Tietoa tiensuunnitteluun nro 79A

Tietoa tiensuunnitteluun nro 79A Julkaisija: Tiehallinto, tie- ja geotekniikka 3.11.2004 SUURTEN RUMPUPUTKIEN RAKENNEMITOITUSTA KOSKEVAT LAATU- VAATIMUKSET Ohjeen sisältö ja kohde Tässä laatuvaatimuksessa kuvataan, kuinka sisähalkaisijaltaan yli 1200 mm mutta alle 2000 mm rumpu- tai viemäriputken sallittu peitesyvyys lasketaan putken ja putkea ympäröivän maan lujuusominaisuuksien perusteella Tiehallinnon kohteissa. Betoniputkien osalta vaatimus on sama kuin Betoniputkinormit 2001:ssa. Sisähalkaisijaltaan enintään 1200 mm putkien rakenteen mitoituskriteerit, materiaalia koskevat laatuvaatimukset ja sallitut peitesyvyydet on annettu julkaisussa Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, Kuivatusrakenteet ja putkistot. Rakennemitoituksella tutkitaan millä peitesyvyyksillä ja missä maalajeissa putki kestää murtumatta ja ilman ylisuuria muodonmuutoksia määritellyn liikennekuorman. Peitesyvyydellä tarkoitetaan putken laen pienintä pystysuoraa etäisyyttä tien pinnasta. Tämä julkaisu tai sen uudempi korvaava versio (B, C jne.) ja sen englanninkielinenversio Finnra Engineering News on saatavissa tiehallinnon internet-sivulta www.tiehallinto.fi/tlohje. Muussa maassa valmistettu tuote Tuote, joka on valmistettu tai tuotu markkinoille toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa tai Turkissa tai muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa, tulee katsoa hakemuksesta tässä julkaisussa esitettyjen laatuvaatimusten mukaiseksi seuraavin edellytyksin: I. Testaukset ja tarkastukset on valmistajamaassa tehty Suomessa käytettävien tai vastaavan laatu- ja turvallisuustason antavien muiden menetelmien ja vaatimusten mukaisesti, ja tulokset osoittavat tuotteen täyttävän sille asetetut vaatimukset. II. Testaukset ja tarkastukset tehnyt laitos on valmistajamaan näihin tehtäviin hyväksymä. III. Tuotteelle käytettävät peitesyvyydet on määritetty tässä ohjeessa esitetyllä tavalla ja tuotteen on osoitettu kestävän siihen kohdistuvat rasitukset materiaalille sallittavan jännityksen ja putken muodonmuutoksen ylittymättä Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut 98/48/EY, mukaisesti

2 Betoniputkien mitoituskriteerit Joustavien teräsputkien mitoituskriteerit Betoniputkien mitoituskriteerit on esitetty yksityiskohtaisesti julkaisussa Betoniputkinormit 2001 (Suomen kuntatekniikan yhdistys, julkaisu 1). Yleistä Rakennemitoitus Muut kuin rakennemitoitusta koskevat laatuvaatimukset on esitetty julkaisussa Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, Kuivatusrakenteet ja putkistot. Rakennemitoituksella tutkitaan millä peitesyvyyksillä ja missä maalajeissa putki kestää murtumatta ja ilman ylisuuria muodonmuutoksia. Mitoituksessa liikennekuormina käytetään julkaisussa Siltojen kuormat TIEL 2172072-99 määritellyn liikennekuorman kuormakaavioiden 1, 2 ja 3 