999 UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUS - MONISTEITA 160 VESIOSUUSKUNNAN ABC Matti Heino, Pentti Vanhala, Kirsi Vilonen ja Hanna Yli-Tolppa Uudenmaan ympäristökeskus Helsinki 2005
2 Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota Uudenmaan ympäristökeskuksen virallisena kannanottona. Julkaisutilaukset: Uudenmaan ympäristökeskus / tiedotus PL 36, 00521 HELSINKI puh. 020 490 101 fax 020 490 3200 e-mail: kirjaamo.uus@ymparisto.fi ISBN 952-463-091-5 (nid.) ISBN 952-463-092-3 (pdf) ISSN 1238-7185 Taitto: Callide/Terttu Halme Painopaikka: Edita Prima Oy, Helsinki 2005
3 SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT 9 JOHDANTO 10 MÄÄRITELMIÄ JA KÄSITTEITÄ 13 KIRJALLISUUTTA 16 LAINSÄÄDÄNTÖÄ 18 INTERNETOSOITTEITA 19 OSA 1 VESIOSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN 21 SISÄLLYSLUETTELO 23 1 NYKYTILANNE 25 1.1 Ongelmat 25 1.1.1 Talousveden vähyys ja huono laatu 25 1.1.2 Kiinteistökohtaisen jätevesienkäsittelyn puutteet 26 1.1.3 Maankäytön aiheuttamat ongelmat 27 1.2 Jätevesien ympäristövaikutukset 27 1.3 Vesihuoltoratkaisujen taloudellisuus 28 2 ALUSTAVAT TOIMENPITEET 28 2.1 Yhteinen vesihuolto? 29 2.2 Työryhmän eli puuhamiesten tehtävät 30 2.3 Yhteydet kuntaan ja alueelliseen ympäristökeskukseen 31 2.4 Halukkuuden selvittäminen ja kyselyt 32 2.5 Esisuunnittelu 34 2.5.1 Kustannusvertailut 35 2.6 Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman huomioon ottaminen 35 2.7 Liittämiskohta 36 2.8 Mahdolliset avustukset ja niiden vaikutukset hankkeeseen 37 2.8.1 Kuntien avustukset 37 2.8.2 Alueellisen ympäristökeskuksen avustukset 37 2.8.3 TE-keskusten ja maakunnan liittojen myöntämät avustukset 38 2.9 Tiedottaminen ja markkinointi 39 2.10 Toimintastrategia 40 2.10.1 Elinkaari 41
4 3 VESIOSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN 42 3.1 Sääntöjen laatiminen 43 3.2 Vesiosuuskunnan perustava kokous 43 3.3 Hallituksen valinta 44 3.4 Hallituksen tehtävät ja vastuu 45 3.5 Perustamisilmoitus ja rekisteröinti 46 3.6 Arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen 46 3.7 Korvaukset maanomistajille 46 4 RAKENTAMISHANKKEEN KÄYNNISTÄMINEN 47 4.1 Päätökset 47 4.2 Tehtäväluettelot, työryhmien perustaminen, tehtävien jakaminen ja toimenpidevastuut 48 4.3 Alustava aikataulu 49 4.4 Suunnittelu ja rakentaminen 49 4.5 Tiedottaminen 50 5 YHTEISTYÖOSAPUOLET 50 5.1 Kunta 50 5.1.1 Tekninen toimi 50 5.1.2 Ympäristönsuojeluviranomainen 51 5.1.3 Terveydensuojeluviranomainen 51 5.1.4 Maankäyttö ja rakennusvalvonta 52 5.2 Alueella toimiva vesihuoltolaitos 53 5.3 Maanomistajat 53 5.4 Alueellinen ympäristökeskus 54 5.5 Muut viranomaiset 54 LIITTEET 1 Verkostorakenteiden keskimääräisiä rakentamiskustannuksia 56 Verkostorakenteiden keskimääräisiä käyttö- ja huoltokustannuksia 56 2 Vesiosuuskunnan perustavan kokouksen asialista 57 3 Vesiosuuskunnan mallisäännöt 58 4 Perustamisilmoituslomake 69 OSA 2 KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS 77 SISÄLLYSLUETTELO 79 6 SUUNNITTELU 81 6.1 Hankintamenettely 81 6.2 Suunnitelmien sisällöstä päättäminen ja sunnittelutarjouspyyntö 81 6.3. Suunnittelijan valinta 84
