PUHURI 211. 3/14
H-VENE S/Y PUHURI 1982 FIN 696
Joulukuu 3/2014 PUHURI Tässä numerossa: Puhurin Pojat ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n virallinen jäsenlehti vuodesta 1945. Viimeiset ponnistelut 4 Sähköiseen viestintään siirtyminen/ Jäsenrekisterin päivitys 5 Samhain -14 6 Itämeri 2014 Sudenpentujen retki 8 Kuvia kesäiseltä saaristomereltä 9 Hai-vene 10 Majakat Merenkulun turvaajat 11 Purjehdusvuorokaudet 14 Telakkatouhu 16 Perheretki saareen 18 Äitikerhon kuulumisia 20 PuhuriUutiset 21 Puhuriluettelo 24 Puhuri Numero: Painos: Issn: Päätoimittaja: Kuvat: 211 150 kpl 1235-5712 Otto Glader Timo Mäkinen Otto Glader Toimituksen osoite: Taitto: Juho Kankare Uudenmaankatu 17 Otto Glader 20500 Turku Puh./e-mail: 050 3461960 Toimituskunta: Painopaikka: otto.glader@gmail.com Timo Mäkinen Puhurin Pojat ry Juho Kankare Uudenmaank. 17 Niilo Koivisto 20500 Turku Kalle Lövgren 10.12.2014 3
Pääkirjoitus Viimeiset ponnistelut Otto Glader Ulkona taivas on tyypilliseen tapaansa harmaa, vettä vihmoo ja alkaa hämärtää. Pikkujoulu on tätä kirjoitellessa jo käsillä, vaikkei ulos katsoessa aivan heti sitä uskoisikaan. Kuukausi siis vielä jäljellä ja sitten alkaa uusi partion täyteinen vuosi purjehduksineen, kokouksineen ja leireineen. Tätä viimeistä kuukautta ei voi missään tapauksessa kuitenkaan vähätellä, onhan se mitä toiminnan täyteisin ja merkityksellisin partiotoimintamme suhteen. Toisin kuin monissa muissa harrastuksissa me Puhurin Pojat emme vetäydy herkkuja notkuvien pöytien ääreen nauttimaan lomasta, vaan meidän joulukuumme on työntäyteinen, mutta kuitenkin hilpeä. Pari viikkoa on kokouksia ennen puurojuhlaa, partiovuoden huipentumaa, siis tilaisuutta jossa sait tämän lehden luettavaksesi. Mutta sitten! Silloin alkavat ne kauan odotetut, valmistellut ja huhuissa suunnattomat mittasuhteet saaneet jouluprojektit. Tärkeitä nämä jouluiset ponnistelut meille ovatkin, sillä niiden turvin rahoitamme valtaosan seuraavan vuoden toiminnastamme. Jokaisen panos on siis merkityksellinen. Ilman reippaita sudenpentuja, jotka myyvät kasoittain adventtikalentereita, ilman seikkailijoita, jotka syöksyvät ohikulkijoiden kimppuun arpakiekot tanassa, ilman kakkuja kaupustelevia tarpojia, tahi kätensä kuusikaupassa pihkastavia samoajia, unohtamatta parrat hulmuten aattona autoilevia vaeltajia ja aikuisia, ei toimintamme olisi mitenkään mahdollista. Toivon kaikkien jaksavan osallistua innolla näihin tapahtumiin, sillä panoksenne on erittäin merkityksellinen. Sitä paitsi, hauskojakin nämä tempaukset ovat. Itse en pysty ajattelemaan joulunalusaikaa ilman kuusenmyynnin kotoista tunnelmaa kolon keittiössä glögikupillisen ääressä jatkuvan jännityksen vallitessa; koska tulee seuraava asiakas. Voisi jopa sanoa että minulle joulun aloittavat juuri myyjäiset ja kuusenmyynti, ja sen huipentaa luonnollisesti joulupukkeilu. Toivon myös teidän vanhempien, jotka olette tänne asti jaksaneet tekstini hetteiköissä samoilla kantavan oman kortenne kekoon jouluprojektien mahdollistamisessa. Mitenkö? Esimerkiksi joulumyyjäisiin voi leipoa kakkuja tai leipiä tai tehdä vaikkapa villasukat. Työpaikoillanne tai sukulaisten keskuudessa voitte myös mainostaa joulumyyjäisiämme, pukkipalveluamme sekä joulukuusiamme. Moni meistä haluaa kotiinsa aidon joulukuusen ja paras paikka ostaa sen on ilman muuta kolon piha, sillä samalla tukee partiotoimintaa. Joulukuusemme ovat vieläpä luonnonkuusia ja varsin kohtuuhintaisia. Kun jouluprojekteista on viimein aattoiltana kunnialla selvitty, saa partiolainenkin ansaitsemansa loman. Ainakin välipäivät voi hengittää rauhassa, ja uuden vuoden jälkeen on jälleen aika alkaa uudella tarmolla suunnittelemaan seuraavaa vuotta. Toivotan kaikille hyvää joulua ja vihreävalkoista uutta vuotta! 4
