MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 14/92 - Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Jokioinen 1992 ISSN

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 14/92 - Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Jokioinen 1992 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 14/92 - Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Toimittaneet VAPPU KOSSILA ja SILJA SAIRANEN Maatalouden tutkimuskeskus Kotieläintuotannon tutkimuslaitos Eläinravitsemus JOKIOINEN puh. (916) 1881 Jokioinen 1992 ISSN

3 1 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELM Ä 3 Korsirehun korjuuasteen vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun ja rehunkulutukseen. Kauraproteiini valkuaisväkirehuna VAPPU KOSSILA, ILMO ARONEN, VESA TOIVONEN & SILJA SAIRANEN 1 AINEISTO JA MENETELMÄT 4 2 TULOKSET Rehujen koostumus Kasvu ja rehunkulutus Aminohappojen saanti Terveys 16 3 TULOSTEN TARKASTELU Kasvu ja rehunkulutus Energia Valkuainen Aminohapot Terveys 19 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 19 KIRJALLISUUS 20 Piimäjauhe ja maitojauhe-10 verrattuna kurrijauhejuottoon ja ohrajauhoihin lisätyn kauraproteiinin vaikutus vasikoilla 21 VAPPU KOSSILA, ILMO ARONEN, SILJA SAIRANEN & PÄIVI MÄNTYSAARI 1 AINEISTO JA MENETELMÄT 21 2 TULOKSET Rehujen koostumus Kasvu, rehunkulutus ja aminohappojen saanti Kasvunopeus Rehunkulutus Aminohappojen saanti Terveys 35 3 TULOSTEN TARKASTELU Kasvu S yönti Energia Valkuainen Aminohapot Rasva Terveys 38 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 39 KIRJALLISUUS 39

4 2 Probioottien vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun, rehunkulutukseen ja terveyteen. Eri suoliston osiin vaikuttavien probioottien yhdysvaikutus 41 VAPPU KOSSILA, ILMO ARONEN, SLJA SAIRANEN & JUHA NOUSIAINEN*) 1 JOHDANTO 41 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 42 3 TULOKSET Rehujen koostumus Kasvu Rehunkulutus Ravintoaineiden saanti dieetin eri osista Kuiva-ainesyönti Energian kulutus Valkuaisen kulutus Rasvan kulutus Rehunkäyttökyky Kuiva-aine Energia Valkuainen Rasva Terveys 53 4 TULOSTEN TARKASTELU 54 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 57 KIRJALLISUUS 57 LIITE *)Valion tutkimus- ja tuotekehityskeskus Kalevankatu 56 B HELSINKI

5 3 Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Toimittaneet Vappu Kossila ja Silja Sairanen. Maatalouden tutkimuskeskuksen Tiedote 14/92. 57p. Avainsanat: pikkuvasikat, ruokintakokeet, säilörehun Korjuuaste, kauraproteiini, aminohapot, maidonkorvikkeet, probiootit THVISTELM Ä Tiedotteessa käsitellään pikkuvasikoiden juottokauden ruokintakokeita. Kokeet liittyvät osana Maatalouden tutkimuskeskuksen kokeisiin, joiden tavoitteena on ollut löytää optimaaliset väkija korsirehut pikkuvasikoiden juottokauden ruokintaan. Samassa yhteydessä on tutkittu mahdollisuuksia korvata maitovalkuaista muilla kotovaraisilla lähteillä. Osa aihepiiriin kuuluvista kokeista on julkaistu Maatalouden tutkimuskeskuksen Tiedotteessa 2/92 (KOSSILA ja MÄNTYSAA- RI 1992). Korsirehun korjuuasteen vaikutusta pikkuvasikoiden kasvuun ja rehunkulutukseen tutkittiin talvella Tällöin verrattiin varhain ja myöhään korjattua säilörehua vasikoiden rehuna. Väkirehuna käytettiin ohraa tai ohra-kauraproteiiniseosta ja juomarehuna kurrijauhetta joko 550 tai 600 g/pv/vasikka. Varhain korjatun säilörehun ryhmissä vasikoiden kasvu, rehunkulutus ja aminohappojen saanti oli suurempi ja rehunkäyttökyky ja terveys hieman parempi kuin myöhään korjatun säilörehun ryhmissä. Sulavan raakavalkuaisen saanti oli merkitsevästi suurempi (P<0,05) varhaisen korjuuasteen ryhmissä kuin rnyöhäisen korjuuasteen ryhmissä. Matalampi kurrijauhetaso (550 g/pv) antoi merkitsevästi (P<0,05) paremman kasvun verrattuna korkeampaan kurrijauhetasoon (600 g/pv), koska vasikat söivät tällöin enemmän väkirehua ja säilörehua. Eri juomarehuja kurrijauhe,,piimäjauhe ja maitojauhe ja maitovalkuaisen korvaamista kauraproteiinilla tutkittiin keväällä Vasikoiden päiväkasvu oli samansuuruinen maitojauhe-10- ja piimäjauheryhmissä, mutta kurrijauheryhmä, joka sai enemmän maitovalkuaista, kasvoi nopeimmin. Kasvu- tai rehunkulutuserot eri,maidonkorvikeryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä muutoin kuin raakarasvan osalta. Piimäjauheryhmissä raakarasvan kulutus oli merkitsevästi pienempi (P<0,05) kuin maitojauhe-10-ryhmissä. Kauraproteiinilisä (20 %) ohraväki-. rehussa antoi yhtä hyvän kasvutuloksen kuin Ohm. Rasvan lisääminen dieettiin alensi välcirehun mutta lisäsi karkearehun syöntiä. Rasvalisäyksellä oli myös positiivinen vaikutus vasikoiden terveyteen. Probioottien vaikutusta vasikoiden kasvuun, rehunkulutukseen ja terveyteen tutkittiin talvella Probiootteina olivat maitohappo-bakteeriseos ja laktoosijohdannaisbt (laktuloosi ja laktitoli). Probiootteja saaneet vasikat kasvoivat hieman paremmin kuin vertailuryhmien vasikat. Probi000tit lisäsivät myös vasikoiden kuiva-ainesyöntiä ja säilörehun käyttöä. Maitohappobakteerien ja laktoosijohdannaisten käyttö yhdessä antoi paremman käsvutul6ksen ja edullisemman rehunkulutustuloksen kuin laktoosijohdannaisten käyttö yksinään. Probiooteilla ei ollut selvää vaikutusta vasikoiden terveyteen. Verrattaessa kolmea koetta keskenään todettiin niiden välillä selvät erot vasikoiden metabolisessa kuiva-ainesyönnissä (kuiva-ainesyönti g/elopaino035). Metabolinen syönti oli suurin säilörehun korjuuastekokeessa (koe 45) ja pienin probioottikokeessa (koe 48), jossa raakarasvan saanti oli korkein (LIITE 1). Juomarehukolc'eessä (koe 46) säilörehun syönti oli ennätysmäisen runsasta.

6 Korsirehun korjuuasteen vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun ja rehunkulutukseen. Kauraproteiini valkuaisväkirehuna VAPPU KOSSILA, ILMO ARONEN, VESA TOIVONEN ja SILJA SAIRANEN Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää säilörehun raaka-aineen korjuuasteen merkitystä pikkuvasikoiden ruokinnassa sekä kauraprotelinilisän vaikutusta vasikoiden kasvuun ja rehunkäyttöön kahdella erilaisella säilörehuruokinnalla. 1 AINEISTO JA MENETELMÄT Koe (nro 45/89) suoritettiin Jokioisten Lintupajussa joulukuun 1989 ja helmikuun 1990 välisenä aikana. Koe-eläimet olivat Jokioisten karjoissa syntyneitä ayrshiresonni- ja -lehmävasikoita. Vasikat tulivat kokeeseen 7 päivän iässä ja koe loppui vasikoiden ollessa 56 vrk:n ikäisiä. Koekaavio: Ryhmä Eläinmäärä Kurrijauhoa, g/pv/vas. Säilörehua vapaasti Väkirehua vapaasti Varhain Ohra 2 6 korjattu Ohra + kauraprot. 3 6 Myöhään Ohra 4 7 korjattu Ohra + kauraprot Varhain Ohra 6 6 korjattu Ohra + kauraprot. 7 6 Myöhään Ohra 8 6 korjattu Ohra + kauraprot. Vasikat pidettiin yksilökarsinoissa, ruokittiin yksilöllisesti ja punnittiin viikoittain. Vasikat juotettdin kahdesti päivässä: viikko ternimaitoa ja täysmaitoa 5 l/pv. viikko kurrijauhoja 500 g/pv kahtena eränä lämpimään veteen sekoitettuna. viikosta 8:nteen viikkoon annos oli koekaavion mukainen. Säilörehua ja väkirehua annettiin vapaasti ja niiden kulutus mitattiin päivittäin. Väkirehuna oli hienoksi jauhettu ohra (3 mm:n seula) tai ohra-kauraproteiiniseos (9:1 painon mukaan). Väkirehuihin sekoitettiin 5 % Seleeni-Terldä ja ne brilcetöitiin (3 mm:n seula). Vitamiinina annettiin A-D-E-liuosvitan suun kautta kaksi kertaa viikossa suosituksen mukaan.

