Liedon Eränkävijät 1/08

Liedon Eränkävijät 1/08

LIEDON ERÄNKÄVIJÖIDEN MERKKIHENKILÖITÄ puhelin sähköposti Lippukunnanjohtaja Kaisa Johto 050 3369336 kaanjo@utu.fi Apulaislippukunnanjohtaja Antti Nummela 0408244018 antti.nummela@gmail.com Sihteeri Eveliina Ylitalo 0408655860 eveliina.ylitalo@students.turkuamk.fi Akela (sudenpentuvastaava) Elina Johto 050 3441572 eajoht@utu.fi Sampo (vartiolaisvastaava) Laura Heinonen 0509176643 laura heinonen@kolumbus.fi Kaijaleena Sairanen 0400276095 kaija89@jippii.fi Yhteysmies seurakuntaan Seppo Mikkonen 050 063 2395 seppo.mikkonen@evl.fi Yhteydenotot lippukuntalehden toimitukseen lippukuntalehti@gmail.com Lippukunnan kotisivut: www.lpk.partio.fi/v-sp/lek LIEDON ERÄNKÄVIJÄT 1/08 28.3.2008 Päätoimittajat Julkaisija Painopaikka Elina Johto Antti Nummela Partiolippukunta Liedon Eränkävijät Karhukopio, Turku 2

KIITOS! Maaliskuun alkupuolella minut pysäytti sähköposti, jossa kiitettiin työstäni yhdessä partiotapahtumassa. Sähköposti nosti hymyn huulille vielä viikkoja saapumisensa jälkeen, ja yhä edelleen palaan huonolla tuulella tuon kiitosviestin ääreen. Ehkä kissa ei elä kiitoksella, mutta partiolainen takuulla elää. Ketä minä haluaisin kiittää? Jokaikistä johtajaamme. Vartionjohtajia ja laumanjohtajia, jotka viikosta toiseen jaksavat kehitellä ohjelmaa kokouksiin ja vieläpä uskaltavat nauttia toiminnastaan vartiolaisten ja sudenpentujen parissa. Vähän vanhempia partiojohtajia, jotka ovat kuluneiden vuosien aikana ottaneet harteilleen tapahtumien vetovastuita, ja järjestäneet retkiä ja leirejä nuorempien partiolaistemme ja siinä samalla itsensä iloksi. Uusia nuoria johtajiamme, jotka osoittavat, että lippukunnan tulevaisuus on hyvissä käsissä. Kaikkia lippukunnan johtotehtävissä toimivia. Seppoa, joka sai partiotoiminnan Liedossa alkuun. Liesan miehiä ja Partioäitejä, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet toiminnan lippukunnassa. Kuljetuksissa ja kisojen saattotehtävissä avustaneita vanhempia. Innokkaita partiolaisia palvelutehtäviensä kimpussa. Lippukuntalehden lukijoita. Me kaikki yhdessä teemme lippukunnan, ja suuremmassa mittakaavassa koko partiotoiminnan. Kehumalla ja kiittämällä teemme partiosta vieläkin paremman harrastuksen. Tämä kirjoitus on minun kiitokseni kaikille teille, joita vuosien varrella olen unohtanut kiittää. Ketä partioystävää tai tuttua sinä haluaisit tänään kiittää? Aurinkoista kevättä odotellen, lippukuntalehden toimitus ps. Tässä lehdessä luvassa on jälleen rautaisannos lietolaista partiota. Luvassa on myös uusi juttusarja: Epsu aloittaa ulkomaankirjeenvaihtaja-palstan kertomalla elämästään ja partiosta Italiassa. Mukavia lukuhetkiä! Sisältö Liedon Eränkävijöiden merkkihenkilöitä 2 Pääkirjoitus ja sisältö 3 Lpkj:n sana 4 TaTePa 5 Sudenpennut Puolen hehtaarin metsässä 6 Joulujuhla 7 Johtajat virkistäytymässä 8 Osasto -08 9 Lasaretti 11 Kevät keikka 12 Villiä länttä enää ole ei! 14 Ulkomaankirjeenvaihtaja 16 Ilmaristen intiaanit-esittäytyy 19 Pyörät kuntoon ja menoksi 20 Puuhasivut 23 Turhaa tietoa 24 Tulevia tapahtumia 25 Katse paraatiin päin 26 Takakannen tyttö 28 3

LPKJ:n sana Lukiessasi tätä lehteä, olet luultavasti juuri muutama päivä sitten liittynyt uuden partiopiirin jäseneksi. 30.3 Eurassa järjestetyssä kokouksessa vanhat Varsinais-Suomen Partiopiiri ry ja Satakunnan Partiolaiset ry päätettiin lakkauttaa ja tilalle perustettiin uusi ja uljas yhteinen piiri Lounais-Suomen Partiolaiset ry. Mitä tämä uudistus sitten käytännössä tarkoittaa? Meille lekkiläisille uudistus ei juurikaan tuo muutoksia. Uuden piirin toiminta on monilta osin hyvin samankaltaista kuin nykyistenkin piirien. Piirin rooli lippukunnan koulutuksen ja tuen tarjoajana ei ole muuttumassa. Toki ensi vuonna tapahtuva partion ohjelmasisältöjen ja koulutuksen uudistuminen uudistavat myös piiritoimintaa. Partiotoimistopalvelut säilyvät johtajistolle edelleen Turussa, Partiovarusteen yläkerrassa. Se, mikä tulee muuttumaan, on partiopaidan vasemmassa hihassa olevan merkin ulkomuoto. Kun perustamiskokous on päättänyt uuden piirin nimestä, aloitetaan tunnusten ja heraldiikan suunnittelu. Uudelle piirille suunnitellaan ainakin oma merkki ja lippu, ehkäpä myös huuto ja laulu. Uudelle piirille suunnitellaan myös uusi ansiomerkkijärjestelmä, mutta se tulee olemaan yhteensopiva nykyisten piirien ja keskusjärjestön ansiomerkkijärjestelmän kanssa. Eniten huolta ennen uuden piirin perustamista aiheutti ajatus piirin suuruudesta. Uudessa piirissä tapahtumia tullaan kuitenkin kierrättämään ympäri piiriä niin, että lippukunnilla olisi mahdollisimman tasapuoliset olosuhteet matkustamisen suhteen. Osa tapahtumista järjestetään useilla paikkakunnilla samansisältöisinä, jolloin voi valita joko maantieteellisesti lähimmän tai aikataulullisesti sopivimman tapahtuman. Koko piirin tapahtumissa, kuten esimerkiksi vanhempien ikäkausien kisoissa, muutetaan järjestelyjä niin, että kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan. Itse odotan jo innoissani uuden piirin kursseja. Yhdistettäessä kahden vanhan piirin vahvat koulutusperinteet, tulee tarjonta ja laatu taatusti kasvamaan. Ja mikä parasta, piirin tapahtumissa voi tutustua entistä useampaan uuteen partiokaveriin! Uudistustuulia haistellen Kaisa Muutosten äärellä Kirjoitin tämä tekstin pitkältä maaliskuun puolella. Voi siis myös olla, että tuo 30.3 ollut kokous jätti uuden piirin perustamatta. Varmaa kuitenkin on se, että partiotoiminta Liedossa jatkuu entiseen tapaansa. Tästä lehdestä löydät muun muassa mainoksen tulevan kesän kesäleiristä. 4