5 6.4 Suunnittelun ohjaus ja suunnittelun tulosteet 84 6.5 Vesihuoltojärjestelmien tavoitteet, vaihtoehdot ja valinta 86 6.5.1 Jätevesien käsittelyratkaisut 87 6.5.2 Toteutusvaihtoehdot 87 6.5.2.1 Alueellisen vesihuoltolaitoksen palveluiden käyttäminen 87 6.5.2.2 Vesiosuuskunnan omat laitokset ja verkosto 87 6.6 Yhteistyö asukkaiden kanssa 88 6.7 Kiinteistöjen liittymissopimukset 89 6.8 Johtoalueen käyttöoikeussopimus, rasite ja luvat 89 6.8.1 Käyttöoikeussopimus maanomistajalta 89 6.8.2 Maa-alueen vuokraaminen tai ostaminen 90 6.8.3 Alituspäätös (Tiehallinto, kunta, tiekunta, Ratahallinto-keskus) 90 6.8.4 Vesistön alituslupa (ympäristölupavirasto) 90 6.9 Kiinteistötekniikka 90 6.9.1 Tuulettaminen 90 6.9.2 Paineenalennus ja paineenkorotus 91 6.9.3 Kiinteistökohtainen jätevedenpumppaamo 92 6.10 Rakentamisalueen ja verkoston määrittely 92 7 RAHOITUS, AVUSTUKSET, TUET JA LAINAT 93 7.1 Kustannusarviot 93 7.2 Pitkän aikavälin budjetti ja rahoitusedellytykset 93 7.3 Avustukset ja tuet 95 7.4 Lainasopimukset 96 8 RAKENTAMINEN 96 8.1 Suunnitelmien sopivuus urakkakilpailuun 96 8.2 Kilpailuttaminen 96 8.2.1 Urakan rajaus 97 8.2.2 Urakka-ajan määrittely 97 8.2.3 Tarjoajien valinta 98 8.2.4 Tarjousaika 98 8.2.5 Tarjousten vastaanotto 98 8.2.6 Tarjousten voimassaolo 98 8.2.7 Tarjousten käsittely ja vertailu 98 8.2.8 Tarjouksen hylkääminen 99 8.2.9 Tarjouksen hyväksyminen ja urakkasopimus 100 8.3 Laadun valvonta 100 8.4 Kelpoisuuskirja 102 8.5 Työn hyväksyminen ja vastaanottotarkastus 102 8.6 Vakuudet 103 9 KÄYTTÖÖNOTTO 104 9.1 Verkostojen käyttöönotto 104 9.2 Jätevedenpumppaamon ja paineenkorotusaseman asennustarkastus ja käynnistäminen 104
6 9.2.1 Käytön ja huollon koulutus 105 9.3 Vesimittarin asennus ja lukeminen 106 9.4 Kiinteistön omistajien neuvonta 107 10 TOIMINTA-ALUEEN MÄÄRITTELY 108 10.1 Yleistä 108 10.2 Neuvottelu toiminta-alueesta kunnan kanssa 109 10.3 Esitys toiminta-alueeksi 109 10.4 Hyväksyminen 109 10.5 Velvollisuudet ja oikeudet toiminta-alueella 110 LIITTEET 5 Liittymissopimus 111 6 Johtoalueen käyttöoikeussopimus 113 7 Vesistönalituslupahakemus 117 8 Tiehallinnon alituslupahakemus 120 9 Tiehallinnon alituslupa 121 OSA 3 ISÄNNÖINTI JA YLLÄPITO 125 SISÄLLYSLUETTELO 127 11 ISÄNNÖINTI 128 11.1 Vesiosuuskunnan tehtävien hoito 128 11.1.1 Osuuskuntakokouksen tehtävät 128 11.1.2 Hallituksen tehtävät 129 11.1.3 Toimitusjohtajan tehtävät 129 11.1.3.1 Toimitusjohtaja ja hallitus 130 11.1.3.2 Toimitusjohtajan hallintotehtävät 130 11.1.3.3 Toimitusjohtaja ja asiakkaat 131 11.1.3.4 Toimitusjohtajan tekniset tehtävät 131 11.2 Budjetti 131 11.3 Kustannusten hallinta 132 11.4 Kirjanpito 132 11.5 Sopimukset 134 12 VESIHUOLTOLAITOKSEN VELVOLLISUUDET 134 12.1 Talousveden toimittaminen ja laatu 134 12.2 Tarkkailu ja tiedottaminen 135
7 13 YLLÄPITO 136 13.1 Huolto-ohjelma 136 13.2 Huolto ja seuranta 137 13.2.1 Verkostojen huolto 137 13.2.2 Paineviemäröinnin huolto 137 13.2.3 Laitteiden seuranta 138 13.2.4 Mittariluenta 138 13.3 Vikapäivystys 138 13.4 Huoltosopimukset 139 13.5 Laitteiden käytön neuvonta 140 LIITE 10 Tarkistuslista ja käyttöönotto 141 OSA 4 MUUTOKSET VESIOSUUSKUNNAN OIKEUDELLISESSA ASEMASSA 143 SISÄLLYSLUETTELO 145 14 VERKOSTON LIITTÄMINEN OSAKSI TOISEN VESIHUOLTOLAITOKSEN VERKOSTOA 146 14.1 Yleistä 146 14.2 Yhteistoimintasopimus toisen vesihuoltolaitoksen kanssa 147 15 OSUUSKUNNAN PURKAMINEN TAI LAKKAUTTAMINEN 148 15.1 Yleistä 148 15.2 Osuuskunnan muuttaminen osakeyhtiöksi 148 15.3 Osuuskunnan purkaminen selvitystilan kautta 150 15.4 Toiminta purkamisen jälkeen 152 16 OSUUSKUNTIEN SULAUTUMINEN JA JAKAUTUMINEN 152 16.1 Yleistä 152 16.2 Sulautumistavat 153 16.3 Sulautumissuunnitelma 154 16.4 Täytäntöönpanolupa 154 17 OSUUSKUNNAN JAKAUTUMINEN 156 KUVAILULEHDET 157
8