7 5 Rehunäytteet: Täysmaidolle käytettiin taulukkoarvoja (SALO ym. 1990). Juomarehu ja väkirehu analysoitiin kahden viikon keruunäytteistä ja säilörehu kahden viikon syöntiä edustavista etulcäteisnäytteistä. Kaikki kemialliset määritykset tehtiin kotieläintuotannon tutkimuslaitoksen eläinravitsemuksen laboratoriossa. Koetulosten tilastolliseen käsittelyyn käytettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen keskustietokoneeseen sovellettuja ohjelmistoja (SPSSx varianssianalyysit ja regressiot). 2 TULOKSET 2.1 Rehujen koostumus Rehujen kemiallinen koostumus ja rehuarvo on taulukossa 1. Säilörehut valmistettiin kolmannen vuoden nurmesta, varhain korjattu säilörehu ja myöhään korjattu säilörehu Säilöntäaineena oli AIV-2. Korjatun lohkon kasvilajikoostumus oli seuraava: timotei 63,8 %, nurminata 17,9 %, koiranheinä 15,9 % ja juolavehnä 1,2 %. Taulukko 1. Rehujen kemiallinen koostumus. Sklörehu Sadörehu varhainen myöhäinen Tåysmaito Kurrijauhe Pnma Ohraj auho Ohra + kauraprot. Kuiva-ainetta, % 19,52 20,85 12,00 97,13 7,14 87,55 86,99 Kuiva-aineessa, %: tuhka 6,64 7,99 6,00 8,25 8,26 5,69 6,02 raakavalkuainen 17,27 13,11 27,50 38,73 34,73 14,78 17,84 raalcarasva 5,36 3,55 38,00 0,18 3,22 2,38 3,54 raakakuitu 28,45 32, ,77 4,24 typettömät uuteaineet 42,28 42,81 28,49 52,85 53,78 72,38 68,37 raakahiilihydraatit 70,73 75,35 28,49 52,85 53,78 77,15 72,60 Ry-arvo, ty/kg 0,15 0,15 0,24 1,18 0,09 0,98 _ 1,00 Korvausluku, kg/ry 6,74 6,66 4,11 0,85 10,79 1,02 1,00 Täyttävyys, kg ka/ry 1,31 1,39 0,49 0,82 0,77 0,89 0,87 Srv, g/kg ka Srv, g/ry D-arvo 67,12 63,42 91,85 87,35 88,86 81,01 81,70 Säilörehun laatu ph 4,28 4,86 Tuoreessa näytteessä, %: sokeri 0,30 0,05 maitohappo 0,81 0,47 etikkahappo 0,47 1,21 propionihappo 0,02 0,10 voihappo 0,09 0,10 Kokonaistypestä, % liukoinen- N 50,92 50,68 ammonium-n 6,44 9,21 Varhain korjattu säilörehu vastasi koostumukseltaan tähkälletulevaa nurmisäilörehua (SALO ym. 1990). Rehuarvoltaan rehu oli hyvää, sen valkuaispitoisuus oli suuri, sulavuus korkea ja täyttävyys pieni. Energia-arvo oli pienehkö. Sulamatonta ligniiniä oli vähän. Myös rehun säilöntälaatu oli hyvä. Myöhään korjattu säilörehu vastasi laadultaan hyvälaatuista, tähkälletullutta nurmisäilörehua. Rehu oli rehuarvoltaan sangen hyvää, vaikka rehun valkuaispitoisuus oli pienempi ja kuitupitoi-

8 6 suus hieman suurempi kuin varhain korjatussa rehussa. Säilöntälaatu oli kohtuullinen tai hyvä, kuitenkin hieman heikompi kuin varhain korjatun rehun laatu. Myöhään korjatun säilörehun valkuainen oli suurelta osin hajonnut ja virhekäymistä oli tapahtunut. Rehu oli kuitenkin käyttökelpoista. Ohra vastasi koostumukseltaan erittäin hyvälaatuista ohraa. Rehuarvo oli hyvä ja valkuaispitoisuus suuri. Ohra-kauranvalkuaisrehu vastasi laadultaan erinomaista ohraa. Sen rehuarvo oli parempi kuin ohran ja se oli väkevämpää rehua kuin ohra. Koerehujen aminohappokoostumus on taulukossa 2 ja kivennäiskoostumus taulukossa 3. Rehujen kivennäiskoostumuksesta nähdään, että varhain korjattu säilörehu sisältää niukasti magnesiumia (Mg). Säilörehujen kalsiumpitoisuus on pienempi kuin niiden fosforipitoisuus, joten kalsium-fosforisuhde (Ca:P) jää alle yhden. Yleensä korsirehujen Ca:P-suhteen oletetaan olevan yli yksi. Tilanne vasikan ruokinnassa on otettu huomioon lisäämällä väkirehuun kalsiumrikasta Se- Terki-kivennäisseosta, mikä täydentää rehuannosta myös magnesiumin, natriumin ja hivenaineiden osalta. Taulukko 2. Rehujen aminohappopitoisuus, g/16 g N (=100 g:ssa raakavalkuaista). Aminohappo Rehti Sätlörehu varhainen S äilörehu varhainen Ohra Ohrakauraprot seos Kurrijauhe ALA GLY VAL 'FRE SER LEU ILEU PRO MET ASP FEN GLU LYS TYR ARG HIS 6,9 7,7 3,4 3,5 3,0 4,7 4,5 3,6 3,7 1,6 5,3 5,2 4,3 4,3 6,0 3,4 3,0 3,2 3,2 4,4 2,9 2,8 3,9 4,1 5,6 7,3 7,2 6,3 6,6 9,7 4,3 4,3 3,3 3,4 5,4 3,9 3,3 10,6 9,1 9,6 1,3 1,2 1,2 1,2 2,2 6,0 5,6 5,2 5,9 7,4 4,6 4,4 4,9 5,1 4,9 7,9 7,2 22,1 22,0 21,0 3,5 3,0 3,1 3,2 7,4 2,1 2,0 3,3 3,5 5,3 2,6 2,5 4,7 5,2 3,3 1,0 0,9 1,7 1,9 2,4 ALA = alaniini, GLY = glysiini, VAL = valiini, TRE = treoniini, SER = seriini, LEU = leusiini, ILEU = isoleusiini, PRO = proliini, MET = metionlini, ASP = asparagiinihappo, FEN = fenyialaniini, GLU = glutamiinihappo, LYS = lysiini, TYR = tyrosiini, ARG = arginiini, HIS = histamiini. Taulukko 3. Koerehujen kivennäiskoostumus. Kivennämen Sarlörehu Sällezehu Kurrijauhe Ohrajauho Ohra + varhainen myöhäinen kauraproteiini Ca, 8/1(8 ka 3,15 3,63 13,18 11,89 13,36 Mg, g/kg ka 1,16 1,51 1,26 3,12 3,11 P, g/kg ka 3,62 3,93 10,38 7,48 7,77 K, g/kg ka 23,05 30,98 16,32 4,25 4,40 Na, mg/kg ka 146,14 158, , , ,42 Fe, mg/kg ka 285,21 375,09 5,23 291,53 317,21 Cu, mg/kg ka 27,78 22,55 21,39 49,98 54,15 Zn, mg/kg ka 35,09 41,30 55,17 197,86 200,36 Mn, mg/kg ka 60,46 68,75 0,96 131,81 153,72 Ohrajauhoon ja ohra 4 kauraproteiiniseokseen lisätty 5 % Se-Terkiä. 2.2 Kasvu ja rehunkulutus Vasikat kasvoivat varhain korjatun säilörehun ryhmissä nopeammin kuin myöhään korjatun säilörehun ryhmissä (643 g/pv vs. 579 g/pv) (taulukko 4 ja kuva la). Vasikoiden rehunkulutus varhaisen korjuuasteen ryhmissä oli suurempi kuin myöhäisen korjuuasteen ryhmissä (tuore rehu, kuiva-aine, energia ja sulava raakavalkuainen) ja sulavan raakavalkuaisen kulutus, g/el/pv, oli

