakattilassa. Vaihtoehtoisesti bioliete voidaan mädättää. Jätevedenpuhdistamolta ei arvioida normaalitilanteessa vapautuvan hajuyhdisteitä ympäristöön. Jätevedenpuhdistamon hajupäästöt hallitaan tehtaan sisäisillä toimenpiteillä ja puhdistamon hyvällä prosessin hallinnalla. 44

46 Kuva Jäteveden biologinen puhdistusprosessi. Puhdistetun jäteveden purkupaikka sijaitsee Sorsasalon eteläpuolella Kelloselällä (Kuva 11-1). Purkuputken pää varustetaan diffuusorilla, jolla varmistetaan purkuveden hyvä sekoittuminen järviveteen ja laimentuminen suureen vesimäärään vesistövaikutusten minimoimiseksi. Diffuusori on noin 200 metriä pitkä ja varustettu 4-6 purkuaukolla Päästömäärät Jätevedenpuhdistamolle tuleva jätevesikuormitus ja puhdistamon poistotehokkuudet on esitetty taulukossa 12-2 vuosikeskiarvona. Finnpulpin tehtaan nimellistuotantokapasiteetti on ADt/v ja jätevesivirtaama m 3 /vrk. Savon Sellu Oy:n tuotanto on maksimissaan t/v ja jätevesivirtaama m 3 /vrk. Ekokem-Palvelu Oy:n suotovesien päästöt ja virtaamat sisältyvät Savon Sellun lukuihin. Jätevesikuormitukset ja poistotehokkuudet perustuvat: - huolelliseen prosessisuunnitteluun - alhaiseen jätevesimäärään sellutonnia kohden - satunnaispäästöjen tehokkaaseen keräilyyn - jäteveden määrän ja laadun tasaamiseen - päästöparametrien tasapainoon lähtevässä jätevedessä. 45

47 Taulukko Jätevedenpuhdistamolle tuleva ja sieltä lähtevä kuormitus sekä puhdistamon poistotehokkuudet (reduktio) vuosikeskiarvoina. COD BOD 7 Kiintoaine Typpi Fosfori AOX Sulfaatti Savon Sellu kg/vrk Finnpulp kg/vrk Yhteensä tuleva Puhdistettu jätevesi kg/vrk kg/vrk * Reduktio % * *tavoitteelliset arvot 12.3 Hulevedet 12.4 Päästöt ilmaan Tehdasalueen puhtaat sade- ja sulamisvedet johdetaan alueen koontikaivojen, sadevesiputkiston kautta valvottuun keräily- ja varoaltaaseen ja kosteikkoimeytyksen kautta vesistöön. Keräily- ja varoallas toimii sekä hiekan- ja lietteen laskeutusaltaana. Puhtaat hulevedet koostuvat lähinnä rakennusten katoilta ja piha-alueilta tulevista valumavesistä. Ne vastaavat koostumukseltaan ja laadultaan tavanomaisia taajama-alueilla syntyviä hulevesiä. Mahdollisesti likaantuneilta alueilta, kuten kemikaalien purkupaikoilta, tulevat hulevedet pidetään altaiden, kaatojen ja kynnysten avulla erillään puhtaista hulevesistä. Mahdollisesti likaantuneet hulevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Puunkäsittelyn alueelta hulevedet kerätään viivytysaltaaseen. Viivytysaltaassa hulevesi laskeutetaan tai suodatetaan sepelin läpi. Käsitellyt vedet johdetaan kosteikkoimeytyksen kautta vesistöön. Viivytysallas suunnitellaan niin, että sinne mahtuu puunkäsittelyn alueelta vuorokauden aikana kertyvät hulevedet keskimääräisenä sadejaksona. Viivytysaltaan lopullinen rakenne, koko ja sijainti varmentuvat tehdasalueen suunnittelun edetessä. Alueet, joilla öljyn pääseminen viivytysaltaaseen tai sadevesiviemäriin on mahdollista kuten polttonesteiden tankkauspaikoilta, varustetaan öljynerotuskaivoilla. Hulevesien keskimääräiseksi hulevesivirtaamaksi on arvioitu m 3 /vrk. Tehtaan hankealueella muodostuvien hulevesien määrä on arvioitu laskennallisesti sadantatietojen perusteella. Tehtaan päästöt ilmaan syntyvät soodakattilassa, kuorikattilassa, meesauunissa, hajukaasukattilassa ja poikkeustilanteissa soihdussa Savukaasujen puhdistustekniikat Ympäristö-, terveys- ja viihtyvyyshaittojen ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi tehtaalle valitaan riittävän tehokkaat savukaasujen puhdistuslaitteistot ja -menetelmät, että päästöt eivät ylitä niille ympäristöluvassa asetettavia raja-arvoja. 46

48 Savukaasupäästöjä voidaan vähentää prosessiteknisin toimenpitein ja savukaasujen käsittelyllä. Soodakattila varustetaan neljällä rinnakkaisella sähkösuotimella savukaasujen puhdistamiseksi. Sähkösuotimet mitoitetaan niin, että myös yhden suotimen ollessa puhdistettavana ja pois käytöstä varmistetaan savukaasujen puhdistuminen. Myös meesauunin savukaasut puhdistetaan sähkösuotimella. Kuorikattilan savukaasut puhdistetaan sähkösuotimella tai pussisuotimella. Sähkösuodin on korkeaerotusasteinen kuiva suodin ja se varustetaan korkeataajuusmuuntajalla, jonka avulla vähennetään sähkösuotimen läpilyöntejä ja päästään korkeaan hiukkasten erotusasteeseen. Savukaasut johdetaan korkean piipun (130 metriä) kautta ulkoilmaan, jotta voidaan varmistua niiden tehokkaasta laimenemisesta. Savupiipussa on omat hormit soodakattilalle, meesauunille, kuorikattilalle ja hajukaasukattilalle sekä varatie väkeville hajukaasuille. Leviämismallin avulla on varmistettu, että savupiippu on riittävän korkea takaamaan tehokkaan savukaasujen laimenemisen. Näin vaikutus alueen ilmanlaatuun on vähäinen, eivätkä ilmanlaadulle asetetut raja- ja ohjearvot ylity. Hajukaasujen varapolttopaikkana sijaitseva soihtu sijaitsee soodakattilan katolla, noin 85 metrin korkeudessa. Taulukko Ilmapäästölähteiden tekniset tiedot. Finnpulp Soodakattila Meesauuni Kuorikattila Hajukaasukattila Soihtu Savupiipun korkeus (m) Sisäpiipun halkaisija (m) 5,5 2,4 1,8 1,8 2,0 Savukaasuvirtaus (m 3 n/s, kuiva) ,4 Savukaasun lämpötila ( O C) Hajukaasujen keräys ja käsittely Väkevät hajukaasut kerätään keittämöltä ja haihduttamolta likaislauhdesäiliöistä, metanolin nesteytyksestä, vahvamustalipeäsäiliöistä sekä tyhjöjärjestelmästä. Väkevät hajukaasut poltetaan ensisijaisesti hajukaasukattilassa, joka on varustettu lämmön talteenotolla ja rikkihappokonvertterilla. Väkeviä hajukaasuja voidaan polttaa myös soodakattilassa tai häiriötilanteissa soihdussa. Hajukaasujen poltto hajukaasukattilassa suunnitellaan tuottamaan hajukaasujen rikkiyhdisteistä rikkihappoa, mikä vähentää tehtaalle ostettavan rikkihapon tarvetta. Tämä helpottaa tehtaan natrium-rikkitaseen hallintaa ja auttaa alentamaan jätevesien sulfaattipitoisuutta. Laimeita hajukaasuja kerätään kuitulinjalta, haihduttamosta, mäntyöljylaitokselta, valkolipeän valmistuksesta ja biokaasulaitokselta. Laimeat hajukaasut johdetaan ensisijaisesti osaksi soodakattilan polttoilmaa. Häiriötilanteissa ne voidaan ohjata myös soihtuun tai hajukaasukattilaan. Hajukaasujärjestelmä on suunniteltu siten, että hajuyhdisteet voidaan tuhota kaikissa tehtaan ajotilanteissa. Riski hajupäästöille on suurimmillaan tehtaan ylös- ja alasajotilanteissa sekä vaihdettaessa hajukaasujen polttopaikkaa. Normaalissa tuotantotilan- 47

49 teessa hajukaasut saadaan poltettua tehokkaasti yllä mainituilla tavoilla. Tehtaalla ei synny hajapäästöjä Päästömäärät Tehdas suunnitellaan siten, että tehtaalla syntyvät soodakattilan, meesauunin ja hajukaasukattilan päästöt eivät ylitä sellu- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä määritettyjä päästötasoja (katso luku ). Kuorikattilan päästöihin sovelletaan suurten polttolaitosten asetuksen (936/2014) liitteessä 1 esitettyjä päästöraja-arvoja. Seuraavassa taulukossa on esitetty tehtaan maksimi päästötasot kuukausikeskiarvoina ilman häiriöpäästöjä (Taulukko 12-4). Taulukko Tehtaan maksimi päästötasot kuukausikeskiarvioina (mg/m 3 n, kuiva savukaasu, ilman häiriöpäästöjä). Soodakattila Meesauuni Hajukaasukattila mg/m 3 n (O 2 = 9 %) Kuorikattila mg/m 3 n (O 2 = 6 %) mg/m 3 n (O 2 = 6 %) Hiukkaset NO x TRS (rikkinä) SO 2 (rikkinä) mg/m 3 n (O 2 = 6 %) Taulukko Tehtaan arvioidut vuosipäästöt (tonnia vuodessa). Vuosittaiset kokonaispäästöt ilmaan on arvioitu tehtaan suunnittelutietojen perusteella. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 12-5) on esitetty tehtaan arvioidut vuotuiset päästöt. Soodakattila Meesauuni Hajukaasukattila Kuorikattila Yhteensä Hiukkaset t/v NO x t/v TRS ts/v SO 2 ts/v Muut päästöt ilmaan Kuoren viirakuivauksesta vapautuu pöly- ja VOC-päästöjä. Päästöjen määrään ja koostumukseen vaikuttavat useat tekijät, kuten kuivauslämpötila, kuivausaika ja kuivattava aine. Poistoilmassa on hiukkasia noin 10 mg/m 3 ja viirakuivaimen alhaisesta kuivauslämpötilasta johtuen VOC-pitoisuudet ovat alhaisia (tyypillisesti alle 5 mgc/nm 3 ). Klooridioksidin valmistuksessa ja valkaisuprosessissa vapautuu ilmaan pieniä määriä klooridioksidijäämiä. Klooridioksidin valmistuksesta ja valkaisusta tulevat höngät puhdistetaan hönkäpesurilla ennen kuin ne johdetaan ilmaan. Klooridioksidilaitoksen ja valkaisuprosessin hönkien jäännösklooripäästöt (laskettuna klooriksi) ovat alle 20 mg/nm 3. Klooripäästöjen määrä vuodessa on noin 750 kg. 48

50 Biokaasulaitokselta poistettava prosessikaasu alittaa yleisesti käytetyn hajukaasupitoisuuden OU/m 3 ja ammoniakkipitoisuuden 10 mg/m 3. Puuraaka-aineen haketuksessa syntyy aina jonkin verran hienoainetta. Puupuru ja pöly voivat levitä tuulen vaikutuksesta hakekasoista tehdasalueelle ja tuulioloista riippuen satunnaisesti sen ulkopuolellekin. Tyypillisesti hakkeen seulonta hienoaineesta on sijoitettu prosessissa hakekasan jälkeen ennen keittämöä. Sijoittamalla hakkeen seulonta ennen hakekasoja voidaan purun ja pölyn leviämistä hakekasoista vähentää Päästöt maaperään ja pohjaveteen 12.6 Sivutuotteet Tehtaan toiminnasta ei lähtökohtaisesti aiheudu päästöjä maaperään tai pohjaveteen. Kemikaalivarastot ja -säiliöt rakennetaan kemikaalilain ja sen nojalla annettujen määräysten sekä SFS-standardien mukaan ja yhtenä päämääränä varastointia ja toimintatapoja suunniteltaessa on kemikaalivahinkojen estäminen kokonaan. Tehtaan viemäröinti suunnitellaan siten, että mahdolliset kemikaalivuodot saadaan kiinni jo tehtaalla suojaaltaisiin tai mineraaliöljy viemäriverkosta öljynerotuskaivoihin. Kemikaalien kuljetuksissa noudatetaan niitä koskevia turvallisuusohjeita ja - määräyksiä. Vahinko- ja vaaratilanteisiin varaudutaan lisäksi hälytysautomatiikan sekä toiminta-suunnitelmien ja -ohjeiden avulla, jolloin riski, että kemikaaleja pääsisi vesistöön, maa-perään tai pohjaveteen, on erittäin pieni. Biotuotetehdasprosessissa syntyy sivuvirtoja, jotka voidaan jätelain (646/2011) 5 :n 2 momentin perusteella luokitella sivutuotteiksi. Sivutuote syntyy tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen valmistaminen. Se on aine, joka on syntynyt varsinaisen tuotteen lisäksi tuotantoprosessin olennaisena osana. Sivutuotteella tarkoitetaan materiaalia, jolle on olemassa oleva käyttötarve ja kysyntää. Sen tulee olla käytettävissä sellaisenaan tai tavanomaisen teollisen käytännön mukaan muunnettuna. Sivutuotetta on mahdollista esimerkiksi kuivata tuotantoprosessin aikana tai muutoin käsitellä tavanomaisella teollisella tavalla. Lisäksi sivutuotteen tulee täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät kriteerit eikä sen käyttö saa kokonaisuutena arvioiden aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Finnpulpin näkemyksen mukaan tuotantoprosessin sivuvirroista poltettu kalkki, kalkkipöly ja tuhka täyttävät jätelain mukaiset sivutuotteen kriteerit. Hakija esittää jätelain 5 :n 2 momentin määritelmään viitaten, että nämä jakeet luokiteltaisiin ympäristöluvassa sivutuotteiksi. Ne tulisi luokitella jätteiksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ne eivät täytä niille asetettuja laatu- ja turvallisuuskriteerejä. Tällaisessa tapauksessa ne sijoitetaan asianmukaisesti kaatopaikalle Poltettu kalkki Poltettua kalkkia syntyy meesauunissa meesan (CaCO 3 ) polton yhteydessä. Poltettua kalkkia (CaO) käytetään valkolipeän raaka-aineena kemikaalilinjalla. Poltettu kalkki imee itseensä ilman kosteutta ja hiilidioksidia. Poltettu kalkki (CaO) reagoi veden kanssa kuumeten ja muodostaen sammutettua kalkkia (Ca(OH) 2 ). Sammutetun kalkin vesiliuos on alkalinen. Pääasiassa kaikki syntyvä kalkki hyödynnetään omassa toiminnassa kemikaalien talteenottoprosessissa. Häiriön vuoksi prosessista poistettua poltettua kalkkia varastoidaan väliaikaisesti tehdasalueella syötettäväksi takaisin prosessiin. Varastoidun poltetun kalkin ensisijainen käyttö on prosessiin palauttaminen. Tässä tilanteessa poltettu kalkki ei ole poistunut käytöstä, vaan kyse on prosessikemikaalin varastoimisesta. 49

51 Poltettuun kalkkiin rikastuu prosessissa olevia vierasaineita, jolloin poltettua kalkkia joudutaan poistamaan prosessista. Kemikaalikierrosta poistettu poltettu kalkki ohjataan hyödynnettäväksi sellaisenaan, eikä sitä varastoida laitosalueella kuin väliaikaisesti. Poltettua kalkkia käytetään jätteiden ja pilaantuneiden maamassojen stabilointiin. Poltetun kalkin käytölle stabilointiaineena on vakiintuneet markkinat Suomessa. Poltettua kalkkia voidaan käyttää sellaisenaan stabilointiaineena Kalkkipöly Tuhka Meesauunin savukaasut johdetaan sähkösuodattimelle, jossa savukaasujen mukana kulkeutunut kalkkipöly erotetaan ja palautetaan takaisin polttoon. Kalkkipölyn kalsiumoksidipitoisuus (CaO) noin 20 % ja kalsiumkarbonaattipitoisuus (CaCO 3 ) noin 80 %. Kalkkipölyä voidaan joutua poistamaan prosessista siihen kertyvien vierasaineiden tai prosessihäiriöiden takia. Prosessista poistettu kalkkipöly toimitetaan takaisin kalkintoimittajalle. Kalkkipölyä voidaan toimittaa takaisin kalkintoimittajalle esim. pigmentin raaka-aineeksi. Kalkkipölyn käytölle pigmentin raaka-aineena on myös vakiintuneet markkinat Suomessa. Näin ollen kalkkipölyn jatkokäytöstä on varmuus. Kalkkipölyä voidaan käyttää sellaisenaan pigmentin raaka-aineena. Tyypillisiä tuhkan hyötykäyttökohteita ovat käyttö maisemointimateriaalina ja viherrakentamisessa tai lannoitekäytössä. Viranomaisen hyväksymällä omavalvonnalla varmistetaan, että kyseessä oleva tuhka täyttää asetusten mukaiset liukoisuus- ja kokonaispitoisuusarvot. Hyötykäyttöön soveltumaton tai ilman hyötykäyttökohdetta oleva tuhka läjitetään tuhkakaatopaikalle loppusijoituspaikkaan ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Tuhkaa välivarastoidaan kiinteistöllä lyhyen aikaa ennen sen toimittamista hyötykäyttökohteeseen Jätteet Prosessissa muodostuvat jätteet ovat luonteeltaan pääosin tavanomaisia jätteitä. Jätevesien käsittelyssä muodostuvat lietteet voidaan hyödyntää energian tuotannossa. Myös tehtaan huolto- ja toimistotöissä muodostuvista jätteistä suuri osa voidaan hyödyntää materiaalina (mm. paperi, pahvi, metalli) tai energiana. Vaarallisia jätteitä (mm. jäteöljyt, öljyiset vedet, kiinteitä öljyiset jätteet, kemikaalijätteet, loisteputket, paristot ja akut) muodostuu tehtaalla vain vähän. Hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen toimitettavia jätejakeita ei käsitellä tai varastoida pitkäaikaisesti laitosalueella. Lyhytaikaisesti voidaan varastoida meesaa, kalkkia ja puristettua primäärilietettä. Jätteiden käsittely, varastointi ja kuljetus toteutetaan siten, etteivät jätteet pääse leviämään ympäristöön. Pölyävät materiaalit (mm. tuhkat) varastoidaan ja kuljetetaan siten, ettei pölyämistä tapahdu (siilot, suljetut/peitetyt kuormat). Nestepitoiset jätteet varastoidaan säiliöissä, joista nesteet eivät pääse valumaan ympäristöön (tarvittaessa varoaltaat). Hajuhaittoja ehkäistään käsittelemällä mahdollisesti haisevat jätteet/sivutuotteet (lietteet, mädäte) suljetuissa tiloissa. Vaaralliset jätteet varastoidaan asianmukaisesti lukitussa tai valvotussa tilassa omissa keräysastioissaan, siten ettei päästöjä ympäristöön tapahdu. Kaikki tehdasalueella hyötykäyttöön soveltumattomat jätteet (mm. viherlipeäsakka, kaatopaikkajäte, vaarallinen jäte) toimitetaan asianmukaiseen käsittely- tai loppusijoituspaikkaan tehdasalueen ulkopuolelle, jolloin käsittelystä ja loppusijoituksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset kohdistuvat käsittely- 50

52 ja loppusijoituspaikoille. Mahdollisuuksien mukaan myös näille jakeille pyritään löytämään hyötykäyttökohteita. Mahdollisia loppusijoituspaikkoja alueella muodostuville jätteille ovat tehtaan naapurissa sijaitseva Ekokemin teollisuusjätteen kaatopaikka-alue tai muu loppusijoitusalue, jolla on ympäristölupa ko. jätteiden vastaanottoon. Jätteet käsitellään tai hyödynnetään sellaisessa paikassa tai toiminnassa, jolla on toiminnan edellyttämät asianmukaiset luvat tai jätelain vaatimukset täyttävä hyväksyntä. Taulukossa (Taulukko 12-6) on lueteltu tehtaalla syntyviä sivutuotteita ja kiinteitä jätteitä sekä niiden loppusijoituspaikat. Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut sivutuote- ja jätemäärät (tonnia vuodessa). Sivutuote/ jätetyyppi Tunnusnumero Syntypaikka Ominaisuudet Hyötykäyttö / loppusijoitus Tuhka Kuoren kaasutus Tuhka Kuorikattila Hienojakoista tuhkaa Viherlipeäsakka, - hiekka, meesa Meesauunin kalkkipöly Hiekka, rejektit Primääriliete (kuituliete) Hienojakoista tuhkaa Kaustisointi Viherlipeäsakka ja hiekka ovat luonteeltaan tavanomaista jätettä. Ei sisällä biohajoavaa ainetta. Meesa on kemiallisesti pysyvä yhdiste eikä sisällä biohajoavaa ainetta Meesauuni Kalsiumoksidia (CaO) ja kalsiumkarbonaattia (CaCO 3 ) , Jätevedenkäsittely Bioliete Jätevedenkäsittely Mädäte Biokaasulaitos Toimisto- ja siivousjäte Puunkäsittely Kiviä, hiekkaa, puun kappaleita yms. Jätteenä tavanomaista jätettä. Esiselkeytyksestä poistettu kuitupitoinen primääriliete Jälkiselkeytyksestä poistettu ylimääräinen bioliete (mikrobimassa) Tavanomaista jätettä Yleiset alueet Luonteeltaan hyödynnettäviä ja tavanomaisia jätteitä Hyötykäyttö lannoitteena / viherrakentamisessa Hyötykäyttö lannoitteena / viherrakentamisessa Toistaiseksi viherlipeäsakalla ja meesalla ei ole hyötykäyttökohteita, loppusijoitus kaatopaikalle. Hyötykäyttö lannoitteena, maisemoinnissa tai raaka-aineena kalkintuotannossa (esim. pigmentin raaka-aineena) Hyötykäyttö maisemoinnissa Poltto kuorikattilassa tai kaasutuksessa / biokaasulaitos Poltto soodakattilassa / biokaasulaitos Jatkokäsittely lannoitteeksi tai kaasutus tai käyttö biohiilen raakaaineena Hyötykäyttö aineena, energiana ja tarvittaessa loppusijoitus asianmukaiselle tavanomaisen Määrä (t ka/v)

53 jätteen kaatopaikalle Vaarallinen jäte Tehdasosastot Luonteeltaan vaarallisia jätteitä (mm. öljypitoiset jätteet, akut, paristot, laboratoriojätteet yms.) Käsittely tai loppusijoitus asianmukaisessa käsittelykeskuksessa < Melu ja tärinä Tehtaan merkittävimpiä melunlähteitä ympäristöön ovat sellun kuivatuskoneen poistoilmapuhaltimet ja pyöreän puun käsittely kuorimolla. Sellun kuivatuskoneen poistoilmapuhaltimet sijaitsevat yli 20 metriä korkean kuivatuskonehallin katolla. Puun kuorinta kuorimarummussa ja sitä seuraava haketus ovat voimakkaan melun lähteitä. Kuorimarummut ja hakkurit sijoitetaan äänieristettyihin rakennuksiin. Kuorimon syöttöpöydät, joille pyöreä puu syötetään puukurottajilla, on kuitenkin sijoitettava ulkotiloihin. Puun pudottaminen kuorimon syöttöpöydälle aiheuttaa melua ympäristöön. Myös kuorimon syöttökuljettimen läpivientiaukosta kuorimorakennukseen voi kulkeutua kuorimon melua ympäristöön. Puunkäsittelyn meluhaittaa ympäristöön pyritään vähentämään sijoittamalla meluavat toiminnot tehdasalueen keskelle osin kallioleikkauksen suojaan. Ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen katsottiin tarpeelliseksi hahmottaa alustavia meluntorjuntatoimenpiteitä siihen hankesuunnitelmaan, joka toimi YVAn pohjana meluselvityksessä. Hakemuksen liitteenä olevassa Meluntorjuntasuunnitelmassa (liite 12) käydään läpi alustavia esityksiä ja niiden laskennallisia vaikutuksia melun leviämiseen biotuotetehtaalta. Teollisuusmelun osalta biotuotetehtaan kuivauskoneiden poistopuhaltimet katsottiin keskeiseksi melulähteeksi, jolla on huomattava vaikutus melun leviämiseen Virtasalmen alueelle. Yhteensä 6 eri poistolähdettä mallinnettiin YVAssa, joiden lisäksi oletetaan emittoivan kapeakaistaista melua lähietäisyydellä (+5 db). Höyryn poistokanavien osalta voidaan todennäköisesti laskea äänitehotasoa arviolta 3 db sekä lisäksi estää melun suora leviäminen rakennuksen katolle rakennettavalla meluseinällä. Jätevesilaitoksen eteen on rakennettu 15 metrin korkuinen meluvalli suojaamaan melun suoraa leviämistä Potkunsaarelle päin. Lisäksi jätevesilaitoksen sijainti on muuttunut hieman ylemmäksi poispäin Potkunsaarta. Puunkäsittelytoimintojen melu on eniten melua tuottava lähde, jonka sijainti on kuitenkin keskellä hankealuetta ja siten melun leviämisen kannalta suojassa. Toistaiseksi näille toiminnoille ei ole suunniteltu erillisiä meluntorjuntatoimenpiteitä. Haketus ja kuorimon toiminta tapahtuu seinien sisällä, jolloin rakennuksen suunnittelussa voidaan vielä huomioida riittävä rakennuksen vaipan äänieristävyys. Sellujunaradan viereen voidaan rakentaa noin viisi metriä korkea meluvalli sekä Lukkosalmen tien kohdalle uudelle tieosuudelle 15 metriä korkea meluvalli suojaamaan Virtasalmelle päin leviävää raideliikenteen melua. 52

54 Hankkeessa tärinävaikutuksia voi syntyä maantie- ja raideliikennekuljetuksista. Junaliikenteestä syntyy hetkittäisiä maantieliikennettä suurempia tärinävaikutuksia, mutta toisaalta junakuljetukset vähentävät maantieliikenteen määriä ja niistä aiheutuvia vaikutuksia. 53

55 13 PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) Finnpulpin tehdas suunnitellaan parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuen. Suomen ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan ns. direktiivilaitosten päästörajaarvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava BAT-päätelmiin. Päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. BAT-päätelmillä (BAT, Best Available Techniques) tarkoitetaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan asiakirjan (ns. BREF-dokumentit) päätelmiä tekniikasta, sen sovellettavuudesta sekä päästötasoista, tarkkailusta ja kulutustasoista. Uusi tehdas luokitellaan ns. direktiivilaitokseksi ympäristönsuojelulain mukaan. Tässä luvussa on esitetty arvio suunnitellun tehtaan BAT-tekniikan soveltamisesta verrattuna niihin tekniikoihin ja päästötasoihin, jotka ovat BAT-päätelmien mukaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Tehtaaseen sovelletaan vuonna 2014 hyväksyttyjä BATpäätelmiä koskien massan, paperin ja kartongin tuotantoa. BAT päätelmissä sulfaattisellun valmistukselle on annettu BAT-päästötasot vesistöön kohdistuvalle jätevesikuormitukselle, ilmaan kohdistuville päästöille soodakattilasta, meesauunista ja hajukaasukattilasta, sekä ilmaan pääseville laimeille jäännöskaasuille. Lisäksi dokumentissa on annettu sellunvalmistusta koskevat suorituskykytasot prosessiveden kulutukselle ja kuorimon vedenkulutukselle. Suorituskykytasot eivät ole sitovia eikä niistä ole tarvetta määrätä raja-arvoja. BAT-päätelmät ja BAT-päästötasot sekä niiden toteutuminen Finnpulpin hankkeessa on esitetty seuraavissa luvuissa Yleiset BAT-päätelmät Taulukko Ympäristöhallintajärjestelmä. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 1 Ympäristöhallintajärjestelmän laatiminen ja sen noudattaminen Tehtaalle tullaan laatimaan ympäristöhallintajärjestelmä. Taulukko Materiaalien hallinta ja hyvät toimintatavat. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 2 - Kemikaalien ja lisäaineiden huolellinen valitseminen ja valvonta - Panos-tuotosanalyysi ja kemiallisten aineiden luettelo, mukaan luettuna määrät ja toksikologiset ominaisuudet - Kemikaalien käytön minimointi lopputuotteen laatuvaatimusten mahdollistamalle pienimmälle mahdolliselle tasolle - Haitallisten aineiden käytön välttäminen ja niiden korvaaminen vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla - Aineiden maahan leviämisen minimointi, kun leviämisreitteinä ovat esimerkiksi vuodot, laskeumat tai raaka- Kaikki nämä toimenpiteet tullaan huomioimaan tehtaan suunnittelussa ja käytössä 54

56 BAT 3 aineiden, tuotteiden tai jäännösten epäasianmukainen varastointi - Vuotojenhallintaohjelman perustaminen ja merkityksellisten vuotolähteiden suojarakenteiden laajentaminen, millä estetään maaperän ja pohjaveden pilaantuminen - Putkistojen ja varastointijärjestelmien asianmukainen suunnitteleminen siten, että pinnat pysyvät puhtaina ja pesemis- ja puhdistamistarvetta voidaan vähentää. Kelaatinmuodostajien määrän selvittäminen, vähentäminen ja biologisesti hajoavien vaihtoehtojen suosiminen (tekniikoiden yhdistelmä) Tehtaalla ei tulla käyttämään kelaatinmuodostajia. Taulukko Vesi- ja jätevesihuolto. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 4 BAT 5 Puunkäsittelystä syntyvän kuormituksen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Puun kuivakuorinta - Puun käsittely siten, ettei siihen joudu hiekkaa ja kiviä - Puun varastoalueen päällystäminen - Sadetusvirtaaman ohjaaminen ja valumavesien minimointi - Likaantuneen valumaveden kerääminen ja käsittely Tuoreveden kulutuksen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Veden kulutuksen seuranta ja optimointi - Kierrätysvaihtoehtojen arviointi - Vesikiertojen sulkemisen aiheuttamien ongelmien hallinta - Tiivisteveden uudelleenkäyttö - Jäähdytysveden erottaminen prosessivedestä ja veden uudelleenkäyttö - Prosessiveden sisäinen käsittely ja uudelleenkäyttö Parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen jätevesivirtaama - Sulfaattisellu m 3 /ADt - Kuorinta tapahtuu ns. kuivakuorintana. - Talvella ennen kuorintaa käytetään lämmintä kiertovettä puiden sulattamiseksi. - Puun varastointikentät asfaltoidaan pääosin. - Puukenttää ei kastella. - Puukentälle tuleva sadevesi johdetaan viivytysaltaan (laskeutus ja/tai suodatus) kautta kosteikkoimeytykseen. - Tehokas vesikiertojen sulkeminen ja sisäisten prosessivesijakeiden hyödyntäminen - Lauhteiden puhdistus ja uudelleen käyttö prosessissa - Tuoreveden käytön minimointi tehokkaalla sisäisten vesikiertojen hyödyntämisellä, huomioiden prosessi ja tuotteen asettamat laatuvaatimukset. - Jäähdytysvesi ja prosessivesijärjestelmät erotetaan toisistaan. - Talvella osa jäähdytysvedestä käytetään raakavetenä Tehtaan tuottama jätevesimäärä tulee olemaan alhainen, alle 17 m 3 /ADt. Taulukko Energian kulutus ja energiatehokkuus. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 6 Polttoaineen ja energian kulutuksen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Energianhallintajärjestelmän käyttö - Energian talteenottoprosessin sivutuotteiden poltto. - Sähkön ja lämmön yhteistuotanto - Tehtaalla otetaan käyttöön energiatehokkuusjärjestelmä. - Tehdas tulee olemaan yliomavarainen energian suhteen ja suunnittelussa tullaan huomioimaan tehtaan energia- ja resurssitehokkuus. - Energiantuotanto perustuu tehokkaaseen 55

57 (CHP) - Ylijäämälämmön käyttö kuivauksessa ja lämmityksessä - Lämpökompressoreiden käyttö - Höyry- ja lauhdeputkistojen eristäminen - Energiatehokkaat tyhjiömenetelmät, hyötysuhteeltaan korkeat sähkömoottorit, taajuusmuuttujien käyttö ja paineen säätö. lämmön ja sähkön yhteistuotantoon (CHP). - Prosessin ylijäämälämpöä hyödynnetään mm. kaasutukseen johdettavan kuoren kuivauksessa - Lämpökompressoreita ei käytetä tehtaalla. - Höyry- ja laudeputkistojen eristäminen on olennainen osa teollisuusrakentamista. - Laitehankinnoissa energiatehokkuus on yksi keskeisistä valintaperusteista. Taulukko Hajupäästöt. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 7 Jätevesijärjestelmän hajupäästöjen estäminen ja vähentäminen suljetuissa vesijärjestelmissä (tekniikoiden yhdistelmä): - Veden riittävän vaihtuvuuden varmistaminen vesijärjestelmän suunnittelussa - Biosidien käyttö - Sisäiset vedenpuhdistusmenetelmät Jäteveden ja lietteenkäsittelyn hajujen hallinta (tekniikoiden yhdistelmä): - Viemäreiden tuuletus tai rikkivedyn estäminen kemikaalein - Tasausaltaiden oikea käyttö - Ilmastusaltaiden kapasiteetin riittävyyden varmistaminen - Palautuslietteen ja ylijäämälietteen hallinta - Lietteen ja jäteveden pitkäaikaisen seisottamisen välttäminen - Termisen lietteen kuivauksen poistokaasujen käsittely - Varoaltaan, tasausaltaan ja lietteenkäsittelyjärjestelmän viipymät suunnitellaan siten, että pitkäaikaista seisottamista ei aiheudu. - Rikkivedyn syntymisen minimoimiseksi käytetään tarvittaessa kemikaaleja. - Primäärilietettä saatetaan kuivata yhdessä kuoren kanssa. Taulukko Keskeisten prosessimuuttujien sekä veteen ja ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailu. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 8 Ilmaan kohdistuvien päästöjen kannalta keskeisten prosessimuuttujien seuranta: - Paine, lämpötila, happi, häkä, vesihöyrypitoisuus savukaasuissa (jatkuvatoiminen mittaus) Veteen kohdistuvien päästöjen kannalta keskeisten prosessimuuttujien seuranta: - Virtaama, lämpötila ja ph (jatkuvatoiminen mittaus) - Biomassan P- ja N-pitoisuus, lieteindeksi, ammoniumtyppi- ja ortofosfaattipitoisuus sekä mikroskopiatutkimukset (jaksoittain) - Jäteveden anaerobisessa käsittelyssä syntyvän biokaasun virtaama ja CH Soodakattila ja meesauuni varustetaan jatkuvatoimisilla paine-, lämpötila-, häkä- ja vesihöyrypitoisuusmittauksilla. - Jätevedenpuhdistamon käyttötarkkailu sisältää kaikki mainitut prosessimuuttujat ja parametrit. - Jätevedenpuhdistamolla ei ole anaerobista jäteveden käsittelyvaihetta. - Mahdollisella biokaasulaitoksella seurataan syntyvän biokaasun virtaamaa, sekä CH 4 -, H 2 S- ja CO 2 -pitoisuuksia. 56

58 BAT 9 BAT 10 BAT 11 pitoisuus (jatkuvatoimisesti) - Jäteveden anaerobisessa käsittelyssä syntyvän biokaasun H 2 S- ja CO 2 - pitoisuus (jaksoittain) Ilmaan kohdistuvien päästöjen tarkkailu ja mittaaminen EN-standardien mukaisesti: NO x ja SO 2 : - jatkuvatoimisesti soodakattilasta - jaksottain tai jatkuvatoimisesti meesauunista - jaksottain tai jatkuvatoimisesti hajukasukattilasta. Hiukkaset: - jaksoittain tai jatkuvatoimisesti soodakattilasta ja meesauunista Hajukaasut: - jatkuvatoimisesti soodakattilasta - jaksoittain tai jatkuvatoimisesti meesauunista ja hajukaasukattilasta - jaksoittain hajapäästöt eri lähteistä. NH 3 - jaksoittain SNCR-tekniikkaa käyttävällä soodakattilalla Veteen kohdistuvien päästöjen tarkkailu EN-standardien mukaisesti: - COD tai TOC päivittäin - BOD7 viikoittain - kiintoaine päivittäin - Kok-N viikoittain - Kok-P viikoittain - EDTA; DTPA kuukausittain - AOX kuukausittain - Merkitykselliset metallit kerran vuodessa (esim. Zn, Cu, Cd, Pb ja Ni) Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden hajapäästöjen säännöllinen seuranta ja arviointi merkityksellisistä päästölähteistä. - Soodakattila ja meesauuni varustetaan jatkuvatoimisilla NO x -, SO 2 -, TRS- ja hiukkaspäästömittauksilla. Lisäksi hiukkaspäästöjä mitataan kertaluontoisesti (jaksottain) kerran vuodessa. - Hajapäästöjä ei synny normaalisti lainkaan tehokkaan hajukaasujen keräilyn ansiosta, joten jaksottaisia hajapäästömittauksia ei ole tarpeen suorittaa. - Sulfaattisellutehtaan soodakattilassa ei ole mahdollista käyttää SNCRtekniikkaa, joten NH 3 -mittauksia ei suoriteta. - Jätevesipäästöjen tarkkailu kattaa kaikki mainitut parametrit EDTA:ta lukuun ottamatta ja analysoituna vähintään vaaditulla taajuudella. - Tehtaalla ei käytetä kelaatinmuodostajia, joten EDTA-seurantaan ei ole tarvetta. Hajapäästöjä ei synny normaalisti lainkaan tehokkaan hajukaasujen keräilyn ansiosta. Mahdollisia päästöjä ja niiden määrää arvioidaan tarpeen mukaan osana normaalia prosessin seurantaa. Taulukko Jätehuolto. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 12 Jätteen määrän vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys tai muu hyödyntäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Jätteiden erilliskeräys - Soveltuvien jätejakeiden yhdistäminen - Prosessijäämien esikäsittely ennen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä - Raaka-aineiden talteenotto ja sivuvirtojen kierrätys tehtaalla - Energian talteenotto runsaasti orgaanista ainesta sisältävistä jätteis- - Laaditaan jätteiden lajittelusuunnitelma ja hyödynnettävät jätteet lajitellaan erikseen kaatopaikkajätteestä. Vaaralliset jätteet kerätään erikseen asian mukaisesti. - Polttokelpoiset rejektit ja lietteet hyödynnetään polttoaineena. - Kuori ja muut puuperäiset biopolttoaineet kaasutetaan ja hyödynnetään meesauunin polttoaineena. Bioliete käsitellään, joko polttamalla soodakattilassa tai biokaasulaitoksella. - Sivuvirrat, jotka täyttävät niille asetetut 57

59 tä - Materiaalien ulkoinen hyödyntäminen - Jätteen esikäsittely ennen loppusijoitusta kriteerit hyödynnetään sivutuotteina ja ne päätyvät loppusijoitukseen jätteenä ainoastaan silloin, kun ne eivät täytä niille asetettuja hyötykäytön kriteereitä. Syntyville jätejakeille pyritään löytämään hyötykäyttökohteita maanrakennuksessa tai lannoitekäytössä. Taulukko Päästöt veteen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 13 BAT 14 BAT 15 Typpeä ja fosforia sisältävien kemiallisten lisäaineiden korvaaminen vähemmän typpeä ja fosforia sisältävillä Jätevesien käsittelytekniikat: - Primäärinen käsittely (fysikaaliskemiallinen) - Sekundäärinen käsittely (biologinen) - Tertiäärinen käsittely (tarvittaessa) Kemikaalien valinnoissa huomioidaan niiden ravinnepitoisuudet. Jätevedenkäsittely perustuu biologiseen puhdistukseen. Biologisessa jätevedenpuhdistamossa on käytössä sekä primäärinen (esiselkeytys) että sekundäärinen (aktiivilietelaitos) käsittely. BAT 16 Biologisista jätevedenpuhdistamoista johdettavien päästöjen vähentämien (kaikki menetelmät): - Biologisen puhdistamon asianmukainen suunnittelu ja käyttö - Aktiivisen biomassan säännöllinen valvonta - Saatavilla olevien ravinteiden (typen ja fosforin) määrän säätäminen aktiivisen biomassan todellisen tarpeen mukaiseksi - Biologinen prosessi koostuu seuraavista vaiheista: jäähdytys, esiselkeytys, tasaus ja aktiivilietelaitos. - Jätevedenpuhdistamoa ja lietteenkäsittelyä ohjataan jatkuvatoimisesti ja poikkeamiin reagoidaan välittömästi. Seurattavia parametreja ovat erityisesti ilmastuksen happitaso, jäteveden ph ja lämpötila. - Jätevedenpuhdistamon ja lietteenkäsittelyn toimintaa seurataan säännöllisesti myös laboratorioanalyysein (mm. ravinnepitoisuudet ja aktiivilietteen laskeutuvuus). - Lisäravinteiden annostelu optimoidaan jätevedenpuhdistamon toiminnan mukaan. Taulukko Melupäästöt. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 17 Melupäästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Meluntorjuntaohjelma - Laitteiden ja rakennusten sijoittelu - Melua aiheuttavien toimintojen hallittu käyttö - Melun eristäminen - Vähän melua aiheuttavien laitteiden sekä äänenvaimentimien käyttö - Tärinänvaimennus - Suurempien puunkäsittelykoneiden käyttö - Laitoksen suunnittelussa sekä hankinnoissa huomioidaan melumallinnuksessa ja meluntorjuntasuunnitelmassa saadut tulokset ja tehtaan aiheuttamat melupäästöt pyritään minimoimaan. Ympäristömelua mitataan säännöllisesti. - Eniten melupäästöä aiheuttavat laitteet sijoitetaan sisätiloihin mahdollisuuksien mukaan. - Toiminnasta ei odoteta aiheutuvan havaittavaa tärinää. - Puunkäsittelystä aiheutuvaa melua vähennetään mm. melusuojauksella, melun suuntauksella sekä suurten ja vähän me- 58

60 - Tehokkaammat työskentelytavat, esimerkiksi puiden pudottaminen matalammalta korkeudelta puutavarapinoon tai syöttöpöydälle lua aiheuttavien puunkäsittelykoneiden käytöllä. Taulukko Toiminnan lopettaminen ja käytöstä poisto. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 18 Käytöstä poiston yhteydessä syntyvien saastumisriskien ehkäiseminen (yleiset tekniikat): - Maanalaisten säiliöiden ja putkistojen välttäminen ja/tai dokumentointi - Ohjeet laitteiden, säiliöiden ja putkistojen tyhjennyksiä varten - Maaperän puhtauden varmistaminen sulkemisen yhteydessä - Pohjaveden seurantaohjelma - Toiminnan lopettamiseen liittyvän ohjelman laatiminen - Rakennettavat maanalaiset putkistot ja mahdolliset säiliötilat dokumentoidaan suunnitteludokumentteihin. - Laitosalueelle laaditaan tarvittaessa maaperän ja pohjaveden perustilaselvitys. - Tehdasalueelle asennetaan pohjavesiputkia mahdollista pohjavesiseurantaa varten Sulfaattisellun valmistusprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät Taulukko Jätevesi ja päästöt veteen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 19 Jätevesipäästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - kloorikemikaaliton valkaisu (TCF) tai valkaisu ilman alkuaineklooria (ECF) - Modifioitu keitto ennen valkaisua - Happidelignifiointi ennen valkaisua - Ruskean massan lajittelu ja pesu - Osittainen prosessiveden kierrätys valkaisussa - Tehokas vuotojen tarkkailu ja ehkäiseminen sekä sopiva talteenottojärjestelmä - tuotantohuipputilanteisiinkin riittävä kapasiteetti mustalipeän haihduttamisessa ja soodakattilassa - Likaantuneen lauhteen erottaminen ja uudelleenkäyttö. - Teknisissä ratkaisuissa huomioidaan riittävä kapasiteetti - Modifioitu keitto, ECF - Tehtaalla on happidelignifiointi, tehokas lajittelu ja ruskean massan pesu. - Valkaisussa hyödynnetään sisäisiä vesikiertoja korvaamaan tuoreveden käyttöä. - Lattiakanaaleiden jatkuvatoimiset mittaukset ja takaisinpumppausmahdollisuus. - Likaantuneet lauhteet puhdistetaan ja niillä korvataan tuoreveden käyttöä huomioiden prosessi ja tuotteen laatuvaatimukset. - Haihduttamo ylimitoitetaan noin 10 %. Taulukko Päästöt ilmaan. Väkevien ja laimeiden hajukaasupäästöjen vähentäminen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 20 Väkevistä ja laimeista hajukaasuista aiheutuvien hajupäästöjen ja pelkistyneiden rikkiyhdisteiden kokonaispääs- - Tehtaan suunnittelussa varmistetaan, että hajukaasujen keräilyjärjestelmän kapasiteetti on riittävä ja keräily tapahtuu katta- 59

61 töjen vähentämiseksi BATia on ehkäistä hajapäästöt ottamalla talteen kaikki prosessipohjaiset rikkipitoiset poistokaasut, mukaan lukien rikkipitoiset päästökaasut (kaikki tekniikat): - Kapasiteetiltaan riittävät katteet, imukuvut, putkistot ja poistojärjestelmä. - Jatkuvatoiminen vuodonilmaisujärjestelmä - Turvatoimet ja -laitteet - Hajukaasujen polttaminen soodakattilassa, meesauunissa, TRS:n polttoon tarkoitetussa hajukaasukattilassa, jossa on märkäpesuri SOx-yhdisteiden poistamista varten tai voimakattilassa - Kirjanpito polttojärjestelmän käyttökeskeytyksistä sekä näistä aiheutuvista päästöistä Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) päästötaso laimeissa jäännöskaasuissa 0,05-0,2 kgs/adt vasti. - Järjestelmä varustetaan riittävillä hälytyksillä. - Hajukaasut poltetaan hajukaasukattilassa tai soodakattilassa. Tehtaan S/Na-taseen hallitsemiseksi väkevät kaasut poltetaan hajukaasukattilassa ja savukaasun rikkidioksidi konvertoidaan rikkihapoksi. Hajukaasukattila on varustettu märkäpesurilla. - Häiriötilanteissa hajukaasut ohjataan varajärjestelmänä toimivaan soihtuun tai polttokattilaan. Kattavan ja tehokkaan hajukaasujen keräilyjärjestelmän ansiosta tehtaalla ei odoteta syntyvän lainkaan TRS:ää sisältäviä hajapäästöjä. Taulukko Soodakattilan päästöjen vähentäminen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 21 BAT 22 BAT 23 Soodakattilan SO 2 - ja TRS-päästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Mustalipeän kuiva-ainepitoisuuden lisääminen - Optimoidut poltto-olosuhteet - Märkäpesuri Soodakattilan NO x -päästöjen vähentäminen optimoitua polttojärjestelmää käyttämällä (kaikki tekniikat) - Tietokoneohjattu palamisen sääteleminen - Polttoaineen ja ilman hyvä sekoitus - Vaiheistettu ilmansyöttöjärjestelmä Soodakattilan hiukkaspäästöjen vähentämiseksi BATia on käyttää sähkösuodatinta (ESP) tai sähkösuodattimen ja märkäpesurin yhdistelmää. - Soodakattilan poltto optimoidaan ja polttolipeän kuiva-ainepitoisuus on vähintään 83 %. Korkea mustalipeän kuiva-aine nostaa polttolämpötilaa, minkä haittapuolena on NOx-päästöjen kasvaminen. - Soodakattilan polttoa optimoidaan. Soodakattilassa on useita ilmatasoja, joilla säädetään polttoa ja varmistetaan mm. ilman tehokas sekoittuminen ja riittävä happitaso. - Soodakattilan polttoa optimoidaan. Soodakattilassa on useita ilmatasoja, joilla säädetään polttoa ja varmistetaan mm. ilman tehokas sekoittuminen ja riittävä happitaso. - Ilman syöttö on vaiheistettu. Soodakattilan savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimilla. 60

62 Taulukko Meesauunin päästöjen vähentäminen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 24 BAT 25 BAT 26 BAT 27 Meesauunin SO 2 -päästöjen vähentäminen (yksin tai yhdistelminä): - Polttoaineen valinta/vähärikkinen polttoaine - Rikkipitoisten väkevien hajukaasujen polttamista meesauunissa rajoitetaan - Syötettävän meesan Na 2 S- pitoisuuden sääteleminen - Alkalipesuri Meesauunin TRS-päästöjen vähentäminen (yksin tai yhdistelminä): - Hapen ylimäärän sääteleminen - Syötettävän meesan Na 2 S- pitoisuuden sääteleminen - Sähkösuodattimen ja alkalipesurin yhdistelmä Meesauunin NOx-päästöjen vähentäminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Optimoitu palaminen ja palamisen hallinta - Polttoaineen ja ilman huolellinen sekoittaminen - Low NOx polttimet - Vähän typpeä sisältävä polttoaine Sähkösuodattimen (ESP) tai sähkösuodattimen ja märkäpesurin käyttö hiukkaspäästöjen vähentämiseen - Meesauunilla käytetään tuotekaasua, joka on peräisin kuoresta ja muista puuperäisistä jakeista ja sisältää vain vähän rikkiä. - Meesa pestään meesasuotimella tehokkaasti ennen meesauuniin johtamista. Jäännösalkalitasoa seurataan mittauksin ja Na 2 S-pitoisuuden sääteleminen on olennainen osa prosessin ohjausta. - Savukaasujen käsittelyssä ei tarvita alkalipesuria, koska hiukkaset saadaan talteen tehokkaasti sähkösuotimilla ja meesauunilta syntyvät rikkipäästöt ovat alhaiset johtuen käytettävistä polttoaineista. - Meesauunin jäännöshappipitoisuutta seurataan automaatiojärjestelmässä ja se säädetään polton kannalta optimaaliseksi. - Meesan pesutehokkuutta seurataan ja ohjataan mittaamalla meesasuodoksen jäännösalkalipitoisuutta. - Savukaasujen käsittelyssä ei tarvita alkalipesuria, koska meesauunilta syntyvät TRS-päästöt ovat alhaiset johtuen tehokkaasta meesan pesusta. - Meesauuni varustetaan ilmajärjestelmällä ja jatkuviin mittauksiin perustuvalla ohjausjärjestelmällä. - Uunissa käytetään Low NOx-polttimia. - Uunin polttoaineena käytettävä biotuotekaasu sisältää polttoaineesta peräisin olevaa typpeä, mikä nostaa NOxpäästöjä. Meesauunin savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella Taulukko Väkevien hajukaasujen polttimesta (erillinen hajukaasukattila) peräisin olevien päästöjen vähentäminen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 28 BAT 29 Väkevien hajukaasujen polttamisesta hajukaasujen polttoon tarkoitetussa hajukaasukattilassa peräisin olevien SO 2 -päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää alkali-so 2 -pesuria. Hajukaasukattilan NOx-päästöjen vähentäminen (yksin tai yhdistelminä): - polttimen/polton optimointi - vaiheistettu poltto SO 2 otetaan talteen rikkihappona ja lisäksi alkalipesurilla rikkihappolaitoksen poistokaasuista. Hajukaasujen poltossa käytetään Low NOx tekniikkaa 61

