Hevostalliprojekti 2011 & 2012 Porin kaupungin ympäristövirasto Loppuraportti Jessica Jokinen
1 Aluksi... 3 2 Tallien lukumäärä... 3 3 Porilaiset tallit... 4 3.1 Tallikäynnit... 4 3.2 Kuivike... 4 3.3 Lannan säilytys... 5 3.4 Lannan loppusijoitus... 6 4 Ongelmana lanta... 7 4.1 Lannan luovutus ja vastaanotto... 7 4.2 Tallirinki kustannusten pienentäminen?... 8 4.3 Lannan poltto... 8 4.4 Tallikäynneillä kuultua... 9 4.5 Asenteet ja ymmärrys kohdilleen... 9 4.5.1 Lannan säilytyksessä... 9 4.5.2 Lannan loppusijoituksessa... 10 5 Ongelmana paalimuovit... 12 6 Lopuksi... 12
1 Aluksi Hevostalliprojekti toteutettiin kahdessa osassa vuosina 2011 ja 2012. Projekti rajattiin kesällä 2011 Porin ja Luvian alueelle ja kesällä 2012 pelkästään Porin alueelle. Projektin tarkoituksena oli jatkaa hevostallien lukumäärän selvittämistä, yhteystietojen päivittämistä ja lantahuollon käytäntöjen selvittämistä Porin alueella. Tallikäynneillä kartoitettiin lannan käsittelyn menetelmiä ja loppusijoitusta sekä tarvittaessa neuvottiin lantahuollossa. Samalla muistutettiin tallien tilavaatimuksista ja kiinnitettiin huomiota eläinsuojeluasioihin. Tallien yhteystietoja kerättiin Hippokselta, maaseutusihteeriltä, eläinlääkäreiltä, Aluehallintovirastolta, ProAgrialta, hevosalan yrittäjiltä ja muilta toimijoilta. Talleille lähetettiin kirje, jossa kerrottiin projektista ja sen tarkoituksesta. Kirjeen liitteenä oli ohje vaaditusta lantalasta ja vaihtoehdoista. Mikäli tallin toiminnan arvioitiin olevan ammattimaista tai muutoin laajamittaista, lähetettiin kirjeen liitteenä eläinlääkärin saatekirje sekä ilmoitus eläintenpidosta -lomake. 2 Tallien lukumäärä Tallien ja hevosten lukumäärä vaihtelee vuosittain, ja määrää on vaikea päivittää. Vanhat tallit lopettavat toimintansa ja uusia talleja perustetaan. Valtaosa talleista on hevosten omistajien kotipihassa olevia pieniä 2-3 hevosen talleja. Vuonna 2011 tiedossa olevia talleja oli 127 ja vuonna 2012 lukumäärä väheni kymmenellä, joten talleja on tällä hetkellä 117, joista neljä on lopettamassa lyhyen ajan sisällä. Tämän lisäksi Porin raviradalta löytyy 6 ratatallia, joissa on arviolta yhteensä 60-70 hevosta. Hevosten arvioitu lukumäärä on noin 730. Täysin oikeata ja tarkkaa lukumäärää talleista ja hevosmäärästä ei tiedetä. Taulukko 1. Tallien arvioitu koko ja lukumäärä Hevos-/ponipaikkojen määrä 10 tai enemmän 20 7-9 16 4-6 28 3 13 2 30 1 tai vain kesäisin hevosia 6 Tallit Porissa
Porissa on niin sanottuja hevoskeskittymiä Pinomäessä, jossa on noin 16 tallia melko lähekkäin ja Kyläsaaressa, jossa on noin 12 tallia sekä Söörmarkun ja Kellahden suunnalla on noin 15 tallia. Tallin lopettamisen syynä on usein tallinpitäjien korkea ikä, hevosten luonnollinen poistuma sekä vuonna 2014 voimaan tulevat uudet pitopaikkoja koskevat vaatimukset. 3 Porilaiset tallit 3.1 Tallikäynnit Tallikäynnit toteutettiin soittamalla tallikiinteistön omistajalle ja kysymällä sopivaa vierailuaikaa. Tallikäynnillä täytettiin kyselylomake, joka piti sisällään kysymykset hevos- ja ponipaikoista, sen hetkisestä hevosten ja ponien lukumäärästä, lantalan tilavuudesta, rakenteista ja sijainnista, käytettävistä kuivikkeista, lainmukaisesta lannan varastoinnista poikkeamisesta sekä lannan jatkokäsittelystä ja loppusijoittamisesta. Samalla keskusteltiin vaihtelevasti tallin tilavaatimuksista, muiden jätteiden lajittelusta ja hevosten hyvinvoinnista. Projektin aikana tehtiin yhteensä 75 tallikäyntiä eli 64 %:lle tiedossa olevista talleista. Suurin osa käydyistä talleista oli