PUHURIN POIKIEN TUKI Sähköiseen viestintään siirtyminen/ Jäsenrekisterin päivitys PUHURI 3/2014 Petri Fredriksson Hyvä Tuen jäsen/jäseneksi liittyvä On aika saattaa Tuki yhdistyksen jäsentietorekisteri ajan tasalle. Olemme ottaneet käyttöön weppipohjaisen jäsenrekisterin, missä kaikkien jäsenten on itse mahdollista päivittää jäsentietonsa ajan tasalle. Ennen kuin sinut on kirjattu järjestelmään ja voinet itse tietosi päivittää tarvitsemme sinun sähköpostiosoitteesi. Sähköpostiosoitteen voit lähettää osoitteeseen: puhurinpoikientuki@gmail.com Liitä viestiisi luonnollisesti oma nimesi, ja mikäli haluat, että muutkin jäsentietosi syötetään valmiiksi rekisteriin myös niiden tulee sisältyä viestiin. Näitä tietoja ovat mm. osoite, gsm-numero ja syntymäaika. Sähköpostiosoitteesi tulee olemaan käyttäjätunnuksesi jäsentietojen päivityksessä. Lähetämme jouluun mennessä kaikkiin tiedossa oleviin sähköposteihin jäsentietojen päivitystä koskevan tiedustelun. Mikäli et sitä ole saanut jouluun 2014 mennessä, tietosi ovat vanhentuneet ja jotta saamme ne ajan tasalle tulee sinun toimittaa ne yo. sähköpostiosoitteeseen tai kirjeitse/postikortilla yhdistyksen osoitteeseen Uudenmaakatu 17, 20500 Turku. Tämä muutos sähköiseen viestintäjärjestelmään takaa Tuen jäsenten entistä helpomman ja nopeamman tavan seurata yhdistyksen toimintaa omalta tietokoneelta. Oman jäsensivuston alta tulee jatkossa löytymään mm. yhdistyksen kokousten ja hallituksen päätökset, voit tarkistaa yhdistyksen kokousten tarkat ajat ja paikat kalenterista sekä löydät vaivatta mm. hallitukseen kuuluvien jäsenten tehtäväkuvaukset ja vaikkapa lukaista toimintasuunnitelmia. Näihin tietoihin pääset käsiksi vain jäsenmaksun maksamalla ja kirjautumalla järjestelmään. Puhuri lehti tulee säilymään paikkansa vakiinnuttamana tiedon välittäjänä jatkossakin! Järjestelmässä voit valita Puhurilehden myös digitaalisena versiona luettavaksi. Tämä ja muidenkin tiedotteiden lähettäminen digitaalisena säästää luontoa ja yhdistyksen varoja. Voit tutustua vielä keskeneräiseen järjestelmään osoitteessa: www.puhurinpoikientuki.yhdistysavain.fi Lippukuntalaisten vanhemmat, partiotyön tukijat ja muut jäseneksi aikovat, Haluatko jäseneksi? Etkö vielä ole Tuki yhdistyksen jäsen?! Voit korjata tämän heti ja liittyä jäseneksi helposti osoitteessa: www. puhurinpoikientuki.yhdistysavain.fi Tuki -yhdistyksen jäsenrekisteriä hoitaa Petri Fredriksson 5
Samhain -14 Teemu Kivinen Perjantaina 31.10 oli lähtö kauan suunnitellulle tarpojien syysretkelle, jota samoajat olivat suunnitelleet ja hioneet jo monta viikkoa peräkkäin. Leirillä johtajisto muodostaisi enemmistön ja leiriläiset vähemmistön henkilömäärältään, joten toimintaa olisi vähintäänkin tarpeeksi luvassa. Kun autot oli pakattu, ja kaikkien oletettiin olevan mukana, lähdettiin ajamaan kohti yhteysrantaa Nauvossa, josta jonkun aikaisemmin saareen menneistä pitäisi tulla hakemaan meitä veneellä. Matkalla tuli puhelimitse käsky käväistä kaupassa, ja kun vehnäjauhot ja leikkuulauta oli ostettu, matka jatkui kohti Paraisten lauttarantaa. Rantaan tulisi ehtiä lautta-aikataulujen takia ajoissa. Ehdimmekin lautalle ihan sopivasti ja automatkamme alkoi saavuttaa lopputaivaltaan. Yhteysvenerannassa purimme tavarat autoista ja soitimme, että nyt olisi hyvä tulla hakemaan saareen päin. Yllätys oli allekirjoittaneelle leirinjohtajallekin melkoinen kun veneessä istuske li Lauri. Hänen ei pitänyt leirin kokoonpanoon edes kuulua, mutta hän osoittautui yhdeksi tarpojien mieluisimmaksi henkilöksi leirillä. Saaressa tarpojat olivatkin jo johtajien saapuessa onnistuneet majoittautumaan Kallen ohjeistuksella mökkiin ja pian johtajistokin oli valinnut paikkansa saunan parvelta tai alempaa saunakamarista. Kun majoittautuminen oli saatu mallilleen, oli aika mennä Kokkokallion nuotiolle syömään iltapalaa. Siellä kuulimme Kallen tarinan Puhurisaaren vaietusta historiasta ja aikaisemmasta omistajasta. Tarinassa oli monta juonenkäännettä ja se päättyi läheiselle luodolle jonne omistaja oli hirttäytynyt. Tarina kertoo partion ostaneen saaren 6 entisen omistajan perillisiltä. Tarina upposi tarpojiin yhtä hyvin kuin Kallen ja Anssin valmistama coleslaw ja makkara, joista iltapalalla saimme nauttia. Iltapalan jälkeen tarpojat menivät nukkumaan ja johtajat aloittivat saunakamarin parvella Monopoly-pelin, jonka voittajaa ei taidettu saada selville loppujen lopuksikaan. Aamulla oli luvassa leipää ja hedelmiä aamiaiseksi, jonka jälkeen alkoi Nauvon puolella haikki, joka jakoi tarpojien mielipiteet hyviin ja huonoihin. Rasteina olivat solmut, merimerkit, ensiaputaidot sekä nuotion teko ja sytytys, osoittautui, että kaikissa taidoissa on vielä hiomista, mutta perusasiat olivat hallussa