63 Taulukko Jätteiden tuottaminen. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 30 Jätteiden syntymisen estämiseksi ja hävitettävän kiinteän jätteen määrän minimoimiseksi BATia on kierrättää soodakattilan sähkösuodattimesta peräisin oleva pöly takaisin prosessiin. Soodakattilan pöly palautetaan lipeäkiertoon. Osasta pölystä prosessoidaan vierasainetaseen hallitsemiseksi ennen palautusta kiertoon. Tästä aiheutuu pieniä natrium-, kaliumja kloridipäästöjä jätevesiin. Taulukko Energian kulutus ja energiatehokkuus. Nro BAT-tekniikka Finnpulpin tehdas BAT 31 Lämpöenergian ja sähköenergian kulutuksen vähentäminen ja energian hyödyn maksimointi (tekniikoiden yhdistelmä): - Kuoren kuiva-ainepitoisuuden lisääminen tehokkaiden puristimien tai kuivaamisen avulla - Korkeahyötysuhteisten höyrykattiloiden käyttö - Tehokkaat sekundäärilämpöjärjestelmät - Vesijärjestelmien sulkeminen myös valkaisimossa - Korkea massan sakeus (keski- tai korkeasakeustekniikka) - Korkeahyötysuhteinen haihduttamo - Liuotussäiliön lämmön talteenotto - Jätevedestä ja muista hukkalämmönlähteistä tulevien matalan lämpötilan virtojen talteenotto ja hyödyntäminen rakennusten, kattilan syöttöveden ja prosessiveden lämmittämisessä - Sekundäärilämmön ja -lauhteen sopiva hyödyntäminen - Prosessien seuranta ja ohjaaminen - Integroitu lämmönvaihdinverkosto - Lämmön talteenotto soodakattilasta peräisin olevasta savukaasusta sähkösuodattimen ja puhaltimen välillä - Mahdollisimman korkean sakeuden varmistaminen massan lajittelussa ja puhdistuksessa - Erilaisten suurten moottorien kierrosnopeuden ohjaaminen - Tehokkaiden tyhjiöpumppujen käyttö - Putkistojen, pumppujen ja puhaltimien oikea mitoitus - Optimoidut säiliöiden pinnankorkeudet - Tehdas edustaa energiaratkaisuiltaan kaikilta osin viimeisintä tekniikkaa ja BAT-päätelmissä mainitut tekniikat ovat lähes kaikilta osin käytössä. - Esimerkiksi kuoren kuiva-ainepitoisuutta nostetaan sekä kuoripuristimen että sekundäärilämmöllä toimivan kuivauslaitoksen avulla ennen kaasutusta tuotekaasuksi. Haihduttamon hyötysuhde on erittäin korkea. Pumppujen, säiliöiden ja putkistojen suunnittelussa ja laitevalinnoissa huomioidaan energiatehokkuus. 62

64 BAT 32 Energiantuotannon tehostaminen (tekniikoiden yhdistelmä): - Mustalipeän korkea kuivaainepitoisuus - Soodakattilan korkea paine ja lämpötila; uusissa soodakattiloissa paine voi olla ainakin 100 baaria ja lämpötila 510 C - Vastapaineturbiinin matala höyryn paine - Lauhdutusturbiinin käyttö - Turbiinien korkea hyötysuhde - Syöttöveden esilämmitys - Polttoilman ja polttoaineen esilämmitys - Soodakattilan poltto optimoidaan ja polttolipeän kuiva-ainepitoisuus on vähintään 83 %. - Soodakattila edustaa uusinta ja energiankäytön kannalta tehokkainta tekniikkaa. Kattilan polttolämpötila ja höyrynpaine ovat korkeita. Turbiini varustetaan lauhdeperällä sähkön tuottamiseksi ylimääräisestä höyrystä. - Kattilan syöttövesi, polttoaine ja palamisilma esilämmitetään Vertailu BAT-päästötasoihin Seuraavissa taulukoissa on esitetty Finnpulpin tehtaan arvioidut päästöt veteen ja ilmaan verrattuna BAT-päätelmissä esitettyihin päästötasoihin. BAT-tarkastelussa on huomioitava, että BAT-päätelmissä esitetyt päästötasot koskevat vain normaaleja toimintaolosuhteita Päästöt veteen Massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä on annettu sulfaattisellun valmistukselle parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset päästötasot vesistöön kohdistuvalle jätevesikuormitukselle. Esitetyt päästötasot koskevat vain normaaleja toimintaolosuhteita. Finnpulpin tehtaan toiminnasta aiheutuvat jätevesipäästöt tulevat olemaan kaikilta osin BAT-päästötason alarajan tuntumassa. (Taulukko 13-18). Taulukko Finnpulpin arvioidut jätevesipäästöt tuotetonnia kohden verrattuna BATpäästötasoihin. Lukemat on ilmoitettu vuosikeskiarvoina. Luvut eivät sisällä Savon Sellun päästöjä. Kemiallinen hapenkulutus (COD) Kiintoaine (TSS) Jätevesipäästöt Kokonaistyppi (Kok-N) Kokonaisfosfori (Kok-P) Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) kg/adt kg/adt kg/adt kg/adt kg/adt BAT ,3 1,5 0,05 0,25 0,01 0,03 0 0,2 Finnpulp 7,8 0,3 0,10 0,008 0,13 63

65 Päästöt ilmaan Massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä on annettu sulfaattisellun valmistukselle parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset päästötasot ilmaan kohdistuville päästöille soodakattilasta, meesauunista ja hajukaasukattilasta sekä ilmaan pääseville laimeille jäännöskaasuille. Esitetyt päästötasot koskevat vain normaaleja toimintaolosuhteita. Jos parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset päästötasot on ilmoitettu samalta laskentajaksolta eri yksikköinä (esimerkiksi pitoisuustasona ja ominaiskuormitusarvoina nettotuotantotonnia kohti), nämä BAT-päästötasojen toisistaan poikkeavat ilmoittamistavat katsotaan toisiaan vastaaviksi vaihtoehdoiksi. NOx -päästöt ovat BATin ylärajalla, koska prosessit on suunniteltu erittäin energiatehokkaiksi (korkea höyrynpaine ja lämpötila). Lisäksi Suomessa käytössä oleva mittausmenetelmä antaa korkeampia päästöarvoja verrattuna moniin muihin maihin. Hiukkaspäästöt perustuvat tehokkaisiin sähkösuodattimiin, koska savukaasupesurien tuottamalle lämmölle ei ole hyötykäyttöä. Soodakattila Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut soodakattilasta ilmaan johdettavat rikkidioksidi- ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöt verrattuna BAT-päästötasoihin. Soodakattilan SO 2 - ja TRS-päästöt Vuorokausikeskiarvo mg/nm 3, 6 % O 2 Vuosikeskiarvo mg/nm 3, 6 % O 2 Vuosikeskiarvo kgs/adt SO 2 TRS SO 2 TRS TRS + SO 2 BAT* ** ,03-0,13 Finnpulp ,045 *BAT-päästötasot soodakattilasta SO 2 ja TRS päästöille mustalipeän kuiva-ainepitoisuudella DS 75 83%. ** Vaihteluväliä voidaan soveltaa ilman väkevien hajukaasujen polttamista. Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut soodakattilasta ilmaan johdettavat typen oksidien ja hiukkasten päästöt verrattuna BAT-päästötasoihin. Soodakattilan NO x -päästöt Soodakattilan hiukkaspäästöt Vuosikeskiarvo mg/nm 3, 6 % O 2 Vuosikeskiarvo kg/adt Vuosikeskiarvo mg/nm 3, 6 % O 2 Vuosikeskiarvo kg/adt BAT ,0 1, ,02-0,20 Finnpulp 200 1,5 20 0,15 64

66 Meesauuni Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut meesauunnista ilmaan johdettavat rikkidioksidi- ja kokonaisrikkipäästöt verrattuna BAT-päästötasoihin. Meesauunin SO 2 - ja TRS-päästöt Vuosikeskiarvo mg/nm 3, 6 % O 2 Vuosikeskiarvo kgs/adt SO 2 TRS TRS + SO 2 BAT* 5-70 <1-10 0,005-0,07 Finnpulp ,03 Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut meesauunista ilmaan johdettavat typen oksidien ja hiukkasten päästöt verrattuna BAT-päästötasoihin. Meesauunin NO x päästöt Meesauunin hiukkaspäästöt Vuosikeskiarvo Vuosikeskiarvo Vuosikeskiarvo Vuosikeskiarvo mg/nm3, 6 % O 2 kg/adt mg/nm 3, 6 % O 2 kg/adt BAT * 0,1-0, ,005-0,02 Finnpulp 450 0, ,02 * kaasumaiset biopolttoaineet Hajukaasukattila Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut väkevien hajukaasujen polttoon tarkoitetusta hajukaasukattilasta ilmaan johdettavat rikkidioksidi- (SO 2 ) ja haisevien rikinyhdisteiden (TRS) päästöt verrattuna BAT-päästötasoihin. Hajukaasukattilan SO 2 - ja TRS-päästöt Vuosikeskiarvo mg/nm 3, 9 % O 2 Vuosikeskiarvo kgs/adt SO 2 TRS TRS + SO 2 BAT ,002 0,05 (1) Finnpulp ,015 (1) Tämä BAT-päästötaso perustuu kaasuvirtaamaan, jonka taso on Nm 3 /ADt. Taulukko Finnpulpin tehtaan arvioidut väkevien hajukaasujen polttoon tarkoitetusta hajukaasukattilasta ilmaan johdettavat typen oksidien päästöt verrattuna BAT-päästötasoihin. Hajukaasukattilan NO x -päästöt Vuosikeskiarvo mg/nm 3, 9 % O 2 Vuosikeskiarvo kg/adt BAT ,01 0,1 Finnpulp 400 0,1 65

67 14 ENERGIAN TUOTANTO, KÄYTTÖ SEKÄ ENERGIA- TEHOKKUUS 14.1 Energian tuotanto Biotuotetehtaalla tuotetaan prosessihöyryä ja sähköä. Vaihtoehtoisesti kuoresta ja seulontapurusta valmistetaan biohiiltä tai kuori ja seulontapuru poltetaan kuorikattilassa. Taulukko Arvio tehtaan keskimääräisestä energian vuosituotannosta. GWh/v (Biohiilen valmistus) GWh/v (Kuorikattila) Arvio vuotuisesta sähköntuotannosta Arvio vuotuisesta prosessihöyryn tuotannosta Sähkön käyttö Sähköä käytetään melko tasaisesti kaikissa prosessivaiheissa. Merkittävä osa kuluu prosessipumppauksiin. Tehtaan suunnitteluvaiheessa ja laitehankintoja tehtäessä kiinnitetään huomiota laitteistojen sähkönkulutukseen. Taulukossa (Taulukko 14-2) on esitetty tehtaan alustava sähkötase. Taulukko Arvio alustavasta biotuotetehtaan sähkötaseesta. Biohiilen valmistus Soodakattila GWh/v Kuorikattila Vastapainesähkön tuotanto Kuorikattila GWh/v Lauhdesähkön tuotanto Biotuotetehtaan käyttö Biohiilen valmistus GWh/v Myynti Höyryn kulutus Sellutehtaan soodakattilan höyryntuotanto on keskimäärin GWh vuodessa. Merkittävimmät lämpöenergian käyttökohteet ovat mustalipeän haihduttamo (1 230 GWh), soodakattilan oma käyttö (830 GWh) ja sellun kuivauskone (1 220 GWh). Lämmön kulutus sellutehtaan prosessissa on lähes suoraan verrannollinen tuotantomäärään eli ominaiskulutus pysyy lähes samana vaikka tuotanto vaihtelee Energiatehokkuus Tehtaalle laaditaan Energiatehokkuusjärjestelmä (ETJ), joka implementoidaan osaksi johtamisjärjestelmää. Tehtaan suunnittelun lähtökohtana ovat energiantuotannon taloudellisuus sekä korkea hyötysuhde. Soodakattilan höyryn arvot ovat 110 bar ja 515 o C. Kattilan syöttövesi esilämmitetään ensin 190 o C välipaine- ja keskipainehöyryllä sekä vielä ekonomaiserin jälkeen keski- 66

68 painehöyryllä. Kattila on varustettu savukaasujäähdyttimellä, jossa talteenotettu lämpö käytetään polttoilman esilämmitykseen. Polttoilma esilämmitetään 190 o C lämpötilaan. Biotuotetehtaalla energiaa tuotetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantona (CHP). Yhteistuotannolla päästään erillistuotantoa korkeampaan hyötysuhteeseen, eli polttoaineet saadaan käytettyä tehokkaammin hyödyksi. Biotuotetehdas tulee olemaan yliomavarainen energian suhteen. Sellun keitossa käytettyyn keittoliemeen liuennut puun orgaaninen aines poltetaan soodakattilassa, joka tuottaa korkeapaineista höyryä sähkön tuotantoon turbiinilaitoksella. Energiaylijäämä hyödynnetään toimittamalla sähköenergiaa valtakunnanverkkoon. Myytävän sähköntuotannon potentiaali on noin 1 TWh vuodessa. 67

69 15 VESIRAKENNUSTYÖT 15.1 Jäähdytysveden otto- ja purkurakenteet Kallaveteen ja sen rannalle rakennetaan veden otto- ja purkuputket sekä rantapumppaamo. Raakavesi prosessiveden puhdistukseen ja jäähdytysvedeksi otetaan Virtasalmesta. Vedenottoa rakennettaessa rantaa kaivetaan ja louhitaan. Pohjaa ruopataan tarvittaessa ottorakenteen kohdalta niin, että raakavesi saadaan otettua tarvittavalta syvyydeltä. Lämmennyt jäähdytysvesi johdetaan tehtaalta putkea pitkin Sorsasalon kaakkoisrantaan ja puretaan järveen jäähdytysveden purkuputkea pitkin. Jätevesiputki tehdään hitsattavasta PEH- tai polypropeeniputkesta. Putken ensimmäisessä rakentamisvaiheessa putken ympärille asennetaan esivalmistetut betonipainot. Seuraavassa vaiheessa putket hitsataan rannassa, vedetään veteen sopivaan paikkaan ja lasketaan järven pohjaan. Mikäli jätevesiputkilinjalla on jyrkkiä epätasaisuuksia, ne ruopataan pois. Kuva Jäähdytysveden ottopaikka Virtasalmessa. 68

70 Kuva Raakaveden ottorakenne. Ruoppauksen periaatekuva. Kuva Jäteveden purkuputki ja -paikka. 69

71 Kuva Leikkaus jätevesiputkesta ja tarvittavan ruoppauksen määrä Vesialueen täyttö Turvallisuus- ja ympäristösyistä rakennetaan louheesta ensin pato maamassojen täyttöalueen ympäri. Louheen täyttötyö tehdään riittävän leveänä päätypengerrystyönä. Mahdolliset hallitsemattomat liukupintasortumat eliminoidaan ns. häirintäkaivulla. Sen avulla voidaan varmistaa, että kivilouhos saavuttaa riittävän kantavan pohjan, jolloin maan leikkauslujuuden ylittymisestä aiheutuvat liukupintasortumat voidaan välttää. Padon rakentamisen jälkeen sen sisäpuolelle asennetaan luja suodatinkangas eroosion välttämiseksi ja riittävän tiiveyden saavuttamiseksi ennen varsinaista maatäyttöä. Suodatinkangasta vasten täyttö aloitetaan tiivistyvällä materiaalilla siten, että kangas säilyy ehjänä. Tämän jälkeen voidaan aloittaa varsinainen vesialueen täyttö. Kuva Vesialueen täyttö (punaisella merkitty alue). 70

72 PATO Kuva Vesialueen täytön poikkileikkauskuva. 71

73 16 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Seuraava tarkastelu ympäristön tilasta perustuu pääosin tehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen Vesistön nykytila Hankealue sijaitsee Kallaveden Kelloselän alueella. EU:n vesipuitedirektiivin mukaisen luokittelun mukaan Kallavesi-Sorsavesi vesialue on sekä ekologiselta että kemialliselta tilaltaan luokassa hyvä. Sorsasalon edustan veden laatuun vaikuttavat keskeisesti Keski-Kallaveden suurimpiin kuormittajiin lukeutuvan Savon Sellun jätevedet. Keski- Kallaveden vedenlaatuun vaikuttaa merkittävästi myös Kallansiltojen kautta Iisalmen reitiltä tulevan veden laatu, joka on ajoittain heikompilaatuista kuin Savon Sellun alapuolisen Kelloselän vesi Yleiskuvaus Hankealue sijaitsee Sorsasalon saarella Kallaveden keskiosan pohjoisosassa. Saaren erottaa mantereesta Virtasalmi, Siilinsalmi, Lukkosalmi ja Kelloselkä. Hankealue sijoittuu ympäristöhallinnon vesimuodostuma-jaottelussa Vuoksen vesistöalueen Kallaveden vesistöalueelle (4.272, F = 31059,85 km 2, L = 12,54 %), joka käsittää Kallan siltojen alapuolisen Keski-Kallaveden, Sotkanselän ja Koiruksen. Vuoksen vesistö laskee Laatokkaan. Pintavesityyppiluokittelussa Kallavesi kuuluu suuriin humusjärviin (Sh), jonka tilaa ei ole voimakkaasti muutettu. (Ympäristöhallinto 2013) Hydrologia Kallaveden virtauksista on tehty 3D-mallinnuksia vuosina 1994, 1995 ja 2003 (mm. Koski-Vähälä 2010). Kelloselän alueella vettä virtaa noin 99 m 3 /s viipymän ollessa 51 vrk (Itä-Suomen Aluehallintovirasto 2007). Keski-Kallaveden pohjoisosassa on kahden suuren vesireitin sekoittumisvyöhyke (Itä-Suomen Aluehallintovirasto 2007), mihin vettä virtaa Iisalmen reitiltä luoteesta sekä Nilsiän reitiltä pohjoisesta. Nilsiän reitiltä pohjoisesta tulevasta vedestä noin 1/3 virtaa suoraan etelään ja 2/3 kiertää Savon Sellun jätevedenpuhdistamon vesien laskupaikan kautta (Ramboll Finland Oy 2009). Sorsasalon edustalla virtauksia määräävinä olosuhteina tuulen lisäksi voidaan eritellä (YVA Oy 2013): - virtaama Iisalmen reitiltä luoteesta Kallaveden läpi etelään: keskivirtaama 88,8 m 3 /s; keskialivirtaama 44,4 m 3 /s - virtaama Nilsiän reitiltä pohjoisesta Kallaveden läpi etelään: keskivirtaama 55,2 m 3 /s - Savon Sellun veden oton sekä jäte- ja jäähdytysvesipäästöjen virtaamat: 0,5 m 3 /s ( m 3 /vrk). Sorsasalon lähialueen veden syvyystietoja (Maanmittauslaitos 2015b) sekä Kallaveden yhteistarkkailun Sorsasalon edustan näytepisteiden numerointi (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013) on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 16-1). Sorsasalon länsipuolella rannan lähellä syvyyttä on vain muutama metri, mutta Virtasalmen puolella rannan profiili on jyrkempi ja syvyyttä on salmen keskiosassa yli 10 metriä. Sorsasalon eteläpuolella ranta syvenee melko jyrkästi ja noin 500 metrin etäisyydellä syvyyttä on jo noin metriä. Kallaveden keskisyvyys on 8,6 metriä ja syvin kohta on Etelä-Kallaveden itäosassa Hevonperän lounaispuolella, jossa syvyys on 75 72

74 metriä (Hublin 1982). Kallaveden pintaveden lämpötila vuosina on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 16-2). Kuva Sorsasalon lähialueen veden syvyystietoja sekä Kallaveden yhteistarkkailun Sorsasalon edustan näytepisteiden sijainti. (Maanmittauslaitos 2015a) 73

75 Kuva Kallaveden pintaveden lämpötila vuosina (Järviwiki 2015) Kuopion Itkonniemen asteikolla keskivedenkorkeus on säännöstelyn alkamisen jälkeen (1973/1974) ollut NN+ 81,56 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on tänä aikana ollut 83 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+ 82,43 m (kesäkuussa 1988) ja alin NN+ 81,00 m (lokakuussa 2006), joten äärivaihtelu on ollut 143 cm (Korhonen & Haavanlammi 2012, Järviwiki 2015). Korkein mitattu vedenkorkeus (HW) on ollut 206 cm (Korhonen & Haavanlammi 2012). Kallavesi on viime vuosina jäätynyt marraskuun lopun ja tammikuun puolivälin välillä ja jäät ovat lähteneet huhtikuun lopun ja toukokuun alun välillä (Järviwiki 2015). Suurin jääpaksuus maaliskuussa on ollut noin 60 cm (Hyvärinen & Korhonen 2003). Savon Sellun satamalaiturin alueella on yhtenäinen jääpeite, mutta talvesta riippuen jätevesien purkuputken kohdalla voi olla pienialainen sula alue (Koistinen 2015). Alueella on melko voimakas virtaama ja jäät voivat ajoittain olla heikkoja Lähivaluma-alue Hankealueen länsipuolella sijaitsee Kuikkalampi, josta vedet ohjautuvat Selluntien reunan ojaa pitkin Sorsasalon eteläkärkeen ja edelleen Kallaveteen. Hankealueelta ei ohjaudu pintavesiä Kuikkalampeen maaston korkeuserojen vuoksi. Hankealueen pohjoisosan pintavedet ohjautuvat karttatarkastelun perusteella hankealueen pohjoispuoliseen ojaan ja edelleen Virtasalmeen. Purkuojan veden laadusta ei ole käytettävissä tutkimusaineistoa. Hankealueelta ei karttatarkastelun perusteella ohjaudu Kallaveteen muualta pintavesiä, johtuen maastonmuodoista sekä pintavaluntaa pidättävästä metsäkasvillisuudesta. Hulevesivirtaama Nykytilanteessa hankealueen lähivaluma-alueelta kertyvien hulevesien keskimääräiseksi hulevesivirtaamaksi on valuma-alueen pinta-alan (100 hehtaaria), vuosien keskimääräisen aluesadannan sekä maaston keskimääräisen valumiskertoimen mukaan arvioitu noin 5 l/s. 74

76 Kuormitus Kallavedellä suoritetaan viranomaisten edellyttämää velvoitetarkkailua ja sitä on toteutettu alueen kuormittajien yhteistarkkailuna vuodesta 1975 lähtien (Ronkainen 2005). Yhteistarkkailuun on kuulunut veden laadun seurannan lisäksi muun muassa pohjaeläin-, kasviplankton-, perifyton-, vesikasvillisuus- ja sedimenttitutkimuksia (Savo- Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009, 2010, 2011 & 2012; Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Seuraavassa on kuvattu Kallaveden ja erityisesti Sorsasalon edustan vesialueeseen kohdistuvaa kuormitusta. Keski-Kallaveden lähivaluma-alueen ja laskeuman aiheuttamaksi kuormitukseksi on vuonna 2013 arvioitu 11 t/v fosforia ja 265 t/v typpeä. Ilman kautta tuleva laskeuma on merkittävä erityisesti typen osalta. Fosforin ainevirtaamasta noin 88 % tulee Keski- Kallaveden yläpuolisilta reiteiltä, lähivaluma-alueen osuus on 8 % ja pistekuormittajien osuus 4 % (Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry 2014). Iisalmen reitiltä luoteesta Keski-Kallaveteen tulevaksi kuormitukseksi on vuonna 2013 arvioitu 72 t/v fosforin ja t/v typen osalta sekä Nilsiän reitiltä pohjoisesta tulevaksi kuormitukseksi 38 t/v fosforin ja t/v typen osalta. Lisäksi Keski-Kallaveden pistekuormittajien aiheuttaman kuormituksen on arvioitu olevan 3,5 t/v fosforin ja 729 t/v typen osalta. Kallavesi sitoo noin 50 % fosforista ja noin 23 % typestä (Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry 2014). Lisäksi alla on esitetty Pohjois-Kallaveden ja Keski-Kallaveden fosfori- ja typpitaseet vuonna 2014 (Kuva 16-3). Ravinteiden ainetaseissa on ollut nähtävissä melko suurta vaihtelua vuosien välillä (Hammar 2015). 75

77 Q Kok.P Kok. N Kok. P Kok. N m 3 /s µg/l µg/l kg/vrk kg/vrk Pohjois-Kallavesi Ruokovirta Rannat + laskeuma (likiarvo) Pistekuormitus 0 0 Yhteensä Kallansillat Erotus (sedimentaatio) Keski-Kallavesi Kallansillat Jännevirta Rannat + laskeuma (likiarvo) Pistekuormitus Yhteensä Puutossalmi (90%) Vehmersalmi (10%) Erotus (sedimentaatio) Koko alue Ruokovirta Jännevirta Rannat + laskeuma (likiarvo) Pistekuormitus Yhteensä Alapuolisiin vesistöihin Erotus (sediment./liukenem.) Häviöt % Kuva Pohjois-Kallaveden ja Keski-Kallaveden fosfori- ja typpitaseet vuonna (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2014) On kuitenkin huomioitava, ettei Kallaveden ravinteiden pidättämiskykyä täysin tunneta, sillä edellä mainituissa arvioissa ei ole huomioitu Suvasveden purkusuuntaa (Perho 2015). Kallavedestä tehdyn ainetasetutkimuksen mukaan vedessä olevasta fosforista kolmannes on peräisin perustuotannosta, kolmannes ulkoisesta kuormituksesta ja kolmannes sedimentistä (Ronkainen 2005). Sorsasalon edustan veden laatuun vaikuttavat keskeisesti Keski-Kallaveden suurimpiin kuormittajiin lukeutuvan Savon Sellun jätevedet (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Savon Sellu purkaa jätevetensä Sorsasalon eteläkärkeen. Itä-Suomen Aluehallintoviraston Savon Sellu Oy:lle antamassa päätöksessä nro 110/07/2 määrätään seuraavat rajat kuormituksen suhteen: Jäte- ja jäähdytysvesiviemärien yhteenlasketut päästöt eivät saa ylittää alkaen seuraavia rajaarvoja: COD Cr enintään kg/vrk, BOD kg/vrk, fosforipäästö 8 kg/vrk ja kui- 76

78 va-aine kg/vrk laskettuna kolmen kuukauden liukuvana keskiarvona. Jätevesien käsittelyssä on lupaehtojen mukaan pyrittävä mahdollisimman täydelliseen ammoniumtypen hapettamiseen. Savon Sellun kuormituslukuja vuosina on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 16-1) (Savon Sellu Oy 2014). Tehtaan jätevesipäästöt ovat luvulla olleet suhteellisen vakaat ja vaihdelleet lähinnä tuotannon mukaan. Savon Sellun jätevesikuormitus oli tarkastelujaksolla korkeimmillaan vuonna 2006, minkä jälkeen kuormitus on etenkin typen ja kiintoaineen suhteen vähentynyt. Jätevedenkäsittelyn biologisen puhdistuksen toiminnassa oli vaikeuksia vuoden 2006 alkupuolella. Syynä olivat tehtaan toimintahäiriöistä johtuvat puhdistamolle tulevan kuormituksen nousu, jäteveden sisältämät mikrobeille haitalliset aineet ja alhainen ph. Vuonna 2014 kuormitus oli keskimäärin COD Cr kg/vrk, BOD kg/vrk, fosfori 5,5 kg/vrk, typpi 852 kg/vrk, ammoniumtyppi 551 kg/vrk sekä alkuainerikki (S) kg/vrk jätevesivirtaaman ollessa m 3 /vrk. Taulukko Savon Sellun kuormituslukuja vuosilta (Savon Sellu Oy 2014) Vuosien COD (kg/vrk) BOD (kg/vrk) P (kg/vrk) N (kg/vrk) NH4 (kg/vrk) S (kg/vrk) KA (kg/vrk) Kokonaisvesimäärä (m 3 /vrk) Jätevesimäärä (m 3 /vrk) Jäähdytysvesimäärä (m 3 /vrk) Raakavesimäärä (m 3 /vrk) tuotanto (t/v) Minimi Maksimi Keskiarvo Kallaveden alueen puunjalostusteollisuuden vuositason kuormituksen yleinen kehitys koko Kallavedellä on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 16-4) (Pohjois- Savon ELY-keskus 2014). Kuvaajassa on esitetty Kallaveden kaiken puunjalostusteollisuuden kuormitus, eli vuoteen 1995 saakka Savon Sellun lisäksi mukana on myös Schauman Woodin kuormitus. Ammoniumtyppikuormituksen osalta kysymyksessä on kuitenkin ainoastaan Savon Sellun kuormitus. BOD:n sekä COD:n osalta Schauman Woodin osuus on ollut hyvin pieni, maksimissaan 2 3 % Savon Sellun kuormituksesta. Kokonaistypen osalta Schauman Woodin kuormitus on maksimissaan alle prosentin luokkaa Savon Sellun kuormituksesta ja fosforin osalta osuus on hieman suurempi. Kokonaisfosforin sekä kemiallisen ja biologisen hapenkulutuksen osalta puunjalostusteollisuuden kuormitus on selvästi vähentynyt 1990-luvun alusta alkaen. Sen sijaan ammoniumtypen ja kokonaistypen kuormitus, joka on ollut koko jakson ajan kokonaan tai lähes kokonaan Savon Sellusta peräisin, on vaihdellut runsaasti viime vuosiin asti. 77

79 Kuva Kallaveden alueen puunjalostusteollisuuden vuositason kuormituksen yleinen kehitys koko Kallavedellä Kuvaa tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että vuoteen 1995 asti mukana olleen Schauman Woodin osuus BOD:n sekä COD:n osalta on ollut hyvin pieni, maksimissaan 2 3 % Savon Sellun kuormituksesta. (Pohjois- Savon ELY-keskus 2014) Ympäristöhallinnon Vahti-tietokannassa (Ympäristöhallinto 2015b) Kallavedelle jätevesiä purkavat Savon Sellun lisäksi Lehtoniemen jätevedenpuhdistamo sekä Suomen aivotutkimus ja -kuntoutuskeskus Neuron. Oheisessa taulukossa (Taulukko 16-2) on esitetty kunkin kuormittajan ravinne- ja hapenkulutuksen keskimääräiset kuormitukset vuosilta Taulukko Kallaveden pistekuormituksen keskiarvot keskeisten parametrien osalta vuosina (Ympäristöhallinto 2015b) Kuormittaja COD (kg/vrk) BOD (kg/vrk) Kok.P (kg/vrk) Kok.N (kg/vrk) Savon Sellu Lehtoniemi Neuron 1,5 0,2 0,016 1, Veden laatu Seuraavassa on kuvattu Kallaveden veden laatua yhteistarkkailun tulosten sekä muiden alueella tehtyjen tutkimusten ja tarkkailuiden pohjalta (mm. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009, 2010, 2011, 2012; Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013; Ympäristöhallinto 2015b). Savon Sellun purkuvesien vaikutus on havait- 78

80 tavissa Sorsasalon eteläkärjen lähialueilla mm. typpipitoisuuksien ja sähkönjohtavuuden kasvuna sekä osittain kasvaneena rehevyytenä. Vesistövaikutukset ovat olleet selvimmin havaittavissa yleensä lopputalven näytteenottokerroilla. Merkittävää päällysveden hygieenisen laadun heikentymistä ei ole esiintynyt. Savon Sellun kuormituksen vaikutukset vähenevät ulompana Kelloselällä, mutta ovat edelleen havaittavissa syvemmissä vesikerroksissa kerrostuneisuusaikoina, varsinkin talvella (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Keski-Kallaveden vedenlaatuun vaikuttaa merkittävästi myös Kallansiltojen kautta Iisalmen reitiltä tulevan veden laatu, joka on ajoittain jopa lievästi heikompilaatuista kuin Savon Sellun alapuolisella Kelloselällä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Kallaveden yhteistarkkailun tiheimmin seuratut havaintopisteet sekä veden laadun kehityssuuntia keskeisten parametrien osalta aina 1970-luvun alusta lähtien on esitetty oheisissa kuvissa (Kuva 16-1 Kuva 16-9). Kuvissa on esitetty veden laatu erikseen pinta-, väli- ja alusvesikerroksesta. Kuvaajien näytepisteistä Kallavesi 338A edustaa parhaiten Sorsasalon edustan veden laatua (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Pisteeltä 338A on vedenlaatutietoja vain vuodesta 1990 alkaen (Ympäristöhallinto 2015b). Viereisen pisteen 338H osalta on tietoja vuodesta 1970 alkaen, mutta seuranta päättyi mm. typen osalta jo vuonna 2007, minkä vuoksi tässä on esitetty pisteen 338A tietoja. Pisteen 338H tulosten huomioimiseksi voidaan mainita, että vuosina mitattiin alusvedessä ajoittain erittäin korkeita kokonaisfosforipitoisuuksia ( µg/l), kokonaistyppipitoisuuksia ( µg/l). Lisäksi alusveden happiongelmat ennen vuotta 1990 olivat yleisiä pisteellä 338H. Kuvaajista näkyy veden laadun paraneminen 1990-luvun alusta alkaen. Alueen syvänteiden hapetus aloitettiin välisenä aikana. Alusveden happiongelmia on esiintynyt vielä 2000-luvullakin Sorsasalon edustan näytepisteillä sekä lisäksi kauempana pisteellä 405, mihin kuitenkin vaikuttaa pisteen suuri kokonaissyvyys 47 metriä. Vuosina veden rehevyystaso Sorsasalon edustalla on pysynyt melko samanlaisena (Ympäristöhallinto 2015b). Myöskään viimeisimmän vuoden 2015 vesistötarkkailun tulosten perusteella Kallaveden vedenlaadussa ei ole havaittavissa merkittäviä selkeitä muutoksia viimevuosiin verrattuna (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2015). 79

81 Kuva Veden laadun kehityssuuntia Kallavedellä vuosina hapen kyllästysasteen (%) osalta. Pintavesi: 0 10 m; alusvesi: pohja 2 m ylöspäin. (Ympäristöhallinto 2015b) 80

82 Kuva Veden laadun kehityssuuntia Kallavedellä vuosina happipitoisuuden (mg/l) osalta. Pintavesi: 0 10 m; alusvesi: pohja 2 m ylöspäin. (Ympäristöhallinto 2015b) 81

83 Kuva Veden laadun kehityssuuntia Kallavedellä vuosina kokonaisfosforipitoisuuden (µg/l) osalta. Pintavesi: 0 10 m; alusvesi: pohja 2 m ylöspäin. (Ympäristöhallinto 2015b) 82

84 Kuva Veden laadun kehityssuuntia Kallavedellä vuosina kokonaistyppipitoisuuden (µg/l) osalta. Pintavesi: 0 10 m; alusvesi: pohja 2 m ylöspäin. (Ympäristöhallinto 2015b) 83

85 Kuva Veden laadun kehityssuuntia Kallavedellä vuosina kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn, mg/l) osalta. Pintavesi: 0 10 m; alusvesi: pohja 2 m ylöspäin. (Ympäristöhallinto 2015b) Kallaveden koko vuoden vedenlaatutietoja Kallansilloilta (tarkkailupiste Kallavesi 333) etelään aina Ollinselälle asti (tarkkailupiste Kallavesi 25) vuosilta on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 16-3). Tarkempia vedenlaatutietoja vuodenajoittain on esitetty liitteessä 9. Sorsasalon edustalla havaintopaikalla Kallavesi 338A, joka edustaa syvännehavaintopaikkaa (kokonaissyvyys noin 31 metriä), veden kokonaisfosforipitoisuus on seurantajaksolla ollut päällysvedessä keskimäärin 23 µg/l (kasvukaudella 22 µg/l) ja alusvedessä 38 µg/l (Ympäristöhallinto 2013). Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on ollut päällysvedessä 906 µg/l ja alusvedessä µg/l. Keskimääräinen klorofylli-a pitoisuus on ollut kasvukaudella päällysvedessä 10 µg/l. Kasvukauden veden fosfori- ja klorofylli-a pitoisuudet osoittavat lievää rehevyyttä rehevyyttä. Kokonaistypen vastaavat luvut ovat päällysvedessä 779 µg/l ja alusvedessä µg/l. Ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin päällysvedessä 133 µg/l ja alusvedessä 227 µg/l. Sulfaattipitoisuudet ovat olleet keskimäärin päällysvedessä 7 mg/l ja alusvedessä 9 mg/l. Ammoniumtyppipitoisuudet, osittain kokonaistyppipitoisuudet sekä sulfaattipitoisuudet 84

86 ja ajoittain sähkönjohtavuus ovat olleet Sorsasalon edustalla korkeampia kuin Pohjois- Kallavedellä, mikä viittaa Savon Sellun ja Nilsiän reitin tuoman kuormituksen vaikutukseen (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Toisaalta esimerkiksi kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin korkeampi Kallansiltojen tarkkailupisteellä 333 (33 µg/l) kuin Sorsasalon edustalla (23 µg/l) (Taulukko 16-3). Aiemmin tehdyn jätevesien talviaikaisen leviämisen tutkimuksen tulosten mukaan Savon Sellun jätevedet kulkeutuvat etelään päin noin metrin syvyydessä, eli ne eivät vajoa kauempana sijaitsevissa syvänteissä pohjaan (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009). Tutkimuksessa tarkasteltiin ammoniumtypen kulkeutumista. Lähimmissä Kelloselän syvänteessä (havaintopaikat 338A ja 338H) Savon Sellun jätevedet kuitenkin vajoavat pohjalle, mutta etäämpänä jätevesien vaikutuksia havaitaan lähinnä välivesikerroksessa. Tehdyn tutkimuksen perusteella Savon Sellun jätevedet kulkeutuvat talvikautena pääasiassa Säyneensalon itäpuolitse kohden Ollinselkää putkimaisena virtauksena (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009). Vähäisessä määrin Savon Sellun jätevesiä on havaittavissa Säyneensalon länsipuolella. Kaukovaikutusalue ulottui 13 kilometrin päähän purkualueelta kaakkoon, Ollinselän kaakkoiskulmalle. Tätä etelämpänä Savon Sellun jätevesien vaikutusta ei ole enää havaittu. Lehtoniemen jätevedet kulkeutuvat Hietasalon molemmin puolin itään ja sen jälkeen päävirtaussuunnassa etelään. Veden ph on Sorsasalon edustalla ollut lähellä neutraalia. Veden päällyskerroksen väri (näkösyvyys) on humusjärvelle tyypillistä tasoa 70 mg P/l ja paranee kuljettaessa vesistöreittiä alaspäin (Itä-Suomen Aluehallintovirasto 2007). Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on ollut keskimäärin humusjärvelle tyypillistä tasoa noin 13 mg/l. Kallaveden näkösyvyys vaihtelee yleisesti puolestatoista metristä neljään metriin (Järviwiki 2015). 85

87 Taulukko Veden laadun koko vuoden keski-, minimi- ja maksimiarvoja päällys- ja alusvedessä Kallavedellä vuosina Päällysvesi: 0 10 m; alusvesi: pohja 2 m ylöspäin. (Ympäristöhallinto 2015b) (%) (mg/l) (mg/l) (µg/l) (µg/l) (µg/l) (µg/l) (mg/l) ph Happi Happi CODMn PO4-P Kok.P NH4-N Kok. N Sulfaatti Min Maks Min Maks Min Maks Min Maks Kallavesi 333 Päällysvesi 7,0 6,6 7,5 88,0 78, ,7 7,8 14,1 13,9 10,0 22,0 N/A N/A N/A 31,1 15,0 49,0 15,3 2, N/A N/A N/A Alusvesi N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A N/A Kallavesi 338A Päällysvesi 6,9 6,6 7,5 83,4 59, ,1 6,1 14,1 13,1 8,4 18,0 3,8 2,5 10,0 23,3 14,0 42, , ,7 4,4 12,0 Alusvesi 6,7 6,5 7,0 56,8 1,1 91 6,8 0,2 11,3 13,1 9,4 17,0 9,5 2,5 22,0 37,6 18, , ,9 4,7 12,0 Kallavesi 338H Päällysvesi N/A N/A N/A 81,3 57,0 94 9,2 6,0 13,4 N/A N/A N/A N/A N/A N/A 21,5 15,0 29, ,5 970 N/A N/A N/A N/A N/A N/A Alusvesi 6,7 6,6 6,7 63,4 12,0 85 8,4 0,3 13,6 N/A N/A N/A N/A N/A N/A 34,3 17,0 88, , N/A N/A N/A Kallavesi 340H Päällysvesi 7,1 6,8 7,6 81,8 58, ,0 7,7 12,4 N/A N/A N/A N/A N/A N/A 24,4 14,0 41,0 46 2, ,3 4,9 5,8 Alusvesi 6,6 6,6 6,6 61,5 14,0 82 7,9 1,7 11,6 N/A N/A N/A N/A N/A N/A 26,2 16,0 80, , ,4 5,4 7,0 Kallavesi 345 Päällysvesi 6,9 6,5 7,5 84,5 55, ,1 5,8 13,5 12,6 10,0 16,0 N/A N/A N/A 22,3 14,0 42,0 56,6 2, ,0 4,6 9,0 Alusvesi 6,5 6,4 6,7 66,6 22,0 92 8,2 2,9 11,4 12,9 9,7 15,0 N/A N/A N/A 25,7 17,0 32,0 35,0 2, ,1 4,9 8,4 Kallavesi 375 Päällysvesi 6,9 6,5 7,4 84,9 59, ,3 6,1 13,3 11,9 7,5 16,0 2,5 2,5 2,5 19,3 11,0 33,0 22,2 2, ,7 5,7 5,7 Alusvesi 6,6 6,4 6,8 60,7 4,4 92 7,6 0,6 11,8 11,5 6,8 17,0 N/A N/A N/A 29,3 13,0 63,0 29,1 2, ,0 930 N/A N/A N/A Kallavesi 373H Pääl- 7,0 6,7 7,7 85,1 64, ,3 6,4 14,2 11,9 10,0 14,0 N/A N/A N/A 19,4 10,0 29,0 21,7 2,5 87, ,9 5,2 6,8 Min Maks Min Maks Min Maks Min Maks Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Keskiarvo Min Maks 86

88 lysvesi Alusvesi 6,8 6,4 7,3 64,9 16,0 81 9,5 5,5 11,8 11,8 10,0 13,0 N/A N/A N/A 27,6 19,0 41, , ,5 6,2 17,0 Kallavesi 374 Päällysvesi 6,9 6,6 7,4 86,1 63, ,4 6,2 13,8 12,3 7,8 16,0 2,7 2,5 6,0 20,7 11,0 39,0 21,7 2, ,1 4,8 8,8 Alusvesi 6,5 6,4 6,9 63,3 4,4 95 7,8 0,6 12,0 11,6 8,1 12,5 N/A N/A N/A 23,9 14,0 47,0 83,9 2, ,6 7,8 9,6 Kallavesi 372H Päällysvesi 7,1 6,7 7,4 84,9 60, ,4 6,2 13,4 12,2 11,0 16,0 N/A N/A N/A 20,7 11,0 39,0 51,3 2, ,3 5,3 7,1 Alusvesi 6,6 6,6 6,7 74,3 28,0 90 9,4 3,1 11,7 11,9 10,0 13,0 N/A N/A N/A 32,0 15,0 89, , ,3 5,4 8,7 Kallavesi 378 Päällysvesi 7,0 6,6 7,4 86,5 66, ,4 6,3 14,1 12,0 9,5 15,0 N/A N/A N/A 19,5 9,0 35,0 6,9 2,5 44, ,1 5,0 7,9 Alusvesi 6,5 6,3 6,8 58,0 5,2 96 7,1 0,7 11,9 11,5 7,3 16,0 N/A N/A N/A 26,7 11,0 63,0 36,6 2, ,7 5,6 7,8 Kallavesi 25 Päällysvesi 7,0 6,5 7,7 86,4 62, ,4 6,4 13,7 11,8 8,9 18,0 6,2 1,0 15,0 18,2 9,0 33,0 9,0 1,0 40, , ,0 5,5 6,4 Alusvesi 6,6 6,2 7,0 77,0 44,0 95 8,3 1,1 11,9 11,6 8,7 16,0 18,7 8,0 67,0 22,2 11,0 41,0 20,3 2, ,9 4,8 6,4 87

89 Kallaveden happikylläisyys on syyskierron jälkeen suhteellisen hyvä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Savon Sellun jäteveden purkualueella, Sorsasalon eteläkärjen edustalla syvänteiden hapetus kolmella pohjailmastimella parantaa alusveden happipitoisuutta (as. 338H, 338BH ja 340H) (Kuva 16-1). Yhteensä Kallavedellä toimii kuusi hapetinta, joista edellä mainittujen lisäksi kolme sijaitsee Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon läheisyydessä. Hapettimet siirtävät pintavettä syvemmälle noin 800 l/s teholla (Inkala & Lauri 2015). Hapetus on aloitettu asemakohtaisesti seuraavasti: 338BH/1986; 340H/1989; 338H:1999; Lehtoniemen edustan hapettimet/ Kallaveden yhteistarkkailun havaintopisteen Kallavesi 338A syvänteessä, Sorsasalon eteläpuolella happitilanne on ajoittain ollut heikko seurantajaksolla , mutta täysin hapettomaksi syvänne on mennyt vain satunnaisesti (Taulukko 16-3 ja Kuva 16-1 Kuva 16-9) (Ympäristöhallinto 2015b). Koko Kallavettä tarkasteltaessa syvänteiden tila on kohentunut merkittävästi ja pääallas toimii terveen järven tavoin (Savo- Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry 2014). Siirryttäessä Sorsasalon edustalta pohjoiseen Kallansiltojen kohdalle (piste 333) tai toisaalta etelään (pisteet 375 ja 25) voidaan havaita pientä parantumista tarkkailupisteiden keskimääräisessä veden laadussa (erityisesti ammoniumtyppipitoisuus) (Taulukko 16-3 ja Kuva 16-1 Kuva 16-9). Kuitenkin esimerkiksi kokonaisfosforipitoisuus on ollut korkeampi Kallansiltojen kohdalla kuin Sorsasalon edustalla. Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon kuormitus näkyy erityisesti tarkkailupisteiden 372H ja 373H alus- ja väliveden sulfaatti-, ammoniumtyppi- ja kokonaistyppipitoisuuksissa (Taulukko 16-3 ja Kuva 16-1 Kuva 16-9), mutta vaikutukset ulottuvat aina Hietasalon eteläpuolelle tarkkailupisteelle 378 asti (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Lehtoniemen jätevesien purkualueen tai purkukohdan välittömässä läheisyydessä ammoniumtyppipitoisuudet ovat saattaneet aiempina vuosina ylittää vesieliöille kroonisen myrkyllisyystason (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009). Jo hieman Lehtoniemestä ulompana pitoisuudet alenevat, joten vaikutusalue on hyvin suppea. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Lehtoniemen lähialue on luokittunut viime vuosina lievästi reheväksi (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013) Kasviplankton Kallavedellä kasviplanktonin määrää tarkkaillaan vuosittain a-klorofyllipitoisuuksien avulla. Lisäksi tarkkailun intensiivivuosina sekä tarkempina erillistutkimuksina on tutkittu kasviplanktonin lajistorakennetta ja biomassaa. Kasviplanktonia on tutkittu Sorsasalon edustalta Kallaveden yhteistarkkailun yhteydessä viimeksi vuonna 2014, jolloin mitattiin vain a-klorofyllipitoisuuksia (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2014a). Lisäksi Kallaveden erillistutkimuksiin vuosina liittyi osana kasviplanktonin klorofyllia tutkimus, jolloin tehtiin tarkempia lajisto- ja biomassamäärityksiä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Kallavedellä rehevyyden ajallinen vaihtelu noudattaa vesistöille tyypillistä rytmiä: kevätmaksimi, alkukesän minimi ja loppukesän maksimi, jonka jälkeen kasviplanktonin klorofylli-a pitoisuudet laskevat syksyä kohti. Kallaveden vuoden 2013 biomassatutkimuksen tulosten perusteella on todettavissa, että yleensä loppukesää kohden sinilevien osuus kasviplanktonissa kasvaa (Savo- Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Tämä on melko normaali kehityskulku suomalaisissa humusjärvissä. Kallavedellä on usein todettu tyyninä päivinä pintaan nousevia sinilevälauttoja loppukesällä ja syksyllä. Biomassatutkimuksen perusteella kaikki mittausasemat olivat kaikkina havaintoajankohtina selkeästi fosforirajoitteisia. Asemilla, mistä määritettiin mineraaliravinteita, nitraattitypen pitoisuus pysyi korkeana molempina kesinä 2012 ja 2013 ja fosfaattifosforin pitoisuus oli lähellä määritysrajaa tai sen alapuolella. Sinilevät saavat kilpailuetua typpirajoitteisessa ympäristössä, 88

