TOHTORIN TUTKINNON LOPPUVAIHE

Transkriptio

1 OULUN YLIOPISTON T UTKI JAKO UL U Tohtorin tutkinnon loppuvaihe TOHTORIN TUTKINNON LOPPUVAIHE Ohjeita viimeiselle opintovuodelle, väitöskirjavaatimuksiin ja sen tarkastukseen sekä tohtorin tutkinnon myöntämiseen

2 Sisällys Ohjeen tarkoitus ja rakenne Tohtoriopintojen loppuvaiheen prosessi Väitöskirjan käsikirjoituksen valmistuminen Väitöskirjaohjeet Väitöskirjan kirjoitus ja viimeistely Väittelylupahakemus Vaatimukset esitarkastajille ja vastaväittäjille...6 Bio- ja terveystieteiden tohtorikoulutustoimikunta Väittelylupahakemus, osa A Hakijan ja väitöskirjan tiedot Väittelylupahakemus, osa B Väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastus Väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastus Väitöskirjan viimeistely Väittelyluvan myöntö sekä vastaväittäjän ja kustoksen määrääminen Yleistä Valmistelut Väittelylupahakemus, osa C Väitöskirjan puolustaminen Väitöskirjan julkaiseminen Kielentarkastus Urkund-tarkistus Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa julkaistavat Muissa julkaisusarjoissa julkaistavat Erratum korjaukset painettuun väitöskirjaan Väitöksestä tiedottaminen Väitöstilaisuus täsmentävät säädökset ja ohjeet Julkisen väitöstilaisuuden tarkoitus Väitöstilaisuuden kieli Väitöstilaisuuden eteneminen Väitöstilaisuuteen ja karonkkaan liittyviä ohjeita ja perinteitä Ennen väitöstä Salijärjestelyt Kahvi- tai kuohuviinitarjoilu

3 5.1.3 Karonkan järjestäminen Karonkkakutsut Pukeutuminen väitöstilaisuudessa Vastaväittäjistä huolehtiminen Valmistautuminen väitökseen Väitöstilaisuudessa Aamu ennen väitöstä Väitöksen jälkeen Väitöskaronkka Pukeutuminen karonkassa Karonkan istumajärjestys Puheet Hattupöytä Kiitoskortti Väitöskirjan arvostelu Tutkinnon valmistuminen ja tutkintotodistus Promootio LIITE 1: Malli mahdollisesta esitarkastajan kutsuviestistä LIITE 2: Malli mahdollisesta vastaväittäjän kutsuviestistä

4 Ohjeen tarkoitus ja rakenne Dokumentin tarkoitus on ohjeistaa ja säädellä väitöskirjan vaatimuksia ja tohtorin tutkinnon suorituksen loppuvaihetta, jolla tarkoitetaan viimeistä opintovuotta. Se alkaa kolmannesta seurantaryhmän kokouksesta. Varsinainen loppuprosessi alkaa siitä, kun väitöskirjakäsikirjoitus on valmis esitarkastukseen. Siitä tutkinnon myöntämiseen aikaa kuluu vielä tyypillisesti 4 6 kuukautta, nopeimmillaankin yleensä kolmisen kuukautta (taulukko 1). Dokumentin luku 1 kuvaa tarkastusprosessin päävaiheet ja hallinnolliset askeleet sekä keskeiset säädökset, jotka täsmentävät Oulun yliopiston koulutuksen johtosääntöä (KJ), joka puolestaan nojautuu yliopistolakiin, Valtioneuvoston asetukseen yliopistojen tutkinnoista ja Oulun yliopiston johtosääntöön. Luvut 2 ja 3 ohjeistavat väitöskirjan julkaisemiseen ja väitöstilaisuudesta tiedottamiseen. Luku 4 kuvaa julkisen väitöstilaisuuden kulun ja sen toteutusta koskevat täsmentävät säädökset. Luvussa 5 on dokumentoitu väittelyyn liittyviä akateemisia perinteitä, joita ei voi kaikilta osin pitää varsinaisesti sitovina ohjeina vaan yliopistoyhteisön vakiintuneina käytäntöinä ja hyvinä tapoina. Luvut 6 ja 7 kuvaavat väitöskirjan arvostelun ja tutkinnon myönnön. Dokumentti on siis tulkittava sitovana säädöskokoelmana lukua 5 lukuun ottamatta. Huomautus! Kaksois- tai yhteistutkintoa suorittavien opiskelijoiden kohdalla ohjeet saattavat poiketa tässä esitetystä. Poikkeukset määritellään tapauskohtaisesti partneriyliopiston kanssa tehdyssä kaksois- tai yhteistutkintosopimuksessa. Taulukko 1. Tiivistelmä tohtorin tutkinnon loppuprosessin vaiheista kestoineen. 4

5 1 Tohtoriopintojen loppuvaiheen prosessi 1.1 Väitöskirjan käsikirjoituksen valmistuminen Väitöskirjaohjeet Tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteista ja tohtorin tutkinnon suorittamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004, muutos 1039/2013; 21 ja 22 ). Sen lisäksi Oulun yliopiston tutkijakoulu edellyttää, että väitöskirjan tulee osoittaa tohtoriopiskelijan kyky itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa. Jäljempänä tätä perusvaatimusta tarkennetaan ja selkeytetään. Perustelluista syistä yksittäisistä säädöksistä voidaan joustaa esim. tieteenalakohtaisten kansallisten (tai kansainvälisten) erityispiirteiden vuoksi tohtorikoulutustoimikunnan päätöksellä. Tällaiset erityistarpeet on syytä tuoda hyvissä ajoin alan tohtorikoulutustoimikunnan käsittelyyn. Väitöskirja voi olla muodoltaan ja rakenteeltaan yhtenäinen esitys, joka noudattaa tieteenalalle ominaista tieteellisen teoksen tai kirjan sisältöä ja sisäistä organisoitumista. Tällaista esitysmuotoa kutsutaan perinteisesti monografiaväitöskirjaksi tai lyhyesti monografiaksi. Toinen mahdollisuus väitöskirjan rakenteeksi on nk. kokoelmaväitöskirja tai nippuväitöskirja, joka koostuu useista itsenäisistä mutta aiheeltaan toisiinsa liittyvistä osatöistä eli alkuperäisjulkaisuista sekä nämä yhteen liittävästä johdannosta, kirjallisuuskatsauksesta ja yhteenvedosta. Väitöskirjan ja tarkastusprosessin luonteeseen vaikuttaa se, onko väitöskirjan tuloksia julkaistu osittain tai kokonaisuudessaan aikaisemmin väittelijän tekemissä tieteellisissä julkaisuissa. Kokoelmaväitöskirjassa osatyöt on yleensä julkaistu tai hyväksytty julkaistavaksi tieteellisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa, kun taas klassinen monografia on ollut kokonaisuudessaan aiemmin julkaisematon. Tähän ei kuitenkaan ole monografian osalta Oulun yliopiston eikä tutkijakoulun puolesta pakkoa, vaan yliopisto päin vastoin suosittaa monografiassakin esitettyjen tutkimustulosten julkaisemista kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa jo ennen väitöskirjan esitarkastusta tai sen jälkeen. Sarjojen tekijänoikeusperiaatteita ja vaatimuksia on luonnollisesti kunnioitettava ja noudatettava kaikilta osin hyvää tieteellistä käytäntöä. Mahdollisten aiempien julkaisujen tekijänoikeuksien omistajien vaatimukset onkin otettava huomioon vastaavasti kuin kokoelmaväitöskirjoissakin. Ts. myös monografia voi perustua joko osittain tai kokonaisuudessaan aikaisemmin julkaistuihin tutkimuksiin ja osatöihin. Jos näissä on useita kirjoittajia, monografiaan sisällytetään ainoastaan väittelijän kontribuutioksi luettava osuus taikka se on selkeästi esitettävä. Tässä tilanteessa noudatetaan soveltuvin osin vastaavia säädöksiä kuin jäljempänä kuvattavien kokoelmaväitöskirjojen osalta. Vaikka tulokset olisi julkaistu aiemmin, monografia voi olla perusteltu esitysmuoto esim. selkeämmän esittämisen kannalta, alan käytäntöjen vuoksi taikka mahdollisen kaksoistutkinnon tai muun kansainvälisen yhteistyön takia. Kokoelmaväitöskirja perustuu lähtökohtaisesti aiemmin kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa ilmestyneisiin tai julkaistavaksi hyväksyttyihin osatöihin ja mahdollisesti myös arvioitavaksi lähetettyihin käsikirjoituksiin. Tieteenalan erityisluonteen vuoksi julkaisusarjat voivat olla myös kotimaisia. Kokoelmaväitöskirjojen tyypillinen osatöiden lukumäärä vaihtelee tieteenaloittain ja riippuu ensisijaisesti niiden tieteellisestä sisällöstä, uutuusarvosta ja merkittävyydestä sekä väittelijän kontribuutiosta töihin. Väitöskirja-asiantuntijat arvioivat viime kädessä kontribuution riittävyyden väitöskirjaksi perustuen työn tieteellisen sisällön arviointiin. Tohtorikoulutustoimikunta tekee lopullisen päätöksen väittelyluvasta ja väitöskirjan hyväksymisestä lausuntojen pohjalta Väitöskirjan kirjoitus ja viimeistely Väitöskirjan kirjoitus ja viimeistely tapahtuu viimeisen opintovuoden aikana, joka kuuluu aloittaa kolmannella (viimeisellä) seurantaetapin mukaisella seurantaryhmän kokouksella; se tulee siis järjestää noin vuosi ennen suunniteltua väitöstilaisuutta. Silloin on jo yleensä nähtävissä, että edellytykset väitöskirjan käsikirjoituksen valmistumiselle ovat täyttymässä noin lähimmän puolen vuoden aikana. Tohtoriopiskelija tarkistaa ennen kokousta opintosuorituksensa WebOodista, tarvittaessa tiedekunnan opintopalvelupisteen virkailijan tai koordinaattorin kanssa tai neuvomana. Suorituksia verrataan aiemmin hyväksyttyyn opintosuunnitelmaan (HOPS) WebOodissa, johon voi tehdä tässä vaiheessa vielä pieniä muutoksia ohjaajien ja seurantaryhmän kanssa asiasta sopien. Opintosuunnitelman mukaiset opinnot tulee pääsääntöisesti olla suoritettuina ja rekisteröitynä WebOodiin ennen työn esitarkastukseen lähettämistä. 5