jotenkuten. Saaressa pidetyn nuotiorastin jälkeen oli lounas, jolla tarjoiltiin hieman harvinaisempaa ruokaa partiossa, eli ruokaa joka ei sisältänyt lihaa. Partiotyyli näkyi kuitenkin jopa kasvisruuassa, jottei ruoka olisi liian tervelinen, ja jotta sen ravintoarvot olisivat nälkää poissa pitävät, oli ruoka kyllästetty kermalla, juustolla ja lisukkeena oli tarjolla lisäjuustoa joka varmasti pitäisi nälän poissa ja ruuansulatuksen työläänä. Lounaan jälkeen tarpojilla oli vapaa-aikaa ja he alkoivat rakentaa puumajaa. Majoja saaressa onkin nyt rakennusvaiheessa kolme. Tällä välin Kalle ja Otto kävivät laskemassa verkot vesille ja kalastivat rannastakin käsin heittelemällä. Aika kului nopeasti kun Yhteen hiileen puhallusta oppimassa kaikilla oli mieleistä tekemistä ja pian olikin jälleen ruoka-aika. Päivälliseksi olikin lounaan lihamäärää paikkaavaa ruokaa kun Anssi ja Kalle olivat loihtineet ruuaksi pulled porkia, pita-leipää ja coleslawia sekä koko ko-
meuden päälle BBQ-kastiketta. Varmaa oli että jokaisen ruokahalu heräsi taas ja ruokailun jälkeen kaikki olivat taatusti yltäkylläisiä. Tarpojien työn hedelmiä suoraan nukkumaan huomattuaan pitkän päivän vaatineen veronsa. Sunnuntaiaamu alkoi tuulisissa merkeissä ja aamiaisen jälkeen oli suunniteltu nopea siivous ja poistuminen, jotta päästäisiin mahdollisimman pian kololle ja sitten kotiin. Näin tapahtui ja kaikki selvisivät kololle ennen kahta. Leiri oli palautteen mukaan menestys ja ainut harmittava tekijä oli sää, joka oli paikoittain tuulinen ja sateinen, mutta sellaistahan marraskuussa yleensä onkin, tunnelmaa se ei kuitenkaan latistanut. Tervetuloa mustelmat Ilta jatkui pitkälti samoissa merkeissä seuraavat neljä tuntia, tarpojat rakentelivat majaa, johtajat tekivät mitä järkeväksi näkivät. Johtajien iltaan kuului muun muassa boffermiekka taisteluita ja iltanuotion valmistelua. Iltanuotiolle saavuttiin tänäkin iltana, tosin taskulamput takavarikoitiin, mutta muuten ilta jatkui aivan kuten nuotiolla ennenkin. Tarpojat olivat selvästi vainoharhaisia että saaren omistajan haamu tulisi kummittelemaan heidän selkänsä takaa ja siksi vilkuilivat taakseen jatkuvasti. Kun nuotio alkoi hiipua, naapurisaaressa näkyi välkettä, joten Niilo osoitti sinne taskulampulla ja puussa roikkui hirtetty hahmo. Tämän nähdessään kaikki johtajat lähtivät juoksemaan ympäri Puhurisaarta ja piiloutuivat jättäen tarpojat epätietoisuuden valtaan. Tarpojat lähtivät etsimään johtajia jotka säikyttelivät heitä pompaten esiin yllättäen. Tämän jälkeen tarpojille oli tarjolla sauna, johon kukaan ei mennyt. Anssi kävi hakemassa naapurisaaresta Iiron ja hirtetyn MOB-nuken pois. He kokivat verkotkin siinä välissä. Koska tarpojat eivät olleet innostuneita saunasta johtajat menivät saunaan ja antoivat tarpojien rauhoittua mökissään. Johtajatkin päättivät saunan jälkeen mennä Kaatuminen ei liene suositeltavaa 7
Itämeri 2014 Sudenpentujen retki Juho Kankare Lokakuussa koitti taas vuotuisen sudenpentujen syysretken vuoro. Paikaksi tapahtumalle valitsimme jo perinteiseksi syysretkikohteeksi muodostuneen Puhurisaaren. Tällä kertaa tutustuimme laumamme kanssa Itämereen ja sen salaisuuksiin tukikohdassamme Nauvon sydämessä. Lauantai Lähtö kololta tapahtui mahdollisimman aikaisin, koska tarkoituksenamme oli aloittaa uusi (edellistä pienempi ja nopeampi) rakennusprojekti saaressa majan rakentaminen. Tähän urakaan saaressa odottavat laudat ja turvallisen kiipeilyyn sopivat männyt tarjosivat oivan tilaisuuden, jota emme sudenpentujen kanssa halunneet jättää käyttämättä. Saisihan majasta oivan paikan saaren ympäristön tutkimiseen. Ennen projektia kuitenkin oli taas yhteysveneen avulla kuljetettava paljon tavaraa saareen. Onneksi saimme apua Kallelta, joka omalla veneellään oli saapunut lauantai iltapäiväksi talkoisiin saareen. Pyttipannulounaan antaman energian jälkeen rakennustiimimme lähti etsimään parasta puuta urakallemme, minkä jälkeen alkoi tiukka rakennusmateriaalien seulontaprosessi ja työmaalle kantaminen. Tämän jälkeen rakentaminen eteni vauhdilla. Jokainen sudenpentu auttoi parhaansa mukaan sahaamalla ja naulaamalla lautoja, minkä tuloksena saimme valmiiksi majaamme yhden vankan tasanteen. Valmiiksi majaamme emme kuitenkaan saaneet. Poikien