Sekahedelmä 4 2011 Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 1
Sisältö Sihteerin terveiset... 4 Slangi-visa... 5 Tasa-arvoako?... 5 Raamihuijaus... 6 Osasto 10:n johtokunta 2012... 7 Sekahedelmän lukijoille... 8 Maahanmuutto keskusteluun... 9 Ole nyt siinä sitten isänmaallinen... 13 Sekahelmä Toimitus Vastaava Jukka Mahlamäki, jukka.mahlamaki @ meira.fi Heikki Vesanto heikki.vesanto @ luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Tulostus SEL toimisto Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy maaliskuussa. Aineistot 27.2.2012 mennessä päätoimittajalle. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry ao. Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs, 00530 Helsinki puh. 02077 40713 www.osasto10.com Johtokunta 2011 Puheenjohtaja: Jukka Mahlamäki GSM 050 3393 288 jukka.mahlamäki @ meira.fi Varapuheenjohtaja: Jukka Nissinen, Koff Sihteeri: Heikki Vesanto GSM 050 5293 067 heikki.vesanto @ luukku.com Osaston varasihteeri: Olli Hallikas Meira maustetehdas Tarja Palmamäki, Meira Pauli Paavola, Mildola Juha Sulisalo, Paulig Heikki Ylä-Hokkala, Paulig Pekka Helin, Koff Jaokset ja vastaavat Taloudenhoitaja: Pirjo Vainio puh. 020 774 0616, GSM 040 729 5587 etunimi.sukunimi@selry.fi 2 Talousjaos: Puheenjohtaja, sihteeri, vara-pj, taloudenhoitaja Tiedotusjaos: Heikki Vesanto, Jukka Mahlamäki Opinto-ja nuorisojaosto: Olli Hallikas Jukka Nissinen Urheilujaos: - Kesälajit: Heikki Vesanto - Talvilajit: Juha Sulisalo
Pääkirjoitus Moi Osasto 10 väki toivottaa kaikille lukijoille herkullista joulua ja onnellista alkavaa vuotta 2012 www.osasto10.com 3
Sihteerin terveiset Tervehdys toverit Olin jo hetken huolissani siitä, että onko vasemmistolaisten ainoa pressaehdokas Paavo Väyrynen. Näin myös eräs SKP:n rouva jonka tapasin Torniossa käydessäni, oli kanssani samasta asiasta huolissaan ja totesi myös, että kai Väyrysestä olisi tehtävä pressa, kun ei muitakaan varteen otettavia ehdokkaitakaan ole. Onneksi toinen Paavo, eli Arhinmäki Vasemmistoliitosta ilmoitautui kisaan mukaan. Oishan ollut vielä yksi Paavo, mutta arvelen hänen olevan kuitenkin enemmän oikealla,kuin tämä Väyrynen. Pidettiin jälleen syyskokous marraskuun alussa. Porukkaakin oli tällä kertaa aika mukavasti. Erityisesti Koffin porukka oli hyvin edustettuna. Tehtiin jopa päätöksiä kokousväen ehdotusten pohjalta. Myös puheenjohtajavaalit käytiin kahden ehdokkaan välillä. Puheenjohtaja vaihtui, etunimi pysyi samana, vain sukunimi vaihtui. Osaston johtokunnan uusi puheenjohtaja on nyt Jukka Nissinen, Koffilta. Sihteeriksi valittiin joulukuun alussa järjestäytymiskokouksessa entinen varasihteeri Olli Hallikas, Meiralta. Nykyinen sihteeri nimitettiin Sekahedelmän päätoimittajaksi. Joten tämänkin palstan kirjoittaja vaihtuu. Koko osasto 10:n johtokunta vuodelle 2012 kerrotaan lehdessä muutaman sivun päässä. Toivotan koko osaston väelle Hyvää Uutta Vuotta, siinä tapauksessa myös Hyvää Joulua, jos lehti ehtii ilmestyä ennen sitä. Hessu 4