TaTePa Perjantai Kello 18.00 bussi lähti Liedosta kohti Leirikeskus Halssia. Matka sujui yllättävän hiljaisesti normaaliin verrattuna. Varmaan eka leiri jännitti. Kun päästiin Halssiin purettiin leiritavarat bussista ja johtajat veivät sudenpennut omiin huoneisiinsa. Sitten kun saatiin sängyt pedattua siirryttiin päärakennukseen askartelemaan nimilappuja, jotka tällä kertaa muistuttivat ruusuketta. Ruusukkeissa luki teksti urhea leiriläinen ja tahdon tehdä parhaani. Seuraavaksi oli muihin leiriläisiin tutustumisen vuoro ja se kävi helposti leikkien. Kun oltiin tutustuttu ja johtajatkin alkoivat muistaa muutamia nimiä, siirryttiin iltapalalle. Sitten majoitukseen hoitamaan iltatoimia. Vielä ennen nukkumanmenoa johtaja lukivat lapsille iltasadun, joka kertoi kivipeikosta. Lauantai Sudenpennut herätettiin aamulla kahdeksalta, vaikka tosin lähes kaikki olivat jo hereillä ennen kahdeksaa. Lipunnoston ja pienen aamujumpan jälkeen siirryttiin päärakennukselle aamupuurolle. Kymmeneltä leiriläiset jaettiin 3 ryhmään ja jokainen lähti treenaamaan joko lipunnostoa, nuotion tekoa, merimiessolmua, sudenpentulupausta tai tekemään partiopusseja, joihin painettiin hienot kuusikuviot. Moni koristeli kuusensa joulukuosiin koska joulu ei ollut enää niin kaukana. Välillä käytiin syömässä ja sitten jatkettiin taas. Ennen luontopolkua juotiin päivämehu ja syötiin keksejä. Sitten luontopolulle. Luontopolulla oli mm. näyttelemistä, maalaamista ilman käsiä ja askartelua. Luontopolun jälkeen laskettiin lippu ja syötiin päivällistä. Ja sitten saunaan! Kun oli saunonut tarpeeksi, sai siirtyä saunatupaan leikkimään johtajien kanssa. Esimerkiksi Esterin autoa mentiin monta kertaa. Selvästi sudenpentujen suosikki! Sitten iltapala ja iltaohjelma. Iltaohjelmassa esiintyi mm. Pedro kirppu joka osasi hypätä ihmisen yli! Sitten nukkumaan. Sunnuntai Lapset saivat nukkua peräti vartin pidempään kuin edeltävänä päivänä. Kun oltiin herätty mentiin lipunnostoon ja aamupalalle. Aamupuuron jälkeen lähdettiin aarteen etsintään. Ensin etsittiin kartan avulla salasanan (Tahdon tehdä parhaani) osat ja sitten saunalla kerrottiin salasana leirin johtajalle Heidille ja saatiin huivimerkki, lupausmerkki ja suklaapatukka. Sitten tuli pakkaamisen ja siivoamisen vuoro. Sen jälkeen lounas ja sitten leikittiin bussia odotellessa. Kun bussi tuli, lähdettiin kohti Lietoa ja kirkkoon lupauksen antoon. Miia Koskinen & Julia Jalonen 5

Sudenpennut Puolen hehtaarin metsässä Joulukuun ensimmäisenä päivänä seitsemän laumallista lietolaisia sudenpentuja kokoontui Liedon keskustaan mittelemään sudenpentujen partiotaitokisojen mestaruudesta. Kuten tapahtuman nimestä ensimmäiset sudenpennut jo saattoivat päätelläkin, vietettiin luminen joulukuinen päivä Nalle Puhin ja hänen ystäviensä seurassa. Kisapäivän aikana laumat suorittavat enemmän ja vähemmän haastavia Kirkonkulman maastossa. Kaikkein mieluisammaksi tehtäväksi osoittautui rasti, jossa lauman tehtävänä oli rakentaa uusi koti Ihaalle vanhan myrskyssä kaatuneen talon tilalle. Pisteitä laumat saivat yhteistyöstä, ei niinkään Ihaan talon vankkuudesta tai solmujen oikeellisuudesta. Ensiapurastilla sudenpennut puolestaan pääsivät antamaan ensiapua Kengun loikkia matkineelle rastimiehelle. Sudenpennut saattajineen pääsivät myös hieman pohdiskelemaan keinoja jätevuorten vähentämiseksi Suomessa. Roskapeikko käynnin jäljiltä kaikki roskat olivat aivan sekaisin yhdessä kasassa ja sudenpentujen tehtävänä oli lajitella roskat oikeaan kierrätysastiaan. Kuluttajavalintoja puolestaan testattiin tehtävässä, jossa laumat valitsivat kahdesta eli tuotteesta ympäristöystävällisemmän. Tässä tehtävässä monella aikuisellakin saattaisi olla vaikeuksia. Kumman sinä valitsisit seuraavista pareista: paperipäälliset karkit pussissa irtokarkkipussi tai jugurttipurkki litran tölkki jugurttia. Mietinnän arvoisia valintoja. Tuloslistalla kokemus näkyi. Voittoon kirivät vanhemmat sudenpennut uusien laumojen valloittaessa tuloslistan häntäpään. Tiukan kamppailun voitosta veivät Koiranpennut. Voittajalauma siirtyy ensi syksynä vartioon ja näin ollen vuoden 2008 kisoissa on luvassa uusi voittajalauma. Tervetuloa silloin leikkimieliseen taistoon mukaan! Tulokset: 1. Koiranpennut, Littoinen 2. Mäyrät, Asema 3. Liito-oravat, Kirkonkulma 4. Kotkat 1, Kirkonkulma 5. Ilmaristen Intiaanit ja Supersimput, Ilmarinen ja Saukonoja 6. Pikku Hurrikaanit, Ilmarinen 7. Kotkat 2, Kirkonkulma 6