90 sillä osa niistä kykenee ilmakehän typen sidontaan. Ravinnesuhteiden perusteella olosuhteet eivät näytä suosivan erityisesti sinileviä Kallaveden selkäalueilla. Kasviplanktonin biomassaa on määritetty Sorsasalon lähialueelta vain vuonna 2012, jolloin biomassa kuvasi elokuussa rehevöitymistä ja syyskuun alussa lievää rehevöitymistä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Sinilevien osuus vaihteli elokuun 3 %:sta syyskuun alun 34 %:iin. Kasviplanktonin perusteella luokiteltuna Keski-Kallaveden alueen arvioidaan kuuluvan ekologiseen tilaluokkaan välttävä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). On kuitenkin huomioitava, että Kallaveden virallinen pintaveden ekologisen tilan luokka kasviplanktonin osalta on hyvä (a-klorofylli: hyvä, kokonaisbiomassa: tyydyttävä, haitallisten sinilevien % -osuus: erinomainen, TPI-trofiaindeksi: hyvä) (Ympäristöhallinto 2015b). Mikäli lievästi rehevän ja rehevän alueen raja-arvona pidetään klorofylli-a pitoisuutta 12 μg/l, oli Kelloselkä luokiteltavissa kesä-elokuussa vuonna 2012 reheväksi. Muilla Kallaveden vesialueilla klorofylli-a:n keskipitoisuus vaihteli välillä 9,0 10,6 μg/l ja nämä alueet olivat luokiteltavissa lievästi reheviksi. Kesällä 2013 heinäkuu oli normaalia sateisempi, mutta kesä- ja elokuussa sademäärä jäi normaalia vähäisemmäksi. Kesä oli hieman tavanomaista lämpimämpi. Näissä oloissa kasviplanktonin klorofylli-a:n määrä oli tavanomaista hieman suurempi kaikilla vesialueilla, ja ne olivat luokiteltavissa reheviksi. Tarkasteltaessa pidemmän aikavälin muutosta klorofylli-a:n pitoisuudessa Sorsasalon edustalla, voidaan havaita lievä nouseva trendi (Kuva 16-10) (Ympäristöhallinto 2015b). Nousevaa trendiä ei ole kuitenkaan havaittavissa saman alueen ravinteisuudessa (Kuva 16-4 Kuva 16-9). Klorofylli-a (µg/l) Näytteenottoajankohta Pinta y = 0,0002x Kuva Klorofylli-a:n pitoisuus (µg/l) pintavedessä tarkkailupisteellä Kallavesi 338A vuosina (Ympäristöhallinto 2015b) 89

91 Kelloselän ja koko Kallaveden ravinnepitoisuuksien osalta määräävä tekijä on tulovirtaaman mukana tuleva ravinnekuorma, jolloin vesimäärän ollessa suurempi Kallaveden ravinnepitoisuudet ovat suurempia. Kasviplanktonin määrään vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin vain ravinnepitoisuus, esimerkiksi lämpötila ja virtausolosuhteet, mistä johtuen korrelaatio ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin välillä jää heikoksi. Ammoniumtyppeä lukuun ottamatta epäorgaanisten ravinteiden mittaustuloksia Kallavedestä on varsin niukasti. Esimerkiksi havaintopaikalta Kallavesi 345 ei ole mitattu fosfaattifosforin pitoisuuksia lainkaan vuosina Yksittäisten havaintokertojen mittaustuloksissa Kelloselän eteläosassa havaintopaikalla Kallavesi 345 fosforipitoisuuden vaihtelu selittää alle 30 % a-klorofyllipitoisuuden vaihtelusta vuosijaksolla (Ympäristöhallinto 2015b). Pidemmällä aikavälillä yhteys on vielä selvästi heikompi. Muilla havaintopaikoilla selitysasteet jäävät havaintopaikkaa Kallavesi 345 pienemmiksi. Esimerkiksi havaintopaikalla Kallavesi 338A selitysaste on vain 8 % (Kuva 16-11). Koska ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin yhteys Kallavedellä on heikko, ei a-klorofyllipitoisuuden ennustaminen regressioyhtälön avulla ole luotettavaa. 25 Klorofylli-a (µg/l) Pinta Linear (Pinta) Kallavedellä esiintyy pääasiassa nieluleviä, piileviä ja lisäksi on havaittu sinileviä ja kultaleviä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2011). Sinileviä esiintyy yleensä läpi kesän, runsaampana kuin varsinaisia kultaleviä. Vuonna 2010 esiintyminen painottui loppukesään: eniten (26 %) leväbiomassasta sinileviä päälajina Anabaena spp. - esiintyi elokuussa Pohjois-Kallavedellä ja kaikilla asemilla syyskuussa. Jo kesäkuussa sinileviä havaittiin melko paljon - 12 % kokonaismäärästä Pohjois- Kallavedellä, runsaimpana Aphanizomenon sp. Heinäkuussa sinilevien esiintyminen jäi vähäiseksi. Sinilevien jouy = 0,2069x + 5,5916 R² = 0, Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) Kuva Kokonaisfosforipitoisuuden yhteys a-klorofyllipitoisuuteen havaintopaikalla Kallavesi 338A vuosina (Ympäristöhallinto 2015b) Vuonna 2013 tehdyn piilevätutkimuksen mukaan päällysveden laatu Savon Sellun lähivaikutusalueella Kallavesi 338A kuvaa niukkatuottoisuutta ja hyviä happiolosuhteita (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Rehevyysindeksi TDI oli 30,6 kun arvo < 32 kuvaa niukkatuottoista vesialuetta. Arvo on hieman korkeampi kuin Pohjois-Kallavedellä, jossa arvo oli 28,0. 90

92 kossa oli vuonna 2010 siten myös erilaissolullisia veteen liuenneen typen hyödyntäjiä: Aphanizomenon-lajien lisäksi joitakin Anabaena-lajeja. Yleisin ja runsaimmin esiintynyt sinilevälaji oli Woronichinia naegeliana. Anabaena-lajeilla on veteen liuenneen molekyläärisen typen sitomiseen erilaistuneita soluja, heterosyyttejä, joten niiden runsastuminen riippuu veden fosforiravinnemääristä (Granéli et al.1990). Kallavedeltä on tullut vuosina vuosittain 3 12 ilmoitusta rantaan ajautuneista sinilevälautoista, mutta viikoittaisella seurantapaikalla ei runsaita esiintymiä ole havaittu (Ympäristöhallinto 2015b). Vuoden 2014 leväkesälle oli ominaista sinilevien tavanomaista vähäisempi esiintyminen Kallavedessä lämpimän veden aikana heinä- ja elokuussa, mikä johtui sateettomuudesta ja siten ravinteiden puutteesta. Runsaimmin sinileviä todettiin viileän veden aikana sateisen sääjakson jälkeen kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa sekä tyyninä sääjaksoina alkusyksyn aikana, mutta tällöinkin vain rantavesissä (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2014a). Vuoden 2015 leväkesä oli jokseenkin samantyyppinen kuin 2014 ja sinileväkukinnat olivat selvästi seurantajakson keskimääräistä tilannetta harvinaisempia (Pohjois-Savon ELY-keskus 2015). Kulunutta kesää leimasi pitkään viileänä ja sateisena jatkunut sää, minkä vuoksi myös pintavedet pysyivät keskimääräistä viileämpinä elokuun toiselle viikolle saakka. Runsaiden sateiden aiheuttaman lisääntyneen valunnan vuoksi ravinteita huuhtoutui runsaasti vesistöihin, mikä osaltaan edesauttoi sinileväkukinnan runsastumista sään lämmittyä heinä-elokuussa. Ensimmäiset sinilevähavainnot tehtiin ennätysmyöhään vasta heinäkuun puolivälissä, mutta kukinnat jatkuivat paikoin syyskuun lopulle asti. Syyskuun puolen välin seudulla saatiinkin runsaasti kansalaisilmoituksia sinilevälautoista ympäri Kallavettä. ELYkeskuksen tekemän ravinnetarkastelun mukaan leväkukinnan todennäköinen aiheuttaja oli fosforin kerrostuminen päällysveteen yhdessä lämpimän päällysveden ja tyynen sään kanssa. Fosforipitoisen veden kerrostuminen pintaveteen loppukesästä ei vedenlaatutarkkailun tulosten valossa ole Kallavedessä erityisen poikkeuksellista. Toisaalta kylmien öiden myötä Kallaveden lämpötilakerrostuneisuus alkoi syyskuussa purkautua ja ravinteita pääsi myös syvemmistä vesikerroksista pintaveteen levien käyttöön. Alkusyksyn sinileväkukinnot eivät tällaisissa olosuhteissa ole erityisen poikkeuksellisia. Kallavedellä on tehty kasviplanktontutkimusten lisäksi perifyton- eli pintakasvustotutkimuksia, joiden tarkoituksena on seurata levämäärän kasvua eli kalapyydysten ja vedessä olevien pintojen limoittumistaipumusta (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2011). Vuoden 2010 tutkimuksen mukaan keskiarvot olivat melko pieniä ja siten verkkojen limoittuminen kesällä oli Kallaveden lähes kaikissa osissa ja erityisesti alkukesän ja syyskesän jaksoilla vähäinen. Keskikesän jaksolla pintakasvuston muodostus oli noin kaksinkertainen ja suurinta Savon Sellun alueella Vesikasvillisuus Kallaveden vesikasvillisuutta on tutkittu mm. vuosina 2005 ja 2013 liittyen Saaristokadun hankkeeseen (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2014b). Vuonna 2013 lajimäärä oli säilynyt jokseenkin ennallaan, jolloin havaittiin kaikkiaan 30 putkilokasvilajia ( kpl) sekä kaksi sammallajia (3 kpl) mutta ei enää yhtään näkinpartaislevää. Monipuolisin lajisto (16 putkilokasvilajia) todettiin linjoilla 5 (Jynkänniemi) ja 7 (Lintulahti), vähälajisin viisi lajia linjalla 6 (Jynkänlahti), jossa aiemmin havaittiin 12 lajia. Kaikkia elomuotoja tavattiin aiemmin kuudella linjalla, nyt enää kolmella linjalla (Jynkänniemi, Lintulahti ja Susisaari). Elomuodoista puuttuivat jälleen rehevintä kasvuympäristöä vaativat elomuodot eli irtokellujat ja -keijujat. Myös kelluslehtiset ulpukkaa lukuun ottamatta ja uposlehtiset olivat melko heikosti edustettuina. Pohjalehtiset olivat vähentyneet ja rajoittuivat lähinnä kolmeen lajiin: hapsiluikkaan, rantaleinikkiin ja vaalealahnaruohoon. Vedessä kasvavien upos- ja pohjalehtisten lajimäärien ja kasvustojen koon vähentyminen viittasi vesialueiden tilan heikkenemiseen, mikä yleensä johtuu kiintoainesameu- 91

93 den lisääntymisestä eli näkösyvyyden alenemisesta. Tämäkin kehitys oli ristiriitainen sikäli, että pohjalehtisten karsiutuminen suosii kelluslehtisiä, mutta molempien vesialueiden linjoilla myös kelluslehtisten lajisto oli vähentynyt. Yleisimmät jokaisella linjalla tavatut lajit viiltosara ja rantakukka kuuluvat rantakasveihin, ilmaversoisista yleisin oli järvikorte, seuraavina hapsiluikka ja järviruoko. Kasvillisuusindeksin mukaan runsaimpana esiintyi jälleen järviruoko, sitten viiltosara, ulpukka ja kurjenjalka; painotus oli siis rantakasveissa. Yleisesti ottaen Kallaveden vesikasvillisuus on jyrkkärantaisilla alueilla pääasiassa niukkaa. Sen sijaan suojaisilla lahtialueilla vesikasvillisuutta voi esiintyä runsaastikin ja lajisto saattaa koostua paikoitellen rehevyyttä suosivista lajeista. Sorsasalon eteläpuolella veden vaihtuvuus on kohtuullisen hyvää, joten rantojen vesikasvillisuus on oletettavasti tyypillistä avoimien kivikkorantojen lajistoa. Sorsasalon eteläranta on enimmäkseen karua ja kivikkoista eroosiorantaa, missä olosuhteet vesikasvien kasvulle ovat suhteellisen heikot. Paikoitellen Sorsasalon ja Potkunsaaren rannassa on kuitenkin vesikasvillisuutta kasvavia alueita Pohjaeläimet Kallaveden yhteistarkkailussa pohjaeläinseurantaa on tehty vuodesta 1977 lähtien (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Pohjaeläimistön tiheys on ollut keskimäärin Kallavedellä 2000-luvulla nouseva, mikä selittyy pääasiassa sulkasääsken toukkien (Chaoborus flavicans) runsastumisella. Ilman sulkasääsken toukkien huomioimista, pohjaeläimistön tiheys ei ole noussut merkittävästi. Pohjaeläimistön näyteasemakohtainen ja keskimääräinen kokonaistiheys oli vuonna 2013 korkea vaihdellen välillä yks/m². Sorsasalon lähisyvänteen (havaintopiste 338A) pohjaeläimistön tiheys on ollut laskusuunnassa vuodesta 2007 alkaen poiketen muista alueista (Kuva 16-12). Pohjaeläintiheys on edelleen suhteellisen korkea. Kuva Tutkimusalueen näyteasemien keskimääräinen pohjaeläintiheys vuosina (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013) 92

94 Pohjaeläimistön tilaa kuvaava Chironomidi-indeksi (CI) sai suurimmat (karua pohjaa ilmentävät) arvot Itä- ja Etelä-Kallavedellä (näyteasemat 25 ja 405) ja pienimmät (rehevää pohjaa ilmentävät) Savon Sellun ja Lehtoniemen puhdistamon alueilla. Indeksissä arvo 1 vastaa hyvin rehevää ja arvo 5 hyvin karua pohjaa. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa koostui lähes joka näyteasemalla ja syvyydessä suurimmaksi osaksi sulkasääskistä, mutta myös surviaissääskistä (Chironomidae), äyriäisistä (Crustacea), harvasukasmadoista (Oligochaeta) ja simpukoista (Bivalvia). Sorsasalon lähimmillä näytepisteillä (Kallavesi 338A ja 338BH) valtalajeina yksilötiheyksillä mitattuna ovat viime vuosina olleet surviaissääsket (Chironomidae) ja sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans) siten, että 10 ja 30 metrin syvyydessä sekä syvänteessä valtalajeina ovat olleet surviaissääsket, mutta 20 metrin syvyydessä sulkasääsken toukat. Lisäksi yli 30 metrin syvyydessä lähinnä pisteellä 338BH on havaittu runsaasti harvasukasmatoja (Oligochaeta). Vaateliaista lajeista linjalta 338A havaittiin harvakseltaan jäännemassiaista ja valkokatkaa. Pohjaeläintarkkailun tulosten perusteella Savon Sellun lähialueen syvänteiden ekologinen tila vaihtelee tyydyttävän ja erinomaisen välillä seuraavasti: yli 30 metrin ja 30 metrin syvyydessä tila on tyydyttävä, 20 metrin syvyydessä hyvä ja 10 metrin syvyydessä erinomainen (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Pohjaeläinten perusteella Keski-Kallaveden syvänteiden arvioidaan kuuluvan yleisesti luokkaan hyvä Sedimentti Kallaveden sedimenttiä on tutkittu vuosien varrella mm. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n sekä Vesi-Eko Oy:n toimesta. Vuosien 2001 ja 2004 bruttosedimentaatiotutkimusten perusteella sisäisen kuormituksen osuus Kallaveden rehevyystekijänä on suuri ja näkyy kuormitettujen lähialueiden lisäksi kauempana aina Kallaveden eteläosassa asti (tarkkailupiste 405) (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2005). Kallaveden yhteistarkkailututkimuksiin kuuluvat sedimenttinäytteet otettiin viimeksi keväällä 2014 (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Syvyydeltä 0 2 cm otettujen näytteiden vesipitoisuus oli kaikilla havaintopaikoilla pintasedimentille tavanomainen %. Kuiva-aineen osuus (orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen yhteismäärä) vaihteli välillä g/kg tuorenäytettä (3,1 9,2 %), ollen suurin Savon Sellun ja Lehtoniemen edustalla. Alueellisesti tarkasteltuna suurimmat happea kuluttavan aineksen keskipitoisuudet havaittiin muun muassa Savon Sellun edustalla keskipitoisuuksien vaihdelleessa välillä 11,5 12,4 g O 2 /kg ka. Näillä alueilla BOD 7 -arvot ylittivät lievästi puhtaita ja karuja järviä vastaavan vertailuarvon 1 8 g O 2 /kg ka. Samoilla alueilla myös sedimentin mineralisoitumisaste (Fe/BOD 7 ) oli pieni. Sedimenttitulosten perusteella happea kuluttavan aineksen pitoisuudet kasvavat Savon Sellun lähialueella ja etenkin Kelloselällä Pohjois-Kallaveteen verrattuna (Savo- Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Vuosien tuloksia verrattaessa voidaan kuitenkin havaita, että sedimentin hapenkulutus on laskenut mm. Savon Sellun edustan näytepisteessä. Fosforin osalta pitoisuudet ovat samalla tasolla kuin Pohjois-Kallaveden puolella. Suomen sisävesien sedimenttien pilaantuneisuutta tutkivan hankkeen mukaan kemiallisen metsäteollisuuden sedimenttiin kertyviä haitta-aineita ovat mm. kloorivalkaisusta peräisin olevat elohopea ja orgaaniset klooriyhdisteet (mm. EOX, dioksiinit ja furaanit) sekä putkistojen liman- ja homeentorjuntaan käytetty TBT. Elohopeaa on käytetty myös limantorjuntaan. Lisäksi esiintyy esimerkiksi PCB:tä, heksaklooribentseeniä (HCB), raskasmetalleja ja PFOS-aineita (Jaakkonen 2011). Öljytuotteiden kuljetukset on nykyisin kielletty sisävesillä, mutta sisävesien satamasedimenteistä on havaittu öljyyhdisteiden lisäksi mm. raskasmetalleja, orgaanisia tinayhdisteitä ja PAH-yhdisteitä (Jaakkonen 2011). Kallaveden sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa Kuopiossa (Poh- 93

95 jois-savon ympäristökeskus ja Kuopion kaupunki 2008) todettiin useassa kohteessa kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Merkittävimmät haitta-aineet olivat öljyhiilivedyt, raskasmetallit ja PAH-yhdisteet, mutta venesatamissa todettiin myös orgaanisia tinayhdisteitä. Sedimentti oli pilaantunut paikallisesti eikä laaja-alaista pilaantuneisuutta esiintynyt. Vuonna 2013 tehdyssä sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa havaittiin Sorsasalon edustan sedimenteissä (havaintopiste Kallavesi 338A) kohonneita kloorifenoli- ja PCDD/F sekä PAH -pitoisuuksia (FCG 2013). Havaitut pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia ohje-arvoja. Näytemäärä ja tutkimusalue olivat kuitenkin pieniä, eikä sen perusteella voida tehdä suoria johtopäätöksiä Kallanselän laajemman alueen sedimenttien laadusta Pintaveden ekologinen tila Kallaveden osa-aluekohtainen pintaveden ekologisen tilan luokittelu tehdään velvoitetarkkailuiden yhteydessä ja se liittyy ympäristönsuojelulain mukaiseen velvoitteeseen, ja siinä tunnistetaan myös pistekuormituksen vesistövaikutukset. Koko Kallavedelle tehtävä virallinen pintaveden ekologisen tilan luokitus on sen sijaan vesien- ja merenhoitolain mukainen (jolla on toimeenpantu EU:n vesipuitedirektiivi) ja se kuvastaa vesien tilaa yleisemmällä koko vesimuodostuman tasolla. Sorsasalon edustan vesialueen tilaa (alueellisessa jaottelussa alue B: Savon Sellun lähialue ja Kelloselkä) on arvioitu velvoitetarkkailuiden yhteydessä vedenlaadun sekä biologisten laatutekijöiden perusteella viimeksi vuonna 2013 (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013). Savon Sellun lähivesialueilta mitattujen eri laatutekijöiden arvo viittaa keskimäärin tyydyttävään tilaan. Laajemmin Kallaveden osa-alueita tarkasteltaessa eri laatutekijöiden arvo viittaa Pohjois-Kallavedellä sekä Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon alueella tyydyttävään tilaan ja Säyneensalon ympäristössä sekä eteläisellä Kallavedellä hyvään tilaan. Koko Kallavettä yhtenä alueena tarkasteltaessa biologiset laatutekijät viittaavat jopa erinomaisen ja hyvän rajalla olevaan tilaan. Koko Kallaveden veden laatu on fosforin osalta selkeästi hyvää luokkaa, mutta typpipitoisuudet ovat vain tyydyttävää tasoa. Fosforia on luokittelussa painotettu, koska se on Kallavedessä minimitekijä. Veden hygieeninen tila on hyvä. (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013; Itä-Suomen Aluehallintovirasto 2007) Taulukko Yhteenveto Kallaveden osa-alueiden ekologisesta luokituksesta vuodelta (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy & Vesi Eko Oy 2013) Kalasto Kasviplankton Pohjaeläimet Veden laatu Keskiarvo Pohjois-Kallavesi ja Nilsiän reitti tyydyttävä hyvä hyvä tyydyttävä tyydyttävä Savon Sellun lähialue ja Kelloselkä välttävä välttävä hyvä tyydyttävä tyydyttävä Säyneensalon ympäristö ei luokitusta ei luokitusta erinomainen tyydyttävä Lehtoniemen lähialue tyydyttävä tyydyttävä hyvä tyydyttävä tyydyttävä Eteläinen ja itäinen Kallavesi hyvä tyydyttävä hyvä hyvä hyvä hyvä Pohjois-Savon ELY-keskus on luokitellut Kallavesi-Sorsavesi toimenpideohjelman osaalueen (vesimuodostuman tunnus _001) tilan EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti vuosien kasvukauden (kesä syyskuu) pintaveden (0 2 m) veden laadun sekä biologisten muuttujien perusteella. Luokittelun mukaan Kallavesi- Sorsavesi vesialue on sekä ekologiselta että kemialliselta tilaltaan luokassa hyvä ( 94

96 Taulukko 16-5 ja Kuva 16-13). Erityisalueina mainitaan Kuopion Veden Hietasalon vedenottamo sekä Itkonniemen varalla oleva pintavesilaitos. Luokittelu on tehty tarkkailupisteiden Kallavesi 405, 25, 374, 375 ja 345 veden laadun perusteella. Perusteluina biologiselle luokittelulle mainitaan, että pohjaeläimistä ja klorofylli-a:sta on ollut kattavin seuranta-aineisto käytössä, joten niitä on painotettu luokittelussa. Fysikaaliskemiallisen luokittelun osalta mainitaan, että luokittelu perustuu runsaaseen aineistoon. Luokittelussa käsitellään isojen vesimassojen tilaa, eikä lahtialueita ole otettu tähän luokitteluun mukaan, kuten ei myöskään pistekuormituksen lähialueita. Viime luokituskauteen (2009) verrattuna ei ole juuri havaittavissa muutoksia, lukuun ottamatta pientä fosforipitoisuuden kohoamista Kallaveden alimman havaintopaikan (Kallavesi 405) päällysvedessä varsinkin loppukesällä, mutta typen osalta muutos on pienempi. Puunjalostusteollisuuden vaikutusalueella näkyy typpipitoisuudessa pientä kohoamista viime luokituskauteen verrattuna. Vesialueen ekologisen tilan luokittelusta mainitaan vielä yleisenä huomiona, että luokittelu koskee vain ulappa-alueiden tilaa ja lahtialueiden tila on monin paikoin heikompi kuin hyvä. (Ympäristöhallinto 2015b) Taulukko Kallavesi-Sorsavesi vesialueen pintaveden ekologinen luokittelu. (Ympäristöhallinto 2015b) hyvä Kalasto hyvä Kasviplankton Pohjaeläimet Vesikasvillisuus Kallavesi-Sorsavesi vesialue erinomainen erinomainen Veden laatu hyvä Keskiarvo hyvä 95

97 Kuva Pohjois-Savon pintavesien tilaluokitus vuodelta Hankealueen sijainti merkitty punaisella ympyrällä. (Pohjois-Savon ELY-keskus 2013) Vesistön ja rantojen käyttö Keski-Kallaveden alueella on pääasiassa tavanomaista virkistyskäyttöä sekä kotitarveja virkistyskalastusta. Hankealueen lähialueella on loma-asutusta, matkailua, veneilyä ja kalastusta. Lähin uimaranta Kallavedellä sijaitsee hankealueesta noin 1,5 kilometrin luoteeseen (Kunnonpaikan uimapaikka). Muut uimarannat sijaitsevat yli kolmen kilometrin etäisyydellä. Savon Sellun tarvitsema raakavesi otetaan Etelä-Kallaveden pohjoisosasta saarten Uitukka ja Iso-Uitukka väliseltä vesialueelta rannassa olevalle vedenpumppaamolle. Savon Sellun teollisuussatama sijaitsee teollisuusalueella Sorsasalon eteläkärjessä. Sa- 96

98 tamaan johtaa 4,3 metrin syvyinen väylä, josta vastaa Järvi-Suomen merenkulkupiiri. Sataman edustalla on saman syvyinen alusten kääntöpaikka. Kuopion Veden Hietasalon vedenottamo sekä Lehtoniemen jätevedenpuhdistamo sijaitsevat hankealueesta noin 10 kilometriä etelään. Kuopion veden Itkonniemen pintavesilaitos, joka sijaitsee noin viisi kilometriä etelään, käyttää pääasiassa Hietasalosta tulevaa tekopohjavettä, mutta myös pienen määrän Kelloselän vettä. Sen määrä on noin 5 % kokonaisvesimäärästä. Kokonaan Kelloselän vettä käytetään silloin kun Hietasalon vedenottamossa on huoltokatko. Kuopion veden Jänneniemen vedenottamo ja vesilaitos sijaitsevat hankealueesta noin seitsemän kilometriä koilliseen. Se tuottaa noin 65 % koko Kuopion Veden juomavedestä. Hankkeella ei ole vaikutusta Jänneniemen vedenottamoon Kalasto ja kalastus Etelä-Kallavedella harjoitetaan aktiivista kotitarvekalastusta ja Säynesalon eteläpuolella myös ammattimaista rysä- ja verkkokalastusta. Ammattimaista troolausta harjoitetaan Säynesalon eteläpuolisten alueiden lisäksi myös Kelloselän alueella. Tärkeimmät saalislajit ovat kuha, muikku, hauki ja ahven. Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät Etelä-Kallavedellä pyydysten ajoittaista limoittumista ja vähäarvoisen kalan runsautta. Tietoja Etelä-Kallaveden kalastosta on saatu Savon Sellun ja Kuopion kaupungin Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon kalataloudellisen yhteistarkkailun raportista (Hartikainen 2014). Kalataloudellinen tarkkailu on käsittänyt mm. verkkokoekalastuksia ja koetroolauksia, joiden tiedot antavat riittävän kuvan Etelä-Kallaveden kalaston nykyisestä rakenteesta. Tietoja Etelä-Kallaveden kalastuksesta on saatu Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta (Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2008a) sekä selvityksistä Etelä-Kallaveden kalastustiedustelu (Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2008b) ja Etelä-Kallaveden osakaskuntakysely (Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2008c). Tiedot Etelä-Kallaveden nykyisestä ammattikalastuksesta on saatu syyskuussa 2015 tehdystä ammattikalastusselvityksestä, jossa ammattikalastajat haastateltiin henkilökohtaisesti. Kotitarvekalastuksen saaliissa kuhan suhteellinen osuus on ilmeisesti kasvanut edellisen tiedustelukerran jälkeen. Kuha on kevätkutuinen kalalaji hauen ja ahvenen tapaan, eikä sen suhteellisen osuuden muutoksella kotitarvekalastuksessa ole merkittävää vaikutusta hankkeen vaikutusarvioinnin tekemiseen Verkkokoekalastukset Etelä-Kallavedellä tehtyjen Nordic-verkkokoekalastusten mukaan Savon Sellun lähialueella Kelloselän ja Iso-Telkon alueella keskimääräinen yksikkösaalis oli pieni eli 14 kpl ja 384 g verkkoa kohden (Taulukko 16-6). Kalasto oli pääasiassa ahventa ja särkeä, joiden yhteisosuus oli sekä yksilömäärästä että biomassasta yli 60 %. Muikun osuus saaliista oli vähäinen (alle 1 %), ja kuhaa ei esiintynyt saaliissa ollenkaan. Yläpuolisella vertailualueella, Pohjois-Kallavedellä, yksikkösaalis oli samaa tasoa, ja sielläkin valtalajeja olivat ahven ja särki. Muikun osuus Pohjois-Kallaveden yksikkösaaliista oli muutamia prosentteja. 97

99 Taulukko Nordic-verkkokoekalastusten keskimääräiset tulokset alueittain Etelä- Kallavedellä vuonna Kohteiden sijainti ilmenee kuvasta Kuva Pohjois- Kallavesi Ahven Särki Kiiski Lahna Hauki Kuha Pasuri Salakka Made Muikku Kuore Yht. kpl/verkko 8,0 3,5 1,4 0,1 0,0 0,0 0,0 0,4 0,0 0,8 0,8 15,0 g/verkko ,0 kpl % 53,3 23,3 9,3 0,7 0,0 0,0 0,0 2,7 0,0 5,3 5,3 100,0 paino % 55,7 35,8 0,9 1,5 0,0 0,0 0,0 1,8 0,0 3,5 0,9 100,0 Kelloselkä- Iso- Telkko Ahven Särki Kiiski Lahna Hauki Kuha Pasuri Salakka Made Muikku Kuore Yht. kpl/verkko 6,4 2,6 1,5 0,1 0,2 0,0 0,1 2,2 0,2 0,1 1,3 14,2 g/verkko kpl % 44,7 18,0 10,2 0,4 1,1 0,0 0,4 15,1 1,1 0,4 8,8 100,0 paino % 40,1 22,9 1,6 2,1 12,7 0,0 1,2 9,6 7,6 0,8 1,4 100,0 Lehtoniemi- Hietasalo Ahven Särki Kiiski Lahna Hauki Kuha Pasuri Salakka Made Muikku Kuore Yht. kpl/verkko 13,2 7,6 0,8 0,0 0,0 0,1 0,0 1,5 0,4 3,0 1,2 27,6 g/verkko kpl % 47,6 27,4 2,9 0,0 0,0 0,2 0,0 5,4 1,4 10,7 4,3 100,0 paino % 37,2 35,8 0,6 0,0 0,0 0,1 0,0 3,8 20,0 1,9 0,6 100,0 Iivarinsalo Ahven Särki Kiiski Lahna Hauki Kuha Pasuri Salakka Made Muikku Kuore Yht. kpl/verkko 7,1 0,6 1,4 0,0 0,0 0,1 0,0 0,3 0,1 1,1 0,8 11,5 g/verkko kpl % 61,7 5,2 12,2 0,0 0,0 0,9 0,0 2,6 0,9 9,6 7,0 100,0 paino % 71,1 5,0 3,3 0,0 0,0 10,2 0,0 1,0 7,6 1,2 0,6 100,0 Kuva Yleiskuva Etelä-Kallaveden kalataloustarkkailun tutkimuskohteista. 98

100 Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon vaikutusalueella, Lehtoniemen ja Hietasalon alueella keskimääräinen yksikkösaalis oli kohtalainen eli 28 kpl ja 866 g verkkoa kohden (Taulukko 16-6). Kalasto oli sielläkin pääasiassa ahventa ja särkeä, joiden yhteisosuus oli sekä yksilömäärästä että biomassasta noin kolme neljännestä. Muikun osuus saaliin yksilömäärästä oli 10 % ja biomassasta pari prosenttia. Kuhaa alueella esiintyi vain hiukan. Lehtoniemen vertailualueella, järven itäosassa Iivarinsalon alueella, yksikkösaalis oli pieni ja saalis koostui siellä pääosin ahvenesta, jonka osuus yksilömäärästä oli yli 60 % ja biomassasta yli 70 %. Kalaston perustella tehdyn ekologisen luokittelun mukaan Savon Sellun lähialue ja Kelloselkä luokittuivat välttävään luokkaan ja eteläisemmät alueet tyydyttävään luokkaan Koetroolaukset Koetroolauksissa suurin saalis oli Lehtoniemen edustalla, jossa yksikkösaalis oli korkeahko eli 116 kg/vetotunti (Taulukko 16-7); alueella vallitsevia olivat särkikalat, särki ja salakka, joiden yhteisosuus oli yli 90 % biomassasta. Muikun osuus Lehtoniemen alueella oli vähäinen. Muilla alueilla yksikkösaaliit olivat pieniä eli tasoa kg/vetotunti. Muikun osuus biomassasta oli Savon Sellun lähialueella vajaa 30 % ja muualla tasoa %. Taulukko Koetroolausten keskimääräiset tulokset alueittain Etelä-Kallavedellä v Kohteiden sijainti ilmenee kuvasta Kuva Savon Sellun edusta - Kelloselkä Säyneensalon itä- ja länsipuoli Lehtoniemen edusta Hieta-, Luhasteja Iivarinsalo kg/veto-h % kg/veto-h % kg/veto-h % kg/veto-h % Taimen 0,0 0,0 0,3 0,5 0,0 0,0 0,0 0,0 Kuha 0,5 1,5 0,0 0,0 1,5 1,3 0,1 0,2 Kuore 0,6 2,0 4,5 9,2 3,0 2,6 3,2 9,6 Muikku, iso 9,2 29,0 33,6 68,4 1,8 1,6 11,4 34,2 Muikku, pieni 0,0 0,0 3,5 7,2 1,3 1,1 15,8 47,6 Lahna 0,3 1,1 0,1 0,3 0,7 0,6 0,0 0,0 Salakka 3,2 10,1 4,3 8,7 23,8 20,5 1,1 3,4 Siika 0,2 0,5 0,3 0,6 0,0 0,0 0,0 0,0 Ahven 5,6 17,7 1,5 3,1 0,0 0,0 0,7 2,0 Särki 12,0 38,1 1,0 2,0 84,1 72,3 1,0 3,0 Yhteensä 31,6 100,0 49,1 100,0 116,3 100,0 33,2 100,0 Kotitarve- ja virkistyskalastus Puutossalmen pohjoispuolisella Etelä-Kallavedellä (ks. Kuva 16-14) on tehty kalastustiedustelu viimeksi vuodelta 2006 (Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2008b). Tiedustelu tehtiin yleisen tiedustelukäytännön mukaisesti alueelle kalastuslupia lunastaneille henkilöille, joten siitä puuttuu osa vapakalastajista eli jokamiehenoikeudella, ikään perustuvalla viehekalastusoikeudella ja läänikohtaisella vieheluvalla kalastaneet henkilöt. Siten kalastajamäärä ja kokonaissaalis ovat todellisuudessa hiukan suurempia kuin mitä seuraavassa on esitetty. Etelä-Kallavedellä kalasti tiedustelun mukaan noin taloutta. Tärkeimpiä pyydyksiä olivat harvat verkot, muikkuverkot, katiskat ja erilaiset vapavälineet. Kalastusalueella on suosittu viehekalastusalue, joka luo hyvät edellytykset hauen, kuhan ja taimenen viehekalastukselle. Kokonaissaalis oli noin 117 tonnia, josta haukea oli vajaa neljännes, ahventa reilu viidennes ja kuhaa vajaa viidennes (Taulukko 16-8). Näiden lisäksi saatiin merkittävästi muikkua ja madetta, joiden osuus oli % kokonaissaaliista. Taimenta ja siikaa saatiin vajaa kolme tonnia eli pari prosenttia kokonaissaaliista. Sär- 99

101 kikalojen osuus oli kalakannan rakenne huomioon ottaen kokonaisuudessaan pienehkö eli noin 10 % kokonaissaaliista. Talouskohtainen saalis oli kotitarve- ja virkistyskalastuksen luonne huomioon ottaen varsin korkea eli 80 kg. Ammattikalastusselvitysten mukaan kuhakannat ovat Etelä-Kallavedellä vahvistuneet, ja on ilmeistä, että nykyisin kuhan suhteellinen osuus kotitarvekalastajien saaliissa on merkittävästi suurempi kuin vuonna Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät Etelä-Kallavedellä pyydysten ajoittaista limoittumista ja vähäarvoisen kalan suurta määrää. Kalojen makuvirheitä ei pidetty ongelmana. Taulukko Kotitarvekalastajien kokonaissaalis (kg/%) Etelä-Kallavedellä vuonna Ahven Hauki Kuha Särki Lahna Säyne Made Muikku Siika Taimen Muut Yht. kg % 21,4 23,4 16,8 3,6 5,8 0,2 8,5 14,8 2,3 2,5 0,8 100,0 Etelä-Kallaveden osakaskunnille vuonna 2008 tehdyn kyselyn mukaan kuha-, ahven-, hauki-, särki- sekä lahnakannat arvioitiin hyviksi ja järvitaimen-, muikku- sekä siikakannat heikoiksi. Järvitaimen on alueella istutusten varassa. Etelä-Kallavesi ei ole koskaan ollut kovin merkittävä siian kalastusalue. Alkuperäiset siikakannat ovat harvasiivilähampaista tuppisiikaa lukuun ottamatta taantuneet vesistörakentamisen vaikutuksesta, ja pääosa siikasaaliista on nykyisin istutettua planktonsiikaa. Kallaveteen istutetaan vuosittain huomattavia määriä kuhan, siian ja järvitaimenen poikasia Ammattikalastus Ammattikalastusselvitys tehtiin syyskuussa 2015 haastattelemalla henkilökohtaisesti kaikki Etelä-Kallavedellä ammattimaista kalastusta harjoittavat henkilöt. Tiedot mahdollisista kalastajista saatiin Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, Pohjois-Savon kalatalouskeskuksesta ja Kuopion kaupungilta. Lisäksi kalastajat itse pystyivät nimeämän henkilöt, jotka vielä kalastivat ammattimaisesti Etelä-Kallavedellä. Etelä-Kallavedellä oli kuusi ammattikalastajaa, jotka kalastivat troolilla, rysillä, verkoilla ja katiskoilla. Kaikki kalastajat olivat oman ilmoituksensa mukaan pääammattikalastajia ja kuuluivat ammattikalastajarekisteriin. Näiden kalastajien lisäksi Suvasvedellä troolaavat kaksi trooliporukkaa ovat joinakin vuosina käyneet troolaamassa myös Etelä- Kallaveden puolella, mutta sitä ei ole harjoitettu parina viime vuotena johtuen varsin heikosta muikkukannasta. Yksi verkkokalastaja aloitti kalastuksen Etelä-Kallavedellä vuoden 2015 alussa. Hänen osaltaan tiedot koskevat vuotta 2015 ja muiden osalta vuotta Vuotta 2013 pidettiin saalistasoltaan samanlaisena kuin vuotta Paritroolausta harjoitti kolme kalastajaa (kaksi porukkaa). Vetopäiviä oli keskimäärin 175 kesän aikana. Isorysillä ja maderysillä kalasti molemmilla neljä kalastajaa. Verkoilla kalastivat kaikki kalastajat. Isorysiä oli käytössä 19 kpl, ja ne olivat pääosin harvoja avoperärysiä. Tiheällä perällä olevia rysiä oli käytössä 5 kpl, mutta niilläkin pyynti keskittyi muikun sijasta kuhan pyyntiin. Maderysiä oli käytössä noin 450 kpl. Ne olivat pääosin pieniä pystyrysiä, joita kytkettiin selkäsiimaan. Siten samasta avannosta voitiin kokea kerralla kymmeniä rysiä. Verkkoja oli käytössä noin 600 kpl, ja ne olivat lähes kaikki solmuväliltään 55 mm:n verkkoja. Mateen ja ahvenen pyyntiin käytettyjä katiskoja oli käytössä 60 kpl. Isorysillä kalastettiin pääasiassa touko-syyskuussa; yksi kalastaja piti rysiä vedessä kuitenkin jäiden tuloon asti. Verkoilla kalastettiin ympäri vuoden. Verkot 100

102 olivat vedessä keskimäärin talvella 102 päivää ja avovesikautena, pääasiassa syksyllä, 83 päivää. Troolausta harjoitettiin keväällä ja alkukesällä Sorsasalon läheisellä Kelloselän (ks. Kuva 16-14) alueella. Kesällä ja syksyllä troolaus keskittyi Säyneensalon eteläpuolelle, Etelä-Kallaveden keski- ja eteläosiin. Rysäkalastus sijoittui kokonaan ja verkkokalastus lähes kokonaan Säyneensalon eteläpuoliselle alueelle. Lähimmät rysä- ja verkkokalastuspaikat olivat noin 10 kilometrin etäisyydellä Sorsasalosta. Ammattikalastajien kokonaissaalis oli vuonna 2014 noin 64 tonnia, josta muikkua oli noin puolet ja kuhaa kolmannes Taulukko 16-9). Hauen ja mateen osuus kokonaissaaliista oli 7-8 % ja ahvenen sekä siian vastaavasti 2 %. Kalastajakohtainen keskimääräinen saalis oli vajaa 11 tonnia. Ammattikalastus Etelä-Kallavedellä perustuu nykyisin kuhan ja muikun pyyntiin, kuhan ollessa taloudellisesti selvästi muikkua merkittävämpi saalislaji. Kalastajien mukaan ammattimainen verkkokalastus on ollut kuhan varassa jo ainakin 10 vuotta. Muikku saatiin lähes täysin troolaamalla. Kuhasaaliista reilu 70 % ja haukisaaliista vajaa 70 % saatiin verkoilla. Made saatiin noin puoleksi verkoilla ja maderysillä. Muikkusaalis vaihtelee huomattavasti vuosittain riippuen muikkukannan vahvuuden vaihtelusta. Kalastajien mukaan muikkukanta on ollut heikko jo useita vuosia; hyvä muikkukanta on ollut viimeksi vuosina Parhaimmillaan troolimuikkusaalis oli 2000-luvun alkupuolella tasoa tonnia (Markku Tuomainen, Kuopion kaupunki, suull. tied ). Kuhan suhteellinen osuus saaliissa on kasvanut. Ammattikalastajille tehdyn tiedustelun mukaan kuhasaalis vuonna 2006 oli 4,5 tonnia, kun se vuonna 2014 oli siihen verrattuna yli nelinkertainen. Rysäkalastuksessa ja verkkokalastuksessa etenkin kesällä on kalastajien mukaan ongelmana särkikalojen, etenkin lahnan, suuri määrä. Niille ei ole käyttöä, joten ne kipataan takaisin järveen. Kalastajien mukaan särkeä palautetaan takaisin useita tonneja ja lahnaa jopa useita kymmeniä tonneja. Erityisesti lahnan ilmoitettiin lisääntyneen voimakkaasti viimeisten 10 vuoden aikana. Aktiivisen, 10 isorysällä kalastavan kalastajan mukaan rysien likaantuminen Etelä-Kallavedellä on normaalia kiinteiden pyydysten limoittumista, mikä ei ole erityisen suuri ongelma. Rysiä voidaan tarvittaessa ravistella vedessä kesän aikana, mutta rysien vaihtoa ei tarvitse tehdä kesken pyyntikauden. Verkkokalastuksessa likaantuminen on sekä limoittumista että irtoroskaa, mutta siinäkään likaantuminen ei ole erityisen suuri ongelma. Taulukko Ammattikalastajien kokonaissaalis (kg/%) Etelä-Kallavedellä vuonna Taimen Siika Muikku Kuha Hauki Ahven Made Lahna Yht. kg % 0,1 2,0 47,7 31,9 8,0 2,2 7,2 0,9 100, Ilmanlaatu Tällä hetkellä Kuopiossa tärkein ilmanlaatuun vaikuttava tekijä on tieliikenne. Ilmanlaadun kannalta tärkeimmät energiantuotanto- ja teollisuuslaitokset ovat Kuopion Energia Oy:n Haapaniemen voimalaitokset ja Sorsasalossa Savon Sellun aallotuskartonkitehdas ja voimalaitos. Kokonaisuutena Kuopion ilmanlaatu luokittuu nykyisin varsin hyväksi. Siilinjärvellä tärkeimmät päästölähteet ovat Yara Suomi Oy:n tuotantolaitokset, tieliikenne ja erilaiset hajapäästöt sekä kiinteistökohtainen lämmitys. Kaikki Kuopion ilmapäästöt ovat pienentyneet selvästi 1990-luvun alun tasosta. Rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt pienenivät merkittävimmän 1990-luvun alussa. 101

103 Vuonna 2014 ilmanlaadun mittauksia tehtiin Kuopiossa Haminalahdessa (TRS), Kasarmipuistossa (O 3, NO X, PM 10, PM 2,5 ), Maaherrankadulla (NO X, CO, PM 10 ), Tasavallankadulla (NO X, PM 10 ) ja Sorsasalossa (SO 2, TRS, PM 10 ). Kokonaisuutena Kuopion ilmanlaatu luokittuu varsin hyväksi. Eniten ilmanlaatua heikentää keväisin katupöly. Vähäisemmässä määrin katupölyä on ollut ilmassa viime vuosina myös pakkaspäivinä syksyisin, ennen kuin pysyvä lumipeite on ehtinyt tulla maahan. Talven pakkasjaksoilla ilmanlaatua ovat paikoin heikentäneet tieliikenteen ja lämmityksen päästöt. Haminalahdessa pelkistyneistä rikkiyhdisteistä johtuvat hajuhaitat ovat ajoittain olleet varsin vakavia, näin etenkin talvella pakkasilla sekä kesäaikaan tyyninä öinä. (Kuopion kaupunki 2015c) Siilinjärvellä tärkeimmät päästölähteet ovat Yara Suomi Oy:n tuotantolaitokset, tieliikenne ja erilaiset hajapäästöt sekä kiinteistökohtainen lämmitys. Päästöt keskittyvät Siilinjärven keskustaajamaan, Vuorelaan sekä pääteiden varsille. Siilinjärvellä ilmanlaatua mitataan kertamittauksin. Vuorelassa on mitattu typen oksideja ja hiukkasia viimeksi vuonna Siilinjärven Vuorelassa ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksin avulla kuvattuna vuonna 2009 pääosan vuotta hyvä. Ilmanlaatu oli luokiteltavissa välttäväksi 0,4 % ajasta, tyydyttäväksi 5,9 % ajasta ja hyväksi 93,6 % ajasta Typpidioksidipitoisuudet Typpidioksidipitoisuuksia mitataan Kuopiossa Kasarmipuistossa, Maaherrankadulla ja Tasavallankadulla. Kasarmipuiston mittausasema on ns. kaupunkitausta-asema ja kuvaa keskimääräisiä pitoisuuksia kaupunkialueella. Tasavallankadun ja Maaherrankadun tulokset kuvaavat pitoisuuksia liikenneympäristössä kadun välittömässä vaikutuspiirissä. Ohjearvoon verrannolliset typpidioksidin tuntiarvot ei ole ylittänyt millään mittausasemalla ohjearvoa mittaushistorian aikana. Vuonna 2014 Kasarmipuistossa mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 9-45 µg/m 3, Maaherrankadulla µg/m 3 ja Tasavallankadulla 23-40µg/m 3. Typpidioksidin kansallinen vuorokausiohjearvo on 70 µg/m 3. Typpidioksidin pitoisuudet olivat selvästi korkeimmillaan tammi- ja maaliskuussa, jolloin esiintyi pakkasjaksoja. Typpidioksidin pitoisuudet eivät ylittäneet terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi annettuja raja-arvoja vuonna (Kuopion kaupunki 2015c) Siilinjärven Vuorelassa typpidioksidin ohjearvoihin verrattavat tuntiarvot olivat vuonna μg/m 3 ja vuorokausiarvot 2-21 μg/m 3. Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 3 μg/m 3. Typpimonoksidin ja typpidioksidin yhteenlaskettu vuosikeskiarvo oli 3 μg/m 3. Hiukkaspitoisuudet Hengitettävien hiukkasten vuorokausiarvot ovat ylittäneet ohjearvon kaikilla Kuopion mittausasemalla vielä 2010-luvullakin. Vuonna 2014 Kasarmipuistossa mitattu hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus oli 16-40µg/m 3, Maaherrankadulla µg/m 3, Tasavallankadulla µg/m 3 ja Sorsasalossa µg/m 3. Hengitettävien hiukkasten kansallinen vuorokausiohjearvo on 70 µg/m 3. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli Sorsasalossa 24 µg/m 3. Vuonna 2014 hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvo ylittyi Sorsasalossa maalis-toukokuussa. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvot ovat alittaneet raja-arvon koko mittaushistorian ajan. Sorsasalossa hengitettävien hiukkasten keskimääräiset pitoisuudet vuosina olivat erittäin korkeita. Vuosina 2012 ja 2013 hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvot Sorsasalossa laskivat selvästi luvun alkuvuosien pitoisuudet Sorsasalossa ku- 102