Slangi-visa 1. Tsennaatsä sen slöden skutsarin Mites on? Okei, sulle riittää et bonjaat ton lauseen. 1) Osaatko sen ovelan lyöntilaukauksen (jääkiekossa). x) Tiedätkö sen lihavan suutarin. 2) Tunnetko sen maksullisen naisen. 2. HANAA! on nykypäivän sana, sehän on mediastaki tuttu. Mut mitä se tarkottaa? 1) Lisää vauhtia. x) Kivaa! (Ihanaa) 2) (Lainaa) rahaa! 3. Jusa oli ihan sika hebe. Sen oikee mesta ois ollu skobe. Heebo ei jättäny kärpästkää rauhaa, vaa rääkkäs ja sikana alko nauraa. Mitä tarkoittaa slangisana SKOBE? 1) Karsina. x) Koppi. 2) Koti. (Sami Garam: Jörde Juge, Tammi 2001) 4. SKIMBAT on jotai ski-, mut tarkemmin? 1) Suksisauvat. x) Sukset. 2) Hiihtokengät. 5. Mikä onkaan HAGIKSEN TORTSI tai jotkut skrivaa TORDSI. 1) Haagan paloaseman torni. x) Hakasalmen työväenorkesteri. 2) Hakaniemen tori. 6. HESKA tarkoitti, Stadissa ennenvanhaan? 1) Helsingin kutsumanimi. x) Hevonen. 2) Herne ja hernesoppa. OIKEA RIVI: x1x x22 TASA-arvoako? Kuulin, että Säkylän Apetit Pakasteella aikoo työnantajan edustajat asettaa "täyden" tupakointikiellon 1.5.2012 alkaen koskien "koko" tuotantolaitoksen aluetta. Laitoin nuo pari sanaa lainausmerkkeihin, koska kuulin myös, että "täyskielto" ei koskekkaan ns. toisen kerroksen väkeä. Vaikka kuinka kaikki tietäisivätkin röökin polton haitat ja olen itsekkin ollut yli 14 vuotta blaadaamatta, niin mielestäni tässä loukattaisiin tasa-arvo säännöksiä eri henkilöstökuntaryhmien välillä.mielestäni tämä asia pitäisi käsitellä yhteistoiminta neuvotteluissa. Pitääköhän sekin paikkansa, että ns. toisen kerroksen väelle on järjestetty erityiset tupakointi tilat? Mitä asia mulle kuuluu vois joku kysyä?, olenhan "eri firman" työsuojeluvaltuutettu. Olemme kuitenkin saman konsernin palveluksessa ja meillä on samat henkilöstöjohtajat. Jos tälläinen työnantajan edustajien tasa-arvosta piittaamaton sanelupolitiikka duunareita kohtaan tapahtuisi ja onnistuisi yhdellä työpaikalla, niin sitä on helppo jatkaa muissakin taloissa. Hessu 5
Aluesihteerin palsta Raamihuijaus Paljon puhetta ja julkisuutta saanut keskusjärjestöjen välinen raamisopimus, jossa sovittiin palkoista ja jossa hallitus kohensi työttömyysturvaa ja perui vuorotteluvapaakorvauksen tason pudotuksen, saa koomisia piirteitä, kun asiaan syventyy tarkemmin. Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että talouden kehityksen mukaan tehdään leikkauksia ja verotusta kiristetään. On yleisesti tiedossa, että ministeriöissä esitykset valtiontalouden tasapainottamiseksi olivat pitkällä jo ennen eduskuntavaaleja mutta kukapa olisi uskaltanut ääneen kertoa millaisia kiristyksiä veronmaksajille on tulossa. Sehän olisi ollut poliittinen itsemurha. Kaikki puolueet vakuuttivat, että leikkauksia ei tarvita ja ministeriöiden listat ovat ylimitoitettuja ja ennenaikaisia. Raamisopimuksen hehkutus ja ylenpalttinen kehuminen ostovoiman turvaamisella ja kilpailukyvyn säilyttämisellä eivät vakuuta. Veronmaksajien keskusliiton laskelmien mukaan ostovoima kohenee ensi vuonna 0,8 prosenttia mutta laskelmassa ei huomioida hintojen kallistumista. Lisäksi jokaisen talouden todellinen ostovoima, eli paljonko rahaa jää pussiin pakollisten maksujen jälkeen, riippuu perheen rakenteesta. SAK:n toiminta on järjetöntä; tehdään sopimus, jota ylistetään tietoisena siitä, että ensi vuonna avataan keskusteluun eläkeikä, sosiaalietuudet, työttömyysturva ja verotus. Miksei avoimesti niitä tuotu esiin nyt, jotta liitot ja palkansaajat olisivat aidosti voineet päättää onko sopimus hyväksyttävissä vai ei. On hankala neuvotella työelämän keskeisistä kysymyksistä, kun työrauha on turvattu raamisopimuksella jo etukäteen. Me elintarviketyöläiset emme ole mukana raamisopimuksessa, koska työnantaja liitto ei kyvyttömyyttään kyennyt asiallisesti mukana olosta keskustelemaan. Voimassa oleva sopimuksemme menee omalla aikataulullaan ja palkankorotukset määräytyvät muiden liittojen keskiarvon mukaan. Myöskään 150 euron kertakorvausta ei elintarvikeduunareille tule. Määräaikaisten sopimusten ketjuttamisista, eli peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia ilman hyväksyttävää syytä tehdyistä sopimuksista tuli merkittävä päätös käräjäoikeudesta, joka jäi myös lainvoimaiseksi, koska työnantaja ei valittanut hoviin. Työn- 6