9 7 in ken c, r- en er en kr) oo C> :oer. Cr,- 0, -, -7 -, , -7 -, ,. >, > o in 1,d- 0\ cr ke3 h cr kr) 0 kr) co 0 en ei. oo.. no. oo /40 N C'.. r--.. CN CN ( i , c4 1 (,1, > ctl.0 Lr) 0 N.-, 0 0 N en.-- en,--1 N N x--1 T , I,--1 r I. I 1-1 T I 1-1 x I 1-1,--I,4 g-q-'-' b C: C:7 0 CS r' 0 30 (...,...,,-- N,, r-,--. CN en h tl- Cr k N In, tr:. 't..1,- 1.- `0.. '11. \.0..,r. ). ta") C c;:oc:ocoocoo :=, 0 co co 5 5 > etl kg. en 0\ N 0 0)\ N c \ er?, a- kr) , ON N 00 en 0 en kr)on.0 kr, Le-, 07 c5 5 5 o N..0.4-s4 2 o 0 ctl a h \0 h kr) oo h h oo on h,tl-,. '... " \ I, 00 M C) en, 0 `Zi- k0 en oo.-., v::, en h h., h., h. h.. h.. ` :::. h.. r-.. r-:. h r- h :1- N en en 'et' 1- en CNmc) C 0 en N...r r- C CN C 1 C \0) kr) kr).0 kr) II C kr) kr) v:k Le-) s0 kr; 0 kr) v 0_ 7-4 m = e20 en.. in. c). S `0.. cp., r--.. 1"-....tl- 00. N.. c)....s4 en en o. -4 t o -7 06,-. r- 0\ 0 en en en N en N en N N en eq en N N en M.-. :res > a>.4 h "t., 0. ci, h.. CN , -. r e2 t2 e \s e ; Cs v 7 o O - s r 7 o -..r 1 /4 ō o ; `4:' E..w. 6 2 a) W o o 0.1 v-: c). r""., 0.. r--.. co m"...-. cp..._- r \en r- oo oo oo co oo t-- r-: oo 0.6 oo ctl en en en en en en en en en en en en en en \ck \0 r- kn \-0 \-0 - en kr) L( en en,r) :2 ("4...: :Tei > k.. c CD., 05 c,2 E,g ä w -c>, 0 cu'a ctl P, ctl P. ;k:ctl 45. :r : 7',-- +._.--...P ;--.:0.:6-..1 >, 0 gc 0 A A..,._'5-. -,-, en -tl- kr) \ep r- 00 ei) > (i) `,1,--;),,, o o.5 :ed

10 8 80 Kuva la. Vasi koi den kasvu eri korsi rehuryhmi Ssä, 1 =varhainen, 2---myöh.ä.inen kehi tysaste <."IRI< i I i I [ I k ä v 1 ikk.oka Kuva lb. Vaikoiden kasvu eri kurri jauhetasoi I I a, 1=550 g/pv/el, 2=600 g/pv/el. T A ciå vit.1.<1<co Kuva lc. Vasi.koiden kasvu eri väki rehuryhmi ssä, 1=ohra, 2=ohra+kau rap rot ei ini. vik:kspa 0 11 II 0. 0 Iii GO l< ö 3. ikkoe Kuva 1. Vasikoiden painonkehitys eri vertailuryhmissä.

11 9 merkitsevästi (P<0,05) suurempi varhaisen korjuuasteen ryhmissä kuin myöhäisen korjuuasteen ryhmissä (249 g srv/pv vs. 230 g srv/pv) (taulukko 5). Lisäksi vasikoiden kuiva-aineen, energian ja valkuaisen käyttö lisäkasvuun oli tehokkaampaa varhaisen korjuuasteen ryhmässä. Kun koeaineisto ryhmiteltiin kurrijauhetason mukaan, niin pienempi kunitaso osoittautui paremmaksi (kuva lb). Kurrijauhetasolla 550 g/pv vasikat kasvoivat merkitsevästi.paremmin (P<0,05) ja niiden lisäkasvuun tarvitsema kuiva-aineen, energian (ry) ja valkuaisen (srv) määrä oli merkitsevästi pienempi (P<0,05) kuin kurrijauhetasolla 600 g/pv (taulukko 4 ja 5). Pienemmällä kurritasolla vasikat kuluttivat selvästi enemmän rehun kuiva-ainetta ja saivat enemmän energiaa kuin suuremmalla kurritasolla. Kun koeaineisto iyhmitehuin väkirehun mukaan, ohra-kauraprotefiniseosta saaneet vasikat kasvoivat hieman paremmin kuin ohraa saaneet vasikat (kuva le). Kasvuero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ohra-kauraproteiiniseos lisäsi hieman vasikoiden kuiva-aineen, energian ja valkuaisen saantia ohraan verrattuna. Sulavan raakavalkuaisen saanti (g/pv) metabolista elopainokiloa kohti (elopainokilo035) oli merkitsevästi (P<0,05) suurempi ohra-kauraproteliniryhrnissä kuin ohraryhmissä. Kuiva-aineen, energian ja valkuaisen saanti juomarehusta, väkirehusta ja karkearehusta on esitetty kuvassa 2. Väkirehun ja karkearehun osuus kuiva-aine-, energia: ja valkuaislähteenä oli, varhain korjattua säilörehua saaneiden ryhmissä hieman suurempi ja juomarehun osuus hieman pienempi kuin myöhään korjattua säilörehua saaneiden ryhmissä. Myöhään korjatun säilörehun ryhmissä juomarehun ja väkirehun osuus raakarasvan lähteinä oli suurempi ja karkearehnn osuus pienempi kuin varhain korjatun säilörehun ryhmissä. Säilörehun myöhäisen kasvuasteen syöttö lisäsi juomarehun osuutta kuiva-aine-, energia-; rasva- ja valkuaislähteenä verrattuna varhaisen kasvuasteen syöttöön. Kurrijauheryhmissä suurempi taso (600 g/pv) lisäsi juomarehun ja vähensi karkea- ja väkirehun osuutta kuiva-aine-, energia-, rasva- ja valkuaislähteenä verrattuna pienempään tasoon (550 g/pv). Väkirehuryhmissä ohra-kauraproteiiniseos lisäsi väkirehun ja vähensi juomarehun osuutta kuivaaine-, energia-, rasva- ja valkuaislähteenä verrattuna ohraan. Karkearehun osuus kuiva-aine-, energia- ja valkuaislähteenä oli sama väkirehuryhmästä riippumatta. Karkearehun osuus raakarasvan lähteenä oli kuitenkin suurempi ohra- kuin ohra-kauraproteiiniryhmissä.korsirehun, juomarehutason ja väkirehun vaikutus kuiva-aine-syöntiin on esitetty kuvissa 3, 4 ja Aminohappojen saanti Aminohappojen kokonaissaanti (g/pv/vasikka) oli suurin ryhmässä 2, joka sai varhain korjattua säilörehua, kurrijauhoa 550 g/pv ja ohravalkuaisrehua. Pienin aminohappojen saanti oli ryhmässä 7, joka sai myöhään korjattua säilörehua, kurrijauhoa 600 g/pv ja ohraa (taulukko 6). Aminohappojen kokonaissaanti oli suurempi varhain korjatun säilörehun, pienemmän kurrijauhetason ja ohra-kauraproteiiniseosta saaneiden vasikoiden ryhmissä kuin myöhään korjatun säilörehun, suuremman kurrijauhetason ja pelkkää ohraa saaneiden ryhmissä. Koska vasikat söivät 550 g:n kurrijauhetasolla enemmän väkirehua ja varhain korjattua säilörehua, ne saivat rehuan-

12 10 LKkg met. ep kg CD C0 '.0N V") CN CD VD en 0). cfl 0), 00.. N.. en. 0). ey en es:i en cy en enr CDCN 00 rb,,1. 00 r- r- e-.0,t 0on ev en en cn en d* -.I- en.1- N es1.cr en cr. 00 VID N Irk kr 00 S kr) kr) oo es1 000'. 000'. CN CD CD CN CN 27.; CN CN CN CV Cs.1. ip) Nl W F:17 22 grj j'.? g CV CV Cs.1 ('4C'4 CV CV ',1" cs1 cv cs1 es1 C4 Cs1 CN r- n on r- r-.t r '.0 '.0 \0 '.0 V:, sp. '0?a* 4 r- en CK LA en r- CN eq 0). 0) 00' els CP?, 0. 0 Cs1 C I c l e I e r ey ey Pck V") 00' 0 VD VZ0rs CN CA oo CN C.1 un N. ( (-1 Ci Cq 7 V CL -03 Taulukko 5. Vasiko ide n rehunkäyttökyky. Kuiva-aine kulutus, kg/ 00.. <D> CN r- CD Cs1 VD. CN vn 0'. '.0 r- oo yn %f'. Vi tr) V'. v") 4I un 2 'C CD CN cr CO VD rs CD CA CV m.0 oo... 0q. o tr) CA rs en en en oo tn vd '.0.0 Cfl tra 4/.1 en en 4r1 eq c,1 (- 1 es1 c,1. 5 d et ).5 p > >!_0.`4 :079 rib" CD J5 e..1 en.1-.vd S 00 > V) 0 o.s1 Mikäl i ry hminen v älillä on eri kirj ainme

13 11 Kuiva-ainesaanti dieetin eri osista Energian saanti dieetin eri osista Juomat ehusta 48% Karkearehusta 11% _ Väkirehusta 45% Karkearehusta 7% Rehuyksikkö (ry) Valkuaisen saanti dieetin eri osista Rasvan saanti dieetin eri osista Juomarehusta 69% 4 0a1 ene'm mku omareh usta 24% Väkirehusta. 26% Karkearehusta 5% Väkirehusta 56% /T I 11" J Karkearehusta 20% Sulava raakavalkuainen (srv).raakarasva - Kuva 2. Kuiva-aineen, energian, valkuaisen ja rasvan saanti dieetin eri osista.