104 vastivat osittain tilannetta valtatien 5 työmaa-alueella. Vuosina 2013 ja 2104 mitattuihin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin on vaikuttanut eniten katupöly, jota Selluntiellä on runsaasti raskaan liikenteen ja osin päällystämättömän Selluntien vuoksi. On kuitenkin ilmeistä, että jonkin verran Sorsasalossa hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin alueella vaikuttavat myös Savon Sellun voimalaitoksen hiukkaspäästöt. Korkeiden hiukkaspitoisuuksien alueella ei ole asutusta, joten ihmisten altistuminen näille korkeille hiukkaspitoisuuksille jää vähäiseksi. Siilinjärven Vuorelassa hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiarvot olivat vuonna μg/m 3 ja vuosikeskiarvo 10 μg/m 3. Vuorelassa hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot eivät ylittäneet raja-arvotasoa 50 μg/m 3 kertaakaan vuonna Pitoisuudet Vuorelassa olivat pienempiä kuin Kuopion kaupunkialueella Rikkidioksidipitoisuudet Rikkidioksidin tuntiarvot Sorsasalossa ovat pienentyneet 1990-luvun alun tasosta luvun alussa tuntiarvot olivat enimmillään tasoa µg/m luvulla tuntiarvot ovat valtaosin pysyneet tason 50 µg/m 3 alapuolella, kansallisen tuntiohjearvon ollessa 250 µg/m 3. Vuonna 2014 rikkidioksidin ohjearvoihin verrattavat tuntiarvot Sorsasalossa olivat μg/m 3, vuorokausiarvot 4-17 μg/m 3 ja vuosikeskiarvo 2,7 μg/m 3. Korkeimmillaan pitoisuudet ovat keväällä ja alkukesästä. Tämä johtuu Savon Sellun tehtaiden suhteellisen viileiden savukaasujen leviämisolosuhteista vesistön äärellä kesäolosuhteissa. Rikkidioksidin pitoisuudet eivät ylittäneet terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi annettuja raja-arvoja vuonna (Kuopion kaupunki 2015c) Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden pitoisuudet Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden pitoisuuksia mitataan Kuopiossa Haminalahdessa ja Sorsasalossa. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden vuosikeskiarvot Sorsasalossa eivät ole merkittävästi muuttuneet vuodesta 2004, jolloin mittaukset on aloitettu. Vuosikeskiarvot ovat olleet alhaisia. Vuonna 2014 Sorsasalossa pitoisuudet jäivät selvästi alle ohjearvotason. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden vuorokausiarvot Sorsasalossa olivat 0,4-1,4 μg/m 3. Ns. hajutuntien määrä, jolloin pelkistyneiden rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvo on ylittänyt 3,0 µg/m 3, on Sorsasalossa kahtena viime vuonna selvästi pienentynyt. Hajupäästöt Savon Sellun hajupäästöjä ja niiden leviämistä on selvitetty vuonna 2011 (Jyväskylän yliopisto 2011). Selvityksessä Savon Sellun tehtaan ja jätevedenpuhdistamon poistokaasujen hajupitoisuudet määritettiin olfaktometrisesti neljässä hajupaneelissa ja hajupäästöt laskettiin hajupitoisuuksista. Päästöjen pohjalta laadittiin hajujen leviämismalli, jolla tarkasteltiin Savon Sellun tehtaan vaikutusta viihtyisyyteen. Savon Sellun suurimmat hajupäästön lähteet olivat voimalaitoksen piippu, kartonkitehtaan katolla sijaitseva päästölähde, jätevedenpuhdistamon keskimmäinen allas kaakon puolella sekä lietteen kompostointi. Näiden lähteiden hajupäästö on 43 % Savon Sellun kokonaishajupäästöstä. Piipun päästöosuus oli vain noin 20 % kokonaishajupäästöistä. Selvityksen mukaan voimakkaimmat hajuhaitat keskittyvät Savon Sellun tehtaan välittömään läheisyyteen, mutta hajua voidaan säännöllisesti havaita myös läheisillä asuinalueilla. Alue, jolla voidaan havaita heikkoa hajua 1 %:na vuoden tunneista, kattoi lähes koko mallinnetun alueen (10 km x 10 km). Tällainen hajupitoisuus kuitenkin peittyy helposti muihin ympäristön hajuihin, eikä se myöskään välttämättä ole tunnistettavissa. 103

105 Alue, jolla voidaan havaita selvää hajua (3 hy/m 3 ) 1 %:na vuoden tunneista, ulottui Vuorelan asuinalueen eteläosiin, Uuhimäen alueelle, Ranta-Toivalaan sekä Päivärantaan, Kettulanlahteen ja Kelloniemeen sekä kaakossa Karhonsaareen (Kuva 16-15). Alue, jolla voidaan havaita voimakasta hajua 1 %:na vuoden tunneista, kattoi Sorsasalon saaren sen länsiosia lukuun ottamatta ja ulottui etelässä Kettulanlahden pohjoisosiin, pohjoisessa Virtasalmen rannalle sekä osaan Uuhimäkeä. Kuva Savon Sellun aiheuttama hajutuntien (pitkäaikainen haju) osuus vuodessa vuonna 2011 toteutetun mallinnuksen mukaan; selvä, tunnistettava haju (3 HY/m 3 ). (Jyväskylän yliopisto 2011) Merkittävänä hajuhaittaa voidaan pitää silloin, kun vaikutusalueen asukkaista % kokee hajun selvästi häiritseväksi. Näin tarkasteltuna merkittävää viihtyvyyshaittaa voi- 104

106 daan todennäköisimmin kokea alueella, jossa selvän hajun esiintymistiheys on 3 9 %. Tämä alue kattaa Sorsasalon saaren sen luoteisosaa lukuun ottamatta, Tikkalansaaren Kallansilloilla, Potkunsaaren puoliksi sekä Virtasalmen pohjoisrannat. Tällä alueella olevat kiinteistöt ovat suurelta osin vapaa-ajanasuntoja. Asuinalueilla voidaan myös havaita voimakasta tai selvää hajua, mutta pääosin asuinalueilla hajutuntien osuus vuoden tunneista jää mallinnuksen mukaan yhteen prosenttiin. (Jyväskylän yliopisto 2011) 16.4 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesi Hankealue on jo osittain maa-ainesottotoiminnan muokkaamaa aluetta. Lisäksi alueen ympäristössä on muita teollisuuslaitoksia. Sorsasalon erityispiirteenä on kallioperän ruhjeisuus. Hankealue ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle. Sorsasalon kallioperä on muodostunut Svekofennisen orogenian aikaan, noin miljoonaa vuotta sitten. Kivilajina alueella on tonaliitti, jonka päämineraaleina ovat plagioklaasi ja kvartsi. Alueen kallioperässä on pieniä siirroksia, ruhjeita ja rakoja eli rikkonaisuusvyöhykkeitä. Kalliopohjavesi liikkuu kallioperän raoissa ja ruhjeissa, mutta myös rikkonaisuusvyöhykkeisiin voi varastoitua merkittäviä määriä pohjavettä. (GTK 2015) Hankealueella irtomaalajit täyttävät kallioperän ruhjeita (Ramboll Finland Oy 2009). GTK:n maankamara-karttapalvelun aineiston perusteella hankealuetta halkoo ainakin kaksi pienempää siirrosta, jotka on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 16-16) violetilla katkoviivalla. Hankealueen läpi kulkevien ruhjeiden tarkkaa sijaintia ei ole kartoitettu geofysikaalisin tutkimuksin tai kallioperäkairauksin. Sorsasalon maaperän muodoissa on havaittavissa alueen kallioperän rakenne, sillä paikoitellen maakerrokset ovat ohuita ja kallio on paljastunut. Kalliomaiden välissä ja reunoilla on moreenikerroksia, joiden väliin on jäänyt savi ja liejusavialueita. Kuopion kaupunki on tehnyt alueella pohjatutkimuksia. Kairauksista saatujen maaperätietojen mukaan maaperän pintakerroksen paksuus on 0-4 metriä ja se koostuu vaihtelevasti turpeesta, savesta, hiekasta, paikoitellen mukana on myös silttiä. Syvemmällä vallitsevana maalajina on sora. Hankealueen maaperää on voimakkaasti muokattu maa-aineksen ottotoiminnan seurauksena. Alueella on harjoitettu kalliokiviaineksen ja moreenin ottotoimintaa, mutta ottotoiminta on osalla alueesta päättynyt ja alue on tasattu teollisuustontiksi. Hankealueen länsi- ja lounaisreunalla on edelleen luonnontilaisia puustoalueita. (GTK 2015) Hankealueella ei ole pilaantuneen maaperän kohteita eikä siellä ole maa-aineksen ottotoiminnan yhteydessä havaittu pilaantunutta maa-ainesta. Hankealueen luoteiskulmassa on tehty pilaantuneen maaperän kunnostusta vuonna 2009, jonka jälkeen kunnostettu alue on todettu puhtaaksi. Hankealue ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet ovat Reposaari ( ) noin viisi kilometriä hankealueesta länteen, Jälänniemi ( ) noin yhdeksän koilliseen, Jänneniemi ( ) noin seitsemän kilometriä itä-koilliseen ja Kotkatniemi ( ) noin kuusi kilometriä itään. Pohjavesialueet on esitetty kuvassa (Kuva 16-16). 105

107 Kuva Hankealueen läpi kulkevat kallioperän siirrokset sekä lähimmät pohjavesialueet. (GTK 2015 & OIVA-tietokanta 2015) Tehdasalueen perustilaselvitys Ympäristölupahakemuksen tekemisen yhteydessä on laadittu biotuotetehtaan maaperän ja pohjaveden perustilaselvityksen tarvearviointi (hakemuksen liite 11). Selvityksen johtopäätösten mukaan Finnpulpin tulevan tehdasalueen maaperän ja pohjaveden perustila arvioidaan puhtaaksi. Mikäli tehtaan toiminnan aikana tapahtuisi kemikaali- tai öljyonnettomuus, josta arvioitaisiin aiheutuvan maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on toiminnanharjoittaja velvollinen ryhtymään välittömiin puhdistustoimenpiteisiin ja huolehtimaan, ettei pilaantuneisuus leviä laajemmin ympäristöön. Tehtaan toiminnan päättyessä arvioidaan uudestaan maaperän ja pohjaveden tila ja verrataan sitä tarvearvioinnissa esitettyyn tilaan. Mikäli toiminnan loppuessa maaperän ja pohjaveden tila eroaa merkittävästi perustilasta, on toiminnanharjoittaja velvollinen saattamaan alueen takaisin perustilaan tai alueen maankäyttöä vastaavaan tilaan. 106

108 16.5 Melu Sorsasalon melun nykytila koostuu pääasiassa valtatien 5 tieliikennemelusta, Savon radan raideliikennemelusta sekä Savon Sellun toiminnoista. Melua syntyy jonkin verran myös Ekokemin teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskuksen toiminnoista. Noin kuuden kilometrin etäisyydellä hankealueesta sijaitseva Kuopion lentoaseman lentoliikenne aiheuttaa ajoittain melua Sorsasalon alueella. Savon Sellun ympäristölupapäätöksen mukaan tehtaan toiminnoista aiheutuva melu ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla päivällä (klo 07 22) keskiäänitasoa 55 db(a) eikä yöllä (22 07) 50 db(a). Loma-asumiseen käytettävillä alueilla tavoitteena ovat keskiäänitasot päivällä enintään 45 db(a) ja yöllä 40 db(a). Jos melu sisältää iskumaista tai kapeakaistaista melua mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 db ennen sen vertaamista raja-arvoon. Savon Sellun ympäristössä on mitattu ympäristömelutasoja viimeksi vuonna 2013 (Ambiotica 2013). Tällöin tarkoituksena oli saada selville Savon Sellun kuorimon aiheuttamat ympäristömelutasot lähimmillä häiriintyvillä kohteilla (mallinnuskuvissa pisteet 1-3). Mittauksia suoritettiin kolmessa pisteessä, jotka sijaitsivat loma-asunnon läheisyydessä. Yksi piste sijaitsi noin 600 metrin etäisyydellä tehdasalueesta Potkunsaaressa. Kaksi muuta pistettä sijaitsivat Toivalansalmen rannalla Koulupolulla ja Halmejoentiellä. Mittaustulosten mukaan merkittävin vaikutus oli havaittavissa Potkunsaaren mittauspaikalla, johon etäisyys Savon Sellun kuorimolta on noin 600 metriä. Potkunsaaren mittauspisteessä keskiäänitaso oli noin 50 db(a). Koulupolun ja Halmejoentien mittauspaikoille kuului yksittäisiä, vaimeita kolauksia Savon Sellun kuorimotoiminnasta. (Ambiotica 2013) YVAn yhteydessä laaditussa melumallinnuksessa mallinnettiin myös alueen melun nykytilanne. Laskennan mukaan tieliikennemelun nykytila on valtatien 5 läheisyydessä varsin korkea, joka näkyy etenkin tien lähellä olevissa pisteissä Siilinjärven puolelle Konkelontielle sekä Kuopion puolelle Saamaislahdelle ja Lakuniemelle, missä päivä- ja yöajanajan tieliikenteen ympäristömelun ohjearvot ylittävät ohjearvot 55 ja 50 db(a). Savon Sellun toimintojen teollisuusmelu vaikuttaa enimmäkseen Sorsasalon eteläpuolelle Potkunsaareen ja Kuopion keskustaan päin. Melumallinnuskartat nykytilanteen osalta on esitetty alla. 107

109 Kuva Melun mallinnettu nykytila päivä- ja yöaikaan sekä yhteismeluseurannan (SO1, SO3-SO4) ja vuoden 2013 erillismittauksen mittaustulokset (Pisteet 1-3). 108

110 Melulaskennoissa ei ole huomioitu lentomelua ja tai melua Ekokem-Palvelu Oy:n jätteenkäsittelylaitokselta, jonka katsottiin olevan niin vähäistä ja joka suuntautuu etelään ja Savon Sellun tehdasta päin (katso alla oleva kuva). Kuva Ekokemin päiväajan keskiäänitaso käsittelykeskuksen laajennuksen käyttöönoton jälkeisesssä tilanteessa. Ei mobiileja esikäsittely- tai käsittelytoimintoja. (Ekokem-Palvelu Oy, Kuopion teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskus, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, Ramboll Finland Oy 2009) Lento- ja helikopterimelu Sorsasalon alueella Kuopion lentoasema Siilinjärven kunnassa Jännevirralla toimii myös Karjalan lennoston kenttänä. Noin puolet lentokentän nousuista ja laskuista on sotilaskoneiden suorittamia. Kuopion lentoaseman 55 db(a) meluvyöhyke (L DEN ) ulottuu jonkin verran Kuopion puolelle Jännevirralla Kotkaveden yli Kurkiharjuun sekä puisto-, metsä- tai vesialueille Siilinjärven Jynkänniemen yli maantielle numero 75. Ennustetilanteeseen mennessä melualue ei muutu vaikka siviili-ilmailu vilkastuisikin, koska sotilasilmailun vaikutus melutasoihin on vallitseva ( Lentomelu Kuopion Rissalan kentältä on mallinnettu alla olevassa kuvassa (Kuva 16-19, Kuopion lentoasema, lentokonemeluselvitys, Finavia A 1/2010) ennustelaskentana vuoteen 2025 asti L Aeq meluvyöhykkeinä, joka on sama keskiäänitason indikaattori Finnpulp Oy:n melulaskentojen kanssa. Kuvasta nähdään että vyöhykkeet ovat vielä varsin kaunana Finnpulp Oy:n hankealueelta ja 55 db:n L Aeq melukäyrillä ei ole yhteyttä hankealueen vastaaviin db(a):n melukäyriin. 109

111 Kuva Lentomelun ennustemallit vuonna 2025 LAeq klo (vasemmalla) ja LAeq klo (oikealla), kaikki lentomelulähteet (siviili- ja sotilaslennot) Kuopion Rissalan lentokenttä. (Kuopion lentoasema, lentokonemeluselvitys, Finavia A 1/2010.) FinnHEMS lääkintähelikopteripalvelu on vuoden 2014 alusta lähtien toiminut Rissalan kentän alueelta Toivalasta käsin (laskeutuminen kaupungissa KYSin kohdalle). Toimijan mukaan hälytyksiä tulee keskimäärin seitsemän vuorokaudessa ja vuodessa noin ( Akukon Oy on tehnyt helikopterin lentomelusta meluselvityksen uuden, Kuopion Kelloniemen kärkeen sijoittuvan, tukikohdan ympäristölupaa varten (Akukon Oy, 2014). Selvityksen mukaan lentoreitti suunniteltuun Kelloniemen tukikohtaan kulkee 40 %:n osuudella (pohjoiseen suuntautuva osuus) Sorasalon yli päivä- ja yöaikaan. Melu on mallinnettu keskiäänitasolle LAeq päivä- ja yöajan melun leviämiseksi keskimääräisillä lähtöjen määrällä 172 tehtävää/31 päivää. Määrä olisi siten kasvanut mallinnetusta tilanteesta noin 25 % eli noin +1 db. Lisäksi raportissa on mallinnettu nousun maksimitaso erillislaskelmana sekä L DEN meluvyöhykkeet. Ennustemallin mukaan (kuvapari 2) Sorsasalon kohdalla helikopterinmelun keskiäänitaso LAeq olisi päiväaikana klo noin db(a) ja yöaikana klo noin db(a). Melutasot olisivat keskiäänitasolla LAeq kuitenkin sen verran alhaisia että niillä ei olisi merkittävää vaikutusta kokonaismelutilanteen muutokselle Sorsasalon alueella. Yksittäisen ylilennon melu kuitenkin on kuultavissa selkeästi helikopteri ylittäessä kuulijan kohdan. 110

112 Kuva FinnHEMS lääkintähelikopterimelun ennustetilanteen keskiäänitasolla LAeq päivällä klo (kuva vasemmalla) ja yöllä klo (kuva oikealla). (Akukon, 2014) 16.6 Kasvillisuus, eläimistö ja suojelukohteet Pääosa hankealueesta on kallioainesten oton yhteydessä kaivettua ja tasattua, eikä omaa merkittäviä luontoarvoja. Sorsasalon puustoisimmat alueet sekä eräät rantaalueet ovat monin paikoin teollisuusalueen vieressä säilyneitä, luonnonolosuhteiltaan melko monimuotoisia alueita. Lähin Natura-alue Halmejoki-Karhonsaari-Potkunsaari sijaitsee 800 metrin etäisyydellä suunnitellulta tehtaalta Kasvillisuus Hankealue on kauttaaltaan kallioainesten oton yhteydessä kaivettua ja tasattua, eikä omaa merkittäviä luontoarvoja. Hankealueelta kaakkoon suuntautuvista uusista raideyhteyksistä pohjoisin ja eteläisin kulkevat pääosin rakennetulla tehdasalueella tai muutoin luonnontilaltaan muutetulla alueella. Keskimmäinen raideyhteys kulkee Sorsasalon harjanteella, joka on nykyisellään uudistuskypsää järeää mäntyä kasvavaa tuoretta ja kuivahkoa kangasta. Leimallista tälle alueelle ovat järeät ylispuumännyt sekä paikoin tiheä 4 8-metrinen alikasvoskuusikko ja avoimemmilla paikoilla lähes varttunut kuusikko. Alueen metsiä on aikanaan harvennettu. Suunnitellun jätevedenpuhdistamon alueella metsät ovat koneellisesti harvennettuja lehtomaisen kankaan uudistuskypsiä kuusikoita. Sorsasalon puustoisimmat alueet sekä eräät ranta-alueet ovat monin paikoin teollisuusalueen vieressä säilyneitä, luonnonolosuhteiltaan melko monimuotoisia alueita. Sorsasalon harjanteen yhtenäisestä metsäalueesta laaja osa on muuttunut kallioainesten ottamisen yhteydessä. Luonnontilaisen kaltaista metsää sijoittuu lähinnä Kuikkalammen ympäristöön sekä pieninä laikkuina rantametsiin. 111

113 Eläimistö Linnusto Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Sorsasalo on sijaintinsa ja elinympäristöjensä kannalta mahdollinen liito-oravan, viitasammakon ja lepakoiden esiintymisalue. Sorsasalon alueelta on ollut tiedossa useampia, alueella jäljellä oleviin yhtenäisempiin ja laajempiin metsäsaarekkeisiin keskittyneitä liito-oravan elinpiirejä. Vaarantuneeksi (VU) luokitellun liito-oravan reviirejä on löydetty Sorsasalon pohjoisrannalta, itäkaakkoiskärjestä sekä Kuikkalammen lähiympäristön rantametsästä (Pöyry Finland Oy 2007). Vuonna 2014 tehdyssä selvityksessä ei liito-oravan esiintymistä alueella kuitenkaan havaittu (papanat, kolopuut) (Ympäristötutkimus Yrjölä 2014). Mahdollisia lepakkolajeja ovat Kuopion seudulla levinneisyytensä puolesta lähinnä pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Elinympäristövaatimustensa puolesta isoviiksisiippa karttaa kaupunkialueita, mutta muiden lajien esiintyminen Sorsasalon ympäristössä on mahdollista. Sorsasalon metsäalueilla ei havaittu lepakoille tärkeiksi päiväpiiloiksi tai lisääntymispaikoiksi soveltuvia luolia, lohkareikkoja tai huomattavaa määrää kolopuita. Lepakoille soveltuvia päiväpiiloja voi kuitenkin olla rantamökkien pihapiirien rakennuksissa. Kuikkalampi ja sen itäpuolella sijaitseva pienempi, ojien ympäröimä lampare ovat potentiaalisia viitasammakon elinympäristöjä. Muut nisäkkäät Hankealueen muu nisäkäslajisto koostuu pääasiassa tavanomaisesta metsäympäristön lajistosta. Alueella esiintyy lähinnä oravia, metsäjäniksiä, kettuja ja valkohäntäkauriita. Linnuston osalta Sorsasalon pesimälajisto on monipuolinen. Sorsasalon metsät ovat vanhaa, rehevää ja kookaspuustoista, mikä on potentiaalista biotooppia useille suojelullisesti huomionarvoisille lajeille. Lisäksi alueen lammet ja ihmisen muokkaamat tasaiset kentät ovat linnustollisesti huomionarvoisia ja monipuolistavat alueen pesimälajistoa. Tehdyssä pesimälinnustoselvityksessä selvitysalueella havaittiin kaikkiaan 45 lintulajia, joista pesiviksi tulkittiin 41. Metsälajien osuus lajistosta on suurin ja niiden osalta huomio kiinnittyi siihen, että vaateliaimmista metsälajeista rautiainen (9 paria), hippiäinen (7 paria) ja peukaloinen (5 paria) ovat varsin runsaita. Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista selvitysalueella havaittiin uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) silmälläpidettäviksi luokitellut (NT) punavarpunen (neljä paria) ja naurulokki. Naurulokille alueella on merkitystä lähinnä lepäilyalueena. EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja (EU) tavattiin kaikkiaan kolme; lepäilijöiksi tulkitut pikkulokki ja kalatiira sekä palokärki, jonka soidinta kuultiin uuden raideyhteyden koilliskulmassa. Direktiivilajeista pikkulokki ja kalatiira kuuluvat myös Suomen erityisvastuulajeihin (EVA), joita havaittiin kaikkiaan viisi. Muut kolme erityisvastuulajia ovat tavi (1 pari selvitysalueella, 1 pari selvitysaluerajauksen välittömässä läheisyydessä), telkkä (1 pari) ja kuovi (1 pari). Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet on esitetty kuvassa (Kuva 16-21). Kohdenumeroinnit on selitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 16-11). Sorsasalon alueen uhanalaisten eliölajien esiintymätiedot tarkistettiin Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmästä (Heidi Kaipiainen-Väre ). Rekisteritiedoissa Sorsasa- 112

114 lon alueelta oli ainoastaan hyvin vanhoja ja sijaintiedoiltaan epätarkkoja kasviesiintymätietoja. Myöskään Sorsasalon alueella tehdyissä luontoselvityksissä ei havaittu uhanalaisia tai suojelullisesti huomioitavia lajeja. Sorsasalossa esiintyy kolmea uhanalaiseksi luokiteltua luontotyyppiä (Taulukko 16 10), joiden sijainti on esitetty kuvassa (Kuva 16-21). Luontotyyppien luonnontilaisuus on melko hyvä, joskin merkkejä metsänhoitotoimista on kohteilla nähtävillä. Taulukko Sorsasalossa esiintyvien luontotyyppien uhanalaisuus Suomessa (Raunio ym. 2008). Hankealue kuuluu luokittelussa Etelä-Suomen alueeseen (EN = Endangered, erittäin uhanalainen, VU = Vulnerable, vaarantunut). Luontotyypin uhanalaisuus Etelä-Suomi koko maa Lehtokorvet EN VU Tuoreet keskiravinteiset lehdot VU VU Kosteat runsasravinteiset lehdot VU VU Taulukko Yhteenveto Sorsasalon luontokohteista. Numerointi viittaa seuraavaan karttakuvaan (Kuva 16-21). Nro Nimi Kuvaus 1 Kuikkalampi Ruskeavetinen, viitasammakon pot. elinympäristö 2 Kuikkalammen ympärysmetsät Kosteita lehtoja ja lehtokorpia 3 Pieni lampi Viitasammakon pot. elinympäristö 4 Rantalehto Tuoretta lehtoa, liito-oravan pot. elinympäristö 5-7 Liito-oravan pot. elinympäristöjä Olleet aktiivisia reviirejä aikaisempina vuosina 113

115 Kuva Luontoselvityksen tulokset. Kohdenumerointi viittaa oheiseen taulukkoon (Taulukko 16-11). Ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi CC

116 Natura alueet ja luonnonsuojelualueet Sorsasalon saarella ei sijaitse luonnonsuojelullisesti huomioitavia aluekohteita. Viiden kilometrin säteellä hankealueesta sijaitsee kaksi luontodirektiivin mukaisena SACalueena suojeltua Natura-aluetta: neljästä osa-alueesta koostuva Halmejoki - Karhonsaari Potkunsaari (FI ) ja kahdesta osa-alueesta koostuva Puijo (FI ). Laaja Natura-alue Keski-Kallaveden saaristo (FI , SPA/SCI) sijaitsee noin 11,5 kilometriä Sorsasalosta kaakkoon. Luonnonsuojelualueista lähimmät ovat Potkunsaaren pohjoisrannalla sijaitseva Potkunsaari sekä hankealueen koillispuolella, Virtasalmen vastarannalla sijaitseva Halmejoen lehto (osa-alueet 1-4; Valtion Ympäristöhallinto 2015c). Nämä ja muut viiden kilometrin säteellä suunnitellusta tehdaspaikasta sijaitsevat suojelualueet on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 16-12). Suojelualueet on esitetty kartalla kuvassa (Kuva 16-22). Noin 8,5 kilometriä Sorsasalosta etelään sijaitsee kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA) Keski-Kallavesi ja Kuhanen. Aluerajaus kattaa laajan, yhtenäisen selkävesialueen sekä saaria. Lisäksi erillinen rajaus kattaa rehevän Kuhastenlahden järven länsirannalla. Kuhastenlahti toimii ruokailualueena useille selkäveden saarilla pesiville lajeille. Alueen kriteerilajeina ovat selkälokki ja kuikka. Samalla suunnalla on myös Natura 2000 alueverkoston kohde (Keski-Kallaveden saaristo). Useista osa-alueista koostuvan Kuopion seudun selkävedet FINIBA-alueen (Suomen kansallisesti tärkeä lintualue) lähin osa-alue sijaitsee noin kolme kilometriä hankealueen luoteispuolella. Aluerajaus sisältää myös edelle mainitun IBA-alueen. Alueen kriteerilajeina ovat selkälokki ja kalatiira (Kuva 16-23). Maakunnallisesti tärkeistä lintualueista (MAALI) ei ole tietoja Pohjois-Savon alueelta (BirdLife 2015). Sorsasalon alueella ei ole kaavoitukseen liittyviä suojelumerkintöjä (Kuopion kaupunki 2015b). Taulukko Viiden kilometrin säteellä hankealueesta sijaitsevat Natura alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet (FI = Natura-alue, SAC = erityisten suojelutoimien alue; YSA = yksityinen luonnonsuojelualue; FINIBA = Suomen kansallisesti tärkeä lintualue; MAO = maisemansuojeluohjelman alue). Natura-/luonnonsuojelualue Halmejoki - Karhonsaari - Potkunsaari (FI , SAC) koostuu alueista: - Halmejoen lehto 1 (YSA083030) - Halmejoen lehto 2 (YSA086453) - Halmejoen lehto 3 (YSA086464) - Halmejoen lehto 4 (YSA086478) - Potkunsaari (YSA082961) - Karhonsaari 1 (YSA080098) - Karhonsaari 2 (YSA086460) - Halmejoen lehto 4 (YSA086478) Uuhimäki (YSA204049) Puijo (MAO080087) Honkamäki (YSA083063) Kuopion seudun selkävedet (FINIBA) Puijo (FI , SAC) koostuu alueista: - Puijo 1 (YSA080024) - Puijo 2 (YSA086459) - Puijo 3 (YSA086480) Kutuluoto (YSA207819) Etäisyys ja suunta Sorsasaloon 0,8 km itä-koilliseen 2 km koilliseen 2,9 km lounaaseen 3 km koilliseen noin 3 km luoteeseen (ja 6 km etelään) 3,7 km lounaaseen 4,5 km luoteeseen 115

117 Kuva Hankealueen ympäristössä sijaitsevat Natura 2000 alueverkoston kohteet sekä luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet. 116

118 Kuva FINIBA-alueen rajaus, Sorsasalon sijainti korostettuna. (BirdLife 2015) 16.7 Asutus ja herkät kohteet Hankealueen ympäristössä on pääasiassa teollisuus- ja liikerakennuksia, mutta jonkin verran myös haja-asutusta sekä muutamia asemakaavoitettuja asuinalueita. Hankealueesta noin 500 metrin säteellä sijaitsee yhteensä kahdeksan vakituista asuntoa. Lähimmät vakituisessa asuinkäytössä olevat yksittäiset kiinteistöt Kuopion puolella sijaitsevat hankealueen pohjois-, kaakkois- ja länsipuolella, lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä hankealueesta. Hankealueesta noin 500 metrin säteellä sijaitsee yhteensä 18 lomarakennusta, joista 11 Virtasalmen mantereen (koillisen) puoleisella rannalla Kuopion puolella. Lähimmät yksityisessä omistuksessa olevat lomarakennukset (3 kpl) sijaitsevat hankealueen itäpuolella noin 200 metrin etäisyydellä. Hankealueen eteläpuolella olevista lomarakennuksista suurin osa on Savon Sellu Oy:n omistamia. Hankealueen lähimmät Siilinjärven puolelle sijoittuvat vakituiset asunnot sijaitsevat noin 700 metriä pohjoiseen Virtasalmen mantereen puoleisella rannalla ja lähimmät lomarakennukset samalla alueella noin 600 metrin etäisyydellä. Lähimmät asuintaajamat Kuopiossa sijaitsevat Sorsasalon luoteisosassa Lakuniemen sekä Saamaislahden alueilla, valtatien 5 ja pääradan länsipuolella noin 700 metrin etäisyydellä hankealueesta. Hankealueesta noin 2,5 kilometriä lounaaseen ovat Kettulanlahden ja Päivärannan asuinalueet valtatien 5 molemmin puolin. Siilinjärven puolella hankealueesta noin 1,8 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Vuorelan asuinalue ja noin 2,8 kilometriä koilliseen Toivalan asuinalue. Hankealueesta noin 2,7 kilometriä lounaaseen sijaitsevat Kuopion kaupungin Päivärannan päiväkoti sekä noin 3,4 kilometriä lounaaseen Puijonsarven koulu. Kettulanlahdessa Iso-Valkeisen rannalla on hotelli, laavu ja uimaranta. Kettulanlahdessa ja Päivärannassa on urheilu- ja virkistyspalveluita ja Sorsasalon luoteisosassa on mm. ratsastukseen liittyviä virkistyspalveluita. Hankealuetta lähinnä olevat virkistysalueet ulkoilu- 117

119 reitteineen sijoittuvat alueen pohjois- ja itäpuolille. Alueet ovat nykyisellään metsävaltaista aluetta tai ranta-aluetta. Hankealueesta noin 1,7 kilometriä ja kolme kilometriä luoteeseen Siilinjärven kunnan puolella sijaitsevat Simpan ja Kunnon paikan uimarannat. Siilinjärven Vuorelan alueella sijaitsee kaksi päiväkotia, joista lähin hankealueesta noin 1,8 kilometriä pohjoiseen. Vuorelan koululle on hankealueelta matkaa noin 2,4 kilometriä. Vuorelan alueella on lisäksi neuvola ja terveysasema. Hankealueesta noin kolme kilometriä koilliseen Toivalan alueella on päiväkoti ja kaksi koulua. Kuopiosta Tahkolle Kallansiltoja pitkin kulkee Tahkon vääntöä -pyöräreitti. Kettulanlahdelta ajetaan suotuisina talvina kuntohiihtolatuja itään Ukko-Kaason kautta Karhonsaareen. Karhonsaaren etelärannassa on hiihtäjille ja veneilijöille tarkoitettu laavu ja nuotiopaikka. Päivärannasta on samoin kuntolatuyhteys pohjoiseen Sorsasalon laavulle ja Vuorelaan. Kuopion keskustan tuntumasta Vaajasalon kautta pohjoiseen kulkee talvella moottorikelkkareitti. Sorsasalon-Vaajasalon melontareitti kiertää miltei koko Sorsasalon jatkuen Virtasalmen kautta kaakkoon. Sorsasalon länsiosassa on melojille suunnattuja palveluita, kuten taukopaikka ja grillikatos. Ranta-Toivalassa, noin kilometrin etäisyydellä hankealueesta itään sijaitsee Halmetojan luontopolku. Luontopolku on pituudeltaan noin kaksi kilometriä ja sijaitsee pääosin Natura-alueella (Kuopion kaupunki 2015a). 118

120 Kuva Hankealueen rakennettu ympäristö, jossa esitetty tehtaan ja jätevedenpuhdistamon suunnitellut sijaintipaikat. Kuvassa on esitetty asuinrakennukset ja Kuopion kaupungin vakituisten asukkaiden määrät alueen ympäristössä 100 metrin porrastuksella. Yhden kilometrin laajuiselle vyöhykkeelle sijoittuu yhteensä noin 10 vakituista asuntoa ja noin 20 lomaasuntoa Virtasalmen rannoille ja Sorsasalon lounaisrannoille. Vakituisia asukkaita on alle 30 asukasta, loma-asukkaiden määrästä ei ole vastaavaa tietoa, mutta sen voinee olettaa olevan noin 50 asukkaan luokkaa. Sijaintipaikan rajanaapurit ja lähialueen asuinkiinteistöt yhteystietoineen on esitetty liitteessä

121 Kuva Hankkeen lähialueen asukasmäärät yhteen kilometriin saakka (Kuopion kaupunki 2016). 120

122 17 VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutusten arviointi perustuu saatavilla oleviin tietoihin tehtaan suunnittelusta, YVAmenettelyssä esitettyihin tietoihin, muista vastaavista hankkeista saatuihin kokemuksiin, ympäristön nykytilaan sekä ympäristölupahakemuksen laadinnan yhteydessä päivitettyihin tietoihin, kuten melumallinnukseen Yhteenveto vaikutuksista YVA-selostuksen perusteella Taulukko Tehtaan toiminnan aikaiset vaikutukset. HANKKEEN YMPÄRISTÖ- VAIKUTUKSET Maankäyttö ja kaavoitus Liikenne Melu Tärinä Ilmanlaatu Kasvihuonekaasupäästöt Tuhka, sivutuotteet ja jätteet TOIMINNAN AIKAISET VAIKUTUKSET Hanke ei ole ristiriidassa voimassaolevan maakunta- ja yleiskaavan tavoitteiden kanssa. Alueelle laaditaan parhaillaan asemakaavaa. Hankkeella voi olla paikallisia vaikutuksia asemakaavalla suojeltuun, kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Nervanderin huvilaan. Hankkeen suunniteltu käyttötarkoitus soveltuu nykyisen aluerakenteen osalta Sorsasalon itäosan muuhun maankäyttöön, jossa on jo vastaavia toimintoja ja maankäyttöä. Maankäyttö alueella muuttuu ja toiminta aiheuttaa ympäristöönsä joitakin haittavaikutuksia, joilla voi olla välillisiä vaikutuksia ympäröivien alueiden maankäyttöön. Valtatien 5 kokonaisliikennemäärä lisääntyy n. 3 %. Raskaan liikenteen määrän lisääntyminen on huomattavaa Sorsasalon liittymän kohdalla. Selluntien kokonaisliikennemäärät yli nelinkertaistuvat, mutta huomioitavaa on, että tietä käyttää nykyisin pääsääntöisesti Savon Sellun ja Ekokemin teollisuus- ja henkilöliikenne. Vaikutuksia liikenneturvallisuuteen on arvioitu kohdistuvan, jos Sorsasalon liittymä ruuhkautuu. Toiminta-ajan liikennevaikutusten kokonaismerkittävyys varsinkin Selluntielle arvioidaan olevan suuri, sillä kuljetuksia saapuu ympäri vuorokauden. Muille tieosuuksille vaikutukset ovat vähäisiä/kohtalaisia. Toiminnan aikana tehdas nostaa alueen melutasoa ja sen meluvaikutus on merkitykseltään kohtalainen. Toiminnan aikana vaikutuksia ei arvioida syntyvän tai ne ovat lähinnä raideliikenteestä johtuvia korkeintaan hetkellisiä ja hyvin vähäisiä vaikutuksia. Tehtaan toiminnasta syntyy päästöjä ilmaan. Päästöjen aiheuttamat pitoisuudet alittavat selvästi ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot. Ajoittaista hajuhaittaa voi olla muutaman kerran vuodessa. Hajut eivät aiheuta terveydellistä haittaa, mutta viihtyvyyshaittaa voi ilmetä. Toiminnan aikana kasvihuonekaasupäästöjä syntyy tehtaan kuljetuksista sekä tuotannosta. Valtaosa tehtaan tuotannon hiilidioksidipäästöstä on bioperäistä, jota ei luokitella kasvihuonekaasuksi. Normaalitilanteessa vaikutuksia ei synny. Jätteiden loppusijoituksesta mahdollisesti aiheutuvat ympäristövaikutukset kohdistuvat loppusijoituspaikoille. 121

123 Vesistöt Kalat ja kalastus Kasvillisuus, eläimet ja suojelukohteet Maa- ja kallioperä sekä pohjavedet Maisema ja kulttuuriympäristö Ihmiset ja yhteiskunta Luonnonvarojen käyttö Sosioekonomia Onnettomuustilanteet Paikallista hapettomuutta saattaa esiintyä aiempaa useammin, mutta laajamittaista hapettomuutta ei arvioida aiheutuvan. Kelloselän fosforitaso heikkenee tyydyttäväksi, mutta koko Kallaveden osalta fosforipitoisuuden arvioidaan säilyvän hyvänä. Kallaveden typpipitoisuus on nykyisin tyydyttävä, eikä kuormituksen arvioida muuttavan tilaluokitusta typen osalta. Kylmänä talvena jäähdytysvesien aiheuttaman sulan alueen koko on huhtikuun alussa noin 0,5 km 2 ja leutona talvena noin 0,8 km 2. Lämpökuorman arvioidaan näkyvän lähirantojen limoittumisena ja vesikasvillisuuden lisääntymisenä, mutta esim. laajaalaisia sinilevähaittoja ei arvioida aiheutuvan. Kallaveden pintaveden ekologiseen tilan osa-alueita tarkastellessa tilaluokka Savon Sellun lähialueella ja Kelloselällä pysyy tyydyttävänä ja koko Kallavesi-Sorsavesi vesialueella hyvänä. Jätevedet heikentävät vesistön happitilannetta ja lisäävät vesistön rehevyyttä. Tämä heikentää syyskutuisten kalalajien elinolosuhteita, suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella ja voi näkyä kalastuksessa seisovien pyydysten lisääntyvänä limoittumisena. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan huomioitavia vaikutuksia lähimpänä sijaitsevalle Natura-alueelle. Vesistövaikutusten osalta Kallaveden rehevöityminen ja kasviplanktonin lisääntyminen voisivat ulottua vähäisessä määrin laajalle Natura-alueelle Keski- Kallaveden saaristo. Vaikutukset tälle alueelle on arvioitu korkeintaan vähäisiksi. Tehtaan normaalissa toiminnassa vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen ei synny. Vaikutukset ovat kohtalaisia, joillakin alueilla suuria. Maiseman muutos erityisesti lähialueilla Sorsasalossa ja Virtasalmen pohjoisrannan suunnalla voidaan kokea suurena. Hanke ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia maisemarakenteeseen tai suurmaisemaan. Hankkeen vaikutukset ovat pääasiassa vaikutuksia maisemakuvaan ja - tilaan, ja vaikutukset kohdistuvat muutamille alueille (Vuorelan ranta-alueet, Sorsasalon itäosan lähiympäristöt, Virtasalmen pohjoispuoli, Kelloselän pohjoisosat). Hanke ei heikennä vaikutusalueella sijaitsevien maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta merkittävien kohteiden arvoa. Hankkeen kokonaisvaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyisyyteen kaikki vaikutusalueet huomioiden on arvioitu kohtalaisiksi. Hankkeen lähialueella vaikutukset ovat kuitenkin suuria, joidenkin talouksien osalta jopa erittäin suuria. Kauempana hankealueesta vaikutukset ovat merkittävästi lievempiä ja siellä positiivisten vaikutusten painoarvo korostuu selvästi. Merkittävimmät toiminnan aikaiset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat pääosin lisääntyvästä liikenteestä sekä meluvaikutuksista. Ottaen huomioon, että hakkuumäärät pysyvän kestävän hakkuumahdollisuuden rajoissa (erityisesti havukuitupuu), arvioidaan luonnonvarojen käytön aiheuttamien vaikutusten kokonaismerkittävyyden olevan toiminnan aikana vähäiset. Tämän lisäksi hankkeella voi olla positiivisia vaikutuksia metsätalouden kannattavuuteen. Toiminnan aikaiset vaikutukset ovat merkittävyydeltään erittäin suuria huomioiden vaikutuksen voimakkuuden ja laajuuden. Toiminnan aikana taloudellista toimeliaisuutta lisäävän kokonaistuotoksen kasvu koko Pohjois-Savossa tulee olemaan kerrannaisvaikutuksineen noin 860 miljoonaa euroa. Hankkeella on myös veroluonteisia vaikutuksia, jotka muodostuvat kiinteistö-, yhteisö- ja kunnallisverosta. Valmistuttuaan hanke tulee kokonaisuudessaan työllistämään noin henkilöä Pohjois- Savossa ja muualla Suomessa kerrannaisvaikutuksineen noin henkilötyövuotta. Onnettomuustilanteiden ympäristövaikutusten kokonaismerkittävyyden arvioidaan olevan vähäinen huomioon ottaen huomioon, että onnettomuustilanteiden estäminen teknisesti on laitoksen toteutuksen ja toiminnan lähtökohta. 122

124 17.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Tehtaalla ei arvioida olevan toiminnan aikaisia suoria terveysvaikutuksia. Tehtaan normaalitoiminnan ilmapäästöt eivät aiheuta terveydellistä riskiä lähialueen asukkaille, sillä terveyden suojelemiseksi annetut ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot alittuivat selvästi. Leviämismallilaskelmien tuloksena saadut ilmanepäpuhtauksien pitoisuuslisät olivat korkeimmillaankin alle 1 % vastaavista vuosikeskiarvopitoisuudelle asetetuista raja-arvoista. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet jäävät selvästi terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annetun ohjearvotason alapuolelle. Tehtaan jätevesipäästöjen ei arvioida heikentävän Kallaveden veden laatua siten, että sen käyttö Kuopion kaupungin vesilaitoksen raakavetenä vaarantuisi. Tarkempi selvitys liitteessä (liite 14) Vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen Merkittävimmät toiminnan aikaiset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat pääosin lisääntyvästä liikenteestä sekä melu- ja ilmanlaatuvaikutuksista. Raskaan liikenteen kasvu lisää melu-, pöly- ja tärinävaikutuksia liikennereittien lähiympäristössä. Lisääntyvä liikenne saattaa ruuhkapiikkien aikana tilapäisesti heikentää liikenteen sujuvuutta Sorsasalon liittymän kohdalla, mikä saattaa vaikuttaa erityisesti esimerkiksi niihin, jotka käyttävät reittiä säännöllisesti työmatkoihin. Tehtaan myötä junaliikennemäärät kasvavat. Lisääntyvä junaliikenne saattaa aiheuttaa hetkittäistä asuinviihtyvyyttä heikentävää tärinää junanradan läheisyydessä sijaitsevilla kiinteistöillä. Tehdastoiminta aiheuttaa tasaista ja ympäri vuorokauden jatkuvaa melua. Tehtaan käytön aikainen melu lisää Sorsasalon sekä Virtasalmen läheisyydessä olevien asuinja loma-asuinkohteiden melutasoa päivällä ja yöllä. Myös tieliikennemelu kasvaa jonkin verran valtatien 5 molemmin puolin. Kaikkiaan melutilanteen muutos on varsin paikallinen ja keskittyy Sorsasalon saaren itäosan keski- ja koillisosiin sekä itse tehdasalueelle. Meluvaikutukset saattavat heikentää elinympäristön viihtyisyyttä ja laatua kohteissa, joissa melutason muutos on suurinta. Melun elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvien vaikutusten merkittävyyteen vaikuttaa esimerkiksi asuin- ja loma-asuinkohteissa vietetty aika sekä se miten häiritseväksi melu koetaan. Tehdas ei aiheuta hajua ympäristöön normaalitoiminnan aikana eli ympäristön hajutilanne säilyy pääsääntöisesti nykyisen kaltaisena. Epäsuotuisissa säätilanteissa tehtaan normaalitoiminta voi aiheuttaa lievää hajuhaittaa joillakin alueilla, mikä saattaa aiheuttaa lyhytaikaista viihtyvyyshaittaa. Hanke vaikuttaa lähialueisiin eniten Virtasalmen pohjoispuolen pienipiirteisessä asuinmiljöössä sekä Vuorelan ranta-alueella. Muualla vaikutukset riippuvat näkymien avautumisesta hankealueelle. Maisemavaikutuksia kohdistuu hankealueen eteläpuolelle esimerkiksi Päivärannan ja Kettulanlahden alueille. Tehdasalueen näkyminen asuin- tai lomakiinteistölle saatetaan kokea asuinviihtyvyyttä heikentävänä tekijänä. Tehdasalue on työturvallisuussyistä valaistu ja tehtaan piipussa loistavat lentoestevalot. Yöaikaan lisääntyvä valaistus, kuten lentoestevalot saatetaan kokea häiritsevänä. Häiritsevyyden kokemiseen vaikuttavat esimerkiksi sääolosuhteet. 123

125 17.3 Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Raakaveden imuputken ja jäteveden purkuputken sekä vesitäytön yhteydessä tehdään vesistötöitä, kuten ruoppauksia. Lisäksi tehtaan rakentamisen aikana ylijäävistä maamassoista rakennetaan maisema- ja meluvalli Sorsasalon eteläkärkeen osin vesialueelle. Pienestä ruopattavasta massamäärästä ja ruoppauksen lyhyestä kestosta johtuen, ruoppauksen ja vesialueen täytön vaikutusten vesistössä arvioidaan jäävän vähäisiksi, lyhytaikaisiksi ja paikallisiksi. Toiminnan aikana vaikutuksia vesistöön aiheutuu jäte- ja jäähdytysvesikuormituksesta. Vesistövaikutusten arviointi on tehty maksimitasoilla. Suurimman osan ajasta kuormitukset tulevat olemaan arvioitua pienempiä. Kuormituksen vaikutukset näkyvät selvimmin purkupisteen lähialueella Kelloselällä; erityisesti Kelloselän alusveden syvänteessä talvikerrostuneisuuskautena, jolloin jätevettä kertyy alusveteen. Lisääntyvän happea kuluttavan kuormituksen vuoksi paikallista hapettomuutta saattaa esiintyä aiempaa useammin, mutta laajamittaista hapettomuutta ei arvioida aiheutuvan. Kallaveden ekologinen tila on hyvä. Hankkeen ei arvioida muuttavan Kallaveden ekologista tilaa. Hankkeen selvimpänä vaikutuksena voidaan havaita lievää rehevöitymistä erityisesti Kelloselällä. Laaja-alaisia sinilevähaittoja ei arvioida aiheutuvan, sillä lisääntyvästä fosforikuormituksesta huolimatta Kallaveden arvioidaan säilyvän fosforirajoitteisena. Vesistössä ei arvioida tapahtuvan sen kaltaisia vedenlaatumuutoksia, jotka vaarantaisivat Kallaveden käytön Kuopion kaupungin vesilaitoksen raakavetenä. Jäähdytysvesien sisältämä lämpökuorma vaikeuttaa jäällä liikkumista Kelloselän alueella Kuormitus Finnpulp hakee lupaa yhteispuhdistamolle, jossa käsitellään Finnpulpin tehtaalla syntyvien jätevesien lisäksi Savon Sellun aallotuskartonkitehtaalla syntyvät jätevedet ja Ekokem-Palvelu Oy:n suotovedet. Jatkossa tästä käytetään nimitystä Finnpulpin yhteispuhdistamo. Finnpulpin yhteispuhdistamon aloittaessa toimintansa Savon Sellun jätevedenpuhdistamo lakkautetaan, jolloin myös päästöt Savon Sellun jätevedenpuhdistamolta loppuvat. Kuormituksen arvioidaan enimmillään olevan pääsääntöisesti vuosikeskiarvona noin 5 % pienempi, kuin millä mallinnukset ja vaikutusarvioinnit YVA-vaiheessa on tehty (Taulukko 17-2). COD- ja sulfaattikuormituksen arvioidaan olevan YVA-vaiheessa arvioidulla tasolla. Typpikuormitus on YVA vaiheessa arvioidun erillispuhdistamovaihtoehdon (VE1c) tasoa. Kuukausikeskiarvona tarkasteltuna kuormitukset ovat noin % YVA-vaiheessa arvioituja kuormituksia suurempia johtuen tehtailta tulevien päästöjen ja yhteispuhdistamon toiminnan normaaleista prosessivaihteluista. BAT-dokumentissa arvioidaan tyypillisen vaihteluvälin olevan jopa 1,3 kertainen vuosi- ja kuukausiarvojen välillä, mutta huolellisella suunnittelulla, hyvällä koulutuksella ja tehdaskulttuurilla voidaan vaihtelua pienentää. Sekä Finnpulpin uuden tehtaan että yhteispuhdistamon vesistövaikutukset on arvioitu ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Käytetyt vedenlaatumallit, verifioinnit sekä mallinnukseen sisältyvä epävarmuus on kuvattu YVA-selostuksen liitteessä 5b. Tässä lupahakemuksessa vaikutusarvioinnit perustuvat YVA-vaiheessa tehtyihin mallinnuksiin, mutta muutokset arvioiduissa kuormituksissa on otettu huomioon asiantuntijatyönä tehdyssä arvioinnissa kuormituksen muutoksen suhteessa. Vaikutusarviointia on lisäksi 124