6 Ohjaaja tekee opiskelijaa kuullen seurantaryhmälle kolmannen seurantaetapin kokoukseen alustavan ehdotuksen mahdollisista esitarkastajista ja vastaväittäjistä. Näistä keskustellaan kokouksessa ja listaan tehdään palautteen pohjalta tarvittaessa muutoksia. Koska väitöskirjan asiantuntijoita tarvitaan kolme eri henkilöä, on ehdokaslistalla hyvä olla riittävästi nimiä (yleensä vähintään viisi) mahdollisten kieltäytymisten varalta. Tohtoriopiskelija viimeistelee väitöskirjan käsikirjoituksen tehden siihen ohjaajien kanssa sovitut korjaukset, mikä voi vaatia useitakin luku- ja korjauskierroksia. Opiskelija muokkaa työn halutun julkaisusarjan asiakirjamalliin (esim. Acta Universitatis, Julkaisusarjan ohjeet) ja lähettää työn ohjaajille, seurantaryhmän puheenjohtajalle ja tohtorin tutkintoohjelman vastuuhenkilölle. Näiden annettua omalta osaltaan hyväksyntänsä tarkastusprosessin aloittamiselle, työ voidaan lähettää esitarkastajille, kunhan nämä on virallisesti nimetty jäljempänä kuvattavalla tavalla. Tohtoriopiskelijan on syytä muistaa tarvittaessa hankkia myös osajulkaisujen uudelleenjulkaisemisluvat. 1.2 Väittelylupahakemus Tohtoriopiskelija ja pääohjaaja laittavat vireille väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastuksen täyttämällä väittelylupahakemuksen osat A ja B. Esitykseen liitetään väitöskirjakäsikirjoituksen PDF-tiedosto, jossa on mukana myös osajulkaisut, ja muut tämän ohjeen kohdassa mainitut selvitykset liittyen esim. normaalista poikkeavaan julkaisumäärään tai saman julkaisun käyttöön useassa väitöskirjassa. Lomakkeet löytyvät tutkijakoulun verkkosivuilta Osa C, joka liittyy vastaväittäjän määräämiseen ja varsinaiseen väitöskirjan puolustamislupaan, täytetään vasta esitarkastusprosessin jälkeen. Väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastukseen lähettäminen ei vaadi tohtorikoulutustoimikunnan kokouksen päätöstä, vaan tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtaja nimeää esitarkastajat [KJ 16 ] ja myöntää luvan lähettää väitöskirja esitarkastukseen johtavan koulutusasiantuntijan esittelemän tohtoriopiskelijan väittelylupahakemuksen (osat A ja B) perusteella Vaatimukset esitarkastajille ja vastaväittäjille Väitöskirjalle määrätään vähintään kaksi esitarkastajaa ja vähintään yksi vastaväittäjä, yhteensä vähintään kolme eri henkilöä. Näitä väitöskirjan tarkastukseen osallistuvia henkilöitä kutsutaan usein yhteisnimikkeellä väitöskirjaasiantuntija tai pelkkä asiantuntija. Tutkijakoulun dekaani voi antaa perustellusta syystä luvan poiketa tästä menettelystä eli kolmen eri henkilön käyttämisestä. Poikkeuslupaa anotaan kirjallisella vapaamuotoisella selvityksellä väittelyluvan hakemisen yhteydessä (osat A, B ja C) [KJ 16 ]. Kaksois- ja yhteistutkintojen tapauksissa nimettyjen asiantuntijoiden tehtävät voivat poiketa tästä mallista partneriyliopiston kanssa solmitun kaksois- tai yhteistutkintosopimuksen mukaisesti. Esitarkastajien ja vastaväittäjien tulee kaikissa tapauksissa täyttää seuraavat ehdot: Väitöskirja-asiantuntijoiden tulee olla tohtorin tutkinnon suorittaneita tai professoreja. Ainakin yhden vastaväittäjän ja yhden esitarkastajan tulee olla pätevyydeltään vähintään dosentintasoinen. 1 Toinen esitarkastaja voi olla myös yliopiston ulkopuolella työskentelyn kautta asiantuntijaksi pätevöitynyt tohtori taikka muutaman vuoden väittelyn jälkeisen tutkimuskokemuksen omaava tohtori, joka työskentelee akateemisen urajärjestelmän toisessa vaiheessa, esim. tutkijatohtorina. Väitöskirja-asiantuntijoiden tulee olla Oulun yliopiston ulkopuolelta. Väitöskirja-asiantuntijat eivät voi olla kanssakirjoittajana missään väitöskirjaan sisältyvässä osajulkaisussa eikä heillä saa olla muita yhteisjulkaisuja väittelijän kanssa viimeisen kuuden vuoden ajalta. Oulun yliopiston dosentti voidaan nimetä väitöskirja-asiantuntijaksi, edellä olevien ehtojen täyttyessä, jos tämä työskentelee päätoimisesti Oulun yliopiston (tai siihen kiinteästi liittyvän organisaation kuten yliopistosairaalan) ulkopuolella. Väitöskirja-asiantuntijat eivät voi olla työn ohjaajia, eivätkä ole voineet toimia seurantaryhmän jäsenenä. 1 Tutkija katsotaan dosentintasoiseksi, jos tämä on nimetty dosentiksi jossain yliopistossa tai todettu kelpoiseksi akateemisen urajärjestelmän kolmannen tai neljännen vaiheen tehtävään ulkoisen asiantuntija-arvioinnin kautta. Tyypillisiä tehtävänimikkeitä voivat olla professori, apulaisprofessori, yliopistotutkija, akatemiatutkija. 6