9 ALKUSANAT Vesiosuuskunnan ABC-julkaisun tavoitteena on olla mahdollisimman käytännönläheinen opas vesiosuuskunnan perustamista suunnitteleville asukkaille, suunnittelijoille sekä kuntien ja alueellisten ympäristökeskusten työntekijöille. Opas täydentää osaltaan Pellervo-Seuran osuuskuntaopasta, jossa on annettu neuvoja ja opastusta osuuskunnan hallinnollisiin asioihin. Julkaisun ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Suomen kuntaliitto sekä Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. Työryhmän työskentelyä on ohjannut ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut osastopäällikkö Marketta Virta Uudenmaan ympäristökeskuksesta. Muina jäseninä työryhmässä ovat olleet Minna Hanski maa- ja metsätalousministeriöstä, Jaakko Sierla maa- ja metsätalousministeriöstä, Karl-Erik Blomgren Suomen kuntaliitosta, Anneli Tiainen Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä, Mika Rontu Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä, Ilkka Juva Uudenmaan ympäristökeskuksesta, Jyrki Lammila Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta sekä Esa Pekonen Etelä-Savon ympäristökeskuksesta. Uudenmaan ympäristökeskus on tilannut julkaisun Infratec Oy:ltä, jossa kirjoittajina on toiminut työryhmä Matti Heino, Pentti Vanhala, Kirsi Vilonen ja Hanna Yli-Tolppa. Työryhmä on työnsä aikana saanut lukuisia hyviä kommentteja ja neuvoja. Nämä kaikki on pyritty huomioimaan julkaisussa. Kirjoittajat kiittävät niitä kaikkia avuliaita asiantuntijoita, joiden ansiosta opas on saatu valmiiksi ja julkaistua. Työn aikana järjestettiin Vesiosuuskunnan ABC-seminaari, jossa käytiin vesiosuuskunta-asioista ansiokas keskustelu. Kiitokset kuuluvat myös kaikille seminaariin osallistujille. Erityisen kiitoksen ansaitsee ohjausryhmän puheenjohtaja Marketta Virta, joka ansioituneesti luki läpi kaiken kirjoitetun aineiston ja sai sen muutettua järkevään ja luettavaan muotoon niin, että siitä on jatkossa lukijoilleen entistä enemmän apua. Helsingissä 2. päivänä toukokuuta 2005 Matti Heino Hanna Yli-Tolppa
10 JOHDANTO Osuuskunnilla on Suomessa pitkä historia. Ensimmäiset vesiosuuskunnat on perustettu jo 1900-luvun alussa. Ensimmäinen rekisteröity vesiosuuskunta sijaitsee Tampereen Pispalassa ja se on perustettu vuonna 1907. Vesiosuuskuntatoiminta oli alkuaikoina vilkkainta Pohjanmaalla. Syksyllä 2004 Suomessa oli noin 950 vesiosuuskuntaa. Uusi vesihuoltolaki on tullut voimaan 1.3.2001. Myös vesiosuuskunnat ovat vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia silloin, kun liittyjiä on vähintään 50 asukasta, tai silloin, kun vedenkulutus tai jätevesimäärä on yli 10 m 3 vuorokaudessa. Tällöin osuuskunnilla on vesihuoltolain mukaiset oikeudet ja velvoitteet. Vesihuoltolain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveellistä ja muutenkin moitteetonta talousvettä sekä terveydenja ympäristönsuojelulakien mukainen viemäröinti. Vesihuoltolaissa on tarkasti määritelty vastuut vesihuollosta: Kunnilla on vastuu vesihuollon yleisestä kehittämisestä. Lisäksi kunnan tulee yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten kanssa tehdä alueensa kattava vesihuollon kehittämissuunnitelma ja pitää se ajan tasalla. Kunta huolehtii myös siitä, että tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin vesihuollon palvelun järjestämiseksi. Vesihuoltolaitos huolehtii toiminta-alueellaan vesihuollosta. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen palvelujen piiriin on asutuksen määrän tai vesihuollon laadun takia välttämätöntä. Haja-asutusalueella vesihuollosta vastaa kiinteistön omistaja tai haltija. Jos suurehkon asukasjoukon tarve tai terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat, tulee kunnan huolehtia siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kunnan tulisi järjestää alueelle keskitetty vesihuolto, vaan kunta voi täyttää huolehtimisvelvollisuutensa esimerkiksi auttamalla asukkaita perustamaan vesiosuuskunnan, joka toteuttaa alueelle keskitetyn vesihuollon. Toinen vaihtoehto keskitetyn vesihuollon järjestämiseksi on se, että kunnallisen vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta laajennetaan ja vesihuoltolaitos rakentaa vesihuoltoverkostoa haja-asutusalueelle. Tällöin voidaan kuitenkin periä kiinteistöiltä tavanomaista suuremmat liittymismaksut, jotka vastaavat investointikustannuksia. Osuuskunta on kuitenkin usein nopein tapa hankkia keskitetty vesihuolto haja-asutusalueelle suhteellisen lyhyessä aikataulussa (unohtamatta kuitenkaan asianmukaiseen suunnitteluun ja toteutukseen kuluvaa aikaa). Mikäli ratkaisu keskitetyn vesihuollon saamiseksi kylään on vesiosuuskunnan perustaminen, olisi hyvä, että kunta voisi olla hankkeessa mukana asiantuntijana mahdollisimman paljon esisuunnitteluvaiheessa, osuuskunnan perustamisessa sekä var-
11 sinaisen rakennushankkeen suunnittelussa ja sen käynnistämisessä. Tällöin voidaan ottaa huomioon tekniset ja taloudelliset perusteet vesiosuuskunnan elinkaaren suunnittelussa. Aikaisemmasta lainsäädännöstä poiketen myös vesihuoltolaitoksiksi luokiteltaville vesiosuuskunnille on vahvistettava toiminta-alue, jossa kiinteistöillä on liittymisvelvoite verkostoon, mikäli ympäristönsuojeluviranomaiset eivät anna lupaa poiketa tästä. Vesiosuuskunta esittää itselleen toiminta-aluetta. Jos osuuskunta ei ole tällaista esitystä tehnyt, sitä voi esittää myös kunta. Kunta vahvistaa toiminta-alueen. Jouko Kakkonen Putkikaivannon lämpöeristystä, Kulhon vesiosuuskunta. Koska vesiosuuskunnan periaate on talkoohenkisyys ja vapaaehtoisuus, kaikilla halukkailla tulisi olla mahdollisuus liittyä siihen. Ketään ei voida pakottaa vesiosuuskunnan jäsenyyteen, mutta kun kunta vahvistaa vesiosuuskunnan toiminta-alueen, tulee toiminta-alueella sijaitseville kiinteistöille liittymisvelvollisuus. Toiminta-alueen ulkopuolinen kiinteistö voi liittyä vesiosuuskunnan verkostoon yleensä erikseen sovittavin ehdoin. Vesihuollon luonteesta välttämättömyyspalveluna ja luonnollisena monopolina seuraa, että vesihuoltolaitoksella on suuri vastuu turvallisten ja tasapuolisten palvelujen tuottajana. Palvelujen piiriin haluavien tasapuolinen kohtelu on välttämätöntä, etenkin jos vesiosuuskunta saa toimintaansa julkista tukea.
12 Tulevaisuudessa Suomessa tullaan todennäköisesti siirtymään yhä suurempiin laitoskokoihin. Yleensä suuret yksiköt toimivat ammattimaisemmin ja taloudellisemmin, ja niiden toimintavarmuus on parempi kuin pienten laitosten. Lisäksi vesihuoltoalan ammattilaisista on todennäköisesti tulevaisuudessa pulaa. Osuuskuntatoiminta säilyy jatkossakin keinona järjestää keskitetty vesihuolto tietyille alueille, koska kunnilla ei aina ole mahdollisuutta, eikä vesihuoltolain mukaan velvollisuuttakaan, toteuttaa haja-asutuksen vesihuoltoa asukkaiden haluamassa aikataulussa. Pääsääntöisesti tavoitteena on, että osuuskunnat olisivat siirtymävaiheen ratkaisuja, ja ne voitaisiin jatkossa liittää osaksi isompaa vesihuoltolaitosta. Tämän tavoitteen kannalta on tärkeää, että vesiosuuskunnan verkosto toteutetaan alueella jo olevan vesihuoltolaitoksen verkoston kanssa yhteensopivana ja laatuvaatimuksiltaan yhdenmukaisena. Osuuskunnan kokonaisuutta ja elinkaarta tulee pohtia jo osuuskunnan perustamisvaiheessa. Lisäksi tulee tarkkaan selvittää eri toteutusvaihtoehdot, esimerkiksi milloin rakennetaan sekä vesijohto että jätevesiviemäri, milloin on tarve vain toiselle verkostolle, ja milloin on järkevää hankkia/rakennuttaa oma jätevedenpuhdistamo tai vedenottamo. Hyvin laadittu ja ajan tasalla oleva kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma antaa hyvän lähtökohdan tällaisille pohdinnoille ja selvityksille. Alkuvaiheessa yhteydenpito kuntaan ja alueelliseen ympäristökeskukseen on myös tärkeää.