126 tarkennettu Pohjois-Savon ELY-keskuksen YVA-selostuksesta antaman lausunnon perusteella. Taulukko YVA-vaiheen kuormitusarviot sekä lupavaiheeseen tarkentuneet kuormitusarviot (Finnpulp + Savon Sellu). YVA-vaihe yhteispuhdistamo YVA-vaihe erillispuhdistamot Finnpulp + Savon Sellu max vuosikeskiarvo Virtaama m 3 /vrk Finnpulp + Savon Sellu max kuukausikeskiarvo COD Cr t/vrk 33,3 33, ,5 BOD 7 kg/vrk Kiintoaine kg/vrk Typpi kg/vrk Fosfori kg/vrk AOX kg/vrk Sulfaatti t/vrk 53,7 53,7 58, Suolaisuus ja tiheyskäyttäytyminen Metsäteollisuuden jätevesissä on erilaisia ioneja, jotka vaikuttavat veden suolapitoisuuteen ja sitä kautta tiheyteen. Jätevedet sisältävät mm. sulfaattia, kloridia ja natriumia, joiden vaikutus jäteveden tiheyteen on otettu huomioon YVA-vaiheessa tehdyissä vedenlaadun mallinnuksissa. Toinen veden tiheyteen vaikuttava tekijä on lämpötila. Vesi on raskainta +4 C lämpötilassa. Finnpulpin jätevedet ovat varsin lämpimiä lämpötilojen ollessa tasoa C. Talvella syvänteeseen purettavat jätevedet nousevat aluksi kohden pintaa korkean lämpötilan vuoksi. Lämpötilaero vesistöön verrattuna pienenee kuitenkin nopeasti, ja jätevedet sukeltavat tiheyttään vastaavaan vesikerrokseen. Myös kesällä jätevedet nousevat purkupaikalla kohden pintaa sekoittuen samalla tehokkaasti koko vesipatsaaseen. Kesällä jätevedet sekoittuvat mallinnustulosten perusteella suhteellisen tasaisesti koko vesipatsaaseen. Vastaava käyttäytyminen on havaittu myös aiemmin Savon Sellun jätevesissä sekä muissa metsäteollisuuden kuormittamissa vesistöissä. Vähäistä jätevesien kertymistä alusveteen kuitenkin tapahtuu, mikä näkyy pintakerroksessa kohonneina pitoisuuksina syystäyskierron aikana. Pintakerroksessa pitoisuuslisäykset ovat siten suurimmat syksyllä, syys lokakuussa. Talvikerrostuneisuuskausina suolaiset jätevedet kertyvät alusveteen. Kallavedeltä olemassa olevien mittaustulosten perusteella Savon Sellun jätevedet kulkeutuvat pääsääntöisesti metrin syvyisessä välivesikerroksessa. Savon Sellun jätevesien ja uuden yhteispuhdistamon jätevesien arvioidaan olevan tiheydeltään samaa luokaa, joten oletettavasti myös jatkossa jätevedet kulkeutuvat pääsääntöisesti välivesikerroksessa. Mallinnustulosten mukaan diffuusorin käyttö tehostaa jätevesien alkulaimentumista. Toisaalta tarkennettujen mallilaskelmien mukaan suuri diffuusorin purkuaukkojen määrä johtaa siihen, että purku pluumi kaartuu sivulle, eikä nouse pintaan asti (Kuva 17-1). Tästä johtuen diffuusorin purkuaukkojen määrää on vähennetty YVAssa esitetystä. Tavoitteena on talvitilanteessa saada jätevesi nousemaan pintaan purkupaikalla, jolloin 125

127 jätevesien purku aiheuttaisi pystysuuntaisen virtauksen purkupaikalla, ja jäteveden jäähdyttyä +4 C lämpötilaan se veisi mukanaan hapekasta pintavettä alusveteen. Kuva Jätevesien purku pluumin käyttäytyminen eri aukkomäärillä Visual Plumes -mallinnuksen mukaan. n = purkuaukkojen määrä. Yhtenäinen viiva kuvaa purku pluumin suuntautumiseta ja pisteviivat pluumin reunoja. Vaikka sulfaatin ainemäärä Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesissä onkin suuri, rajoittuvat selvimmät vaikutukset pienelle alueelle purkupaikan läheisyyteen. Suurimmillaan pitoisuuslisäykset ovat Kelloselän syvänteen alusvedessä talvella noin 140 mg/l. Päällysvesikerroksessa suurimmatkin pitoisuuslisäykset ovat selvästi pienemmät, tasoa 50 mg/l. Maksimiarvot perustuvat kuukausikeskiarvona laskettavan päästöarvion mukaiseen kuormitukseen. Vuosikeskiarvolla lasketun päästöarvion mukaisella kuormitustasolla suurimmat pitoisuuslisäykset ovat alusvedessä noin 120 mg/l ja päällysvedessä noin 40 mg/l aivan purkupaikan läheisyydessä. Jo Kettulanlahdella ja Kelloselän eteläosassa pitoisuusmuutokset ovat huomattavasti edellä esitettyä pienemmät, maksimitason ollessa pohjan lähellä noin 50 mg/l. Sulfaatti itsessään ei ole vesiympäristössä haitallinen aine merivedessä sulfaattia on hyvin runsaasti sulfaatin ollessa meriveden toiseksi yleisin anioni kloridin jälkeen. Myös esimerkiksi Vaasan rannikkoseudun purovesissä sulfaattia on runsaasti, mg/l (Lahermo, ym. 1996). Vaasan rannikkoseudulla purovesien sulfaatti on peräisin kallioperän primäärisistä sulfidimineralisaatioista sekä happamista rikkipitoisista savista. Sulfaatin haitallisuus vesistössä johtuu välillisistä vaikutuksista eli suolaisuuden aiheuttamasta kerrostuneisuudesta sekä sulfaatin pelkistymisestä hapettomissa oloissa sulfidiksi. Suomessa ei ole havaittu pysyvää kerrostuneisuutta metsäteollisuuden kuormittamissa vesistöissä. Myöskään Kallavedelle ei arvioida syntyvän pysyvää kerrostuneisuutta Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormituksen vuoksi. 126

128 Sulfaatin pelkistymisen seurauksena syntyy rikkivetyä, joka on eliöille myrkyllistä. Sulfaattikuormituksella voi olla vaikutusta myös vesistöjen rehevyyteen, koska sulfaatin pelkistymisessä muodostuvat sulfidit voivat vaikuttaa sedimentin raudan kiertoon sitomalla liuenneen ferroraudan (Fe 2+ ) pelkistävissä olosuhteissa niukkaliukoiseksi ferrosulfidiksi (FeS tai FeS 2 ). Sulfaatin pelkistyminen voi siten aiheuttaa myös rautaan sitoutuneen fosforin vapautumisen alusveteen ja edesauttaa rehevöitymistä (Lehtoranta & Ekholm 2013). Sulfaattikuormitus ei kuitenkaan välttämättä aiheuta rehevöitymistä. Sulfaatin pelkistyminen ja sitä kautta vaikutus rehevöitymiseen edellyttävät sulfaatin pelkistämiseen kykenevien mikrobien läsnäolon, hapettomat olosuhteet ja käyttökelpoista eloperäistä ainesta (Lehtoranta & Ekholm 2013). Myös mm. vesistön hydrodynamiikka ja morfologia vaikuttavat siihen, muodostuvatko olosuhteet otolliseksi sulfaatin pelkistymiselle. Käytännössä Kallaveden kaltainen suuri läpivirtausjärvi ei ole yhtä potentiaalinen ympäristö sulfaatin pelkistymisen aiheuttamalle rehevöitymiselle kuin joku pienempi järvi, jossa veden vaihtuminen on heikompaa. Oleellista Kallaveden ja Kelloselän tapauksessa on syvänteiden alusveden pysyminen hapellisena. Sulfaatin ohella Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevedet sisältävät mm. natriumia. Natriumin kuormitus (67 t/vrk) on noin neljänneksen sulfaattikuormitusta suurempaa. Natriumin pitoisuuslisäykset jäävät päällysvedessä keskimäärin alle tason 10 mg/l ja alusvedessä aivan jätevesien purkualueen lähiympäristöä lukuun ottamatta alle tason 20 mg/l. Suurimmillaan pitoisuuslisäykset ovat jätevesien purkualueen lähiympäristön alusvedessä noin 150 mg/l. Kelloselän eteläosassa (Kallavesi 345) alusveden pitoisuuslisäyksen arvioidaan olevan enimmillään noin 30 mg/l. Vesieliöstölle haitallinen natriumin pitoisuustaso on yli mg/l (Nikunen, ym. 2000) Happitilanne Biologinen hapenkulutus (BOD 7 ) kuvaa jätevesissä olevan helposti hajoavan orgaanisen aineen määrää. Kemiallinen hapenkulutus kuvaa puolestaan hitaammin hajoavan aineksen aiheuttamaa hapen kulumista. Jätevesien kemiallisen hapenkulutuksen määrityksessä hapettimena käytetään dikromaattia (COD Cr ), joka on varsin voimakas hapetin, eli se hajottaa tehokkaasti erilaisia yhdisteitä, joiden hajoaminen luonnonolosuhteissa voi olla hyvin hidas prosessi. Finnpulpin yhteispuhdistamo on suunniteltu sellaiseksi, että helposti hajoava orgaaninen aines hajoaa mahdollisimman tehokkaasti jo jätevedenpuhdistamolla. Orgaanisen aineen hajoaminen tapahtuu mikrobiologisissa prosesseissa, jotka voivat olla joko aerobisia tai anaerobisia. Hajoamisnopeus riippuu sekä orgaanisen aineen laadusta että olosuhteista, joissa hajoaminen tapahtuu. Jätevedenpuhdistamolla olosuhteet voidaan säätää mahdollisimman optimaaliseksi, joten hajoaminen on nopeampaa kuin luonnon olosuhteissa. Yleisesti orgaanisen aineen hajoaminen on luonnon olosuhteissakin alkuvaiheessa nopeaa. Hajoamisnopeus kuitenkin hidastuu oleellisesti ensimmäisten viikkojen kuluessa, minkä jälkeen hajoamista ei juuri tapahdu (Kuva 17-2). Jätevesien orgaaninen kuormitus on tullut jätevedenpuhdistusprosessin läpi, joten lähes kaikki (98 %) helposti hajoavasta orgaanisesta aineesta on jo ehtinyt hajota. Kuvassa (Kuva 17-2) kuvataan kasviplanktonista peräisin olevan orgaanisen aineen hajoamista. Kasviplanktonbiomassan hajoaminen on nopeampaa kuin puuperäisen orgaanisen aineen hajoaminen. Metsäteollisuuden jätevesien sisältämä orgaaninen aines on siten hitaammin hajoavaa kuin kasviplanktonbiomassa. 127

129 Kuva Kasviplanktonista peräisin olevan partikkelimaisen orgaanisen aineen (POC) ja partikkelimaisen typen (PON) hajoamisnopeus hapellisissa ja hapettomissa olosuhteissa. X-akselilla päivät. (kuva Lehmann, ym. 2002) Happimallinnuksessa orgaanisen aineen on oletettu hajoavan tietyllä vakionopeudella. Todellisuudessa hajoaminen ei tapahdu vakionopeudella vaan hidastuu ajan kuluessa. Kallaveden tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että orgaanisen aineen hajoaminen on nopeampaa jätevesien purkualueella Kelloselällä ja hidastuu Kallaveden eteläosaa kohden. Happimallinnuksessa hajoamisnopeus on sama koko järvessä, joten mallinnuksessa vaikutukset yliarvioituvat mitä kauempana purkupisteestä ollaan. Vesianalyyseissä hapenkulutus mitataan kemiallisten hapettimien avulla. Kemialliset hapettimet hapettavat myös sellaisia orgaanisia yhdisteitä, joiden hajoaminen luonnon olosuhteissa on hyvin hidas prosessi. Erityisesti jätevesien kemiallisen hapenkulutuksen mittauksessa käytettävä dikromaatti on hyvin voimakas kemiallinen hapetin. 128

130 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo) tulee lisääntymään jätevesien purkualueen läheisyydessä pohjan lähellä talvella selvästi. Etäännyttäessä purkualueelta pitoisuuslisäykset laskevat nopeasti, ja Kettulanlahdella alusvedessä pitoisuuslisäykset ovat talvella tasoa 5 mg/l ja Kelloselän eteläosassa alusvedessä tasoa 2 3 mg/l. Pintakerroksessa pitoisuuslisäykset ovat selvästi pienempiä, talvella alle 1 mg/l purkualueen läheisyydessäkin ja kesällä Kelloselällä tasoa 2,5 mg/l. Kesällä myös alusvedessä pitoisuuslisäykset jäävät tasolle 2 3 mg/l. Maksimikuukausikeskiarvona tarkasteltuna biologinen hapenkulutus voi olla enimmillään 13 % ja kemiallinen hapenkulutus enimmillään 19 % suurempaa kuin mitä YVAvaiheessa arvioidut kuormitukset olivat. Mikäli keskimääräistä suurempi kuormitus ajoittuu kerrostuneisuuskauteen, ovat vaikutukset hieman yllä kuvattua suurempia. Syksyyn tai kevääseen ajoittuva suurempi kuormitus ei sen sijaan käytännössä vaikuta vesistön happitilanteeseen vesimassan sekoittumisen vuoksi. Kelloselän syvännettä on hapetettu vuodesta 1986 lähtien, jolloin hapetin asennettiin Kelloselän syvänteeseen havaintopaikalle 338BH. Kelloniemen pohjoispuolelle hapetin asennettiin vuonna 1989 ja toinen hapetin Kelloselän syvänteeseen (338H) vuonna Savon Sellun biologisen hapenkulutuksen kuormitus oli vuonna 2006 moninkertaista tavanomaiseen tasoon verrattuna, mutta Kelloselän happitilanteessa ei ollut havaittavissa eroa edeltäviin tai seuraaviin vuosiin verrattuna. Myöskään kauempana purkupaikalta ei havaittu poikkeuksellisen pieniä happipitoisuuksia. Myös Savon Sellun COD Cr -kuormitus oli tuolloin noin kaksinkertaista viime vuosien tasoon verrattuna. Savon Sellun jätevesissä typpikuormitus on suureksi osaksi ammoniumtyppenä. Ammoniumtyppi kuluttaa hapettuessaan vesistön happivaroja ja vaikuttaa siten omalta osaltaan kerrostuneisuuskausina happitilannetta heikentävästi. Finnpulpin yhteispuhdistamo suunnitellaan siten, että ammoniumtyppi hapettuu tehokkaasti jo jätevedenpuhdistamolla, ja ammoniumtyppikuormitus vesistöön jää pieneksi. Vesistöön kohdistuva ammoniumtyppikuormitus pienenee siten nykyisestä tilanteesta. Savon Sellun vuosijakson keskimääräinen ammoniumtyppikuormitus on ollut noin kg/vrk, kun Finnpulpin yhteispuhdistamon ammoniumtyppikuormituksen arvioidaan olevan tavoitetason mukaisella kuormituksella noin 280 kg/vrk. Ammoniumtyppikuormitus pienenee siten neljäsosaan vuosien keskimääräisestä tasosta. Kesäaikana jätevesien sekoittuminen vesimassaan on suhteellisen tehokasta. Happea kuluttavaa kuormitusta ei juuri kerry alusveteen, ja toisaalta vesimassa saa happitäydennystä ilmasta. Lisääntyvän jätevesikuormituksen vaikutuksen alusveden happitilanteeseen kesäaikana arvioidaan jäävän pieneksi. YVA Oy:n tekemän happimallinnuksen tulosten mukaan happipitoisuus pienenee enimmillään noin 1 mg/l varsin pienellä alueella. Vaikutusalue keskittyy Säyneensalon ympäristöön, mikä johtuu kemiallisen hapenkulutuksen suhteellisen hitaasta prosessista vesistössä. Välittömästi hapen kulutukseen vaikuttavan biologisen hapenkulutuksen kuormituksen lisäys on huomattavasti kemiallisen hapenkulutuksen lisäystä pienempää, mutta biologinen hapenkulutus lisää osaltaan hapen kulumista jätevesien purkualueen läheisyydessä. Mikäli kuukausitason suurempi kuormitus ajoittuu kesäaikaan, voidaan alusveden happipitoisuuden arvioida pienenevän enimmillään pienellä alueella noin 1,2 mg/l nykytilanteeseen verrattuna. Kallavedellä tehtyjen mittausten mukaan jätevedet kulkeutuvat talvitilanteessa putkimaisena virtauksena syvänteitä myötäillen Kelloselältä etelä-kaakkoon kulkeutuen pääasiassa Säyneensalon itäpuolitse (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009). Olemassa olevat mittaustulokset eivät siten tue mallinnustuloksissa havaittua selvää hapen kulumista Säyneensalon länsipuolella talviaikana (Kuva 17-4). YVA Oy:n mallissa ja Pöyryn käyttämässä EFDC-mallissa jätevesien käyttäytyminen talvikautena poikkeaa toisistaan. EFDC-mallissa jätevedet kertyvät selvästi Kelloselän syvänteen alusveteen, kun taas YVA Oy:n mallissa jätevesien aiheuttamaa hapen ku- 129

131 lumista ei havaita Kelloselän syvännealueella. Olemassa olevien Savon Sellun tarkkailutulosten perusteella jätevesien ainakin jonkinasteinen kertyminen syvänteen alusveteen on todennäköistä. Talvella jäähdytysvesien mukana kulkeutuu happea alusveteen hapekkaan pintaveden sukeltaessa pohjaan jäähdyttyään +4 C lämpötilaan. Paikallisesti tämä voi parantaa pohjanläheisen vesikerroksen happitilannetta. YVA Oy:n mallinnustulosten mukaan normaalilla vesijaksolla pohjan läheisessä happitilanteessa ei tapahdu muutosta Kelloselän keskiosassa ja siitä etelä-kaakkoon voimakkaimman virtauksen reitillä jäähdytysvesien tuoman happitäydennyksen vuoksi. Kuivalla jaksolla mallinnustulosten mukaan happitilanne jopa paranisi jäähdytysvesien vuoksi Kelloselän alueella ja aina Säyneensalon eteläkärjen tasolle Säyneensalon itäpuolisella alueella. Todennäköisesti tämä on kuitenkin optimistinen arvio. Paikallista hapen kulumista jätevesien purkualueen lähiympäristössä sekä jätevesien pääasiallisella kulkureitillä tullee kuitenkin tapahtumaan. Talvikautena lisääntyvä hapen kulutus syvännealueilla on mallinnustulosten mukaan yleisesti noin 1 mg/l, mutta esimerkiksi Säyneensalon eteläpuolisella laajalla syvännealueella happitilanteessa ei käytännössä tapahtuisi muutosta (Kuva 17-4). Paikoitellen muutokset voivat olla tätä suurempia, mutta täsmällisesti ei voida ennustaa missä ja milloin suurimmat muutokset tapahtuvat. Mallinnustulokset todennäköisesti yliarvioivat COD-kuormituksesta aiheutuvaa hapenkulumista erityisesti Säyneensalon eteläpuolisella Kallavedellä. 130

132 Kuva Pohjan läheisessä vesikerroksessa tapahtuva happipitoisuuden muutos (mg/l) normaalilla vesijaksolla talvikaudella YVA Oy:n mallinnustulosten mukaisesti. Kuvassa olevat käyrät kuvaavat 20 metrin syvyyskäyrää ja lukuarvot syvyyslukemia. 131

133 Kuva Pohjan läheisessä vesikerroksessa tapahtuva happipitoisuuden muutos (mg/l) kuivalla jaksolla talvikaudella YVA Oy:n mallinnustulosten mukaisesti. Kuvassa olevat käyrät kuvaavat 20 metrin syvyyskäyrää ja lukuarvot syvyyslukemia. 132

134 Kuivana aikana järveen tuleva virtaama on pienempi, mikä lisää viipymää järvessä ja sitä kautta happea kuluttavan kuormituksen vaikutukset näkyvät selvempänä. Mallinnustulosten mukaan kuivalla jaksolla happipitoisuus ei heikentyisi Säyneensalon pohjoispuolisissa tai Säyneensalon tasalla olevissa syvänteissä (Kuva 17-4). Säyneensalon eteläpuolella muutos on mallinnuksen mukaan runsaat 1 mg/l ja paikoitellen 3 mg/l. Todennäköisesti kuitenkin hapen kulumista tapahtuu jätevesien purkualueella arvioitua enemmän ja Säyneensalon eteläpuolella mallinnus yliarvioi hapen kulumista, koska COD:n oletetaan mallissa hajoavan vakionopeudella. Kuvassa esitetyillä veden laadun havaintopaikoilla pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuus on mallinnuksessa käytetyllä normaalilla vesijaksolla ( ) ollut kevättalvella keskimäärin noin 6 8 mg/l. Mikäli Finnpulpin yhteispuhdistamon happea kuluttavan kuormituksen vaikutus olisi tasoa 1 mg/l, pysyisi happipitoisuus keskimäärin yli 5 mg/l. Alimmillaan ko. jaksolla pohjan läheisen vesikerroksen happipitoisuus on ollut noin 3 mg/l. Täysin hapettomaksi alusveden ei siten arvioida näillä havaintopaikoilla menevän, mutta ajoittain happitilanne voi pohjan lähellä olla varsin heikko. Kuivalla jaksolla ( ) alusveden happipitoisuudet ovat olleet tasoa 3 5 mg/l eli selvästi normaalia vesijaksoa heikompia. Hapettomuutta ei kuitenkaan ole todettu. Heikoin happitilanne on ollut Kallaveden eteläosassa havaintopaikalla Kallavesi 405, missä happipitoisuus on alimmillaan ollut noin 1 mg/l. Mallinnustulokset todennäköisesti yliarvioivat hapen kulumista aivan Kallaveden eteläosassa, joten suurta muutosta Kallaveden eteläosan happitilanteeseen ei ole odotettavissa. Kuivana jaksona virtaamien ollessa pieniä Kallaveden syvänteiden alusveden happitilanne on jo nykysinkin varsin huono. Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevedet edelleen heikentävät happitilannetta erityisesti järven pohjois- ja keskiosan syvänteissä. Täyttä hapettomuutta ei kuitenkaan arvioida tapahtuvan, mutta paikoitellen happitilanne voi olla kriittinen. Kesällä lämpimät jäähdytysvedet kertyvät pintaan, millä on lämpötilakerrostuneisuutta vahvistava vaikutus. Arvion mukaan selvä jäähdytysvesien lämpötilavaikutus keskittyy kuitenkin pienelle alueelle Sorsasalon ja Potkunsaaren ympäristöön, joten laajamittaista vaikutusta Kallaveden lämpötilakerrostuneisuuteen ja siten alusveden happitilanteeseen ei arvioida aiheutuvan. Kallaveden syvänteiden alusvedessä on todettu ajoittain hapettomuutta tai happitilanteen selvää heikkenemistä. Ilmiö on tavallinen järvisyvänteissä, ja Kallavedessä hapettomuutta ilmenisi todennäköisesti myös ilman metsäteollisuuden kuormitusta. Kallaveden vedenlaatuaineistossa ei 2000-luvulla ole havaittavista selvää yhteyttä COD Mn - arvon ja alusveden happitilanteen välillä. Biologista hapenkulutusta (BOD 7 ) vesistöstä ei ole mitattu. Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormituksen vaikutuksesta hapenkulutus tulee lisääntymään selvästi jätevesien purkualueella Kelloselän syvänteessä. Toisaalta lämpimien jätevesien ja jäähdytysvesien käyttäytyminen Kelloselällä voi myös parantaa alusveden happitilannetta hapekkaan jäähdytysveden painuessa pohjaan ja jäteveden purun aiheuttaman pystysuuntaisen virtauksen vuoksi. Happitilanteen ajoittainen heikkeneminen Kelloselän syvännealueella on kuitenkin todennäköistä. Happitilannetta voidaan parantaa syvännealueen riittävällä hapetuksella. Kauempana jätevesien purkualueesta hapenkulutuksen lisääntyminen on selvästi vähäisempää, eikä laajamittaista alusveden hapettomuutta Kallavedellä arvioida Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesistä johtuen tapahtuvan. Paikallisesti syvänteiden alusveden happitilanne saattaa heikentyä nykyisestä erityisesti kuivina kausina. Uusia hapettomia alueita ei kuitenkaan arvioida syntyvän, vaan nykyisinkin happiongelmista kärsivillä alueilla happitilanteen heikkeneminen on todennäköistä. Normaalissa vesitilanteessa Finnpulpin yhteispuhdistamon vaikutukset alusveden happitilanteeseen jäävät arvion mukaan sen verran vähäiseksi, että merkittävää sisäisen 133

135 kuormituksen kasvua ei ole odotettavissa. Erityisesti kesäaikana jätevesien vaikutus jää vähäiseksi. Kuivalla jaksolla selvimmät vaikutukset alusveden happipitoisuuteen olisi havaittavissa matalissa lahtivesissä. Syvännealueilla jätevesistä johtuvaa yli 1 mg/l hapen kulumista havaitaan mallinnustulosten mukaan Säyneensalon eteläpuolisilla syvännealueilla. On kuitenkin todennäköisempää, että jätevesistä johtuva hapen kuluminen on suurimmillaan lähempänä jätevesien purkualuetta, kuin mitä mallinnustulokset osoittavat Happamuus Ravinteet Finnpulpin yhteispuhdistamolta lähtevän jäteveden ph on välillä ph 6 8. Kallaveden ph-taso on varsin lähellä neutraalia, esimerkiksi Kelloselän syvänteen kohdalla päällysveden keskimääräinen ph vuosina on ollut 6,9 ja alusveden 6,7. Finnpulpin jätevedet eivät vaikuta Kelloselän tai koko Kallaveden ph-tasoon. Finnpulpin yhteispuhdistamon tavoitteellinen kokonaistyppikuormitus vuosi- (1 100 kg/vrk) ja kuukausikeskiarvoina (1 350 kg/vrk) on samaa tasoa kuin Savon Sellun vuosijakson toteutunut typpikuormitus (1 280 kg/vrk). Mikäli lupaviranomainen asettaa typelle luparajan, on hakijan esitys luparajaksi kg/vrk vuosikeskiarvona laskettuna. Savon Sellun typpikuormitus on suureksi osaksi (noin 85 %) ammoniumtyppenä. Finnpulpin suunnitellulla yhteispuhdistamolla ammoniumtyppi hapettuu tehokkaasti, ja ammoniumtyppipäästöjen (tavoitetaso vuosikeskiarvona 280 kg/vrk) arvioidaan jäävän selvästi Savon Sellun nykyisiä päästöjä ( keskiarvona kg/vrk) pienemmiksi. Finnpulpin yhteispuhdistamon typpikuormituksesta suurin osa on nitraattityppeä. Kelloselällä päällysveden typpipitoisuus on nykyisin noin 900 µg/l ja alusveden noin µg/l. Pitoisuudet laskevat alavirtaa kohden siten, että esimerkiksi Papinsalon edustalla pitoisuustaso on noin µg/l. Tavoitetason mukaisella typpikuormituksella kg/vrk tarkasteltuna muutokset ovat sen verran pieniä, että käytännössä muutosta nykyiseen tilanteeseen ei voida havaita (Kuva 17-5). Vähäistä typpipitoisuuden lisääntymistä voi kuitenkin tapahtua Kelloselän alusvedessä, koska jätevesien purku tapahtuu aiemmasta poiketen syvänteen pohjalle. Mikäli typpikuormitus on tasolla kg/vrk, suurta muutosta nykytilanteeseen ei ole odotettavissa lukuun ottamatta Kelloselän alusveden typpipitoisuutta kerrostuneisuuskausina. Päällysveden typpipitoisuuden muutokset ovat tasoa µg/l. Alusveden pitoisuuslisäys on Kelloselällä vuosikesiarvona noin µg/l ja kauempana purkualueesta selvästi vähemmän. Määräävä tekijä veden laadun kannalta on kuitenkin edelleen tulovirtaamien mukana tuleva kuormitus. 134

136 Tavoitetaso, kuormitus vuosikeskiarvona laskettu kg/vrk µg/l 0 Kokonaistyppi, pintakerros µg/l 200 Kokonaistyppi, pohjan läheinen kerros -20 Kallavesi 340H 150 Kallavesi 340H Kallavesi 345 Kallavesi Kallavesi 345 Kallavesi Kuva Finnpulpin yhteispuhdistamon vaikutus Kallaveden typpipitoisuuteen kuukausikeskiarvoina normaalilla vesivuosijaksolla. Laskelmissa on otettu huomioon Savon Sellun oman jätevedenpuhdistamon toiminnan loppuminen. (340H = Kettulanlahti, 345= Kelloselän eteläosa, 25 = Papinsalo) Finnpulpin yhteispuhdistamon fosforikuormitus (36 kg/vrk) on noin kuusinkertainen verrattuna Savon Sellun nykyiseen kuormitukseen. Finnpulpin fosforikuormitus on suurimmaksi osaksi (noin 90 %) fosfaattifosforina. Kuukausikeskiarvona laskettuna Finnpulpin yhteispuhdistamon fosforikuormituksen arvioidaan olevan enimmillään 42 kg/vrk. Kallavesi on fosforirajoitteinen, eli fosforin puute rajoittaa levien kasvua. Lisättäessä fosforirajoitteisen vesistön fosforikuormitusta lisääntyy vesistön rehevyystaso. Teorian mukaan vastaavassa tilanteessa yksipuolinen typpikuormituksen lisäys ei lisää rehevyyttä, koska fosforin puute on edelleen levien kasvua rajoittava tekijä. Kelloselällä päällysveden fosforipitoisuus on 23 µg/l ja alusveden 38 µg/l. Papinsalon edustalla fosforipitoisuus on noin 20 µg/l. Veden laadun vaihtelut ovat kuitenkin suuria, ja esimerkiksi Kelloselän päällysveden fosforipitoisuus on vaihdellut vuosina välillä µg/l ja alusveden fosforipitoisuus välillä µg/l. Kelloselän syvänteen havaintopaikalla 338A ravinnepitoisuuksissa erot normaalin vesivuosijakson ( ) ja kuivan jakson ( ) välillä olivat hyvin vähäiset. Sen sijaan Kelloselän eteläosassa (havaintopaikka 345) kuivalla jaksolla ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman pienemmät kuin normaalivesivuosijaksolla. Ero on kuitenkin myös Kelloselän eteläosassa varsin pieni kuivan ja normaalin jakson välillä. Finnpulpin fosforikuormitus lisää vesistön fosforipitoisuutta. Selvimmin vaikutukset ovat havaittavissa jätevesien purkualueen läheisyydessä alusvedessä talvella. Kettulanlahdella alusveden pitoisuuslisäys on talvella tasoa 15 µg/l ja Kelloselän eteläosassa alle 10 µg/l. Päällysvedessä pitoisuuslisäykset ovat talvella noin 2 µg/l (Kuva 17-6). Kesällä alusveden ja päällysveden välinen ero on selvästi pienempi ja pitoisuuslisäykset ovat kesällä aivan purkualueen lähiympäristöä lukuun ottamatta tasoa 1 5 µg/l sekä päällysettä alusvedessä (Kuva 17-6). Happitilanteen heikentyessä sisäinen kuormitus voi lisätä alusveden fosforipitoisuutta. Täsmällisesti ei voida ennakkoon arvioida milloin ja missä sisäistä kuormitusta tapahtuu. Kallavedellä on kuitenkin jo nykyisin ajoittain hapettomia syvänteitä, missä sisäistä kuormitusta tapahtuu. Sisäistä kuormitusta arvioidaan jatkossakin tapahtuvan samoilla alueilla, eikä intensiteetin arvioida merkittävästi muuttuvan nykyisestä. 135

137 µg/l Kokonaisfosfori, pintakerros Kallavesi 340H Kallavesi 345 Kallavesi 25 µg/l Kokonaisfosfori, pohjan läheinen kerros Kallavesi 340H Kallavesi 345 Kallavesi 25 Kuva Finnpulpin yhteispuhdistamon vaikutus Kallaveden fosforipitoisuuteen kuukausikeskiarvoina normaalilla vesivuosijaksolla. Laskelmissa on otettu huomioon Savon Sellun oman jätevedenpuhdistamon toiminnan loppuminen. (340H = Kettulanlahti, 345= Kelloselän eteläosa, 25 = Papinsalo) Ravinnepitoisuuksia käytetään vesistöjen ekologisessa tilaluokituksessa taustaaineistona. Kallaveden fosforipitoisuus kuvastaa nykytilassa hyvää ekologista tilaa, mutta typpipitoisuus kuvastaa tyydyttävää tilaa. Finnpulpin yhteispuhdistamon ravinnekuormitus ei muuta Kallaveden ravinnepitoisuuksien luokkaa, vaan fosforipitoisuus säilyy edelleen hyvällä ja typpipitoisuus tyydyttävällä tasolla (Taulukko 17-3). Myöskään kuivana aikana tilan ei arvioida muuttuvan, vaan myös kuivana kautena fosforipitoisuuden arvioidaan olevan tasoa 20 µg/l. Typpikuormituksen ollessa kg/vrk Kallaveden typpipitoisuudessa ei käytännössä tapahdu muutosta nykytilanteeseen verrattuna ja typpipitoisuus säilyy myös tässä tilanteessa tyydyttävällä tasolla. Laskennallisesti typpipitoisuus pienenee noin µg/l, mutta muutos on suhteessa nykyiseen pitoisuustasoon sen verran pieni, että käytännössä eroa ei voida havaita. Mikäli typpikuormitus on tasoa kg/vrk, on keskimääräinen typpipitoisuuden lisäys ekologisen luokituksen mukaisesti laskettuna 30 µg/l, eli myös tällä kuormitustasolla typpipitoisuus säilyy selvästi tyydyttävässä tilaluokassa. Finnpulpin yhteispuhdistamon vaikutus Kallaveden ekologiseen tilaan arvioitiin myös käyttäen päästömääränä kuukausikeskiarvona laskettavia päästökeskiarvoja. Arvion mukaan myös tällä kuormitustasolla Kallaveden päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus kesäkautena säilyy selvästi ekologisen tilaluokituksen mukaisella hyvällä tasolla sekä normaalilla vesijaksolla (keskiarvo 20,1 µg/l) että kuivalla vesijaksolla (keskiarvo 20,3 µg/l). Typpipitoisuuksien arvioidaan olevan tyydyttävää tasoa sekä normaalilla että kuivalla jaksolla. Taulukko Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesien vaikutus (vuosikeskiarvon mukaiset päästöt, typpi tavoitetason mukaisesti) Kallaveden ravinnepitoisuuteen ekologisen luokituksen mukaisesti. Vaikutukset arvioitu normaalivesivuosijaksolle Typpipitoisuudessa ei käytännössä tapahdu muutosta nykytilanteeseen verrattuna ja typpipitoisuus säilyy tyydyttävällä tasolla. Kok.P µg/l Kok.N µg/l nykytila keskiarvo vaikutus arvio nykytila +vaikutus nykytila keskiarvo Kallavesi ,1 3,2 23,3 800 Kallavesi ,5 2,1 20,6 769 Kallavesi ,4 1,4 19,8 754 Kallavesi ,7 1,4 18,1 730 Kallavesi 25 16,9 1,2 18,1 743 Kallavesi ,1 1,0 18,1 759 Keskiarvo 18,0 1,7 19,7 759 Hyvä tila Tyydyttävä tila

138 Jätevesikuormituksen vaikutukset ovat suurimmat Kelloselän alueella ja erityisesti jätevesien purkupaikalla Kelloselän syvänteen kohdalla. Kelloselän fosforipitoisuus on ollut ekologisen luokituksen mukaisesti hyvää tasoa. Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesikuormituksen arvioidaan laskevan fosforipitoisuuden hyvän ja tyydyttävän rajalle (Taulukko 17-4). Kelloselän typpipitoisuus on nykytilanteessa tyydyttävä ja typpipitoisuus säilyy edelleen tyydyttävänä (Taulukko 17-4). Myös kuivana kautena Kelloselän keskimääräinen fosforipitoisuus on hyvän ja tyydyttävän rajalla keskiarvon ollessa tyydyttävän puolella (25,1 µg/l). Kuivana kautena tavoitetason mukaisella kuormituksella laskennallisen arvion mukaan typpipitoisuus olisi hieman pienempi kuin normaalivesivuosijaksolla, mikä johtuu siitä, että Savon Sellun päästöjen vaikutus erityisesti pintakerroksessa on kuivana kautena hieman suurempi kuin normaalilla jaksolla. Purkupaikan siirtyessä syvemmälle vähenevät vaikutukset pintakerroksessa hieman normaaliin vesijaksoon verrattuna. Ero on kuitenkin sen verran pieni, että vaikutuksen voidaan sanoa olevan kuivana ja normaalina vesijaksona samalla tasolla. Kelloselän tarkastelun osalta on otettava huomion, että tarkastelussa on mukana myös aivan jätevesien purkualue (Kelloselkä 338A). Taulukko Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesien (vuosikeskiarvon mukaiset päästöt, typpi tavoitetason mukaisesti) vaikutus Kelloselän ravinnepitoisuuteen ekologisen luokituksen mukaisesti. Vaikutukset arvioitu normaalivesivuosijaksolle Kok.P µg/l Kok.N µg/l nykytila keskiarvo pitoisuuslisä arvio nykytila +lisä nykytila keskiarvo Kallavesi 338A 22,1 3,7 25,8 842 Kallavesi 340H 21,3 1) 3,2 24,5 2) Kallavesi ,1 3,2 23,3 800 Keskiarvo 21,2 3,4 24,6 821 Hyvä tila Tyydyttävä tila ) Näytteet vai elokuulta vuosittain 2) ei tuloksia Kallavesi on selvästi fosforirajoitteinen, eli fosforin määrä vedessä rajoittaa levien kasvua. Finnpulpin jätevesissä kokonaisravinteiden suhteen arvioidaan olevan 18 ja epäorgaanisten ravinteiden suhteen 15, mitkä molemmat kuvaavat fosforirajoitteisuutta. Finnpulpin yhteispuhdistamon vaikutusta Kallaveden ravinnerajoitteisuuteen arvioitiin lisäämällä päällysvesikerroksen kesä-syyskuun keskimääräinen vaikutus vuosien keskimääräiseen ravinnepitoisuuteen. Sekä kokonais- että epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella Kallaveden arvioidaan säilyvän edelleen selvästi fosforirajoitteisessa tilassa (Taulukko 17-5). Kokonaisravinteiden suhteen ylittäessä 17 ja epäorgaanisten raviteiden suhteen ylittäessä 12 vesistön katsotaan olevan fosforirajoitteinen. Mikäli Finnpulpin yhteispuhdistamon typpikuormitus on tavoitetasoa suurempi, on fosforirajoitteisuus taulukossa (Taulukko 17-5) esitettyä suurempaa. 137

139 Taulukko Laskennalliset kesä-syyskuun ravinnepitoisuudet Kallavedessä eri havaintopaikoilla sekä niiden perusteella laskettu ravinnerajoitteisuus. Typpikuormitus tavoitetason mukainen eli kg/vrk. Kok.P µg/l PO4-P µg/l Kok.N µg/l Epäorg.N µg/l Kok.N/ Kok.P µg/l rajoittaa Epäorg.N/ PO4-P µg/l rajoittaa Kallavesi 338A P 53 P Kallavesi P 52 P Kallavesi P 63 P Kallavesi P 66 P Kallavesi P 70 P Kallavesi P 68 P Kallavesi P 75 P Voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 1172/1999 (suojelua ja parantamista edellyttävien sisävesien laadusta kalojen elinolojen turvaamiseksi) mukaisesti lohikalavesissä fosforipitoisuutta 0,05 mg/l (= 50 µg/l) voidaan pitää suuntaa-antavana rehevöitymisen vähentämiseksi. Finnpulpin jätevesikuormituksen arvioidaan aiheuttavan ko. tason ylityksen ainoastaan aivan jätevesien purkualueen läheisyydessä talvikerrostuneisuuskautena alusvedessä. Saman päätöksen mukaisesti kokonaisammoniumpitoisuus ei saa lohikalavesissä ylittää pitoisuutta 1 mg/l. Ohjearvo ammoniumpitoisuudelle on 0,04 mg/l. Yhteispuhdistamon toteutuessa Kelloselälle kohdistuva ammoniumtyppipitoisuus pienenee, joten kalojen elinolosuhteiden turvaamiseksi annetun valtioneuvoston asetuksen 1172/1999 mukaiset kokonaisammoniumia koskeva vaatimukset tulevat täyttymään, eikä jätevesien arvioida aiheuttavan em. raja- tai ohjearvojen ylitystä Kasviplankton Kallavedellä kasviplanktontuotantoa rajoittaa fosforin saatavuus. Fosforirajoitteisessa vesistössä fosforikuormituksen lisäys johtaa rehevyystason nousuun. Tätä lupahakemusta varten a-klorofyllipitoisuudet on laskettu YVA-vaiheessa mallinnetuista tuloksista fosforikuormituksen muutoksen suhteessa. Selvimmät vaikutukset kasviplanktonbiomassaan tapahtuvat Kelloselällä, missä normaalissa vesitilanteessa a-klorofyllipitoisuuden arvioidaan lisääntyvän kesä-syyskuun keskiarvona noin 1,5 µg/l eli vajaat 20 % nykytilanteeseen verrattuna. Säyneensalon tasolla muutos on noin 0,5 1 µg/l eli noin 10 %. Kallaveden eteläosaa kohden tultaessa vaikutus edelleen pienenee, jolloin muutos on noin 0,5 µg/l ja alle 10 % nykytilaan verrattuna. Kelloselällä a-klorofyllin ekologisen luokituksen mukainen tilaluokka tulee arvion mukaan heikkenemään tyydyttäväksi (Taulukko 17-6), mutta koko Kallavettä koskien a-klorofylliluokan arvioidaan säilyvän hyvänä (Taulukko 17-7). Kuivana kautena pitoisuuslisäykset ovat suurempia kuin normaalilla vesivuosijaksolla. Tilaluokka on kuitenkin kuivanakin kautena sama kuin normaalivesivuosijaksolla (Kelloselkä keskiarvo 11,5 µg/l, Kallavesi keskiarvo 9,2 µg/l). Kelloselän osalta on otettava huomioon, että tarkastelussa on mukana myös aivan jätevesien purkualue (Kallavesi 338A). Mikäli ravinnekuormitus olisi jatkuvasti kuukausikeskiarvona laskettavalla maksimitasolla (kok.p 44 kg/vrk), lisääntyisi Kallaveden keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus siten, että a-klorofyllin pitoisuus olisi hyvän ja tyydyttävän rajalla. Tämä tarkastelu on tehty siten, että kuormitus olisi jatkuvasti kuukausikeskiarvon mukainen. Kuormitus ei kuitenkaan voi olla tällä tasolla kuin lyhytaikaisesti, koska muutoin vuosikeskiarvona laskettavat luparajat ylittyisivät. Arvioon jää siten varmuusmarginaalia siihen, että a-klorofyllin osalta hyvä tila ei heikentyisi. 138

140 Taulukko Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesien vaikutus Kelloselän a- klorofyllipitoisuuteen ekologisen luokituksen mukaisesti. a-klorofylli µg/l nykytila keskiarvo pitoisuuslisä arvio nykytila+lisä Kallavesi 338A 10,1 1,4 11,5 Kallavesi 340H Kallavesi 345 9,2 1,4 10,6 Keskiarvo 9,7 11,1 Hyvä tila 6 11 Tyydyttävä tila Taulukko Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesien vaikutus Kallaveden a- klorofyllipitoisuuteen ekologisen luokituksen mukaisesti. a-klorofylli µg/l nykytila keskiarvo pitoisuuslisä arvio nykytila+lisä Kallavesi 345 9,2 1,4 10,6 Kallavesi 374 8,3 0,9 9,2 Kallavesi 375 7,9 0,5 8,4 Kallavesi Kallavesi 25 8,1 0,5 8,6 Kallavesi 405 7,5 0,5 8,0 Keskiarvo 8,2 9,0 Hyvä tila 6 11 Tyydyttävä tila Kuivana kesänä kuormituksen vaikutus kasviplanktonin kasvuun on suurempi kuin normaalivetisenä kesänä. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea pienemmästä virtaamasta johtuva pidempi viipymä. Pidemmän viipymän vuoksi ravinteiden kulkeutuminen alemmas vesistössä on hitaampaa ja toisaalta myös kasviplanktonin kasvuolosuhteet ovat suotuisammat virtaaman ollessa pienempi. Fosforirajoitteisuudesta huolimatta Kallaveden kokonaisfosforipitoisuuden vaihtelu selittää heikosti a-klorofyllipitoisuudessa havaittua vaihtelua. Esimerkiksi Kelloselän eteläosan havaintopaikalla Kelloselkä 345 kesä-syyskuun keskimääräiset pintakerroksen ravinnepitoisuudet ja a-klorofyllipitoisuus ovat olleet mittaustulosten perusteella: a-klorofylli µg/l kok.p µg/l kok.n µg/l , , Eli normaalilla vesivuosijaksolla ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman suurempia kuin kuivalla jaksolla , mutta a-klorofyllipitoisuus on ollut suurempi kuivalla jaksolla kuin normaalilla jaksolla. Vuosien väliset vaihtelut keskiarvoissa vuosina ovat olleet jokseenkin pieniä (a-klorofylli: 8,1 10,3 µg/l, kok.p µg/l, kok.n µg/l). Kelloselän ja koko Kallaveden ravinnepitoisuuksien osalta määräävä tekijä on tulovirtaaman mukana tuleva ravinnekuorma, jolloin vesimäärän ollessa suurempi Kallaveden ravinnepitoisuudet ovat suurempia. Kasviplanktonin määrään vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin 139

141 vain ravinnepitoisuus, esimerkiksi lämpötila ja virtausolosuhteet, mistä johtuen korrelaatio ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin välillä jää heikoksi. Ammoniumtyppeä lukuun ottamatta epäorgaanisten ravinteiden mittaustuloksia Kallavedestä on varsin niukasti. Esimerkiksi havaintopaikalta Kallavesi 345 ei ole mitattu fosfaattifosforin pitoisuuksia lainkaan vuosina Kallaveden arvioidaan säilyvän edelleen voimakkaasti fosforirajoitteisena Finnpulpin yhteispuhdistamon aloitettua toimintansa (ks. luku ), joten ravinnesuhteen perusteella sinilevien ei arvioida saavan sellaista kilpailuetua, että sinilevien esiintyminen merkittävästi lisääntyisi Kallavedessä. Fosforirajoitteisuudesta huolimatta Kallavedellä on todettu nykyisinkin sinileväkukintojen esiintymistä, eikä tilanteen sen osalta arvioida muuttuvan. Kelloselkää lukuun ottamatta a-klorofyllipitoisuuden muutoksen arvioidaan olevan alle 1 µg/l. Muutos on sen verran pieni, että rehevyystasossa ei arvioida tapahtuvaan niin suurta muutosta, että sillä olisi merkittävää vaikutusta kasviplanktonin lajistorakenteeseen Kiintoaine Metallit Finnpulpin yhteispuhdistamon kiintoainekuormituksen on arvioitu olevan vuosikeskiarvona laskettuna kg/vrk ja jäteveden kiintoainepitoisuuden 23 mg/l. Kuukausikeskiarvona kuormituksen arvioidaan olevan enimmillään kg/vrk. Kuormitus on noin nelinkertainen verrattuna Savon Sellun viime vuosien kuormitustasoon. Kiintoaine on lähinnä biolietettä, joka hajoaa vesistössä nopeasti. Käytännössä se muodostaa ison osan arvioidusta BOD kuormituksesta. Kiintoainekuormituksen vaikutukset vesistössä jäävät jokseenkin pieniksi. Suurimmat vaikutukset ovat jätevesien purkualueen läheisyydessä, missä sekoittumisen tapahduttua pitoisuuslisäys on talvella enimmillään tasoa 2,5 mg/l. Pintakerroksessa pitoisuuslisäykset ovat enimmillään tasoa 0,5 mg/l Kelloselällä purkualueen läheisyydessä. Etäännyttäessä purkupaikalta pitoisuuslisäykset pienenevät nopeasti. Kettulanlahdella sijaitsevan veden laadun havaintopaikan 340H kohdalla pitoisuuslisäykset jäävät pinnassa suurimmillaankin alle tason 0,1 mg/l ja pohjan lähellä alle tason 0,3 mg/l. Kelloselän eteläosassa (havaintopaikan Kallavesi 345 kohdalla) pitoisuuslisäykset ovat vielä huomattavasti Kettulanlahden pitoisuuslisäyksiä pienempiä. Kiintoaineen osalta vähäisiä vaikutuksia on havaittavissa ainoastaan Kelloselän syvänteen alueella eli jätevesien purkualueella. Kelloselän syvänteen aluetta lukuun ottamatta vaikutukset ovat niin pieniä, että ne eivät ole analyyttisesti havaittavissa. Määritysraja vesistöstä mitatulle kiintoainepitoisuudelle on tyypillisesti 1 mg/l. Syvänteessä lisääntyvä kuormitus lisää sedimentaatiota vähäisessä määrässä. Syvännealue ei kuitenkaan ole esimerkiksi kalojen lisääntymisaluetta. Voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 1172/1999 (suojelua ja parantamista edellyttävien sisävesien laadusta kalojen elinolojen turvaamiseksi) mukaisesti lohikalavesien kiintoainepitoisuus ei saa vuoden keskiarvona ylittää 25 mg/l. Finnpulpin jätevesikuormitus ei aiheuta riskiä ko. pitoisuustason ylittymiselle. Puhdistetun jäteveden pitoisuus alittaa em. raja-arvon. Suomessa on voimassa asetus 1308/2015 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista, jossa määritellään ympäristönlaatunormit vesiympäristössä vaarallisille ja haitallisille aineille. Asetuksen mukaisesti ympäristönlaatunormeista voidaan poiketa määritellyllä sekoittumisvyöhykkeellä, joka voidaan määrätä toiminnanharjoittajan hakemuksesta. Metalleista on tarkasteltu vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten ainei- 140

