KANDIDAATTISEMINAARI JA KANDIDAATINTUTKIELMA YRITYKSEN JOHTAMINEN (10 op)

KANDIDAATTISEMINAARI JA KANDIDAATINTUTKIELMA YRITYKSEN JOHTAMINEN (10 op) Ohjeita työskentelyyn Päivitetty 25.9.2012 Forsman/Höykinpuro/Salminen

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ... 4 2.1 Edeltävät opinnot... 4 2.2 Läsnäolo seminaaritapaamisissa... 4 2.3 Kandidaatintutkielman aihe... 5 2.4 Kirjalliset esitykset... 6 2.4.1 Aiheanalyysi... 6 2.4.2 Tutkimussuunnitelma... 6 2.4.3 Kandidaatinitutkielma... 7 2.5 Suulliset esitykset... 8 2.6 Opponointi... 8 2.7 Kandidaattitutkielman ohjaus... 9 2.8 Kandidaattiseminaarin ja -tutkielman arvostelu... 9 3 KANDIDAATIN TUTKINTO... 10 4 TUTKIMUSRAPORTIN MUOTOSEIKAT... 12 4.1 Kirjasintyyli, riviväli, marginaalit ja otsikointi... 12 4.2 Kuviot, taulukot ja matemaattiset kaavat... 13 4.3 Lähdeviitteet... 14 4.3.1 Tekstiviitteet... 15 4.3.2 Alaviitteet... 17 4.4 Suorat lainaukset... 18 4.5 Lähdeluettelo... 18 4.5.1 Painetut lähteet... 19 4.5.2 Digitaaliset lähteet... 21 4.6 Liitteet... 22 LIITTEET... 23 LIITE 1: Tutkimusprosessin kuvaus... 23 LIITE 2: Nimiölehden malli... 25 LIITE 3: Lähdeluettelon malli... 26 LIITE 4: Tiivistelmän malli... 27 LIITE 5: Tutkimuksen tekijän ja opponentin tarkistuslista... 28 LIITE 6: Kandidaattitutkielman arvostelussa käytettävä lomake... 30

3 1 JOHDANTO Näissä ohjeissa käsitellään kandidaattiseminaarityöskentelyä Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Ohjeissa käydään läpi kandidaattiseminaaria koskevia ohjeistuksia, vaatimuksia sekä työn käytännön toteuttamista erityisesti yrityksen johtamisen opintosuunnassa. Kandidaattiseminaari on opiskelijalle yleensä ensimmäinen varsinainen tutkimusprosessi. Tieteellinen tutkimusprosessi edellyttää tutkimusongelman oikeaoppista asettamista, tiedon hankintaa keskeisistä tieteellisistä julkaisuista, tutkimusmenetelmien perusteltua valintaa sekä onnistuneiden ja perusteltujen johtopäätösten tekemistä. Tutkimuksen lopputuloksena syntyvässä tutkimusraportissa tutkimustulokset on kytkettävä jo olemassa olevaan tutkimustietoon selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla. Raportoinnissa tulee keskittyä olennaisten asioiden käsittelyyn tieteellistä kirjoitustapaa noudattaen. Raportin on oltava asiasisältönsä ja kieliasunsa suhteen moitteeton. Koko tutkimusprosessin kulku on tiivistettynä liitteessä 1.

4 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Kandidaattiseminaarin tavoitteena on antaa valmiuksia aiemmin opitun soveltamiseen ryhmätyö- ja seminaarityöskentelyssä sekä itsenäisessä kirjallisessa ja suullisessa esittämisessä. Kandidaattiseminaarin tutkimusraportti on samalla kandidaattitutkielma (ks. luku 3). Kandidaattiseminaari toimii ensimmäisenä vaiheena tutkimustaitojen oppimisessa ja samalla valmistaa opiskelijaa pro gradu -tutkielman tekemiseen. 2.1 Edeltävät opinnot Kandidaattiseminaarin suorittaminen ajoittuu yleensä kolmannelle opintovuodelle. Ennen kuin kandidaattitutkielman onnistunut kirjoittaminen on mahdollista, opiskelijalla tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä kyseisestä oppiaineesta sekä kauppatieteistä yleensä. Lisäksi opiskelijalla on oltava riittävästi tietoa tieteellisestä metodologiasta. Kandidaattiseminaariin tullessaan opiskelijalla tulee olla suoritettuna opinto-oppaassa mainitut vaadittavat edeltävät opintojaksot. Yrityksen johtamisen kandidaattiseminaarin edeltävinä opintoina vaaditaan: 1. Pakolliset edeltävät opinnot: KATJOA10 Yrityksen johtamiseen suuntaavat opinnot (25 op). 2. Suositeltavat edeltävät opinnot: Kauppatieteiden perusopinnot, HALTVP11 Tutkimusprosessin hallinta, HALTVA12 Johdatus keskeisiin tutkimustyötapoihin, MTTTP1 Tilastotieteen johdantokurssi, KKSUKTK1 Tieteellinen kirjoittaminen. 2.2 Läsnäolo seminaaritapaamisissa Seminaaritapaamisissa keskustellaan vuorollaan kunkin osallistujan seminaarityöstä. Seminaarit ovat osa oppimisprosessia, ja siksi seminaarilaisten on oltava läsnä seminaaritapaamisissa. Tämän säännön noudattaminen palvelee opiskelijoiden tasapuolista kohtelua sekä yliopistojen tulostavoitteisiin nähden niukkoja opetusvoimavaroja. Oppiminen ja ohjaus tapahtuvat seminaareissa.

5 2.3 Kandidaatintutkielman aihe Aiheen valinnalla on tutkimusprosessin onnistumisen kannalta keskeinen merkitys. Onnistunut aihevalinta jo kandidaattiseminaarivaiheessa merkitsee todennäköisesti myös mahdollisuutta tehdä pro gradu -tutkielma samasta aiheesta jopa kandidaattitutkielmaa pääosin hyödyntäen. Kandidaattiseminaarin ensimmäisellä kokoontumiskerralla jokaisella opiskelijalla on oltava mietittynä tutkimuksensa alustava aihealue. Lopullinen aihe muotoutuu eri papereiden kirjoittamisen kautta. Aiheen valinta on myös yksi kandidaattiseminaarin vaikeimpia vaiheita ja monille opiskelijoille sen oman oikean aiheen löytäminen tuottaakin ongelmia. Tutkielman aiheita voi löytää hyvinkin erilaisista paikoista, esimerkiksi luennoilta, alan kirjallisuudesta, aikakauslehdistä, tieteellisistä julkaisuista tai kesätyöpaikan kokemusten perusteella. Erityisen hyviä lähteitä ovat tieteelliset artikkelit ja niiden lopussa olevat tutkimusaukot. Kandidaattiseminaarin onnistumisen kannalta on tärkeätä, että opiskelija kokee aiheensa mielenkiintoiseksi ja omaa erityisosaamista edistäväksi. Monet opiskelijat tekevät pro gradu -tutkielmansa toimeksiantoina yrityksille ja jotkut opiskelijat saattavat haluta tehdä yhteistyötä yritysten kanssa jo kandidaattiseminaarivaiheessa. On kuitenkin syytä huomata, että kaikista yrityksen tarjoamista aiheista ei aina voida tehdä tieteellistä tutkimusta. Ohjaaja ei välttämättä hyväksy mitä tahansa opiskelijan ehdottamaa aihetta kandidaattiseminaarin aiheeksi. Tämän vuoksi opiskelijan on ehdottomasti hyväksytettävä tutkielmansa aihe ja suunnitelmansa käytännön toteutukseksi työnsä ohjaajalla ennen kuin hän sopii asiasta lopullisesti yhteistyöyrityksen kanssa. Toimeksiantotutkimusta tehtäessä on ensiarvoisen tärkeää pitää ohjaaja myöhemminkin työn kuluessa ajan tasalla tutkimuksen edistymisestä. Käytännössä tutkija voi joutua tasapainoilemaan toimeksiantajan käytännönläheisten toiveiden ja toisaalta yliopisto-opintojen tieteellisyyden ja uuden tiedon tuottamisen vaatimusten välissä.