7 Riippumatta siitä onko emeritus/emerita -sopimusta tehty, emeritus/emerita -professoria Oulun yliopistosta ei voida nimittää väitöskirja-asiantuntijaksi. Väitöskirja-asiantuntijaksi ei tule valita henkilöä, jolla on läheistä yhteistyötä ohjaajien kanssa. Läheinen yhteistyö tarkoittaa esim. useita yhteisjulkaisuja (suhteutettuna ohjaajien kokonaisjulkaisuaktiivisuuteen) viimeisten kolmen vuoden aikana tai laajaa projektiyhteistyötä (esim. yhteinen huippuyksikkö). Mahdollisesta yhteistyöstä on mainittava kun ohjaaja esittää esitarkastajia (osat A ja B) ja vastaväittäjiä (osa C). Tohtorikoulutustoimikunta tai sen puheenjohtaja voi antaa esteellisyysperusteista alakohtaisia erityisohjeita. Oulun yliopistosta aiemmin väitellyt henkilö voi toimia väitöskirja-asiantuntijana, jos muut yllä mainitut ehdot täyttyvät ja henkilö on työskennellyt tohtoriksi valmistumisensa jälkeen itsenäisenä tieteenharjoittajana tai ammattilaisena muualla kuin Oulun yliopistossa vähintään viisi vuotta. Tutkijakoulun tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtaja arvioi ja ratkaisee edellä mainitut esteellisyydet. Tämä voi halutessaan viedä periaatteellisesti merkittävät kysymykset myös tohtorikoulutustoimikunnan ratkaistavaksi. Alla vielä alakohtaisia erityisohjeita Bio- ja terveystieteiden tohtorikoulutustoimikunta Väitöskirja-asiantuntijaa ei pidetä esteellisenä, jos hän on ohjaajien kanssa osallisena samassa monikeskustutkimuksessa tai vastaavassa yhteishankkeessa, jossa molemmat osapuolet ovat vain tuottaneet materiaalia työhön ilman läheistä tieteellistä yhteistyötä. Jos edellä mainittuja monikeskustutkimuksia viimeisten kolmen vuoden aikana on kaksi tai useampia, yhteistyö katsotaan läheiseksi. Väitöskirja-asiantuntija on esteellinen jos hän tai ohjaaja on ensimmäinen tai viimeinen kirjoittaja artikkelissa joka on julkaistu viimeisten kolmen vuoden aikana ja jossa molemmat ovat kanssakirjoittajia. Käypä Hoito- tai Hoitotyön Suositus-työryhmässä työskentely ohjaajien kanssa ei tee esitarkastajista tai vastaväittäjästä esteellisiä. Yhteinen yhteenvetoartikkeli ohjaajan kanssa kotimaisessa sarjassa ei tee esitarkastajista tai vastaväittäjästä esteellisiä Väittelylupahakemus, osa A Hakijan ja väitöskirjan tiedot Tohtoriopiskelija täyttää osaan A tarvittavat tiedot koskien hakijaa ja väitöskirjatyötä: Hakijan tiedot Rekisteröitymistiedot Väitöskirjan nimi Väitöskirjan ohjaaja(t) Väitöstutkimuksen tiedot Liitteeksi: o Viimeinen seurantaryhmän raportti o Nippuväitöskirjan tapauksessa pääohjaajan allekirjoituksellaan hyväksymä selvitys väittelijän omasta osuudesta osajulkaisuissa, joissa on useita tekijöitä. Selvityksessä tulee soveltuvin osin esittää väittelijän oma panos kussakin osajulkaisussa aiheen, tutkimuskysymysten, tutkimusasetelman ja menetelmien valintaan, aineiston keruuseen, analyysiin sekä tulosten tulkintaan ja artikkelin kirjoittamiseen liittyen. o Osajulkaisun ensimmäisen kirjoittajan, mikäli muu kuin väittelijä, kirjallinen suostumus sen käyttöön nippuväitöskirjassa o Mahdollinen perusteltu vastine tai eriävä mielipide esitarkastajaesityksiin Väittelylupahakemus, osa B Väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastus Pääohjaaja kuulee opiskelijaa, muita ohjaajia ja tarvittaessa (mikäli muutoksia seurantaryhmän kokouksessa päätettyyn asiantuntijalistaan) seurantaryhmän puheenjohtajaa esitarkastajaesityksestä. Pääohjaaja myös informoi käsikirjoituksen valmistumisesta ja esitarkastajaesityksestä tohtorin tutkinto-ohjelman vastuuhenkilöä sekä ottaa tämän mahdolliset kommentit huomioon. Pääohjaaja kysyy esitarkastajien suostumusta tehtävään ennen lopullisen esityksen tekoa. Jotta prosessi ei hidasta valmistumista, alustavia keskusteluja näiden kanssa voi olla hyvä käydä jo 1 3 kuukautta ennen 7

8 väitöskirjakäsikirjoituksen arvioitua valmistumisajankohtaa. Näin myös esitarkastajalle jää aikaa varautua tehtävään. Ohjeen liitteenä 1 on esitarkastajan englanninkielisen kutsuviestin malli. Pääohjaaja tekee esityksen esitarkastajista täyttämällä osan B, johon sisältyy: Pääohjaajan esitys väitöskirjatyön valmiudesta ja esitys esitarkastajiksi Pääohjaajan vakuutus, että väitöskirjan käsikirjoitus täyttää Oulun yliopiston väitöskirjalle asettamat vaatimukset ja että kaikki väitöskirjatyön ohjaajat puoltavat esitarkastajaesityksiä. Seurantaryhmän puheenjohtajan puolto esitarkastajaesityksille, ja vakuutus, että työ täyttää Oulun yliopiston väitöskirjalle asettamat vaatimukset ja voidaan lähettää esitarkastukseen. Liitteeksi: o Pakollisena liitteenä esitarkastajien lyhyt CV (max. 3 sivua), jossa painotetaan aiempia ja nykyisiä toimia ja affiliaatioita sekä täydellinen julkaisuluettelo viimeisten 5 vuoden ajalta o Tarvittaessa tiedot yhteisohjauksesta ja sovituista periaatteista Täytetyt lomakkeet A ja B toimitetaan tarvittavine liitteineen tiedekunnan johtavalle koulutusasiantuntijalle (kts. ). Tohtoriopiskelija toimittaa myös puhtaaksikirjoitetun käsikirjoituksen tai artikkeliväitöskirjaan kuuluvat julkaisut, käsikirjoitukset ja tiivistelmät osajulkaisuineen sähköisesti PDF-tiedostona johtavalle koulutusasiantuntijalle sekä muut kohdan määrittelemät liitteet. Johtava koulutusasiantuntija esittelee päätösesityksen tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtajalle, joka ratkaisee asian. 1.3 Väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastus Johtava koulutusasiantuntija ilmoittaa esitarkastajien määräämispäätöksestä tohtoriopiskelijalle, ohjaajille, tohtorin tutkinto-ohjelman vastuuhenkilölle ja tutkijakoulun vastaavalle koordinaattorille sekä säilyttää alkuperäisen väittelylupahakemuksen. Lisäksi johtava koulutusasiantuntija lähettää esitarkastuspäätöksen, ohjeet ja käsikirjoituksen liitteineen esitarkastajille. Mikäli tiedekunnassa on johtavan koulutusasiantuntijan kanssa erikseen sovittu, myös pääohjaaja (tai tämän pyynnöstä tohtoriopiskelija) voi lähettää käsikirjoituksen esitarkastajille. Sähköpostiviesti on syytä tällöin kopioida tiedoksi myös johtavalle koulutusasiantuntijalle, joka varmistaa, että esitarkastajille lähetetään muut tarvittavat dokumentit (ohjeet ja lomakkeet). Esitarkastajan tulee toimittaa perusteltu kirjallinen lausunto kahden (2) kuukauden kuluessa siitä kun hän on saanut käsikirjoituksen. Lausunnossa esitetään väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä. Vaihtoehdot ovat: Ehdotetaan väittelyluvan myöntämistä. Ehdotetaan väittelyluvan myöntämistä edellyttäen esitettyjä, verrattain vähäisiä korjauksia käsikirjoitukseen (ei uutta esitarkastusta). Ehdotetaan merkittäviä korjauksia väitöskirjan käsikirjoitukseen (uusi esitarkastus). Väittelyluvan myöntämistä ei esitetä. Kirjallisen lausunnon lisäksi esitarkastajat täyttävät esitarkastajille tarkoitetun lomakkeen, joka sisältää arvion väitöskirjatyön ansioista ja puutteista. He ehdottavat myös arvosanaa. Esitarkastajat lähettävät lausunnot johtavalle koulutusasiantuntijalle, joka toimittaa saapuneet esitarkastuslausunnot tohtoriopiskelijalle, ohjaajille ja tohtorin tutkinto-ohjelman vastuuhenkilölle. Tohtoriopiskelijalle varataan tilaisuus vastineen antamiseen esitarkastajan lausunnosta. Tohtoriopiskelijalla on mahdollisuus halutessaan hakea esitarkastusprosessin keskeyttämistä. 1.4 Väitöskirjan viimeistely Tohtoriopiskelija tekee tarvittavat korjaukset väitöskirjan käsikirjoitukseen esitarkastajien lausuntojen perusteella: Korjauksista ja korjausaikataulusta sovitaan pääohjaajan kanssa. Tohtoriopiskelija tekee korjaukset ja myös kirjallisen selvityksen tehdyistä muutoksista. Pääohjaaja tarkistaa tehdyt korjaukset. Pääohjaaja varmistaa tehdyt muutokset allekirjoittamalla kirjallisen selvityksen muutoksista. Selvitys toimitetaan johtavalle koulutusasiantuntijalle. Jos tarvitaan uusi esitarkastus, johtava koulutusasiantuntija lähettää korjatun käsikirjoituksen ja tohtoriopiskelijan kirjallisen selvityksen esitarkastajille. 8