visioita majan koosta ja olemuksesta kuunnellessa voin kuitenkin luottavin mielin sanoa, että projekti tulee varmasti jatkumaan ensi kesänä. Lauantai-illalla saareen mukanamme tulleet Niilo, 8 Ensimmäinen tasanne muttei varmasti viimeinen Anna ja Kalle poistuivat saaresta päivällisen jälkeen. Minä ja sudenpennut jatkoimme vielä rakentamista iltaan illan hämärtymiseen asti. Tämän jälkeen alkoivat saaressa viralliset bofferimiekoilla järjestettävät turnajaiset ja saunan lämmitys. Saunomisen ja makkaroiden paistamisen jälkeen kaikki sudenpennut menivät nukkumaan. Itse jäin vielä hetkeksi kipinävuoroon lueskelemaan Suomen historiaa, kunnes itsekin painuin yöpuulle. Sunnuntai Jälleen kerran voin vain ihailla poikien aamuvirkkuutta, kun herään omasta mielestäni aikaisin valmistamaan puuroa aamupalaksi ja saan huomata kaikkien sudenpentujen olevan jo hereillä. Pyyhittyäni unihiekat silmistäni alkoi aamupuuron keittäminen. Samalla yritin tutustuttaa pojat Yle Radio Suomen aamulähetyksen tarjontaan, mutta kyseinen kulttuuriteko ei saanut vastakaikua lippukuntamme nuoremmilta jäseniltä. Sunnuntaiaamun kulutimme pakkaamiseen ja siivoamiseen. Onneksi ehdimme myös pitämään hauskaakin leikkien muodossa. Ehdimme tehdä myös saareen oman vedenkirkkaus mittarin, jonka kautta pystymme tutkimaan tarkemmin kotirantojemme vesien puhtautta. Eväsleipien jälkeen keräsimme loput tavaramme ja hyvästelimme saariston tukikohtamme tältä vuodelta. Majarakennusprojektin myötä saimme taas yhden lukemattomista syitä palata sinne taas ensi kesänä.
Kuvia kesäiseltä saaristomereltä 9
Yksityyppivene esittely Hai-vene Kalle Lövgren Yksi mertemme kaunisrunkoisimmista veneistä on Haivene, josta kerron tässä lehdessä. Aikaisemmin 1900-luvun alkupuolella oli suurin osa suomalaisista köliveneistä yksityyppisiä: Tämä teki niistä kalliita. Noin ollen suurimmalla osalla väestöstä ei ollut varaa purjehtia. Harmi sinäänsä, koska mikäli suomalaisilla olisi ollut historiassa mahdollisuus viettää enemmän aikaa vesillä, olisi meillä varmasti tällä hetkellä vielä vahvempi veneilykulttuuri. Onneksi toimeen tarttui 1920-luvun lopulla Gunnar L. Stenbäck. Hän oli huomannut ongelman, joka esti väestöä pääsemästä purjehtimaan. Stenbäckin ideana oli luoda vene, joka olisi helppo purjehtia, merikelpoinen sekä saaristomerelle sopiva. Näin syntyi Hai-vene, jonka pienen purjepinta-alan ansiosta oli helppo hallita ja matalan syväyksen takia se sopi myös saaristomeren karikkoisille vesille. Hai-vene tuli markkinoille vuonna 1931 ja se löi läpi välittömästi. Veneitä valmistettiin ja myytiin paljon 1930- ja 1940-luvulla, jopa sota-aikana. Valmistus taantui kuitenkin hieman 50 60-luvulla kansanveneen ja H-veneen syrjäyttäessä Hai-venettä. Valmistus on kuitenkin jatkunut vähäisenä tähänkin päivään saakka. Hai-veneitä valmistetaan nykyään myös lasikuidusta, kun ennen runko valmistettiin männystä ja köli raudasta. Vene on kaikki nämä vuosikymmenet pysynyt samanlaisena. Ainoastaan purjepinta-alaa on muutamaan otteeseen suurennettu. Hai-veneellä järjestetään myös kisoja ja regattoja. Se on loistava valinta retki- sekä kilpailukäyttöön. Erityisesti kilpailukäyttöön on suunniteltu nykyaikaisempi Hai 2000, joka valmistettu uusimpia valmistusmenetelmiä käyttäen, minkä lisäksi purjepintaala on huomattavasti alkuperäistä suurempi. Venettä on kuitenkin muutettu niin vähän, että myös perinteisen Hain voi rikata Hai 2000:nnen luokkasääntöihin, vaikka Hai 2000 on kuitenkin käytännössä eri vene. 10
Majakat Merenkulun turvaajat Juho Kankare Yle TV1 on näyttänyt jo monen kuukauden ajan ohjelmistossaan lyhyitä katsauksia Suomen majakoiden historiasta ja nykyisestä tilasta. Tämän artikkelin päätin omistaa samalle aiheella, että kaikki lippukuntalaiset pääsisivät edes vähän tutustumaan saaristoidemme ja rannikoidemme historiallisiin kohteisiin. Alussa käydään läpi majakoiden historiallista kehitystä ja lopussa kiinnittäen huomio Suomen majakkajärjestelmän syntyyn aina vuoteen 1907. Majakoiden lyhyesti historiasta Ihminen on oppinut merenkäynnin salat jo 60 000 vuotta sitten. Ajan kuluessa ja merenkäynnin muuttuessa yhä tärkeämmäksi liikkumismuodoksi, veneiden turvallinen perille pääsy piti mahdollistaa jollain keinolla. Kysynnän