6 2.4 Kirjalliset esitykset Kandidaattiseminaarin aikana opiskelija tuottaa vähintään kolme kirjallista esitystä: aiheanalyysin, tutkimussuunnitelman sekä kandidaattitutkielman. Kirjalliset esitykset toimitetaan ohjaajalle ja opponentille seminaarissa sovitulla tavalla, joko sähköpostitse tai paperiversiona, ja muille osallistujille viimeistään viikkoa ennen ko. seminaaritapaamista sähköpostitse. 2.4.1 Aiheanalyysi (Ennen aiheanalyysiä voidaan kirjoittaa yhden sivun selostus aiheesta. Tämän pohjalta selvitetään muille seminaarilaisille, mikä aihepiiri kiinnostaa tekijää.) Aiheanalyysi (pituus noin 2 3 sivua) sisältää vähintään seuraavat kohdat: 1. Tutkielman alustava työnimi 2. Aihealue Aihealueen esittely Mitä tiedät aihealueesta kirjallisuuden perusteella? Mitkä ovat keskeiset aihealueesta tehdyt tutkimukset? Miksi aihealueen tutkiminen on tärkeää ja kiinnostavaa? 3. Tutkimustehtävän muotoilu ja alustavat tutkimuskysymykset Mitä tutkit eli tutkielman ongelma-alue? Miten tutkit eli tutkielman toteutus (pohjautuuko työ yksinomaan kirjallisuuteen vai keräätkö myös muuta empiiristä aineistoa)? Mistä hankit tutkimusaineiston (erityisesti empiirisissä tutkimuksissa, esim. käyttämäsi case-yritys tai tilastoaineisto)? Mitä tutkielman tuloksena syntyy? 4. Opiskelijan alustava aikataulu tutkimustyöskentelylleen (seminaarin aikataulun puitteissa) 2.4.2 Tutkimussuunnitelma Tutkimussuunnitelma (pituus noin 10 sivua) sisältää vähintään seuraavat kohdat: 1. Tutkielman työnimi täsmennettynä 2. Aihealueen esittely ja merkitys

7 3. Tutkimusongelman täsmennys: tutkimustyön tavoite ja keskeiset rajaukset perusteluineen sekä tutkimustyön keskeisimpien käsitteiden määrittely 4. Tutkimusmenetelmät 5. Kirjallisuuskatsaus 6. Käsitys tutkimuksen tulevista tuloksista 7. Opiskelijan itselleen asettama tehtäväkohtainen aikataulu Lähteet LIITE 1: Alustava tutkimusraportin sisällysluettelo LIITE 2: Luonnos haastattelukysymyksistä tai kyselylomakkeesta (jos tutkimus sisältää sellaisen) Tutkimussuunnitelma voidaan myös laatia noudattaen lopullisen tutkielman rakennetta (ks. kohta 2.4.3). Tutkimussuunnitelman loppuun on tällöin lisättävä aikataulu. Tietyt kappaleet voivat olla tässä vaiheessa varsin pitkälle valmiit, ja toisista kappaleista ehkä vain otsikot. Liitteenä 1 listattua alustavaa sisällysluetteloa ei tarvita, jos tutkimussuunnitelma noudattaa jo valmiin tutkielman rakennetta. 2.4.3 Kandidaatintutkielma Valmiin kandidaattitutkielman ohjeellinen pituus on 25 30 tekstisivua + lähteet + liitteet. Suositeltu maksimipituus on 35 tekstisivua. Seuraavana esitetty rakenne on yleisyydestään huolimatta vain yksi mahdollisuus tutkielman rakenteeksi. Tutkielman rakenne voi tutkimuksellisista syistä poiketa tästä rakenteesta esimerkiksi silloin, kun kyseessä on täysin teoreettinen työ. Teoreettinen työ on nykyisin useimmiten varsin perusteltua, mikäli halutaan jatkaa aiheen käsittelyä pro gradussa, jolloin kerätään empiria. Nimiölehti (ks. liite 2) Sisällys 1 Johdanto Aiheenvalinnan tausta Tutkimuksen tavoite Oletukset ja rajaukset

8 Keskeiset käsitteet Tutkimusmetodit 2 Tutkimuksen teoreettinen osuus Teoreettinen viitekehys (3 Tutkimuksen empiirinen osuus Tutkimuksen kohderyhmä Aineiston keruu Aineiston käsittely ja analysointi Tutkimuksen luotettavuuden arviointi) 4 Tutkimuksen keskeiset tulokset Keskeiset tulokset Jatkotutkimusmahdollisuudet 5 Johtopäätökset, yhteenveto Lähteet (ks. liite 3) Liitteet Näiden ohjeiden yhteyteen on kerätty tutkimuksen tekijän tarkistuslista (liite 4), jota tutkielmaa tehtäessä kannattaa hyödyntää. Tarkistuslistan avulla tutkija voi helposti tarkistaa, ovatko tutkimuksen perusasiat kunnossa. 2.5 Suulliset esitykset Kirjallisten raporttien laatimisen lisäksi seminaarissa pidetään valmisteltuja suullisia esityksiä. Seminaarissa kukin osallistuja pitää yhteensä vähintään kolme suullista esitystä. Ensimmäinen esiintyminen on seminaarin alkuvaiheessa, jolloin esitetään aiheanalyysi. Aiheanalyysiin perustuvan esityksen ohjeellinen pituus on 10 minuuttia. Seuraavassa vaiheessa esitellään tutkimussuunnitelma (esityksen ohjeellinen pituus 15 20 minuuttia) sekä viimeiseksi valmis kandidaattintutkielma (esityksen ohjeellinen pituus 30 minuuttia). On suositeltavaa, että opiskelija käyttää kaikissa esityksissään apuna 1-4 diaa, jotka tiivistävät työn keskeisen sisällön. 2.6 Opponointi Opponentin tehtävä on arvioida ja kommentoida tarkastelun kohteena olevan suunnitelman tai valmiin tutkielman sisältöä ja raportointia. Kukin seminaariin