9 Jos uutta esitarkastusta ei tarvita, johtava koulutusasiantuntija ohjeistaa pääohjaajaa ja tohtoriopiskelijaa täyttämään väittelylupahakemus osa C:n. 1.5 Väittelyluvan myöntö sekä vastaväittäjän ja kustoksen määrääminen Yleistä Pääohjaaja tekee esityksen vastaväittäjän sekä kustoksen määräämisestä väittelylupahakemuksen osalla C, joka sisältää varsinaisen väittelylupa-anomuksen ja ehdotuksen vastaväittäjän ja kustoksen nimeämiseksi: jälkimmäinen valvoo väittelytilaisuutta. Tohtorikoulutustoimikunta tekee päätöksen väittelyluvasta esitarkastajalausuntojen perusteella ja puheenjohtaja nimittää vastaväittäjän/vastaväittäjät pääohjaajan ehdotuksen pohjalta. Jos vastaväittäjäehdotus viivästyy jostakin ennalta-arvaamattomasta syystä, voidaan väittelylupahakemuksen osan C perusteella myöntää pelkkä väittelylupa. Vastaväittäjä(t) ja kustos voidaan määrätä myöhemmin käyttämällä samaa lomaketta, jonka tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtaja allekirjoituksellaan hyväksyy (KJ 16): tämä ei vaadi tohtorikoulutustoimikunnan kokousta Valmistelut Vastaväittäjä valitaan seurantaryhmän kolmannessa (viimeisessä) tapaamisessaan hyväksymältä asiantuntijalistalta tai asiasta tulee keskustella seurantaryhmän puheenjohtajan kanssa ennen väittelylupahakemus osa C:n toimittamista. Pääohjaajan tulee informoida myös tohtorin tutkinto-ohjelman vastuuhenkilöä. Pääohjaaja kysyy vastaväittäjän suostumusta tehtävään ennen varsinaisen esityksen tekoa. Jotta prosessi ei hidasta valmistumista, pyyntö on hyvä yleensä lähettää välittömästi väitöskirjakäsikirjoituksen esitarkastukseen lähettämisen jälkeen. Samassa yhteydessä on hyvä sopia alustavasta väitöstilaisuuden ajankohdasta varaumalla, että esitarkastuksen pohjalta vaadittavien korjausten määrää ei voi täysin ennakoida. Kustoksen tehtävä on sopia lopullinen väittelypäivä asianosaisten kanssa. Ohjeen liitteenä 2 on vastaväittäjän englanninkielisen kutsuviestin malli Väittelylupahakemus, osa C Väitöskirjan puolustaminen Väittelyluvan hakeminen, osa C: pääohjaajan esitys vastaväittäjäksi pääohjaajan esitys kustokseksi Tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtaja määrää yleensä väittelyluvan myöntämisen yhteydessä väitöstilaisuuteen yhden tai kaksi vastaväittäjää ja kustoksen. Vastaväittäjän ja kustoksen määrääminen ei vaadi tohtorikoulutustoimikunnan päätöstä. Tarkemmat vaatimukset vastaväittäjälle on kuvattu kohdassa Lisäksi on hyvä huomata seuraavat seikat: Jos vastaväittäjiä on kaksi, toinen heistä voi olla esitarkastaja. Vain tutkijakoulun dekaanin myöntämällä poikkeusluvalla voidaan esitarkastaja nimetä ainoaksi vastaväittäjäksi. Poikkeuslupaa anotaan kirjallisesti perustellulla syyllä, joka liittyy yleensä tutkimushaaran spesifiyteen sekä mahdollisesti tutkimuksen kieleen. Kirjallinen anomus toimitetaan johtavalle koulutusasiantuntijalle lomakkeen C kanssa. Tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtaja määrää työn ohjaajan, tutkinnon valvojan tai jonkun tiedekunnan professoreista väitöstilaisuuden kustokseksi. Kustoksen tulee olla vähintään dosentin tasoinen alan asiantuntija. Useimmiten kustoksena toimii väitöskirjan pääohjaaja. Kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja ja puheenjohtaja. Hän päättää tilaisuuden yksityiskohdista osapuolia kuullen (ks. luvut 4 ja 5). Kustoksen ei tarvitse olla työsuhteessa Oulun yliopistoon, mutta tällä täytyy olla kytkös Oulun yliopistoon kuten saatu dosentin arvo. Tohtoriopiskelijan on mahdollista antaa kirjallinen vastine tai eriävä mielipide esityksestä vastaväittäjiksi tai kustokseksi (mahdollinen vastine liitettävä osaan C). Johtava koulutusasiantuntija tiedottaa tohtoriopiskelijaa, pääohjaajaa ja tohtorin tutkinto-ohjelman vastuuhenkilöä tohtorikoulutustoimikunnan päätöksestä koskien väittelylupaa ja vastaväittäjän (-jien) ja kustoksen määräämistä. 9