14 ,..,._, Cr% e cn. e t='.. h.. '3. `.0.. ',1-.. rs. \ r1 In 0 00 N.0 VZ: en V::: V-: %0 en Ni '.0O in cst est est est ed rst <V es1 Cs1 (*1 el el e. : n (V trt oo 0 as 0.-1 r- tn d r- oo o tto 00 el. 0 irl. `0 0 ei. 00d 00. cl. Ir) h, 10 VD tet scr,... tn tri en en en en en en tn in N 0\ 00 ei In tr) en r"".. a\... 0o. r". csi czi00s00s0000' 0 cr% o \ 'i NIf1 h 01 'IQ 01 en e4 b r- 00 IC1 000 tr). j C>0.. N C "et In 1-1 In 'et 0' q " 41f er %.6 k0 cl 0 tr;. tr) tr) t S r-'.0 trt.c 0q a a tre ss oo 0 s en II'. en en 11'.1e1 en tri c ri r- W ' e41 en kn N '.011'. en /4 et en oo ser vo V") R. oq. Go. h. en wr est en en en cd cei' en rst cre cf-7 N en 00 0, 0 ej- en el,g els c.,;. 00. oo ("1. sc:i. od. '.000 co r- oo oo 8 5, e?. eg h so.. 00 czo kn eri' N oo est oo tro 41 0 tr,.. 41l 0R. irt in.4- en tro tn %ei dr cl* 1/"1. NNNNNesINN r N en N v:3 en en N en en en ese est eni esi en est en CD 0 VI N 000 N en s "0 NNNN est N en est csi 01. In 000 (' VI "4" Qq..`t en en esi en en 00 In C41 v en en en en en '.0 `4" tr) oo cn oo.-i (7). `. 4:? ' T-1 te?, [,- g [,, tn \ 0 41'. 'et VI /-1 N h 1.'1 \ '1 tr) h en r- en eq b cn. en. CN 00. N sto tra '.0 V:7 V., sto s en en est esi en tn en en ei. ei. trt.re 0 o % (:) '. ta, 0 000'. 0'. 00 \ Cg. Cg. 0 tn \ 0 10 VZ en in en en en in ('4 en d- N 00 ei ei 1 > 1 >.9 o 0.1 Aminohappojen nimet, ks. taul

15 13 Korsirehuvertailu, säilörehut (1) varhainen korjuuaste, (2) myöhäinen korjuuaste KA 0/PV Korsirehun korjuuasteen vaikutus väkirehun syöntiin juottokaudella 200 K40K K4 0/PV 000 Korsirehun korjuuasteen vaikutus korsirehun syöntiin juottokaudella Korsirehun korjuuasteen vaikutus kuiva-aineen syöntiin juott'okaudella t..J.41-( KAP«a2= 1 012=11 12 Kuva 3. Korsirehun korjuuasteen vaikutus kuiva-alnesyc,ntiln.

16 14 Väkirehuvertailu (1) ohrajauho, (2) ohrajauho+kauraproteiinii KA 0/ 1.V 1300 /100 Väkirehun vaikutus väkirehun syöntiin juottokaudella aoo 300. too KA. 0/15V 000 a 4 Väkirehun vaikutus korsirehun syöntiin juottokaudella. VXKZR..14K le00 ZOO KA 13/PV Väkirehun vaikutus kuiva -aineen syöntiin juottokaudella. V7K.K IR../AKao a? ' >X 1. 1 >: I& & VXKZ JAKO 4+4 *4, VXK EZZ2ZI & C11=1:1 Kuva 4. Väkirehun vaikutus kuiva-alnesyöntlin.

17 15 K. 0/PV anoo /A Kurrijauhotasovertailu (1) 550 g/pvielöin, (2) 600 g//eläin Kurrijauhotason vaikutus väkirehun syöntiin,juottokaudella. $P4 4$ Ot: kt44 1"4, ki PP. 4 M r*: *44 4' 41b r p..i 4,40 KA 0/1.,V 800 Kurrijauhotason vaikutus korsirehun syöntiin juottokaudella., KTA00 0./.1 110) Kurrijauhotason vaikutus kokonais-ka syöntiin. 3 JAK00 ;19 «ro OW% : :; 2 KTA610 =5:72Cn =1Z11 Ea Kuva 5. Kurruhetason valkutua kuivaralnesyöntffirt.

18 16 noksestaan enemmän aminohappoja. Ne myös kasvoivat merkitsevästi paremmin kuin vasikat 600 g:n kurrijauhetasolla (P<0,05). Aminohappojen kokonaissaannista tuli 68 % juomarehusta, 27 % väkirehusta ja noin 5 karkearehusta keskimäärin koko juottokokeen aikana. Myöhään korjatun säilörehun syöttö lisäsi juomarehun osuutta aminohappojen lähteenä ja vähensi väkirehun ja karkearehun osuutta verrattuna varhain korjattuun säilörehuun. Samoin tapahtui suuremmalla kurrijauhetasolla verrattuna pienempään kurrijauhetasoon. Eri väkirehuilla ohra-kauraproteiiniseos vähensi juomarehun osuutta ja lisäsi väkirehun osuutta aminohappolähteenä verrattuna ohraan. Karkearehun osuus aminohappolähteenä väheni hieman. 2.4 Terveys Varhain korjatun säilörehun ja pienemmän kurrijauhetason (550 g/pv) ryhmissä oli vähemmän ripulipäiviä ja sairastuneita vasikoita kuin myöhään korjatun säilörehun tai suuremman kurrijauhetason (600 g/pv) ryhmissä. Ohraryhmissä oli vähemmän ripulipäiviä kuin ohra-kauranvalkuaisryhmissä, mutta sairastuneita vasikoita oli yhtä paljon molemmissa ryhmissä (taulukko 7). Vähiten ripulipäiviä (7 pv) ja sairastuneita vasikoita (83,3 %) oli ryhmässä 1, joka sai varhaista säilörehua ja ohraa kurrijauhetasolla 550 g/pv. Eniten ripulipäiviä (15,5 pv) oli ryhmässä 8, joka sai myöhään korjattua säilörehua ja ohra-kauranvalkuaisrehua kurrijauhetasolla 600 g/pv. Tässä ryhmässä kaikki vasikat sairastivat ripulia jossakin kokeen vaiheessa. Taulukko 7. Vasikoiden sairastavuus ripuliin. Sairastuneiden Ryhmä N Ripulipäiviäkläin vasikoiden osuus, % ,5 15,5 83,3 100,0 100,0 85,7 100,0 100,0 100,0 100,0 Säilörehu, varhainen Säilörehu, myöhäinen ,6 100,0 Kurrijauhe, 550 g/pv Kurrijauhe, 600 g/pv ,0 100,0 Ohra Ohra +kauraproteiini 23 25' ,7 96,0 3 TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Kasvu ja rehunkulutus Varhain korjatun säilörehun käyttö vasikoiden karkearehuna juottokaudella paransi vasikoiden kasvua ja rehunkäyttökykyä ja lisäsi rehunkulutusta verrattuna myöhään korjattuun säilörehuun. Sulavan raakavalkuaisen saanti (g/pv/vasikka) oli merkitsevästi suurempi varhain korjatun säilö-

19 17 g/pv Metioniinin saanti g/pv varhaisella kehitysasteella korjatusta väkiheinästä (1) tai 1 säilörehusta (2) ja myöhäisellä kehitysasteella korjatusta heinästä (3) tai säilörehusta(4) (Kossila ym. 1992a) Vasikan ikä viikkoa g/pv 4 Lysiinin saanti g/pv varhaisella kehitysasteella korjatusta väkiheinästä (I) tai säilörehusta (2) ja myöhäisella kehitys-- asteella korjatusta heinästä (3) tai'säilö-- rehusta (4) (Kossila ym. 1992a). 1 3 I Vasikan ikä viikkoa 3 Kuva 6. kietioniinin ja lysiinin saanti varhaisella ja myöhäisenä kehitysasteella korjatusta väkiheinästä ja säilörehusta. rehun ryhmissä kuin myöhään korjatun-säilörehun ryhmissä (P<0,05). MyöS -aminohappojen ko-. konaissaanti (g/pv/vasikka) oli hieman suurempi varhain korjatun säilörehun ryhmissä. Aikaisempi tutkimus osoitti, että vasikat saavat varhain korjatusta väkiheinästä ja säilörehusta mm, lysiiniä ja metioniinia enemmän verrattuna myöhemmin korjattuihin rehuihin (kuva b) (KOSSILA ym. 1992a). Korkealaatuisen korsirehun merkitys korostuu vieroitusvaiheessa, jolloin korsirehu korvaa jopa yli 50 % dieetistä saatavista aminohapoista