9 osallistuva on vuorollaan opponenttina. Pääsääntöisesti opponentin seminaarissa käyttämät puheenvuorot vastaavat pituudeltaan varsinaisen esitelmöitsijän esityksiä. Opponentin tulee esittää tärkeimmät kommenttinsa kalvolla. Lisäksi opponentti voi kirjata seminaaritilaisuudessa muiden osallistujien olennaisimmat kommentit. Opponentti antaa lopuksi omat kommenttinsa ja muiden osallistujien kommentit tutkielman tekijälle. Hyvä opponentti on rakentava ja positiivinen sekä kykenee tuomaan esille yhtä lailla opponoitavan työn vahvuuksia kuin heikkouksiakin. Opponentin yksi tehtävä on läpikäydä kirjallisen esityksen ulkoasuun liittyviä asioita, mutta opponointi ei saa rajoittua vain kirjoitus- ja kielioppivirheiden läpikäyntiin. Käytännössä opponentin tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin tutkimuksen laatijankin (ks. liite 4). 2.7 Kandidaatintutkielman ohjaus Tutkielman ohjaus tapahtuu pääasiassa seminaaritapaamisissa. Oppimista tapahtuu sekä oman tutkimustyön että muiden seminaarilaisten töiden ongelmakohtia käsittelemällä. Yleiset tutkielman tekoon liittyvät asiat käsitellään seminaaritapaamisissa. Lisäksi opiskelija voi saada ohjausta omaan työhönsä liittyvissä erityiskysymyksissä ohjaajan vastaanottoaikoina. Opiskelijan kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ohjaajan tapaamiseen tulee valmistautua. Mitä selkeämmässä muodossa omat pohdinnat ja esitettävät kysymykset ovat, sitä rakentavampaa ja tutkimustyötä edesauttavampaa keskustelua ohjaajan kanssa voidaan käydä. 2.8 Kandidaattiseminaarin ja kandidaatintutkielman arvostelu Kandidaattiseminaariin osallistuminen edellytetään osana kandidaatintutkielman tekemistä. Kandidaattitutkielmasta (10 op) antaa lausuntonsa tieteenalayksikön johtajan määräämä tarkastaja (useimmiten kandidaattitutkielman ohjaaja). Kandidaattitutkielman arvosanaa määrättäessä otetaan huomioon eri näkökohtia, joiden tuloksena arvosana määräytyy (liite 5). Tutkielman hyväksyy tieteenalayksikön johtaja tarkastajan lausunnon perusteella. Hyväksytyn tutkielman arvolauseet ovat välttävä, tyydyttävä, hyvä, kiitettävä ja erinomainen.

10 3 KANDIDAATIN TUTKINTO 1.8.2008 jälkeen kaikki opiskelijat suorittavat kandidaatin tutkinnon (180 op). Kandidaatin tutkinnon suorittamisesta on tarkemmin kerrottu Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan opinto-oppaassa. Kandidaatintutkielma jätetään tutkielman ohjaajalle kahtena kappaleena sovittuun päivämäärään mennessä. Molempien kappaleiden tulee olla nidottu tai kansitettu. Kandidaatin tutkintoa varten opiskelijan tulee kandidaattitutkielman lisäksi kirjoittaa tutkielmaan liittyvä kypsyyskoe. Kypsyysnäytteen tehtävänä on osoittaa, että opiskelija on perehtynyt tutkielman aihepiiriin ja että opiskelijalla on hyvä suomen tai ruotsin kielen taito. Kypsyysnäytteeseen voi ilmoittautua sen jälkeen, kun tutkielma on hyväksytty. Kypsyysnäyte kirjoitetaan joko sähköisesti tai manuaalisesti sovittuna ajankohtana. Kypsyysnäytteen tekemiseen varataan aikaa neljä tuntia. Kypsyysnäytteenä laaditaan kirjoitus jostakin tutkielmaan liittyvästä aiheesta, joka valitaan kahdesta tai kolmesta ohjaajan antamasta vaihtoehdosta. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kielen kannalta. Kypsyysnäytteen kirjoittamista koskevat ohjeet: (Ohjeen ovat laatineet kielikeskuksen kypsyysnäytteiden tarkastajat) 1. Valitse annetuista aiheista yksi. Kirjoita siitä selvällä käsialalla (ei kuitenkaan tikkukirjaimilla) noin yhden konseptiarkin (450 600 sanaa) mittainen esseetyyppinen teksti. Muista jättää sivuille marginaalit. Huomaa, että tekstillä täytyy olla otsikko ja sisällön ja otsikon tulee vastata toisiaan. 2. Noudata tarkasti tehtävänantoa. Huolehdi siitä, että kirjoitus on rakenteeltaan jäsennelty ja yhtenäinen kokonaisuus ja että kappalejako on selvästi osoitettu. Älä käytä väliotsikoita. Kypsyysnäytteeseen eivät kuulu myöskään kuvat ja taulukot.

11 3. Kirjoita hyvällä asiatyylillä ja kiinnitä huomiota tekstin luettavuuteen ja havainnollisuuteen. 4. Kirjoita asiantuntijalukijalle, joka ei tunne tutkielmaasi: anna riittävästi tietoa asioista, jotta teksti olisi ymmärrettävä, mutta vältä tarpeetonta toistoa. Käsittele aihettasi pohdiskelevasti sen sijaan, että vain luettelisit muistamasi asiat. Muista, että arvostelussa kiinnitetään huomiota kokonaisuuteen ja kielen hallintaan. 5. Oikolue tekstisi. Linkkejä kypsyysnäytteen kirjoittajille: Kirjoittamisen ja kielenhuollon verkko-oppimateriaalissa Kirjoittajan ABC-kortissa http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/tekstinhuolto/tekstilajeja/kypsyysnayte/ Akateemisen kirjoittamisen verkko-oppimateriaalissa Kielijelpissä http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/