13 MÄÄRITELMIÄ JA KÄSITTEITÄ Vesihuoltolaitos on yhdyskunnan vesihuollosta huolehtiva lain (vesihuoltolaki (119/2001), jäljempänä VHL, 3 ) mukainen laitos. Omistuspohjasta tai yhtiömuodosta riippumatta kaikki vesihuoltolaitokset kuuluvat vesihuoltolain soveltamisalaan. Vesihuoltolaitos on myös terveydensuojelulain tarkoittama vettä toimittava laitos. Juomavesidirektiivin (98/83/EY) mukaan vesihuoltolaitoksiksi katsotaan kuuluvan laitokset, jotka toimittavat vettä tai vastaanottavat jätevettä yli 10 m 3 päivässä tai palvelevat yli 50 henkilöä. Vesiosuuskunta voi olla yhdyskunnan vesihuollosta huolehtiva vesihuoltolaitos, kun siihen on liittyneenä 50 asukasta tai sen vuorokaudessa kuluttama vesimäärä tai tuottama jätevesimäärä on vähintään 10 m 3. Edellistä pienemmät vesiosuuskunnat eivät ole vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia. Vesihuollon kehittämissuunnitelma (VHL 5 ) on kunnan laatima, koko alueen kattava suunnitelma, jossa todettujen tarpeiden ja asetettujen tavoitteiden perusteella täsmentyy alueellisesti ja ajallisesti kunnan velvollisuus vesihuollon järjestämiseen. Haja-asutusalue on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen asemakaava-alueen ulkopuolinen alue. Toiminta-alue (VHL 7, 8 ) on vesihuoltolaitokselle määritelty ja hyväksytty alue, jolla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai viemäriin on tarpeen. Palvelualue on toiminta-alueen käsittävä mutta sitä laajempi alue, jolle vesiosuuskunnan verkosto voi ulottua ja jolle voidaan tarjota vesihuoltopalveluja. Verkostoa ei ole lain mukaan kuitenkaan pakko ulottaa toiminta-alueen ulkopuolelle. Liittymisvelvoite (VHL 10 ) on velvoite, jonka mukaan toiminta-alueen kiinteistöillä velvollisuus liittyä vesihuoltolaitoksen verkostoon. Liittämiskohta (VHL 12, 13 ) on kohta, jossa kiinteistön vastuu vesi- tai viemärijohdosta päättyy ja vesihuoltolaitoksen vastuu alkaa. Liittymiskohta (Suomen Rakentamismääräyskokoelma D1) on kohta, jossa kiinteistön vesi- tai viemärilaitteisto liitetään yleiseen vesijohtoon tai viemäriin.
14 Viettoviemäröinti on viemäröintijärjestelmä, jossa jäte-, hule- tai salaojavesien johtaminen tapahtuu painovoiman avulla. Paineviemäröinti on viemäröintijärjestelmä, jossa jäte-, hule- tai salaojavesien johtaminen tapahtuu pumppauksen avulla. Tonttijohtoja ovat tonttivesijohto, tonttiviemäri ja tonttihulevesiviemäri. Tonttiviemäri yhdistää kiinteistön viemärilaitteistot yleiseen viemäriin. Tonttivesijohto yhdistää kiinteistön vesilaitteiston yleiseen vesijohtoon. Vesihuoltohankkeen esisuunnitelma on vesihuollon ratkaisuvaihtoehtoja sisältävä suunnitelma, jossa on selvitetty verkostoja, verkostotyyppejä, laitosten tarvetta, liittyjämääriä ja alustavia kustannuksia. Vesihuoltohankkeen yleissuunnitelma on esisuunnitelman pohjalta laadittu vesihuoltosuunnitelma, joka sisältää mitoitetun perusratkaisun, alustavat maastotutkimukset, erikoiskohtien ratkaisut sekä kustannusarvion investointi- ja käyttökustannuksista. Vesihuoltohankkeen rakennussuunnitelma on yksityiskohtainen vesihuoltohankkeen toteutussuunnitelma, joka sisältää riittävät suunnitelmapiirustukset detaljeineen ja hankekohtaiset selostukset työn taloudellisesta toteuttamisesta. Osuusmaksu on maksu, joka kerätään osuuskuntaan liittyviltä jäseniltä osuuskuntaan liittymisen yhteydessä. Liittymismaksu (VHL 19 ) on vesihuoltolaitokseen liitettävän kiinteistön maksama kiinteistökohtainen kertamaksu. Liittymismaksulla katetaan osa laitoksen investointikustannuksista, mutta siihen ei yleensä sisällytetä liitostyön kustannuksia eikä tonttijohtojen rakentamiskustannuksia. Maksu voi olla erisuuruinen eri alueilla. Lisäksi voidaan veloittaa lisäliittymismaksua, kun liittymisen perusteena olevat olosuhteet muuttuvat liittymisen jälkeen, jos lisäliittymismaksusta sanotaan laitoksen taksassa.