kuormaluokan I kuormituksia ohjeissa esitettyine osavarmuuskertoimineen. Mitoituksessa käytettävä liikennekuorman jakauma ja/tai suuruus voi poiketa edellä esitetyn julkaisun jännitysjakaumasta, mikäli poikkeaman vaikutuksesta tulokset tulevat varmalle puolelle. Valmistaja valitsee putkityypilleen soveltuvan mitoitusmenettelyn ja osoittaa testein tai asiantuntijalausunnoin Tiehallinnon hyväksymällä tavalla menettelyn soveltuvan putkityypilleen tarkasteltavissa peitesyvyyksissä ja maalajeissa. Seuraavassa on yksi esimerkki hyväksytystä laskentatavasta. 1. Tätä laskentatapaa voi käyttää, kun putken halkaisija 1999 mm ja peitesyvyys vähintään 300 500 mm. 2. Putken plastinen taivutusvastus määritetään rengasjäykkyyskokeessa mitatun putken murtokuorman ja halkaisijan avulla TKK:n teräsrakennetekniikan testiohjeen TeRT-93-03 ja TeRT-99-03 mukaan. 3. Putken seinämän kokonaispinta-alasta vähennetään 50 %, jolloin saadaan tehollinen poikkipinta-ala. 4. Putken hoikkuusluvun b/i (b = putken leveys ja i = I / A ) tulee olla 500 julkaisun Aallotetut teräsputket Tiel 2172501 mukaisesti. 5. Käyttöaste: Md / Mu + Nd / Nu 1,0 (Suomen Rakentamismääräyskokoelma, RakMK, B6 Teräsohutlevyrakenteet ja B7 Teräsrakenteet sekä täydentävää ohjetta Teräsrakenneohjeet, sillansuunnittelu TIEL 2173499-2000).

6. Taivutusmomentin ja seinämän puristusvoiman laskenta-arvot voidaan määrittää elementtimenetelmäohjelmilla esim. Plaxis tai muu TTKK:n soralle ja hiekalle tekemien laskelmien perusteella kalibroitu menetelmä (FEM-selvitys tierumpuja ympäröivästä jännitysjakaumasta, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 39/2002). Laskennassa käytettävä maan jäykkyys ja maaparametrit valitaan maalajeja, tiiviysastetta ja peitesyvyyttä vastaavasti taulukoista (esim. Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa Tiel 2172068-99) tai määritetään laboratoriokokeilla. 7. Teräksen aineosavarmuusluku on 1,1 (Teräsrakenneohjeet, sillansuunnittelu TIEL 2173499-2000) ja pysyvän kuorman osavarmuusluku 1,2 (Siltojen kuormat TIEL 2172072). Lisäksi mitoituksessa on otettava huomioon kuljetus- ja asennusvaiheen rasitukset ja on annettavat riittävät kuljetus- ja asennusohjeet. 3 Materiaaliparametrit Teräsputkien lujuus- ja materiaaliarvot, laatuluokka ja teräksen myötöraja määritellään voimassaolevien standardien mukaan. Putkirakenteen kimmoiset (teholliset) lujuusarvot määritetään Teräsrakenneohjeet, sillansuunnittelu TIEL 2173499-2000 mukaan huomioiden teholliset arvot. Putkirakenteen plastiset lujuusarvot määritetään testiohjeen Aallotetun teräsputken rengasjäykkyyden määritys, Tutkimusselostus Nro TeRT- 93-03 (TKK, teräsrakennetekniikan laboratorio, Otaniemi 1993) sekä ohjeen Ekvivalenttisen plastisen taivutusvastuksen määrittäminen rumpuputkille, Tutkimusselostus Nro TeRT-99-03 (TKK, teräsrakennetekniikan laboratorio, Otaniemi 1999) mukaan.