12 4 TUTKIMUSRAPORTIN MUOTOSEIKAT Tutkielmassa on tärkeintä sen asiasisältö. Jotta sisältö välittyisi lukijalle oikein, on tutkielman jäsennyksen, kieliasun ja ulkoasun oltava kunnossa. Lisäksi esitystavan on oltava looginen ja yhtenäinen. Seuraavassa esitetään, millaisia muotoseikkoja yrityksen johtamisen opintosuunta suosittelee kirjallisiin esityksiin. Ohjeiden tarkoituksena on vapauttaa kirjoittaja esitystapaan liittyvien yksityiskohtien pohtimisesta ja siten lisätä itse tutkimuksen sisällön rakentamiseen käytettävää aikaa. Valmis tutkimusraportti eli kandidaattitutkielma sisältää nimiösivun, sisällysluettelon, varsinaisen tekstiosuuden, lähdeluettelon ja mahdolliset liitteet. Tutkimusraportin nimiösivu tehdään liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisesti. Tutkielman nimen tulee olla lyhyt ja kuvata hyvin tutkielman sisältöä. 4.1 Kirjasintyyli, riviväli, marginaalit ja otsikointi Tutkimusraportin kirjaintyylinä käytetään Times New Romania tai vastaavaa (pistekoko 12). Tarvittaessa korostukset tehdään kursiivilla. Erityistapauksissa voidaan käyttää myös lihavointia, mutta ei alleviivausta. Tekstisivun vasen ja oikea marginaali ovat yhtä leveitä: vähintään 2 cm, mieluiten 3 cm. Ylä- ja alamarginaalit ovat 2,5 cm. Tekstin riviväli on 1,5. Sisällysluettelossa, alaviitteissä, lähdeluettelossa yms. riviväli on kuitenkin 1. Tutkimusraportin nimen ja otsikoiden perään ei merkitä pistettä. Huomaa kuitenkin, että kysymysmuotoinen nimi ja otsikko päätetään kysymysmerkkiin. Pääotsikko kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 16. Pääotsikkonumeron eikä muidenkaan otsikkonumeroiden viimeisen numeron jälkeen ei merkitä pistettä. Alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 14 ja seuraavat alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 12. Pääotsikon jälkeen tulee kaksi tyhjää riviväliä ja muiden otsikoiden jälkeen yksi tyhjä riviväli.

13 Otsikoinnissa on hyvä muistaa, että rinnasteisia alalukuja täytyy olla vähintään kaksi (esim. alaluvut 4.1 ja 4.2, ei ainoastaan alaluku 4.1). Otsikot ja teksti aloitetaan vasemmasta marginaalista. Kappaleiden väliin lyödään tyhjä riviväli. Lukujen ja kappaleiden väliin ei saa jättää tarpeettomia aukkoja. Sivujen numerointi alkaa nimiölehdestä ja jatkuu viimeiseen liitesivuun asti. Sivunumero merkitään näkyviin kuitenkin vasta ensimmäiseltä varsinaiselta tekstisivulta alkaen 1. Sivunumero merkitään sivun yläosaan keskelle. 4.2 Kuviot, taulukot ja matemaattiset kaavat Havainnollinen esitystapa edellyttää usein erilaisten kuvioiden ja taulukoiden käyttöä. Tutkimusraportissa kaikkia muita paitsi taulukoita ja kaavoja kutsutaan kuvioiksi. Kuviot ja taulukot numeroidaan juoksevasti kumpikin omana numerosarjanaan. Numeron jälkeen ei merkitä pistettä. Kuviot ja taulukot on otsikoitava. Taulukon otsikko sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvion otsikko sijoitetaan kuvion alle. Tekstin kannalta tarpeettomia kuvioita tai taulukoita ei pidä esittää. Jokaiseen kuvioon ja taulukkoon on viitattava tekstissä. Viittaukset taulukoihin ja kuvioihin tehdään numeroviittauksin, esimerkiksi (taulukko 2) tai (kuvio 3), joten teksti voi jatkua taulukosta tai kuviosta huolimatta. Taulukko voidaan siten myös siirtää seuraavalle sivulle, ellei se mahdu jäljellä olevaan sivutilaan. Kuvion tai taulukon jälkeen pitää olla tekstiä ennen seuraavaa pääluvun tai alaluvun otsikkoa. Jos tutkimusraportissa esitetään matemaattisia kaavoja, numeroidaan myös ne omana numerosarjanaan, jolloin niihin voidaan myös viitata yksiselitteisesti (kaava 1). (1) ( x 2 y) x 2 2xy y 2 Kaavan matemaattiset merkinnät on kirjoitettava selkeästi. Kaikki kaavassa käytetyt symbolit on määriteltävä täsmällisesti. Kaavojen kirjoittamisessa kannattaa käyttää 1 Ohjeet sivunumeroinnin tekemiseen Wordissa niin, että sivunumero näkyy vasta ensimmäiseltä tekstisivulta alkaen löytyvät esimerkiksi osoitteesta: <http://cs.stadia.fi/~kuivanen/tive/osanvaihto.html>

14 apuna tekstinkäsittelyjärjestelmän kaavaeditoria, jos se vain on mahdollista. Kaavoissa käytetyn fonttikoon on oltava yhteensopiva tekstiesityksen kanssa. 4.3 Lähdeviitteet Lähdeviite on merkittävä aina, kun kirjoittaja viittaa jonkun toisen ajatuksiin joko suorasti tai epäsuorasti, ts. omat ja lainatut ajatukset on erotettava toisistaan. Lähdeviite voidaan merkitä joko tekstinsisäisesti lainatun kohdan yhteyteen tai alaviitteenä. Merkintätapojen on oltava johdonmukaisia läpi työn. Lähdeviitteiden merkitsemiseen on useita eri tekniikoita ja eri tieteenaloilla on erilaisia perinteitä. Yrityksen johtamisen opintosuunnassa suositellaan käytettäväksi APA-standardia, jonka on kehittänyt American Psychological Association. APAn kotisivut ovat osoitteessa: www.apastyle.org. Lisäksi löydät internetistä yksityiskohtaista tietoa ja esimerkkejä APA standardin soveltamisesta. Alla on esitelty yleisimpiä tapauksia. Tekstiviite merkitään sulkeisiin ennen loppupistettä tai loppupisteen jälkeen ja alaviite yläindeksinä ennen pistettä tai pisteen jälkeen riippuen siitä, koskeeko viittaus yhtä vai useampaa edeltävää virkettä (ks. alla olevat esimerkit): Esim. 1 (koskee yhtä virkettä): Monissa tapauksissa tapaustutkimuksen ja toimintatutkimuksen raja on häilyvät (Stenhouse, 1988; Syrjälä & Numminen, 1988; Yin, 1984). Esim. 2 (koskee useampaa kuin yhtä virkettä): Kahden peräkkäisen kyselyn tekeminen on esimerkki pitkittäistutkimuksesta, jossa on toistettu poikittaistutkimusta. Tällaisessa tutkimuksessa, jossa samasta populaatiosta kerätään samat tiedot eri ajankohtina, voidaan tehdä päätelmiä kehityssuunnasta. (Järvinen & Järvinen, 2000, 64.) Lähdeviitteisiin on hyvä merkitä myös sivunumerot. Sivunumerot merkitään aina suoriin lainauksiin, ja jos viitataan kuvaan, taulukkoon tai yksityiskohtaiseen tietoon. Jos taas viitataan laajasti koko teokseen tai tutkimukseen, sivunumeroa ei merkitä.