antaja tuomittiin maksamaan 9 kuukauden palkan ja oikeudenkäyntikulut. Kaikkien määräaikaisilla sopimuksilla työskennelleiden kannattaa tarkastaa työpaikkansa luottamusmieheltä ovatko heidän määräaikaisuuksiensa perusteet lainmukaisia. Tapauksista on mahdollista nostaa oikeusjuttu kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Rauhallista joulun odotusta ja jaksamista arkiseen aherrukseen Jouni Konttila Aluesihteeri 040 544 5101 jouni.konttila @ selry.fi Osasto 10:n johtokunta vuodelle 2012 Koko johtokunta : Pauli Paavola Mildola Heikki Vesanto Mildola Jukka Mahlamäki Meira Olli Hallikas Meira Tarja Palmamäki Meira Jukka Nissinen Koff Pekka Helin Koff Antti Tervonen Koff Juha Sulisalo Paulig Eija Högel Paulig Minna Ohvo Halva Puheenjohtaja Jukka Nissinen Varapuheenjohtaja Juha Sulisalo Sihteeri Olli Hallikas Varasihteeri Heikki Vesanto Taloudenhoitaja Pirjo Vainio Jaokset: Talousjaos: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja Tiedoitusjaos: Jukka Nissinen ja Heikki Vesanto, Sekahedelmän päätoimittajana Opinto- ja nuorisojaos: Olli Hallikas ja Antti Tervonen Urheilujaos: kesälajit Antti Tervonen ja talvilajit Juha Sulisalo 7
Sekahedelmän lukijoille Runsas vuosi sitten jäin eläkkeelle Elintarviketyöläisten aluetoimistosta ja vuosi on mennyt ripeästi. Olen kirjoittanut väitöskirjaa, joka nyt menossa kirjapainoon ja työ on ollut tuskaista. Hyvin usein isäntä on tullut syömään ja löytänyt mamman savuavien kattiloiden ja kärähtäneen ruoan keskeltä. Keväällä 2010 kun Valio irtisanoi luottamusnaisen Mira Auerin, heräsin hetkeksi karmeaan arkeen ja yritin olla mukana vaatimassa työelämän oikeuksia muiden selliläisten kanssa. Meidän työehtosopimusjärjestelmämme elää sen varassa, että työpaikkojen työntekijät ja luottamushenkilöt pitävät omalla työpaikallaan kiinni oikeuksistaan, jokainen nujerrettu yksikkö lisää mahdollisuuksia nujertaa seuraava porukka. Uusia reseptejä on syntynyt, kun isäntä pakotettiin kolesterolitarkkailuun. Olen opetellut tekemään kakkuja rypsiöljystä ja ohessa piimäkakun resepti muillekin terveysviranomaisten uhreille. Mildolan neitsytrypsiöljy sinänsä on toki hieno suomalaistuote, jota suosin ihan aatteenkin takia. Piimäkakku 5 kkp karkeita vehnäjauhoja 3 kkp sokeria 1tl soodaa tai ½ tl soodaa ja ½ tl leivinjauhetta 3 kkp piimää 1 kkp öljyä Kourallinen rusinoita Kuivattuja ja pieniksi leikattuja aprikooseja, viikunoita, kaupan kuivattuja kirsikka ym. kakkuun. Näitä pitäisi laittaa runsaasti. Paistan neljä pientä foliovuokaa, johon paisto-ohje: 180 astetta vajaa tunti. To ivotan Sekahedelmän lukijoille Hienoa vuotta 2012 yhteisten toiminnan ja toveruuden puolesta, haasteet senkun kovenee! Päivi Uljas 8