Joulujuhla Liedon Eränkävijöissä on ollut jo vuosikymmenten ajan perinteenä päättää partiovuosi suureen joulujuhlaan, johon ovat tervetulleita kaikki lippukuntalaiset perheineen. Vuosi 2007 toi väkeä joulujuhlaan aina tungokseksi asti mutta onneksi partiolaisina kaikki osasivat käyttää mielikuvitustaan, että jokainen sai vatsansa täyteen puuroa ja istumapaikan salista ennen kuin juhlaohjelma alkoi. Juhlaohjelma sisälsi muun muassa joululauluja sekä tiukan visailukisailun, jossa tietoja tarvittiin niin joulusta kuin partiostakin. Lisäksi nautittiin taiteesta. Kaksi littoislaista sudenpentulaumaa, Pikku Nasut ja Koiranpennut olivat syksyn laumailloissa valmistelleet joulujuhlaan joulusadun, jossa pikkuinen Nasu ja koiranpentu seikkailivat ainakin tonttujen, possujen, piparkakkujen ja tietysti sudenpentujen parissa. Johtajat puolestaan veivät joulujuhlijat taas näytelmän maailmaan. Viime vuoden joulujuhlassa lehmän puvusta eroon päässyt prinsessa oli tällä kertaa Puuha-Peten kiinnostuksen kohteena, ja Pete joutuikin aikamoisiin seikkailuihin ennen kuin prinsessa ja puoli valtakuntaa oli hänen. Joulujuhlassa palkittiin myös vuoden aikana ansioituneita. Petteri Heinonen sai paitansa rintamukseen lippukunnan korkeimman ansiomerkin Kultaisen Kuusikon, Katri Puhakainen palkittiin Hopeisella Havukolla, ja Salli Antila, Katri Kaaja, Elina Leino ja Akseli Syrjänen pokkasivat itselleen Pronssiset Pöpeliköt. Laumojen valitsemat aktiiviset toimijat palkittiin Pontevalla Puunalulla, ja tämän Puuha-Pete Tarzanin sotkeentuneiden liaanien parissa kunniakirjan kotiin kantoivat Eemeli Harju, Kalle Jarkko, Jami Gustafsson, Oona Vehmas Eetu Niemi, Janne Kivimäki, Tiia Taalikka, Miikka Åsnabrygg, Jasmin Virtanen ja Verneri Hietanen. Vartiopuolella puolestaan Versoava Vuosikasvu kunniakirjan saivat Ville Salonen, Jesse Sjöberg, Riku Haavisto, Ida Rantanen, Julia Koivu, Vili Kangas, Santeri Savola, Petri Kuru, Iris Nurmi, Joni Kreula, Karoliina Käpylä ja Roosa Pitkänen. Illan lähestyessä loppuaan Joulupukki kurkisteli ovenraosta, ja toi oman joulutervehdyksensä lippukuntalaisille. Pukin tuomat maistiaiset suussa olikin mukava hiljentyä kuuntelemaan Sepon viisaita sanoja, virittäytyä joulutunnelmaan Maa on niin kaunis sävelten myötä ja päästä vuoden viimeiseen sisaruspiiriin partioystävien ja läheisten keskelle. 7

Johtajat virkistäytymässä Johtajien elämä partiossa on lähinnä toiminnan mahdollistamista; vartio- tai laumailtojen suunnittelua ja pitämistä, leirien järjestelyä, pöytäkirjan pitämistä, lippukuntalehtijutun kirjoittamista, kokouksia, sähköpostiviestejä, edustustehtäviä, puhelinsoittoja, joulukalenterirahojen tilitystä, juhlajärjestelyjä, kokkausta ja siivousta. Välillä kuitenkin johtajillakin on lupa heittäytyä vapaalle ja nauttia elämästä omassa tapahtumassa. Vuoden 2007 päätteeksi rentouduttiin urakalla: ensin vähän nuoremmat johtajat kokoontuivat joulukuun yöretkineuvostoon kisailemaan karkeista ja lippukunnan herruudesta sekä syömään hyvin, ja vuoden viimeisillä hetkillä vanhemmat johtajat kaivoivat vielä kaapista kalsarinsa ja suuntasivat Halssiin legendaariseen kalsariyöhön. Mitä johtajat sitten rentoutuakseen tekevät? Perussuomalaiseen tapaan tietysti saunovat. Pelaavat erilaisia seurapelejä tai osallistuvat tiukkaakin tiukempaan joulukisailuun, jossa huijausyrityksiltäkään ei vältytä. Esittelevät joulupukin tuomia Sloggi-kalsareitaan. Kokkaavat hyvää ruokaa, rupattelevat, hierovat kaveria ja tulevat hierotuksi, kehuvat ja tulevat kehutuksi. Hauskanpidon keskellä harhauduttiin aina Kaikki ei ole vain hauskaa: Ubongo-pelin mestaruustaisto veti Kaisan, Antin ja Hannun vakavaksi välillä asialinjalle, ja hyvä niin. Kalsariyö löysi lippukunnalle uuden apulaisjohtajan, neuvostoyöretkellä joukkoihin liittyi monta uutta innokasta ryhmää kaipaavaa VJ:n tai LJ:n alkua. Mihinkäs sitä partiobisneksiä pakoon pääsisi. Kaikkea rentoutustapahtumissa sattunutta ei toki ole tarkoitus lippukuntalehdelle kertoa joitakin asioita on hyvä jättää myös salaperäisyyden viitan varjoon. Varmaa on kuitenkin se, että kumpaisessakin tapahtumassa nukuttiin liian vähän, syötiin aivan liian paljon, naurettiin valtavasti ja naurettiin vielä vähän enemmän. Kuten Antin ja Hannun kalsariyössä kosolti viljelemä sanontakin kertoi, moni asia oli jo sinänsä hauskaa. ps. Jos pelaatte Trivial Pursuitia, kannattaa varmistaa pääsy Mikan tai Pasin kanssa samaan joukkueeseen. Harva tietää yhtä paljon. 8