20 18 Kokeessa saadut kasvu- ja rehunkulutustulokset ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmin Maatalouden tutkimuskeskuksessa tehdyissä vasikoiden juottokokeissa. Näissä kokeissa vasikat kasvoivat varhaisen kehitysasteen säilörehulla hieman paremmin tai yhtä hyvin kuin myöhäisen kehitysasteen säilörehulla. Päivittäinen lisäkasvu kokeissa vaihteli g/pv. Vasikat söivät hieman enemmän varhain korjattua säilörehua kuin myöhään korjattua rehua. Vasikoiden kuivaainesyönti ikävälillä 1-7(8) viikkoa ja painovälillä kg oli 1,04 kg/pv (SE 0,08 kg/pv). Kuiva-ainesyönti metabolista elopainokiloa kohti oli 53,0 g/pv (SE 0,3 g/pv). Säilörehun kuivaainetta vasikat söivät 0,10 kg/pv (SE 0,02 kg/pv) eli 9,61 % kokonaiskuiva-ainesyönnistä. Erot kasvuissa tai kuiva-ainesyönneissä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (KOSSILA ja MÄNTY- SAARI 1992). Varhain korjatun säilörehun käyttö lisäsi väkirehusta ja säilörehusta saatavan kuiva-aineen, energian ja valkuaisen osuutta. Säilörehun osuus oli 11 % kokonaiskuiva-ainesyönnistä. KOSSI- LAn ym. (1992b) selvitysten mukaan esikuivatun säilörehun osuus pikkuvasikan kokonaiskuivaainesyönnistä oli 14,1 % ja varhain korjatun väkiheinän osuus 19,8 %. Ennätyksellinen säilörehun syönti, 39 % kokonaiskuiva-aineen syönnistä, todettiin piimäjauhejuotolla ja vapaalla ohrakauraproteiini- sekä säilörehuruokinnalla (KOSSILA ym. 1992b). 3.2 Energia Vasikan energian tarve voidaan aikaisempien kokeiden perusteella määritellä lisäkasvusta yhtälön y = 0, ,03 x lisäkasvu (kg/pv) mukaan (y = energian tarve, ry/pv) (KOSSILA ja MÄN- TYSAARI 1992). Tässä kokeessa energiantarve mainitulla yhtälöllä laskettuna oli eri kasvunopeuksilla keskimäärin 1,20 ry/pv. Koeaineistosta laskettu regressioyhtälö antoi lisäkasvun energian tarpeeksi 1,64 ry ja ylläpitotarpeeksi 0,239 ry/pv (y = 0, ,64 x lisäkasvu (kg/pv), R 2 = 0,79, y = energian tarve, ry/pv ja R 2 = regressioyhtälön selitysaste). Energian saanti eri kasvunopeuksilla oli keskimäärin 1,23 ry/pv. 3.3 Valkuainen Sulavan raakavalkuaisen tarve juottokaudella on JACOBSONin (1969) mukaan 0,6 g/elopainokilo ylläpitoon ja 160 g/lisäkasvukilo. Kotimaisten ruokintanormien mukaan 50-kiloinen vasikka tarvitsee 180 g srv/pv ja 70-kiloinen vasikka 252 g srv/pv. Kokeessa sulavan raakavalkuaisen saanti oli keskimäärin 239 g/pv, joten vasikoiden valkuaisen tarve tuli selvästi tyydytetyksi. 3.4 Aminohapot Märehtijöillä imeytyvien aminohappojen määrä riippuu pötsissä tuotetusta mikrobivalkuaisen ja pötsihajoituksen väittävän rehuperäisen valkuaisen määristä. Pikkuvasikan juottokauden valkuainen on pääosin pötsin ohittavaa valkuaista, koska pötsin mikrobitoiminta on vasta kehittymässä ja mikrobivalkuaisen tuotanto siten vähäistä. Pikkuvasikoiden aminohappojen tarve on FOLDAGER ym. (1977) mukaan taulukossa 8. Tutkimuksessa määritettiin metioniinin ja rikldpitoisten aminohappojen tarvetta 6-27 päivän ikäisillä vasikoilla. Vasikoiden keskimääräinen kasvunopeus oli -64 g/pv. Metioniinin tarve oli tutkimuksen mukaan 2,75-2,95 g/16 g N ja rilddpitoisten aminohappojen (metioniini ja kystiini) tarve yhteensä oli 3,8-4,0 g/16 g N. Van WEERDENin ja HUISMANin (1985) mukaan pikkuvasikoiden ensimmäiseksi rajoittavimpia aminohappoja ovat rikkipitoiset aminohapot ja lysiini. Seuraavaksi rajoittavimpia aminohappoja ovat mahdollisesti treoniini ja isoleusiini. Aminohappojen tarve määritettiin 5-7 viikon ikäisillä

21 19 Taulukko 8. Pikkuvasikan aminohappojen tarve FoLoAogain ym. (1977) sekä van WEERDENin jal-lulsavanin (1985) mukaan. Aminohappo FOLDAGER ym g/16 g N Tämä koe, eri dieetit keskimäärin, g/16 g N van WELRDEN ja HUI SMAN 1985 % dieetistä Tämä koe, eri dieetit keskimäärin, % dieetistä ARG 11,8 9,2-11,6 0,6 0,5-0,6 FEN 5,6 12,5-14,9 1,6 1,2-1,5 MS 2,6 5,6-6,4 0,45 0,3 ILEU 5,1 12,5-14,2 1,12 0,6-0,7 LEU 11,4 22,0-25,8 1,57 1,1-1,3 LYS 12,2 15,8-17,6 1,81 0,7-0,9 IviET 3,0 4,9-5,5 0,55 0,2-0,3 TRE 6,5 10,4-11,9 0,91 0,5-0,6 TRYP 1,9 - <0,2 _ VA L 7,3 14,3-16,4 <1,1 0,7-0,8 Arainohappojan lyhenteet: ks. taulukko 2, s. 6. ja kilon painoisilla vasikoilla, joiden päiväkasvu oli g-ipv. Vasikat luotettiin kurrijauhejuomalla. Rikkipitoisten aminohappojen tarve oli mainitun tutkimuksen mukaan noin 9,2 givasikka/pv, ja metioniinin ja kystiinin suhde tällöin 2,9:1. Lysiiniri tarve oli noin 23 givasikkaipv Vertaamalla tutkimusaineiston aminohapposaanteja FOLDAGERin ym. (1977) ns. välttämättömien aminohappojen tarvesuositukseen näyttää siltä, että vasikat ovat saaneet riittävästi melkein kaikkia aminohappoja. Vain arginiinin saanti oli hieman pienempi kuin tarvesuositus (taulukko 8). Van WEERDENin ja HuismANin välttämättömien aminohappojen tarvesuositukseen verrattuna tutkimusaineiston vasikat saivat riittävästi vain arginiinia, fenyialaniiniä ja tyrosiinia. Tutkimusaineiston vasikat olivat kuitenkin nuorempia ja niiden kasvunopeus oli pienempi kuin vasikoilla van WEERDENin ja HUISMANin (1985) tutkimuksessa. Juottokauden jälkeen vasikat saavat aminohappoja lisääntyvästi myös mikrobivalkuaisesta. Tällöin, varsinkin nurmisäilörehuruokinnoilla, saattaa esiintyä puutetta metioniinista ja lysiinistä (RICHARDSON ja HAINhLD 1978, THOMAS ja CHAMBEU_,AIN 1982), mahdollisesti myös argi-, niinista ja histidiinistä (VERA ym. 1988) ja ireoniinista (RICHARDSON ja HATE= 1978). 3.5 Terveys Ripulipäiviä ja sairastuneita vasikoita oli hieman vähemmän varhain korjatun säilörehun ryhmissä kuin myöhään korjatun säilörehun ryhmissä. Vasikan syödessä vähän täyttävää, hyvin sulavaa ja valkuaispitoista karkearehua sille jää kapasiteettia syödä enemmän myös maittavaa väkirehua. Välcirehun syönnin lisääntyessä paranee energian saanti ja kasvu. Ilmeisesti pienetkin karkearehun laatuerot voivat vaikuttaa vasikan kasvuun tätä kautta. 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Varhain korjatun säilörehun syöttäminen vasikoille paransi vasikoiden kasvunopeutta ja rehunkäyttökykyä verrattuna myöhään korjattuun säilörehuun. Säilörehun varhaisen kasvuasteen syöttö lisäsi erityisesti vasikoiden sulavan raakavalkuaisen ja aminohappojen saantia, mutta myös kuiva-aineen ja energian saantia.