Me elämme maassa, jossa kansalaisten valtaosa on hyvinvointivaltion puolella ja sotilasliittoja vastaan 1. Miksi näitä vasemmiston perinteisesti puolustamia arvoja kannattava kansa äänestää oikeistoa? Onko vika kansassa vai vasemmistossa? Maahanmuuttokeskusteluun Monet piirteet 1900-luvun loppupuolen kansainvälisessä taloudessa ovat hyvin samantyyppisiä kuin 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Ensinnäkin, vuodet 1870-1913 olivat nopean globalisaation aikaa: pääoma ja työvoima liikkuivat yli kansallisten rajojen ennätyksellisen suuressa määrin ja kauppa kasvoi voimakkaasti nopeasti laskevien kuljetuskustannusten vuoksi. Toisekseen 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä elintasot alkoivat lähentyä toisiaan alueella, joka nyt voitaisiin käsittää OECD-maiksi. Maailmansotien välisenä aikana palattiin kuitenkin tullien suojaamaan kauppapolitiikkaan, tapahtui kansainvälisten pääomamarkkinoiden romahdus sekä massamuutto loppui tai ainakin hidastui huomattavasti. Kansainväliset pääomamarkkinat saavuttivat vasta 1990-luvun lopulla edellisen vapaakaupan ajanjakson tason eikä muuttoliike todennäköisesti ikinä tulekaan saavuttamaan samanlaisia mittasuhteita kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Noin 60 miljoonaa eurooppalaista muutti pois vuoden 1820 jälkeen, heistä kolme viidesosaa Yhdysvaltoihin. Maahanmuutolla oli valtava merkitys työvoiman tarjontaan: Euroopan työvoima väheni 13 prosenttia ja työvoimaa vastaanottavien maiden työvoima lisääntyi 40 prosentilla. Euroopan köyhimpien periferian maiden työvoima vähentyi jopa 22 prosenttia vuosina 1870-1913 2. Suurimmat muutokset olivat maissa, joista työvoimaa lähti eniten: Irlannin palkkataso nousi 32 prosenttia, Italian 28 prosenttia ja Norjan 10 prosenttia. Vastaavasti Argentiinan palkat laskivat 21 prosenttia, Australian 15, Kanadan 16 ja Amerikan 8 prosenttia 3. Vuosina 1870-1913 epätasa-arvoisuus kasvoi voimakkaasti Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa, mutta väheni etenkin Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa, joista lähti erityisen paljon siirtolaisia 4. USA:ssa alettiin rakentaa jo vuodesta 1880 lähtien puolen vuosisadan aikana lukuisa joukko uusia lakeja ja rajoituksia, jotka pyrkivät estämään maahanmuuttoa ja sama tapahtui Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa ja Kanadassa. Tutkijoiden O Rourken ja Williamssonin mukaan maahanmuuttoon suuttuneet kansalaiset ja 9
heidän liikehdintänsä painostivat poliitikot säätämään esimerkiksi USA:n maahanmuuttorajoitukset. Yhtäläisyydet nykypäivään ovat heidän mukaansa ilmeisiä. Epätasa-arvoisuus on lisääntynyt OECD-maissa vuodesta 1970 lähtien, ja erityisesti juova koulutetun ja kouluttamattoman työvoiman palkkatason välillä on kasvanut juuri kuten tapahtui työvoimaa vastaanottavissa maissa aiemman voimakkaan globalisaation vaiheessa. Kouluttamattoman työvoiman palkkakehitys on hidastunut jälleen sitten vuoden 1970 ja heidän reaalitulonsa on jäänyt jälkeen muista. Tästä syystä ei pitäisi olla kovin yllättynyt kansalaisten uudistuneesta kiinnostuksesta vähentää maahanmuuttoa Euroopan ja USA:n rajoilla. Vuonna 1999 julkaistussa kirjassaan tutkijat ennustivat: että jos historia toistaa itseään, maahanmuuttovastaisuus tulee lisääntymään tulevaisuudessa ainakin niin pitkäksi aikaa, kun kouluttamaton työvoima pysyy taloudellisessa kuopassa 5 ". Valtava työvoiman muutto Yhdysvaltoihin synnytti maahanmuuton kontrollilait estämään työntekijöiden eriarvoisuuden kasvua. Tutkijoiden näkemys on, että mikäli poliitikot eivät arvioi riittävästi sitä, kuka hyötyy ja kuka kärsii, he saattavat äänestäjien pakottamina joutua pysäyttämään tai jopa purkamaan globalisaation edistämisen rakenteet 6. Epätasa-arvon ja palkkojen kehitys EU:ssa Aalto yliopiston professori Pertti Haaparanta esittelee blogissaan