Ensiapuaiheinen leiri alkoi perjantaina klo 18, kun bussi lähti Liedosta kohti Halssia hilpeissä tunnelmissa. Huoneitten jaon ja nimilappujen askartelun jälkeen syötiin ns. köyhän miehen iltapala eli karjalanpiirakkaa ja voita. Vatsat täynnä oli aika siirtyä iltaohjelman puolelle. Iltaohjelmassa loisti RYHMÄRÄMÄ (myös muut johtajat olivat hirmu hyviä) loistavilla porkkana- ja lääkäriaiheisilla sketseillään. Sisaruspiirin jälkeen olikin aika painua kohti pehkuja. Nuorilla ja virkeillä johtajilla alkoi kuitenkin sudenpentujen nukahtaessa rentoutuminen. Meillä parrattomilla johtajilla alkoi pöytäjalkapallopelit. Voittaja oli Jere ja muut tulivat perässä huonommilla tai paremmilla pisteillä, myös muilla johtajilla sudenpentujen talvileiri I Osasto -08 oli kuulemma naurulihakset kovilla. Lauantaina Jeren ja Santerin ylösnousemus kesti liian kauan, joten neiti leirinjohtaja tuli puhaltamaan pilliä heidän huoneeseensa ja Eve otti heidän makuupussinsa parempaan talteen. Sudenpennut sen sijaan kunnostautuivat heräämisessä, ja olivat täysissä pukeissa ja kova meno päällä jo kauan ennen herätystä. Lauantai kului rattoisasti erilaisten ensiapuaktiviteettien parissa. Luontopolulla harjoiteltiin ensiaputaitoa jos jonkinlaista, aktiviteettipisteissä tutustuttiin ea-laukun sisältöön, harjoiteltiin painesiteen tekemistä ja tutustuttiin erilaisiin sairauksiin sairaanhoitajaopiskelija-even johdolla. Välillä rentouduttiin pulkkamäessä mikä taisi Lipunnoston juhlallinen tunnelma 9

olla monelle ainoa pulkkailukerta tänä talvena. Valitettavasti pulkkamäessä nähtiin myös kurjempia hetkiä: Santerin punainen Ferrari yski savua, kun muut painelivat ohitse. Päivällisen jälkeen saunottiin, pelailtiin ja tietysti syötiin iltapalaa. Yhteinen ilta päättyi jälleen itaohjelmaan, jossa RY- HMÄRÄMÄ pääsi taas valloilleen. Iltaohjelman vaikein osuus taisi kuitenkin olla Elinan laululeikki, jossa pienet ja isotkin päät menivät pyörälle. Leiri hiljeni aika paljon nopeammin kuin perjantai-iltana. Väsyneet johtajat pääsivät painumaan pehkuihin, mutta joidenkin johtajien osalta tämäkin yö kului hauskaa pitäen. Yöllä Laura ja Topi olivat kuulemma joutuneet jäynän kohteeksi. Valitettavasti Lauran huonetta ei päästy näkemään, mutta huhu kertoo, että se oli hienosti tehty jäynä. Allekirjoittaneet olivat pettyneitä, koska eivät saaneet kebabbia, vaikka kansainväliset kebabviikot olivat päättyneet edellisenä yönä. Mehunjuontikisan he sentään saivat pyöräytettyä käyntiin. Sunnuntai meni tavaroita pakatessa ja siivotessa. Siivous kävi nopeasti, vähän liiankin nopeasti saunan siivoajan osalta. Laskiaispullaherkuttelun ja lipunlaskun jälkeen oli aika pakkautua bussiin ja suunnata takaisin kohti kotia. Jere Lahtinen Särkänniemeen, särkänniemeen... Lähde mukaan viettämään iloista päivää Tampereelle yhdessä muiden partiolaisten kanssa. Retkikohteena on Särkänniemi, Delfinaario, eläinpuisto sekä Näsineula. Retki tehdään 15.6.2008 sunnuntaina ja sen hinta on 45 euroa/ lähtijä sisältäen kuljetukset, Särkänniemen avaimen sekä lämpimän aterian Särkänniemessä. Ilmoittautumislappuja saat johtajaltasi. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 22.05 Tiedustelut retkestä: Petri Kyllönen 0500-526040 10