15 Käyttömaksu (VHL 19 ) on maksu, joka peritään erikseen vedenhankinnasta ja viemäröinnistä. Käyttömaksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Maksu veloitetaan yksikköhinnaltaan samansuuruisena kaikilta liittyjiltä. Viemäröinnin käyttömaksussa voidaan kuitenkin ottaa huomioon poisjohdettavan jäteveden määrä ja laatu. Perusmaksu (VHL 19 ) on maksu, jota peritään palvelujen käytöstä riippumatta siitä lähtien, kun kiinteistö on liitetty laitoksen verkostoon. Maksulla katetaan osa kulutuksesta riippumattomista käyttö- ja pääomakustannuksista. Maksu voi olla erisuuruinen eri alueilla. Tonttiviemärin/-vesijohdon liittämismaksu (VHL 19 ) on liittämistyöstä perittävä maksu, kun tonttiviemäri/-vesijohto liitetään liittämiskohdassa runkoviemäriin. Vesimittarin asentamisesta perittävä maksu (VHL 19 ) on maksu, joka kattaa vesimittarin investointi- ja asennuskustannukset. Valvontatutkimusohjelma (Terveydensuojelulaki) on talousvettä toimittavan laitoksen säännöllistä valvontaa varten tehty ohjelma, jossa otetaan huomioon mm. raakavesi, vedenkäsittelymenetelmät, kemikaalit ja vedenottamon haavoittuva sijainti. Asukasvastineluku (AVL) on sellaista vuorokausikuormitusta vastaava yksikkö, jonka seitsemän vuorokauden biologinen hapenkulutus (BOD 7 ) on 70 grammaa happea. AVL lasketaan jätevedenpuhdistamolle vuoden aikana tulevan suurimman viikkokuormituksen vuorokautisesta keskiarvosta.
16 KIRJALLISUUTTA Hyvää vettä kaivosta. 1996. [Esite.] Suomen ympäristökeskus. Jätevesien käsittelyohje asemakaava-alueen ulkopuolisille alueille. 2001. Uudenmaan ympäristökeskus. 7 s. Kaivoveden laatu Uudellamaalla. 2000. Sipilä, A. Alueelliset ympäristöjulkaisut 165. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet. Suomen Rakentamismääräyskokoelma / D1. 1987. Ympäristöministeriö. Kiinteistökohtainen paineviemärijärjestelmä. 2003. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry & Uudenmaan ympäristökeskus. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen monistesarja nro 13. Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 95. RT 13-10574. Rakennustieto Oy. Korvaussuositukset kiinteistövahingoissa. 2003. Maanmittauslaitos. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 93. Kunnallisteknisten töiden määrämittausperusteet 02: KM 02. 2002.Suomen Kuntaliitto. Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisen käyttöön tarkoitetun veden laadusta. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 330/32-40. Osuuskuntamuotoisen vesihuoltolaitoksen tilinpäätösmallit. 2005. CD-levyke. Vesija viemärilaitosyhdistys ry [Tulossa.] Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998. 1998. RT 16-10660. Rakennusteollisuuden Kustannus RTK Oy. Suositussopimus maahan kaivettavista johdoista. 2000. MTK ry, SLC rf & Suomen Kuntaliitto. (www.kunnat.net) Talousjätevesien käsittely vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla: Työryhmän mietintö. 2002. Ympäristöministeriön moniste 84. Uusi vesihuoltolaki ja mietintö ympäristönsuojeluasetukseksi: Uudenmaan ympäristökeskuksen koulutuspäivä 15.11.2001. 2001. Yli-Tolppa, H. (toim.). Uudenmaan ympäristökeskus Monisteita 103.
17 Valtakunnallinen kaivovesitutkimus: Talousveden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät. 1993. Korkka-Niemi, K., Sipilä, A., Hatva, T., Hiisvirta, L., Lahti, K. & Alftan G. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 146. Vesihuoltolakiopas. 2002. Tolvanen, J.P., Kaatra, K. & Maunula, M. MMM:n julkaisuja 1/2002. Vesiosuuskunnan perustaminen tapaus Heinämaa. 1997. Virtanen, H. Uudenmaan ympäristökeskus Monisteita 26.
18 LAINSÄÄDÄNTÖÄ Asetus valtion hankinnoista. 1993. Suomen säädöskokoelma 1416/1993. Kirjanpitoasetus. 1997. Suomen säädöskokoelma 1339/1997. Kirjanpitolaki. 1997. Suomen säädöskokoelma 1336/1997. Korkolaki. 1982. Suomen säädöskokoelma 633/1982. Laki julkisista hankinnoista. 1992. Suomen säädöskokoelma 1505/1992. Laki vesihuollon tukemisesta. 2004. Suomen säädöskokoelma 686/2004. Maankäyttö- ja rakennuslaki. 1999. Suomen säädöskokoelma 86/1999. Osuuskuntalaki. 2001. Suomen säädöskokoelma 1488/2001. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 2001. Suomen säädöskokoelma 401/2001. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 2000. Suomen säädöskokoelma 461/2000. Terveydensuojelulaki. 1994. Suomensäädöskokoelma 763/1994. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. 2003. Suomen säädöskokoelma 542/2003. Vesiasetus. 1962. Suomen säädöskokoelma 282/1962. Vesihuoltolaki. 2001. Suomen säädöskokoelma 119/2001. Vesilaki. 1961. Suomen säädöskokoelma 264/1961. Ympäristönsuojelulaki. 2000. Suomensäädöskokoelma 86/2000.