22 20 Vasikoiden rehustuksessa maitoperäisiä rehuja voidaan korvata väkirehuun lisättävillä valkuaisrehuilla ja antamalla korkealaatuista korsirehua kuten varhaisella kehitysasteella korjatusta ruohosta valmistettua säilörehua. Varhain korjatulla säilörehulla oli myönteinen vaikutus vasikoiden terveyteen. KIRJALLISUUS FOLDAGER, J., HUBER, J.T. & BERGEN, W.G Methionine and sulfur amino acid requirement in the preruminant calf. J. Dairy Sci. 60: JACOBSON, N.L Energy and protein requirements of the calf. J. Dairy Sci. 52: KOSSILA, V. & MÄNTYSAARI, P Pikkuvasikoiden niokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v Maatalouden tutkimuskeskus Tiedote 2/ s. +3 liitettä., MÄNTYSAARI, P., ARONEN, I., HEIKKILÄ, T. & TOIVONEN, V. 1992a. Grassland products in the feeding of small calves. Proceedings of the 14 th General Meeting of European Grassland Federation. June 1992, Lahti, Finland. p , ARONEN, I., SAIRANEN, S. & MÄNTYSAARI, P. 1992b. Piimäjauhe ja maitojauhe-10 kurrijauhejuottoon verrattuna sekä ohrajauhoihin lisätyn kauraprotefinin vaikutus vasikoilla. Maatalouden tutkimuskeskus tiedote 14/92. RICHARDSON, C.R. & HAIFIELD, E.E The limiting amino acids in growing cattle. J. Anim. Sci. 46: SALO, M-L., TUORI, M. & KIISKINEN, T Rehutaulukot ja ruokintanormit. Helsinki s. THOMAS, P.C. & CHAMBERLAIN, D.G The utilization of silage nitrogen. In: Griffiths, T.W. & Maguire, M.F. (Eds.) Forage Protein Conservation and Utilization. Comission of the European Communities, Brussels, Belgium. WEERDEN, E.J. van & HUISMAN, J Amino acid requirement of the young veal calf. Zeitschrift fur Tierphysiologie, Tierernährung und Futtermittelkunde 53: VEIRA, D.M., PROULX, J.G., BUILER, G. & FORTIN, A Utilization of grass silage by cattle: Further observations of the effect of fish meal. Can. J. Anim. Sci. 68:1225.

23 21 iimäjauhe m itoj h.e-10 kurrija uhejuottooiii verrattuna ja ihrajauh ihi iisätyn kauraproteiinin vaikutus vasikoilla VAPPU ICOSSILA, ILMO ARONEN, SILJA SAIRANEN ja PÄIVI MÄNTYSAARI Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää piimäjauheen ja 10 % rasvaa sisältn-vän maitojauheen (rnaitojauhe-10) soveltuvuus pikkuvasikoiden juomarehuksi käyttämällä vertailurehuna kurrijauhetia. Samalla selvitettiin kuinka paljon alkoholin valmistuksen sivutnotteena muociostunutta kaumpro- - teiinia voidaan sisällyttää energian ja proteiinin lähteiksi pikkuvasikan kotovaraiseen väkitehuun, joksi tässä tapauksessa valittiin aikaisemminkin hyväksi todettu hienoksi jauhettu olit& i AINEISTO JA MENETELMÄT Koe (nro 46/90) oli huhti,kesäkuussa 1990 Lintupajun rnullinavetassa, jonne vasikat tuotiin noin 7 pv:n ikäisinä. Juotto kesti 56 päivää (8 viikkoa). Kaikki vasikat olivat ay-rotua ja molempia Sukupuolia. Ryhmä N Juomarehu Väkirehu, vapaasti 1 8 Piimäjauho Seos 1 2., 3., 4., viikko g/pv/el Seos viikko g/pv Seos Rasvainen maitojauho Seos 1 2., 3., 4., viikko g/pv/el Seos viikko g/pv/el Seos Kurrijauho viikko 600 g/pv Seos 1 Säilörehu Säilörehua vapaasti kaikille Juotto oli koekaavion mukainen seuraavin lisäyksin: 1. viikko ternimaitoa tai täysimaitoa 4 1/vasikka/pv kahtena annoksena, 2. viikko täysimaitoa yhteensä 61/vasikka/pv ja 8. viikko piimä- tai maitojauhetta 300 g/vasikka/pv. Jauhemaiset maitotuotteet annettiin vasikoille 37`t' veteen liuotettuina kahtena eränä päivässä. Säilörehua ja väkirehua annettiin ad libitum. Säilörehu oli tässä kokeessa sama kuin varhain korjattu rehu kokeessa 45, s. 5. Kulutus mitattiin päivittäin. Väkirehuja oli kolme: seos 1, ohraa; seos 2, ohraa + 20 % kauraproteiinia ja seos 3, ohraa + 40 % kauraproteiinia. Jokaiseen seokseen

24 22 lisättiin 5 % Seleeni-Terkiä. Ohra jauhettiin 3 mm:n seulalla ja seokset pelletöitiin. Kauraproteiini toimitettiin Oy Alko Ab:stä Rajamäeltä. Vasikat saivat A-D-E-liuosvitania kerran viikossa juomaan sekoitettuna. Vesi oli vapaasti saatavilla. Vasikoille annettiin pieniä määriä heinää kokeen aikana silloin, kun ne kärsivät ripulista. Vasikat punnittiin kokeeseen tulopäivänä ja aina, kun ne täyttivät täysiä viikkoja. Rehuanalyysit, erikoisanalyysit ja aminohappomääritykset tehtiin kotieläinhoidon tutkimuslaitoksen eläinravitsemuksen osaston laboratoriossa. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSSx-ohjelmal7 la (varianssianalyysit, regressiot). 2 TULOKSET 2.1 Rehujen koostumus Rehuanalyysi- ja erikoisanalyysitulokset kokeen rehuista on taulukossa 1. Terveysrehuna käytetty heinä oli melko korsiintunutta (raakakuitua 37 % ja raakavalkuaista 8,9 kuiva-aineessa). Säilörehu oli melko korkealaatuista (raakakuitua 28 % ja raakavalkuaista 16 % kuiva-aineessa, hiven voihappoa, ammoniumtypen määrä vain 4,44 % kokonaistypestä). Ensimmäisenä elinviikkona käytetty täysmaito on oletettu rasvan suhteen 4 prosenttiseksi, mutta todellisuudessa maito on saattanut sisältää enemmänkin rasvaa. Taulukon 1 täysmaidon analyysiarvot vastaavat toisella elinviikolla annetun täysmaidon koostumusta. Kurrijauhe oli sumukuivattua. Se sisälsi hieman enemmän valkuaista kuin piimäjauho (valssikuivattua) tai maitojauhe-10 (sumukuivattua), mutta selvästi vähemmän rasvaa. Väkirehut sisälsivät sitä enemmän rasvaa ja valkuaista, mitä enemmän niissä oli kauraproteiinia. Säilörehun raakarasvapitoisuuteen verrattuna väkirehuseokset eivät kuitenkaan sisältäneet ylenmäärin rasvaa. Seos 3 sisälsi eniten valkuaista (25 %). Taulukossa 1 on myös kauraproteiinin kemiallinen koostumus (45 % raakavalkuaista ja 15 % raakarasvaa kuiva-aineessa). Kauraproteiini on varsin energia- ja vallcuaispitoinen rehu. Aminohapot määritettiin kaikista rehuista (taulukko 2). Verrattaessa kauraproteiinin aminohappokoostumusta maidosta peräisin oleviin valmisteisiin piimäjauho, maitojauho-10, kurrijauho käy ilmi, että kauraproteiinissä on enemmän alaniinia, glysiiniä, fenylalaniiniä, glutamiinihappoa ja arginiinia, suunnilleen yhtä paljon asparagiinihappoa ja muita atninohappoja maitoa vähemmän. Koska kauraproteiini on viljapohjainen tuote, se sisältää melko niukasti lysiiniä ja metioniinia. Kauraproteiinissa oli treoniinia ja prollinia lukuun ottamatta kaikkia muita aminohappoja enemmän kuin ohrassa (seos 1). Säilörehuun verrattuna käuraproteiinissa oli enemmän seriiniä, proliinia, fenylalaniinia, glutamiinihappoa, tyrosiinia, arginiinia ja histidiiniä, mutta vähemmän alaniinia ja treoniinia. 2.2 Kasvu, rehunkulutus ja aminohappojen saanti Tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kolmen juomarehun kesken voidaan tehdä vertailuja vain pelkää ohraa väkirehuna saaneiden ryhmien välillä. kauraproteiinilisän vaikutusta voidaan vertailla piimäjauhetta ja maitojauhe-10:tä saaneiden ryhmien välillä. kurrijauheryhmä toimii mittarina aikaisempiin vasikkakokeisiin nähden, joissa käytettiin ohraa ja korsirehuna säilörehua. kurrijauheryhmä sai enemmän maitoproteiinia verrattuna kahteen muuhun maidonkorvikeryhmään.