4 Muoviputkien mitoituskriteerit Yleistä Mitoitus Tiehallinnon FEMmallinnuksen perusteella Rakennemitoitus Muut kuin rakennemitoitusta koskevat muoviputkien laatuvaatimukset on esitetty julkaisussa Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, kuivatusrakenteet ja putkistot. Rakennemitoituksella tutkitaan millä peitesyvyyksillä eri maalajeissa putki kestää murtumatta ja ilman ylisuuria muodonmuutoksia. Mitoituksessa liikennekuormina käytetään julkaisussa Siltojen kuormat TIEL 2172072-99 määritellyn liikenne-kuorman kuormakaavioiden 1, 2 ja 3 kuormaluokan I kuormituksia ohjeissa esitettyine osavarmuuskertoimineen. Mitoituksessa käytettävä liikennekuorman jakauma ja/tai suuruus voi poiketa edellä esitetyn julkaisun jännitysjakaumasta, mikäli poikkeaman vaikutuksesta tulokset tulevat varmalle puolelle. Vaihtoehto 1: 1. Laskelmissa käytettävä laskentaohjelma "kalibroidaan" TTKK:n tekemien laskelmien avulla "soralle" ja "hiekalle" (FEM-selvitys tierumpuja ympäröivästä jännitysjakaumasta, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 39/2002). Kalibroitavan laskentamenetelmän tulee olla maamekaniikan FEM-ohjelma (tms.) tai putkien mitoitusohjelma (FEM tms.), jossa putken kehällä on solmupisteitä tai kiinnityskohtia enintään 0,1 0,2 m välein. 2. Kalibrointilaskelmiin valitaan samat E, A ja I -arvot (E=850 N/mm 2, A=3,08 mm 2 /mm ja I=9586 mm 4 /mm), joita on käytetty muoviputkille julkaisussa FEM-selvitys tierumpuja ympäröivästä jännitysjakaumasta "soralle" ja "hiekalle". Tarvittaessa kalibroitavan ohjelman ympärystäytön moduulia muutetaan siten, että lasketut voimasuureet ja muodonmuutokset ovat 1 2 niin suuret kuin TTKK:n Plaxis:lla laskemissa (2D FEM). Ympärystäytteen moduulin tulee olla realistinen ja noudattaa muodonmuutoksen suuruuteen perustuvaa lainalaisuutta, joka on esitetty mm. Pauli Kolisojan väitöskirjassa Resilient Deformation Characteristics of Granular Materials (TTKK:n julkaisuja 223). Laskelmassa käytettävä liikennekuorman jakauma voi poiketa julkaisussa FEM-selvitys tierumpuja ympäröivästä jännitysjakaumasta käytetystä, mikäli poikkeaman vaikutuksesta tulokset tulevat varmalle puolelle. 3. Lasketaan putken voimasuureet ja muodonmuutokset tarkasteltavan muoviputken E, A ja I -arvoilla käyttäen ympärystäytöllä moduulia, joka on saatu kohtien 1 ja 2 mukaisesta kalibroinnista. E saadaan putken materiaalin perusteella ja I putken geometriasta laskemalla. Vaihtoehtoisesti EI määritetään rengasjäykkyyskokeella.

4. Kohdan 2 laskelmaa täydennetään tutkimalla tarkasteltavan putkityypin profiilin eri kohtiin kohdistuvat jännitykset ja ottamalla huomioon lommahdusvaara. Seinämän mitoitus tehdään analyyttisesti tai 3D FEM-laskelmalla, jolla saadaan seinämän eri osien jännitykset ja venymät ja hoikkuuden vaikutus rakenteeseen. Kenno- tai profiilirakenne voidaan laskennassa mahdollisesti korvata yhdellä tai kahdella sileällä seinämällä, kunhan valmistaja osoittaa ko. yksinkertaistuksen vaarattomaksi profiilin sisäinen lommahdusvaaran suhteen. 