10 Johtava koulutusasiantuntija lähettää päätöksen myös määrätylle vastaväittäjälle (-jille) ja kustokselle yhdessä väitöskirjan käsikirjoituksen kopion sekä väitöstilaisuuteen, arviointikriteereihin ja vastaväittäjän lausuntoon liittyvän ohjeistuksen kanssa. Tohtoriopiskelija lähettää väitöskirjan vastaväittäjälle. 2 Väitöskirjan julkaiseminen Väitöskirjan varsinainen painatus ja julkaiseminen voidaan aloittaa heti tohtorikoulutustoimikunnan myönnettyä väittelyluvan. Lopulliselle, painoon menevälle versiolle on tehtävä kielentarkastus ja sille suositellaan myös Urkundtarkastusta, jonka voi tehdä myös ennen esitarkastusta. Tarvittaessa myös esitarkastukseen menevälle käsikirjoitukselle tehdään kielentarkastus. Pääohjaaja päättää asiasta, opiskelija hoitaa tarkastusten tekemisen. Käytännössä kielentarkastuksen ja Urkund-tarkistuksen sekä muut mahdolliset julkaisua valmistelevat toimenpiteet voi usein tehdä jo ennen väittelyluvan myöntöä, kun on saatu lupaa puoltavat esitarkastuslausunnot; varsinainen julkaiseminen kuitenkin on syytä tehdä vasta väittelyluvan myöntämisen jälkeen. Lisätietoja julkaisemisesta ja painatuksesta antavat Oulun yliopiston julkaisupalvelut ja Oulun yliopiston viestintäpalvelut. Oulun yliopiston väitöskirjat julkaistaan yleensä Acta Universitatis Ouluensis-sarjassa, mutta väitöskirjan voi julkaista myös muussa yliopiston omassa tai kustantajan tieteellisessä sarjassa tai sarjoihin kuulumattomana yksittäisenä kirjana. Opiskelija tarkastaa, että väitöskirja noudattaa valitun julkaisusarjan taitto-ohjetta ja väitöskirjassa on otettu huomioon julkaisuohjeet. Lisäksi painettu väitöskirja on jaettava noin kaksi viikkoa ennen väitöspäivämäärää vastaväittäjälle (-jille) ja kustokselle. Painetun väitöskirjan on oltava esillä julkisesti 10 vuorokautta ennen väitöstilaisuutta. Opiskelija huolehtii väitöskirjan toimittamisesta kyseisille tahoille. 2.1 Kielentarkastus Väitöskirjatyön kieliasu tarkistetaan lähettämällä työ kielentarkastajalle (myös suomenkielinen). Usein kielentarkastus suositellaan tehtäväksi jo ennen esitarkastukseen lähettämistä varsinkin silloin jos opiskelija on kirjoittanut työn muulla kuin omalla äidinkielellään. Suuri määrä kirjoitusvirheitä käsikirjoituksessa voi vaikuttaa esitarkastuksen arviointiin. Esitarkastuksen jälkeen tehtävät muutokset voi vielä tarkastuttaa erikseen ennen painatusta. 2.2 Urkund-tarkistus Tutkijakoulu suosittelee väitöskirjan käsikirjoituksen Urkund-tarkistuksen tekemistä. Mikäli tarkastusta ei tehdä, asiasta on sovittava väitöskirjan pääohjaajan kanssa. Ohjaajilla on tällaisessa tilanteessa väittelijän kanssa erityinen vastuu siitä, että käsikirjoitus täyttää alkuperäisyysvaatimukset. Urkund on plagiaatintunnistusjärjestelmä, eli tekstin vertailuohjelma mahdollisen plagioinnin tunnistamiseksi. Se tarjoaa myös mahdollisuuden suojata omaa työtä mahdolliselta myöhemmältä plagioinnilta. Nippuväitöskirjoissa Urkundiin ladataan vain väitöskirjan johdanto-osa. Urkund- raportin vastaanottajaksi valitaan oma pääohjaaja Opettaja-listalta. Jos pääohjaaja ei kuulu Oulun yliopiston henkilökuntaan, vastaanottajaksi valitaan työn toinen ohjaaja tai tutkinnon valvoja, joka voi lähettää Urkund-analyysin yliopiston ulkopuoliselle ohjaajalle sähköpostitse tai suoraan Urkundissa. Linkki opiskelijan Urkund-ohjeeseen: Linkki ohjaajan Urkund-ohjeeseen: Helpdesk teknisissä kysymyksissä: urkund@oulu.fi 2.3 Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa julkaistavat Acta Universitatis Ouluensis- sarjassa julkaistaessa väittelijän on toimitettava väitöskirjaansa varten tarvittava materiaali sarjan toimitukseen vähintään 6 viikkoa ennen väitöspäivää. 10

11 Hoida julkaisusopimuksen (2 kpl) tekeminen ja muut julkaisemiseen liittyvät tehtävät. Julkaisupalveluasioissa ota yhteys Laadi väitöskirjatyöstä tiivistelmät sekä suomeksi että englanniksi. Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa painettavista väitöskirjoista Oulun yliopisto maksaa pakollisena ilmaisjakeluna tarvittavan määrän 17 kappaletta ja lisäksi tekijälle 15 kappaletta eli yhteensä 32 kappaletta. Kolmesta väittelijän kappaleesta paino tekee väitöstilaisuutta varten kansiokappaleet, jotka yliopisto maksaa. Väittelijä maksaa tilaamansa lisäkappaleet, samoin kuin esimerkiksi erityisten taittopalvelujen ja värisivujen kustannukset. Lisäkappaleiden hinta määräytyy kirjan sivumäärän mukaan. Alustavan hinnan voi laskea Juvenes Printin hintalaskurin avulla. Tarkempaa tietoa taittotyön ja kirjojen lisäkappaleiden hinnoista saa kirjapainosta. Jos esimerkiksi yksikkö osallistuu lisäkappaleiden kustannuksiin, tästä on ilmoitettava Juvenes Printin laskuttajalle hyvissä ajoin. Virastomestarit lähettävät tekijälle ilmoituksen sähköpostilla, kun kirjat ovat saapuneet Linnanmaan keskusaulaan. Pakolliset jakelukohteet ja -määrät on kerrottu alla. Virastomestarit hoitavat kohtien 1 4 jakelun. Kirjapaino lähettää vapaakappaleet Kansalliskirjastoon. Tämän lisäksi tekijä hakee keskusaulasta 17 kappaletta kirjoja (sisältää väittelijän ilmaiskappaleet ja kansiokappaleet) ja toimittaa näistä 2 kpl yksikköön, osastolleen tai vastaavalle. Väitöskirjojen pakolliset jakelukohteet ja -määrät: Jakelukohteet kpl 1. yliopiston kirjasto 4 2. tutkimuspalvelut ja viestintäpalvelut 2 3. sarjatoimittaja 1 4. tiedekunta: ilmoitustaulu, arkisto 2 5. vapaakappaleet 6 6. yksikön, osaston, jaoksen tms. kappaleet 2 yhteensä Muissa julkaisusarjoissa julkaistavat Oulun yliopisto maksaa muualla kuin Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa julkaistujen väitöskirjojen painokustannuksista pakollisten jakelukappaleiden (16 kpl) ja tekijän kappaleiden (15 kpl) osuudet (yht. 31 kpl). Korvauksen perusteena on Acta-sarjan julkaisujen keskihinta 5,50 / kirja (sisältää alv:n 24 %). Korvaus on enintään 170,50. Korvaus maksetaan väittelijän lähettämän laskun ja painatuskulukuittien perusteella. Vapaamuotoisessa korvaushakemuksessa on mainittava tekijän osoite- ja pankkiyhteystiedot. Mukaan on liitettävä alkuperäinen painatuslasku ja sen maksutosite. Hakemus lähetetään osoitteeseen: Julkaisutoimittaja Kirsti Nurkkala, Tiedekirjasto Pegasus, PL 7500, Oulun yliopisto. Sisäinen osoite: Julkaisupalvelut/OYK Julkaisun kannessa on mainittava: Oulun yliopiston tutkijakoulu. Väitöskirjojen pakolliset jakelukohteet ja -määrät: Muualla kuin Acta-sarjassa väittelevät jakavat itse väitöskirjat seuraavan listan mukaisesti: 1. Sisäisen postin osoitteeseen OYK/väitöskirjat (tai Tiedekirjasto Pegasuksen 1. krs palvelupisteeseen) 4 kpl 2. Tutkimuspalveluihin 1 kpl ja Viestintäpalveluihin 1 kpl 3. väittelijän omalle osastolle tai yksikköön 2 kpl 4. väittelijän tiedekuntaan 2 kpl (ilmoitustaululle ja arkistoon). Lisäksi suomalainen kirjapaino lähettää suoraan Kansalliskirjastoon lakisääteiset 6 vapaakappaletta. Ulkomaisen painopaikan kyseessä ollen vapaakappaleet voi lähettää Oulun yliopiston kirjastoon, joka voi hoitaa vapaakappalejakelun. 2.5 Erratum korjaukset painettuun väitöskirjaan Yleinen käytäntö painamisen jälkeisten, mutta väitöstä edeltävien korjausten esittämiseen on ns. erillisen Erratumliitteen laatiminen. Erratum liitetään erillisenä sivuna painettujen väitöskirjojen väliin. Acta-sarjoissa elektroniseen 11