25 23 rn,n ken vn CN r en CN 0 - C.1 CN srs c isrs kr) r--..:=)cs"") 'Ni co en en en 0 s g sz,e,.7,n,, r on on e' oo 00 N.. krle's. oo 00. "ef e4 CD V) irs sj on cd.', e'l "" oo ON ei vn V) eg el r-,n,cs u, cn vn en : CN ke) CA en vn CN CD ao OD \ 0 r- CN,t un k4d V) esl CN CN r- V) V) co oo "af un CN r- r- c)7 00 Taulukko 1. Rehujen kemia l llnen koostumus ja rehuarvo selsä s ällö?e hun laatu. co N0 r- en CN en 00,t '41 R. c.. sen r-,t CD r- r- CD CD co CN en ct.et r- CD en e4 vn CD CO en CD CN,t 0000 r- V) 00 en en v? r- c) cd 00 CN en,n un CD 000 CN CN,t cn cd cn, 0 es1 WD r- On \ ci ci c i on oo en un CN oo un es1 oo CK es1 v) esi CD CD. ON. JD v) un r- en e::; un v) es1,t r- CN ci C oo,t CD vn c).,t e,1 r- ("-:. Cr). 0. `"" _, oo '4«p' - en OO rs 00 rs V") es1 0 ci rq len ct e5; 00 en ct oo > -,---a. 2 szf 5 g , z g :44 >', - rz,, o R., f,,,i.. z å... >- >; ol) Z,.., I., 'C4-'. :g rs ' > Z ;4, Z E-. cn cn n ei) -C 0.)

26 24 -. ei on on es1 e...1 ei ei CN 000 cs1 CD cv en en en kr),4:5" CD un CN e I en en C- en Cs1 C i c4 1r tr) In en en eni. eci" Cl) n rsi Lel e-4 esl N s en eri' eri' eri' 0 0 r ej ei, n co. en. "--4 0 "1- Cs1 en en rg ei ri ci ei ei ei "5 g rn oo on r- un -40:1) r-,r fi 0.4 cc!. esl n!. es].. c) e C) -, c/a å.14.4 "5.s4 CN Vn Ii) "4-1/1 m en. ervn.. Cs1.. en en ,..., - 2Frl re-<1 0.4 öcöoöc, ' ra4 CT CN CN un 00 C-,-;,14 C CN CD CN e9 rn_ 000N CN en_ eel en_ en_ en t11.1) CD CD CD CD CD CD L:a n. (n N 1 /4.0 s.s4 CN CD ei ei on c) on c) 111 v:) tr?, cocoocococoo cooco 000 eṇ Cs1 C,1 et, on un un un,t,t,r -- > un ey r- on v) ri r-oo r-,r un un CN CD C) r- ri 00 0' es ',r,r,r on un u n,r un,r,t,r Taulu kko 2. Koerehujen aminohappopitoisuus, g/16 g N. en ei' en ee.i. en Taulukko 3. Vasikoiden kasvu ja syöntitiedot.,u g. S 00.. '-' c;:, S ci R.,s4 en en,r er;'en,r ei ei ei ei ei ei en ei ei en c n ViD 09) 1l.4 C n 'ei: CN CN 000 oo cn c).1- on on,r,t,r,r oo CN 00.C.) ci en V"),.0 C- s.1d N `.0 1-, ei on Gn 14 VI ccc

27 a KORVIKE - -4/ 8 3 Kuv 1. VBelkolden kesvukäyrät eri meitionkorvikeryhmissä. ao 75 - '70 - CA 60-0 ttj 0 rl v 11<I<oa 8E Kuva 2. Vasikolden kaavukäytät våldrehuryhadssä.

28 Kuiva-ainesyönti, g/pv Kuiva-ainesyönti, g/pv y= 0,030 x - 0,027, R = 0, Ikä,pv 1 Kuiva-ainesyönti, g/met. elopainokilo 100 Kuiva-ainesyönti, g ka/metab. elopainokilo y=1,190 x +11,654 R = Ikä,pv Metab. paino-=elopalno Kuva 3. Vasikoiden kuiva-ainesyönnin kehitys.

29 27 et. ce:. en. ey en en en -er es1 en on es1 et CD vn CN UD Cr% on en et UD un C:.4) es1 on vn,r on UD et on oo oo et un UD VD r- r- rq 'lie- vn r- CD ev CD ro,4 e.1 ey CD eg r, r, r, 5 t en cn oo r- on co cn UD CD. cr> on vn r- on vd vd eg eg UD '40 V% on et et on et et et et et et oo on ud on er er et un CD eg un ud CN CD '.0 00 CN 00 N 00 ui 00 r- oo m..o 0 on r-,o.0 00 Cr' ud UD r- et vd UD r- ud ud..0 oo CD eg oo eq c) cd r- CD eg eg ev ev ey ev ev ev 00 --, c..1 e-4 en N. : et CN es.1 o) op VD un un UD uou vd UD vn u, vd '.0 \C V), CV CN et es1 ud CN udr- en vn er eq en cr on on,er on on on esf e f e f e,r esr e'e.e f esi vn r- ol r- CN on et er \C en on -1. ( vn en vn on UD en vn ui et un et un et vn un un un un un un un Vn un Vn Vn Taulukko 4. Vas iko lden rehun käy tt ö kyky. ui es1 un on un vd cd r- vd CN CD "I. - rq e,1 es1 ev es1 e l esl'ev e f eq ey e r on %.0 ud es1 et yd CD Ch CD CD'CD CN 7,--i CN 00 1/40 ev on,er vn UD r- UD U

30 28 p i märraito kurri Kuva 4. Kuiva-aineen syönti väkirehusta eri maidonkorvikeryhmissä, g/pvieläin. Kuva 5. Kuiva-aineen syönti korsirehusta eri maidonkorvikeryhmissä, g/pv/eläin Kasvunopeus Eri maidonkorvikkeet ja eri väkirehuseokset eivät aiheuttaneet merkitseviä eroja vasikoiden keskimääräiseen kasvunopeuteen (piimäjauhe 488 g, maitojauhe g ja kurrijauhe 527 g/pv sekä seos g, seos g ja seos g/pv) (taulukko 3 ja kuvat 1 ja 2).

31 ; KOnWZKE 94 MEZ22 p1 i mä 5 ' 5, 0. 0 ' CM323 0 ma 1 t o Kuva 6. Kuiva-aineen syönti yhteensä eri maidonkorvikeryh issä, 0 2 2, <0.,,ZK01 7 0,l4K20 1=101M 3 kurri K4 0/PV ** K=U= % kp i' NO = 5 2 E823 2 oh ra 20 % kp p Kuva 7. Kuiva-aineen syönti väkirehusta eri väkiehuryhmissä, Rehunkulutus Vasikoiden kuiva-ainesxönti koko aineistosta laskettuna oli noin 1023 gjpv ja metabolinen kuiva-ainesyönti 54,3 g/kg'75 (kuva 3). Juomarehuvertailu osoitti, että kurrijauhoryhmä sai keskimäärin enemmän maidonkorviketta (0,49 kg ka/pv/el) kuin maitojauho-10- tai piimäjauhoryhmät (0,38-0,39 kg ka/pv/e1) johtuen koesuunnitelmasta. Väkirehuryhmien välillä ei ollut eroja imidonkorvikkeen saannissa.