vastajulkaistua kansainvälistä tutkimusta Markups and Euro, jossa David Cook on arvioinut, miten euroon siirtyminen on vaikuttanut palkkatulojen osuuteen kokonaistuloista sekä maa- että toimialatasolla. Koko euroalueen tasolla euroon siirtyminen on alentanut työtulojen osuutta tuloista. Maatasolla vaikutus on erityisen merkittävä Irlannissa, Italiassa ja Suomessa. Yleisesti ottaen palkkojen tulo-osuus on euroon siirtymisen vuoksi laskenut maissa, joissa ammatillinen järjestäytyminen on ollut korkeaa ja joissa työelämän säätelyä on purettu 7. Viimeisin varoitus lisääntyneestä epätasa-arvoisuudesta saatiin 5.12.2011 julkaistussa OECD:n uusimmassa raportissa, jossa todettiin että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on laajenemassa kaikkein kehittyneimmissä teollisuusmaissa. Tuloerojen kasvu on OECD:n mukaan seurausta siitä, että koulutetut työntekijät, ylin johto sekä pankkiirit hyötyvät eniten globaaleista työmarkkinoista 8. Uuden Suomen verkkolehti otsikoi 20.11.2011, kuinka palkkioiden kasvun takia epätasa-arvo lähestyy Britanniassa jo viktoriaanisen aikakauden luokkayhteiskuntaa. Esimerkiksi Barclays-pankkiryhmän pääjohtajan ansiot ovat nousseet lähes 5000 prosenttia vuodesta 1979. Samana aikana esimerkiksi poliisien keskivertoansiot ovat noin nelinkertaistuneet eli kasvaneet noin 300 prosentilla. Barclays on ääriesimerkki, mutta ei ainoa laatuaan. Johtajien palkkiot ja yhtiön tulos ovat harvoin yhteydessä toisiinsa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 350 suurimman pörssiyhtiön johtajien keskimääräinen vuosibonus kasvoi 187 prosenttia, kun samaan aikaan osakkeen arvo laski keskimäärin 71 prosenttia. Konkurssiin tai valtion avun varaan ajautuneet yhtiöt ovat maksaneet keskimäärin korkeampia bonuksia kuin kilpailijansa, jotka ovat pysyneet pystys - sä. Esimerkiksi valtion syliin kaatuneet pankit olivat tutkimuksen mukaan usein maksaneet muita pankkeja suurempia palkkioita 9. Kun eliitti on toivonut parempia palvelu- 10
ja ja ihannoiden puhunut siitä miten Amerikassa tullaan pesemään autonikkunoita parkkipaikalla, viesti on ymmärretty oikein hyvin niiden ihmisten piirissä, joiden suotaisiin kärkkyvän ikkunanpesumahdollisuutta kylmällä parkkipaikalla henkensä pitimiksi. Sosiaaliturvan supistuksia 1992-2011 välisinä vuosina on puolusteltu sellaisella periaatteella, että heikompi sosiaaliturva kannustaa ihmisiä ottamaan vastaan myös huonommin palkattuja töitä. Viesti on hyvin karu, kun sen antaa hyvällä palkalla työskentelevä eliitin jäsen, jota itseään vastaava tilanne ei uhkaa. Suomessa on 1990-luvun lamasta alkaen heikennetty työttömyysturvaa, lisätty paikallisen sopimisen mahdollisuutta, vapautettu vuokrafirmojen toimintaa, katseltu rauhassa siivouksen, pakkauksen, kuljetuksen ym. ulkoistamista, sallittu harmaan talouden leviäminen ja pantu työttömät palkattomaan työhön: tämä on kaikki on tapahtunut ammattiyhdistysliikkeen johdon kanssa sopien. Vielä 1980-luvulla esimerkiksi siivoojien, postikantajien ja bussikuskien palkat ja työolot olivat arvostettuja ja kohtuullisen hyvin palkattuja Ulkoistamisten ja kilpailuttamisten ja pitkien aliurakointiketjujen jälkeen heidän työelämänsä ja palkkauksensa taso on heikentynyt ja samaa tapahtuu ruokahuollossa, rakentamisessa ja monella muulla alalla. Vain tavallisten ihmisten elämää tuntematon kuplassa oleva eliitin osakas kuvittelee etteivät kansalaiset itse huomaa omaa elämäänsä koskevan