pieniä alle viiden hevosen talleja. Taulukko 2. Tallien koko käydyillä talleilla Hevos-/ponipaikkojen Tallit määrä 11 tai yli 8 9-10 4 7-8 9 5-6 15 3-4 22 1-2 17 3.2 Kuivike Yleisimmin käytetty kuivike on turve, jota käyttää 39 tallia. Purua käyttää 19 tallia ja olkipellettiä kuusi tallia. Muutamat tallit käyttävät purun ja turpeen sekä oljen ja turpeen sekoitusta. Kaksi tallia käyttää vaihdellen turvetta ja olkipellettiä. Vain yksi talli käyttää pelkästään olkea, mikä johtuu osaltaan oljen huonosta saatavuudesta. Turpeen käyttöön vaikuttaa suurelta osin sen helppo loppusijoitus. Viljelijät ottavat vastaan paremmin turpeella kuivitettua hevosenlantaa kuin purulla kuivitettua. Tämä johtuu turpeen nopeasta kompostoitumisesta sekä siitä että kuivikkeen osuus on
useimmiten pienempi kuin purun kanssa toimiessa. Turvetta kuluu vähemmän ja näin ollen kulkeutuu lantalaan vähemmän. Turve sitoo ammoniakkia paremmin, joten lantaseos on kaikin puolin ravinnerikkaampaa. Kaavio 1. 3.3 Lannan säilytys Lantala löytyy 19 tallilta. Siirtolavaa käyttää 30 tallia. Lantaa säilytetään maapohjalla kasassa 25 tallilla. Lantalan lisäksi siirtolavaa käyttää yksi talli. Maapohjalla lantaa säilyttävät tallit ovat pääosin pieniä 2-3 hevosen talleja.
Kaavio 2. 3.4 Lannan loppusijoitus Suurimmalla osalla lannat päätyvät viljelykseen joko omille tai lähialueen viljelijöiden pelloille. Useimmalla tallilla oma peltopinta-ala on suhteellisen pieni ja viljelyksessä on nurmea, joten levityspinta-alaa ei joka vuodelle riitä. Lantaa saatetaan samalta tallilta kuljettaa kolmeen tai neljään loppusijoituspaikkaan. Usealta tallilta lanta päätyy peltoviljelykäytön lisäksi puutarhoihin ja kasvimaille. Lannalle ei ole loppusijoituspaikkaa kahdeksalla tallilla.
Kaavio 3. 4 Ongelmana lanta 4.1 Lannan luovutus ja vastaanotto Lannan vastaanottajia Porin lähistöllä on vähän. Biolan vastaanottaa Eurassa turvekuivitettua hevosenlantaa. Heinää saa olla 10 % kuormasta. Tallipitäjä huolehtii itse kuljetuksesta. Vastaanotto on maksutonta. Reijo Meronen Luvialla tekee lannasta kompostoitua lannoitetta ympäristöluvalla. Meronen hakee lannan Luvian alueelta ja kauempaa tallinpitäjä hoitaa kuljetuksen. Projektin aikana, kesällä 2011, Farmari-messuilla luomuviljelijä Nakkilasta lähestyi kertomalla voivansa ottaa turvelantaa vastaan. Hän ei myöskään poissulkenut purulannan vastaanottoa, mutta se tuottaisi enemmän työtä. Lannan toimitus tulisi tapahtua tallinpitäjän toimesta. Osa talleista ei tiedä, mitä lannalle tapahtuu sen jälkeen, kun se tallin pihasta lähtee. Tallinpitäjille riittää vain tieto, että joku sen vastaanottaa, eikä väliä, mitä sille sen jälkeen tehdään. Toisilla talleilla ei ole tietoa, kuka lannan tallin pihasta hakee. Vuosittainen lantalan tai siirtolavan tyhjennys
on näin ollen hyvinkin epävarmaa. Aina se on kuitenkin johonkin hävinnyt lausahdus kuvaa hyvin tällaista tilannetta. Toimituksesta viljelijöille tai vastaaville lannan vastaanottajille harvemmin on kirjallista sopimusta, mikä tekee lannan loppusijoituksesta epävarmaa. Suullisia sopimuksia on jonkin verran. 