syynä, kuten usein ihmiskunnan historiassa, taloudelliset syyt pakottivat muinaiset korkeakulttuurit turvaamaan omat taloudelliset intressinsä. Olivathan vesitiet nopeimpia keinoja kulkea paikasta toiseen. Navigaatiojärjestelmistä tähän ongelmaan ei pystytty löytämään ratkaisuja. Vaikka jo 3000 eaa. monissa korkeakulttuureissa oli varsin kehittyneitä tähtiin perustuvia navigaatiojärjestelmiä, eivät ne kuitenkaan sopinett karikkoisille vesille ti perille. Tästä voidaan katsoa majakan kehityksen alkaneen. Nykyisen majakka sanan käsityksen muotonsa se sai, kun antiikin (800 eaa. 500 jaa.) kreikkalaiset ja roomalaiset alkoivat rakentaa varta vasten rakennuksia, joiden huipuille tuli asetettiin palamaan. Aluksi palamisessa käytettiin puuta luonnollisena polttoaineena. Myöhemmin käyttöön otettiin kirkkaammin palavaa öljyä. Palamisreaktioista syntynyttä valoa pystyttiin myös suuntaamaan peilien avulla, mikä mahdollisti keksinnön käytön myös erilaisten karikoiden ja matalikoiden ilmoittamisessa laivoille. Samalla katsotaan myös syntyneen majakanvartioiden ammattikunta. Aina historian kuuluisimmasta majakasta; Faroksen majakasta lähtien; on näiden korkeiden rakennelmien merkitys ollut tärkeä, täysin ollen sidoksissa merenkäynnin merkitykseen kaupankäynnissä. Kaupankäynnin katsotaan kiihtyneen uudestaan sydän keskiajalla 1100-luvulta alkaen. Merenkäynnin vilkastuessa vanhoja antiikin aikaisia majakoita otettiin taas käyttöön ja samalla rakentamaan uusia turvatakseen rannikoilla purjehtivia aluksia. Suurin ponnistus tapahtui etenkin perustuksien kestävyyden suunnittelussa. Tämän kehityksen huippu saavutettiin 1800-luvun alussa, kun englantilainen arkkitehti Robert Stevenson suunnitteli haastavissakin luonnonolosuhteissa pärjäävän Bell Rock Lighthouse nimisen majakan Skotlantiin. Tämän vuoksi majakoita alettiin käyttää pimeänavigoinnin apuna, jotta laivat pääsisivät turvallises- Kaksi tärkeää majakoiden kehitystä koskevaa rakennusta. Faroksen majakka vas. ja Bell Rock Lighthouse 11
Kehitystä tapahtui myös majakoiden valaistuksessa. Puu säilytti pitkään asemansa polttoaineena, jonka palamisreaktioista syntynyttä valoa tehostettiin taas peilien avulla. Lähi-idässä käytettiin jo keskiajalla öljyä majakoiden valaisemiseen. Vasta 1800-luvulla majakoita alettiin valasita tekniikan kehityksen myötä kaasun avulla. Viimeisin mullistava kehityksen askel tapahtui 1900-luvun alussa, kun ruotsalainen Gustaf Dalén kehitti aurinkoventtiilin, joka mahdollisti kaasuvalomajakoiden ja poijujen automatisoinnin. Tästä luonnollisena jatkumona oli järjestelmien sähköistäminen 1900-luvun puolivälissä. Suomen majakoiden historia vuoteen 1907 asti Suomen historiassa merenkäynnillä on aina ollut suuri vaikutus etenkin liikenne yhteytenä Ruotsiin ja kaupankäynnin kannalta. Tämä takia myös Suomessa oli jo paljon vakituisia paikkoja Ruotsin vallan lopussa, minne sytytettiin kokkoja pimeällä purjehtimisen turvaksi. Varsinaista intoa ja varoja ei kuitenkaan Ruotsin valtakunnasta löytynyt. 1500 1700-luvuilla valtakuntaan rakennettiin vähän yli kymmenen majakkarakennusta vain tärkeimpien kauppareittien varteen. Näistä ainoastaan yksi rakennusprojekti sijoittui Suomeen, joka tuona aikana oli menettänyt merkitystään valtakunnan osana 1600 1700-luvun Ruotsissa, joka eli omaa Itämeren herruuskauttaan vielä tuolloin. Vasta 1700-luvun lopussa Suomen merkitys rajamaana korostui taas hävittyjen sotien myötä ja rajalinjan työntyessä lähemmäs pääkaupunki Tukholmaa. Etenkin Suuren Pohjan sodan (1700 1721) ja Hattujen sodan (1741 1743) jälkeen Suomen asema rajamaana korostui entisestään. Tämä näkyi esimerkiksi Svartholman ja Viaporin merilinnoitusten rakentamisena. Samoihin aikoihin myös alkoivat ensimmäiset Suomeen rakennettavan majakan rakennustyöt. Majakka päätettiin rakentaa Utön paljaille kalliosaarille, jotka oli kautta merenkäynnin historian tunnettu Saaristomeren ulkoportteina. Varhaisimmat merkit tästä ovat 1200-luvuilla kivistä kootun rakennelman jäännökset. 1500-luvulla saarille oli jo pystytetty masto, jonka päässä oli tynnyri. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut kovin kestäväksi ratkaisuksi, mistä alkoivat vaatimukset saada saarelle oma majakka. Virallinen aloite 1808 1809, kun venäläiset räjäyttivät sen ja vievät kiviä omiin rakennustarpeisiinsa. Tilalle rakennettiin 1814 uusi rakennus, jota on käytetty nykyään saarelta löytyvän Utön majakan perustuksina. Suomen majakoiden rakennusbuumin voidaan katsoa alkaneen siis vasta Venäjän vallan alaisuudessa. Ruotsin vallan ajalta majakoita rakennettiin vain kaksi: Utön (1753) ja Rönnskärin majakka (1800). Molemmilla rakennusprojekteilla oli taloudelliset tavoitteet: Intendentin konttorissa 1820-luvulla laadittu paranneltu akvarellipiirustus Broddin suunnittelemasta Isokarin majakasta. (kansallisarkisto) saatiin aikaiseksi 1724. Isovihan ja valtakunnan huonon taloustilanteen vuoksi projekti saatiin päätökseen vasta 1753. Utön ensimmäinen majakka kuitenkin tuhoutui Suomen sodassa vuosina turvata merenkulku hankalan saariston läpi aikakautensa merkittäviin tapulioikeudet (oikeus käydä ulkomaankauppaa) omaaviin kaupunkeihin, jotka näissä tapauksissa olivat Turku ja Helsinki. Kaikki 12
tämä oli kytköksissä aikakautena vallitsevaan merkantilistiseen kauppapolitiikkaan. Venäjän vallan aikana (1809 1917) sanottava, että Suomen senaatti oli pyrkinyt turvaamaan pääväylien turvallisuuden rakennuttamalla jo majakoita ennen 1860-lukua. Ne olivat kuitenkin pääosin vain Poikkeuksena tästä voidaan kuitenkin mainita Isokarin majakka, joka sai nykyisen kivisen muotonsa jo ennen buumia. Majakoiden rakentamisen venyminen 1860-luvun jälkeiselle ajalle on myös perusteltu Krimin sodalla ja nälkävuosilla, jotka venyttivät rakennustöiden aloittamista etenkin Perämerellä. Vuosien 1860 1906 välisenä aikana Suomeen rakennettiin kymmenen majakkaa. Vuonna 1907 valmistui Pohjoismaiden korkein majakka Bengtskäriin, mitä voidaan pitää Suomen majakka buumin viimeisenä mestariteoksena. Lähteet: Bengtskärin majakan harjannostajaiset 11.8.1906 (kansallisarkisto) Laurell Seppo, Valo merellä Suomen majakat 1753 1906. John Nurmisen Säätiö 2009 Suomen suuriruhtinaskunnan Senaatti pieniä puisia valaistuja pooke- http://www.narc.fi/valomerella/ ja etenkin sen alaisuudessa ja, joiden tilalle alettiin rakentaa toiminut valtiovaraintoimikunta rakennuksia vasta 1860-luvulla. pyrki rahoittamaan aktiivisesti rahoittamaan liberalististen talouspoliittisten aatteiden mukaisesti parempia liikenne oloja maahan 1860-luvulta lähtien. Tämä näkyi esimerkiksi tieverkoston laajennus- ja parannustöinä. Parhaimpana osoituksena uusien tuulien puhaltamisesta voidaan nähdä Helsinki-Hämeenlinna välisen junaradan valmistuminen vuonna 1862 lähes täysin suuriruhtinaskunnan rahoituksella, koska tuolloin ainoastaan senaatilla oli varoja tämän kaltaisiin rakennusprojekteihin. Sama tarina oli käytännössä valtaosalle Suomen majakoista. Pohjoismaiden korkein majakka Bengtskär nykypäivänä Tätä ennen on kuitenkin 13
Purjehdusvuorokaudet 14 s/y Jotunheim 2014 s/y Jotunheim yht SY Puhuri 2014 s/ypikkumusta + s/y Puhuri yht Aaltonen Vesa 40 Alajoki Kai 71 17 Fredriksson Petri 45 Förbom Wisa 4 16 5 Gaye Adam 14 28 2 2 Glader Otto 3 90 1 55 Grefberg Sammy 53 Holsti Lauri 149 Huuskonen Tatu 67 6 Huuskonen Topi 7 96 18 Itälä Eero 26 8 Ivanoff Anton 4 Jokinen Ossi 1 1 Joutsenvirta Luukas 2 3 Kaaria Tatu 86 25 Kaikkonen Samuli 25 Kalliala Joel 3 Kalliomäki Antti 31 Kalliomäki Ville 19 13 Kankare Juho 1 90 3 Kartemo Matias 7 13 Kettinen Sami 73 Kivinen Teemu 3 31 24 Koivisto Anna 11 14 4 Koivisto Niilo 18 116 21 68 Kurkilahti Jetro 13 13 Laaksonen Anton 3 Laaksonen Heikki 48 22 Laiho Jani 5 3 Laine Mikko 14 169 49 Lehtinen Leevi 2 5 Lehto Anssi 10 262 63 Lietzén Erkki 236 Lindroos Elias 1 2 Linke Nico 4 59 4 Litja Aleksi 3 3 Liukkonen Joonas 1 Liuksila Timo 110 1
s/y Jotunheim 2014 s/y Jotunheim yht SY Puhuri 2014 s/ypikkumusta + s/y Puhuri yht Loponen Jenni 18 30 5 Lumikangas Mikko 2 112 15 Lundelin Tuukka 36 Lundelin Veikka 8 16 1 1 Lövgren Kalle 13 59 7 37 Malmberg Janne 99 8 Manner Lauri 200 45 Manner Markus 211 22 Martin Esa 102 Mattila Ilkka 54 11 Mattila Samppa 5 190 3 Mäenpää Sami 1 Mäkelä Johannes 7 7 Mäkinen Timo 24 155 1 103 Mäkinen Tuomas 1 51 18 Nieminen Lauri 11 95 28 40 Ojala Akseli 5 Paajanen Matti 107 Pernaja Petteri 54 12 Pikka Janne 8 0 Preston Kim 4 9 Prusila Iiro 86 3 37 Pääkkönen Jarno 259 Ranta Tuukka 6 Ranta Vilho 3 Rautavirta Niilo 4 20 1 1 Riihimäki Heikki 10 14 Riuttamäki Oscar 6 6 2 2 Roslöf Janne 75 Rusi Miikka 2 11 Ruutu Henrik 1 104 37 Salonen Max 8 9 Seespuro Sakari 14 Seppälä Arttu 7 19 9 Seppälä Roope 7 20 9 Sillman Roni 9 Siltanen Johannes 5 28 3 12 Sinisalo Crista 11 13 Soini Niko 1 1 5 5 Soinio Olavi 1 Stenberg Antti 305 15 Ström Andreas 7 12 3 Tuomaranta Niilo 5 16 5 6 Vainio Juho 12 152 1 34 Vairio Santeri 1 114 12 35 Vesanto Klemetti 6 Virtanen Jesse 5 15