5. Saatuja jännityksiä ja venymiä verrataan tuotteeseen valittujen raaka-aineiden sallittuihin jännityksiin ottaen huomioon seinämän hoikkuuden aiheuttama sallitun jännityksen aleneminen. Vaihtoehto 2: 1. ja 2. Lasketaan voimasuureet ja muodonmuutokset Plaxisohjelmalla julkaisussa FEM-selvitys tierumpuja ympäröivästä jännitysjakaumasta käytetyllä tavalla ja ympärystäytön parametreilla käyttäen tarkasteltavan putken E, A ja I -arvoja. 3., 4. ja 5. Kuten vaihtoehdossa 1. Edellä mainittuja selvityksiä ja laskelmia koskevat vaatimukset on esitetty sivuilla 5 ja 6. Vaihtoehtojen 1 ja 2 mukaisista selvityksistä ja laskelmista antaa puolueeton tarkastaja lausuntonsa Tiehallinnolle, minkä jälkeen Tiehallinto tekee päätöksensä laskelmien ja selvitysten riittävyydestä ja hyväksyttävyydestä. 5

6 Mitoitus kirjallisuudessa esitetyillä menetelmillä Alle 1200 mm sisähalkaisija tai suuri peitesyvyys Vuonna 2003 käytettävissä olleiden tietojen mukaan muoviputkien rakenne-mitoitukseen tarkoitetut kansainväliset menettelyt eivät sovellu sellaisenaan sisähalkaisijaltaan yli 1,2 m muoviputkien mitoitukseen jos peitesyvyys on pienempi kuin putken halkaisija. Tällaisia menetelmiä ovat mm: AASHTO M294-02 (American Association of State Highway and Transportation Officials) TEPPFA (1999, The European Plastics Pipe and Fitting Assosiation and APME) VAV P70 (1992, Svenska vatten- och avloppsverksföreningen) CALTRANS (2000, California Department of Transportation) Niitä ei käytetä Tiehallinnon kohteissa myöskään sisähalkaisijaltaan enintään 1200 mm muoviputkissa peitesyvyyden ollessa pienempi kuin putken halkaisija, koska niiden sallittu peitesyvyys valitaan rengasjäykkyyden perusteella julkaisusta Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, kuivatusrakenteet ja putkistot. Enintään 5000 mm sisähalkaisija ja vähintään 0,5 m peitesyvyys Standardissa ATV-DVWK-A 127E, Static calculation of drains and sewers (German Association for Water, Wastewater and Waste, 2000) ei ole määritetty kuinka suurille ja mille peitesyvyydelle se soveltuu muoviputkien mitoituksessa. Sen sijaan standardin johdannossa on mainittu sen soveltuvuudesta seuraavasti: With extreme conditions for example, very large or very small amounts of cover, very large crosssections, slopes special considerations are necessary. Toisaalla standardissa on esitetty pystyjännitystaulukoita, joissa peitesyvyys on 0,5 2 m ja putken halkaisija 0,1 5 m. Tätä kirjoitettaessa standardia ei koekäytetty eikä standardin sisältöön perehdytty yksityiskohtaisesti Suomessa, joten ko. standardin soveltuvuudesta Tiehallinnon kohteiden muoviputkien mitoittamiseen ei ole varmuutta. Mikäli ko. standardia käytetään Tiehallinnon kohteissa halkaisijaltaan 1,2 2 m rumpujen mitoituksessa, on valmistajan osoitettava sen soveltuvuus. Käynnissä olevia kansainvälisiä tutkimuksia NCHRP:n (National Cooperative Highway Research Program) tutkimusprojekti 4-26 (FY 1998) on käynnistetty 1999 muoviputkien mitoitusmenetelmän sekä muoviputkien laadunvalvonnan ja testauksen kehittämiseksi. Tutkimus on 3-vaiheinen sisältäen mm: paikallislommahduksen ja seinämän stabiliteetin sekä kokonaisvarmuuden ja käyttörajatilan tarkastelut, suunnittelumenetelmän kehittämisen ja testaamisen sekä kattavan laadunvarmistus- ja testausmenettelyn kehittämisen.