142 den asetuksen mukaiset elohopean (Hg), kadmiumin (Cd), lyijyn (Pb) ja nikkelin (Ni) pitoisuudet. Ympäristönlaatunormit on annettu liukoisille pitoisuuksille, jotka on saatu suodattamalla 0,45 µm:n suodattimella tai muun vastaavan esikäsittelyn avulla. Finnpulpin jätevesien arvioidut pitoisuudet ovat kokonaispitoisuuksia. Pitoisuudet eivät siten ole suoraan vertailukelpoisia keskenään. Finnpulpin tehtaan jätevesien sisältämät metallit ovat peräisin puuraaka-aineesta. Metallien pitoisuudet jätevedessä on laskettu puun kulutuksen mukaan ottaen huomioon kaustistamon sakkoihin ja lietteisiin sitoutuneet määrät. Finnpulpin jäteveden arvioitu lyijy- ja nikkelipitoisuus on pienempi kuin yksittäisessä näytteessä sallittu enimmäispitoisuus vesistössä (MAC-EQS, Taulukko 17-8). Verrattuna vuosikeskiarvona tarkasteltavaan ympäristönlaatunormiin (AA-EQS) on arvioitu jäteveden lyijypitoisuus noin yhdeksänkertainen ja arvioitu nikkelipitoisuus noin kaksinkertainen. Lyijyn osalta tarvitaan siten yhdeksänkertainen laimentuminen ja nikkelin osalta kaksinkertainen laimentuminen, jotta pitoisuus vesistössä laskee alle AA-EQS - arvon. Sekä Cormix- että Visual Plumes -mallinnuksen mukaan 10-kertainen laimentuminen tapahtuu alle 10 metrin etäisyydellä purkupisteestä (Kuva 17-1). Taulukko Finpulpin jätevesien sisältämät arvioidut metallien pitoisuudet sekä vedenlaadun ohjearvot ja talousveden laatuvaatimukset. Finnpulp arvioitu jäteveden pitoisuus Talousveden laatuvaatimukset (STM 1352/2015) EU:n ympäristönlaatunormit vuodesta 2015 alkaen (EU dir. 2013/39) AA-EQS 1) MAC-EQS 2) Hg µg/l 0,33 1-0,07 Cd µg/l 3,3 5 0,08 0,25 3) 0,45 1,5 3) Pb µg/l ,2 4) 14 4) Ni µg/l 7, ) 34 4) 1) aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi, liukoinen pitoisuus 2) sallittu enimmäispitoisuus, liukoinen pitoisuus 3) kadmiumin ympäristönlaatunormi riippuu veden kovuudesta. Kallaveden veden voidaan olettaa olevan pehmeää, jolloin käytetään pienintä laatunormia. 4) biosaatava pitoisuus Elohopealle on määritelty ainoastaan MAC-EQS -arvo eli sallittu enimmäispitoisuus (Taulukko 17-8). Jotta Finnpulpin jätevesikuormitus ei ylitä enimmäispitoisuutta, vaaditaan viisinkertainen laimentuminen, joka mallinnustulosten mukaan tapahtuu alle 10 metrin etäisyydellä purkuputken suulta. Finnpulpin arvioitu jäteveden kadmiumpitoisuus on 40-kertainen verrattuna AA-EQS -arvoon ja seitsenkertainen verrattuna MAC-EQS-arvoon. Tarvitaan siis 40-kertainen laimentuminen, jotta kadmiumpitoisuus ei ylitä ympäristönlaatunormia. Mallinnustulosten mukaan 40-kertainen laimentuminen tapahtuu alle 100 metrin etäisyydellä purkupaikalta. Lisäksi on otettava huomioon se, että jäteveden arvioidut metallipitoisuudet 141

143 ovat kokonaispitoisuuksia, josta vain osa on liuenneessa muodossa, jolle EQS-arvot on asetettu. Todellisuudessa vaikutukset ovat siten tässä esitettyä pienempiä AOX AOX-yhdisteet ovat orgaanisia halogenoituja yhdisteitä (Adsorbed Organic Halogen).. Metsäteollisuuden jätevesissä AOX-yhdisteet ovat kloorattuja hiilivetyjä, jollaisia esiintyy myös luonnostaan vesistöissä pieninä pitoisuuksina. AOX-yhdisteitä syntyy mm. sellun valkaisuprosessissa. Sellun valkaisuprosessin kehittyminen on kuitenkin vähentänyt AOX-päästöjä, eikä välittömiä myrkyllisiä vaikutuksia enää havaita Suomessa massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla ( vesistokuormitus). AOX on summaparametri, joka sisältää useita erilaisia yhdisteitä. Menetelmän luonteesta johtuen AOX-analyysillä ei saada tietoa tutkitussa näytteessä esiintyvistä kemiallisista yhdisteistä tai yhdisteseoksista. AOX ei korreloi yhdisteiden pysyvyyden tai bioakkumulaation kanssa, eikä huomio sitä, että organoklooriyhdisteiden toksisuus ja biologiset ominaisuudet vaihtelevat suuresti. Vähemmän kloorautuneet yhdisteet aiheuttavat vähemmän vaikutuksia ja riskejä kuin yhdisteet, joiden kloorausaste on suurempi (Solomon 1993). Suurin osa valkaistua sellua tuottavien tehtaiden jätevesien sisältämästä orgaanisesta aineesta on suurimolekyylisessä fraktiossa (molekyylipaino, MW > 1 000). Tutkimusten mukaan nykyaikaisten sellutehtaiden valkaisuprosesseista peräisin olevan suurimolekyylisen aineen kloorausaste on pieni (Mörck, ym. 1991). Sellutehtaan jätevesissä suurimolekyylisessä aineessa esiintyvät klooratut fenolit ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin luonnossa humuspitoisissa vesissä tavattavat vastaavat yhdisteet (Dahlman ym. 1993). Myös sellutehtaan jätevesissä esiintyvien pienimolekyylisten (MW < 1 000) yhdisteiden kloorautumisaste on pieni (Dahlman & Mörck 1993). Yhdisteiden kyky bioakkumuloitua eli kertyä eläviin eliöihin liittyy yhdisteen rasvaliukoisuuteen. Tutkimusten mukaan metsäteollisuuden jätevesissä esiintyvien kloorattujen orgaanisten yhdisteiden suurimolekyylisen fraktion rasvaliukoisuus on pieni (oktanolivesi jakautumiskerroin on alle 1 (Yan 1994 ja Dierick & Banerjee 1993)), mikä tarkoittaa sitä, että näillä AOX-yhdisteillä on suurempi suuntautuvuus veteen kuin oktanoliin ja siten kyseiset yhdisteet eivät kerry eläviin eliöihin. AOX-pitoisuudelle ei ole Suomessa olemassa ohje- tai raja-arvoa. Vesistöistä AOXpitoisuutta ei kovin yleisesti mitata. Esimerkiksi Kallavedestä ei ole lainkaan AOXtuloksia 2000-luvulta. Metsäteollisuuden kuormittamista vesistöistä AOX-pitoisuuksia on mitattu esimerkiksi Äänekosken alapuolelta sekä Vuoksesta Imatralta. Äänekosken alapuolella Kapeenkoskella keskimääräinen pitoisuus 2000-luvulla on ollut 66 µg/l ja vaihteluväli µg/l. Vuoksesta AOX-tuloksia on kolmelta mittauspisteeltä Imatran ylä- ja alapuolelta. Keskimääräinen AOX-pitoisuus Vuoksessa on ollut 2000-luvulla 30 µg/l vaihteluvälin ollessa µg/l lukujen vaihteessa Vuoksen AOXpitoisuudet olivat yleisesti noin µg/l maksimitason ollessa lähes 250 µg/l. (Tulosten lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta) Finnpulpin jätevesien arvioitu AOX-kuormitus on vuosikeskiarvona laskettuna 500 kg/vrk ja pitoisuus 7,9 mg/l. Kuukausikeskiarvona AOX-kuormitus voi nousta tasolle 600 kg/vrk. Finnpulpin jätevedenpuhdistusprosessi poistaa noin 70 % AOXkuormituksesta. Biologinen puhdistus pystyy poistamaan alhaisemman molekyylipainon yhdisteitä, jotka hajoavat biologisesti ja jäteveteen jäävä jae on vaikeasti hajoavia suuremman molekyylipainon yhdisteitä. Savon Sellun tehtaalla ei käytetä valkaisua, joten sieltä ei tule AOX-kuormitusta. Finnpulpin jätevesikuormituksen aiheuttamat AOX:n pitoisuuslisäykset ovat enimmäkseen alle 100 µg/l. Jätevesien kertyminen alusveteen 142

144 talvikerrostuneisuuskautena aiheuttaa jätevesien purkualueen läheisyydessä pohjan lähellä suurempia pitoisuuslisäyksiä. Kelloniemen pohjoispuolella AOX:n pitoisuuslisäys talvella alusvedessä on tasoa 200 µg/l ja Kelloselän eteläosassa tasoa 100 µg/l. Pintakerroksessa pitoisuuslisäykset ovat suurimmillaan syystäyskierron aikana keskimäärin tasoa µg/l. Vuosikeskiarvona tarkasteltuna pitoisuuslisäykset ovat pintakerroksessa tasoa 60 µg/l ja aivan purkualueen lähiympäristöä lukuun ottamatta pohjan lähelläkin alle 100 µg/l. Lukuun ottamatta aivan purkualueen lähiympäristön alusvettä talvella arvioidut pitoisuudet ovat samaa tasoa kuin metsäteollisuuden kuormittamista vesistöistä mitatut pitoisuudet 2000-luvulla. AOX-yhdisteet ovat rakenteeltaan luonnossa tavattavien yhdisteiden kaltaisia ja biohajoavia Lämpötila Finnpulpin jäähdytysvesien lämpötilaksi on arvioitu +37 C ja jäähdytysveden määräksi kesällä noin 6 m 3 /s ja talvella noin 3,5 m 3 /s. Jäähdytysvedet on suunniteltu purettavan lähelle Sorsasalon kaakkoisrantaa pintakerrokseen. Jäähdytysvedet ovat lämpimiä, mutta eivät suolaisia kuten jätevedet. Myös jätevedet ovat lämpimiä (noin +35 C) ja niiden mukana vesistöön tulee lämpökuormaa, mutta jäteveden määrä (0,7 m 3 /s) on huomattavasti jäähdytysvesimäärää pienempi, joten lämpötilan ja jäätilanteen osalta jäähdytysvesien merkitys on selvästi suurempi. Savon Sellun jäähdytysvedet puretaan aiempaan tapaan Sorsasalon etelärantaan. Selvästi suurin lämpötilavaikutus on havaittavissa Sorsasalon kaakkois- ja etelärannan tuntumassa. Kesällä, jolloin tuulet vaikuttavat erityisesti pintakerroksessa virtauksiin, leviää lämpötilavaikutuksen alue Potkunsaaren suuntaan. Vallitsevat tuulen suunnat alueella ovat etelän ja lännen suunnalta, jolloin virtaukset suuntautuvat juuri Potkunsaaren suuntaan. Sorsasalon ja Potkunsaaren välisellä alueella lämpötilan nousun arvioidaan olevan pintakerroksessa noin 4 C ja Potkunsaaren ympäristössä noin 3 C (Kuva 17-7). Muutoin Kelloselällä sekä Virtasalmessa lämpötilan nousun arvioidaan olevan noin 1 C. Jätevesien purkualueella pohjan läheisyydessä lämpötilanousu on hyvin pienellä alueella noin 2 C, mutta muutoin jätevesien vaikutusta lämpötilaan ei voida erottaa jäähdytysvesien lämmittävästä vaikutuksesta. Kesällä lämpimien jäähdytysvesien purkaminen pintakerrokseen voi vahvistaa lämpötilakerrostuneisuutta Kelloselän alueella. Talvella jäähdytysvedet kulkeutuvat aluksi pintakerroksessa, mutta jäähdyttyään noin +4 C lämpötilaan ne sukeltavat pohjaan vieden samalla hapekasta vettä alusveteen. Talvella lämpötilaero purettavan jäähdytysveden ja vesistön lämpötilan välillä on suuri, jolloin jäähdytysveden purkualueen tuntumassa lämpötilanousut voivat olla huomattavankin suuria. Jäähtyminen tapahtuu kuitenkin nopeasti, ja erityisesti jään sulattaminen kuluttaa runsaasti energiaa, mikä nopeuttaa edelleen jäähtymistä, joten suurimman vaikutuksen alue jää pieneksi. Talvella tuulet eivät vaikuta virtauksiin vastaavalla tavalla kuin kesällä, vaan talvella virtaukset ovat stabiilimpia ja määräytyvät lähinnä tulovirtaamien perusteella. Sorsasalon rannan tuntumassa Jännevirran kautta tuleva virtaus suuntaa jäähdytysvedet ensin Sorsasalon rannan suuntaisesti länttä kohden. Kohdatessaan Iisalmen reitiltä Kallansiltojen silta-aukkojen kautta tulevan virtauksen kääntyy jäähdytysvesien vaikutusalue kohden kaakkoa. Jäähdytysvesien purkualueen lähialuetta lukuun ottamatta Sorsasalon etelärannan tuntumassa lämpötilavaikutus on talvella noin 3 5 C. Muutoin Kelloselällä vaikutukset ovat noin 1 2 C (Kuva 17-7). Jätevesien purkualueella lämpötilan nousu on tasoa 3 4 C pohjan lähellä. Jäähdytysvesien lämmittävä vaikutus keskittyy Kelloselälle ja erityisesti Kelloselän pohjoisosaan Sorsasaaren etelä- ja kaakkoisrannan tuntumaan sekä Potkunsaaren ympä- 143

145 ristöön. Lievempänä vaikutukset ulottuvat koko Kelloselän keski- ja eteläosaan sekä myös Virtasalmeen kesäaikana. Kelloselän ulkopuolella jäähdytysvesien vaikutus lämpötilaan jää vähäiseksi. Selvimmin vaikutus on havaittavissa Kelloselän eteläpuolella keväällä, jolloin tulovirtaamat ovat suurimmillaan ja toisaalta tuuli ei vielä pääse vaikuttamaan virtauksiin jääpeitteen vuoksi. Keväällä noin 1 2 asteen lämpötilanousua pintakerroksessa voidaan havaita virtauksen pääreitillä Kelloselän eteläpuolellakin. Talvella ja kesällä jäähdytysveden lämmittävä vaikutus ei ulotu Kelloselän ulkopuolelle. Koko Kallaveden tilaan jäähdytysvesillä ei siten ole merkittävää vaikutusta. Kuva Finnpulpin jäte- ja jäähdytysvesien vaikutus lämpötilaan kesällä (ylhäällä) ja talvella (alhaalla) keskimäärin. Vasemman puoleisissa kuvissa pintakerros ja oikean puoleisissa kuvissa pohjan läheinen vesikerros. Yleisesti lämpökuormasta aiheutuva lämpötilan nousu nopeuttaa biologisia toimintoja. Aineenvaihdunta lisääntyy ja esimerkiksi eliöiden kasvu nopeutuu, mikäli ravintoa on riittävästi saatavilla ja olosuhteet ovat muutoin suotuisat. Kasvukausi pitenee veden lämmetessä ja myös muutoin korkeampi lämpötila vaikuttaa yleensä kasvien elinolosuhteita parantavasti. Järvissä ja merenlahdissa onkin usein havaittu ranta- ja vesikasvillisuuden runsastumista jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä. Myös kasviplanktonin määrä saattaa lisääntyä, mikäli ravinteita on käytettävissä. Myös orgaanisen 144

146 aineksen hajoaminen nopeutuu lämpötilan lisääntyessä, mikä voi aiheuttaa alusveden happitilanteen heikentymistä. Sorsasalon eteläranta on enimmäkseen karua ja kivikkoista eroosiorantaa, missä olosuhteet vesikasvien kasvulle ovat heikot. Paikoitellen Sorsasalon ja Potkunsaaren rannassa on kuitenkin vesikasvillisuutta kasvavia alueita, joilla rehevyys voi lisääntyä lämpökuormasta johtuen. Laajamittaista vesikasvillisuuden lisääntymistä ei kuitenkaan ole odotettavissa pohjan laadusta johtuen. Lämpökuorman aiheuttaman lämpötilan nousun aiheuttamat muutokset ovat samankaltaisia rehevöitymisen kanssa, mutta rajautuvat yleensä paikallisiksi. Jäähdytysvedet eivät lisää ravinnekuormaa, vaan vaikuttavat biologisiin prosesseihin parantamalla perustuotannon olosuhteita, mikäli ravinteita on riittävästi saatavilla. Toisaalta talvella hapekkaat jäähdytysvedet kuljettavat happea pohjan lähelle jäähdyttyään +4 C lämpötilaan, jolloin ne sukeltavat pohjalle. Paikallisesti tällä voi olla pohjan happitilannetta parantava vaikutus. Jäähdytysvedet ovat olleet mukana tehdyissä mallinnuksissa, joten Finnpulpin jäähdytysveden sisältämä lämpötilavaikutus on otettu huomioon arvioitaessa hankkeen vaikutuksia rehevyyteen sekä happitilanteeseen. Suomessa on voimassa valtioneuvoston päätös 1172/1999, joka on annettu koskien suojelua ja parantamista edellyttävien sisävesien laadusta kalojen elinolojen turvaamiseksi. Kyseisen päätöksen mukaisesti lohivesissä, jollaiseksi Kallavesi on luokiteltu, lämpökuormituksesta aiheutuva lämpötilan nousu ei saa olla enempää kuin 1,5 C. Finnpulpin jäähdytysvesien lämpökuorman aiheuttama lämpötilan nousu ylittää kesällä 1,5 C Sorsasalon ja Potkunsaaren välisellä alueella sekä Potkunsaaren ympäristössä. Talvella 1,5 C ylittyy Sorsasalon etelärannan tuntumassa sekä Kelloselän keskiosassa Jäätilanne YVA-vaiheessa jäätilanne mallinnettiin leutona ja kylmänä talvena. Leutona talvena mallinnuksessa käytettiin vuotta 2008, jolloin lämpötila oli enimmäkseen nollan tuntumassa ja kävi useita kertoja plusasteilla. Vastaavasti kylmänä talvena 1984 erityisesti maalis-huhtikuussa oli kylmää lämpötilojen ollessa pitkiä jaksoja alle -15 C. Havaintojen mukaan jäätyminen on viime vuosina tapahtunut tyypillisesti Itkonniemen mittauspisteellä vuoden vaihteen tienoilla. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja esimerkiksi talvella jäätyminen tapahtui jo marraskuun lopussa. Jäät lähtevät yleensä toukokuun alussa. Havaintojen mukaan jään maksimipaksuus Itkonniemen mittauspisteellä on vaihdellut vuodesta 1980 lähtien välillä cm. Vähiten jäätä on ollut vuosina 2007 ja Selvästi suurin jään maksimipaksuus mitattiin vuonna Mallinnettuna kylmänä vuotena 1984 maksimijäänpaksuus Itkonniemessä oli 60 cm ja lauhana vuotena cm. Mallinnettu jäänpaksuus Kelloselällä (338H ja 345) oli kylmänä talvena ilman lämpökuormaa hieman yli 80 cm ja leutona talvena noin cm. Jäämalli ei sisällä lumipeitteen vaikutusta, jolla on jään paksuuskasvua ehkäisevä vaikutus. Tästä johtuen malli laskee erityisesti kylmälle talvelle liian suuren jään paksuuden. Kylmänä talvena jäähdytysvesien synnyttämä sula-alue rajautuu Sorsasalon rannan tuntumaan, ja vaikutus jään paksuuteen on varsin vähäinen sulan alueen ulkopuolella (Kuva 17-8). Leutona talvena jäähdytysvesien vaikutus jäätilanteeseen on selvästi voimakkaampi. Sula-alue on laajempi, ja heikon jään alue kiertyy Kallansilloilta tulevan virtauksen mukaisesti Kelloniemen pohjoispuolitse kohden kaakkoa (Kuva 17-8). Kylmänä talvena sulan alueen koko on huhtikuun alussa noin 0,5 km 2 ja leutona talvena noin 0,8 km 2. Leutona talvena 2008 jään paksuus oli mittaustulosten mukaan helmi-maaliskuun vaihteessa Itkonniemessä noin 40 cm. 145

147 Lämpökuorman aiheuttama jäänpaksuuden ohenema on mallinnustulosten mukaan Kelloselän syvänteen kohdalla noin cm ja Kelloselän eteläosassa noin 10 cm. Erityisesti leutona talvena jäähdytysvesien vaikutuksesta jäiden heikkeneminen alkaa Kelloselän keskiosassa aiemmin kuin ilman jäähdytysvesiä ja jäiden heikkeneminen on nopeampaa kuin ilman jäähdytysvesiä. Finnpulpin jäähdytysvesien purku vaikeuttaa tai estää jäällä liikkumisen Kelloselän pohjoisosassa. Leutona talvena myös Kelloselän keskiosassa jään paksuus voi olla vaarallisen ohut. Erityisesti alku- ja lopputalvesta jäällä liikkumisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta koko Kelloselän alueella. Vaajasalon jäätie kulkee Vaajasalon luoteisosasta Itkonniemeen. Vaajasalon tiekunnan isännöitsijältä saatujen tietojen mukaan jäätie avataan, kun jään paksuus on vähintään 30 cm. Tyypillisesti jäätie päästään avaamaan tammikuun alkupuolella ja se on avoinna vuorokautta. Luonnollisesti sääoloilla on merkittävä vaikutus siihen, milloin jäätie päästään avaamaan ja kuinka pitkään se voidaan pitää auki. Helmikuussa 2016 tehdyn liikennelaskennan mukaan jäätietä käyttää 1400 ajoneuvoa vuorokaudessa. Keskimääräinen matkan lyhennys on tiekunnan isännöitsijän mukaan 20 km. Leutoina talvina Finnpulpin jäähdytysvedet voivat heikentää jään kantavuutta Vaajasalon jäätien kohdalla erityisesti lopputalvesta. Kylminä talvina jäähdytysvesillä ei ole vaikutusta jäätien käyttöön. Kuva Jään paksuus maaliskuun puolivälissä kylmänä talvena (vasen kuva) ja leutona talvena (oikea kuva). Mallinnuksessa mukana Finnpulpin jäähdytys- ja jätevesien sisältämä lämpökuorma Pohjaeläimet Sorsasalon edustan syvänteiden pohjaeläimistö kärsii jo nykyisin jätevesikuormituksesta ja siitä aiheutuvista huonoista happioloista. Happea kuluttavan kuormituksen sekä kiintoainekuormituksen lisääntyessä pohjaeläinten elinolot heikkenevät entisestään. Lisäksi rehevyyden lisääntyminen vaikuttaa erityisesti pohjaeläinten lajistosuhteisiin. Jätevesikuormituksen lisääntymisen ja sitä myötä syvänteiden sedimentin läheisten happiolojen heikentymisen arvioidaan aiheuttavan syvimpien alueiden pohjaeläimistön taantumista, mikä näkyy yksilötiheyksien alenemisena ja edelleen lajiston yksipuolistumisena. Pohjaeläimistön tilaa kuvaavan CI-indeksin arvioidaan heikkenevän purku- 146

148 pisteen lähialueen syvänteissä nykyisestä jonkin verran, mutta ei merkittävästi. Pohjaeläinlajisto muuttunee rehevyyden lisääntymisen myötä myös matalammilla alueilla edelleen rehevyyttä suosivampien lajien suuntaan. Kiintoainekuormituksen vaikutuksien on arvioitu jäävän pieniksi ja suurimmat vaikutukset ovat jätevesien purkualueen lähialueella Kelloselän syvänteessä. Syvänteessä lisääntyvä kuormitus lisää sedimentaatiota vähäisessä määrin. Syvännealueella esiintyy mm. hernesimpukkaa, joka saattaa jonkin verran kärsiä lisääntyvästä sedimentaatiosta. Kelloselän syvänteiden pohjaeläinlajisto on jo nykyisellään sopeutunut elämään ravinteiden ja kiintoaineen suhteen kuormitetussa ympäristössä, minkä vuoksi merkittävää heikkenemistä ei arvioida aiheutuvan. Sulfaatti ja natrium eivät ole normaalisti vesistöissä eliöstölle myrkyllisiä. Kallavedelle ei arvioida syntyvän pysyvää suolakerrostuneisuutta Finnpulpin jätevesikuormituksen vuoksi. Oleellista pohjaeläimistön ja koko vesiympäristön kannalta Kallaveden ja Kelloselän tapauksessa on syvänteiden alusveden pysyminen hapellisena. Finnpulpin metallikuormituksen vaikutukset Kallaveden vedenlaatuun ovat vähäiset, eikä sillä ole vaikutusta laajemmin Kallaveden pohjaeläimistöön. Paikallisesti aivan purkuputken lähialueella metalleja voi kertyä nykyistä enemmän etenkin suodattaviin pohjaeläimiin, kuten hernesimpukkaan. AOX-kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta Kallaveden pohjaeläimistöön Sedimentti Finnpulpin yhteispuhdistamon kiintoainekuormituksen vaikutus sedimentaatioon Kallavedellä on vähäinen. Vähäistä sedimentaation lisääntymistä tapahtuu jätevesien purkualueen läheisyydessä, mutta käytännössä sen vaikutusta ei juuri havaita. Jätevedet eivät aiheuta merkittävää haitta-aineiden kertymistä sedimenttiin. Metallien pitoisuudet jätevedessä ovat pieniä, eikä merkittävää metallien kertymistä sedimenttiin siten ole odotettavissa. AOX:n kertymistä sedimenttiin tapahtuu kiintoaineen sedimentaation mukana. Kuten luvussa on todettu, ovat Finnpulpin jäteveden sisältämät AOX-yhdisteet enimmäkseen suurimolekyylisiä, ei-rasvaliukoisia yhdisteitä, joiden kertymistä eliöstöön ei tapahdu. Kuormituksen vaikutusta sisäiseen kuormitukseen on tarkasteltu toisaalla hapen ja ravinteiden yhteydessä. Ekologinen luokitus Koko Kallavedelle tehtävä virallinen ekologinen luokitus on EU:n vesien- ja merenhoitolain mukainen, ja se kuvastaa vesien tilaa koko vesimuodostuman tasolla. Siihen ei sisälly pistekuormituksen lähivaikutusalueen tarkkailupisteitä, eikä siten myöskään Sorsasalon lähialueen pisteitä. Hankkeen ei arvioida muuttavan Kallaveden vesimuodostuman ekologista tilaa, sillä hankkeen vaikutukset näkyvät selvimmin purkupisteen lähialueella Kelloselällä, eikä lähimmälle VPD:n mukaisessa luokittelussa mukana olevalle pisteelle 345 arvioida aiheutuvan niin merkittäviä vaikutuksia, että koko vesimuodostuman tilaluokka heikkenisi. Vesimuodostuman tila luokitellaan viiden eripuolille vesimuodostumaa sijoittuvien havaintopaikkojen tulosten perusteella. Hanke ei myöskään vaaranna Pohjois-Savon vesistöjen vesienhoitosuunnitelman, Vuoksen vesienhoitoalueen ja EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteiden eli vesialueen hyvän ekologisen tilan saavuttamista tai sen säilyttämistä niillä alueilla, joilla se on jo saavutettu. 147

149 Kallaveden vesimuodostuman kemiallinen luokitus on hyvä. Hankkeen ei arvioida heikentävän vesimuodostuman kemiallista tilaa. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (VNa 1022, muutos 868/2010) sekä EU-direktiivi (2013/31) ohjaavat vesistöön päästettäviä aineita ja niiden raja-arvoja. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa, ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan Vaikutukset Kuopion juomaveden laatuun Kuopion Veden Hietasalon vedenottamo ja Itkonniemen vesilaitos sijaitsevat virtaussuunnassa Finnpulpin biotuotetehtaan jätevesien purkupaikan alapuolella. Kallaveden järvivesi rantaimeytetään Hietasalossa ja käsitellään noin kahden viikon viipymän jälkeen Itkonniemen vedenkäsittelylaitoksella kemiallisesti. Hietasalon vedenottamon raakavedestä valmistettu talousvesi kattaa normaalitilanteessa noin 40 % Kuopion kaupungin veden kulutuksesta. Suoraan Kallavedestä otetaan pintavettä Itkonniemen laitokselle noin 5 % kokonaistuotannosta. Finnpulpin jätevesipäästöjen ei arvioida heikentävän Kallaveden veden laatua siten, että sen käyttö vesilaitoksen raakavetenä vaarantuisi. Arvioidut pitoisuudet Itkonniemen edustalla jäävät alle talousveden laatuvaatimusten/laatusuositusten lukuun ottamatta COD Mn -arvoa sekä raudan ja mangaanin pitoisuutta. Jo nykyiselläänkin Kallaveden COD Mn -arvo ylittää laatusuosituksen (Taulukko 17-9). Taulukossa esitetyt pitoisuuslisäykset perustuvat kuukausikeskiarvoina laskettuihin kuormituksiin ja kuvaavat pitoisuuslisäyksen suurinta kuukausikeskiarvoa normaalilla vesivuosijaksolla. Myöskään kuivalla jaksolla talousveden laatuvaatimukset tai suositukset eivät ylity COD Mn -arvoa sekä raudan ja mangaanin pitoisuutta lukuun ottamatta. Taulukko Finnpulpin yhteispuhdistamon arvioidut jäteveden pitoisuudet, arvioidut maksimipitoisuudet Itkonniemen edustalla sekä talousveden laatuvaatimukset ja suositukset. Asetuksessa STM 1352/2015 laatuvaatimus asetettu nitraatille (NO 3-50 mg/l) ja laatusuositus ammoniumille (NH 4 + 0,50 mg/l). Taulukossa esitetyt arvot laskettu nitraattitypelle ja ammoniumtypelle moolimassojen suhteessa. Finnpulp arvioitu jäteveden pitoisuus Arvioitu kkmaxpitoisuuslisäys Itkonniemen edustalla 1) Kallavesi 345 alusvesi Nykytila+ arvio Talousveden laatu (STM 1352/2015) vaatimus suositus Kok.N mg/l 5,7 0,1 0,84 0, NO 3 -N mg/l 11,0 NH 4 -N mg/l 4,3 2) 0,02 2) 0,035 0,055-0,50 COD Mn mg/l 240 3) 2,9 12,9 15,8-5,0 SO 4 mg/l ,1 17,1-250 Cl mg/l ) Na mg/l ) AOX µg/l ) Normaali vesivuosijakso , suurin kuukausikeskiarvo 2) Vaikutus laskettu kok.n pitoisuuslisäyksestä kuormituksen suhteessa 3) Laskettu COD Cr -pitoisuudesta kertoimella 1,95 4) Arvioitu sulfaattipitoisuuden lisäyksestä samalla laimenemissuhteella kuin sulfaatti 148

150 Kallaveden mangaanipitoisuudet Itkonniemen edustalla (Kallavesi Pirttiniemi 2) ovat ympäristöhallinnon Hertta-tietokannassa olevien mittaustulosten mukaan vaihdelleet välillä 5 52 µg/l ja rautapitoisuudet välillä µg/l. Mangaanin pitoisuus on siten pääsääntöisesti ollut alle talousveden laatusuosituksen, mutta raudan pitoisuus on lähes poikkeuksetta ollut laatusuositusta suurempi. Finnpulpin yhteispuhdistamon aloitettua toimintansa Itkonniemen vesilaitokselle otettavassa raakavedessä mangaanipitoisuus on todennäköisesti ajoittain talousveden laatusuositusta suurempi. Kallaveden rautapitoisuudet ovat nykyisinkin pääsääntöisesti suurempia kuin talousveden laatusuositus. Finnpulpin jätevedet lisäävät vesistön rautapitoisuutta Itkonniemen edustalla vain vähän, alle 10 µg/l, joten raudan osalta tilanne ei tule suuresti muuttumaan. Jäteveden sisältämien metallien arvioidut pitoisuudet ovat rautaa, mangaania ja lyijyä lukuun ottamatta pienempiä kuin talousvedelle asetetut laatusuositukset ja vaatimukset (Taulukko 17-10). Jäteveden lyijypitoisuus vastaa käytännössä talousveden laatuvaatimusta. Taulukko Arvioidut metallipitoisuudet Finnpulpin jätevesissä sekä talousveden laatuvaatimukset ja suositukset. Finnpulp arvioitu jäteveden pitoisuus Talousveden laatuvaatimukset (STM 1352/2015) Talousveden laatusuositus (STM 1352/2015) Al µg/l As µg/l 3,6 10 B µg/l Cd µg/l 3,3 5 Cu µg/l Fe µg/l Hg µg/l 0,33 1 Mn µg/l Ni µg/l 7,1 20 Pb µg/l Sb µg/l 1,7 5 Mallinnustulosten mukaan normaalilla vesivuosijaksolla keskimääräinen AOXpitoisuuslisäys Itkonniemen edustalla alusvedessä, mistä raakavesi vesilaitokselle otetaan, on noin 80 µg/l ja kuivalla vesivuosijaksolla 115 µg/l kuukausikeskiarvon mukaisella kuormituksella. Kuormitus voi kuitenkin olla vain lyhytaikaisesti kuukausikeskiarvona laskettavalla tasolla, jotta vuosikeskiarvo voidaan saavuttaa, joten em. keskiarvot ovat yliarvioita. Mallinnustulosten mukaan AOX:n pitoisuuslisäykset ovat normaalivesivuosijaksolla noin ¾-osaa ajasta alle 100 µg/l ja vain noin 1 % ajan yli 200 µg/l, yksittäisen mallinne- 149

151 tun maksimipitoisuuden ollessa 280 µg/l. Yksi prosentti ajasta tarkoittaa noin 3,5 vuorokautta vuodesta. Kuivana jaksona AOX-pitoisuus alittaa 100 µg/l noin puolet ajasta. Pitoisuus 200 µg/l ylittyy 11 % ajan ja pitoisuus 250 µg/l 1 % ajan. Kuivalla jaksolla suurin mallinnettu yksittäinen pitoisuus Itkonniemen edustalla alusvedessä on noin 300 µg/l. Mallinnukset on tehty määrittämällä AOX konservatiiviseksi aineeksi, eli pitoisuuden pieneneminen tapahtuu ainoastaan laimentumalla. Osa AOX-yhdisteistä hajoaa biologisesti ja osa poistuu kiintoaineeseen sitoutuneena sedimenttiin. Pitoisuuslisäykset ovat siten todellisuudessa yleensä teoreettisia mallinnustuloksia pienempiä. AOX:lle ei ole asetettu talousvesikäyttöön käytettävälle vedelle laatuvaatimusta tai -suositusta, mutta joillekin AOX-yhdisteisiin kuuluville yhdisteille on asetettu terveysperusteisia raja-arvoja. Myöskään WHO:n talousveden laatua koskevissa ohjeistuksissa (WHO 2011) ei ole annettu raja-arvoa AOX:lle. Talousveden laatuvaatimuksissa (STNa 1352/2015) raja-arvot on annettu AOX-yhdisteisiin kuuluville bromaatille, kloorifenoleille ja trihalometalleille, joista kloorifenolit kuuluvat havuselluprosessin pienimolekyylisten AOX-yhdisteiden joukkoon. WHO on antanut ohjearvot AOX-yhdisteisiin kuuluville dikloorietikkahapolle, trikloorietikkahapolle, kloorifenoleille sekä klooridioksidin hajoamistuotteille kloriitille ja kloraatille. Finnpulpin yhteispuhdistamolta vesistöön päätyy ensisijaisesti luonnon yhdisteiden kaltaisia suuren molekyylimassan orgaanisia halogenideja. Jäteveden käsittelyn jälkeen jäljelle jäävä pienimolekyylinen fraktio sisältää di- ja trikloorietikkahappoa sekä monotai dikloorifenoleita. Terveydelle haitallisimpia trikloorifenoleita, kloorattuja furanoneja tai dioksiineja ei muodostu. Keskeisistä AOX-yhdisteistä trikloorietikkahapon raja-arvo talousvesikäytössä (200 µg/l) on suurempi kuin arvioitu AOX-yhdisteiden kokonaispitoisuus Itkonniemen edustalla. Dikloorietikkahapon raja-arvon (50 µg/l) ylittyminen laitokselle otettavassa raakavedessä on hyvin epätodennäköistä ja mahdollista ainoastaan tilanteessa, jossa koko selluteollisuudesta peräisin oleva AOX-määrä olisi dikloorietikkahappoa. Käytännössä tämä ei ole mahdollista, sillä jätevesistä tehtyjen tutkimusten mukaan suurin osa AOX-yhdisteistä on suurimolekyylistä fraktiota. Dikloorietikkahappo kuuluu pienimolekyyliseen fraktioon, jonka osuus selluteollisuuden jätevesissä on vähäinen. Saniteettivesien osuus jäteveden kokonaismäärästä on Finnpulpin jätevedenpuhdistamolla hyvin vähäinen suhteessa kokonaisjätevesimäärään. Fekaalisten bakteereiden määrä jätevedessä on siten pieni, eikä jäteveden hygieenisen laadun arvioida vaarantavan Kallaveden käyttöä raakavesilähteenä. Velvoitetarkkailun yhteydessä Savon Sellun jätevesien purkualueen bakteeritiheyksien on todettu olevan suuria suhteessa kuormitukseen, mikä viitaa muuhun lähteeseen kuin Savon Sellun jätevesiin (Savo- Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2014). Fekaalisten bakteerien, kuten E. colin elinaika järvivedessä on lyhyt, joten viipymästä johtuen fekaalisten bakteerien leviäminen jätevesien purkualueelta vesilaitosten raakavedenottoalueelle on epätodennäköistä Veden oton vaikutukset Vesi otetaan Finnpulpin tehtaalle Virtasalmesta. Jäähdytysvedet puretaan takaisin vesistöön Sorsasalon kaakkoispuolelle ja jätevedet Kelloselän syvänteeseen. Jäähdytysveden osuus otettavasta vesimäärästä on kesällä noin 90 % ja talvella 83 %. Koska veden otto ja purku tapahtuu samaan vesistöön, ei veden otolla ole vaikutusta veden korkeuteen. Korvaavaa vettä virtaa ottopaikalle, eikä veden korkeus muutu. Myöskään virtaama ei vedenoton vuoksi muutu. Virtasalmessa virtaussuunta ei ole yksisuuntainen, vaan virtaukset vaihtelevat tulovirtaamien, vedenkorkeuden ja tuulen suunnan perusteella. Otettava vesimäärä korvautuu olosuhteista riippuen joko pohjoisesta tai etelästä käsin. 150

152 Veden otto on mallinnettu YVA-vaiheessa tarkemmalla mallihilalla kuin veden laatu koko Kallaveden alueelta. Mallihilan koko ottomallinnuksessa oli 40 metriä. Veden otto mallinnettiin kuivan jakson ensimmäisen vuoden (2009) säätiedoilla. Pienien tulovirtaamien aikana veden oton vaikutusten voidaan olettaa olevan suurimmillaan, joten mallinnustulokset antavat arvion maksimivaikutuksista. Veden otto vaikuttaa paikallisesti virtauksiin vähäisessä määrin ottopaikan lähiympäristössä. Koska veden otto tapahtuu pohjan läheltä, noin 15 metrin syvyydestä, on otolla suurempi vaikutus pohjan läheisiin virtausnopeuksiin kuin pintavirtauksen nopeuteen. Virtausnopeuden vaihtelut Virtasalmen ottopaikalla ovat nykytilanteessa pinnassa suurempia kuin veden oton aiheuttama virtausnopeuden muutos (Kuva 17-9). Laskennallinen virtausnopeus aivan ottoputken suulla on kesällä noin 0,65 m/s ja talvella 0,40 m/s (kesällä jäähdytysveden tarve on suurempi kuin talvella). Joessa tyypillinen suvantopaikan virtausnopeus on 0,1 0,2 m/s ja kosken virtausnopeus >0,4 m/s. Koskessa virtausnopeudet voivat olla useita metrejä sekunnissa. Veden otosta aiheutuva laskennallinen virtausnopeus aivan putken suuaukolla vastaa siten heikkovirtaamaisen kosken virtausnopeutta. Jo 50 metrin etäisyydellä ottoputkesta virtausnopeus on laskenut joen suvantopaikan virtausnopeutta pienemmäksi. cm/s 10,0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Pintakerroksen virtausnopeus (VEB), 50 m ottopaikalta vrk liukuva k.a. (P50m, ei ottoa) vrk liukuva k.a. (P50m, vedenotolla) 0, cm/s 10,0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Pohjakerroksen virtausnopeus (VEB), 50 m ottopaikalta vrk liukuva k.a. (P50m, ei ottoa) vrk liukuva k.a. (P50m, vedenotolla) 0, Kuva Pinta- ja pohjakerroksen virtausnopeus 50 metrin päässä ottopaikalta etelään Virtasalmen ottopaikkavaihtoehdossa. 151

153 Veden ottopaikalla ei käytännössä ole vaikutusta veden laatuun. Veden ottopaikan ja jäähdytysveden purkupaikan välillä ei ole niin merkittäviä eroja veden laadussa, että sillä olisi vaikutusta veden laatuun jäähdytysvesien purkupaikalla. Kesäaikana vesistöön purettavan jäähdytysveden vaikutuksesta lämpötila voi kohota Virtasalmessa noin 1 2 C. Veden otto ei aiheuta sellaisia virtausmuutoksia Kallavedellä, että se vaikuttaisi jätevesien leviämiseen ja sitä kautta Kallaveden laatuun. Veden oton vaikutukset virtauksiin ulottuvat maksimissaan muutaman sadan metrin päähän ottopaikasta, ja jo 50 metrin päässä ottopaikalta muutokset virtausnopeuksissa ovat hyvin pieniä Häiriö- ja poikkeustilanteet Vesistövaikutuksia aiheuttavia mahdollisia häiriö- ja poikkeustilanteita voi syntyä jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyessä. Jätevedenpuhdistamon toiminta perustuu biologisiin prosesseihin, joten myrkyllisten aineiden pääsy poikkeustilanteessa jätevedenpuhdistamolle voi vaikuttaa mikrobien toimintaan ja siten heikentää puhdistustulosta. Pahimmassa tilanteessa mikrobikanta tuhoutuu ja puhdistamo menee nurin. Finnpulpin jätevedenpuhdistamo on suunniteltu toimintavarmaksi ja puhdistamon nurinmeno voidaan ehkäistä ohjaamalla poikkeustilanteessa jätevedet varoaltaisiin. Varoaltaisiin mahtuu tehtaan toiminnasta 16 tunnin aikana syntyvät jätevedet. Tehtaan alasajo kestää 3 4 tuntia, joten poikkeustilanteessa kaikki syntyvät jätevedet voidaan johtaa varoaltaisiin ja turvata siten jätevedenpuhdistamon toiminta. Altaita on kaikkiaan kolme (3 x m 3 ), joista kaksi toimii normaalisti tasausaltaina ja yksi on tyhjänä poikkeustilannetta silmällä pitäen. Kaikki jätevedenpuhdistamolle johdettavat vedet kerätään altaaseen ennen jätevedenpuhdistamolle johtamista. Yhtä allasta täytetään ja yhtä tyhjennetään samanaikaisesti, kolmas allas on vara-allas. Jätevesien laatua seurataan jatkuvasti, jolloin puhdistusprosessille mahdollisesti haitalliset jätevedet voidaan kääntää tyhjään varoaltaaseen, mistä ne voidaan johtaa hallitusti jätevedenpuhdistamolle. Tällä toimintamallilla vähennetään oleellisesti puhdistusprosessille haitallisten jätevesien riskiä päätyä jätevedenpuhdistamolle. Jätevesiä ei voida missään olosuhteissa johtaa käsittelemättöminä Kallaveteen. Häiriö- tai poikkeustilanteen aiheuttamat vesistövaikutukset riippuvat suuresti päästön suuruudesta, kestosta ja ajankohdasta. Kallaveden kaltaisessa ympäristössä häiriöpäästön vaikutukset näkyvät maksimissaan yhden kasvukauden ajan. Talvikaudella tapahtuneen häiriöpäästön vaikutukset huuhtoutuvat suureksi osaksi seuraavan kevättulvan aikana ja sekoittuvat suuriin vesimassoihin. Kevättulvan voimakkuudesta riippuen kasvukauden alkaessa keväällä voi olla tavallista suurempi ravinnemäärä vesimassassa, jolloin kasviplanktonin kevätmaksimi on normaalia suurempi. Mikäli kevättulva on voimakas, huuhtoutuvat ravinteet tehokkaammin alavirtaan ja lieviä vaikutuksia voi olla havaittavissa alempana vesistössä. Kesällä tapahtuvan häiriöpäästön vaikutukset näkyvät kyseisen kasvukauden ajan. Seuraavaan kesään mennessä ylimääräiset ravinteet ovat huuhtoutuneet jo pois. Suomesta olemassa olevien metsäteollisuuden poikkeustilanteiden päästöjen vaikutukset ovat olleet havaittavissa vesistössä noin 2 3 kuukauden ajan. Akuutit toksiset vaikutukset ovat syntyneet lyhytkestoisesta korkeasta häiriöpiikistä. Esimerkiksi kalat voivat väistää pidempikestoisen, mutta tasoltaan pienemmän päästön vaikutusalueen, jolloin esimerkiksi kalakuolemia ei synny. Kalojen kuoleminen häiriöpäästön yhteydessä tapahtuu yleensä kidusten toiminnan häiriintymisellä, mikä johtaa kalojen tukehtumiseen. Kidusten toiminta voi häiriintyä monien erilaisten prosessien seurauksena. Tällaisia prosesseja voivat olla esimerkiksi äkilliset ph-muutokset, kiintoainehiukkasten kertyminen kiduksiin tai kiintoaineen aiheuttamat hiertymät kiduksissa. Haitalliset aineet, 152

154 kuten esimerkiksi metallit, voivat sitoutua kidusrakenteiden pinnalle ja vaikeuttaa siten kaasujen vaihtoa. Tarkemmin häiriö- ja poikkeustilanteita on tarkasteltu lupahakemuksen liitteenä olevassa YVA-selostuksessa sekä vaikutuksia vesilaitoksen raakaveden ottoon erillisessä vesilaitostoimintaa koskevassa selvityksessä Hankkeen kokonaisvaikutus vesistön tilaan Finnpulpin yhteispuhdistamo tulee lisäämään lähinnä Kallaveteen kohdistuvaa happea kuluttavan aineen sekä fosforin kuormitusta. Typpikuormituksen muutos nykytilanteeseen verrattuna on jokseenkin pieni. AOX:n kuormitus lisääntyy. Ympäristöhallinnon VEMALA-ravinnekuormitusmallin mukaan Kallaveteen tuli Kallan siltojen ja Jännevirran kautta yhteensä noin 340 kg/vrk fosforia ja kg/vrk typpeä normaalilla vesijaksolla keskimäärin, mistä Finnpulpin yhteispuhdistamon arvioitu kuormitus on noin 10 % (Taulukko 17 11). Kuivalla jaksolla Kallaveteen tulevat ainevirtaamat ovat keskimääräistä tasoa pienemmät, mutta pistekuormitus pysyy samalla tasolla. Kuivana aikana (vuodet ) Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitus on arviolta 17 % järveen tulevasta ainevirtaamasta. Kallaveden päällysveden kesän keskimääräinen fosforipitoisuus normaalivesijaksolla on ollut 18 µg/l. Mikäli fosforipitoisuus lisääntyisi suoraan kuormituksessa tapahtuvan muutoksen suuruisena, lisääntyisi Kallaveden päällysveden fosforipitoisuus keskimäärin 1,8 µg/l eli pitoisuustaso olisi 20 µg/l. Vastaavasti kuivana jaksona Kallaveden päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut kesällä 17 µg/l. Kuormituksen muutoksen suhteessa keskimääräinen pitoisuuslisäys olisi vajaat 3 µg/l, eli pitoisuustaso olisi myös kuivalla jaksolla 20 µg/l. On kuitenkin huomattava, että jätevedet puretaan alusveteen, joten muutokset alusveden pitoisuuksissa tulevat olemaan suurempia, jolloin päällysvesikerroksessa pitoisuustason muutos jää todellisuudessa edellä esitettyä pienemmäksi. Tavoitetason mukainen typpikuormitus on sama kuin Savon Sellun toteutunut typpikuormitus, joten typen osalta taulukossa (Taulukko 17 11) esitetty % -osuus on nykytilannetta vastaava. Vastaavasti, jos a-klorofyllipitoisuuden arvioidaan muuttuvan fosforikuormituksen muutoksen suhteessa, lisääntyisi normaalilla vesijaksolla a-klorofyllipitoisuus kesäaikana keskimäärin 0,75 µg/l ja kuivalla kaudella 1,45 µg/l. Normaalilla vesijaksolla keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli 7,5 µg/l, joten kuormituksen lisäyksen jälkeen uusi pitoisuustaso näin arvioiden olisi 8,3 µg/l. Vastaavasti kuivalla jaksolla keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus on ollut 8,5 µg/l ja kuormituksen muutoksen jälkeinen pitoisuustaso olisi 10 µg/l. Esimerkiksi Forsberg & Rydingin (1980) luokituksen mukaan lievästi rehevän vesistön a-klorofyllipitoisuus on 3 7 µg/l ja rehevän vesistön a-klorofyllipitoisuus 7 40 µg/l, joten Kallaveden a-klorofyllipitoisuus on nykyisinkin rehevän vesistön tasoa, eikä merkittävää muutosta a-klorofyllipitoisuudessa Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormituksen vaikutuksesta ole odotettavissa. Kallaveteen tuleva happea kuluttavan aineen kuormitus (COD Mn ) voidaan karkeasti laskea tulovirtaaman ja tulevan veden keskimääräisen pitoisuuden perusteella. Jos tulovirtaamana (Kallan sillat ja Jännevirta yhteensä) käytetään 140 m 3 /s ja tulevan veden pitoisuutena 13,9 mg/l, tulee Kallaveteen noin 170 t/vrk happea kuluttavan aineen kuormitusta Kallan siltojen ja Jännevirran kautta. Finnpulpin yhteispuhdistamon happea kuluttava kuormitus (COD Cr ) on 31,6 t/vrk. COD Cr -kuormitus pitää jakaa 1,95:llä, jotta se on vertailukelpoinen COD Mn :n kanssa. COD Mn -kuormitukseksi muutettuna Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitus on 16,2 t/vrk, mikä on vajaat 10 % Kallaveteen Kallan siltojen ja Jännevirran kautta tulevasta ainemäärästä. 153