turvallisuuden heikkenemistä. Siivooja, jonka työmäärä on lisääntynyt moninkertaiseksi ja palkka laskenut ulkoistamisen seurauksena, kuulee kyllä eliitin suvaitsevaisuussanoman, mutta hän tulkitsee viestin omasta näkökulmastaan: ne haluavat vain entisestään heikentää minun työolojani tuomalla tänne ulkomaalaista työvoimaa, ne haluavat ilmaisia piikoja, niin kuin ennenaikaisetkin rikkaat. Helsingin kaupungin bussikuskien työelämä on jatkuvien kilpailutusten seurauksena heikentynyt melkoisesti. Kun raamisopimusten yhteydessä AKT:n johtaja yritti neuvotella heille siedettäviä ehtoja, hänet tuomittiin julkisessa sanassa lähes maanpetturiksi, kiusaajaksi, jota AKT:n henkilökuntakin pelkää. Yksikään lehti ei tuonut itkevän AKT:n tiedottaja Hilkka Ahteen rinnalla helsinkiläistä bussikuskia, jota puheenjohtaja Timo Räty puolusti neuvotteluissa. Bussikuskin työpäivät ovat venyneet liian pitkiksi eikä perhe näe isäänsä tarpeeksi ja väsynyt äiti joutuu pyörittämään yksin arkea; ehkä häntäkin itkettäisi. Kun Paperiliitto taisteli naissiivoojien ulkoistamista vastaan lehdet moittivat paperityöläismiehiä itsekkäiksi ja ahneiksi. Yhteiskunta, jopa osa vasemmistoa ja ay-liikkeen johtoa viestii näin ihmisille, ketkä ovat tärkeitä, ketkä eivät. Kyse on kansantulon uusjaosta pääoman hyväksi, uusliberaalista talouspolitiikasta jota vasemmisto joko tukee tai ei pysty pysäyttämään. Vasemmiston johtavat poliitikot antavat näin itse omalla toiminnallaan kansalaisille selkeän viestin: oikeistolainen politiikka on ainoa oikea, eikä sille ole meillä vaihtoehtoa. Miksi kenenkään kannattaisi siis äänestää vasemmistoa, jos oikeistolainen toimintalinja on vasemmistollekin ainoa mahdollinen ja oikea, tai vasemmisto niin heikko, ettei pysty puolustamaan omiaan? Suomessa HTY:n Yrjönkadun toimitalon pihalla pidetyssä Helsingin työväenkokouksessa lokakuussa 1898 tutkiskeltiin samankaltaisia ongelmia. Tehtyään ensin vaalilakkopäätöksen, kokous hyväksyi julkilausuman: Helsingissä järjestäytynyt työväestö, joka jo kauan aikaa on huomannut edustavansa nykyisten tunnustettujen 11
puolueiden ulkopuolella olevaa itsenäistä katsantokantaa, on viimeisten tapausten kautta entistä enemmän nähnyt, kuinka väärin vallassa olijat sen pyrintöjä ja toiveita ymmärtävät. Kieltääkseen julkisesti vallassa olijoilta kaiken holhoamis- ja kansan nimissä esiintymisoikeuden, julistautuu siitä syystä työväestö, ainakin mitä pääkaupunkiin tulee, itsenäiseksi puolueeksi 10. Nähtäväksi jää, kykeneekö suomalainen vasemmisto uudistumaan jälleen kerran voimakkaan ja hyvän taistelutraditionsa avulla vai nousevatko seuraavan liikehdinnän johtoon aivan uudenlaiset organisoitumisen muodot. Kolmantena vaihtoehtona näyttäytyy oikeistoradikalismin nousu ja / tai EU-totarilitarismi - pelottavia vaihtoehtoja, joiden torjumiseksi tulisi löytää todellinen ja laaja kansalaisrin tama: rintama, jonka tavoitteet perustuvat laajaan kansalaiskeskusteluun ja ihmisten kuulemiseen. Ay-liikkeen on aika sanoa: NYT RIITTÄÄ! 1 Elinkeinoelämän Kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2011. Toim. Ilkka Haavisto Pentti Kiljunen. 2 O Rourke, Williamsson 1999, 173. 3 O Rourke, Williamsson 1999, 162. Kyseessä on kouluttamattoman miestyövoiman palkkataso. 4. O Rourke, Williamsson 1999, 176-177 5 O Rourke, Williamsson 1999, 206. 6 O Rourke, Williamsson 1999, 286-287. 7 Haaparanta, 20.11.2011/ Review of Economics and Statistics, vol. 93, No. 4, 2011, 1440-1452 8 Katso esim. Taloussanomat, Uusi Suomi Ylen uutiset 5.12.2011. 9 Uusi Suomi 22.11.2011/ The High Pay Comission 10 Oittinen 1999, 37. Päivi Uljas 12