Tutkimusprojektin 4-26 Vaiheet 1 ja 2 ovat valmiita ja niiden raportit ovat lainattavissa NCHRP:ltä. Vaihe 3 on edelleen kesken ja sen valmistumisajankohtaa ei ole esitetty projektin esittelysivuilla (http://www4.trb.org/trb/crp.nsf/all+projects/nchrp+4-26, www-sivu päivitetty 26.12.2003). Parametrien valinta ja täydentävät tarkastelut 7 Muoviputken materiaaliominaisuudet ATV 127: Standardissa ATV-DVWK-A 127E, Static calculation of drains and sewers (2000) on esitetty materiaaleille PVC-U, PP ja PE materiaaliominaisuudet käytettäväksi muoviputkien kuormitusmitoituksessa. Nämä materiaaliominaisuudet on määritetty DIN 54852, DIN 53457 ja DIN 16776-2 standardeilla ja SKZ:n (Southern German Plastic Centre) raportin 36893/98-11 perusteella. ASTM ja ISO: Tien alle asennettavien muoviputkien materiaalin mitoituslujuus voidaan mahdollisesti määrittää käyttäen samaa menettelytapaa kuin paineputkilla, mutta osavarmuuskertoimien arvot todennäköisesti poikkeavat paineputkilla käytettävistä. Paineputkien mitoituslujuudet voidaan määrittää ASTM tai ISO -standardin (ISO 12162 ja ISO 9080) mukaisesti. Molemmissa menetelmissä laboratoriokokeilla määritetty muovin vetolujuus HDB tai MRS muunnetaan materiaalin mitoituslujuudeksi muunnosyhtälön osavarmuuskertoimien avulla. Menettely on esitelty mm. Plastic Pipe Instituten julkaisussa Recommended Design Factors and Design Coefficients for Thermoplastic Pressure Pipe (2002). Yhtälöt ovat samankaltaisia kuin suomalaisessa Geovahvisteohjeessa (Rakennustieto Oy 1998) esitetty menetelmä muovilujitteen mitoituslujuuden määrittämiseksi. Materiaalilujuudet HDB ja MRS on määritetty toisistaan poikkeavasti, joten MRS:n yhteydessä ei voi käyttää ASTM:n osavarmuuskertoimia eikä HDB:n yhteydessä ISO:n osavarmuuslukuja. Pitkäaikaisessa mitoituksessa putken seinämän puristuslujuus ja taivutusjäykkyys määrittävät rengasjäykkyyden (Design service life of corrugated HDPE pipe, Plastic Pipe Institute PPI TR-43/2003). Muovien puristuslujuus on suurempi kuin vetolujuus, joten puristettu rakennekin voidaan mitoittaa käyttäen muovin vetolujuutta (Structural Design Method For Corrugated Polyethylene Pipe, Plastic Pipe Institute 2000). Jännityssäröily HDPE-muoville on ominaista jännityssäröily, joten HDPE raaka-aineen ja putken seinämän jännityssäröilyn vastustuskyvyn (ESCR) tulee täyttää julkaisussa Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, Kuivatusrakenteet ja putkistot esitetyt vaatimukset. Siinä on esitetty ESCR tutkittavaksi standardin ASTM D 1693 mukaisesti.

8 Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää standardin Evaluation of Stress Crack Re-sistance of Polyolefin Geomembranes Using Notched Constant Tensile Load Test (ASTM D5397) mukaista SP-NCTL -testiä (single point notched constant tensile load -test). SP-NCTL -testiä on suositeltu raaka-aineen ja valmiin putken jännityssäröilykestävyyden tutkimusmenetelmäksi mm. NCHRP:n julkaisussa HDPE-pipe: Recommended Material Specifications and Design Requirements (1999). Valmiin profiili- ja kennorakenteen jännityssäröilyn kestävyyden tutkimusmenetelmä, jolla voidaan tutkia kaiken tyyppisistä putkiseinämistä otettavia näytteitä, tulisi myös kehittää. Muovin viskoelastisuuden huomioon ottaminen Muovi