12 väitöskirjaan Erratum liitetään erillisenä pdf-tiedostona, joka linkitetään väitöskirjan kuvailusivulle (Ks. esimerkki 1, esimerkki 2). 3 Väitöksestä tiedottaminen Väitöskirjasta ja -tilaisuudesta tehdään yleistajuinen tiedote, joka on tarkoitettu julkaistavaksi sanomalehdissä. Tiedoteteksti näkyy myös Oulun yliopiston verkkosivuilla. Linkki tiedotteen tekemiseen ja lähettämiseen löytyy Oulun yliopiston viestintäpalvelujen sivuilta. Tiedote on tiivis, korkeintaan noin sivun mittainen selostus väitöstutkimuksesta. Tiedote tulee lähettää Oulun yliopiston viestintäpalveluihin viimeistään 10 vuorokautta ennen väittelypäivää. Samalla lähetetään myös väittelijän valokuva. 4 Väitöstilaisuus täsmentävät säädökset ja ohjeet 4.1 Julkisen väitöstilaisuuden tarkoitus Väitöskirja on tarkastettava julkisesti [Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista, 22 ]. Julkisella väitöstilaisuudella on kolme päätehtävää. Se tarjoaa tilaisuuden julkisesti ja mahdollisimman luotettavalla tavalla tarkistaa, että väittelijä on itse laatinut opinnäytteen, joka vastaa tieteelliseltä tasoltaan väitöskirjoille yleensä asetettavia vaatimuksia. viralliselle vastaväittäjälle sekä muille aiheesta kiinnostuneille henkilöille perehtyä perusteellisesti väitöskirjan sisältöön kuuntelemalla, esittämällä huomautuksia ja kysymyksiä sekä keskustelemalla tekijän kanssa. yliopiston arkisesta työstä hieman poikkeavalla ja sitä näkyvämmällä tavalla julkistaa saavutettuja tutkimustuloksia. Väitöstilaisuuden tulisi olla kahden (tai kolmen) alansa tuntevan tutkijan korkeatasoista keskustelua väitöskirjan virittämistä aiheista. Valistuneen maallikon tulisi pystyä seuraamaan keskustelun kulun päälinjoja ja sen tulisi antaa hänellekin ajateltavaa. Vastaväittäjä ja väitöstilaisuudessa käyty keskustelu ei vaikuta enää itse väitöskirjan laatuun, mutta kylläkin väitöskirjan hyväksymiseen ja arvosteluun. Väitöstilaisuudessa mitataan tutkijan kykyä perustella valintojaan ja näkemyksiään sekä tarkastella oman työnsä yhteyttä tieteen kenttään laajemmin. 4.2 Väitöstilaisuuden kieli Kustos määrää etukäteen väitöstilaisuuden kielestä kuultuaan asiassa sekä väittelijää että vastaväittäjää. Väitöstilaisuuden kielenä tulee olla joko suomi, ruotsi tai se kieli, jolla väitöskirja on laadittu. Väitöstilaisuus voidaan pitää muullakin kielellä, jos väittelijä suostuu siihen. Väittelijä ja vastaväittäjä voivat väitöstilaisuudessa käyttää myös eri kieltä, jos näin sovitaan. 4.3 Väitöstilaisuuden eteneminen Ohjeet pohjautuvat väittelyperinteisiin Oulun yliopistossa, mutta ne on tarkistettu vastaamaan nykyistä käytäntöä. Kustoksen tehtävänä on ohjeistaa väitöstilaisuuden kulku väittelijälle ja vastaväittäjälle. Väitöstilaisuus alkaa 15 min. yli tasatunnin ellei perustellusta syystä (esimerkiksi kaksois- tai yhteistutkinnon väitöstilaisuus, joka järjestetään videoyhteydellä partneriyliopiston kanssa) ole muuta erikseen ilmoitettu, mihin mennessä yleisö on jo saapunut saliin. Väitöstilaisuuteen tultaessa saliin astuu ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Salissa odottavat ihmiset nousevat kunnioittaen seisomaan sisääntulon ajaksi. 12

13 Kustos ja vastaväittäjä, mikäli heidät on promovoitu tohtoreiksi suomalaisesta yliopistosta, pitävät tohtorinhattua oikeassa kädessään saliin kävellessään ja salista poistuessaan. Ulkomaisesta yliopistosta valmistunut voi näin sovittaessa käyttää omaa tohtorin asuaan ja päähinettään. Väitöstilaisuuden ajaksi hatut asetetaan pöydälle lyyra yleisöä kohti käännettynä. Puhuttelussa vastaväittäjän teitittely on lähtökohta, mutta esimerkiksi väitöksen alussa voidaan vastaväittäjän aloitteesta sopia sinuttelusta. Väitöstilaisuuden avaus Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen (väittelijä kustoksen vasemmalla puolella), kustos toivottaa yleisön vapaamuotoisesti tervetulleeksi sekä esittelee lyhyesti seisaaltaan vastaväittäjän/vastaväittäjät ja väittelijän. Tämän jälkeen kustos avaa virallisesti väitöstilaisuuden lausuen: "Oulun yliopiston tutkijakoulun määräämänä kustoksena julistan titteli nimi xx:n väitöstilaisuuden alkaneeksi". Avaussanojen jälkeen muut väittelijää lukuun ottamatta istuutuvat. Väittelijän lektio (lectio praecursoria) Väittelijä pitää seisaaltaan lectio praecursorian, lektion, eli esitelmän väitösaiheestaan. Lektiossa väittelijä selvittää tutkimustyönsä taustaa ja yhtymäkohtia tieteellisiin tai käytännön elämän ongelmiin. Sen kesto on min. Ulkomaiselle vastaväittäjälle on hyvä antaa käännös tai tiivistelmä lektiosta. On hyvän tavan mukaista, että yleisö saapuu paikalle saliin ennen tilaisuuden alkua eikä poistu tilaisuudesta lektion aikana. Väittelijä aloittaa lektion sanoin: Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat. Lektion päätyttyä väittelijä lausuu: "Pyydän Teitä, arvoisa professori (tohtori jne.) N Oulun yliopiston tutkijakoulun määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta". Vastaväittäjän alkupuheenvuoro Vastaväittäjä esittää seisten lyhyehkön alkupuheenvuoron, jossa hän käsittelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä sekä mahdollisesti yhteyttä käytännön elämään. Väittelijä seisoo koko vastaväittäjän alkupuheenvuoron ajan. Lopuksi vastaväittäjä ilmoittaa ryhtyvänsä työn yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat. Kun vastaväittäjiä on useampia kuin yksi, heidän tulee sopia keskinäisestä työnjaosta ja ilmoittaa siitä oman taustaesityksensä yhteydessä. Pääsääntöisesti tieteelliseltä iältään vanhempi vastaväittäjä pitää alkupuheenvuoron ja aloittaa työn tarkastelun. Väitöskirjan tarkastus Tämän jälkeen vastaväittäjä tekee väitöskirjan tarkastuksen kiinnittäen aluksi huomiota yleisiin kysymyksiin kuten tutkimusaiheen, tutkimusmenetelmien ja tutkimusaineiston valintaan ja siirtyy sen jälkeen yksityiskohtaiseen tarkastukseen. Väittelijä pyrkii puolustamaan työtään mahdollisimman hyvin, koska sen onnistumiseen kiinnitetään huomiota myöhemmin tehtävässä vastaväittäjän lausunnossa. Väitöstilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään neljä (4) tuntia. Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään noin kolme (3) tuntia. Jos koko tilaisuus vie yli kolme tuntia, pidetään tauko, jonka kustos ilmoittaa. Vastaväittäjän loppulausunto Tarkastuksen lopuksi vastaväittäjän tulee esittää yhteenveto, jossa tarkastellaan väitöskirjassa esitettyjen tulosten merkitystä ko. tieteenalalla. Päätettyään tarkastuksen vastaväittäjä esittää seisten loppulausuntonsa, jonka väittelijä nousee kuuntelemaan seisten. Tämän jälkeen vastaväittäjä istuutuu. Väittelijä jatkaa seisomista. Väittelijän loppusanat Kuunneltuaan lausunnon väittelijä kiittää vastaväittäjää ja kääntyy yleisön puoleen lausuen: "Tämän jälkeen pyydän niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjaani vastaan, pyytämään puheenvuoron kustokselta". 13