15 4.3.1 Tekstiviitteet Tekstiviite tulee aina sulkuihin. Viitteisiin merkitään: tekijän sukunimi tai tekijöiden sukunimet, julkaisun painovuosi, sivunumero(t). Virkkeen sisällä julkaisuvuosi erotetaan sivunumeroista pilkulla. Virkkeen lopussa tekijä(t), julkaisuvuosi ja sivunumero erotetaan pilkulla. a. Viittaus yhteen lähteeseen jos kirjoittajia on yksi: Virkkeen sisällä: Copelandin (1990, 245) mukaan Virkkeen lopussa: (Copeland, 1990, 245). jos kirjoittajia on kaksi: Virkkeen sisällä: Copelandin ja Westonin (1992, 104) mukaan... Virkkeen lopussa: (Copeland & Weston, 1992, 104). jos kirjoittajia on kolme tai useampia: Ensimmäisellä kerralla kirjoitetaan kaikki nimet. Myöhemmin viitattaessa ensimmäisen nimen jälkeen lisätään lyhenne ym. Virkkeen sisällä: Lukan, Majalan, Paasion ja Pihlannon (1984) mukaan... Virkkeen lopussa: (Lukka, Majala, Paasio & Pihlanto, 1984). Virkkeen sisällä myöhemmin tekstissä : Lukan ym. (1984) mukaan... Virkkeen lopussa myöhemmin tekstissä : (Lukka ym., 1984). b. Viittaus useampaan kuin yhteen lähteeseen Jos viitataan saman tekijän useaan julkaisuun, julkaisut laitetaan aikajärjestykseen. Jos sivunumeroihin ei viitata, lähteet erotetaan pilkulla. (Hakanen, 1994, 1995, 1996).

16 Jos viittauksia on myös sivunumeroihin, lähteet erotetaan puolipisteellä. (Hakanen, 1994, 100; 1995, 105; 1996, 125). Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useita julkaisuja, niin julkaisuun viitataan sekä tekstissä että lähdeluettelossa vuosilukuun lisätyn kirjaimen avulla (esim. 1994a ja 1994b). Jos viitataan useiden tekijöiden eri julkaisuihin, julkaisut erotetaan toisistaan puolipisteellä ja lähdetiedot merkitään sulkeissa siinä järjestyksessä kuin ne ovat lähdeluettelossa (yleensä aakkosjärjestys). (Huttunen, 1995, 45; Kaleva, 1993, 220 221). Kysymykseen voi tulla myös ns. tärkeysjärjestys eli ensin merkitään päälähde, jonka jälkeen toiseen lähteeseen viitataan ks. myös tai ks. lisäksi -merkinnällä. (Huttunen, 1995, 56; ks. myös Kaleva, 1993). c. Viittaus toissijaiseen lähteeseen Lähteiden käytön pääsääntönä on, että lähteenä käytetään aina alkuperäistä lähdettä. Joskus kuitenkaan alkuperäistä lähdettä ei ole saatavilla, jolloin tekstissä joudutaan viittaamaan toissijaiseen lähteeseen. Sekä alkuperäinen että toissijainen lähde merkitään lähdeluetteloon. Viittaus toissijaisessa lähteessä alkuperäiseen lähteeseen merkitään seuraavien esimerkkien mukaisesti: Honkasen (1985) laatimassa yhteenvedossa (ks. Mäntynen, 1988, 15 17)... Koivunen (1985) ehdotti ongelmien ehkäisyä valtion tukitoimilla (Leppänen, 1987, 75).

17 d. Viittaus lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää Kaikissa lähteissä ei ole mainittu henkilötekijöitä. Tällaisia lähteitä ovat muun muassa komiteamietinnöt ja lait. Tällaisen lähteen viitteeksi merkitään julkaisun nimi vuosilukuineen tai julkaisun nimen alusta kaksi tai kolme sanaa, joiden mukaisesti julkaisu löytyy myös lähdeluettelosta. e. Viittaus henkilölähteisiin Haastatteluista ja muista vastaavista tiedonannoista merkitään jokin tunnistetieto (tilanteesta riippuen henkilön nimi, asema organisaatiossa, ikä, sukupuoli tms.). Lähdeluetteloon tehdään tarkempi selvitys henkilölähteistä (esim. haastatellut henkilöt, nimi, asema, haastattelupäivämäärä). b. Viittaus digitaalisiin lähteisiin Digitaalisiin lähteisiin (esim. WWW-sivut) viitattaessa tekstiviitteissä noudatetaan samoja periaatteita kuin edellä. Jos lähteellä on henkilötekijä, viitataan lähteeseen nimellä ja vuosiluvulla. Jos tekijää ei tiedetä, käytetään sivuston julkaisijan tai julkaisun nimeä ja vuosilukua, mikäli se on tiedossa. Joka tapauksessa tärkeintä on, että lukija pystyy tekstiviitteen perusteella paikantamaan ko. lähteen lähdeluettelosta. Digitaalisten lähteiden runsasta käyttöä ei suositella. 4.3.2 Alaviitteet Alaviite on sisällöltään samanlainen kuin tekstinsisäinen viite. Alaviite merkitään yläindeksoituna numerona välittömästi viitattavan tekstin jälkeen (ei välilyöntiä). Alaviitteiden lisääminen onnistuu kätevästi esimerkiksi Wordin Lisää Alaviite - toiminnolla. Alaviitteiden numerointi voi jatkua sarjana koko tutkielman läpi tai alkaa uudelleen jokaisen luvun alusta. Viitteiden tekstit sijoitetaan jokaisen sivun alareunaan. Alaviitteinä voidaan merkitä myös tekijän huomautukset.

18 Alaviitetekstien muoto: 1 Copeland, 1990, 245. 4.4 Suorat lainaukset Suorat lainaukset tulevat kyseeseen muun muassa silloin, kun 1) lähteen tyyli on erottamattomasti osa asiasisältöä ja siitä halutaan antaa näyte 2) tieto on niin merkittävää tai sen lähde on niin arvovaltainen, että on tarpeen pitää se muuttamattomana 3) tieto on alkuperäisessä muodossaan ilmaistu niin tarkasti ja vakuuttavasti, että sen muokkaaminen vääristäisi tiedon sisältöä. Suora lainaus merkitään lainausmerkkien sisään sanatarkasti, ja se varustetaan sivunumerolla. Jos lainattavasta tekstistä jätetään pois sanoja tai lauseita, poisjätetty kohta korvataan kahdella peräkkäisellä ajatusviivalla tai kolmella pisteellä. Lainaajan mahdolliset omat lisäykset tai kommentit merkitään lainattavaan tekstiin hakasulkeisiin. Jos suora lainaus on pitkä (neljä riviä tai pitempi) lainaus sisennetään yhden sarkaimen verran vasemmasta reunasta, jolloin lainausmerkit voidaan jättää pois - sisentäminen osoittaa, että kyseessä on suora lainaus. 4.5 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sijoitetaan tekstin loppuun (ennen liitteitä). Lähdeluettelossa luetellaan aakkosjärjestyksessä kaikki ja vain se kirjallisuus, johon tekstissä on viitattu. Lähdeluettelossa käytetyt lähteet ryhmitellään kahden alaotsikon alle: kirjallisuus sekä muut lähteet. Ensimmäiseksi lähdeluettelossa mainitaan kirjallisuus (mukaan lukien myös artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä) aakkosjärjestyksessä ja sen jälkeen muut käytetyt lähteet. Muut lähteet voidaan tarvittaessa edelleen jakaa kolmeen alaryhmään: muut painetut lähteet (esim. vuosikertomukset, lait), henkilölähteet (esim. haastattelut) sekä WWW-sivut. Lähdemerkinnän ensimmäinen rivi aloitetaan vasemmasta marginaalista, seuraavat rivit sisennetään. Lähdeluettelon riviväli on yksi. Lähdeluettelon malli, jossa muut lähteet on jaoteltu kolmeen alaryhmään, on liitteessä 3.