4.2 Tallirinki kustannusten pienentäminen? Biolanilta ehdotettiin kesällä 2011, että tallien olisi hyvä tehdä niin sanottu tallirinki lannan kuljetuksesta. Lähialueen tallit, joilla karsinat kuivitetaan turpeella ja joiden lannalla ei ole loppusijoituspaikkaa, toimisivat yhteistyössä toistensa kanssa. Yksi auto keräisi lähialueen lannat ja toimittaisi ne Euraan. Näin säästettäisiin tallikohtaisissa kustannuksissa. Esimerkiksi Veikko Lehti on ilmoittanut toimittaneensa muutaman kuorman Biolanille. Tallirinki -ajatus vaati omaaloitteisuutta sekä yhteistyökykyä talleilta. Samantyyppistä ratkaisua voisi hyödyntää muihinkin lannan vastaanottopaikkoihin 4.3 Lannan poltto Lannan poltto puhutti kovin kesällä 2011. Useimmilla on ajatus siitä, että lannanpoltto olisi ainoa ratkaisu lannan loppusijoitusongelmaan. Lannan energiakäyttöä vaikeuttaa EU:n jätteenpolttodirektiivi. Lantaa kuitenkin poltetaan naapurimaassamme Ruotsissa. Lannanpoltto kiinteistötasolla ylittää tutkimuksen mukaan useat jätteenpolttoasetuksen määräykset, koska lannan palaminen pienkattiloissa ei ole tehokasta. Lannan polttaminen on mahdollista, jos järjestelmässä on jatkuva savukaasumittaus. Tallinpitäjät odottavatkin, että suurempi polttolaitos alkaisi polttaa lantaa lämmön- tai sähköntuottamiseen ja talleilta voisi toimittaa lannan polttolaitokselle. Tässäkin tosin pitää muistaa lannan toimituksen kustannukset ja järjestäminen, joka ei eroa kuljetuksesta esimerkiksi Biolanille jatkokäsittelyyn. Jokaisella tallikäynnillä pohdittiin lannanpolttoa ja sitä, miten suuri helpotus se olisi hevostaloudelle kokonaisuudessaan. Eniten lannanpoltosta hyötyisivät purua kuivikkeena käyttävät tallit, joiden on muuten hankala päästä lannasta eroon. Kesällä 2012 lannanpoltosta puhuttiin vain kahdella tallilla. Tämä voi osaltaan johtua siitä, ettei asiasta ole uutisoitu pitkään aikaan mitään. Keväällä 2011 aihe näkyi uutisoinneissa useampaan otteeseen, mutta hiljentyi selvästi vuonna 2012. Lannanpoltosta on puhuttu jo pitkään ja toiset
raviradat ovat aiemmin uutisoineet kokeiluista, mutta tuloksia ei ole ainakaan vielä julkistettu, eikä asiaa ole viety eteenpäin. Tämä on osaltaan hiljentänyt aiheesta keskustelua. 4.4 Tallikäynneillä kuultua Valtio, EU, Ympäristöministeriö tai joku muu taho on tehnyt lannasta ongelman. Lantahuolto on luultavasti tallin suurin kustannuserä. Ennen lantaa sai ajaa peltoon miten vain. Ennen ei ollut ongelmaa. On turhaa, että säädetään kovia vaatimuksia lannan säilytykselle, muttei tarjota mitään paikkaa lannan loppusijoitukselle. Ei ole rahaa rakentaa/rakennuttaa lantalaa. Milloin lantaa saa alkaa polttamaan? Kaikki olisi toisin, jos lantaa voisi polttaa. En tee lannan säilytykselle mitään uusia ratkaisuja, ennen kuin Porin ravirata on hoitanut lantahuoltonsa kuntoon. On tärkeää, että tällaista selvitystä tehdään ja asia nostetaan esille. Hyvä tietää, että omalla tallilla lanta-asiat hoidetaan oikein. 4.5 Asenteet ja ymmärrys kohdilleen 4.5.1 Lannan säilytyksessä Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta määrittää karjalannan varastoinnin tarpeen. Lanta on varastoitava tiivispohjaisessa lantalassa, joka on mitoitettu 12 kuukauden aikana kertyvälle lannalle. Lannan varastointitilasta poikkeaminen on mahdollista, mikäli lantaa luovutetaan sellaiselle hyödyntäjälle, jolla on lupa toiminnalleen tai lantaa luovutetaan toiselle viljelijälle asetuksen mukaisella tavalla varastoitavaksi tai välittömään hyötykäyttöön tai lanta varastoidaan patterissa tai lantaa syntyy alle 20m 3 vuodessa. Poikkeamisesta tulee riittävän ajoissa ilmoittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lantala tulee olla jokaisella tallilla itsestään selvyys, koska laki sen vaatii. Lannan varastointi on merkittävä osa hevostallin toimintaa. Tiivispohjainen lantala on kuitenkin vielä suhteellisen harvinainen näky. Lantalan rakentaminen koetaan liian kalliiksi. Syitä ovat rahan lisäksi hajuhaitat,