14 Mahdolliset ylimääräiset vastaväittäjät Tämän jälkeen kenellä tahansa läsnäolijalla on mahdollisuus pyytää puheenvuoroa kustokselta. Puheenvuoron käyttäviä henkilöitä kutsutaan ylimääräisiksi vastaväittäjiksi. Mahdolliset ylimääräiset vastaväittäjät saavat yhteensä käyttää aikaa korkeintaan yhden tunnin, joten kunkin on puheessaan pysyttävä asiassa, käytettävä asiallista argumentointia ja pidettävä puheensa lyhyenä. Kustos johtaa puhetta ja jakaa puheenvuorot. Puheenvuoron myöntäessään kustos pyytää ylimääräistä vastaväittäjää esittelemään aluksi itsensä kertomalla nimensä ja oppiarvonsa sekä tämän jälkeen lyhyesti esittelemään asiansa ja pääväittämänsä. Kustoksen tulee huolehtia, että ylimääräisen kysymyksen esittäjä täsmentää kysymyksen ja mahdollisen väittämänsä. Väittelijän tulee saada vastata välittömästi kuhunkin esitettyyn huomautukseen. Halutessaan myös vastaväittäjä voi osallistua keskusteluun. Ylimääräisten vastaväittäjien tapauksissa kustoksen tulee kirjata tätä varten tarkoitetulle lomakkeelle huomautuksen esittäjän nimi, oppiarvo, yhteystiedot sekä väittämän pääsisältö. Kustos huolehtii, että lomakkeita ja kyniä on saatavilla väitössalissa tai lomake on mukana sähköisesti esim. tietokoneella. Tarvittaessa kustos voi pyytää ylimääräistä vastaväittäjää tiivistämään pääväitteensä puheenvuoronsa lopuksi. Kustos toimittaa täytetyn lomakkeen väitöksen jälkeen johtavalle koulutusasiantuntijalle, joka toimittaa lausunnon tohtorikoulutustoimikunnalle ja vastaväittäjälle. Ylimääräisen vastaväittäjän huomautus, kommentti, kritiikki tai kysymys voi olla neutraali, positiivinen tai negatiivinen. Mikäli kyseessä on laajahko huomautus tieteellisestä tai epäeettisestä toiminnasta taikka huomautus on pitkä ja moniulotteinen, tulee kustoksen informoida ylimääräistä vastaväittäjää mahdollisuudesta jättää huomautuksensa kirjallisesti kahden viikon kuluessa. Ylimääräisen vastaväittäjän huomautuksen olennainen sisältö tulee kirjata siinä muodossa ja laajuudessa kuin se esitettiin väitöstilaisuudessa, mutta taustaa ja yksityiskohtia voi esittää kirjallisessa huomautuksessa laajemminkin, jotta keskustelu väitöstilaisuudessa pysyy annetuissa aikarajoissa ja kaikille asianmukaisilla ylimääräisille vastaväittäjille jää aikaa esittää huomautuksensa. Vastaväittäjän tulee ottaa lausunnossaan huomioon ylimääräisen vastaväittäjän huomautukset ja arvioida niiden vaikutusta omaan lausuntoonsa. Kustos voi tarvittaessa pyytää ylimääräistä vastaväittäjää päättämään puheenvuoronsa, jos puheenvuoro tai sen pohjalta käytävä keskustelu ei pysy asiassa. Kustoksen on huolehdittava, että kaikki asianmukaiset ylimääräiset vastaväittäjät saavat puheenvuoron. Väitöstilaisuuden lopetus Kustos päättää seisten väitöstilaisuuden lausumalla: Julistan väitöstilaisuuden päättyneeksi". 5 Väitöstilaisuuteen ja karonkkaan liittyviä ohjeita ja perinteitä 5.1 Ennen väitöstä Ennen väitöstä väittelijän tulee perehtyä väitöstilaisuuden muodollisiin yksityiskohtiin. Vaikka väitöspäivä on väittelijälle henkilökohtaisesti tärkeä päivä, tulee muistaa, että vastaväittäjä(t) on päivän kunniavieras, jota tulee kohdella sen mukaisesti koko päivän ajan Salijärjestelyt Sali, jossa väitöstilaisuus pidetään, kannattaa varata virastomestarilta heti kun väitöspäivä on selvillä. Väittelijän on sovittava hyvissä ajoin virastomestareiden kanssa myös mahdollisesti tarvittavista erityisistä apuvälineistä. Piirtoheitin, mediatykki, tietokone ja äänentoisto ovat yleensä saleissa tarjolla, mikä on kuitenkin hyvä varmistaa. Väittelijän on myös huolehdittava juomista ja kukista sekä mahdollisesta väitöstilaisuuden valokuvauksesta, ellei tiedekunnalla tai tutkimusyksiköllä ole asiasta vastaavaa tukihenkilöä Kahvi- tai kuohuviinitarjoilu Väitöstilaisuuden jälkeen on tapana, että väittelijä järjestää yleisölle kahvi- tai kuohuviinitarjoilun. Väittelijä kutsuu päätössanojen jälkeen tilaisuuteen kaikki väitöstä kuuntelemassa olleet. Helpoiten tarjoilu järjestyy yliopiston 14