155 Vaikka Finnpulpin yhteispuhdistamo lisää Kallaveteen kohdistuvaa pistekuormitusta, merkittävä osa kuormituksesta tulee edelleen tulovirtaamien mukana. Tulovirtaamien vedenlaadulla on siten määräävä asema koko Kallaveden veden laatua ja vesistön tilaa tarkasteltaessa. Finnpulpin jätevesien purkualueen läheisyydessä jätevesien vaikutus on selvemmin havaittavissa yleisenä rehevyyden lisääntymisenä. Taulukko SYKEn VEMALA ravinnekuormitusmallin mukaiset Kallaveteen tulevat ravinnevirtaamat sekä Finnpulpin yhteispudistamon arvioitu kuormitus ja sen osuus tulevasta ainevirtaamasta. Kallan sillat Jännevesi yhteensä Finnpulpin yhteispuhdistamo kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk % Normaali jakso ( ) kok.p kok.n Kuiva jakso ( ) kok.p kok.n Ääritilanteiden tarkastelu Vesistövaikutusten arviointi on tehty kahdelle eri jaksolle. Vuosina Kallaveteen tuleva virtaama oli keskimäärin 140 m 3 /s, mikä on 10 % 2000-luvun keskivirtaamaa (127 m 3 /s) suurempi. Vuosina keskivirtaama oli 100 m 3 /s. Vuoden 2009 keskivirtaama oli 89 m 3 /s, mikä on lähes minimitaso 2000-luvulla. Pienin vuotuinen keskivirtaama on 2000-luvulla ollut vuonna 2002, jolloin Kallaveteen tuleva virtaama oli keskimäärin 86 m 3 /s. Kallaveteen tuleva vuotuinen keskivirtaama on ollut alle 80 m 3 /s vain kahtena vuotena (1973 ja 1978) vuodesta 1962 lähtien. Vuosi 2009 oli siten varsin kuiva ja edustaa lähes minimivirtaamatilannetta Kallavedessä. Selvästi suurin tulovirtaama oli vuonna 2012, jolloin Kallaveteen tuleva keskivirtaama oli 204 m 3 /s. Edellä esitetyt virtaamatiedot perustuvat SYKEn vesistömallijärjestelmästä poimittuihin tietoihin. Seuraavassa minimivirtaamatilannetta on tarkasteltu vuoden 2009 tietojen pohjalta. Ylivirtaamatilannetta on arvioitu asiantuntija-arviona käyttäen virtaamana vuoden 2012 virtaamaa. Tulovirtaaman ollessa pienimmillään pistekuormituksen vaikutukset vesistössä korostuvat verrattuna keskimääräiseen virtaamatilanteeseen. Taulukossa (Taulukko 17-12) on esitetty vertailuna kuivan vuoden 2009 sekä vuosijakson keskimääräiset pitoisuuslisäykset keskeisten vedenlaatumuuttujien osalta jätevesien purkualueen lähituntumassa Kelloselällä (Kallavesi 345) sekä kauempana järvellä (Kallavesi 25). Fysikaalis-kemiallisten muuttujien osalta pitoisuuslisäykset ovat kuivana aikana suurempia erityisesti Kelloselän alueella, mutta kauempana järvellä erot erilaisten vesitilanteiden välillä jäävät jokseenkin pieniksi. Sen sijaan a-klorofyllipitoisuus on kuivana kesänä suurempi myös kauempana purkualueesta. 154

156 Taulukko Keskeisten vedenlaatumuuttujien pitoisuuslisäykset kuivana vuotena 2009 ja vuosijaksolla keskimäärin Kelloselän eteläosassa (Kallavesi 345) sekä kauempana (Kallavesi 25). Kallavesi 345 Kallavesi 25 pinta pohja pinta pohja COD Mn 2009 mg/l 1,9 2,7 0,5 0, mg/l 1,4 2,1 0,5 0, kok.p 2009 µg/l 5,0 7,1 1,8 1, µg/l 3,7 5,5 1,6 1, a- klorofylli 2009 µg/l 2,0 0, µg/l 1,4 0,5 SYKEn VEMALA-kuormitusmallin tietojen mukaan Kallaveteen tuleva fosforin ainemäärä oli sateisena vuotena 2012 lähes 50 % ja typen ainemäärä 25 % vuosien keskimääräisiä ainemääriä suurempi. Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormituksessa ei tapahdu sääolosuhteista johtuvia muutoksia. Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitus on noin 7,5 % vuoden 2012 fosforin ainemäärästä ja 9,5 % typen ainemäärästä. Poikkeuksellisen sateisena aikana Finnpulpin yhteispuhdistamon fosforikuormituksen aiheuttaman pitoisuuslisän voidaan arvioida olevan noin neljänneksen keskimääräistä vesitilannetta pienempi. Typen osalta ero sateisen ja normaalin vesijakson välillä jää jokseenkin vähäiseksi. Sateisena aikana virtaamat kasvavat, mikä heikentää vesistön lämpötilakerrostuneisuutta. Kuormituksen vaikutukset happitilanteeseen jää sateisena aikana keskimääräistä pienemmäksi. On todennäköistä, että erityisen kuivina kausina Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevedet lisäävät jo ennestään heikkoa alusveden happitilannetta siinä määrin, että sisäinen kuormitus lisääntyy. Sen tarkka ennakoiminen milloin, missä ja kuinka suurena sisäistä kuormitusta tapahtuu, on hyvin vaikeaa Ilmastonmuutoksen vaikutusten tarkastelu Ilmastonmuutoksen seurauksena keskimääräinen lämpötila nousee ja sademäärä kasvaa. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu tasaisesti, vaan Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutus on voimakkaampi talvella kuin kesällä. Suurin osa keskilämpötilan noususta aiheutuu talviajan kohonneesta keskilämpötilasta sekä hyvin matalien lämpötilojen harvinaistumisesta. Talvella myös sateiden voidaan olettaa lisääntyvän, ja niiden olomuoto on aiempaa useammin vesi. Lauha ja vesisateinen talvi vaikuttaa myös maaperän lämpötilaan ja kosteuteen, ja tilanne voi veden kierron kannalta muuttua merkittävästi erilaiseksi verrattuna siihen, että maa olisi roudassa. Sisävesien kannalta on odotettavissa, että tulvat ja niiden ajankohta sekä voimakkuus muuttuvat. Talvella vedenkorkeus ja virtaamat kasvavat. Keväällä puolestaan lumen sulamisvesien aiheuttamat tulvat vähenevät, sillä lumimäärä on pienempi ja maa on mahdollisesti roudaton. Kesällä voidaan odottaa hellejaksojen yleistyvän ja rankkasateiden voimistuvan. Toisaalta myös poutajaksot saattavat jopa pidentyä. Haihtuminen voimistuu. Suomessa säätilaan vaikuttaa paljon myös länsivirtauksen mukanaan tuomat matalapaineet, joiden esiintymistiheyteen ja reitteihin ilmastonmuutos voi vaikuttaa. Matalapaineiden osalta muutoksen suuntaa ei kuitenkaan vielä kyetä arvioimaan. Ilmastonmuutos ei vaikuta Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitukseen, vaan kuormitus on sääoloista riippumatonta. 155

157 Lämpötilan ja sateisuuden lisääntyminen talvikautena lisää Kallaveden talviaikaisia tulovirtaamia. Virtaaman lisääntyminen talviaikana tehostaa jätevesien sekoittumista vesimassaan sekä vähentää kerrostuneisuutta ja sitä kautta riskiä alusveden hapettomuuteen talvella. Talviaikana pistekuormituksen vaikutukset siten todennäköisesti vähenevät nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Kesällä puolestaan lämpötilan nousu ja erityisesti hellejaksot voivat voimistaa lämpötilakerrostuneisuutta, millä on alusveden happitilannetta heikentävä vaikutus. Rankkasateet lisäävät hetkellisesti Kallaveteen jokivesien mukana tulevia ravinnemääriä. Yhdessä lämpötilan nousu ja rankkasateiden aiheuttama ravinnekuormituksen lisääntyminen lisäävät vesistön rehevyystasoa ja myös riski sinileväkukintojen esiintymiselle kasvaa. Tämä siis tapahtuu ilman Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitusta, mikä kuitenkin osaltaan voimistaa rehevöitymiskehitystä. Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitus nykytilanteessa on noin 10 % järveen tulevista ravinnevirtaamista, joten ilmastonmuutokseen liittyvä mahdollinen rehevyystason nousu tapahtuu ilman Finnpulpin kuormitustakin. On varsin todennäköistä, että ilmastonmuutos heikentää jäätilannetta ja vaikeuttaa jäällä liikkumista Kallavedellä Finnpulpin jäähdytysvesien lämpökuormasta huolimatta. Luonnollisesti lämpökuorma vahvistaa ilmastonmuutoksen vaikutusta Epävarmuustarkastelu Mallinnuksen epävarmuutta on tarkasteltu YVA-selostukseen liitteenä olevassa vesistövaikutusten arvioinnissa. Kyseisessä liitteessä esitettyjä asioita ei tässä toisteta. Vesistövaikutusten arviointiin liittyvää epävarmuutta voidaan lähestyä myös siitä näkökulmasta, kuinka suuri Finnpulpin yhteispuhdistamon aiheuttaman muutoksen arvioidaan olevan ja toisaalta kuinka paljon jää varaa arvioidun uuden pitoisuustason ja vesistön ekologisen tilaluokan heikkenemisen välille. Fosforipitoisuuden pitäisi normaalilla vesijaksolla, jona tässä yhteydessä on käytetty vuosia , lisääntyä 7 µg/l, jotta tilaluokka fosforin osalta heikkenisi hyvästä tyydyttäväksi. Kuivalla jaksolla muutoksen pitäisi olla vielä suurempi. Fosforin arvioitu keskimääräinen pitoisuuslisäys päällysvedessä kesäaikana on 1,8 µg/l, joten lisäyksen pitäisi olla lähes nelinkertainen arvioituun verrattuna, jotta tilaluokka heikkenisi. Vastaavasti a-klorofyllin pitäisi normaalilla vesijaksolla lisääntyä 3,5 µg/l ja kuivalla vesijaksolla 2,5 µg/l jotta tilaluokka heikkenisi a-klorofyllin osalta hyvästä tyydyttäväksi. Arvioitu pitoisuuslisäys on normaalina vesijaksona 0,8 µg/l ja kuivalla jaksolla 1,0 µg/l, joten pitoisuuslisäysten pitäisi olla 2,5 4 -kertaisia arvioituun verrattuna, jotta tilaluokan heikkeneminen tapahtuisi. Koska muutosten pitäisi olla moninkertaisia arvioituun verrattuna, voidaan pitää todennäköisenä sitä, että tilaluokka ei näiltä osin tule muuttumaan. Typen osalta tavoitteellisen kuormituksen arvioidaan olevan samaa tasoa kuin mitä Savon Sellun toteutunut kuormitus on ollut, joten Kallaveden typpipitoisuus ei muutu Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormituksesta johtuen, mikäli tavoitetaso saavutetaan. Taulukko Kokonaisfosforin ja a-klorofyllin keskimääräinen pitoisuus. Nykytila = kesä-elokuun keskimääräinen pitoisuus päällysvedessä Kallaveden ekologisessa luokituksessa mukana olevilla havaintopaikoilla. nykytila pitoisuuslisä arvio nykytila +lisä luokkaraja Normaali jakso ( ) kok.p 18 1,8 19,8 25 a-klorofylli 7,5 0,8 8,3 11 Kuiva jakso ( ) kok.p 17 2,0 19,0 25 a-klorofylli 8,5 1,0 9,

158 Merkittävin epävarmuus liittyy happimallinnukseen ja ylipäätään happitilanteen vaikutusten arviointiin. Happimallinnuksen tuloksissa jätevesien purkualueen läheisyydessä tapahtuvaa BOD 7 :n aiheuttamaan hapen kulumista ei käytännössä ole havaittavissa, vaan jätevesien purkualueella ja jätevesien pääasiallisella kulkeutumisreitillä happitilanne jopa paranee mallinnuksen mukaan alusvedessä. Mallinnustuloksissa tämä selittyy jäähdytysvesien tuomalla happitäydennyksellä. Toisaalta mallinnustuloksissa COD:n aiheuttama hapen kuluminen kuluttaa alusveden happivaroja erityisesti Kallaveden keski- ja eteläosissa sekä lahtivesissä. Pitkästä viipymästä johtuen helposti hajoava orgaaninen aines on ehtinyt hajota ennen jätevesien kulkeutumista ko. alueille asti. Orgaanisen aineen hajoaminen hidastuu merkittävästi ajan kuluessa (Kuva 17-2) joten todellisuudessa hapen kuluminen kaukana purkualueelta ei ole yhtä nopeaa kuin mitä mallinnustulokset osoittavat, koska mallissa COD hajoaa vakionopeudella. Lisäksi happimallissa selvimmän vaikutuksen alue on Säyneensalon länsipuolella, vaikka olemassa olevien mittauksiin perustuvien havaintojen mukaan Savon Sellun jätevesien pääasiallinen kulkureitti on Säyneensalon itäpuolitse. Ei kuitenkaan ole mitään todellisuudessa esiintyvää syytä, minkä vuoksi Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevedet kulkeutuisivat vesistössä eri reittiä kuin Savon Sellun jätevedet, joten kyse on mallinnuksen epätarkkuudesta. AOX on mallinnettu konservatiivisena aineena, jolloin kiintoaineen mukana tapahtuvaa sedimentoitumista tai yhdisteiden hajoamista ei ole otettu huomioon, vaan pitoisuuden pieneneminen tapahtuu ainoastaan sekoittumalla ja laimentumalla. Myös metallit on arvioitu konservatiivisena aineena olettaen ikään kuin metallit olisivat kokonaan liuenneessa muodossa. Käytännössä kuitenkin suuri osa metalleista on kiintoaineeseen sitoutuneena, joten metalleita poistuu vesimassasta sedimentoitumalla. Lisäksi kiintoaineeseen sitoutuneet metallit eivät ole samalla tavoin biologisesti aktiivisia kuin vedessä liuenneena olevat metallit. YVA-vaiheen vedenlaatumallinnuksessa Finnpulpin veden otto oli Sorsasalon lounaispuolella, mutta lupaa haetaan veden ottoon Virtasalmesta. YVA-vaiheessa tehtiin vertailu jätevesien yleistä käyttäytymistä kuvaavan sulfaatin avulla eri ottopaikkojen vaikutuksesta vedenlaatumallinnuksen tuloksiin. Veden oton vaikutukset virtauksiin ovat paikallisia, eikä veden otto vaikuta jätevesien kulkeutumiseen Kallavedessä. Esimerkiksi Kelloselän eteläosassa (Kallavesi 345) ei käytännössä ole lainkaan eroa Finnpulpin jätevesien vaikutuksessa veden laatuun eri ottopaikkavaihtoehdoilla (Kuva 17-10). 157

159 Kuva Finnpulpin vedenottopaikkojen vaikutus vedenlaatumallinnuksen tuloksiin. Esimerkkinä Kelloselän eteläosassa sijatiseva havaintopaikka Kallavesi Ruoppauksen ja vesialueen täytön vaikutukset Ruopattavat alueet sijoittuvat pääsääntöisesti välittömästi rannan tuntumaan sekä raakaveden ottoputken että jätevesien purkuputken reitille. Vähäisiä ruoppauksia tarvitaan mahdollisesti myös kauempana jäteveden purkuputken linjauksen alueella. Ruopattava massamäärä on noin 900 m 3, josta 300 m 3 sijoittuu raakaveden ottoputken linjaukselle ja 600 m 3 jätevesien purkuputken linjaukselle. Lisäksi Sorsasalon kaakkoisrannalle tehdään pieni vesialueen täyttö äänivallin rakentamisen vuoksi. Tarvittavat ruoppaukset toteutetaan avoveden aikana. Kallavedellä tehdyssä sedimentin haitta-ainetutkimuksessa on todettu useassa kohteessa kohonneita haitta-ainepitoisuuksia (Pohjois-Savon ympäristökeskus ja Kuopion kaupunki 2008). Merkittävimmät haitta-aineet olivat öljyhiilivedyt, raskasmetallit ja PAHyhdisteet, mutta venesatamissa todettiin myös orgaanisia tinayhdisteitä. Sedimentti oli pilaantunut paikallisesti, eikä laaja-alaista pilaantuneisuutta esiintynyt. Suurimmat pitoisuudet todettiin lahdissa, joissa aiemmin on toiminut öljysatama ja joka nyt on rahtiliikenteen käytössä. Vuonna 2013 tehdyssä sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa havaittiin Sorsasalon edustan sedimentissä (havaintopaikka Kallavesi 338A) ruoppausmassojen läjityskelpoisuuden alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina kadmiumia, elohopeaa ja sinkkiä sekä PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä. Varsinaiselta ruoppausalueelta ei ole tietoja sedimentin haitta-ainepitoisuuksista. Jäteveden purkuputken ruoppaus sijoittuu Savon Sellun satama-alueen välittömään läheisyyteen, joten Kallavedeltä olevassa olevien sedimenttitutkimusten tulosten perusteella voidaan olettaa sedimentin sisältävän öljyhiilivetyjä, raskasmetalleja sekä PAHyhdisteitä. Ruopattavien massojen laatu tutkitaan ja massojen sijoitus päätetään sen perusteella. Sekä ruoppauksen että vesialueen täytön konkreettinen ja välitön vaikutus on veden väliaikainen samentuminen toimenpidealueen läheisyydessä. Samentumista tapahtuu jossain määrin kaikissa ruoppauksissa. Finnpulpin hankkeeseen liittyvät ruoppaukset ovat määrältään varsin pieniä, joten ruoppauksesta aiheutuva samentumishaitta rajoit- 158

160 tuu pienelle alueelle ruoppausalueen läheisyyteen ja on kestoltaan lyhytaikainen. Ruoppausajankohdan sääolot, erityisesti tuulen suunta, vaikuttaa siihen, mihin suuntaan työalueelta sameus leviää. Samentumisen yhteydessä veteen liettyvään kiintoaineeseen sitoutuneita ravinteita, happea kuluttavaa ainetta sekä haitta-aineita voi mobilisoitua. Yleensä haitta-aineet ovat tiukasti kiintoaineeseen sitoutuneena, eivätkä siten aiheuta haittaa esimerkiksi eliöstölle. Finnpulpin hankkeeseen liittyvät ruoppaukset ovat massaltaan niin pieniä, että haitta-aineiden mahdollisella mobilisoitumisella ei ole merkittävää vaikutusta Kallaveden tai edes Kelloselän tilaan. Pienestä ruopattavasta massamäärästä ja ruoppauksen lyhyestä kestosta johtuen, ruoppauksen ja vesialueen täytön vaikutusten vesistössä arvioidaan jäävän vähäisiksi, lyhytaikaisiksi ja paikallisiksi. Konkreettisin haitta on samentumasta aiheutuva visuaalinen haitta. Ruoppaus vaikuttaa toimenpidealueen vesikasvillisuuteen ja pohjaeläimistöön. Vaikutus on kuitenkin hyvin paikallinen, eikä vaikuta laajemmin Kelloselän pohjaeläimistön tai vesikasvillisuuden tilaan. Taantunut tai tuhoutunut pohjaeläimistö palautuu ruoppauksen jälkeen alueelle muutaman vuoden kuluessa. Kalastoon ruoppauksella ei käytännössä ole vaikutusta Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Finnpulpin yhteispuhdistamon jätevesistä kotitarvekalastukselle aiheutuvat kalastushaitat rajoittuvat paljolti Kelloselän alueelle ja vähäisemmässä määrin sen eteläpuoliselle Kallavedelle. Ammattimainen rysäkalastus Kallavedellä sijoittuu kokonaan ja verkkokalastus lähes kokonaan Säyneensalon eteläpuoliselle alueelle, mikä vähentää kuormituksesta ammattikalastukselle aiheutuvia haittoja. Ammattikalastukselle arvioidaan aiheutuvan saalistappioita pitkällä aikavälillä Kelloselän muikun troolauksen osalta. Etelämpänä Kallavedellä korvattavaa vahinkoa aiheuttaa jossakin määrin lisääntyneestä rehevyydestä johtuva kiinteiden ja seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen ja kalaston rakenteen muuttuminen särkikalavaltaisempaan suuntaan. Finnpulpin yhteispuhdistamon happea kuluttava kuormituksen (BOD 7, COD Cr ) vaikutukset näkyvät vesistövaikutusarvion mukaan lähinnä Kelloselällä ja Säyneensalon ympäristössä, jossa syvänteiden happipitoisuus laskee talvikerrostuneisuuskaudella. Laajamittaista alusveden hapettomuutta ei kuitenkaan Kallavedellä arvioida tapahtuvan. Paikallisesti syvänteiden alusveden happitilanne saattaa heikentyä nykyisestä. Kesäaikana jätevesikuormituksen vaikutuksen alusveden happitilanteeseen arvioidaan jäävän pieneksi. Kallaveden syvänteiden happitilanne on heikentynyt jo nykyisinkin, ja osaa syvänteistä hapetetaan keinotekoisesti. Happitilanteen heikkeneminen alueella heikentää ravinnekuormituksen tapaan lähinnä syyskutuisten kalalajien, käytännössä muikun, elinolosuhteita alueella. Kelloselkä on lähinnä muikun syönnösalue, ja se on merkittävä muikun troolausalue keväällä, mutta muikun pääasialliset kutualueet ovat Kelloselän eteläpuolisella Kallavedellä. Kelloselän happitilanteen heikkeneminen nykytilanteeseen verrattuna jää kokonaisuudessaan sen tasoiseksi, että sillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kevätkutuisten kalalajien kantoihin. Talvikutuinen made kärsii happitilanteen heikkenemisestä kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Kallavedellä fosfori toimii minimiravinteena, joten fosforikuormituksen lisääntyminen lisää vesistön rehevyyttä. Kelloselän lisääntyvä kalasto koostuu pääosin kevätkutuisista, vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestävistä kalalajeista, kuten hauki, ahven, lahna ja särki, joiden kantoihin ravinnekuormituksella ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Kalastajien mukaan vähäarvoisen kalan runsaus on kalastusta haittaa- 159

161 va tekijä Kallavedellä jo nykyisinkin. Ravinnekuormituksen aiheuttama perustuotannon kasvu seurausilmiöineen heikentää lähinnä syyskutuisten kalalajien eli käytännössä muikun lisääntymisolosuhteita Kelloselän alueella. Kelloselkä on lähinnä muikun syönnösalue, ja sen pääasialliset kutualueet ovat Kelloselän eteläpuolisella Kallavedellä. Ravinnekuormituksen vaikutukset Kelloselän alueella ja vähäisemmässä määrin myös sen eteläpuolisella Kallavedellä näkyvät selvimmin erilaisina kalastukseen liittyvinä haittoina, kuten kiinteiden ja seisovien pyydysten mahdollisesti lisääntyvänä limoittumisena, vesikasvillisuuden lisääntymisenä ja ranta-alueiden rehevöitymisenä. Kalojen käyttökelpoisuuteen lievällä rehevöitymisellä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Finnpulpin yhteispuhdistamon tuleva kuormitus on samaa tasoa kuin Savon Sellun kuormitus 1980-luvun alkupuolella, jolloin puolestaan biologinen hapenkulutus oli moninkertainen Finnpulpin yhteispuhdistamon kuormitukseen verrattuna. Tulevan kuormituksen kalataloudellisia vaikutuksia ei voida suoraan verrata 1980-luvulla vallinneeseen tilanteeseen, sillä tuolloin myös hajakuormitus ja muu pistemäinen kuormitus oli nykyistä suurempaa. Ravinnekuormitus yhdessä happea kuluttavan kuormituksen kanssa heikentää Kelloselällä syyskutuisen muikun lisääntymisalueiden laatua, mutta kevätkutuisten kalalajien lisääntymiseen tai lisääntymisalueiden laatuun kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Finnpulpin yhteispuhdistamon kiintoainekuormituksen vesistövaikutukset jäävät vesistövaikutusarvion mukaan vähäisiksi, ja niitä on havaittavissa ainoastaan Kelloselän syvänteen alueella. Syvännealue ei ole kalojen lisääntymisaluetta, ja kokonaisuudessaan kiintoainekuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta Kelloselän kalastoon tai kalastukseen. Kuormituksen vähäisyydestä johtuen sillä ei ole myöskään merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia Kelloselän kalastoon. Finnpulpin yhteispuhdistamon sulfaattikuormituksen selvät vaikutukset rajoittuvat pienelle alueelle purkupaikan läheisyyteen. Suurimmat pitoisuuslisäykset ovat Kelloselän syvänteen alusvedessä talvella tasoa 140 mg/l ja päällysvedessä tasoa 50 mg/l. Ko. pitoisuustasot eivät ole vielä kalastolle haitallisia, ja ne rajoittuvat suppealle alueelle. Sulfaatti voi välillisesti lisätä vesistön kerrostuneisuutta, mutta Kallavedellä vesistön pysyvää suolakerrostuneisuutta ei arvioida syntyvän. Finnpulpin yhteispuhdistamon metallikuormituksen vaikutukset Kallaveden vedenlaatuun ovat vähäiset, eikä sillä ole vaikutusta purkualueen kalastoon tai kalojen käyttökelpoisuuteen. Vesistövaikutusarvion mukaan elohopean, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet laskevat hyvin lyhyellä matkalla purkuputken suulta alle ko. metalleille asetettujen ympäristönlaatunormien. Vesistövaikutusarvion mukaan metsäteollisuuden jätevesien AOX-yhdisteet ovat rakenteeltaan luonnossa tavattavien yhdisteiden kaltaisia, eivätkä ne ole ravintoketjussa kertyviä yhdisteitä. Sellun valkaisuprosessien kehittyminen on vähentänyt AOXpäästöjä, eikä haitallisia vaikutuksia enää havaita Suomessa massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla. Lukuun ottamatta aivan purkualueen lähiympäristön alusvettä talvella AOX:n arvioidut pitoisuuslisäykset ovat Kelloselällä samaa tasoa kuin metsäteollisuuden kuormittamista vesistöistä mitatut pitoisuudet 2000-luvulla, joten AOXkuormituksella ei arvioida olevan haitallista vaikutusta Kallaveden kalastoon. Jäähdytysvedet heikentävät paikallisesti talvikutuisen mateen lisääntymisolosuhteita Sorsasalon rannassa. Veden lämpiäminen suosii vesistön rehevöitymisen tapaan periaatteessa särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Merkittävästi lämpiävän vesialueen koko on kuitenkin niin pieni, että sillä ei ole kokonaisuutena merkittävää vaikutusta Kelloselän kalaston rakenteeseen. Kallavesi on luokiteltu lohikalavedeksi, jossa lämpötilan nousu ei saa olla yli 1,5 C (VnP 1172/1999). Jäähdytysvesien vuoksi 160

162 raja-arvo ylittyy Kelloselän pohjoisosassa Sorsasalon lähialueella, mutta sillä ei pienialaisuutensa vuoksi arvioida olevan merkittävää vaikutusta Kallaveden lohikalakantoihin. Talvikalastus vaikeutuu Kelloselällä jäähdytysvesien vuoksi. Talvella jäähdytysvesien purkualueelle muodostuu sula-alue ja jäähdytysvedet myös heikentävät Kelloselän jääpeitettä, jolloin jääolosuhteet muodostuvat alueella ennalta arvaamattomiksi. Finnpulpin jäähdytysvesien purku vaikeuttaa tai estää jäällä liikkumisen Kelloselän pohjoisosassa. Leutona talvena myös Kelloselän keskiosassa jään paksuus voi olla vaarallisen ohut. Erityisesti alku- ja lopputalvesta jäällä liikkumisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta koko Kelloselän alueella. Veden oton yhteydessä lähinnä pientä kalaa voi joutua vedenottoputkeen. Kalojen joutumista vedenottoputkeen vähennetään välpillä ja erilaisilla suuaukon teknisillä ratkaisuilla. Vedenottoputkeen ajautuva kalamäärä arvioidaan sen tasoiseksi, että sillä ei ole vaikutusta Kallaveden kalakantaan Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutukset Leviämismallilaskelmien tulosten perusteella voidaan arvioida, että Finnpulpin tehtaan normaalitoiminnan rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöt sekä pelkistyneiden rikkiyhdisteiden päästöt eivät aiheuta terveydellistä riskiä lähialueen asukkaille, sillä terveyden suojelemiseksi annetut ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot alittuivat selvästi koko tutkimusalueella. Leviämismallilaskelmien tuloksena saadut typpidioksidin, rikkidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuslisät olivat korkeimmillaankin alle 1 % vastaavista vuosikeskiarvopitoisuudelle asetetuista raja-arvoista. Leviämismallilaskelmien tulosten mukaan Finnpulpin tehtaan päästöjen aiheuttamat korkeimpien pitoisuuksien vyöhykkeet painottuvat pääasiassa tehtaan pohjois-, kaakkois- ja luoteispuolelle, koska alueella vallitsevat tuulensuunnat ovat kaakosta, etelästä ja luoteesta. Tehdas ei aiheuta hajua ympäristöön normaalitoiminnan aikana Typpidioksidipitoisuudet (NO 2 ) Mallinnettujen päästöjen aiheuttamat typpidioksidipitoisuuksien (NO 2 ) korkeimmat vuosikeskiarvopitoisuuksien lisäykset tutkimusalueella on esitetty seuraavissa kartoissa (Kuva 17-11). Laskelmissa on huomioitu typenoksidipäästöjen ilmakemiallinen muutos kulkeutumisen aikana. Koko tutkimusalueen suurimmaksi tehtaan päästöistä aiheutuvaksi typpidioksidipitoisuuden (NO 2 ) vuosikeskiarvoksi saatiin 0,3 µg/m 3 (raja-arvo 40 µg/m 3 ). Typpidioksidipitoisuudet olivat suurimmillaan noin 6 % ilmanlaadun ohjearvoista ja 4 % rajaarvoista. Kokonaistypenoksidipitoisuuden (NO x ) vuosikeskiarvolle ekosysteemien suojelemiseksi annettu kriittinen taso (30 µg/m 3 ) ei ylittynyt tutkimusalueella. Siilinjärven Vuorelassa, mihin suuntaan vallitsevat tuulen suunnat Finnpulpin tehtaalta ovat, typpidioksidin vuosikeskiarvo vuonna 2009 oli 3 μg/m 3. Finnpulpin tehdas aiheuttaisi typpidioksidipitoisuuksiin noin 10 % lisän (0,3 µg/m 3 ), mutta kokonaispitoisuus jäisi silti vain noin 8 %:in ilmanlaadun raja-arvosta (raja-arvo 40 µg/m 3 ). 161

163 Kuva Typpidioksidin korkein vuosikeskiarvopitoisuuden lisäys. Nykytilanne vasemmalla ja tuleva tilanne oikealla. Taustapitoisuus noin 3 μg/m Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet (PM 10 ) Mallinnettujen päästöjen aiheuttamat hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien korkeimmat vuosikeskiarvopitoisuudet tutkimusalueella on esitetty seuraavissa kartoissa (Kuva 17-12). Tehtaiden hiukkaspäästön on mallilaskelmissa oletettu kokonaisuudessaan olevan hengitettävien hiukkasten kokoluokkaa eli halkaisijaltaan alle 10 µm hiukkasia (PM 10 ). Koko tutkimusalueen suurimmaksi tehtaan päästöistä aiheutuvaksi hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 0,5 µg/m 3 (raja-arvo 40 µg/m 3 ). Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat suurimmillaan noin 6 % ilmanlaadun ohjearvoista ja 4 % raja-arvoista. Siilinjärven Vuorelassa, mihin suuntaan vallitsevat tuulen suunnat Finnpulpin tehtaalta ovat, hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskiarvo vuonna 2009 oli 10 μg/m 3. Finnpulpin tehdas aiheuttaisi hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin noin 5 % lisän (0,5 µg/m 3 ), mutta kokonaispitoisuus jäisi silti vain noin 26 %:iin ilmanlaadun raja-arvosta (raja-arvo 40 µg/m 3 ). 162

164 Kuva Hengitettävien hiukkasten korkein vuosikeskiarvopitoisuuden lisäys. Nykytilanne vasemmalla ja tuleva tilanne oikealla. Taustapitoisuus noin 10 μg/m Rikkidioksidipitoisuudet (SO 2 ) Mallinnettujen päästöjen aiheuttamat rikkidioksidipitoisuuksien korkeimmat vuosikeskiarvopitoisuudet tutkimusalueella on esitetty seuraavissa kartoissa (Kuva 17-13). Koko tutkimusalueen suurimmaksi tehtaan päästöistä aiheutuvaksi rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 0,05 µg/m 3 (raja-arvo 20 µg/m 3 ). Rikkidioksidipitoisuudet olivat suurimmillaan noin 3 % ilmanlaadun ohjearvoista ja 1 % raja-arvoista. Vuonna 2014 rikkidioksidin ohjearvoon verrattava vuosikeskiarvo Sorsasalossa oli 2,7 μg/m 3. Finnpulpin tehdas aiheuttaisi rikkidioksidin pitoisuuksiin enimmillään noin 2 % lisän (0,05 µg/m 3 ), mutta kokonaispitoisuus jäisi silti vain noin 14 %:in ilmanlaadun raja-arvosta (raja-arvo 20 µg/m 3 ). 163

165 Kuva Rikkidioksidin korkein vuosikeskiarvopitoisuuden lisäys. Nykytilanne vasemmalla ja tuleva tilanne oikealla. Taustapitoisuus noin 2,7 μg/m Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet Mallinnettujen päästöjen aiheuttamat pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksien korkeimmat vuorokausikeskiarvopitoisuudet tutkimusalueella on esitetty seuraavissa kartoissa (Kuva 17-14). Koko tutkimusalueen suurimmaksi tehtaan päästöistä aiheutuvaksi TRS-pitoisuuden vuorokausikeskiarvoksi saatiin 0,4 µg/m 3 (ohje-arvo 10 µg/m 3 ). Korkeasta piipusta vapautuvat päästöt ehtivät laimentua leviämisen aikana tehokkaasti, jolloin maanpintapitoisuudet jäävät hyvin pieniksi. TRS-pitoisuudet olivat suurimmillaan noin 5 % ilmanlaadun ohjearvosta. Sorsasalon ilmanlaadun mittausasemalla mitattuja TRS-pitoisuuksia verrattiin samaan pisteeseen mallilaskelmilla saatuihin tuloksiin. Mitatut pitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia kuin mallinnetut nykytilanteen TRS-pitoisuudet. Mittauksin saadut TRSpitoisuudet osoittavat, että mittausalueella on Savon Sellun tehtaan ja suunnitellun Finnpulpin tehtaan piippujen lisäksi myös hajapäästölähteitä, joilla on suurempi vaikutus alueella mitattuihin TRS-pitoisuuksiin ja niiden aiheuttamiin hajutilanteisiin kuin piippujen kautta vapautuvilla päästöillä. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden vuorokausiarvot Sorsasalossa vuonna 2014 olivat 0,4-1,4 μg/m 3. Mallinnuksen mukaan koko tutkimusalueen TRS-pitoisuuden vuorokausikeskiarvoksi saatiin maksimissaan 0,5 µg/m 3. Finnpulpin tehtaan toiminnan myötä TRS vuorokausikeskiarvopitoisuudet ovat 0,4-1,9 μg/m 3, mikä on alle hajukynnyksen 3 hy/m 3 (2,1 µg/m 3 ). 164

166 Kuva Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) korkein vuosikeskiarvopitoisuuden lisäys. Nykytilanne vasemmalla ja tuleva tilanne oikealla Hajujen esiintyminen normaalitoiminnan aikana Uusi tehdas ei aiheuta hajua ympäristöön normaalitoiminnan aikana eli ympäristön hajutilanne säilyy pääsääntöisesti nykyisen kaltaisena. Epäsuotuisissa säätilanteissa Finnpulpin tehtaan normaalitoiminta voi aiheuttaa lievää hajuhaittaa joillakin alueilla. Korkeimmat hajupitoisuudet havaitaan todennäköisesti heikkotuulisissa tilanteissa, jolloin sekoittuminen on vähäistä. Kun tuulennopeus on suurempi ja sekoittumisolosuhteet ovat hyvät, hajut leviävät ja laimenevat tehokkaammin. Mallilaskelmien tulosten mukaan selkeästi tunnistettavia lyhytaikaisia hajuja (hajukynnys 3 hy/m 3, 30 s) esiintyisi alle 3 % vuoden tunneista eli alle 260 tunnin aikana. Pitkäaikaisia hajutilanteita, jolloin hajua esiintyisi koko tunnin ajan yhtäjaksoisesti, ei esiintynyt juuri lainkaan. Savon Sellun hajumallinnuksen mukaan (Jyväskylän yliopisto 2011) alue, jolla nykyisin voidaan havaita pitkäaikaisia hajutilanteita (3 hy/m 3 ) 1 %:na vuoden tunneista, ulottui Vuorelan asuinalueen eteläosiin, Uuhimäen alueelle, Ranta-Toivalaan sekä Päivärantaan, Kettulanlahteen ja Kelloniemeen sekä kaakossa Karhonsaareen (Kuva 16-15). Alue, jolla voidaan havaita voimakasta hajua 1 %:na vuoden tunneista, kattoi Sorsasalon saaren sen länsiosia lukuun ottamatta ja ulottui etelässä Kettulanlahden pohjoisosiin, pohjoisessa Virtasalmen rannalle sekä osaan Uuhimäkeä. (Jyväskylän yliopisto 2011) Poikkeuksellisten tuotantotilanteiden päästötarkastelut Poikkeustilanteiden päästötarkastelut tehtiin maksimipäästötarkasteluna, joissa päästöjä esiintyy vuoden jokaisena tuntina enimmäismäärä. Tarkastelulla selvitettiin, kuinka korkeiksi poikkeuksellisten tilanteiden pitoisuudet suurimmillaan voivat kohota esiintyessään satunnaisesti pitkällä ajanjaksolla. Poikkeuksellisten tilanteiden hetkittäisen luonteen vuoksi kuvissa on ilmoitettu vain määritettävissä olleet lyhytaikaispitoisuudet. 165

167 Nämä edustavat enimmäistasoa, jolle pitoisuudet voivat kohota poikkeustilanteen aikana. Poikkeustilanteessa P1 rikkidioksidi- ja TRS-pitoisuudet alittivat ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot. Poikkeustilanteessa P2 rikkidioksidipitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin poikkeustilanteessa P1 ja päästön aiheuttama korkein tuntiohjearvoon verrannollinen rikkidioksidipitoisuus ylitti vastaavan ohjearvon. Muut rikkidioksidin raja- ja ohjearvot eivät ylittyneet. Mallinnettujen poikkeuksellisten päästötilanteiden aiheuttamat TRSpitoisuudet alittivat ilmanlaadun ohjearvon kummassakin tarkastelussa (P1 ja P2). Korkeimmillaan pitoisuudet olivat poikkeustilanteessa P2 13 % ohjearvosta. Mallinnusten tulokset on esitetty karttoina kuvissa (Kuva ja Kuva 17-16). Käytännössä poikkeustilanne P2 ei kestä vuorokautta yhtäjaksoisesti vaan on tyypillisesti muutamien tuntien pituinen. Tällöin vuorokausikeskiarvot jäävät selvästi mallinnuksessa saatuja keskiarvoja pienemmiksi. Poikkeustilanteessa P3 eli äärimmäisessä häiriötilanteessa (esim. täydellinen sähkökatko), rikkivedyn hajukynnys ylittyy leviämismallilaskelmien mukaan jopa 25 kilometrin päässä Finnpulpin tehtaalta. Näin ollen koko kilometrin tutkimusalueella on mahdollista äärimmäisessä häiriötilanteessa havaita hajua. Yksittäisen häiriötilanteen sattuessa hajua ei kuitenkaan havaita yhtaikaa kaikissa ilmansuunnissa päästölähteen ympärillä, vaan hajua havaitaan sillä hetkellä vallitsevan tuulensuunnan alapuolella. Poikkeustilannetarkastelussa P3 tarkasteltu päästö on hyvin lyhytkestoinen (10 minuuttia), mikä aiheuttaa omat haasteet mallinnukselle. Käytetyt leviämismallit on optimoitu tunnin aika-askeleella eteneviksi eli päästö pysyy tunnin ajan samana. Poikkeustilanteen P3 kaltaisia häiriöpäästöjä voi tapahtua tehtaan ensimmäisen käyntivuoden aikana 2-3 kpl, toisen ja kolmannen käyntivuoden aikana 1 kpl ja sen jälkeen satunnaisesti muutaman vuoden välein. Kuva Poikkeustilanteen P1 (seisokkitilanne) aiheuttama rikkidioksidin ja pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) korkeimmat vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet. 166

168 Kuva Poikkeustilanteen P2 (tyypillinen käynnistys- tai pysäytystilanne tai poikkeuksellinen ajotilanne) aiheuttama rikkidioksidin ja pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) korkeimmat vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet Vaikutukset maaperään ja pohjaveteen Tehtaan normaalissa toiminnassa vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen ei synny. Mahdollisissa kemikaali- tai öljyvuoto-onnettomuustilanteessa vaikutusten merkittävyyden arvioidaan olevan vähäinen, koska tehtaalla huolehditaan riittävistä suojaustoimenpiteistä Melun vaikutukset Käytönaikainen melu on jatkuvaa pääasiassa puhaltimista ja pumpuista johtuvaa melua ja voi sisältää jonkin verran kapeakaistaisuutta, mutta oletettavasti vain vähän impulssimaisuutta kuorimon ja puunkäsittelyn sijaitessa alueen keskiosassa luonnollisen kallioalueen takana. Melulaskelmien tulosten perusteella melutilanne kasvaisi hankkeen myötä etenkin Sorsasalon saaren itäosan sekä Virtasalmen rannan loma-asuinrakennuksilla tehdasalueen pohjoispuolella. Liikennemelu kasvaa jonkin verran valtatien 5 molemmin puolin raskaiden ajoneuvokuljetusten ja raideliikennemelun vuoksi. Liikennemelun kasvu on suurinta valtatiellä 5 pohjoiseen päin, mutta laskelmien perusteella sen ei oleteta kasvattavan merkittävästi tai havaittavasti melutasoa esim. Siilinjärven Vuorelan alueella. Melun nykytila on valtatien 5 osalta jo paikoin varsin korkea, mikä osaltaan alentaa muutoksen havaittavuutta. Kaikkiaan melutilanteen muutos on varsin paikallinen ja keskittyy etenkin Sorsasalon saaren itäpuolen keski- ja koillisosiin sekä itse tehdasalueelle. Meluvaikutusten arvioinnissa on käytetty apuna YVA-menettelyn yhteydessä laadittua melumallinnusta sekä siihen ympäristölupahakemuksen laatimisen yhteydessä laadittua päivitystä. Lisäksi ympäristölupahakemuksen ja asemakaavan laatimisen yhtey- 167

169 dessä on laadittu alustava meluntorjuntasuunnitelma, joka on tämän hakemuksen liitteenä (liite 12). Tehtaan käyttöönottovaiheessa voi esiintyä normaalikäyttöä voimakkaampaa ääntä johtuen esim. kattiloiden puhalluksista. Melutapahtumat ovat luonteeltaan usein lyhytkestoisia, mutta voivat toistua käyttöönoton eri vaiheissa. Käyttöönoton erikoistilanteista voidaan antaa esim. virallinen meluilmoitus. Käytönaikainen melu on jatkuvaa pääasiassa puhaltimista ja pumpuista johtuvaa melua ja voi sisältää jonkin verran kapeakaistaisuutta, mutta oletettavasti vain vähän impulssimaisuutta kuorimon ja puunkäsittelyn sijaitessa alueen keskiosassa luonnollisen kallioalueen takana. Mallinnuksen mukaan tehtaan käytönaikainen 55 db(a):n keskiäänitason LAeq meluvyöhyke ilman meluntorjuntatoimenpiteitä päiväaikana teollisuusmelun osalta leviäisi enimmillään noin 150 metrin päähän tehdasalueen rajasta Sorsasalossa Virtasalmelle päin, mutta pääsääntöisesti pysyisi tehdasalueen rajalla. Yöaikana 50 db(a):n vyöhyke leviää mallinnuksen mukaan noin 250 metrin säteelle Virtasalmelle päin sekä jonkin verran tehdasalueen ulkopuolelle muilta suunnilta. Melulaskelmien tulosten perusteella tehtaalta kantautuva enimmäkseen tasainen teollisuusmelu kasvaisi etenkin Sorsasalon saaren sekä Virtasalmen rannan loma-asuinrakennuksilla suunnitellun tehdasalueen pohjoispuolella (esim. Lukkosalmentiellä). Melulaskennoissa ei ole huomioitu lentomelua ja tai melua Ekokem-Palvelu Oy:n jätteenkäsittelylaitokselta, jonka katsottiin olevan niin vähäistä ja joka suuntautuu etelään ja Savon Sellun tehdasta päin. Kelloniemen kärkeen suunnitellun FinnHEMS lääkintähelikopteripalvelun aiheuttamat melutasot ovat keskiäänitasolla sen verran alhaisia että niillä ei ole merkittävää vaikutusta kokonaismelutilanteen muutokselle (Nykytila + Finnpulp Oy:n ennuste). Lentomelu Kuopion Rissalan kentältä on mallinnettu (Kuopion lentoasema, lentokonemeluselvitys, Finavia A 1/2010) ennustelaskentana vuoteen 2025 asti L DEN (Day- Evening-Night) meluvyöhykkeinä. Mallinnustuloksista nähdään että vyöhykkeet ovat vielä varsin kaukana Finnpulp Oy:n hankealueelta ja 50 db:n L DEN melukäyrillä ei ole yhteyttä hankealueen db(a):n melukäyriin. Seuraavissa kuvissa (Kuva a ja b) on esitetty päivä- ja yöajanajan melumallinnuskartat tulevasta tilanteesta ilman meluntorjuntatoimenpiteitä. Jotta nähdään melun muutos nykytilaan nähden, mallinnettiin vielä erilliset melun muutoskartat (kaikki melulähteet), joista nähdään melun kasvu alueittain päivällä klo ja yöllä klo (Kuva 17-18). 168

170 Kuva a ja b. Päivä- ja yöajan keskiäänitasot ilman meluntorjuntatoimenpiteitä, ennustetilanne, Nykytila + Finnpulp Oy. 169

171 Kuva a ja b. Päivä- ja yöajan keskiäänitason muutos, ennustetilanne ilman meluntorjuntatoimenpiteitä. 170

172 Muutoskartoista nähdään, että kuljetusten aiheuttama tieliikennemelun muutos on VT5 kohdalla tien molemmin puolin alle 2 db. Suurin muutos kohdistuu Virtasalmen puolelle (Siilinjärvi, Kuopio) yöaikana, mikä johtuu uuden tehtaan tasaisen teollisuusmelun lisäyksestä alueen nykyiseen melutasoon. Kaikkiaan melutilanteen muutos on varsin paikallinen ja keskittyy etenkin Sorsasalon saaren keski- ja koillisosiin, Virtasalmen rannan molemmin puolin tehtaan kohdalla sekä etenkin itse tehdasalueelle Meluntorjuntatoimenpiteiden vaikutus melutasoon Alustavan meluntorjuntasuunnitelman tulokset on esitetty liitteessä 12 ja alla olevissa mallinnuskartoissa. Laskentatulosten perusteella nähdään, että meluntorjunta on kohdistettu Virtasalmen rannan kohteisiin (mm. Halmejoentien ja Lukkosalmentien rakennukset), jossa suurin alustavilla meluntorjuntatoimilla saavutettavissa olevan vaimennus on noin 6 db. Kaikkiaan alustava meluntorjunta laskee YVAn laskennan aikaista tilannetta 0-6 db ja on pienimmillään VT5 pohjoispuolella, sillä alustavaa meluntorjuntaa ei kohdistettu tieliikennemelulle. Kuva Alustava meluvallisuunnitelma. Meluntorjunnan jälkeen päiväaikana klo ylittyy 55 db(a):n ohjearvo kahdessa kohteessa (Päivärannantie 427 ja Tavirannantie 2). Yöaikana klo ylittyy 50 db(a):n ohjearvo yhdessä kohteessa osoitteessa Tammirannantie 17 (Siilinjärvi). Ylitysten syynä on ennen kaikkea kuljetusten melu VT5:llä. Näissä kohden nykytilan laskennallinen taso on myös hyvin merkittävä (Päivärannantie 427:ssä db(a) ja Tavirannantie 2:ssa db(a)), joka tarkoittaa siten hyvin vähäistä muutosta nykytilaan nähden. 171

173 Kuva a ja b. Päivä- ja yöajan keskiäänitasot, ennustetilanne meluntorjuntatoimenpiteiden kanssa. Nykytila + Finnpulp Oy. 172

174 17.8 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin Hankkeesta ei aiheudu suoria vaikutuksia ympäristön Natura- tai luonnonsuojelualueille. Toiminta-aikaan keskittyvät suojelualuevaikutukset liittyvät lähinnä ilma- ja vesipäästöihin sekä meluun. Vesistövaikutusten osalta Kallaveden rehevöityminen ja kasviplanktonin lisääntyminen voisivat ulottua vähäisessä määrin laajalle Natura-alueelle Keski-Kallaveden saaristo. Samaan alueeseen kuuluu kansainvälisesti tärkeä (IBA) lintualue Keski-Kallavesi ja Kuhanen. Vaikutukset tälle alueelle on arvioitu korkeintaan vähäisiksi, eikä näin ollen luonnonsuojelulain 65 mukaisen Natura-arvioinnin laatimista nähdä hankkeeseen liittyen tarpeelliseksi. 173

