Kaarinan kirkko
Nuori kirkko, sileät seinät. Ei täällä taideta vielä tietää elämän naarmuista eikä lommoista, haavoista puhumattakaan. Vai tiedetäänkö? Yhdellä seinällä sileä puupinta muuttuu säleiköksi, puulevyt vääntyvät vinoon, pinta särkyy. Murtumakohtaan syntyy Hänen kuvansa. Katson tarkemmin ympärilleni. Jokaisen tiilen pinta on epätasainen. Jokainen tiili on liitetty laastilla toisiin. Karheista, rosoisista kappaleista syntyy yhteinen rakennus, kirkko. Kyllä täällä taidetaan tietää. Emäpitäjästä kaupungiksi Kaarina on Suomen vanhimpia seurakuntia ja suurpitäjiä. Jo vuonna 1309 sillä oli oma kirkkoherra. Keskiajalla Kaarinan Kuusiston piispanlinna oli tärkeä hallintokeskus. Pitäjän halki kulki maan eteläinen pääreitti, Kuninkaantie. Itämeri avasi yhteyden muuhun Eurooppaan. Laaja Kaarina ympäröi pientä Turun kaupunkia, johon pitäjän osia liitettiin vähitellen. Kaarinasta tuli virallisesti kunta 1869 ja kaupunki 1993. Kasvukeskuksen kirkko Kaarinan kirkko sijaitsee keskellä vilkasta asuma-aluetta. Punaisella tiilellä verhoiltu monitoimirakennus lepää rauhallisen metsäsaarekkeen kainalossa. Se valmistui alun perin Hovirinnan seurakuntakeskukseksi kasvavan Kaarinan tarpeisiin vuonna 1980. Kaarinan seurakunta jaettiin kahtia vuonna 1991 Turun ja Kaarinan välistä rajaa myöten. Turun puoleinen alue sai nimekseen Katariinanseurakunta. Vanha kivikirkko toimii sen pääkirkkona. Hovirinnan seurakuntakeskuksesta tuli uusi Kaarinan kirkko.
Valon valtaama Valoisan kirkkosalin lattia ja katto ovat puuta, seinät vaaleaksi maalattua betonia. Saliin tulvii luonnon valo itäseinän yläikkunoiden pitkästä rivistä. Valon suuntaa ohjailee viisto puupintainen katto. Länsiseinän suurista ikkunoista heittyy valo istuvan seurakunnan tasolta. Ikkunoista näkyy myös vuodenaikojen vaihtuva maisemataulu. Tuolirivit ovat samassa tasossa kuin alttari. Seurakuntalaiset ovat vain käden ojentaman päässä alttarista. Sali kasvaa ja pienenee tarpeen mukaan liikkuvien väliseinien ansiosta. Elämän murtumakohtia Salin etuosassa kulman taakse kätkeytyvä korkea ikkuna luo erityisen valaistuksen alttarille. Alttariseinää peittää puupinta. Tasainen pinta muuttuu alttarin takana kuin liukumalla tasoiksi, halkeamiksi, vinoiksi kulmiksi, eri värisävyiksi. Muodoista, valoista ja varjoista kehkeytyy Kristus-hahmo. Viides evankeliumi Alttarikuvan muodot jatkuvat urkujen julkisivussa. Soitin on sijoitettu välittömästi alttarin viereen. Musiikki on erottamaton osa jumalanpalvelusta ja seurakunnan toimintaa. Martti Luther kutsui musiikkia viidenneksi evankeliumiksi Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien rinnalla. Kaarinan kirkon urut rakensi Urkurakentamo Hans Heinrich vuonna 1981.
Värien sanoma Auringon valo siivilöityy läpi tekstiilien, jotka on sijoitettu kirkkosalin ikkunoihin. Värit taittuvat tekstiileissä kuin sudenkorennon siivissä. Värit kimmeltävät myös seinille poimutetuissa teoksissa. Kaarinan kirkko sai vuonna 2003 pro fessori Helena Hyvösen suunnitteleman ikkuna- ja seinätekstiilisarjan Kerrokset. Tekstiilien pohjana on käytetty kuparikudonnaista, joka saa värit välkehtimään. Kolmeen ikkunaan sijoitetut teokset kertovat väreillään ja kuvioillaan kirkkovuoden pyhäpäivien aiheista. Tekstiilit vaihdetaan vuoden edetessä.
Punaisissa teoksissa keskeisenä kuviona on liekki. Punainen symboloi Pyhää Henkeä, verta, tulta ja Kristuksesta todistamista. Punaista käytetään muun muassa tapaninpäivänä ja helluntaina. Violetteja tekstiilejä lävistävät viivat kuin halkeamat. Adventin- ja paastonaikana käytettävä violetti kertoo katumuksesta, odotuksesta ja valmistautumisesta. Musta on surun ja katoavaisuuden väri, jota käytetään pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina. Hyvösen tekstiileissä violetti lähestyy mustaa. Vihreissä teoksissa on vertauskuvana laakerinlehti. Vihreä kuvaa toivoa, elämää ja kasvua. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä. Valkoisia teoksia hallitsee aurinko, lämmön ja valon vertauskuva. Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta ja puhtautta. Se on myös Jumalan, Kristuksen ja pyhyyden väri. Valkoista käytetään kirkoissa jouluna ja pääsiäisenä. Kirkon alttarivaatteet ja muut kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Raija Rastas.
Touhua ja hiljentymistä Kirkon ja seurakuntakeskuksen moninaisissa sopukoissa kaarinalaiset suuret ja pienet touhuavat ja hiljentyvät. Tiloissa musisoidaan vauvojen kanssa, kudotaan peittoja Äiti Teresan järjestölle, katetaan sunnuntailounasta vähävaraisille, askarrellaan kierrätystapahtumassa, pidetään konsertteja, tutkitaan Raamattua, kokataan kokkikerhossa, tehdään teatteria, lauletaan kuorossa, rukoillaan yhdessä Muistoissamme Karjala Punatiilestä rakennetun kello tapulin kyljissä on kuvio, joka näyttää tiimalasilta. Kellot muistuttavat ajan kulumisesta ja siten myös ikuisuudesta. Tapulin lähellä betonimuurin kyljessä on rajantakaisen Karjalan muistomerkki.
3 Pohjapiirros Kaarinan kirkko ja seurakuntakeskus on monitoimirakennus. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Pitkänen Laiho Raunio. Seurakuntakeskus valmistui 1980. Kirkoksi se vihittiin 1991. 1 Kirkkosali 2 Alttari 3 Urut 4 Sakasti 5 Sisääntuloaula 6 Toiminta- ja työtiloja, myös alakerrassa 7 Kellotapuli 8 Karjala-muistomerkki Esteetön pääsy pyörätuolilla Rakennuksessa on induktiosilmukka 2 1 5 6 4 6 8 7 Kaarinan kirkko Voudinkatu 2, 20780 Kaarina Lue lisää Kaarinan kirkosta: www.turunseurakunnat.fi Teksti: Tytti Issakainen Kuvat: Timo Jakonen Ulkoasu: Erkki Kiiski Paino: Jaakkoo-Taara Oy