Sudenpentujen talvileiri II Lasaretti Leiri alkoi perjantai-iltana, jolloin seuriksen pihalta lähti bussi kohti Halssia. Mukana oli 33 innokasta sudenpentua ja kymmenisen johtajaa. Bussimatka sujui hyvin, eikä Koska me ollaan perillä? - kysymyksiäkään tullut, kuin pari kappaletta. Perillä johtajat purkivat tavarat bussista ja sudenpennut jaettiin huoneisiin. Kun huoneisiin oli asetuttu ja naapurihuoneessa yöpyviin tutustuttu, oli aika valmistaa ensiapuaiheiset nimilaput, jotka kiinnitettiin partiohuiveihin. Ulkosalla pidetyn iltaohjelman aikana päästiin Esterin auton kyytiin, nähtiin nokkela jänis, sekä laulaa lurautettiin muutama laulu. Mukavan iltaohjelman jälkeen oli nukkumatin aika, joten sudarit kömpivät makuupusseihinsa ja jäivät odottamaan seuraavan päivän tapahtumia. Lauantaiaamuna herättiin virkeinä ja energisinä kohti uuden päivän koitoksia. Lipunnoston yhteydessä aamunsanan piti seurakunnan työntekijä Suvi, joka oli tullut seuraamaan viikonlopuksi sudenpentujen leireilyä. Aamupäivän luontopolulla opittiin mm. tunnistamaan palovammoja, käyttämään partiohuivia kolmioliinana, sekä kuljettamaan loukkaantunutta paareilla ja kultatuolilla. Iltapäivän aktiviteettipisteillä tutustuttiin ensiaputarvikkeisiin, mietittiin miten eri sairaudet voivat vaikuttaa elämään ja ommeltiin leirillä suoritettu ensiapumerkki partiopaitaan. Pisteiden jälkeen oli vuorossa Ea-kisa, jossa sudenpennut testasivat oppimiaan ensiaputaitoja auttamalla loukkaantunutta johtajaa. Saunomisen jälkeen oli vuorossa iltaohjelma, joka oli tällä kertaa Talent-kilpailun muodossa. Talentissa nähtiin mm. runonlausuntaa, sirkustemppuja, akrobatiaa ja ilmakitaransoittoa. Lopuksi yleisö sai äänestää ja voittaja sai paljon mainetta ja kunniaa. Sunnuntaina olikin jo pakkaamisen ja siivouksen aika. Kun paikat oli siistitty ja tavarat olivat kasassa, oli kotiinlähdön aika. Bussissa näkyi iloisia ja hieman väsyneitäkin kasvoja, mikä selvästi viittasi siihen, että leiri oli onnistunut ja toimintaa oli riittänyt! Vähän on tytöillä vielä kantositeessä treenaamista... Reetta Mansikkaviita 11

Kevät keikka Ensimmäiset leiriläiset saapuivat noin 11.40 Sakkoniityn tutulle risteykselle. Vastassa olivat Santeri ja Jere, jotka muodostivat myös leirikeittiön, Sauli, leirin järjestäjä ja Antti. Tasan kello 12.00 lähtivät kaikki paikalle saapuneet kohti Sakkoniityn nuotiopaikkaa. Luonnollisesti leiriläiset seurasivat Saulia, mutta Saulin lähtiessä eri reitille kuin Santeri ja Jere, fiksut vartiolaiset valitsivat Santerin ja Jeren valitseman polun. Saulin löydettyä paikalle muiden jälkeen, haettiin leirillä tarvittavat yhteiset tarvikkeet kuten keittiön tarvitsemat välineet. Teltta ja keittiökatos pystytettiin yhteisvoimin. Lounaaksi keittiö tarjosi nakkisoppaan kuuluvat raaka-aineet ja leiriläiset valmistivat herkullisia keittoja trangialla. Syötyään ja tiskattuaan leikittiin erilaisia leikkejä kuten lipunryöstö. Lipunryöstö ei sujunut edes lukemattomien huijauksien jälkeen ja näistäkin johtajat rikkoivat useampia kuin leiriläiset. Hyi johtajat!! Leikkien jälkeen Sauli ja Antti testasivat erilaisia perustaitoja kuten nuotion sytyttämistä ja laavun pystyttämistä. Nämä taidon olivat joiltakin hieman ruostuneet. Paikalle saapuneet Hannu ja Heini leikittivät muita keittiön kerätessä nuotiolle iltapala ruuat. Illalla syöttiin makkaraa ja suklaabanaaneita sekä niinkin kumma yhdistelmä kuin suklaamakkara tuntui maistuvan. Markus Mato Laaksokin bongattiin leirillä ja hänellekin maistui leirillä tarjottavat banaanit. Polttopuut kannettiin sisälle telttaan ja kipnämikko vuorojen jaon jälkeen laskeutui rauha leirialueen yläpuolelle. Mystisten äänien saattelemana leiriläiset nukahtivat yksi toisensa jälkeen. Aamulla puuron tuoksu herätteli leiriläisiä. Aamuvirkut kokit olivat pyöräyttäneet suuren kattilallisen herkullista puuroa, joka tietenkin syötiin viimeiseen lusikalliseen asti. Valtterin tiskasi kattilan. Hyvin tankatut leiriläiset purkivat teltan ja pakkasivat tavaransa. Nyt Hannu ja Antti järjestivät aktiviteetit, joissa pystytettiin hätämajoitus maavaatteen ja narunpätkän avulla ja piirrettiin kartta lähimaastosta. Hätämajoitus pystyssä Ruuaksi keittiö suositteli makaronia ja jauhelihaa sipulilla höystettynä ja tietenkin kurkku pedillä. Tämä vei kielen mennessään ja hiljaisuuden rikkoi vain kilometrin päässä kevätsiivousta tekevän naapurin imurin ääni. Jälleen leikittiin erilaisia leikkejä, joista varmasti Kirkon- 12

rotta ja Hirvi olivat pidetyimmät. Hirvenä toimi Santeri, jonka Sauli kuitenkin nappasi Jeren tarjoamalla suojalla. Leiriläisistä Reetta pääsi lähimmäksi tarkkakorvaista, mutta huononäköistä hirveä. Leiri lähestyi uhkaavasti loppuaan ja haikeissa tunnelmissa tavarat lastattiin peräkärryyn. Vanhemmat saapuivat hakemaan väsyneet leiriläiset. Viimeiseksi kommentiksi jäin Saulin lausahdus: johan oli leiri Santeri Vuorinen DRIVE IN-08 Kevättä kohden kovaa vauhtia ja samalla myös Drive In- tapahtumaa kohden. Drive In järjestetään jo 28. kerta, kahvituksen hoitaminen on jo kuudetta vuotta Liedon Eränkävijöiden johtajilla. Johtajien lisäksi tarvitsemme myös avuksi partioäitejä sekä Liesan partioisiä, jotka ovat aikaisemmin huolehtineet Drive In kahvitusten useiden vuosien ajan. Drive In tapahtuma on 10.05.2008 13