32 30 Kuiva-aineen syönti korslrehusta eri viikkehuryhmissä, g/pv/eläin. Kuva 9. Kuiva-aineen syönti yhteensä eri väkirehuryhmissä, g/pv/eläin. Väkirehun kulutus oli ryhmässä 1 (piimäjauhe-ohm) ja ryhmässä 7 (kurrijauhe-ohra) 0,46 ja 0,45 kg ka/pv vastaavasti (taulukko 3, kuva 4). Väkirehuvertailussa pelkkä ohra (seos 1) maittoi parhaiten (0,41 kg ka/pv/e1) (taulukko 3, kuva 7) kun taas 40 %:n kauraprotelinitasolla (seos 3) maittavuus oli heikoin (0,28 kg ka/pv) eron ollessa merkitsevän (P<0,05). Sekä maidonkorvike että väkirehuseosvertailussa väkirehun syöntimäärä oli kääntäen verrannollisessa suhteessa kor-

33 31 0,1 dr en Lel 0 0,1 en 0 ce; (s<' co N Fl e,4 00 t - C9 ON N 00 CN kr) ui CN V) 0,1 CN N V.;. (f.b r- UD vi r- kr5 er C 1 es1 oo en ON en r- N c7n r- CN cs'' 0\ 00 CN CD ;11. V) V> 00.0 O'N CN V9 co (1. oe. 00 cp, e , fq 00 0,1 0,1 en Vi on r- -. (1.1fl S nsdr en Lo Ser..-- dr eq N 00 eq en 'et r, 00 "er 400 Ir) 'X'. 'r 'r,.. '-' 0:. s. N.1.. r: 00 c.i. 00 cn dr kso r-- dr V9 00 Crs,f,t dr dr cr dr vi 00 oo 0 cn dr 0 k,c, cr en kr) kr) R. r`l. c,r on CD 0,1 N 0,1 0, '4 en V) 00 en 044. Cr) b 0", 0000 efl. w-l 0.5 S.000 '.O r-00 V dr V9 on CD V9 en en ui 0,1 N dr CN 00 Ui 10 N 141 r- r- oo dt,tf0drr d: Taulukko 5. Aminohappojen saanti rehuarmoksesta eri ryhmissä, pypvhses ikka. G.11 kto kr) 0 kn CN 00 0,1 e 0 ch CK 41,, 0 CD 0,1 0,1 c,1 0,1 0,1 rq 0,1 00 0,1 CD CN -4 dr V9 on 0,1 V),--, on r. -' irl. 01 Ge.. c 1 cr. 0,1 on,. N N.-, N N -,,-, c-,,. on T N 04 0 "Id" 10 s r- en CT \ r- 0, 00 "el krl, 000 c.4. oo o eg 0) ,, N N,, N Cl ,1 0, V9 V9...,..., c...],19 v..._4 ei, S.c., % S,1-, 00 en 0 - rq e ' - -7 e,-; e.r t O N kr) kr) oo L) r Ch. 00 co o CN C> CN CN CD "e1' 04 N en S c.) i en 04 0,1 en 0401, tn k.io en en r- en oo 01 c k.f:2,1 v::;, 1r) k.fo L(1 r- oo kr; r: v3 r- 0-'0 ' n.7".. 00,.,f, 0).n. on 12, vz 1-- CN V9 on on (11 cl V9 0,1 r Cli o 0:' co'' 0. ' cg ,..--,,.., --,.--, 5 co oo oo oo oo 00 -VD dr kin V9 '.00- \ dr an kr) s c> o 6 g cn es1 :4000 c2

34 / s > S0 I. 04 ' 1 > $ 0.4 > ,114; ,4 C $4 1:4 :1 411V : 4 >4.4 '4! : :1 0:4 41: ocoriviker 2ZSZE21 DCEZZ12 11=11[ POPIVZKE pi imä rreti t o kurri Kuva 10. Kuiva-aineen syönti yhteensä eri maidonkorvikeryhmissä, g/m et. elop.kg..0v 0/PV ,:s > KORVIKE 2.i.1,,,.1* 11-4 : :. 1 0:4 1 5Z2;23 CICXX:3 : ::: ':: i:4: 1:4 g N..v..P:<.' : 4: <4 : :4 :: >:,:4 <4 1::: :::!:.41 <4 ki : :.: < El 3 t 8 1 =111= POPIV2K pi imä rra t o kurri Kuva 11. Suiavan raakavalkualaen syönti eri maidonkorvikeryhmissä, g/pv/eläin. sirehun syöntiin (kuvat 4, 5 ja 7, 8) eli mitä enemmän vasikka söi kuiva-ainetta väkirehusta sitä vähemmän se söi sitä karkearehusta ja päinvastoin. Tästä seurasi, että kokonaiskuiva-aineen syöntimäärissä ei havaittu selviä eroja eri maidonkorvike- ja eri väkirehuryhmien välillä (kuvat 6 ja 9). Rehuyksikkökulutuksen tarkastelussa voidaan havaita, että eri maidonkorvikeryhmissä ry-saanti nousi hieman: piimäjauhe < maitojauhe-10 < kurrijauhe, ja laski hieman siirryttäessä pelkästä ohrasta seoksiin, mutta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (taulukko 4).

35 ,.44 0/2V 120 H aaa z, a 2.3 m ~00 mopayskn um= 1 COMD 2 M=2 9 p i i mä mai t o kurri Kuva 12. Ra kamsvan aynti maldossk Mk Maali, g/pvmäin. KA a/metag "" U2=91 cm223 a (1== ohra 20 % kp 40 % kp Kuva 13. Kuiva-aineen syönti yhteensä eri väkirehuryh issä, met. elop.kg. Sulavan raakavalkuaisen (srv) saanti oli keskimäärin samansuuruista eri maidonkorvikeryhmissä (taulukko 4). Sen sijaan välcirehuseosryhmissä srv-saanti nousi merkitsevästi kauraproteiinitason noustessa kuten oli tarkoituskin (kuva 11). Vasikoiden lisäkasvussa ei kuitenkaan havaittu vastaavaa muutosta. Raakarasvan saannissa oli eri maidonkorvikeryhmien välillä merkitsevät erot (taulukko 4, kuva 12). Kurrijauhoryhmä sai vähiten ja maitojauho-10-ryhmä sai eniten raakarasvaa dieelissään. Eri väkirehuseosryhmillä oli myös selvät erot raakarasvan saannissa, ohrary ' funå sai vähiten (seos 1)

36 34 SINV 0/14V 400 1/ ; ;4 " 1:1^....: :4 0;1 t : a 4 :: :4: <4 11' t 3 0E00 132=233 OCP00 1=8 3, ohra 20 % kp 40 % kp >1 :$ , * ;: 4 < :3 i i t J44400 Kuva 14. Suiavan raakavalkualsen syönti yhteensä eri väkirehuryhmissä, g/pv/eiäin. : 4 o'wv ao : : Ft G32223 C3E213 3 CE=II 3 ohra 20 % kp 40 % kp Kuva 15. Raakarasvan syönti eri väkirehuryhmissä, g/pv/eläin. ja 40%:n kauraproteiiniryhmä (seos 3) eniten raakarasvaa dieetissään. Ero selveni kokeen edistyessä ja väkirehun syönnin lisääntyessä (kuva 15). Piimä- ja maitojauheryhmien kuiva-aineen, energian, valkuaisen ja rasvan saantiosuudet eri rehuista on kuvassa 16.

37 35 Kuiva-ainesaanti dieetin eri osista Energian saanti dieetin eri osista Juernarehus 37 % Suarnarehusta 45% 49Wh 9:01,~ieZnorXib M416,k NV4.11W,Slinikwi 111r."Mid, 1140".~ 'ljt,""pti~1 "r""wr~41 igw4woon~ ~im.nowt, w.wrimbram. Väkirehusta 40% Karkearehusta 23 % Valkuaisen saanti dieetin eri osista Juomarehustä 64 % Väkirehusta 39 % 41 ffintaiv4,!".11liazw 1~0~1,, rdrardmara ' vmrat.d. 41.4«lått44, ',NrdgWINVariVv, Rehuyksikkö (ry) Karkearehusta 16 %.Rasvan saanti dieetin eri osista Juorearehusta 1 % Väkirehusta 21 % Karkearehusta 15% Väkirehusta 14 % Karksarahuså % Sulava raakavalkuainen (srv) Raakarasva Kuva 16. Kuiva- haen, energian, valka.ialeen ja rasvan aan N dieetin eri ek:dsta. j2dheryhin ien keskiarvo. meno- 223 Aminokappojen saanti Aminohappojen saanti eri koerehuista ja koko dieetistä eri koeryhmissä on taulukossa 5. Aminohappojen kokonaissaanti oli suurin kurrijauherylunässä (251 g/pv/vasikka) ja pienin maitojauhe-10- ja piimäjauheryhmien ohraryhmissä (202 g/pv/vasikka). Aminohappojen kokonaissaanti lisääntyi väkirehuryhmissä kauraproteiinia lisättäessä, toisin sanoen 40. % kauraproteiinia sisältänyttä seosta 3 syöneet vasikat saivat enemmän aminohappoja kuin seosta 1 tai 2 syöneet vasikat (taulukko 5). Vasikat saivat tässä kokeessa keskimäärin 61 % aminohapoista. juomarehusta, 25 % väkirehusta ja 14 % karkearehusta. 2.3 Terveys Vasikoiden terveyttä mitattiin ripulin esiintymisellä (taulukko 6). Eniten ripuiipäiviä/eläin oli kurrijauheryhmässä (12 pv) ja vähiten maitojauhe-10 + seos 1 (ohra) ryhmässä (5 pv). Maidonkorvikeryhmissä ripulipäivien lukumäärä ja sairastuvuus oli suurin kurrijauheryhmässä ja pienin maitojauhe-10-ryhmissä. Väkirehuryhmissä ripulipäiviä ja sairastuneita vasikoita oli vähiten seos 3 -ryhmissä (ohra + 40 % kauraproteiinia).