KOLUMNI Telakkatouhu Viittaamme usein venhoihimme, Jotunheim ja Puhuri, morsiamina ja neitoina, joten lienee sopivaa verrata tulevan talvikauden vaativan jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Ensilumi herätti insinöörin kesämuisteloista, ja kotikaupunkimme loskaiset kadut antoivat viimeisen vahvistuksen talven tulosta. Onneksi tuli vaihdettua viimein ne nastat alle - ajatuksen jälkeen seuraavana lensi lämmin ajatus Rymättylän telakointipalvelun kentällä talviuntaan uinuville purjeveneillemme. Peittämisten myöhäinen ajankohta aiheutti pelon lumisateen säestämästä pressun virittämisestä, mutta onneksemme turhaan. Kulunut kesä oli perinteikäs partiopurjeveneen kesä; monta mailia, monta keliä, uusia kokemuksia. Noston lähentyessä molemmat veneet olivat selvästi levon tarpeessa, ja jälleen on jos jonkinlaista henkilökohtaista huoltoa kummallekin venholle luvassa ennen ensi kautta. Uutena asiana tarjoamme veneillemme uusia huoltajia. Kolme 16-vuotiasta persoonallisesta toiminnastaan tunnettua kaveria; Arttu, Andreas ja Roope ovat hypänneet partioveneen ylläpidon Timo Mäkinen mukaansatempaavaan ja vapaaaikaongelmat karkottavaan maailmaan. Toimen oppiminen vaatii altistusta kaikelle veneisiin liittyvälle, joten nämä sällit ovatkin olleet mukana syksyn aikana niin veneen tyhjennyksessä, tavaroiden lajittelussa, venemessuilla sekä nostoissa mastojen laskuja myöten. Näissä tehtävissä pojat ovat toimineet sekä itsenäisesti johtajuutta harjoitellen, että ohjeistettuina. Suorituksia pyydän arvioimaan kasvu-perspektiivistä, sillä kukin joutui tekemään asioita joita ei ollut koskaan ennen tehnyt. Uskon vakaasti, että nämä nuoret tulevat olemaan miltein huollon ammattilaisia muutaman vuoden päästä. Talven aikana jatkamme veneiden sisustan ja tekniikan huoltoa ja ylläpitoa niin itse veneellä kuin kolollakin. Mainittakoon, että huoltotoimiin on tähän mennessä lukeu- 16
tunut mm. 12V-> 1,25V jänniteregulaattori piirin rakentaminen pentterin ilmanvaihdon tehostamiseksi. Tässä oppimaan pääsi Kalle Lövgren, perjantai-iltana telakalla vietetyn 4 tuntia kestäneen volttimittariremontin ohessa. Kesällä esiin noussut epäkohta johti Ylex:n Parasta ennen tahdittaman brainstormin jälkeen seuraavana päivänä Triopak:in tiskille. Lukijat voivat sitten kesällä tutustua uuteen toimintoon pentterin kattovalossa. Vanhana veneemme saavat edelleen nauttia allekirjoittaneesta ja Puhurin vastaavasta kipparista, Niemisen Laurista. Pyrin parhaani mukaan altistamaan Lauria poikien koulutukselle ja poikia koko kalustolle mentoreitaan myöten kaikkine vivahteineen. Hidas marssi toivottavasti vie varmemmin perille. Aika ajoin täytyy muistuttaa miksi tätä hommaa oikein tehdään. Sitä tehdään siksi, että lippukunnalla olisi toimintaedellytykset kaluston puolesta. Siksi, että nuoret miehenalut löytäisivät itsevarmuutta oppien tekemään asioita itse. Siksi, että luodaan pitkäjänteisen koulutuksen peruskiviä näiden 16-vuotiaiden takaraivoon, hyödynnettäväksi elävässä elämässä. Lainattuna on se vaikein. Olemme ottaneet lainaan nuorten ja vähän vanhempien jätkien aikaa. Mikä olisi ihmiselle kalliimpaa? Aika. Tämä laina on kyselemättä käytetty henkisen pääoman kasvattamiseen, kokemusten luomiseen sekä mahdollisuuksien tarjoamiseen. Taloustilanne ei määrittele korkoa, vaan sen tekee näistä nuorista kukin ihan itse. Kokeeko saaneensa enemmän kuin mitä antoi, vai päinvastoin? Vanhemmat, kannustakaa nuorianne kokeilemaan miten se hitsipuikko pysyykään kädessä, tai miten se mastonnostolenkki kannattaa sitoa. Harrastaa voi niin tohtori kuin levyseppäkin. 17