19 INTERNETOSOITTEITA Huoltovarmuuskeskus Lainsäädäntö Maa- ja metsätalousministeriö Maataloustuottajien keskusliitto ry Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteri Pellervo-Seura Pohjois-Suomen koulutuskeskus Sosiaali- ja terveysministeriö Suomen kuntaliitto ry TE-keskus Uusyrityskeskus Vesi- ja viemärilaitosyhdistys Ympäristöhallinto www.nesa.fi www.finlex.fi www.mmm.fi www.mtk.fi www.prh.fi/fi/kaupparekisteri www.pellervo.fi/wuokko www.psk.fi www.stm.fi www.kunnat.net www.te-keskus.fi www.uusyrityskeskus.fi www.vvy.fi www.ymparisto.fi
20
21 VESIOSUUSKUNNAN ABC, osa 1 VESIOSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN Jouko Kakkonen
22
23 SISÄLLYSLUETTELO OSA 1 VESIOSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN 1 NYKYTILANNE 24 1.1 Ongelmat 24 1.1.1 Talousveden vähyys ja huono laatu 24 1.1.2 Kiinteistökohtaisen jätevesienkäsittelyn puutteet 25 1.1.3 Maankäytön aiheuttamat ongelmat 25 1.2 Jätevesien ympäristövaikutukset 26 1.3 Vesihuoltoratkaisujen taloudellisuus 26 2 ALUSTAVAT TOIMENPITEET 2.1 Yhteinen vesihuolto? 28 2.2 Työryhmän eli puuhamiesten tehtävät 29 2.3 Yhteydet kuntaan ja alueelliseen ympäristökeskukseen 30 2.4 Halukkuuden selvittäminen ja kyselyt 31 2.5 Esisuunnittelu 32 2.5.1 Kustannusvertailut 33 2.6 Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman huomioon ottaminen 34 2.7 Liittämiskohta 34 2.8 Mahdolliset avustukset ja niiden vaikutukset hankkeeseen 35 2.8.1 Kuntien avustukset 35 2.8.2 Alueellisen ympäristökeskuksen avustukset 35 2.8.3 TE-keskusten ja maakunnan liittojen myöntämät avustukset 36 2.9 Tiedottaminen ja markkinointi 37 2.10 Toimintastrategia 38 2.10.1 Elinkaari 38 3 VESIOSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN 40 3.1 Sääntöjen laatiminen 40 3.2 Vesiosuuskunnan perustava kokous 41 3.3 Hallituksen valinta 42 3.4 Hallituksen tehtävät ja vastuu 42 3.5 Perustamisilmoitus ja rekisteröinti 43 3.6 Arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen 43 3.7 Korvaukset maanomistajille 43 4 RAKENTAMISHANKKEEN KÄYNNISTÄMINEN 44 4.1 Päätökset 44 4.2 Tehtäväluettelot, työryhmien perustaminen, tehtävien jakaminen ja toimenpidevastuut 45 4.3 Alustava aikataulu 46 4.4 Suunnittelu ja rakentaminen 46 4.5 Tiedottaminen 46
24 5 YHTEISTYÖOSAPUOLET 47 5.1 Kunta 47 5.1.1 Tekninen toimi 47 5.1.2 Ympäristönsuojeluviranomainen 47 5.1.3 Terveydensuojeluviranomainen 48 5.1.4 Maankäyttö ja rakennusvalvonta 49 5.2 Alueella toimiva vesihuoltolaitos 49 5.3 Maanomistajat 50 5.4 Alueellinen ympäristökeskus 50 5.5 Muut viranomaiset 51 LIITTEET 1 Verkostorakenteiden keskimääräisiä rakentamiskustannuksia 56 Verkostorakenteiden keskimääräisiä käyttö- ja huoltokustannuksia 56 2 Vesiosuuskunnan perustavan kokouksen asialista 57 3 Vesiosuuskunnan mallisäännöt 58 4 Perustamisilmoituslomake 69
25 1 NYKYTILANNE 1.1 Ongelmat 1.1.1 Talousveden vähyys ja huono laatu Jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus saada riittävästi hyvälaatuista talousvettä kohtuullisin kustannuksin. Talousveden laatu ja riittävyys ovat keskeisiä tekijöitä asumisessa. Vaikka käsittelemätön pohjavesi on parhaimmillaan raikasta ja hyvää, esiintyy oman kaivon käytössä usein ongelmia. Ongelmat lisääntyvät vedenkulutuksen kasvaessa. Kaivoveden laatuun vaikuttavat ihmisen oma toiminta sekä mm. maaperän geologiset tekijät. Kaivon rakenteen, kunnon sekä vedenottoon ja johtamiseen käytettävien teknisten laitteiden puutteet heikentävät veden laatua. Pitkäaikainen kuivuus lisää haja-asutusalueiden asukkaiden vesiongelmia. Kuivuudesta johtuva pohjaveden vähyys aiheuttaa myös veden laadun muutoksia. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on vuosina 1997-1999 tutkittu 215 kaivon veden laatua yhdeksän kunnan alueella (Kirkkonummi, Lapinjärvi, Liljendal, Myrskylä, Nummi-Pusula, Pernaja, Pornainen, Ruotsinpyhtää ja Tuusula). Tutkimuksen mukaan vain joka kolmannessa tutkituista kaivoista oli terveydelliset laatuvaatimukset ja tavoitteet täyttävää talousvettä. Kun osassa kaivoista oli ajoittain vesipulaa, oli laatuvaatimukset ja tavoitteet täyttävää vettä riittävästi saatavilla vain joka viidennessä kaivoista. Näistä rengaskaivoja ja porakaivoja oli yhtä paljon. Suurin ero oli Kari Mäkinen Vesihuoltotyömaa Tuusulan Rusutjärvellä.