tuhoeläinhaitat ja ympäristön rumentaminen. Osasyynä on myös se, ettei lantaa pidetä ympäristölle haitallisena. Pienille talleille olisi käytännöllistä rakennuttaa yhteislantala sopivaan paikkaan. Kustannukset olisivat näin pienemmät, eikä lantala olisi omassa pihassa. Tällainen toimisi ns. hevoskeskittymäalueella, kuten Pinomäessä. Toinen vaihtoehto on Biolanin tallirinki, jossa tallilla voisi olla siirtolava tai muu vastaava lannan lyhytaikainen säilytyspaikka. Molemmat vaihtoehdot vaativat yhteistyökykyä tallipitäjiltä. Tärkeää olisi, että uuden hevostallin rakentamista suunniteltaessa otettaisiin huomioon lantahuolto tallilla. Rakennusluvan käsittelyvaiheessa olisi oltava suunnitelma lantahuollosta: kuinka paljon lantaa syntyy täydellä hevosmäärällä ja onko lain mukaan tarve rakentaa tiivispohjainen lantala. Rakennuslupaa tallille ei tulisi myöntää, jos rakennuslupaa lantalalle ei haeta samanaikaisesti. 4.5.2 Lannan loppusijoituksessa Lannan loppusijoitus on monelle tallille suuri ongelma ja iso kuluerä. Omaa peltoa ei joko ole tai pelto on nurmella, jolloin lannoitusta ei joka vuosi tarvita. Lanta on kuitenkin saatava pois omalta tontilta. Suuri osa talleista sijaitsee maalaismaisemassa, jossa on peltoa ympärillä. Tallikäynnillä kun kysyy, onko lähialueen viljelijältä kysytty, vastaus on usein ei. Yhteyksiä viljelijöihin on vaikea saada tai vastaanotto on nihkeää. Jos hyvä yhteys kuitenkin löytyy viljelijän kanssa, on se usein pitkäaikainen vaikka kirjallista sopimusta ei lannan vastaanotosta olisikaan. Hevosenlannassa on vähän ravinteita, mikä hankaloittaa sen saamista viljelykäyttöön. Hevosenlanta on kuitenkin hyvä humuksen lisääjä ja toimii hyvin savimailla sekä karkeilla hiekkamailla. Toiset viljelijät ovat sitä mieltä, että koska väkilannoitteiden hinnat ovat niin korkealla, ilmainen hevosenlanta lisää kiinnostusta. Luomuviljelijöitä on myös helppo lähestyä asialla, koska karjalanta on heille ainoa lannoitevaihtoehto. Kun haluaa lannasta eroon, on ymmärrettävä viljelijöiden puoli asiasta. Turvelanta on suositumpaa kuin puru, koska puru vaatii pitkän kompostointiajan, ja näin ollen enemmän työtä. Hukkakaura on ongelma, joka paisuu nopeasti todella suureksi. Hevosille syötettävä kaura tulee ehdottomasti olla
hukkakauratonta. Tämä voisi toimia, mikäli samalta viljelijältä ostetaan kaura, jolle luovutetaan lanta. Huomioon tulee ottaa myös, että viljelijällä on tarkat suunnitelmat peltolohkojensa viljelystä ja lannoituksesta. Lannasta tehdään lanta-analyysi oikeiden ravinnemäärien selvittämiseksi ja levitettävän lannan oikean määrän saavuttamiseksi. Nitraattiasetuksen mukaan typpianalyysi on tehtävä viiden vuoden välein. Viljelijän on pidettävä kirjaa peltojen lannoitukseen käytetyistä typpilannoitemääristä ja satotasoista. Kun lannasta jatkojalostetaan lannoitetta tai multaa, tulee lannan olla turvekuivitettua ja mahdollisimman puhdasta. Heinää saa seassa olla hyvin vähän. Tämä tarkoittaa huolellisuutta tallityöntekijältä sekä mahdollisesti erilaisia ratkaisuja heinäruokinnassa, jolloin heinää ei sotkeutuisi turhaan hevosen jalkojen alle. Tämä vaatii vaivannäköä, mutta on erittäin hyvä ratkaisu lannan loppusijoitukselle. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo lannoitevalmistusta ja myyntiä. Pakatun hevosenlannan myynti tallilta on lannoitemyyntiä, joka ilman Eviran valvontaa on kiellettyä. Lannan loppusijoituksen kannalta myös lannan säilytyspaikkaan tulee kiinnittää huomiota. Tämä liittyy lähinnä lantalan tyhjennykseen ja kuormaukseen. Lantalan tyhjennykseen vaaditaan tilaa lantalan edustalla sekä kuormauksen kestävä pohja. Kuormauksessakaan lantalasta ei saa valua ravinteita ympäristöön eikä lannan sekaan saa mennä mitään ylimääräistä mm. isoja kiviä tai suuria määriä hiekkaa tai soraa. Tallikäynneillä osa oli sitä mieltä, että Porin kaupungin tulisi helpottaa lannan loppusijoitusta tarjoamalla paikkaa tai tukea. Keskusteltaessa Hangassuon jäteaseman muutaman vuoden takaisesta vastaanotosta kävi ilmi, että silloinen vastaanotto Hangassuolla oli aivan liian kallista. Muutama sanoo, ettei ole valmis maksamaan sellaisia summia. Vastakohtana tälle yksi talliyrittäjä sanoi, että hän olisi todella helpottunut, jos sanottaisiin vain hinta, jolla lanta tultaisiin tallilta hakemaan, eikä hänen tarvitsisi murehtia asiaa sen enempää. Eräällä tallilla oli myös kasvinviljelyä ja viljelijä sanoi, että hevosenlantaa voisi ottaa kasvinviljelyyn, jos se olisi valmiiksi kompostoitunutta. Viljelijän ehdotuksen mukaan Porin kaupunki voisi ajatella perustaa kompostointikenttiä, joihin tallilta voisi lannat tuoda. Viljelijät voisivat hakea lannan kentältä valmiiksi kompostoituneena. Kenttä toimisi ns. välivarastona patteroinnin sijaan.
5 Ongelmana paalimuovit Paalimuovien hävitys polttamalla avotulella, tulipesässä tai lämmityskattilassa on kielletty. Paalimuovit kuuluvat energiajätteeseen. Kaikki jätteenkuljetusyritykset noutavat energiajätettä pyydettäessä. Energiajätteen vastaanottajia: Hangassuon jäteasema, Porin kierrätyskeskus, Veikko Lehti Oy Aittaluodon lajitteluasema. Vastaanottajat perivät hinnastonsa mukaiset maksut. Muovien on oltava melko puhtaita, joten paalit tulee käsitellä niin, etteivät muovit likaannu. Käytetyt muovit tulee säilyttää suojattuna. Söörmarkun suunnalle toivottiin kesällä 2011 yhteiskeräyspistettä paalimuoveille. Jätettä syntyy vuodessa todella paljon säilöheinää käyttävillä talleilla, joten keräyspisteen tulee olla iso ja tyhjennys tulee tapahtua riittävän usein. Veikko Lehti Oy tarjoaa palvelua, jossa paalimuovit voidaan hakea asiakkaan luota. Tämä on koettu kuitenkin liian kalliiksi. Tällöin pitäisi monen saman alueen tallin järjestää yhteishaku, jolloin hinta ei olisi niin suuri yhtä tallia kohden. Sama pätee lannan kuljetuksessa. 6 Lopuksi Kesällä 2012 tallin lantahuoltoon suhtauduttiin pääosin positiivisemmin kuin vuonna 2011 tallikäynneillä. Edelleen kuitenkin koettiin hankalana lähestyä viljelijöitä lanta-asialla. Kirjallisia sopimuksia ei uskalleta ehdottaa, ettei yhteistyö viljelijän kanssa lopu siihen. Yllättävän vähän porilaiset hyödyntävät Biolania lannan luovutuksessa. Lannan kuljetuksen kustannukset hirvittävät tallinpitäjiä. Projekti oli herättänyt monia tallinpitäjiä miettimään lannan säilytyspaikkaa. Suurimmalle osalle oli selkeää, että lanta pitää säilyttää tiivispohjaisella alustalla. Epäselvää oli lähinnä, missä tapauksissa lantalaa ei tarvita, ja milloin on hyväksyttävää säilyttää lantaa maapohjalla. Tallikäynneillä mietittiin myös, miten isompien tallien toimintaa valvotaan. Pienten tallien pitäjät kokevat tärkeänä, että isoilla talleilla hoidetaan ympäristöasiat esimerkillisesti ja niitä valvotaan. Projektista lähetettiin kaikille talleille tiedoksi lyhyt yhteenveto.
Projektin aikana kerättiin materiaalia ja ohjeistusta hevostalouden ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista Porin kaupungin internet sivuille. Materiaalissa käsitellään mm. lantalavaatimuksia, tallin jätevesiä ja jätehuoltoa, etäisyyssuosituksia ja hevosella liikkumista.