19 4.5.1 Painetut lähteet Lähdeluetteloon merkitään seuraavat tiedot käytetystä lähteestä: 1) kirjoittajan (kirjoittajien) sukunimi ja etunimen alkukirjain (tai jos kirjoittaja itse käyttää useampaa etunimeä, näiden alkukirjaimet) TAI sukunimi ja etunimi kokonaisuudessaan (näistä jompaakumpaa tapaa tulisi noudattaa johdonmukaisesti kaikissa lähdeluettelon lähteissä) 2) paino- tai julkaisuvuosi 3) teoksen tai kirjoituksen nimi 4) paino- tai julkaisupaikka (lehdistä ei merkitä) 5) kustantaja. Saman kirjoittajan julkaisut laitetaan järjestykseen julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Jos samalta vuodelta on useita julkaisuja, julkaisun otsikot määräävät järjestyksen. Tällöin vuosiluvun jälkeen merkitään pieni kirjain (a, b, c jne.) lähteiden tunnistamiseksi. Jos samalta kirjoittajalta on sekä yksin että toisten kanssa kirjoitettuja teoksia, yksin kirjoitetut teokset merkitään ennen toisten kanssa kirjoitettuja. Seuraavassa on esimerkkejä erityyppisten lähteiden merkitsemisestä lähdeluetteloon. Huomaathan, että erityyppisten lähteiden ryhmittely on tehty tässä vain selventämään lähdemerkintöjä, eikä jaottelua ole tarkoitettu käytettäväksi lähdeluettelossa. Teokset: Tamminen, R. (1993). Tiedettä tekemään! Jyväskylä: Atena. Anderson, J. C. & Narus, J. A. (2004). Business market management. Understanding, creating and delivering value. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. Aaker, D. A., Kumar, V. & Day, G. S. (2004). Marketing research. Hoboken: Wiley. Opinnäytteet ja sarjajulkaisut: Koski, N. (2001). Asiakkaan kokemat hyödyt Internet-pankkipalveluissa: Uudet vs. vanhat käyttäjät. Tampereen yliopisto. Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitos. Pro gradu -tutkielma.

20 Mitronen, L. (2002). Hybridiorganisaation johtaminen: Tapaustutkimus kaupan verkosto-organisaatiosta. Acta Universitatis Tamperensis 877. Tampere: Tampere University Press. Artikkelit kokoomateoksessa (toimitetussa teoksessa): Moisander, J. & Valtonen, A. (2002). Tietoyhteiskunta tehoyhteiskunta: Helpommin, nopeammin, tehokkaammin. Teoksessa Uusitalo, L. (toim.) Kuluttaja virtuaalimarkkinoilla (ss. 224 250). Helsinki: Edita Publishing, Artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä: Arnould, E. J. & Thompson, C. J. (2005). Consumer culture theory (CCT): Twenty years of research. Journal of Consumer Research, 31(4), 868 882. Jos tieteellisessä aikakausilehdessä olevalle (elektroniselle) artikkelille on määritelty Digital Object Identifier (DOI), viittaustapa on seuraava: Arnould, E. J. & Thompson, C. J. (2005). Consumer culture theory (CCT): Twenty years of research. Journal of Consumer Research, 31(4), 868 882. doi: 10.1086/426626 Artikkelit sanomalehdessä: Päijät-Hämeen Osuuspankki petrasi. (1998). Keskisuomalainen 6.8.1998, Talous, 14. Kuparinen, T. (2003). EU tuomitsi Belgian myöntämät ulkomaalaisyritysten verohelpotukset. Taloussanomat 25.2.2003, Uutiset, 9. Raportit ja komiteamietinnöt: Kettunen, P. (1986). Laskentatoimen perusteista. Jyväskylän yliopisto. Taloustieteen laitoksen julkaisuja 80. Jyväskylä. Kirjanpitolainsäädännön uudistamiskomitean mietintö. Komiteamietintö 1990:45. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Verohallinnon vuositilastoja. (1990). Verohallitus: Tutkimusjaosto. Verohallituksen julkaisu 517. Helsinki. Kokous- ja konferenssiesitelmät: Christiansen, M. (1993). Roots of Danish Financial Reporting System. Paper presented at British Accounting Association - National Conference. 15.-17.4.1993. University of Strathclyde, Glasgow, UK.

21 4.5.2 Digitaaliset lähteet 2 Digitaalisten lähteiden viittaamisen perusta on sama kuin muidenkin lähteiden. Tavoitteena on, että lähde olisi viitteen avulla identifioitavissa ja annettu tieto tai viittaus tarkistettavissa. Verkkolähteiden identifiointiin tarvittavia perustietoja ovat dokumentin laatijan nimi, julkaisuvuosi, dokumentin otsikko, julkaisufoorumi tai sijaintipaikka, tarkka URL-osoite sekä päiväys, jolloin lähde on tulostettu tai siihen on viitattu. Lähteen URL-osoitteen eteen kirjoitetaan Tulostettu ja tulostuspäivämäärä, jos ko. lähde on tulostettu paperitulosteena tai jos se on tallennettu omalle koneelle tms. Tätä toimintatapaa suositellaan, koska lähteet eivät välttämättä ole tarkistettavissa verkosta jälkikäteen. Jos taas lähde ei ole laajuuden tai tulostussuojausten tms. takia tulostettavissa paperille eikä tallennettavissa omalle koneelle, URL-osoitteen eteen kirjoitetaan Viitattu sekä viittauspäivämäärä. Internet-lähteiden ryhmittelyssä on noudatettava omaa harkintaa ja sovellettava se kyseessä olevan tutkimuksen tarpeisiin. Jos digitaaliset lähteet muodostavat työn kannalta selvästi oleellisen joukon, ne on selvintä jaotella omaksi ryhmäkseen tai tarvittaessa jopa useammaksi erilliseksi kokonaisuudeksi. Alla on esitetty esimerkkejä erityyppisten digitaalisten lähteiden merkitsemisestä lähdeluetteloon. WWW-sivut Jos lähteellä on tekijä: Chandon, P., Morwitz, V. G. & Reinartz, W. J. (2007). Do Intentions Really Predict Behavior? Haettu 17.9.2007. http://www.acrwebsite.org/topic.asp?artid=275. Jos lähteellä ei ole tekijää: Jos dokumentin sisällöstä vastaava organisaatio on tiedossa, voidaan se merkitä tekijän paikalle, esim.: Alma Media (2007). Lehtien levikit ja painokset. Haettu 17.9.2007. http://www.almamedia.fi/lehtien_levikit_ja_painokset. 2 ks. Digitaalisten lähteiden opas wikikirjastossa <http://fi.wikibooks.org/wiki/viittaaminen_digitaalisiin_l%c3%a4hteisiin>, sekä Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2007. Tutki ja kirjoita. 13., uudistettu painos. Helsinki: Tammi, 366 373.