on viskoelastinen materiaali, jolle on tyypillistä: 1. hiipuminen, jossa muodonmuutos kasvaa ajan suhteen ja 2. jännitysrelaksaatio, jossa materiaalin jännitys alenee muodonmuutoksen pysyessä vakiona. Muoviputkea kuormitettaessa vakiokuormalla, vastustaa putki muodonmuutosta aluksi jäykästi (suuri moduuli) ja kuormituksen jatkuessa vastustaa putki muodonmuutosta joustavampana (pieni moduuli). CPPA / PPI:n raportin Structural Design Method For Corrugated Polyethylene Pipe (2000) mukaan silloin, kun staattisesti kuormitettuun putkeen kohdistetaan nopea hetkellinen kuorma, reagoi putki nopeaan kuormitukseen lähes alkuperäisellä moduulillaan riippumatta staattinen kuorman kuormitusajasta. Artikkelissa Use of continuum buckling theory for evaluation of buried plastic pipe stability (The Symposium on Buried Plastic Pipe Technology, Dallas, Texas 10.-13.9.1990) Moore & Selig ovat esittäneet, että määritettäessä putken seinämän mitoituksessa käytettävää moduulia erilaisissa kuormitustapauksissa, tulee ottaa huomioon kuormitusnopeus ("kuormituspolku"). Esim. peitettäessä syvälle asennettu HDPEputki 24 h aikana, on seinämän lommahdusmitoituksessa käytettävä moduuli 800 MPa ja peittämisen tapahtuessa erittäin hitaasti on moduuli vain 200 MPa. Putken seinämän hoikkuus ja kennorakenne Putki on mitoitettava siten, että sillä on riittävä rakenteellinen varmuus murtumista vastaan käytön aikana. Putken seinämän murtumisen syynä voivat olla: a) puristus- tai taivutuspuristusmurtuma seinämän materiaalin myötörajan ylittyessä, b) kimmoinen nurjahdus nurjahduskuorman ylittyessä tai c) edellä mainittujen murtotapojen yhteisvaikutus. Mikä murtotapa kulloinkin on määräävä, riippuu mm. putken seinämän hoikkuudesta. Putken valmistajan tulee selvittää millainen hoikkuustarkastelu soveltuu kullekin seinämätyypille (profiili, kenno tms.) ja miten hoikkuus otetaan huomioon putken mitoituksessa.

Putken valmistajien tulee selvittää mikä on mm. putken seinämän profiilin tai kennorakenteen sallittu muodonmuutos ja paikallislommahduksen merkitys mitoituksessa. Lisäksi tulisi selvittää mitenkä erilaiset profiili- ja kennorakenteet tulisi mallintaa putkia mitoitettaessa, esim. Onko mitoitus esim. 2-kerrosseinämämallilla (kuten RÖR-ohjelmassa) mahdollista. Nämä kysymykset tulee putkien valmistajien ratkaista ja pyytää ratkaisusta lausunto ulkopuoliselta riippumattomalta asiantuntijalta. 9 Putken pituussuuntainen kestävyys Kuljetus- ja asennusvaiheen rasitukset Pohjois-Amerikassa tehdyssä tutkimuksessa HDPE Pipe: Recommended Material Specifications and Design Requirements (NCHRP Report 429 1999), jossa tutkittiin asennettujen muoviputkien pitkäaikaiskäyttäytymistä, suurin osa havaituista halkeamista oli putken poikki- eli kehän suuntaisia halkeamia. Yhteen muoviputkeen raportoitiin muodostuneen poikkisuuntaisia halkeamia jo asennusvaiheessa. Putken valmistajan on osoitettava, että putken pituusjäykkyys ja -lujuus on riittävä mm. kuljetuksen, routanousujen ja painumien kannalta. Riittävä pituusjäykkyys ja -lujuus voidaan osoittaa käytännön kokemuksiin, koerakenteisiin tai laskelmiin perustuen. Mitoituksessa on otettava huomioon kuljetus- ja asennusvaiheen rasitukset ja on annettavat riittävät kuljetus- ja asennusohjeet.