Perheretki saareen Puhurisaaresta on kuultu paljon tarinoita. Paikka on selvästi todella tärkeä niin isoille kuin pienillekin Puhurin Pojille. Muutamien poikien vanhemmille on näytetty saari veneellä ohi ajaessa. Vaan harvassa ovat ne perheenjäsenet, jotka ovat päässeet tutustumaan tähän ihmesaareen. Kun ilmoitus vanhempainkerhon järjestämästä koko perheen retkestä tuli, oli selvää että me lähdemme mukaan. Isoveli halusi esitellä paikan pikkuveljelle. Kävi kuitenkin niin, että flunssa yllätti partiolaisemme ja reissuun lähdettiin ilman häntä. Kokoonnuimme kolon pihalla ja yksi auto saatiinkin jätettyä sinne. Ajettiin jonossa yhteysrantaan läpi kauniin, ruskan värittämän saaristomaiseman. Oton turvallisella kyydillä päästiin lyhyelle merimatkalle lasti kerrallaan. Saaressa oli reippailla vanhempainkerhon aktiiveilla kaikki valmiina ja heti kävi kutsu maukkaalle hernekeitolle. Monelle maistui kaksi annosta. Joukon nuorimmaiset ruokailivat sisällä mökissä. Pöydän ääressä selvisi, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaksi ruokailijoista aloittaa samassa sudenpentulaumassa kahden vuoden päästä ja kaksi neljän vuoden päästä. Maailman parhaiden puhurilettujen nauttimisen jälkeen päästiin ainutlaatuiselle tutustumikierrokselle, jolla kuultiin mielenkiintoisia tarinoita saaren historiasta sekä nykymenosta. Tutustuttiin tärkeisiin paikkoihin ja rakennuksiin, joista viimeiseksi poikien ylpeyteen: lähes valmiiseen saunaan. Kierros sujui niin hienosti, että Otto voisi harkita matkaoppaan uraa vaikkapa sivubisneksenä. Minulta meni valitettavasti osa tarinoista ohi, koska nuorin lapseni oli kovin innostunut luontoparkourista ja jouduin juoksemaan hänen perässään. Oli hiuskarvan varassa, ettei poika liukunut Kokkokalliolta mereen asti. (Onnea vaan tulevalle laumanjohtajalle!) Aika kului kuin siivillä kauniissa ja lämpimässä syyssäässä. Saaren korkeimmalta kohdalta kuului tasainen pauke - sudenpennut rakensivat puumajaa. Tulevat sudenpennut ymmärsivät ottaa päälleen pelastusliivit ja pääsivät vapaammin tutustumaan toisiinsa ja tutkimaan yhdessä kaikki saaren salareitit. Nuotiomakkara maistui ja aikuisillakin riitti juttua. Nyt tiedämme, miksi Puhurisaari on niin hieno paikka. Jos laskin oikein, mukana oli 13 huoltajaa (järjestävät vanhempainkerholaiset mukaanluettuina), kolme sudenpentua, kolme vanhempaa Puhurin Poikaa, neljä tulevaa Puhurin Poikaa sekä yksi sudenpentu Nuotiotytöistä ja toinen Auran Tytöistä. Kaikilla tuntui olevan kivaa. Iso kiitos vanhempainkerholaisille ja isoille pojille hienosta päivästä! Salla Gaye (Adamin äiti) 18
19
Äitikerhon kuulumisia Äitikerho on tänä vuonna kokoontunut kerran kuukaudessa kololle pohtimaan miten voisimme auttaa poikia heidän hienossa harrastuksessaan. Ideoita rahan keräämiseen on lennellyt ilmassa monenlaisia, osa on jouduttu torpedoimaan liian vähäisen äitimäärän takia ja osa siksi että ne ovat mahdottomia toteuttaa. Olemme kuitenkin onnistuneet hankkimaan rahaa poikien toiminnan tukemiseksi kirpputorilta ja myyjäisistä, sekä joulukortti-, keksi- ja karamellimyynnillä. Äitikerho kiittää kaikkia jotka ovat tuoneet kololle tavaroita kirpputorilla myytäväksi. Erityiskiitos kaikille, jotka ovat ostaneet ja myyneet keksejä, karkkeja ja joulukortteja. Tästä myynnistä saamme suurimman osan käytettävissä olevista varoista. Tänä vuonna olemme tukeneet poikien toimintaa mm. seuraavalla tavalla. - Muonitimme poikien tulevaisuusseminaarin. - Hoidimme marssileivät kololle partiomarssilta palaaville marssijoille. - Olemme hankkineet saaren uuteen uljaaseen hirsirakennukseen patjat ja tyynyt, sekä verhoilleet vanhan sohvan, joka toimii nyt myös makuupaikkana hirsirakennuksessa. - Ompelimme uusia partiohuiveja. - Hankimme kololle tietokoneen, vanhan lopetettua toimintansa. Järjestimme kokoperheen syysretken Puhurisaareen. Kaikkihan me olemme kuulleet juttuja tästä saaresta. Ensimmäisten sudaripurhehusten jälkeen tämä mystinen paikka on vähän väliä mukana jutuissa partiosta. Meille heräsi äitikerhon kokouksessa ajatus, vanhemmat haluavat varmasti päästä näkemään paikan, josta kaikki nämä tarinat kertovat ja joka on tärkeä kaiken ikäiselle partiolaiselle. Retkelle lähti mukaan innostuneita vanhempia, sisaruksia ja tietysti partiolaisia - esittelemään tätä mystistä saarta. Kiitos kaikille mukana olleille, teitte päivästä onnistuneen! Tule mukaan toimintaamme ja tuo uusia ideoita. Tava taan kololla torstaina 29.1.2015 kello 18:30. 20