Villiä länttä enää ole ei! -Vai onko sittenkin? puuhelmiä, simpukankuoria ja höyheniä. Amuletit tuntuivat toimivan loistavasti, sillä pieni intiaanijoukko välttyi henkien hyökkäyksiltä koko viikonlopun ajan! Lauantaina 8.3. intiaanihuudot kajahtivat Liesan metsissä, kun Karhukoplan ja Pehmopossujen yhteinen yöretki starttasi kahdentoista aikoihin. Paikalla oli 13 soturikokelasta sekä viisi soturinkoulutuksesta vastaavaa johtajaa (joista tosin yksi lähti kotiin jo ennen iltanuotiota). Kun viimeisetkin vanhempien peltihevot katosivat tienmutkan taakse, oli aika aloittaa. Preerioiden intiaanit valmistivat ruokansa itse, eivätkä heidän lietolaiset sukulaissielunsa poikkea tästä: ruoka valmistettiin pihalla Trangioita hyväksikäyttäen. Päivällisenä ollut Mexican-pata katosi soturien nälkäisiin suihin hetkessä, ja jälleen oli energiaa hiipiä metsikössä biisoneita vaanien Iltanuotiolla pienet soturit viimein saivat soturikasteensa. Ennen varsinaisen ohjelman alkua jokaiselle maalattiin hurjat sotamaalaukset, ja niin itse ohjelma saattoi alkaa. Intiaanien tapaan nuotion ympärillä laulettiin, leikittiin ja esitettiin toinen toistaan upeampia näytelmiä, ja olipa johtajiltakin yksi ohjelmanumero valmiina. Jokainen itseään ja etenkin jalkapohjiaan kunnioittava intiaani tarvitsee tietysti mokkasiinit. Siispä tuleville sotureille annettiin ensimmäiseksi huopaa, neuloja ja lankaa, ja niin alkoi mokkasiinien valmistus. Tosin talvistuneessa maisemassa lämpimät talvikengät ovat huomattavasti ohuita mokkasiineja paremmat jalkineet, joten tällä kertaa mokkasiineista tehtiin miniatyyriversiot. Hienoja niistä tuli kuitenkin, sitä ei voi edes aito punanahka kiistää. Metsä kuhisee erilaisia henkiä, joten soturinalkujen oli tehtävä itselleen amuletit suojaksi pahoja henkiä vastaan. Valmistukseen käytettiin lankaa, johon pujotettiin Talismaani 14

Viimein oli kuitenkin mentävä yöpuulle, sillä seuraava aamu toisi tullessaan vielä suuren joukon intiaaniohjelmaa. Intiaanit eivät jätä jälkeäkään leiripaikalleen, ja se oli pienten soturienkin opittava. Heti aamulla siivottiin johtajien opastuksella niin laavun alue kuin itse majakin, eikä sen jälkeen olisi voinut enää arvatakaan, että paikalla on ollut puolitoista tusinaa intiaania. Ja sitten oli viimeisen koetuksen vuoro Metsästä haettiin jokaiselle sopiva pätkä puuta, jokainen haki itselleen reilun nyrkinkokoisen kiven ja johtajalta pätkän narua, ja sitten joko arvaatte? Aivan oikein, sotureiden oli valmistettava itselleen tomahawk, jota valkonaamat myös sotakirveeksi kutsuvat. Ja jotta saataisiin tietää, kuka on sotureista paras kirveensä käytössä, järjestettiin tomahawkinheittokisa. Maalitauluna ollut biisoni sai koko joukon osumia nahkaansa, ja tiukkaakin tiukemman kisan jälkeen voittaja viimein löytyi. Palkinto voittajalle oli päätä huimaava, mutta eipä paljasteta kaikkea :) Kaikki hyvä loppuu aikanaan, intiaaniretki mukaan lukien. Kahden aikaan iltapäivällä peltihevot vyöryivät pihaan ja keräsivät kyytiinsä koko pikkuisen soturiheimon. Täytyy vain toivoa, etteivät urheat soturit taannu takaisin arkajaloiksi! Sari Jokila Mokkasiinien tekoa 15

Ulkomaankirjeenvaihtaja Kuulumisia Välimeren saarelta Paljon aurinkoisia terveisiä täältä pizzojen ja pastojen maasta! Muutama päivä sitten tuli puoli vuotta täyteen vaihto-oppilasvuodestani. Oleskelen Italiassa, Sisilian saarella, pienessä viiden tuhannen henkilön kylässä Catenanuovassa. Asun perheessä, johon työskentelevien vanhempien lisäksi kuuluu kaksi tytärtä. Samanikäisen hostsiskoni jaamme huoneen, koulupenkin, ilot ja surut. Myös kaksi vuotta nuoremman sisaren kanssa olemme läheisiä. Isäntäperheeni on ystävällisesti näyttänyt paikallisia nähtävyyksiä. Antiikkiset temppelit ja purkautuva tulivuori on tullut nähtyä. Loppukesästä sain osallistua kylän pyhimyksen juhlaan, syksyllä sain kerätä oliiveja ja jouluna nähdä lukuisia jouluseimiä, jotka täällä joulun vietossa ovat oikein tärkeitä. Helmikuun alkua koristivat karnevaalit. Pukeuduimme ryhmän kanssa ompelijan tekemiin pukuihin, tanssimme kyläläisten katsellessa ja kiersimme kulkueena katuja pitkin. Paperinpalat leijailivat ilmassa, musiikki pauhasi kovaa ja hauskanpito oli aidoimmillaan. Arkeni sen sijaan kuluu täällä tavallisen italialaisnuoren tapaan. Kuutena päivänä viikossa käymme koulussa, teemme läksyjä, vietämme aikaa koko perhe yhdessä, urheilemme, katselemme television dubattuja ohjelmia ja näemme kaveriporukalla ulkona. Sunnuntaisin puolestaan lounastamme pitkästi ison suvun kanssa, käymme elokuvissa tai pizzeriassa syömässä. Paikalliset ihmiset o vat luonteeltaan avuliaita ja lämpimiä. Poskisuudelmien ja halauksien takaa paljastuu kuitenkin myös paljon pahan puhumista ja tulisia riitoja. Juoruilemaan nämä ovat ihan mahdottomia. Mikään asia ei pysy salassa edes pientä hetkeä! Maailmalle lähtiessä matkalaukussani oli paljon toiveita: vieraan kulttuurin näkeminen, uudet ystävät, kielitaito ja ainutlaatuiset kokemukset. Nämä toiveet ovat ylittyneet monin tavoin. Tietysti täällä on tullut kohdattua myös ongelmia ja surullisia hetkiä, mutta nehän on tehty vain voitettaviksi. Kielitaito on kehittynyt paljon, sillä tänne tullessani osasin vain muutamat perusasiat italian kielestä. Nyt puhun italiaa - host-siskoni harmiksi jopa unissani. Host-siskot, minä ja antiikin roomalaisten teatteri Seuraavaksi siirrymme paikalliseen partiotoimintaan. Olen haastatellut kahta nuorta aktiivista partiolaista Rosannaa ja Salvatorea. 16