10 Edelliset numerot v. 1991 2. Lumitilan tarve meluesteiden, välikaistojen ym. kohdalla v. 1993 8. Tieympäristön pehmentämisen turvallisuusvaikutukset v. 1994 11. Ekologinen ympäristöluokitus v. 1995 15. Töhrimisen minimointi (Teiden suunnittelu V 3. Meluesteet korvaa osittain) 17. Jyrkkäluiskaiset meluvallit 20. Tarkistettu versio HCM:stä 22. Työnaikaiset kaiteet v. 1996 23. Kiertoliittymien mitoitus v. 1997 27. Kasvillisuuden ja linnuston seuranta tiehankkeissa 29. Tienpito arvoympäristöissä 30. Läpinäkyvien meluesteiden käyttö 31. Liikennejärjestelmäsuunnittelu: kokemuksia, yhteydet maankäytön suunn. 32. Kevyttä liikennettä koskevat säädösmuutokset 1.6.1997 33. Ohituskaistojen turvallisuus v. 1998 35. KLOTS paikallisen liikenneturvallisuustyön tietotuki 36. Taajamateiden suunnittelun kehittäminen 37. Tiedote tiensuunnitteluasioista 39. Ekologinen ympäristöluokitus: Menetelmän käytön arviointi v. 1999 40. Tien häikäisysuojat 41. Tiehankkeen vuoropuhelun suunnittelu ja arviointi 43. Loivaluiskaisten teiden kuivatus 44. Esimerkki ketomaisen kasvuston perustamisesta tienvarsialueelle 45. Asiakastyytyväisyysselvitys suunnitteluprosessista: Vt 4 Kemi 46. Ohitusnäkemät tiensuunnittelussa v. 2000 47. Perusverkon eritasoliittymien turvallisuus 49M Teiden suunnittelua koskevat ohjeet vuonna 2004 51. Raskaat ajoneuvot kiertoliittymissä 52. Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen v. 2001 53. Pääteiden turvallisuus 54. Taajamien seurantaselvitys 55. Silmukkakäännös ohituskaistan kohdalla 56. Taajamakeskustatien poikkileikkaus ja raskas liikenne v. 2002 57. Kaksiajorataisten teiden keskikaistojen kulkuaukot 58. Ohituskaistojen uudet suunnitteluperiaatteet 59A. Pakkasenkestävyysluokan 1 hyväksytyt päällysteen saumausaineet 61A. Tiekaiteiden laatuvaatimukset ja kaidetyypin valinta 62A. Hyväksyttyjä kaidetuotteita kesällä 2002 63. Kaiteiden ja valaisinpylväiden parantamisen turvallisuusvaikutuksia 64A. Markkinoilla olevia meluestetuotteita kesällä 2002 65. Moottorikelkkailureitin ja tien risteäminen 66. Hevoset ja yleiset tiet v. 2003 68 Heijastimet ja merkinantolaitteet linja-autopysäkeillä 69A Törmäysturvalliset opastustaulut vuonna 2002 70 Uusien päällysteiden laatumittauksiin hyväksytyt mittaajat 2003 71C Tien päällysrakenteen mitoituksessa käytettävät moduulit ja väsym. v. 2004 72 Ohituskaistat leveiden erikoiskuljetusten reiteillä 73 Ennakkotietoa tierakenteen uudesta mitoitusohjeesta 74 Tilusjärjestelyt tiensuunnittelussa 75 Hiljaisen päällysteen vaikutus tieympäristön melutasoon 76 Tiealueen rajauksen ilmoittaminen tiesuunnitelmassa MMH360-formaatissa 77 Eritasoliittymien linja-autopysäkkien saattoliikennejärjestelyt 78 Kevyen liikenteen väylät liikunnassa Numerot 1, 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 12, 13, 14, 16, 18, 19, 21, 24, 25, 26, 28, 34, 38, 42, 48, 50 ja 67 on poistettu. Lihavoidut numerot on päivitetty julkaisuvuoden jälkeen. Tietoa tiensuunnitteluun nro 79A Suurten rumpuputkien rakennemitoitusta koskevat laatuvaatimukset Kohderyhmä: Putkien valmistajat. Jakelu: Tiepiirit, keskushallinnon yksiköt, kirjasto, tiekonsultit, oppilaitokset, Suomen Kuntaliitto, putkivalmistajat Lisäjakelu Kopioimalla, www.tiehallinto.fi/thohje (pdf) Lisätietoja: Kari Lehtonen, Tielaitos/ tie- ja geotekniikka puh. 0204 22 2317, E-mail: kari.lehtonen@tiehallinto.fi