:: Vieraskynä Ole nyt siinä sitten isänmaallinen Kun tämä Sekahedelmä tulee painosta ovat itsenäisyyspäivä ja siinä samassa oma 78-vuotispäiväni taakse jäänyttä elämää. Suhtautumiseni Itsenäisyyspäivän viettoon ja isänmaallisuuteen ylipäätään on elämäni eri vaiheessa ollut hyvinkin erilainen. Olen syntynyt joulukuun kuudentena päivänä ja pienenä poikana Hangossa ennen talvisotaa olin hyvin ylpeä siitä, että Suomella ja minulla oli sama syntymäpäivä. Ylpeä oli myös itsekin joulukuun kuudentena syntynyt isoisäni Anton, joka entisenä poliisina muutenkin kuului sen ajan vitivalkoisiin isänmaallisiin. Mummo kertoi usein miten me yhdessä kävimme kaupungilla katsomassa kuinka meille liputettiin. Minun terävin muistikuvani varsin nuorena tapaturmaisesti kuolleesta isoisästä on kuitenkin siitä, kun heitin kukan hänen avoimeen hautaansa. Talvisodan jälkeen muutimme Helsingin Munkkiniemeen. Silloin, ns. välirauhan aikana, isänmaallisuus ja revanssihenki olivat huipussaan. Munkkiniemessä oli siihen aikaan kadettikoulu ja me pikkupojat ihailimme kadetteja yli kaiken. Juoksentelimme heidän marssirivistöjensä perässä ja osaan vieläkin kaikki sen ajan marssilaulut, niin suomen- kuin saksankieliset. Ihailimme matalalla lentäviä sinisin hakaristein valkoisessa ympyrässä ja keltaisin siivenkärjin merkittyjä hävittäjäkoneita, ja olimme ylpeitä siitä, että olimme suomalaisia eikä mitään sloboja. Jatkosodan aikana olin sotalapsena Ruotsissa ja muistan olleeni varsin ylpeä suomalaisuudestani ja siitä, että Suomen itsenäisyyspäivää ja minuun syntymäpäivääni noteerattiin koulussa. Kun minut sodan jälkeisenä syksynä tuotiin junalla Suomeen, näytti maalaismaisema laossa olevine kitukasvuisine peltoineen ankealta ja kaupungit synkiltä ja ränsistyneiltä. Elämä oli köyhää ja kaikesta, jopa ruuasta oli puutetta. Olin jotenkin pettynyt isänmaahani, jossa kaikki oli niin paljon huonommin kuin mihin Ruotsissa olin tottunut. Eihän Suomessa edes osattu pelata jalkapalloa. Pikkuhiljaa kuitenkin kotiuduin ja lyseossa syötettiin isänmaallisuuttakin melko isolla lusikalla. Vastamyrkkyä tuli yleisessä saunassa, jossa sodan käyneet 13
miehet tuntuivat olevan kaikkea muuta kuin isänmaallisia. Sen ajan itsenäisyyspäivistä ei ole jäänyt montakaan mieleeni. Työelämässä minusta tuli ammattiyhdistysaktiivi, jota työnantajat haukkuivat kommunistiksi. Lueskeltuani aikani Marxin oppeja minusta tulikin ihan oikea kommunisti, myöhemmin jopa puoluetoimitsija. Sen aikaiset toimitsijoiden nälkäpalkat saivat minut kuitenkin palaamaan oikeisiin töihin. Me, sen ajan ammattiyhdistyskommarit, olimme hyvin ammattitaitoista väkeä. Emmehän muuten olisi saaneet ollenkaan töitä. Jos joutui mustalle listalle oli ammatinvaihto edessä. Itsekin tulin aikoinani sitä kautta elintarvikealalle. Me olimme myös ammattiylpeitä ja vähän häpesimme idästä tulevien autojen ym. tekniikan huolimatonta tekoa. Kun ensimmäisen kerran palasin Neuvostoliitonmatkalta totesin hiljaa itsekseni, että Suomi on maa, josta voi olla ylpeä, täällä sähkötolpatkin seisoivat suorassa. Tämä ei tosin nykyisessä säästö- ja kilpailutusyhteiskunnassa enää päde. Ammattiyhdistyskommarina olin omalta vähäiseltä osaltani mukana taistelussa sen hyvinvointivaltion luomisessa jota tänään ollaan yhä kiihtyvämmällä vauhdilla