nimi: Rosanna Privitera ikä: 17, mutta aivan pian 18 ja täysikäinen! partion aloitus: 10 vuotta sitten nyt partiossa: klaanin jäsen (vastaa vaeltajaa) opiskelupaikka: klassinen lukio muut harrastukset: nukkuminen ja syöminen lemmikkieläimet: 3 pikkulintua ja sisilisko kolme itseä kuvailevaa sanaa: iloinen, välillä laiska, auttava nimi: Salvatore Guagliardo ikà: 16 partion aloitus: 6 vuotta sitten nyt partiossa: valmistautumassa klaanin jäseneksi opiskelupaikka: luonnontieteellinen lukio muut harrastukset: hiphop lemmikkieläimet: ei ole valitettavasti kolme itseä kuvailevaa sanaa: aurinkoinen, aktiivinen, luotettava Puhuimme Rosannan ja Salvatoren kanssa partiosta Italiassa ja Suomessa. Italiassa partio koostuu neljästä eri pylväästä. Sudenpentujen (8-11v.) avainsana on leikki ja vartiolaisille (12-16v.) seikkailu sekä haasteet. Klaanivaiheessa (17-21v.) puolestaan toiminta perustuu neljälle pisteelle. Usko korostaa rukouksen tärkeyttä, Tie kertoo kävelyn ja haikkien suuresta määrästä, Palvelu puolestaan sisältää isoja asioita, kuten vanhainkotivierailuja ja orpokotilasten leikittämistä, mutta myös pientä arkipäiväistä auttamista. Neljäs vaihe yhdessäolo on myös erittäin tärkeä, sillä hyvä ryhmähenki on partiossa ehdottoman tärkeää. Tärkeää on myös valinta, sillä klaanivaiheen aikana partiolaisten täytyy valita joko Salvatore ja Rosanna harrastuksen lopettaminen tai johtajaksi tuleminen. Varsinaista johtajakoulutusta ei ole, sillä jo klaanivaihe itsessään opettaa kaiken tärkeimmän. Vanhemmat johtajat päättävät, onko partiolainen valmis johtajaksi. Ikäluokkien välillä on suuret siirymisvaiheet. Sudarista vartiolaiseksi siirtyminen tapahtuu juhlallisella seremonialla. Käytännössä erot ovat samoja kuin meillä Suomessa: sisätiloista siirrytään telttoihin, ruokaa laitetaan itse, jne. Tämä on varmasti isoin vaihdos ikäluokkien välillä, toteaa Rosanna. Ei ole totta! vastaa Salvatore, joka itse parhaillaan on vaihtumassa vartiolaisesta klaanin jäseneksi. Tämä vaihdos on hänen mielestään raskain, sillà vaatii kokonaisen vuoden. Sen aikana klaanikokelas tutustuu klaanin toimintaan, ottamatta vielä itse suurta vastuuta. 17

Meillä viikottain tärkein tapahtuma on koloilta, mutta pienessä Catenanuovassa läheskään joka ryhmä ei kokoonnu vaan toimitaan isommalla kokoonpanolla. Täällä kokoonnumme kaikki saman ikäluokan jäsenet samaanaikaan, kertoo Rosanna. Kaikki sudarit keskenään ja kaikki vartiolaiset omassa porukassaan. Lokakuussa kaikki ikäryhmät kokoontuvat yhdessä kauden avajaisiin, joka on iso tapahtuma. Muita tärkeitä partiovuoden tapahtumia ovat leirit, muistelupäivä ja pääsiäistapahtumat. Kaiken kuulemani perusteella leiritoiminta vaikuttaa hyvin samalta kuin Suomessa. Italiassa on monia erilaisia partiotyylejä, joissa suurimpana erona on yhteistyö kirkon kanssa. Osa lippukunnista ei ole kirkon kanssa tekemisissä, osa kuten tämä Catenanuovan lippukunta puolestaan on oikein aktiivisesti mukana. Jokaisena sunnuntaina käydään kirkossa, kertoo Salvatore. Jos ei nukuta aamulla pommiin, lisää Rosanna. Salvatore kertoo myös, ettà jokaisella ikäryhmällä on oma pyhimyksensä. Katoliseen uskontoon, joka on Italian valtauskonto, kuuluvat suuresti pyhimykset. Heiltä rukoillaan tuomaan varjelusta ja jokaista pyhimystä juhlitaan suuresti kerran vuodessa. Kysyessäni hauskinta partiomuistoa molemmat naurahtivat suuresti. Tietysti kaikki ne kerrat, kun on tullut eksyttyä, toteaa Rosanna. Mutta vakavasti puhuen, jatkaa Salvatore, mulle tàrkeità ovat ne kerrat, jolloin olen tehnyt toiset iloiseksi. Kerran johtajat halusivat palautetta ja kehuin erästä hieman hiljaista johtajaa. Hän tuli tosi iloiseksi! Minulle taas on jäänyt mieleen se kerta, jolloin minulla oli rakko jalassa ja piti jatkaa haikkia, kertoo Rosanna. Partiokaverini ottivat rinkkani ja kantoivat sen puolestani. Todella pelastivat haikkini! Kansanväliseen toimintaan haastateltavat eivät ole osallistuneet. Maista ja maailmasta puhuessamme en voi vastustaa kiusausta ja kysyn, mitä he Suomesta ja suomalaisista ajattelevat. Rosannalle mieleen tulee kylmyys, luonto, blondit hiukset ja valkoiset hampaat. Salvo puolestaan ajattelee metsiä, lunta ja sinisiä silmiä. Lopuksi pyydän heitä lähettämään terveisiä lehden lukijoille. Rosanna: Mmmm.. Moi kaikille! Toivon, ettà voitte kaikki hyvin. Tämä haastattelu oli oikein mukava. Toivottavasti pystymme tekemään kansainvälistä yhteistyötä vielä jatkossakin! Salvatore: Kaikille iso tervehdys Salvolta. Muistakaa olla aina valmiita! Eevastiina Kinnunen 18