26 veden terveydellisessä laadussa. Rengaskaivoista 70 % ja porakaivoista vain 53 % täytti terveydelliset laatuvaatimukset. Tutkituista talouksista tulisi joka neljännelle hankkia hyvälaatuista talousvettä yhteisjärjestelyin. Vaikein tilanne on Itä-Uudellamaalla, jossa erityisesti fluoridin esiintyminen aiheuttaa ongelmia. Länsi-Uudellamaalla yli puolet ongelmista ratkeaisi pelkästään kunnostamalla kaivo ja käsittelemällä vesi. Vuosina 1990-1991 Vesihallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö teettivät laajan valtakunnallisen kaivovesitutkimuksen. Sen mukaan kaivoista vain noin joka kahdeksas kaivo oli täysin moitteettomassa kunnossa, ja noin joka neljännessä kaivossa oli terveyttä vaarantavia tekijöitä. Uudeltamaalta saadut tulokset vastasivat suurelta osin valtakunnallisen tutkimuksen keskimääräisiä tuloksia. Tuloksien voidaan siis olettaa kuvaavan hyvin koko maan keskimääräistä tilannetta. Tutkimuksista ja tuloksista huolimatta ihmiset olettavat kaivojensa veden olevan hyvänlaatuista. Tämä johtuu osaksi siitä, että kiinteistön omistajat harvemmin tutkituttavat vedenlaatua. Vesi voi näyttää ja maistua hyvältä, vaikka siitä voi olla terveydelle haittaa. Asukkaat eivät useinkaan tiedosta kaivon säännöllisen huollon ja hoidon merkitystä. Keskitettyä vedenhankintaa tulee harkita viimeistään silloin, kun kaikista mahdollisista toimenpiteistä huolimatta ei vedenhankintaa voida järjestää kiinteistökohtaisesti, tai jos vedentarpeen arvioidaan eri syistä merkittävästi lisääntyvän. Monesti keskitetty vedenhankinta tulee jopa edullisemmaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi kuin se, että kaikilla on omat kaivot. 1.1.2 Kiinteistökohtaisen jätevesienkäsittelyn puutteet Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla noudatetaan jätevesien käsittelyssä asetusta (Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitoksen viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla, 542/2003, myöhemmin talousjätevesiasetus). Asetuksen mukaan viimeistään vuonna 2014 olemassa olevat jätevesijärjestelmät on saatettava vastaamaan asetuksen käsittelyvaatimuksia. Haja-asutusalueilla jätevesien käsittelyssä esiintyy suuria puutteita. Useista kiinteistöistä kaikki jätevedet johdetaan kahden tai kolmen saostuskaivon kautta suoraan maahan tai vesistöön, mikä ei täytä asetuksen vaatimuksia. Yleinen tapa on johtaa wc-vedet umpisäiliöön ja muut ns. harmaat vedet saostuskaivojen ja maaperäkäsittelyn kautta maastoon tai vesistöön. Kaikkien jätevesien johtaminen umpisäiliöön ja niiden kuljettaminen muualle käsiteltäväksi ei kuitenkaan usein ole taloudellisesti järkevää. Viemäriverkoston puuttuessa jätevedet olisi tarkoituksenmukaista käsitellä syntypaikallaan aina, kun se on mahdollista. Usein jätevesien käsittelemiseen rakennettu kiinteistökohtainen järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, mikä johtuu useimmiten siitä, että se on rakennettu tai asennettu huolimattomasti tai sitä ei hoideta ja huolleta asianmukaisesti. Puhdistusteho saattaa tällöin jäädä yhtä heikoksi kuin pelkkien saostuskaivojen.