22 Jos dokumentin sisällöstä vastaavaa organisaatiota ei ole tiedossa, merkitään tekijän kohdalle lähteen otsikko. Sähköpostiviestit Internetin kautta voidaan välittää viestejä ja lähteitä, jotka eivät kuitenkaan taltioidu tai arkistoidu verkkoon. Esimerkiksi sähköpostilaatikkoihin kertyvät kirjeet eivät ole julkisia dokumentteja, mutta niihin voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin muuhunkin yksityiseen kirjeenvaihtoon. Tällaisessa tapauksessa mainitaan tekstissä sähköpostin lähettäjä, päivämäärä ja mahdollisesti viestin sisältö. Sen sijaan henkilökohtaista sähköpostia ei yleensä mainita lähdeluettelossa. (Nissilä, henkilökohtainen viesti 20.2.2003 ammatillisen opettajakorkeakoulun tutkimus- ja kehittämisstrategiasta). 4.6 Liitteet Tutkimusraportin liitteiksi voidaan laittaa sellainen aineisto, jota ei asian ymmärtämisen kannalta tarvitse esittää varsinaisessa tekstissä. Liitteissä voi olla esimerkiksi aineiston hankkimiseen liittyvää materiaalia, kuten kyselylomake. Liitteet numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä kuin niihin viitataan tekstissä. Liitteet myös otsikoidaan.

23 LIITTEET LIITE 1: Tutkimusprosessin kuvaus SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Ennen seminaaria tulisi olla suoritettuna KATJOA99 Kandidaattiseminaari (yrityksen johtaminen) Pakolliset edeltävät opinnot: -KATJOA10 Yrityksen johtamiseen suuntaavat opinnot Suositeltavat edeltävät opinnot: - Kauppatieteiden perusopinnot, - HALTVP11 Tutkimusprosessin hallinta, - HALTVA12 Johdatus keskeisiin tutkimustyötapoihin, - MTTTP1 Tilastotieteen johdantokurssi, - KKSUKTK1 Tieteellinen kirjoittaminen KATJOS99 Tutkimusseminaari (yrityksen johtaminen) Pakolliset edeltävät opinnot: - KATJOA10 Yrityksen johtamiseen suuntaavat opinnot - Kauppatieteen kandidaatin tutkinto Lisäksi suositellaan, että syventävät opinnot on suoritettu. Seminaari Läsnäolopakko Läsnäolopakko (vähintään 80 %) Suullinen esitys Tekijä - työn keskeinen sisältö 1-2 diaa käyttäen - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (15-20 min.) - käsikirjoitus (30 min.) Opponentti (vähint. yhtä pitkä kuin esitys) - keskeiset kommentit dialle - mahd. muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen Tekijä - työn keskeinen sisältö 1 2 diaa käyttäen - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (15-20 min.) - käsikirjoitus (30 min.) Opponentti (vähint. yhtä pitkä kuin esitys) - keskeiset kommentit dialle - mahd. muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen Kirjallinen esitys - jakoon viimeistään viikkoa ennen esitystä Aiheanalyysi - tallennetaan Moodleen Tutkimussuunnitelma - tallennetaan Moodleen Tutkielma - tallennetaan Moodleen Aiheanalyysi - tallennetaan Moodleen Tutkimussuunnitelma - tallennetaan Moodleen Käsikirjoitus tai pro gradu - ohjaajalle ja opponentille koko työ; muille osallistujille nimiölehti, sisällysluettelo ja lähdesivut Tiedonhankintataitojen opetus Kirjaston järjestämä opetus, 2 t Kirjaston järjestämä opetus, 2 t TUTKIELMAN TEKO Kandidaattitutkielma Pro gradu -tutkielma Aiheen valitseminen ja hyväksyttäminen Aiheeseen perehtyminen Kirjallinen esitys Tutkimuksen suunnitteleminen Kirjallinen esitys - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä Aiheanalyysi - 2 3 s. - ks. ohjeet sisällöstä - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä Aiheanalyysi - min. 5 s. - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimussuunnitelma - 10 s. - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimussuunnitelma - 15 20 s. - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen toteuttaminen Itsenäistä tutkimustyötä Itsenäistä tutkimustyötä Raportoiminen Kirjallinen esitys Kandidaattitutkielma - ohjeellinen pituus 25 30 tekstis. + liitteet Pro gradu -tutkielma - ohjeellinen pituus 70 80 tekstis. + liitteet

24 Tarkastus - ks. ohjeet muotoseikoista - ks. ohjeet muotoseikoista - yksi tarkastaja - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia - kaksi tarkastajaa (1. tarkastaja ohjaaja) - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Kirjallinen esitys Kypsyysnäyte (kieli + asiasisältö) Kypsyysnäyte (asiasisältö) Valmistuminen 10 op 40 op

25 LIITE 2: Nimiölehden malli TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu KANDIDAATINTUTKIELMAN OTSIKKO Yrityksen johtaminen Kandidaatintutkielma Toukokuu 2014 Ohjaaja: Lauri Lehtori Opponentti: Ossi Opponentti OmaEtunimi OmaSukunimi

26 LIITE 3: Tiivistelmän malli TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu, yrityksen johtaminen Tekijä: SUKUNIMI, ETUNIMI Tutkielman nimi: Tutkielman otsikko Kandidaatintutkielma: 47 sivua, 3 liitesivua Aika: Syyskuu 2012 Avainsanat: avainsana, avainsana, avainsana Tiivistelmä alkaa. Tiivistelmän tarkoitus on antaa lyhyt kuvaus siitä mitä tutkielma sisältää, millaisia menetelmiä työn tekemisessä on käytetty ja millaisia tuloksia on saatu, ilman että lukijan tarvitsee tutustua koko tekstiin. Hyvin kirjoitettu tiivistelmä innostaa lukijaa lukemaan tutkielmaa tarkemmin. Tiivistelmä kirjoitetaan vasta sitten kun työn kirjallinen osuus on kokonaan valmis. Tiivistelmästä tulee ilmetä ainakin: Työn aihe ja lyhyt kuvaus aihepiiristä Työn lähtökohdat ja tarkoitus Käytetyt menetelmät Tärkeimmät tulokset ja päätelmät niistä. Tiivistelmä on korkeintaan yhden sivun mittainen ja se kirjoitetaan ykkösen rivivälillä. Tiivistelmä sijoitetaan tutkielman raporttiin heti kansilehden jälkeen, ennen varsinaista sisällysluetteloa.