175 18 ARVIO TOIMINTAAN LIITTYVISTÄ RISKEISTÄ, ONNETTOMUUKSIEN ESTÄMISEKSI SUUNNITELLUISTA TOIMISTA SEKÄ TOIMISTA HÄIRIÖTILANTEISSA Tehtaan toiminnassa on tunnistettu ja arvioitu mahdolliset onnettomuustilanteet, joilla voi tapahtuessaan olla vaikutuksia laitosalueen ulkopuolelle. Tapahtumien todennäköisyydet ovat yleisesti ottaen hyvin epätodennäköisiä. Onnettomuuksien ympäristövaikutuksia arvioitaessa laitoksen oletetaan olevan suunniteltu ja rakennettu kemikaaliturvallisuuslainsäädännön, teollisuuden standardien ja alan hyvien käytäntöjen mukaisesti. Näin ollen suurin osa mahdollisista ympäristöriskeistä rajautuu laitosalueelle ja niillä ei ole vaikutusta vesistöön, maaperään tai haittaa eläin- ja kasvilajeille. Suunniteltu hanke kuuluu niin sanotun Seveso III -direktiivin (2012/18/EU) soveltamisalaan. Seveso III -direktiivin mukaisten suuronnettomuusvaaraa aiheuttavien laitosten osalta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes määrittelee laitokselle ns. konsultointivyöhykkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Onnettomuuksista, joista voi olla seurauksen päästö ilmaan, maaperään tai vesistöön ja tulipaloista ilmoitetaan palo- ja pelastustoimelle. Vaaratilanteita ja niiden torjuntaa harjoitellaan säännöllisesti. Tehtaan oma henkilökunta koulutetaan toimimaan poikkeuksellisissa tilanteissa. Tehtaalle laaditaan palo- ja pelastussuunnitelma, jonka alueellinen pelastuslaitos hyväksyy. Pelastustoimi tulee tekemään tehtaalle säännöllisesti tarkastuksia. Tarkastuksissa havaitut mahdolliset puutteet korjataan turvallisuustason säilyttämiseksi. YVA-menettelyn yhteydessä laaditussa tehtaan alustavassa riskianalyysissä tunnistettiin yhteensä 32 vaaratilannetta, joista luokiteltiin ne vaaratilanteet, joilla on vaikutuksia tehdasalueen ulkopuolelle. Riskianalyysin perusteella valittiin skenaariot, joista mallinnettiin räjähdyksien aiheuttamaa ylipainetta, tulipalojen aiheuttamaa lämpösäteilyä sekä kaasujen leviämistä ilmassa. Valittujen onnettomuustilanteiden vaikutukset on esitetty myöhemmin tässä luvussa ja turvallisuusselvityksessä sekä suuronnettomuuksien vaikutusten arviointiraportissa (liite 13) Kemikaalivuodon ympäristövaikutukset Tehdas tulee olemaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valvoma laajamittaista kemikaalien käsittelyä ja varastointia harjoittava laitos. Suurin osa tehtaalla käsiteltävistä kemikaaleista ovat terveydelle ja ympäristölle haitallisia. Kemikaalivuodot tapahtuvat tyypillisesti säiliön ylitäytön, purku- tai siirtoyhteen rikkoontumisen vuoksi. Kemikaalien pääsy maaperään, pohjaveteen tai vesistöön on kuitenkin epätodennäköistä. Säiliöt on varustettu ylitäytön estimillä ja suoja-altailla. Toimenpiteet estävät kemikaalin pääsyn maaperään tai pohjaveteen. Kemikaalivarastoalueet viemäröidään, jolla varmistetaan, että kemikaalipäästö ei kulkeudu sadevesijärjestelmään. Kemikaalivuoto voidaan pysäyttää viimeistään varoaltaaseen ennen sen joutumista jätevedenpuhdistamolle Kemikaalikuljetusonnettomuuksien ympäristövaikutukset Kemikaaleja kuljetetaan tehtaalle päivittäin maanteitse ja mahdollisesti junalla. Kemikaalien kuljetuskaluston onnettomuudet ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Vaarallisten kemikaalien kuljetuskaluston ja kuljettajan pätevyysvaatimukset ovat lakisääteisiä. Onnettomuuden sattuessa nestemäistä kemikaalia voi valua maaperään, pohjaveteen 174

176 tai ojaan ja edelleen vesistöön säiliön tilavuuden verran. Onnettomuuksiin liittyy tulipalon mahdollisuus, jolloin voi syntyä terveydelle haitallisia savukaasuja ja sammutuksen yhteydessä kemikaalipitoisia sammutusvesiä Klooridioksidiveden siirtoputken rikkoutumisesta johtuva klooridioksidipäästö Merkittävin kemikaaleihin liittyvä riski on valmistettavan ja valkaisussa käytettävän klooridioksidiveden vuoto. Klooridioksidiveden merkittävästä vuodosta ja haihtumisesta voisi aiheutua vaara ympäristöön. Klooridioksidikaasu ja sen vesiliuokset ovat terveydelle haitallisia voimakkaasti ärsyttäviä aineita. Klooridioksidi on luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi vesieliömyrkyllisyyden perusteella. Klooridioksidin vesiliuos hajoaa valon vaikutuksesta kloorivedyksi ja kloorihapoksi. Jos putkistovuoto tapahtuu ulkoalueella, klooridioksidiliuoksesta vapautuu klooridioksidikaasua ympäristöön. Vuoto havaitaan automaattisella virtausmittausjärjestelmällä, jolloin liuoksen syöttö katkaistaan. Vuodon sattuessa vuotanut klooridioksidivesi voidaan peittää sammutusvaahdolla, joka estää sen haihtumista. Klooridioksidin ollessa ilmaa raskaampi kaasu, se kerääntyy maastonmuotojen mukaan mataliin kohtiin. Klooridioksidivesivuoto on lyhytaikainen ja sen ei arvioida aiheuttavan vaikutuksia tehdasalueen ulkopuolella. Jos näin kuitenkin tapahtuu, onnettomuudelta voidaan suojautua esimerkiksi pysäyttämällä tuloilmajärjestelmä sekä sulkemalla ovet, ikkunat ja tuuletusluukut Raskaan polttoöljyn säiliöpalo Raskaan polttoöljysäiliön suurpalon lämpösäteilyn vaikutukset kohdistuvat tehdasalueelle. Palo aiheuttaa laitoksen ulkopuolelle savukaasupäästöjä. Palon sattuessa lähialueen ihmisiä kehotetaan pysymään sisätiloissa ja sulkemaan ovet ja ikkunat. Tapahtuessaan palo havaittaisiin erittäin nopeasti ja pelastuskalusto saapuisi paikalle Happivuoto happitehtaalla Happitehtaalla varastoidaan nestemäistä happea, jota voi onnettomuustilanteessa (esim. putkirikko) päästä purkautumaan laitoksen pihalle. Purkuputken täydellistä rikkoutumista pidetään hyvin epätodennäköisenä. Happi ei itsessään ole vaarallinen aine, mutta se kiihdyttää suuresti muiden aineiden palamista ja päästessään reagoimaan orgaanisten aineiden kanssa se voi aiheuttaa räjähdysmäisiä paloja. Kaasumainen happi on ilmaa raskaampaa, joten happi kerääntyy maastonmuotojen mukaan mataliin kohtiin Hakevaraston tulipalo Hakevaraston tulipalon lämpökuorma rajoittuu tehdasalueelle noin metrin säteelle palokohdasta. Suurpalossa syntyvät savukaasut leviävät ympäristöön ja voivat aiheuttaa tilapäistä haittaa. Tulipalon sammutusvedet voivat sisältää epäpuhtauksia, jonka vuoksi niiden imeytyminen maaperään ja suora pääsy vesistöön tai jäteveden puhdistamolle estetään. Hulevedet johdetaan laskeutusaltaaseen, josta epäpuhtaudet saadaan kerättyä pois. Käsitelty vesi johdetaan kosteikkoimeytykseen. Tulipalon hallitsematon leviäminen on epätodennäköistä, sillä palo on hallittavissa tavanomaisilla palotorjuntatekniikoilla. 175

177 18.7 Biokaasulaitoksen häiriötilanteet Biokaasulaitos toteutetaan noudattaen voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Ennen rakentamisen aloittamista haetaan etukäteen tarvittavat hyväksynnät TUKESilta biokaasun tuottamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvien rakenteiden ja laitteiden toteuttamisesta. Laitteiden sekä laitoksen käyttöönottotarkastus tehdään valtuutetun tarkastuslaitoksen toimesta. Kaasunkäsittelylaitteistoon rakennetaan määräysten mukaiset liekinestimet, kaasuhälyttimet, kaasun metaanipitoisuuden ja paineen mittauslaitteistot. Biokaasulaitokselle laaditaan turvallisuussuunnitelma, jossa annetaan ohjeet toiminnasta poikkeustilanteissa. Tarpeen mukaan onnettomuus- ja vaaratilanteista toimitetaan ilmoitus aluehälytyskeskukseen. Muissa varotoiminnoissa toimitaan tehtaan poikkeustilanneohjeistuksen mukaisesti Jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintymisen vaikutukset Jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintymisen vaikutukset on esitetty luvussa

178 19 LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU SEKÄ RAPORTOINTI 19.1 Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi 19.2 Käyttötarkkailu Koska kyse on uudesta toiminnasta, hakija esittää, että lupaan otetaan määräys päivitetyn tarkkailuohjelman toimittamisesta viranomaiselle puoli vuotta ennen laitoksen käynnistymistä. Tarkkailuohjelmassa tullaan esittämään myös konkreettinen toimintamalli häiriötilanteiden toimenpiteiksi ja selkeät kynnykset sille, millaisissa tilanteissa tehtaan tuotanto täytyy ajaa alas esimerkiksi hajujen aiheuttamien viihtyvyyshaittojen estämiseksi. Alla on esitetty pääperiaatteet tarkkailusta ja raportoinnista Prosessilaitteet Biotuotetehtaan toimintaa, käyttöä ja häiriötilanteita tarkkaillaan ja käyttötarkkailun tiedoista pidetään kirjaa. Osastoja ohjataan automaatiojärjestelmillä ja valvomossa on jatkuvasti henkilökuntaa. Käyttötiedot kerätään ja tallennetaan automaatiojärjestelmään. Lisäksi toiminnasta pidetään sähköistä käyttöpäiväkirjaa. Tehtaan tarkkailuun liittyvät toimintaohjeet laaditaan vastaamaan tätä tarkkailusuunnitelmaa sen tultua hyväksytyksi. Käyttö- ja kunnossapitohenkilöstö perehdytetään suunnitelman edellyttämiin tehtäviin. Oleellisimmat seurattavat puhdistinlaitteet ovat soodakattilan, meesauunin ja kuorikattilan sähkösuotimet. Sähkösuotimien toimintahäiriöistä tulee hälytykset ohjausjärjestelmään. Laitoksen käytönvalvontajärjestelmän tiedot, kuten laitoksen ajotilanteiden muutokset ja häiriöt, sekä päästömittaustulokset kootaan tietokantaan, jonka avulla niitä voidaan jatkuvasti seurata. Käyttö- ja päästötiedot raportoidaan säännöllisin väliajoin viranomaisille ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Veden käyttö Virtasalmesta otetun raakaveden määrää lasketaan pumppujen tuottokäyrien ja käyttötuntien perusteella tai putkistoon asennetaan virtausmittaus. Määristä pidetään kirjaa. Kemikaalit Kemikaalien kulutusta seurataan virtausmittareilla ja ostettujen kemikaalimäärien perusteella. Jätevedenpuhdistamon toiminnan tarkkailu Jätevesien muodostumista, määrää ja laatua sekä puhdistuslaitteiden toimintaa tarkkaillaan sekä automaatiojärjestelmien avulla että laboratorioanalyysien avulla. Tavoitteena on, että päästöt muodostuvat mahdollisimman pieniksi ja puhdistamon puhdistusteho pysyy mahdollisimman korkeana. Tiedot kirjataan tehtaan järjestelmiin. 177

179 19.3 Päästötarkkailu Jäähdytys- ja hulevedet Jätevedet Jäähdytysveden määrää ja laatua tarkkaillaan jatkuvatoimisilla mittauksilla ja tarvittaessa laboratorioanalyyseillä. Jäähdytysvesiviemäriin asennetaan määrä-, lämpötila-, ph- ja johtokykymittaukset. Mikäli mittauksissa havaitaan tavanomaisesta poikkeavaa kuormitusta, jäähdytysvesistä otetaan vesinäyte laboratorioanalyysiä varten. Hulevesien laatua seurataan johtokykymittauksin hulevesiviemäreistä. Huleveden määrää ei mitata. Mikäli mittauksissa havaitaan tavanomaisesta poikkeavaa kuormitusta, hulevesiviemäristä otetaan vesinäyte laboratorioanalyysiä varten. Puunkäsittelyn hulevesien viivytysaltaasta vesistöön johdettua kuormitusta seurataan kerran kuukaudessa otettavin näyttein sulan maan aikana. Näytteestä määritetään ph, johtokyky, kiintoaine, COD, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Jätevesien tarkkailu jakautuu käyttötarkkailuun ja päästötarkkailuun. Käyttötarkkailussa tarkkaillaan jätevesien muodostumista, määrää, laatua sekä puhdistuslaitteiden toimintaa. Päästötarkkailussa tarkkaillaan vesistöön johdettavaa kuormitusta lupaehtojen toteutumisen seuraamiseksi. Puhdistamolle menevien ja puhdistamolta lähtevien jätevesien määrää ja laatua tarkkaillaan sekä osastokohtaisilla jätevesien jatkuvatoimisilla mittareilla että laboratorioanalyysein. Osastokohtaisiin jätevesikanaaleihin sekä jätevedenpuhdistamolle johtaviin/lähtevään putkistoihin asennetaan jäteveden määrän (virtaama), lämpötilan, ph:n ja johtokyvyn jatkuvatoimiset mittaukset. Jätevedenpuhdistamolle molemmilta tehtailta johdettaville jätevesille samoin kuin puhdistamolta vesistöön menevälle jätevedelle asennetaan lisäksi keräilynäytteenotin laboratoriossa tehtäviä analyyseja varten. Jätevesistä analysoidaan: - COD ja kiintoaine päivittäin - Kok-N ja Kok-P kerran viikossa - AOX ja BOD 7 kuukausikeräilynäytteestä. Tehtaan käynnistyttyä purkuvesistä määritetään vesieliöstölle vaaralliset ja haitalliset aineet. Kertaluonteisten mittausten perusteella tarkkailuohjelmaan sisällytetään tarpeellisilta osin ne päästökomponentit, joiden kynnyspitoisuudet ylittyvät. Yksityiskohtaisessa jätevesien tarkkailua koskevassa suunnitelmassa otetaan huomioon E-PRTR (European Pollutant Release and Transfer Register) raportoinnin ja BATvaatimusten mukaiset tarkkailuvaatimukset. Jätevesien laatuun ja määrään vaikuttavista poikkeavista tilanteista raportoidaan vuorokohtaisella raportoinnilla. Käytöntarkkailun tulokset raportoidaan tehtaan automaatiojärjestelmään ja päästötarkkailun tulokset raportoidaan valvovalle viranomaiselle sekä Kuopion kaupungin ympäristöviranomaiselle myöhemmin hyväksyttävän tarkkailuohjelman mukaisesti. Päästöt ilmaan Savukaasupäästöjen tarkkailu kattaa päästöjen mittaamisen ja mittaustulosten vertaamisen päästöraja-arvoihin sekä mittalaitteiden käytön tarkkailun. 178

180 Päästöjen tarkkailua ja prosessin ohjausta varten asennetaan jatkuvatoimisia savukaasuanalysaattoreita soodakattilalle, meesauunille, hajukaasukattilalle ja kuorikattilalle. Kaikista mittauksista, jotka koskevat päästöjä ilmaan, on määritettävä mittaustulosten kokonaisepävarmuus 95 %:n luotettavuusvälillä. Jatkuvatoimisten rikkidioksidi- ja typenoksidimittausten kokonaisepävarmuus saa olla enintään 20 % ja hiukkas- ja TRSmittausten enintään 30 %. Jatkuvatoimiset mittaukset Soodakattila ja meesauuni - SO 2, TRS, NO x ja hiukkaset Hajukaasukattila - SO 2, TRS Kuorikattila - SO 2, NO x ja hiukkaset Näiden lisäksi kaikista savukaasuista mitataan savukaasujen määrää virtausmittauksella sekä savukaasujen lämpötilaa, painetta, happea, häkää ja vesihöyrypitoisuutta. Kertamittaukset Jatkuvatoimisille mittauksille tullaan tekemään vuosittain vertailumittaukset. Mittaukset suoritetaan ulkopuolisen akreditoidun mittaajan toimesta. Kertaluonteiset mittaukset tehdään standardoiduin menetelmin tai sellutehtaan päästöjen seurantaan soveltuvia mittausmenetelmiä käyttäen. Valkaisukemikaalien valmistuksessa sekä valkaisimon hönkäpesurin hönkäkaasujen klooripäästö mitataan kerran vuodessa. Kaasutus- ja biohiililaitoksen hiukkaspäästöt mitataan kertaluonteisesti vuoden sisällä tehtaan toiminnan aloittamisesta. Mittaukset toteutetaan ulkopuolisen mittaajan toimesta, jolla on tehtävään vaadittava pätevyys. Ilmanpäästöjä tarkkaillaan myös vuorokohtaisella raportoinnilla, jossa raportoidaan ilmanpäästöihin vaikuttavista tapahtuneista poikkeavista tilanteista. Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailu suoritetaan yleisten BAT-päätelmien mukaisesti. Biokaasulaitos Poistoilman laadun seurannassa mitataan ammoniakkipitoisuutta ja hajukaasupitoisuutta (OU/m 3 ). Poistoilman laatua tarkkaillaan järjestämällä laitoksella päästömittaus viimeistään 6 kuukauden kuluttua laitoksen käynnistämisestä Käynnistys- ja pysäytysjaksojen määrittely Ylös- ja alasajon sekä häiriöiden aikaisia ominaispäästöjä ei oteta huomioon rajaarvojen ylitysten laskennassa. Häiriöiden aikaiset ominaispäästöt ja kokonaispäästöt kuitenkin lasketaan, sillä tietoja tarvitaan ympäristöraportointiin ja sellutehtaan kokonaisrikkipäästön määrittämiseen. Ylös- ja alasajon sekä häiriöiden aikaisia ominaispäästöjä ei oteta huomioon rajaarvojen ylitysten laskennassa. Häiriöiden aikaiset ominaispäästöt ja kokonaispäästöt kuitenkin lasketaan, sillä tietoja tarvitaan ympäristöraportointiin. 179

181 Ylös- ja alasajotilanteiden määrittäminen tehdään suunnitelmien tarkennettua ja ne esitetään puoli vuotta ennen tehtaan käynnistämistä. Alustavasti ylös- ja alasajojaksot ja häiriöaika määritellään seuraavasti: Soodakattila Ylösajojakso päättyy, kun: - mustalipeävirtaus on yli 60 % kattilan nimelliskapasiteetista. Alasajojakso alkaa, kun - mustalipeävirtaus on alle 60 % kattilan nimelliskapasiteetista. Laitoksen häiriötilanteeksi määritetään tilanne, jossa on voimassa yksi seuraavista ehdoista: - polttolipeän kuiva-aine alle 78 % - sähkösuodattimien erotuskentistä alle 80 % käytössä - mustalipeävirtaus on alle 60 % kattilan nimelliskapasiteetista. Meesauuni Ylösajojakso päättyy, kun - meesan syöttö on ollut vähintään 50 % suunnittelukapasiteetista 4 tunnin ajan. Alasajojakso alkaa, kun - meesan syöttö laskee alle 50 % suunnittelukapasiteetista. Laitoksen häiriötilanteeksi määritetään tilanne, jossa on voimassa yksi seuraavista ehdoista: - sähkösuotimen kenttiä käytössä alle suunnitellun - meesan syöttö laskee alle 50 % suunnittelukapasiteetista. Kuorikattila Ylösajojakso päättyy, kun - höyryvirtaus on yli 30 % kattilan nimelliskapasiteetista. Alasajojakso alkaa, kun - höyryvirtaus on alle 30 % kattilan nimelliskapasiteetista. Laitoksen häiriötilanteeksi määritetään tilanne, jossa on voimassa yksi seuraavista ehdoista: - sähkösuotimen kenttiä käytössä alle suunnitellun - kun höyryvirtaus on alle 30 % kattilan nimelliskapasiteetista Kiinteät jätteet Kiinteiden jätteiden tarkkailu perustuu punnituksiin joko tehtaalla tai vastaanottajapäässä. Tieto jätteiden määristä jakeittain saadaan jätteiden kuljetuksesta vastaavalta yrittäjältä tai vastaanottajalta. Kiinteiden jätteiden koostumus sekä haitta-aineiden liukoisuudet selvitetään hyötykäyttö- ja kaato-paikkakelpoisuuden osalta. Vastaanottajalle annetaan jätejakeista riittävät tiedot sekä tarkistetaan, että vastaanottaja on tietoinen jätteen hyötykäyttöön liittyvistä 180

182 velvoitteista ja vastaanottajalle on ympäristöviranomaisen hyväksyntä tai lupa hyötykäytölle. Jätekirjanpito Tehtaalla muodostuvien jätteiden laadusta, määrästä ja hyödyntämisestä pidetään jätekirjanpitoa jätelain ja ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Syntyvien jätteiden laatua seurataan ottamalla säännöllisesti näytteet syntyvistä jätejakeista. Kirjanpidosta ilmenee muun muassa jätteen laatu, määrä, käsittely- ja hyödyntämistavat ja sijoituspaikka. Tiedot raportoidaan säännöllisin väliajoin ympäristöluvan edellyttämällä tavalla Vaikutusten tarkkailu Vesistö ja kalasto Finnpulpin biotuotetehdas liitetään osaksi Kallaveden yhteistarkkailua. Sekä vesistöettä kalataloustarkkailu toteutetaan yhteistarkkailuna. Vesistötarkkailuun esitetään tehtäväksi seuraavat muutokset: Kelloselän syvänteessä sijaitseva runkoasema Kallavesi 338A esitetään siirrettäväksi Kelloniemen ja Ukko-Kaason väliselle alueelle, missä vesisyvyys on noin 17 metriä. Runkoasema 338A sijaitsee aivan suunnitellulla Finnpulpin jätevesien purkualueella, joten se ei jatkossa ole sijainniltaan edustava. Uudelta havaintoasemalta tehdään myös biologiset tarkkailut. Iso-Telkkon ja Pirttiniemen väliseen noin 30 metrin syvänteeseen perustetaan uusi runkoasema, josta tarkkailu tehdään vastaavalla tavalla kuin nykyiseltä runkoasemalta 338A sisältäen biologiset tarkkailut. Analyyseihin lisätään AOX havaintoasemille Kallavesi 345 ja Pirttiniemi 2. COD Mn lisätään määritettäväksi myös havaintoasemalta Kallavesi 345. Sulfaatti lisätään määritettäväksi myös elokuussa samoilta havaintoasemilta ja syvyyksiltä kuin maaliskuussa. Kloridi lisätään määritettäväksi maaliskuussa ja elokuussa havaintoasemalta Kallavesi 345. Uusien havaintoasemien tarkkailu, myös biologiset tarkkailut, aloitetaan kaksi vuotta ennen Finnpulpin tehtaan toiminnan aloittamista. Toiminnanharjoittaja seuraa jäähdytysvesien vaikutusta jäätilanteeseen säännöllisesti ja tiedottaa mahdollisesta jäätilanteen heikkenemisestä erityisesti toiminnan alkuvaiheessa. Ilmanlaadun tarkkailu Kuopiossa kaupunki ja Siilinjärvellä kunta huolehtivat ilmanlaadun seurannasta jatkuvatoimisilla mittauksilla. Uusi tehdas liitetään mukaan yhteistarkkailuun ja yhteistarkkailuohjelmaa muutetaan tarvittaessa niin, että tarkkailupisteet ja otettavat näytteet soveltuvat myös hankkeen vaikutusten tarkkailuun. Finnpulp osallistuu selvityksiin aiheuttamisperiaatteen mukaisella kustannusosuudella. Maaperä- ja pohjavesiseuranta Kun rakennustyöt aloitetaan tehdasalueelle ja sen lähiympäristöön asennetaan pohjavesiseurantaputkia. Osa seurantaputkista voi olla kalliopohjavesiputkia ja osa maapoh- 181

183 javesiputkia. Putkien avulla voidaan seurata pohjaveden pinnan korkeutta ja kemiallista tilaa. Säännöllinen seuranta aloitetaan rakennusvaiheen alussa, jolloin saadaan kahden vuoden aikana perustila selville, ennen tehtaan käynnistämistä. Tuloksista pidetään kirjaa, jolloin tehtaan käytönaikaisessa tarkkailussa voidaan havaita muutokset perustilaan. Käytön aikaisessa tarkkailussa seurataan ja huolletaan kemikaalisäiliöt ja öljynerotuskaivot ja pidetään näistä kirjaa. Öljynerotuskaivojen toimintaa voidaan varmentaa ottamalla näytteitä hulevedestä öljynerotuskaivon jälkeen. Poikkeuksellisista tapahtumista, onnettomuus- ja vaaratilanteista ja muista oleellisista toimintahäiriöistä pidetään kirjaa ja tiedot raportoidaan ympäristöviranomaiselle Melumittaukset Tehtaan ympäristöön tullaan asentamaan jatkuvatoimiset melumittarit rakentamistöiden aloittamisen yhteydessä. Mittauksia jatketaan rakentamis- ja käyttöönottoajan yli normaaliin tuotantotilanteeseen saakka. Mittauksilla saadaan selville alueen melutilanne ennen rakentamisen aloittamista sekä tehtaan rakentamisen ja toiminnan aiheuttama melu. Toiminnan aikana tehtaan ympäristössä tullaan tekemään melumittauksia, joilla varmistetaan, että tehtaan toiminnan aiheuttama melu pysyy viranomais- ja suunnitteluohjearvojen rajoissa. Tehtaan toiminnasta aiheutuva melutaso selvitetään mittauksin lähimmissä melulle altistuvissa kohteissa. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten seuranta Vaikutuksia terveyteen ja viihtyvyyteen seurataan välillisesti ilmanlaadun ja vesistön yhteistarkkailuun ja ympäristömelumittauksiin perustuen. Muutoin vaikutuksia, kuten hajua, seurataan kirjaamalla laitoksella muistiin ympäristöstä tulleet palautteet ja valitukset. Valituksen aiheuttaneen haitan syy selvitetään ja tehdään mahdolliset korjaavat toimenpiteet haitan poistamiseksi tai toistumisen ehkäisemiseksi. Palautteen antaneelle tiedotetaan tuloksista ja tehdyistä toimenpiteistä. Viranomaisille nämä raportoidaan vähintään kerran vuodessa Laadunvarmistus 19.6 Raportointi Mittaukset, näytteenotto ja analysointi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset suoritetaan standardimenetelmien (CEN, ISO, SFS tai vastaavan tasoinen yleisesti käytössä oleva menetelmä) mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla viranomaisten hyväksymillä menetelmillä. Päästö- ja vaikutustarkkailu annetaan puolueettomien, akkreditoitujen tutkimuslaitosten tehtäväksi. Mittausraporteissa esitetään käytetyt mittausmenetelmät, niiden epävarmuudet, mittausten laadunvarmistus sekä arvio tulosten edustavuudesta. Toiminnanharjoittaja toimittaa vuosittain Pohjois-Savon ELY-keskukselle ja Kuopion kaupungin sekä Siilinjärven kunnan ympäristöviranomaiselle edellistä vuotta koskevan raportin sekä kuukausittain vähintään päästöraja-arvoihin tarvittavat raportointitiedot. Vuosiraportista ilmenevät seuraavat valvonnan kannalta keskeisimmät tiedot: tuotanto- ja käyntitiedot puhdistamon, puhdistinlaitteiden ja suodattimien käyttö- ja toimintatiedot 182

184 käytetyt raaka- ja apuaineet sekä kemikaalit veden käyttömäärät energiankäyttö yhteenveto ylös- ja alasajoista, poikkeus- ja häiriötilanteista, niiden ajankohdista, kestoajoista, niiden aiheuttamista päästöistä ja toimenpiteistä, joihin niiden johdosta on ryhdytty yhteenveto jatkuvatoimisista savukaasumittauksista ja mittalaitteiden toimintaajoista päästöt ilmaan ominaispäästöinä, kokonaispäästöinä ja pitoisuuksina lupamääräyksien mukaisilla ajanjaksoilla ja vertailuolosuhteilla jätevedenpuhdistamolle tulevan ja sieltä lähtevän jäteveden määrä ja laatu vesistöön johdettujen jäähdytysvesien määrä, laatu ja lämpötilaero sekä lämpöpäästöt ilma- ja vesipäästöjen vertailu lupamääräyksiin ja selvitys laskentatavoista tiedot tehtaalla syntyvistä jätemääristä ja niiden käsittelystä jätejakeittain tunnistetut riskit, toimenpiteet niiden poistamiseksi ja varautumissuunnitelman muutokset Yhteenveto ilmanlaatu-, vesistö- ja kalataloustarkkailuista tiedot kertaluonteisista mittauksista ja selvityksistä sekä niiden raportit tiedot vuoden aikana toteutetuista tai suunnitteilla olevista ympäristönsuojeluun ja energiatehokkuuteen liittyvistä toimenpiteistä. Tarkempi raportointilomakemalli suunnitellaan myöhemmin Muutoksista ja poikkeuksellisista tilanteista ilmoittaminen Häiriötilanteissa ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on aiheutunut tai uhkaa aiheutua määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, vesistöön tai maaperään ilmoitetaan viivytyksettä Pohjois-Savon ELY-keskukselle ja Kuopion kaupungin ja Siilinjärven kunnan ympäristöviranomaisille. Mikäli laitokselle asetetut päästöraja-arvot ylittyvät mittaustulosten perusteella, asiasta ilmoitetaan viipymättä Pohjois-Savon ELY-keskukselle sekä Kuopion kaupungin ja Siilinjärven kunnan ympäristöviranomaisille. Laitoksen toiminnan tai käyttötavan olennaisista muutoksista ilmoitetaan ympäristölupaviranomaiselle, joka päättää mm. tarkkailuvaatimusten riittävyydestä tai niiden muuttamisesta. Ennen toiminnan lopettamista esitetään yksityiskohtainen suunnitelma toimivaltaiselle viranomaiselle vesiensuojelua, ilmansuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista ja lopettamisen jälkeisestä ympäristön tilan tarkkailusta. 183

185 20 VAHINKOARVIO JA KORVAUKSET Merkittävästä ravinnekuormituksesta, happea kuluttavasta kuormituksesta ja paikallisesta vesistön lämpökuormituksesta voi aiheutua korvattavaa vahinkoa. Sitä voi aiheutua kalataloudellisen tuoton menetyksestä vesialueen omistajille, virkistyskäyttöhaitasta lähialueen rakennetuille kiinteistöille ja kalastushaitoista tai saalistappioista ammattikalastajille. Kyseisten vahinkojen arvioidaan olevan kokonaisuudessaan melko lieviä. Kalataloudellisen tuoton menetyksen ja korvattavan virkistyskäyttöhaitan arvioidaan rajoittuvan Kelloselän alueelle. Ammattikalastukselle arvioidaan aiheutuvan saalistappioita pitkällä aikavälillä Kelloselän muikun troolauksen osalta. Etelämpänä Kallavedellä korvattavaa vahinkoa voi aiheuttaa jossakin määrin lisääntyneestä rehevyydestä johtuva kiinteiden ja seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen ja kalaston rakenteen muuttuminen särkikalavaltaisempaan suuntaan. Mahdollisten vahinkojen voimakkuuden numeerinen arviointi on tarkoituksenmukaista tehdä erillisenä prosessina siinä vaiheessa, kun tehdas on ollut toiminnassa muutamia vuosia, jolloin kuormituksen vaikutuksista on käytettävissä tarkkailutietoa. Ammattikalastajakorvausten osalta tavoitteena on kuitenkin sopia korvauksista ennen tehtaan käynnistymistä. Jätevesiä johdetaan vesistöön aikaisintaan vasta monen vuoden kuluttua, joten silloin vallitsevasta ammattikalastustilanteesta ei ole tällä hetkellä tietoa. Siten on tarkoituksenmukaista tarkastella asiaa vasta muutaman vuoden kuluttua tehtaan käynnistymisvaiheessa. Ammattikalastusta harjoitti Etelä-Kallavedellä vuonna 2015 kuusi kalastajaa yhteensä viitenä porukkana. Yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla, joka käytetään kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseen jätevesien vaikutusalueella. Kalatalousmaksun suuruutta voidaan arvioida mm. voimassa olevan Savon Sellu Oy:n ympäristölupapäätöksen (ISY nro 110/07/2, ) ja Äänekoskelle rakennettavan Metsä Fibre Oy:n biotuotetehtaan uuden ympäristölupapäätöksen (LSAVI nro 4/2015/1, ) perusteella. Päätösten mukaan Savon Sellu Oy:n on maksettava kalatalousmaksua euroa ja Metsä Fibre Oy:n Äänekosken biotuotetehtaan euroa vuodessa. Finnpulpin kuormituksesta aiheutuvat kalataloudelliset haitat, lähinnä vesistön rehevöitymisestä aiheutuvat haitat, arvioidaan Savon Sellun kuormituksen aiheuttamia haittoja suuremmiksi. Finnpulpin eri kuormitteiden esitetyt raja-arvot ovat lähellä Metsä Fibre Oy:n Äänekosken biotuotetehtaan ympäristöluvassa määrättyjä raja-arvoja, joten kalatalousmaksun suuruus voi olla molemmilla tehtailla samaa tasoa. Finnpulpin yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat haitat arvioidaan voitavan kompensoida euron suuruisella vuotuisella kalatalousmaksulla. Esitetty kalatalousmaksu on varsin suuri, ja sitä voidaan käyttää kalaistutusten lisäksi myös esimerkiksi ammatti- ja virkistyskalastusta, kalan tuotantoa, saaliin arvoa ja saaliin hyödyntämistä helpottaviin toimenpiteisiin sekä kalataloudellisiin kunnostustoimiin. Kallavedellä esimerkiksi vähäarvoisen kalan pyynnin tukeminen voisi olla hyvä vaihtoehto jätevesien haitallisten vaikutusten lieventämiseksi ja kalakannan rakenteen parantamiseksi. Suunnitelma mahdollisen poistokalastuksen toteuttamisesta on tarkoituksenmukaista laatia vasta siinä vaiheessa, kun hanke on saanut ympäristöluvan, jolloin on tiedossa hankkeen lupaehdot ja mm. mahdolliseen poistokalastukseen käytettävissä olevien varojen suuruus. 184

186 21 PÄÄSTÖRAJA-ARVOT Hakija esittää seuraavassa ehdotuksen keskeisiksi toimintaa koskeviksi lupamääräyksiksi perusteluineen ympäristöön kohdistuvien päästöjen rajoittamisesta Jätevesipäästöjen päästöraja-arvot Jätevedenpuhdistamolle johdetaan kaikki Finnpulp Oy:n biotuotetehtaalla syntyvät jätevedet. Lisäksi jätevedenpuhdistamolle johdetaan Savon Sellu Oy:n aallotuskartonkitehtaan jätevedet sekä Ekokem-Palvelu Oy:n suotovedet. Jätevedenpuhdistamolle ei johdeta Savon Sellu Oy:n jäähdytys- tai sadevesiä. Finnpulpin tehtaan nimellistuotantokapasiteetti on ADt/v (3 430 ADt/vrk) ja Savon Sellu Oy:n tuotanto on maksimissaan t/v (800 t/vrk). Alla esitetyt lupamääräykset koskevat Finnpulp Oy:n tehtaalla syntyvien jätevesien, Savon Sellu Oy:n tehtaan jätevesien sekä Ekokem-Palvelu Oy:n suotovesien yhteiskäsittelystä syntyvää kokonaiskuormitusta. Jätevedet on käsiteltävä hakemuksen mukaisilla menetelmillä tai vähintään yhtä tehokkaalla tavalla siten, että biologisen puhdistamon päästöt vesistöön ovat kalenterikuukauden tai vuoden keskiarvona kalenteripäivää kohti häiriö- ja poikkeustilanteiden päästöt mukaan laskettuna enintään seuraavat: Taulukko Hakijan esitys yhteispuhdistamon jätevesipäästöjen päästöraja-arvoiksi vuosi- ja kuukausikeskiarvoina. Raja-arvo (vuosikeskiarvona) Raja-arvo (kuukausikeskiarvona) COD Cr t/vrk 33 39,5 Fosfori kg/vrk AOX kg/vrk Lisäksi kokonaistypen tavoitteellinen päästö vuosikeskiarvona on enintään kg/vrk. Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja -vuoden keskiarvoina kalenteripäivää kohti. Raja-arvot saavutetaan, kun päästöt kalenterikuukauden keskiarvoina ja kalenterivuoden keskiarvoina alittavat raja-arvon. Perustelut Hakijan ehdotus vesistöön johdettavia päästöjä koskeviksi lupamääräyksiksi perustuu nykyaikaisella havusellutehtaalla realistisesti saavutettavissa olevaan suorituskykyyn, parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan, sekä olemassa olevien tehtaiden ympäristölupien asettamistapaan. Esitetyt ominaispäästöarvot vastaavat uusille tehtaille annettuja BATin mukaisia alarajan päästötasoja. Esitetyt päästöraja-arvot sisältävät jätevedenpuhdistamonhäiriötilanteiden päästöt, mutta BAT-päästötasoja sovelletaan YSL 527/ ja 75 :ien mukaisesti ainoastaan laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. BATin vaihteluväli sisältää kaikki erityyppiset sellut. Lyhytkuitusellun, erityisesti eukalyptussellun, jätevesipäästöt ovat alhaisempia kuin havusellun johtuen mm. helpom- 185

187 masta valkaistavuudesta. Lyhytkuitusellut ovat siten BATin vaihteluvälin alarajalla ja havusellut niiden yläpuolella. Ottaen huomioon nämä kaksi yllämainittua syytä, voidaan todeta, että esitetyt ominaispäästöt ovat tiukemmat kuin BAT-taso lukuun ottamatta AOX päästöä. AOX on korkeahko, koska havusellun valkaiseminen vaatii suurempia klooridioksidiannostuksia. Kokonaisjätevesikuormituksessa on mukana Savon Sellun aallotuskartonkitehtaan jätevedet ja Ekokem-Palvelu Oy:n suotovedet. Alla olevassa taulukossa on esitetty vertailu jätevedenpuhdistamon ominaispäästöistä ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan edellyttämistä päästötasoista. BAT-päätelmien mukaan integroidussa ja useita tuotteita valmistavassa massa- ja paperitehtaassa yksittäisille prosesseille ja/tai tuotteille määritellyt BAT-päästötasot on yhdistettävä eri prosessien ja tuotteiden kumulatiivisiin päästöosuuksiin perustuen. Finnpulp Oy:n ja Savon Sellu Oy:n BAT-päästötasot lasketaan yhteen sulfaattisellun, kartongin ja puolisellun valmistusmäärien perusteella. BAT-päästölaskennassa Finnpulpin tuotantomääränä on käytetty ADt/v ja Savon Sellun tuotantomäärinä on käytetty nykyistä maksimituotantomäärää t/v. Kartongista noin 95 % perustuu Savon Sellun omaan puoliselluun ja 5 % lisämassalinjalta tulevaan klippingsiin/muuhun kierrätyskuituun. Taulukko Jätevesipäästöt tuotetonnia kohden verrattuna BAT-päästötasoihin. Lukemat on ilmoitettu vuosikeskiarvoina. Jätevesipäästöt COD Kiintoaine Kok-N Kok-P AOX kg/adt kg/adt kg/adt kg/adt kg/adt BAT Finnpulp ,3 1,5 0,05 0,25 0,01 0,03 0 0,2 BAT Savon Sellu NSSC-massan valmistus 3,2 11 0,5 1,3 -* 0,01 0,02 - BAT Savon Sellu Kartongin valmistus 0,15 1,5 0,02 0,35 -* 0,003 0,012 - BAT yhteispuhdistamo*** 6,3 18,6 0,34 1,53 0,01 0,03 0-0,2 Finnpulp & Savon Sellu yhteispuhdistamo 7,8 0,34 0,26** 0,0085 0,15 *ei voi suoraan soveltaa Savon Sellun jätevesiin, koska NSSC-valmistuksen BAT-päästötaso ei koske ammoniumpohjaista prosessia **tavoitearvo ***laskettu tuotantojen suhteessa Hakija esittää jätevesipäästöille raja-arvoja sekä vuosikeskiarvoina että kuukausikeskiarvoina. BAT-päästötasot on annettu ainoastaan vuosikeskiarvoina. BAT-päätelmien laadinnan yhteydessä käydyssä tiedonvaihdossa on todettu, että kuukausitasolle asetetut päästötasot voidaan johtaa vuosikeskiarvoina annetuista päästötasoista esimerkiksi kertoimella 1,3. Kuukausikeskiarvojen tulee sallia vuosikeskiarvoja enemmän kuormitusvaihtelua. Finnpulpin tehtaassa, jossa satunnaispäästöt kerätään ja jätevesien laatuvaihtelut tasataan, käytetty kerroin on keskimäärin 1,2. Kokonaistypelle ei ole asetettu Savon Sellun nykyisessä voimassa olevassa ympäristöluvassa raja-arvoa, eikä se ole hakijan näkemyksen mukaan välttämätön lupaparametrina myöskään jatkossa. Uusi puhdistamo vähentää Savon Sellun ammoniumtyppi- 186

188 kuormitusta, mutta yhteispuhdistamon kokonaistyppikuormituksen arvioidaan olevan samalla tasolla kuin Savon Sellun keskimääräinen typpikuormitus viimeisten 10 vuoden aikana. Finnpulpin kokonaistyppipäästö olisi 420 kg/vrk, jos jätevesi puhdistettaisiin erillisessä laitoksessa. Kokonaistyppi ei ole Kallavedessä rehevöitymistä säätelevä minimiravinne, vaan vesistö on fosforirajoitteinen. Tämän johdosta typpikuormituksella on vesistön kannalta vähäisempi merkitys kuin fosforilla, eikä erillisen luparajan asettaminen ole välttämätöntä. Mikäli lupaviranomainen asettaa typelle sitovat luparajat, hakija esittää luparajaksi kg/vrk ( kg/vrk) vuosikeskiarvona (YVA-selostuksen vesistömallinnuksen vaihtoehdon 1c mukaisesti). Esitetyn kaltaisesta yhteispuhdistamosta ei ole käytännön kokemuksia ja koska puhdistusprosessi on kokonaan aerobinen, typpi poistuu vain ylijäämälietteen mukana. Tyypillisesti sulfaattisellutehtaan ylijäämälietteessä on noin 5 % typpeä, mutta sen oletetaan tässä tapauksessa olevan korkeampi johtuen runsaasta ylijäämätypestä. Lietteen sisältämän typen määrää ei kuitenkaan pystytä arvioimaan, jonka vuoksi hakija esittää typelle vain tavoitearvoa. Kiintoaineelle ei esitetä asetettavaksi erillistä lupaehtoa. Nykyaikaisilta jätevedenpuhdistamoilta vesistöön joutuva kiintoaine koostuu lähinnä biologisesta puhdistusvaiheesta karkaavista lietehiukkasista. Niiden mukana kulkeutuva kuormitus ilmenee suoraan myös muista lupaparametreista, erityisesti COD- ja kokonaisfosforipäästöistä Ilmapäästöjen rajoittaminen ja päästöraja-arvot - Soodakattilassa voidaan polttaa mustalipeää, raskasta polttoöljyä, pikiöljyä, mäntyöljyä, metanolia, tärpättiä, hajukaasuja ja biologisella jätevedenpuhdistamolla syntyvää biolietettä. - Meesauunissa voidaan polttaa kaasutuslaitoksen tuotekaasua, raskasta polttoöljyä, biokaasua, pikiöljyä, mäntyöljyä sekä metanolia ja tärpättiä. - Hajukaasukattilassa voidaan polttaa väkeviä ja laimeita hajukaasuja, raskasta polttoöljyä, metanolia, tärpättiä ja biokaasua. - Kuorikattilassa voidaan polttaa kuorta, purua, energiahaketta, biologisen jätevedenpuhdistamon primääri- ja biolietettä, raskasta polttoöljyä ja biokaasulaitoksen mädätettä. - Kaasutuslaitoksessa voidaan kaasuttaa kuorta, purua, ja muuta puhdasta energiapuuta, biologisen jätevedenpuhdistamon primäärilietettä sekä biokaasulaitoksen mädätettä. - Soihdussa voidaan polttaa väkeviä ja laimeita hajukaasuja sekä kevyttä polttoöljyä. - Soodakattilan, meesauunin, hajukaasukattilan ja kuorikattilan savukaasut on johdettava ilmaan 130 m korkean piipun kautta. Soihdun savukaasut on johdettava ilmaan 80 metrin korkeudelta. - Väkevät ja laimeat hajukaasut on johdettava poltettavaksi hajukaasukattilaan tai soodakattilaan ja häiriötilanteessa soihtupolttimeen. Hakija esittää, että päästörajat määrätään alla olevan esityksen mukaisesti. Raja-arvot perustuvat soodakattilan, meesauunin ja hajukaasukattilan osalta sellu- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä esitettyihin päästötasoihin. Kuorikattilan päästöihin sovelletaan suurten polttolaitosten asetuksen (936/2014) liitteessä 1 esitettyjä päästöraja-arvoja. 187

189 Taulukko Hakijan esitys tehtaan ilmapäästöjen päästöraja-arvoiksi kuukausikeskiarvoina (mg/m 3 n, kuiva savukaasu). Soodakattila Meesauuni Kuorikattila mg/m 3 n (O 2 = 6 %) mg/m 3 n (O 2 = 6 %) Hiukkaset NO x TRS (rikkinä) SO 2 (rikkinä) mg/m 3 n (O 2 = 6 %) Taulukko Hakijan esitys soodakattilan, meesauunin ja hajukaasukattilan hiukkasten, kaasumaisten rikkiyhdisteiden ja typenoksidien ilmakuivaa sellutonnia (ADt) kohden kalenterivuosikeskiarvoina lasketuista ominaispäästöistä. Hajukaasukattila mg/m 3 n (O 2 = 9 %) Soodakattila Meesauuni Hajukaasukattila Hiukkaset kg/adt 0,2 0,02 - NO x kgno x /ADt 1,6 0,45 0,1 SO 2 ja TRS kgs/adt 0,05 0,05 0,02 Yllä mainitut raja-arvot pitoisuuksille (mg/m 3 n) ja ominaispäästöille (kg/adt) eivät koske tuotannon ylös- ja alasajotilanteita tai häiriötilanteita. Sellutehtaan kokonaisrikkipäästö (ilman kuorikattilaa) ilmaan saa olla enintään 0,2 kgs/adt vuosikeskiarvona laskettuna. Kokonaisrikkipäästöön lasketaan laitoksen normaalitoiminnan lisäksi tehtaan alas- ja ylösajot sekä häiriötilanteet. Kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana väkevien hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden on oltava vähintään 98 % kuukausittaisesta toimintaajasta ja laimeiden hajukaasun keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden vähintään 95 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta. Tämän jälkeen väkevien hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden on oltava vähintään 99 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta ja laimeiden hajukaasun keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden vähintään 98 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta. Klooridioksidilaitoksen ja valkaisuprosessin hönkien jäännösklooripäästöraja-arvo (laskettuna klooriksi) on oltava alle 20 mg/nm 3. Perustelut Hakijan ehdotus ilmaan johdettavia päästöjä koskeviksi lupamääräyksiksi perustuu nykyaikaisella sellutehtaalla saavutettavissa olevaan suorituskykyyn, parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan, sekä olemassa oleville tehtaille myönnettyihin ympäristölupiin ja niiden asettamistapaan. Esitetyt ominaispäästöraja-arvot vastaavat uusille tehtaille annettuja BATin mukaisia päästötasoja. Soodakattilan typenoksidipäästöille esitettävä raja-arvo 1,6 kgno x /ADt vuosikeskiarvona vastaa BAT päätelmissä annettujen päästötasojen ylärajaa havupuusellulle. Kuukausikeskiarvona typenoksidipitoisuudeksi on esitetty 300 mg/nm 3. Esitetyissä rajaarvoissa on huomioitu poltettavan mustalipeän korkea kuiva-ainepitoisuus ja kattilan korkea energiatehokkuus. Lisäksi suomalainen raportointikäytäntö ei ota huomioon mit- 188

190 tausepävarmuutta, kuten eräissä muissa EU maissa. Tämä lisää suomalaisten tehtaiden raportoituja päästöarvoja verrattuna muiden EU maiden päästöihin. Meesauunille esitetty vuositason ominaispäästöraja-arvo 0,45 kgnox/adt vastaa BAT päätelmissä annetun päästötason ylärajaa, kun uunissa poltetaan kasvipohjaisesta aineksesta valmistettuja kaasumaisia polttoaineita (kaasuttimen tuotekaasu). Kuukausikeskiarvona typenoksidipitoisuudeksi on esitetty 600 mg/nm 3. Meesauunissa poltettavat kaasumaiset biopolttoaineet koostuvat kuoren ja muiden puuperäisten jakeiden kaasutuksesta saatavasta tuotekaasusta. Tuotekaasu sisältää typpeä ja siitä johtuen meesauunin typenoksidipäästöille tulee asettaa vuositasolla BAT päätelmien ylin päästötaso Melun rajoittaminen Tehtaan toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla päiväaikaan (klo 07-22) keskiäänitasoa 55 db (LAeq) eikä yöaikaan (klo 22 07) 50 db (LAeq). 189

191