Ilmaristen Intiaanit lauma esittäytyy Me Ilmaristen Intiaanit lauma tulemme nimemme mukaisesti Ilmarisista, vaikka laumamme jäseniä asustaa Ilmaristen lisäksi Loukinaisissa ja Kirkonkulmalla. Suoritamme parhaillamme hukka-vaihetta, eli olemme toisen vuoden sudenpentuja. Ryhmässämme on seitsemän vauhdikasta poikaa, eikä lainkaan tyttöjä. Ryhmämme jäsenet ovat Antti, Eetu, Janne, Joonas, Lauri, Mikko ja Saku. Kaksi johtajaamme on kyllä naispuoleisia, nimittäin Kaisa ja Kirsi. Me kokoonnumme Ketunkololla tiistaisin. Alkuleikin leikimme aina ulkona. Se on Jannen mielestä partiokerran kivoin juttu. Olemme suorittaneet jo aika monta taitomerkkiä. Tänä keväänä suoritamme Taiteilija -taitomerkkiä. Taitomerkkejä ei saa helposti. Meillä on aina huivit kaulassa partiokokouksissa ja melkein aina myös partiopaidat yllämme. Meidän mielestämme partiossa kivointa ovat leirit. Odotamme kovasti jo ensi kesän kesäleiriä. Seuraavaan lehteen haastamme oman esittelynsä pitämään Supersimput -lauman Saukonojalta. 19

Pyörät kuntoon ja menoksi Tulevana kesänä on Ahvenanmaalla vilskettä. Vietettyään muutaman päivän Houtskärissä lekkiläiset vartiolaiset suuntaavat pyöräretkelle Ahvenanmaan merellisiin maisemiin. Pikkulinnut ovat laulaneet samasta saaristosta löytyvän kesän mittaan myös auralaisia ja piikkiöläisiä partiolaisia. Yhteisreissua ei tällä kerralla ole tiedossa, mutta ehkäpä voimme kohottaa kätemme partiotervehdykseen jonkin tien mutkassa. Liedon Eränkävijöiden perinteenä on ollut useiden vuosien ajan toteuttaa vartiolaisten kesäleiri noin joka neljäs vuosi pyöräretkenä Ahvenanmaalle. Leirin tavoitteena on tarjota mahtavien saaristolaistunnelmien lisäksi uusi tapa liikkua. Perinteisen jaloin tapahtuvan vaeltamisen ohella pyöräily on mitä mukavin keino päästä katsomaan uusia maisemia. Pyörän selässä on helppoa hidastaa oivan kohteen osuessa näköpiiriin ja pyörä tarjoaa myös helpon mahdollisuuden tutkia niitä kaikkein pienimpiä ja kapeimpiakin teitä. Pyöräily on myös ehdottoman ekologinen keino matkustaa. Pyöräilyn haittapuoleksi voitaneen joidenkin matkalaisten kohdalla laskea se, että takapuoli saattaa tulla kipeäksi. Lumien sulettua onkin oiva aika aloittaa harjoittelu kesän koitosta varten. Vaikka emme tulekaan kahmimaan kymmenittäin kilometrejä päivässä, on hyvä totuttaa peppu ja jalat jo etukäteen pidemmän matkan pyöräilyyn. Hyvä keino on esimerkiksi jättää kinuamatta kyyti vanhemmilta partiokokoukseen ja hypätä sen sijaan satulaan ja polkaista paikalle. Jo pienellä harjoittelulla kesän matkasta tulee huomattavasti mukavampi, kun polkemisen sijaan voit keskittyä rauhassa ympäristöön. Tieliikennelain mukaan polkupyöräilijän ja polku pyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää. Lippukunnan pyöräretkelle kenelläkään ei ole asiaa ilman asianmukaista pyöräilykypärää. Hyvä kypärä on sopivan kokoinen ja sen hihnat sekä lukko on säädetty niin, että kiinnitys tuntuu mukavalta ja tukevalta. Rikkinäisellä pyörällä on ikävä pyöräillä, samoin liian hienolla vempeleellä. Kevään mittaan sinulla on aikaa tutustua oman pyöräsi saloihin ja korjata mahdolliset puutteet. Jos oma pyöräsi ei kerta kaikkiaan pyöräretkelle sovellu, on sinulla vielä aikaa kysellä kavereilta tai sukulaisilta pyörää lainaksi retken ajaksi. Ennen lähtöä jokaisen pyöränomistajan on oltava varma siitä, että jarrut toimivat, renkaissa on ilmaa, satula on oikealla korkeudella, soittokello toimii ja että heijastimet ovat kunnossa. Mukaamme reissulle on lähdössä huoltoauto, mutta tarkoituksena on, että jokainen pyörä pysyy polkukunnossa koko matkan. Samaten pienet paikkaushommat on syytä opetella kotosalla. Johtajat eivät ole mukana pyörämekaanikkoina, vaan leiriläisten tavoin matkasta nautiskelijoina. Pyöräily on taitolaji. Hyvä pyöräilijä nimittäin osaa ottaa liikennesääntöjen lisäksi myös muut kanssapyöräilijät huomioon. Ahvenanmaalla poljemme pienehköissä 20