15 ravintoloiden tiloja ja palveluita käyttäen. Arvokkaimmille vieraille, kuten kustokselle, vastaväittäjälle jne., on hyvä varata oma pöytä. Kuohuviinitarjoilu voidaan järjestää salin läheisellä käytävällä Karonkan järjestäminen On tapana, että väittelijä järjestää karonkan vastaväittäjän tai vastaväittäjien kunniaksi väitöspäivän iltana. Tavallinen aloitusaika on klo riippuen väittelijän ja vastaväittäjän/vastaväittäjien aikatauluista. Karonkka järjestetään tavallisesti jossakin ravintolassa, mutta myös kotikaronkka tai esim. jossain juhlatilassa järjestetty tilaisuus on mahdollinen. Karonkka vaatii omat järjestelynsä: kutsut, paikan, tarjoilun ja mahdollisen ohjelman. Paikasta ja ohjelmasta riippuen huolehditaan koristeluista, valoista, äänentoistosta, orkesterista yms. Tilaisuudessa pidettävät puheet on syytä valmistella etukäteen (mm. kiitospuhe vastaväittäjälle). Ravintolassa henkilökunta avustaa illallisantimien valinnassa. On hyvä etukäteen pyytää tarjouksia erilaisista vaihtoehdoista, jotta yllätyksiä laadun ja varsinkaan hinnan suhteen ei pääsisi tapahtumaan. Ateria sisältää yleensä alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan ja kahvin tai teen. Karonkka alkaa tavallisesti alkumaljalla, joka voi olla esimerkiksi kuohuviini, jokin muu viini tai cocktail. Pääjuomana on yleensä viini ja jäävesi. Alkoholiton vaihtoehto on aina syytä pitää valikoimassa. Myös erikoisruokavaliot on otettava huomioon. Paikkakortit on muistettava, jos niitä tarvitaan. Perinteisen karonkan kustantaa väittelijä itse. On myös mahdollista tarjota illallinen vain vastaväittäjälle ja kustokselle siten, että muut vieraat maksavat puolestaan joko kokonaan tai osittain ruokailun illalliskortin muodossa. Yleistä on, että virallisemman karonkan jälkeen juhliin kutsutaan myöhemmässä vaiheessa myös muuta väkeä tai siirrytään jatkoille johonkin muuhun paikkaan, jolloin kukin vieras usein maksaa tilauksensa itse Karonkkakutsut Itseoikeutettuja vieraita karonkassa ovat vastaväittäjä(t) ja kustos. Luonnollisia kutsuttavia ovat väitöskirjatyön ohjaajat ja osajulkaisujen muut kirjoittajat. On kohteliasta kutsua myös esitarkastajat, seurantaryhmä(n puheenjohtaja) ja yleensä kaikki ne, jotka ovat selvällä panoksella osallistuneet väitöskirjan syntymiseen, joita voivat olla esim. muut tutkimusryhmän jäsenet ja tukihenkilöt. Myös puoliso, omat vanhemmat ja hyvät ystävät kuuluvat yleensä kutsuttujen listalle. Kätevintä on kutsua samalla kutsukortilla väitöstilaisuuteen ja karonkkaan. Ilmaise selvästi, kutsutko vieraat henkilökohtaisesti vai avec. Käytösoppaissa olevien ohjeiden mukaan kutsu karonkkaan tulisi esittää vasta väitöksen jälkeen, mutta käytännössä kutsuminen on syytä tehdä ajoissa tarjoilujen varaamista ja järjestelyjä varten. Kutsussa tulee olla karonkkapaikan tarkka osoite ja ohjeet pukeutumiseen. Varmista lisäksi vastaväittäjältä ja kustokselta, että he osaavat karonkkapaikalle. Kustoksen rooliin voi usein luontevasti kuulua noutaa vastaväittäjä hotellista ja mennä tämän kanssa yhdessä karonkkaan. Kutsukortin malli: Tervetuloa väitöstilaisuuteeni päivä. xx kuuta 20XX klo xx.xx paikka xx (osoite xx) sekä tilanteen niin salliessa vastaväittäjäni professori xx kunniaksi järjestettävän väitöskaronkkaan, päivä. xx kuuta 20XX kello xx.xx paikka xx (osoite xx) VÄITTELIJÄN NIMI R.s.v.p. xx.xx. mennessä p. xx tai Juhlapuku valkoisin liivein, tohtorinhattu / Tumma puku, tohtorinhattu Ruokavaliorajoitukset huomioidaan Pukeutuminen väitöstilaisuudessa Sovi väitöstilaisuuden ja karonkan asuista yhdessä kustoksen ja vastaväittäjän kanssa (Taulukko 1). Viime kädessä kustos päättää pukeutumisesta. 15

16 Kustoksen, vastaväittäjien ja väittelijän tulee noudattaa saman vaihtoehdon pukeutumisohjetta (1 tai 2); poikkeuksena on ulkomaisessa yliopistossa valmistunut henkilö, joka voi käyttää omaa tohtorinasuaan, johon saattaa kuulua esim. viitta ja päähine. Miespuolinen väittelijä, kustos ja vastaväittäjä käyttävät frakkia ja mustia liivejä tai tummaa pukua. Naispuolisen väittelijän, vastaväittäjän tai kustoksen asuna on musta housupuku, polvipituinen musta hame, mekko tai jakkupuku. Mekko ei saa olla huomiota herättävän avokaulainen tai muuten paljastava. Mekon tai puseron ja hameen päälle voidaan pukea musta jakku. Miespuolisten pukeutuessa frakkiin, voi naispuolinen käyttää myös nilkkapituista mekkoa. Pukeutumisohjeissa sovelletaan tohtoripromootion pukeutumisohjeita. Taulukko 1. Pukeutumisvaihtoehdot väitöstilaisuudessa. Miespuolinen väittelijä, kustos ja Vaihtoehto vastaväittäjä Naispuolinen väittelijä, kustos ja vastaväittäjä 1 frakki ja musta liivi, valkoinen rusetti, ei taskuliinaa, ei kiiltonahkakenkiä, mustat sukat, ei rannekelloa musta nilkkapituinen mekko/jakkupuku tai musta polvipituinen mekko tai musta jakkupuku tai musta housupuku, ei hattua, ei näyttäviä koruja 2 musta puku, tumma kravatti musta polvipituinen mekko tai musta jakkupuku tai musta housupuku Tutkimusyksikkö tai tiedekunta voi käytäntönsä mukaan maksaa vastaväittäjän pukuvuokran, mutta väittelijä ja kustos kustantavat oman väittelyasunsa itse. Käytänteet tässä asiassa vaihtelevat eri tiedekunnissa. Väitösyleisön pukeutumisesta ei ole ohjeita. Väitöstilaisuus on julkinen ja avoin kaikille, joten tilaisuuteen on täysin sopivaa tulla arkiasussa. Väittelijän kutsumat vieraat pukeutuvat usein tummaan pukuun tai muuhun juhlavaan asuun Vastaväittäjistä huolehtiminen Väittelijän on syytä luovuttaa väitöskirjansa käsikirjoitus vastaväittäjälle/vastaväittäjille heti, kun se on valmistunut painosta. Yleensä väitöskirjan painatus jää niin viime hetkiin, ettei vastaväittäjä enää ehdi tutustua valmiiseen kirjaan kuin pääkohdin. Ulkomaalaiselle vastaväittäjälle on hyvä lähettää englanninkieliset ohjeet väitöksen kulusta, kestosta ja lyhennelmä lektiosta. Väittelijä on perinteisesti toiminut vastaväittäjän/vastaväittäjien isäntänä/emäntänä. Vastaväittäjä saattaa tarvita apua matkajärjestelyissä, esim. lentolippujen varaamisessa ja lentokentältä hakemisessa. Majoittumiseen Oulussa on hyvä selvittää hotellit, joiden kanssa yliopistolla on majoitussopimus. Joissakin tiedekunnissa tai tutkimusyksiköissä on järjestetty tukihenkilöpalvelut matkajärjestelyiden hoitamiseen. Toisinaan myös kustos ottaa osaltaan emännän tai isännän roolia. Tutkimusyksikkö tai tiedekunta voi halutessaan tarjota lounaan vastaväittäjälle väitöspäivänä sekä mahdollisesti muuta normaalia vieraanvaraisuutta. Esimerkiksi edellisenä päivänä illallisen aikana tai väitöspäivän aamuna on hyvä tutustua ja mahdollista käydä läpi väitöspäivän aikataulu. Illallisen järjestää yleensä kustos, tai väittelijän pääohjaaja. On myös mahdollista sopia puhuttelusta (vastaväittäjää teititellään ellei toisin sovita) Valmistautuminen väitökseen Ennen omaa väitöstä kannattaa käydä kuuntelemassa oman tiedekunnan muita väitöstilaisuuksia. Väitöksen kulku tulee tutuksi ja samalla voi saada vinkkejä lektion sisällöstä ja rakenteesta ja siitä mihin vastaväittäjä voi tarttua ja miten työtään voi puolustaa. Työn sisältö ja sen vahvuudet sekä heikkoudet kannattaa kerrata ja kehitellä vasta-argumentteja. Väitöstilaisuutta tai ainakin kysymyksiin vastaamista kannattaa harjoitella. Joissakin tiedekunnissa järjestetään jatko-opiskelijoille harjoitusväitöksiä, mutta vastaavan tilaisuuden voi järjestää itsekin pyytämällä yhtä tai muutamaa kollegaa lukemaan väitöskirja ja esittämään vastaväittäjän tapaan kysymyksiä. Väitöskirjassa olevista tärkeimmistä kuvista ja taulukoista on hyvä tehdä PowerPoint-dioja tilaisuutta varten. Väitöskirjan väittelykappaleeseen kannattaa tehdä valmiita vastauksia todennäköisiin kysymyksiin tai muita omia muistiinpanoja. Lektio pitää valmistella etukäteen. Lektio on yleistajuinen johdatus väitöskirjan aiheeseen. Se pidetään yleensä suomeksi, jos se on väittelijän äidinkieli, vaikka väitöstilaisuuden kieli olisi toinen. Muussa tapauksessa lektio pidetään 16