purkamassa. Silloin oltiin ainakin sisimmässämme aika ylpeitä saavutuksistamme. Maa vaurastui ja me sen mukana. Työelämää säätävät lait paranivat, sosiaaliturva kehittyi ja tuntui hyvältä olla suomalainen. Sen varsinaisen itsenäisyyspäiväjuhlinnan mahtipontisine puheineen meikäläiset jättivät kuitenkin sovinnolla porvarillisten piirien juhlaksi. Olen eläessäni tehnyt kaksi epäisänmaallista tekoa. Ensimmäinen tapahtui kun suoritin asevelvollisuuttani Dragsvikin ruotsinkielisessä varuskunnassa. Siellä Itsenäisyyspäivän viettoon kuului paraati juhlajumalanpalveluksineen Tammisaaren torilla. Paraatimarssi oli takana ja kenttärovastin puheet olivat mielestäni pelkkiä pitkäveteisiä fraaseja. Seisoimme erään toisen stadin kundin kanssa takarivissä. Jalkoja väsytti ja kun huomasimme, että takanamme oli sopivasti jalkakäytävän reuna arvelimme, ettei kukaan varmaan huomaa jos istumme lepuuttamaan jalkojamme. Joku kuitenkin näki ja kirjoitti siitä Västra Nyland lehteen. Lähellä seisoneet kaverit eivät käräyttäneet, joten pääsimme kovista tutkimuksista huolimatta kuin koirat veräjästä tästä kirjoittajan mukaan hyvin epäisänmaallisesta teosta. Muistelimme joitakin aikoja sitten vanhan kaverini Leksan kanssa sitä toista epäisänmaallista tekoa, josta viisikymmentäluvulla olimme vähällä saada turpiimme. Huusimme kerran piruuttamme heijaa Sverige Suomi-Ruotsi maaottelussa. Se oli muuten ensimmäinen maaottelu sodan jälkeen, jonka Suomi voitti. Siitä olimme yhtä hyvillämme kuin muutkin katsojat. Telkkari tuo kansakunnan kerman itsenäisyyspäiväjuhlan jokaiseen kotiin. Jalo asia siinä taitaa kuitenkin hukkua daamien iltapukujen arvosteluun. Parhaan kuvauksen näistä juhlista antaa mielestäni Irvin Goodmanin laulama Juhlavalssi. Muistan joskus nuorena radikaalina julistaneeni, ettei jätkä omista isänmaata muualla kuin kynsiensä alla. Näin jälkeenpäin ajatellen olin siinäkin väärässä. Se musta mikä löytyi meidän verstasmiesten kynsien alta koostui kyllä etupäässä öljystä ja hiilestä, jotka molemmat ovat tuontitavaraa. Jos nyt joku vetää johtopäätöksen, etten minä ole erityisen isänmaallinen niin hän on kyllä erehtynyt. Olen pirun paljon isänmaallisempi kuin se aikoinaan isänmaallisuuden itselleen ominut omistava luokka, joka tänä päivänä sijoittaa Suomesta kiskomansa pääomat Kiinaan, Brasiliaan ja mi- 14
hin tahansa maahan, jossa vain suurempia voittoja on luvassa. Ne vähäiset isänmaalliset teot joihin me vaimon kanssa tänä päivänä pystymme ovat kotimaisten tavaroiden ja etupäässä ruuan ostaminen. Sekin tuntuu käyvän yhä vaikeammaksi. Meinasi mennä pullanpala väärään kurkkuun kun iltapäiväkahvilla luin juuri postiluukusta kolahtaneesta Elintakeesta, että sen Vaasan leipomon isoäidin pitkon siivun, jota parhaillaan mutustelin, taikina oli tehty Latviassa. Luettelo tällä lailla suomalaisiksi feikatuista tuotteista oli pitkä. Kai se alkuperäismaa pitää merkitä pakkauksiin, mutta se on yleensä tehty niin pienin kirjaimin, että tämän ikäisen pitäisi kantaa kaupassa suurennuslasin mukanaan. Ole nyt siinä sitten isänmaallinen! Tulipahan taas saarnattua, ehkä turhan pitkäänkin, joten nyt on aika toivottaa kaikille kymppiläisille hyvää joulua. Joulun aikoo allekirjoittanut viettää lasten ja lastenlasten parissa syöden kotimaista viljapossukinkkua koskenkorvaryypyn kera. Kaunis kiitos muuten kaikille taistelussa mukana olijoille siitä, että tämä kansallisjuoma vielä valmistetaan Koskenkorvan kylässä. Limppu 15