27 LIITE 4: Lähdeluettelon malli LÄHTEET Kirjallisuus Aaltola, J. & Valli, R. (2001). Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Jyväskylä: PKkustannus. Anderson, J. C. & Narus, J. A. (2004). Business market management. Understanding, creating and delivering value. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. Arnould, E. J. & Thompson, C. J. (2005). Consumer culture theory (CCT): Twenty years of research. Journal of Consumer Research, 31 (4), 868 882. Malhotra, N. K. & Peterson, M. (2001). Marketing research in the new millennium: Emerging issues and trends. Marketing Intelligence and Planning, 19 (4), 216 232. Mitronen, L. (2002). Hybridiorganisaation johtaminen: Tapaustutkimus kaupan verkosto-organisaatiosta. Acta Universitatis Tamperensis 877. Tampere: Tampere University Press. Moisander, J. & Valtonen, A. (2002). Tietoyhteiskunta tehoyhteiskunta: Helpommin, nopeammin, tehokkaammin. Teoksessa Uusitalo, L. (toim.) Kuluttaja virtuaalimarkkinoilla. Helsinki: Edita Publishing, 224 250. Muut painetut lähteet Pirkanmaan TE-keskuksen vuosikertomus 2003. Pirkanmaan TE-keskuksen työvoimaosaston laatututkimusraportti 2004. WWW-sivut Tilastokeskus (2007). Vähittäiskaupan myynti kasvoi heinäkuussa 8,3 prosenttia. Tulostettu 12.9.2009. http://www.tilastokeskus.fi/til/klv/2007/07/klv_2007_07_2007-09- 11_tie_002.html. Henkilölähteet Pirkanmaan TE-keskuksen työvoimaosaston kehittämispäällikkö Sirpa Kanniston haastattelu 2.2.2005.

28 LIITE 5: Tutkimuksen tekijän ja opponentin tarkistuslista 1. Seminaarityön nimi ja tutkimustehtävä Vastaako tutkielman otsikko sen sisältöä? Onko työn alussa ilmoitetut tavoitteet ja ongelmat ilmaistu selvästi ja perustellusti? 2. Tarkasteltavien kysymysten ja ongelmien hahmottaminen Miten tutkimustehtävään liittyvät kysymykset on ymmärretty? Onko jotain olennaista sivuutettu? Ovatko kaikki esitetyt kysymykset tutkimuksen tavoitteen kannalta tarpeellisia? Kuinka esitettyjä kysymyksiä on käsitelty tutkielmassa? 3. Tutkimusmenetelmät Kuinka käytetyt menetelmät on ilmaistu? Vastaako asian käsittely ilmoitettua menetelmää? Olisiko jollain toisella menetelmällä voitu ehkä päästä parempiin tuloksiin? 4. Lähteiden valinta ja käyttö Mihin lähteisiin työ perustuu? Onko lähteiden valinta käsiteltävän tutkimustehtävän kannalta perusteltu? Puuttuuko lähteistä jotain aiheen kannalta olennaista? Onko lähteitä ymmärretty ja tulkittu oikein? Onko jotain tutkimustehtävän kannalta olennaista jäänyt huomaamatta lähdeaineistossa? 5. Tutkimusraportin jäsentely Onko käytetty jäsentely esitetyn tutkimustehtävän ja tutkimuksen tulosten esittämisen kannalta tarkoituksenmukainen? Eteneekö tutkielma johdonmukaisesti? Tekeekö jäsentely tutkielmasta tasapainoisen vai saako jokin teema suhteettomasti huomiota? 6. Päätelmien tekeminen Seuraavatko tutkielmassa esitetyt päätelmät siinä asetetusta tutkimustehtävästä? Olisiko tutkija voinut tehdä aineistonsa pohjalta vielä muita päätelmiä? Ovatko tutkijan päätelmät tutkimusaineiston kannalta liian rohkeita tai liioiteltuja? 7. Lähdeviitteet Onko viitteissä esitetty dokumentaatio riittävä? Ovatko viitteissä annetut tiedot oikein? Onko viitteiden merkitsemisessä käytetty johdonmukaisesti samaa merkitsemistapaa? Onko merkitsemistapa riittävä ja selkeä? Vastaavatko viitteiden merkinnät lähdeluettelon merkintöjä? 8. Tutkimuksen kieli ja tyyli Onko tutkielmassa käytetty kieli ja tyyli tutkimuksen tarkoitukseen nähden sopivaa? Onko tutkielma kieliopillisesti moitteeton ja sujuva? 9. Lähdeluettelo Onko lähdeluettelossa mainittu kaikki käytetty aineisto? Ovatko käytetyt merkinnät selkeitä, yksiselitteisiä, johdonmukaisia ja riittäviä?

29 Linkkejä ja kirjallisuutta kirjoittajan avuksi: Akateemisen kirjoittamisen verkko-oppimateriaali Kielijelppi osoitteessa www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta. APA tekniikasta ohjeita ja esimerkkejä osoitteessa http://www.apastyle.org/ Kirjoittamisen ja kielenhuollon verkko-oppimateriaali Kirjoittajan ABC-kortti osoitteessa http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kotisivut osoitteessa www.kotus.fi/kielitoimisto. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. 13., uudistettu painos. Helsinki: Tammi. Iisa, K., Oittinen, H. & Piehl, A. 2006. Kielenhuollon käsikirja. 6., laajennettu ja päivitetty painos. Helsinki: Yrityskirjat Oy.

LIITE 6: Kandidaatintutkielman arvostelussa käytettävä lomake TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu KAUPPATIETEIDEN KANDIDAATTITUTKIELMAN ARVOSTELU Opintosuunta Tutkielman tekijä Tutkielman nimi Tutkielman laajuus 10 op TUTKIMUKSEN TEHTÄVÄNASETTELU Asteikko 1 5* TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA AINEISTO TUTKIMUSKOKONAISUUDEN HALLINTA TUTKIMUKSEN VIIMEISTELY Lisänäkökohtia ARVOSANAESITYS Päiväys Tarkastaja * Kussakin arviointikohdassa noudatetaan soveltuvin osin seuraavaa asteikkoa (Ei suora keskiarvo) 5 = erinomainen 4 = kiitettävä 3 = hyvä 2 = tyydyttävä 1 = välttävä